Arkistosta | Mäntyharjun markkinat on nykyisin ihmisten kohtaamispaikka ja ammattimaisten kauppiaiden myyntiareena - Menneinä vuosikymmeninä markkinoilla kuunneltiin helppoheikkien touhua ja pelattiin myös korttia

Mäntyharjun suurin vuosittainen tapahtuma, markkinat, järjestetään tänä vuonna 50. kerran maanantaina 25. kesäkuuta. Lions Club Mäntyharjun näkyvimmän ponnistuksen hedelmä on kasvanut ja muuttunut vuosikymmenten varrella, mutta yksi asia pysyy: ”Markkinavouti” Heikki Koljonen johtaa joukkoja tänäkin vuonna. Lähestulkoon alusta asti markkinajärjestelyissä mukana ollut Koljonen kertoo markkinoiden muuttumisesta ja merkityksestä.

Ensimmäiset markkinat maanantaina 30.6.1969.

– Huoltoasema Esson yrittäjä Matti Rautiainen oli tullut Mäntyharjuun Sulkavalta ja toi sieltä tällaisen tuliaisen. Sulkavalla oli pestuumarkkinat ja Matti oivalsi, että tämä voisi olla hyvä idea. Markkinat järjestettiin kunnantalon tasanteen alapuolella kunnantalon ja silloisen jääkiekkokaukalon alueella. Se oli ainoa mahdollinen paikka siinä tilanteessa taajamassa. Ei ollut näitä nykyisiä rakenteita, Varpasentien varressa oli pelkkää peltoa.

– Alkujaan myyjien määrässä puhuttiin kymmenistä, olisiko ollut jotain 60 parhaimmillaan alapihalla. Järjestelyissä oli vielä enemmän talkoolaisuutta kuin nykyään. Elomaan Tapani oli upseerismies tykistöstä, karttapiirtäjä. Minä olen tulenjohtaja koulutukseltani ja tämä karttamaailma synkkasi meillä. Tapani oli joviaali ja rauhallinen mies, joka hoiti asiat piippua poltellen. Hän oli hyvä esimerkki siitä, miten asiat hoidetaan. Oli näitäkin tapauksia, jotka byrokraattisesti käskivät ja määräilivät ja oli jatkuvia vaikeuksia kauppiaiden kanssa. Siitä ei tullut mitään, katsoin että tuolla lailla ei kannata toimia. Pitää olla kauppiaiden kanssa hyvää kamua ja väleissä, silloin homma toimii.

Muutto Mäntyharjuntien eteläpuolelle 1981.

– Kunnantalon luota loppui mahdollisuus, kun Säästöpankki alkoi suunnitella uuden kiinteistön rakentamista. Rantapuiston suuntaan ei ollut mahdollisuutta laajentua, se alue oli enemmänkin ryteikköä siihen aikaan. Ajatus kävi päässäni, että lähdemme pois sieltä ja tulemme K-hallin parkkialueella. Yrjö Rantalainen oli kauppiaana ja hänen kanssaan sovittiin ,että tullaan siihen pihapiiriin. Seuraava vaihe oli laajentaminen linja-autoasemalle ja taas paikat loppuivat kesken. Kylmän rauhallisesti Varpasentie kiinni ja siitä sitten edelleen kohti nykyistä S-marketia.

Markkinapäivä ankkuroituu juhannuksen jälkeiseen maanantaihin 1988.

– Yksi ratkaiseva taitekohta oli markkinapäivä. Alunperin markkinaidea kaupungeissa ja muuallakin oli se, että markkinat on aina tietyn kuukauden tiettynä päivä. Meillä se oli aluksi aina kesäkuun viimeinen maanantai. Ongelma oli, että se oli välillä juhannuksen jälkeinen maanantai ja välillä se heitti viikonkin juhannuksen jälkeen. Siitä seurasi hämmennystä. Otin asian mietintämyssyyn ja totesin, että se on muuten niin, että markkinat on aina juhannuksen jälkeisenä maanantaina ja piste. Lamposen Otto pani vähän vastaan, mutta sanoin että näin tehdään. Se oli onnellinen päätös. Juhannuksen jälkeinen maanantai on mäntyharjulaisittain uskomattoman hyvä päivä. Sen asema on vakiintunut ja pääsimme niskan päälle valtakunnallisesti. Muualla, ainakaan lähiseudulla, ei olla lähdetty kilpailemaan meidän kanssa.

Kauppiaiden ammattimaistuminen.

