En ole koskaan haaveillut erityisemmin omasta pihasta, mutta rakastan yrttejä ja terassilla istuskelua. Sen jälkeen, kun muutimme nykyiseen kotiimme, olen yllätyksekseni löytänyt itsestäni parvekepuutarhurin, joka intoilee itse kasvatetuista salaateista. Nyt pääsette kurkistamaan keitaaseemme ja saatte vinkkejä kerrostaloasunnon pieneen parvekepuutarhaan.
Kukat ylhäällä, salaatit alhaalla
Parvekkeemme on pieni: vain 1,4 metriä syvä ja maksimissaan 2,8 metriä leveä. Se ei myöskään ole säntillinen neliö tai suorakulmio, vaan suunnikas.
Parveke on kuitenkin korkea, ja siinä on sivuseinät ja katto. Se ei siis ole suojaton koppi, joka on vain kiinnitetty talon seinään. Seinien ja appiukon nikkarointitaitojen ansiosta olemme onnistuneet hyödyntämään parvekkeen jokaisen sentin, ja siellä kasvaa yhteensä toistakymmentä hyötykasvia ja kukkaa.
Viime kesänä puolet parvekekasveistamme oli kukkia ja puolet yrttejä. Tänä kesänä päätimme, että vain kaiteen ylälaatikoihin laitettaisiin koristekukkia, ja muu tila pyhitettäisiin syötäville kasveille. Meillä nimittäin kuluu yrttejä, chilejä ja salaatteja runsaasti.
Kaiteen ylimpiin laatikoihin laitettiin tänäkin vuonna pinkkejä pelargonioita, jotka kestävät eteläpuolen paahdetta. Pelakuu ei kuivu eikä haalistu. Niiden kaveriksi valittiin keltaisia neilikoita, jotka ovat myös kestäneet hyvin. Säännöllinen kastelu ja kuivien lehtien nyppiminen riittää hoidoksi, eivätkä kukat ole oikutelleet.
Kasvit ovat näkösuojia ja viilentäjiä
Tämän kesän kuuma uutuus on MINUN (voitteko uskoa!) neronleimaukseni: kaiteen alalaatikko. Kaiteen sisäpuolella kun on semmoinen lippa, ja mietin, saisiko mistään leveää, kapeaa laatikkoa, jonka voisi laittaa lipan päälle ja kiinnittää kaiteen tankoihin. Alalaatikko olisi myös hyvä näköeste, joka toisi kuudennen kerroksen partsille turvallisuuden tuntua. Kuvailin ideani appiukolle, joka mittasi parvekkeen, ja eipä aikaakaan, kun kaiteen sisäpuolella oli toinenkin kasvilaatikko.
Olin ajatellut, että täytämme laatikon mullalla ja kylvämme salaatit siihen, mutta Ville halusi laittaa salaatit purnukoihin ja purkit laariin. Tämä osoittautui hyväksi ideaksi. Jos yksi kasvilaji ottaa nokkiinsa, se ei pilaa koko rivistöä. Toinen rucola kärsi alkukesän sadepäivänä, ja otimme sen pariksi päiväksi sisälle kuivumaan. Olen myös vaihdellut kasvikippojen paikkaa ja asentoa auringon mukaan.
Kasvilaatikossa on siis erilaisia lehtisalaatteja, pari rucolaa, persilja ja timjami. (Sain idean rucolan kasvattamiseen Lähiömutsilta, jonka parvekepuutarha sai minut haukkomaan ihastuksesta henkeäni.) Persilja ja timjami ovat todella helppoja. Ne kestävät lähes kaiken ja kasvavat vehmaiksi itsekseen. Rucolasta pitää nyppiä kukkia, mutta tämäkin kasvi on osoittautunut sitkeäksi.
Hyödynnä myös tilan korkeus
Parvekkeen vasemmalla seinällä on Plantagenista ostettu torni, jossa on kolme basilikaruukkua. Kahdessa on tavallista ja yhdessä thaibasilikaa. Puskat ovat olleet välillä todella tuuheita, niitä on latvottu jo useaan otteeseen ja satoa kuivatettu. Lattialla tornin alla on chili ja minttu. Minttu on kasvanut ihan hyvin, mutta ei niin villisti kuin viime vuonna, jolloin parve tuoksui kreetalaiselta yrttitarhalta.
Oikealla seinällä on kolme tomaattiastiaa. Ville kiinnitti tomaattiköynnökset ylempänä seinässä olevaan ”kukkaruukkunaulakkoon”. Tomaatit ovat kasvaneet ihanan villisti, ja tämä kasviseinä on vilahdellut taustalla ruokakuvissani. Satoakin on tullut jo kivasti. Yksi puska kasvattaa hauskoja, mustanpunaisia kirsikkatomaatteja. Kahteen muuhun on tulossa isompia tomaatteja, jotka eivät ole vielä kypsiä.
