Tutkimattomat tiet. Järven kokoiset suot. Tienvarteen kaadettujen puiden tai lämpiävän saunan tuoksu...
Kun Ranualla nousee moottoripyörän selkään, aistit valpastuvat. Terhi Salmela kokee sen päivittäin. Siksi hän kotikunnassaan viihtyykin.
“Moottoripyöräillessä on mahtavaa, kun kaasukahvaa vääntäessä maisemat vaihtuvat ja moottori hyrrää alla. Mutta täällä aukeaa myös loputtomia mahdollisuuksia kauniiden paikkojen löytämiseen. Pitää vain avata silmät ja nauttia. Jos vain ajaa ohi, ei hoksaa sitä.”
Salmela kiinnostui moottoripyöräilystä jo pienenä veljensä innoittamana. Siinä missä muut tytöt kutoivat, hän ei innostunut ”oletetuista” harrastuksista, vaan halusi jotain muuta.
“Halusin jo nuorena ajaa moottoripyöräkortin. Silloin äiti ei antanut lupaa”, hän muistelee.
Unelma moottoripyöräilystä jäi katkolle vielä 2000-luvun alussa, kun Salmela muutti Artjärveltä, Päijät-Hämeestä nykyisen miehensä luokse Ranualle. Seurasi yrityksen ja perheen perustaminen.
Nyt Salmelat asuvat Kortteenperällä, noin 20 kilometrin päässä kirkonkylästä. Heillä on kolme tytärtä, joista vanhin on jo muuttanut pois. Vuonna 2009 perhe kohtasi tragedian, kun yksi lapsista menehtyi syöpään.
“Olen kokenut paljon surua ja menetystä. Niiden vastapainoksi olen halunnut lisätä kokemuksia, jotka antavat voimaa ja mukavuutta elämään. Sitä moottoripyöräily tarjoaa”, hän kertoo.
Yhteisöllisyyttä tien päällä
Moottoripyöräily on Salmelalle sosiaalinen kokemus. Sellainen, jollaista ei synny samalla tavalla autoilijoiden välillä.
“Moottoripyöräily on sosiaalinen laji. Kun olen moottoripyöräilemässä, ihmiset tulevat lähes aina juttelemaan, niin autoilijat, toiset moottoripyöräilijät kuin lenkkeilijätkin. Ranualla meillä on myös oma Facebook-ryhmä, jonka kautta voi ilmoitella yhteisajoista”, hän lisää.
Sosiaalinen vuorovaikutus näkyy Salmelan työssäkin. Jo etelässä hän teki töitä ihmisten parissa, lähihoitajana ja lasten päivähoitajana. Nyt hän työskentelee yksilövalmentajana ja sosiaaliohjaajana Lapin hyvinvointialueen Ranuan sosiaalipalveluissa, työpaja Justeerissa.
“Auttaminen ja ihmisten kanssa tehtävä työ on aina ollut lähellä sydäntäni. Se tulee varmaan lapsuudesta, kun ympärillä oli paljon ihmisiä. Moottoripyöräillessä voi kokea saman yhteisöllisyyden. Tien päällä jotenkin myös rentoutuu ja kokee itsensä itsevarmaksi”, Salmela luonnehtii.
Hirvimetsällä voi yhä kuulla tarinoita
Ranualla yhteisöllisyyden ja luontosuhteen voi kokea vielä moottoripyöräilyäkin lähemmin. Silloin pitää lähteä hirvimetsälle.
“Metsästäessä luonto näyttäytyy taas eri tavalla. Kun lähdemme luontoon mieheni ja karjalankarhukoirien kanssa, voin rentoutua ja saada liikuntaa. Metsästäminen on iso osa meidän arkeamme. Kokkaammekin pääosin hirvenlihaa”, Salmela sanoo.
Salmelalle metsästys tuli tutuksi isän kautta jo lapsena, mutta vasta Ranualla hän ymmärsi, mitä luonnon arvostus todella tarkoittaa.
“Metsällä voi nauttia kesyttämättömästä luonnosta ja metsän tuomasta rauhasta. Nautin hiljaisuudesta ja metsästykseen liittyvästä jännityksestä. Kun liittyy metsästysseuraan, pääsee helposti mukaan porukkaankin. Silloin saa olla oma itsensä, yksi ‘äijistä’”, hän tietää.
Salmela kokee, että ihmiset eivät enää käy niin paljon metsässä kuin aikaisemmin. Silloin jää kuulematta hyviä tarinoita.
“Hirvimetsällä niitä yhä kerrotaan. Tarinat kulkevat perintönä sukupolvilta toisille, ja niitä on ihana kuunnella.”
Mahdottomasta mahdollista, jos vaan tahtoa riittää
Metsästys ja moottoripyöräily jaksottavat Salmelan vuodenaikarytmiä. Talvikautena hän hiihtää ja ajaa moottorikelkalla. Harrastukset erottavat vuodenajat toisistaan selkeästi, mitä Salmela pitää Ranuan erikoisuutena. Muita kummallisuuksia ovat paikallinen murre ja ihmisten nimeäminen.
“Tänne muuttaessa ihmettelin, kun ihmiset laittoivat ‘narinajuustoa’ kahviin. Paikallisilla voi myös olla useita eri nimiä, joita voi syntyä vaikka talon nimen mukaan.”
Ranualla Salmela kiittelee yleisesti sitä, että elämän voi muokata itselleen sopivaksi. Voi hämmästellä luonnon kauneutta hillasanko kädessä ja luottaa lähipalveluihin ja ihmisten vieraanvaraisuuteen. Hän tunnistaa ranualaiset luoviksi, jotka tekevät mahdottomastakin mahdollista, jos tahtoa vain riittää.
“Täällä paikalliset tekevät asumisesta mutkatonta. On tilaa harrastaa ja lapsillakin on mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä. Elämästä voi tehdä omannäköisen, pitää vain uskaltaa unelmoida ja tavoitella ja tehdä asioita, joista nauttii”, hän kannustaa.