Pyöräilijän Tallinna: japanilainen puutarha, iglukylä ja boheemi Põhjala

(*Pressimatka. Matka, majoitus ja ateriat saatu ilmaiseksi.)

Heräsin toukokuisena aamuna ennen viittä, köröttelin junalla Helsinkiin ja länsiterminaaliin. Siellä odotti Eckerö Linen Helsinki-Tallinna-lautta M/S Finlandia, joka vei toimittaja-somettajapoppoomme Tallinnaan. Kyseessä oli kolmen varustamon yhdessä organisoima pressimatka, jolla testasimme monet kiinnostavat Tallinnan kahvilat ja ravintolat sekä museot. Tutuksi tuli myös boheemi Pohjalan tehdasalue, joka kuhisee kulttuuria ja urbaania tunnelmaa. Tallinnan hotellit taas tuli katsastettua kahdesta hyvin erilaisesta vinkkelistä.

M/S Finlandian runsas buffetaamiainen

Nautimme ensin buffetaamiaisen ja tutustuimme Eckerö Linen ruokafilosofiaan. Lähiruoka- ja sesonkiajattelu on täälläkin nykytrendi. Buffetissa on aina tietyt tutut elementit, joita asiakkaat haluavat ympäri vuoden, esimerkiksi kalat ja aamupalalla muna ja pekoni. Niiden ohella menua höystetään kesällä saaristolaisherkuilla ja syksyllä riistalla.

Olen risteillyt Viroon aika vähän, ja mielikuvani Viron laivojen buffetista on se, että tarjonta on paljon suppeampi kuin Tukholman laivoilla. Eckerön runsas aamiainen korjasi tämän käsityksen. Tarjolla oli runsaasti sekä lämpimiä ruokia että leipiä, salaatteja ja leikkeleitä.

Varustamojen viesti: nyt on töitä tarjolla

Aamupalan jälkeen siirryimme kokoussiipeen. M/S Finlandian kokouspuoli on muuten todella nätti ja siisti, ja tarjolla oleva buffet smoothieineen hyvä. Vatsa vain ei vetänyt enää!

Viestinnästä ja markkinoinnista vastaavat Marika Nöjd Tallink Siljalta, Christa Grönlund Vikingiltä ja Ida Toikka-Everi Eckeröltä kertoivat meille varustamojen kuulumiset. Oli mahtavaa nähdä, että alalla puhalletaan yhteen hiileen, ja varustamot järjestävät esimerkiksi kimpassa pressimatkoja. Varustamojen yhteinen viesti oli se, että laivoilla on nyt kova työvoimamapula koronan jälkeen. Jos laivatyö kiinnostaa, nuorilla on hyvä sauma päästä alalle, vaikka aikaisempaa kokemusta ei olisi.

Virallisen osuuden jälkeen pääsimme vierailemaan komentosillalla. Meikäläisen mielikuvissahan laivaa ohjataan ruorista, mutta nykyaikana todellisuus on enemmänkin tietokoneita ja screenejä.

Põhjalan tehdasalue, Telliskiven haastaja

Tallinnassa meidät otti vastaan Silja Hurskainen Visit Tallinnalta. Ajelimme ensin bussilla Koplin kaupunginosaan, jossa sijaitsee yksi Tallinnan kuumimmista uusista kulttuurikeskittymistä: Põhjalan vanhan kumitehtaan alue. Tehdään heti selväksi, että Põhjalan tehdas ja Põhjala-panimo ovat kaksi eri asiaa. Minä en heti tajunnut tätä ja ihmettelin, että missä ne kaljatankit ovat. 😀

Põhjalasta on kehittymässä Telliskiven tyyppinen, urbaani ja boheemi alue. Tehdasrakennuksissa on luovien alojen yrittäjien ja taiteilijoiden työtiloja, vaatekauppoja, galleria, kahvipaahtimo ja leipomo, keikkapaikka sekä Botik-drinkkibaari kattopuutarhoineen.

