Apila, Perttuli-puna-apila

Monivuotinen hernekasvi. Varsi on koheneva ja lehdykät soikeita. Lehdissä on puna-apilalle tyypilliset vaaleat laikut, jotka puuttuvat metsäapilan lehdistä. Kukinto on pallomainen. Muodostaa tiheitä kasvustoja. Juuristo kuohkeuttaa maata. Apiloiden lehdet ja kukinnot ovat syötäviä. Kukkia voi nyppiä kukinnoista ja niillä koristella mm. salaatteja.

Perttuli-puna-apila on kestävä maatiaislajike ja se on ensimmäinen rekisteröity puna-apilan maatiaislajike Suomessa. Se on rekisteröinyt Jouni Kumpulainen, jonka suvun pelloilla sitä on kasvanut ainakin vuodesta 1930-lähtien Maaningan Leppälahden kylässä. Jouni Kumpulainen viljelee Perttulia jäykillä hiesumailla. Voi kaatua, mutta nousee uudelleen pystyyn. Vaikka onkin voimakaskasvuinen, niin kasvusto on parhaimmillaan 3-5 vuoden kuluttua kylvöstä. Apilat houkuttavat mehiläisiä/kimalaisia medellä ja siitepölyllä. Perttuli-puna-apilan teriön torvi on pitkä, joten sen kukissa vierailee yleensä vain pitkäkieliset kimalaislajit. Perttulin kasvatuksesta onkin apua harvinaistuneille pitkäkielisille kimalaislajeille mm. kirjokimalaiselle.

Voidaan käyttää karjanrehuna ja siitä voidaan saada 2 satoa kesässä. Itse laiduntamista kestää kohtalaisesti. Sopiva maanpeitekasvi auringosta puolivarjoon.

Puna-apila hyötykäytössä: kukkia ja lehtiä voi pakastaa ja kuivata. Nuoria lehtiä voi käyttää monin tavoin mm. silputtuna voileivän päällä ja pannukakkutaikinaan. Kukista saa maistuvaa teetä ja ne ovat kauniita syötäviä koristeita salaatissakin. Kukista voi halutessaan tehdä myös viiniä.