Kunta on hoitanut asukkaidensa asioita viisaudella, jonka toivomme jatkuvan vielä ainakin toiset 150 vuotta, toimittaja Mirja Laukka-Kiikkala kirjoittaa.
Karstula on synnyinkuntani, josta muutin pois 27 vuotta sitten. Karstula pysyy silti mielessäni, sillä kesämökkimme sijaitsee Pääjärven rannalla kauniilla paikalla.
Vietin lapsuuteni Suomen Kimingillä, joka oli tosi virkeä kylä. Enää en kaipaa joka päivä Kimingille, mutta Limon perästä on tullut uusi rakas kotikyläni. Osa perheestäni lomailee tälläkin hetkellä pienellä mutta rakkaalla mökillämme.
Kun kerron olevani Karstulasta, joku muistaa vieläkin urheiluseura Karstulan Kivan ja monet sen kuuluisat urheilijat kuten Saarentolan pojat, Vilkkaan Pepsun ja Niittylän Peepen. Nyt Kivan paidoissa hikoilevat jääkiekkoilevat tytöt ja pojat kohti menestyvää änhooäl-uraa.
Teininä tanssimme Rantakalliolla ja Suojassa, täysi-ikäisinä pompimme Harkon diskoteekissä ja etkot vietettiin Tussarissa. Viikonlopun rientojen jälkeen syntyneet uudet pariskunnat katsastimme sunnuntain elokuvissa Suojassa.
Nuoruuteni Karstulassa nuoret pohtivat pää punaisena yhteiskunnallisia ongelmia, joista teimme julkilausumia ja lähetimme ne paikallislehtiin. Uskon, että yhteiset asiat kiinnostavat nuoria edelleen, mutta tavat vaikuttaa ovat erilaiset.
Ymmärtääkseni Karstulan maine on maailmalla hyvä. Kunta on hoitanut asukkaidensa asioita viisaudella, jonka toivomme jatkuvan vielä ainakin toiset 150 vuotta.
Parannettavaakin kuntapuolelta toki löytyy. Kuten vaikkapa kunnan kotisivut, joita ei ole päivitetty moneen vuoteen. Historiatietojakin etsin sivuilta, mutta en löytänyt.
Karstulalla on monta hellittelynimeä, jotka jokainen tuntee. Siispä: Onnea Karstula, Kirstula ja Karde!