Rakastuin berliiniläistyyliseen alueeseen. Mikä ihme siinä on, että Suomessa ei ole tällaisia? Tampereella samanhenkisen Pyynikin trikoon taiteilijoiden piti lähteä pakoon huoneistohotellin tieltä. Virossa arvostetaan enemmän luovaa yrittäjyyttä, jolla ei tahkota heti pikavoittoja, mutta jotka estävät kaupungin luisumisen megalomaanisten ostoskeskuksien sumpuksi.

Põhjalan alueelle pääsee Koplin ratikkalinjalla. Koska alue on vielä kehitysvaiheessa, kaikki liikkeet eivät ole auki päivittäin. Tarkista siis putiikkien aukioloajat ja mahdolliset tapahtumat alueen nettisivuilta.

Monipuolista valokuvataidetta Fotografiskassa

Koplin alueelta pääsee kätevästi Fotografiskan valokuvataidekeskukseen. Tukholmassa syntynyt Fotografiska on levittäytynyt Tallinnan lisäksi New Yorkiin ja Lontooseen.

Keväällä 2022 esillä oli monipuolinen kattaus valokuvataidetta. Osa tarjosi helppoa tarttumapintaa vähemmän kokeneelle katsojalle, osa vaati enemmän taiteen tuntemusta avautuakseen. Mieleeni jäivät etenkin Pixy Liaon kuvat, joissa hän tutkii parisuhteen valtadynamiikkaa ja maskuliinisuus- ja feminiinisyys-käsitteitä kumppaninsa kanssa.

Useiden taiteilijoiden lemmikkikuvista koottu The Pet Show on helposti lähestyttävä. Söpön pinnan alla muhii silti valtavasti kysymyksiä ihmisen ja eläimen suhteesta ja eläinten arvosta.

Kannattaa tsekata myös Fotografiskan aukion upeat muraalit ja kiinnostavat baarit. Vanha ja uusi, arvokas ja rento on naitettu hyvin yhteen tässä kaupungissa.

Miltä kuulostaisi yö iglussa?

Seuraava kohteemme oli yksi hauskimmista aikoihin: Iglupuisto! Olin ensin ihmeissäni, mihin meitä oikein viedään. Iglupark on nimensä mukaisesti iglumaisista puumökeistä koostuva vapaa-ajan alue Lennusadaman rannassa.

Mökkejä voi vuokrata työhuoneiksi, palavereihin ja lomailuun. Joidenkin pihalla on oma sauna ja palju, ja alueella on myös yhteissauna. Iglujen vuokrahinta on parinsadan kieppeillä, riippuen talon koosta ja varustelusta.

Igluparkissa on myös drinkkibaari ja terassi, ja alueella järjestetään keikkoja. Yhdessä Iglussa sattui majoittumaan suositun virolaisen bändin laulaja (hitsi, kun en muista, kuka, hän on siis megatähti), joka tuli heiluttelemaan ja juttelemaan meille. Alueella valmisteltiin juuri iltaa ja kyseisen bändin keikkaa.

Upea Tallink City Hotel

Täysin toisenlainen majoitusvaihtoehto odotti keskustassa. Yövyimme Tallink City Hotelissa, johon on hiljattain tehty miljoonien eurojen remontti, ja se näkyy. Odotin aika tavanomaista kolmen tähden bisneshotellia, mutta nyt mentiin kyllä kirkkaasti sen tason yläpuolelle.

Tallink City Hotelin aulatilat ovat upeat. Kiiltävät, modernit pinnat on mätsätty hienosti yhteen kaarevien, orgaanisten muotojen kanssa. Voikukkaa muistuttavat valaisimet ovat todellisia katseenvangitsijoita. Samoin aulabaarin valtava, viinipulloilla koristeltu punainen seinä ja sen vierestä alas laskeutuvat kierreportaat. Myös hotellin spa-osasto näyttää hienolta. En valitettavasti ehtinyt testata sitä, mutta tänne on pakko päästä uudelleen jo kylpylän vuoksi.

