The Project Gutenberg EBook of Panu, by Juhani Aho

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Panu

Author: Juhani Aho

Release Date: October 25, 2004 [EBook #13850]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PANU ***

Produced by Tapio Riikonen

PANU

Kirj.

Juhani Aho

WSOY, Porvoo, 1921.

�Jos esi-isill�mme alkuansa lienee ollutkin parempi tieto Jumalasta ja

h�nen vaikutuksestaan maailman hallinnossa, niin se tieto v�hitellen
h�mmentyi tarun sekaiseksi taikauskoksi, joka esivanhemmillamme
pakanuuden aikana oli vallallansa.�

E. L�nnrot.

I.

Kontoj�rven kirkko on siin�, miss� koskirikas Kontojoki, et�isist� ja

vuorisista ylimaista tullen, katkaisee korkean Kontoharjun, kuohahtaa
rajuksi putoukseksi, levent�� v�yl�ns� ja avartuu pienoiseksi
suvantoj�rveksi jatkaakseen siit� sitten matkaansa virtojen, salmien ja
yh� laajenevien selkien kautta suuriin alavesiin. Kirkko on ahteen
tapaisella t�yr��ll�, tasaisella kent�ll�, jonka takana kohoaa korkea,
suuria honkia kasvava vuoren sel�nne.

L�hell� kirkkoa on pappila ja sen ymp�rill� pienoinen kirkonkyl�

taloineen ja peltoineen, mutta toisella puolen suvantoj�rven virran
niemess� on kaikkia muita komeampi kuninkaan voudin kartano.

Vaikkakin kirkon ymp�rill� ja voudin niemell� on peltoja ja

luonnonniittyj� siell� t��ll� j�rven rannalla, ei seutu viel�
kuitenkaan ole vakaantuneen viljelyksen hallussa. Mets� ulottuu
useimmin paikoin rantaan saakka, ihan kirkon aidan takana on viel�
kannokkoa ahoa, ja kaski on hakattu heti pappilan ulkohuoneiden taa.
Talot ovat pieni� kuin uudistorpat. Synkk�, mets�inen syd�nmaa levi��
niin pitk�lle kuin silm� kantaa. Harjulta kirkon takaa n�kyy etel�st�
p�in savuja kohoilevan, kes�ll� kaskista ja talvella tupien lakeisista,
mutta pohjoisessa ja id�ss� ovat er�maat asumattomat, korkeiden vaarain
v�liset suot ja notkot kasvavat vain havumets��, ja honkien rungot
ruskottavat yksitotisesti aamun ja illan paisteessa. Etel�st� p�in tuo
kyll� talvisin kaitainen rekitie kirkonkyl��n, mutta p��ttyy siihen, ja
siit� jatkuu ainoastaan ujo suksen latu, joka korpimaille p�in ujuen
n�ytt��, ett� on ollut sinnekin joku kulkeva; mutta suurimman osan
talvea on sekin ummessa, jolloin asuttu maailma n�ytt�� Kontoj�rven
ymp�rill� olevan lopussa.

Kirkko, joka on rakennettu paksuista, silitt�m�tt�mist� ristihongista

ja luukuilla varustettu, on t�ll� paikalla toinen, mutta pappila on
vasta ensimm�inen. Katolisen ajan lopulla oli pienoinen syd�nmaan
kappeli rakennettu sille sijalle, miss� nyt seisoo uusi ja isompi
luterilainen kirkko. Sen oli siihen omin k�sin salvanut hurskas munkki,
joka etel�isilt� ilmoilta tullen ja kalastajain kera suuria vesi�
soudellen oli asettunut t�h�n asumaan. Kun h�nen seuralaisensa, kaikki
savolaisia er�maan k�vij�it�, pys�htyiv�t lohirikkaan kosken alle
kalastamaan, mets�st�m��n ja kaskeamaankin, pys�htyi h�nkin, ja kun he
veistiv�t kalasaunojaan rannalle, veisteli h�n v�h�n matkaa ylemp�n�
kappelinsa seini�.

Maalle noustessaan olivat tulokkaat tavanneet havumajoja hiukan matkaa

rannasta, tulensijoja ja j�lki� aikaisemmasta asutuksesta. Ja kun he
tutkivat rantoja ja mets�� tarkemmin, l�ysiv�t he j�rven ja virran
niemest� tuuhean kuusikon, jonka keskell� oli karsituita puita ja
puissa oksiin ripustettuja suurten kalojen luurankoja, mets�el�inten
nahkoja ja p��kalloja. Kuusikon sis�ss� oli viel� puun ymp�rille
rakennettu aittanen, jossa n�kiv�t kivimaljassa hopearahoja kiilt�v�n.

Mutta tuskin he olivat ehtineet kirveens� iske� pakanallisen uhripaikan

ikihonkiin, kun hy�kk�si miehi� mets�st� ja toisia tuli koskea alas
viilett�en. Siin� syntyi tappelu, ja verta jo vuoti. Mutta kun munkki
kuuli kahakan, niin ruuhellaan suvannon poikki souti ja sai sovinnon
aikaan. Valmistettuaan aterian j�rven rannalle tarjosi h�n savolaisten
puolesta karjalaisille ikirauhan niill� ehdoilla, ett� toinen ei toisen
kalastusta h�iritsisi ja ett� jos Karjalan miehet sallisivat rakentaa
Neitsyt Maaria emoselle kappelin, j�tt�isiv�t Savon miehet rauhaan
heid�n haltijansa pyh�t�n.

Eik� n�it� ehtoja rikottukaan munkin el�ess� eik� pitk��n aikaan h�nen
kuolemansa j�lkeenk��n. Kummallakin heimolla oli vakinaiset asuntonsa
loitolla yhteisest� kalastuspaikasta. Savolaiset palasivat talveksi
suveen p�in, jossa heill� oli talonsa ja tavaransa, ja karjalaiset
poistuivat pohjoista kohti, jossa heill� korpien, soiden ja monien
koskien takana kuului olevan asuntopaikkansa.
Munkki yksin j�i erakkona saunaansa l�helle kappelia asumaan ja
yhteist� aarretta vartioimaan.

Paljon oli erakko vanhus n�hnyt riitaa ja taistelua kristittyjen ja

pakanain v�lill�. Nuoruutensa p�ivin� oli h�n ollut mukana H�meen
pakanallisia uhrilehtoja maahan kaatamassa ja miekalla pakottamassa
kansaa oikean uskon kuuliaisuuteen. Mutta v�h�isen oli h�n siit� n�hnyt
menestyksen: oli n�hnyt kastamattomien kastetuita sukulaisiaan
kiduttavan, juoksuttavan heit� kuoliaaksi uhripuitten ymp�rill� ja
sitten metsiin pakenevan. Nyt tahtoi h�n voittaa hyvyydell� ja ottaa
Herransa haltuun ainoastaan ne, jotka mielisuosiolla siihen taipuvat.
Eik� kulunutkaan kauan, ennenkuin h�n n�ki taimia niihin hedelmiin,
joiden h�n toivoi tuleentuneina kirkon helmaan putoavan.

Kev��n tullen saapuivat taas molemmat heimot eri haaroiltaan. Ja

kalastettuaan kukin apajoillaan kantoivat kristityt rannalla seisovan
Pyh�n Henrikin kuvan eteen osuuden saaliistaan, samalla kun pakanat
veiv�t Vellamon antimista upeimman uhrikarsikkoon ja sen pyh�n puun
oksaan ripustivat. Kun pyh� savu suitsusi erakon kappelista, jossa h�n
polvillaan luki messujaan pyh�n neitsyen kuvan ��ress�, tuprusi
uhripadan alta savupilvi pyh�n lehdon helmasta, jossa tiet�j� lepytteli
haltijoita yh� paremman kalaonnen antamiseen. Ja kun kalaonni sattui
huono karjalaisille, niin saattoi tapahtua, ett� he tulivat munkin luo
ja h�nen pyhimyksiins� turvautuivat ja kantoivat niille antimiaan. Kun
sopi, niin tulivat he viel� h�nen messuaankin kuuntelemaan ja antoivat
h�nen kes��in� nuotion ��ress� kertoa itselleen tarinoita pyhist�
miehist� ja Ristin-Kiesuksesta ja Pyh�st� Mataleenasta, joita tarinoita
jo seuraavana kes�n� runoina lauloivat tyyni� salmia soudellessaan.
Heimot veljeytyiv�t, antoivatpa toisilleen tytt�ri��nkin avioksi,--
munkki v�litti kaupat ja vahvisti ne omilla pyhill� menoillaan. Hyv�ss�
sovussa he siis palvelivat kukin jumaliaan saman veden vieremill� ja
kalastelivat toisiaan kadehtimatta, ja oli viljaa vedess� molemmille.

Mutta sitten kuoli Kontoj�rven erakko, ja h�nen kynt�m�ns� vainio alkoi

rikkaruohoa ty�nt��. Sopu etel�n ja pohjan miesten v�lill� huononi ja
h�visi lopulta tyynni, kun savolaiset asettuivat vakinaisesti asumaan
Kontoj�rven ymp�rille ja toivat toisia tullessaan. He sanoivat maita
omikseen, alkoivat kaataa laajalti kaskia ja anastivat itselleen
kalapaikoista parhaat. Syntyi sotia, joita k�ytiin vaihtelevalla
onnella, ja milloin oli mikin heimo Kontosuvannon haltija. V�hitellen
kaikkoutuivat kuitenkin karjalaiset pois, kun saaliskin vedest� v�heni
sit� mukaa kuin savolaisten luku lis��ntyi. Yh� harvemmin he en��
kalaan tulivat. Mutta kun tulivat, tulivat he toisina aikoina ja
toisille asioille kuin ennen: tulivat talvella ja toivat nahkoja
kaupaksi, saaden suolaa ja piit� ja aseita palkkioksi. Sill� tavoin
syntyi, sit� mukaa kuin asutus Kontoj�rven ymp�rill� vakaantui, sen
rannalla markkinapaikka, jonne aikain kuluessa et�isten Vienain ja
Ven�j�n miehetkin oppivat poroineen ajamaan.

Mutta vaikka karjalaiset olivat siirtyneetkin pois vanhoilta

kalasaunoiltaan, j�i heid�n haltijansa kuitenkin vanhalle paikalleen
asumaan. Ei yksik��n kauppamatkoillaan kulkeva karjalainen sen ohitse
astunut pist�ytym�tt� sen puiden siimekseen ja heitt�m�tt� rahoistaan
osaa kiviseen maljaan, joka oli pyh�n puun juurelle asetettu jumalan
uhria vastaanottamaan. Siit� tuli aikaa my�ten rikas haltija, sill� sen
antama kauppaonni oli suuri, suurempi usein yhten� p�iv�n� kuin oli
ollut ennen kalaonni kokonaisena kes�n�, niin ettei en�� taaskaan ollut
nurkumista kenell�k��n. Eik� uskaltanut kukaan jumalan aarretta
anastaa, sill� taru kulki sellainen kontoj�rvel�isten kesken, ett�
syttyy sota ja puhkee vaino ja viha liekehtim��n, jos �yrinenk��n katoo
Karjalan jumalan vanhasta aarteesta.

Mutta muuttuivat aikain kuluessa uskot ja hallitukset. Luterilaisuus

h�vitti pyhimysten kuvat, ja uhripuut hakattiin maahan. Revittiin
my�skin erakon vanha kappeli ja sijalle rakennettiin rukoushuone, jonne
piispa kerran pari vuodessa l�hetti papin jumalanpalvelusta pit�m��n.
Vuosittain l�hetti my�skin kuningas voutinsa veroa kantamaan, ja
uhripyh�t�st� katosi jumalan aarre. Eik� kest�nyt kauan, ennenkuin
syttyi sota. Ven�l�isten karatessa rajan yli Suomeen olivat karjalaiset
heille oppaina ja asetovereina, ja kun entiset kalastustoverit ja
kauppayst�v�t tapasivat toisensa metsiss�, vinkuivat vihaiset nuolet,
eik� kukaan muistanut en�� sit� rauhaa olleenkaan, jonka entisin�
aikoina el�nyt erakko oli kahden heimon v�lille rakentanut.

Vuosia oli autiona Kontoj�rven poroksi poltetun kirkon ja kirkonkyl�n

paikka. Itsekseen kohisi koski, loiski laine ja humisi mets�, ja
asumattomat korvet erottivat pitkiksi ajoiksi toisistaan savolaiset ja
karjalaiset.

Mutta taas vetiv�t yhteiset edut ja tarpeet heit� toisiinsa. Taas

rakennettiin tuvat ja saunat ja kirkko, entist��n suurempi. Joukoittain
tuli savolaisia isiens� asuinpaikoille, ja heit� seurasi pappi ja vouti
vakinaisina asujina, ottaakseen toinen Jumalalle, mik� oli oleva
Jumalan, ja toinen kuninkaalle, mik� oli oleva kuninkaan. Karjalaiset
laskettiin veronalaisiksi ja kastettiin, mik� heist� kastetuiksi
saatiin, ja nyt kuuluivat riitaveljet samaan kihlakuntaan ja samaan
pit�j��n.

Mutta suuri ei ollut karjalaisista sato valtakunnalle, ja viel�

pienempi se oli kirkolle. Metsiss��n he eliv�t omaa el�m��ns� ja
palvelivat omia jumaliaan. Harvoin heit� n�htiin kirkon seutuvilla
muulloin kuin suurilla talvimarkkinoilla, jonne tulivat kuin tuiskuna
ylimaistaan hiiht�en ja katosivat taas kuin pyrypilvi kauppap�iv�in
p��tytty�.

Heill� oli siell� suuri kyl� useiden p�ivien hiihtomatkan p��ss�

Kontoj�rven kirkolta l�hell� Maansel�n l�hdevesi� ja vieraan
valtakunnan rajaa. Talvella kulki tie sinne soita pitkin, l�pi
laidattomien korpien, poikki hiekkaisten harjujen ja yli huimaavien
vaarojen; kes�ll� koskia sauvoen ja suuria soikulaisia selki�
soudellen. Mutta harva oli se vieras, joka heid�n maassaan oli k�ynyt.
Kirkonkyl�n asukkaiden ja muiden Savon miesten asiat olivat aina
etel��n p�in, eiv�tk� oravan nahkain ja muiden turkisten ostajatkaan
menneet Kontoj�rve� pohjoisemmaksi. Ainoastaan mets�in k�vij�t
joutuivat joskus karjalaisten kyliin milloin eksyksiss��n, milloin
ilveksi�, susia, karhuja tai hirvi� vainotessaan. Ei sanottu olevan
hyv� niille taipalille l�hte�; kolme oli vaaraa voitettavana: tulinen
koski tulisessa joessa, jonka tulikivell� istui tulinen kokko, tulinen
kuoppa keskell� kaitaisinta kannasta kahden pohjattoman suon v�liss�;
pilviin ulottuva rauta-aita, jonka ver�j�t� kipeni� haukkuva susi-ilves
y�t ja p�iv�t vartioi. Mutta ne, jotka olivat k�yneet, ne kertoivat,
ett� perill� asui siell� suuri sukukunta ison j�rven rannikoilla ja
sit� ymp�r�ivien korkeiden vaarojen rinteill�. Sukukuntaa johtamassa
kuului olevan vanha tiet�j�suku, jonka valta kulki is�st� poikaan. H�n
oli k�r�j�in istuja ja ratkaisi vanhimpain miesten kanssa kaikki
yhteiset asiat, riita-asiat ja muut. H�n oli ylimm�inen pappi, joka
uhrasi jumalille, rukoili niit� muidenkin edest�, hankki niilt� avun
ihmisille ja hoiti uhrilehtoa. Uhrilehto oli tuuhean uhrivaaran
korkeimmalla kukkulalla, suuren sel�n pitk�ss� niemess�, josta ei
saanut puuta kaataa, jossa ei saanut mets�llist� ampua ja jonka
rannalla kalastaminen oli kielletty. Viel� kertoivat mets�miehet
kuulleensa kummia runotarinoita suurista sankareista, joista
pitopaikoissa illasta aamuun laulettiin ja joita kansa hartaasti
kuunteli. Lapsensa toivat he joskus kirkolle kastettaviksi, mutta
kotiin tultua pesi tiet�j� kastetun p��st� pyh�n veden ja kastoi
uudelleen uhrivuoren huipulla olevassa oman jumalansa l�hteess� ja
antoi lapselle uuden nimen.

Tiesih�n kuninkaan vouti kaikesta t�st�, ja tiesi pappikin. Mutta

molemmat antoivat heid�n olla aloillaan, sill� niin oli neuvo
kuninkaalta, ettei heid�n kanssaan olisi riitaa rakennettava, jos
nimeksik��n veronsa suorittavat ja n��nk��n vuoksi Ruotsin uskon
omistavat.

Vaikka savolaiskansa piti itse��n noita mets�l�isi� parempana ja oli

ylenkatsovinaan noita, jotka heid�n esi-is�ns� olivat tielt��n
karkoittaneet, niinkuin tulee karkoittaa pakanoita ja ep�jumalain
palvelijoita, oli heid�n joukossaan kuitenkin niit� kalastajia ja
mets�miehi�, jotka heilt� saamallaan opilla ja taikatiedolla
pyyntionneaan kartuttelivat. Saattoi tapahtua sekin, ett� kun salomaan
suuri tiet�j� markkina- ja veronmaksuaikana saapui kirkolle, kutsuttiin
h�nt� salaa suurimpiinkin taloihin sairastavaa lehm�� parantamaan,
lukemaan lukuja karhun kuolemaksi, usein ihmistenkin kipuja
lievent�m��n. Runsaat antimet hiihtoahkiossaan palasi tiet�j�
kotikyl��ns� kertomaan, ett� jos lienee Savon rikkaus ollutkin
suurempi, ei sen tieto kuitenkaan ole Karjalan tietoa. Eiv�tk� salomaan
tiet�j�t suotta mahtiaan kehahdelleet. Moni heist� oli suksensa
voudinkin saunan sein�m�lle pystytt�nyt ja y�n pitk�n h�nen em�nt�ns�,
v�list� h�nen itsens�kin kipuja loihtinut. Kulkipa kuiskeita siit�kin,
ett� nykyisen voudin puoliso, joka aina valtakunnan p��kaupungista
saakka oli turhaan hakenut apua sis�llisiin vaivoihinsa, oli
l�mmitytt�nyt kylyns� ukkosen nuolen kaatamilla haloilla ja tiet�j�n
k�siss� tuskistaan parantunut. Ja se oli tapahtunut aivan �sken, vuotta
ennen kuin kuoli Kontoj�rven vanha pappi ja h�nen sijaansa tuli t�m�
nykyinen, Martinus Olai eli Martti Olavinpoika nimelt��n, jolloin
salomaiden tiet�j�n� oli Korpivaaran kuuluisa Panu.

II.

Talvinen aamuh�m�r� peitti viel� maan, ja t�hdet tuikkivat, ja

revontulet loimottivat kirkkaalla pakkastaivaalla. Kuun viimeinen
nelj�nnes vaelteli kuin eksyksiss��n ja kylm�st� kutistuneena
rannatonta ulappaansa. Keskiy�n aikana se oli noussut mets�nrannan
takaa kykenem�tt� voittamaan sit� valoa, joka liekehti takaisilta
taivahilta.

Heikko p�iv�nkoitto alkoi jo kalventaa taivaankantta, t�htien tuike

k�vi uneliaammaksi, revontulten loimo heikkeni heikkenemist��n kuin
sammuva kokkovalkea ja painui yh� pienemm�ksi.

Mutta mets�ss� vallitsi viel� y�n pimeys. Huurteisten, kuuran ja lumen

painosta luokistuneiden lehtipuiden alla hyppeliv�t viel� j�nikset
ruokapaikasta toiseen, linnut nukkuivat nietoksien sis�ss�, eik�
oravakaan ollut viel� y�puultaan liikkeelle l�htenyt.

Mutta aamu alkoi valkenemistaan valjeta. P�l�hti lumi ahon laidassa, ja

lenti huriseva teiri korkeimman urpukoivun latvaan; p�l�hti lumi
samalla lailla toisen ja kolmannen kerran, ja kohta oli ruokainen puun
latva mustanaan kuhertelevia, p�rr�isi� lintuja.

Synkimm�n kuusikon sis�ss� kahden m�en notkelmassa pienen aukeaman

keskell�, minne eiv�t puhurin pisimm�tk��n piikit ulottuneet l�pi
mets�n naavaisen turkin, tuikahteli hiiltyv� nuotio sulattamassaan
lumikuopassa. V�h�n matkaa nuotiosta, joka oli tehty kahdesta kuivan
kelohongan p�lkyst�, seisoi suksia kuin seip�it� pistekodassa
asetettuina k�ret toisiaan vasten. Suksikodan ymp�rill� oli pieni�
kelkkapulkkia t�ynn� nahkoja ja turkiksia. Nuotion ymp�rill� makasi
havujen p��ll�, jalat tuleen p�in, turkkeihin k��rityit� miehi� kuin
s�teit� ympyr�ss�. Y�ll� oli v�h�sen lunta vihmonut ja pudotellut sit�
nukkuvien p��lle.

Kun teiriparvi pyr�hti lentoon, her�si siit� yksi nukkuvista miehist�,

pudisti kohmettuneita j�seni��n, siivosi lumen tuuheasta parrastaan ja
kiiruhti heitt�m��n tervaksia nuotioon, joka leimahti siit� isoon
liekkiin ja karkoitti hetkeksi ymp�rilt��n p�iv�n valon, joka oli
alkanut tunkea kuusienkin alle.

H�n oli tanakkatekoinen ja samalla kookas mies, puettuna punaisella

reunustettuun poronnahkaturkkiin ja poronnahkasaappaihin. Turkin alta
n�kyi h�nen liikkuessaan vaalea, koreilla veroilla p��rmetty
sarkakauhtana, rinnassa v�lkkyi suuri hopeasolki ja vy�ll� pitk�
kirjaeltu tuppi. Hetken aikaa ilmaa t�hystelty��n k��ntyi h�n taas
l�mmittelem��n. Silm�t kiiluivat ter�v�sti tulta vasten, mutta oli
katse samalla arka ja vilkkuva, niinkuin olisi se aina tottunut
ymp�rist���n varomaan. Mutta yht'�kki� ilme h�nen kasvoissaan muuttui,
h�n hym�hti veitikkamaisesti, tarttui r�iskyv��n halkoon ja heilauttaen
sit� p��ns� p��ll� niin, ett� kipin�t sinkoilivat ymp�rille kuin
vesipisarat myllynrattaassa, huusi h�n iloisesti:

--Yl�s miehet, karvaturvat,

yl�s untelot urohot,
nouskaatte makoamasta,
- viikon unta ottamasta.

Nukkuvat urahtelivat, oikoivat j�seni��n, pyyhkiv�t huurteisia

partojaan ja nousivat v�hitellen istumaan.

--Hei, hai! haukotteli heist� polvilleen kohoten muudan pitk�j�seninen

mies.--Mit�p�s ajelet, sepp�, eih�n ole viel� P�iv�t�rk��n p��t��n
nostanut, ja viel�h�n tuolla Kuuttarenkin silm� kiiluu.--Ja silm�t
soikeina haukotteli h�n viel� toisenkin kerran niin, ett� mets� vastaan
kiljahti.

--Yl�s, Kuisma, pata tulelle, sinun on vuorosi!

--Tee, Jouko, minun puolestani, pyyteli h�n vieress��n istuvaa nuorta

miest�, melkein poikaa viel�,--min� sinut sitten kymmenkertaisesti
palkitsen,--ja haukotellen, k�det niskan takana, heitt�ytyi Kuisma
havuiselle vuoteelleen.

--Joukon on hankittava pataan pantavaa, virkkoi h�nen is�ns�, tuo ennen

muita makuulta noussut mies.

--J�ih�n viel� metson puolikas ja kokonainen teiri eilisest�, neuvoi

Kuisma.

--Ei pyyst� kahden jakoa.

--Ka, pane sitten se karhun lapa.

--Se tarvitaan markkinoilla ja paluumatkalla... Tuoll' on, Jouko, puu

t�ynn� teiri�, ota jousesi ja k�y pudottamassa muudan. Kuuluivat
nousevan harjun sel�lle koivuun, miss� eilen illalla tullessamme
istuivat.

Jouko otti jousen p��ns� pohjista ja tarkasteli nuolia viiness��n, joka

oli tehty hienosta l�pikuultavasta luusta ja el�imen kuvilla kirjaeltu.

--Ne nuolet tappaa, ne ovat sen miehen ter�st�m�t ja hiomat, ett�

tappavat, virkkoi Kuisma.

--Hullu omia t�it��n kiitt��, sanoi muudan miehist�.

--Vaikk' olet, Tiera, itsekin kehunut, mit� olet pajassani teett�nyt.

--V�h�n taitaisi rautasi tehota, jos ei muu tehoisi.

--Mik� muu se sitten paremmin tehoisi?

--Luetathan itsekin nuolesi Panulla.

--Osaisin ne min�kin lukea, mutta kun minulla ei ole niit� mujuja ...
sill� on lemmolla niin mainiot mujut, joihin kastelee ... sanoisit,
Panu, kerran, miten mujusi laitat.

--Liian olet vanha tiet�j�n oppiin, vastasi Panu.

--Aina ne muutkin mujuja keitt�isi, mutta ei ole sanoin suolaajata,

puuttui puheeseen Ilpo, vanha, harmaapartainen, tihrusilm�inen �ij�.
Sanoissa ja taioissa se on se, joka tehoo.

--On se v�h�n miehen k�dess� ja silm�ss�kin, intti yh� Kuisma.

Miehet katsahtivat Panuun, ik��nkuin odottaen h�nelt� vastausta.

--Silm� teroo taiasta, ja k�sivarsi vakaantuu, virkkoi h�n ja lis�si:--

Ja on siin� v�h�n muutakin voimaa.

--Jota ei joka mies tied� eik� opi tiet�m��n, jolla ei ole niit�
lahjoja, s�esti Ilpo ojentavasti.

Jouko oli sill� v�lin j�rjest�nyt nuolensa, kiinnitt�nyt jousensa

j�nteen ja haettuaan suksensa k�siins�, sujahutti h�n sanaakaan
sanomatta mets�n peittoon.

Toinen toisensa per�st� olivat miehet kohoilleet pystyyn ja asettuneet

nuotion ��reen mik� mitenkin p�in j�seni��n l�mmittelem��n. Ne olivat
kaikki tuuheapartaisia, useimmat rotevia miehi�, puettuina samalla
tavalla kuin se, joka oli heid�t her�tt�nyt ja jota kaikki n�kyiv�t
johtajanaan kunnioittavan--se vain eroa, ett� muiden kauhtanat eiv�t
olleet punaisella reunustetut.

Kuisma otti padan kuusen oksasta, ahtoi sen lunta t�yteen ja ripusti
puuvipuun nuotiotulen p��lle.

--Joko lienee p�iv� miss� asti tulossa? kysyi joku miehist�.

--Ei ole kaukana en��, johan tuolla aholla lumi sinertelee, arveli
toinen.

--Eik�h�n olisi paras heitt�yty� suksilleen ja l�hte� heti paikalla

painaltamaan?

--Viel� sinne ehdit��n, ei ole en�� kuin aamurupeaman hiihto, ja

vastahan on t�n��n aattop�iv�.

--Tulleeko paljon ostajia markkinoille?

--Nahkain ostajia luulen tulevan, arveli Panu,--niin ainakin vouti

p��tteli syksyll� tavatessani. Mutta tulipa heit� tai ei, kun ei ole
mit� myyd� ... tuoss' ovat koko heimon vuosinahkat.

--Onhan niit� siin�kin ... mutta yh�h�n v�henee vilja metsist�. Minne
lieneek��n Tapio karjansa ajanut?

Joka kerta, kun siit� tuli puhe, ja useinhan tuli puhe mets�nriistan
v�henemisest�, otti vanha Ilpo siihen syyt� selitt��kseen.

--Tiet��h�n sen, minne se ne ajaa: menness��n vie, kuljettaa edell��n

n�ilt� mailta poistuessaan eik� k�y kuin v�list� vanhoilla sijoillaan,
mutta ei ota silloinkaan parasta v�ke��n kerallaan. Ja syy kyll�
tiedet��n.

Ja ik��nkuin odottaen Panulta vahvistusta puheelleen, jatkoi h�n, tuon

tuostakin h�nt� silm�ten:

--Syy kyll� tiedet��n. Ei lepytell� en�� Tapiota, ei uhrata ukon iloksi

eik� miellytell� Mielikki� yht� ahkerasti kuin ennen ... ei tehd�
taikoja mets��n menness�, ei t�rkeit� menoja noudateta, vaan
huolettomasti ja varautumatta r�yhke�sti mets��n menn��n ... ei osaa
haltija pel�t�, tekee mit� tahtoo, antaa mink� antaa ... on niit�kin,
jotka pyhill� vuorilla pyydystelev�t ... kummako, jos vanhus vihastuu
ja muuttaa muille maailmoille asumaan. Siin' on syy viljan v�hyyteen--
vai mit� arvelet, Panu?

--Niin on, kuin Ilpo puhuu. Paha on, kun ei omia jumalia palvella,
mutta pahempi viel�, kun vieraita suositellaan. Ei tahdo Tapio niist�,
jotka muukalaisilta apua anovat. Ristin-Kiesus on tunkenut Tapion
metsiin, h�nt� siell� monet jo avukseen huutavat, mutta jos ei h�nt� jo
ajoissa rajalta k��nnytet�, niin ei ole kohta jalan nelj�n hyppiv�t�,
ei pahaista j�niksen poikaa Tapion vainiolla, joka...

Miehet kuuntelivat hyv�ksyv�ll� hartaudella esimiehens� puhetta, kun

Kuisma teki nopean varottavan liikkeen k�dell��n.

--Mit� nyt?

--Olehan vaiti ja anna t�nne jousi!

Jousi kulki k�dest� k�teen, Kuisma tarttui siihen j�sent�
liikauttamatta ja j�nnitti sen; kuului heikko hel�hdys ja j�nis, joka
korvat pystyss� oli kuukkinut mets�st� melkein tulen ��reen, kell�hti
r��k�isten hangelle.

--Suotta t�ss� Tapiota soimailette, sanoi Kuisma, j�nist��n jaloista

riiputtaen.

--Lieneek� nuo en�� Tapion j�niksi�, jotka t�ll� puolen Rajavaaran

koikkivat.

--Kenenk�s sitten?

--Ristin-Kiesuksen parasta karjaa on j�nis, ristiturpa, ja toinen

harakka, silkkiselk�!--nauroi Panu yleisen hilpeyden vallitessa. Nyt
sinut hukka perii, kun papin karjaan koskit!

--Pataan papin keitto!--ja Kuisma valmistautui jo nylkem��n j�nist�.

--Maltahan, mies, huusi Panu, ilkamoinen ilme kasvoissaan.

--Mik� h�t�n�?

--Annatko minulle riistasi, niin vien papille uhriksi, ett� leppyy?

--Mutta jos ei lepyk��n j�niksest�?

--Niin ammutaan h�nelle sitten harakka.

--Et niin v�h�ll� Ristin-Kiesusta lepyt� ... katso, ettei vaadi itse�si
sinua, salojen parasta miest� uhriksensa, niinkuin kerran kuului oman
poikansa vaatineen, kun mielens� vihoittivat.

--Mutta olipa se sill� kertaa poroon tyytynyt, joka oli sarvistaan

pensaaseen takertunut.

--Kuuluu olevan ankara mies t�m� nykyinen pappi. Uhanneen kuului jo

heti tultuaan Karjalan vanhan tiedon h�vitt��, ajaa tiehens� tiedon ja
tietomiehet ja pakottaa kaikki omaan uskoonsa, h�vitt�� uhrilehdot ja
hakata maahan pyh�t karsikot.

--Vai hakata maahan pyh�t karsikot! matki Panu. Sitten lis�si h�n
totisemmin:--Ovatko miehet niin mit�tt�mi�, etteiv�t torju turjalaista
luotaan, jos semmoisin tuumin tulisi?

--Torjuvatpa tietenkin.

--Olen monesti sanonut, ettei vieraista valloista h�t��, niin kauan

kuin miehet miehuutensa pit�v�t ja tiet�nev�t teht�v�ns�.

--Aiotko k�yd� puheillaan?

--Senp�h�n n�hnen.

--Loihdi suohon suuta my�ten, niittyhyn nivuslihoista tai nosta suuri

tuuli ja lenn�t� niin pitk�lle, kuin l�ntt� riitt��, lasketteli Kuisma.

--Kuisma se keinot tiet�isi, naurahtelivat miehet.

--Mink�s teet?

--Ei ole pakko siit� puhua eik� tarviskaan, vastasi Panu kuivasti.

--Eik� ole muiden asia sit� Panulta kysell�, lis�si Ilpo, Panun
ainainen s�estelij�. Kyll� kaikki hyvin k�y, kun h�nt� tottelemme.

--Sen tiet��, ett� h�nt� tottelemme, vahvistivat miehet.

--Ei minua totella tarvitse, kun vain otatte vaaria vanhoista menoista,
uhraatte aikananne haltijoille, teette temput t�sm�lleen, niinkuin olen
tekem��n neuvonut--silloin metsola aarreaittansa avaa ja Ahtola
antimiaan jakaa. Min�kin parastani koetan, teen mink� taidan tietoni
avulla enk� kateista huoli, vaikka tied�nkin monen minua kadehtivan ja
vihan kierontamin silmin katselevan.

--Eiv�t sinua muut kadehdi eik� vihaa kuin Reidan suku, alkoi Ilpo.
Koko muu Karjala on puolellasi. Mit� ne muutamat huonokuntoiset monia
vastaan. Huonosti olisivatkin asiat, jos et olisi melaan tarttunut.
Mit� taisi Reita? Lovehen lankeili, menneit� muisteli ja tulevia tutki,
mutta heimon t�n�iset asiat meniv�t menojaan. Ei kukaan oikeutta
jakanut, ei pidetty yhteisi� uhreja, ei yhteisi� karhunajoja, siell�
sikisi sudet ja karhut, ei saatu hintoja nahoista, kun kukin omin p�in
markkinoille kulki, eik� kauppaan kyetty. Tuhosit toimettoman tiet�j�n,
ja siit� olkoon sinulle kiitos.

--Nyt on toisin kaikki. Nyt on voutikin yst�v�mme ja puoltaa meit�.

--Mitenh�n saitkaan sen puoleesi lumotuksi, karilaan? kysyi Kuisma.

--Olkoon minun puolestani vallassa kuka tahansa, virkkoi Panu

kysymykseen vastaamatta. Kernaasti olisi saanut Reitakin olla, jos
olisi ollut h�ness� miest� siihen. Mutta olisitte h�nt� viel� v�h�n
aikaa seuranneet, mennytt� olisi pian ollut oma tieto ja uusi sijassa.
Se lapsianne salli kirkolla kastaa, antoi akkojen vaeltaa rippiin ja
messuun ja semmoiseen saastaiseen menoon eik� ollut miest� est�m��n
omaa vaimoaankaan Ristin-Kiesusta kumartamasta. Salaa lie tehnyt sen
vaimo, ja salaa tekiv�t sen monet muut, mutta siin� sen miehen n�ki,
n�ki heikon ja nahjuksen. Pian olisi k�ynyt meille niinkuin on k�ynyt
monelle heimolle Inkeriss� ja Aunuksessa. V�h�t min� vallasta v�lit�n,
parempi olisi ollakseni, jos saisin el�� niinkuin mieleni tekisi:
mets��ni kulkea, kalaani pyyt��, kaskeani viljell� ja vain omaa
tavaraani kaupita. Niiss� nyt aikani kuluu: ole kaikkien neuvonantaja,
kaiken maailman pahan parantaja, loihdi, taio, l��kitse ... ei y�n
lepoa, ei p�iv�n rauhaa.

--Turhaan aina puhelet ja puolustelet,--ei kukaan sinua soimaa, sanoi

Ilpo.

--Kun ei oltaisi niin k�yhi�, kun ei el�minen olisi niin raskasta kuin
usein on kovina talvina ja huonoina riistavuosina, virkkoi miesten
joukosta munan, joka t�h�n saakka oli ��net�nn� istunut. Ristityt
rikastuvat, heit� onni seuraa, mutta meit� pakenee. T�ydet ovat heid�n
aittansa, minulla ei tietoa, miten talven yli p��st�. Lieneek� syy
jumalissa vai miehiss�?

--On se miehiss�kin, Patvaseni, miehiss� se on, huono olet mets�n

k�vij�.
--En jaksa, vanha mies, nuorten per�ss� hiiht��, kun karhu pohkeeni
puraisi; edest�ni ottavat, eiv�tk� meid�n jumalat k�ske voimallisten
huonoja auttamaan, niinkuin kuuluu k�skev�n Ristin jumala.

--Ei huolehdita, viel� siihenkin keinot keksit��n. Uskon parempien

aikain koittavan. Yhteisiin toimiin rupeamme, ja'amme saaliit miehi�
my�ten. Vouti on puolellamme ja on uhannut auttaa, kun tarvitaan. H�n
on mahtavampi kuin pappi, h�nell� on maat ja mets�t, ja h�n tekee, mit�
tahtoo. Viel� kuulette, jahka odotatte ja luotatte minuun.

--Ka, luotamme sinuun, luotamme!

Hanki karahti miesten takana, jotka keh��n ker��ntynein� olivat nuotion

ymp�rill� istuneet, ja Jouko hypp�si suksiltaan heitt�en kannannaisen
teiri� is�ns� eteen.

--Viisi teirt�! huudahti Kuisma. Kas oivaa jousimiest�!

Kaikki kummastelemaan, milloin h�n ne oli ehtinyt ampua, ja Jouko

kertoi, ett� h�n kerran puun juurelle hiivitty��n oli ne yksien
jalkainsa sijoilta kolkannut toisen toisensa per�st�.

--Eiv�tk� lent�neet pois?

--Eiv�t liikahtaneetkaan.

--Kolkkasitko kaikki?

--Yhden j�tin.

--Niin oli j�tett�v�kin.

Sit� ei muistanut kukaan itselleen tapahtuneen, ett� olisi niin monta

talviteirt� yhdest� puusta ampunut, ja miehet p��tteliv�t Panua
silm�illen, ett� h�nell�, tiet�j�ll�, oli osanna t�ss� poikansa oudossa
saaliissa. V�list� oli ennenkin h�nen mukana ollessaan sattunut
samantapaista.--Kerrankin oli er�s mets�miehist�, ollen yht� pyyt�
ampuvinaan, l�vist�nyt yhdell� nuolellaan kaksi, niin ett� j�iv�t
molemmat siihen kaulastaan riippumaan. Toisen kerran oli yht� oravaa
kolkatessa pudonnut puusta toinenkin; nuoli oli yhteen oravaan
satuttuaan kimmonnut kuusen oksasta toiseen. Mutta ei Panu sallinut
n�ist� t�mm�isist� puheltavan.

Teiret kynittiin miehiss�, siivottiin, t�ytettiin voilla ja suolalla ja

heitettiin pataan, joka oli alkanut kiehua. Kuisma oli l�hennellyt
Joukoa ja kuiskasi h�nen korvaansa:

--Teitk� taikaa ennenkuin ammuit?

--Mit�p�s min� olisin h�nest� taikaa tehnyt.

--Ei tule lintu loitsimatta, tetri taian tekem�tt�. Jos neuvot minulle,
niin taon tusinan nuolia ilmaiseksi. Jos pel�nnet sit�, ett� taikasi
k�y tehottomaksi, niin saathan is�lt�si uusia.

--Is� on kielt�nyt.

--Ei se saa tiet��.

--Is� tiet�� kaikki.

--Jos sanot, niin neuvon sinulle lauluja, joilla kaiken maailman

neitojen aittain ovet avautuvat. Viel� niit� niit�kin tarvitset, eik�
osaa is�si niit� neuvoa.

Jouko, joka oli totinen, suorakasvoinen poika, hym�hti v�h�n, mutta ei

vastannut. Usein laski Kuisma h�nen kanssaan tuollaista todensekaista
leikki�, usein k�rtti h�n sanoja ja taikoja, mutta ei ollut Jouko
kuitenkaan varma siit�, uskoiko se niihin, vai pitik� vain pilkkanaan
sek� is�� ett� h�nt� ja kaikkia, jotka taikoihin luottivat.

--Teitk� t�mm�isen taian,--ahdisteli Kuisma yh� edelleen,--oliko

sinulla pussissasi kolme kyn�� kolmen pyyt�j�n pyydyksest� otetun
linnun siivest�, majavan hammas ja sipale vanhan ruumiin vasemmasta
korvalehdest�, panitko pussin kainaloosi ja kiersitk� sill�
lintuparven? Oliko?

--Ei ollut.

--Sitten oli sinulla mustan kissan p��, ja sill� kiersit ja panit sen
kannon p��h�n?

Panun ter�v� silm�, joka p�lyi kaikkialle, oli muiden sy�dess� ja ��nt�
pit�ess� seurannut Kuismaa ja Joukoa ja sai h�nen tarkka korvansa
muutamista sanoista selville, mist� oli puhe.

--Ne on niit� Kuisman taikoja ne, virkkoi h�n pilkallisesti.

--Kun ei kelvanne, niin neuvo parempia ... ota oppiisi minut!

--Ei ole sinusta tiet�j�ksi ... olet liiaksi laajasuinen, haastaisit

kaikelle maailmalle tietosi, ja sinne ne sitten menisiv�t, ja voima
hajoisi kuin sumu ilmaan.

--Sinne ne viel� menev�t muidenkin tiedot ... en ole ikip�ivin� taikaa

tehnyt enk� loitsua lukenut.

--Aina sill� kehut, mutta edest�si l�yd�t, mink� taaksesi kylv�t.

Jouko n�ki is�ns� silm�n v�l�ht�v�n. Ei suottakaan olisi h�n sallinut

taikoja halvennettavan ja niist� kevytmielisesti puhuttavan. Mutta
paljon oli niit� sellaisia, jotka niin tekiv�t. Monet nuoret miehet
pitiv�t niit� pilkkanaan, varsinkin h�nen kuultensa, joka oli suuren
tiet�j�n poika. Ei vanha set� Jormakaan niit� viljellyt, ja usein siit�
h�nen kanssaan v�itteliv�t. Mutta Joukon t�ytyi niit� noudattaa joka
asiassa, mihin ryhtyi. Menip� h�n kalaan tai mets�lle, aina neuvoi is�,
mit� oli teht�v�, ja kyseli ja muistutteli entisi� ja uusia opetti. Ei
voisi h�n ainoatakaan tekem�tt� j�tt��. Jos j�� tekem�tt� teht�v� taika
ja paha haltija sitomatta, alkaa se j�ljess� kulkea ja ymp�rill� hiipi�
ja viimein tekev�t tuhon, kun niit� niin paljon kertyy, ett� jaksavat.
Mutta kun tekee taian, lukee luvun siin�, miss� se on teht�v�, niin
tottelee kuin koira is�nt��ns� ja tekee, mit� teett��.

--Liepeesi palaa! kuuli Jouko jonkun huudahtavan. Hajamielisen� h�n oli

istunut tulen ��ress� ja antanut paukun kyte� viittansa liepeess�.

--Ei ollut varattu tulta vastaan, pisti Kuisma. Onko totta, Panu, ettei
sinulla ole tulenvaraustaikoja ... ett� tulelle et mit��n taida?
--Kuka sen on sanonut?

--Reita vainaja kuului kehuneen ... h�nell� oli ... jos tuleen viel�
hukut!

Panu ei vastannut.

Liha oli padassa pehme�ksi kiehunut, ja miehet seiv�stiv�t ter�v��n

tikkuun palasensa kukin. Pian oli aamiainen sy�ty, tavarat koossa, tuli
sammutettu ja miehet valmiina l�htem��n. Heitetty��n turkit ylt��n ja
sidottuaan ne ahkioihin asettuivat he suksilleen, vet�isiv�t
kaksis�ikeisen ahkiojukon olkap�ittens� yli, kiinnittiv�t sen
vy�t�isiins� ja aikoivat jo l�hte� liukumaan, kun Panu virkkoi
lyhyesti, melkein k�skev�sti:

--Ei taiatta taipaleelle, jumalatta juoksemahan; viime mutka koskessa

pahin, huippu tiess� jyrkin kohta.

Miehet asettuivat puolikeh��n johtajansa ymp�rille. Irrotettuaan pienen

kirveen pulkkansa sevilt� karsi h�n sill� ensimm�isest� matkan
suunnassa olevasta kuusesta alimman oksan ja lausui puoleksi laulavalla
��nell�:

--Tepposeni tiejumala,
ainoa avittajani,
kun min�� kotoa kuljen,
isoni ilopihoilta,
mammoni makuusijoilta,
k�y�s kanssani keralla,
ver�jill� vierahilla,
oudoilla tuvan ovilla,
jottei keksis kierosilm�,
kadesilm� sinkahuttais,
kirkonv�ki viskeleisi,
kellopeikko paiskeleisi,
jottei pystyis papin juonet,
manaukset mustan miehen.
Anna viekkaus v�kev�,
anna taito, taikatieto,
jolla tyhm�t tyrmistell�,
h�lm�n kansa kaikenlainen;
pid� tiell� tervehen�,
matkan p��ss� mairehena,
saata kauniisti kotihin,
omille olomajoille,
is�n tuomille tuville,
emon saunan l�mpimille.

Koko seurue kertasi viimeiset s�keet, samassa ponnistivat miehet

sauvojaan ja suksiaan ja hurahtivat hongikon l�pi rinnett� alas.
Rinteen alla oli suuri suo. Juuri kun suksien vauhti oli hiljennyt ja
miehet alkoivat todenteolla kiskoa kuormiaan, kuului huikkaus
takaap�in, ja humisten kiiti heid�n ohitsensa pyry�v�n� lumipilven�
poroilla ajava matkue, puolikymment� pulkkaa, yksi pulkka tyhj�n�.

--Hei, hai, Korpivaaran kopeat miehet! huusi j�lkimm�isen pulkan ajaja

taakseen k��ntyen. Jo on joukko joutavassa, kun on lunta soutamassa!
--Akka lehm�ll� ajavi, uros itse hiihtelevi! huusi Kuisma vastaan.

--Hoi, Panu pahanniminen, kohta on valtasi v�hiss�! Reidan poika on

l�ydetty ja ajaa huomenna kotikyl��ns�!

--Valehtelet v��r�s��ri, laskettelet laajasuinen!

--Koston p�iv� on koittanut!

--Laitanko, Panu, nuolen tuon sekasiki�n selk��n? kysyi Kuisma.

--Anna hurjien humata!

Mutta Panu ei ollut niin rauhallinen, kuin miksi tekihe. Miehet, jotka
h�nen ohitsensa ajoivat, olivat v�h�n v�li� h�nen tiell��n, milloin
pitkin, milloin poikki. Ne olivat sekalaista, kesyt�nt� lappalaista
rotua, joiden keskuudesta monena miespolvena oli syntynyt taikureita ja
tiet�ji�. Reidan, heid�n viimeisen noitansa, oli h�n kukistanut ja
uudistanut Panujen vanhan vallan, mutta eiv�t reitalaiset, joiksi heit�
kutsuttiin, viel�k��n h�nen valtaansa tunnustaneet.

--Sanoiko se Reidan pojan l�ytyneen? kysyi Ilpo Panun vieress�

hiiht�ess��n.

--Niin huusi, mutta sit�h�n ne ovat ik�ns� kaiken huutaneet.

Mutta jos Reita sittenkin olisi l�ytynyt ja palannut kadoksistaan? Jos

h�n olisi perinyt is�ns� tiedot ja tulisi sukunsa surmaa kostamaan?

--Akkamielt� minua, kun en j�ljest� ajanut ja sy�ssyt surman suuhun.

sit�kin!

Panu painoi liikkeeseen joutuneen mielens� ajamana eteenp�in niin, ett�

toisten oli ty�l�s h�nen rinnallaan pysy�, ja ajan ollen j�t�tti h�n
niin, ett� kun oli tullut kirkkoharjulle, t�ytyi h�nen pys�hty� toisia
odottamaan.

Ei ollut p�iv� viel� kokonaan valjennut, kun Panu, niinkuin ilves

kukkulan laelta korkeimman kiven p��lt� tarkastaa, onko p��sy laakson
kautta vapaa, katseli edess��n olevaa alankoa. Aamuruskon valossa
punertelevia savupatsaita kumpuili sielt� sek� lakeistorvista ett�
nuotioista, joita markkinamiehet olivat sytytelleet. Niist� p��tt�en
oli kansaa lukuisasti saapunut ja toisia n�kyi tulevan j��t� pitkin,
mitk� poroilla viiletellen, mitk� suksilla pitkiss� jonoissa hiiht�en.
Markkinapaikka oli j��ll� Kirkko- ja Voudinniemen v�liss�, ja hy�ri
siell� jo mustia olennoita kuin muurahaisia. Hiljaista hymin�� kuului,
koirat haukkuivat, kelloja kilisi, ja koski kohisi tuolla, miss� n�kyi
musta suvanto valkean j��n reunassa ja paksu usvapilvi nousi mustan
mets�rinnan alta. Monta kertaa ennen h�n oli t�m�n saman harjun p��ll�
katsellut tuonne, miss� alkoi se maailma, joka aina oli ollut h�nelle
vihollisten maa. Kuta useammin h�n siell� k�vi, sit� sankemmaksi se
h�nen syd�nt��n paisutti. Sinne se oli asettunut, ja sielt� se
valtaansa levitti, se paha haltija, joka j�yti kansan vanhaa tietoa.
Eiv�t sit� vastaan mitk��n taiat auttaneet, tuossa oli sen asumus,
suuressa omituisessa huoneessa ristin alla, ja tuolla v�h�n tuonnempana
asui sen turvissa se sen suuri tiet�j�, johonka eiv�t mitk��n
silm�nteet eiv�tk� taiat pystyneet. Houkkoja olivat olleet ne, jotka
eiv�t sit� silloin, kun se viel� oli v�h�voimainen, k��nnytt�neet pois
n�ilt� mailta. Mutta t�st� se ei edemm�ksi p��se, t�m�n harjun yli se
ei harppaa niin kauan kuin h�nen keuhkoissaan henki kulkee. Keinot h�n
tiesi ja niit� aikoi h�n k�ytt��.

Miehet saapuivat v�hitellen toinen toisensa per�st� pulkkiaan m�en

p��lle kiskoen. Kun kaikki olivat koolla, pidettiin neuvottelu ja
p��tettiin j�tt�� tavarat piiloon harjulle siksi aikaa, kunnes
n�ht�isiin, minne p�in kaupat alkaisivat kallistua. Eiv�t saisi ostajat
tiet��, mink� verran on nahkoja saatavana. Vasta sitten, kun hinnat on
markkinain kuluessa saatu nousemaan, tuodaan varastot esiin. Se oli
Panun neuvo, ja kaikki siihen suostuivat. Pulkat vedettiin syrj��n,
k�tkettiin tihe��n n�reikk��n ja j�lki lakaistiin havuluudalla umpeen.

Kun taas seistiin suksilla, valmiina alas l�ht��n, n�yttiv�t miehet

odottavan k�sky�, ennenkuin laskivat suksensa menem��n. Seistess��n
siin� he olivat kuin joukko syd�nmaitten sissej� ry�st�retkell�,
aikeissa karata viljeltyj� seutuja h�vitt�m��n.

--Hii--heijaa! huudahti Panu ja potkaisihe rinnett� menem��n muiden

seuratessa.

Mutta juuri, kun h�n oli parhaaseen vauhtiinsa p��ssyt, hel�hti h�nt�
vastaan laaksosta ��ni, joka sai h�net vaistomaisesti sauvoillaan
kaikin voimin vastaan karustamaan. Se oli kirkonkellon soitto, joka
kutsui kansaa markkinamessuun. Mutta ei saanut Panu en�� suksiaan
seisahtumaan, ja huimaavaa vauhtia kiid�ttiv�t ne h�nt� sankassa
lumipilvess� laaksoa kohti. H�n n�ki suuren kookkaan miehen astuvan
tiet� my�ten, jonka poikki h�nen oli ment�v�. Se pys�htyi katsomaan, ja
sen j�ljess� tuleva v�kijoukko pys�htyi my�skin. Siksi sai Panu
suksensa k��nnetyksi, ettei p��lle ajanut, mutta tien yli p��sty�
irtautui toinen suksi h�nen allaan, ja karkeasti kiroten lensi h�n
vy�t�isi��n my�ten seisoalleen hankeen.

--�l� kiroo! kuuli h�n jonkun v�kijoukosta huutavan.

--Kiroon kirottuanikin, joka tielleni asettuu!

--Ei kirosi kirkonmieheen pysty!

V�kijoukko riensi papin j�ljess� kirkkoon, kello kirkon tornissa heilui

vimmatusti, ja sekava kiukun ja nolon mielen tunne rinnassaan
puhdisteli Panu lunta suustaan ja silmist��n. Enne oli ilke�, h�n oli
kaatunut kaiken kansan n�hden, ja h�nen miestens� oli useiden k�ynyt
samalla tavalla. H�n nousi taas suksilleen ja laski alas j��lle, jossa
markkinapaikka tyhjenemist��n tyhjeni kaikkien kirkkoon rient�ess�.

III.

Kontoj�rven pappilan huoneet olivat kaksi toisiaan vastap��t� olevaa

pirtti�, porstua v�li�, jonka pohjassa oli yksi ainoa kamari. Vanhempi
ja pienempi tupa oli aikoinaan, ennenkuin vakinainen pappi
Kontoj�rvelle asettui, ollut t�nne silloin t�ll�in suuriksi juhliksi ja
markkinap�iviksi saapuneen saarnamiehen asunto, jossa v�liajoilla
kirkonvartija oleskeli. Nykyisen papin edelt�j�n aikana oli tehty
toinen tupa, sis��nl�mpi�v�ksi sekin ja vasta nyt uudelleen sisustettu
saliksi. Uusi salin sisustus oli siin�, ett� uuni laitettiin
ulosl�mpi�v�ksi, lakeinen tukittiin ja nahkan kedest� ja hienoista
p�reist� tehdyt ikkunat muutettiin lasi-ikkunoiksi. Ne olivat
ensimm�iset niill� seuduin, eik� sellaista oltu viel� kirkkoonkaan
hankittu. Vasta sen j�lkeen, kun pappi sai lasi-ikkunat, laitatti
voutikin samanlaiset.

Tuvan takassa palaa kirkas pystyvalkea hienoiksi halkastuista

oksattomista koivuhaloista tehty, valaisten suurta huonetta, jonka
pienist� ikkunoista samalla tunkee sis��n hiukan tammikuun niukkaa
p�iv��. Seini� sitovat toisiinsa paksut orret, joille on nostettu
kaikenlaista tavaraa: p�rekoreja, hevoskaluja, reen jalaksia, tankoihin
pistettyj� reik�leipi� y.m.s. Per�sein�ll� on pitk� p�yt�, yhdest�
hongasta halkaistu, tyvipuoli leve�mpi kuin latva. Seini� pitkin
kulkevat pitk�t penkit, katketen p�yd�n p��ss�, jossa karhun taijan
p��ll� on suuri, korkeaselustiminen, nahkalla p��llystetty ja
n�ht�v�sti muualta tuotu nojatuoli. Tuolin edess� p�yd�n tyvell� on
paksu raamattu, joitakuita muitakin tanakkakantisia kirjoja ja
kirjoitusneuvot; sen takana on kirjahylly ja sen kahden puolen
Luteruksen ja Kustaa Waasan muotokuvat kuparipiirroksissa. Ovensuussa
on h�yl�penkki ja sein�ll� h�yli�, kirveit�, sahoja ja muita ty�kaluja.

Karsinapuoli pirtti� on muodostettu kuin eri huoneeksi omaa erikoista

asujataan varten. Ikkunan alla on pienoinen, kiiltomaalilla maalattu
naisen ompelup�yt� ja sen molemmin puolen kaksi suorapiist�, vaalealla,
raitaisella vaatteella katettua tuolia ja nurkassa samantekoinen sohva,
jonka takana kultakehyksinen soikea peili kynttil�jalkoineen. P�yd�n ja
sohvan v�liss� on messinkihelainen piironki. Koko karsina on muusta
huoneesta erotettu ortta my�ten uunin nurkasta per�ikkunaan kulkevalla
uutimella.

Huoneessa k�yskentelee sit� j�rjestellen nuori nainen. Suuresta

matka-arkusta ottaa h�n esille kapineen toisensa per�st�: uutimia,
mattoja, peitteit�, liinoja ja lakanoita, jotka �sken juuri olivat
tulleet Turusta markkinamiesten mukana.

--Nyth�n t�m� alkaa v�h�n ihmisasunnolta n�ytt��, huokaa h�n.

H�n on solakka, hienon n�k�inen ihminen, liikkeet v�h�n uupuneet ja

kasvoissa alakuloinen, v�h�n tyytym�t�n ilme. Otettuaan esille suuren
kauniin ryijyn levittelee h�n sit� k�siss��n, katsellen, mihin sen
asettaisi. Mutta ei sit� n�ytt�nyt voivan oikein mihink��n asettaa.
Lattia on musta ja ep�tasainen, sein�t samoin. Kaikki t��ll� on niin
mustaa ja nokeentunutta. Ihmisetkin n�ytt�v�t, kuin olisivat kaikki
savustettuja. Joka paikassa ammottaa t��ll� raaka puu ja silitt�m�t�n
kivi. Tuokin, tuo uunin kylki ... mutta senh�n min� peit�nkin t�ll� ja
seini� varten t�ytyy keksi� jotakin muuta. H�n mittaa, ja se sopii.
Innostuen siit� rupee h�n laajentelemaan j�rjestelysuunnitelmaansa.

--Tuohon kun siirr�n p�yd�n ja nuo tuolit ja levit�n hirven taljan

jalkain alle, niin tulee t�st� l�mmin, soma nurkka.--Kaarina, huutaa
h�n ovesta, tulehan t�nne, mit� teet siell� ulkona?

--Terveisi� kirkosta! Lakaisen tullessani lunta t��lt� porstuasta, kun

on taas ajanut kynnyksen tasalle.

Sit�kin on t��ll� niin, ett� tahtoo siihen hukkua, jos minne liikahtaa.
Se tunkee huoneisiin, sataa sis��n piipuista, nietostaa lasit umpeen,
sulkee tien kaikkialle. Ja kun ei sit� ole, silloin ei p��se senk��n
vertaa: soita ja korpia kaikkialla, jotka n�ytt�v�t ulottuvan maailman
laitaan.

--Tulehan auttamaan minua, Kaarina!

Kaarina siunasi sit� ihmett�, ett� matto ripustetaan uunin kylke�

koristamaan. Mutta paljon oli Kaarinalla ollut muutakin kummastelemista
t�st� kaukaa tulleesta rouvasta, jonka k�yt�s, vaatteet ja kaikki
tuumat olivat niin toisenlaisia kuin kenenk��n, joita oli ennen n�hnyt.

--Kas niin, ja nyt asetamme n�m� muut.

He alkoivat purkaa ja tyhjennell� lattialla olevia matkalaatikoita

levitellen penkeille, tuoleille ja p�ydille kapineita, jotka Kaarinasta
olivat toiset toisiaan somempia. Sielt� l�ytyi posliiniastioita,
lasisia kuppeja, hopealusikoita ja vaatteita, kaikki rouvan
my�t�j�istavarat, koko h�nen entisen neitokammionsa sisustus Turusta,
jotka h�n oli j�tt�nyt sinne, mutta jotka h�nen yst�viens� toimesta oli
kelin tultua l�hetetty t�nne h�nen synkk�� syd�nmaan el�m��ns�
valaisemaan.

--Kyll�p� te olette rikas! huudahti Kaarina silm�t s�teillen. Ei

saksoillakaan ole niin paljon koreita kaluja kuin teill�. Menettek�
markkinoita katsomaan?

--En tied�. Onko tullut paljon v�ke�?

--Koko aamun niit� on hiiht�nyt ja poroilla ajanut. �sken kun messuun

menin, tuli Korpivaaran Panukin miehineen.

--Kuka h�n on?

--Ettek� tied�, kuka on Korpivaaran tiet�j�? Sill� on erilaiset

vaatteet kuin muilla ... se laski juur'ik��n suksillaan kirkkoharjun
rinteest� ja oli v�h�ll� kaataa pastorin, mutta kaatuikin itse. Jos
mink� viel� tekee, kun kirosi pahasti.

--Mink� h�n tekisi?

--Mene tied�, mink� tekee velho. Pastori sen taitaa teille paremmin
selitt�� kuin min�. Mutta osaa ne tehd� hyv��kin, kun tahtovat. Vouti
oli �idille sanonut...

--Mit� on vouti �idillesi sanonut?

--Eih�n se paljon mit��n ... paremminhan sen pastori tiennee.

--Sano nyt sent��n, mit� vouti on sanonut.

--Korpivaaran Panu osaa parantaa tauteja, mutta paha vie sen sielun,
jonka ruumiin se parantaa.

--Voutiko niin sanoi?

--Ei, vaan pastoripa.

--Tiet��k� Kaarina ket��n, jonka h�n on parantanut?

--Ka, voudin em�nn�n paransi toisilla markkinoilla, kuiskasi Kaarina.

--Mik� h�nt� vaivasi?

--Heitt�j� nakkeli v�list� monta kertaa p�iv�ss� niin, ett� oli koko
ruumis sinelmill�, eik� se siihen saanut apua parhailta Ruotsin
tohtoreiltakaan, kun oli tauti panentatauti ... niin kun sitten tuli
takaisin t�nne kuolemaan, niin kutsui vouti Panun, ja kun se vei
saunaan ja antoi voiteet ja luki luvut, niin ei sen koommin nakellut.

--Veik� se paha sitten sen sielun?

--Pyh� Maaria varjelkoon, mist�s min� sen tied�n ... vuoden per�st�
kuoli ja kelloilla haudattiin ... mutta kyll� se paljon kummitteli ...
mutta �lk��, hyv� rouva, kenellek��n sanoko, ett� min� olen sanonut!

--Ei sinun sit� tarvitse pel�t�.

--Ette saa sanoa pastorillekaan. Sit� ei tied� kukaan.

--Mist�s sin� sen sitten tied�t?

--Ka, kun min� palvelin siell�, niin pani l�mmitt�m��n saunaa ja k�ski
ker��m��n mets�st� ukkosen kaatamia puita ja noutamaan vett� purosta,
joka kolmesti maan alaitse juoksee, eik� sit� tekem��n kelvannut kuin
semmoinen, jonka luona ei ole sulhasia k�ynyt. Kielsi kiven kovaan,
ettei saa tulla saunaan, kun h�n kylvett��, muuten uhkasi minut
menett�v�ns�; mutta min� menin luukun raosta tirkist�m��n, ja rouva oli
sel�ll��n olkien p��ll� lattialla, ja Panu huitoi ja loihti ... kyll�
se nyt laittaa suden tai karhun tai nostaa merest� Turson. Pelk�isin
pahemminkin, jos en olisi pappilassa piikana.

--Mik� on Turso?

--Mist�s min� sen tied�n, mutta se on vain semmoinen, joka viepi...

--Ja sin� uskot, ett� se sen voi?

--Ettek�s te usko?

--Saattoihan sen Jumalakin parantaa.

--Ka, saattoihan Jumalakin tai Neitsyt Maaria emonen. �iti sanoo, ett�
Neitsyt Maaria emonen on yht� hyv� jumala kuin oikea Jumalakin, ja pyh�
Henrikki ja pyh� Pirkitta, joka karjaa varjelee... Sill� on sen kuva
navetan parressa piilossa, ja siell� se sit� rukoilee, kun ei is�
suvaitse. Is� on papin uskossa ja rukoilee niinkuin kirkossa.

--Mitenk�s Kaarina rukoilee?

--Min� rukoilen niinkuin �iti pienen� opetti:

Anna emoni, suo Jumala,

laita lapselle osoa.
viluhista l�mmitell�,
anna maata Maariainen,
Kiesus leppein lev�t�,
sy�tell�ni n�lk�hist�,
niinkuin Maaria makasit.
Kiesus leppein lep�sit!
--Nyt on messu pidetty! Jo tulevat muutkin kirkosta.

Rouva ja Kaarina meniv�t ikkunaan, josta n�kyi kirkko ja sen alla oleva
j��. Oven t�ydelt� tunki v�ke� kirkosta ulos painuen vahvana mustana
vy�ryn� alas rantaan.

Ainoastaan yksi roteva mies n�kyi eroten muista, joiden edell� oli
kulkenut, tulevan pappilaan tuovaa tiet� my�ten. Voimakkaasti ja
varmasti h�n astui p�� pystyss� ja selk� suorana, silloin kun nuo
pienet, v�h�p�t�isen n�k�iset olennot py�riv�t kuin k��pi�t h�nen
j�ljess��n...

Tuommoisena, juuri noin suorana ja komeana ja voimakkaan varmana ja

samalla noin miettiv�isen n�k�isen� oli h�n astunut Tuomiokirkon torin
poikki Turussa, palatessaan luennoiltaan yliopistossa. H�n tuli
portista sis��n ja meni omaan pieneen kamariinsa pihan per�ll�, jossa
h�nell� oli asunto ilmaiseksi ja p�iv�lliset vapaat lasten opetuksesta
professorin perheess�. H�n oli niin urhokkaan, niin sankarimaisen
n�k�inen eik� ollenkaan niinkuin ne muut papin kokelaat. H�n luki
jumaluusoppia, ja Turun parhaat perheet olivat ottaneet h�net
huostaansa, auttoivat h�nt� ja hankkivat h�nelle tilaisuuden opinnoiden
jatkamiseen viel� papintutkinnonkin suoritettua. H�n v�itteli, h�nest�
toivottiin paljon ja h�net tahdottiin kiinnitt�� yliopistoon. Ja johan
h�nell� oli paikkakin tiedossa, jota odottaessa ja kun h��t oli
vietetty, h�n sai papin paikan Ahvenanmaalla. Mutta yht'�kki� h�n
sitten muuttui, palattuaan matkoilta sis�maahan, jossa piispan
notariona oli ollut tarkastuksilla mukana. Synkk�n� ja sanatonna h�n
kulki ja silloin, kun joskus puhui, puhui velvollisuuksista, joita
tunsi olevansa kutsuttu t�ytt�m��n. Puhui siit�, ettei h�nen paikkansa
pit�isi olla t��ll�, vaan tuolla kaukana, jossa Jumalan valtakunnan
hyv�ksi ei viel� ole paljon mit��n tehty. Silloinhan kuoli heid�n
lapsena ... ja silloinhan h�n sanoi tulleensa selvyyteen siit�, ett� se
oli otettu h�nelt� pois sent�hden, ett� h�n sit� liiaksi rakasti,
enemm�n kuin Jumalaa ja kansaansa, joka pimeydess� vaelti. L�hdettiin
t�nne, ja samahan tuo oli, miss� oltiin. Yhteisest� p��t�ksest�h�n,
vaikkakin kaikkein sukulaisten ja suosijain mielt� vastaan l�hdettiin,
paikan auettua, t�nne kaukaisille rajamaille, er�maahan, jossa ihmiset
viel� puolittain pakanoina eliv�t, uskoivat noitiinsa ja taikoihinsa,
ja ep�jumaliaan palvelivat. Ja t��ll� sit� nyt oltiin.

Kun ei t��ll� vain olisi niin kylm�� ja kolkkoa ja autiota ja ihmiset

niin suljetuita ja juroja. Usein oli h�n jo katunut t�nne tuloaan, oli
katunut taas sit� katumistaankin, mutta kotiutua t�nne ei h�n koskaan
luullut voivansa. Ainoastaan silloin, kun h�nen mielens� innostus
h�neenkin tarttui, kun h�n tuli vakuutetuksi h�nen teht�v�ns�
suuruudesta, sai h�n mielens� viihtym��n. Se voikin puhua siit� niin,
ett� maailma ainakin siksi hetkeksi kokonaan n�ytti muuttuvan. Peikot
h�n korpien pimeydest� karkoittaa, uskoon ja valoon ja vapauteen
pakanuuden orjuudesta h�n kansan vie, Jumalan ty�t� tekee, kirkon
ymp�rist�� perkkaa ja sen kellojen ��nen kaukaisimpiinkin rotkoihin
kaiuttaa! Sellaisia olivat aina h�nen sanansa, ja silloin tuntuivat
h�nen omat huolensa h�nest� niin pienilt� ja itsekk�ilt�. Jos ne vain
taas toisina hetkin� eiv�t olisi tulleet kahta voimakkaampina takaisin
... jos h�nt� v�list� ei olisi peloittanut niin, ett� syd�n oli
j�hmetty�, ja jos h�n olisi voinut olla aavistuksiaan uskomatta. Mutta
v�list�, kun h�n y�ll� kuuli tuon heti talon takaa alkavan korven
rysk�v�n ja paukkavan, tuntui h�nest� kuin harjun puut sy�ksyisiv�t
h�nen p��lleen ja h�n rutistuisi kuin karitsa kaatuvan hongan alle,
vaikka h�nen miehens� seisoi h�nt� varjelemassa ja torjui niit� k�det
ojoina h�nen luotaan. V��ristyneet pet�j�t olivat v�list� h�nen
unissaan noita-akkoja, joiden keskell� h�nen miehens� taaskin tappeli
ja riuhtoi eik� huomannut, kun toiset h�net kiert�en tarttuivat h�nen
vaimoaan hiuksiin ja jalkoihin ja raahasivat h�net palavaan kirkkoon,
joka v�list� oli kuin Turun tuomiokirkko, v�list� kuin oma kirkko,
mutta lopuksi aina niinkuin se polttorovio, jonka p��ll� h�n oli n�hnyt
velhovaimoja Turun tullissa poltettavan. Yht� mittaa kuuli h�n t��ll�
taikuudesta ja noituudesta puhuttavan, ja yh� useammin h�nt� nuo
painajaiset rasittivat.

Ei h�n niist� huoli, ei h�n niit� tahdo pel�t�, eiv�t ne h�nelle mit��n
mahda, kun h�nen luja, voimakas, hell� miehens� on h�nt� niilt�
suojelemassa ... mutta sittenkin h�n vapisi noita ihmisi�, joiden
silmiss� oli niin kumma kiilto, salaper�inen syrj�-ilme, niinkuin
olisivat aina joitakin mustia mietteit� hautoneet, ett� ne v�list�
v�risyttiv�t h�nt� selv�ll� p�iv�ll�kin. Eik� h�n kuolemakseenkaan
olisi uskaltanut heille k�tt� antaa.

Kuului askelia porstuasta. Pudistaen kaikki synk�t kuvat mielest��n

kiiruhti h�n uunin luo, kaatoi padasta l�mmint� maitoa kupposeen ja
ojensi sen tulijalle. T�m� n�ytti ilostuvan, h�nen otsansa kirkastui,
h�n heitti turkin ylt��n, pani kupin syrj��n ja sulki syliins�
vaimonsa.

--Eth�n ole en�� tyytym�t�n minuun, sanoi t�m�.

--Enh�n toki, jos et vain sin�.

--Olin eilen taas niin paha ja k�rtyis� ja pahoitin mielesi ... vaan
el� siit� v�lit� ... se tulee tuo mieli aina, kun minua peloittaa enk�
min� voi itse�ni voittaa, mutta el� sin� sit� en�� muistele.

--Enh�n min�, rakas yst�v�ni ... ymm�rr�nh�n, ett� mielesi voi murtua
... mutta kyll� p�iv�t viel� pitenev�t, ja maailma valkenee. Eik� sinun
tarvitse peikkoja eik� noitia pel�t� ... min� karkoitan ne, voitan ne
... h�vit�n ne sukupuuttoon--sinunkin t�htesi!

--En min� nyt taas pelk��k��n...

--Yht� sinulta kuitenkin pyyt�isin...

--Sano, mit�.

--�l� sano vast'edes niin kuin sanoit eilen: �Olkoot pakanat pakanoita,
mit� meid�n oli heid�n kanssaan tekemist�?�

--Enh�n min� ... enk� sit� niin pahasti tarkoittanut ... n�m�
kotipuoleni muistot ne vain johdattivat mieleeni toisia ihmisi� ja
oloja.

--Tied�nh�n min� sen ... ja tied�n sen tulevan siit�, ettet n�it�
ihmisi� viel� k�sit� etk� viel� ole oppinut heit� rakastamaan ...
eiv�th�n ne olekaan noita meid�n hauskoja ja hilpeit�
saaristolaisiamme, joihin olimme jo niin kiintyneet ja jotka olivat jo
muuttuneet yst�viksemme. Mutta kuitenkin koskee se minuun, enk� soisi,
kun olemme p��tt�neet koko el�m�mme pyhitt��...

--Niin, niin, tahdon min�kin pyhitt�� el�m�ni, mik�li voin ... oletko
jo tavannut niit� miehi�, joista eilen puhuit?
--He tulevat kohta t�nne ... toivon heid�n kauttansa voivani ruveta
jotakin vaikuttamaan ... paljonhan en viel� ole saanut aikaan ...
t��ll� ei voi tehd� rynn�k�it�, niinkuin luulin, t�ytyy ryhty�
valloittamaan piiritt�m�ll�...

--Ja piiritys kest�� kauan?

--Pelk��n sen kest�v�n kauemmin kuin--luulinkaan ... vaikka toisaalta

enteet ovat hyv�tkin.

--Kerro niist� ... mutta juohan toki maitosi ennenkuin se j��htyy ...
tules t�nne katsomaan, miten olen aikonut j�rjest��.

H�n vei h�net karsinaansa verhon taa, sai h�nen suostumuksensa uusiin
j�rjestelyihins�, pani h�net auttamaan itse��n, ja, kun uunin kylki oli
saatu uuteen asuunsa, virkkoi h�n, heid�n vierekk�in sohvalle
istuutuessaan:

--Kas niin, kerrohan nyt hyvist� enteist�si!

--Niin, min� tarkoitin sit� nuorta miest�, Reita on h�nen nimens�, joka
tuli jo joulun aikana t�nne ja pyysi saada asua saunassamme. H�n on
kertonut...

--H�nen kalpeat kasvonsa ja palavat silm�ns� ovat minua aina

peloittaneet.

--Olet niin herkk� ottamaan ep�edullisia vaikutuksia... H�n on kertonut

olevansa entisen noidan poika.

--Olinhan siis kuitenkin oikeassa.

--H�nen is�ns� oli noita ja pakana, mutta itse h�n on kristitty, vaikka
muutamia vuosia sitten h�nkin oli t�ysi pakana. H�net oli m��r�tty
noidaksi is�ns� j�lkeen, ja h�n olisi kai siksi tullutkin, ellei h�nen
�itins� Jumalan ihmeellisten ohjausten vaikutuksesta olisi tuonut h�nt�
Turkuun, jossa h�net kastettiin. Nyt tulee h�n tarjoutumaan
palvelukseeni ja olemaan avullisena heimolaistensa kristitsemisess�.

--Seh�n oli onni, sanoi rouva hajamielisesti,--mutta pastori jatkoi

innostuen:

--Se oli todellakin onni, kun en t�h�n saakka ole saanut k�siini
ket��n, joka tuntisi ihmisi� ja el�m�� tuolla laajalla perukalla, mik�
melkein j�rjest��n kuuluu olevan pakanallista seutua, vaikka nimeksi
kyll� kristinuskon tunnustavat. Heill� on ep�jumalansa, joille
uhraavat, ja omat noitapappinsa ja taikatemppujen tekij�t. T��ll� ei
ole mit��n toimitettu ... koskematon korpi kaikkialla.

--Tied�tk�, mit� Kaarina minulle juuri ik��n kertoi, keskeytti h�net

rouva, johon h�nen miehens� innostus tarttui. H�n on t��ll� nyt, se
mies sielt� syd�nmaalta, joka on se suuri tiet�j� ja joka oli
parantanut voudin rouva vainajan. Eik� h�n ollut v�h�ll� hiiht�� sinua
kumoon?

--Vai h�n se oli ... kysyin h�nt� miehilt�, mutta ne eiv�t sanoneet
tuntevansa.
--Kaarina pelk�� h�nen kostoaan.

--Sit�h�n ne kaikki t��ll� pelk��v�t ... en saa mit��n tietoja ...

mutta nyt minun t�ytyy saada k�siini se mies.

--�l� suututa h�nt� ... et tied�, mit� pahaa h�n viel� voi tehd�
sinulle.

--Ei h�n minulle mit��n voi...

Kaarina, joka pastorin tullessa oli poistunut huoneesta, tuli

ilmoittamaan, ett� ne miehet, jotka pastori oli kutsunut, olivat nyt
pirtiss�.

--Kaarina, tule t�nne!--Mist� olet saanut tiet�� sen, mit� �sken olit
kertonut voudin vaimosta.

--Pyh� Maaria, onko rouva kuitenkin...

--Mikset ole siit� minulle ennen puhunut?

--Voi hyv� is�...!

--�l� peloita h�nt�, Martti. Kaarina, mene noutamaan kamarista olutta

ja vie se tuvan p�yd�lle.--Noita on kielt�nyt h�nt� puhumasta, ja siksi
h�n pelk��. H�n on itse n�hnyt, kuinka velho voudin saunassa h�nen
vaimoaan loihti. Senkin sain tiet��, ett� Kaarinan �iti pyhimyksi�
palvelee. Mutta sin� et saa kiivastua heihin etk� olla siit� ankara.

--Pelk��n, ettei t�ss� ilman kiivautta ja ankaruutta saa mit��n aikaan.

P�iv� p�iv�lt� huomaan, ett� t��ll� on yh� enemm�n tekemist�, paljon
enemm�n kuin luulinkaan. Tarvitaan raskaita aseita.

H�n otti joukon pieni� kirjasia avatusta laatikosta ja pisti ne

kainaloonsa..

--Olkoot ne aseesi! sanoi rouva.

--Kun ne eiv�t vain olisi liian k�yk�isi�, mutta koettaa tahdon.

Kun pastori oli poistunut ja rouva kuuli h�nen menev�n porstuan yli,
kiiruhti h�n panemaan oven s�ppiin ja vet�ytyi karsinaansa sit�
edelleen somistamaan. Mutta joka kerta, kun h�n kuuli askelia porstuan
loukkuvilla laudoilla, s�ps�hti h�n ja keskeytti ty�ns� eik�
rauhoittunut ennen kuin ei taas mit��n kuullut.

IV.

Miehet, jotka pastoria odottivat, istuivat pappilan vanhassa

savupirtiss�, jonka ik�� eiv�t en�� vanhimmatkaan ukot muistaneet.
Arveltiin sen olevan niilt� ajoilta, jolloin ensimm�iset asukkaat
etel�st� tullen t�nne vakinaisesti asettuivat. Luultiin siin� olevan
kivijalankin, vaikkei sit� en�� n�kynyt. Huone oli leve� ja matala,
katto luuhotti orsiensa p��ll� kuin musta sadepilvi syksyll�. Ikkunoita
oli vain kaksi pienoista reik��, joista toinen p�yd�n p��ss�
lasiruudulla varustettuna. Kun karsinaluukku oli suljettu, oli toinen
puoli pirtti� pime� kuin saunan lauteitten alus. Lauteet siin� oli
ennen ollutkin, ja uuni oli viel�kin kiuas.

Joka kerta, kun pastori Martinus Olai astui t�h�n huoneeseen, muistui
h�nen mieleens� tapahtuma h�nen aikaisemmilta lapsuutensa ajoilta.
Samanlaisessa mustassa sijassa oli h�n kerran el�nyt hetken, joka
viel�kin h�nen mielt��n karmi. H�nen �itins� oli er��n� y�n� vienyt
h�net tiet�j�n saunaan, saadakseen selkoa siit�, mik� h�nen pojastaan
oli tuleva. Rumpua p�rist�en ja kamalasti ulvahdellen ja silmi��n
mulkoillen oli mies v�hitellen mennyt tainnoksiin, kaatunut sel�lleen
lattialle ja vaahto suussa ja k�mmeni��n yhteen ly�den alkanut
ennustaa, ett� pojasta oli kasvava sukunsa suuri ja maan kuulu, ett�
h�nest� oli tuleva tietomies ja taikoja mainio. Mutta poika oli ollut
pelkoonsa menehty�, oli karannut kotoaan ja juossut pappilaan
itkem��n.--�Tehd��n sinusta vain tietomies�, oli rovasti sanonut ja
opettanut h�net lukemaan. Pojan opinhalu ja hyv� p�� vaikuttivat, ett�
rovasti auttoi h�nt� kouluun, ensin Ouluun ja sitten Turkuun. Kuta
enemm�n h�n oppia sai, luki ja tutki, sit� kamalampana tuo muisto h�nen
mielt��n painoi. Sellaisessako pimeydess� h�nen kansansa vaelsi, noin
synkki�k� sen keskuudessa tapahtui? Viel� nytkin se v�list� kammotti
h�nt� niin, ett� oli kuin pahat henget olisivat h�nen ymp�rill��n
kiisseet. Silloin ymm�rsi h�n t�ydellisesti vaimonsa kammon n�it�
salamyhk�isi� syd�nmaan asukkaita ja n�it� synkki� seutuja kohtaan, ja
h�net valtasi v�list� tunne, ett� ne kaikki olivat t��ll� noitia ja
velhoja.

Mutta joka kerta, kun sellainen tunne uhkasi h�nen mielens� t�ytt��,
pudisti h�n sen pois ��nett�m�ll� uhkauksella, ett� s��litt� ja armotta
h�n on k�yv� pahoja henki� karkoittamaan, vaikkakin ne tulta h�nen
p��lleen tuiskuaisivat. Joskus h�nkin, kun ty�alansa laajuutta
ajatteli, tunsi joutuvansa samanlaiseen mielentilaan kuin vaimonsa ja
ajatteli, eik� ehk� olisi ollut parempi j��d� Turkuun. Mutta pian siit�
aina p��sty��n oli h�n joka kerta el�m�ns� kutsumuksesta yh�
selvemm�ll�, h�n seisoi lujana ja suorana, ja silloin oli h�nest�,
niinkuin mustain karsinain peikot jo olisivat h�nen kantap��ns� alla
kiemurrelleet.

Seisoalleen nousten ja lakit p��st��n pyyhk�isten tervehtiv�t miehet

h�nt� h�nen tupaan astuessaan. Lakea tavoitti h�nen tukkansa matalassa
huoneessa. K�telty��n miehi� asettui h�n p�yd�n p��h�n istumaan.

--V�h�n olen viel� ehtinyt teihin ja muihin seurakuntalaisiin tutustua,

puhui h�n heille. Ymm�rr�n, ettette ole ennen voineet saapua t�nne
kaukaisilta perukoiltanne. Vasta t�ksi p�iv�ksi olen saanut t�nne
kootuksi teid�t, joita minulle on mainittu pit�j�n parhaina ja
kristillismielisimpin� miehin�, keskustellakseni kanssanne t�rkeist�
seurakuntaamme koskevista asioista ja saadakseni teilt� tietoja sen
tilasta. Sanon teid�t sent�hden tervetulleiksi ja toivotan teille
rauhaa Herrassa Jumalassa ja Vapahtajassamme. Terve tuloa teille!

--Jumala antakoon sit� samaa sinulle itsellesi ja sinun huoneellesi,

virkkoi seisoalleen nousten ja kumartaen vanha, vaaleapartainen,
kirkkoherraa l�hinn� oleva mies.

--Nimenne kyll� tied�n, mutta en tied�, kuka teist� mit�kin kantaa.

He esitteliv�t kukin itsens� ja mainitsivat asuinpaikkansa. Vanha mies,

Antero Vaaralainen, asui suurien selkien takana nelj� penikulmaa
kirkolta etel��n. Toinen suuri, jyhke� ja paksuluinen kuin satain
vuosien pet�j�, asui kahdeksan penikulmaa pohjoiseen.

--Viisi vuotta on siit�, kun kirkossa k�vin.

Kolmannen, nuorenlaisen, solakan ja avosilm�isen is�nn�n talo oli

l�nness� toisen pit�j�n rajaa vasten. Mutta id�n kulmalta ei ollut
ket��n saapuvilla.

--Se on sit� Korpivaaran kulmaa, kastamatonta kansaa, selitti

Vaaralainen.

--Ovatkos kaikki teid�n seutujenne lapset kastetut? kysyi pastori.

--Eiv�tp� ole, vastasi Vilhelmi Kailanen, pohjan mies. T�ytyy odottaa,

ett� itse kirkolle hiiht�v�t. Taitaa olla nytkin kymmenkunta poikaa,
jotka ovat t�nne kastettaviksi tulleet.

--Tuotakoon heid�t t�n� iltana luokseni, tahdon puhua heid�n kanssaan;

kaste toimitetaan huomenna kirkossa ennen jumalanpalveluksen alkamista.
Mutta eik� entinen pappinne kulkenut seurakunnassa?

--Harvoin kulki, sairas oli ja saamaton vanhoillaan. Silloin t�ll�in

piti lukusia, miss� sattui, mutta et�isemmill� perukoilla ei koskaan.

--Onko teid�n tietenne kuollut paljon lapsia kastamattomina?

Miehet katsoivat toisiinsa ja heist� nuorin, l�nsipit�j�n mies, Heikki

Haavisto virkkoi, ett� ket� kuollut lie, kastamattomina niist� oli
suurin osa kuollut.

--Miksei ole panta h�t�kasteeseen?

--Ei ole osattu niit� lukuja lukea eik� ole uskallettu pyhi�
sakramenttej� k�ytt��, jos mik� riena siit� viel� tulisi.

--Onko teill� kirjoja ja osaatteko kaikki lukea?

L�nsipit�j�n mies, Heikki Haavisto, vastasi:

--Meill� juuri lienee, jotka nyt t�ss� olemme, mutta ei monellakaan

muulla.

--Ettei sellainen surkeus kuin lasten kastamattomuus saisi heid�n

sielujensa vahingoksi jatkua, niin annan min� teille ja kaikille, jotka
siihen kykeneviksi huomaan ja joiden el�m� on sive� ja nuhteeton,
vallan risti� ja pyh��n kasteeseen panna kaikki ne lapset, joiden
luullaan kuolevan, ennenkuin papillinen kaste heille voidaan antaa.
Itse tulen min� m��r�aikoina matkustamaan seurakunnassa papillisia
toimia pit�m�ss�. Teid�t nimit�n min� lukutaidon opettajiksi ja
kirkollisen j�rjestyksen yll�pit�jiksi, kuudennusmiehiksi eli
ontereiksi kunkin paikkakunnallenne, niin paljon kuin voimanne
riitt�v�t. T�ss� my�s lahjoitan teille n�m� kirjat, Uudet Testamentit
itsellenne ja �Lasten parhaat tavarat� lapsillenne, sek� omillenne ett�
sen verran kuin ulottuu muiden lapsille, joita teid�n on opetettava
niit� lukemaan. Ottakaa n�m�!

Miehet astuivat kukin vuorollaan p�yd�n eteen ja vastaanottivat

juhlallisina ja totisina kirjat, jotka pastori heid�n kankeihin
k�siins� pisti.

Kun kaikki taas olivat istuutuneet, virkkoi Vaaralainen:

--Hyvin on tarpeen, ett� kirjoja annat, kovin on ollut usko heikkoa

t��ll� ja opetus lev�per�ist�. Kiit�mme sinua kirjoistamme ja toivomme,
ett� meit� opastaisit. V�h�n me tied�mme ja pimeydess� viel� vaellamme.

H�n oli liikutettu, ja h�nen k�tens� vapisivat v�h�n, kun h�n kahden
kouran puristi kirjapakkaa, jonka oli saanut.--Sama salainen liikutus,
joka n�kyi vain siin�, ett� mik� pyyhk�isi hiukset otsaltaan, mik�
sipaisi suutaan tai partaansa kosketti, oli vallannut muutkin. Kirkossa
olivat he �sken kuulleet h�nen puhuvan ja toimitusta pit�v�n tavalla,
jota eiv�t olleet ennen n�hneet. Sit� kaunopuheisuutta, sanain
selvyytt� ja voimaa, sit� varmuutta ja vakavuutta ei ollut entisill�
papeilla ollut. Ymm�rt�m�tt�mi�, outoja asioita oli se entinen
oudonsekaisella kielell� puhunut ja lopulta ollut heikkoutensa t�hden
kaikkeen kykenem�t�n. Niinkuin lapset vanhempainsa puhetta seurasivat
he nyt h�nen sanojaan ja liikkeit��n riippuen kuin kiinni h�nen
huulillaan. T�ll� oli ryhti� asennossaan, h�n oli pitk� kuin
korpikuusi, ja silm�ter�ss� oli vaikutus semmoinen, ettei tahtonut
voida kauan kest��, kun katse kohti sattui, ja kun h�n puhui, niin pani
kuin hervottomaksi.

H�n n�kyi miettiv�n jotakin, ilme h�nen kasvoillaan k�vi yh�

totisemmaksi, otsa rypistyi hetkeksi, ja kulmakarvat l�heniv�t
toisiaan. Hetken vaiettuaan virkkoi pastori:

--Pimeydess� vaellatte, sanoitte, ja totta sanoitte. Heikosti sattuvat

keskeenne viel� taivaallisen valon s�teet. Siit� tahdomme kanssanne
viel� puhua. Min� tied�n, ett� taikausko, noitiin ja poppamiehiin
luottaminen on suuri Suomen kansassa, josta siit� monin paikoin paha
maine kulkee. Siell�kin, miss� usko omaan Jumalaan ja h�nen oikeaan
oppiinsa ovat ehtineet enemm�nkin vaikuttaa kuin t��ll�, se viel�
salassa piilee. Mutta t��ll� tied�n min� sen viel� vallan kauheasti
rehoittavan, niinkuin olen kuullut ja t�ll� lyhyell� ajalla itsekin
huomannut. Onko niin?

H�n oli k��ntynyt miehiin ja tarkasteli heit� ter�v�sti. Mutta he

tekiv�t samoin kuin kaikki muutkin, joiden kanssa h�n oli tuosta arasta
asiasta puhunut: vaikenivat ja katselivat poisp�in.

--Onko niinkuin sanoin? Sanokaa suoraan ja pelk��m�tt�, Antero

Vaaralainen.

--Enh�n tied�, vastasi vanhus v�ltellen. Ei sit� kai meid�n talossamme.

--Eik� meid�nk��n, urahtivat jotkut toiset.

--Enh�n ole teit� enk� talojanne siit� syytt�nytk��n, mutta sit� ette
kielt�ne, ettei noituutta ja taikuutta ylt'yleens� harjoitettaisi.

--Emmeh�n niin tarkoin tied�.

--Mutta min� tied�n, ett� sit� harjoitetaan, ja harjoitetaan siell�kin,

miss� voisi kaikkein v�himmin luulla niin tapahtuvan, ja se kai pit�nee
teid�nkin tiet��. Min� tahdon, ett� minulle totta puhutte, ettek�
minulta mit��n salaa, te, joiden tulee t��ll� minua auttaa pahuuden
voimia vastustamaan. Se ainakin on tuttua teille, niinkuin se on jo
minullekin, ja piispakin Turussa sen tiet��, ett� koko it�puoli
pit�j��, koko Korpivaaran kulma on viel� kokonaan pakanuuden
pimeydess�, ett� heill� ovat omat velhonsa, jotka heid�n lapsillensa
nimet antavat ja uudelleen kastavat, ett� kansa siell� haltijoita
palvelee ja muka heille pyhitetyiss� lehdoissa uhraa. Vai ettek� ole
kaikesta siit� mit��n kuulleet?

Niinkuin olisivat jostakin painavasta taakasta p��sseet, vastasivat

kaikki miehet melkein yhteen ��neen:

--Se on kyll� se, niinkuin sanot! Niin on siell�.

--Eik� my�skin ole totta, ett� noitia sielt� kuljetetaan t�nnekin

syd�npit�j��n taikomuksiaan tekem��n?

Taas vaikenivat miehet ja sulkeutuivat itseens�. V�h�n ajan p��st�

virkkoi Kailanen:

--Lienee niin ollut ennen vanhaan, vaan ei nyt ole kuultu.

Mutta silloin astui esiin miehist� muuan, joka ei ollut t�h�n saakka
mit��n puhunut. H�n oli synk�n ja totisen n�k�inen, juro, suuri mies,
puettu kuluneeseen turkkiin, jonka aukoista n�kyiv�t lammasnahkaiset
liivit.

--Jos nyt puhutaan asiat, niinkuin ne ovat ... ja min� en heit� pelk��
enk� sent�hden salaa ... tehk��t mit� tahtovat, jos taitavat ... mutta
niin on laita, ett� tiet�ji� kuullaan ja kysell��n ja pitk�tkin matkat
niiden j�ljess� juostaan. Eik� ole se tapa v�henem�ss�, vaan levi��, kun
ovat alkaneet Korpivaaran kulmalta enemm�n muussa pit�j�ss� liikkua. En
ole itse siell� k�ynyt, laitan asiani aina toisap�in, mutta kummia olen
sielt� kuullut, vaikken heit� haastella huoli, suutani pilatakseni. Sen
vain sanon, ett� kun tahtovat, saavat silm�t p��ss� k��ntym��n, ett�
lahop�kkel� miehelt� n�ytt�� ja tukkaan oksa tarttuu kuin k�si, jos ei
enn�t� Herran siunausta hokea, ennenkuin alaitse astuu. Ei ole sinne
kenenk��n hyv� menn� eik� apua heilt� hakea. En ole hakenut enk� hae.

--Ei se ole muuta kuin oma pelko, joka sen tekee. Joka Jumalaan luottaa
ja h�nelt� suojelusta anoo, sille eiv�t taikurit mit��n mahda.

--On t��ll� rukoiltukin, mutta ei ole auttanut, eik� liene osattu

oikein sanoin rukoilla? Ovat sielt� ajaneet r��hk�n karjaan t�nne asti
ja laittaneet tauteja ihmisiin ja viljankasvun taioilla turmelleet.
Siit� on rasitus koko seurakunnalle ... sanon suoraan ... tehk��t mit�
tahtovat ... eiv�t minuun panennaiset pysty, eik� minulta k�yh�lt�
mets�nk�vij�lt�, yksin�iselt� miehelt� ole mit��n ottamista...

--Hyv�h�n sinun on puhuaksesi, mutta ent�p� meid�n? Jos polttaa meilt�

talot ukontulella...

--Tai ajaa sudet karjaan...

--Kuka niin tekisi? kysyi pastori, yh� enemm�n ihmeiss��n n�it� puheita
kuullessaan.

--Korpivaaran Panupa tietenkin, joka kaikilla markkinoilla t��ll�

taikoja tekee ja taaskin on t�nne saapunut. Kuka meid�t h�nelt�
varjelee, jos h�net suututamme?
Pastori taisteli hetken aikaa itsens� kanssa, hillit�kseen kuohahtavaa
mielt��n. Annettuaan miesten v�itell� puhui h�n heid�n vaiettuaan:

--Hyv�t miehet ... minua surettaa syv�sti se, mit� nyt olen kuullut,
ett� teiss�kin, pit�j�n valistuneimmissa miehiss�, viel� el�� usko ja
pelko taikurien ja tiet�j�in voimaan. Tiet�k�� kuitenkin, ett� taikuus
on perkeleest�, mutta perkeleen valta on kukistettu. Vangittu on
pimeyden ruhtinas ja istuu kahlehdittuna alimmaisessa helvetiss��n eik�
h�n saa haltuunsa enemm�n kuin kahlekoira ket��n, joka ei itse h�nt�
l�hesty. Uskomalla noitiin ja velhoihin te h�nt� l�hestytte. Mutta se
on Herralle kauhistus, ja min� varoitan teit� siit�. Se, joka ei
tottele hyv�ll�, h�n on voimalla ja vallalla siihen pakotettava. Pankaa
mieleenne t�m� ja kuulkaa, mit� h�nen ylh�isyytens� Turun piispa t�ss�
kirjeess�, joka on jouluaattona p�iv�tty ja minulle l�hetetty, sanoo.
N�in sanoo h�n: �Teid�n tulee ennen kaikkea tarkasti edeskatsoman, ett�
noidat ja taikurit ja poppamiehet, velhot, tiet�j�t ja myrrysmiehet
ankarasti pirullisia konstejaan harjoittamasta kiellet��n. Miss� vain
heid�n liikkuvan kuulette, menk�� sinne heid�n tekojansa tutkimaan ja
paljastamaan. Jos he eiv�t vapaaehtoisesti lakkaa pimeyden t�it�ns�
tekem�st�, osoittautuen uppiniskaisiksi sanoillenne, on teid�n heid�t
kiinni pantava ja t�nne ruunun kyydill� tutkittavaksemme ja
tuomittavaksemme l�hetett�v�, jossa kuninkaan voudin tulee teille
apuansa antaa. Yht�l�inen olkoon menettelynne niiden kanssa, jotka
uudistetuista varoituksista huolimatta noitia ja velhoja suosivat ja
heid�n apuansa k�ytt�v�t.�

--Ankarat on siin� mies sanat pannut, virkkoi outo ��ni oven puolelta
tupaa.

Pastori katsoi yl�s paperistaan ja n�ki oven suussa parrakkaan,

rotevan, pitk�n miehen, jonka suippolakki melkein lakea hipoi. K�dess�
oli h�nell� suuri valkoinen j�nis, jota korvista riiputti.

--Kuka sin� olet? kysyi pastori.

--Terve talohon, sanoi mies rehev�sti. Etk� tunne Korpivaaran Panua?

--Mik� on asiasi?

--L�hdin katsomaan uutta kirkon herraa ja h�nelle tulolahjoja tuomaan.

K�kesin sinua n�kem��n, josta olen jo paljon puhuttavan kuullut.

--En huoli min� lahjoistasi.

--Ka, mikset huoli ... sen v�hyytt� jos katsonet, niin sano, min� tuon
mit� haluat ... tahdotko hirven, vai karhunko tahdot? Kelpasipa
entiselle papille mets�miehen tuomiset.

--Mutta nykyiselle ei kelpaa. Erehdyt, jos luulet pilkkasi minuun

pystyv�n. Sanon sinulle muuten, ett� kristittyjen on tapana riisua
lakkinsa vieraaseen tupaan tullessa.

--Jos en liene vieras mielitietty, niin p��senh�n pois sit� tiet�, jota
tulin, virkkoi Panu, l�ht�� tehden, mutta ottamatta lakkia p��st��n.

--Tulit kuin kutsuttu, minulla on kanssasi sana vaihtamatta.--J��k��

miehet, virkkoi h�n n�hdess��n, ett� n�m� tekiv�t l�ht�� poistuakseen
tuvasta.
--Etteh�n minua pel�nne? sanoi Panu.

--Ajattelimme, ett� olit meille sanonut sanottavasi, sanoi Vaaralainen.

--Viel� on minulla hiukan lis�tt�v��. Istukaa vain paikoillenne.

Miehet istuutuivat v�h�n v�kin�isesti, ja jonkinlainen levottomuus

kuvastui heid�n katseissaan.

--Kuulit �sken, mit� luin, virkkoi pastori Panun puoleen k��ntyen. Se

oli sinua varten. Ellen erehdy, olet sin� se samainen Korpivaaran
tiet�j�, josta olen kuullut puhuttavan.

--Tiet�nen yht� toista min�kin, vaikken �ije� enemm�n.

--Tied�t nyt siis senkin, ett� aion tehd� elkeist�si lopun, joita
t��ll� koko kristityn kansan kauhistukseksi harjoittanut olet, ja
saattaa sinut noidant�ist�si edesvastuuseen, ellet niist� lakkaa.

--Mit�p� noitasi minuun, vastasi Panu pankon nurkalle istuutuen.

--Kiell�tk� olevasi noita?

--Kuka on sanonut, ett� olen noita?

--R�yhkeytesi sen minulle jo sanoo, ellen muuten sit� tiet�isi. N�m�

miehet sen my�skin taitavat todistaa, ett� t��ll� taikurina kuljet ja
ett� taaskin olet tullut herkk�uskoisia pett�m��n. Mutta min� varoitan
sinua: lakkaa, jos henkesi on kallis.

--Mink�h�n minulle tainnet. Vai sanovat n�m� miehet...?

--Emmeh�n mit��n ole sanoneet ... emme tunne koko miest�.

--Pelkonne on turha, ei h�n teille mit��n mahda. Mutta jos ette te

tunne t�t� miest� velhoksi, niin on t��ll� niit�kin, jotka sen tekev�t.
Astu esiin, Reita!

Panu h�tk�hti sen nimen kuultuaan. Arka ilme silmiss��n, niinkuin

otuksella, joka kuulee oudon risahduksen mets�st�, mutta ei tied�,
mist� se tulee, eik� osaa sit� pakoonkaan l�hte�, katsahti h�n samalla
kuin kokoon kyyristyen ymp�rilleen ja n�ki karsinan pime�st� uunin
suojasta astuvan esiin nuoren miehen. Tuokion h�nt� v�r�ht�m�tt�
katsottuaan katosi s�ik�hdys h�nen silmist��n, ja ilme vaihtui
pist�v�ksi, v�ijyv�ksi vihaksi.

--Tunnetteko toisenne? kysyi pastori.

--Tunnenhan Panun, vastasi Reita.

--Tunteekos Panu t�m�n nuoren miehen?

--En tunne, vastasi Panu, silmi�ns� r�pytt�en.

--Sano, Reita, h�nelle sitten, ken olet.

--Olen Reita Reidanpoika, jonka is�n tuhosit ep�rehellisess�

taistelussa.
--Lienet, kuka lienetkin, virkkoi nyt Panu yh� enemm�n tointuen, mutta
Reita kaatui miesten ottelussa.

--Kavalasti h�nen kimppuunsa karkasit, vaikka taistosille vaadit.

Mets�rosvo olet, vaikka sanot tiet�j� olevasi. Eik� ole sinulla oikean
tiet�j�n lahjoja.

--Sinullakos ne on?

--Ei ole minulla, enk� niist� v�lit�. Mutta is�ll�ni oli, jonka
tuhosit. Luulit saavasi h�nen tietonsa, mutta menness��n h�n ne vei. Et
osaa loveen langeta, et tulevia tiedustella, et oikeata taikaa tehd�,
niinkuin is�ni osasi.

--Hammas suussa synnyin min�kin, kehahti Panu.

--Siksi oletkin peto semmoinen kuin olet.

--Nyt jo kehut, Panu, sill�, mink� �sken kielsit, virkkoi pastori.--

Olet siis kuitenkin tiet�j�?

--En kiell� sit�, mik� tosi on. Tiet�j� olen.

--Ja my�nn�t pirun v�ell� liikkuvasi?

--Liikun v�ell� V�in�m�isen, v�ell� kaiken kaikkivallan.

--Jo vainen valehtelitkin ... Lempo auttajasi, huusi Reita.

--Min� kiell�n sinua t��ll� mill��n v�ell� liikkumasta, kuohahti

pastori seisoalleen nousten.

--Ja min� kielloistasi viis!

--Ellet minua tottele, etk� luule esivallan k�den sinua saavuttavan?

--Pitk�t pihdit, mutta huonot pit�j�t.

--Kuolema sinulle, jos sinut noituudesta tavoitan! Tied� se, ett� voin
sinut jo oman tunnustuksesi nojalla Turkuun poltettavaksi l�hett��!
huusi pastori yh� enemm�n kiihtyen ja piispan kirjoitusta k�dess��n
ojentaen.

--Mutta jos min� en pala!

Sen sanottuaan py�r�hti Panu kantap�ill��n ja astui ulos porstuaan,

johon kokoontunut v�ki v�istyi h�nen tielt��n kuin ruhtinaan.

--Ota j�niksesi! huusi pastori h�nen j�lkeens�.

--Kun et itse sy�ne, niin sy�t� koirallasi! vastasi Panu taakseen

katsahtamatta.

H�nt� ennen olivat tuvassa olleet miehet yksi toisensa per�st�

v�ittelyn kest�ess� hiipineet ulos, ja kun pastori aikoi k��nty� heid�n
puoleensa, huomasi h�n olevansa Reidan kanssa kahden.

--Reita, sanoi h�n, olet tarjoutunut palvelukseeni. Otan vastaan

tarjouksesi. Ensi ty�ksesi m��r��n, ett� pid�t silm�ll� tuota miest� ja
heti kohta minulle ilmaiset, jos saat tiet�� h�nen t��ll� taikuuttaan
harjoittavan. Vai pelk��tk� sin�kin h�nt�?

--En pelk��! vastasi Reita.

Pastori nousi yl�s ja kokosi kirjansa. Katsahtaessaan ulos porstuan

ovesta n�ki h�n Panun suorana ja ylpe�n� astuvan j��lle p�in. T�h�n
saakka oli h�n niiden noitien mukaan, joita oli n�hnyt Turussa
tutkittavina, kuvaillut heit� kaikkia pieniksi, tihru- ja
kierosilm�isiksi, rumiksi kummituksiksi. T�m�h�n oli kuin sotilas ja
esiintyi itsetietoisella varmuudella. Eiv�t h�nt� ehk� syytt�
pel�nneet. Mutta nyt tiesi h�n ainakin, mist� vihollinen oli etsitt�v�.
Ei nyt en�� tarvitsisi taistella v�istyvi� varjoja vastaan, vaan oli
vastustaja itse tullut h�nt� taisteluun vaatimaan. Ei ollut se
ylenkatsottava vastustaja. Mutta sit� suurempi on vaikutus oleva, kun
h�n kukistuu.

V.

Niin pian kuin Panu oli ehtinyt v�h�n matkaa pappilasta, ker�ytyiv�t
h�nen miehens�, joista toiset olivat h�nt� porstuaan saakka seuranneet,
toiset j��neet v�h�n ulommaksi odottamaan, h�nen ymp�rilleen.

--Mitenk�s k�vi? Mit�s sanoi?

Mutta huoletonna jatkoi Panu matkaansa virkkaen olkansa yli:

--Poika se on parraton nulikka, vaikka on pitk�. Uhkasi el�v�lt�

polttaa.

Ilpo, joka oli ollut porstuassa v�ittely� kuulemassa, jouduttautui

kertomaan kuulemiaan:

--Suorat sanoi sanat Panu ... voi miest� sit�, mitenk� hyv�sti sanoi.

--Mitenk� sanoi?

--N�in sanoi: �Liikun v�ell� V�in�m�isen, v�ell� kaiken kaikkivallan�.

--Mainiostipa sanoi!

Panu hymyili tyytyv�isen� edell� kulkiessaan.

--Honkaan taittaa p��ns� semmoinen p�ssi ... luulin kummemmaksikin.

--Mutta jos viel� mink� tekee?

--Ei ole mink��n tekij�t�.

--Mutta silm� on tuima...

--Mutta loihtu huono. Kaikki lauloi tietonsa yhteen l�j��n.

--Lauloiko?
--Ka, lauloipa tuo tai lateli. Vihoitteli ja uhkaili. Ei uhaten orava
putoa, tuskitellen teiri puusta. Tiet�isi kai nyt sit� vaaraa vasten
varautua, jos viitsisi... Onko voutia n�kynyt?

--Tuoll' oli j��ll� �sken ja kuului jo kyselleen.

--Onko nahkasaksoja paljon?

--V�h�n on viel�, mutta tulossa sanotaan olevan; pyry on viivytt�nyt

Viipurin miehi�.

--Hyv� on. Olkaahan t��ll� saapuvilla. Kun puhuttelen voutia, niin

sitten taas tarvitsen teit�, sanoi Panu ja l�hti j��lle.

Lahden pohjukassa, jonka suvanto muodosti kirkon rantaan, liikkui

markkinav�ki. Paitsi muutamia reellisi� rihkamatavaraa oli siell�
kaupaksi suoloja, sarkaa, pellavaa ja rautakaluja. Eniten kuitenkin
n�kyi turkiksia, joita myyj�t kantoivat suurissa rykelmiss� kaulansa
ymp�rill�, niin ettei miehist� n�kynyt muuta kuin p�� ja v�h�n jalkoja.
Siin� oli karhumies kokonaan karhunnahkain peitossa, kettumies,
susimies, ilvesmies, mutta oravamiehi� enimmin. Pohjanmaalta oli
saapunut laumoittain poroja, joita torniolaiset poromiehet, renkein��n
tihrusilm�isi�, pieni� lappalaisia, kuljettivat markkinoilta
markkinoille. Hevosia, joita ei tiett�mill� er�maan taipalilla kyetty
paljon k�ytt�m��n, oli vain jokunen siell� t��ll�. Suurin osa
markkinamiehi� oli saapunut suksilla hiiht�en, ja suksia ja sauvoja
seisoi pystymets�n� j��ll� ja rantat�rm�ll�. V�ke� oli kahta eri rotua
paitsi lappalaisia: puheliaita, vaaleakasvoisia, v�h�n velttoja
savolaisia lammasnahkaturkeissaan, ja tummaverisempi�,
solakkaruumiisia, kauhtanoihin ja mets�llisten nahkoihin puetuita
karjalaisia. Savolaiset tallustelivat raavaannahkaisissa,
pitk�vartisissa pieksuissaan, karjalaiset keikkuivat keveiss�,
punaisella reunustetuissa poronnahkajalkineissaan. Siell� t��ll�
astuskeli joku ven�l�inen pitk�ss�, laajahihaisessa turkkihameessaan,
p��ss� suunnattoman suuri ja korkea karvalakki. Kotokeittoviinaa,
olutta ja l�mmint� siirappivett� anniskeltiin kirkon rannassa olevasta
havumajasta, ja pappilan nuottakodan ovella seisoi s�kkipillin
puhaltaja soittaen tanssinuottia j��ll� py�r�hteleville, joiden
joukossa Kuisma ylinn� keikkui.

Kun Panu miehineen laskeutui j��lle, her�tti h�nen tulonsa heti

huomiota. Joutilas v�ki ker��ntyi h�nt� katsomaan, ja h�nen takanaan
kuiskailtiin: �Korpivaaran tiet�j�; kauppiaat huusivat h�nt�
tavaroilleen, ja toiset kiiruhtivat h�nelt� nahkoja kyselem��n, sill�
h�n oli aina ollut hyv� sek� ostamaan ett� myym��n. Oli my�skin jo
alkanut tieto levit� kohtauksesta pappilan pirtiss�. H�n n�ki sen
huomion, mink� her�tti, kulki reelt� reelle, miesryhm�st� toiseen,
hintoja kysellen ja tuttavia puhutellen. Silloin t�ll�in nyk�isi h�nt�
joku kauhtanan liepeest�, veti h�net syrj��n ja puheli kuiskaten ja
salaper�isesti h�nen kanssaan.

H�nen er��n reen luona seistess��n ajoi siit� sivu t�ytt� karkua muuan
torniolainen poromies. Huomattuaan Panun heitti h�n hihnan poron
sel�lt� maahan ja hypp�si pulkastaan. Asettuen tiet�j�n eteen ja
tarkastellen t�t� huusi h�n:

--Vai sin� se olet se maan kuulu tietoniekka? Terveisi� Lapista! Et

sin� sent��n Lapin velhoille vertoja ved�!
--Enh�n pyrik��n, kuomaseni!

--Kuomaseni! Koira kuomasi ... mutta min� en usko tiet�jiin, min� uskon
paaviin!

--Ei ole en�� paavin usko oikea usko, huomautti joku mies keh�st�, joka
oli siihen ymp�rille syntynyt.

--Kenenk�s on oikea?

--Luteruksen.

--Sitten min� uskon siihen, mutta noitiin pilasen--ja h�n k��ntyi perin
ja teki h�p�isev�n liikkeen Panun edess�. Panu k��ntyi pois, mutta
silloin huusi pohjalainen h�nen j�lkeens�:

--�l� mene, Panu pahanniminen, osta poro! �l� mene, kuuletko!

Mutta kun Panu ei ollut kuulevinaan, juoksi mies h�nen j�lkeens�,

tempasi lakin h�nen p��st��n ja painoi sen omaan p��h�ns�:

--T�m�k� on se tiedon lakki? Nyt olen min� yht� hyv� tiet�j� kuin
sin�kin!

Panu koppasi lakkinsa pois ja sys�si luotaan juopuneen miehen. Tarttuen

sitten h�nen poronsa kuonoon, puhalsi h�n sit� sieraimiin ja virkkoi
piloillaan, niinkuin n�ytti:

--Aja koskeen is�nt�si!

Pohjalainen hypp�si pulkkaansa ja huusi menness��n:

--Jos ajaakin, niin ei se sinun k�skyst�si aja. En pelk�� taikojasi!

H�n ajoi t�ytt� laukkaa poisp�in j��t� pitkin.

Ryhm� hajosi, ja Panu jatkoi k�vely��n. H�n oli keksinyt loitompaa

voudin tuuhean turkiskauluksen ja meni h�nt� tapaamaan.

Vouti oli suuri, lihava, pitk�viiksinen herra, puoleksi sotapuvussa.

P��ll� oli h�nell� v�lj� sudennahkaturkki, jonka vy�t�isi� sitomassa
oli paksu hirvennahkahihna ja siit� riippumassa pitk�, k�yr� miekka.
Kaikki, joita h�n puhutteli tai joiden ohitse h�n kulki, paljastivat
p��ns� h�nen edess��n. H�n kulki kuin halliten markkinapaikalla,
tarkastellen, j�rjestellen ja toruenkin, kun sille p��lle sattui.
N�hty��n Panun viittasi h�n h�nt� luokseen. Panu l�hestyi h�nt�
kumarrellen ja avop�in. Armollisesti otti vouti h�net vastaan.

--Panehan lakki p��h�si ja kerro mit� kuuluu. Mit�s nyt nahkoista

tarjotaan?

--Ei ole viel� mit��n tarjottu, kun ei ole kysyttyk��n.

--Onkos paljon nahkoja?

--Ei ole paljon ... mik�h�n lienee pari ahkiollista.

--Sano kymmenen, sin� vanha kettu.

--Huonot taitaa tulla markkinat, kun ei ostajiakaan n�y.

--Ja min� sanon, ett� hyv�t tulee. Nahka nousee viel� toisen puolen
hinnassa. Tulee kuninkaan ostaja.

--Joka sille saanee myyd�...

Vouti kuiskasi jotakin Panun korvaan.

--Tehd��n vain, jos teid�n armonne suostuu.

--Suostuinhan viime talvenakin. Onko sinulla miehet varattu?

--On kymmenkunta.

--Se riitt��. Min� annan rahat. Enn�t�tte hyvinkin ostaa edelt�k�sin.

Ne eiv�t ole t��ll� ennen iltaa. Mutta nyt min� vaadin paritsat, en
suostu en�� ilman antamaan.

--Ka, enh�n min� paritsoitta. Paljonko tahdot?

--En tahdo rahassa mit��n.

--Ka, miss�s sitten, jos et rahassa?

--Onko sinulla monta karhua kierroksessa t�n� vuonna?

--On kolme.

--Sano viisi! Tahdon kaikki viisi karhua siit� rahasta, mink� nyt
lainaan, ja avusta, jota annan. N�iden on sinun annettava rauhassa
maata maaliskuuhun asti. Silloin tulen tappamaan. Itsesi ja
suksimiestesi tulee olla minulle ja miehilleni apuna ajossa ja
majoittaa meid�t niinkuin ennenkin.

--Niinh�n toki, kuten vain parhaiten voidaan.

--Ja sitten ... mit� sin�, moukka, sinne suu auki t�llistelet!--�rj�isi
h�n muutamalle talonpojalle, joka h�nt� katseli, mutta nyt s�ik�ht�en
vet�ytyi syrj��n,--sitten tahdon min� paljon paremman saunoittajan kuin
viime vuonna.

--Hyv�h�n se oli. Kyl�n pullehin em�nt�.

--Vanha akka oli. Nyt tahdon Annikin, sen tyt�n, joka on orjana
talossasi.

--Kovin on nuori viel� ja toiselle luvattu...

--Sen parempi.

--Enh�n tied�, l�hteek� saunoittamaan.

--Ellet anna, j��k��t kauppamme.

--�lk��h�n, parastani koetan.

--Lupaatko varmaan?
--Luvatahan saanen.

Vouti vei Panun leve�lle reelleen, jonka eteen oli komea ori
valjastettu, otti kuomin taskusta pussillisen hopeariksej� ja luki
niit� ison koon Panulle.

--Mutta katsokin, ettei karhuja peloitella makuuksistaan, varoitteli

vouti viel�. Oletko manannut mets�n v�en vartioimaan?

--Manatut ovat, jos eiv�t paremmat manaajat pois s�ikytt�ne.

--Mitk� paremmat?

--T��ll� on teill� kovat manaajat, sanoi Panu ja viittasi p��ll��n

pappilaan p�in.

Vouti rehahti nauramaan.

--Sen manuista, sin� irvihammas! Ei sen jumalat n�iss� asioissa auta.

--Autatteko meit�, jos alkaa ahdistaa, niinkuin on uhannut?

--Niin kuuluu tehneen. Mutta ole huoletta. Min� olen kaikkien niiden
yst�v�, jotka antavat kuninkaalle, kuin kuninkaan on ja--minulle kuin
minun on. Onko sinulla veronahkat?

--On ... ja v�h�n p��llekin.

Vouti aikoi menn�, mutta viel� oli Panulla asiaa.

--Tuota, kuulehan ... annathan saunasi?

--Aiotko siell� taas taikojasi tehd�...

--T�ytyyh�n auttaa tarvitsevia...

--Saanethan tuon. Mutta katso, ettei tule puheita.

Silloin syntyi h�lin�� j��ll�, ja v�ki l�hti huutaen juoksemaan

koskelle p�in. Porohuijari pohjalainen oli ajanut suvantoon ja hupparoi
siell� avutonna j��palasien v�liss�, sill'aikaa kuin poro, joka oli
pulkkineen p��ssyt j��lle, karkasi hurjassa laukassa rantaa kohti.
Surkeasti uikuttaen huusi pohjalainen ihmisi� apuunsa ja rukoili
tiet�j�� p��st�m��n h�nt� kiroistaan. Ei kukaan uskaltanut menn�
j��lle, joka rutisi ja ulahteli. Silloin tempasi Panu nuorakimpun
l�himm�st� reest�, sitoi sen suksen varpaalliseen, l�hetti suksen
hankea pitkin menem��n hukkuvata kohden ja veti h�net yl�s suvannosta.

--Tekeek� toisen kerran mielesi h�v�ist� Korpivaaran tiet�j��? virkkoi

h�nelle Panu.

Vilusta v�risten ei torniolainen osannut muuta kuin itke�. Vouti

komensi miehens� hoitamaan h�net kotiinsa, ja kiinniotetun poron
pulkassa ajettiin Tornion mies voudin pirttiin.

Mutta yh� suuremmalla ihmetyksell� ja pelolla katselivat markkinamiehet

Panua.

Pitk�n aikaa oli er�s h�t�isen n�k�inen nainen seuraillut h�nt� hakien
tilaisuutta h�nt� puhutellakseen. Viimein rohkaisi h�n mielens�.

--Kuulehan, Panu, kuiskasi h�n. Se on ollut siin� tuskassa taas monta

p�iv��, ei p��se mihink��n, hervotonna makaa. Kuuli sinun olevan
t��ll�, niin vaati hakemaan. Tule, hyv� mies, meit� auttamaan!

Panu tarkasteli vaimoa, antoi h�nen h�t�ill� ja virkkoi sitten:

--Taidat olla se sama, joka viime talvena sanoit ennen itse kuolevasi
kuin Korpivaaran tiet�j�lt� l�hdet apua hakemaan.

--�l� nyt sit� muistele... mik� lienee mieleni sokaissut.

--Mene sen pappisi luo, jota odotit... Nyth�n se on tullut.

--Eih�n se mit��n mahda...

--Mahdankos min�?

--Sin� mahdat ... voi, kyll� sin� mahdat ... se kuolee, jos et tule ...
min� annan vaikka ainoan lehm�ni, jos tahdot.

--Vieh�n sitten voudin saunaan, sinne vanhaan uhrilehtoon... Jos on

aikaa, niin tulen. Mutta muista se, ettet kenellek��n hiisku sanaakaan,
muuten ei taika tehoa.

Vaimo l�hti juoksujalassa j��lt�. Panu k��ntyi itsekseen hymyillen

nahkain ostoa j�rjest�m��n.

--Tuokin ristitty, naurahti h�n, asuu ihan kirkon nurkkajuuressa...

Yht'�kki� muisti h�n jotakin n�hdess��n poikansa miesjoukossa.

Otettuaan h�net syrj��n virkkoi h�n:

--Min� tarvitsen kolme vaskirahaa kolmen kuninkaan valtakunnasta, yhden

kustakin. Tarvitsen ne sairaan pesuveteen pantavaksi. Tuoss' on riksi,
vaihda sill� yksi raha tuon ryss�n reest�, toinen saksalaiselta, joka
saippuoita kaupittelee, ruotsin raha on mulla itsell�ni. Ja kun n�et
meik�l�isi�, sano, ett� odotan nuottakodan kupeella.

VI.

Ilta alkoi pimet�, ja v�hitellen tyhjeni j��. Siell� t��ll� nuuskiskeli

vain jokin tuuheakarvainen koira rekien sijoja, ja hoilotteli joku
kotiteko-oluesta juopunut markkinamies. V�hitellen vet�ysiv�t nekin
maihin, eik� kuulunut en�� muita ��ni� kuin kosken kohina suvannon
p��ss�.

Samassa kun p�iv� pimeni, syttyi tulia taloissa, rannoilla ja metsiss�.

Huoneita kun oli vain v�h�n ja nekin vuokratut rikkaimmille ja
kaukaisimmille kaupustelijoille, t�ytyi suurimman osan markkinav�est�
viett�� y�ns� p�iv�ns� taivasalla. Sakea, suojaava kuusikko rannalla
oli kuin sotaleiri nuotiotulineen, joita roihusi vieri vieress��n
kiinni. Mets�, josta ei saanut puuta kaataa, oli ikivanhoista ajoista
t�h�n tarpeeseen rauhoitettu. Vuoteena oli makaavilla havuja, niiden
p��ll� nahkoja ja peitteen� taas nahkoja niill�, jotka niit�
tarvitsivat. Lappalaiset ja muut, joilla oli poroja, olivat niiden
kanssa sijoittuneet v�h�n ylemm� rannasta pet�jikk�kankaalle, jossa
kasvoi j�k�l��.

Suuren kankaalle kaatuneen hongan kylkeen oli sijoittunut puolikymment�

miest�. Suuri tervasnuotio roihusi heid�n keskell��n valaisten laajalti
harvaa mets��, jossa puuhun kytketyn poron sarvet h��m�ttiv�t.

Ymp�rilt� kuului toisten porojen kellojen kilin��, ja silloin t�ll�in

usahti koira mets�ss� est�en irtaimia liian kauaksi loittonemasta.
Miehet olivat juuri ateriansa lopettaneet, siirt�neet padan hankeen
kannon p��st� ja istuutuneet h�yry�v�n oluthaarikan ymp�rille, jonka
sis�lt�� olivat padassa l�mmitt�neet. He olivat kaikki poronnahkoihin
puetuita, mustanpuhuvia ja pieni�, vaikka joukossa oli joku
kookkaampikin.

--Huonot markkinat! virkkoi miehist� muuan.

--Eih�n ollut meill� paljon myyd�k��n.

--Jos olisi odotettu huomiseen, ehk� olisi hinta noussut.

--Tuskinpa olisi, ainahan se on aattona ylinn�. Eik� kuulu tulevan

ulkolaisia ostajiakaan.

--Mist� sen oikein kuulitkaan, Hilppa?

--Panulainen sanoi voudin miesten tienneen.

--Siin� oli! Ne vanhat liittolaiset! Pyyhit��n, miehet, partojamme.

--Olipa tuo nyt tuon vertaisilla hintana mik� tahansa ... emmeh�n ole
oikeastaan kaupantekoon tulleetkaan.

--Tokkohan tulee Reita?

--Lupasi tulla.

--Tunsiko sinut, kun h�nt� puhuttelit?

--Mist� olisi minut tuntenut. Poikanenhan tuo viel� oli l�htiess��n ...
ei ollut pulkassa pysy�, kun h�nt� kyyditsin vetten taa. Esteli ensin
tullakseen, mutta sitten lupasi.

--H�nen �itins�k� kuului kuolleen?

--Kuolleen kuului.

--Hullu sit�kin, kun j�tti heimonsa ja l�hti muualta apua hakemaan.

--Ei se sanonut silloin uskaltavansa t�lle puolen vesien j��d�, niin

pelk�si Panua.

--Olisi heid�t piilotettu. Mutta olla sill� Reidalla is�ns� luonto,

niin muuttuisivat t�ss� menot.

--Kun ei vain Panu kerki�isi saada pahaa aikaan. Jos lumoaa tai
lopettaa?
--Ei sen taiat Reitaan pysty. Ei sanonut poika pelk��v�ns�.

--T��ll� on mies! huudahti iloinen ��ni pime�ss�, ja samassa paarusti

kaksi miest� puitten v�litse tulen piiriin.

