Uima-allas mökille – kannattaako haaveesta tehdä totta? Lue asiantuntijan vastaukset 14 kysymykseen

Uima-altaan voi rakentaa maan päälle tai upottaa osittain tai kokonaan maahan. Maan päälle rakennettava on helpoin ja edullisin, mutta upotettu on näyttävämpi ja käyttäjän kannalta usein mukavampi. Tosin jos laittaa altaan korotetun terassin kylkeen, maan päälle rakennettava allas voi asettua oikeaan korkoon kuin itsestään.

Maan päälle koottavalle teräspeltiseinämäiselle tai puurunkoiselle niin sanotulle pussialtaalle riittää yleensä se, että poistetaan irtonainen maa-aines ja pintakasvusto. Altaan pohja tehdään tiivistämällä 5–10-senttinen sorakerros, jonka päälle tärytetään kerros hienoa hiekkaa. Jos allas upotetaan maahan, kuopan pitää olla joka suuntaan metrin verran altaan ulkomittoja suurempi. Pohjalle laitetaan maalajit erillään pitävä suodatinkangas ja tiiviiksi tärytettävä murske- tai hiekkakerros. Tuohon kerrokseen asennetaan salaojitus. Altaan alle ja reunoille on hyvä laittaa vielä reilusti painoa kestävää XPS-eristyslevyä kuten Finnfoamia.

Kotialtaissa yleisin on niin sanottu pintaventtiilirakenne. Siinä venttiili on altaan yläosassa, puoliksi veden alla, ja sen kautta imetään vesi suodatinpumpulle. Venttiilin sisällä on sihti, jonne kelluvat roskat siivilöityvät. Suodatettu vesi pumpataan takaisin altaaseen läheltä altaan pohjaa. Etenkin uimahalleissa käytettävässä ylivuotoisessa rakenteessa vesi virtaa reunan yli altaan kiertävään kouruun ja sieltä säiliöön, josta vesi palautetaan altaaseen suodatuksen jälkeen.

Jos allas tehdään valubetonista tai kevytharkoista, tai jos hankitaan maahan upotettava lasikuituinen valmisallas, hanke edellyttää useimmiten rakennuslupaa. Jos allas tehdään pinta-asennuksena kevyestä teräspellistä, joka vuorataan PVC-muovisella allaspussilla, rakennelmaa ei välttämättä pidetä kiinteänä eikä se siten myöskään tarvitse rakennuslupaa. Määräykset vaihtelevat kuitenkin kunnittain, joten lupa-asiat pitää selvittää mökkikunnan rakennusvalvonnasta ennen ensimmäistä lapionpistoa.

Jos mökki on kunnallisessa vesihuollossa, voi antaa vesimittarin pyöriä, kunnes allas on täynnä. Jos taas käyttövesi on tuontitavaraa, pitää keksiä jokin muu konsti. Keskikokoisessa altaassa on hyvinkin parikymmentä kuutiometriä vettä. Harvasta kaivosta löytyy moista vesimäärää lyhyessä ajassa. Järvi- tai merivesi sisältää lämpimässä viihtyviä bakteereja ja leviä. Niistä pääsee eroon sopivilla kemikaaleilla. Varmasti puhdasta hanavettä voi saada esimerkiksi paikalliselta palokunnalta tai loka-autoyrityksiltä, joilla on myös puhdasvesikuljetusta.

Jos mökki on kunnan vesihuollon asiakas, hanasta valutetun veden voi valuttaa viemäriin. Hanaveden hintaan sisältyy useimmiten jätevesimaksu. Uima-altaan vedessä on niin paljon kemikaaleja, että vettä ei saa valuttaa luontoon. Jos kunnallista viemäröintiä ei ole, loka-autoyritys voi muutamalla käynnillä imaista altaan tyhjäksi. Kovin usein tätä ei tarvitse tehdä, jos vesi on pidetty kunnossa.

Betoni- tai harkkoaltaan pystyttäminen jaetaan yleensä osiin niin, että varsinaisen rakentamisen hoitaa rakennusliike, vedenpuhdistustekniikan ja siihen liittyvän putkiston asennuksen puolestaan allasalan erikoisliike. Maan päälle koottavan pussialtaan asennus onnistuu asiakkaaltakin, jos työkalut hiukankin pysyvät käsissä.