Ja hei, säästövinkki. Tallink City Hotel kuuluu Tallink-konserniin, ja voit hyödyntää siellä Tallink Siljan Club One -jäsenyyttä. Pisteillä voi maksaa esimerkiksi spa-hoitoja. Ja jos aikaa riittää reippailuun, hotellin kymmenkerroksinen sisäurheilurata kuulostaa paikalta, jossa himotreenarikin saa hien pintaan.

Joissakin hotelleissa kaikki bling bling on satsattu aulaan, ja huoneet ovat pieniä ja vaatimattomia. Huoneeni oli kuitenkin erittäin tilava ja hyvin varusteltu. Kylpyhuoneessa oli amme ja runsaasti kosmetiikkaa.

Ennen kuin lähdimme illalliselle kaupungille, nautimme pientä suolaista hotellin ravintolassa. Odotukset ylittyivät taas reilusti. Katsokaa nyt näitä antipastoja, pieniä taideteoksia. Suosikkejani olivat seesamilla maustettu tonnikalatartar ja punajuuri vuohenjuuston, pähkinän ja vihreän omenan kera.

Aamiaisellakin oli mukavasti esimerkiksi eri tavoin valmistettuja munia ja kaloja. Vegaanisia vaihtoehtoja olisin toivonut enemmän, mutta niin käy lähes joka hotellissa.

Barokkipalatsin ja Kumun taideaarteita

Seuraavana aamuna oli jännät paikat. Ryhmämme jaettiin kahtia, ja minä olin ilmoittautunut porukkaan, joka lähti tutkimaan Tallinnan nähtävyyksiä pyöräillen. Aloitin pyöräilyn uudelleen vuosien tauon jälkeen, ja ajatus kuhisevassa keskustassa polkemisesta jännitti vähän.

Saimme oppaaksemme suomalaisen Pekko Hokkasen, joka tuntee sekä Tallinnan pyöräreitit että kammenveivaamisen salat. Pekko sääti kaikille pyörän sopivaksi, ja lähdimme rullaamaan kypäräpäisenä jonona kohti taidemuseo Kumua.

Kumu sijaitsee Kadriorgin suuren ja vehreän puistoalueen kupeessa, ja pyörätiet ovat hyviä. Suosittelen lämpimästi tekemään museoreissulla pyörä- tai kävelylenkin. Aivan museon läheltä löytyy Pietari Suuren rakennuttama, 300 vuotta vanha ja Viron ainoa barokkipalatsi.

Suomalaisen Pekka Vapaavuoren suunnitteleman Kumun kaarevat, avarat muodot tuovat mieleen Kiasman. Hauskaa knoppitietoa: Kumussa sijaitsee myös Baltian isoin hissi! Oppaamme oli perusteellinen, ja ehdimme katsastaa vain klassisen taiteen osaston. Virolainen taide vaikutti äärettömän kiinnostavalta, ja tulen tänne mielelläni uudelleen ajan kanssa.

Yhtymäkohtia suomalaiseen taiteeseen löytyi Kalevalapoeg-kuvaston muodossa. Kokonaisuutena vanha virolainen taide oli kuitenkin eurooppalaisempaa ja monipuolisempaa kuin suomalainen.

Japanilaisen puutarhan kirsikkapuut

Kumun jälkeen koin matkan parhaan osion, Kadriorgin puiston japanilaisen puutarhan. Juuri tämän vuoksi halusin pyöräryhmään, ja valinta oli todellakin oikea.

Kadriorgin japanilainen puutarha on kiotolaisen Masao Sonen suunnittelema, ja alue avattiin vuonna 2011. Sone on opiskellut Tokiossa maisemointia, ja hän on saanut puutarhaoppeja myös isältään. Kaarisillat, mutkittelevat purot, lammet ja kirsikkapuut ovat lumoavia. Kirsikkapuiden kukinta eli sakura oli parhaimmillaan, ja olisin voinut tuijotella vaaleanpunaisia, tuulessa leijuvia lehtiä tuntikausia.