--Terveheksesi, Reita! huudahtivat miehet. K�y istumaan keskellemme,

tuoss' on poron talja puun tyvell�. Juomme tervehdykseksesi!

--Juomme tervehdykseksesi!

--Tunnetko meid�t kaikki!

--�i�n tuntenen, �ije� en, vaan kuulenhan teid�t kotipuoleni miehiksi.

--Kauan olit maailmalla, lienet miss� asti matkannutkaan?

--L�pi Suomen olen kulkenut, Turkuun tulin, siell� kuoli �iti ja

siskot, min� nuorin eloon j�in.

--Panulassa on siskosi orjana.

--Vai ei ole Annikkia hengilt� pannut?

--Ei olisi annettu orjaksi, mutta mets�st� l�ysi ja hallussaan piti.

Mutta h�nen ei lienek��n aivan huono ollakseen; hyv� on em�nt�
heimolaiselleen kuten muillekin; pit�� lasta kuin omaansa. Muistatko
l�ht�si?

--Enh�n paljon muuta muista, kuin mit� �iti kertoi. Heimot

riitautuivat, syntyi viha, is�ni tapettiin. Eiv�t meit� jaksaneet
suojella sukulaiset, pois t�ytyi paeta.

--Huono se oli teko suvultamme, mutta heikkoja oltiin silloin. Nyt ovat
miehet muuttuneet ja miehet miehistyneet.

--Mitenk�p� lienev�t? Kahta mahtavampihan lienee Panu nyt; pappiakin

uhkaa.

--Kuule, kun haastan, vai haastaako joku muu?

--Haasta, Aslo, sin� parhaiten tied�t, sin� kielevin miehist�.

--Ja tuumissa taitavin ... haasta!

H�n, joka koko ajan oli keskustelua johtanut, nuorenpuoleinen mies,

alkoi:

--Toistakymment� vuotta on nyt Panu hallinnut, pit�nyt anastamaansa

valtaa kuin paras pajari. Uhria uhrauttaa, taikoja teet�tt��,
uhrimenoilla kansaa rasittaa, mutta kansa on kyll��ntynyt, eik� l�hde
apua Panun uhreista eik� taioista. Eiv�t ole haltijat h�nen vallassaan,
ei ole Tapio kuulevinaan, eik� mielly metinen Mielikki. Paljon povaa,
arpoo, ennustaa, taikoo, mutta ei ole oikeita tiet�j�n tietoja, eiv�t
kuule jumalat, eiv�t anna vastauksiaan is�in henget, kun ei kykene
heid�n luonaan k�ym��n, ei taida loveen langeta. Toista oli is�si. Sen
tiedot olivat perint�tietoja, tarkka oli h�nen aavistustensa vainu,
h�nt� haltijat lempi. Kaivaten h�nt� muistaa kansa, alkaa nurista jo
Panun omakin heimo. Sinua vuottavat, ja sinua vuotamme me. Tule sin�
takaisin, sinut huudamme ensi k�r�jiss� tiet�j�ksi.

--Minut tiet�j�ksi?

--Sinutpa tietenkin. Vanhaa sukua olet, voimaa on veriss�si, tietosi

synnynn�ist�, sinulla on is�si neuvot, jonka oppiakin jo k�vit.

--Sen j�lkeen olen k�ynyt parempaa oppia.

--Sit� parempi.

--Olen kastettu!

--Ka, kastetuitahan mekin, tulet kotiin ja peseyt pyh�ss� l�hteess� ...

sill�h�n siit� p��set.

--Mutta min� en tahdo siit� p��st�.

--Ka, mikset?

--Velhot, taikurit ja noidat ovat Jumalalle kauhistus. Min� en tahdo

olla velho.

--Mutta olihan is�sikin velho?

--Min� olen oppinut sen, mik� on parempi.

--Emmeh�n ymm�rr�. Mutta tule pois ja rupea johtajaksemme. Kukistamme

Panun, rakennamme sinulle is�si tuvan, annamme sinulle, mit� tarvitset.
Me ty�t� teemme, kalastamme, mets�stelemme, sin� jumalia lepyttelet,
kyselet onnea Ukolta ja Ahdilta.

--Ne ovat helvetin henki�, ei ole kuin yksi Jumala: is�, poika ja pyh�
henki.

--Viemme onnen Panun v�elt�. Kostamme sukusi surman. Tapamme h�net,

joka taattosi tappoi.

--Ei sinun pid� tappaman, sanoo Herra. Kostaa tahdon, mutta toisella
tavalla.

--Sano, mill� tavalla.

Reita, joka oli istunut puun tyvell�, syrjin miehiin, k��nsi nyt
kasvonsa p�in nuotioon ja alkoi puhua:

--J�tt�k�� n�m� tuumanne ja luopukaa pakanallisista, pahoista

menoistanne. S�rkek�� ep�jumalanne ja kirotkaa ne; k��ntyk�� ainoan
oikean Jumalan puoleen, joka on kaikkivaltias ja v�kev� ja vanhurskas
ja iankaikkinen ja joka l�hetti ainoan poikansa meid�n syntej�mme
sovittamaan. H�n antaa paistaa p�iv�ns� niin hyville kuin pahoillekin.
Jos h�net otatte, niin tulen min� kanssanne ja opetan teille uudet
tiedot ja uudet uskot ja opetan teit� rukoilemaan ja iankaikkisen
autuuden taivaassa saavuttamaan.

Kuunneltuaan t�t� puhetta, kasvoissa ilme niinkuin eiv�t olisi

sanaakaan siit� k�sitt�neet, vaikenivat miehet toisiaan ik��nkuin
ujostellen silm�illen. Sitten luuli Aslo h�net oikein k�sitt�neens� ja
virkkoi:
--Ilakoit kanssamme, leikki� lasket.

--Tosia totisia puhun.

--Sano suotta puhuneesi ja tule kerallamme, niin valjastamme porot ja

l�hdemme y�t� my�ten pyyhkim��n.

--Niin on, kuin sanoin ... l�htenette ensin papin luo, niin sitten
tulen.

Syntyi pitk� ��nett�myys. Sitten virkkoi Aslo surunvoittoisella

��nell�:

--Ei ole sinusta mieheksemme. Etp� ollutkaan is�si poika. Is�si oli
toista miest�.

--Se oli jalo mies! lis�si er�s toinen miehist�.

--Ja isois�si sit�kin jalompi! virkkoi kolmas.--Sotia k�yd� osasi,

vihollisen sanoin sokaisi, kuohuviin koskiin juoksutti, korkeiden
vaarain harjuilta pohjattomiin kuiluihin sy�ksi.

--Mutta on sit� minussakin viel� miest�! huudahti Reita.

--Lieneek� mihink��n ... toisen orjaksi, papin rengiksi ... siin�

miehuutesi.

--Uuden uskon teille annan ja uudet opit neuvon!

--Ei ole uusista usoista, vierahista valtiaista. K�yd��n levolle,

miehet, ja huomenna l�hdet��n. Ei ollut meill� asiata t�nne. Tulimmehan
koettamaan, kun saapuneesi kuulimme. Palvellaan itse jumaliamme ja
haltijoitamme lepytell��n niinkuin osataan.

Miehet eiv�t sen enemp�� Reidasta v�litt�neet, k��riytyiv�t

vaatteisiinsa ja heitt�ytyiv�t hankeen lev�ht��kseen.

V�h�n nolostuneena poistui Reita heimolaistensa luota. Ne kai h�nt� nyt

halveksivat ja ylenkatsovat ja kertovat kaikelle suvulle, ett� h�n on
raukka ja pelkuri, joka ei is�ns� kuolemata kosta. Liek� totta,
niinkuin sanotaan, ajatteli Reita kulkiessaan kyl�� kohti, etteiv�t
kostamattomat vainajat saa rauhaa haudoissaan? Sit� oli �iti puhunut ja
aina kostamaan kiihoittanut, teroittanut sit� viel� viimeisess�
hengenvedossaankin, hankeen vaipuessaan, kun voimat pettiv�t ja h�n
siihen n��ntyi.--Kosta is�si surmaajalle! oli kuiskannut. Ja usein oli
�iti n�in puhunut:--Eiv�t kyenneet is��si jumalansa auttamaan. Ota sin�
itsellesi toinen jumala, joka on voimakkaampi, ota Ruotsin Jumala.--Se
olikin mahtava Jumala, ja suuri oli sen huone, katto niin korkealla,
ett� p��t� huimasi, ja koreita kuvia t�ynn�; kullalle ja hopealle
kiilsiv�t pappien puvut kynttil�kruunujen valossa, ja ihanasti
helisiv�t veisuu ja soitto. Ne, jotka h�net tiepuolesta korjasivat ja
l�mpim��n veiv�t ja huostaansa ottivat, nuo hyv�t ihmiset Turussa, ne
olivat jouluna h�net ensi kerran kirkkoon vieneet. Ja siell� oli
puhuttu lapsesta, joka toi rauhan maailmaan ja ihmisille hyv�n tahdon
ja k�ski vihamiehi��nkin rakastamaan. Eik� h�n pitk��n aikaan �iti��n
muistanut eik� kostoa ajatellut, vaan ajatteli, kuta enemm�n miehistyi
n�iden hurskaiden ihmisten seurassa, miten kerran viel� kotiinsa
p��sisi ja saisi heimolleen ilmoitetuksi, mit� tiesi Ruotsin suuresta
Jumalasta. Muistui kuitenkin kostokin mieleen ja �idin manaus,
varsinkin silloin, kun n�ki noitia poltettavan Turun tullin takana. Nyt
se ajatus taas h�nt� puristi, mutta ei h�n tahtonut p��st� siit�
selvyyteen. Mutta olihan pappikin puhunut kostosta, joka ei velhoja
s��st�, ja �sken oli h�n uhannut Panua: �Kuolema sinulle, jos sinut
taikuudesta tavataan!� Kosto, Ristin-Kiesuksen kosto taikurille! Ja
ik��nkuin sis�llisen leimauksen valossa selvisi h�nelle yht'�kki� h�nen
teht�v�ns�. H�nen herkk� mielens� innostui siit� niin, ett� h�n
juoksujalassa riensi jatkamaan teht�v��ns�, jonka oli pastorilta
saanut.

P�iv�kauden oli h�n hiipiellyt Panun kintereill� vakoillen h�nen

toimiaan. �sken oli h�n h�net kadottanut n�kyvist��n, ja Panu oli
haihtunut kuin aave n�kym�tt�miin. Mutta yht'�kki� v�l�hti h�nen
p��h�ns� vaistomainen ajatus siit�, minne Panu oli kadonnut, niinkuin
se v�list� v�l�ht�� tarkalle mets�miehelle, joka on riistan j�ljilt�
eksynyt. Ja suoraan kuin nuoli riensi h�n j��n yli voudin niemeen,
jossa oli kuullut olevan vanhan pyh�n lehdon ja pakanallisen
uhripaikan.

Kierretty��n ensin voudin talon, jonka pihalla paloi tervassoihtuja ja

joka oli t�ynn� hevosia, reki� ja pulkkia, ja josta kuului iso��nist�
haastelua ja v�liin ruotsinkielist� puhetta, kulki h�n pienen pellon
poikki sakeaan kuusikkoon, josta vain kaitainen polku vei niemen
k�rkeen p�in. Sit� kulkiessaan kuuli h�n ��ni� j�ljelt� p�in ja
k�tkeytyi n�reen juureen, jossa h�nen ohitsensa samassa kulki kaksi
henkil��, mies ja nainen. Reita tunsi heti heid�t molemmat, toinen oli
Panu, toinen er�s kirkonkyl�n vaimoja.

--Kyll�h�n min� sit� niill� puilla l�mmitin, kuului vaimo puhuvan. En

luullut en�� tulevasikaan ... siunatkoon sinua, ett� tulit ... ukon
kaatamilla puilla l�mmitin niinkuin k�skit, ja kosken vaahdosta
vesikiven p��lt� on vesi ker�tty ... vastat ovat kolmen verotalon
maalta... Lieneek� ollut pahaksi, kun Kiesuksen nimeen l�ylyn l�in,
toisen l�ylyn Maahisen...

Enemp�� ei Reita kuullut. Kun menij�t katosivat, l�hti h�n heid�n

j�lkeens� hiipim��n ja tuli pian pienelle py�re�lle aukealle, jonka
keskess� kasvoi suuri kuusi, ja sen juuresta h��m�tti v�h�inen, musta
sauna. Sen ovi avautui juuri, ja paksu huuru pullahti ulos. Reita hiipi
l�hemm�, painoi kasvonsa savureik��n, joka oli vastalla tukittu,
siirtyi ikkunaluukulle, l�ysi siit� raon, t�hysteli sis��n, muuttautui
taas savurei�lle ja poistui sitten kiireisin askelin samaa tiet�, jota
oli tullut.

VII.

Yksin��n istui pastori suuressa tuvassaan p�yd�n takana talikynttil�n

��ress� saarnaansa valmistellen. Edess��n oli h�nell� raamattu ja pieni
paperipalanen, johon tuon tuostakin teki muistiinpanoja. Mutta
ajatellessaan saarnansa sis�lt�� ja sen muotoa tunsi h�n
kykenem�tt�myytens� saada ne sellaisiksi kuin olisi tahtonut. Kuta
useammin h�n t��ll� saarnasi, sit� vaikeampaa oli h�nest� saada sanansa
asetetuiksi niin, ett� ne kuulijakunnasta h�nt� vastaan kajahtaisivat.
Ne istuivat kuin aholla mustat kannot j�ykkin� ja t�nkk�in�.
Puolinaisesti ne vain h�nt� ymm�rsiv�t, eik� ollut parhaimmissakaan
muuta kuin kuori kristinuskoa, kun alla oli viel� musta, paksu pakanuus
melkein rikkomatonna.

Ty� oli viel� melkein aloittamatonta, suuri korpi kaatamaton, ja mit�

siell� lieneekin ollut viljelem�tt�mi� aukkoja, sinne ne haihtuivat
kuin p�lvet puitten juurille.

H�n oli ajatellut kohtaustaan Panun kanssa. Vaikkei h�n tahtonut sit�
itselleen my�nt��, oli se kuitenkin vaikuttanut h�neen masentavasti.
T�h�n saakka h�n oli tavannut n�yri� ja v�istyvi� olennoita, jotka
h�nt� pelk�siv�t. T�m� oli asiastaan niin varma, ett� uskalsi tulla
h�nt� uhkaamaan h�nen omassa kodissaan. Ellei h�n olisi niin varma
vallastaan, ei h�n niin esiintyisi. Voisiko koskaan sen miehen niskat
taittaa? Uskaltaisiko t��ll� kukaan ojentaa auttavaa k�tt� h�nen
kukistamisekseen?

Tultuaan �sken tuvasta oli h�n tavannut vaimonsa vapisemassa tuolla

karsinassaan. Kerrottuaan h�nelle, mit� oli tapahtunut, oli h�n
heitt�ytynyt h�nen syliins� ja pyyt�nyt itse��n suojelemaan.--�Sinulle
ei h�n mit��n voi, mutta minulle h�n kostaa ... min� n�in sen h�nen
silmist��n, kun raotin ovea, silloin kun h�n porstuan l�pi kulki.� Ja
h�n alkoi pyyt�� ja rukoilua, ettei h�n rakentaisi riitaa sen miehen
kanssa, ettei k�ytt�isi v�kivaltaa; se ei mit��n hy�dytt�isi ...
saarnaamalla, opettamalla ja neuvomalla, hyvyydell� ja hellyydell� he
olisivat voitettavat. Voisiko se mit��n tehd�, voivatko velhot yleens�
tehd� pahaa sill� salaper�isell� tavalla kuin luullaan? Mutta olivathan
yst�v�t ja sukulaiset heit� kaikilla Lapin noidilla peloittaneet! Yksin
piispakin oli j��hyv�ispuheessaan varoittanut ja kehoittanut aina
rukoilemaan ja heit� vastaan valveillaan olemaan. H�nen vaimollaan oli
heikko usko, sen h�n tiesi itsekin, ja siksi h�n ehk� niin pelk�si.
Sill� miehell� oli ilke� silm�, siksi ne h�nt� niin pelk�siv�t. Paha
henki on heikompi kuin hyv�, mutta jonkin aikansa voi h�n tuhoa
tuottaa.

Pastori oli noussut tuoliltaan ja mitteli pitkin askelin tuvan lattiaa.

Sitten kuulosti h�n karsinaan. Rauhallisesti siell� h�nen nukkuva
vaimonsa hengitti. Taas meni h�n p�yt�ns� p��h�n istuakseen ty�ns�
��reen. H�nen silm�ns� sattuivat Luteruksen kuvaan. Sill� miehell� oli
rohkeutta, ei pel�nnyt itse��n piruakaan iskem�st�...

Kuului askelia porstuasta, ja joku raotti ovea.

--Kuka siell�?

--Min�, vastasi Reidan ��ni. Kuulkaahan, kuiskasi h�n, nyt se on

satimessa.

--Kuka?

--Panu on voudin saunassa ... tekee taikojaan ... sill� on sairas

k�siss��n ... min� kuulin sen hokevan ja loitsivan ja n�in ruumistaan
v��ntelev�n ja k�sill��n huitovan...

Temmaten lakkinsa ja turkkinsa riensi pastori sanaakaan sanomatta ulos

Reidan j�ljest�.

Ulkona oli alkanut lunta pudotella, ja nuotiovalkeista mets�n reunassa

ja j�rven niemess� kohosi punaisia tulen heijastamia patsaita korkealle
ilmaan. Ne kohosivat kuin aukoista maan alta, niinkuin olisivat manalan
syvyyksist� tulleet ja sen l�sn�oloa loistaneet.

--Ket� se taikoi? kysyi pastori, kun olivat j��lle tulleet.

--Sit� rampaa tytt��, jonka �iti aina juoksee puheillanne.

Yht� mittaa oli Rampa-Riitan �iti juossut apua anomassa tytt�rens�

tautiin ja viel� eilen rukoillut h�nt� parantamaan. Oli k�rtt�nyt k�si�
h�nen p��llens� panemaan ja lukuja lukemaan. Ja nyt on h�n k��ntynyt
taikurin puoleen!

H�nen j�senens� j�nnittyiv�t, ja h�n puristi nyrkkej��n kulkuansa

kiinnitt�en.

--T�st� menn��n! sanoi Reita ja oikaisi voudin taloon viev�lt� tielt�

suoraan niemen nen��n.

--Onko sinussa miest� minua auttamaan, jos tarvitaan? kysyi pastori.

--K�yn kiinni kuin ahma poron niskaan! vakuutti Reita, joka oli yh�
enemm�n innostunut.

Pastori ja Reita kulkivat j��t� my�ten voudin niemeen er��n rannassa

olevan johteen kohdalle ja hiipiv�t aitovartta pitkin, kunnes tulivat
tielle, joka vei saunalle. Reita tutki j�lki�: ei ollut viel� poisp�in
johtavia. Mutta kun he tulivat aukon reunaan, avautui saunan ovi ja
mies astui ulos. Samassa py�r�hti h�n ymp�ri ja katosi saunan taa. Sen
n�hty��n ampui Reita kuin nuoli j�lkeen, ja molemmat katosivat niemen
k�rkeen p�in.

Pastori kiirehti saunaa kohti, mutta ei ehtinyt viel� oven ripaan

tarttua, kun ovi lensi uudelleen auki ja valoa tulvahti sen t�ydelt�
ulos pimeyteen.

Ovessa seisoi Rampa-Riitta omilla jaloillaan, pit�en pihtipielist�

kiinni. H�nen �itins� seisoi takana tukien h�nt� k�sipuolesta, vaikkei
sairas n�ht�v�sti tukea tarvinnut.

--Herra Jumala, pastori! huusi vaimo.

--Pastori! Pastori! huudahti tytt�. Min� olen terve! Min� osaan

k�vell�! Jalka ei ole en�� kuolluksissa eik� k�sik��n ... katsokaahan,
min� saatan sit� liikuttaa, miten tahdon ... voi, voi, kuinka siin�
pihisee kummasti ... se kun siveli ja viiletteli ... ja sitten manasi
rienaa pois ja kiljaisi ja k�ski nousta, ihan oli kuin olisi joku
ponnahuttanut seisoalleen ... minnek� se meni? ... vai pastoriko se
minut parantikin?

--Eih�n, vaan Panu ... sanoi �iti.

Mutta pastori seisoi siin� ihan tyrmetyksiss��n. Aamulla oli tytt�

ollut viel� liikkumatonna ja puhumatonna vuoteessaan. Nyt h�n k�veli ja
puhui. Eik� pastori tointunut sanaa sanomaan.

--Minnek� se Panu meni? soperteli tytt� yh�. Tahtoisin sen polvia

halata. Pastoriko se on? Sanoitte eilen �idille, ett� Jumalalle ei ole
mik��n mahdotonta ... nyt on Jumala minut parantanut ...!
--Perkele sinut on parantanut eik� Jumala ... kirous sinulle ja
parantajallesi, pakana! huusi pastori k�tt��n p��ns� yli kohottaen.

--�l� kiroo h�nt� ... �l� kiroo! kiljaisi �iti tarttuen pastoria k�teen
ja painaen sen alas. �l� Jumalan nimess� s�ik�yt� h�neen tautia
takaisin.

--Parempi, ett� kristillisesti kuolee kuin pakanakeinoilla paranee.

Tytt� alkoi vapista ja horjua. �iti riensi h�nt� tukemaan ja kiljui:

--Mene hiiteen t��lt�, pappi! Anna olla meid�n rauhassa, kun et, tyhm�,
itse kuitenkaan mit��n mahtanut... �l� pelk��, Riitta, ei se sinulle
mit��n taida ... mene tiehesi t��lt�, kuuletko... Tule pois, Riitta!

Ja h�n k��r�isi h�net turkkiinsa, talutti ulos ja istutti kelkkaan,

jolla oli h�net t�nne vet�nyt.

Silloin ilmaantui Reita ovelle.

--Karkuun p��si! huohotti h�n. Sukset oli rannassa ... en saavuttanut.

--Sama se, kyll� me h�net viel� saavutamme.

--Kyll� h�n teilt� p��ns� s�ilytt�� ... Panu! huusi vaimo menness��n.

Ei ollut pastori viel�k��n h�mm�styksest��n kokonaan selvinnyt. Tytt�

oli parantunut, ihme oli tapahtunut. Ja se ihme oli perkeleest�.

--Onko pimeyden ruhtinas sitten viel� kerran p��ssyt kahleistaan irti!

huudahti h�n otsaansa pyyhk�isten ja seisten saunan kupeella hangessa,
raskaan, m�r�n lumen salaper�isesti kuiskiessa pime��n mets��n
putoellessaan. Onko h�net l�hetetty t�nne varta vasten minua
vastustamaan? Olkoon! Mutta min� sidon kuin sidonkin h�net uudelleen!

VIII.

Voudin talo oli suuren koivikon keskess�, korkean ter�v�p�isist�

laudoista tehdyn pystyaidan ymp�r�im�n�. Portti oli raskas ja
raudoitettu, paksuilla tammisilla salvoilla varustettu. Sen eteen oli
kytketty kaksi vihaista susikoiraa, joiden rautariimut olivat niin
asetetut, ett� vieras parahiksi p��si v�litse niiden molemmin puolin
terhent�ess�. Nyt oli portti auki, piha t�ynn� hevosia, reki� ja poron
pulkkia.

�sken juuri oli kuninkaan ostaja saapunut ja vouti oli talonsa

vartijalle, joka rappusten edess� k�yskenteli pertuska olallaan,
antanut k�skyn, ettei pyrkij�it� en�� t�n� y�n� olisi h�nen puheilleen
p��stett�v�.

Vartija juuri selitti sit� miehelle, jonka rappusten edess� oli

pys�hytt�nyt, sulkien h�nelt� pertuskan varrella tien.

--Ilmoittakaa, ett� se on pastori Martinus Olai, joka tahtoo h�nt�

tavata.
Kun vartija avasi tuvan oven, kuului sielt� hoilotusta, naurua ja
iso��nist� haastelua. Yht'�kki� se taukosi, ja voudin ��ni kuului
sanovan:

--Anna vaan Martti-papin tulla!

Suuressa uunissa palaa roihusi iso pystyvalkea, jotapaitsi huone oli

valaistu raskaisiin metallijalkoihin asetetuilla kynttil�ill�. Isolla
verkapeitteisell� p�yd�ll� oli toisessa p��ss� aterian t�hteit�, toinen
p�� oli katettu juomatavaroilla, joiden ��ress� istuivat vouti ja er�s
tuntematon vieras. P�yd�n alla oli karhun talja ja melkein koko huone
oli sisustettu nahkoilla, joiden p��ll� riippui aseita: kirveit�,
pertuskoita, jousia ja niiden keskell� hirven sarvissa
hylkeennahkaiseen huotraan pistetty pitk� kiv��ri.

Vouti nousi seisoalleen ja koetti vakavasti kulkea puolilattiaan

tulijaa vastaan.

--Mik� tuottaa minulle kunnian t�ll� tavattomalla tunnilla saada

matalassa majassani sanoa tervetulleeksi korkea-arvoinen naapurini?
Terve tuloa tupaani! Saan kunnian esitt�� toisilleen pastori Martinus
Olain ja harvinaisen vieraani, h�nen majesteettinsa kuninkaan
vaatekammion vartijan, mestari Erik Pehrssonin.

Vieras nousi tervehtim��n. H�n oli kookas, pullea mies, silm�t pienet
ja hyv�ntahtoisen n�k�iset.

--Olkaa hyv� ja istukaa!--Pirkko hoi! huusi vouti sitten unohtaen

juhlallisuutensa.

Sis��n tuli keski-ik�inen, pulska nainen, vy�t�isill��n avainnippu,

jota h�n em�nn�n vallalla oli kantanut jo voudin vaimon el�ess�.

--Tuo olutta, Pirkko!--Pyyd�n saada juoda terveydeksenne!

--Tulen virka-asiassa, sanoi pastori, kun tervetuliaismenot vihdoin oli

suoritettu ja h�n hiukan kostuttanut huuliaan oluthaarikassa. Tulen
pyyt�m��n apuanne.

--Kuninkaallisen majesteetin k�skynhaltijana olen min� yht� velvollinen

kuin halullinenkin ojentamaan avullista k�tt�ni ... onko markkinav�ki
rauhaanne h�irinnyt? Jos niin on, niin sanokaa vain, ja syyllinen on
saava rangaistuksensa.

--Minun rauhaani ei kukaan ole h�irinnyt, mutta sit� pahemmin on t��ll�

h�iritty kirkon ja kristillisen seurakunnan rauhaa, loukattu sen arvoa
tavalla, joka on Herralle kauhistus. T��ll� on l�heisyydess�mme
harjoitettu t�rkeint� noituutta.

--Noituutta? Vai noituutta? Velhoutta? Ainahan ne n�in

markkina-aikoina...

--Tulen pyyt�m��n, ett� pahennuksen aikaansaaja ja rikoksen tekij�,

joka minun on onnistunut saada paljastetuksi, vangittaisiin. Kun
teht�viini kuninkaallisen majesteetin ja korkea-arvoisen
tuomiokapitulin k�skyn mukaan kuuluu ei ainoastaan ilmianto-oikeus,
vaan my�skin--velvollisuus, pyyd�n teit� antamaan minulle sit�
avustusta, jota kirkko t�llaisissa asioissa on maalliselta vallalta
oikeutettu saamaan.

--On varmaan oikeutettu. Mutta kuka on noitunut? Ku--ket� on noiduttu?

--Tulen juuri mets�saunasta t�st� l�helt�, t�lt� niemelt�, muutamia

kivenheittoja asunnostanne.

--Sit� sanotaan suuren kuusen saunaksi ... vai siell� ne taas?

--Siell� on juuri nyt, hetki sitten tapahtunut jumalaton teko ...

siell� on pirun voimalla rampa parannettu.

Vouti virnisti ikeni��n niinkuin h�nen tapansa oli, kun oli jotakin
pulmallista tapahtunut, ja raapi korvallistaan.

--Jopahan on taas se Panu ... mutta paransiko se todellakin! Noh, kah,

osaahan se, mutta mit�s pahaa siin�, jos paransi? Antaa tohtorin tehd�
terveeksi.

--Asia on minusta liian totinen leikin laskuksi.

--En min� leikki� ... se Panuko minun pit�isi vangita?

--Ette suinkaan tahtone puolustaa sit�, ett� t��ll� kirkon

nurkkajuuressa taiotaan ja noidutaan ja inhoittavaa, pakanallista menoa
harjoitetaan.

--Panu on hyv� mies, mainio mets�st�j� ja verojen maksaja, kuningaskin

on kiitt�nyt h�nen nahkojaan, niinkuin mestari Eerikki voi todistaa, ja
h�n pit�� hyv�� j�rjestyst� er�maillaan.

--H�n on liitossa pahojen henkien kanssa, on noita ja velho ja

kristinuskon pahin vihollinen.

--Mit� te sitten minulta tahdotte?

--Tahdon, ett� jo t�n� y�n� panetatte h�net kiinni ja toimitatte h�net

Turkuun tutkittavaksi ja tuomittavaksi.

--En tee kumpaakaan.

--Sallitteko minun kysy�, miksette?

--Se ei kuulu t�h�n.

--Oletteko h�nelle ehk� jossakin kiitollisuuden velassa? Vai

pelk��ttek� h�nt�?

--Parasta olisi, jos tekin h�nt� pelk�isitte.

--Minulla ei ole mit��n omallatunnollani niinkuin teill� ehk� on.

--En ole kutsunut teit� t�nne ripitt�m��n itse�ni.

--Hyv� olisi, jos joskus senkin tekisitte.

Vouti ja pastori olivat nousseet seisomaan.

--Mit� tarkoitatte? kivahti vouti.

--Varoitan teit� asettumasta kirkkoa ja papistoa vastaan sille
kannalle, jolle olette osoittanut taipumusta asettua. En ole teit�
viel� kirkossa n�hnyt, herra Fincke, te suojelette noitia ja velhoja,
viel�p� niit� k�yt�ttekin.

--Kuka sen on sanonut?

--Minulle ei ole tuntematonta, mink� koko maailma tiet��, ett� vaimo

vainajaanne parantaaksenne noitaan turvasitte.

--Olette kai sitten my�skin kuullut, ett� h�n parani, vaikka sitten
taas muuta heikkouttaan kuolikin. Panu on mainio tohtori.

--Se on siis totta kuitenkin?

--Ka, miksei tosi totta olisi!

--Tied�ttek�, mik� rangaistus niit� odottaa, jotka noitiin turvauvat?

--Tied�n olevan kaikenlaisia vanhoja, tyhmi� asetuksia, jotka eiv�t

minua liikuta.

--Ette siis suostu vangitsemaan Panua?

--Ei maksa vaivaa.

Pastori nousi l�hte�kseen.

--Silloin t�ytyy minun valittaa piispalle ja j�tt�� asia h�nen edemm�

ajettavakseen.

--Valittakaa mink� mielenne tekee!

--Er�s toinenkin teit� koskeva asia on minun ilmoitettava. Olen kuullut

teid�n mit� v�kivaltaisimmalla tavalla talonpojan naisia kohtelevan,
raiskaavan kaikki vihille viet�v�t neitoset. Olette h�pe�m�t�n mies,
jonka menosta on teht�v� loppu.

--Ja kuka on se mies, joka est�� minua el�m�st� niinkuin tahdon?

--Min� olen se mies! Ja voitte olla vakuutettu siit�, ett� min� pid�n,
mit� olen luvannut.

Ja hyv�sti� heitt�m�tt� poistui pastori.

--P�h! tuhkaisi vouti h�nen j�lkeens�. Sitten meni h�n p�yd�n p��h�n,
tarttui oluthaarikkaansa, tyhjensi sen yhdell� siemauksella ja paiskasi
p�yt��n niin, ett� siit� vanteet valahtivat.

--Vai t�m� uusikas rupee t��ll� p�yhisteleim��n ja komentamaan! Min�

sille n�yt�n!--Panu! huusi h�n ovesta porstuaan.--K�y t�nne, mies!--
Pirkko hoi! Olutta Panulle!--Lempo sinua, mihin v�lik�teen minut
saatoit. Nyt on naapuriviha ilmitulessa sinun tauttasi. Mutta sama se!
Parempi olla papin vihoissa kuin sep�n vihoissa! Nyt nahkakaupan tekoon
... t�ss' on kuninkaan ostaja. Min� olen jo hinnoista sopinut ... saat
enempi viel� kuin menn� vuonna.--Tied�tk�, mit� me huomenna teemme! Se
haukkui sinua noidaksi ja minua noitain suojelijaksi. Me ajamme
karahutamme huomenna kaksivaljakolla kirkkoon.
Panu esteli, sanoi olevan jo aamulla varhain aikomuksensa l�hte�
kotiin.

--Ei auta, tule pois vain, saat kunnian kuninkaan voudin kuskipukilla
istua! Vai peloittaako sinua? Pid� sin� vain varasi! Se on yht� suuri
tiet�j� kuin sin�kin. Katsoo niin julmasti kuin paras loihtija. Jos
laulaa sinut viel� kainaloita my�ten alimmaiseen helvettiin.

Panu loi oven suusta voutiin tutkivan, hiukan ep�varman katseen

saadakseen selville, puhuiko vouti totta vai pilas. Kirkkoon meno ei
h�nt� miellytt�nyt. Mutta ei auttanut sit� vastaan sanominen, kun se
tuolla p��ll� oli.

Mutta kun pastori tuli kotiinsa, rutisti h�n kourassaan paperilapun,

johon oli alkanut saarnaansa kirjoittaa.

--Nyt min� puhun niin, ett� kivetkin her��v�t ... ja toivottavasti he

nyt minua ymm�rt�v�t.

IX.

Voudin talossa oli sin� y�n� suuret juomingit ja karkelot rahvaankin

tuvassa. Iso oluttynnyri vuoti tuvan karsinassa kaikille, jotka sit�
tahtoivat. Panu oli kielt�nyt miehi��n p�ihtym�st�, mutta salli heid�n
hyppyyn osaa ottaa. Ylinn� muista keikkui Kuisma. Vouti itsekin k�vi
iloa katsomassa ja naisia tarkastamassa, joista aina kauneimmat
valitsi.

Jouko seisoi ujona muiden takana katsellen kummastunein silmin outoja

ihmisi� ja menoja. Aamupuoleen y�t� kutsui h�nen is�ns� h�net pois ja
m��r�si h�net menem��n pappilaan ja siell� mets�n rantaan piiloutuen
pit�m��n silm�ll�, mit� tapahtui. Aamun tultua tulisi h�nen menn�
kirkolle ja kuulostella, mit� ihmiset puhuisivat, mutta kirkkoon ei h�n
saisi menn�.

Kun Jouko l�hestyi pappilaa, tapasi h�n pihalla seisomassa ryhm�n

kokoisiaan nuoria poikia, jotka n�kyiv�t jotakin odottavan.

Tuli paloi pappilan salin p�yd�ll�. Ikkunasta voi n�hd�, ett� pappi
siell� k�yskenteli edestakaisin p�yd�n ja uunin pankon v�li�.

--Mit�h�n tuo meille sanoo? kuului muuan pojista virkkavan pelokkaan

kunnioittavalla ��nell�.

--Peloittaako sinua? kysyi toinen.

--Ei peloita, mutta ei tied�, osaako sen edess� olla.

--Ei sit� tarvitse pel�t�, se kuuluu olevan lapsille hyv� ja antavan

kirjat.

--Pit��k� sille osata lukea? Min� kai en osaa.

--Min� osaan Is�meid�n ja Siunauksen, vaikkei kuulu tarvitsevan ennen

kuin ripille menness�.

--Mene sin� eturintaan, kun osaat...

--Ei siin� ole muuta osaamista, kun vain sanoo kolme kertaa uskon, kun
se kolme kertaa kysyy: uskotko?

--Mutta muistetaankin kolme kertaa sanoa. Is� sanoi, ettei kaste mit��n
vaikuta, jos ei kolme kertaa sano. Kolmesti se vett�kin p��h�n valelee.
Siin� se on taika.

--Jokohan meid�n pit�isi menn� sis��n?

--Odotetaan, kunhan itse kutsuu.

Kaarina ilmaantui ovelle ja kysyi, olivatko he niit� papin puheille

pyrkivi�. Pojat sanoivat olevansa kastettavia. Silloin Kaarina heit�
tutkimaan, mik� heille millekin nimeksi. Yksi sanoo k�sketyn kastaa
Tuomaaksi, toinen Juhanaksi, kolmas Taavetiksi.

--Ent�s tuo poika, joka tuolla nurkkajuuressa seisoo? Mik�s sinulle

nimeksi? huusi Kaarina Joukolle.

Jouko py�r�hti nurkan taa ja katosi n�kyvist�. Samassa tuli pastori

kutsumaan poikia sis��n ja vei heid�t vanhaan pirttiin. Kun ei ket��n
n�kynyt pihalla, hiipi Jouko sinne takaisin ja asettui tuvan pienen
ikkunan taa, siit� katsomaan ja kuuntelemaan. Painaen otsansa ikkunan
ruutuun kiinni n�ki h�n poikain seisovan keh�ss� p�yd�n edess� ja papin
istuvan penkin p��ss� heid�n keskess��n. Kaikkia papin sanoja h�n ei
erottanut, kuuli t�m�n vain puhuvan armosta ja laupeudesta ja
kiilt�vist� vaatteista. ��nen h�n kuuli lempe�ksi ja syd�melliseksi.
Sitten se antoi heille kullekin k�teen neliskulmaisen kalun, joka oli
kuin lauta. Yh� uteliaampana painoi Jouko korvaansa ikkunaan ja kuuli
nyt selvemmin papin sanat.

--N�m� ottakaa ja n�ist� oppikaa. Te olette t�h�n saakka pimeydess�

vaeltaneet, mutta t�n� p�iv�n� on taivaallinen is� teid�t lapsiksensa
tekev� ja teille taivaan oven avaava ja iankaikkisen el�m�n antava. Kun
olette kirkossa pyh�n kasteen saaneet, olette te mahdolliset sinne
sis�lle tulemaan ja Jumalan lapsiksi kutsuttaa, eik� perkele eiv�tk�
pahat henget teille mit��n mahda, jos uskonne lujana pysyy. Sen uskon
mahdollisuus teille nyt t�n�p�n� annetaan.--Odottakaa t��ll� ja
seuratkaa minua, kun n�ette minun kirkkoon menev�n.

Sanat kumisivat ikkunan l�pi oudosti Joukon kuuntelevaan korvaan. Se

oli h�nelle k�sitt�m�t�nt� puhetta. Oliko se loihtua, jonka sanat h�n
kuuli, mutta jonka merkityst� h�n ei ymm�rt�nyt? Mit� oli �usko�, josta
pojat olivat puhuneet ja josta pappikin puhui? Oliko se joku syntysana?
H�n painoi sen mieleens�. Ja mit� �taivas� ja nuo neliskulmaiset kalut,
jotka pappi pojille antoi?--Is� oli kielt�nyt h�nt� kirkkoon menem�st�.

--Mutta min� menen! p��tti h�ness� outo voima, ja h�n l�hti kirkolle
p�in, kun n�ki papin menev�n omaan tupaansa.

Jo varhain aamulla ennen auringon nousua seisoskeli markkinav�ke�

kirkon oven edustalla. Niinkuin edellisen�kin p�iv�n� alettiin
markkinat t�n��nkin jumalanpalveluksella, eik� ollut tapana mit��n
kauppoja tehd�, ennenkuin toimitus kirkossa oli p��ttynyt. Messun
tiettiin t�n��n tulevan tavallista juhlallisemman. Se oli oleva
t�ydellinen jumalanpalvelus saarnoineen. Sit�paitsi tulisi kymmenen
omine voimineen kirkolle hiiht�neen lapsen kaste toimitettavaksi.
Varmaankin tulisi pappi saarnassaan my�skin puhumaan siit�, mit� y�ll�
tiedettiin tapahtuneen.

Tieto Korpivaaran tiet�j�n ihmeteosta oli jo alkanut levit�. Olihan

useinkin kuultu tiet�j�n pikku tauteja parannelleen, mutta sellaisista
kuin rampain nostamisesta jaloilleen kerrottiin vain muinaisina
taruina. Olivat my�skin jotkut kuulleet kuiskailtavan pastorin
saapumisesta taikasaunalle ja h�nen y�llisest� k�ynnist��n voudin
luona, jossa olivat riitautuneet. Toiset sanoivat Panun jo olevan
nuoriin ly�dyn ja l�hetetyn Turkuun mestattavaksi. Mutta toiset olivat
n�hneet h�net aivan ik��n voudin pihalla eik� olevan niin�
miehin��nk��n.

Tuosta kaikesta keskustelivat kirkon ymp�rill� seisojat, joista suurin

osa oli kokoontunut oven eteen sen avautumista odottamaan. Jouko seisoi
er��n toisen panulaisen kanssa miesten puhetta kuunnellen.

--Panun miesh�n tuon parhaiten tiet�nee. Sano sin�!

--Ei sit� niin vain Panua kiinni panna.

--Mink�s taitaisi, jos pantaisiin?

--Ei taitaisi olla sidett�, joka sen kalvosissa kest�isi.

--Mutta lipettiinh�n l�hti, kun kuuli papin tulevan.

--Ja kirkkoon ei uskalla tulla.

--Ei ole viel� aika tullakaan. Jos tahtoisi, ei tarvitsisi se mies

avaimia odottaa.

--Ett�k� ilman aukaisisi?

--Saattaisi se senkin tehd�, jos tahtoisi, ja on saattanut tehd�kin.

--Ett�k� korpin valkoisen h�yhenen lukkoon pist�isi...

--Mink�p�h�n pist�isi.

--Mutta jos jalka v�liin j�isi.

--Mitenk�p�h�n j�isi, kun tasak�p�l�ss� yli hypp�isi.

--Ei tunnu olevan teid�n tiet�j�ll� kirkonv�ki hallussaan, virkkoi

muuan Vienan mies.

--Onkos teid�n?

--Meill� oli tiet�j�, ja el�� se viel�kin. Lappalainen on... Vienan ja

Lapin rajamailla asuu, jolla on se voima, ett� papille itselleenkin
kirkon haltijat n�ytti.--Ollet se mies, mik� olevasi sanot, niin n�yt�,
sanoi Ryss�n pappi.--Mutta jos pel�styt ja alat huutaa?--En omaa
v�ke�ni pelk��.--K�tt��n tiet�j� k��nn�hytti ja sanoi: Katasta tuonne!
--Katsoi pappi, ja alkoi kirkkomaalta purkaa tien t�ydelt� pient� ja
suurta, el�v�� ja kuollutta. Jo luulee pappi tuomion tulevan ja alkaa
rukoilla:--Aseta v�kesi, aseta v�kesi!--Viittasi vain tiet�j�
k�dell��n, ja kirkonv�ki katosi.

--Ei meid�n papille n�ytt�isi.

--Ei tied�, mit� viel� n�ytt��.

--Vapisee siin� vankkakin h�nen haastaessaan.

--Hyv� olisi, kun saisi manatuksi pois noidat ja velhot.

--Kukas antaisi karjaonnen em�nnille, jos tiet�j�t pois?

--Pappi siunaisi...

--Ei papin siunaus auta... Eiv�t kuule h�nt� mets�n v�et... Eiv�t
tottele kontio eiv�tk� sudet.

--Kuuluvatpa tottelevan. Kun kirkonkellojen soidessa karjan ensikerran

laitumelle lasket, kaikkoo karhu sin� kes�n� kirkonkellon kuuluvilta.

--Ei tarvitse kelloakaan, kun uskoo ja Ristin-Kiesuksen nime� hokee.

--Huonot taiat! hym�hti Panun mies.

--K�yh�n kirkkoon, niin kuulet.

--Oliko uhrit isot Vienassa viime kes�n�? kysyi Panun mies.

--Sata poroa tapatti Jyskyj�rven rikas. Mutta Permiss� ei en��

uskalleta uhrata, sittenkun Ilja-munkki lehdon poltti. Suuri on siell�
pappien valta.

--Kun antoivat polttaa.

--Poltetaan ne viel� t��ll�kin.

P�iv� oli alkanut valjeta. Kun auringon ensimm�inen s�de murtautui

mets�n takaa, lensiv�t pakkasesta ulvahtaen auki kirkontornin luukut,
ja samassa hel�hti kello soimaan, jolloin toiset p��ns� paljastivat,
toiset viel� vanhan tavan mukaan silm�ns� ristiv�t.

Niin kauan kuin kello soi, ei kuulunut hiiskahdustakaan ymp�rill�

seisovasta v�kijoukosta. Paljon oli siin� niit�, jotka kerran tai kaksi
el�m�ss��n olivat sen ��nen kuulleet, mutta joille se oli k�ynyt heid�n
uskontonsa ylimm�ksi ilmaukseksi. Kellon ��ness� se oli se salainen
Jumalan voima, joka pakanuuden peikot oli voittanut, julmat j�ttil�iset
karkoittanut ja joka suojeli kaikista pahain henkien juonista.

Jouko oli s�ps�ht�nyt kellon ��nt�. Usein oli h�n kuullut miesten
kirkkoa ja kelloa kiroavan. Is� sit� vihasi, mutta h�nt� alkoi
peloittaa sen liikunta, h�n luuli sen p��llens� putoavan joka kerta,
kun sen ammottava kita matalasta tornista h�neen p�in k��ntyi. Mutta
kun kello oli ensimm�iset vihansa purkanut, kun se rauhoittui ja
tyynemmin ja s��nn�llisemmin lekkui, valtasi h�net niinkuin muutkin
viehke�, harras mieli, ja h�n k��ntyi arka hymyily huulillaan
katsahtaakseen toveriaan, johon oli kirkolle tullessaan yhtynyt ja joka
�sken oli toisten kanssa v�itellyt. Mutta toveri oli poissa eik�
n�kynyt t��ll� muitakaan h�nen heimolaisiaan.
Kun aamusoitto lakkasi, avautui samassa kirkon ovi, ja sen ikkunalaudat
lensiv�t sel�lleen. Silm�nr�p�yksess� t�yttyi pieni kirkko kuoriaan
my�ten, eiv�tk� sittenk��n sinne mahtuneet tuskin puoletkaan
pyrkij�ist�. Ulosj��neet asettuivat sein�mille avonaisten ikkunain alle
kuunnellakseen ja jumalanpalvelukseen osaa ottaakseen. Jouko oli
p��ssyt tunkeutumaan ovensuuhun. Kirkko t�ytyi h�nen n�hd�, is�n
kiellosta huolimatta. �iti oli l�htiess� salavihkaa kuiskannut:

--K�y kirkossa, ett� tied�t tultuasi kertoa.

Kirkko oli pieni ja ahdas, penkit ilman selustimia, alttarin ymp�rys

k�mpel� h�kki, alttari itse kuin kumollaan oleva puulaatikko
alastomassa sein�ss� kiinni, saarnastuoli �p�ntt�, kaikki
maalaamatonta, h�yl��m�t�nt� puuta; ainoat koristeet olivat valkoinen
liina alttarilla ja sininen saarnastuolissa, alttarin p��ll� sein�ss�
musta risti ja katossa keskell� kirkkoa pieni kynttil�kruunu
riippumassa.

Mutta Joukon mielest� oli kirkko huimaavan korkea, ja kaikki sen

laitokset, mutta etenkin katon kannattimet ja ristiorret, ihmeelliset.
H�nen sit� silm�elless��n alkoivat orret ja ristit natista, ja taas
yll�hti kello soimaan h�nen p��ns� p��ll�. Ei ollut se kauan soinut,
kun v�ki ulkona ja porstuassa ja kirkossa alkaa liikkua ja ��nn�hdell�:
�Pappi tulee! pappi tulee!�

V�kijoukon keskeen avautunutta k�yt�v�� my�ten astuu Martti Olavinpoika

kirkkoon, pitk� musta kauhtana yll��n, kaulan ymp�rill� valkoinen keh�
kuin p�iv�nkakkara. H�nen j�ljess��n tulevat kastettavat pojat
kaksittain, kirjat k�siss��n, ja heit� seuraa suntio suurta kiilt�v�t�
astiaa kantaen. Ulkona ovat p��t paljastuneet, ja kirkossa olijat
kumartavat sit� mukaa, kuin pappi seurueineen etenee. Kuoriin tultuaan
sijoittaa h�n pojat alttarin eteen, nousee itse alttarille, polvistuu
siin�, nousee yl�s ja yhtyy voimakkaalla ��nell� virteen, mink� suntio,
joka samalla on lukkari, on aloittanut. Kauan saavat he kahden veisata,
eik� osaa seurakunta yhty�. Mutta virsi on sama kuin oli eilen,
kirkossa on niit�, jotka ovat sen ennenkin kuulleet, nuotti on tuttu,
ja ennenkuin virsi on lopussa, on siihen yhtynyt ��ni� kirkossa ja
joitakuita sen ulkopuolella. Jouko seisoo ovensuussa yh� enemm�n
ihmeisiins� vaipuneena siit�, mit� kuulee ja n�kee. H�n kuulee virren
lakkaavan, n�kee papin panevan k�tens� ristiin, muut tekev�t samalla
tavalla, ja er�s vaimo, joka Joukon vieress� seisoo, nyk�isee h�nt�kin
panemaan. Pappi puhuu jotakin, rukoilee, ja Jouko rukoilee muiden
mukana, ymm�rt�en sanat, mutta ei niiden sis�lt�� tajuten.

Mutta nyt tajuaa h�n, mit� pappi puhuu. H�n k�skee pojat alttarin eteen
astumaan ja kastetta vastaanottamaan. Pojat astuvat esiin, ja kun pappi
taas on jotakin lukenut ja puhunut sill� samalla hell�ll�
yst�v�llisell� ��nell�, jolla Jouko kuuli h�nen heit� pappilan tuvassa
puhuttelevan, kysyy h�n heilt� kolmeen kertaan: �uskotteko?�--ja p��t��n
syv��n kumartaen vastaavat he: �uskomme�. Vuorotellen menev�t he h�nen
luokseen, h�n valaa kolmesti vett� heid�n p��h�ns� ja antaa heille
nimet.

�Min� kastan sinut Tuomas nimeen Is�n, Pojan ja Pyh�nhengen... Min�

kastan sinut Juhana, Taavetti ... Paavali.�--Kirkkov�ki kertaa nimet
Tuomas, Juhana, Paavali ja jokaisen kymmenen nimet ja lopulta Joukokin
liikauttaa huuliaan outojen sanojen mukaan ja kummastelee taas taikaa
sanoissa �Is�n, Pojan ja Pyh�nhengen�, joiden perille h�n tahtoisi
p��st�.
Ja sitten astuu pappi takaisin alttarille ja puhuu niin, ett� Joukon
syd�nt� syker�itsee, puhuu jostakin miehest�, jonka luokse eiv�t
sallineet lasten tulla, mutta joka sanoi: �Sallikaa lasten tulla minun
tyk�ni, sill� senkaltaisten on taivaan valtakunta, ja h�n otti heid�t
syliins� ja pani k�tens� heid�n p��llens� ja siunasi heit�.� Ja sen
tyk� olivat nyt tulleet ne, jotka nyt kastetut olivat.

�Rukoilkaamme n�iden lapsukaisien puolesta, jotka Herran pyh��n

seurakuntaan otetut ovat�,--sanoi h�n lopuksi, polvistuen alttarin
eteen, ja kaikki muutkin polvistuivat.--Jokaista h�nen liikett��n
seurasi Jouko, n�ki jokaisen v�reen h�nen kasvoissaan, jokaisen
silm�nluonnin ja v�l�hdyksen h�nen katseessaan. Polvistuvan oli h�n
n�hnyt ennenkin kotoisten uhripappien, hokeneet ja loihtineet ja
puhuneet ne olivat nekin, ja kastettavankin oli h�n monesti n�hnyt
is�ns� kotona pyh�ss� lehdossa l�hteen reunalla, mutta t�m� ei
irvistellyt, ei silmi��n mulkoillut, ei ruumistaan v��nnellyt, vaan
seisoi suorana, sanoi sanansa helakasti, voimakkaasti--ja yh� enemm�n
ihmetteli h�nt� Jouko. Mutta nyt astui pappi alas alttarilta, avasi
oven sakaristoon ja katosi sinne.

Suntio aloitti virren. Silloin syntyi melua ovella, jonka suussa Jouko
seisoi. Kuului kovaa aisakellon soittoa, hevosten korskunaa ja huutoja.
�Tiet� kuninkaan voudille!� V�ke� komennettiin ulos, toiset tungettiin
tiukemmalle penkkeihin ja isona ja leve�n�, kyyn�rp�ill��n tiet�
tehden, astui vouti kirkkoon Panun seuraamana.

--Pois minun penkist�ni! komensi h�n keskelle kirkkoa tultuaan ja ajoi

saarnastuolin edess� olevan penkin tyhj�ksi, istuutuen sen keskelle ja
katsellen tahmeilla ja kohmeloittuneilla silmill� ymp�rilleen.

--Vai te voudin penkkiin, moukat! Miss� t��ll� ovat kirkonmiehet?--Ka,

Panu, istu vain siihen! �l� ole mill�sik��n! Ei ole h�t��, kun min�
olen mukana.

Seurakunta oli lakannut veisaamasta, ja suntio yksin sai lopettaa

virren. Kun h�mmennys v�hitellen oli asettunut, avautui viimeist�
v�rssy� veisattaessa sakariston ovi, ja hitain, mutta varmoin ja
arvokkain askelin astui pastori saarnastuoliin.

X.

N�hdess��n papin saarnastuolin reunan takaa nousevan vavahti Jouko.

Ensin nousi sielt� otsa, sitten kasvot ja rinta, nousivat niinkuin outo
olento ontosta puusta, ja Jouko luuli jo h�nen jalkojaan my�ten
nousevan, kun voimakkaat, rystyiset k�det tarttuivat saarnastuolin
laitaan ja silmist�, rypistyneiden kulmien alta ampui tuima,
l�pitunkeva katse halki kirkon. Ei n�ytt�nyt se en�� olevan sama lempe�
mies, mik� �sken.

Eik� h�n ollutkaan sama mies. Se hetkellinen mielen hellyys, joka oli
pastorin vallannut h�nen ensi kerran el�ess��n kastaessaan omilla
jaloillaan seisovia lapsia ja joka oli Joukoakin niin l�mmitt�nyt, oli
poissa, ja nyt h�n seisoi siin� niinkuin sotilas rintamassaan otsa
otsaa vastaan vastustajainsa ja vihollistensa kanssa, jotka
h�vytt�myydess��n olivat kokonaisen penkin h�nen omassa kirkossaan
anastaneet. H�nen mielens� kuohahti, veret kiehuivat h�nen poskillaan,
ja unohtaen rukoukseensakaan painua karkasi h�n arvelematta heid�n
kimppuunsa niinkuin olisi yhdell� iskulla heid�t musertaa tahtonut.
Vaistomaisesti tunsi seurakunta, mit� oli tulossa, niinkuin herk�t
mets�l�iset jo p�iv�� ennen ukonilman aavistavat. Voudin silm�k��n ei
katsetta kest�nyt, vaan l�hti seini� pitkin harhailemaan.

Panu siveli partaansa ja kirosi mieless��n voutia, joka oli saattanut

h�net t�h�n kiusalliseen asemaan. Mutta Jouko ei voinut kyllin
kummastella, mit� varten is� oli tullut kirkkoon.

--Nimeen Is�n, Pojan ja Pyh�nhengen! sanoi h�n tuimasti ja uhkaavasti,

--piti v�h�n v�li� ja jatkoi:

--�Sill� tiet�k�� se, ettei yksik��n huorintekij� taikka saastainen eli

ahne ja ep�jumalan palvelija ole Kristuksen ja Jumalan valtakunnan
perillinen, sanoo pyh� Paavali�, alkoi pastori.

Ja pit�en v�h�n lomaa h�n taas jatkoi:

�Mutta pettureille ja hirmuisille ja murhaajille ja salavuoteisille ja

velhoille pit�� sija oleman siin� j�rvess�, joka tulesta ja tulikivest�
palaa ja joka on toinen kuolema.�

Se oli kuin ensi puuskaus alkavasta myrskyst�, kaksi kovaa rajua

hy�kk�yst�, jonka j�lkeen ilma hiukan asettuu, noustakseen
s��nn�llisesti ja asteettain yh� suurempaan voimaan.

--Enk� min� taida eik� minun pid� en�� vaikeneman niist�

kauhistuksista, joita t��ll� kuullut ja katkeralla mielikarvaudella
havainnut olen, kuinka useat sanankuulijoistani vastoin kaikkea
kristillist� menoa surkuteltavassa ja suurimmassa pimeydess� vaeltavat,
niin etteiv�t pahaa hyv�st� ja valhetta totuudesta erottaa taida, vaan
antavat itsens� h�vytt�m�in viettelij�in ja velhojen ja muiden
taikuuden hengelt� riivattujen kautta johdattaa ja taluttaa. T��ll�
tied�n min� joka nurkassa viel� t�n� Herran valistuksen aikana pimeyden
t�it� harjoitettavan ja kalliisti ostettuja sieluja perkeleelle
pyydystett�v�n kaikenlaisilla lukulangoilla ja muilla pimeydess�
kudotuilla verkoilla, niinkuin lintuja pauloilla ja kaloja ongella. En
tahtoisi min� korviani uskoa siit�, mit� n�ist� perkeleen konsteista
kuullut olen ja mit� h�vytt�mi� asioita teid�n seassanne tapahtuu. Jos
Jumala siunaa yhden nuoren aviovaimon kohdun hedelm�ll� ja antaa h�nen
synnytt�misen aikansa joutua, kuinka ei vanhain �mm�in k�rk�s ja
h�vyt�n joukko piirit� ja saarra h�nt�? Ensin pelj�tet��n h�nt�
synnytt�misen kivun raskaudella ja kovuudella, sitten opetetaan tuhatta
naurettavaa asiata: sy�tet��n lukusuoloilla ja vy�tet��n langoilla
solmituilla niinill� ja k��rmeen nahkoilla, niinkuin minulle kerrottu
on, ja se kaikki siin� j�rjett�m�ss� tarkoituksessa, ett� sen kautta
kipuja v�hent�� ja est��.

--Jos Jumala tutkimattomassa viisaudessaan antaa jonkun ihmisen

sairauteen langeta, liioitenkin johonkin �killiseen ja senkaltaiseen,
jota harvemmin n�hd��n, niinkuin halvaukseen, p��nheikkouteen ja
lankeavan tautiin, niin luulette te niiden olevan noitain ja taikurien
nostattamia ja taitavan heid�n avullaan parannetuiksi tulla. Sent�hden
kutsutte te n�m� perkeleen palvelijat kylvett�m��n, loihtuja lukemaan,
arpomaan ja saatanan juonia tekem��n. Eik� t�m� ole perkeleellist�
menoa ja Jumalan t�ihin tunkeutumista? Voi, pitk�mielinen Herra Jumala,
joka sen kaltaisia vihasi asioita niin kauan k�rsit! Sill� se
pirullisin asia on, ett� se sairasten kallis aika, jonka Jumala viel�
heid�n viimeisill��nkin ja tautivuoteellaan heille lahjoittaa, t�ll�
helvetin liekill� kulutetaan niin kauan, ett� voima raukee, aika raukee
ja sieluparkain ilman yht�k��n parannusta Jumalan eteen astuman pit��!

Naiset alkoivat nyyhkytt�� siell� t��ll� kirkossa. Miehet

k��nn�hteliv�t. Sitten oli taas hiljaa kirkossa ja ulkona. Joku koira
siell� vain ulvahti.

--Mutta mit� on t�m� kaikki siihen ep�jumalain palvelukseen verraten,

jota harjoitetaan, ei tosin en�� kaikkialla, mutta monin paikoin
t�ss�kin pit�j�ss�! Yksi on Jumala ja ainoa h�nen poikansa, mutta
t��ll� on niit�, jotka monenlaisia haltijoita ja helvetin henki�
palvelevat ja kumartavat ja uhreilla lepytt�v�t, jotka heille puita ja
metsi� pyhitt�v�t ja el�imi� teurastavat. Mutta Jumala on kerran heid�t
ruhjova, ja taivaan tuli on polttava tuhkaksi heid�n ep�jumalansa--
olkaa siit� varmat!

--Oo, te taikurit ja velhot ja noidat, joiden kautta kaikki t�m�

pahennus yll�pidet��n, jotka pet�tte ja hengellisesti murhaatte ja
tapatte, kuinka luulette te kadotuksen v�ltt�v�nne, jotka niin monet
sinne saattaneet olette ja l�himm�isetkin sukulaisenne, lapsenne ja
heimolaisenne sinne viette ja saatatte! Jos ei ik�n�ns� helvetti� siin�
katsannossa, kuin Jumalan sana ilmoittaa, nimitt�in perkeleille ja
h�nen enkeleillens� valmistettu olisi, niin pit�isi sen vanhurskaan
Jumalan sen teid�n t�htenne valmistaman, sill� te olette riettaammat ja
pahemmat h�nt�. Mutta teid�n hetkenne on ly�nyt, koston ja
rangaistuksen p�iv� on tullut. Min� voisin teid�t lain vasaralla
murskata, voisin teid�t kahleisiin panettaa ja maalliseen ansaittuun
rangaistukseen saattaa sek� ynn� auttajainne ja suosijainne kanssa,
jotka ovat esivallalta k�skyn saaneet kirkon puolesta sotia, mutta
jotka n�it� k�skyj� ylenkatsovat.

--Ket� pastori tarkoittaa? �r�hti vouti ja kohentautui suoremmaksi

selk��ns� oikaisten.

Joko ei pastori kuullut tai ei siit� v�litt�nyt. H�n jatkoi kiihtyv�ll�

voimalla:

--Mutta Herra ei maallisen esivallan apua tarvitse, silloin kun h�n

tahtonsa t�yt�nt��n panee. H�nen k�tens� on voimallinen ja v�kev�, ja
sill� on h�n teid�t murskaava, kuni maan matoset, kun h�nen aikansa on
tullut, joka ei ole kauan viipyv�. Ole siis varuillasi, sin�kin
h�pe�m�t�n noita, joka, vaikka saatanan hengen t�ill� olet Herraa
kiusannut, uskallat h�nen omaan huoneeseensa astua! Astu ulos t��lt�
�l�k� palaja t�nne, ennenkuin katuvaisena syntisen� sen teet!

Kaikki v�ki kohahti seisoalleen ja tunki voudin penkki� kohti, jonka

p��ss� Panukin istui. Vouti oli noussut h�nkin yl�s.

--Pysyk�� paikoillanne siell� ja antakaa tiet� h�nelle! komensi pastori

kuivalla, k�skev�ll� ��nell�, joka vaikutti kuin tikarin kylm� pisto
nuijan iskujen per�st�.

Kun oli v�h�n asetuttu, huusi pastori taas uudelleen jylisev�ll�

��nell�:

--Astu ulos, saatana, sanon min�! Mit� viivyttelet?

--Jos Panu menee, sitten menen min�kin! huusi vouti.

--Mene! Ja mit�s tulitkaan?

--Mutta nyt en menek��n! Panu, �l� mene sin�k��n!--Ja vouti rehahti

taas istumaan.

--Ulos, noita, joka perkeleen voimaa olet uskaltanut apunasi k�ytt��!

Panu oli noussut l�hte�kseen. Mutta kun ei h�n v�en tungokselta

p��ssyt, k��ntyi h�n yht'�kki� p�in saarnastuoliin ja huusi:

--Mutta min� paransin h�net!

--Rohkenetko viel� suutasi avata t��ll�, murhamies! karjaisi pastori,

kumartuen eteenp�in yli saarnastuolin reunan. Kuule sitten, mit� et
ehk� tied�, ja kuulkaa se koko seurakunta! Sairas, jonka luulit
jaloillensa nostaneesi, on Herran voimasta kaatunut takaisin maahan ja
makaa nyt kuoleman kieliss�!--Tehk�� tiet� siell� oven suussa!

V�ki rynt�ili esiin, toiset ty�nsiv�t eteen, toiset taa, ja siin�

sekasorrossa katosi Panu penkist�. Laajalla, k�skev�ll� k�den
liikkeell� komensi pappi k�yt�v�n puhtaaksi, ja nopeasti n�htiin nyt
Panun pujahtavan ulos ovensuusta, jonne oli h�iri�n aikana
tunkeutunut.

Sanaakaan sanomatta nousi vouti penkist��n ja seurasi mukana. Ulos

tultuaan katseli h�n etsien ymp�rilleen, mutta kun ei Panua miss��n
n�kynyt, heitt�ysi h�n koko painollaan rekeens� ja k�ski karkeasti
kiroten ajamaan.

Mutta kun v�ki Panun ja voudin poistuttua oli kirkossa asettunut,

korotti pappi ��nens� ja virkkoi:

--Rukoilkaamme! sanoi h�n. Langetkaamme meid�n polvillemme ja

rukoilkaamme H�nt�, joka pahat rankaisee, hyv�t palkitsee, mutta
anteeksi antaa kaikille, jotka katuvaisina h�nen kasvojensa eteen
polvistuvat. Rukoilkaamme niiden puolesta, joita piru k�tyriens� kautta
pyyt�� pauloihinsa vangita ja joiden heikkoutta, sokeutta ja
ymm�rt�m�tt�myytt� h�n hyv�kseen k�ytt��. Rukoilkaamme, ett� h�n heid�t
valaiseisi ja heille voimia antaisi h�nen juoniansa vastaan seisomaan
ja puhdistaisi heid�n kotonsa ja kartanonsa niist� saastaisista
kiusaajista, niinkuin min� nyt h�nen huoneensa puhdistanut olen. Amen!

Joukon oli vallannut kasvava kauhistus papin pauhatessa, ja h�nest� oli

ollut, niinkuin olisi kirous h�nt�kin tarkoittanut, niinkuin olisi
pappi h�neen koko ajan silm�ns� teroittanut, ja kun v�ki kirkossa
kohahti seisoalleen, luuli h�n niiden h�nen p��lleen hy�kk��v�n
musertaakseen h�net sein�� vasten. Kun h�nen is�ns� nousi yl�s, sai h�n
viimeiset voimansa ponnistetuksi, tunki ulos ja l�hti sen, mink� jalat
kantoivat, kiit�m��n toverien luo nuotiopaikalle. Tuli oli siell�
sammutettu ja toverit poissa. Iskien sukset jalkaansa l�hti h�n latua
my�ten hiiht�m��n ja tapasi miehet harjun rinteell�, jonne Panu oli
k�skenyt heid�n menn� edelt�p�in h�nt� odottamaan, sill'aikaa kun h�n
viel� v�h�n voudin kanssa asioisi. Ei kukaan heist� ollut kirkossa
ollut, eiv�tk� he n�kyneet tiet�v�n, mit� siell� oli tapahtunut. Ei
Joukokaan k�ynyt siit� kertomaan. Hajalla silmin seisoi h�n harjun
sel�ll� ja katseli puitten aukosta alas laaksoon, jossa kirkko h�yrysi
sis�ll� olevain henke�, niinkuin Jouko v�list� oli n�hnyt m�rk�in
vuortenrotkojen h�yry�v�n, joiden sis�ss� haltijat asuvat.

* * * * *

Kun pastori astui alas saarnastuolista, uikuttivat naiset sek� sis�ll�

ett� ulkona, ja miehet istuivat synkkin� ja totisina penkkeihins�
painautuneina. H�n tunsi vaikuttaneensa, puhuessaan oli h�nest� ollut,
niinkuin joka sana olisi oikeaan paikkaansa iskenyt, niinkuin ne
olisivat maan alle tunkeneet pahojen henkien omiin asuntoihin, niinkuin
olisi kaiku niihin kaukaisimmasta korven kolkasta vastannut. Voimakas
itseluottamuksen tunne h�nen rintaansa paisutti. H�n oli mielest��n
ensimm�isen voittonsa voittanut, murtanut vihollisen rintaman, heid�t
pakosalle peloittanut. Samaan tapaan h�n tahtoi jatkaa, tahtoi ajaa
heit� takaa heid�n viimeisiin piilopaikkoihinsa. Panu oli peloitettu,
h�nen silm�ns� oli arasti v�l�ht�nyt, ja selk� oli h�nen kirkosta
poistuessaan ollut kuin pakenevan, h�pe�v�n otuksen. Ei h�n varmaankaan
en�� ole t�nne uskaltava, mutta min� ajan h�nt� takaa, niinkuin
mets�st�j� sutta ajaa, ja seiv�st�n h�net luolansa suulla! Ja h�nest�
oli, niinkuin el h�n siihen olisi tarvinnut muuta asetta kuin sanansa
ja sen voiman.

XI.

��nett�min� ja nopeasti, niinkuin olisi tuuli heit� takaa ty�nt�nyt,

hiihtiv�t Panu ja h�nen miehens� samaa latua, jota tulleetkin olivat.
Ensimm�isen� hiihti Panu itse, viimeiseksi j�i v�hitellen Jouko.
Ehditty��n harjun laelle h�nt� odottavan joukkonsa luo oli Panu
sanaakaan sanomatta antanut merkin l�ht��n ja puhaltanut muista edelle,
eik� kukaan rohjennut hiiht�� h�nen kupeellaan eik� puhutella h�nt�.

Panulla oli paljon mietitt�v��, ja yh� kiivaammin lykk�si h�n lyly� ja

sauvan sompaa hankeen iski.

Pappi oli n�ytt�ytynyt voimakkaammaksi kuin miksi Panu oli h�net

luullut. H�nen sanansa oli sattuva, puhe voimakasta ja katse tuima.
Tiet�j� h�n on, ja h�nen tietonsa on tehoisa, mill� voimalla h�n sitten
liikkuneekin. Ei h�n muuten olisi voinut Rampa-Riitan parannusta
tyhj�ksi tehd�.

Oli alkanut raskaasti tuulla, suurilla soilla yltyi se pist�v�ksi

viimaksi, ajoi lunta edell��n ja karisteli sit� puista, samalla kun
mets� vihaisesti ja k�rtyis�sti usahteli.

Tiesi mik� vaara h�nest� viel� koituisi. Eik� n�ytt�nyt olevan mit��n
keinoja h�nen kukistamisekseen. Kaikkia muita vihoja ja kiroja vastaan
tiesi Panu taiat ja loihdut, mutta kirkkotaikoja, ristintaikoja ja
papin silm�nteiden lumouksia vastaan ei h�n taitanut ainoatakaan.

Hetken hiihti h�n ep�varmana, miltei pelokkaana, niinkuin vaaran

uhkaamana, jota ei tuntunut voivan torjua.

Jos ne p��sev�t tietoon sen voimasta, jos kansa l�htee sit� kulkemaan
ja joutuu sen tenhottavaksi... Se on siit� estett�v�, kiellett�v�. Viha
vihaa, kirot kiroja vastaan!
H�n tunsi jo alkavansa olla selvill� siit�, mit� ainakin ensi aluksi
olisi teht�v�. Ja kuta syvemm�lle h�n omiin metsiins� painui ja
kirkolta urkeni, sit� my�ten kasvoi my�skin h�nen luottamuksensa ja h�n
tunsi voimainsa paisuvan. Sinne menev�in tie nostetaan pystyyn, ladut
lumotaan, ja jos h�n t�nne uskaltaa ... ei silloin ehk� lis�taikoja
tarvitakaan ... ei tarvittu Reidallekaan.

Lyhyt talvinen p�iv� alkoi pimet�. Tuuli oli alkanut kiihty�

lumimyrskyksi. Panu hiljensi hiihd�nt��ns� ja odotti miehi��n suuren
suon reunassa. Toinen toisensa j�ljest� tulivat ne lumisina haamuina
esiin pet�jik�st�.

--Miss� on Jouko? kysyi h�n.

--Siell� se per�ss� painaa.

--Eik� jo tehd� nuotiota? kysyi Kuisma, joka oli hiukan uuvahtanut y�n
valvottuaan markkinailoissa.

Mutta kun Panu oli sit� mielt�, ett� kuljettaisiin viel� suoaukon
poikki ja asetuttaisiin y�ksi sen toisella puolella olevan korkean
Rajavaaran suojaan, jatkettiin taas matkaa. V�h�n matkaa hiihdetty��n
huusi Panu j�lleen:

--On kai Jouko siell�?

--N�ytti v�h�n v�s�htyneelt�, mutta tottapahan tulee, vastattiin.

--Kyll� Jouko aina tulee! huusi toinen.

Mutta yh� enemm�n j�i Jouko j�ljelle muusta seurueesta.

Luihin ja ytimiin olivat h�neen papin sanat tunkeneet. H�n oli kuin
lamautunut niiden painon alle. T�h�n saakka oli h�nen is�ns� h�nest�
ollut voimakkain, mahtavin mies maailmassa. Nyt oli h�nest�, kuin olisi
is� voitettu, nujerrettu, niinkuin h�n tuolla peloitettuna pakenisi sit�
pahaa, mit� oli tehnyt. Ent� jos se pappi koko markkinav�en heid�n
j�lkeens� ajaa? H�nt� peloitti niin, ett� jalkaa herpaisi, ja h�n luuli
muidenkin pelk��v�n, kun niin tuimasti hiihtiv�t, is�n kaikista
enimmin, jota ei n�kynyt kuin vilahdukselta suurimmilla aukeilla.
Myrsky kiihtyi, hongat ruskivat, mets� m�yrysi. Se ei tulekaan itse,
l�hett�� henkens� ja haltijansa... Miksei minua ole kastettu, etteiv�t
perkeleet ja paholaiset mit��n mahtaisi?... Suksen j�ljen nietosti
umpeen, yh� vaikeampi oli Joukon sit� seurata. Suuria lumipalloja
putoili puista h�nen ymp�rilleen, milloin eteen milloin taakse, milloin
aivan suksien kannoille. Kun enn�tt�isi Rajavaaran turviin, joka on
pyh� paikka, hyv�in haltijain asumus, siell� eiv�t mit��n mahtaisi! Ne
ottavat h�net, kun eiv�t is�� tavoita. H�n huusi, mutta ei kukaan
vastannut. Silloin oli h�n kuulevinaan niinkuin susien ulvontaa
takaansa korvesta. Tultuaan suolle luuli h�n n�kev�ns� niit�
laumoittain istumassa pet�j�in takana. H�n koetti rauhoittua, muistaa
jotakin taikaa, niinkuin is� oli neuvonut silt� varalta, ett� mets�
alkaisi peitt��. Ei muistanut mit��n ja ponnisti kaikki voimansa. Kohta
huomasi h�n ei en�� tiet�v�ns�, minne hiihti. �sken oli tuuli ollut
takaa p�in, nyt se tuli kupeelta. Mutta kun h�n aikoi k��nty�, n�ki h�n
karhun kahdella jalalla seisomassa siell�, minne olisi ollut ment�v�.
Nyt muisti h�n, ett� t�ytyi heitt�� hattu olkansa yli j�ljelleen, jos
pedot ahdistivat. Mutta tuskin oli h�n sen tehnyt, kun tunsi maan
edess��n kohoavan ja suksien vaipuvan edess��n pehme��n, upottavaan
umpeen. Ponnistellessaan luuli h�n n�kev�ns� suksien k�rkien edess��n
k��rmeiksi muuttuvan ja h�nt� tavoitellen kiemurtelevan. H�nt� alkoi
kantaa taap�in, h�n el saanut kantahihnoja irti, kaatui sel�lleen,
siit� syrj�lleen, eik� ollut h�ness� en�� miest� nousemaan.

Kun el Joukoa alkanut nuotiolle kuulua, l�hdettiin h�nt� etsim��n ja

l�ydettiin tiedotonna vaaran alta. Kun h�net nahkoihin k��ritty� ja
tulen ��ress� l�mmitetty� saatiin hiukan tointumaan, alkoi h�n
hourailla papista ja huusi: �Polttaa! polttaa!�

--Kuka polttaa?

--Is� polttaa, polttaa ... kiroo ... kiroo!

--Oliko Jouko teid�n kanssanne minun poissa ollessani? tiedusteli Panu

Ilpolta.

El ollut,--tuli v�h�n ennen kuin sin�.

Panu oli pian selvill� siit�, ett� Jouko oli ollut kirkossa ja luuli
nyt itsens� kirotuksi. H�n koetti puhaltamalla h�nt� kasvoihin,
hieromalla ohimoita ja hiljaa lukemalla her�tt�� h�nt� ja p��st�� papin
piloista, joihin poika silminn�ht�v�sti oli joutunut, mutta tunsi
voimattomuutensa. Kirkkohiisi el ollut h�nen lumottavissaan. V�h�n ajan
per�st� Jouko kuitenkin nukkui ja alkoi hengitt�� rauhallisesti.

Kun oli illastettu ja miehet laittelivat tilojaan, kutsui Panu, joka

koko ajan oli totisena ja v�h�puheisena istunut, mukaansa vanhimman
miehist��n, Ilpon, astui suksilleen ja hiihti pois. Kukaan el tiennyt,
minne h�n meni, mutta ett� h�nell� oli jotakin tavatonta tekeill�, sen
he ymm�rsiv�t.

Myrsky oli yh� kiihtynyt. Luokkina taipuivat hongat, ja kuuset

huojuivat katketakseen, lumen ry�pytess� vihaisina kuohuina, miss�
v�h�nk��n oli aukeaa paikkaa.

--Lapin myrsky, virkkoi Ilpo.

--Sano paremminkin papin, vastasi Panu.

--Senk� olisi nostama?

--Mutta kohta asettuu.

--Mit� aiot, Panu?

--Aion asettaa.

Panu hiihti vaaran rinnett� v�h�n viistoon, kohoten hiljalleen

yl�sp�in. Keskiy�n aikana ehtiv�t he vaaran laelle, joka oli kallioinen
ja jylh�, kasvaen paikoitellen sakeaa l�pip��sem�t�nt� n�reikk��.
Hiihdellen edestakaisin ik��nkuin etsien jotakin pys�htyi Panu viimein
korkean yksin�isen kiven juureen.

--T�ss� lev�t��n v�h�n, viek��t vihurinsa, jos voivat, meid�n t�ytyy

n�ytt��, ettei pel�t�. Myrskyill��n luuli Reitakin voittavansa, mutta
tuuli puhaltaa, ja mies seisoo vastaan. Tunnetko paikan?
--Tuntenenhan Rajakiven.

--Ulvokoonhan nyt, mit� ulvoo. Kohta lakkaa.

--Onko sinulla ne sanat?

--El ole ennen tehtyj�. Mutta vereksist� vara parempi.

--Kuulletko myrskyss�, mit� haltija sanoo?

--Painan korvani kiven kylkeen. Nyt nukutaan. Johan myrskykin

heikkenee. Tuiman laukan varsa tekee, pian v�s�htyy.

Miehet painuivat pitk�kseen havuvuoteelleen. Kun Ilpo jonkin aikaa

nukuttuaan her�si, oli Panu poissa.

Myrsky oli laannut, ja taivas oli poudassa. Hele�n punainen aamurusko.

kuumotti jo taivaan rannalta ja punaili heikolla punallaan n�reit�
vaaran laella, joihin myrsky oli iskenyt lunta niin, ett� ne olivat
kuin lumipatsaita.

Ilpo seurasi Panun j�lki�, jotka l�htiv�t kiven ymp�ri kiert�m��n. Ne

kulkivat sen ymp�ri kolmeen kertaan yh� ahtaammassa piiriss�, ja
viimein veiv�t ne yl�s kivelle. H�n kiipesi j�ljest� ja n�ki Panun
kiven korkeimmalla laella loitsijan liikkeit� tekem�ss�. H�n
kumartelihe, heitt�ytyi taap�in, nakkasihe suulleen ja mutisi ep�selvi�
sanoja; yht'�kki� tempasi h�n pienen matkarummun poveltaan, p�risytti
sit� ensin hiljemmin, sitten kovemmin ja kovemmin samalla py�rien yh�
kiihtyv�ll� vauhdilla, kunnes seisahtui silm�nr�p�yksess� yhteen kohti,
ojensi molemmat k�tens�, toisessa rumpu, toisessa sen kalikka, etel��n
p�in, jossa kohoavista kosken usvista p��tt�en kirkonkyl� sijaitsi, ja
melkein kiljumalla loihti:

--Ole Kiesunen kirottu,

manattu Marian poika,
�ll�s yl�s uskaltako,
t�st� kautta poikki tulko,
ei ylitse, ei alitse,
eik� ymp�ri ik�n�!
T�h�n suistukoon sukusi,
kaatukohon kaikki kansa--
Tuonne ma sisun manoan
kirkkoinesi, kelloinesi
pime�h�n Pohjolahan,
Lapin laajoille perille,
paikoille pohjattomille,
maille ristim�tt�mille.
Kiveks kirkko muuttukohon
paaeks huone haihtukohon.
kirkon risti kuusen latvaks,
kello kaheks haljetkohon,
palaset papille p��h�n----

Tuskin oli Panu loitsunsa lopettanut, kun auringon juuri laitaansa

nostaessa ilmaantui ihmeellinen n�ky taivaalle. V�h�n yl�puolella
mets�ist� taivaan rantaa sill� kohdalla, miss� usva Kirkkokoskesta
kohosi, alkoivat yht'�kki� kirkko, tapuli ja kirkonkyl�n talot ilmaan
kangastua.
Panu n�ki sen, h�n j�hmettyi yhteen kohtaan seisomaan ja tuijotti
kauhistuksissaan uhkaavaa ennett�.

Mutta silloin tapahtui toinen ihme. Kirkko katosi, ilmaantuakseen

samassa yl�salaisin, katto ja torni maata vasten.

Riemuiten huusi Panu Ilpon todistamaan, ett� kirkko oli kumollaan.

Sen voivat muutkin miehet todistaa. Kun he olivat Panun kanssa vaaran
sel�lle hiiht�neet, n�kyi, kangastus viel� semmoisenaan etel�n
ilmoilta. Ilpo saattoi vakuuttaa todeksi, ett� enne oli Panun
loihtiessa siihen sellaisena ilmaantunut.

Sanattomina seisoivat miehet. Kuismakin, joka ei t�h�n saakka ollut

Panua enemm�n kuin muitakaan noitia uskonut, seisoi totisena ja
h�mm�styneen�. Her�tty��n ja kuultuaan, mit� oli tapahtunut, oli Jouko
samassa p��ssyt piloistaan. Pappi ja h�nen puheensa olivat kuin pahaa
unta, ja usko is��n ja h�nen voimaansa oli tullut takaisin.

Miesten hiiht�m��n hankkiutuessa virkkoi Ilpo:

--Ihme on, jos nyt Rajavaaran yli uskaltaa.

--Ja jos uskaltaa, niin olkoon oma asiansa, osaako takaisin, sanoi
Panu.--Ja t�st� p�iv�st� kutsuttakoon t�t� vaaraa Kirovaaraksi, lis�si
h�n suksilleen nousten. Kutsuttakoon kahdestakin syyst�: kirottu olkoon
t�st� l�htien Ristin-Kiesuksen kirkko ja kirottu jokainen, joka t�st�
kirkolle kulkee.

--Olkoon, kuten Panu sanoo, vahvisti Ilpo ja muut miehet h�nen

mukanaan.

XII.

Kolme hyv�n hiihtomiehen p�iv�matkaa kirkonkyl�st� koillisia ilmoja

kohti oli Korpivaaran suuri karjalaiskyl� ison sel�n pohjukassa.
Kahtaalta tulevat ylimaiden vedet muodostivat korkean vuorisen niemen,
jonka juuressa mantereen puolella kaitaa kannasta oli Panulan kaikkia
muita isompi talo. Kes�ll� meni kaikkien koskia my�ten kulkevain tie
siit� sivu, ja talvella toivat siihen kaikki suksenladut ja porotiet.
Kaikki liike, mik� Ven�j�lt� ja Vienasta kulki Suomeen, k�vi t�st�
ohitse.

Korpivaaran kyl� oli ammoisista ajoista ollut kaiken pohjoisen Karjalan

keskusta ja yhtym�paikka. Siin� he keskin�iset kauppansa k�viv�t ja
siihen kokoontuivat jokavuotisia uhrejaan viett�m��n. Vasta sitten, kun
kirkko Kontoj�rvelle rakennettiin, siirtyi kaupan keskusta sinne, ja
paikan merkitys v�heni. Mutta uhripaikkana pysyi se yh� niinkuin
ennenkin.

Tiet�j�suku, joka niemen talossa asui, oli niin vanha, ettei sen
alkujuurista vanhimmatkaan miehet tainneet selv�� saada. Arveltiin sen
siin� asuneen satoja vuosia aina siit� alkaen, kun lappalaiset j�rven
rannoilta karkoitettiin ja karkoittajat vakinaisen asumuksen laativat.
Se oli rikastunut mets�n k�ynnill� ja turkisten kaupalla, mutta
maanviljelykseen ei viel� ollut suuremmassa m��rin perehdytty, kun maat
olivat vuorisia ja soisia. Siell� t��ll� rusotti jokin pieni kaski
vaaran rinteell�, mutta peltoa ei ollut ollenkaan, ei Panun talon
ymp�rill� eik� muuallakaan. Suurimman rikkautensa ja mahtavuutensa
olivat Panut kuitenkin hankkineet tiet�j�ammatillaan. Panulan is�nt�
oli aina niin kauan kuin muistettiin ollut taikuri. Kaikki olivat he
olleet kuuluja noitia, muutamat kuuluja kautta koko Karjalan.
Kotipuolessa kerrottiin lukemattomia taruja vanhain Panujen taidosta.
He osasivat sairaita parantaa paljaan sanan voimalla ja, jos
tarvittiin, my�skin terveet ihmiset tai el�imet sairaiksi saattaa.
Mets�stys-, kalastus-, karja- ja kauppaonnea he jakoivat kaikille
tarvitseville, eik� kukaan viisas ja mielev� mies l�htenyt pitemm�lle
matkalle k�ym�tt� vaaroja vastaan varautumassa Panunniemess�. Tulevia
asioita tiesiv�t he arpaseulan ja taikarummun avulla ilmoitella,
varkaita ilmiantaa ja varastettuja tavaroita takaisin tuottaa. Silm�
oli Panuilla ter�v� ja sen luonti niin voimakas, ett� kerrottiin sit�
rohkeimpainkin vavahdelleen. Mutta kuta kauempana heist� kerrottiin,
sit� suurempia sanottiin heid�n tehneen. Sanottiin heid�n osaavan oma
haamunsa muuttaa, tekeyty� karhuiksi, susiksi, kotkiksi, k��rmeiksi,
jopa ankeriainakin j�rvien poikki uiskennella. Lapin kuuluisimpiin
noitiin heit� verrattiin, vaikkeiv�t voineetkaan loveen langeten ja
tainnoksiin heitt�ytyen antaa hengen ruumiista irrallaan vaeltaa ja sen
sinne aikansa oltua taas palata n�kemi��n kertomaan. Mutta loihduissa
ja sanainsa voimassa olivat he Lapin noitia etev�mm�t. Monet olivat ne
tarinat, joita kerrottiin Panujen ja lappalaisnoitain v�lisist�
taisteluista. Kerrankin olivat muuan vanha muinainen Panu ja
lappalainen olleet kalassa toinen toisella puolella j�rven. Lompsalo
oli lappalaisen nimi, ja h�nell� oli seita niemen nen�ss�, jossa
kalasti ja jota palveli. Mutta Panulla ei ollut seitaa, eik� h�n
semmoisia l�hitienoillakaan suvainnut, kun tiesi pilaavan kalaonnea.
Silloin meni Panu salaa y�ll� ja s�rki seidan. Lompsalon kalaonni
katosi, mutta nyt sai Panu kaloja niin runsaasti kuin ottaa tahtoi.
Uuden rakensi Lompsalo seidan ja paransi onnensa, pilasi toisen. Viel�
senkin repi vihollinen. Mutta silloin suuttui Lompsalo ja vaati Panun
taisteluun korkealle vuorelle, jossa sanan voimalla tapeltaisiin,
loihtuja ja taikoja tehden. Panu suostui vaatimukseen ja varasi parhaat
sanansa ja tietonsa ter�vimm�t. Mutta Lompsalo pukeutui poroh�r�ksi ja
aikoi sill� tavalla yll�tt�en s�ik�ytt�� luonnon Panulta. Mutta Panu
seisoi jo vaaran laella valmiina, ja kun n�ki poron juoksevan vuoren
rinnett� yl�s, huusi h�n: �Sin� olet Lompsalo!� Silloin muuttui
Lompsalo siit� manauksesta takaisin omaksi itsekseen ja tunnusti
itsens� voitetuksi, eiv�tk� lappalaiset sen kerran per�st� rakentaneet
seitojaan sinne, miss� panulaiset liikkuivat.

Is�st� poikaan kulki tieto, ja oli yh� karttumaan p�in, sill� he

hankkivat sit� muiltakin tiet�jilt� l�helt� ja kaukaa anastamalla
heid�n haltijansa joko v�kivallalla tai ostamalla ottaen. Ei ollut
tiet�j�n toimi perinn�llinen, mutta heimon yhteisiss� k�r�jiss�
valittiin kuitenkin aina is�ns� seuraajaksi Panulan vanhin poika, jolle
is� parhaat ja salaisimmat tietonsa antoi perinn�ksi. Mutta vaikka
vanhin poika sai parhaat tiedot, pirahteli siit� muruja nuoremmillekin,
jotka suvun kasvaessa eroilivat em�talosta ja rakensivat itsekseen
talonsa sen l�heisyyteen, niin ett� v�hitellen kasvoi kyl� toisensa
per�st� j�rven rannoille kalaisimpien lahtien pohjaan. Yht� heimoa
olivat kaikki, mutta eiv�t et�isimm�t talot en�� pitkiin aikoihin
olleet sukulaisuuden polvekkeista osanneet lukua pit��. Mutta
pikkutiet�ji� olivat kaikki panulaiset. Kannustaan osasi jokaisen talon
is�nt� kotitarpeikseen p�rist��, osasi kysy� arvalta neuvoa
yksinkertaisemmissa asioissa ja loihtia ja vihoja parannella. Suvun
vanhemmilla miehill� oli viel� useammilla oma m��r�tty teht�v�ns�
jokavuotisissa suurissa uhrijuhlissa; mutta ylimm�isen� uhripappina
toimi aina Panulan is�nt�.

Muissakin asioissa oli h�n kansansa ensimm�inen mies ja sen johtaja.

Jokatalviset karhun tapot, suden ja hirven hiihd�nn�t ja suuremmat
kaupparetket h�n j�rjesti ja ohjasi. K�r�jiss� h�n oli ylimm�inen
tuomari ja tuomion toimeenpanija.

Eik� miss��n talossa ollut soitto- ja laulutaito niin viljelty kuin

Panulassa. Siell� ne enimm�t laulut taidettiin, ja siell� oli parhaat
soittajat ja soittokoneet. Tuvan sein�m�ll� riippui vanha kannel, jota
sanottiin samaksi, mink� W�in�m�inen heitti rannalle Suomesta
l�htiess��n; toiset arvelivat sit� vain sen mukaan tehdyksi. Pitk�t
talvipuhteet suurissa tuvissa laulettiin ja soitettiin ja kisailtiin,
sill� yht� varakas kuin oli talo, yht� vieraanvarainen se my�skin oli.

Mutta suurimman maineensa ja merkityksens� olivat panulaiset saaneet

siit�, ett� he uhripaikkaa hoitivat ja pyh�� vuorta vartioivat.
Korpivaaran korkeimmalla kukkulalla oli tuuhean n�reik�n ymp�r�im�n�
tasainen kentt� ja sen keskell� suunnattoman suuri koivu, mik� n�kyi
penikulmien p��h�n et�isimpien vaarojen harjanteille ja yli aavojen
ulappain. Koivun oksille ripusteltiin jumalalle uhratut turkikset,
kalliit ostokankaat ja helyt kiitokseksi mets�styksen onnistumisesta ja
onnistuneista kaupparetkist�, mutta sen juuresta pulppuavan kiilt�v�n
l�hteen pohjaan upotettuun hopeakattilaan heitettiin kullat, hopeat,
vasket ja tinat. Koivun alla oli kivinen alttari, jonka edess� teuraat
tapettiin ja jonka p��ll� ne paistettiin; alttarin ymp�rill� oli suuri
keh� tasaisia kivi�, joiden p��ll� istuen tiet�j�t uhriateriansa
nauttivat, mutta muu v�ki asettui niiden ulkopuolelle. Samain kivien
p��ll� istuttiin k�r�j�tkin.

Paikka oli pyh�, ja pyhitetty oli koko laaja niemi k�rjest��n alkaen
aina siihen, miss� mets� loppui nuolen ampuman p��ss� Panulan talosta.
Ei saanut niemen rannoilla kalaa pyyt��, ei vaaran rinteilt�
mets�llist� ampua. Hiljaa, airoja kolistelematta soudettiin sen
rantoja, eik� mets�ss� saanut huhuta eik� tulta viritt�� muuta kuin
uhritulen uhrien aikana. Sill� vuori oli haltijain asuma ja
Tapiolaisten k�ym�paikka, ja he tahtoivat siell� h�iritsem�tt�
lep�ill�. Sinne ajoi Tapio karjansa, mink� tahtoi mets�miehilt�
s�ilytt��. Kun hirvi ui lahden poikki tai ilves j��n yli niemeen
juoksi, turvautuen sen rotkoihin ja louhuihin, jotka yhdelt� puolelta
veitsiviilo-kallioina veteen putosivat, tuli ajomiehen j�tt�� riista
rauhaan ja avop�in astua pyh�n puun juurelle uhraamaan ja lepytt�m��n
mets�n haltijata siit�, ett� oli h�nen elukkaansa ahdistellut. Siell�
kukutteli Mielikki kaunis��nisimpi� k�k�si��n, ja sinne vihelteli
Tellervo pikkukarjansa: oravat, teiret ja pyyt. Mutta kun salon v�ki
sattui simasuulle, ajoi se vuorenrinteilt� linnut lentoon ja pani
kiirett� nelj�n jalan juokseville, joita silloin kaikki l�heiset mets�t
vilisi. Itse olivat jumalat vuoren asunnokseen pyhitt�neet. Vanha
tarina n�et kertoi, ett� kun ensimm�inen Panu t�h�n asettui ja kysyi
arvalta, mihin haltija tahtoisi uhrilehdon asettaa, niin vastasi arpa
ja neuvoi valjastamaan nuoren poron, joka ei ennen ollut pulkan edess�
ollut, ja ajamaan sill�, kunnes pys�htyi. Kuhun poro pys�htyy, siihen
tehk��n Panu karsikon. Valjasti Panu poronvarsan ja hypp�si pulkkaan.
Hihnaton varsa kiiti kuin myrskytuuli ulos j�rven j��lle, laukkasi
niemen vartta ja sen nen�n ymp�ritse ja kun oli kierroksen tehnyt,
heitti tiukan mutkan ja kiisi jyrkimm�st� kohti vaaran rinnett� yl�s.
Jo luuli ajaja tuhonsa tulleen ja viimeisen p�iv�ns� valjenneen; kivet
kipen�itsiv�t ja kaarna puista sinkoili. Mutta p��sty��n vaaran
korkeimmalle kukkulalle pys�htyi poro korkean koivun alle, s�rp�isi
vett� sen l�hteest� ja kaatui kuoliaana sen partaalle. Siit� tiesi Panu
vaaran ja niemen pyhitett�v�ksi ja pyhitti t�ss� l�hteen ja koivun, ja
uhrasi joka vuosi poronvarsan sill� sijalla, miss� haltijat olivat
omansa ottaneet.

H�iritsem�tt� olivat Panulaiset saaneet hallita heimoaan, ja

vapaaehtoisesti taipuivat muutkin heimot kuuluisain uhripaikan
hoitajain hengellisen johdon alle. Syntyi silloin muutamia miespolvia
takaperin Panulan tiet�j�lle, joka oli sukunsa voimakkaimpia ja
taitavimpia, kaksoispojat, joista toiselle pantiin nimeksi Panu,
toiselle Reita. Yht� suuria tiet�ji� tuli molemmista, yht� hyvi�
laulajia, mets�miehi� ja kaupantekij�it� he olivat. Vuorovuosin
toimittivat he is�ns� kuoltua uhripapin teht�vi�, vuoroin hoitivat he
heimon ja talonsa asioita kyl�ss� ja kotosalla, ja heimo oli
mahtavimmillaan ja sen maine korkeimmillaan. Panu oli ehk� voimiltaan
v�kev�mpi, mutta Reita oli ter�v�mpi tiedoiltaan ja taitavampi loihtuja
lukemaan, mutta seppi� olivat he yht� mainioita molemmat, niinkuin
kaikki Panulan miehet aina ammoisista ajoista olivat olleet. Mutta
naiset h�iritsiv�t veljien v�lin. Lapinretki� viel� k�ytiin, ja joka
talvi samoilivat Panun heimon miehet pohjoisissa seuduissa verottamassa
ja nahkoja ostamassa. Er��n� talvena, kun Panu oli itselleen naisen
naapurista ottanut, iski Reita sukset jalkaansa ja l�hti Lappia kohti
hiiht�m��n. Mieli apeana h�n l�hti, ei en�� veli veljelle tuntunut,
joka y�t p�iv�t naisensa kanssa eleli. Kauan oli h�n retkell��n ja
hyvi� huomenlahjoja, joita oli sanonut l�htev�ns� hankkimaan, h�nelt�
nuorikolle odotettiin, sit� parempia kuta viikomman viipyi. Kului
syd�ntalvi, tuli hankiaisten aika, mutta ei kuulunut Reitaa tulevaksi.
Olisiko Turja tuhonnut miehen? Suuri oli levottomuus Panulassa, kun
lumet sulivat eik� miest� viel�k��n kotiin kuulunut, ja kovin alkoi
tulla veljellekin ik�v�. H�n uhraili, kysyi tietoja taikarummulta,
helisteli, ravisteli, mutta aina pys�htyi arpanappula lappalaiskodan
kohdalle eik� kotitiet� koskaan tavoitellut. Luultiin Lapin h�net jo
tuhonneen ja varustauduttiin retkelle h�nt� etsim��n.

Aina oli arpa totta puhunut, ja totta se puhui nytkin. Kotiin Reita
kyll� tuli, viiletteli koskia my�ten ensimm�isill� avovesill�, mutta
toi tullessaan nuoren Lapin naisen, jonka oli omakseen ostanut, ja
venheellinen tavaraa seurasi mukana, ynn� saattov�ke� suuri seurue.
Pahastui veli vierasta v�ke�, ja Panun vaimo vieroi halveksitun heimon
naista tuvastaan, eik� olisi suku suvainnut outolaisia omalle
alueelleen. Reita kokosi tavaransa is�ns� vanhasta talosta, niinkuin
olivat nuoremmat veljet ennen h�nt� tehneet, souti j�rven yli ja teki
sinne oman tupansa, mutta vaimonsa heimolaisille oli h�n luvannut
kotopaikan, kalavedet ja oravimets�t j�rven et�isimm�ss� pohjukassa,
jota siit� pit�en alettiin Lapin pohjaksi kutsua.--�Miksi riista on
v�hennyt, miksi karhut kaikkoavat ja hirvet korpimaille kiert�v�t?�
kysyi h�n k�r�jiss�, jossa h�nen veljens� ja muut miehet h�nt�
koettivat taivuttaa lupauksestaan luopumaan. �Siksi�, vastasi h�n,
�ett� Lapin mies ne luokseen lumoo. Mutta nyt se tuo ne takaisin.� Ei
saatu h�nt� hyv�ll� luopumaan, eik� veli suostunut velje� vastaan
v�kivaltaankaan ryhtym��n. Ja alussa n�yttikin silt� kuin olisivat
oravat sakeammassa juosseet ja niinkuin olisi suurta riistaa: karhua,
hirve� ja ilvest� ja ahmaa ollut enemm�n kuin pitk��n aikaan ennen.

Ilmiriitaa ei veljesten v�lill� syntynyt, vaikkei ollutkaan v�li niin

l�mmin kuin ennen ja vaikka molemmat omaan aittaansa kokosivat.
Yhteist� oli t�h�n asti ollut mets�npyynti, kalastus, kaskenpoltto ja
kauppa koko heimon. Nyt k�ytiin kahtaalla kalassa ja mets�ll�, kaskessa
ja kaupalla, ja kohta kulki joka talo omia asioitaan. Ja Panun pojat
haukkuivat Reidan poikia �Lagin kissoiksi�, ja Reidan pojat kostivat
toisten ansoja h�vitt�m�ll� ja onkipaikkoja pilaamalla, josta syntyi
tappeluja ja alituisia naisten kielien kanteluita.

Reita oli luopunut uhripapin toimesta, ja Panu sai silloin hoitaa

vuorta ja sen haltijoita. Mutta vanhimmasta pojastaan Reidasta h�n
tiet�j�t� kasvatteli ja antoi h�nelle kaikki viisaudet, mitk� oli
is�lt��n saanut, ja paljon viel� lis��, mit� oli lappalaisilta oppinut.
Vaan kun ei is�n mielest� sek��n riitt�nyt, sanoi h�n pojalle
kuollessaan: �Ota sukseni�, sanoi h�n, �ja kun minut olet pyh�n vuoren
rinteelle haudannut, niin l�hde hiiht�m��n ja hiihd� viikko pohjoiseen
ja toinen luoteeseen, niin n�et huimaavan vaaran ja sen alla kuohuvan
kosken, jossa �itisi taatto asuu. Se neuvoo sinulle, mit� ei neuvonut
minulle.�

Nuori Reita oli kauan kateissa, ja kun tuli takaisin, ei kenellek��n

kertonut, miss� oli ollut. Mutta h�nen tulostaan kerrottiin kohta kumma
tarina. Pitk�ksi oli alkanut k�yd� aika oudoilla mailla ollessa, mutta
pitk� oli matka, eik� osannut tiet� kotiin. Kutsuu kyytimiehet ja lupaa
parhaan lehm�ns� palkkioksi. Munan sanoi kulkevansa kuin teiri, mutta
ei siit� huolinut, toinen kuin metso, mutta ei metsokaan kelvannut;
mutta kolmas tuli kotkana, ja sen selk��n istui. Tuskin oli liikkeelle
l�hdetty, niin j�i hattu taipaleelle.--�Pys�yt�, hattu putosi!� pyysi
h�n.--�Ei ole aikaa k��nty�, jo on seitsem�n kirkon ohi tultu�, sanoi
kokko, ja samassa oltiin kotona. Kokko iski kyntens� lehm��n ja kantoi
uhrivuorelle, ja siell� ovat sen luut viel�kin.--Eik� kertonut Reita
sit�k��n, mit� oli oppinut, mutta pian n�htiin, ett� h�nell� oli henget
hallussaan. Milloin h�n tahtoi, saattoi h�n tiedottomaksi heitt�yty�,
hengen ruumiistaan irtauttaa ja vaelluttaa sit� kaukaisissa maissa ja
tulevissa ajoissa vast'edes tapahtuvia asioita tiedustelemassa. Toi h�n
my�skin aivan uusia salaisia tietoja tullessaan: oli oppinut taikain
taidon ja alkoi niit� apunaan k�ytt�� ja tarvitseville neuvoa. Ei
sanonut mets�ll�, kalassa, taudeissa, matkoilla eik� miss��n en��
loihtuja ja lukuja ja kolmen sanan salaisuutta tarvittavan. Ken taisi
taian, k�sitempun tenhon, sek� taian salaisen avaimen, joka saattoi
olla kivi, hammas, luu, ukontaltta tai sen semmoinen, tiet�j�lt�
lunasti, h�n saattoi sill� haltijat sitoa tai p��st��, miten milloinkin
tarkoituksiinsa soveltui, eik� siihen sen parempaa viisautta tarvittu.
Loihtu ja laulu oli tietoa, jota ei joka miehell� ollut, taika oli
taitoa, jonka jokainen voi oppia.

Kummana Reitaa ensin katseltiin ja kummia h�nen taioistaan kerrottiin.

Mutta v�hitellen tuli Reitala kansan k�ym�paikaksi, sek� oman heimon
ett� kaukalaisten. Panulan veljesten tietoja alettiin pit�� pikku
tietoina Reitalan taitoihin verraten, niiss� oli salaper�isyyden ja
uutuuden vieh�tys, ja niit� pidettiin Lapin tietojen vertaisina.
Panulan miesten mielest�, joita oli kaksi veljest� Panu ja Jorma, oli
heid�n set�ns� poika houkko ja haaveilija, jolle totisten miesten sopi
naurahtaa. Ruumiin heikkoutta ja hengen sairautta olivat h�nen loveen
lankeamisensa ja naisten tietoja taikatiedot. Miss� ei syntysana ja
miehen manaus auttanut, siin� eiv�t auttaneet k�sitemput eiv�tk�
taikakalut. Ne olivat heist� yhdenlaista hulluutta kuin ristinmerkit ja
kaulassa kannettavat helminauhat ja ripit ja sen semmoiset, joita
olivat toisia matkoillaan rajan takaisissa Ven�j�n maanpaikoissa,
toisia Kontoj�rven kirkolla n�hneet. Yht� mielett�mi� olivat heist� ne,
jotka tuommoisten j�ljess� juoksivat. Olisihan sit� ollut estett�v�
tuota uutta menoa, ja johan v�list� k�r�jiss�kin oli kysymys tuon uuden
Lapin vallan v�hent�misest� ja sen tuottaman villityksen poistamisesta,
mutta kun siit� olisi saattanut heimosota sytty� eiv�tk� Panun miehet
tahtoneet sen johtoon ryhty�, ei siit� mit��n tullut.

Panu kuoli aikaisin, vanhimman poikansa viel� lapsena ollessa, ja

uhripaikan hoito, uhrien toimitus ja tiet�j�n ammatti siirtyi Jormalle.
Jorma hoiti n�it� toimiaan niinkuin taisi, mutta kun h�n oli enemm�n
soittaja ja laulaja kuin tiet�j�, joutui Panulan tiet�j�in vanha maine
yh� heikompaan huutoon sit� mukaa kuin Reidan maine kasvoi. Johan
olivat muutamat tiet�vin��n, ett� tieto oli Panulasta kokonaan
Reitalaan siirtynyt ja haltijat muuttaneet toiselle puolelle j�rven.

Sattuivat viel� huonot riistavuodet, eiv�tk� j�rvetk��n kalaa antaneet

niinkuin ennen, ja siit� syntyi kuiskeita ja nurinaa. Kun miehet
p�iv�kauden metsi� samottuaan eiv�t puoltakaan rihmaa oravia kotiinsa
tuoneet tai kun tyhj�n nuotanper�n nostettuaan kalasaunassa nurein
mielin istuivat entisi� aikoja muistellen, silloin otettiin
tuumittavaksi, mik� mahtoi syyn� olla kaikkeen t�h�n haltijain
nurjuuteen. Ja syyksi saatiin se, ett� uhreja ei en�� hoidettu samalla
huolella kuin ennen, eik� puhdasta is�in tietoa arvossa pidetty, vaan
turvauduttiin kaikenlaiseen sekatietoon, joka oli kotoisin mist� lienee
ollut. Saihan Reita kulkea vainajain henki� h�iritsem�ss�, saivathan
h�nen vaimonsa heimolaiset puisia jumaliaan pystytell� ja niille
uhrejaan tehd�; alkoivathan muutkin niihin turvata. Toiset taas
turvasivat yh� enemm�n Ristin-Kiesukseen, veiv�t lapsensa sen nimeen
kastettaviksi eiv�tk� en�� pyh�ss� l�hteess� pesett�neet pois papin
panemaa nime�, niinkuin ennen oli ollut tapana. Taioillaan pilasivat
kalavesi� ja riistaa lumosivat. Olipa heit� v�list� tavattu pyh�ll�
vuorellakin mets�stelem�ss�. Se olisi ollut tiet�j�n estett�v�, mutta
ei olut h�ness� miest� siihen. Tieto n�kyi kadonneen Panulasta. Hyv�h�n
siell� oli el�� vanhoilla saaliilla, mutta mit�s niiden, joilla oli
mets� vuosittain varana. Uusi olisi tiet�j� valittava, uusi uhripappi.
Kun ei liene kotikyl�ss�, ulkoa hakekaamme! Niin arvelivat muutamat,
mutta toiset arvelivat, ett� Reita suojelee omiaan ja auttaa niit�.
Miksei t�ss� Reitaan turvata? Valitaan h�net uhripapiksi. Onhan se
lappalaissukua. Olkoon, kun ei oma suku auta. Usein on n�hty sen
salataikain taudeissa ja muissa tehoavan, kun ei Panujen loihduista
mit��n apua. Eik�s kaatanut karhu viime kes�n� Panulan karjaa ja monen
muun, mutta niiden lehm�t, jotka Reita varasi, s�ilyiv�t? Taika on
salainen tieto, hiipii kuin k��rme sammalessa, eik� tied�, milloin se
jalkaasi pist��. Ei osaa paha haltija sit� vastaan varautua, ei tied�,
miss� se v�ijyy, sen t�hden se karttaa ja pelk�� sit�, jonka luulee
taikoja taitavan. Loihtua ei en�� paha haltija pelk��; ennen pelk�si,
kun oli voimaa miehiss�, mutta nyt on voima miehist� poissa, ei ole
ter�� silm�ss�, heikkoja ovat hengelt��n.

Ja yh� useammat hylk�siv�t vanhan tiedon ja liittyiv�t Reidan v�keen.

Jorma oli hiljainen ja hyv�luontoinen mies, ja raskaasti painoivat

h�nt� ne velvollisuudet, jotka h�n veljens� kuoleman johdosta oli
saanut. Ei h�n ollut tiet�j�ksi valmistautunut, ei h�nest� ollut
loihtijaksi kaiken kansan; metsiss� oli h�n ik�ns� kaiken samoillut,
kes�kaudet kalassa kaukaisilla saarilla asustellut ja sill� v�lin istui
h�n mieluimmin kantelonsa ��ress� soitellen ja laulua laatien. Joutuisi
edes nuori Panu siihen ik��n, ett� h�nest� uhripapiksi olisi. Olihan
h�n hammas suussa syntynyt ja suurta tiet�j�� h�nest� �itins� odotti.
Mutta suotta aikojaan oli tainnut hammas suussa synty�. Ei ollut
h�ness� sit� vakavuutta, joka olisi tiet�j�ksi tulevalla olla pit�nyt.
Hurjaluontoinen oli, tappelunhaluinen ja riivi�, ei jumalisista
menoista v�litt�nyt, pilkkasi haltijoita, uhreja ja vanhoja pyhi�
loihtuja ja lauluja. Ei ollut h�ness�k��n Jorman mielest� miest�
parempain aikain alkajaksi.

Mutta kahteenkymmeneen p��sty��n oli Panu kerran hirven ajossa. Hirven

oli h�n n�hnyt j�rven poikki loikkivan ja paikalla j�lkeen puhaltanut.
Nopeajalkainen oli hirvi, teki pitki� taipalia, juoksi suuria mutkia,
v�list� n�yttihe, mutta katosi taas niin, ett� lumi vain kuin savuna
p�l�hti. Kerran luuli Panu p��sseens� ampumamatkan p��h�n ja laukaisi,
mutta l�ysi nuolen edest��n p�kkel�st�, jota oli ampunut. Talvisen
p�iv�n Panu ponnistelee, alkaa lunta sataa, keli takkaloituu, eik�
tunne ajaja maita, joita hiiht��. Silloin alkaa korkea vaara edest�
h��m�tt��, j�ljet katoavat vuoren rintaan kuin olisivat siit� sis��n
menneet. Y� on pilvinen, pehmoista lunta putoilee ilmasta, mets�ss�
kuiskahtelee ja hiiskahtelee niinkuin haltijat haastelisivat, ja
ylemp�� vaaran laelta kuuluu tohauksia, heikompia ja kovempia. Mutta
Panu ei l�yd� tiet� takaisin ja alkaa eksyksiss��n harhailla. Kiipee
yl�s vuoren rinnett�, laskeutuu alas, kulkee poikki ja pitkin, mutta
kun aamu koittaa, seisoo h�n avonaisella vuoren laella, suuren koivun
alla, jonka tuntee kotoisen uhrivuoren laeksi, ja tuolla alempana n�kyy
Panula, ja siell� haukahtelee koira. Tapion hirve� oli h�n tiet�m�tt��n
ajanut sit� tappaakseen, ja pyh�lle vuorelle oli se h�net kuljettanut.

Siit� y�st� alkaen oli Panu muuttunut ja h�nen teht�v�ns� h�nelle

selvinnyt. Talon asiat huostaansa otettuaan ja tehty��n onnistuneita
kaupparetki� toimitti h�n kev��n tullen Jorman apuna uhrit ja toimitti
ne niinkuin vanha tiet�j�. Silm��nkin oli ilmaantunut se ter�v� kiilto,
joka oli synnynn�inen Panujen suvussa, eik� aikaakaan, kun alettiin
kuulla h�nen tehneen tekoja, jotka osoittivat, ett� h�n oli valmis
tiet�j�. H�nen loihdussaan oli voimaa, ja h�nen manauksensa sai
vapisemaan, ja pian oli taas moni tauti parantunut Panulan saunassa
niinkuin entisin�kin aikoina. Ja kun olivat seuraavat k�r�j�t,
valittiin Panu heimon ylimm�ksi tiet�j�ksi Jorman sijaan, joka siit�
toimesta mielell��n luopui.

Otettuaan haltuunsa uhrivaaran hoidon vartioi h�n sit� entist�

tarkemmin eik� koskaan laiminly�nyt haltijoita lepytell�. Haltijan puun
juurelle rakensi h�n puisen aitan h�nen asunnokseen, josta ei koskaan
saanut puuttua sit�, mit� oli talossa tuoreinta. Esikoiset kaikista
antimista h�n sinne omasta talosta kantoi ja sai muutkin tuomaan.
Haltijakin tahtoo huoneessa asua niinkuin ihminen, sanoi h�n, kun syyt�
tuohon uuteen laitokseen kyseltiin. Mutta muutamille uskotuilleen
selitti h�n, ett� kun haltija on saatu perehtym��n ihmisten tekem��n
huoneeseen, katoo silt� oma voima, ja se tottuu kuin kesytetty
kotiel�in ihmist� tottelemaan. Ristin-Kiesuksenkin palvelijat olivat
tehneet samoin, ja heid�n jumalansa oli heille aina hyv�. Mist� oli h�n
nuo tiedot saanut? Sit� ei h�n selitt�nyt, mutta niin kuului vain
pit�v�n olla. Hyv� olisi, jos kotihaltijoillekin kunkin talon
karsikkoon samanlaiset asumukset teht�isiin. Ihmiset alkoivat noudattaa
h�nen neuvojaan, ja jo n�ytti silt� kuin olisi niist� apua ollut.
Riistaa alkoi taas juoksennella viljemm�lt� metsiss�, ja kalat alkoivat
kutea vanhoilla apajillaan.

Ennen tiet�j�ksi tuloaan oli Panu ollut jotakuinkin hyviss� v�leiss�

Reidan kanssa ja v�list� seurustellut h�nen kanssaan, niin ett�
luultiin jo opissa k�yv�n.

Mutta kun tuli tiet�j�ksi, kielsi h�n heimoltaan kaiken seurustelun

reitalaisten kanssa ja julisti vihamiehekseen jokaisen, joka Reitalasta
apua haki. Ilmivainoksi muuttui v�li, kun Panu tapasi lappalaisen
pyh�ll� vuorella mets�st�m�st�. Kuin sutta ajoi Panu h�nt� takaa ja
iski keih��ll��n h�net hengilt� keskell� Reidan pihaa, jonne kurja
turvautui. Kun Reita juoksi joukkoineen h�t��n, h�p�isi h�n Panun
kunniattomaksi siit�, ett� oli rikkonut kotirauhan. Panu uhkasi
tappavansa jokaisen, joka pyh�� vuorta saastutti. Reita puhui pilkkaa
Panulan tiet�jist�, jotka eiv�t tienneet mit��n muuta kuin mit�
silmill��n n�kiv�t ja korvillaan kuulivat, jotka olivat kuin
vainuttomia koiria ja joiden tieto maata my�ten kulki kuin siipisato
lintu. Paljon kokoontui kansaa kuulemaan, Panu ei saanut sanaa
suustaan, kun viha h�ness� kuohui ja hidas oli h�nen kielens�, h�n
syd�mistyi yh� enemm�n ja julisti menness��n tuhoavansa Reidan, miss�
ikin� h�n h�nen tiellens� sattui.--�Olisit oikea tiet�j�, et aseihin
turvaisi, vaan sanaiseen sotaan vaatisit, jos vihasi hyvityst�
haluaa.�--�Suohon sinut laulan, jos edest�ni tavoitan!� huusi Panu.--
�Milloin tavataan?� huusi Reita.--�Milloin edest�ni tavoitan!�--ja
sill� uhkauksella h�n meni reitalaisten pilkatessa h�nt� siit�, ett�
aikoi vanhan Lapin tiet�j�n kanssa sanataistosille ruveta.

Taistelu siit� tuli, jossa Reita sai surmansa, vaikkei kukaan tiet�nyt
kuinka. Ruumista ei mist��n l�ydetty, ja Panu kertoi h�net suohon
laulaneensa, kun mets�ss� tuli vastaan ja koettelemaan vaati. Mutta
reitalaiset v�ittiv�t karjanpaimenen n�hneen, kuinka Panu Reidan j�lki�
vainusi ja h�nt� nuolella selk��n ampui. Reidan talo poltettiin, ja
joukko hajosi, ja vaimo pakeni lapsineen. Yksi tyt�ist� oli eksynyt
muista ja tuotiin Panulaan, jossa otettiin orjaksi.

Kun Reita oli tuhottu, oli Panu yksinvaltias Korpij�rven ymp�rill�. H�n
oli anastanut Reidan vallan, ja puhuttiin niin, ett� h�n oli h�nen
haltijansa ja kaikki taitonsakin omakseen ottanut. Se ainakin n�htiin,
ett� h�n uhriaitan eteen pyh�lle vuorelle pystytti puujumalan,
samantapaisen kuin ne, joita lappalaiset rakentelivat uhripaikoilleen,
mutta suuremman ja tukevamman. Ja sen sanoi h�n sit� varten tehneens�,
ett� jos haltija ottaa ihmisen muodon ja siihen suostuu asettumaan, se
ei koskaan p��se siit� haahmostaan pois, vaan pysyy ainaisena
palvelijana ja tulee mukaan, mihin tahtoo.

Panun hallitus osoittautui heimolle yh� hy�dyllisemm�ksi, kuta enemm�n

h�n itse varttui. Panula muuttui taas vuosien kuluessa kaiken Karjalan
keskustaksi. Siell� k�ytiin uhraamassa, siell� saamassa neuvoja ja
uutta oppia pulmista p��st�kseen ja taudeista paratakseen. Laittautui
Panu viel� Kontoj�rven voudin hyv�ksi yst�v�ksi ja sai h�nelt� aikaan
kiellon semmoisen, etteiv�t savolaiset saaneet it�puolella Rajavaaran
olevia maita ominaan pit��, ei kasketa niit�, ei mets�ll� kulkea eik�
yl�j�rviss� kalassa, jonne yksi ja toinen jo oli alkanut tunkeutua.
Viel� nimitti vouti h�net k�r�j�in istujaksi, antoi h�nelle luvan
yll�pit�� kuninkaan valtaa salomailla ja k�ski kaiken kansan totella
h�nt� niinkuin itse��n.

Oli kuitenkin metsiss� niit� vanhan Reidan mukanaan tuomia lappalaisia,

jotka eiv�t alistuneet. Rauhan vuoksi oli voudilta kielto heit�
ahdistamasta, kun eiv�t mit��n pahaa tehneet. K�yhi� olivatkin ja
v�h�voimaisia ja harhailivat milloin miss�kin. Oli my�skin taika heit�
suojelemassa: pel�ttiin riistan metsist� katoavan, jos lappalaiset
karkoitettaisiin tai sukupuuttoon h�vitett�isiin.

Oli joitakuita muitakin, jotka eiv�t Panun menoa hyv�ksyneet. Niit� oli
vanha Jormakin, ja heid�n suurin nurinansa oli siit�, ett� Reidan tuoma
taikausko oli uudistettu ja rehoitti entist� enemm�n ja ett� pyh�lle
vuorelle oli palveltavaksi pystytetty inhoittava puujumala. Eik� ollut
heist� Panussa oikeata henke� eik� sis�ist� voimaa. Liiaksi pani painoa
ulkonaisiin temppuihin, niit� joka tilassa vaatien. Mutta n�it�
nurkujoita oli harvassa. Kaikki muut ylistiv�t Panua siit�, ett� oli
heimo taas koottu yhteen johtoon ja yhteen tietoon. Eik� nyt ollut
pelkoa siit�k��n, ett� Ristin-Kiesus salaa rajan yli tunkisi ja
puoleensa viettelisi.

XIII.

Korpivaaran Panulassa oli pidetty pitoja ja kestej� jo useampia p�ivi�

markkinamiehi� kotiin odoteltaessa. Paitsi l�hiseudun heimolaisia
j�rven rannoilta ja jokivarsilta oli sinne kokoutunut kauempaakin
kansaa mets�in sis�st� ja yl�vesien varsilta. Eiv�t kaikki, joilla
olisi ollut nahkoja markkinoille viet�v�ksi, sinne l�hteneet hiiht�m��n
ummessa keliss�, vaan antoivat ne Panun kaupittavaksi, joka niist� sai
korkeamman hinnan kuin kukaan muu, ja j�iv�t siksi ajaksi h�nen
taloonsa, jossa heit� kaikkia vanhan tavan mukaan kestitettiin ja
vieraina pidettiin. Talossa oli teurastettu h�rk� ja olutta tehty
tynnyritt�in. Kukin oli tuonut ev�it� mukanaan. Kahdessa suuressa
tuvassa pidettiin iloja p�iv�kaudet, toisessa kisaten ja laulaen,
toisessa juoden ja aterioiden, sill'aikaa kun vanhat saunassa turisivat
ja pikkupojat pihalla melakoivat rantat�rm�lt� j��lle laskien. Talon
takana olevan kallion laella oli mies aina t�hyst�m�ss� antaakseen
sielt� luikulla muille merkin kohta paikalla, kun tulijat j�rven
sel�lle ilmaantuivat.

On juuri kisaloma, ja uutta tanssia odottaessa kiertelee oluthaarikka

etupuolella tupaa miehest� mieheen, sill'aikaa kun tyt�t karsinan
sein�m�ll� vaatteitaan j�rjestelev�t ja tukkanauhojaan sitelev�t.
Ikkunaluukut on sys�tty auki, ja ulkoa kuuluu poikain temmellys, jotka
leikkiv�t siell� Pohjolan is�nn�n ja Lemmink�isen kaksintaistelua
vanhan poronnahkan p��ll�.

Uunin kyljess� karsinanurkassa hurisee jauhinkivi, jota orjatyt�t

aamusta alkaen ovat toisten tanssiessa v��nt�neet. Hajamielisin� ja
ymp�rist�st��n v�litt�m�tt� kiert�v�t uupuneet tyt�t kampia, silm�t
ajatuksettomina ja tuntemattomina laimeasti ikkunanvaloon tuijottaen.
Ainoastaan silloin, kun toinen heist� kiven silm�n tuohisesta t�ytt��
ja toinen siivell� pyyhk�isty��n jauhot vakkaseen kiven kupeelta menee
niit� toiseen tupaan em�nn�lle viem��n, herke�� kivi hetkeksi
py�rim�st�.

Tanssin tauotessa on nyt kivikin pys�htynyt. Toinen orjatyt�ist� ottaa

vakkasen ja vie sen, uunin kylkeen painautuen, ettei tanssitytt�jen
vaatteita tahraisi, porstuan yli toiseen tupaan.

Siell� on lieden p��ll� haahlassa riippumassa suuri musta pata, jota

em�nt� h�mmentelee. Em�nt� on pieni, lempe�n n�k�inen ihminen, kasvot
pienet ja kalpeat, silmiss� k�rsiv� ilme ja ruumiissa alakuloinen
raukeus.

--Johan nuo nyt riitt�nee. K�yh�n nyt sin�kin, Annikki, pukusi

muuttamassa, niin saat menn� muiden kanssa karkelemaan, sanoo h�n
tyt�lle, joka jauhoja toi.
--Mit�p� min� heid�n karkeloistaan. K�yn kynim��n nuo metsot?

--K�y, ja k�y pian, saattaa sielt� Panu mill� hetkell� tahansa palata,
ja parasta pit�� urhoille olla!

Sen sanoo Ilpotar, naapurin em�nt�, joka apumiehen� h��rii niinkuin

kotonaan tiet�j�n talossa ja on ottanut puolet em�nnyydest� omiin
k�siins�.

--Antaa heid�n nyt n�iden lev�t�, koko p�iv�n ovat kive� v��nt�neet,
onhan t��ll� muitakin,--uskaltaa talon em�nt� virkkaa.

