KUVA: H.H.
KUVA: H.H.
Katson kuvaa. Pieni poika seisoo vuoren rinteellä ja ojentaa käsissään olevia muutamaa leipää ja kahta pientä kalaa edessään olevalle miehelle.
Taustalla näkyy lukematon määrä ihmisiä. Ajattelen, että lähimmät katsovat ihmeissään poikaa. He tietävät, miksi pojalla on leivät ja kalat esillä ja minkä vuoksi hän ojentaa niitä miehelle.
Kuvaan liittyy kertomus Raamatusta (Joh. 6:1–15). Pojan vähäisten ruokatarvikkeiden ihmettelyyn on syy. Yksi opetuslapsista on aiemmin todennut: ”Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin” (Joh. 6:7).
Paikalla on 5 000 miestä, lisäksi naisia ja lapsia (Matt. 14:21). Opetuslapset katselevat eväitä, joita pieni poika pitää käsissään. He näkevät ”vain” viisi leipää ja kaksi kalaa. Niistä ei riittäisi kuin muutamalle ihmiselle. Poika on kuitenkin vilpitön uskossaan. Hänellä on auttamisen halu.
Näkyvä ja näkymätön leipä
Miksi poika ei jakanut eväitä suoraan paikalla oleville ihmisille, vaan toi ne Jeesukselle? Tiedämme tuosta pojasta kovin vähän. Johanneksen mukaan hän tuli väen joukosta, jolloin Andreas esitteli hänet: ”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa” (Joh.6:9). Vaikuttaa siltä, että pojan lisäksi vain Jeesus uskoi, että tarjotut eväät riittäisivät.
Jeesus kehotti opetuslapsiaan: ”Käskekää kaikkien asettua istumaan.” Kansan ja ehkä pojankin ihmetellessä Jeesus ottaa hänelle tuodut eväät, katsoo ylös taivaaseen ja lausuu kiitoksen. Hän murtaa leivän, antaa opetuslapsilleen, jotka jakavat ne kansalle. Kerrotaan, että ”kaikki söivät kyllikseen”. Tapahtuu ihme: kun aterian jälkeen kootaan jäljelle jääneet palat, niistä kertyy kaksitoista täyttä korillista. ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan” (Joh. 6:12). Kertomus kuvaa näkyvän leivän jakamisen, mutta sisältää paljon enemmän.
Omat eväämme eivät riitä
Mikähän kertomuksen opetus voisi olla meille, lähes 2000 vuotta myöhemmin Jeesuksen siunaamalle aterialle kokoontuville? Viikoittain järjestetään lukemattomia seuratilaisuuksia. Virren jälkeen puhuja menee paikalleen. Puhe aloitetaan aina rukouksella. Rukous sisältää edelleen jotain samaa, mitä sisältyi edellä olevaan kertomukseen.
Ilman Herramme paikalla oloa kokoontumisemme olisi turhaa. Näemme ja koemme, että omat ”eväämme” eivät riitä. Tarvitaan jotain enemmän. Sekä puhuja että koolle tullut seurakunta tietävät uskon kautta, että vain Jeesus voi ”muuttaa” puhutun sanan leiväksi seuravieraille.
Elämän leipä ei vähene
Helatorstaina taivaaseen noussut Vapahtaja lupasi opetuslapsilleen olla heidän kanssaan kaikkina päivinä maailman loppuun asti (Matt. 28:20). Seurakunnan Herra asuu vieläkin lupauksensa mukaisesti kansansa keskellä, vaeltaa sen kanssa ja siunaa edelleen puhutun sanansa ravinnoksi sen kuulijalle ja uskojalle.
Kaiken jälkeen jää edelleen kaksitoista korillista jaettavaa. Mitään ei mene hukkaan, ei edes vähene. Puhuttu sana, elämän leipä, ruokkii, ravitsee ja luo uutta elämää. ”Herramme, anna meille itsesi nyt sanomassa valtakuntasi. Ja käsin rikkain, käsin siunaavin jaa leipä myöskin ruokapöytäämme.” (Vk. 476:3.)
Jouni Lesonen
Julkaistu Päivämiehessä 2.3.2016.
Päivän evankeliumiteksti: Joh. 6:1–15
Biblia: Sitte meni Jeesus Galilean meren ylitse, joka on Tiberiaan, ja häntä seurasi paljon kansaa, että he näkivät hänen merkkinsä, joita hän teki sairaissa. Niin Jeesus meni ylös vuorelle ja istui siellä opetuslastensa kanssa. Ja lähestyi pääsiäinen, Juudalaisten juhla. Kuin siis Jeesus nosti silmänsä ja näki tulevan paljon kansaa tykönsä, sanoi hän Filippukselle: mistä me ostamme leipiä näiden syödä? (Mutta sen hän sanoi, kiusaten häntä: sillä hän tiesi, mitä hän tekevä oli.) Vastasi Filippus häntä: kahdensadan penningin leivät ei täytyisi heille, että kukin heistä vähänkin sais. Sanoi yksi hänen opetuslapsistansa hänelle: Andreas, Simon Pietarin veli: Tässä on poikainen, jolla on viisi ohrasta leipää ja kaksi kalaista; vaan mitä ne ovat näin paljolle? Mutta Jeesus sanoi: asettakaat kansa atrioitsemaan. Ja siinä aikassa oli paljo ruohoa. Niin atrioitsi lähes viisituhatta miestä. Ja Jeesus otti leivät, kiitti ja antoi opetuslapsille, mutta opetuslapset jakoivat atrioitseville, niin myös kaloista niin paljo kuin hän tahtoi. Mutta kuin he ravitut olivat, sanoi hän opetuslapsillensa: kootkaat murut, jotka jäivät, ettei mitään hukkuisi. Niin he kokosivat ja täyttivät kaksitoistakymmentä koria muruilla, viidestä ohraisesta leivästä, jotka niiltä liiaksi olivat, jotka atrioitsivat. Kuin siis ne ihmiset sen merkin näkivät, minkä Jeesus teki, sanoivat he: tämä on totisesti se profeetta, joka maailmaan tuleva oli. Kuin Jeesus ymmärsi, että he tahtoivat tulla ja väkivallalla tehdä hänen kuninkaaksi, meni hän pois taas vuorelle yksinänsä.
Raamattu 1992: Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä. Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?” Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippus vastasi: ”Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin.” Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: ”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle? Jeesus sanoi: ”Käskekää kaikkien asettua istumaan.” Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.” He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä. Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: ”Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.” Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys