Variksenmarja on varpukasvi, jota kasvaa luontaisesti kuivissa kangasmetsissä, kalliolla, hietikoilla ja karuilla rämeillä. Etelä-Suomessa se viihtyy yleisimmin suokasvina. Lapissa kaarnikan maukkaita marjoja on hyödynnetty perinteisesti mehuihin ja jälkiruokiin.
Suomessa kasvaa kaksi erilaista variksenmarjan (Empetrum nigrum) alalajia. Etelänvariksenmarja (Empetrum nigrum subs. nigrum) on kaksikotinen eli heteet ja emit ovat eri yksilöissä. Jotta kukat hedelmöittyvät ja marjoja muodostuu, hedeyksilön ja emiyksilön on kasvettava lähekkäin. Marjoja tulee yleensä niukasti. Etelänvariksenmarjaa kasvaa nimensä mukaisesti enemmän Etelä-Suomessa.
Pohjanvariksenmarja (Empetrum nigrum subs. hermaphroditum) on yleinen Pohjois-Suomessa. Sen kukissa on sekä heteet että emit, joten satoa tulee useimmiten runsaasti. Lisäksi marjat ovat suurempia ja mehuisampia kuin etelänvariksenmarjassa.
Molemmat variksenmarjat sopivat erinomaisesti puutarhaan peittokasviksi.
Variksenmarja pähkinänkuoressa
Menestymisvyöhyke
Koko Suomi, I–VIII.
Tuntomerkit
Variksenmarja on korkeudeltaan 10–30 cm varpu, jonka lehdet ovat neulasmaiset ja talvellakin vihreät. Punaiset kukat kukkivat huhti–kesäkuussa. Marjat ovat sinisenmustat, kiiltävät ja pyöreät.
Kasvupaikka
Aurinko–varjo.
Maa
Vähäravinteiset hiekka- ja turvemaat. Pohjanvariksenmarja menestyy kuivilla hiekkakankailla, kallioilla, kosteissa korpimetsissä ja tunturipaljakoilla. Etelänvariksenmarja kasvaa kosteammissakin paikoissa kuten suomättäillä.
Lannoitus
Ei tarvitse lannoitusta.
Lisäys
Pistokkaista.
Satokausi
Heinäkuun puolivälistä eteenpäin, aina lumentuloon saakka ja jälleen keväällä, jos marjat ovat pysyneet kiinni pensaissa. Tuulipölytteisyys varmistaa lähes joka vuosi runsaan sadon.
