Annabelle, Siikli vai Rosamunda? Näin valitset oikeat perunat eri käyttötarkoituksiin
Ruoka

Annabelle, Siikli vai Rosamunda? Näin valitset oikeat perunat eri käyttötarkoituksiin

Peruna on edullista ja ekologista lähiruokaa. Ja mikä parasta: suomalaisessa perunassa on makua ja luonnetta. Valitse perunalajike käyttötarkoituksen mukaan, niin muusista tulee kuohkeaa ja keitinperunat kestävät hajoamattomina.

Erilaiset perunalajikkeet

Velox

Jauhoinen, mutta kiinteämaltoinen syysperuna, joka säilyy hyvin pitkälle kevääseen asti. Maukas ja keltamaltoinen Velox on hyvä yleisperuna, joka kestää kauniina keittämisen ja sopii myös soseeseen.

Annabelle

Yksi pidetyimmistä uusista perunalajikkeista Suomessa, jonka suosio perustuu erityiseen kermaisen pehmeään makuun. Muodoltaan Annabella on pitkulainen, joskus käyräkin. Kiinteä, keltamaltoinen ja maukas Annabella on omiaan lohkoperunoihin, salaatteihin ja keittoihin. Monet pitävät siitä myös keitettynä lisäkeperunana.

Rosamunda

Ruotsalaisten lahja perunanystäville. Voimakkaan punainen, suuri mukula on alun perin jalostettu uuniperunaksi, mutta Rosamundasta tulee oivallista muusiakin. Se sopii hyvin myös perunaleivonnaisiin. Muita jauhoisia lajikkeita ovat muun muassa Pito ja Puikula.

Van Gogh

Monen suosikkiperuna, koska se on erittäin maukas ja sopii kaikenlaisiin ruokiin. Sopivasta jauhoisuudestaan huolimatta pyöreä ja melko isokokoinen Van Gogh kestää myös keittämisen hajoamatta. Muita yleisperunalajikkeita ovat muun muassa Asterix ja Matilda.

Tammiston aikainen

Ensimmäinen aito suomalainen perunalajike, joka tuli myyntiin vuonna 1930. Nykyisin sitä voi ostaa toreilta ja halleista. Mukula on pitkänsoikea tai ovaalin muotoinen, malto hyvin keltainen ja keitettynä tiivis. Tammiston aikaisesta todetaan usein nostalgisesti ”se vanhan hyvän ajan peruna”.

Varhaisperunoita saattaa saada jo toukokuun lopussa. Kausi jatkuu heinäkuun puoliväliin.

Bellarosa

Isokokoinen, muodoltaan pyöreä ja väriltään punainen perunalajike. Pehmeän makuinen Bellarosa on yleisperuna, joka on omiaan uuniperunaksi. Se sopii muusiin, mutta kestää hyvin kokonaisena keittämisen. Bellarosan nostaminen alkaa elokuussa ja peruna säilyy hyvin kevääseen asti.

Siikli

Kesä- ja syyslajike ja torikaupan ykkönen. Pitkänomainen, toisesta päästään kapeneva mukula on sileäkuorinen ja malto on väriltään keltainen. Siikli on kiinteä peruna, siis loistava lisäkkeeksi, salaatteihin ja laatikkoruokiin.

Nicola

Kotoisin Hollannista ja kuuluu kiinteisiin ruokaperunoihin. Sen kuori on hieman verkkomainen, muoto pitkänomainen. Nicolan tärkkelyspitoisuus on alhainen, joten se sopii parhaiten salaatti- ja lisäkeperunaksi. Maku on täyteläinen.

Mulberry Beauty

Punamaltoinen Mulberry Beauty on pottuhyllyn uusi kiinteä tulokas, joka sopii niin uunissa paahdettavaksi kuin keitinperunaksikin. Pinkki väri syntyy kasvun aikana kasvin oman väriainetuotannon seurauksena.

Lapin Puikula

Pohjoinen perunan paikallislajike, joka tunnetaan erinomaisesta maustaan ja aromistaan. Herkullisuutensa ja rakenteensa ansiosta puikulasta saa soseutettua täydellisen muusin. Lapin Puikula -nimitystä saa käyttää vain Suomen Lapissa viljellystä puikulaperunasta.