Harmiksemme yhden tomaatin lehdet ovat olleet alusta asti käpristyneet, koska kasvi on ilmeisesti liian pienessä ruukussa. Mutta tomaatteja sekin kasvattelee, vaikka pelkäsimme, että köynnös kuolee pystyyn. Ensi kesänä laitamme kaikki tomaatit isoihin sinkkiämpäreihin.
Kukkaruukkunaulakossa roikkuva oregano on kuivunut. Tämä on mysteeri, sillä viime vuonna tasan samassa kohdassa ja ruukussa ollut, samalla tavalla hoidettu oregano rönsyili. Ota näistä nyt selvää.
Parvekehulluuksissani hommasin kesäkuun lopulla vielä viinisuolaheinän ja salvian. Ne ovat ruukuissa, salvia lattialla ja viinisuolaheinä ikkunalaudalla. Suolaheinä on ollut helppo, kunhan sitä muistaa kastella. Salvia on kasvanut hennohkosti, mutta varmasti. Kaikkien edellä mainittujen kasvien lisäksi sisällä on vielä kolme erilaista chiliä.
Perushoidolla pärjää pitkälle
Olemme hoitaneet parveketta simppelillä maalaisjärjellä, ja se on toiminut. Osa kasveista on Järvikylän ruukkuyrttejä, jotka on siirretty isompaan kasvuastiaan, osa idätettiin itse siemenistä. Molemmat ovat menestyneet yhtä hyvin.
Ruokimme kasveja pääosin vedellä, silloin tällöin lannoitetilkalla. Olen myös ahkera nyppijä. Aina, kun käyn partsilla, pitää naksaista irti pari kuivaa lehteä tai vartta.
Olen myös sumuttanut kasveja iltaisin. Viisaammat kertoivat, ettei kasvien lehtiä kannata suihkuttaa keskellä päivää, koska vesi heijastaa tehokkaasti auringonvaloa, ja kasvien lehdet voivat palaa puhki. Nyt selvisi sekin, miksi orkideoideni lehdissä on tupakalla poltetun näköisiä reikiä. Siirsin ne kesän ajaksi hämärään keittiöön, ja kukat ovat tykänneet siitä kovasti.
Kerrostaloasunnon kesähuone
Parvekkeemme sisustus on yksinkertainen: Ikeasta hommattu matto ja puinen, pikkuruinen ruokailuryhmä. Parvekkella on samaa vaaleanpunaista, keltaista ja harmaata kuin olohuoneessamme, ja kun partsin ovi on auki, se on kuin olohuoneen erkkeri. Kaiteen alempi, puinen kasvilaatikko mätsää kalusteisiin, ja kokonaisuus näyttää hyvällä tavalla sisustetummalta kuin viime vuonna.
Tykkään istua sohvalla ja katsella parveketta. Tuntuu kuin maisema kirkkoineen, puistoineen ja sinisine taivaineen tulisi kotiimme ja olisimme osa sitä. Juon aamukahvit parvekkeella aina, kun sää sallii. Toisin sanoen, jos vettä ei sada kuin Esterin sieltä tai lämpötila ei ole polttava. Kuumina päivinä eteläparvekkeella on tukalaa.
Rakastan myös syödä illallisen parvekkeella, lueskella ja juoda viiniä. Joskus vain istumme Villen kanssa partsilla koko illan, juttelemme ja kuuntelemme musiikkia. Kun omaa pihaa ei ole, parvekepuutaha tuo elämään kirjaimellisesti happea ja lisätilaa. Se on tarpeen nyt, kun toinen lapsemme on pieni, emmekä voi tuosta vain lähteä terassille tai iltapiknikille.
Ehkä vielä yksi köynnös…
Olen tosi tyytyväinen tämän kesän kylvö- ja lajiratkaisuihin ja satoon, ja luulen, että samoilla linjoilla mennään myös ensi kesänä (Tosin heti tämän lauseen kirjoitettuani tajusin, että yhden seinän vieressä on putki, jonka ympärille saisi iiiihanasti jonkun köynnöskasvin).
Runsas, mutta kompakti parvekepuutarha ei sido liikaa. Olimme tänä kesänä viikon reissussa, ja naapurimme kävi hoitamassa kasveja. Olen havahtunut ensimmäistä kertaa sellaiseen ensimmäisen maailman ongelmaan kuin kasvienhoito. Kuka kastelee, ajaa ja nyppii viimeisen päälle laitetut megapihat, kun talon väki on poissa? Sitooko piha heidät koko kesäksi kotiin?
Ajatus täydellisestä sitoutumisesta ja tuntikausien pihatöistä ahdistaa edelleen, mutta myönnän olevani sen verran rakastunut parvekepuutarhaamme, että yli kahta viikkoa putkeen en raaskisi olla poissa.
Kun syksy tulee, minun tarvitsee vain nyppiä kuivia lehtiä entistä kiivaammin ja tehdä jossain vaiheessa luopumisen surutyö. Siinä vaiheessa, kun muut kaivavat haravat esille, minä käperryn viltin alle sohvannurkkaan ja alan kirjoitella ärsyttäviä Facebook-päivityksiä teemukin äärellä tunnelmoimisesta. 😀
