Eduskuntaan noussut espoolainen Helena Marttila (sd.) tekee valintoja ilmasto edellä, mutta pohtii, pitäisikö lasten päästä joskus lomalle lentokoneella.
Tämä maailma on kreisi. Emme voi jatkaa näin, Helena Marttila ajatteli.
Oli vuosi 2017 ja uutisissa kerrottiin Norjan rannikolle kuolleen valaan vatsan olleen täynnä muovia.
Marttila päätti, ettei muovipusseja tarvitsisi enää valmistaa ainakaan häntä varten. Hän lähti mukaan perustamaan Zero Waste Finland ry:tä ja toimi jätteettömään elämäntapaan kannustavan yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana.
Zero waste -ajattelun keskiössä ovat kieltäytyminen, karsiminen, kierrättäminen, uudelleen käyttäminen ja kompostointi.
Jotkut aktiivit elävät niin, että vuoden ei-kierrätettävissä olevat jätteet mahtuvat pieneen purkkiin.
Isommassa kuvassa Marttila ja muut zero waste -aktiivit pyrkivät muuttamaan suhtautumista kuluttamiseen yleensä.
– Olin ollut ilmastoahdistunut ja halusin purkaa ahdistusta toimintaan, Marttila kertoo.
Marttila ei ole ostanut netistä mitään kymmeneen vuoteen, koska verkko-ostoksista kertyisi valtavasti pakkausjätettä.
Perheen ovella eivät myöskään pyöri wolttikuskit.
Onko nykypäivänä ok, että yhtä annosta autoillaan? Marttila kysyy.
– Suomalaisten jätemäärät ovat kasvaneet. En tiedä, onko ratkaisu se, että vain poltamme tätä kasvavaa jätemäärää. Ajattelemme, että olemme hirveän hyviä kierrättämään, vaikka suomalaisten kierrätysaste on alle EU-maiden keskiarvon, Marttila sanoo.
Tämän ajan turhakkeita ovat esimerkiksi älysormukset ja sähköpotkulaudat, jos Marttilalta kysytään.
– Tulisi miettiä, tarvitseeko tavaraa todella vai pärjäisikö ilman. Ja tämän jälkeen voisi pohtia, saisiko sen ostettua käytettynä.
Marttilan mukaan yhteiskunnassa tulisi pohtia myös sitä, pitääkö pikamuodin olla kaikkien ulottuvilla vai tulisiko päästöt hinnoitella tuotteisiin, vaikka kaikilla ei olisi niihin varaa.
Ja laajemmin, saako eteläinen pallonpuolisko nostaa elintasoaan samalle tasolle meidän kanssa.
– Suomalaisten ylikulutuspäivä meni jo ja me elämme nyt velaksi. Tästä luonto- ja ilmastovelasta ei juurikaan puhuta. Emme vielä tiedä, kuinka iso kriisi taloudellinen velka on, mutta tästä me tiedämme.
– Hyvätuloisten päästöt ovat kolminkertaiset pienituloisten päästöihin verrattuna.
Marttilan viisihenkinen perhe asuu 90 neliössä, jotta hiilijalanjälki pysyisi kohtuullisena.
Ruokakaupasta kestokasseihin löytävät usein ne rumimmat parsakaalit ja kypsään ikään ehtineet banaanit, jottei niistä tulisi hävikkiä.
Lautaselle pyritään valitsemaan ilmastoystävällistä ruokaa.
– Lapset eivät kysy, onko jossain ruuassa lihaa. Ruokahävikki on kuitenkin meidän huono kohta. Jotain on saattanut jäädä jonnekin pilaantumaan.
Perhe ei ole astunut lentokoneeseen kuuteen vuoteen. Viime aikoina perheessä on kuitenkin alettu pohtia sitä, pitäisikö lasten päästä joskus lomalle lentäen.
– Esikoinen on nyt yksitoista ja monet hänen kaverinsa reissaavat lentokoneella useamman kerran vuodessa. Olen alkanut miettiä, onko lentämättömyys reilua lasten kannalta vai pitäisikö omienkin lasten päästä reissuun, Marttila sanoo.
Marttila kertoo ettei itse kaipaa reissuja. Toisaalta hän reissasi nuoruudessaan niin tiiviisti, että kuukauden sisään saattoi mahtua matkat Afrikkaan, Amerikkaan ja Aasiaan.
– Liikkuminen on iso kysymys. Meillä arjen haasteet liittyvät kolmen lapsen harrastusrumbaan. Kaupunkia pitäisi kehittää niin, etteivät perheet tarvitsisi ainakaan sitä toista autoa, sähköautoa käyttävä Marttila sanoo.
Veneilevän perheen lomamatkat suuntautuvat Espoon saaristoon ja Turun ulkosaaristoon.
– Nautimme lähiluonnosta. Sieltä löytyy meidän happy place, kun loikoilemme viltillä.
Marttila kertoo perheen downshiftanneen elämää kulutuksen vähentämiseksi. Downshiftaamisella tarkoitetaan elämän kohtuullistamista tai leppoistamista.
Perheen telkkari on lähes 20 vuotta vanha eivätkä Netflixit ynnä muut ole käytössä. Elektroniikkaa sisältäviä leluja Marttila ei osta ja rohmuamisvimmaa toteutetaan perjantaisin kirjastossa.
Vapaa-aikaa vietetään vaikkapa lukemalla, ristiseiskaa pelaamalla tai katsomalla yhdessä viihdeohjelmaa.
– En tiedä, onko tämä elämäntyyli, jossa jatkuvasti skrollataan ja tehdään valintoja hyvä aivoille ja mielenterveydelle, sanoo aiemmin sosiaalityöntekijänä lastensuojelussa työskennellyt Marttila.
Päättäjänä hän pyrkii vauhdittamaan vihreää siirtymää, edistämään pyöräilyä ja keventämään esimerkiksi korjaus- ja lainauspalvelujen verotusta.
Marttila uskoo, että 2030-luvulle pystyssä selviävät firmat ovat ekologisia.
– Onko ok, että kaikkea saa mainostaa vai pitäisikö lihan ja lentämisen mainostaminen kieltää? Ja voisiko jokaiselle olla lentobudjetti? Entä voitaisiinko jauheliha laittaa kortille, Marttila heittää.
Marttilan isoisä Nestori Kaasalainen (kesk.) toimi kansanedustajana ja ministerinä, kun Suomea jälleenrakennettiin sotien jälkeen.
– Nyt meidän tarvitsee rakentaa tämä sama yhteiskunta hiilineutraaliksi.