Kaksi kaverusta saapuu ensiapuun nauraen. Toisella heistä sojottaa vasara päässä. Hetken naureskeltuaan vasarapäinen kaveri kysyy: ”Arvatkaa mikä tämä on?”. Hän menee reiluun etukumaraan ja mutkittelee odotushuoneen läpi. Kun kukaan ei osaa vastata, kysyy hän saman uudestaan ja mutkittelee taas odotushuoneen poikki - vasara edelleen päässä. Kaikkien ollessa edelleen sanattomia hän kertoo vastauksen: ”Sehän on ilmiselvästi vasarapäähai” ja nauraa päälle. Tämä on tosi tarina. Tarinan arvoitusta ihmeellisempää on kuitenkin mielestäni se, että häneen ei sattunut ollenkaan.
#tuskaa! Yli miljoona suomalaista syö vuosittain reseptikipulääkkeitä ja länsimaissa noin 20% ihmisistä kärsii pitkäaikaisesta kivusta. Kipu on mahdollisesti myös eniten terveydenhuoltoa rasittava terveysongelma. Sen kustannukset ovat yhteensä isommat kuin diabeteksen ja syövän.
Kipu on monelle kovin mystinen asia - joskus jopa sitä hoitavillekin. Kuulen usein asiakkailta kommentteja ”En tiedä yhtään mistä tää kipu tuli. En tehnyt mitään sellasta, mikä ois voinnu aiheuttaa tän.” tai ”Mulla on ollu tää ongelma vaihtelevasti jo seitsemän vuotta, eikä siihen löydy mitään syytä.”. Tarinoita on monia, kuten on myös syitä kivulle. Usein ajattelemme, että meidän on fyysisesti pitänyt loukkaantua tai satuttaa itseämme kun tunnemme kipua. Näin asia ei kuitenkaan ole.
1. Aivosi päätää tunnetko kipua vai et. Nojaat epähuomiossa kuumaan hellanlevyyn, tunnet lamauttavaa kipua kädessäsi ja nykäiset käden pois. Aika selkeä kuvio, eikö? Mutta miten käy jos olisitkin masokisti ja rakastajasi painaisi ihollesi kuuman raudan? Kivun sijaan saattaisitkin tuntea vain mielihyvää. Sama ärsyke mutta täysin erilainen reaktio. Kyse kivun tuntemisessa ei siis ole välttämättä ärsykkeestä tai kudosvaurion määrästä vaan siitä miten aivo kokee kyseisen tilanteen.
“KIPU SYNTYY AINA 100% AIVOISSA.”
Aivosi päättää kivun tunteen tarpeellisuudesta perustuen muun muassa aikaisempiin elämänkokemuksiisi, odotuksiisi sekä viesteihin, jotka tulevat kehostasi sekä ympäristöstäsi. Näitä aistimuksia hyväksikäyttäen aivosi yhdistää kaiken tärkeän tiedon ja päättää sen pohjalta tarvitaanko kipua vai ei. Koska aivot päättävät kivun tunteesta, on kipu aina todellista löytyi sille tutkimuksissa syytä tai ei. Kivusta kärsivää eivät silloin auta kommentit kuten ”Ei sulla voi olla noin paljon kipua” tai ”Kipu on vaan sun päässä”. Kipua ei saa vähätellä.
2. Kipu ei ole synonyymi kudosvauriolle. The International Pain Associationin mukaan kivun määritelmä on ”epämiellyttävä sensorinen tai emotionaalinen kokemus, johon liittyy mahdollinen tai selvä kudosvaurio tai jota kuvataan samalla tavalla”. Huolimatta tästä määritelmästä emme tarvitse kivun tuntemiseksi oikeaa kudosvauriota. Kipu ei ole synonyymi vauriolle tai kudosongelmalle. Toisaalta kivuttomuuskaan ei ole tae vaurion tai kudosongelman puutteesta.
