Voihan kesäkissan viikset!

Bongasin Naukulan kerho-blogista kissanviikset-haasteen, jonka tarkoituksena on muistuttaa, ettei kissaa saa ottaa kesäkissaksi, vaan siitä huolehtimiseen pitää sitoutua. Päätinpä panostaa tähän haasteeseen ihan kunnolla, joten kissanviiksikuvia (ja -infoa) tuutin täydeltä, olkaa hyvät!

Alkuperäisen haasteen kommenteissa kerrottiin perheestä, joka ottaa edelleen joka vuosi kesäkissan, jonka sitten syksyn tullen hylkäävät. Pöyristyttävää! Ensinnäkin, jokaisen luulisi tajuavan että lemmikki otetaan joko sen koko eliniäksi tai ei ollenkaan. Ja toisekseen, kesäkissoista on puhuttu niin paljon mediassa ja niiden hylkäämättä jättämisen puolesta on kampanjoitu monena vuonna, joten ei uskoisi olevan ihmisiä jotka eivät asiaa vieläkään ymmärrä. En voi käsittää ihmisten ajattelemattomuutta ja itsekkyyttä!!

Ami näyttää mallia mursu-lookista

Kissa ei ole sopeutunut selviämään Suomen talvessa. Useimmat hylätyt kesäkissat nääntyvät nälkään tai paleltuvat kuoliaiksi. Ja jos sitkeimmät elävätkin talven yli, mitä sitten tapahtuu? Niillä ei ole enää kotia seuraavaksi kesäksi. Sen sijaan ne tekevät lisää pentuja, jotka ehkä saavat kodin – kesän ajaksi. Kukaan tuskin haluaa pihapiiriinsä villiintyneitä kissoja nurkkia kusemaan, tauteja levittämään ja lapsia säikyttelemään. Kesykissan paikka on ihmisen kotona, sylissä ja sydämessä. Lisää infoa kesäkissoista löytyy Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton sivuilta. Olemalla yhteydessä lähimpään eläinsuojeluyhdistykseesi voit selvittää mitä voisit tehdä kodittomien eläinten hyväksi. Ainakin voit levittää sanomaa siitä, että lemmikin hylkääminen syksyn tullen on rikos!

Kissanpennut on aina kissanpentuja – maailman hellyttävimpiä olentoja. Mutta oma, pitkäaikainen lemmikki antaa söpöyden lisäksi niin paljon muuta. Ystävyyden, jonka voi ymmärtää vain ihminen jolla on kissa. Tuhansia hellyyttäviä ja hauskoja tilanteita, joihin ei tarvita sanoja. katsokaa nyt tuotakin ilmettä, ihan pöhkö:

Mihin kissa tarvitsee viiksiä? Viikset ovat tärkeä tuntoelin. Kissa tunnustelee niiden avulla tietä kulkiessaan hämärässä, ja viiksien avulla kissa voi arvioida esimerkiksi erilaisten kulkuaukkojen koon. Viikset ovat myös apuna saalistuksessa: kissa voi niiden avulla aistia saaliseläimen liikkeistä aiheutuvia ilmavirtoja!

Kissoilla on tuntokarvoja muuallakin kehossaan, esimerkiksi jaloissa. Myös huikean pitkillä kulmakarvoilla on tärkeä rooli ympäristön hahmottamisessa.

Viikset ovat erirotuisilla kissoilla erilaiset. Pitkäkarvaisilla kissoilla on yleensä pidemmät viiksetkin kuin lyhytkarvaisilla lajitovereillaan. Kiharakarvaisilla kissoilla myös viikset ovat kiharat. Viikset kasvavat ja niitä irtoilee samaan tapaan kuin muutakin karvaa. usein kuulee tarinoita, joissa lapsi on leikannut kissan viikset pois. Se ei ole vaarallista ja viikset kyllä kasvavat takaisin, vaikkakin elo ilman viiksiä on varmasti epämukavaa ja hieman hankalaa kissalle. Emokissat saattavat purra poikastensa viikset poikki, jotta ne eivät lähtisi vaeltelemaan pentupesästä liian aikaisin! Minunkin kaikki kissani ovat muuttaneet meille nysäviiksisinä pentuina…

Viivillä on melko muhkeat viikset pään siroon kokoon suhteutettuna.

Ai mikä ihmeen sininen kissa? Katsopa kahta seuraavaa salamalla otettua kuvaa. Näiden kissojen turkin sävy vaihtelee täysin kulloisenkin valon mukaan. Jokaisen karvan pää on hopeinen, mikä saa turkin hohtamaan todella kauniisti. Lisää koratin rotumääritelmästä täällä.

Kissan viikset ovat apuna myös ilmeiden ja eleiden ilmaisemisessa. Kissan valmistautuessa hyökkäykseen viikset töröttävät eteenpäin, aggressiivisen kissan viikset sojottavat pystyssä ja alistuva kissa painaa viiksensä sivulle poskia vasten. Myös tervehtiessään kissa kääntää viiksensä sivuille. Kaulan alta rapsuttaminen saa ainakin minun kissoillani silmät sikkuralle ja viikset töröttömään suoraan eteenpäin nautinnosta. (kts. kuva alla)

Palkitsin arvokkaat mannekiinini rapsutuksilla ja silityksillä. ”Vielä vähän lisää” ilmoitti Ami, ja nappasi tassullaan sormestani kiinni.

Muutama sana viiksien valokuvaamisesta: Ei mikään ihan helppo juttu! Halusin ottaa melko lähikuvia, jolloin tarkennusalue on aika kapea. Kamera haluaisi tarkentaa mieluiten kissan kasvoihin (nenä tai silmät) jolloin viikset häivyttyvät helposti kuvasta. Käsintarkennuksella viikset saa erottumaan paremmin, mutta liikkuvan kohteen kanssa se ei olekaan niin yksinkertaista. Tähänkin kuvasarjaan tuli otettua ehkä nelisenkymmentä kuvaa. Valotuksesta sen verran, että valon ja varjon rajamailla edestakaisin päätään kääntelevä kohde on hieman haastava. Siksi kuvat ovat aika keltasävyisiä ja turkin väri vääristynyt. Kunnollisella kuvankäsittelyohjelmalla virheitä saisi korjailtua, mutta lapsen päiväuniaika on rajallinen. Siispä tyydymme tähän. Kauniita nuo ovat jokatapauksessa. 

Loppuun vielä vahinko-otos, josta tulikin pitkän tuijottelun tuloksena tämän kuvasarjan lemppari. Pehmeä, pieni tassu pilkistää pedillään loikoilevan lemmikin alta, mutta katseesta voi aistia pedon. Sama katse, joka kissaeläimillä on ollut jo miljoonia vuosia.

Olipa kissasi katse millainen tahansa, muistathan, ettei se pärjää Suomen talvessa omillaan ilman rakastavan kodin suojaa ja lämpöä.