Karpalo on useimpien luonnonmarjojen tapaan hyvä C-vitamiinin lähde. Kovakuorinen karpalo on myös hyvä kuidun lähde. Karpalolle tyypillisiä polyfenoliyhdisteitä ovat flavonolit, kuten kversetiini. Kversetiini on luonnollinen antihistamiini ja voimakas antioksidantti. Tutkimuksien perusteella näyttäisi siltä, että karpalon flavonoidit estävät bakteerien kiinnittymisen ja siten hillitsevät esimerkiksi virtsatieinfektioita.
Pohjois-Suomessa tavataan yleisimmin pikkukarpaloa. Isokarpalo kasvaa koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia. Isokarpalo kasvaa niukkaravinteisilla, valoisilla nevoilla ja rämeillä. Pikkukarpalo kasvaa vastaavasti kuivemmalla maaperällä kuin isokarpalo. Poiminen edellyttää toisinaan pitkien matkojen kävelyä hyllyvillä soilla, joten helpoin poimittava marja karpalo ei ole.
Karpaloa käytetään marjakeittoihin, puuroihin, uuniruokiin ja leivonnaisiin. Karpalot sisältävät luonnostaan marjojen säilymistä edistävää bentsoehappoa. Syyskarpaloissa on paljon hyytelöitymistä edistävää pektiiniä, joten niistä voi valmistaa helposti mainiota hyytelöä ja marmeladia. Makeammat kevätkarpalot sopivat mehun tai siman valmistukseen.