Kadriorgin puisto on muutenkin ihana, koska se ei ole liian kliininen ja nypitty. Siellä täällä on villiä metsää ja ketokukkia. Aivan kuin eglantilaisen sadun puutarha.

Italialaista ja vegaaniruokaa

Kymmenen kilometrin pyörälenkin jälkeen ruoka maittoi. Söimme erinomaisen lounaan italialaisessa ravintola Pomossa, joka sijaitsee keskustassa.

Täällä handlattiin seurueen ruokkiminen. Pöytiin kannettiin isot, jaettavat annokset antipastoja, caesarsalaattia, pizzoja ja pastoja. Ison porukan catering on aina haaste, mutta pastojen kypsyydet, pizzapohjien sitko ja salaatinkastike olivat kohdillaan. Harmi, etten jaksanut syödä tiramisua loppuun.

Testasimme myös ravintola Ülon ja vegaaniravintola Oasiksen. Ülo on vihreän sävyillä ja kukilla koristeltu, kasvis- ja vegaaniruokaan painottuva ravintola. Vaihtoehtoina oli kanaa ja vegaanisia maapähkinänuudeleita. Otin nuudeliannoksen, joka oli maukas, mutta harmillisen pieni ja vailla proteiinia. Nälkä ja annoskateus iskivät, kun katselin muiden runsaita kana-annoksia.

Rotermannin alueen ylistetty vegaaniravintola Oasis on persoonallinen, hieman hippihenkinen paikka. Alkupalat olivat erinomaisia. Oli syötäviä kukkia ja mehevän mausteista seitankebabia. Valitettavasti ryhmätarjoilua ei hallittu täällä. Odotimme pääruokia yli tunnin. Osa annoksista oli aivan kylmiä, ja hampurilaisen pihvi, jossa oli kokonaisia maisseja ja papuja, jakoi mielipiteet. Minun munakoisoni oli valmistettu tavalla, jota en hahmottanut. Koiso muistutti maksapateeta, ja annoksen kaltatut tomaatit oli täysin suotta värjätty vielä punajuurella.

Ei kuitenkaan kannata kavahtaa Oasista minun kokemukseni vuoksi. Katja on käynyt ravintolassa lounaalla, joka oli kuulemma todella hyvä. Ehkä minunkin kannattaa kokeilla paikkaa vielä vähemmän ruuhkaiseen aikaan.

Lautastarjoilua Viking XPRS:llä

Matka Tallinnasta Helsinkiin taittui Viking XPRS:llä, jota en ole testannut aiemmin. Nautimme päivällisbuffetin, joka oli taas todella positiivinen yllätys. Rakastan laivojen kala- ja rapuruokia, ja nyt pääsin nauttimaan sillien kanssa ensimmäiset uudet perunat. Buffetissa oli myös caesarsalaattipiste, jossa sai tuunata salaattinsa mieluiseksi.

Nautin niin paljon kylmistä ruoista, että jätin lämpimät väliin. Pääruoat muuten tarjoiltiin valmiina lautasannoksina, jotka oli aseteltu lämpötiskiin. Käytäntö on kuulemma koronan peruja, mutta en panisi pahakseni, jos se jatkuisi. Kokin kauniisti asettelema annos on niin eri asia kuin itse lautaselle lötjäytetty. Vähentää tämä varmaan hävikkiäkin.

Reissu oli kerta kaikkiaan mahtava. Ohjelmaa oli paljon ja askelmittari paukkui punaisella, mutta opin kaupungista 1,5 vuorokaudessa varmaan enemmän kuin tähänastisilla reissuillani. Jos ne kiinnostavat, tästä bloggauksesta löytyy vinkkejä hyviin ravintoloihin ja kotimajoitukseen, tästä mahtavaan jazz- ja sikariluolaan ja hulppeaan Swissotel-hotelliin.

Suuret kiitokset vielä Tallink Siljalle, Vikingille ja Eckerö Linelle. Tämä oli erinomaisesti organisoitu ja inspiroiva reissu, joka innostaa varmasti monia muitakin.