Pahis pihassa? Hävitettäväksi tuomittu kurtturuusu sekoittuu helposti muihin ruusuihin – näin tunnistat haitallisen vieraslajin
Piha ja puutarha

Pahis pihassa? Hävitettäväksi tuomittu kurtturuusu sekoittuu helposti muihin ruusuihin – näin tunnistat haitallisen vieraslajin

Todellisesta jokapaikankasvista kurtturuususta on yhtäkkiä tullut lainsuojaton. Mutta miten voi tietää, onko pihan ruusupensas juuri kurtturuusu vai jokin muu sitä muistuttava, viaton kaunotar? Vaikka tarhakurtturuusut ovat yhä sallittuja, asiantuntija kehottaa tarkkailemaan myös niitä.
7.6.2019
 |
Meillä kotona

Suomalaisille tutun pensasruusun elo käy ahtaaksi. Kurtturuusu (Rosa rugosa) ja sen valkokukkainen muoto (Rosa rugosa f. alba) on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi valtioneuvoston asetuksella. Kasvin taimia ei saa enää myydä, ja 1.6.2022 jälkeen pensaita ei saa enää kasvattaa edes yksityispihoissa.

Tavallisen kotipuutarhurin pulmana on, että kurtturuusu sekoittuu helposti moniin muihin ruusupensaisiin, kuten lukuisiin ja yhä sallittuihin tarhakurtturuusuihin sekä luonnonvaraisena saaristossa kasvavaan orjanruusuun.

Näin tunnistat kurtturuusun

Miten oman pensaansa voi tunnistaa, jos se on ollut pihassa jo ennen muuttoa tai jos istuttamisesta on kauan eikä ruusun nimeä enää muista? Tässä ovat kurtturuusun tunnusmerkit:

  • Oksissa on paljon suoria piikkejä, joiden koko vaihtelee.
  • Lehdet ovat uurteisia.
  • Kukat ovat isot, yksinkertaiset ja väriltään pinkit/fuksianpunaiset tai valkoiset.
  • Korkeus on 0,5–1,5 metriä.
  • Pensas kasvattaa runsaasti juuriversoja ja voi levitä laajoiksi kasvustoiksi.
  • Kukinta alkaa kesäkuussa ja jatkuu pitkään.
  • Kiulukat eli "marjat" ovat keskeltä litteitä.
Kurtturuusu on peräisin Koillis-Aasiasta, jossa se kasvaa luonnonvaraisena merenrannoilla. Euroopassa kurtturuusu on yleistynyt koristeistutusten myötä 1800-luvulta lähtien.

Luonnonvarainen orjanruusu (Rosa dumalis) on kurtturuusua korkeampi, 1,5–4-metrinen. Se kasvaa yksittäisinä pensaina eikä muodosta laajoja kasvustoja. Piikit ovat käyriä, ja niitä on vähemmän kuin kurtturuusulla. Kukkien väri on vaaleampi kuin kurtturuusulla, ja kiulukat ovat pitkulaisia.

Yleisten puutarhakasvien tarhakurtturuusujen erottaminen kurtturuususta on kinkkisempi juttu. Lajikkeisto on runsas ja monimuotoinen. Etenkin kukkimattoman kasvuston tunnistaminen on vaikeaa.

Esimerkiksi tarhakurtturuusu ’Kirovsk’ -lajikkeen kukat ovat kerrannaiset.

Yksi erottava tekijä on terälehtien väri: kun kurtturuusun kukat ovat helakan pinkkejä (tai valkoisia), tarhakurtturuusujen väri vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaiseen ja persikkaan. Toinen mahdollinen tunnusmerkki on se, että osa tarhakurtturuusujen kukista on kerrannaisia, kun taas kurtturuusun kukka on yksinkertainen. Taimikaupassa kasvin nimilapussa lukee myös lajike, kuten ’Agnes’.

Koska kasvien hävittämisessä on siirtymäaika, ei ruusupensaita tarvitse hävittää päätä pahkaa. Jos kurtturuusua muistuttavaa ruusua ei tunnista varmasti, sitä kannattaa Suomen ympäristökeskuksen vanhemman tutkijan Terhi Ryttärin mukaan seurata. Siis katsoa, tekeekö ruusu kiulukoita ja onko niiden sisällä hyvin kehittyneitä siemeniä. Jos siementuotanto on runsasta, ruusu on syytä hävittää.

Miten kurtturuusun hävittäminen onnistuu? Lue ohjeet täältä.

Asiantuntija: Tarkkaile myös tarhakurtturuusuasi

Sääntely koskee vain kurtturuusua, jota on käytetty myös kestävien ja terveiden tarhakurtturuusujen risteyttämisessä. Tarhakurtturuusujen myynti ja kasvatus on edelleen sallittua, mutta Terhi Ryttäri suosittelee valikoimaan omaan pihaan jonkin muun lajin, kunnes lajikkeiden lisääntymiskyvystä on nykyistä enemmän tietoa.

