– vuoden 2009 yrtit ja marja

Arktiset Aromit ry on vuonna 1994 perustettu valtakunnallinen yhdistys, jonka toiminnan tavoitteena on lisätä luonnontuotteiden käyttöä, arvostusta ja talteenottoa. Arktiset Aromit ry on valinnut vuoden 2009 marjaksi lakan, yrtiksi valko- ja puna-apilan ja sieneksi lampaankäävän. Vuosittaisen valinnan tarkoituksena on nostaa luonnontuotteiden arvostusta ja tunnettuutta sekä lisätä niiden käyttöä. Tässä artikkelissa Ulla Lehtonen kertoo vuoden yrteistä ja marjasta.

PUNA-APILA kasvaa pientareilla, tienvarsilla ja viljelymaiden reunoilla yleisenä koko maassa. Se on monivuotinen ruoho, jonka lehdet ovat kolmisormiset. Lehdykät ovat soikeat, ja niissä on vaalea kuvio. Kukinnot ovat punaisia, pallomaisia. Puna-apilaa viljellään yleisesti rehuksi ja hunajakasviksi, mutta monessa maassa se tunnetaan myös ihmisille sopivana ravintokasvina.

Apilat kuuluvat hernekasveihin, joilla on juurissa ilmakehän typpeä sitovia bakteereita, ja siksi apiloitten valkuaisainepitoisuus on korkea. Ne ovat myös erinomaisia vihantalannoituskasveja.

 Nuoressa puna-apilassa on runsaasti kaliumia ja melko runsaasti kalsiumia sekä kuituja. Rautaa on  suunnilleen saman verran kuin herneessä. Puna-apilassa on myös flavonoideja ja haihtuvaa öljyä.

ROHTONA  puna-apila tunnettiin jo antiikin aikoina, jolloin sitä käytettiin satunnaisesti haavojen hoidossa. Kun kasvi vietiin Amerikkaan, intiaanit ottivat sen ravinto- ja lääkekäyttöön. He käyttivät sitä voiteissa ihon vaivoihin ja haavoihin. Pohjoismaisessa kansanlääkinnässä apilan kukkia, joskus kasvin kaikkia osia, on käytetty keitteenä ripulissa, vatsavaivoissa, peräpukamissa, yskässä, kuukautiskivuissa, valkovuodossa ja maksavaivoissa. Höyryhengityksenä  kukkia on käytetty angiinassa ja hinkuyskässä. Sillä on uskottu olevan myös ”verta puhdistava” ja rahoittava vaikutus. Ulkoisesti puna-apilaa on käytetty haavojen hoitoon ja limakalvojen tulehdustiloissa. 

Nykyaika hyödyntää puna-apilan kasviestrogeeneja, isoflavoneja, ja luontaislääkinnässä puna-apilatuotteita käytetään helpottamaan naisten vaihdevuosivaivoja. Luontaiskosmetiikassa puna-apilan kukkia käytetään kasvovetenä. Kukkien joukkoon kaadetaan kiehuvaa vettä, haudutetaan ja siivilöidään. Päivän annos keitetään kerrallaan ja säilytetään käsittelyjen välillä jääkaapissa.

VALKOAPILA on monivuotinen ruoho, joka menestyy pihakedoilla, niityillä ja tienvarsilla koko maassa. Se on myös suosittu nurmikkokasvi. Valkoapilan lehdet ovat kolmisormiset. Kukintovarsi on lehdetön vana, jonka päähän muodostuu pallomainen valkoinen kukinto.

Myös valkoapilaa on käytetty rohtona.  Kansanlääkinnässä valkoapilankukista tehdyllä teellä on uskottu olevan virtsaneritystä lisääviä ja yleisesti vahvistavia ominaisuuksia. Sillä on hoidettu muun muassa kihtiä ja nivelreumaa sekä valkovuotoa. Ranskalaisten mielestä valkoapilankukkatee on ollut hyväksi limakalvojen tulehduksissa, yskässä, ripulissa ja peräpukamissa.

Puna- ja valkoapila ravintona

Nuoria puna- ja valkoapilan lehtiä käytetään salaateissa, keitoissa, muhennoksissa, makaronilaatikossa, letuissa ja pannukakuissa. Kuivatut lehdet ja kukat sopivat myös leipien ja sämpylöitten leivontaan.