Mutta Annikki on jo ottanut linnut ja l�htee kotaan.

--Liian hyv�n� orjiasi pid�t ... vai viel� karkelemaan! kivahtaa

Ilpotar.

--Ihminen se on orjakin.

--Lieneek� puolikaan, mokoma lappalaiskakara.

--Annikki ei ole orja enemm�n kuin muutkaan ... kasvattina on pidetty,

sukulaisena hoidettu, vaikk' on ty�t�kin tehd� saanut.

--Orjaksi ennen sodassa saatu katsottiin, lienev�tk� nyt ajat

muuttuneet. Orjaksi tied�n vainen Panunkin tytt�� t�h�n saakka
sanoneen.

--Tiet�netk�, Ilpotar, Panun mielen paremmin kuin min�, vaan min� en

orjankaan selk�� katkaise.

--V�lip� tuolla v�h�voimaisella. Taidat viel� Reita vainajan taikoja

pel�t�. Turhaan niit� pelk��t, ne taiat on nyt paremman miehen k�siss�.

Em�nt� ei vastannut, j�tti hierimen apulaisen k�teen ja pist�ytyi ulos.

Ilpotar raotti ikkunaluukkua ja katsahti h�nen j�lkeens�. Em�nt� n�kyi
menev�n pihan yli kotaan ja alkoi siell� Annikin kanssa lintuja
siivota.

--On siin� askareissa tiet�j�n nainen, orjan t�ille ty�nteleikse,

naurahti Ilpotar. Mit�h�n olisi n�ist�kin pidoista tullut, jos en min�
olisi auttamassa ollut! K�dest� pit�en tuli Panu itse noutamaan oluen
panoon. Nahjukseksi sanoi naistaan. Arvaatteko, tyt�t, mit� min� siihen
sanoin... �Sit�p�h�n l�hdit sielt� kaukaisilta mailta noutamaan ... ei
olisi tainnut likemp�n� olla.�--Ei virkkanut siihen mit��n, mutta
tied�n h�nen jo kauan katuneen mokomia kauppojaan.

--Lieneek� mitk� lumot k�yneet?

--Rahalumot. Ahne se on Panu, perso tavaralle. Mutta sinne meniv�t

ennenkuin osansa sai. Yksin j��ty��n k��ntyi is�ns� Ristin-Kiesuksen
oppiin, vei kultansa, hopeansa Valamoon ja antoi munkeille talonsa. Sen
sai, kun l�hti merta edemm� kalaan.

--Mutta eih�n nyt omastakaan suvusta ole naiden.

--Mink� t�hden ei? Toiselle puolen Rajavaaran se on jo tapana. Silloin

tiet��, mink� saa, eik� k�y niinkuin Panun.
--Onhan tuo hyv� ihminen em�nt�kin.

--Parempi ilki paha kuin liian hyv�.--Laiskoittelette t��ll� kaikki

orjat. P�yt�� kattamaan!

--Kun ei tuo teit� ottanut?

--Hyv�t olisi kaupat tehnytkin, mutta oli kieli� v�liss�. Ei ole

osannut lapsiakaan tehd� kuin tuon yhden poika ruikaleen. Sekin on
tullut �itiins�. Saas n�hd�, mik� tiet�j� siit�kin tulee.--Mit� siin�
naurattelette? Sit�k�, etteih�n minullakaan ole kuin ainoa tytt�. Mit�s
semmoisen ukko rahjuksen kanssa ... hyv�ksikin luulin, mutta ei ole
mihink��n.

--Olihan Ilpottarella poikakin.

Kovakasvoisen ja ravakkaluontoisen naisen muoto muuttui yht'�kki�. Se

heltyi. Suussa v�r�hti, mutta sitten h�n taas voitti mielens� ja
kivahti:

--Suunne kiinni ja h�mmenn� pataasi, ettei pohjaan pala!

Ei sallinut Ilpotar siit� asiasta puhuttavan, ja arkaan paikkaan siin�

aina sana sattui.

Annikki ja em�nt� istuivat kodan kynnyksell� lintuja kynien.

--Annahan nyt olla, sanoi em�nt�. Saan min� n�m� yksinkin

h�yhennetyksi. K�yh�n nyt siistiym��n... Karikin on t��ll� ... n�m� on
sen tuomia lintuja ... etk� n�hnyt h�nt� tuvassa?

--Istuvanhan tuo siell� n�kyi.

--�l� huoli siit�, mit� mieron hampaat hakkaa, tied�th�n Ilpottaren. Se

tahtoo Karia tytt�relleen, muttei Kari Ilpon naiseen suostu, vaikka
kaikki kullat saisi. Puhui kanssani �sken ja toi lunnaitasi taas kolme
komeata ilvest� ja sinulle �itins� laittamat uudet vaatteet, ne ovat
nyytiss� ullakolla, k�y siell� pukemassa yllesi ja mene sitten
karkelemaan.

Annikin totiset kasvot v�l�htiv�t ilosta, mutta sitten taas

synkistyiv�t, ja h�n painautui takaisin istumaan.

--Alkavat taas toiset tyt�t herjata, sanoi h�n itku kurkussa.

--Eiv�t nyt uskalla Karilta, ja niskan nakkeluista �l� v�lit�. Silm�isi

sirkeytt� ja poskiesi puhtoisuutta kadehtivat, mutta se on sinulle vain
maineeksi. Saatan sanoa, mit� Kari minulle �sken uskoi. Sanoi aikovansa
Panun tultua sinua uudelleen pyyt��. Jos Panu suostuu, ei tied�, ehk�
t��ll� karkeloissa viel� morsiamena keikut.

--Ei suostu Panu, kun ei ole lunnaat viel� t�ydet.

--Sanoi olevan itsell��n takausmiehet, ett� vuoden kuluessa maksaa sen,

mik� puuttuu. Meneh�n nyt vain ilotupaan, ei ole sitten aikaa, kun
markkinamiehet tulevat.

Annikki nousi, puhdisti k�tens�, pesi kasvonsa ja meni pihan poikki

aittaan.

Em�nt� j�i loppulintuja h�yhentelem��n ja alkoi sitten k�rvennell�

niit� tulen lieskassa. Annikin naittaminen oli h�nen lempiaatteitaan.
Itse oli h�n tyt�n mets�st� l�yt�nyt, kuullut korvesta ruikutuksen,
mennyt luo ja kotiin kantanut. Panu olisi tahtonut salaa tuhota, mutta
vaimo ei antanut. Siit� pit�en, kun tytt� taloon tuotiin, oli h�n
kohdellut h�nt� niinkuin omaa lastaan, sik�li kuin voi, mutta v�h�n oli
h�nell� valtaa talossa ja sanomista sen asioissa. Miksi oli h�n
l�htenyt t�nne tulemaan kaukaisesta kodista, jossa oli kukkana
kulkenut? Toiselle olisi h�n tahtonut, mutta toiselle ty�nnettiin,
kaukaa tulleelle pohatalle. Ynse�� oli ollut olo t��ll�, raskasta
el�m�, ei paljon orjan osaa parempi. Olisi parempi ollut veteen juosta,
Kaatrakosken aaltoihin, joka kodin alaitse kuohui. Toiset olivat t��ll�
ihmiset kuin kotona Laatokan ihanilla rannoilla, toiset tiedot, toiset
tavat. Siell� mehev�t maat, vihert�v�t lehdot, aukeat ahot, t��ll�
soita ja karuja kankaita ja rotkoisia vaaroja. J�r�j� ja kovasyd�misi�
olivat miehet, naiset kateita ja ilke�kielisi�. Vieraat naiset tunkivat
h�nen ortensa alle em�nn�im��n. Ja ainainen pelko rinnassa ... jos Panu
tiet�isi, huonosti h�nen k�visi.

Nyt h�n uskalsi, nyt ei kukaan joutanut h�nen askeliaan vaanimaan. H�n
nousi, meni navettaan, piilousi sen pimeimp��n parteen, lankesi siell�
polvilleen ja rukoili. Ei itselleen mit��n rukoillut, Annikille onnea
anoi, kumarsi lattiaan, vaikkei ollut toivoa liioin, ett� Jumala
kuulisi, kun ei tuohusta sytytt�� tohtinut...

Mutta tuvassa oli uusi karkelo alkamassa, ja kanteleen soittaja p�yd�n

p��ss� juohatteli sormiaan kieli� my�ten alkusoitoksi. Annikki oli
pukeutunut ullakossa, pist�ytynyt tupaan ja hiipinyt pankon nurkitse
toisten tytt�jen taa uunin syrj��n ja istuutui jauhinkiven laidalle.
Mutta h�nen uudet vaatteensa olivat huomiota her�tt�neet.

--Katsohan orjaa, aikoo tanssiin tarjoutua, sanoi Kylli, Ilpottaren

tytt�, joka tytt�jen parvessa ylinn� keikkui.

Poikain puolella valittiin kisain johtajaa.

--Kari kisakuninkaaksi! huudettiin.

--Ei minusta, valitkaa joku toinen.

--Ket� tyt�t tahtovat?

--Karia! Karia! huudettiin karsinan puolelta, ja tyt�t harvensivat

rivins� niin, ett� jokainen tuli n�kyviin.

Karin t�ytyi suostua. Heitt�en pois hel�htelev�n miekkavy�ns� ja

riisuen pitk�n valkean sarkakauhtanansa astui h�n esiin lattialle. H�n
oli heimon kauneimpia poikia, solakka, pitk�, puhdasmuotoinen, v�h�n
vaaleata partaa leuassa ja yl�huulessa, mutta ruskeasilm�inen,
hartioille ulottuva liinatukka keskelt� jakauksella, oli uljas, urhea
mets�mies ja tunnettu nopeaksi hiiht�j�ksi, josta sanottiin, ett�
hiiden hirvellekin tulisi kiire h�nen edess��n.

--Tyt�t riviin! k�ski h�n.

Kisakuninkaan oli etuoikeus ennen muita valita tanssitoverinsa, ja

tyt�t seisoivat odotellen, kenen Kari ottaisi.
--Soitto soimaan! komensi Kari, ja kun kannel hel�hti iloiseen alkuun,
liukui h�n notkuvin polvin karsinanurkkaa kohti, jossa Annikki seisoi,
tempasi h�nen vasemman k�tens� oikeaansa ja vei h�net kisakuninkaan
kunniapaikalle per�ikkunan alle.

--Orjan otti! tirskahti Kylli palmikoitaan heitellen, ja nurinaa kuului

muidenkin tytt�jen joukosta.

--Ent�p� orjastakin kerran kuninkaatar koituu! virkkoi hyv�ntahtoinen

kanteleensoittaja, Jorma ukko, jonka sormet nyt kuin virman sorsan
sorkat alkoivat kielelt� toiselle hypell�.

Mutta p�� pystyss� ja otsa korkeana, nurinasta ja syrj�silmist�

huolimatta alkoi Kari tuvan lattiaa pitkin neitoaan kuljetella, joka
alla p�in ja silm�t maahan luotuina h�nt� n�yr�sti seurasi, hiukan
mustanpuhuvat poskensa tummasti punoittaen. Kierrellen, kaarrellen,
maanitellen eteen ja per�ytyen taa kierteliv�t parit laattiaa sanaakaan
toisilleen sanomatta, niinkuin tapa oli. Mutta penkill� istuivat
vanhemmat miehet ja miehet keski-ik�iset, ja naiset tunkeutuivat
toisesta tuvasta oven suuhun karkeloa katselemaan. Huulet
hyv�ntahtoisessa hymyss� seisoi siin� pankon nurkalla Panun em�nt�
suosikkiensa tanssia seuraten. Hyvin sopivat Annikin uudet vaatteet,
somasti vilahti uusi valkea kenk�. Ja miksei olisi sopinut, kun oli
Annikin mitalla tehty, em�nn�n omasta toimesta, salaa tyt�n
arkivaatteiden mukaan. Kohta ei Annikkia en�� orjana pidet�, kohta saa
p�� katettuna nuorten em�nt�in arvossa astella ... varmastikin Panu nyt
suostuu, kun on lunnaat tiedossa, ja upeat h��t heille vietet��n.

Ei uskaltanut Annikki silmi��n maasta nostaa eik� niit� Kariin luoda.

Ei muistanut h�nt� viel� milloinkaan oikein kasvoihin katsoneensa,
kaukaa vain oli h�nen k�ynti��n seurannut, vartaloaan ihaellut,
kuunnellut h�nen puheensa sointua ja h�nen laulujaan, kun toinen
paimenessa kulki, toinen mets�lle meni. Olihan kerran kuitenkin
silmiinkin katsahtanut sin� kuutamoisena syysy�n�, kun oli eksynytt�
lammasta korvesta etsinyt ja Kari tullut tiell� vastaan. Oli h�n ensin
s�ik�ht�nyt, oli luullut ry�st�j�n tulevan ja oli h�nt� mets��n
paennut, mutta ei poika pahaa tehnyt, hell�sti puhutteli, seuraan
yhtyi, ja yhdess� he vuonan j�lki� noudattivat ja sen n�reen juuresta
m��kim�st� l�ysiv�t. Kari kantoi lampaan pihaan, erosi ver�j�ll� ja
katsahti erotessaan niin oudosti, ett� tyt�n syd�nt� sykkyr�lle veti.
Miekka oli h�nell� vy�ll��n, jousi olalla, kupeella viini, ja siit�
katosi h�n mets��n kauniina kuin Tapion poika, sanaakaan sanomatta
poistui. Olisi Annikin h�nt� mets�n neitona seurata mieli tehnyt, ajaa
riista h�nen eteens�, h�net hilpeille, viljaisille maille houkutella ja
siell� viile�ss� viidassa p��ns� h�nen rinnoilleen painaa.

Ei ollut h�n alussa uskaltanut luottaa siihen, mit� em�nt� tuli

kertomaan, ett� Kari oli h�nt� Panulta kosinut ja luvannut lunnaita
maksaa, niin paljon kuin Panu tahtoo. Mutta kun Kari aina omakseen
kutsui ja kaivotiell� tavatessaan karitsakseen nimitti, jonka kerran
olallaan kotiinsa vie, niin herahti ilokyynel silm�st�, ja monet y�t se
ajatus ullakossa valvotti. V�h�t siit�, saisiko Kari lunnaansa
kootuksi, kunhan h�nt� lempi! Se lempi, otti niin hell�sti k�dest� nyt
ja luokseen kohotti, p�� tuolla ylh��ll�, jonne ei uskaltanut silmi��n
nostaa. Ja ik��nkuin autuaassa unessa h�n nyt Karin rinnalla karkeli ja
tunsi rohkeutensa ja luottamuksensa kasvavan eik� en�� huolinut
v�litt�� niist�, jotka h�nt� halveksivat ja pitiv�t liian huonona
Karille.
Tanssi taukosi, ja Annikki tapasi itsens� taas karsinassa, josta
kiireen kautta pujahti pirttiin ollakseen apuna em�nn�lle. Porstuassa
seisoi Ilpotar k�det puuskassa ja loi h�neen pahansuovan katseen,
s�h�ht�en korvaan:--Keiku, mit� keikut, vaan oksalla et keiku!--Ent�p�
kerran keikkuisin min�kin, ajatteli Annikki, mutta ei huolinut vastata,
solahti mahtavan em�nn�n sivuitse pirttiin, tempasi siell� piakan
toisen naisen k�dest� ja alkoi sill� riemuavin mielin piiraita uuniin
kiid�tell�.

--Tule kuulemaan, kun Kari laulaa ... sinulle laulaa! kuiskasi h�nelle
hetken p��st� korvaan toveri, toinen orjatytt� ... min� vartioin
piiraita, etteiv�t pala ... k�y pian!--ja tytt� ty�nsi h�net pois
pankon ��rest� porstuaan.

Karkelojen v�lill� helskytteli Jorma kanneltaan ja hyr�ili

s�estykseens�. Nuoren v�en iloksi lauloi h�n Lemmink�isen lemment�ist�
ja h�nen seikkailuistaan saaren impien iloissa, kassap�iden
karkeloissa. V�h�n aikaa laulettuaan ty�nsi h�n kanteleen Karille, joka
h�nen vieress��n istui, ja virkkoi:

--K�he� on ��neni ja virteni vanhat ... laula nuoremmuuttasi, paremmin

osaat.

--Hyv�t on laulusi, kauneimmat Karjalassa...

--Laulahan nyt kuitenkin.

--Laula, Kari, kehoittivat muutkin.

Kari oli jo laulamassa, kun n�ki Annikin oven suussa. Lopetettuaan

lyhyeen ensimm�isen laulunsa, vaikeni h�n v�h�n aikaa, juoksutteli
vanhaa s�velt� ylitse uuteen ja alkoi:

--Yks on yst�v� minulla

t�m�n ilman kannen alla,
yksi armas ainokainen
koko kolmessa kyl�ss�.
Muut ne mustaksi sanovat,
kek�leeksi kellert�v�t;
minun on silm�st� simana,
mesimarja mielest�ni,
vaan on vaiva vuottaessa,
yksin ollessa ik�v�;
harvoin yhtehen yhymme,
harvoin n�emme toisiamme,
vesi on virtainen v�liss�
mieron vihat virtaisemmat,
vihat voitan, virrat kierr�n,
kannan kotihin omani.

--Semmoinen oli se laulu!

--Laula viel�!

--Laulakoot nyt muut.

Mutta kaikki Karilta viel� toista laulua vaatimaan, Taas juoksutteli

h�n s�velt� suruvoittoisesta ilonvoittoiseen ja lauloi:
 --Konsa istuit, maa iloitsi,
kun k�vit, k�ki kukahti,
kussa seisoit, sein� paistoi,
kussa tanssit, tanhut keikkui,
tuost' olet tullut, tuosta mennyt,
tuossa istunut kivell�,
tuossa astunut aholla,
kivi on tullut kirjavaksi,
paasi on toistansa parempi,
korpi kuutta kukkelampi,
lehto viitt� lempe�mpi.

--Kenest� on Kari laulunsa tehnyt? kysyi Panun em�nt�.

--Eih�n ole kuin yksi musta tytt� kyl�ss�, pisti Ilpotar.

--Mutta se onkin virtens� veroinen, virkkoi Jorma. Mutta Annikki oli

luikahtanut tiehens�, liikutustaan pakoon.

--Laula viel�! Ei kahta kolmannetta! kehoitettiin yh�, ja Kari oli jo

aikeissa kolmatta lauluaan aloittaa, kun kuului toitahdus tuvan sein�n
takaa ja pojat alkoivat ulkona huutaa:

--Markkinamiehet tulevat! markkinamiehet tulevat!

Soitto keskeytyi, ja kaikki v�ki pullahti tanhualle tulijoita

vastaanottamaan. J�rven p��ss� n�kyi musta joukko l�henev�n. Pian
huomattiin kuitenkin, etteiv�t tulijat olleetkaan Panun v�ke�, vaan
reitalaisia poroineen.

Miss� panulaiset ja reitalaiset vastakkain sattuivat, siell� oli aina

tappelu valmis, ja nyt olivat oluet ja hyv�t ruuat mieli�
kiihoitelleet.

--Annetaanko v�h�n tuliaismaistiaisia! huusi Taru, nuorista miehist�

suurisuisin, ja kohta oli vanhempain miesten ja Karin kiellosta
huolimatta hurjimmilla sukset jalassa ja jouset olalla. Koirineen
karkasivat he j��lle tulevia vastuuseen ja piiloutuivat pienoisen
saaren suojaan, jonka taitse tie kulki.

Pahaa aavistamatta ja luottaen markkinarauhaan, jota pyh�n� pidettiin,

ajoivat reitalaiset h�lkk�juoksua suurta selk�� pitkin. Saarta
l�hetess� h�r�styiv�t porot, p��t nousivat pystyyn, ja jalat
notkahtelivat levottomasti. Vaan eiv�t enn�tt�neet ajajat, jotka
oudostellen tarkastelivat v�en paljoutta Panulan kartanolla, py�r�ytt��
porojaan takaisin, kun mieslauma haukkuvine koirineen huutaen ja
kiljuen karkasi saaren suojasta heilt� tiet� tukkeamaan. Koiria
pillastuneet porot puhalsivat hurjaan laukkaan ja etumaiset ehtiv�tkin
ohi, mutta kahdesta viimeisest� pulkasta putosivat ajajat, Hilappa ja
Aslo, lumeen ja estiv�t, k�sivarsistaan hihnoissa kiikkuen, porojaan
pakenemasta. Heid�t saavutettiin, heit� mukuroitiin jousien ponsilla ja
lumessa ryveteltiin, porojen kimpuroidessa ja koirien niiden ymp�rill�
h�ristess�. Pienet lappalaiset puolustivat itse��n, mink� taisivat,
koettivat pujahtaa pakoon ja hyp�t� pulkkiinsa, mutta aina sy�stiin
heid�t suulleen lumeen. Sen saivat kuitenkin puolustautuneiksi, ettei
hihnoja heid�n k�sist��n saatu.

--Ei saa syytt� repi� ... �lk��, hyv�t miehet, repik�! vaikeroi Hilappa
ollen armoille antauvinaan.

--Saa syytt�kin reitalaista repi�! huusi Taru. T�nne tievero! Anna

viinasi, niin p��set!

--Riisutaan poro ja vied��n pulkka pihaan!

Toiset reitalaiset olivat telmeen kest�ess� tehneet kierroksen j��ll�,

mutta eiv�t saaneet vauhkoutuneita porojaan menem��n p�in, apuun
p��st�kseen. Ahdistelijat usuttivat koiriaan heid�n kimppuunsa ja
ammuskelivat heit� tylsill� nuolilla. Mutta silloin kuului vihainen
vingahdus ilmassa ja samassa parahdus.

--Voi lempoa, kun rautanuolella ampui! huusi Taru.

Kaikki kokoontuivat Tarun ymp�rille ja unohtivat hetkeksi

ahdistettavansa. Hilappa ja Aslo k�yttiv�t tilaisuutta hyv�kseen,
nakkautuivat vikkel�sti kuin kissat pulkkiinsa ja ehtiv�t toisten luo,
ennenkuin heid�t uudelleen saavutettiin. Ja pyrypilven� kiisi
lappalaisseurue tiehens�.

Taru kirkui ja kiroili niin, ett� sanat s�keni� iskiv�t. H�nen vasen
k�tens� riippui hervotonna, ja olkap��st�, jonka pitk�, ter�v� nuoli
oli l�vist�nyt, valui verta virtanaan valkoiselle sarkakauhtanalle.

--J�lkeen joka mies niiden riettojen! huusi h�n hammasta kirist�en.

--Ette niit� en�� saavuta! virkkoi Kari, joka useiden muiden kanssa oli
rient�nyt j��lle tappelua asettamaan.

--Raukkoja teit�! k�hisi Taru,--mutta viel� min� kerran sen...

--N�itk�, kuka ampui?

--Lie ampunut kuka tahansa, mutta sen vannon, ett� maksa h�yry��, miss�
heist� yhdenk��n tavannen ... ja t�ss' on ase,--ja samassa kiskaisi h�n
nuolen haavasta ja pisti sen verta tippuvana viineens�.

--Siin� sen nyt n�ette: viha vihasta kytee, virkkoi Jorma taloon
noustaessa.

--Eik� sammu ennenkuin joka sauna Lapinpohjassa taivaalle l�mpi��,

vastasi Taru toista k�tt��n toisella hihasta kannattaen.

--Ei saa sotaan yllytt��, nuhteli Jorma. Reitalaisten kanssa on rauha.

--Mit�s ampui!

--Itseh�n ensin menitte, huomautti Kari.

--Suus kiinni, salareitalainen!

Kari kuohahti, ja h�nen silm�ns� v�l�htiv�t. Taru v�isti p��t��n kuin

iskua v�ltt�en. Mutta Kari hillitsi suuttumuksensa ja virkkoi
rauhallisesti:

--Eto haavasta aikamies kiukuttelee.

V�hitellen miehet pihaan noustessa tyyntyiv�t, ja kun huudettiin

ruualle suureen tupaan, unohtuivat reitalaiset ja �skeinen kahakka
h�yry�v�n naurispuuron ja piirakkain ��ress�.

Sy�ty� pantiin taas karkeloksi ja lauluksi. Mutta Kari oli ottanut

pit��kseen vartiota vuorella, kun luultavaa oli, etteiv�t
markkinamiehet en�� mets��n y�pyisi, vaan painaisivat pime�nkin tultua
kotia kohti. Miehet laskivat, ett� he jo iltay�st� ja ennen kuun nousua
saapuisivat. Sit� varten, ett� markkinamiehet pime�n aikana
saapuisivat, oli tervaisia tuohuksia varattu pinollinen tuvan nurkkaan,
jotka sytytett�isiin niin pian kuin vartija merkin antaisi, ja
ment�isiin sitten miehiss� vastaan ja riemukulussa tulijat kotiin
tuotaisiin. Vartijalla oli h�nell�kin tuohus mukana, jonka h�n
sytytt�isi, kun n�kisi j�rven p��st� tulen, jolla miehet tulonsa
ilmaisisivat.

Karkelossa oli Kari saanut Annikille kuiskatuksi menev�ns� vartijaksi

ja pyyt�nyt h�nt� tulemaan toverikseen. Annikki ei ollut mit��n
vastannut, puristanut vain heikosti Karin k�tt� suostumukseksi. Mutta
karkelon j�lkeen oli tytt� kadonnut. Ei h�nt� n�kynyt tuvassa
kummassakaan, ei ollut saunassa eik� aitoissa, joista Kari h�nt�
katseli. Ehk� oli mennyt edelt� yhtym�paikalle. Mutta ei h�n ollut
siell�k��n. Kukkulalle tultuaan Kari istuutui korkean kiven kylkeen,
jonne oli tuotu poron nahka lattiaksi. H�n istui ja kuulosti mets�n
rantaa. Huurteiset, j�iset puut nasahtivat tuon tuostakin h�nen
takanaan, tuulen hengen niit� silloin t�ll�in liikauttaessa. Alhaalla
oli talo, josta kuului koirain haukuntaa, ovien k�ynti� ja hoilotusta
ja v�list� kanteleen hel�hdys. Taampana kohosi kuun nelj�nneksen ja
t�htien sit� heikosti valaistessa korkea uhrivaara avop�ine
kallioineen, joiden lumiset laet erotti rinteill� olevan mets�n
mustasta. Kari ei tahtonut saada paikallaan pysytyksi, ja yh�
levottomammaksi h�n k�vi, kuta kauemmin Annikki viipyi. Jos se oli jo
ollut t��ll� ja mennyt pois, eik� taaskaan saisi kahden kesken tavata.
H�n nousi yl�s, meni mets�n rantaan, kuulosti, palasi taas kiven luo ja
pudisteli lumen poron nahkasta levitt�en sen siististi hangelle. Siihen
h�n sen istuttaa, kun se tulee, siin� h�nt� katselee ja kuuntelee h�nen
��nens� lirityst�, sit� kaikkea sitten taas moneen kertaan j�lkeenp�in
muistellakseen.

Siit� pit�en, kun Kari h�net ensi kerran tapasi ja kietaisi k�tens�
h�nen vy�t�istens� ymp�ri, oli Annikki yksin�isill� mets�retkill� aina
h�nen mieless��n v�ikkynyt, hiiht�nyt h�nen edell��n tai vierell��n ja
�it� h�nen nuotiollaan istunut. Mutta harvoin h�n oli saanut h�nt�
n�hd�, viel� harvemmin puhutella. Usein h�n t�st� kulki ja taloa
kierteli. V�list� n�ki tyt�n saunapolulla, v�list� kaivotiell�, silloin
t�ll�in rannalla poukkujen pesussa. Lumotuksi h�n v�list� luuli
itsens�, lumotuksi sanoi h�nt� �itikin. Ja sen j�lkeen lienee h�n
ollutkin lumottu, kun tyt�n lehdossa tapasi lehdeksi� taittamassa ja
kiersi k�tens� h�nen ymp�rilleen. Oli, niinkuin olisi tytt� siihen
sulanut, huvennut h�nen k�sivarsiensa v�liin puhtoisena ja notkeana
kuin talvinen orava. Tummat olivat sen silm�t ja mustat kulmat, ja ne
loistivat niin toisin kuin muiden tytt�jen. Se meni hetkeksi kuin
tainnoksiin, her�si sitten ja pujahti nopeasti kuin lumikko puiden
v�liin. Mutta siit� pit�en oli Annikki Karin edess� niin ilmiel�v�n�,
ett� h�n ojensi k�tens� h�nt� tavoittaakseen ei ainoastaan unessa
y�ll�, vaan ilmisiss� p�iv�ll�kin. Ja Kari oli vakuutettu siit�, ett�
joku hyv� haltija h�nelle n�ytti sit�, mit� tiesi h�nen toivovan
n�kev�ns�--eik� h�n pyrkinyt pois lumoista, vaan tahtoi mieless��n sen
suojeluksessa kulkea.
Ensi kerran, kun Kari Annikkia Panulta pyysi, sanoi Panu:--�Mill� sin�,
tyhj� mies, semmoisen tyt�n ostat?�--�Paljonko tahdot?� kysyi Kari
jouseensa nojaten, sill� he olivat tavanneet toisensa mets�ss�. Panu
m��r�si kaksi karhun nahkaa, kolme ilvest� ja viisi rihmaa oravia.
Mutta kun Kari ne vei, vaati lis�� viel� kaksi karhunnahkaa, sanoen
olevan tyt�ll� muitakin tahtojia. Mutta kun nekin oli saanut, ei
sanonut antavansa ennen kuin vuoden p��st� tyt�n nuoruuden takia. Nyt
oli vuosi kulunut, eik� h�n niin paljon voisi lis�t�, ettei Kari niit�
hankkisi. Johan oli Annikkikin kihlavaatteet yllens� pukenut.

Mutta miss� h�n viipyy? Taas kavahti Kari yl�s luullen kuulleensa
kahauksen lumessa. Jos ei uskalla tulla esiin mets�n rannasta n�kij�it�
pel�ten? Kari meni mets�n rantaan ja vihelsi hiljaa. Ei kuulunut
vastausta. Mutta kun h�n taas palasi t�hystyskivelle, istui Annikki
poron nahkan p��ll� sukset vierell��n.

--Miss� olet niin kauan viipynyt?

Annikki oli heng�styksiss��n, ettei ensin kyennyt vastaamaan.

--Tuollahan min� ... reitalaisten puheilla, sai h�n viimein sanotuksi.

--Mit� sin� heist� ... ja miss� heid�t saavutit?

--Mik� se oli?

--Tuuli se vain...

--Hiihdin per�st� ja saavutin vasta y�nuotiolta. Veljest�ni k�vin

viesti�. Veli on tullut n�ille maille, Reita veli, mutta emo on
kuollut.

--Mist�p� tiesiv�t veljest�si?

--Tapasin heid�t markkinoille menness��n ja sanoivat hakevansa h�nt�

kostamaan ... mutta ei ole Reidasta kostajaksi ... Ristin-Kiesusta
kumartaa ... niin kertoivat ... ei ole meid�n suvussa miehi�.

--�l� sit� sure.

--Hukka minut perii, jos tiet�v�t heimolaisteni puheilla olleeni ja

siit� Panulle puhuvat. Ilpotar v�ijyy minua joka askeleella ... sinua
tyt�lleen toivoo ja minua vainoo.

--�l� pelk�� h�nen vainojaan, ei sinulle mit��n tehd�, ja kohta olet

omani.

--Minua peloittaa v�liin, ettei anna minua lunnailla mill��n.

--Silloin otan sinut lunnaitta.

--Sit� �l� tee. Panu saavuttaa meid�t, vaikka minne paennemme. Tuhoo
taioillaan. Sill� on is�ni taiat. Saa vaikka kivet taivaasta p��llemme
putoamaan.

--Ei ne taiat sinuun pystyne.

--Mutta sinuun pystyv�t. Parempi, kun viel� varrotaan.

--Huomiseen varron, jos ei silloin pid� puhettaan, niin tied�n, mit�
teen.

--Nyt min� menen, alkavat kaivata.

--�l� mene, istu viel� hetkinen. Istu t�h�n polvelleni, niin on

l�mpim�mpi.

--Istuisin ik�ni, kun saisin. Sinua �ill� unelmoin, sinua p�iv�t

p��st�ns� ajattelen,--ja painuen Karin syliin pillahti Annikki
katkeraan itkuun.

--Mit� itket?

--Itken sukuni surkeutta, ja oman mieleni aavistuksia itken. Kun niin

isot lunnaat tahtoo, mihin viel� aikonee myyd�, toiselle eik� sinulle.

--Toteutukoon aavistuksesi, silloin tartun tapparaani ja isken, vaikka

kehen sattunee.

--�l� uhkaa, ehkei �itisik��n minusta tahdo, mustasta tyt�st�.

--�itini ovat tekem�t ne vaatteesikin, jotka toin. H�n vuottaa sinua

hartaasti ja kysyy, etk� jo tule. Tupani vuottaa sinua, aittasi
vuottaa.

--Vuottaneeko Karikin?

Ihastuksissaan kietaisi Kari h�net v�lj��n kauhtanaansa ja painoi h�net

rintaansa vasten, eik� Annikkikaan pyrkinyt irtautumaan.

Mutta samassa tuikahti kaukaa j�rven p��st� tuli, jonka molemmat

yht'aikaa n�kiv�t. Annikki hypp�si suksilleen ja katosi siit� kuin
maata pitkin lent�v� y�lintu m�en alle. Kari sytytti soihtunsa ja
pystytti sen hankeen heilautettuaan sit� kolme kertaa p��ns� p��ll�.
Sitten riensi h�n alas taloon ilmoittamaan, ett� kauan odotetut
markkinamiehet olivat saapumassa. Nuoret miehet tempasivat sanoman
kuultuaan tuohuksensa sopelta, sytyttiv�t ne uunin lieskasta ja
kiirehtiv�t ulos, toiset mennen j��lle vastaan, toiset muodostaen
k�yt�v�n tuvan rappujen edest� saunalle saakka. Koirat hulakehtelivat
iloissaan, ja kesy karhunpenikka, joka oli p�iv�ll� maannut
havumajassaan, k�mpi sielt� outoa tulitusta oukailemaan ja juosta
ruhvelsi rantat�rm�st� alas j��lle is�nt��ns� vastaanottamaan.

XIV.

Hetken p��st� ilmaantui tulijain jono saaren luo, jossa vastaanottajat

olivat heit� odottamassa, ja ottivat matkamiehilt� heid�n ahkionsa
niit� pihaan vet��kseen. Kun Panu, joka astui eillimm�isen�, oli
saapunut ensimm�isen soihdun pit�j�n luo saunan eteen, ojensi t�m�
h�nelle soihtunsa ja virkkoi:

--Terve teille suuret urhot,

terve tultua talohon
matkan pitk�n k�yty�nne,
 suorittua suuret kaupat.

Panu otti soihdun h�nen k�dest��n, taittoi kolme oksaa saunan edess�
olevasta suuresta kuusesta, joka sanottiin siihen muinaisina aikoina
pyh�lt� vuorelta istutetuksi ja jossa talon kotihaltija asui ja
virkkoi:

--Terveyt�n tienottani,
maireutan mannertani,
terve maa ja terve manner,
terve tervehytt�j�lle!
Akka manteren alainen,
manun eukko, maan em�nt�,
�l� viskele vihoja,
�l� pura puhkujasi
kohti miest� meik�l�ist�,
emon lasta laadullista,
ota suojaasi omaasi,
hoitohosi, huostahasi,
t�h�n korjahan kotihin,
asuntohon armahasen.

Sitten vuolaisi Panu muutamia lastuja hopeisesta rintasoljestaan puun

juureen ja jatkoi:

--Tuoss' on tuomiset tulijan,

matkamiehen maistiaiset.
Suuri kiitos suojastasi,
kaunis kaupoista hyvist�.
Hyvin hoidit, varsin vaalit,
onnen teit� ohjaelit.

Toimituksen tehty��n astui Panu miehineen soihtujen keskitse tupaan.

Siell� olivat naiset valmiina vastassa auttaakseen miehi� vaatteiden
riisunnassa. Mieliala oli muuttunut juhlalliseksi ja v�en k�yt�s
arvokkaaksi. Ei kukaan liikahtanut paikaltaan eik� k�ynyt tulijoita
vastaan ennenkuin Panu keskelle lattiaa pys�htyen virkkoi:

--Sanon terveisi� markkinoilta!--jolloin kaikki tuvassa olijat yhteen

��neen vastasivat:

--Terve tervehytt�j�lle!

Naiset odottivat viel� kehoitusta Panulta ennenkuin k�viv�t vaatteita

ottamaan.

--Tuoss' on lakkini, sanoi h�n ojentaen sen vaimolleen ja lis�si:--

Autahan Joukoa, poika on v�h�n matkasta v�synyt.--Ja k��ntyen
Ilpottaren puoleen:

--Siin' on kintaani ... siin� kauhtanani...

Ilpotar auttoi vaatteet h�nen ylt��n, veti keng�t jalasta, ja samalla

tavalla p��steliv�t muut naiset muilta miehilt� heid�n tamineensa.

--Onko sauna valmis? kysyi Panu.

--Valmispa vallan ... puolilta p�ivin on seestym�ss� ollut ja mets�n

parhailla puilla l�mmitetty, eh�tti Ilpotar vastaamaan.
--Kuka l�htee kylvett�j�kseni?

--Oiva l�yly oman eukon, viel� vierahan parempi, vastasi Ilpotar, ja

kaikki remahtivat nauramaan.

--Mit�s em�nt� sanoo?

--Min� kylvet�n vuorostani Ilpoa! vastasi em�nt� pilaan yhtyen.

--Niinp� tule sitten!

Saunaan l�htiess��n huomasi Panu tuvan ovella miehen, jolla oli hiha
veress�.

--Miss� olet hihasi verennyt?

--Reitalaisten kanssa t�ss� v�h�n kisailtiin, vastasi Taru arasti,

pel�ten nuhteita, sill� Panu oli aina kielt�nyt ilmiriitaa
rakentamasta, vaikka oltiinkin vihoin.

Mutta kun tapaus oli kerrottu, virkkoi Panu, ammuttua nuolta katsellen:

--Pid� tallessa nuoli ... sit� ehk� viel� tarvitaan.

Ilpotar saattoi Panun soihdun valolla saunaan, ja soihtu pistettiin

saunan oven eteen lumihankeen kylvent�ajaksi. Se oli Panun m��r��m�
taika, joka vaati pitk�lt� matkalta palanneen t�ll� tavoin tekem��n,
ettei r��hk� kylpiess� p��sisi uupuneeseen ruumiiseen. Sill'aikaa kun
kylpij� oli saunassa, ei kukaan saanut sit� l�hesty�, ja parasta oli,
ett� kaikki v�ki pysyi pirtiss� sen aikaa, etteiv�t vihat, jotka ulkona
v�ijyv�t, p��sisi heid�n kimppuunsa k�ym��n.

Hienoksi ja hempe�ksi oli Ilpotar saunan sisustanut, lattian ja lauteet

oljilla peitt�nyt ja kes�ll� ker�tyit� hajuhein�kimppuja pistellyt
sein�nrakoihin, kiukaan ymp�rille. Lempe�sti hiveli tuoksuva, hauteleva
l�yly miehen kontistuneita, j�ykki� j�seni�, kun se Ilpon em�nn�n
taitavan k�den heitt�m�n� kohoili tasaisesti l�mminneest� kiukaasta yh�
t�ytel�isemp�n�, ensin vastan p��lt� ja sitten paljaalta kiukaasta.
Haudottuaan vastan ja saatuaan tasaisen l�mpim�n saunaan, nousi Ilpotar
itse lauteille ja hauteli, veteli ja ripsui. Sitten k�vi h�n k�siksi
mieheen ja hieroskeli ja paineli pitk�st� hiihdon ponnistuksesta
kipeytyneit� j�ntereit�.

--On siin� pulska mies viel� pulskemman naisen k�siss�, puheli Ilpotar
Panun ��net�nn� loikoessa. Sit� selk�� ja noita hartioita, kun ovat
kuin visasta ... ja ent� n�m� pohkeet, niin joustavat kuin jousen ponsi
... ei ole huonot hyppyset minullakaan, mutta hohtimet pit�isi olla
er�� saadakseen.

--�l�h�n sent��n niin puristele.

--�l�j�m��n kenen hieroja saisi, se h�nest� mieleen. K��nnyh�n

kyljellesi, niin nivusiasi vetelen. Olla minulla tuommoinen mies omana
omituisena ... vaan vanha on r�hj�; kun kiinni tarttuu, hajoovan
k�siins� luulee.

--Viel�h�n Ilpo miesten rinnalla hiiht�� ja asiansa ajaa.

--Ei aja miesten asioita, sen tiet�nen paremmin kuin sin�. Etp� viel�
ole halannutkaan hierojaasi.

--Viel�h�n t�ss� ehdin, jahka j�senet vertyy.

--Vertym�n pit��!--Neuvosta minulle lemmen nosto.

--Ei tehoo taika antajaansa.

--En sit� sinua varten. Kylliin tahtoisin Karin lemmen nostaa. Ei ole
n�kevin��nk��n tytt��, Annikin lumoissa on. �sken toi taas lunnaitaan.

--Ei tule niist� kaupoista.

--Jos ei tullekaan, niin ei sill� ole pojan lempi toiseen nostettu.

Neuvohan nyt hyv� taika.

--Tied�th�n lemmen nostosanat?

--Pala tuli, pala taula,

pala r�tsin�� r�p�le,
pala vatsa valkeaisen,
pala mieli nuorten miesten!

--Osaanhan niit�, vaan ei sanoista apua, taika sille olla pit��.

--Kun nyt muistaisin ... huomenna saat.

--Muistat, kun muistelet, jo t�n� iltana tarvitseisin.

--Ei se nyt t�h�n h�t��n joudu, mutta otat y�linnun ja annat sen
tyt�llesi...

--Mist�s min� sen keskell� talvea saan?

--Minulla on varastossa.

--Kaikkia sinulla onkin.

--Kaikkia pit�� olla ... annat sen tyt�llesi ja k�sket pit�� kolme y�t�
vasemmassa kainalossa ja sill� kiert�� kolme kertaa toivottuansa--hyvin
kauaitse ei saa kiert��--ja sitten pankoon sen salaa pojan vuoteen
alle, niin kyll� tulee ik�v� ja alkaa kiert�� tytt�� samalla lailla ...
mutta miksi Karia tyt�llesi?

--Ei ole parempaa poikaa koko heimossa. Saisinhan talooni miehen, joka
johonkin kykenisi.

--En luule saavasi, vaikka mit� taikoja tekisit. Kari on niit� miehi�,
joihin ei taika pure. Se on sit� Jorman lahkoa.

--Oletko koettanut?

--Koetin taikoa irti Annikista. Sy�tin salaa karhun aivoja ja syd�nt�

ja k��rmeen p��n l�pi laskettua vett� juotin, mutta yh� enemm�n alkoi
antimia lunnaiksi kantaa.

--Et ottaisi vastaan.

--Kari on hurjap��, vaikk' on niin tyynen n�k�inen ... saattaisi
ry�st�� tyt�n.

--Olisiko tuosta niin suuri vahinko, jos ry�st�isi?

--Siin' on taika, jota et ymm�rr�.

--Mutta lupaahan se, ettet h�nt� Karille anna.

--En anna.

Panu astui alas lauteilta ja istuutui penkille kuivailemaan. Ilpotar

pyyhkeili h�nt� kiireest� kantap��h�n ja ojensi h�nelle paidan, housut
ja kauhtanan, vet�isi viel� vy�nkin ymp�rille ja kiinnitti soljen.

--Kourista nyt kiitokseksi!

Panu kouristi kylvett�j��ns�.

--Kouristaisin enempikin, jos en olisi matkasta v�synyt.

--Et ole niin v�synyt, muuta mieless�si hautelet.

--On totisia tuumia tekeill� huomenna, ja silloin ei saa naista

l�hesty�, onni menee, sen tied�t.

--Eth�n karhun ajoon aikone?

--Suurempi peto karjaani vaanii.

Kylvetty� saatteli Ilpotar Panun taas soihdun valolla pirttiin. Siell�

otettiin h�net riemuhuudoilla vastaan. Kuisma oli matkalla miettinyt
runon kaikista markkinamatkan tapahtumista ja lauloi sit� parhaillaan.
Jo oli h�n laulanut Joukon suuresta linnustuksesta, hyvist� kaupoista
ja siit�, miten oli kuninkaan ostajia petkutettu, kuinka Panu oli
pappia pilkannut ja taikonut torniolaisen koskeen. Viimeksi oli h�n
laulanut:

--Panu sairahat paranti,

rammat kulkuhun kohotti,

ja jokaisen tapauksen kerrottuaan kysyi h�n toisten miesten puoleen

k��ntyen:

--Sanokaatte, suuret urhot,

va'at miehet, vastatkaatte,
puhunko totta vai valetta?

--Totta puhut ja pajatat,

totta laulat laadullista,

vastasivat toverit yhteen ��neen, kaiken tuvan v�en heit� s�est�ess�.

Mutta viel� oli viimeinen uroty� laulamatta, ja Kuisma jatkoi:

--Viel� kerron kaiken kumman,

ihmehen oman n�kem�n:
Panu seisoi paaden p��ll�,
Rajavaaralla vihainen,
 loi on silm�t lounahasen,
l�ntehen k�et kohotti,
taikoi templin taivahalle,
yl�s pilvihin ylensi.
Kumohon kirosi kirkon,
ilmahan yl�salaisin.
Sanokaatte, suuret urhot,
va'at miehet, vastatkaatte,
puhunko totta vai valetta?

--Totta puhut ja pajatat,

totta laulat laadullista!

H�mm�stys oli yht� suuri kuin ihastus. Kummia oli aina Panun retkilt�
kuulunut, mutta ei niin suuria ihmeit� ennen. Se oli tekonen, jolla ei
ollut vertoja vanhimpainkaan Panujen urot�iss�. Olihan kuultu, ett�
sana vaikutti ihmisiin ja el�imiinkin, ett� sana siirteli kivi� ja repi
puita juuriltaan, eik� kukaan ep�illyt sit�, ett� hyv� tiet�j� sai
ilmat ja vedet mielens� mukaan l�ik�htelem��n, mutta sit� ei oltu ennen
kuultu, ett� isot kirkot olisivat ilmaan nousseet ja siell� kumolleen
keikahtaneet. Jo piti menn� etsim��n V�in�m�isen laulusta asti, jota
kuu ja aurinko tulivat kuulemaan, t�h�n tapaukseen vertoja saadakseen.

--Ei ole semmoista ennen kuultu eik� n�hty, uudisti Ilpo miesten
ihmettelyjen vahvistukseksi. Itse n�in, kun ensin ilmaantui kuin
kohdalleen ja sitten manauksen kuultuaan kumoon keikahti.

--Vaan jos silm�si valehteli? kysyi Jorma.

--Mitenk� voi kymmenen miehen silm� valehdella? puhalsivat mukana

olleet melkein yhteen ��neen.

Panu oli v�kijoukon h�nt� ja h�nen tekojaan ihmetelless� istunut p�yd�n

p��ss� ja alkanut nauttia siihen kannetuita ruokia. P�retuohukset,
jotka roihuten paloivat p�yd�n ymp�rill�, valaisivat h�nen kasvojaan,
kun muu osa tuvasta j�i puolipime�ksi. H�nen musta ja sile�, saunan
j�ljelt� viel� kostea tukkansa, joka hartioille valahti, kiilteli tulen
valossa, h�nen partansa sojotti totisena valkeata rintaa vastaan, ja
silm� katsoi suoraan p�yt��n, ja h�n istui, niinkuin eiv�t olisi nuo
puheet h�nt� v�h��k��n liikuttaneet. Tanakkana ja voimakkaana h�n istui
ja virkkoi viimein katkaisten kaikki kiitospuheet:

--Vet�k�� ahkioni pirttiin.

Kun ahkio oli tuotu ja asetettu keskelle lattiaa, k�ski Panu, yh�
p�yd�n p��ss� istuen, avata nuorat, joilla p��llysnahka oli siihen
kiinnitetty.

--Antakaa lipas t�nne.

Hienoa tuohitekoa oleva ja messinkiheloilla koristettu lipas otettiin

esille pulkan per�st�, jonka istuimen aluksen se t�sm�llens� t�ytti, ja
vietiin Panun eteen p�yd�lle. J�nnitt�v�n hiljaisuuden vallitessa avasi
Panu lippaan. Lipas sis�lsi rahat, jotka oli nahkoista saatu,
kallisarvoisimmat ostokset ja Panun markkinatuomiset. Rahoista sai
jokainen heimon mies osansa sen mukaan, miten paljon h�nell� oli
nahkoja ollut, niist� kuitenkin pois luettuna uhrivuoren haltijalle
tuleva uhrilahja, jonka Panu otti huostaansa ja heitti p�yd�ll� olevaan
hopeamaljaan. Karin vuoro kun tuli astua esiin osuuttaan
vastaanottamaan, ei h�n liikahtanut paikoiltaan ovensuupenkin alta,
johon oli istuutunut, vaan sen sijaan nousi h�nen vierest��n Jorma ja
sanoi Karin ei tahtovankaan osaansa, vaan j�tt�v�n ne taloon Annikin
lunnaiksi, jota h�n nyt julkisesti pyyt�� naisekseen.

--Mik� t�m� nyt on aika naimakaupan hierontaan, vastasi Panu ynse�sti.

--Rahat kun sattuivat saapuville ja heimo koolle.

--Ei t�h�n asiaan heimon p��t�st� tarvita.

--Antanet sitten heimoa kysym�tt�.

--Ei ole rahoista viel� riitt�m��nk��n.

--Sanonet, paljonko tahdot, niin vuoden p��st� Kari suorittaa.

--Ei naista velkakaupalla.

--Jorma menee takuuseen, virkkoi nyt Kari.

--Jorman takuista ... naurahti Panu pilkallisesti, ja puhe katkesi

siihen.

Kun rahat oli jaettu, jakoi Panu tuomiset. Em�nt� sai kaulasoljen,
Ilpotar rintakoristeen ja muut naapurin naiset mink� pienen kalun
mikin. Kaikille saapuvilla oleville miehille ilman erotusta antoi Panu
piiharkon ja murusen tulikive�. Sit�paitsi oli tilattu vaskea heloiksi,
nuolenp�it� y.m.

Lopuksi otti Panu lippaansa pohjalta hienoon vaatteeseen huolellisesti

k��rityn myttysen, joka avattuna n�ytt�ytyi olevan korea helminauha.

--Tule t�nne, Annikki, sanoi h�n.

--Annikille helminauha! huudahdettiin pirtiss�, ja kaikki

kurottautuivat katsomaan.

--Mit�s te minulle t�mm�isi� lahjoja, soperti Annikki sek� hyvill��n

ett� h�mill��n, ymm�rt�en yht� v�h�n kuin muutkaan, mist� hyv�st� h�nt�
yht'�kki� t�mm�inen onni kohtasi.

--Ei se ole minulta, vaan voudilta ... vouti pestaa sinut

saunapiiakseen.

--En huoli voudin pestist�, sanoi Annikki ja tarjosi takaisin lahjat.

--Pid�, kun olet saanut, tyrkytti Ilpotar.

--Vaan min� en huoli, siin' on omanne.

--Ei minun ole lupa takaisin ottaa, sanoi Panu.

--Niinp� panen tuohon,--ja Annikki aikoi heitt�� helmet uhrimaljaan.

--�l� saastuta, orjanainen, haltijan pyh�� astiaa! �rj�isi Panu ja

vet�isi maljan syrj��n.

--Luulin voudin kalun kelpaavan ... niinp� pankaa, mihin tahdotte, ja

p��tt�v�sti, melkein vihaisesti sys�si Annikki koristeen k�dest��n
Panun eteen p�yd�lle.

--Pannaan sitten talteen, niin saa itse antaa, kun tulee, virkkoi Panu,
kaksimielisesti hym�ht�en orjatyt�n j�lkeen, joka itkua tehden livahti
ulos pirtist�.

Hetken kuluttua seisoivat Kari ja Annikki saunan sein�m�ll�. Kari oli

aseissa ja pois l�hd�ss�.

--�l� viel� tee sit�, rukoili Annikki, odota viel� vuosi niinkuin
lupasit. En min� uskalla ... tekee, mink� tahtoo, kun kirkotkin ilmaan
nostaa.

Kari seisoi synkki� tuumia hautoen. Mutta eih�n h�nell� ollut, mihin
paeta tyt�n kanssa keskell� talvea. H�nen majastaan heid�t pian
saavuttaisivat, kun kaikki heimon miehet tietysti olisivat Panun
puolella. Ja h�nt� itse��nkin jo kammotti Panun salainen voima.

--Kun vain tiet�isin, etteiv�t lahjoillaan saa sinua lumotuksi?

--Vaikka heitt�isiv�t helmaani kaikki Ruotsin kuninkaan rikkaudet, niin

en sittenk��n.

Kari veti tyt�n puoleensa, Annikki kurkottautui k�sill��n h�nt�

olkap�ihin, ja sanattomina seisoivat he hetken aikaa heikon kuutamon
kuvatessa heid�t pitk�ksi varjoksi hangelle, jossa tuuli lunta
juoksutteli. Varjo erosi kahdeksi, toinen katosi saunan suojaan, mutta
toinen l�hti nopeasti liukumaan j��lle p�in.

Se katosi rantat�rm�n alle, ilmaantui taas j��lle ja hoippui siell� yh�

himmeten, kunnes kokonaan katosi.

Tuvassa oli Panu k�skenyt v�kens� levolle k�ym��n, ilmoitettuaan

miehille, ett� huomenna oli t�hdellisi� asioita keskusteltava, ja pian
olivat soihdut sammutetut ja talo unen hiljaisuuteen vaipunut.

Ennenkuin itse paneutui levolle, pist�ytyi Panu kuitenkin pihalle

kuulostamaan ja katsomaan, olisiko haltijoilla jotakin outoa tekeill�.
Seisoen tuvan nurkalla kuuli h�n silloin huuhkaimen uhrivuoren
rinteell� huutavan. Nopeasti palasi h�n tupaan takaisin, vet�isi keng�t
jalkaansa, otti uhrimaljasta muutamia rahoja ja l�hti kiireesti
hiiht�m��n vuorta kohti ehti�kseen ennen puolta y�t� antamaan
haltijalle omansa ja suositellakseen h�nt� niihin t�rkeihin tuumiin,
joita h�n oli alkanut mieless��n hautoa.

XV.

Seuraavana aamuna, kun tupa oli puhdistettu ja eine otettu, ajettiin

kaikki nuoret miehet ja naiset tanhualle, ja vanhemmat miehet
vet�ytyiv�t tupaan. Panu istui p�yd�n p��ss�, heimon kaksitoista
vanhinta penkeill� sen edess� ja takana, kuusi kummallakin puolella, ja
muu heimo pitkin seini�. Kes�iseen aikaan pidettiin k�r�j�t ja
kokoukset pyh�ll� uhrivaaralla, k�r�j�kivien p��ll�, mutta talvella
Panulan suuressa tuvassa, johon silloin tunnusmerkiksi asetettiin
kaksitoista pyh�lt� vuorelta k�r�j�aituuksen sis�st� poimittua py�re�t�
kive�, yksi kunkin vanhimman eteen. Panun edess� oli kannus eli
taikarumpu, arpavasara ja arpanappulat, jotka h�n ennen toimituksen
alkamista, niin kauan kuin naiset tuvassa viel� askaroivat, oli
vaatteella peitt�nyt. Ilotuli oli sytytetty takkaan, ja luukut oli
suljettu, niin ettei p�iv� p��ssyt sis��n muualta kuin v�h�n
lakeisesta.

Astuttuaan p�yd�n p��h�n korotti Panu oikean k�tens� kattoa kohti,

jossa se hukkui miesten p�iden tasalla lainehtivaan savuun niinkuin
pilveen, painoi toisen poikkiteloin rinnoilleen ja rukoili:

--Oi, Ukko ylijumala,

tahi taatto taivahinen,
vallan pilviss� pit�j�,
hattaroiden hallitsija,
pid� pilviss� k�r�j�t,
s�kehiss� neuvot selv�t,
laita tuumas tuumiksemme,
aattehesi meille anna,
pannos mielt� miesten p�ihin,
oikeahan osatamme,
v��r� tieto v�ist�ksemme.

Rukouksen luettuaan virkkoi Panu:

--Tiet�nev�tk� heimon miehet, mist� neuvo on t�n� p�iv�n� pidett�v�?

Toiset tiet�nev�t, toiset eiv�t. Sanonen siis, mit� varten olen teid�t
t�nne pys�hytt�nyt.

--Sano, sano, esit� asia, kuuntelemme, korvamme teroitamme! kuului

kehoittavia ��ni� eri haaroilta miesten joukosta, jotka istuivat
totisina lattiaan katsoen, kyyn�rp��t polvien varassa.

--Kontoj�rvell� k�vimme, alkoi Panu, ja kuulleet olette, mit� siell� on

tapahtunut ja mit� sielt� tullessa. Menimme markkinoita pit�m��n ja
hyv�t pidimme. Eiv�t olleet kaupat �ij�n hyv�t, eiv�t �ij�n huonotkaan.
Vaan en nyt siit� tahdo puhua, jokainen on saanut osansa ansionsa
mukaan, ja haltijakin on saanut osansa. Tahdon puhua teille, heimoni
miehet, vaarasta, joka meit� uhkaa Karjalan miehi�, jotka is�in
haltijoita viel� palvelemme emmek� tyyten viel� ole vieraisiin jumaliin
taipuneet.

--Lieneek� vihollinen tienoillemme tulossa ... rauhanhan maassa olevan

luulimme? virkkoi joku ��ni.

--Rauha on maassa, mutta vihollinen kuitenkin ver�j�ll�mme v�ijyy.

--V�ijyy ja on jo kauankin v�ijynyt, vaikkemme ole h�nt� vastustella

osanneet, puuttui Ilpo selitt�m��n.

--Osata olisi pit�nyt, jatkoi Panu, jos olisi ollut mielt� miesten
p��ss�.

--Ristin-Kiesuksesta puhuu Panu, selitti taas Ilpo.

--Paljon h�n on meille tuhoa tehnyt ja viel� enemm�ll� uhkaa. Ennenkuin

t�nne tuli, olivat kaikki maat ja vedet viljoineen ja aarteineen meid�n
heimon hallussa aina Kontoj�rvelle ja sen toiselle puolelle. Kontokoski
oli Karjalan kansan ja meid�n panulaisten paras kalastuspaikka, siell�
lohiapajat meid�n, majavavedet meid�n. Pois meid�t sielt� Kiesuksen
miehet karkoittivat, alkoivat mets�maitamme maahan hakata ja tulella
polttaa, eik� ollut Karjalan miehiss� haltijoittensa puolustajia eik�
etujensa valvojia. Siivosti suostuivat jakamaan vieraiden kanssa ja
sovintoa hieromaan. Sai Kiesus huoneen itselleen rakentaa ja sai
Karjalan miehet itse��n kumartamaan. Suuttuivat siit� omat haltijat,
nurjeni heid�n mielens�, pienensiv�t viljan saannin sek� maasta ett�
vedest�. Eik� ole, niinkuin puhun?

--Niin on, Panu, oikein puhut. N�htiinp� se Reidan aikana.

--Kaiken t�m�n tied�tte, usein on siit� pakinaa ollut. Mutta kuitenkin,

kaikitenkin ... pahempia viel� aikoo, uhkaa karkoittaa meid�t
t��lt�kin. N�in ovat asiat. Uusi on pappi tullut Kontoj�rvelle, uusi on
tiet�j� Kiesuksella, entisi� taitavampi, ja iso on nousemassa h�nell�
voima. Ei Kiesus yksin��n mit��n mahda, se on n�hty, jos ei ole
k�skyjens� k�vij��. Poikaseksi h�nt� kutsuin, kun en tuntenut.
Sile�turpaiseksi lahnaksi luulin, joka tyyni� vesi� ui, mutta potkiva
onkin lohi, joka kovimmat kosket soutaa, nousee Konnosta Korpiselk��n,
ellei patoja rakenneta ja rakenneta korkeita. Karjalan jumalat kirosi,
pyh�t taiat kirosi, kirosi minut ja kaikki tietomiehet.

--Lieneek� tehoa h�nen sanoillaan?

--Ei minuun h�nen kironsa pysty eik� muihinkaan miehiin, jotka varansa
pit�v�t, mutta heikkoja huimata voipi, ja vaimoisiin veriin vaikuttaa,
jos silm�tyksi saa.

--Niin on, kuin Panu puhuu, vahvisti Ilpo. Vaan kun vaaran tiennet,
niin tiennet keinon, mill� torjutaan.

--Tiet�nen senkin. N�in olen miettinyt: viha vihasta, kirot kirosta, ja

jos sotaan k�y, niin sota sodasta. �lk��n kukaan t�st� l�hin antimia
papille kantako, �lk��n viek� lapsiaan kastettavaksi, niinkuin vanhan
tavan mukaan er��t ovat tehneet, �lk��t kukaan k�yk� kuulemassa h�nt�
ja kielt�k��n sen naisiltaan. Siten h�nen tiens� tukkeamme. Se on
mieleni. Sanokaa, onko sama mielenne teid�nkin?

--Sama on mielemme meid�nkin, virkkoivat vanhimmat, ja koko muu tupa

yhtyi heihin.

Silloin kuului Jorman ��ni uunin kupeelta, jossa h�n istui portaitten
p��ss� kumarissaan:

--Saaneeko vanha mies eroavan mielens� virkkaa?

--Sano, set�, mielesi, kehoitteli Panu.

--Enh�n tied�, millainen mahtaja lienee Kontolan uusi pappi, lienee

hyvinkin pel�tt�v�, Panuhan sen tiennee. Enk� tied�, kun en ole h�nen
voimaansa kokenut, miten lienee iso haltija Ristin-Kiesus. Toiset
sanovat hyv�ksi, joka onnea antaa, toiset pahaksi kelle�v�t. En osaa
h�nt� pel�t�, ei ole haluni hyvitell�k��n. Ei minulle mit��n mahda.
Ukon tied�n, Tapion tunnen, heit� lepyttelen, heille v�h�t uhrini
kannan ja V�in�n viisauden askeleitani johtaa annan. Niiss� suojani
t�h�n saakka ja niihin viel�kin varaan. Mutta lienee t�m� Kiesus samoja
Kiesuksia, joita V�in� v�isti, niin on mieleni se, ett� mit� V�in�
v�isti, sit� min�kin. Lienettek� nuorempi polvi v�kev�mpi� h�nt�
vastaan astumaan? Kaiketikin voimanne tiennette, ja kovinhan taikojansa
kehuu Panu. Mutta en min� kiroisi kenenk��n jumalia, en uskaltaisi
vihoittaa haltijaa, vaikka olisi kuinkakin heikko, saati sitten niin
voimallista kuin Kiesuksen olevan luulen ... yst�v�kseni tekisin ja
puoleeni suosittelisin. Tietoni mukaan puhun, puhukoot muut paremmin.

