Lumput lumppuina
Mulla on pari arkiaskaretta, jotka välttäisin jos vain voisin; sipulin kuorinta ja sukkien/sukkahousujen parsiminen. Sipulia joutuu varmaan kaikki kuorimaan jos sitä ruokaansa mielii, mutta kuka teistä jaksaa parsia sukkia may I ask? No, tähän (väärään) asenteeseen liittyen Hesarissa oli tänään oikein ajankohtainen ja ainakin minua (toivottavasti teitäkin) puhutteleva artikkeli laadukkaista vaatemateriaaleista ja kestävästä vaatekulutuksesta. Jutussa muistutettiin, että suomalainen heittää vuosittain pois tekstiilijätettä eli lumppua (tähän olisin laittanut kuvan lumpusta mutta google kuvahaku antaa hakutulokseen vaan kuvan Tuksusta eli Johanna Tukiaisesta..ehhe hee) yhteensä 13 kiloa. Se on 55 miljoonaa kiloa jätteiden seassa. Älytöntä! Jos me kaikki siis parsisimme ne rikkimenneet sukat (ja tietysti korjaisimme rikkimenneet vaatteet noin yleensä) arvelen sillä jo olevan paljon merkitystä tuon määrän vähenemiseen. TAI sitten hankkisimme itsellemme kolme vetolaatikollista sukkia (kuten mun miehellä) jolloin yhden parin käyttövolyymi jäisi pienemmäksi. Näin ollen sukkiin ei ehkä edes muodostuisi niitä reikiä ja niiden käyttöikä pitenisi. Nyt kun mietin, ei mun miehen sukissa niitä reikiä totisesti juurikaan näy! Mitäs luulette, toimisiko tämä kolmen sukkalaatikon teoria? 😉
Tutkailin Hesarin jutusta innostuneena vielä tarkemmin materiaaleja, joita kestävässä vaateshoppailussa kannattaa suosia. Löysin listan ”vihreistä” materiaaleista ja se on seuraavanlainen:
1. Bambu
2. Luomupuuvilla
3. Hamppu
4. Kierrätetty polyesteri
5. Soijakashmir/silkki (Jep, soija on saatu ruoantuotantoprosessissa ylijääneestä soijaproteiinista)
6. Tencel
7. Villa – vielä parempi; luomuvilla
Jos tässä listassa on oikaistavaa / lisättävää, kertokaa ihmeessä! Lähde löytyy täältä. Ja muuten vinkkinä teille jotka ette tiedä mitä tekisitte vaatteille, joita ette enää käytä (mutta ovat kuitenkin vielä käyttökelpoisia) , kirpparin ja muiden secon hand -myynnin sijaan olen itse vienyt aika paljon kamaa vastaanottokeskuksiin joissa vaatepula on jatkuva. Kannattaa kuitenkin ensin laittaa sinne sähköpostia ja kysyä tarvetta.
Ilokseni vielä huomasin, että suosimani imetysvaatemerkki Boob (ruotsalainen merkki) kehottaa vaatteiden pesulapuissa myös hyväntekeväisyyteen ja ekologiseen vaatehuoltoon:
Samalla kuitenkin ko. vaatteen materiaali ei ole mitään mainitsemaltani vihreiden materiaalien listalta. Höh. Huppari on kuitenkin tehty Portugalissa joten EU:n direktiivi-uskovaisena haluan ajatella, että Portugalin tehdas toimii kutakuinkin ympäristölakien ja hyvien ihmisoikeuksien puitteissa.
Tässä vielä infoiskun tasapainoksi meidän eilisiä kuusenkoristeluhetkiä 🙂 Joulu tulee, jee!
p.s Sukanparsijat ilmoittautukoon nyt!
Toi kolmen sukkalaatikon teoria tuntuu oudolta. Ei se käyttöikä siitä mihinkään muutu, niitä sukkia vain käytetään harvemmin. Tai siis joo, ajallisesti ehkä ”käyttöikä” pitenee, mutta vaatteiden ikä pitäisi laskea käyttökertojen eikä ajallisen määreen mukaan. Eli jossain vaiheessa ne kolme sukkalaatikollistakin hajoaa ja sitten jäljellä on vain kolmen laatikon verran lumppua (ellei tosiaan halua parsia niitä).
Tätä käyttökertalaskutapaa kantsii käyttää myös hintaa laskiessa, eli kannattaako ostaa kalliimpi tuote joka kestää moninkertaisen käyttömäärän, vai halvempi jonka joutuu uusimaan useammin. Toki hinta pelkästään ei kerro laadusta tai kestävyydestä mitään, mutta paremmat materiaalit yleensä maksaa enemmän. Eikä kaikilla tietenkään ole faktuaalista mahdollisuutta ostaa kallista vaatetta edes kerran vaikka se pitkällä aikavälillä tulisikin edullisemmaksi.
Joo, eihän siinä olekaan mitään järkeä – vähän vitsillä vaan heitin kun lähinnä naurattaa että miehellä oikeesti on ne kolme laatikkoa niitä sukkia. Eikä se oikeesti edes käytä niitä kaikkia.. tietenkään. Mutta joo, kestävämmän sukkamatskun teoriassa on paljon enemmän järkeä 😉
bambu, joka on oikeesti viskoosia, on erittäin epäekologinen materiaali. Sen valmistamisessa käytetään kemikaaleja ja bambumetsien hakkaaminen tekee hallaa ympäristölle ja eläimille.
esim. luomupuuvilla ja myrkyttömästi käsitellyt, vastuulliset villat on suositeltavia.
Mä ihmettelinkin miten bambu on päässyt tolle listalle! Kuulostaa jo näin materiaaleista suht tietämättömänkin korvaan jotenkin tosi epäekologiselta – mielessä vilisi vain bambumetsien surulliset asukkaat etsimässä uutta kotia 🙁
Ehkä bambu on listalla hyvän säilyvyytensä takia? Ei tule niin paljon turhaa (lumppu)hävikkiä.
Kiitos kommentista ja hyvä kun huomiot asiaa! Arvelinkin että herättää keskustelua ja hyvä niin 🙂 Olet ihan oikeassa tässä viskoosiasiassa. Ne prosessit, joita käytetään kun tehdään bambusta tekstiilimateriaaleja (kuten viskoosia ja rayonia) voivat olla vähän kyseenalaisia vihreytensä puolesta. Juuri bambun prosessointi esim. viskoosiksi voi olla kaikkea muuta kuin vihreää ja siitä syntyy paljon kemikaalijätettä. Tässä kohtaa kuluttajalta vaaditaankin jo melkoista ammattiosaamista valita sellaisia bambutuotteita, joissa on oikeat sertifikaatit (ts. prosessit ovat ekosertifioituja ja tehtaat toimivat ”vihreästi”.) Ökö-tex sertifikaatti ainakin takaa että lopputuotteessa ei ole kemikaalijäämiä. Yritykset myös koko ajan kehittävät uusia vihreitä tapoja prosessoida bambua tekstiilimateriaaleiksi, joten valoa tunnelin päässä! Kuitenkin mitä itse bambukasviin ja sen kasvatukseen tulee, se itse asiassa on paljon ekologisempi vaihtoehto kuin esim puuvillan kasvatus. Veden tarve on merkittävästi vähäisempi, pienempi maankäyttö (kasvaa tiheästi), nopeampi uusiutuminen (joka myös kasville hyvä), ja sitoo paremmin hiilidioksidia..