Pussiallas ei tarkoita mitään hyllyvää kaukaloa. PVC-pussi pingotetaan muottiin pienellä määrällä lämmintä vettä. Kun allas sitten täytetään kokonaan, veden paine puristaa pussin tiukasti altaan runkoa vasten.

Useimpiin altaisiin voidaan jättää talveksi vesi niin, että pinta on laskettu pintaimuventtiilin alapuolelle ja tulosuuttimet on tulpattu jäätymisen estämiseksi. Jos altaassa on pohjakaivo, sen venttiili pitää sulkea. Lisäksi pitää varmistaa, ettei putkiin ole jäänyt vettä. Hiekkasuodattimen jäätyminen estetään kaatamalla suodattimeen desilitra glykolia. Suodattimen pumppu irrotetaan ja säilytetään talven yli lämpimässä tilassa. Koska vesi laajenee jäätyessään, täytenä talvehtiminen pitää ottaa huomioon jo allasta rakennettaessa.

Sen seurantaan on hyvä hankkia mökkikäyttöön tarkoitettu veden laadun testauslaite, jolla mitataan veden klooripitoisuus ja pH-arvo. Vapaan klooriylijäämän arvon pitää olla välillä 0,5–1,0 ppm, ja veden happamuutta ilmaisevan pH-arvon 6,8–7,6 (ihanteellisin arvo on lievästi emäksinen 7,2).

PH-arvo pitää ensin saada oikealle tasolle, jotta kloori toimii oikein. Vastatäytettyyn altaaseen tai altaaseen, jonka vesi on samentunut, tehdään niin sanottu shokkiklooraus. Silloin klooria annostellaan 3–4-kertainen määrä normaaliin verrattuna eli noin kahdeksan grammaa vesikuutiota kohden.

Shokkikloorauksen jälkeen kannattaa pitää parin päivän tauko uimisessa.

Altaan veden voi lämmittää esimerkiksi ilma-vesi- tai maalämpöpumpulla, sähkölämmittimellä tai aurinkokeräimillä. Suosituin on ilma-vesilämpöpumppu, jota markkinointiaineistossa yleisesti kutsutaan lyhyemmin ilmalämpöpumpuksi.

Sähkövastuksiin verrattuna lämpöpumpulla lämmittäminen tulee jopa 80 prosenttia edullisemmaksi. Aurinkokeräin kierrättää uima-altaan vettä, eikä erillistä lämmönvaihdinta tarvita. Kierrättämisen hoitaa hiekkasuodattimen pumppu. Keräimen teho on kuitenkin selvästi vaatimattomampi kuin lämpöpumpun.

Mökkikäytössä voidaan virittää esimerkiksi PVC-pressu altaan päälle. Saatavilla on myös erilaisia tehdasvalmisteisia kiinnitystapoja kuten kiskoilla altaan ylle moottorilla ajettava kaaripeite, niin sanottu lamellipeite sekä PVC-muovinen ilmakuplapeite. Se päästää auringon lämpöä veteen ja hidastaa lämmön karkaamista.

Tuollaiset peitteet eivät missään tapauksessa kestä ihmisten tai edes vähän kookkaampien lemmikkien painoa, vaan altaan turvavarusteet on hankittava erikseen. Peittämisen lisäksi varminta on aidata allasalue.

Suurimmat kustannukset ovat perustustyöt, itse allas ja allastekniikka. Pinta-asennettavan perusaltaan saa parilla tonnilla. Pakettiin kuuluu yleensä myös pumpulla varustettu hiekkasuodatin, tikkaat, suojapeite ja kemikaaliannostelija. Perustusten tekeminen on verraten yksinkertaista.

Upotettava betoni- tai lasikuituallas maksaa huomattavasti enemmän: riittävän kantavat perustukset routasuojauksineen ja salaojituksineen vievät helposti kymppitonnin, allas ja tekniikka saman verran lisää. Nämä arviot ovat kuitenkin todella karkeita, sillä hintahaitari on valtava.

Asiantuntija: tekninen asiantuntija Hannu Dahlgren, Espoon Allastekniikka