Keväinen viikonloppu Lontoossa: kauniista Kensingtonista coolille Brick Lanelle

Pari vuotta on jo tehnyt mieli lähteä pitkästä aikaa jonnekin maan rajojen ulkopuolelle. Yhtäkkiä sitten tajusin, ettei taapero tarvitse äitiä enää joka yö, ja tässä yhtäkkisessä vapauden huumassa varasin heti Norwegianin edulliset liput Lontooseen vain minulle ja vanhimmalle tyttärelle! Perjantaina aamukahdeksalta koneeseen, sunnuntaina puoliltaöin takaisin. Perfect. Mies jäi lapsenvahdiksi, ja saa oman vapaan viikonloppunsa ensi kuussa. Lontoossa houkuttelivat paitsi suurkaupungin nähtävyydet, myös ihanat puistot ja Suomea edellä oleva kevät.

Aloitimme perjantain saapuen Gatwickin lentokentältä junalla Victorian asemalle. Istahdimme lounaalle Belgravian kortteleissa sijaitsevaan, kauniisti kukkakoristeltuun Tomtom Coffee Houseen. Sitten kävelimme suoraan pääkallopaikoille: kohteena Buckinghamin palatsi ja Big Ben. Matkalla pydähdyimme maistelemaan ihania teelaatuja Whittardin teekaupassa ja pieni Harry Potter -kauppakin osui matkan varrelle.

Illan vietimme Oxford streetilla kauppoja kierrellen ja painuimme sitten pikaruokalan kautta hotellille lepäämään. Kaksikerrosbusseilla oli mukava ajella ja mikä parasta, lippua ei enää tarvitse ostaa vaan maksu hoituu suoraan luottokortin lähimaksua vilauttamalla! Kun päivälipun hinta tulee täyteen, korttia ei enää veloiteta. Lähimaksu toimi samoin myös lentokenttäjunassa. Lapselle kuitenkin piti ostaa perinteinen pahvinen juna- ja vuorokausilippu.

Lauantaina otimme haltuun Itä-Lontoon. Aloitimme Tate Modernista, missä oli Yoko Onon näyttely. Filosofinen näyttely yllätti monella tavalla ja pidin siitä paljon, vaikka yleensä olen maalaustaiteen ystävä.

Lontoossa on useitakin katumarkkinoita, jotka ovat vilkkaita ja hauskoja paikkoja viikonlopunviettoon. Osa keskittyy ruokaan (Borough Market), osa antiikkiin, vintageen tai kirppiskamaan (Portobello Road, Camden), ja meidän matkallemme osunut Spitalfields taas on täynnä taiteen ja käsitöiden sekä ihanan eko- tai jopa hieman hörhöhenkisen tavaran kaupittelijoita. Siellä vierähti tovi jos toinenkin, mutta halusin silti käydä vielä myös Brick Lanella. Brick Lanen varrella levittäytyvät torit, kaupat ja markkinapaikat olivat vielä astetta katu-uskottavampia ja ruokakojut vahvasti aasia- ja afrikkavaikutteisia. Siellä täällä oli myös hienompia putiikkeja.

Samaan aikaan kun Helgingissä ”nautittiin” vuoden (ehkä) viimeisistä lumipyryistä, aloittelivat lontoolaiset kesää vihreissä, kukkivissa puistoissaan. Valitsin hotellimme paitsi hinnan, myös sijainnin perusteella: The Columbia on aivan Kesington Gardensin laidalla. Puistossa samoilu oli ihana visiitti kesään ja hyvä hengähdystauko kaupungin vilinässä sompailuun.

Hotellimme oli yllättävän hieno, cool ja tyylikkään vintage-henkinen ollakseen lontoolaisittain kohtuuhintainen (kahden hengen huone 180€ yö). Kuulemma hotelli on ollut muusikoiden ja taideväen suosiossa menneillä vuosikymmenillä, ja nykyään sitä käytetään paljon muoti- ja promokuvauksiin. Meillä kävi niin hyvä tuuri, että varaamamme pieni huone oli vaihdettu kolmen hengen king size -huoneeseen! Nautimme tilasta täysin siemauksin ja päädyimme syömään pari (nuudeli/salaatti)ateriaakin hotellihuoneessa tyyriiden ravintoloiden sijaan.

Lauantai-iltana suuntasimme Covent Gardeniin. En ollut halunnut tehdä mitään pakollisia etukäteissuunnitelmia, mutta sain helposti nettiostona viime hetken liput Leijonakuningas-musikaaliin. Ei ollut halpaa, mutta olihan musikaali hieno elämys. Kuten monet muutkin musikaalit, Leijonakuningas pelaa lähinnä värikkäällä näyttävyydellä, mutta muutama aidosti koskettava laulunumero ja pari upeaa tanssikohtausta kuitenkin nähtiin. Afrikkalaisten kulttuurien taideperinteistä ammennettiin tyylillä, ja erityisesti vanhan paviaanin osaa näyttelevä shamaanieukko säväytti!

Koska sekä kolmetoistavuotias että minä olemme taiteen ystäviä, päätimme sunnuntaina vielä piipahtaa Trafalgarin aukiolla National Galleryssa. Sisäänpääsy on ilmainen, joten kannattaa piipahtaa vaikka ei kaikkea ehtisi nähdäkään. Meiltä jäivät tällä kertaa Rembrantit ja Rubensit ja moni muu vanhempi taideteos näkemättä, mutta suosikkini Van Goghit kävin toteamassa pyörryttävän hienoiksi. Jotenkin ne onnistuvat olemaan yhtä aikaa abstrakteja ja esittäviä.

Matkalla taidemuseoon poikkesimme Harrodsille. Ihanat Miu miun rantavaatteet houkuttivat niin äitiä kuin tytärtä, mutta 800€ kesämekosta oli kuitenkin vähän turhan suolainen hinta. Tyydyimme suklaaosastoon.

Jotta emme olisi turhan aikaisin lentokentällä, päätimme vielä syödä ihanan värikkäässä China Townissa lämpimän ruuan. Gerrard Streetilla riitti valikoimaa, ja randomilla poimitun ravintolan vegedumplingit ja kiinalaiset tortillahenkiset mitkälie rullat olivat ihan hyviä. Tytär halusi ehdottomasti myös jälkkärin korealaisesta jätskikioskista.

Sitten tietenkin tuli hirveä kiire hakea reput hotellilta, ehtiä Victorian asemalle (turvauduimme taksiin) ja sieltä Gatwick-expressilla lentokentälle. Olimme kentällä tasan tuntia ennen koneen lähtöä, mutta onneksi turvatarkastuksessa ei ollut ruuhkaa ja ehdimme hienosti.

Kaksi yötä ja kolme päivää oli kevyellä porukalla ja kevyin kantamuksin jo hyvänpituinen loma. Näimme ja koimme yllättävän paljon! Tosin kiireetöntä haahuilua jäimme molemmat vielä kaipaamaan.