Verikurjenpolvi
Taas ollaan helpon, helpomman ja kaikkein helpoimman kasvin äärellä. Maa voi olla karu ja silti verikurjenpolvi nousee pallomaiseksi kasvustoksi ja aloittaa pitkäkestoisen hehkunsa. Väri on intensiivinen ja energinen, ja pallo peittyy kukkapilveen. Kukinta hehkuu kuukauden jos toisenkin.
Erehdyksissäni istutin verikurjenpolven runsasravinteiseen maahan. Ilmeisesti runsas typpivaranto rehevöitti kauniin lehvästön tuuheaksi mutta samalla vähensi kukat muutamaan kymmeneen per pallomainen taimi.
Nyt olen istuttanut kasvia muutamaan eri kohtaan, erilaiseen maaperään, ja yritän selvittää, missä tämä kaunokainen menestyy parhaiten. Kun saan sen selville, levitän kasvia kauniiksi matoksi ihastuttamaan niin muodollaan kuin kukinnallansakin – koska kaipaan niin sitä ensimmäisen kesän hehkua, sitä syytä, miksi tähän ihastuin.
Anna vinkkisi, miten sinä olet saanut verikurjenpolven menestymään!
Kyllä niini kannattaa! Mulla oli kaverina isolehtisiä vuorenkilpiä ja jotain valkokirjavaa, suhteellisen matalaa heinää (nimeä en enää muista, vaikka tukko tulikin mukaan), mitkä tekivät lehtimatosta mukavan vaihtelevan. Täydentävää kukintaa tuli salviasta, harjaneilikasta ja sormustinkukasta, kuva näkyy täältä. Kiva kasvi!
Näihin en olekaan tutustunut kuin mummon ja mamman pihassa. Seuraavan kerran kun jotain perennaa menee vaihdokseen pihalla, niin tämä täytyy muistaa 🙂