Kipu ei ole luotettava mittari kudosvauriosta tai sen puutteesta
Yleisestä uskomuksesta huolimatta meillä ei ole ns. kipuhermoja, jotka ilmoittaisivat automaattisesti esim. kulumasta nivelissä aivoille kipuna. Sen sijaan ympäri kehoa löytyy hermoja, jotka kertovat aivoille mahdollisesta vaarasta kudoksissa, eivätkä kivusta. Kun aivosi saa näiltä "vaarahermoilta" viestin, päättää se onko uhka niin iso, että siitä kannattaa ilmoittaa sinulle kivun muodossa - oli sinulla kudosvauriota tai ei.
3. Kipu suojaa sinua vaaralta, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Kivun pohjimmainen tarkoitus on muuttaa käyttäytymistäsi niin, että se suojelee sinua vaaralta. Näin saattaa käydä, jos esimerkiksi istumisella on mahdollisuus vaurioittaa alaselkääsi. Tällaisessa tilanteessa aivo saattaa ajatella: ”Hmm, nyt sä Pertsa olet istunut jo aivan liikaa”. Jos Pertsa ei kuuntele tätä neuvoa, huutavat aivot kovempaa: ”Älä istu!”. Pertsa tuntee huudon lisääntyneenä kipuna. Kipu on hermostosi tapa kommunikoida sinulle. Istuminen ei välttämättä ole Pertsan ainoa uhka, joka herkistää selkäkivulle. Uhka voi olla hänen parisuhdeongelma Sirpan kanssa tai hyväksi luultu venyttely.
Kokemus kivusta muodostuu sen mukaan kuinka tärkeäksi aivot kokevat kivun tarpeellisuuden suojellakseen sinua. Esimerkiksi potkaistessasi varpaasi kynnykseen, lähtee aivoille viesti tapahtuneesta. Jos aivo kokee sen sinun suojelemisen kannalta tärkeäksi, on todennäköistä että tunnet kipua. Jos samalla päästän leijonan huoneeseen, on todennäköistä, että et juurikaan huomaa varvaskipua. Tässä tilanteessa on aivoille paljon tärkeämpää välttää lounaaksi joutumista kuin huolehtia pienestä varvaskivusta.
Siitä huolimatta, että aivot päättäisivätkin kivuntunteesta voit onneksi myös itse vaikuttaa elintavoilla kiputilanteeseen.
Kivun tuntemiseen vaikuttavia asioita:
Stressitasot (kipu myös lisää stressiä)
Hormonaaliset muutokset
Tulehduksellisuus
Uni
Ruokavalio
Liikunta / vartalon liikeradat
Emootiot ja ajatukset
Uskomukset, tieto ja logiikka
Sosiaaliset suhteet
Kulttuurilliset tekijät
Odotukset
Aikaisemmat kokemukset
Opitut käyttäytymistavat
Työtyytyväisyys
Yleinen terveyden taso
Eli kerrataampa vielä. Jos sinulla on kipua, ei se aina tarkoita, että sinulla on luustossa, nivelissä, lihaksissa tai jänteissä jotain vikaa. Tästä johtuen fyysissä tutkimuksissa ei aina löydy selittävää tekijää kivulle. Toisaalta isotkaan vauriot vartalossa kuten nivelkulumat, välilevypullistumat tai vasara päässä eivät välttämättä aiheuta kipua. Alla muutama tutkimustulosesimerkki.
Esimerkiksi kuluma ei aina yksinään aiheuta kipua, mutta yhdessä jonkin muun tekijän kuten univajeen kanssa se saattaa saada aikaan kivuntunteen. On myös hyvä muistaa, että vaikka vammassa syntynyt kudosvaurio ja kipu olisivat poissa ei se tarkoita, että hermosto toimisi niin kuin sen pitää. Tämä voi altistaa uusille vaurioile ja kivulle.
