Parrasta on tullut 2010-luvulla salonkikelpoinen yhteisöllisyyden luoja.
Joulu on parran juhla-aikaa, mutta parta on ilmiönä paljon vanhempi kuin joulun parrakkaat miehet Jeesuksesta joulupukkiin.
Partaan on historian saatossa liitetty monenlaisia, vastakkaisiakin merkityksiä esimerkiksi yhteiskunnallisesta asemasta. Välillä parta on koristanut kuninkaiden leukapieliä, välillä orjien tai kapinallisten kasvoja.
Nyt 2010-luvulla parta elää jälleen kultakauttaan. Kasvokarvoituksesta on tullut salonkikelpoinen muuallakin kuin perinteisissä partapiireissä eli professorien, pappien keskuudessa.
Hipstereiden ja viimeistään huoliteltujen metsuriseksuaalien myötä parrasta on tullut valtavirtamuotia. Siihen on osaltaan vaikuttanut partaan liittyvän trimmaus- ja hoitokulttuurin tulo Suomeenkin.
Yhä useampi mies hoitaa ja hoidattaa partaansa säännöllisesti. Parran ympärille onkin kehittynyt myös kotimaisia tuotesarjoja ja palvelukulttuuria etenkin pääkaupunkiseudulla.
– Minulla käy enemmän parta-asiakkaita kuin hiustenleikkuuasiakkaita. Partaa käydään siistimässä myös useammin kuin hiuksia, sillä parta vaatii enemmän hoitoa, jotta se pysyy siistinä, helsinkiläisen Beard Park -parturi-kampaamon yrittäjä Kardo Farhad kertoo.
Mediassa on jo puhuttu lyhempien partamallien, kuten klassisen pukinparran, noususta seuraavaksi muotitrendiksi. Kardo Farhad on samoilla linjoilla.
– Parran reuna lyhenee ja muuttuu entistä siistimmäksi. Uskon, että isot viikset ovat seuraava muotijuttu. Niin moni on nyt kasvattanut viiksiä.
Parta kuuluu tiivisti esimerkiksi kovassa kasvussa olevaan pienpanimokulttuuriin. Espoolaisen Fat Lizard Brewing Companyn pääoluentekijästä Heikki Ylisestä tuli partamies kuutisen vuotta sitten.
– Pidimme sapattivuotta, ja olimme reppureissaamassa vaimoni kanssa. Annoin reissussa parran kasvaa, koska ihoni ärtyy helposti parranajosta. Partani tuntui vaimostanikin hyvältä, enkä sen jälkeen ole ajanut sitä, Ylinen muistelee.
– Trimmaan partani itse parin viikon välein, ja käytän siihen vähintään tunnin. Viiksiä trimmaan useammin, etteivät ne mene suudellessa vaimoni nenään. Se ei kuulemma tunnu kivalta. Pitkät viikset ovat hankalat myös syödessä, hän jatkaa.
Heikki Ylinen on pitänyt panimon Snapchatissa vuoden ajan partaperjantai-osuutta, jossa hän antaa vinkkejä parranhoitoon.
– Öljyäminen aamuin illoin ja harjaus ovat päivittäisiä hoitotoimenpiteitä. Käytän myös erillistä partasampoota.
Parrasta on tullut myös uusi suomalaisen keskustelukulttuurin jäänmurtaja.
– Minulla on aina ollut jonkinlainen karvoitus naamassani. Siinä vaiheessa, kun partani alkoi kasvaa pidemmäksi leuan ulkopuolelle, ihmiset alkoivat tulla juttelemaan parrastani, lahtelainen Toni Pihlajamäki kertoo.
Hän kuuluu kansainvälisen partakerhon jaostoon eli Bearded Villains Finlandiin, jossa on noin 50 jäsentä. Lurjusmaisesta nimestään huolimatta kerho tekee paljon hyväntekeväisyyttä.
– Sen kautta olen tutustunut parrakkaisiin miehiin elämän eri osa-alueilta, joihin en välttämättä olisi muuten tutustunut. Osasta on tullut ihan ystäviä.
Parran yhteisöllisestä merkitystä puhuu myös kerhon toinen jäsen, espoolainen Ville Arponen.
– Moikkaan aina, kun näen toisen parrakkaan. Siinä on samaa yhteenkuuluvuuden tunnetta kuin esimerkiksi rättisitikkakuskeilla.
Vaikka parta on nyt muodikas, monelle se on ollut osa omaa habitusta jo vuosikausia.
– Jokin vuosi sitten kokosin työpaikaltani Movember-ryhmän ja ajoin parran ja viikset pois. Oli elämäni suurimpia järkytyksiä nähdä kasvoni karvattomana. Kasvatin parrankin äkkiä takaisin. Nämä karvat kuuluvat naamaani, helsinkiläinen Ilja Ojala kertoo.