Kevätesikko – mummokukka?
Lasikuistin ikkunalauta näytti onnettomalta sen jälkeen, kun heivasin aikansa eläneet amaryllikset kompostiin. Kevättä odottelevat jollakin tuuletuskerralla vähän paleltuneet pelargonit eivät ole kovin kaunis näky. Mutta mitä (ruukku)kukkia tähän aikaan vuodesta ostetaan? Joulukukat meni jo, eikä vielä ole kevätkukkien aika. Eikö kukaan ole keksinyt talvikukkia?
Sitten muistin, että tätä tarkoitusta varten meillä on kevätesikko. Vaikka oikeastaan sekin on helmikuun kukka. Joskus kevätesikot tulivat kauppoihin ystävänpäivän aikaan. Nykyisin kaikki kukat tulevat ihan liian aikaisin ja vastustan sellaista. Tiedättehän, amaryllikset lokakuussa, kevätesikot tammikuussa ja pallokrysanteemit heinäkuussa? Ei niitä kuuluisi vielä silloin ostaa. Vähän sama kuin lataisi tulppaanit maljakkoon juhannuksena.
Mutta onko kevätesikko vähän mummokukka? Kuten vaikka santpaulia.
Kaiken tämän pohdinnan jälkeen esikot ovat viihtyneet ikkunalla hyvin. Joskushan ne näivettyvät ihan tuota pikaa, kun ne kantaa kaupasta kotiin. Toisinaan taas esikot ovat sinnitelleet niin kauan, että olen kaivanut ne toukokuussa kukkapenkkiin. Ne pärjäävät siellä oikein hyvin, talvehtivatkin ja kukkivat seuraavana keväänä.
Miksi ”mummonkukat” on teistä jotenkin toisarvoisia? Eikö jo se, että jokin kasvi on viihtynyt täällä vuosikymmeniä, jopa -satoja ole hieno asia. Lisäksi nostalginen arvo on suuri. Tottakai jokaisella on lempikukat ja lempivärit jne mutta eikö kukka, mikä tahansa, ole jo suuri ilon aihe ja koristus. Kevätesikko on yksi kauneimmista kevään ensikukkijoista. Antaa kaikien kukkien kukkia vaan 🙂
olet oikeassa, kaikki kukat on ihania! Ei mun mielestä mummokukka ole mikään haukkumanimi.
Mieti nyt vaikka mummopyöriä, nehän on olleet tosi suosittuja jo pidemmän aikaa. Ei varmaan kenellekään tule edes mieleen, että mummopyörä olisi jotenkin toisarvoinen menopeli 🙂
En minä ole koskaan esikkoa pitänyt mummokukkana, saint pauliaa ja pelargoniaa kyllä, mutta ei sekään ole koskaan estänyt niitä kasvattelemasta. Kukkien myyntiajoista olen ihan samaa mieltä, minulla tosin ovat amaryllikset vasta nupulla, kun muistin istuttaa lokakuussa saamani sipulit vasta jouluviikolla, onneksi ovat valkoisia 🙂
Amaryllis on kyllä vaikea ajoittaa jouluun, jos kasvattaa itse. Mä ostin kerran Amsterdamista kolme amarylliksen sipulia. Kaksi valkoista ja yhden puna-valkoraidallisen. Oli jätti-isot ja tosi hyvät sipulit. Yksi ei lähtenyt kasvamaan ollenkaan, toinen teki vaan lehtiä ja kolmas kukki pääsiäisenä lohenpunaisena. Luovutin sen jälkeen tuon amarylliksenkasvatushomman.
Pelargoni on ihan mun suosikkikukka, varsinkin valkoiset jalopelargonit :). Mutta ehkä siinä tosiaan on vähän mummofiilistä siinäkin…