Mesimarja heittää piintyneenkin tutkijan ajatukset hetkeksi hetteikköön ja mielikuvan marjasta valloittavat kulinaristiset mielleyhtymät. Eikä ihme, mesimarjan maku muodostuu yli 200 aromiaineesta.
Keski-Suomi on mesimarjan tärkeintä marjomisaluetta Suomessa. Mesimarjan vaaleanpunaisia kukkia moni lienee huomannut ojanpientareilla ja kosteilla niityillä. Parhaan mesimarikon olen löytänyt ravinneköyhältä suoniityltä. Mutta usein käy niin, että runsaasta kukinnasta huolimatta marjoja ei muodostu.
Mesimarja voi kasvaa laajana, yhdestä kasviyksilöstä muodostuvana kasvustona. Mesimarja lisääntyy siemenestä parhaiten laidunnetuilla alueilla, jossa maan pinta rikkoontuu ja kasvillisuus pysyy matalahkona. Näissä muu kasvillisuus ei tukahduta pieniä taimia. Kun taimista kasvaa uusia yksilöitä, voi yhdellä kasvupaikalla olla kymmeniä mesimarjan kasvustoja.
Nykyään mesimarjalle suotuisia kasvupaikkoja laidunnetaan harvoin ja yhdellä kasvupaikalla voikin olla vain yksi kasviyksilö. Vaikka pölyttäjät siirtävät siitepölyä tällaisen kasvuston satojen kukkien välillä ei marjoja muodostu, sillä mesimarja ei pysty hedelmöittymään omalla siitepölyllä. Tämä voisi selittää yleistä havaintoa marjomattomista mesimarjoista. Jos istuttaa muualta toisen mesimarjan kaveriksi voi saada mesimarjan marjomaan.
Toisaalta marjomattomat mesimarjat voivat selittyä toisinkin. Mesimarja nimittäin risteytyy lähisukulaisensa lillukan kanssa. Lajien risteymänä syntyvä melkoisesti mesimarjan näköinen mesilillukka on suurikokoinen ja kukkii näyttävästi.
Mesilillukan varsiin voi kompastua, mutta marjoja siihen ei muodostu.
Luontoilijan on hyvä osata suunnistuksen perustaidot
Suunnistaminen on luonnossa liikkujan perustaito. Vaikka puhelimen ja karttasovellusten avulla voi metsissä haahuilla melko turvallisesti, joskus kännykän akku loppuu tai satelliitit laiskistuvat. Siksi luontoilijan kannattaa hallita perinteinen kartan ja kompassin käyttö. Niiden käytöllä on myös toinen etu. Perinteisesti etenevä luontoilija havainnoi enemmän ja tarkemmin ympäristöään. Ainakin tähän viittaavaa todistusaineistoa on kasaantunut vuosien saatossa biologian kenttäkursseilta.
Samalla silmiin osuu mielenkiintoisia maastonmuotoja, ojanotkoja ja jyrkänteitä. Suot ja kivennäismaan metsät hahmottuvat selkeämmin, kun niitä käyttää suunnistusapuna. Samalla selkiytyy myös kasvillisuuden vaihtelu erilaisilla luontotyypeillä.
Karttoja syynäämällä voi tutusta lähiluonnosta löytää uusia mielenkiintoisia retkikohteita. Suunnistusta voi harjoitella vaikkapa viikoittaisilla kuntorasteilla. Reitiltä löytyneisiin marja- ja sieniapajiin voi sitten palata liikuntasuorituksen jälkeen. Kartan, kompassin ja ämpärin kanssa.
Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.