--Mitenk� sitten menetell� tahtoisit, Jorma, palveltavanko tahtoisit?

--Parempi palvella kuin riitaa rakentaa, koska h�nt� kuitenkin

pelk��v�n n�ytte. Min� en pelk��, en rakenna riitaa enk� palvele.
Palvelisitte h�nt� parhaanne mukaan, suosittelisitte, lepytt�isitte
siksi, kunnes teit� tottelisi ja tiet�j�n mielt� noutaisi. Mahtaisiko
olla Kiesus kovempi lumota kuin muutkaan vieraat haltijat? Niinh�n
tekiv�t vanhat Panutkin siihen aikaan, kun Kontokosken suvannossa
kalastelivat, ja rauhan antoi miehille, sanotaan kalaonneakin suoneen.

--Rauhan antoi ja rauhan soi silloin, mutta nyt ovat ajat toiset, nyt
on sotaa uhannut ja sotaa tahtoo. Ennen antoi omiin jumaliimmekin
turvata, nyt niit� kukistaa tahtoo. Ennen hyv�ksi herkesi, nyt n�ytt��
hampaitaan kuin peto.

--Kesytt�k�� peto!

--Emme tied� h�nen taikojansa. Jos Kiesukselle hyv�ksi herke�mme, pappi

meid�t valtaansa saa niinkuin h�netkin. Papilla on h�nen taikansa, se
h�nt� hallita osaa. Ei ole meiss� h�nen kesytt�j��ns�.

--Opittaisiin taikansa. Panisit nuoren miehen h�nen oppiinsa, se tiedot

ja syntysanat t�nne toisi. L�hett�isit Joukon Kiesusta oppimaan, jota
muutenkin tiet�j�ksi neuvot.

--Emme tarvitse h�nen tietojansa ... ja kun kirosi minut, kiroisi

poikanikin.

--Ei ole aika silloin toisen sovintoa hieroa, kun toinen aseitaan hioo,
s�esti Ilpo.

--Vaan jos kironsa peruuttaisi, jos py�rt�isi pyh�t sanansa?

--Py�rt�k��n h�n, vaan min� en py�rr�.

--Teet, niinkuin tahtonet, min� sanoin mieleni, kun mieli� kysyttiin.

--Ei tohise tuulena Jormankaan tuumat ... j�rke� puhuu Jorma, j�rke�
Panu. Ajattelen, ett� arpaa kysymme, virkkoi Patva-vanhus.

--Arpa toden tiet�nevi, vahvistivat muut.

--Arpaa on kysytty ja arvan mielt� olen ilmoitellut, vaan kun

tahtonette, kysyn kerran kysytty�nikin, sanoi Panu.

--Kysy arpaa, arpa paras neuvojista, kannus varmin viisahista.

Panu nousi heti yl�s ja ryhtyi arpomista toimeen panemaan. Kun kannusta
kattava vaate oli pois otettu, ilmaantui sen alta py�re� suuren seulan
kokoinen kapine, joka oli p��llystetty hienolla hel�htelev�ll� kalvolla
kuin rumpu. Kalvo oli t�ynn� kuvia, lep�nkuorivedell� maalattuja. Siin�
n�kyi aurinko, kuu ja t�hdet; haltijat, pyh� uhrivuori, kirkko; mets�n
el�vi� karhu, susi, ilves, hirvi, lintuja, kaloja; kalaj�rvi ja koski
ynn� muita kuvioita; n�kyi viel� markkinatie, joka oli merkitty
hiiht�j�n vet�m�ll� pulkalla, vihan tie, joka oli keih��ll� merkitty,
ja sit� poikkiteloin oleva sovinnon tie, joka oli merkitty lehdell�.
Uteliaina kurkottautuivat miehet katsomaan tiet�j�n suurta kannusta,
joka ainoastaan t�rkeimmiss� tiloissa otettiin esille. Joka talossa oli
kyll� oma kannuksensa, jolta is�nt� kysyi neuvoja pienemmiss�,
jokap�iv�isiss� pulmissa, mutta ne olivat pienempi� ja kuvat niiss�
harvalukuisemmat. Eik� ollut kaikkien kannuksissa sit� kulta- ja
hopeahelyjen paljoutta, mik� t�ss�. Ne olivat toiset kannuksen keh��n
kiinnitetyt, toiset sen alla olevaan ristikkoon, kaikki lahjoja niilt�,
joille t�m� arpakalu oli apua tai hyvi� neuvoja suonut.

--Lis�� puita valkeaan, Jouko! k�ski Panu, ja kun tuli lieskasi

kirkkaammin takassa, ty�nsi h�n vasemman k�tens� kannuksen alle,
tarttui p�ristimeen, joka oli nahkalla p��llystetty kaksihaarainen
vasara, ja kosketti sill� muutamia kertoja rumpukalvoa, joka antoi
kumean ��nen samalla, kun helyt kalahtelivat. ��ni ei ollut mieleinen,
oli liian alhainen ja veltto. Sent�hden oli kalvoa tulessa
l�mmitett�v�. Pidetty��n kannusta v�h�n aikaa tulen ��ress�, kunnes sen
kalvo h�nen mielest��n antoi oikean ��nen, oli oikeassa vireess�,
l�hetti Panu sen kiert�m��n miehest� mieheen heid�nkin koeteltavakseen.

--Kun kaikkien korvaan saman ��nen sanonee, siit� tied�mme Jumalan

��nen olevan.

--Saman sanoo, mink� sinullekin, kertoivat miehet, kalvos vasaralla

koeteltuaan.

Sill'aikaa kun kannus kulki miehest� mieheen, pukeutui Panu p�yd�n

p��ss� tamineisiin. P��h�ns� asetti h�n huuhkaimen nahkasta tehdyn
lakin, jonka siivet hartioille valahtivat, ja kiinnitti vasemman
olkap��n yli ja oikean kainalon alaitse vy�n, jossa riippui
messinkirenkaita, rautaisia nuolenp�it�, k��rmeen niveli�, karhun
hampaita ja haukan kynsi�.

Kun kannus oli saapunut p�yd�lle takaisin, asetti Panu sen p��lle
messingist� valetun, sammakon kuvan n�k�isen nappulan, tarttui
hyppysill��n p�ristimeen ja loihti:

--Kysyn Luojalta lupoa,

anon taatolta apua,
tahon taivon haltijalta,
maakamaran katkojalta;
sano arvalle, Jumala,
arpa ilmoita minulle,
miten pulma poistetahan,
kuten kulma kierret�h�n,
l�hde nyt arpa my�t�p�iv�n,
sovun tielle singahtele,
rauhan poikete polulle,
jos sovussa suoritahan,
taikka rauha raketahan,--
l�he silloin vastap�iv�n,
jos kiroten kuljetahan,
sodan k�yden suoritahan.

Viimeisi� sanoja sanoessaan napahutti Panu vasaralla kalvoon. Sammakon

muotoinen arpanappula harppasi ympyr�n keskest� askeleen ilmaan ja
asettui keskelle vihan tiet�.
--Ei suorita sovussa! huudahtivat miehet, jotka kaikki olivat
kokoontuneet p�yd�n ymp�rille.

Mutta arpaa oli pantava kolme kertaa. Panu siirsi sammakon entiselle
sijalleen ja loihti:

--Kysyn Luojalta lupoa,

anon taatolta apua,
sano arvalle, Jumala,
arpa ilmoita minulle,
l�hde arpa my�t�p�iv�n,
jos sovussa suoritahan,
l�he silloin vastap�iv�n,
jos kiroten kuljetahan.

Vasara hel�hytti kalvoa, kalvo jousesi, ja sammakko istahti keskelle

sovun tiet�.

--Sovussahan suoritahan! riemahti Jorma.

--Kolmas kerta tosi kerta!

Panu nosti sammakon pois kalvon p��lt�, nappaili vasaralla kalvoa

varovasti joka taholta, tunnustellakseen, oliko se yh� vireess�, ja kun
huomasi olevan, sovitteli h�n nappulan hyvin huolellisesti paikoilleen
ja loihti ��nt��n yh� uhkaavammaksi kiihottaen:

--Sano totta, Luojan merkki,

juttele, Jumalan arpa,
sano arpa syyt� my�ten,
�l� miehen mielt� my�ten;
jos arpa toen sanovi,
niin arvo ylennet�h�n,
yl�s arpa nostetahan,
polville pyh�n Jumalan!

Miehet kertoivat yhdest� suusta:

--Polville pyh�n Jumalan!--ja samassa harppasi sammakko pitk�n askelen

pudoten vihan tien ja sovun tien risteykseen.

--Sopuun neuvoo! Suurin osa ruumistaan on sovun tiell�, riensi Jorma

selitt�m��n.

--Vihaan vaatii, p��ns� on vihan polulla! intteli Ilpo.

Miehet seisoivat katsellen toisiaan ep�tietoisina siit�, mit� arpa

oikeastaan oli vastannut.

--Sano, Panu, mielesi ... sin�, panija arvan, arvan mielen parhaiten
ymm�rr�t.

Panu mietti v�h�n aikaa ja virkkoi sitten:

--P�in vihaan, sopuhun syrjin,

minne p�� on p��ttelevi,
sinne mielikin menevi.
Eik� sen sanan j�lkeen en�� ollut ket��n, joka olisi ep�illyt oikeaksi
Panun panemaa arpaa. Ei ollut muita kuin vanha Jorma, mutta Jorma oli
aina vastaan, ja pois olivat heimon miehet tottuneet panemasta arvoa
h�nen sanoihinsa.

Niin oli siis nyt Panulan neuvottelussa p��tetty se, mit� heimon
tiet�j� oli pitk�t ajat mieless��n kantanut, oli p��tetty sek�
miesten yhteisen mielen ett� haltijain pyh�n arvan ilmoituksen mukaan,
ettei mit��n yhteytt� olisi yll�pidett�v� Kontoj�rven papin kanssa,
vaan vihoin h�nt� kohdeltava ja vihoin oltava h�nen haltijaansa
Ristin-Kiesukseen, joka jo oli paljon tuhoa tuottanut Karjalan vanhalle
tiedolle ja yh� uudella tuholla uhkasi. T�m� p��t�s olisi kaikkien
miesten voimalla toimeen pantava, ja heimon yhteisiin k�r�jiin olisivat
haastettavat kaikki, jotka sit� vastaan rikkoisivat, ja tuomittavat,
niinkuin esi-is�in vanha tapa vaatii haltijain vihoittajia
tuomitsemaan. Ja kun Panu sen juhlallisella ��nell� julisti, kohottaen
oikean k�tens� taivasta kohti ja vasemman poikkiteloin rinnalleen
painaen, vahvistivat miehet h�nen sanansa:

--Niin olkoon kuin Panu oikein sanoo!

--�lk��n ainoastaan siihen tyydytt�k�, lis�si h�n, vaan uhrattakoon yh�

ahkerammin, turvauttakoon taikoihin ja loitsuihin kaikissa tiloissa,
etteiv�t haltijat tympenem��n p��sisi ja vieraan jumalan tiet�j� heit�
saisi puoleensa temmatuksi. Uhrattakoon kotohaltijoille kaikista
uutisista ja esikoisista osa suurempi kuin ennen ja kaikesta mets�n
riistasta ja veden viljasta parhaat. Ja saapukoot ensi kev�nn� kaikki
heimon miehet t�nne pyh�lle vaaralle uhraamaan ja antimiaan haltijalle
kantamaan!

Unessa oli haltija Panulle ilmaantunut ja uhrien v�hyytt� nurkunut.

Mutta t�ll� kertaa eiv�t miehet ilmaisseetkaan mielihyv��ns� siit�,

mit� Panu esitti. Uhrit olivat suuri rasitus, ja yh� suurempia uhreja
oli Panu alkanut vaatia, mutta monessa talossa laiminly�tiin kotouhrit
kokonaan tai toimitettiin ne vain n��n vuoksi. Varsinkin olivat heimon
suuret kev�tuhrit raskaat, jotka Panu oli uuteen voimaansa nostanut ja
joihin h�n vaati tuotavaksi el�imi�, nahkoja, kultaa ja hopeata
kymmeneksen kaikesta ansiosta. El�imet teurastettiin ja sy�tiin
yhteisess� uhriateriassa, ja mik� teurastamatta j�i, sen otti Panu
haltijain talteen toiseen aikaan s�ilytett�v�ksi. Nahkat myytiin, ja
rahat k�tki Panu aarteena haltijan aittaan pyh�n uhripuun juurelle.

--Uhrataan, mik� jaksetaan, urahti muuan miehist�.

--Enemp�� ei voida kuin on voitu, s�esti toinen.

--Liian paljon vaadit, kun kymmeneksen vaadit.

--Kymmeneksen vaatii pappikin Kiesukselleen.

--En usko olevan uhrien paljoudesta, virkkoi Jorma. Ei Ukko uhria kysy,
taivon taatto tuomisia. Ei h�nt� rahalla osteta eik� rikkaudella.
Rukouksilla lepytti vanha V�in�m�inen pilvien pit�j�n, niinkuin
virsiss� lauletaan, virsill� puoleensa vieh�tteli. V�in�n tavoin
neuvoisin min�kin tekem��n, jos neuvojani kysytt�isiin ja kuultaisiin.

--Ennen muinoin lienev�t haltijat sanan mairitteluun tyytyneet, nyt

vaativat lihaa ja verta ja rahaa ja tavaraa. Ei ole V�in�n neuvoista
nykyiselle kansalle. Itsekin tietonsa tehottomaksi n�ki, kun pakeni
pois ja valtansa vastasyntyneelle lapselle j�tti, virkkoi Panu.

--Oikeita tietoja puuttui V�in�lt�, vahvisti Ilpo.

--Olisi V�in� oikea tiet�j� ollut, tuhonnut olisi Marjatan pojan. Sanat
oli miehell� hyv�t, mutta taiat puuttuivat. N�htiin se, mihin V�in�n
tiedoilla p��stiin, Jorman tiet�j�n� ollessa. Toiset ovat nyt ajat ja
toiset tiedot. Min� puhun niinkuin tietoni k�skee, vaan vallassanne
olkoon, tehk��, niin kuin �ly�tte. Auttakaa itse�nne ja tulkaa itse
toimeen haltijainne kera, en pyri auttamaan enk� kykene, jos heid�t
vihoitatte. Min� teen niinkuin arpani k�skee.

--Ja min�! vakuutti Ilpo.

--Tehd��n niin kuin Panu k�skee.

Ja toinen toisensa per�st� ilmoittivat miehet suostumuksensa Panun

ehdotukseen, ett� uhreja enennet��n ja koetetaan miehiss� saapua
ensikev�iseen uhrijuhlaan, josta on tuleva entist��n ehompi. Jorma
yksin ei mit��n luvannut, nousi yl�s, otti sauvansa ja pisti
kanteleensa, joka oli ketun nahkaan k��ritty, kainaloonsa ja virkkoi
menness��n:

--Kun lienette V�in�� viisaammat, ette minunkaan, pahaisen

palvelijansa, neuvoja kuunnelle. Sanon vain niinkuin sanoi kerran V�in�
l�htiess��n:

Annapas ajan kulua,

taas minua tarvitahan,
uuen sammon saattajaksi,
uuen p�iv�n p��st�j�ksi,
kun ei kuuta, aurinkoa,
eik� ilmaista iloa.

--Ei sied� V�in���n soimattavan, naurahtelivat miehet hyv�ntahtoisesti

Jorman j�lkeen.

--Ainahan se sen V�in�ns� kanssa.

--Mit�s hampaattoman houreista, virkkoi Panu.

XVI.

Kun suuret syysmets�stykset olivat lopussa ja nahkat kaupattu

Kontoj�rven markkinoilla, olivat salon kansan talvitoimet jonkin aikaa
tauoksissa. Ei ollut viel� varsinaisen talvimets�styksen aika, suurten
otusten ajon aika k�siss�. Lumi oli liiaksi pehme�� ja hiihtokeli
huonoa karhun ja hirven ajamiseen. Karhun kaadantaan ei sit�paitsi
ryhdytty, ennenkuin kuninkaan vouti oli k�ynyt itselleen pyhitt�m�ns�
karhut ampumassa.

Talvimets�styst� ja voudin tuloa odotellessa valmistelihe Panu ja

varustelihe. H�n takoi nuolia, jousia ja kirveit�, apunaan Jouko, jota
h�n siit� l�htien, kun luuli papin h�nt� silm�nneen, aina piti
l�heisyydess��n, neuvoen h�nelle taikomisen taitoa ja opettaen h�nelle
taikoja ja kaikkea muuta tietoaan. Joukosta piti tulla taikuri yht�
hyv� kuin is�st��nkin. Ja h�neen piti Panun kaikkien tietojen ja
taitojen keskittym�n, ei kenellek��n muulle niit� neuvottu, ei ket��n
muuta tahtonut Panu opissaan pit��. Paitsi takomataidon salaisuuksia
p��si Jouko perille siit�, miten kannuksia oli valmistettava ja miten
niit� k�ytett�v�. V�h�nh�n nuorelta Jouko v�list� tuntui tietoja
vastaanottamaan. Mutta oli h�n jo monet rummut omin p�ins� valmistanut
ja helpommissa asioissa sen avulla haltijain vastauksia tulkinnutkin.

Tuskin kuluikaan sit� p�iv��, ettei Panun luona k�ynyt avun etsij�it�.
Kaikki l�hiseudun miehet, jotka suuriin talvimets�styksiin
valmistautuivat, k�viv�t Panun pajassa vanhoja aseitaan korjauttamassa,
uusia taottamassa ja niit� kaikkia taiottamassa. Vaarallisemmalle
retkelle ei kukaan l�htenyt ennenkuin sukset, aseet ja koko mies oli
loihduilla, luvuilla ja taioilla varattu kaikkia vihoja vastaan. Ja jos
oli suurempi sairaus ihmisiss� tai elukoissa, aina tultiin Panulta apua
hakemaan. Aamusta iltaan oli h�n toimessaan. Helpommat taiat toimitti
h�n kotisaunassa ja pajassaan, mutta kun oli suuremmat vihat
voitettavana, vaikeampaan tautiin l��kkeet valmistettava ja
pulmallisemmassa asiassa arvalta neuvoa kysytt�v�, otti h�n suksensa,
poistui illan suussa kotoaan ja hiihti pyh�lle vuorelle p�in, josta
palasi vasta keskiy�n aikoina, kun illalla l�hti. Ei kukaan uskaltanut
h�nt� sinne seurata eik� h�nen j�lki��n vakoilla. Vuoren alla niemess�
tiettiin vain jossakin mets�n peitossa olevan majan, jossa h�n
tehoisimmat taikansa teki ja vaikuttavimmat taikakalunsa s�ilytti. Ei
ollut Joukokaan viel� p��ssyt t�t� salaista paikkaa n�kem��n; vasta
sitten, kun oli oppinut sen, mit� kotona oli opittavaa, lupasi is�
ottaa h�net sinne, ja sitten oli h�n kohta oleva t�ysi tiet�j�, valmis
toimeensa kastettavaksi.

Voudin tuloaika oli k�siss�. Jo oli h�n l�hett�nyt hiiht�j�ns� tuomaan

sanaa saapumisestaan, jonka piti tapahtua ensimm�isen t�yden kuun
aikana, ett� n�ht�isiin �it�kin metsiss� kulkea, jos ilmat silloin
olisivat suotuisat. Ja oli Panu pannut viestit siit� heimon parhaille
mets�miehille, ett� koirineen ja kaarineen, keih�ineen ja kirveineen
saapuisivat karhun ajoon osaa ottamaan. Heimon parhaalle hiiht�j�lle ja
urhokkaimmalle mets�n k�vij�lle Karille ei sanaa annettu. Mutta kun
Jorma sen sai kuulla--Panun oma em�nt� sen h�nen korvaansa kuiskasi ja
pisti mukaan terveisi� Annikilta--p��tti h�n ensi kerran pyydyksille
hiiht�ess��n ulottaa matkana Karin majalle saakka.

Vanha ukko Jorma eleli omia aikojaan omassa salvamassaan mets�saunassa

v�h�n matkaa Panulasta, josta oli muuttanut pois, niin pian kuin
veljenpoika oli ottanut siell� is�nnyyden haltuunsa. Ilta- ja
aamupuhteet h�n verkkoja kutoi, ansoja punoi, suksia valmisteli ja
nahkoja muokkasi, eik� kell��n ollut verkot niin hienot, ansat niin
n�ps�t, sukset niin sujakat ja nahkat niin hienot. P�iv�t h�n metsiss�
hiihti pyydystellen j�niksi� ja mets�kanoja langoilla ja loukuilla ja
kettuja raudoilla, ja l�pi talven oli h�nen latunsa auki, kulkien ensin
j�rven yli, sitten er��n lahden pohjasta mets��n, upoten ja noudatellen
puron vartta, kunnes vei pienen jyrkk�rantaisen mets�lammen luo, jossa
oli h�nen pyydysmaansa ja jonne eiv�t muut kunnioituksesta vanhaa
miest� kohtaan k�yneet ansojaan viritt�m��n. Vaikka olikin Jorma ukko
useimmassa asiassa toista mielt� kuin heimon johtajat, suosi h�nt�
h�nen sukunsa, sill� oikeat olivat usein ukolla tuumat, aina h�n
nuorten iloissa soitteli ja lauloi, opetti muillekin laulujaan ja jakoi
tarvitseville saaliistaan sen, mik� itselt� t�hteeksi j�i.
Oli viel� varhainen aamuy�, kun Jorma majansa ovella asetti sukset
jalkaansa ja valmistautui pyydyksilleen l�htem��n ja samalla Karin
majalla k�yd�kseen. Kontti sel�ss��n, kupeellaan jousi ja k�dess� sauva
solahutti h�n alas tuttua latuaan j�rven j��lle. Ketter�sti nouseskeli
viel� vanhuksen jalka ja s��nn�llisesti loksahteli suksi ennen tehdyn
ladun kovaan pohjaan. Aamu oli kirkas ja kylm�, ja t�hdet leimusivat
taivaalla revontulten kanssa kilvan. Kun m�en antama vauhti loppui ja
sile� j�� oli alla, hiljeni hiihtokin, ja verkkaisata kulkua eteni
i�k�s suksimies tarttuen tuumiinsa kiinni, jotka n�in aamusta p�ivin
aina olivat virkeimmill��n.

Paljon olivat tapahtumat ja puheet Panulan neuvottelussa h�nen

mieless��n viime aikoina askaroineet, mutta enimm�n kaikista se, mit�
oli V�in�st� puhuttu. Tahtoi suuttumus siit� v�list� sanoiksikin
pukeutua yksin�isi� taipalia hiiht�ess�, teki mieli siit� mets�n puille
puhella.

V�h�t min� siit�, etteiv�t minua kuule, haasteli h�n hiiht�ess��n.

Mutta se on paha, kun ei en�� korvaa kallisteta V�in�nk��n viisaudelle,
joka sananparsiin puki ajatuksensa aarteet ja soiton ja laulun opetti.
Mik� mies on Panu h�nest� pilkaten puhumaan? Eiv�t olleet asiat Jorman
mielest� oikein olleet siit� pit�en, kun Panu oli ne ajaakseen ottanut.
Hyv�h�n saattoi olla kaupanmies ja hyv�ss� kurissa piti kansaa, mutta
ne sen taiat ja temput, jotka V�in�n tietojen rinnalle asetti--julkeata
oli se Jormasta, ja kerran jumalat kostaisivat. Ei nykykansa osaa
jumalien kera seurustella eik� haltijain tahtoa tajua. Luulevat Tapiota
ja Mielikki� ahneiksi pohatoiksi, jotka ihmisten tavaroita himoitsevat,
kultaa, hopeaa ja herkkuisia uhreja kysyv�t. Eiv�t ne niit� kysy,
kysyv�t sit�, miten mieli on herkk�, miten heit� syd�mess�si hyvittelet
ja miten rinnassasi hell�n� pitelet--niille n�ytt�ytyv�t ja
mielihyv�ns� hym�ht�v�t. Eiv�t kaikille n�ytt�y, vaikka mit� temppuja
tekisiv�t ja mit� antimia tahansa eteens� levitt�isiv�t. Sille, joka
osaa oikein katsoa, ilmaantuu haltija siin�, miss� et luulekaan. Mutta
ei osaa nykykansa en�� haltijata huomata.

Jorma oli hiiht�nyt joen poikki ja l�heni rantaa, joka korkeana

mets�isen� rinteen� kohosi h�nen edess��n muodostuen v�hitellen
kaitaiseksi lahdeksi, mink� pohjassa oleva puro vei syvemm�lle mets��n.

Haltija on kuin otus mets�ss�, jatkoi h�n mietteit��n, saattaa olla

l�hell�, saatat kulkea ihan sen ohitse etk� huomaa ennenkuin jo on
pakosalla--voi katsella sinua kuin metso puun mallosta ja s�ik�ytt��
sinua p��si p��lt� lentoon l�htiess��n; h�nen j�lkeens� l�hdet, mutta
et en�� saavuta.

Mutta mik� siin� on, ettei nykyisen kansan silm� n�e haltijata niin
hyvin kuin niit� ennen n�htiin, jolloin heit� joka oksalla istui,
jolloin ne joka aholla iloaan pitiv�t? kysyi Jorma itselt��n, kun latu
vei hongikkoon, jonka katon l�pi t�hdet tuikkivat. Paljon oli Jorma
sit� miettinyt ... lie siin� syy, ett� silm� on huiennut mets�n v�en
aarteita liiaksi t�hystelless�. Ei huolita Tapiosta, vaan h�nen
tavaroistaan. Tapetaan kaikki, mit� eteen ilmaantuu. Siit� Jumala
ty�l�styy ja riistansa arkiuttaa. Ei mets�n ukko itsek��n teurasta
karjastaan enemp�� kuin tarvitsee. Niin tehtiin ennen, ja niin teki
Jorma viel�kin. Kun oli tarpeekseen saanut, nosti loukkunsa puun oksaan
ja viritti taas, kun tuli puute. Aina sai h�n siten, mit� tarvitsi.
Siin� se oli. Mutta oli se siin�kin, ett� vaikka heimo tiet�j�ns� Panun
k�skem�n� suuria uhria suitsutteli, eiv�t mets�miehet Mielikin mielt�
lepytelleet, niinkuin esi-is�in oli tapana. Eiv�t puhtoisimpiinsa
pukeuneet, eiv�t lauluilla lumoilleet, vaan rumilla Lapin taioilla
pett�� pyysiv�t. Mielikki rakastaa sit�, joka mets�lle l�htiess��n
hienoimman paitansa ja kauneimman kauhtanansa yllens� pukee ja uusimmat
kenk�ns� jalkaansa vet�� eik� haisevissa vaatteissa h�nen siistityiss�
huoneissaan v�rj�ttele. Mutta enimm�n kaikesta ihastuu salon em�nt�
mets�mieheen, joka h�nen tytt�riens� iloksi virtens� viritt��.

Eik� sit� kertaa hiiht�nyt Jorma mets�ss�, ettei jotakuta v�h�n

hyr�illyt.

�Mielikki mets�n em�nt�,

mets�n muori muoto kaunis,
ly�te lykkyvaattehisin
antipaitoihin paneite,
sormet kullan sormuksihin,
k�et kullan k��rehisin,
p�� kullan vipalehisin,
tukka kullan suortuvihin,
korvat kullan koltuskoihin,
kaula helmihin hyvihin.�

--Eih�n se minun ��neni en�� mets�ss� kajahda, mutta tarkka on korva

mets�n v�ell�, kyll� kuulevat, kun tahtovat...

�Tuo'os, mets�, tuonnempata,

etsi�s etemp�t�kin,
saata t�lle saarekselle,
t�lle kummulle kuleta,
saata poikki salmistakin,
vetele vesien poikki.�

Aamu alkoi v�hitellen kuultaa puiden l�pi. Pakkanen oli kiihtynyt, ja

t�hdet liekehtiv�t niinkuin olisivat vilun k�siss� hyppineet. Jorma oli
puron vartta noudatellen tullut lammelle, josta puro l�hti. Lampi oli
korkeiden harjujen v�liss�, ja sen rinteet kasvoivat tuuheata
lehtimets�� ja toisin paikoin sakeata n�reikk��. Puron niskassa oli
lumen alla patoja, sill� kev�isin tulvaveden aikana oli purossa Jorman
paras kalastuspaikka ja l�hell� sit� havumaja suuren kuusen alla, johon
h�n oli talviteloilleen ripustanut pyydyksi��n: vitsamertoja,
ongenvapoja, linnunrihmoja ja loukkujen lukkoja. Aina pistihe Jorma
sit� kautta kulkiessaan ennenkuin edemm� meni, katsomaan, olivatko
kaikki paikoillaan. Ja aina uhrasi h�n puunsa alle palasen hopeaa,
toisen vaskea. Ei ollut nyt viimeisest��n muuta muutosta tapahtunut,
kuin ett� j�n� oli k�ynyt puun juurella tepastelemassa ja kettu sen
j�lki� nuuskimassa. P�iv� oli valkenemistaan valjennut, ja mets�ss�
alkoivat sen el�j�t liikkeelle l�hte�. Palok�rki huuteli, oravat
kurahtelivat, ja ylh��ll� harjulla kuherteli teiri toverejaan
houkutellen. Jorma nousi suksilleen ja l�hti pyydyksi��n kokemaan.
Lammen rannalle pajukkoon oli h�n laittanut riekkopihan risuista. Kaksi
valkoista kanaa oli k�ynyt lankaan. Ylemp�n� rinteell� olivat
j�nislangat maahan kaadettujen haapojen ymp�rill�. Puolikymment� lankaa
oli Jormalla vireess�, ja kahteen oli k�ynyt. Mutta kokonainen karja
niit� n�ytti viel� j�ljell� olevan, tantereeksi oli lumi haapojen
ymp�rill� polkeutunut. Jorma myh�ili siin� j�n�jen y�llist�
temmellyst�, myh�hteli hangen pinnalla kelluvia papanoita ja siististi
nakerrettuja haavan oksia, joissa n�kyi hampaitten sijat ja milteip�
hennon turpasenkin j�lki. Kohta olivat kaikki hipleimm�t ja hienoimmat
oksat jyrsityt, uutta el�mist� pit�� antaa ... ja Jorma kaatoi maahan
muutamia vereksi� haavan vesoja lehdosta. Keskelle aukkoa oli j��nyt
saareke haapoja ja pikku n�reit�. Tuuheimman n�reen juuressa vilkkuivat
nytkin nuo ruskeat silm�t ja mustat korvan p��t, jotka siin� olivat
koko talven n�kyneet. Se oli suuri, kesy j�nis, joka ei koskaan k�ynyt
pyydykseen, loikkasi aina loukkujen yli ja liisi langat. Milloin
tahansa olisi Jorma saanut sen nuolella makuukseensa kolkatuksi, mutta
ei kolkannut asentoj�nist�, jolla oli siin� kotonsa; ja h�n alkoi
uskoa, ett� se on haltijan j�nis, kun ei pyydykseen mene, saattaa olla
haltija itsekin, jota jos h�tyytt��, kaikkoo muille maailmoille ja vie
kaiken riistan mukaan. Ja varovasti, ettei pyh� el�v� turhaan
pel�styisi, vet�ytyi Jorma viidakkoon ruskeain silm�in h�nt� seuratessa
ja mustak�rkisten korvain h�rh�ll��n seistess�.

Koettuaan pyydyksens� vei Jorma saaliinsa suuren majakuusen alle lammen

rannalle ja ripusti ne puun oksaan niin korkealle kuin yletti. Sen
tehty��n l�ksi h�n Karin m�kille hiiht�m��n.

Korkean hiekkaharjun selk�� h�n hiihteli, joka kulki kahden suon

v�litse. Pitk�t hoikat hongat pyrkiv�t rinteiden alta aina sen tasalle
kohoamaan. Alempana oli mets� sakeaa, mutta harjun sel�ll� harvempaa,
ja puitten v�litse n�kyi et�isi� vaaroja. Karin m�kki oli siell�
vuoristossa korkeimman vaaran vierteell�, mist� savupatsas ilmaan
suitsusi.

Ei ollut nuoressa kansassa Jorman mieleisi� miehi� muita kuin Kari.

Kari oli puhdas poika, �itins� kanssa kahden eleli. Ei kukaan osannut
Jorman mielest� niin laulaa ja soittaa kuin Kari. Kaikki Jorman laulut
oli h�n oppinut, ja uusiakin h�n sepitteli, niin soinnukkaita, ettei
aina is�in vanhoista virsist� erottaa tiennyt; vanhoillaankin oli niit�
viel� Jormankin pit�nyt ruveta oppimaan, niin ne h�nt� vieh�ttiv�t.
Puhdas oli poika sek� mielelt��n ett� tavoiltaan ja taisi ja tahtoi
metsolaa miellytell�, niinkuin Kalevan miesten ennen oli tapana. Ei
h�nk��n taikoihin ja temppuihin luottanut, sanaan uskoi ja sanaa
viljeli ja V�in�n tietoa piti tiedoista korkeimpana. Sent�hden kantoi
Panu h�nt� kohtaan kannemielt� eik� Annikkia antanut....

Olisi Jorman mielest� ollut Karille parempiakin neitoja kuin tuo

lappalaisrotuinen, joka oli pahainen ja pieni ja liiaksi musta. Oli
Jorma siit� Karille ja h�nen �idilleen puhunutkin, mutta siit� pit�en,
kun Kari varmasti mielens� ilmaisi, oli Jorma apuna siin�, miss� voi.

Kun Jorma oli harjun selk�� kappaleen hiiht�nyt ja maat alkoivat

kohoilla sille vaaralle, miss� oli Karin maja, kohahti yht'�kki�
hiiht�j�n edest� iso metso lentoon. Kuulostettuaan, minne se asettui,
l�hti Jorma j�ljest� hiiht�m��n. Metso on iso, komea lintu, se olisi
mainio tuomisiksi Karin em�nn�lle, ja ollakseen oikein varma siit�,
ettei metso keksisi h�nt� ennen kuin h�n metson, laskeutui ukko
suksiltaan, heitti pois tuuhean ketunh�nt�hattunsa ja hiipi
mets�stysintoa palaen sinnep�in, minne metso oli lent�nyt. Korpi oli
sakeaa, puut korkeita ja tuuheita, ja tiheimp��n kuuseen lent�� Tapion
kukko, katselee sielt� maurottaa, p�� kallellaan ja nokkaansa v�liin
hipaisten huomatessaan puitten juurilla paarustelevan vaanijan, joka ei
n�e, vaikka h�net n�hd��n. Liian laiska on lentoon l�htem��n raskas
lintu, puun maltoa vain kiert�� sit� mukaa kuin toinen puuta kiert��.
Mutta jo on Jorma saanut vihi� linnusta, ei pys�yt� kulkuaan, vaan
viritt�� salaa jousensa, maahan painuu m�tt��n taa ja t�ht��, mutta ei
enn�t� laukaista, kun suhahtaa ilmassa ja Jorman varma saalis vieraan
nuolen l�vist�m�n� tulla rumistaa puusta alas.

Eih�n ole Jorma kiivas mies eik� kiroisa, mutta kun ei ole viel� ennen
sattunut, ett� toinen h�nen saartamansa riistan viepi, niin jo kiraisee
h�n mets��n ja kysyy, kuka lempo se siell� h�nen lintujaan ampuu.

Ei kuulu mets�st� vastausta, ja Jorma rient�� v�h�n kiireemmin kuin

vanha mies tavallisessa menossa katsoo arvolleen soveltuvaksi
anastamaan otusta, jonka h�n pit�� omanaan, oli ampuja kuka tahansa.

--�l�p� vie toisen lintua! kuulee h�n tutunomaisen ��nen sanovan, ja

kun k��ntyy j�ljelleen, n�kee h�n Karin astuvan esiin paksun puun
suojasta.

Jorma on olevinaan vihainen ja tiuskaisee:

--Minun on lintu!

Kari on my�skin olevinaan tiukkana ja vastaa:

--Sen on lintu, joka linnun ampuu.

--Sen se on, joka l�yt�� ja saartaa!

Mutta sitten he molemmat nauramaan ja k�telty��n kyselem��n, miten

kumman lailla olivat tulleet samaa riistaa ampuneeksi.

Kari kertoi jo kauan tienneens� suuren metson n�ill� paikoin telmett��n

pit�v�n, oli kuullut sen soitimen aikana ja kuullut kes�ll�
kotkottelevan, ja kun viime kerran Panulasta hiihti, niin siin� se oli
taas. L�hti nyt lintuun ja kun harjua hiiht�ess��n kuuli mets�n
rumisevan, niin hiipi kohti. N�ki siin� toisenkin vaanivan, ajatteli:
autan vanhaa miest�, jos ei sattuisi osumaan.

--Kyll' olisin osannut, mutta siin' on lintusi.

--Ei minun ole.

--Ei ole minunkaan. Mutta nuoremmakseni pist�n konttiini, niin p��see

vanhus kantamasta.

Niin oli yst�v�in riita ratkaistu, ja yhdess� l�htiv�t he mets�styst��n

jatkamaan.

--Vouti tulee pian karhun ajoon, sanoi Jorma heid�n hetken aikaa
hiihdetty��n, sanoi niinkuin jotakin asiaa, joka oli vain ohimennen
mieleen juolahtanut. Ja vaikka Kari kohta k�sitti, ett� sit� sanaa se
on Jorma n�in pitk�n matkan l�htenyt tuomaan, virkkoi h�nkin yht�
v�linpit�m�tt�m�sti:

--Tulleeko piankin?

--T�yden kuun aikana, kun lienev�t ilmat suotuisat.

--Seh�n on huomenna.

Ainoastaan hiukan kiireemmin kuin tavallista hiihti Kari uutisen

kuultuaan ja lykk�si sauvallaan muutamia kertoja voimakkaammin kuin
ehk� olisi ollut tarpeellista. Mutta Jorman tarkka silm� n�ki ja korva
kuuli, ettei nuoren miehen mieli ollut niin levollinen kuin mit� h�n
tahtoi n�ytt��. Annikin oli vouti tahtonut saunapiiakseen pestata,
niinkuin oli jo niin monen tyt�n t�t� ennen pestannut ja siihen
pilannut, ja yhdess� liitossa n�kyi olevan Panu. Orjatytt�rill� h�n
heimolle etuja osti, eik� kukaan k�ynyt kurjia puolustamaan. Mutta
Annikilla oli puolustaja. Ei se mies, joka heitt�ysi karhun kanssa
painisille ja yksin h�nen k�sist��n hiehon ry�sti, niinkuin Kari oli
tehnyt, heitt�isi omaansa vieraan herran haltuun, vaikka olisi koko
heimo vastassaan. Ei olisi luullut tuossa solakassa varressa olevan
sit� voimaa, mik� siin� oli, eik� tuossa lauhkeassa luonnossa sit�
kiukkua, mink� Jorma oli n�hnyt siit� purkautuvan. Auta Ilmari, miten
h�n kerran oli suuttunut, kun markkinakansa oli p�ihtynytt� lappalaista
r��k�nnyt: aseensa oli h�n luotaan nakannut ja hy�k�nnyt miesten
kimppuun nakellen heit� yksill� jalkainsa sijoilla hankeen kymmenkunnan
yhteen menoon, mink� p��lleen, mink� pitk�lleen--ja se oli Jorman
mielest� jalo teko.

--L�hdemme lintuun viel�, ehdotti Kari. Kierr�mme vaaran ja menemme

toiselta rinteelt� kotiin.

He l�htev�t hiiht�m��n, mutta muissa mietteiss��n on Kari, kun p��st��

teiriparven toisensa per�st� p��ns� p��lt� lentoon l�htem��n.

--Taitavat sinulla olla isommat otukset mieless�si. Heit�mme n�m� ja

l�hdemme toisten tappoon varusteleimaan, ehdottaa Jorma.

--Aina ovat valmiina aseeni ja tamineeni, lie otus otettava kuinka

suuri tahansa, vastaa Kari, ja he jatkavat mets�styst��n iltaan asti.

Oli jo pimenem�ss� ilta, kun mets�miehet saapuivat Karin majalle,

kontit t�ynn� riistaa. Maja oli viett�v�ll�, aukealla rinteelt� ja
tuvan ovelle n�kyi koko Korpiselk� ja Uhrivaara ja Panulan kyl�
takaisine maineen. Kaikki matkan tekij�t, jotka j��t� pitkin Panulaan
samosivat--ja siit� kulki talvitie--voi t��lt� ylh��lt� n�hd�.
Asettaessaan suksiaan kotaa vasten pystyyn, sanoi Kari Jormalle:

--Ei huoli �idille puhua voudin lahjasta Annikille...

Aina on Jorma tervetullut vieras Karilaan ja aina h�nt� siell� hyv�n�

pidet��n. L�mpimin k�sin ottaa em�nt� h�net vastaan, saunaan vie,
hyv�ksi kylvett�� ja saunasta tultua p�yd�n p��h�n istuttaa. Myh�ellen
katselee Jorma siin� eteens� katettua ruokap�yt��, johon em�nt�
kiid�tt�� uunin arinalla hautuvia hutturoppeita toisen toisensa per�st�
niin pian kuin entiset tyhjenev�t. Mutta kun vieras on veronsa saanut
ja p�yt� pyyhitty, istuu em�nt� takan viereen karsinanpuolelle
v�rttin�ineen, ja Jorma nostaa kanteleen sein�lt� eteens� p�yd�lle ja
sit� virittelee. Kari k�y karhukeih��ns� aitasta ja alkaa sit�
lujitella ja k�rke� hijoa. Siin� on viel� ter�ss� ja varressa
kuivanutta verta viimeisen karhun j�ljelt�, ja siit� muistuu em�nn�lle
jotakin mieleen. H�n pist�ikse ulos ja kun tulee takaisin, heitt�� h�n
ovesta sis��n kannannaisensa mytyn, suuren karhun nahkan, joka peitt��
puolet pienen pirtin lattiaa.

On Jorma isojakin nahkoja n�hnyt, mutta ei koskaan niin isoa ja komeaa.

--Olet malttanut myym�tt� j�tt��?

--T�t� nahkaa ei myyd�, t�m� on nuoren naisen vuoteeksi pyydetty. Ja

siit� em�nt� selitt�m��n, mill� lailla se oli saatu.

Monena kes�n� oli se n�ill� mailla maleksinut, v�list� kotoahollakin

kellehtinyt, mutta ei koskaan saatu sit� kierretyksi. Luultiin sen jo
niinkuin aina ennenkin ennen lumien tuloa makuilleen menneen, kun viime
talvena Kari n�ki Panulasta tullessaan karhun j�ljet Uhrivuorelta
tulevan ja puhalsihe j�lkeen. Monta p�iv�� ajatti, kerran juoksi
Uhrivaarankin poikki, mutta pois hylk�si Tapio koiransa ja t�nne
kuljetti. Kotiahon alle ajaessaan teki Kari sen lupauksen, ettei myy
turkkia, vaan morsiusvuoteeksi pyhitt��. Jo alkaa uupua metsolan ukko,
siin� odottaa l��h�tt�en suuren kiven kupeella, ja kun Kari keih�ineen
kohti k�y, niin suin p�in sy�ks�ht�� rautaan, niinkuin olisi el�m��ns�
kyll�stynyt, ja hangelle kellahtaa.

--Tuoss' on viel� haavan j�lki rinnassa.

--Tapion huomenlahja se on, siksi sit� ei myyd�.

--Hyv� on siin� nuorikon kanssa kelli�.

--Kun tuon nyt tuoduksi saisi, huokasi Karin em�nt�.

--Anopiksi mielesi tekisi!

--Olisihan rattoisampi ollakseni, kun Kari metsi� kiert��, ja saisinhan

kerran soudateltavani min�kin.

--Mutta mets�onnesi sin� menet�t, Kari, kussa naisen kotiisi kuljetat.

Kateita ovat sinipiiat, eiv�t n�ytt�y, pois kaikottavat edest�si
riistan ja harakan tiellesi ajavat, laski Jorma leikki��n.

--Eiv�t aja sen edest�, joka ei mets�aamuna p�iv�n nousuun vuoteellansa

virune, niin sanoi ennen is� vanha.

--Ei sill� kuulu v�li� olevan, kunhan mies puhtoisena mets��n menee ja
viljavirret hyvin helkytell� taitaa.

--Puhdas on mies t�m� Kari ja pulska ja virsik�s verraton.

--Ei ole Jorman virsille vertojen vet�j��, kehahti Kari puolestaan.

--N�hnettek� noita sinipiikoja ja mets�n v�ki�, vaikka aina kehutte?

arveli Karilan em�nt�.

--Monesti on n�hty, hyv� em�nt�. Olen Tapiotakin vilahdukselta saanut

silm�t�. Talvella Tapion parhaiten n�kee, kovana pakkasaamuna, kun
p�iv� vaarojen v�list� kiiluu, silloin se suuren kuusen takana seisoo,
ja partaansa sukii... Mielikki syksyll� n�yt�kse, kun lehtoisen vaaran
rinne koreimmillaan paistaa, punaisena ja keltaisena hohtaa, silloin se
v�h�n ennen auringon laskua samann�k�isiss� kirjavissa vaatteissa
vaaran rinteell� istuu. Silloin kun mets��n menee, mets� niill� mailla
viljaa vilisee, on kuin kaiken mets�n el�v�t mukanaan kuljettaisi:
oravat kurahtelevat, teeret kukertavat, metso kotkottaa, mets�kana
kokkaa pekkaa panee, ja palok�rki huilauttelee.

--Sinipiiat, Tapion tytt�ret, liikkuvat kes�illoin, kun k�ki viel�

kukkuu ja lahorastas laulaa, virkkoi Kari ... vetten vaiheilla ne n�kee
tai luhtain ranteilla mets�n rinnassa ... sumuhameisiin pukeutuvat, ja
jos kaukaa laulat toiselta rannalta tai hiljaa kannelta j�rvell�
soittelet, niin karkeloon k�yv�t...

--Muttei niit� joka mies n�e, ei n�e nykykansa.

--Mik� lienee siihen syyn�, etteiv�t n�e?

--Eiv�t katsoa osaa, ei ole silm� siihen teroittunut, ei mieli

haltijoita kohtaan herkistynyt. Yst�vin� ennen haltijoita pidettiin,
jotka hyv�� soivat, nyt vihamiehin� kohdellaan, joita manataan ja
pen�t��n ja taioilla ja tempuilla vangita ja sitoa koetetaan.

--Mutta eik� ole tehona taioissakin?

--Ei tehoa taika muihin kuin tyhm��n kansaan, jolla Panu niit�
teet�tt��. Manaukset ovat tarpeen, aseet pit�� olla puhtaat, pyydykset
siistit ja mies hajuton, ja kun sitten mets�n v�en iloksi laulaa tai
soittaa, niin siin� on taikain taika. Muuta ei tarvita, kun mies muuten
kykenee. Mutta kymmeni� kujeita, satoja sotkuja vaatii nyt Panu ja
niit� opettaa ja on ne kaiken kansan uskoksi ylent�nyt. Ei nyt olekaan
ylemp�� tietoa, ei korkeampaa viisautta muuta. Katsokaahan, mit�
teet�tt�� j�niksen pyyt�j�ll�. Min� kun vien langat mets��n, pyyhin
havuilla, poltan pois pirtin hajun enk� paljaalla k�dell� koskettele.
Kun olen ne viritt�nyt, loihdin n�in:

�Min� laitan lankojani,

liit�n n�it� liinojani,
liit�n liinani lumelle,
lasken langat hangen p��lle.
J�n�n poika kyykel�inen,
juokse noron notkokkeita,
painakkeita painattele,
juoskos kullaisna k�ken�,
hopeaisna m�ykkyr�n�
vasten minun pyyt��ni,
kohen kultalankojani.�

En sen enemp�� pakottele enk� pinnistele, annan vallan, menk��n, jos

tahtoo, ja useimmiten se menee. Mutta millainen on Panun opettama
taika? No, puhdistaa h�nkin k�skee pyydykset ja sitten panna tuvan
pohjoisnurkalle, joka on hyv�, mutta sitten kun mets��n l�htee, niin
pit�� kolmesti vasemmalla kantap��ll��n painaa ovea l�htiess��n ja
sitten kirveell� tehd� tiehen kolme viisikantaa, joiden p��llitse
astua. Sitten kun menee pyyt�j� n�reikk��n, niin siell� pit�� katkaista
kolme kolmikantaista n�reen lehv�� ja ne tielle viskata ja niiden
p��lle polkea, jotta ne kolmeen askeleeseen tulevat. Sitten h�n ottaa
yhden havunlehv�n k�teens�, ja mink� langan panee polulle, sill�
pyyhkii se sen lankansa ja panee vy�ns� alle sen havunlehv�n niin
kauaksi kuin toisen saa pannuksi. Sitten kun tulee kotiinsa, niin
heitt�� aitan taa sen havunlehv�n. Kun menee katsomaan lankojaan ja jos
on siell� j�nis, niin sen pit�� olla vy�n alla sen havunlehv�n. Sitten
pit�� se j�nis pyyhki� my�t�karvaan joka paikasta, ja ennenkuin sit�
liikuttaa, niin pit�� painaa lehv� siihen j�niksen tilalle, tyvipuoli
p��h�n p�in ja vasemmalla kantap��ll��n polkea sit� havunlehv��. Sitten
kun ottaa siit� sen j�niksen, pit�� viel� kerran taittaa kolmikantainen
n�reen oksa ja panna molempiin korviin ... ja tiesi h�nen, mit� kaikkea
sitten viel� t�ytyy tehd�!

Ja Jorma nauroi niin makeasti, ett� vesi silm��n kihosi. Mutta sitten
h�n suuttui, kun taas muisti, mit� Panu oli sanonut:

--Ja n�it� mielett�myyksi� niit� nyt korotellaan V�in�n tietoja ylemm�!

Vaan eiv�t ole V�in�n tietojen veroisia, jolle Ilmatar emo viisautensa
neuvoi ja h�n sen meille s�ilytti. Mutta niit� nyt halveksitaan,
sanotaan: se on sit� joka miehen tietoa, mutta taika se on salaper�ist�
ja voimallista, sill� ne henget hallitaan.

--Kuka h�nen tiennee, huokaisi Karin em�nt�, paljon on nykyaikana

tietoja, mitk� heist� oikeita lienev�t. Kuka h�nen tiennee sen
Kiesuksenkaan, paljon on h�nell�kin palvelijoita.

--En tied� h�nest� enk� h�nest� kysy ... vieras on minulle ja

muukalainen. Sen vain tied�n, ett� kun V�in�n tavoin haltijoita
palvelee ja pit�� h�nen tietonsa suurinna tietonaan, ei oikeista
tiedoista puutetta ole. Mutta mit� pajatan samoista asioista joka kerta
k�ydess�ni ... vanhan aatos entisi� latujaan hiiht��.

--Pajata, taatto, pajata, harvoin k�yt, mutta viisaita puhut. Hupainen

on sinua kuullaksemme.

Puhellessaan oli Jorma kannelta sormiellut ja s�veli� juoksetellut.

--Laulamme, Kari, ei ole viikkoihin taas virsikk�in oltu, virkkoi

Jorma.

--Laulakaatte! kehoitteli Karin �iti.

--Laulamme, kun �iti s�est�net.

P�yd�n nurkalle asettuivat miehet, liittiv�t sormensa sormien lomahan

ja k�viv�t laulamaan, Karin �idin, kantele polvellaan, heit� takan
��ress� s�est�ess�.

--Mist� laulamme? kysyi Kari.

--Laulamme V�in�st�, joka venett� rakenti, vaan ei saanut valmiiksi,

kun kolmea sanaa puuttui.

Ja he lauloivat V�in�st�, joka l�hti sanojansa Tuonelasta hakemaan ja,

kun ei sielt� saanut, upposi Vipusen vatsaan ja sielt� ne toi. Innosta
tutisi Jorman harmaa parta h�nen V�in�n vaelluksia laulaessaan, ja
riemuiten lopetti h�n laulunsa V�in�n sanoilla:

�jo nyt sain sadan sanoja,

tuhansia tutkelmia,
sain sanat salasta ilmi,
julki luottehet lovesta!�

Mutta kun laulu oli lopussa, muistui h�nelle mieleen entiset ajat ja
nykyiset, ja huoaten h�n virkkoi:

--Sielt� h�n ne haki, ja sielt� h�n ne sai viisauden sanat. Mutta sinne
ne taas katosivat, vainajain kera manalle meniv�t, eik� ole nuorisossa
nousevassa, kansassa kasvavassa miest�, joka tietojen oikeat ongelmat
uudelleen ilmi toisi. Ei ole eik� taida tulla. Pirstaleina on sanojen
sampo.

Pitk�lle karstalle oli p�re pihdiss��n palanut, uupumus valtasi mielet

ja uupumus miehet, ja levolle laskeutuivat Jorma, Kari ja h�nen
�itins�. Vanhukset nukkuivat pian, mutta Kari valvoi kauan
mietteiss��n. Eik� h�n saanut rauhaa ennenkuin nousi yl�s, pist�ytyi
pihalle ja tuvan nurkalta kuulosteli. Mutta ei kuulunut j��lt�
liikett�, eik� n�kynyt Panulasta valkeata--ei ollut vouti siis viel�
saapunut.

XVII.

Seuraavana aamuna varhain her�tti Karin �iti miehet kiireesti

ilmoittaen, ett� oli n�hnyt verekset ilveksen j�ljet k�ydess��n
l�hteell� vett� noutamassa. Nopeasti nakkasi Kari keveimm�t
hiihtovaatteensa ylleen, heitt�ytyi suksilleen ja puhalsi otuksen
per��n, jonka j�ljet johtivat talosta vuoren rinnett� alasp�in.

--Jos voudin v�en n�et j��t� ajavan, pane musta tervassavu tuvan
lakeisesta nousemaan, virkkoi h�n l�htiess��n �idilleen, ja sen
sanottuaan potkaisi h�n menem��n.

Jorma l�hti j�ljest� hiiht�m��n kiinnitetty��n em�nn�n t�ytt�m�n

ev�skontin selk��ns� ja sen p��lle sidottuaan Karin turkin.

Verkalleen hiihteli Jorma Karin latua, joka noudatteli ilveksen j�lki�.

Huimaa vauhtia oli Kari mennyt, ja pitk�t matkat oli sauvan somman
j�lkien v�lill�. Ei yritt�nytk��n Jorma h�nt� saavuttaa, oli vain
tarkoituksena ehti� siihen, kun Kari otuksen yll�tetty��n ja
hiiht�m�st� heretty��n tarvitsisi paksumpia vaatteita hiestyneen
ruumiinsa verhoksi.

Ilveksen j�lki� tarkastellessaan oli Jorma huomaavinaan, ett� se oli

suuri koirasilves, joka alussa ei ollut kiirett� pit�nyt, vaan juosta
jolkutellut omia aikojaan kuutamoisen y�n paisteessa. V�list� oli v�h�n
syrj��n poikennut, haavikoita ja ahoja kierrellyt j�niksi� vaanien ja
er��ss� paikassa oli ensin maahan kyykistynyt ja siit� kolme pitk��
laukkaa ottanut, mutta pelastunut oli j�nis hirvitt�v�n pitki�
harppauksia tehty��n. Pitk�lt� olikin ilves juossut, ei ollut viel�
aikeissakaan asettua p�iv�untaan ottamaan. Eik� ollut omia aikojaan
kulkenut, joku matkan p�� sill� oli varmasti mieless�, koska laski
suoraan ja v�ist�m�tt� yht� ilmansuuntaa kohti. Juoksijailves se
n�ht�v�sti oli, kotoisin muualta ja muille maille menossa. Yh�
uteliaammin alkoi Jorma seurata j�lki�, kun h�nen omat pyydysmaansa
l�heniv�t. Jos ei ilves kohta tee �kkimutkaa, niin on se kulkenut
suoraan h�nen lammelleen.--Tultuaan sille paikalle, miss� h�n eilen
Kariin yhtyi, n�ki h�n, ettei ilves ainoastaan ollut juossut entist�
suuntaansa lampea kohti, vaan asettunut viel� h�nen omille eilisille
suksen j�ljilleen. Jo kiihtyi Jormankin kulku tavallista kiivaampaan
menoon. Kun saapui mets�majalleen, n�ki h�n, ett� ilves oli juossut sen
editse, ja lammen yli loikattuaan ojentanut suoraan Jorman j�nismaalle.
Mutta kun Jorma sinne saapui, p��si h�nelt� hiljainen huudahdus,
huudahdus, joka p��see varovaisimmaltakin mets�miehelt� odottamattoman
ilmi�n edess�. Ilves oli vienyt haltijan j�niksen, iskenyt sen
makuukseensa ... tuosta oli loikannut kaatuneiden haapojen yli,
laskenut j�niksen maahan, veren juonut ja sitten sen kanssa matkaansa
jatkanut, veripilkkuja lumeen tiputellen.

Siin� oli Jormalla ongelma, jota h�n, hangessa polviaan my�ten seisten,
turhaan koetti ratkaista. J�niksenh�n piti olla haltijan j�nis, jota ei
ollut uskaltanut tappaa, saattoihan se olla haltija itsekin, j�niksen
turkkiin pist�ytynyt. Jos se ei olisi ollut, miten se olisi s�ilynyt
lankain keskess� koko talven niihin tarttumatta. Mutta jos se oli
haltijan oma tai haltija itse, kuinka oli ilves saanut sen otetuksi, ja
kuinka se ei ollut saanut vaaraa v�istetyksi?

Jorma l�hti j�lki� tarkastamaan ja huomasi uudeksi ihmeekseen, ett� se

ei en�� jatkanutkaan suoraan pohjoista kohti, vaan k��ntyi it��n
Korpij�rve� kohti. Ilves oli tullut t�h�n kuin tietylle kassalleen ja
t�st� k��ntynyt. Ent�p� oli ilveskin haltijan el�in? Ent�p� oli j�nis
sit� varten siihen varattu ja sent�hden pyydyksist� s�ilynyt? Yh�
mutkaisemmaksi k�vi ongelma, mutta siit� oli Jorman hyv� mieli, ettei
ollut j�nist� tappanut.

Mutta jos Kari tappaa ilveksen? Jos h�n tiet�m�tt�, millainen otus on
edess��n, ajaa sit� takaa ja saavuttaa ja tappaa haltijan pyhitt�m�n?
Jos se oli sit� varten pantu pirtin per�itse juoksemaan, jos oli siin�
pahansuovan ansa, sinipiikain kateudesta viritt�m� tai turma jonkun
tiet�j�n nostama? Olisiko Panulla sit� voimaa?

Kiireesti suki Jorma sukset jalkaansa ja l�hti lykkim��n lyly��n Karin

j�lkeen, mink� vain jaksoi.

Vaikeita taipalia oli nyt ilves juossut, kohonnut kallioisille

kukkuloille jyrkimmist� paikoista ja laskeutunut yht� jyrkist� alas.
Karinkin oli t�ytynyt ne kiert�� ja etsi� matalampia kohtia.
Korpij�rven rannalla, joka oli korkeata ja jyrkk�� louhikkokalliota ja
jossa kasvoi pitki� honkia, oli Kari ollut otuksen saavuttamaisillaan.
Suuren kiven p��lle se oli n�ht�v�sti ruvennut maata. Kari oli
kiert�nyt sen ja suksilta laskettuaan p��ssyt louhikossa hiipien
ilvest� niin likelle, ett� sai sit� ammutuksi. Karvat olivat
p�l�ht�neet, vertakin oli j��nyt, mutta nahkansa oli ilves pelastanut,
juosten j��n yli vastap��t� olevalle Uhrivuorelle.

Haltijan el�in se siis sittenkin oli! Ja siihen oli Kari nyt siis
nuolensa laukaissut!

Kovin k�vi Jorman mieli pahaksi t�t� pojan onnettomuutta.

Tuolta h�n tulikin j�rven poikki, oli nolostuneen ja uupuneen n�k�inen.

--Haltijan el�in, jota ajoin, sanoi Kari. Vuoreen juoksi, ja sinne

j�tin.

--Kenen luulet ty�ksi t�t�?

--Pahansuovan ty�t�.

--Olisiko Panun?

Karikin uskoi, ett� se oli Panun ty�t�.

Vaikkeiv�t kumpainenkaan pit�neet Panun tietoja suuressa arvossa,

uskoivat he kumminkin, ett� Panu kykeni t�mm�isen pahan saamaan aikaan.
Haltijain karjan h�tyytt�minen oli pahinta, mit� mets�miehelle saattoi
tapahtua. Se pilasi mets�onnen ja sai muutakin pahaa aikaan. Ei se aina
heti n�ytt�ytynyt, saattoi v�list� vuosiakin kulua ennenkuin kosti.
Mutta pahan edell� se varmaan tapahtui. Se olisi kuitenkin Jorman
mielest� pit�nyt olla lievent�m�ss� Karin rikosta mets�n haltijan
silmiss�, ettei h�n ollut tiennyt pyhitetty� otusta ajavansa ja ett�
h�n oli j�tt�nyt varman saaliinsa haltijalle, kun sen kerran oli n�hnyt
pyh�lle vuorelle juoksevan. Vaikkei sit� nyt sent��n tiennyt, mille
tuulelle Tapio sattui...

Mutta siit� olivat nyt kumpainenkin selvill�, ett� uhri on tarpeen. Se

oli tarpeen aina, kun riista vuoreen meni, saati sitten, kun sit� oli
haavoitettu.

Oli jo iltap�iv� ja aurinko laskemaisillaan. P�iv� oli ollut kirkas ja

kylm�. Korkea uhrivaara kohosi siin� jylh�n� ja synkk�n� ik��nkuin
kulmiaan rypist�en, lehdot valkoiseen huuruun kiedottuina, mutta
havumets� mustan viheri�n� seisten. Korkein huippu oli kallioinen ja
paljas, ja sen keskelt� kohosi yksin�isen� tupsuna tuuhea koivu,
haltijan pyh� puu, rusottaen mailleen menev�n auringon valossa. Ei
hiiskaustakaan kuulunut, ei muuta kuin vaaran toisella puolella olevan
kosken kohina, joka tuntui tulevan kuin vuoren sis�st�, olevan niinkuin
sen sis�ss� olevain haltijain hiljaista pid�tetty� murinaa.
Kunnioituksen ja hiljaisen pelon tunne povessaan l�hestyiv�t miehet
pyh�� tienoota, jossa sanottiin mets�n haltijain asuvan ja jossa
Tapiokin maita matkatessaan vieraili. Maan alla louhujen sis�ss�
luultiin h�nen asuntonsa olevan, kolme linnaa, yksi puinen, toinen
luinen, kolmansi kivinen linna, niinkuin runossa laulettiin.