Apilankukat sopivat yrttijuomien ja viinin valmistukseen. Yrttijuomaan tarvitaan noin teelusikallinen kuivattua yrttiä teekupillista kohti. Yhdistä apilankukkiin mustaherukan lehtiä, ruusun kukan terälehtiä ja muita luonnon tai puutarhan yrttejä. Kokeile juoman kanssa englantilaiseen tapaan hiukan maitoa!

Puna- ja valkoapilat sopivat myös käsi- ja jalkakylpyihin yksin tai yhdessä esimerkiksi peltokortteen ja maitohorsman kanssa.

Kerää ja kuivaa apilan lehtiä ja kukkia lehtivihreä- eli viherjauheeksi! Kerää mukaan nokkosta, poimulehteä, herukoitten lehtiä, hiukan voikukkaa ja muita itsellesi mieluisia yrttejä. Käytä seosta leivonnassa, puurojen ja viilien sekä jogurttien kanssa. Saat ilmaiseksi paljon kivennäis- ja hivenaineita sekä jonkun verran vitamiinejakin!

Lakka eli suomuurain eli hilla

Lakka, suomuurain, muurain, valokki eli pohjoissuomalaisten hilla on monivuotinen, 10-25 cm korkea, kaksilehtinen ja yksikukkainen ruoho. Sen maavarsi on rönsymäinen ja puutunut. Lehdet ovat kurttuisia, munuaismaisia. Yksikukkaiset 1-3 –lehtiset kukkaversot ovat joko hede- tai emikukkaisia eli lakka on yksikotinen. Kukat ovat valkoisia ja kukinta-aikaa on kesäkuu.  Marja on kypsänä tavallisesti keltainen, mehukas, maukas ja tuoksuva.

Lakkaa kasvaa koko Suomessa, mutta runsaimmin se marjoo Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa.

Lakka on arvokas, erittäin terveellinen marja. Marjoissa on runsaasti E- A- ja C-vitamiineja, jotka toimivat elimistössä antioksidantteina. E-vitamiinia on enemmän kuin hedelmissä, vihanneksissa tai viljassa. A-vitamiinia on enemmän kuin muissa marjoissa

Lakassa on kuitua enemmän kuin missään muussa marjassa. Myös kivennäis- ja hivenaineita on runsaasti.

Lakka sisältää fenolisista yhdisteistä runsaasti erityisesti ellagitanniineja. Niillä on VTT:n tutkimuksissa todettu olevan muun muassa haitallisten suolistobakteerien (salmonella) kasvua ehkäisevä vaikutus. Helsingin yliopiston hiirikokeissa lakan on todettu suojaavan suolistosyövän synnyltä.

Lakan siemenöljyllä on hyvä vaikutus ihon hyvinvointiin, ja sitä käytetäänkin kosmetiikkateollisuuden raaka-aineena.

ROHTONA lakan marjoilla on hoidettu ja torjuttu keripukkia. Lehtiä on käytetty virtsateiden sairauksien hoitoon sekä keuhko- ja suolistosairauksien tukihoitona  Keski-Euroopassa lehtiä on käytetty  rakkovaivojen hoitoon. Neuvosto-Karjalassa lakkaa käytetään lääkkeenä muun muassa lisäämään virtsaneritystä ja hiostavana aineena. Lakan verholehdillä, jotka jäävät kun marja irrotetaan, hoidetaan yskää ja vilustuksia.

LAKKA RAVINTONA: Lakka on herkullisimmillaan mahdollisimman vähän käsiteltynä, tuoreena ja pakastettuna. Se sopii mehuihin, likööreihin, keittoihin, jälkiruokiin, leivonnaisiin ja lämmitetyn Kainuun juustoleivän tai jäätelön kanssa. Lappilaisilla on oma perinneherkkunsa: ”muuraimia poronmaidossa”.

Lakan lehdet sopivat ”lappilaiseksi yrttiteeksi” joko tuoreena, kuivattuna tai fermentoituna eli hiostettuna. Myös marjat sopivat teeksi ja teejuomien mausteeksi.

Teksti: Ulla Lehtonen
Puh. 017-5563260, ulla.lehtonen(at)pp1.inet.fi