Ilomantsi on hyvinkin historiallinen pitäjä. Laajemman karjalaisen maakunnan keskuskylänä Ilomantsia verotettiin idän suunnasta, Novgorodista, jo 1400-luvulla. Pitäjän historia noudatteleekin idän ja lännen rajaseutujen kohtaloita, joskin itäinen vaikutus on täällä läntisen Siperian sylissä ollut perinteisesti vahvaa – varsinkin rauhan vallitessa. Tärkein kauppasuunta Ilomantsin salojen eläjille oli luonnollisesti lähin suuri kaupunki tai asukaskeskittymä, Pietari, ja yleensäkin Laatokan alue.
Ilomantsin kunta perustettiin 1875, tsaarinvallan aikaan. Lähitulevaisuudessa Ilomantsi päässee siis juhlimaan 150 vuoden ikää, mikäli ratkaisevaa kuntaliitosta ei ennen vuotta 2025 ryhdytä tekemään. Kuvaavaa on, että keskustaajama, Pogostaksi kutsuttu, on paljon tuota vanhempi. Esimerkiksi Ilomantsin vanhimpiin rakennuksiin lukeutuva luterilainen kirkko, nk Sadan enkelin kirkko, ehti täyttää 200 vuotta jo viime vuosituhannen puolella ( rakennettu 1796 )
Historiallisia kohteita Ilomantsissa löytyy jonkin verran 1700-1800-luvuilta, vanhemman rakennuskannan puuttuessa. Enimmäkseen rakennusmateriaali on ollut puu, minkä tähden suurin osa vanhemmasta aineistosta on maatunut historian hämäriin. Myös sota osaltaan verotti Ilomantsin rakennuskantaa, sekä osan pitäjän maantieteellisestä alueesta siirtyi ilomantsilaisten ulottumattomiin, valtakunnanrajan taakse. Sotahistoria onkin Ilomantsissa vahvasti läsnä ja on ollut viime vuosina sinnikkään kotiseututyön kohteena. Tällä hetkellä sotahistoriaan on helppoa tutustua monissa eri kohteissa laajan pitäjän alueella. Sota-ajan asioihin voi tutustua Parppeinvaaralla, Hattuvaarassa Taistelijan talolla sekä lukuisissa kohteissa aidoilla rintamatapahtumien paikoilla.
Ilomantsin asutushistoria ulottuu kauas jääkauden jälkeiseen aikaan. Taajaman suuret vaarat eli kukkulat, Pappilanvaara ja Parppeinvaara, ovat olleet suotuisisa paikkoja asutukselle jo muinaisina aikoina. Kolmas kyläkeskuksen liepeille osuva maankohoama, Havukkakallio, lienee ollut erityisen tärkeä; kallion päällä on tiettävästi sijainnut muinaislinna, joka on tuonut alueen asujaimistolle kaivattua turvaa muinaisaikojen rettelöiviä rosvojoukkoja vastaan. Muinaislinnan jäänteitä ei ole entisöity tai tutkittu tarkemmin kaivauksin.
Ihmisten elämään Pogostalla menneinä aikoina pääsee tutustumaan omalla tavallaan hautausmaiden ja kalmistojen kautta. Ilomantsissa on perinteisesti haudattu kuolleita kahden eri kirkkokunnan hautausmaille, luterilaisen ja ortodoksisen, ja näillä hyvinkin vanhoilla hautapaikoilla löytyy merkkejä eri aikakausien elämäntilanteista, kuten nälkävuosista – ja tietenkin sodasta.
Ilomantsin teollinen historia on kokonaan oma lukunsa, sijoittuen merkittävältä osaltaan keskustaajaman ulkopuolelle, Möhkön vanhan rautaruukin alueelle. Möhkön kylällä on tehty museotyötä ansiokkaasti jo pitkään, ja ruukin alue onkin mielenkiintoinen historiallinen käyntikohde. Ruukkimuseo esittelee pysyväisnäyttelyissään rautaruukin historiaa ja savottahistoriaa.
Hyvä lähtökohta Ilomantsin alueen historiaan ja kulttuuriin tutustumiselle on Parppeinvaaran runokylä. Ilomantsin pitäjillä runonlaulanta on ollut elinvoimaista pitkään, ja täällä on runoja laulettu myös Kalevalan teoksiin. Parppeinvaaralla sijaitsee ryhmä karjalaistyylisiä hirsirakennuksia, Runopirtti kulttuurin esittelyyn, Parppeinpirtti ravintolapalveluiden tuottamiseen, Eläinmuseo jossa on laajahko täytettyjen eläinten kokoelma, karjalaistyylinen tsasouna eli pieni rukoushuone, kokoelma vanhoja aittarakennuksia sekä sotahistoriaa ansiokkaasti avaava kenraali Raappanan maja, autenttinen sodanjohdon rakennus joka siirrettiin rintamalta Suomen puolelle ja päätyi lopulta Parppeinvaaralle.
Kulttuurihistoriaa on esillä Katri Vala Kulttuurikeskuksessa Kotimäellä, jossa on pysyväisnäyttely runoilija Katri Valan Ilomantsin vuosista ja elämästä muutoinkin, sekä tiloja näyttelytoiminnalle ja konserteille. Kotimäen ympäristössä on myös Karhuareena ja sen kymmenet puusta moottorisahalla veistetyt karhupatsaat.
Ilomantsissa historian kosketukselta on vaikea välttyä. MIksi pitäisikään?
