Tiedätkö, mikä yhdistää kurtturuusua, jättipalsamia ja omenapuuta? Kaikki ovat haitallisia vieraslajeja – mutta eivät läheskään yhtä haitallisia

Vieraslajiksi luetaan ihmisen välityksellä 1800-luvun jälkeen maahan tulleet ja luontoon siirtyneet kasvit, joiden alkuperä on jossain muualla. Kaikki vieraslajit eivät ole haitallisia. Haitallinen vieraslaji uhkaa luonnon monimuotoisuutta.

Ei helposti. Potentiaalinen vieraslaji joutuu kohtaamaan monenlaisia esteitä, jotka liittyvät esimerkiksi selviytymiseen, lisääntymiseen ja kilpailuun muiden lajien kanssa. Vain osa vieraslajeista pystyy vakiintumaan uudelle maantieteelliselle alueelleen. Näistäkin lajeista vain pieni osa leviää luonnossa, ja leviävistä lajeista vielä pienempi osa osoittautuu haitalliseksi vieraslajiksi.

Vakiintuneista vieraslajeista vain noin kymmenen prosenttia on haitallisia uudessa ympäristössään.

Vieraslajiportaaliin (vieraslajit.fi-sivusto) on listattu haitalliset vieraslajit. Niitä on jaoteltu kahteen lakisääteiseen listaan: EU:n vieraslajiluetteloon ja kansalliseen vieraslajiluetteloon. Näillä kahdella listalla ei ole samoja lajeja. EU:n vieraslajiluettelossa ovat esimerkiksi jättiputket ja jättipalsami, kansallisessa vieraslajiluettelossa taas muun muassa kurtturuusu, komealupiini sekä tarha- ja japanintatar.

Kumpaankaan vieraslajiluetteloon kuuluvaa lajia ei saa kasvattaa, myydä eikä päästää leviämään ympäristöön.

Vieraslajiluetteloihin kuulumattomat lajit ovat tällä hetkellä paikallisesti haitallisia vieraslajeja, joita seurataan. Ne ovat osoittaneet kykynsä asettua pohjoiseen luontoon. Niitä saa myydä ja kasvattaa, mutta ei päästää leviämään luontoon.

Esimerkiksi tarhaomenapuu on haitallinen ainoastaan Lounas-Suomessa ja Ahvenanmaalla, missä se uhkaa alkuperäistä, uhanalaista metsäomenapuutamme risteytymällä sen kanssa. Omenapuiden kasvatusta puutarhoissa ei missään tapauksessa olla kieltämässä, mutta metsäomenapuuta kasvavilla paikoilla on syytä varovaisuuteen. Saaristomeren saarilla ei kannata heitellä syötyjä omenia metsään, sillä niissä olevista siemenistä voi itää metsäomenapuun kanssa risteytyviä puita. Yritämme suojella geneettistä metsäomenapuukantaa poistamalla risteymäperäisiä tai villiintyneitä tarhaomenapuita saarilta.

Punalehtiruusun on huomattu leviävän siemenistä lintujen mukana, mutta laji ei ole millään lailla samanlainen ongelma kuin kurtturuusu. Se ei leviä aggressiivisesti ja valtaa hiekkarantoja vaan kasvaa yleensä yksittäisinä pensaina. Sillä voi olla vaikutusta luontoon, jos useita pensaita kasvaa ryhmissä. Punalehtiruusua voi nähdä muun muassa Helsingissä, Lohjalla ja Saaristomeren saarilla. Isotuomipihlajaa taas näkee aika paljon vaikkapa Pirkanmaan peltosaarekkeissa ja harjunrinteillä.

Suomessa vieraslajiongelma ei ole tällä hetkellä yhtä paha kuin monella muulla alueella maailmassa, mutta jos emme tee mitään, tilanne saattaa vaikeutua. Etenemme mieluiten varovaisuusperiaatteella, ja siksi portaalissa on myös näitä paikallisesti haitallisia vieraslajeja.

Jos vaikkapa Keski-Euroopasta tulee haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltu kasvi itsestään meille, sitä kohdellaan täällä vieraslajina, ei tulokaslajina. Tulokaslajeja sen sijaan ovat esimerkiksi Virosta Suomeen viime vuosina leviävät kämmekät, jotka ovat hyötyneet ilmaston lämpenemisestä. Uusia havaintoja on esimerkiksi soikkokämmekästä Orchis militaris ja baltiankämmekästä Dactylorhiza majalis subsp. baltica. Ne ovat levinneet luontaisesti tuulen mukana mikroskooppisen pienillä siemenillään. Myös kampasaniainen Blechnum spicant on laji, joka voisi hyötyä ilmaston lämpenemistä ja siirtyä meille.

Yleensä on, mutta ei aina. Esimerkiksi Turun seudulla löytyneestä mistelistä ei ole varmuutta, onko se tullut ihmisen vai lintujen siemenistä levittämänä. Se ei kuitenkaan ole ekosysteemille haitallinen, ja siksi sitä ei lueta haitalliseksi vieraslajiksi.

Haitallisissa vieraslajeissa kyse on lajin vaikutuksesta luontoon. Kurtturuusun ja jättipalsaminkin kerrotaan olevan hyödyllisiä pölyttäjille, ja toki näin saattaa ollakin. Mutta samalla luonnonkasveilla on pulaa pölyttäjistä, ja tilannetta voi pahentaa se, että isot vieraskasviesiintymät houkuttelevat pölyttäjiä luonnonkasveja enemmän.

Osa ihmisistä haluaisi listata kaikki lajit, joista on haittaa. Listasta tulisi valtavan pitkä, joten siinä ei ole järkeä. Myös nykyisessä vieraslajiportaalissa oleva lajilista alkaa mielestäni olla vähän liian laaja. Joukossa on paljon EU:ssa haitallisiksi nimettyjä lajeja, jotka eivät kasva Suomessa. Mukana on nykyään myös lajeja, jotka eivät ole haitaksi luonnolle vaan maa- ja puutarhataloudelle. Tällaisia ovat esimerkiksi silkkiunikko, hukkakaura ja rikkanenätti. Joukossa on myös kasvitauteja, kuten perunaruttoa, herukanhärmää ja mansikan tyvimätää.

Kaikista haitallisimmat vieraslajit täytyy nimetä ja lisätä listoille, mutta vieraslajilistan paisuttamisen sijaan tärkeintä olisi, että ihmiset tiedostaisivat vieraslajeihin liittyvät ongelmat. Pihalla kasvavia kasveja kannattaa tarkkailla, ja jos joku laji alkaa käyttäytyä turhan uhkarohkeasti, sen leviäminen kannattaa estää.