4. Ei aito vaan koettu uhka. Etenkin pitkäaikaisissa kipuongelmissa on mahdollista, että kivun pahentajana voi toimia mikä tahansa aivojen kokema uhka. Ei siis oikea uhka vaan koettu uhka. Mitä enemmän olet aivojesi mielestä uhattuna, sen lähempänä olet kipua. Otetaan esimerkiksi alaselkäongelmainen Helena, jolla on ollut rankka päivä. Flunssa iski yöllä päälle ja uni jäi heikoksi. Aamuruuhkan takia hän myöhästyi tärkeästä kokouksesta. Kun Helena tuli kotiin sai hän kuulla lapseltaan Jorilta, että häntä kiusataan koulussa. Pyykkikoria nostaessa Helenan alaselkä niin sanotusti petti. Syy ei kuitenkaan ollut pyykkikorin nosto vaan kaikki edellä mainitut uhkat yhdessä. Pyykkikori oli se viimeinen oljenkorsi, joka katkaisi kamelin selän. Pyykkikorin sijasta viimeinen tekijä olisi voinut olla vaikka yön unettomuus tai illan sohvalla könöttäminen. Siis ihan mikä tahansa asia minkä aivo kokee uhkana.
Modifioitu Lorimer Moseleyn "the protect-o-meter" kuvasta.
Esimerkkejä koetusta uhkasta:
YT-neuvottelut
Jokin tietty vartalon asento
Ruuhka
Meteli
Nopeat liikkeet
Parisuhdeongelmat
Huolet
Ihmiset joiden seurassa vietämme aikaa (esim. negatiivisuus)
Paikat joissa vierailemme (jos paikkaan liittyy uhkan tunne)
Yksinäisyys
Kiire
Ajatukset ja teot mitä teemme
5. Kivulle herkistyminen. Joskus, hermostosi voi olla ylisuojeleva ja aiheuttaa sinulle pitkäaikaisempia kipuja kuin kudosten suojelemisen kannalta olisi tarpeellista. Herkistyneessä tilassa tunnet kipua herkemmin ja asioiden, joiden ei pitäisi edes aiheuttaa kipua, voivat johtaa kivun tunteeseen. Kivun lisääntymiseen voivat johtaa esimerkiksi vaihtelut hormonitasoissa, tulehdus, vatsaongelmat (esim. IBS), liiallisesta paikallaanolosta johtuva lihaksien ja nivelten muutunut aineenvaihdunta tai emotionaalinen uhka kuten masentuneisuus sekä ahdistuneisuus. Myös pitkäaikainen ja toistuva kipu itsessään voi herkistää kivulle.
Kun seuraavan kerran tunnet kipua, pysähdy ja ajattele asiaa hiukan laajemmin. Kivun taltuttamisessa on kyse paljon muustakin kuin venytelystä, fyysisistä harjoitteista tai liikunnasta.
Alla muutama vinkki sinulle.
Nuku riittävästi. Se vähentää stressiä eli uhkan tunnetta. Samalla se voi vähentää tulehduksellisuutta, lihaskireyttä, kipua ja antaa kudoksille paremman palautumiskyvyn.
Vietä aikaa ystävien kanssa. Se auttaa rentoutumaan ja parantaa immuunitoimintaa - eli voi vähentää kipua.
Satsaa säännölliseen ja ravintorikkaaseen ruokaan. Tämä tasapainottaa vartalon hermoston ja hormonien toimintaa. Huono ruokavalio taas voi lisätä tulehduksellisuutta ja kipua.
Liiku sopivasti päivittäin. Se nostaa kestokykyä stressiä vastaan, parantaa itsetuntoa sekä tunnetusti vähentää kipua.
Ole armollinen muille ja itsellesi. Negatiivisuus lisää tarpeetonta stressiä ja näin ollen altistaa kivulle.
Mikäli kärsit kivusta, käy tutkituttamassa se ja hoida kipu pois ennen kuin se kroonistuu.
Kipututkija Lorimer Moseleyn mielestä olisimme kivuttomampia, jos tuntisimme olomme rakastetuiksi ja turvalliseksi. Yhdyn täysin tähän mielipiteeseen.
Lisää käytännönvinkkejä kivun taltuttamiseksi löydät SimplyWell -kirjastani. Toivottavasti teksti auttoi sinua ymmärtämään kipua hiukan paremmin. Suurin osa tiedosta, jonka löydät tästä artikkelista on Lorimer Moseleyn kipuseminaarista.
Tehkää yhdessä, onnistukaa, epäonnistukaa ja oppikaa.
-Kristian
Mikäli pidit kirjoituksesta, olisi minulle tärkeää, jos voisit tykätä kirjoituksesta "share" kohdasta. © Kristian Ekström