60-vuotias Juha Veijonen myöntää: "Tuli juhlittua liikaa ja väärissä paikoissa"

Näyttelijä Juha Veijonen on oikealla alalla. 30 vuoden kokemuksella se on käynyt hänelle itselleenkin selväksi.

Veijonen aloitti näyttelijäopinnot 1980-luvun lopussa Teatterikorkeakoulussa kypsällä iällä, lähes kolmekymppisenä. Aiemmin hän oli ansainnut elantonsa muun muassa lihanleikkaajana, huoltomiehenä ja moottorisaha-asentajana.

– Ennen teatteriopintoja kokeilin näyttelemistä legendaarisessa Kellariteatterissa eli Klitsussa. 26-vuotiaana huomasin, ettei tämä nyt ihan pelleilyä ole, kun nuoret ihmiset painoivat hommaa niin tosissaan.

Hän pääsi Teatterikorkeaan toisella yrityksellä. Tie vei oman näyttelijäisoisän ja ballerinaisoäidin jäljille näyttämötaiteen pariin.

– Jotenkin tiesin, että tätä minä haluan tehdä. Ennen teatterikoulua ei ollut oikein tarttumapintaa, kun olin tehnyt duunia varmaan kymmenessä ammatissa.

 

Veijosen ura nytkähti 1990-luvun puolivälissä eteenpäin Jussi-palkinnolla pääosasta elokuvassa Esa ja Vesa – auringonlaskun ratsastajat. Varsinainen läpimurto tapahtui saman vuosikymmenen lopussa nykyaikaistetussa tarinassa pohjalaisista puukkojunkkareista. Veijonen näytteli Samuli Edelmannin rinnalla toista pääosaa Häjyissä. Elokuva täyttää 20 vuotta.

–  Häjyt on merkittävä juttu, aallonmurtaja. Kehtaan sanoa kissanhäntää nostamatta, että se on helvetin hyvä kotimainen elokuva. Enkä ole mielipiteeni kanssa yksin, Veijonen sanoo vailla uhoa.

 

 

Pohjalaisuus on isontalonantteineen ja rannanjärvineen mitä pontevinta heimokulttuuria. Niinpä stadilaiskasvatit Veijonen, Edelmann ja ohjaaja Aleksi Mäkelä eivät matkanneet lakeuksille kuvauksiin Euroopan omistajina.

– Mentiin sinne vähän pelonsekaisin miettein, kun kunnioitus sikäläistä historiaa kohtaan oli niin suurta. Kehiteltiin kauhukuvia, mitä paikalliset tykkää, kun hesalaispellet tulee tekemään leffaa heidän historiastaan.

Häjyissä Veijosen isoisää näytellyt Kalevi Haapoja tunsi kauhavalaisena pohjalaiset tavat ja antoi elokuvatuotannolle uskottavat kasvot.

– Kalevi on Kauhavalla iso kunkku. Hänelle suuri kiitos, että saimme hyväksynnän siellä.

 

Veijosella ei ollut Häjyjen jälkeen rooleista pulaa. Freelancerin elämä voi silti olla tuulista. Työtarjouksia tipahtelee vaihtelevasti. Hän ottaa mimiikan avuksi esitellessään selviytymiskeinoaan.

– Elämä ei ole koskaan tasaista, vaan aaltoliikettä, hän havainnollistaa käsin ja täsmentää:

– Olen sanonut itselleni, että Juha, kun olet huipulla, älä rupea leijumaan. Tulee toisenlainenkin vaihe, mutta älä silloinkaan mene hirteen. Ja päinvastoin.

Realiteettien tajusta oli hyötyä kymmenkunta vuotta sitten, kun muun muassa yksityisetsivä Vareksena valkokankaalta tutuksi tullut Veijonen joutui rukkaamaan elämäntapojaan uusiksi.

– Tuli juhlittua liikaa ja väärissä paikoissa. Ei siitä jälkeenpäin tullut millään lailla morkkista. Kaikesta pitää ottaa opikseen, että hommat pystyy hoitamaan.

Avoliitossa oleva Veijonen tuli isoisäksi vain 41-vuotiaana. Kolme lastenlasta pitää ”papan” elämälle uteliaana.

– En ole mikään perinteinen keinutuolivaari. Olen pojanpoikien kanssa jatkuvasti yhteydessä, mutta emme välttämättä näe viikoittain.

Veijonen juhlii syntymäpäiviään kaveripiirissä.