– Kauppiaissa muutosta on tapahtunut paljon. Aunperin markkinat olivat vähän sellaiset, että ihmiset tulivat seuraamaan kauppiaiden touhuamista, se oli sellainen show. Tätä harrastivat hirveän monet heistä. Markkinakauppiaiden SM-kisat oli vuosittain ja poikkeuksetta ne mestarit kävivät täällä meillä. Sittemmin kauppiaista on tullut ammattimaisempia. He ovat liikkeenharjoittajia ja yrittäjiä, ei ole enää niitä noin vaan paikalle tulijoita. Pienyrittäjyys ja käsityöläisten määrä on lisääntynyt koko ajan. Markkinat on monelle hyvä bisneksentekomahdollisuus niille omille tuotteille, kun ei ole mitään valmista myyntiorganisaatioita muuten. Jos jossakin haluaa tavata ihmisiä, niin markkinoillahan niitä tapaa sitten paljon.

Myytävien tuotteiden ja tarjonnan monipuolistuminen.

– Tällainen, mikä on oikeastaan melkein poistunut, ovat työkalut ja muut hiluvitkuttimet, ei niitä oikein enää ole. Myös paperinmyynti on vähentynyt. Piti oikein etsiä viime vuonna pitkään, että löysin lehtiön. Rinkelikauppiaat ovat pysyneet koko ajan mukana, heillä on vakipaikat.

– Mikä on muuttunut paljon, on ruoka. Se on tullut yhä keskeisemmäksi markkinoilla. Tarjontaa on hyvin monentyyppistä letunpaistosta muikunmyyntiin ja se on ammattimaisempaa. Nyt voidaan kuljettaa esimerkiksi juustoja ilman, että ne pilaantuvat. Alkuaikoina leijonaladyt myivät makkaraa, se oli ainoa tarjottava ruoka silloin.

– Sitten on tullut tämä, että markkinat on havaittu hyväksi infopaikaksi myös yhteiskunnan muille toimijoille. On tullut kuntayhtymiä, puolueita, pankkimaailmaa… Se tuntuu lisääntyvän ja lisääntyy varmasti tulevaisuudessa vielä enemmän.

– Yksi asia on tämä, että markkinoista on tullut tapaamispaikka. Monet sopivat, että tavataan siellä ja siellä, näitä kohtaamisia on yllättävän suuria määriä. Ja paljon käy julkisuuden henkilöitä, mikä myös kiehtoo markkinavieraita.

Pitäytyminen perusasioissa.

– Matkan varrella on pitänyt ratkoa eri ongelmia, kun tapahtuma laajenee ja voimavarat on mitä on. Johtava ajatus on koko ajan ollut, että mitään ylimääräistä työtä ja operaatiota ei saa rakentaa. Joka risaus joka lisää työmäärää, niin sitä pitää välttää viimeiseen asti. Tämä kun pelittää muutenkin. Yhdessä vaiheessa oli hirveä paine, että pitäisi kaikenmaailman esiintyjiä tuoda ja muuta sellaista. Sanoin, että ei ensimmäistäkään, kukas sen ottaa hoitaakseen ja mitä siitä seuraa verotuksen ja muun suhteen? Ei mitään järkeä. Ja myyjät viestittivät alusta asti, että älkää ottako. Jo näistä eteläamerikkalaisista soittomiehistä tuli aikanaan kauppiailta sanomista, että älä laita niitä siihen ja siihen paikkaan.

Markkinoiden merkitys LC Mäntyharjulle ja yhteisölle.

– Jos ei olisi markkinoida, niin klubin idea toimia olisi totaalisen erilainen. Herää kysymys, minkälainen olisi klubin toimintalogiikka, se voisi olla aika hankala. Kun on kaksi projektia vuodessa ja molemmat toimii, niin tulee rahaa. Veljeskunnan ikärakenne alkaa olla kuitenkin melko vanha ja on saatu ulkopuolisia mukaan, esimerkiksi koululaisia ja urheiluseuroja. He saavat vähän rahaa ja samalla oppivat tekemään. Se on hienoa, että tätä yhteistyötä voidaan tehdä.

– Me ei omisteta mitään, ollaan täysin osattomia kaikkeen. Eri tahojen uskomattoman hyvä suhtautuminen markkinoihin mahdollistaa ne. Voi kiittää todella paljon kuntaa, yrittäjiä, tielaitosta ja muita. Kiitos kyläyhteisön myötämielisyydelle ja ymmärtämykselle markkinoita kohtaan.