Tultuaan vuoren juurelle j�rven rantaan riisuivat miehet aseensa ja

heittiv�t ne lumelle kolme sauvan pituutta vuoren rajasta. Oli
kielletty aseellisena pyh�n vuoren piiriin astumasta. Ei saanut keih��n
k�rjell� varustettua suksisauvaakaan ottaa mukaansa.

Tavallisesti tuli uhraajan nousta vuorelle maan puolelta Panulasta

p�in, josta oli tarkoin pilkottu tie vaaran huipulle. Uhripappien oli
kuitenkin lupa nousta maihin niemen puoleltakin, ja kun Jorma aikoinaan
oli ollut ylin uhrien toimittaja ja pyh�n vuoren korkein kaitsija,
astuivat miehet vuoren piiriin l�himm�st� paikasta l�helt� niemen
k�rke�. Ei ollut Jorma, sitten kun heitti tiet�j�n toimen veljens�
pojalle, n�ilt� paikoin moniin vuosiin vuorta l�hestynyt.

Vuoren alla oli tasaista vesij�tt�rantaa, luhtaniityksi muodostunutta,

jossa kasvoi paikka paikoin sakeata pajukkoa. Rantaa seuratessaan
niemen k�rkeen p�in, josta oli v�hemm�n jyrkk� tie vuorelle, yhtyiv�t
miehet latuun, jonka Jorma heti tunsi Panun laduksi. Se oli �sken
hiihdetty, eik� ollut hiiht�j� siit� kautta viel� palannut.
Taikatoimissaan oli tiet�j� t��ll� n�ht�v�sti liikkeess�.

Ladulle tultuaan miehet pys�htyiv�t. Kun tiet�j�n latuun yhtyi, ei

ollut hyv� l�hte� sit� seuraamaan.

--Olisiko tuossa mit��n, jos ment�isiin? arveli Jorma.

--Min� en h�nt� pelk��.

Jorma n�ki, ett� Kari oli �keiss��n ja ett� h�ness� alkoi nousta uhka,
joka, kun h�nen luontonsa p��si liikkeelle, nousi hiljaa, mutta
varmasti kuin kev�inen tulva.

--Minua h�n v�list� kammottaa, vaikka onkin veljeni poika. Mutta

mink�p� h�n tehnee meille kahdelle miehelle.

Ja he l�htiv�t hiiht�m��n samaan suuntaan kuin Panu oli hiiht�nyt,

kuitenkaan h�nen latuunsa liittym�tt�. Kari hiihti edell�, Jorma
j�ljest�. Tultuaan niemen k�rkeen n�kiv�t he tuuhean kuusikon sis�ss�
olevan aukon keskess� pienoisen huoneen, jonka nurkkiin oli r�yst��n
kohdalle naulattu karhun p��kallo kuhunkin ja sen alle pienemp�in
petoel�inten p��kalloja, kaikilla kidat auki ja hampaat irvell��n.
Miehet seisahtuivat mets�n rintaan outoa asuntoa katselemaan.

--Panun taikasauna, kuiskasi Jorma.

Hetken aikaa he kuulostivat, mutta ei sielt� mit��n kuulunut. Savusta

p��tt�en, jota lakeisesta nousi, oli Panu siell� vast'ik��n ollut,
mutta sitten n�ht�v�sti poistunut, koska veres latu vei yl�s vuorelle.

--L�hdemme, virkkoi Jorma.

Tie oli jyrkk� ja kaitainen, kulkien toinen toistaan suurempien kivien

ja kallionlohkareiden lomitse ja tuuheain, maahan saakka ulottuvien
kuusenoksien alitse. Joskus aikoinaan oli Jorma t�st� kautta kulkenut,
mutta olisi tuskin en�� osannut, ellei Panun latu olisi ollut
ohjaamassa. Lopulta muuttui latu ahtaaksi poluksi kahden vuorensein�n
v�liss�, jonne vain v�h�n taivasta siinti. Miesten t�ytyi astua alas
suksiltaan ja kantaa niit� k�siss��n. Noustuaan viimeisen nikaman
olivat he samassa vuoren korkeimmalla kukkulalla, tullen sinne kuin
takatiet� linnan torniin.

Vuoren laki oli tasainen kuin lattia, matalan kivisen aituuksen

ymp�r�im�. Alempana jyrk�nteen rinteell� kasvavien kuusien latvojen
yli, jotka olivat myrskyist� kokoon k�hertyneet, n�kyi kaikille
haaroille, niin kauas kuin silm� kantoi, synkk��, ruskean viheri��
saloa, kaukaisia vaalean sinert�vi� vaaroja ja niiden v�liss� repaleita
suurista mets�j�rvist�. Aituuksen keskess� kasvoi suunnattoman suuri,
tuuhea ja paksu kolmeksi haarautuva ikikoivu, jonka oksille oli
ripusteltu mets�llisten nahkoja ja p��kalloja, jousia, viini� ja
keih�it�, ja koivun juuresta kumpuili kovimmallakin pakkasella sula,
h�yry�v�, kirkasvetinen l�hde, joka vuoren halkeamasta alas valuen
muodosti sen kuin kuohussaan j��tyneeksi koskeksi.

Jorma ja Kari olivat p��ns� paljastaneet ja l�heniv�t koivua ja

l�hdett�, Kari ripustaakseen koivuun jousen, jolla oli ilvest� ampunut,
Jorma vuollakseen l�hteeseen lastuja tuluksissaan riippuvasta
hopeatangosta, joka h�nell� aina oli mets�retkill� mukanaan sit�
tarvetta varten, ett� olisi haltijoille uhrattava.

Mutta kun miehet olivat tulleet niin l�helle puuta, ett� voivat n�hd�
sen ymp�ri, pys�htyiv�t he molemmat, j��den h�mm�styksiss��n katsomaan
outoa laitosta, joka oli koivun toiselle puolelle rakennettu. Se oli
kiviselle jalustalle v�h�n matkaa koivusta asetettu puunhaarukasta
tehty ihmisen muotoinen kuva, jonka p�� oli suuri ja py�re� koivun
pahka, k�det--kaksi puuhun kasvanutta oksaa--v��nnetyt yhteen pit�m��n
sit� hopeaista maljaa, johon Panu markkinoilta palattuaan oli miesten
rahauhrit ottanut--silm�t, suu ja nen� puuhun leikatut, silm�t viel�
kiilt�vill� helmill� varustetut ja parta naavasta kyh�tty. Hartioillaan
oli kummituksella karhunnahka ja sel�ss� hihnasta riippumassa
arpakannus. Sittenkun Panu oli kuvan paikoilleen asettanut, eiv�t
olleet Jorma eik� Kari uhrivuorella k�yneet. Jorma teki uhrinsa
kalalampensa kuuselle, Kari milloin millekin puulle, mink� mets�ss�
tapasi ja miss� h�nest� haltija n�ytti asuvan.

S��lin, suuttumuksen ja �itel�n mielen ilme kasvoissaan katseli Jorma

hetken aikaa heimonsa jumalaa, kunnes puhkesi sanomaan:

--Voi sinuas, variksen pel�tti, mik� olet! Voi sinuas, narrikansan

kuvatus, mink� tiet�j�si on tehnyt! Sinulleko, puup�kkel�lle minun
uhrata pit�isi, kymmenykset kaikesta saaliistani kantaa, kun p��ni
p��ll� humisee taivasta tavoittava jumalieni puu ja sen alla kumpuaa
haltijan l�hteen silm�. Kari, ripusta uhrisi koivun haltijalle, ja min�
annan kaikki hopeani l�hteen haltijalle.

Ja niin oli tuohtunut Jorma-vanhus, ett� riipaisi irti koko

hopeatankonsa, josta vain kulloinkin muutamia lastuja uhriksi vuolaisi
ja pudotti sen l�hteen pohjalla olevaan kattilaan, ottipa viel�
hopeaisen solkensakin paidan kauluksesta ja uhrasi senkin, loihtien:

�Tapio talon is�nt�,

mets�n ukko halliparta,
Mielikki mets�n em�nt�,
mets�n armas antimuori,
tule jo kullat ottamahan,
hopeat valitsemahan,
ota kullat kullastasi,
hopeat hopeistasi,
kullat annan kynsillesi,
k�mmenillesi hopeat
Tapion talon hyv�ksi,
Metsolan ihastukseksi.�

Kari oli h�nkin ottanut uhrikalunsa esiin, kun h�nen nen��ns� sattui
veren haju ja h�n samassa n�ki ilveksen riippumassa jumalankuvan
sivulla.

--Mik�s t��ll� on?

Kuvan oikean k�den kainalossa riippui ristiin sidotuista takas��rist��n

suuri komea susi-ilves.

--Katsohan t�t�, sanoi Kari, osoittaen nuolta, joka oli selk��n

sattunut ja jonka Jorma heti tunsi Karin nuoleksi.

--Kenenk�s t�m� toinen nuoli?--se oli uponnut rintaan, ammuttuna

alhaalta p�in.

Jorma tarkasteli toista nuolta ja virkkoi sitten:

--Jos ei liene toisen nuoli niin yhdenn�k�inen, niin on t�m� Panun

jousesta ammuttu.

Kari ei mit��n virkkanut, mutta loi Jormaan katseen, jonka t�m�

tulkitsi:

--Tiet�j� itse ampuu otuksia pyh�lt� vuorelta, mutta muilta h�n sen
kaikkien haltijain koston uhalla kielt��.

Kari oli irtauttanut ilveksen naulasta ja heitti sen selk��ns�.

--Itsellesik� omistat?

--En omista itselleni enk� anna Panulle, haltijalle vien omansa.

--Oikein teet, vakuutti Jorma. Ehk� sill� haltijan sovitat. Muuta uhria
ei sinun en�� tarvinne tehd�.
Mutta taas palasi Jorma kuvan eteen ja puheli, sill'aikaa kun Kari
kiinnitti ilvest� puuhun niin korkealle, kuin yletti:

--Mik� r�hj� ja haltijan pilkka, sin� vinosuu, v��r�s��ri, kierosilm�!

Sinussako, ihmisk�sin tehdyss� rumassa rakkineessa, muka haltija asuisi
mieluummin kuin omassa kasvattamassaan koivussa, jonka siemenen kylvi
siihen silloin, kun mets�t ensi kerran kylvettiin, ja jonka suojassa on
siit� l�htien asunut. N�etk�, kuinka tuo ahneesti k�tt��n ojentaa uhria
anoen kuin kerj�l�inen--omansa olet jumala nykyiselle kansalle, joka ei
muusta tied� kuin voitosta ja saaliista ja semmoisiksi kaltaisikseen
jumalansakin laatii.

--Iskemme h�net suulleen maahan! sanoi Kari.

--Paikka on pyh�, virkkoi Jorma vakavasti. Ei saa pyh�ll� vuorella

tehd� v�kivaltaa pedollekaan, vaikka karjaasi olisi kaatanut.
Vastatkoot siit�, mit� tekev�t, vastatkoot haltijan kostostakin.

--Virkammeko heimolle Panun teosta?

--Emme virka viel�, emme ennen kuin tarvitaan.

--Mieleeni painan, ehk� piankin tarvitaan.

Aurinko oli mailleen mennyt, ja etel�n ilmoilla nukkui illan rusko

�iseen uneensa kuun alkaessa samalla saloisia maailmoita valaista.
Hopeisena hohti jo sen hele�ss� valossa tuuhealehv�inen, hienorihvainen
haltijan koivu. Viel� kerran k��ntyi Jorma p�in pyh��n puuhun, joka
seisoi siin� suurena ja mahtavana, varjoonsa peitt�en k�sin tehdyn
jumalankuvan, ojensi molemmat k�tens� koivua kohti ja laulahti siin�
keksim�ns� sanat:

�Mets�n ukko halliparta,

mets�n kultainen kuningas,
nouse koivun konkelolle,
lep�n lengolle ylene
laulujani kuulemahan,
onko laulut laaulliset,
onko virret viehkeyiset,
onko mieluiset sanani,
otolliset uhrity�ni.
Lepy lehto, kostu koivu,
�ll�s suuttuko, jumala,
maanpit�j� pillastuko
uhrity�st� uhrimiesten,
typerist� tyhm�n kansan,
lepy mets� miehilleni,
lepy n�ill� leppysill�,
lauhdu n�ill� lauleluilla.�

Iltatuuli, suvisilta ilmoilta tullen, kosketti koivua menness��n, ja

ik��nkuin olisi sen haltija unestaan her�nnyt, karisti se puun oksilta
miesten p��lle pilven hienoista huurua.

--Otolliseksi uhrimme arvelen, sanoi Jorma hyvill� mielin, ja

noudettuaan suksensa solasta, jonne olivat ne tullessaan j�tt�neet,
l�htiv�t miehet laskemaan alas vaaran pohjoista rinnett�, josta kaiken
kansan uhritie vei harvan hongikon l�pi loivaa rinnett� Panulaa kohti.
Huimaa vauhtia kiisiv�t sukset alas kannakselle, joka erotti Panulan
talon pyhitetyst� alueesta, l�pi kannakselle laitetun aidanver�j�n,
miss� oli kaksi karhun p��kalloa pitk�in riukujen nen�ss� ja yl�s
Panulan pellolle liki pajaa, jossa vasta siin� vauhdistaan pys�htyiv�t.

Panu oli jo pihalla ja kysyi heit� huutaen, ket� miehi� olivat ja mist�
tulivat. Tunnettuaan heid�t ja kuultuaan heid�n uhria tekem�st�
tulevan, kysyi h�n mielihyv�� ilmaisevalla ��nell�, mit� olivat
uhranneet.

--Veimme haltijalle omansa, vastasi Kari.--Ja sen pitempiin puheisiin

puuttumatta sujuttivat miehet suksensa liikkeelle ja k��nsiv�t alas
rantaan, jossa nuottakodan luona erosivat, Kari viel� y�t� my�ten
kotiinsa hiiht��kseen ja Jorma menn�kseen tupaseensa toisella puolen
lahden.

Mutta kun Kari oli v�h�n matkaa viiletellyt Korpij�rven sile�� pintaa,
kuuli h�n tulijain meteli� ja aisakellon isoa ��nt� edest��n ulapalta.
Vet�ytyen l�hell� olevan saaren suojaan n�ki h�n kaksi hevosta
vaivalloisesti pyrkiv�n ummessa hangessa eteenp�in. Arvattuaan heid�t
voudin miehiksi yhtyi h�n takaap�in heid�n seuraansa ja sai kuulla,
ett� tulijat olivat voudin l�hett�mi� ummen aukaisijoita ja ett� vouti
itse saapuisi huomenna iltap�iv�ll�. Sen tiedon saatuaan j�tti Kari
kotiinsa menon ja hiihti y�ksi Jorman majalle, jonne oli jo muitakin
heimon miehi� saapunut olemaan avullisina kuninkaan voudin huomenna
alkavissa suurissa karhunajoissa.

XVIII.

Sein�m�t t�ynn� seisoi suksia Panulan pihalla seuraavana p�iv�n�, ja

tupa oli t�ynn� odottavia miehi�. P�iv�n alkaessa laskuilleen painua
ilmoitti t�hyst�j� voudin olevan n�kyviss� j�rven sel�ll�. Vaahtoisin,
huohottavin hevosin karkuutti korkea herra t�ytt� laukkaa rannasta
pihaan rappujen eteen. Karhunnahka oli porstuan kynnykselle levitetty
ja toinen tuvan kynnykselle. Pirtin keskilattialla seisoi Panu
komeimpaan juhlapukuunsa puettuna: punaisella p��rmettyyn ja
n��d�nnahalla reunustettuun valkoiseen sarkakauhtanaan, voutia
vastaanottamassa.

--Terve sulle, suuri herra,

terve t�nne tultuasi
matalaisehen majahan,
asuntooni ahtahasen!

Ja isolla k�denliikkeell� h�n osoitti voudille hirvennahkalla

p��llystetyn per�penkin istuttavaksi, samalla kun k��ntyen miesten
puoleen k�ski heist� Ilpon, Kuisman ja Joukon k�ym��n tulijalta h�nen
tamineitaan riisumaan.

Vouti antoi ottaa turkin ylt��n, ved�tti peurakkaat jalastaan, heitti

hel�htelev�n miekkavy�ns� penkille, oikoi j�seni��n, uhkuili ja
puhkuili ja tyhjensi sitten yhteen henk�ykseen h�yry�v�n oluthaarikan,
jonka Panu h�nelle tarjosi. Pyyhitty��n partansa ja istuttuaan
osoitetulle sijalle p�yd�n p��h�n oli h�n Panun mielest� valmis
tavantakaisia is�nn�n kuulumiskyselyj� vastaanottamaan.
--Tiennetk� vereksi�, vierahani? kysyi Panu. Lieneek� rauha maassa,
olleeko elossa kuningas?

--El�� kuningas ... rauha on maassa, vaikka lempo sen ven�l�isen

tiennee, milloin rajan yli rynt��. Mutta minnek� sin�, Panu, sielt�
kirkosta h�visit silloin, kun se pappi meit� kumpaakin kirosi?

--Ka, kiire oli kotiin, miehet odottivat, vastasi Panu, ja k��nt��kseen

puheet toisaalle kehoitti h�n voutia p�yt��n k�ym��n, leip��, lihaa
haukkaamaan ja pit�m��n hyv�n��n, mit� talon v�h�t varat tarjota
taisivat.

P�yt� oli koko p�iv�n katettuna ollut, lihat vartaissa paistuneet,

puuroastiat uunin arinalla l�mminneet. Yksin asettui vouti p�yd�n
p��h�n aterioimaan Panun itsens� h�nt� palvellessa. Naiset olivat
kaiken valmiiksi laittaneet, mutta ei yksik��n heist� n�kyviin tullut,
sill� niin vaati vanha taika, etteiv�t karhumiehet saa ajop�iv�n�
eiv�tk� sen aattonakaan olla naisten kanssa miss��n tekemisiss�. Ei
ollut voudin k�ydess� ennen t�t� tapaa noudatettu, mutta pel�ten h�nen
Annikkia itselleen vaativan ja n�hty��n Karin tulleen saapuville,
vaikkei ollut sanaa saanut, oli Panu mahdollista t�rm�yst� v�ltt��kseen
ulottanut voutiinkin heimon vanhan tavan ja l�hett�nyt voudin pihaan
ajaessa kaikki naisensa Ilpolaan.

--Miehetk� ne nyt Panulassa naisten t�it� tekev�tkin? kysyi vouti

viimein, kun oli pahimman n�lk�ns� sammuttanut.

Panu selitti, ett� se oli taika ylen t�hdellinen, jota ei saanut kukaan
laimin ly�d�:

--Liek� tuo taika tuommoinen niin t�hdellinen.

--Ka, usko tai �l�, armollinen herra, mutta ylen t�hdellinen on

naistaika, tuiki on t�rke� ja tehokas. On taikoja, joista ei ole pahaa,
jos ne joskus rikkonetkin, mutta t�t� �l� riko, �l� kosketa ajohon
l�htiess�si mit��n, mik� on naisen k�den kautta kulkenut, mesik�mmen
tuntee sen heti, ja paha sinut perii.

--Mink�h�n tekee?

--Tekee, armollinen herra, kahtalaisen tempun. Jos on paetakseen, niin

pakenee, ettet n�hd� saa, mutta jos on p��lle tullakseen, niin t�ytt��
p��lle semmoisella raivolla, ettei mik��n edess� kest�. Mitenk�s k�vi
viime talvena, kun naisen k�dest� illallisen nautit? Siihen olisit ukon
alle j��nyt, jos eiv�t koirat ja miehet h�t��n joutuneet?

--Senk� syyksi luulet?

--Sen syy se oli! vakuutti Panu, ja kaikki muut miehet siihen hartaasti
yhtyiv�t.

--Olkoon sitten... Mutta ovatko nyt saaliit tiedossanne?

--Tiedossa ovat.

Vouti kun oli aterioinut ja oluthaarikan eteen kyyn�rp��t p�yt�� vasten

asettanut, pani h�n miehet kertomaan, miss� karhut olivat ja miten
kierretyt, miten olivat j�lkens� kulkeneet ja kuinka makuilleen
asettuneet.
--Ensimm�isen kiersi t�m� Jouko pikkupoikain kera. J�nislangoilla
kulkiessaan l�ysiv�t j�ljen ja sit� seurasivat kuin karjan uraa.
L�hivaaroja otso oli kierrellyt, niinkuin t�ss� koko kes�n kierteli
n�ytt�ytyen ja kuuluutuen milloin millekin; n�kiv�t sen naiset, n�kiv�t
lapset, ja koirat ajaa p�lyytteliv�t kuin pihaj�nist�. N�kev�t nyt
pojat mesik�mmenen suota tarsivan, ilmaa nuuskivan, kavahtaa se tuolla
Kokkokalliolla suureen kelohonkaan ja sielt� maailmaa t�hystelee. Pojat
v�h�n matkan p��ss� puun suojassa tarkastelevat. Laskeutuu ukko alas
puusta, vihelt�� pojille kuin olisi koiriaan vihelt�nyt ja vierii
suolle, pojat per�ss�. Suolla on hein�suova kuivan maan laidassa; sen
hajoittaa, sit� penkoo ja pahnustaa ja kiert�iksen kuin koira
k�ppyr��n. Huomenna kun menn��n katsomaan, siin� viel� makaa eik� ole
liikkunut koko talvena.

--Sen otamme sielt� kuin orrelta.

--Ka, Tapio h�net tiennee.

--Ent� toinen karhu?

--Toinen on saman suon saarekkeessa, tihe�ss� n�reik�ss�, helppo oli

sekin kiert��, mutta kolmas on iso ja arka ja vaikea oli saada h�net
asettumaan. Viimein piiloutui luolaansa vuoren rinteeseen. Itse h�net
kiersin, mutta monet taiat tarvittiin ennenkuin tepsiv�t.

--Millaisia taikoja teit?

--Ei ole tapa taioista kertoa, mutta kun et Kontoj�rven miehille

kertone, miten Panu karhunsa kiehtoo, niin jutellen. Arka kun oli, kun
oli purojen pohjia kulkenut, takaisin j�lki��n astellut ja sen
semmoista peli� pit�nyt, en umpeen kiert�nyt, vaan j�tin nen�t auki.
Jos aivan umpeen kiersin, niin kohta olisi myyr� mets�nhaltija, joka
sit� maan alitse talven pitk�n pes��n el�tt��, rient�nyt sen korvaan
kuiskaamaan: �Nyt olet kierroksessa, pakene pois!� Mutta viel� olisi
silt�kin taialta liikkeelle l�htenyt, ellen toista tehoisampaa tehnyt.

--Mink�p�h�n teit?

--En suuren suurta, en pienen pient�, paninhan kolme palok�rjen p��t�

kolmenn�k�iseen ja kolminkertaiseen villalankaan ja sit� vetelin
per�ss�ni ymp�ri kierroksen. Palok�rki kun on otson lemmikki ja saman
haltijan joukkoon kuuluva kuin h�nkin, niin turvelo tiet�� olevansa
turvassa, kun on palok�rki kiert�nyt. Oli siin� viel� kolmaskin temppu,
vaan en tied�, kertonenko.

--Kerrohan nyt kaikki, soma on temppujasi kuunnella.

--On sill� temput Panulla!

--Viel� oli muassani el�v�n puun pakkulata ja vanha sodassa ollut

miekka. Kun j�ljet l�ysin, k��nsin nurin kolme j�lke� ja luin
mesik�mmenen synnyn. Sitten sill� miekalla piirsin j�ljille kolme
viisikantaa miekan k�rke� maasta nostamatta, sytytin tulen pakkulaan ja
l�hdin sen palavan pakkulan kanssa kiert�m��n. Kun kierros oli valmis,
tein taas viisikannat maahan ja sammutin tulen. Semmoinen oli kolmas
taika, ja paikoillaan on pysynyt, sike�t� unta on kiskonut, eik� ole
mik��n h�nt� h�irinnyt.
--Etk� en�� muuta temppua tehnyt?

--Teinh�n viel�, mutta sit� en sano.

--Sano pois kaikki.

--Saanenhan sanoa, vaan et siit� minua kiit� ... haltija kuulisi, sanan
veisi, ja huomenna olisi kaiossa karhu.

--�l� sano sitten. Mutta mist� sin�, Panu, olet nuo tietosi saanut?

--Ka, haltijat unessa ilmoittavat, toiset tiedot arpa neuvoo.

Uteliaasti olivat tuvassa istuneet miehet kuunnelleet Panun puhetta, ja

voutikin oli varmasti vakuutettu siit�, ettei karhua k�ynyt taikoja
tekem�tt� pyyt�minen. Jorma ei nyt huolinut ruveta mielt��n
ilmaisemaan, virkkoihan vain vieress��n istuvalle miehelle:

--En tied� V�in�n linnun raatoja kuljetelleen ... luvut luki ja anoi
apua Ukolta...

Mutta vouti oli matkasta v�synyt ja k�ski tilaa laittamaan. Yksin

pantiin herra suureen tupaan nukkumaan, muut miehet poistuivat toiseen
pirttiin y�t��n viett�m��n. Tarjosi vouti kuitenkin Panulle itselleen
sijan samassa huoneessa. Mutta ei sanonut Panu t�n� y�n� makuupaikkaa
tarvitsevansa. Varautua t�ytyi h�nen huomiseen karhunajoon, oma ja
miestens� henki turvata aseita tehoisiksi taikomalla. Ase saattoi olla
n��lt��n uusi ja oivallinen, keih�s vankka varreltaan ja ter� purevan
n�k�inen, nuoli niin menev�, ett� luulisi itsest��n ilmassa lent�v�n,
eiv�tk� kuitenkaan mihink��n kelvanneet, varsi katkesi, k�rki murtui
eik� haavaa tehnyt, ellei ollut oikeissa mujuissa kasteltu, ja ellei
sen p��lle oltu oikeita lukuja luettu.

--Otahan minunkin aseeni, virkkoi vouti.

Panu toivotti hyv�� y�t� ja pehmoisia pahnoja, mutta ovesta k��nnytti

h�net vouti viel� takaisin.

--Annoitko Annikille lahjani?

--Tarjosin, mutta ei kelvannut.

--Etk� luule hyv�ll� suostuvan?

--Kun ei suostune, vienet h�net v�kisin.

--Takaatko miehesi, etteiv�t vastarintaa tee?

--Jos sulhonsa tehneekin, et siit� v�litt�� huoli.

--Sano sulhaselleen, ettei piikaa i�ksi pestata.

--Et huoli olla levoton, vaan antanet asian minun huostaani.

--Tied�t tahtoni ja toimi sen mukaan.

--Luottanet minuun.--Mutta sano minulle, mit� pappi mielii?

--En tied�, mit� mielinee, viha on v�lill�mme. Valitukset on k�ym�ss�

meid�n kummankin, h�nen piispalle, minun kuninkaalle. H�n siit�, ett�
min� velhoja suojelen, min� siit�, ett� minua kirkossa h�p�isi.

--Eik� kuningas ole mahtavampi kuin piispa?

--Mahtavampi on.

--Mutta viel� on Moskovan tsaari kuningastakin mahtavampi. Ja hyv�

kuuluu olevan mies, antaa kunkin rauhassa haltijoitaan palvella.

--Antaahan kuningaskin.

--Miksei sitten est� Kontoj�rven koiraa haukkumasta?

--Eih�n h�nk��n kaikkia koiria. Mutta huoleti ollos, me h�nelt� suun

salpaamme.

Vouti heitt�ysi lattialle tehdylle kaislavuoteelle, Panu otti h�nen

keih��ns� ja kirveens�, mutta pyssy� ei ottanut, jolle ei sanonut
mit��n taitavansa.

Toisessa tuvassa odottivat miehet Panua aseineen. Panu ker�si niit�

kainaloonsa ja toisia olalleen vied�kseen ne y�ksi pyh�lle vuorelle
taikasaunaansa ja siell� ne lukeakseen, loihtiakseen ja taikomalla
tehoisiksi tehd�kseen.

--Ent� Kari? kysyi Panu kaikkien muiden aseet koottuaan.

--Ei taida tarvita.

--Ent� Jorma-set�?

--Kun ei tekoaan tehonne, ei taioistakaan terone.

--Ette minua halveksi, vaan haltijoita.

--En luule haltijain avun avaimen yhden miehen takana olevan.

--Vaan el ole kaikista avaimen k�ytt�jiksi.

XIX.

Otettuaan Joukon mukaansa l�hti Panu, aseitaan kantaen, pyh�lle

vuorelle p�in hiiht�m��n. Tultuaan sis��n pyh�st� ver�j�st�, jonka
pieliss� oli karhun kallo kussakin, ei h�n l�htenyt vuorelle
kiipe�m��n, vaan liukui sen sivua pitkin rantaa my�ten, noudattaen
entist� suksenj�lke�. Kun oli tultu niin kauaksi talosta, etteiv�t
tulet sielt� en�� n�kyneet, k��ntyi Panu poikansa puoleen ja alkoi
h�nelle puhua ja asioita selitt��, niinkuin h�nen tapansa oli aina nyt,
kun oli alkanut h�nt� taikamatkoilla muassaan kuljettaa.

--Nyt vien sinut paikkaan, miss� et ole ennen k�ynyt, ja neuvon

tietoja, joista et ole ennen oppia saanut. Huomaa tarkkaan, mit� n�et,
ja pane visusti mieleesi, mit� kuulet. Taika on yhdell� er�ll�
opittava, tiedon on mieleen painuminen kuin jalan j�ljen tuoreeseen
lumeen: jos monesti kuljet, sotkeutuu, etk� tied�, mist� on tullut ja
minne mennyt. �l� kysy �l�k� puhuttele. Min� tied�n, mit� ajattelet, ja
selit�n sen, mik� sinun tarvitsee tiet��.

��net�nn� hiiht�� lipitti poika is�ns� j�ljess�, joka, vaikka olikin

h�nell� raskas kuorma olallaan, pitkiss� ponnahduksissa luisutteli
suksiaan tasaisella maalla jyrk�n kallion rinnett�.

--Olet taikoja oppinut, puheli Panu, mutta parhaat ovat oppimatta.

Taioista suurimmat ovat ne, joilla ihmisi� lumotaan, mutta niit�
l�hinn� on otsotaiat, sill� otso on tiet�j� el�inten joukossa ja monet
haltijat ovat h�nell� hallussaan, myyr� h�nt� talvella el�tt�� ja
hunajaa mehil�ispes�st� kantaa, palok�rki kes�ll� h�nen iloikseen
vihelt�� ja edell��n lent��. Mutta vaikka taikoja koko joukon tunnet,
et tied� viel�, mik� on taika, ja mik� on sen tarkoitus. Taika sitoo ja
p��st��, sulkee ja avaa. Taika on tiirikka, jolla salaa oven
umpilukkoon panet ja jolla sen siit� salaa avaat. Se on kuin pyydys
pahan haltijan polulle pantu, lanka aidan raossa, loukku tiell�, rauta
lumessa j�ljen alla. Ennen, kun haltijat hyvi� olivat, tottelivat
kolmea sanaa, loihdulla heid�t hillitsit. Jorma luulee, ettei viel�k��n
muuta tarvita. Mutta sit� pit�en, kun Ristin-Kiesus Karjalaan tuli,
ovat pahat haltijat irti p��sseet, jotka ennen Kipuvuoressa vangittuina
olivat taikka kahden puun v�liss� tuulisella s��ll� ruikuttivat. Ne
eiv�t sanasta s�ik�hd�, vaan ne pit�� tekotempulla voitettaman. Kuta
kummempi temppu on, sit� vaikeampi on sen sit� v�ltt��, kuta ovelammin
osaat sen tehd�, sit� helpommin se siihen lankee. Ne ovat vainajia
kaikki pahat haltijat. Vainaja kun haltijaksi p��see, on paha
kiusaamaan, sit� pahempi, kuta l�heisempi. Reita on t�t� nyky�
vainajista vainolaisin. Joka paikassa se piilee ja v�ijyy, ole varma
siit�, ett� otson ajossa huomennakin kantap�ill�mme hiiht��. Miss�
sauvattoman suksen j�ljen n�et, joka on nietoksien harjoja hiponut,
siit� on hiiht�nyt. Jos ei minulla ollut sen tietoja, monta kertaa olin
hukassa.

--Mill� lailla sait Reidan tiedot, is�? kysyi Jouko ponnistellen Panun
per�ss�, joka hiihti sit� kiivaammin, kuta enemm�n puhui.

--Sen sinulle t�n� y�n� ilmaisen. Ilmaisen sinulle kerran kaikki

tietoni ja kaikki taikani siirr�n. Viel� en sit� tee, et jaksa kaikkea
muistaa. Mutta seuraa nyt tarkoin ja n�e, miten otsoa vastaan varaime.

Panu pys�htyi suunnattoman suuren muurahaiskeon luo, joka oli tuuhean

kuusen ymp�rille rakennettu. Yhden toisensa per�st� pisti h�n keih��t
ja nuolet kekoon, keih��t sen juureen ja nuolet huippuun ja k��nteli
niit� kuin rautaa ahjossa, kuulumattomia sanoja hymisten. Sen tehty��n
otti h�n hopeaisen uhritankonsa tuluslaukusta ynn� sit� varten tehdyn
pienen veitsen, k�ski Joukon tekem��n samoin ja astumaan h�nen
askeliinsa, kun h�n kekoa kiersi. Kolme kertaa kiersi h�n keon
my�t�- ja vastap�iv��n, vuolaisi joka kerralla murusen hopeata kekoon
ja loihti:

�Ota ter�s tenhojasi,

ime muuraisen mujuja,
v�kevi�, vihavia
myrkkynesteit� nen�h�s.
Kerran raapaisen k�rell�,
ihon auki irtautan,
verisuonet puhki pist�n,--
Jo on veriss� vihani,
 kuolon kalma kalvamassa,
et kuin kerran kellahtanet
hangen p��ll� henget�nn�.�

Otettuaan aseen itsekunkin nopealla nyk�isyll� pois keosta ja

pistetty��n ne hankeen ik��nkuin niit� siin� ter�st��kseen antoi h�n ne
Joukolle ja k�ski viem��n ladulle suksien luo. Itse nyht�isi h�n keolle
j��den vasemmasta pohkeestaan, vasemmasta kainalostaan ja vasemmalta
puolen rintaansa kolme karvaa kustakin ja ripotteli ne uhriksi kekoon.
Sitten taittoi h�n oksan kuusesta, ripsui sill� aseiden j�ljet umpeen
ja lakaisi lumenkin askelilleen, per�ytyess��n takaperin suksien luo.

--Nyt on aseet varattu, omamme ja muiden. Itse olemme viel� varaamatta.

J�t�mme aseet t�h�n ja otamme ne palatessa. K�ymme pajanv�en avuksemme
ottamaan. Ne otamme sijasta siit�, jota et ole ennen n�hnyt, mutta
jonne sinut nyt saatan. Hiihd�mme t�ss� nyt pyh�n vuoren rinteelle.
T�m�n laella tai t�m�n ymp�rill�, mutta paras kaikista, jos t�m�n
niemen k�rjess�, ovat taiat teht�v�t. T��ll� kaikki haltijat asuvat,
t��ll� ne ovat lumottavat, lepytett�v�t ja sidottavat. T��ll� ne
parhaiten rukouksia ja taikoja tottelevat. Monet luulevat, ett� saman
tehon tekee, miss� rukoilit, uhrasit tai taikasi toimitit. Saattaahan
joskus muuallakin haltija asua, mutta yht� hyvin sattuu, ett� on
poissa. Mutta uhrivuorella h�net aina tapaat. T�nne pit�isi kaiken
kansan uhraamaan saapua, t�nne antimensa kantaa. Ei kunkin kotoinen
uhri ole aina tarpeen, ei ole aina hyv�k��n. Ei tied� tavallinen mies,
milloin uhri on otollinen, tiet�j� yksin sen tiet�� ja uhraa muiden
edest�. H�n on haltijoihin tottunut ja haltijat h�neen. Uhri, olipa
kuinka oivallinen tahansa, ei vaikuta sopimattomalla ajalla: kuusta,
auringosta, t�hdist�, tuulista tiet�� arvata tiet�j� ajan oikean. Kun
on aika oikea, ei tarvitse kovinkaan paljon uhrata, saatat vasken
kullasta, tinan hopeasta vuolaista... Mutta nyt olemme perill�.

Jouko n�ki tuuhean kuusikon edess��n h��m�tt�v�n. Sen l�pi tungettua

oltiin aukealla, jossa Panun taikamaja seisoi. Vaikka oli mielt��n
karaissut, vapisivat v�h�n h�nen syd�myksens� t�t� salaper�ist�
huonetta l�hestyess��n, jonka jokaisesta nurkasta petoel�inten
avonaiset luukidat ja silm�kuopat vastaan irvistiv�t, n�ytt�en kuutamon
valossa kahta kamalammilta ja suuremmilta.

--Et heit� huoli pel�t�, eiv�t ne ihmisille mit��n mahda. Haltijoita

vastaan ovat siihen asetetut, kuolleet kuolleita peloittamaan. Koko
saunakin on itsest��n mets��n kuivaneista ja ukonnuolen tappamista
puista tehty. Semmoiseen eiv�t pysty maan vihat, eiv�t ilman eiv�tk�
vedenk��n vihat. Se on tehty satoja vuosia seisomaan, ja niin kauan,
kun saanee tulen vihoilta s�ily�, ei h�vi�, vaan pysyy Karjalan
tietojen tukena ja turvana.

Astuttuaan alas suksiltaan oven edess� ja nostettuaan ne sein�� vasten

kahden puolen ovea otti Panu kynnyksen alta lumesta keppiin pistetyn
koiran kallon ja pystytti sen oven alle hankeen. Sitten h�n veti pienen
mets�kirveens� huotrastaan, iski sen oven kamanaan ja virkkoi:

--Anna onni ollakseni,

rauha rakas asuakseni
t�ss� koissa kultaisessa,
pet�j�isess� pes�ss�,
honkaisessa huonehessa.

Ovi oli matala ja ahdas, niin ett� sis��nmenij�n t�ytyi kumartua siit�
kulkiessaan, ja sen kynnys oli korkea kuin riihen kynnys. Sis�st� oli
huone puoleksi paja, puoleksi sauna. Katon rajassa oli lauteet ja
kiukaan kupeessa ahjo. Palje, alasin, vasarat, pihdit ja muut pajakalut
olivat kaikki pienoiskokoa kuin leikkikaluja.

Kun tuli oli viritetty takkaan, n�ki Jouko tarkemmin katsella

ymp�rilleen. Seinill� oli nauloissa riippumassa tai rakoihin pistettyn�
kaikenlaista tiet�j�n tavaraa suuret varastot: k��rmeennahkoja,
petoel�inten hampaita ja kynsi�, ketunh�nti�, kiviaseita ja joukko
valmiita ja keskentekoisia kannuksia. Kaikkia n�it� taikakaluja ker�si
ja valmisti Panu ja m�i tarvitseville.

--Nyt k�ymme pajan v�ke� mukaamme ottamaan, sanoi h�n. Mets�mies kun
mets��n l�htiess��n ottaa pajan v�en mukaansa, eiv�t pysty
mink��nmoiset kateet eiv�tk� lointeet. Seuraa tarkkaan, mit� teen,
kerran n�yt�n, en monesti.

Jouko n�ki is�ns� veitsen k�rjell� kaivavan palkeen pohjal�p�n kautta

tomua ja vuolevan hopeata sijaan kolme sirua. Pajap�lkylt� alasimen
kannen alta h�n otti samalla tavalla raudan kuonaa ja niinik��n ahjosta
hormin suun kohdalta, vuollen aina hopeaa sijaan ja joka kerta
loihtien:

�Tulen tytt�, tuima neito,

nouse huonoa hoitamahan,
voimatonta vaalimahan,
varten vastuksen v�ke�,
noidan nuolia kovia;
ettei noidat kyllin saisi,
velhot viljalta vet�isi.�

--Nyt min� sekoitan n�m� tomut ja panen t�h�n myttyyn ja mytyn

tuluksiini, niin eiv�t pysty mitk��n noitumiset, vaikka olisi kontio
itse haltijan oma. Siin� on sinun osasi. Anna t�nne tuluksesi. N�yt�n
sinulle nyt ja annan omaksesi yhden kutakin tehoavaa taikakalua ... ja
t�m�n kissannahkakukkaron, jossa ne s�ilyv�t.

Ja Panu otti esille uuden nahkapussin, johon sitten noukki sein�lt�

seuraavat esineet ilmoitellen, mihin niit� mit�kin tarvittiin: ukon
taltan ilman vihoja vastaan, hiiren p��n maanv�en vihoja vastaan,
kiisken kuivuneen ev�n veden v�en vihoja vastaan, sitten viel� kotkan
kynnen, murusen k��p�� pyh�st� uhripuusta ja lopuksi palasen puuta
kirkon sein�st� kirkonv�en vihoja vastaan.

--N�m� on tehoavia kaluja kaikki muut paitsi kirkonv�en taika. Ennen

auttoi kirkonsein�st� otettu lastupala, ottipa sen mist� paikasta
tahansa, mutta nyt on uusi herra kirkolla, ja pit�isi olla sen oman
paidan lievett� taikka rippi�yl�tti, ennenkuin sait kirkonv�en vihat
torjutuksi. Min� en niit� saa k�siini, mutta sinun ne on hankittava,
kun kerran tiet�j�ksi tulet.

Hajamielisesti oli Jouko kuunnellut is�ns� selityksi�, huomio

kiintyneen� sein�ll� oleviin esineihin, joista h�n kaikista uteliaimmin
tarkasti nurkassa riippuvaa outoa pukua. Ensin siin� oli naulassa
suippop�inen lakki, joka oli punaisella veralla p��rmetty ja josta
riippui monenv�risi� silkkisi� ja samettisia nauhoja. Hatun alla oli
peurannahkainen peski, jonka kauluksesta, hihoista ja kainalojen alta
riippui koristeina helmi�, n�kinkenki�, rahoja ja pieni� tiukusia.
Peskin alla oli pienoinen kolmijalkajakkara, ja kahteen sen jaloista
oli pistetty pukuun kuuluvat peurakkaat. Ne olivat Joukosta tutut
vaatteet, jossakin oli h�n ne kauan sitten n�hnyt, mutta ei muistanut
miss�.

--Mit� n�m� ovat? kysyi h�n nostaen kauhtanan lievett�. Mutta samassa
h�n hiljaa huudahtaen pudotti sen takaisin ja per�ytyi �kisti. Liepeen
alla oli h�n n�hnyt tuohisen ja tuohisessa ihmisen p��kallon, jonka
irvistelevien ikenien v�list� n�kyi el�v�n k��rmeen kiemuroita.

Panu naurahti poikansa s�ik�hdyst�, kaivoi kontistaan pullosen, nosti

kauhtanan lievett� ja kaatoi maitoa tuohiseen. Silloin alkoi kiemura
kallon sis�ss� liikkua, ja pist�en p��ns� vasemmasta silm�n rei�st�
lakki k��rme maitoa astiasta suuhunsa.

--Ei t�m� mit��n tee, t�m� on lumottu. Ei ole oikea k��rme, vaan
k��rmeeksi muuttunut ihmisen henki.

--Kenen ihmisen? kysyi Jouko, huulet ja ��ni viel� vavisten.

--Pit�net nyt takanasi, ilmoitan sinulle tiedoistani salaisimman.

Reidan ovat vaatteet, sen on p��kallo, ja sen henki on k��rmeeksi
muuttunut. Kun kuolemata teki ja henkens� l�ht���n, manasin min�:--
Henkesi mua palvelkoon!--Sen kuuli viel� ja kirosi:--K��rmeeksi henkeni
maan alle matelemaan ja kantap��h�si puremaan! Ja sinne meni, henkens�
heitti ja kaikki haltijansa mukanaan vei. Kaiken ik�ni olisi minua
vainonnut, ellen ottanut vaatteitaan, joita tiet�j�n� toimissaan piti,
ja kaivanut kalloaan haudasta ja niit� t�nne talteeni tuonut. Mutta
k��rmeen kera henkens� kuljeksi.

--Miten sait sen?

--Ik�vystynytk� lie henki erill��n ruumiista harhailemaan, kun k��rmeen

nahkaan k�tkihe, taikojakin lienee totellut, p�iv�n� muutamana t�m�n
huoneen kynnyksell� loikoi ja s�histen p��t��n kohotti. Maidon kotoa
juoksin, houkuttelin, kesyttelin, sain kalloon solahtamaan, ja siin� on
siit� p�ivin l�mpimiss� valkeissa villoissa asuntoaan pit�nyt entisess�
sijassaan, ja hallussani on minulla Reidan haltijat ja turva kaikkia
Lapin taikoja vastaan, ellen k��rmett� tapa ja ellei kukaan muukaan
talossani sit� tee. Kolmella suurella uhrilla sen lupasin ja jos lupaus
rikottanee, katoaa k��rme ja Lapin nuolena n�kym�tt�m�n kaaren p��ll�
minua ja sukuani v�ijyy. Muista tarkkaan, ettet k��rmett� koskaan tapa,
miss� h�n sinua vastaan tulleekaan.

--En tapa.

--Ettet erehdyksest�k��n sit� tekisi ja aina muistaisit, annan Reidan

k��rmeen t�st� p�iv�st� hoitoosi. Maitoa h�nelle t�nne kanna.

Ei uskaltanut Jouko pyyt�� t�st� toimesta p��st�kseen, vaikka h�nt�

kammotti l�hesty� sen henke�, jonka h�nen is�ns� oli surmannut,
niinkuin puhuttiin. Olisi tehnyt mieli sit� kysy�, vaan ei tohtinut. Ja
outoja ja tukalia olivat h�nest� kaikki n�m� mutkat ja menot. Siit�
pit�en, kun h�nen is�ns� h�nt� taikoihin neuvoi ja tietojensa
salapoluilla kuljetti, seurasi h�n h�nt� kammo k��r�n� rinnan alla ja
mieless� alituinen ahdistus. Tiet�j�� tahtoi h�nest� is�, mutta ei
tuntenut Jouko kyky� siksi tullakseen eik� voimaa henki� hallitakseen.
Is� oli sanonut: jos taian opit ja unhotat, itse�si vastaan se k��ntyy.
P�iv�kaudet kulki h�n alituisessa pelossa, ett� jotakin t�rke��
unohtaisi, ja unensa y�ll� oli t�ynn� sekavia taikoja ja haltijain
l�hett�mi� outoja n�kyj�. Eik� ollut ket��n, jolle huolensa haastaisi,
sill� kielto oli ankara is�lt� kenellek��n niist� mit��n puhumasta.
Pyysi h�n nyt ulos p��st�kseen, kun n�ki Panun uusien taikain tekoon
valmistauvan.

--Y�vymme t�nne, vastasi Panu. Perehdytt�v� on sinun haltijoihin ja

haltijain sinuun. Jos sinulle Maahinen unessa ilmaantunee, tiet�� se,
ett� sinulle alamaiseksi tarjoutuu. Ellet h�nt� n�hne, kerran kuun
vaiheessa on sinun t��ll� y� nukuttava, kunnes n�hnet. Nouse lauteille,
ummista silm�si ja nuku.

Jouko totteli, syd�n vapisten. Kauan askaroi h�nen is�ns� viel�

alhaalla taikoja tehden, loihtuja hymisten ja t�ytellen taikakaluilla
pienoisia pusseja, samanlaisia kuin se, jonka oli Joukolle antanut.
Mutta Jouko ummisti silm�ns�, veti kauhtanansa korvilleen, ettei tulisi
tuhoa, jos n�kisi eik� muistaisi, ja siihen nukkui, kun kuuli aikainsa
p��st� is�ns�kin lauteille nousevan.

Pime� oli huone ja tuli takassa sammunut, kun Jouko kiljahtaen yl�s
kavahti her�ten uneen, jonka oli n�hnyt.

--Haltijanko n�it? kysyi h�nen is�ns�.

--En n�hnyt.

--Etk� mit��n n�hnyt?

--N�in.

--Mit� n�it?

--N�in papin.

--Tuliko sis��n?

--Ei, vaan ikkunasta katsoi.

--Ei uskaltanut, kun koiran kallo ulkona irvisti.

Mutta paha oli se merkki, ett� Jouko sin� y�n�, jonka taikamajassa ensi
kerran vietti ja jolloin olisi ollut haltijain tuttavuuteen saatettava,
oli papin n�hnyt.

XX.

Vasta aamupuoleen y�t� vaipuivat karhumiehet Panulan suuressa tuvassa

pitk�kseen lattialle. Y�n pitk�n, kun tuli takassa roihusi,
istuskelivat he sen ymp�rill� hilpe�t� puhetta pit�en, satuja ja
tarinoita ja mets�stysseikkailuja toisilleen kertoen ja karhuvirsi�
laulaen. Mutta ei kukaan karhua nimelt��n maininnut, otsoksi,
mesik�mmeneksi, mets�nkuninkaaksi puhuttelivat. Oluthaarikka kierteli
miehest� mieheen ja palasi tyhj�n� ikkunaluukulle, josta naiset ulkona
seisten ja huivit silmill� sen sieppasivat ja k�viv�t t�ytt�m�ss�. Kari
v�ijyi Annikkia n�hd�kseen, ja kun luuli h�nen kurottavan k�t�sens�
tuntevansa, livahti ulos. Mutta Annikki juoksi kotaan, sulki oven ja
sielt� nauraen vastaan ten�si, kun Kari h�nt� tavatakseen houkutteli.
Ei, ei mill��n lailla tahtonut h�n tuhoa karhumiehelle tuottaa h�nen
puheilleen antautuen tappop�iv�n aattoy�n�. Huomenna vasta h�n
tuliaisvirsi� laulaessa tulee h�nt� vastaan karhuver�j�ll�.

Nukkuivat miehet tuvassakin viimein. Sikeimp��n uneensa olivat juuri

ehtineet vaipua,--kun Panu lev�hdytti oven sel�lleen ja isolla ��nell�
huutaen romahutti keih�ssylyyksens� lattiaan. Ken ensimm�iseksi
tiet�j�n k�dest� ehtinee keih��ns� temmata, sen on oikeus ensimm�isen�
karhun kimppuun pes�lle k�yd�. Syntyi siin� ryty, huuto ja survinta, ja
Kuisma oli ennen muita omansa l�yt�nyt.

Ei viel� ruskottanutkaan p�iv�, kun kaikki karhumiehet seisoivat

aseineen ja suksineen valmiina soihtujen valaisemalla pihalla.
Etumaisena seisoi vouti, vierell��n aseenkantajansa, jolla oli toisella
olalla h�nen kiiltelev� keih��ns�, toisella h�nen kiv��rins�, ase outo
ja kummallinen, jota eiv�t Karjalan miehet viel� olleet kukaan
itselleen kyenneet hankkimaan, mutta jota he kunnioituksella ja pelolla
katselivat.

Ennenkuin liikkeelle l�hdettiin, kulki Panu miehest� mieheen, pisti

kullekin k�teen pienoisen pussin ja pyyhk�isi keih�iden k�rki�
kouraansa, johon Jouko huomasi k�tketyn samoja valkeita villoja, joita
oli n�hnyt Reidan p��kallossa k��rmeen vuoteena. Mutta Kuismalle pisti
Panu k�teen viel� renkailla varustetun kepin, jolla karhu oli pes�st��n
her�tett�v�, ellei ilman nousisi.

Jo antoi Panu voudin viereen asettuen merkin liikkeelle l�ht��n, mutta

silloin vaati Jorma miehet viel� pys�htym��n ja kuulemaan vanhan V�in�n
karhuvirtt�, jota laulamatta ei kenenk��n pit�nyt mets�lle l�hte�.

--Tyhj�� lallatusta, joka ei mihink��n tehoa, virkkoi Panu.

--Jo on Panu tarpeelliset taiat tehnyt, ei t�ss� en�� muiden tarvitse,

s�esti Ilpo.

Mutta mist��n huolimatta asettui Jorma miesten keskeen ja lauloi

ikivanhat kaikille tunnetut karhunpyyt�j�n sanat, joihin v�hitellen
kaikki muutkin yhtyiv�t. N�in lauloi h�n suurella hartaudella ja
innolla, vaikkakin vapisevalla ��nell�:

--Mieleni minun tekevi,

mieli k�yd� Metsolassa,
mets�n tytt�jen tyk�n�,
sinipiikojen puheilla.
L�hden miehist� mets�lle,
urohista ulkot�ille.
ota, mets�, miehiksesi,
urohiksesi, Tapio,
auta onni ottamahan,
mets�n kaunis katsomahan.
Mielikki mets�n em�nt�,
Tellervo Tapion vaimo,
kytke kiinni koiroasi,
rakentele rakkiasi,
kuusamisehen kujahan,
talahasen tammisehen.
Otsonen mes�n omena,
mesik�mmen k�ller�inen,
 kun kuulet minun tulevan,
miehen aimo astelevan,
k�tke kynnet karvoihisi,
hampahat ikenihisi,
ettei koske konsakana,
liikuta lipe�n�.
Otsoseni, ainoiseni,
mesik�mmen kaunoiseni,
ly�te maata m�tt�h�lle,
kaunihille kalliolle,
hongat p��ll� huojumassa,
kuuset p��ll� kuulemassa,
siin� otso py�rteleite,
mesik�mmen k��nteleite,
kuni pyy pes�ns� p��ll�,
hanhi hautomaisillansa!

--Joko nyt saa l�hte�? huusi Panu ivaten.

--Nyt saa! huusi Jorma vastaan.

Kylm� oli aamu ja t�hdess� taivas. Huuruna kohosi ilmaan miesten henki,
kun he pihalta soihtujen keskest� l�ht��n ponnahtivat.

Jouko oli tien n�ytt�j�n� ensimm�isen karhun kierrokseen. Vaikka

tiedettiin, miten karhu oli kierretty, ja seutu, miss� kierros oli, ei
makuu ollut muiden tiedossa kuin Joukon, joka ei ollut sit� kenellek��n
ilmaissut. Joukon j�ljess� tuli Panu ja v�h�n matkaa heist� muut
miehet. Kiirett� ei pidetty, l�hell� oli saalis, ja vasta p�iv�n
valjetessa sopi sen kimppuun k�yd�.

Kun oli j�rven yli hiihdetty ja sitten er��n harjun poikki jo saavuttu
suuren suon laitaan, erosi Jouko muista, l�htien edelt�p�in kierrosta
tarkastamaan. Sielt� palattuaan ilmoitti h�n kontion yh�kin paikoillaan
nukkuvan ja sanoi siin� syksyisen kierroksensa olevan, mihin oli nyt
ladun hiiht�nyt. Ladulle tultuaan eiv�t mets�st�j�t sen sis��n
astuneet, ennenkuin olivat Panun kehoituksesta kaikki vaatteensa
havuilla pyyhkineet ja sen tehty��n havut kierroksen sis��n heitt�neet,
ettei karhu tuvan hajuja vainuten suuttuisi ja intoihinsa yltyisi.

Aamupuhde jo valkeni ja eri haaroille hajautuivat miehet ollakseen

vastassa, jos karhu ennen pes�lle joutumista her�isi ja liikkeelle
l�htisi. Mutta Kuisma l�heni keppi��n helistellen Joukon kanssa karhun
makuupaikkaa, samalla kun muut miehet karhuvirsi� hiljaa hyristen
keh��ns� pienentiv�t, tullen askel askeleelta l�hemm�ksi sek� toisiaan
ett� makuuta. Hein�pieleksen kupeessa sulanut lumi osoitti kohta
Joukolle ja Kuismalle kontion talvitilan. Mutta ei liikahtanut nukkuja,
vaikka messinkirenkaat kepin p��ss� helisiv�t ja vaikka jo Jouko ja
Kuismakin muiden yh� l�henev��n lauluun yhtyiv�t. Ei liikahtanut viel�
sittenk��n, kun kaikki mets�miehet kaaressa seisten pes�n edess�
kohottivat iso��nisen huudon otusta unestaan nousemaan manaten. Vasta
sitten, kun Kuisma rengasp�isen keppins� kinoksen l�pi pes��n sy�ksi ja
koirat irti laskettuina kohti karkasivat, p�l�hti karvainen, lumettunut
k��r� piilostaan esille kauheasti karjaisten. Samassa tuokiossa iski
Kuisma l�hinn� seisten keih��ns� karhun rintaan, mutta lensi sen
ponnessa korkealle ilmaan ja sielt� p��lleen hankeen putosi. Samoin
k�vi toisen ja kolmannen miehen, jotka karhun kohti harpatessa saivat
h�nt� keih��ll� tavoitetuksi. Mutta kun Panun, Jorman ja voudin keih��t
samassa syd�nt� kohti suunnattiin, pysyikin jo ponsi miehen kainalon
alla, ja kyljelleen kaatui karhu raikkaimman verens� hangelle
vuodattaen.

Helppo saalis oli se miesten mielest�, ja Panun taikain ansioksi t�m�

luettiin.

Ei ollut nyt aikaa k�yd� kaatunutta suuremmilla tempuilla

kunnioittamaan. Vasta illalla m��r�si Panu sen tapahtuvaksi, ehk�
muutkin otukset siihen menness� oli saatu pyydetyiksi.

Toisessa p��ss� samaa suota, pieness� saarekkeessa, tuuhean kuusen alla

oli tietyss� paikassa toisen kierretyn karhun talvimaja. Mutta
ennenkuin mets�st�j�in keh� enn�tti oikein muodostua ja pes�� l�het�,
p�l�hti karhu yl�s ja karkasi voutia kohti. Saatuaan kiv��rist� kuulan
lanteilleen, josta veri lumelle pirskahti, k��ntyi se pois ja p��si
murtautumaan l�pi, vieden viel� sel�ss��n nuolen, joka oli Karin
kaaresta singahtanut.

Koirain seuraamana katosi karhu v�en n�kyvist� ja tuntui kohoavan

suolta sit� ymp�r�iville vaaroille. Panu, Kari, Kuisma ja useimmat muut
nuoret miehet sy�ksyiv�t heti pakenevata takaa ajamaan, jotavastoin
vouti, Jorma, Ilpo, Jouko ynn� muut j�iv�t pes�lle odottamaan karhun
takaisin tuloa.

Vinhasti hiihtiv�t karhun ajajat ehti�kseen paikalle siihen, kun karhu

koirain eteen ensi kertaa pys�htyen rupeisi vastarintaa tekem��n. Pian
j�iv�t muut Panusta ja Karista j�ljelle, mutta eiv�t n�m�k��n siihen
joutuneet, kun ensimm�inen r�h�kk� koirain kanssa syntyi m�en
kukkulalla olevan korkean kiven p��ll�. Kun tulivat kisapaikalle,
kiuotti yksi koirista henget�nn� hangella, ja toisten haukku kuului jo
keskelt� alavata mets�maata edeten yh� syvemm�lle korven sis��n.

Sanaakaan toisilleen virkkamatta, mutta molemmat tiet�en, ettei kontio

n�in jaloilleen p��sty��n tulisi piankaan k��ntym��n, ponnistivat Panu
ja Kari sen j�lkeen vuorotellen kumpikin latua aukaisten. Korpia,
soita, vaarain rinteit�, mets�j�rvien ja lampien poikki viiletteli
karhu, poistuen yh� enemm�n l�ht�sijaltaan.

P�iv� oli jo aikoja sitten noussut ja oli aamusta varhaisesta

puolilleen kulunut, kun haukku, joka pitk�n aikaa oli vaarojen takana
kuulumattomissa ollut, vihdoinkin alkoi kampeutua takaisin p�in. Mutta
kauaitse se yh� miehist� kulki, ja vaikka viimein pistihekin sen suon
laidassa, josta oli l�htenyt, oikaisi se sivu makuusta ja l�hti entist�
nopeammin uusille ilmoille etenem��n.

Suon p��ss� kuulivat ajajat, joita ankara hiihto jo alkoi uuvuttaa,

kuitenkin yht'�kki� ankaran r�hin�n varmana merkkin� siit�, ett� kontio
oli pys�htynyt. Melkein kuin kohona lent�en ponnisti Kari nyt kaikki
voimansa ja pyyhk�isi hatuttomin p�in ja avorinnoin Panun ohitse. Panu
kumarsihe h�nkin viimeiseen koetukseen, mutta pys�htyi ja heitti
hiihtonsa. Siin� oli paikka, jossa koirat hetkeksi olivat j�ljilt�
haihtuneet, ja karhun j�ljet esiintyiv�t selvin� ja tarkkapiirteisin�
sotkemattomassa lumessa. Hyp�ten suksiltaan asetti h�n ne rinnan kuin
lapioksi, ty�nsi kannat karhun j�ljen alle ja k��nsi sen takaisin p�in,
k��nt�en sill� tavalla kolme j�lke�. Sen tehty��n nakkasi h�n sukset
maahan, harppasi keih��n varassa niiden per��n ja kuulosti.

Tuskin oli Panu saanut taikansa tehdyksi, kun huomasi sen tehonneen.
Karhu oli k��ntynyt suon p��ss� ja tuli nyt sen vastaista rantaa
pes�lleen p�in. Kun suo oli silt� kohti kapea ja keskell� viel� oli
saareke, miss� karhun makuu oli ollut, riensi Panu sen, mink� kerkesi,
saarekkeelle, ollakseen sinne piilouneena karhua vastassa.

H�n enn�tti t�ytt�� tuumansa ja oli juuri p��ssyt aukean suosalmekkeen

yli kuusen juurelle, kun n�ki kontion suota my�ten tulla huppuroivan
vajoten ja aina yl�s hyp�ht�en syv�ss� lumessa. Mets�miehi�, jotka
olivat t�h�n j��neet, ei n�kynyt eik� kuulunut; olivat kai kyll�styneet
odottamiseen ja l�hteneet j�lkeen hekin. Eik� Karikaan, joka jo n�kyi
tuolla suon p��ss� tulevan, ehtisi t�nne, ennenkuin saalis ja kunnia jo
olivat Panun.

Uupuneelta n�ytti jo karhu, tuon tuostakin se k��nn�hti j�ljelleen

koiria kinttukarvoistaan h�tist�en ja sitten aina hiljalleen edeten.
�rtynyt se oli, m�risi ja karjui tullessaan, ja p��lle se olisi tuleva,
niin pian kuin miehen edess��n n�kisi.