Kokeile myös näitä perunalajikkeita:

  • Arielle. Kauniin sileät ja tasakokoiset mukulat. Kiinteä keittolaatu ja herkullinen maku.
  • Avanti. Uusi varhaisperuna, jossa on hyvä maku ja kirkas väri. Hyvät keitto-ominaisuudet.
  • Carrera. Pyöreänsoikeat, melko kookkaat mukulat, joiden pinta on erittäin sileä ja kuori kuulas. Maukas, voimakkaan keltainen malto. Melko kiinteä, sopivasti jauhoinen Timoa muistuttava lajike.
  • Colomba. Sileäkuorinen, tasakokoinen ja pyöreämukulainen peruna. Keltamaltoisessa perunassa yhdistyvät kiinteän ja yleisperunan ominaisuudet.
  • Jussi. Uusi kotimainen varhaisperuna, Timon sukulainen. Mukulat soikeanpyöreitä ja keltamaltoisia. Maukas ja keittolaadultaan kohtalaisen jauhoinen peruna.
  • Rikea. Kauniit pyöreänsoikeat, keltakuoriset ja melko kookkaat mukulat. Keittotyypiltään kiinteä tai hieman jauhoinen.
  • Solist. Kauniin muotoiset, tasakokoiset mukulat. Kiinteä peruna, kypsyy keitettäessä todella nopeasti.
  • Timo. Suurimukulainen, maukas ruokaperuna. Kiinteä keittolaatu, ylikeittämistä varottava, sillä herkullisuus kärsii.
  • Vario. Varion mukulat ovat ovaalin muotoisia. Malto vaalean keltainen. Kiinteä ja hyvänmakuinen varhaisperuna.
  • Venla. Mukula on soikean muotoinen, hieman käyrä ja suippeneva. Vaalea, sileä- ja kirkaskuorinen, kiinteä peruna.

Mikä on varhaisperunan ja uuden perunan ero?

Varhaisperuna on ohutkuorinen kesän ensimmäinen peruna, jonka kuori lähtee irti hieraisemalla. Se nostetaan maasta keskenkasvuisena. Ensimmäisiä varhaisperunoita saattaa olla saatavilla jo toukokuun lopussa, mutta varsinainen sesonki alkaa usein juhannusviikolla ja jatkuu heinäkuun puoliväliin.

Varhaisperuna muuttuu kesäperunaksi, kun sen kuori muuttuu vahvemmaksi eikä lähde enää irti niin helposti. Puhekielessä käytetään usein myös nimitystä ”uudet perunat”. Virallisesti tämä tarkoittaa kuitenkin syyskuun jälkeen myytäviä ja varastoitavia uuden sadon perunoita.

Perunan värikoodit

Pussitetun perunan sopivimman käyttötarkoituksen näkee pussin värikoodista. Usein myös irtoperunalaari on merkitty värikoodilla.

  • Vihreä väri tarkoittaa kiinteää perunaa, siis keitettäväksi ja salaatteihin hyvin sopivaa lajiketta.
  • Keltaisella merkitään yleisperunat. Eli jos haluat kaikkiin ruokiin sopivan perunan, valitse keltainen pussi.
  • Punainen koodi tarkoittaa jauhoista, siis uuniperunaksi, leivontaan ja muusiksi sopivaa perunaa.

Perunan säilytys

Varhaisperuna on ohutkuorisena hyvin herkkä kolhiintumiselle, pienetkin vauriot pinnalla saattavat aiheuttaa sen kuivumisen ja pilaantumisen. Se pitää nostaa maasta hellävaraisesti ja syödä mahdollisimman tuoreeltaan. Näin myös kuoret lähtevät helposti irti.

Perunat pitää suojata valolta, jotta niihin ei ala kertyä solaniinia. Solaniini on perunan oma suoja-aine tauteja ja tuholaisia vastaan. Sitä on myös perunan maanpäällisissä osissa, joita ei syödä. Solaniini ei hajoa edes keitettäessä. Vihertyneitä perunoita ja hyvin pieniä, sormenpään kokoisia mukuloita ei suositella käytettäväksi ravintona. Suurina annoksina ne aiheuttavat kitkerän sivumaun ja lievästi myrkyllisinä saattavat aiheuttaa muun muassa vatsa- tai suolisto-oireita.

Perunoita kannattaa säilyttää viileässä ja pimeässä, kotona siis jääkaapiin vihanneslokerossa tai kellarissa. Paras lämpötila perunan säilytykseen on +4–5 astetta, koska viileämmässä ne imeltyvät ja lämpimämmässä alkavat itää.

3 kommenttia