Ken tänne sisään käy, saa kunnon löylyt! Harmaahirsinen savusauna savolaisessa maalaismaisemassa on Matti Tikan taidonnäyte

Sinisten lupiinien ja vihreän kesäniityn keskellä, kumpuilevassa pohjoissavolaisessa maalaismaisemassa seisoo pieni, mutta sitäkin huolellisemmin rakennettu harmaahirsinen savusauna. Se on itseoppineen rakentajan Matti Tikan taidonnäyte. Ollaan mökillä iisalmelaismiehen lapsuudenmaisemissa Kiuruveden Niemisjärvellä. Viereinen kesämökki on hänen lapsuudenkotinsa. Se kuuluu nykyään perikunnalle, mutta Tikka hoitaa sitä oman mökkinsä ohella ja nimittää itseään talonmieheksi.

Tikka muuttaa avopuolisonsa kanssa kimpsunsa ja kampsunsa Iisalmen kaupunkikodista Kiuruvedelle yleensä toukokuun lopulla ja palaa takaisin vasta syyskuun alkupuolella.

– Näillä mailla juureni ovat syvästi, Tikka toteaa katsellen tuttua järvimaisemaa.

Kesäiset peltonäkymät ovat kuin Suomi-filmistä. Ne eivät ole pahemmin muuttuneet sen jälkeen, kun Matti kirmasi 1950-luvulla pojanviikarin innolla uimaan tai rantaan ongelle.

– Ostin tilan vuonna 1975 naapurilta ja rakensin tontille pyöröhirsimökin. Mökkimme oli ennen torpparitila, ja siihen kuului savusauna. Vuodet olivat kuitenkin syöneet hirret lahoiksi, ja maalattia oli epähygieeninen. Purin vanhan saunan ja tein samalle paikalle uuden.

Kiuruvedeltä löytyi tismalleen entisen saunan mittainen hirsikehikko, joka oli ollut metsästysmajana. Tikka valoi lattian betonista ja rakensi lattiaritilät haapalaudasta. Vanhan Aitokiukaan hän osti nilsiäläiseltä maanviljelijältä. Kiukaassa on villoilla eristetty kivitila, jossa on tulikiviä. Pönttökiuas ei luovuta lämpöä vaan pitää sen kiukaan sisällä. Villaeristyksen ansiosta kiuas pysyy käyttövalmiina jopa illasta aamuun. Savu menee kivipesän läpi kuten perinteisessä savusaunassa. 30 litran vesisäiliö on kiukaassa kiinni. Niin pesuvesi lämpiää samalla. Saunan lämmittäminen ja siintyminen kestää neljästä viiteen tuntia.

– Savusaunan lämmittäminen ei ole kiireisen ihmisen hommaa. Se on ihan oma ohjelmanumeronsa varsinkin vieraille, Tikka toteaa.

Saunan lämmitysvaiheessa on mukana ripaus Tikan omaa persoonallista otetta. Hän on ottanut alkuperäisestä kiukaasta pois päällä olevan kansiosan, koska se keräisi savusaunakiukaana nokea kannen alaosaan ja tuottaisi saunottaessa ”kitkulöylyjä”.

– Sen sijaan nostan viimeisen lämmityspesällisen loppuvaiheessa kivien päälle tynnyrin pohjasta leikatun kannen. Näin kova hiillos kuumentaa vielä kiuaskiviä tehokkaasti. Saunomisen jälkeen nostan kannen vielä takaisin kivien päälle, jotta kivet pysyvät kuumana jopa seuraavaan aamuun saakka.

Mies suojaa lauteet lämmityksen ajaksi ja asettaa kylmävesisaavin päälle pahvin. Näin kiukaasta tuleva noki ei laskeudu pesuveteen tai lauteille ja nokea saunojia. Tikka pitää ovea auki koko lämmityksen ajan, jotta tilaan tulee vetoa ja tuli palaa paremmin. Alahirsien väleissä olevat raot auttavat ilmanvaihdossa.

– Savusaunan paras lämmityspuu on leppä, haapa, paju ja koivu. Koivu on lämpöarvoltaan tehokkain, mutta siinä ei saa olla tuohta. Se aiheuttaa nokea ja kitkua niin kuin havupuut.

Aitokiukaan kivien kuumetessa on aikaa tehdä saunavastat. 76-vuotiaalta vastantekokilpailuja järjestävältä mieheltä homma käy jo rutiinilla, sillä hän oppi taidon 12-vuotiaana. Hänestä taimikoissa kasvava nuori rauduskoivu on parasta vastaksi. Kun Tikka asettaa oksia vierekkäin, hän pyörittää samalla nippua, jotta tulos on tasapainoisen näköinen. Koivunoksien väliin sujahtaa yksi mustaherukkapensaan oksa, joka antaa kylpiessä hyvän tuoksun.

– Käärin kesällä tekemäni vastat folioon ja laitan pakkaseen. Jouluna otamme vastat pakastimesta kaupunkikodin saunaan. Mökillä jokaisena saunailtana on tuoreet vastat.

Paras talvivastojen tekoaika on nousevan kuun alussa. Ne on tehtävä kolmen, viiden päivän kuluessa. Kun talvella käytön jälkeen vastan huuhtelee ja työntää lumihankeen, sitä voi käyttää vielä useita kertoja.