Vaikka monien tarhakurtturuusujen lisääntymiskyky on heikko, osa lajikkeista tuottaa runsaasti kiulukoita ja itämiskykyisiä siemeniä. Tämä tarkoittaa, että riskinä on hanakka leviäminen myös luonnontilaisille alueille.

Ryttäri kehottaa seuraamaan pihassa jo ennestään kasvavan tarhakurtturuusun siementuotantoa.

– Kannattaa katsoa syksyllä, tuottaako pensas kiulukoita ja onko niiden sisällä hyvin kehittyneitä siemeniä.

Jos siemeniä ei kehity tai ne ovat litteitä ja pehmeitä, pensas on turvallinen, eikä sitä tarvitse tai kannata hävittää.

Vaikka kurtturuusu on kielletty, ruusuihin mieltyneellä puutarhurilla on onneksi valittavana valtava määrä toinen toistaan kauniimpia pensaita, joista moni on kurtturuusun tavoin kestävä, terve ja helppohoitoinen. Kurkkaa upeita ruusuja täältä.

Miksi minun ja sinunkin pitää hävittää kurtturuusut? Siemenet leviävät lintujen mukana kauas

Terhakoita kurtturuusuja on istutettu jo vuosikymmeniä massoittain niin kotipihoihin kuin teiden varsillekin. Pensaan suosiota ovat siivittäneet lukuisat hyvät ominaisuudet, kuten esimerkiksi terveys, pitkä kukinta-aika, helppohoitoisuus, talvenkestävyys ja suolansietokyky.

Mutta miksi kurtturuusua ei yhtäkkiä saa katsoa edes omassa kotipuutarhassa suopealla silmällä?

Haitallisena vieraslajina kurtturuusu uhkaa alkuperäisiä kasvilajeja ja luonnon monimuotoisuutta. Suurin uhka kohdistuu merenrantojen luonnolle. Kurtturuusu viihtyy hiekkarannoilla ja rantakedoilla, jossa se leviää laajoiksi kasvustoiksi ja jättää alleen alkuperäisen kasvilajiston. Veden mukana kasvin siemenet leviävät yhä uusille kasvupaikoille.

Terhi Ryttäri painottaa, että jokainen pensas on yhtä tärkeä hävittää.

– Omassa pihassa kasvava kurtturuusu ei vaikuta uhkaavalta, mutta se on leviämislähde. Siemenet kulkevat muuttolintujen mukana saaristoon ja merenrannoille. Siellä kurtturuusujen torjunnassa on tehty valtava työ, joka voi mennä hukkaan.

Koska siementen leviämistä on hankala hallita, ei siis riitä, että oman pensaan pitää paikallisesti kurissa juurivesoja ja uusia versoja poistamalla. Elinvoimainen ruusu voi elää pidempään kuin innokas puutarhuri. Mitä käy, kun pensaan hoitaja vaihtuu?

Mutta aikovatko valvovatko viranomaiset nyt valvoa, että jokainen puska hävitetään? Ryttäri kertoo, että kurtturuusun torjunnassa ja seurannassa etusijalle asetetaan arvokkaat ranta- ja luonnonsuojelualueet.

– Kurtturuusun hävittäminen kotipihasta on omaehtoista toimintaa. Hävittämiseen on annettu kolmen vuoden siirtymäaika, eikä vielä ole tietoa, mitä se jälkeen tapahtuu.

Haitallisia vieraslajeja on lukuisia

Haitallisiksi luokiteltuja vieraslajeja ei saa kasvattaa, päästää ympäristöön, myydä tai luovuttaa. Osa kasveista on luokiteltu haitallisiksi koko EU:ssa.

Kansallisesti haitalliset vieraslajit:

  • Alaskanlupiini (Lupinus nootkatensis)
  • Hamppuvillakko (Jacobaea cannabifolia)
  • Japanintatar (Reynoutria japonica)
  • Kanadanvesirutto (Elodea canadensis)
  • Komealupiini (Lupinus polyphyllus)
  • Kurtturuusu (Rosa rugosa)
  • Lännenpalsami (Impatiens capensis)
  • Sahalinintatar (Reynoutria sachalinensis)
  • Tarhatatar (Reynoutria × bohemica)

EU:n vieraslajiluettelo, Suomessa havaittuja kasvilajeja:

  • Jättipalsami (Impatiens glandulifera)
  • Jättiputket (Heracleum)
  • Keltamajavankaali (Lysichiton americanus)
  • Mesisilkkiyrtti (Asclepias syriaca)

Lisätietoa vieraslajeista löytää Vieraslajit.fi-sivustolta.

Muokattu 22.7.2019 klo 9.50: Tarkennettu kurtturuusun terälehtien väriä koskevaa tietoa.

Muokattu 8.4.2022 klo 12.30: Korjattu virhe päivämäärässä. Kurtturuusujen kasvattaminen on kielletty 1.6.2022 jälkeen.

9 kommenttia