Krista ompelee hätkähdyttäviä tilkkutöitä enimmäkseen käsin – 1989 tilkun peitto valmistui kahdessa vuodessa

Muutama vuosi sitten päätin, että oli aika ottaa homma haltuun. Olin seurannut tilkkutyöaiheisia blogeja ja ostanut automarketista englantilaisia Love Patch-­ work & Quilting -lehtiä. Ihastuin moderneihin, raikkaisiin malleihin – ja aloitin japanilaisen suunnittelijan peittomallilla, jossa jokainen blokki eli mallikerta on erilainen ja puolet blokeista vielä käsin applikoituja.

Hyppääminen suoraan syvään päätyyn ei ehkä ollut ihan järkevää. Aloitin peiton vuonna 2017, eikä se ole vieläkään valmis. Piilotin työn moneksi vuodeksi kaappiin, koska värit ja kankaat alkoivat näyttää oudoilta ja käsinapplikointi tuntui olevan täysin hallitsemattomissa.

Viime talvena kaivoin peitontekeleen piilostaan ja katsoin sitä uusin silmin. Olen kiitollinen siitä, mihin tuolloin aloittamani matka on minut tuonut, ja aion ehdottomasti tehdä peiton valmiiksi. Käyttöönkin se pääsee.

ompelukärpänen puraisi minua jo ekaluokkalaisena, kun pääsin käsiksi äidin ompelijaystävän tilkkuaarteisiin. Minulle oli teetetty kaksiosainen kevätjuhla-asu ja ylijääneistä paloista ompelin käsin vaatteita Barbielle ja väkersin Nuppu-kissalleni pallon.

Innostus nousi uudelle tasolle, kun kaksi vuotta myöhemmin sain vanhemmiltani käytetyn ompelukoneen. Surruuttelin sillä itseni lopulta vaatetusalan koulutukseen ja vaihtelevasti myös alan töihin.

Tilkkutöihin tutustuin artesaanikoulutuksessa ja suunnittelin muun muassa peiton, jota varten pyöräilin naapurikaupunkiin ostamaan tarvittavat kankaat. Peitto oli meillä vielä käytössä muutama vuosi sitten mutta oli lopulta niin puhkikulunut, että päätyi rätiksi autotallihommiin.

Meillä on viisi lasta, joista käytännössä vaatetin neljä ensimmäistä. Ompeluista jääneistä tilkuista tein meille välillä lisää peittoja. Tuon ajan peittoni olivat hyvin simppeleitä, neliöistä ja suorakaiteista ommeltuja.

Kun iltatähtemme syntyi, tutustuin syvemmin käsin­ompeluun. Tiesin, että vauvan kanssa varsinkin ompelukoneaika olisi rajallista. Käsin voi kuitenkin ommella missä vain: autossa, lapsen viihtyessä lattialla, telkkarin ääressä, vastasyntyneen nuk­kuessa sylissä. Blokkien tekeminen ei juuri vie tilaa, ja työt etenevät pikkuhiljaa.

Käsinompelu on sopivan hidasta. Jos nimittäin olen ihan rehellinen, meillä olisi jo ihan riittävästi tilkkupeittoja ja käsityöpussukoita. Mutta kun en halua lopettaa tekemistä! Käsin ommellen pienten ja vaativien blokkien tekemiseen menee aikaa ja kokonaisuus valmistuu hitaammin kuin koneella.

Olen aina ollut käsitöissäni tekniikkaorientoitunut. Tykkään kokeilla eri käsityömuotoja ja kun löydän mieluisen, harjoitan mielelläni syväosaamista. Haluan haastaa itseäni, kehittyä ja oppia uutta.

Tilkkutyöni ovat useimmiten kolmen K:n alla, eli kodikkaita, käyttötuotteita ja kukikkaita, koska kukkakuosit ovat lemppareitani. Käytän niihin mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleja ja jämäkankaita. Koska suuritöisten peittojen on tarkoitus kestää perheen kulutuksessa jopa vuosikymmeniä, en halua käyttää liian hiutunutta materiaalia. Nämä eivät ole mitään kertakäyttökamaa.

Joku tarvitsee päivittäin liikuntatuokion, minä ottaisin mielellään ompelutuokion. Tilkkuilu on harrastus, omaa aikaa, stressin purkua, rauhoittumista ja rentoutumista. Se tuo mielenrauhaa, on kanava itseilmaisulle ja täyttää tarpeen tehdä kaunista ja käytännöllistä. Se on itsensä ylittämistä ja haastamista, kuulumista johonkin porukkaan, toivottavasti myös inspiraation antamista. Luultavasti tämä on myös jonkinasteinen addiktio, mutta hyvä sellainen.

Olen hyvin tavallinen ihminen, joka tykkää tasaisesta perusarjesta, eikä juuri harrasta hullutuksia. Silti haaveilen, että voisin joskus myydä omia kaavoja. Sekin on aika hullua, että yksi Instagramin kautta löytämäni tilkkutyöharrastaja on tulossa vierailemaan luonani ensi keväänä. Vaikka englanniksi kommunikointi jännittää, on meillä onneksi kansainvälinen käsityökieli. On ihanaa pitää hänen kanssaan ompelukerhoa, kun sellaista tosielämän tilkkuystävää minulla ei täällä lähellä ole.