Boom on Särkänniemen hurja uutuuslaite

Parhaita asioita vanhemmuudessa: huvipuistot! Ja nyt ei puhuta enää mistään Possujunasta, sillä 120-senttinenkin pääsee Särkänniemen uutuuslaitteeseen, Boomiin, joka on yksi hurjimmista huvipuistolaitteista, joissa olen käynyt.

Viime viikon rengasmatkamme viimeinen kohde oli Tampere ja Särkänniemi, johon lupasin viedä tytön jossain vaiheessa kesän aikana. Olin itse asiassa ajatellut, että tekisimme myöhemmin loppukesästä tai alkusyksystä päiväreissun junalla ihan varta vasten, mutta nyt huvipuistoreissu yhdistyikin sopivasti sukulaiskierrokseen.

Edellisestä Särkänniemen-retkestä oli jo kaksi vuotta, joten nyt oli hyvä aika käydä katsomassa, mitä uusia laitteita tyttären uusi pituus avaakaan.

Särkänniemi-päiväksi valikoitui lauantai, joka sattui olemaan koko kesän kuumin päivä. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta niin kuumasti, että vähempikin olisi riittänyt.

Tukkijoki tarjosi viilennystä hetkeksi, mutta koska lähes kaikilla muillakin huvipuistovierailla näytti olevan sama ajatus, emme jaksaneet jonottaa laitteeseen enää toistamiseen.

Suurinta hupia oli kuitenkin jo edellä mainittu Boom. Se on 67 metrin korkuinen torni, joka ensin ampuu huvittelijat 4 G-voiman kiihtyvyydellä huipulle ja pudottaa heidät sitten alas. Ajon aikana saa kokea vapaapudotuksen kahdesti.

Oliko se niin jännää/hauskaa/hurjaa, miltä kuulostaa?

Jooooo!!! Itse asiassa niin hauskaa, että jaksoimme jonottaa laitteeseen jopa kahdesti.

Ylhäältä oli hienot näköalat, ja pudotus otti hauskasti mahasta. Neiti 7-v olisi halunnut käydä laitteessa vielä kolmannenkin kerran, mutta kuumuus asetti pienen paineen jatkaa muille laitteille eikä jäädä enää jonottamaan.

120 cm:n pituus avasi pääsyn myös MotoGee-vuoristorataan, joka ajetaan moottoripyörien selässä.

Kolmas hauska laite yli 120-senttiselle oli Tyrsky, joka pyörittää matkustajia isolla pyöreällä alustalla ja matkustaa aallokon muotoista rataa edestakaisin.

Samalla, kun me pyörimme tyttären kanssa hurjemmissa laitteissa, Rouva kierrätti poikaa Koiramäen eläinpuiston puolella. Sain sieltä terveisinä tämän kuvan, jossa pikkuherra pääsi kokeilemaan poniratsastusta. Se oli ollut jännää ja hauskaa.

Kävelimme tytön kanssa laitteelta toisella, ja kävellessämme sen jo aiemmin mainitun Possujunan ohi ajattelin, että tuostahan poika tykkäisi. Ja mitä ihmettä: käänsin päätäni hieman, ja sieltähän hän körötteli kohti, junan viimeisessä vaunussa!

Suuri oli ihmetyksemme, kun kävi ilmi, että poika mitattiin kengät jalassa tasan 100 cm:n pituiseksi, eli hän pääsikin useampaan laitteeseen kuin mitä olimme ajatelleet.

Hän olisi siis voinut lähteä pituuden puolesta mukaan jopa Tukkijokeen tai Troikaan, mutta ajattelimme silti pysytellä näissä rauhallisemmissa laitteissa, joissa hänellä oli selvästi todella kivaa!

Yritin kyllä viedä hänet johonkin vähän vauhdikkaampaan laitteeseen, ja kun Rouva lähti tytön kanssa pyörähtämään uudelleen Koiramäen puolella, jäimme miettimään, mihin laitteseen menisimme. Poikaa kiinnosti kuitenkin kaikkein eniten Angry Birds -puiston vesisumutin. Se viilensi kivasti.

Sitten sain hänet innostumaan Red Baron -laitteesta, johon hän pääsi aivan yksin.

”Vielä yksi laite”, sanoin, ja poika toivoi pääsevänsä uudelleen Kantti x Kanttiin, jossa hän oli käynyt jo äitinsä kanssa.

Sillä välin isosiskokin pääsi ratsastamaan ponilla ja käymään äitinsä kanssa vielä Koskiseikkailussa.

Viiden tunnin oleskelu lähes suorassa auringonpaisteessa ja 31 asteen helteessä oli riittävästi, joten vaikka kieppumista olisi voinut muuten jatkaa vaikka pidempäänkin, tässä vaiheessa oli pelastauduttava ilmastoituun autoon.

Kiitos Särkänniemi! Oli superkivaa, ja tiedän ainakin yhden… no kaksi… jotka odottavat jo sitä, että neiti kasvaa vielä sellaiset 7-8 cm lisää, jolloin avautuu seuraava satsi laitteita!

Särkänniemi tarjosi perheelleni kaksi ranneketta maksutta ja kaksi puoleen hintaan.