Luontonsa karkaisi Panu, veist��n puraisi ja k�vi tekem��n viimeist� ja

tehoisinta taikaansa. Astuen kolme askelta tulijata vastaan teki h�n
vasemmalla kantap��ll��n kolme viisikantaa lumeen ja manasi:

�Villa suusi, villa paasi,

villa viisi hammastasi,
villaiset sinun vihasi,
katke kynnet karvoihisi,
hampahat ikenihisi!�

Ne tehty��n per�ytyi Panu yhdeks�n askelta ja odotti keih�s tanassa

karhun tuloa, varmana siit�, ettei se viisikantain yli uskaltaisi
tulla.

Siihen se pys�htyikin koirain taas kinttuja repiess�. Mutta kun samassa

keksi Panun edess��n, karkasi se suu sel�ll��n h�nt� kohti.

Enn�tti Panu viel� keih�st� karhun rintaa kohti iskiess��n kiljaista

sen syntysanat: �Hiien honka, �l� mieheen koske!�, jotka h�n yksin koko
heimossaan tunsi, kun karhu vikkel�ll� liikkeell� keih��n k�rjen v�isti
ja saaden varren k�mmeniens� v�liin rutaisi sen poikki kuin kortteen.
Suulleen suistui Panu samassa lumeen, tunsi raskaan k�mmenen pohkeensa
p��lle putoavan, toisen olkap��st� puristavan ja luuli jo viimeisen
hetkens� tulleen.

Kun h�n huumauksestaan her�si, n�ki h�n karhun sel�ll��n hangessa

keih�s rinnassa ja sukset ristiss� sel�n p��ll� ja v�h�n matkaa siit�
kaatuneen puun p��ll� Karin istumassa.

Jo oli karhu kohottanut k�mmenens� Panun p��n p��ll�, kun Kari

huudoillaan sai sen huomion itseens� k��nnetyksi. Kahdelle jalalle
kohoten oli se vastarintaan asettunut. Tarkkaan oli Kari t�hd�nnyt,
suoraan syd�meen rautansa upottanut, ja siihen oli mets�n kuningas
ensin istualleen lyykistynyt ja siit� kyljelleen kaatunut.

Panua Kari siit� kohta tunnustelemaan, vaan ei ollut vahinkoa tullut.

Mutta mieless��n hym�hti Kari taiotuille aseille ja karhun vihoja
vastaan varatulle miehelle, joka olisi saanut henkens� heitt��, ellei
taikomaton keih�s ja varaumaton mies olisi apuun ehtinyt. Myh�hti viel�
omaa onneaankin, joka oli antanut h�nen p��st� Panua pelastamaan,
tiet�en vanhan tavan olevan, ett� joka kuoleman kynsist� toisen
pelastaa, h�n saa vaatia kaiken, mik� on toisen voimassa antaa. Ehk�
nyt jo Annikin lunnaiksi riist�isi?

--Tuliko mit��n? kysyi Kari, kun n�ki Panun istualleen nousevan.

--Ei mit��n ... hyv�h�n tuo, ett� viimeinkin kaatui ... olisi
minultakin siihen j��nyt, jos ei kenk�ni k�rki irtonaisen puun juureen
tarttunut.

--Keih��si katkesi.

--Viel� minulla kirves varana ... vaan miss� lienev�t muut miehet?

--Tuolta tulevan kuuluvat.

Suon rannasta kohoavan vaaran rinteelt� kuului huutoa, isoja ��ni�,

kiihke�t� puhelua, pauketta ja rusketta, kun miehet korentoon pantua
karhua kiskoivat alas jyrk�st� louhikosta.

Se oli kolmas kaadettu karhu. Vouti kun oli kyll�stynyt odottamaan

miehi� toisen karhun ajosta, oli vaatinut k�ym��n uuden kimppuun. Sen
tiettiin makaavan luolassa vaaran rinteell�. Luolan suulle asettuen oli
vouti ampunut sinne sis��n. Suoliin oli sattunut, ja kiljuen oli karhu
luolan sis�st� sy�ssyt kaataen voudin alleen. Muut miehet h�lm�ytyiv�t,
mutta Jorma riensi esiin ja sai viel� vanhoillaankin tanakkana seisten
karhua keih��ns� k�rjell� pid�tetyksi, kunnes vouti ja muut miehet
apuun enn�tt�en keih�ill��n tekiv�t karhusta lopun. Eik� malttanut
Jorma olla kehahtamatta, kun Karilta kuuli, miten Panun oli k�ynyt.

--Eiv�tp� siin� nyt taiotut aseet tehonneetkaan.

Eik� ollut siihen Panulla mit��n sanomista.

Mutta alas hinattiin nyt suolle saalis ja vietiin samaan paikkaan,

miss� toinenkin kontio lumella loikoi. Ei ollut matka pitk�
ensimm�isenk��n karhun luo, ja ennen y�n tulos olivat kaikki kolme
samassa paikassa suuren kuusen alla, johon nuotio tehtiin ja asetuttiin
y�t� viett�m��n, sill� niin vaati vanha tapa ja kunnioitus mets�n
kuningasta kohtaan, etteiv�t kaatajat ennen kaadettuja taloon menisi.
L�hetettiin vain Jouko kotiin hiiht�m��n ja sielt� hevosia ja reki�
noutamaan.

Kohta kun tulet oli tehty ja hiestyneet miehet vaatteensa kuivanneet ja

mukana tuoduista konteista aterian nauttineet, ryhtyiv�t he
karhunkaatotemppuja tekem��n. Kunkin karhun selk��n heitettiin sukset
ristiin. Sitten kierrettiin n�re kunkin turvan ymp�ri ja n�reiden
silmukkain l�pi pujotettiin ja kuuseen kiinnitettiin arvokkaimman
mets�miehen, voudin, vy�. Kari, Jorma ja Kuisma taittoivat sujuvia
pajun vitsoja, kiinnittiv�t niihin kuhunkin messinkirenkaan ja k�viv�t
niill� kukin karhuaan turkkiin huitomaan, sill'aikaa kun toiset
keih�isiins� tarttuivat ja k��nt�en ne kolme kertaa karhun kuonoa kohti
lauloivat:

�Ole kiitetty, Jumala,

ylistetty Luoja yksin,
kun annoit otson omaksi,
salon kullan saalihiksi.
Otsoseni ainoiseni,
mesik�mmen kaunoiseni,
�l� suutu suottakana,
 en min� sinua kaannut,
itse vierit vempeleit�,
hairahit havun sel�lt�,
puhki puiset kaatiosi,
halki haljakan havuisen.�

Viel� oli huuliparta leikkaamatta. Se oli kaatajan leikattava ymp�ri

turvan ja hattuunsa kiinnitett�v�. Ensimm�isen karhun kaatajina kun
olivat kaikki yhdess� olleet, annettiin kunnia Kuismalle, joka oli
ensimm�iseksi keih��ns� ojentanut. Toisen karhun kaatamiskunnia
tunnustettiin Jormalle, joka oli est�nyt karhun pakenemasta. Kolmas oli
Karin.

--Olihan siin� Panukin osallisena, pist�tteli Jorma.

--Karin oli kaatama, virkkoi yh� v�h�n h�peiss��n Panu.

Mutta nyt tahtoi vouti, joka havuisella vuoteella tulen ��ress� loikoi
ja hyvill� mielin siin� j�seni��n oikoili, tiet��, miksi piti karhua
rengasvitsoilla hutkittaman ja miksi ei saanut naisia n�hd� ennen
mets��n menoa.

--Sen tiet�net, sanoi Jorma, ett� taikoja ovat ne, joita min�kin
taioiksi tunnustan ... vanhaan tarinaan perustuvat ja is�in perint�n�
kulkevat.

--Kerro, Jorma, voudille tarina ... kerro y�n kuluksi, illan iloksi.

--Ka, kertonen, kun kuunnellette. T�m� on tarina: Oli kerran kolme

velje�, joilla oli vain yksi ainoa sisar. Mutta veljet vihasivat
sisartaan ja niin pahoin piteliv�t, ett� t�ytyi tyt�n er�maahan paeta,
pois kotoaan korpeen painua. Kulki p�iv�n, kulki toisen, niin jopa
p�iv�n� kolmantena kontion pes�h�n yhtyi. Uupuneena paneutui tytt�
siihen lev�ht�m��n. Tuli kontio pes�lleen, otti tyt�n vaimokseen, ja
sai tytt� kontiolle pojan. Kului aikaa v�h�isen, pirahteli pikkuruisen,
niin jo kasvoi poika mieheksi, ja is� vanheni. Sanoi is� er��n� p�iv�n�
vaimolleen:--�En jaksa el�� min�, vanhuus vaivaa, ik� uuvuttaa. L�hden
ensi vitilumella liikkeelle, kierr�n soita, kierr�n maita, jotta
veljesi j�lkeni l�yt�isiv�t ja minulle surman antaisivat.� Kielteli
vaimo, vaan el totellut, teki niinkuin oli luvannut, ja l�hti
liikkeelle vitilumen langettua. Vieri soita, vieri maita ja viimein
pes�llens� takaisin p��tyi. Pian l�ysiv�t vaimon veljet j�ljen ja otson
pes��n kiersiv�t. Silloin sanoo otso vaimolleen:--�Kiinnit� otsaani
t�m� messinkirengas, ett� poikani minut muista karhuista tuntisi eik�
tappaisi minua, jos vastahani tulemaan sattuisi.� Vaimo teki, niinkuin
kontio k�ski, mutta aina itki katkerasti. Satoi siit� paksun lumen,
niin jo kuulee kontio vaimonsa veljien h�nt� tappamaan tulevan. Kysyy
vaimoltaan:--�Kuka sinulle ilkein veljist�si?�--�Kaksi vanhinta
ilke�mpi� kuin nuorin�, vastaa vaimo. Kun veljet tulevat pes�lle,
hy�kk�� otso ulos, puree pahasti vanhinta velje� ja per�ytyy takaisin
pes��ns�. Hy�kk�� kohta taas toisen kerran ulos ja puree keskimm�ist�
velje� yht� pahasti. Mutta kolmatta kertaa ulos l�htiess��n ottaa otso
vaimonsa syliins� ja kantaa h�net ulos pes�st� asettaen h�net v�h�n
matkan p��h�n kannon nen��n istumaan. Mutta kun ei uskalla vaimo katsoa
kontion kuolemaa, niin peitt�� silm�ns� esiliinallaan. Ja siit� on
tullut tapa, ettei nainen saa katsoa otsoa ja otson tappajia.

--Ent� vitsat? kysyi vouti.

--Ka, kun veljekset olivat otson tappaneet ja nahkan nylkeneet ja lihat
panneet kattilaan kiehumaan, niin jo tulee otson oma poika mets�lt�,
miss� oli ollut sill'aikaa, kun h�nen is�ns� tapettiin. Veljekset
kaikki kertomaan tappaneensa kummallisen elukan, jolla oli
messinkirengas otsassa. Poika siit� sanomaan, ett� is�ni tapoitte ja
vaatimaan osaansa lihoista. Eiv�t suostu veljekset antamaan. Mutta
silloin poika uhkaamaan, ett� jollette osaani anna, eloon is�ni
her�t�n.--�Mitenk�p�h�n tapetun henkiin her�tt�net?� ivaavat veljet.
Ottaa poika hienon vitsaksen, solmeaa sen messinkirenkaaseen ja alkaa
sill� otson nahkaa piest� loihtien:

�Nouse, luojani, lovesta,

tekij�ni tainnoksista,
yl�s ilmoille, is�ni!�

Silloin alkaa liha kattilassa keikkua ja kiehua, niinkuin tuossa

paikassa pois hyp�t�kseen. Jo tulee veljille h�t� k�teen, ja kiireen
kautta he pojalle osaansa antamaan. Siit� on tullut tapa, ett�
mets�miehet kohta, kun otso on kaadettu, alkavat sit� hutkia vitsoilla,
joihin on messinkirengas solmittu. Ja sen pituinen oli se vanhain
tarina, jota nuoretkin aina mieless��n pit�k��t!

Niin puhui Jorma, miesten tuttua tarinata uteliain korvin kuunnellessa.

Ja viel� monta muutakin karhutarinaa kerrottiin roihuavien nuotioiden
ymp�rill� pitk�n talvisen y�n kuluksi, niinkuin oli tapana tehd�, kun
saaliit olivat korjuussa hyv�t ja miesten mieli siit� iloisena
keikahteli.

XXI.

Monin tempoin ja juhlallisin menoin valmistautuvat mets�miehet aamun

sarastaessa saaliitaan kotiin kuljettamaan. Kun reet ja hevoset ovat
saapuneet ja karhu kuhunkin niist� nostettu, l�htee jono liikkeelle
Jorman laulaessa ja toisten s�est�ess� vanhaa karhuvirtt�, jonka h�n
sanan muuttamatta sanoo olevan V�in�n itsens� sepitt�m�n.

--L�he nyt t�st�, kuin l�hetkin,

t�st� pienest� pes�st�,
alle kuulun kurkihirren,
alle kaunihin katoksen.
Siell' on aitta ammoin tehty
hopeaisille jaloille,
kultaisille patsahille.

Vouti istuu keskimm�isess� reess�, kahareisin karhun sel�ss�, muut

miehet hiiht�v�t edess� ja takana ja kummallakin kupeella karhuvirsi�
laulaen. Mutta kaikista eillimm�isen� hiiht�� Kari, paras sankari
n�iss� karhunajoissa, ja ly�pi tuon tuostakin pilkkoja puihin merkiksi
tiest�, jota mets�n kuninkaat kulkivat.

Jo saapuu saattov�ki Korpij�rven rannalle, ja tuolla kohoo pyh�

uhrivuori ja sen juurella Panula, josta nousevan auringon punaamat
savupatsaat verkalleen kiemurtelevat yl�s tyyneen ilmaan. Yli j�rven
siit� ajavat Panulan rantaan, mutta ennenkuin pihaan nousevat,
pys�htyv�t nuottakodan luo, kahden j��lle pystytetyn kuusen v�liin.
Mustanaan seisoo kansaa Panulan pihalla karhumiehi� odottamassa. Eroo
sielt� ryhm� naisia, Annikki etunen�ss�, kaikki parhaimpiinsa
pukeutuneina, ja l�htev�t rantaan. L�hestyess��n laulavat naiset
Annikin esilaulajana ollen:

--Jopa on kulta kulkemassa,

hopea vaeltamassa,
rahan armas astumassa.
Mesi�nk� mets� antoi,
ilveksen salon is�nt�,
koska laulaen tulette,
hyreksien hiihtelette?

Kari on astunut askeleen tulijoita kohden ja vastaa laululla:

--Sanomiksi on saukko saatu,

virsiksi jumalan vilja,
sill� laulaen tulemme,
hyreksien hiihtelemme.
Eik� saukko ollekans,
eik� saukko eik� ilves,
itse on kuulu kulkemassa,
salon auvo astumassa,
mies vanha vaeltamassa,
verkanuttu vierim�ss�.
Kun lie suotu vierahamme,
ovet auki paiskatkaatte.

Annikki vastaa:

--Terve, otso, tultuasi,

mesik�mmen k�yty�si
n�ille pestyille pihoille,
kaunoisille kartanoille.

Kari:

--Minne vienen vierahani,

kulettanen kultaseni,
tokko laittanen latohon,
pannen pahnahuonehesen?

Annikki:

--Tuonne vienet vierahamme,

kulettanet kultasemme,
alle kuulun kurkihirren,
alle kaunihin katoksen.
Siell' on sy�m�t suoritettu,
juomaneuvot jou'utettu,
kaikki sillat siivottuna,
lakaistuna lattiaiset.

Sen laulettuaan heitt�v�t naiset esiliinansa silmilleen, asettuvat

kahden puolen tiet� ja antavat karhusaattueen v�list��n kulkea,
liittyen sitten j�lkijoukkona miesten per��n.

Mutta vouti, joka on reest��n naisia t�hystellyt ja Annikilla,

hentovartisella, silmi��n ilahuttanut, nostaa huntua h�nen kasvoiltaan
ja virkkaa h�nelle vetisesti silm�� iskien:

--Joko on tytt�seni minulle saunan l�mmitt�nyt?

Ei osaa Annikki h�t�yksiss��n muuta kuin huudahtaa hiukan, mutta Kari,

joka on eillimm�isen reen seville hyp�nnyt mets�n suuria vieraita
pihaan ajaakseen, hel�ytt�� hevosta selk��n, ja vouti retkahtaa
sel�lleen rekeen jalkapohjat edell� pihaan tullen.

Kiroo vouti ja toraa mieless��n, mutta kun ei tahdo riitaa rakentaa,

yhtyy muiden nauruun.

Tuvan eteen ajetaan reet, ja siit� karhut miesvoimalla sis��n

kannetaan, kotona olleiden heit� laululla yh� tervehtiess�.

Keh�n� seisovat kaikki karvaisten kontioiden ymp�rill�, miehet

etupuolella tupaa, naiset karsinassa peitot silmill�, sill� eiv�t saa
he avosilmin karhuun katsoa eiv�tk� h�neen koskea, ennenkuin p�� on
pyh�lle vuorelle viety ja karsikko sinne vainajille tehty. Mutta
liedell� kiehuu jo pata, ja Ilpo odottaa kapusta k�dess�.

Ottaa Panu veitsen, jonka ensimm�isen karhun syd�men kohdalle upottaa

ja verta laskiessaan laulaa:

--Ei ole veitsi minun tekem�

eik� toisten kumppanien.
Virossa on veitsi tehty,
saatu Saksan kaupungista.

Veren laskettuaan ottaa Panu vispil�n ja pirskoittaa sill� ensin

itse��n ja sitten muita ja k�y sen tehty��n k�p�l�� nylkem��n, joka
ensiksi on pataan pantava, ja laulaa:

--�l�, otso, tuosta huoli,

�l�k� pane pahaksi,
jos tulevi turkin tunti,
karvojen katsanto-aika,
Ei tuhota turkkiasi,
karvojasi ei katsota,
herjojen hetalehiksi,
vaivaisien vaattehiksi.

Niin tehd��n joka karhulle, ja vasta sitten k�yv�t muut miehet

nylkemiseen k�siksi. Luuta ei rikota, j�nnett� ei katkaista, jota
kaikkea Panu suurella huolella ja tarkkuudella valvoo ja ottaa omaan
haltuunsa nen�n, silm�t, turvan, kielen, kallon ja hampaat, jotka
kaikki on uhriksi pyh�lle vuorelle viet�v�.

Mutta sill'aikaa, kun karhuja tuvassa nyljet��n, istuu toisessa tuvassa

vouti, viinaansa nauttii ja niit� maistamaan muutkin miehet toisesta
tuvasta huudattaa.

Punoittavat herran posket, ja isoon ��neen h�n porisee, mutta tuon

tuostakin haettaa h�n Panun ja kysyy, eik� sauna jo ole h�nen
kylpe�ksens� valmis.

--Kohta on valmis, vakuuttelee Panu.

--Joko olet k�skenyt Annikin olkia viem��n ... sano, ett� pehmoiset
vuoteet laittaa, kuiskaa h�n.

--Eth�n naisten kanssa saunaan, jos huomenna viel� karhun ajoon? Kaksi
on kierretty� viel� kaatamatta.

--Min� viisi karhuistasi!

--Ensin kontion kylke� maistamme, mets�miehen aterian, miesten

valmistaman, nautimme ... taika on tehoisa semmoinen, houkuttelee Panu.

--Enk� huoli tyhmist� taioistasi, kun eiv�t itse�sik��n auta. Kohta

tahdon Annikin kanssa saunaan!

--Et saa Annikkia saunaan, virkkaa Panu p��tt�v�sti.

--Enk� saa? �rj�ht�� vouti, alkaen kiivastua.

--Turmelet tyt�n.

--Ja min� en kysy lupaa sinulta, otan h�net vaikka tukasta vet�en.

Mutta Panu seisoi rauhallisena tuvan ovella ja sys�si h�net tyynell�

liikkeell� luotaan, kun vouti n�kyi aikovan p��lle k�yd�.

--Olet kovin kiivasta miest�, selvit�mme asian tyynesti. Istumme t�h�n

lavitsalle ja haastamme niin, ettei koko heimo kuule.

Vouti totteli v�kin�isesti.

--Mikset anna tytt��, vaikka lupasit?

--Karin on tytt�, ja h�n on siit� jo suuret lunnaat maksanut.

--Minun ovat lunnaani suuremmat.

--Henkeni Kari pelasti eilen.

--V�lipuheemme oli markkinoilla selv�. Kun et puheissasi pysyne, en

pysy min�k��n. Ellet minulle tytt�� toimittane, tied�, ett� verosi
lis��n ja tarkkaan otan entisetkin. Etk� saa ainoatakaan oravaa
kaupaksi kuninkaalle. Katso, miten siit� suoriunet. Paneta hevoseni
valjaisiin!

--Mit�s maksanet tyt�st�, jos saat?

--En enemp�� kuin olet jo saanut.

--En ota heimoni miesten vihoja p��lleni sen vertaisesta. Mutta kun
kymmeneksi vuodeksi kuninkaan verot lahjoittanet, kun kuninkaan
mets�st�j�ksi minut miehineni ottanet ja luvannet torjuakseni t�lt�
puolen Rajavuoren kaikki, jotka t�nne er�n ajoon muista heimoista
ty�ntynev�t...

--Ylen suuri hinta mokomasta...

Mutta Panu huomasi, ett� vouti viel� on taipuva.

--En ole h�nt� tarjoillut.

--Viiten� vuotena verosi omasta aitastani maksan.

--Otatkos kuninkaan mets�st�j�ksi ja annatko omine aseineni torjua

vieraat?

Vouti mietti hetkisen, k�veli edestakaisin lattialla, pys�htyi, kuuli

naisten toisessa tuvassa helein ��nin ilakoivan, Annikki lauloi ja muut
tyt�t s�estiv�t. Siell� oli piirikarkelo jo karhujen ymp�rill�
k�ym�ss�.

--Siit� hinnasta saat iki-omaksesi!

--Olkoon menneeksi!

--K�tt� ly�denk� luvannet?

--Tuoss' on valan veroinen sanani! Ja nyt h�nt� saunaan toimita.

--En saunaan ... en hinnasta mist��n!

Jo kuohahtaa vouti uudelleen, ly� oluthaarikan p�yt��n, ett� sen

sis�lt� p�yd�lle hulahtaa, mutta salaper�isesti Panu tarttuu h�nt�
k�sipuoleen, vet�� luokseen ja kuiskaa jotakin korvaan.

--Eik� ole parempi niin?

--Mutta jos l�htev�t j�lkeen?

--Takkala on suksen keli, eiv�t hevostasi saavuta.

Vouti murahti v�kin�isen suostumuksensa, ja Panu l�hti jatkamaan

karhujen nylkemist�.

XXII.

Nyljetty on karhut ja lihat kannettu aittaan orsille riippumaan.

Suurella kattilalla, jota vain uhritoimituksissa ja suurissa
karhunpeijaisissa k�ytet��n, on karhurokka keitetty. Panu on sen
keitt�nyt tasaisella tulella vett� lis��m�tt� ja tulta v�hent�m�tt�, ja
niin taitavasti on h�n sen kaikkien asiain hyv�ksi enteeksi osannut
toimittaa, ettei ole vesi yli kuohunut eik� kesken loppunut. Kahteen
pitk��n p�yt��n on ateria katettu, toiseen naisille, toiseen miehille.
Etteiv�t karhut kes�ll� karjaa ahdistelisi, ei ole lehm�nantia
p�yd�ss�, vaan olutta ovat haarikat t�ynn�. Eik� ole lupa naisten
lihaan koskea ennenkuin miehet sen heid�n eteens� lautasilla kantavat.

Kohta sy�ty� ottaa Panu kaikkien kontioiden p��t ja suurimman karhun

nahkan ja l�htee niit� uhriksi pyh�lle vuorelle viem��n, kutsuen
mukaansa kaikki tapossa osallisina olleet miehet. Kutsuu Jorman ja
Karinkin, mutta uupunut sanoo olevansa Jorma ja Kari sanoo l�htev�ns�
majalleen hiiht�m��n. Vouti heit�kse penkille pitk�kseen ja sanoo
aikovansa ruokauntaan lev�t�. Mutta olkoon joku naisista toisessa
tuvassa aina valmiina olutta laskemaan, jos h�nt� sattuisi janottamaan.

--Annikki kuulustakoon, milloin vouti olutta tahtoo! k�skee Panu.

Mutta ei l�hdek��n Kari kotimajalleen hiiht�m��n, vaikka suksilleen
astuu ja rantaan p�in laskee. Eik� ole Annikki toisessa tuvassa voudin
kutsua odottamassa. Saunan sein�m�ll� odottaa h�nt� Kari ja sinne h�nen
j�lkeens� Annikki hiipii muiden n�kem�tt� ja kuulematta helli� sanoja
haastamaan. Hilpe�ll� mielell� on Kari, ja mielihyv�� hym�htelev�t
Annikin kasvot. Iloa ja toivoa kiiltelee kummankin silm�. Ei nyt voi
en�� Panu kauemmin esteit� panna, kun on henkens� pelastuksen velkaa.
Eik� ole voudistakaan pelkoa, ei ole pestist��n puhunut ja t�n� iltana
jo l�htenee, koska jo hevostaan valjastuttaa.

Pitk�n aikaa seisovat he asioistaan haastaen, eik� ole Kari n�hnyt

Annikkia koskaan ennen niin iloisella mielell�.

Silloin kuuluu voudin hevonen ajavan rappujen eteen ja Annikkia

huudetaan. Annikki ei ehdi hyv�sti�k��n heitt��, kun kiiruhtaa pihaan.

--�l� mene viel�! kuiskaa vain menness��n Karille,--min� tulen

takaisin!

--Tuo, Annikki, voudille l�ht�oluet! kuulee Kari Ilpottaren k�skev�n.

Vouti ilmaantuu rappusille ja heitt�ytyy rekeens� Ilpottaren h�nt�

soihdulla valaistessa. Annikki juoksuttaa tuvasta oluthaarikan ja
ojentaa sen voudille. Kari n�kee voudin reen laidalle nousten tempaavan
Annikkia vy�t�isist� ja h�net rekeen heitt�v�n. Soihtu sammuu, pime�ss�
parkaisee Annikki:

--Auttakaa, auttakaa! Kari, Kari!--ja hevonen puhaltaa t�yteen

laukkaan.

Kari karkaa kohti ja p��see reen per��n kiinni, mutta saa samassa
kannoilla seisovalta voudin rengilt� iskun kasvoihinsa, kaatuu ja reki
p��see h�nen k�sist��n.

Ja ennenkuin h�n enn�tt�� nousta, on reki jo t�rm�n alla rannassa.

Raivoissaan rient�� Kari j�lkeen, j��lt� kuuluu viel� kerran Annikin
avunhuuto, mutta tukehdutetaan. Juostuaan itsens� heng�hdyksiin, niin
ettei p��se en�� paikaltaan liikahtamaan, pys�htyy Kari eik� kuule en��
muuta kuin omain keuhkojensa kohinan ja syd�mens� jyskytyksen.

�lyt�nn� seisoo h�n hetkisen, hy�kk�� taas eteenp�in, pys�htyy, k��ntyy

Panulaan p�in, p��tt�� taas toisin ja l�htee per��n. Mutta juostuaan
itsens� viel� kerran voivuksiin palaa h�n Panulaan.

Siell� on huuto ja h�lin� ylimmill��n, naiset juoksevat ja

voivottelevat ja tukkaansa repiv�t, sill'aikaa kun Ilpotar on Panulle,
joka on vuorelta palannut, selitt�vin��n, miten ry�st� oli tapahtunut.

Silloin sy�ksee Kari tuvan ovesta sis��n ja hy�kk�� suoraan Panun

kimppuun.

--Sinun on ty�t�si t�m�! k�hisee h�n ja kohottaa k�tens�, johon on

karhukirveens� huotrastaan temmannut.

Mutta ennenkuin h�n on ehtinyt iske�, putoo h�nen p��h�ns� semmoisella

voimalla Panun nyrkki, ett� Kari luuhahtaa maahan kuin irtaunut purje.
Ei k�y kukaan Karia puolustamaan, ja kenenk��n auttamatta h�n
masentuneena nilkuttaa ulos pime��n porstuaan. Kaikki ovat h�tk�ht�neet
Panun voimaa, joka seisoo tuvan lattialla sieraimet suurina ja silm�t
voudin viinasta kiiluen.

Mutta silloin virkkaa Jorma:

--Itse�si l�it etk� Karia. Henkesi pelastajaa l�it! Tuhoksesi olkoon!

Ja sen sanottuaan h�n poistuu Karin j�lkeen, huutaen h�nt�, mutta ei
saa vastausta. Kuulumattomiin on Kari jo kadonnut.

--Annoit Annikin hyv�nimisen! voivottelee karsinassa Panun em�nt� huivi

silmill� ja ruumistaan edestakaisin huojutellen.

Ja tyytym�tt�myytt� ja paheksumista ilmaisevat miestenkin kasvot,

vaikkeiv�t uskalla sit� ilmi lausua.

--V�lip� orjatyt�st�! huutaa Panu. Naiset naisia itkek��t! Pois t��lt�,

�mm�t, toiseen tupaan! Me miehet karhun peijaita jatkamaan. Juomatta
ovat viel� voudin lahjaviinat! M�s�ksi isken jokaisen, joka t�ss� minua
moittivin silmin jyr��!

Silloin t�ll�in, kun oli olutta tai viinaa liiemm�lt� maistanut, joutui
Panu pois mielens� tavallisesta tasapainosta ja silloin tiesiv�t
kaikki, ettei ollut h�nt� aika vastustaa. Naiset vaikenivat ja hiipiv�t
pois, ja useimmat nuoret miehet l�htiv�t talosta, vaikka oli tapana
karhunpeijaat karkeloihin p��tt��. Ei ollut iloista t�m�n illan, ei
ollut Jorma kannelta soittamassa, ei Kari karkeloa johtamassa, ja s��li
oli somaa Annikkia, joka oli voudin raiskattavaksi ry�stetty.
Kuiskutellen siit� portailla puhuivat, eiv�tk� auttaneet Ilpottaren
kehoitukset ja houkutukset. Pois l�htiv�t hiiht�m��n.

Mutta vanhempain miesten mielet saa voudin viina v�hitellen nousemaan,

ja innostuneina kuuntelevat he, mit� Panu kertoo kurjan orjan hinnaksi
saaneensa. Kauppoja semmoisia ei oltu ennen tehty. Nyt ei puute Panun
heimoa paina, kun saaliinsa suoraan kuninkaalle myyv�t. Kaikki nahkat
Kontoj�rven markkinoilla ennakolta ostetaan, ostetaan huokeasta ja
kalliista myyd��n.

Eik� t�ll� puolen Rajavaaran saa kukaan muu joustaan j�nnitt��. Tuho
reitalaisillekin, jos sen tekev�t!

Mielistellen miehet Panulle puhuvat, ja k�y jo Panu itsekin itse��n

kehumaan.

--T�ss' on mies, jonka tekoja viel� taruissa mainitaan ja lauluissa

lauletaan! Ennen V�in�m�st� ja seposta Ilmarista tarujen tieto loppuu
kuin Panusta tiet�j�st�, kaikkien taikain taitajasta. Ja viel� senkin
karsikkoon tuleva kansa kerran uhrinsa kantaa!

Puhuvat ja porisevat, laulavat ja loilottavat miehet olkipahnoilla

kellehtien, kun Jorma aamupuoleen y�t� astuu tupaan ja j�� ��net�nn�
ovensuuhun seisomaan. Haarikkaa ty�nt�� h�nelle Panu, juomaan kehoittaa
ja mielen kaiveet kevent�m��n. Mutta Jorma ty�nt�� takaisin haarikan ja
virkkaa liikutuksesta vapisevalla ��nell�:

--Annikki on juossut koskeen!

--Mit� se koskeen on juossut? kysyy Panu v�linpit�m�tt�m�sti.

--Voudin j�lki� l�hdin seuraamaan, kertoo Jorma. Tulen Korpikosken

niskaan, jossa tie j��lt� maalle nousee. Siin� n�en naisen j�ljet,
juoksuj�ljet, hangen halki suoraan koskelle viev�n ja jyrkimm�n kallion
reunaan p��ttyv�n. Irti oli raiskaajan reest� reutoutunut ja kuohuun
kurja heitt�ytynyt. Siell� on Annikki ja kostoa sinulle, Panu, kosken
kurkulla huutaa.

--Lieneek� ollut Annikki?

--Kenen lienee t�m� p��hine?--ja Jorma veti kirjaillun hunnun

povestaan.--Katajaan oli tarttunut, siit� sen l�ysin.

Annikin hunnuksi se tunnettiin.

--Kun lienee ollut Annikki, niin olkoon!

--Viattoman veren p��si p��lle ja heimosi p��lle toimitit, sanoi Jorma

uhkaavasti ja poistui.

--V�lip� orjattarella, Reidan siki�ll�! En naisten henki� h�ik�ile.

Muut miehet ovat jo niin p�ihtyneet, ett� tuskin ymm�rt�v�t, mit� on

tapahtunut ja mist� oli ollut puhe.

--Kuka koskeen? Mit�? Kuka koskeen? hoilottavat he.

Mutta Ilpo on siksi �lyss��n, ett� muistuttaa pit�v�n kotihaltijalle

uhrata, ennenkuin uusi p�iv� nousee, niin ei salli ruveta kuolleen
kummittelemaan.

--Uhrata pit��, uhrata, niin pit��, kuin sanot! my�nt�� Panu.--Mit� m�

t�ss� sille suun tukkeeksi? Jouko, Jouko hei, tule t�nne!

--Jouko hoi! hoilottavat miehet.

Jouko tulee toisesta tuvasta, josta oven auetessa kuuluu naisten itkua
ja voivotusta. Annikkia kaksittain itkev�t; kun yhdet lopettavat,
toiset kaksi alkavat.

--Annikki kuuluu koskeen menneen.--Pane kiinni ovi, ettei kuulu akkain

ulina.--Vie uhri kuolleen muistiksi saunakuusen juureen haltijalle!
Tuoss' on, kaada kaikki, valele, ett� kerran saa tarpeensa.--Viinaa se
on!

--Viinaa! toisti Ilpo.

--Ka, viinaa on, voudin viinaa! Vouti kun tuhosi tyt�n, niin sen on
viina kuolinuhriksikin omansa.

Kun Jouko ep�r�i ja Ilpo s�ik�htynein silmin Panua katselee, huutaa

t�m� rivosti nauraen:

--Annetaan �ij�lle viinaa, ei ole el�ess��n ennen viinaa saanut, maitoa

on kaiken ik�ns� juonut, ei ole liikaa, jos vanha mies kerran saa
karvaampaakin.

--Jos ottaa pilkaksi ja suuttuu? Tai humaltuu ja yltyy tuhojaan

tekem��n?

--Olisi soma kerran n�hd� haltijakin humalassa. Jouko, tee niinkuin

k�sken! Sinun pit�� oppia uhraamaan. �l� pelk��, aina min� yhden
kotohaltijan hallitsen. Annetaan �ij�lle viinaa!

--Annetaan �ij�lle viinaa! huutavat miehet tiet�m�tt�, mit� huutavat.

Ei uskalla Jouko olla tottelematta, ottaa haarikan, johon Panu oluen

sekaan on viinaa kaatanut, ja menee ulos. Tuuhea, suuri kuusi, joka
saunan edess� seisoo ja jonka alla havumajassa ensimm�iset Panut satoja
vuosia sitten t�h�n tultuaan ovat ensimm�ist� asuntoaan pit�neet, on
talon pyh� puu ja sen alla kotohaltijan asunto. Siihen kaikki kotouhrit
kannetaan. Se on tulevia, tapahtuvia asioita tiet�v� puu, aina pudottaa
oksansa, kun joku talosta on kuoleva, sit� suuremman, kuta vanhempi on
se, jonka on vuoro kuolla. Nyt se huojuu ja kaikki sen j��hileess�
olevat oksat ritisev�t niinkuin kaikki katkeamassa olisivat.

Ei olisi Jouko tohtinut sit� l�hesty�, itselleen luuli sen p��t��n

ravistavan vihoissaan siit�, ett� sen pyhyytt� pilkattiin. Mutta ei
uskaltanut olla is�ns� tahtoa t�ytt�m�tt�k��n. Tuulen puolelle hiipien
heitt�� h�n nurkalta uhrin astioineen puun juurta kohti ja juoksee
kaiken mink� kerki�� takaisin tupaan.

--Mit�s sanoi? huutaa is�ns� h�nelle vastaan.

Mutta ennenkuin Jouko enn�tt�� mit��n vastata, sy�ksee Ilpotar sis��n

huutaen:

--Pappi tuli! Pappi tuli! Ja heng�hdyksest��n selvitty��n kertoo h�n

heille tulleen kaksi miest�, joista toinen sanoi olevansa Kontoj�rven
pappi ja toinen Reita Reidanpoika, ja ett� huomenna aikoo pit��
jumalanpalveluksen ja kutsuu kaikki lapset kastettaviksi ja aviot
Ristin-Kiesuksen nimeen vihitt�viksi.

--Siin� se nyt on! kuului Jorma sanovan porstuasta.

H�mm�stynyt on Panu eik� ensin tied�, mit� virkkaa.

--Min� h�net tapan, jos tahdot! huutaa Ilpo, joka, vaikka muuten on
hiljainen mies, on k�ynyt raivop�iseksi voudin viinoista.--Viha ja sota
on v�lill�mme!

Miehet huutavat samaa, mutta hilliten virkkaa Panu:

--Et tapa etk� h�neen koske! virkkaa h�n varmasti ja kylm�sti ja lis��
sitten Ilpottarelle:

--Mene kotiisi ja anna vieraille, mit� tarvitsevat. Mutta et mene sin�

eiv�tk� muut heit� puhuttelemaan. Mutta jos huomenna t�nne tullevat,
niin kuulemme, mit� heill� on asiata.

Ja sen sanottuaan korjautti h�n pois juomat ja laittoi v�kens�, vieraat

ja talon joukon, levolle.

XXIII.

Ei ollut ainoatakaan panulaista n�kynyt Kontoj�rven kirkolla sitten

markkinain. Pyryilman kanssa kerran l�hdetty��n olivat salolaiset
j�ljett�miin kadonneet kuin villipeurat, jotka asutuille maille jonkin
kerran eksytty��n oikaisevat kuin viivalla vet�en takaisin synkille
syd�nmaille.

Lukusilla kulkiessaan pit�j�ns� asutummissa osissa tiedusteli

Martti-pappi Panusta ja h�nen hankkeistaan. Ei kukaan sanonut h�nest�
mit��n tiet�v�ns�, ei kukaan mit��n h�nest� kuulleensa. Mutta vaikka
Panu miehineen pysyi poissa, lumeen peittyneiden, laduttomien korpiensa
takana, tuntui h�nen l�sn�olonsa kuitenkin kaikkialla, mihin pastori
tuli. Jos h�n otti h�net puheeksi, vaikenivat miehet kuin yhteisest�
sopimuksesta, loivat silm�ns� maahan ja koettivat k��nt�� puheen
toisaalle. H�n heit� siit� nuhteli, mutta he vaikenivat yh�, ja silm��n
ilmaantui pelonalainen, v�lttelev�, kaihtiva katse. Se oli yh� sit�
samaa, salaper�ist� pelkoa, jonka h�n heti tultuaan oli huomannut, ja
markkinamessun j�lkeen se oli yh� ollut kasvamassa. V�hitellen alkoi
h�nelle selvit� syykin siihen. Tuon tuostakin tiedusteli h�nelt�
salamyhk�isesti ja kautta rantain milloin yksi, milloin toinen pit�j�n
mies, eik� ollut mik��n vaara h�nt� uhannut, eik� ollut huomannut
mink��n onnettomuuden h�nt� v�ijyv�n. Kun h�nen vaimonsa kerran
sairastui, ilmaisi Rampa-Riitan �iti vihdoin kaikkien ajatukset,
selitt�en taudin panentataudiksi, Korpij�rven suuren tiet�j�n
nostamaksi. Muutkin merkit osoittivat, ett� Panu oli ollut liikkeess�.
Koko talven oli vuoroin pyrynnyt, niinkuin olisivat kaikki Lapin
lumiseulat ylt� kuohuneet, vuoroin ollut viikkom��ri� niin ankara
tulipalopakkanen, ettei muistettu miesmuistiin moisia ilmoja olleen. Se
ei ollut en�� oikeata jumalanilmaa ... pahan nostamaa oli ... ei olisi
pit�nyt noitaa kirota, se kiroo vastaan kahta kipakammin.

Reita toi n�m� tiedot ja kertoi viel� kuulleensa miehilt�, jotka olivat
saloilla hirven hiihdossa olleet, miten Panu oli kirkkoa kironnut ja
miten kirkko siit� kirouksesta oli kumolleen ilmassa keikahtanut, ja
olivat miehet asiasta Panua ihmetellen puhuneet.

--Jos on kirkko ollut kumollaan, niin on se pantava kohdalleen j�lleen,

virkkoi Martti-pappi.

Ja siit� p�iv�st� hankki h�n l�ht�� Korpij�rven perukalle. Niin kauan

kuin ei h�n sinne mene eik� osoita uskaltavansa k�yd� sutta h�nen
omassa luolassaan uhkaamaan, ei se lakkaa h�nen karjaansa vaanimasta.

Mutta ei ollut retki Korpij�rvelle helppo tehd�. Harvat olivat ne

miehet, jotka siell� olivat liikkuneet ja jotka sinne tien osasivat.

Eiv�t auttaneet uhkaukset, eiv�t houkutukset ja lupauksetkaan.

Korpij�rven perukka oli kuin manala, jonne monta oli mennehi�, harva
sielt� tullehia. Oli n�hty, ett� tiet�j�, kun tahtoi, taisi j�ljet niin
sotkea, ettei kotiinsa osannut, vaan talvikauden korpia harhaili,
samoja j�lki��n kiersi, kunnes n��ntyi ... niin oli monelle k�ynyt.

Niin kului talvi puolilleen, ja jo oli pastori vaimonsa kieltelyist�

huolimatta p��tt�nyt Reidan kanssa ja ilman opasta l�hte� umpim�hk��n
kes�p�iv�n nousua kohti hiiht�m��n, kun tuli tieto, ett� vouti hankkii
karhun ajoon Korpij�rvelle.

Tie oli auki ja voudin j�lki� noudatellen l�htiv�t Martinus Olai ja

Reita Reidanpoika kirkkaana kev�ttalvi-aamuna retkelleen. Voiton
varmuus rinnassa pappi hiiht��, on niinkuin mets�st�j�, joka on otuksen
j�ljille p��ssyt ja seuraa sit� selv�� j�lke� my�ten, kunnes varmassa
piilopaikassa tavoittaa. Kuta kauemmin h�n hiiht��, sit� kauemmaksi h�n
tulee kotoaan, mutta ajon p��maali ei tulekaan sit� mukaa l�hemm�. Tuon
vaaran rinteell� h�n sen saavuttaa, mutta kun sinne saapuu, jatkuu
j�lki yh� ja uppoo yh� synkemmille saloille.

Kolme p�iv�� hiihtiv�t pastori ja Reita, y�t aina nuotioilla v�risten.

Mutta kuta kauemmaksi tulivat kirkolta, sit� turvattomammaksi k�vi

mieli. Se, mik� kotona, kirkon turvissa, joka oli kuin hyvin varustettu
linnoitus, tuntui varmalta saavuttaa, se oli t��ll� sen piirist�
poistuessa sit� ep�tietoisempaa, kuta edemm� tultiin. Voisiko h�n
siell� mit��n saada aikaan? Eik� ollut mielet�nt� menn� takamaita
kylv�m��n, kun rintamaatkin viel� raakaa mets�� kasvoivat? Eik� olisi
ollut tarpeeksi ty�t� kirkon ymp�rist�ss� ja eik� otollisempaa jo ennen
avatulla vainiolla viljelyst� parantaa? Milloin tuntui n�ihin
kysymyksiin yksi vastaus oikealta, milloin toinen--mutta viimeinen oli
aina se, ett� h�n heitti konttinsa uupuneeseen selk��ns�, tarttui
sauvaansa ja l�hti Reidan j�lkeen ponnistamaan. Korpiahan h�n oli
tullut aukaisemaan, ja korpea kohti piti h�nen kulkea ... muut asutuita
maita viljelk��t. Vaimo oli ollut alakuloinen h�nen l�htiess��n, oli
silmiss� ollut pyynt�, jota ei suu ilmaissut. Mutta ei saanut Jumalan
k�skyj� t�ytt�ess� muiden mieli� kysy� ... ja tarpeen oli h�nellekin,
ett� uskonsa vahvistuu, ett� turha pelko h�nest� poistuu ja ett� h�n
kerran k�sitt��, ettei ihmisen henkik��n mihink��n saa kuulua, kun vain
Is�n tahto t�ytet��n. Mit� h�n pelk�si? Minunko henke�ni? Mutta
silloinhan h�n ei luottanut suojelijaani ja siihen t�ytyi h�nen oppia
uskomaan. Omaa henke��nk�? Mutta kukapa sit� pyyt�isi, ja samahan oli
suojelija h�nell�kin.

Lieneek� Reita arvannut h�nen ajatuksensa, vai muutenko ne lienev�t

samaa j�lke� juosseet, niinkuin he samaa latua hiihtiv�t. Mutta heid�n
kolmantena iltana nuotiolla lev�tess��n ja viel� valvoessaan virkkoi
h�n:

--Etk� pel�nnyt j�tt�� naistasi yksin!

--Miksi pelk�isin?

--Is� kun taikamatkoillaan kulki, j�tti aina miehen kotiin �idin

turvaksi. Kun noidan nuoli taloon kiit��, miehen karvaisesta rinnasta
kilpistyy, mutta kun ei miest� karvarintaa talossa, naisen syd�meen
uppoo.

--�l� sin� usko, Reita, semmoisia ... eiv�t noidat mit��n mahda, kun
vahvasti uskot, etteiv�t mahda.

Koetti Reita vakuuttaa itselleen vahvasti uskovansa, mutta kuta

kauemmaksi korpiin painuttiin, sit� aremmaksi k�vi h�nkin, vavahtaen
tuulen huokauksia hongikossa, s�ik�ht�en puista putoilevaa lunta,
kuvitellen peikoiksi kaatuneiden puiden juurikkaita ja hiipiviksi
haltijoiksi ohi pyry�vi� lumipilvi�. Kirkon seinien suojassa oli
h�nest�kin ollut turvallista, mutta t��ll� oli, niinkuin ei Jumalan
hengell�, sill� kaikkia kastetuita suojaavalla hyv�ll� haltijalla,
olisi ollut en�� mit��n vaikutusta eik� valtaa. Alkumatkasta se oli
tuntunut mukana olevan, edell� kulkevan, kupeella hiiht�v�n, mutta
sitten oli kuin v�hitellen j�ljelle j��nyt ja viimeisest� y�paikasta
Rajavaaran alla lopullisesti takaisin k��ntynyt.--Jos meid�t tuhoovat?
ajatteli h�n, vaikkei uskaltanut sit� pelkoaan ilmaista. Ja salaa pisti
h�n aapisen kontistaan povelleen tuntien siit� v�h�n mielens�
rohkenevan.

Kolmannen p�iv�n iltana he eiv�t en�� nuotiota tehneet, vaan p��ttiv�t

y�t� my�ten hiiht��, kun jo oli puolilta p�ivin alkanut n�ky� korkea
luminen vaara, jonka Reita luuli lapsuutensa muistolta tuntevansa
kuuluksi uhrivuoreksi. Kuta enemm�n he sit� l�heniv�t, sit�
korkeammaksi se kohosi, ja Korpij�rven p��h�n tultua se oli, kuin olisi
siin� ihan edess� ollut.

Voudin rekien j�lki vei suoraan vuorta kohti, mutta vaistomaisesti

kampesi Reita illan pimetess� siit� pois, loitoten j�rven toista rantaa
hiiht�m��n. Raskasta oli nyt hiihto nuoskeutuneessa lumessa ja voimain
v�s�ht�ess�. Suksia paattoi, ja jalkaa livetti varpaallisesta.

Sanaakaan vaihtamatta kulkea nujersivat he j�rve� pitkin, joka n�ytti

ulottuvan loppumattomiin. Vasemmalla k�dell� oli matala mets�nranta,
oikealla yh� uhkaavamman n�k�iseksi kohoava vaara.

--Miksi poistut t��lt�? kysyi pastori n�hty��n, ettei Reita en�� j�lke�
seurannut.

--Ei ole hyv� tuota l�hesty�, virkkoi Reita, osoittaen vaaraa.

Ei tuntenut pastori tarpeeksi voimaa rinnassaan pannakseen vastaan,

vaan seurasi Reitaa, vaikka tunsikin sen heikkoudeksi.

--Mill� puolen j�rve� tiet�j� asuu? kysyi h�n pitk�n aikaa ��neti
hiihdetty��n.

--Vuoren puolella muistelen h�nen asuvan ja niin olen kuullutkin.

--Sinne t�ytyy meid�n menn�,--ja h�n ponnisti viimeiset tahdonvoimansa

rinnassaan kasvavaa ep�m��r�ist� pelkoa vastustaakseen.

--En l�hde y�ll� noidan taloon.

--Heikko on uskosi, Reita.

Reita ei vastannut, vaan kuulosti outoa ��nt� edest��np�in j�rvelt�.

--Mit� se on? Mik� siell� huutaa? N�etk� mit�?

--On, niinkuin naisen ��ni huutaisi.

Tuon tuostakin kuului kuutamon h�m�r�st� kuin tukahdettu uikutus ja

v�liin parkaisu ja sitten ajavain meteli�.

--Auttakaa! Autt...! kuului nyt selv��n, ja jonkin matkaa heist� n�kyi

saaren takaa t�ytt� laukkaa karkaava hevonen rekineen, kadoten samassa
toisen saaren taa ja sinne h�ipyen n�kym�tt�miin ja kuulumattomiin.

P��sem�tt� selville siit�, oliko se harhan�k�, vai olivatko silm�t ja

korvat totta puhuneet, ei Martti-pappi en�� pyrkinyt Panulaa kohden,
vaan seurasi vastausta saamatta Reitaa, joka yh� enemm�n loittoni
tuolta ep�ilytt�v�lt� rannalta. Yksi ainoa halu heit� en�� el�hytti:
p��st� suojaiseen paikkaan lep��m��n. Ja p��m��r� n�ytti t�ll� hetkell�
olevan niin kaukana ja voimat sen saavuttamiseen niin v�hiss�, ett� h�n
tunsi pyrkiv�ns� sit� kohden vain siksi, ettei tiennyt muutakaan
suuntaa, minne menn�.
Silloin tuikahti tuli jostakin edest�p�in n�ytt�en olevan hyvin kaukana
taivaanrannan rajassa. Se sammui kohta. Mutta kun he sen viittaamaa
suuntaa olivat v�h�n aikaa hiiht�neet, ilmaantui yht'�kki� eteen asuttu
ranta ja rannalla talo. He olivat Ilpolassa, toisella puolen j�rven,
vastap��t� Panulaa.

Talossa viel� valvottiin. Koirain �k�ist� haukkua katsomaan tulleelta

em�nn�lt� pyysiv�t he saada y�sijaa ja ruokaa. Soihtu k�dess� vei h�n
heid�t suureen l�mpim��n tupaan. Kysym�tt�, keit� vieraat olivat ja
mill� asioilla kulkivat, kantoi Ilpotar p�yt��n sy�t�v�� ja levitti
kaislapahnat uunin kylkeen lattialle. Oli tapa saloilla semmoinen,
ettei ennen vieraan sy�ty� kysytty, kuka oli ja mit� kulki. Ja jos oli
vihamieskin vaikka mimmoinen, ei h�nt� sin� saanut kohdella, jos kerran
oli tarjouksen vastaan ottanut ja jos ei omasta ehdostaan riitaan
k�ynyt.

Mutta kun Ilpotar vierasten sy�ty� ja siit� kiitetty� sai vastaukseksi

kysymykseens� kuulla, ett� toinen heist� oli Kontoj�rven kuulu pappi ja
toinen Reita-vainajan poika Reita--niin sanattomaksi j�i h�n p�yd�n
p��h�n seisomaan ja sai vasta hetken kuluttua esille vavahtelevan
kysymyksen, mit� t��ll� kulkivat?

H�n n�ki pitk�n, solakan, korkeaotsaisen ja tuimasilm�isen miehen

nousevan p�yd�n p��ss� seisoalleen, niin ett� p��laki miltei orteen
ulottui, n�ki h�nen luovan h�neen vakavan, voimakkaan, miltei k�skev�n
katseen ja kuuli h�nen sanovan:

--Kuljemme t��ll� julistamassa ainoan oikean iankaikkisen Jumalan pyh��

sanaa ja kutsumme kaikki sit� kuulemaan ja h�nen opistansa osaa
ottamaan. Kutsumme t�nne heid�t kaikki, heimonne miehet, jotka sanot
koolla olevan, huomenna, kun y�mme ensin matkan vaivoista lev�nneet
olemme, saapumaan luoksemme t�nne jumalanpalvelukseen t�h�n paikkaan,
minne Herra meid�t ensin johdatti, kun luulimme jo er�maahan
eksyneemme. Tulkoot aviot t�nne vihitt�viksi ja tuotakoon lapset t�nne
kastettaviksi. Sano heille se!

--Sanotaan, sopersi Ilpotar tiet�m�tt� oikein, mit� lupasi. Mutta sen

h�n vain tunsi, ett� h�nen vastustelematta t�ytyi totella ja tehd�,
niinkuin k�ski tuo outo mies, ja vied� se sanasta sanaan perille.

Ilpottaren menty� heitt�ytyiv�t pastori ja Reita vuoteelleen ja

nukkuivat kohta.

Her�tty��n aamulla eiv�t he huomanneet talossa ainoatakaan asukasta.

Talo oli kuin autio. Likainen, kalpea orjatytt� pilkisti vain navetan
nurkan takaa. Ei n�kynyt muita el�vi� kuin koirat, jotka �re�sti heid�n
ymp�rill��n haukkuivat.

--Koska he eiv�t tule luoksemme, on meid�n ment�v� heit� hakemaan,

virkkoi pastori. Tied�tk�, miss� on Panula?

--�iti sanoi sen olevan vaaran juurella, suuri uhrikuusi saunan edess�,
vastap��t� Ilpolaa, ja jos t�m� lie Ilpola, niin tuossa lienee Panula,
--ja Reita osoitti lahden toisella puolella olevaa taloa, johon merkit
sopivat.

--Uskallatko seurata minua?

--Seuraan, vaikka minne vienet.

--Hyv� on. Lepo ja uni ovat uskoasi vahvistaneet.

Itsekin tunsi h�n niin voimistuneensa, ett� oli kuin olisi

valmistautunut omaan kirkkoonsa l�htem��n. Voimakas varmuus h�nt�
kantoi, ja h�nen rintansa t�ytti tunne, ik��nkuin h�n nyt vasta olisi
teht�v�ns� oikealla tiell�.

Haettuaan esille kontistaan papinkauhtanansa, vedetty��n sen

sarkapukunsa p��lle ja pistetty��n kainaloonsa Uudentestamentin ja
virsikirjan l�hti h�n, Reidan yksiin j�lkiin astuessa, kulkemaan j��t�
my�ten Panulaa kohti, jonne muutamat lumeen pistetyt n�reet osoittivat
heille tien.

Heti Ilpolasta l�hdetty��n n�kiv�t he, ett� heid�t Panulasta

huomattiin. V�ke� pullahti piha t�yteen heit� katsomaan. Mutta heid�n
taloa l�hestyess��n katosivat kaikki huoneisiin kuin k�rp�t kiviens�
koloihin, katosivat kuin itseens� vuoreen, jonka rinteess� talo
Ilpolasta p�in katsellen n�ytti olevan kiinni, rakennettuna siihen
mustine ovineen ja ikkunoineen kuin vuoren sis��nment�v�� vartioimaan.
--Vuori itse kohosi nyt kaikessa uhkaavassa komeudessaan kirkastuen
kirkastumistaan pakastavassa aamuilmassa, hajoitellen vain viel�
viimeisi� suvisen s��n sumuja kaljun lakensa ymp�rilt�. Oli kuin olisi
ollut sit� vastaan k�yt�v�, sit� valloittamaan ryhdytt�v�. Yksink� h�n
oli sen tekev�? Yksin--Jumalan kanssa!

XXIV.

Kun pastori Martinus Olai avasi Panulan tuvan oven ja astui sis��n,
n�ki h�n sen t�ynn� v�ke�. V�ki v�istyi h�nen edess��n, jakautui
kahtia, ja k�yt�v�n p��ss� p�yd�n latvalla seisoi Panu. K�yty��n
keskilattialle tervehti pastori ensin is�nt�� ja sitten h�nen v�ke��n
ja vieraitaan:

--Toivotan hyv�� huomenta ja tuon Herran Jumalan rauhan ja tervehdyksen

is�nn�lle ja h�nen heimolleen! sanoi h�n tyynesti ja rauhallisesti.

--Terve vieraalle! vastasi Panu, k�ym�tt� kuitenkaan k�tt� antamaan

ja--terve vieraalle! s�estiv�t useat ��net v�kijoukosta.

Hetken kuluttua, jolloin vallitsi t�ydellinen ��nett�myys tuvassa eik�

kukaan paikaltaan liikahtanut, uudisti Panu:

--Terve vieraalle, kun rauhan vieraana kulkenet!

--Rauhan vieraana kuljen, vastasi pastori.

--Astuos sitten ylemm� ja nauttios, mit� talo tarjota taitaa.

Em�nt� astui esille ja tarjosi haarikan olutta tulijalle, joka oli

istunut p�yd�n eteen penkin p��h�n, samalla kun Panu oli istuutunut sen
toiseen p��h�n.

Kun Martti Olavinpoika oli antanut haarikan takaisin, kysyi Panu:

--Sallinee vieras kysy�ni, mill� asioilla h�n kulkee?

--Kuljen ainoan oikean Jumalan rauhaa ja evankeliumia julistaen ja

kaikki kadotetut tahdon siit� osallisiksi saattaa.

--Luulin sinun minua kiroten tulevan ja sotaa hankkivasi.

--V��r�t jumalasi kirosin, en sinua. Tuomitsin taikauskosi ja menosi,

joilla ihmisi� pimeyteen sidot. Nyt olen tullut selitt�m��n sinulle ja
heimollesi, mik� on minun Jumalani ja mik� sinun ja mik� on ero heid�n
v�lill��n.

--Turhaan taisit tulla! virkkoi Panu ylenkatseellisen huolettomasti.--

Omat jumalamme tied�mme emmek� niist� neuvoja tarvitse; sinun jumalasi
eiv�t meit� liikuta. Jos sit� varten tulit, parasta kun py�rr�t
entisille j�ljillesi.

--Sit� varten tulin ja kysyn nyt, sallitko puhuakseni huoneessasi?

Ja kun Panu ei heti vastannut, lis�si h�n:--Ei vain Panu pel�nne minua
kuulla!

--Ei ole Panu vieraansa suuta koskaan sulkenut, haastoipa tai hoilotti.

Uteliain silmin seurasi v�ki tuvassa vieraan miehen liikkeit� ja h�nen

puhettaan. Outo oli h�n n�hd� mustassa puvussaan, erilainen muita oli
��nens� ja ryhtins� ... tuoko se oli uskaltanut Panun kirota? ... mit�
mahtoi h�nell� olla puhumista, kun oikein pyyt�m�ll� pyysi sanan lupaa
saadakseen.

Mutta Panu istui kyyn�rp�it��n polviin nojaten ja katseli tuuheiden

kulmainsa alta syrj�silm�ll� pastoria, samalla kun tutki vaikutusta
h�nen tulostaan ja esiintymisest��n miestens� kasvojen ilmeiss�. Oliko
h�n tehnyt viisaasti vai tyhm�sti ottaessaan h�net vastaan? Olisiko
pit�nyt k��nnytt�� ovelta takaisin? Koko y�n h�n oli sit� miettinyt.
Mutta eih�n k�ynyt koko heimon kahta miest� vastaan sotaan rupeaminen.
Ja jos olisi pois ajanut, ovet sulkenut, pelkuriksi olisi h�net
leimattu, ja olisivat Jorma ja h�nen miehens� alkaneet hokea: �Ei
uskaltanut Panu antaa sen puhuakaan, niin pelk�si h�nen tietojaan!� Nyt
sanottaisiin: �Omaan taloonsa puhumaan otti, ei pel�nnyt h�nen
tietojaan, ei taikojaan: on itsell��n paremmat!� Mutta kuka tiesi, mit�
h�n tulisi puhumaan, mill� salaisella sanalla saisi kansan mielen
lumotuksi. Mutta olihan viel� aikaa n�hd� ja aikaa toimia.

Panun silm�t sattuivat Reitaan, joka oli istuutunut papin viereen

penkille v�h�n matkaa h�nest�. Ryhditt�m�n ja heikon n�k�inen h�n oli,
eik� ollut silmiss� is� vainajansa voimaa. Ei ollut h�nest� is�ns�
kostajaksi.

Ja kalkin puolin tullen siihen p��t�kseen, ettei mit��n oltu viel�

menetetty ja ett� tuossa oli otus kierroksessa ja viel� aikaa tuumia,
miten se olisi otettava, k�vi Panu odottamaan, mit� tuleman piti.

Martti-pappi oli asettanut kirjansa p�yd�lle ja asettunut itse p�yd�n

p��h�n. Avattuaan niist� toisen ja selailtuaan v�h�n aikaa lehti�,
nousi h�n yl�s ja virkkoi:

--Ennenkuin puhun, mit� minulla on teille puhuttavaa, veisatkaamme

virsi!

H�n aloitti sen ensin hiukan ep�varmalla ja v�r�htelev�ll� ��nell�,

mutta varmistui pian, kun Reitakin siihen yhtyi. Muut tuvassa olijat
eiv�t yhtyneet nuottiin, mutta eiv�t h�irinneetk��n. Kun h�n pari
v�rssy� veisattuaan vaikeni, vallitsi tuvassa yh� sama ��nett�myys,
eik� Panu liikahtanut.

--Nimeen Is�n, Pojan ja Pyh�n Hengen, aloitti pastori. Jumalan armo,

Jeesuksen rakkaus ja Pyh�n Hengen osallisuus olkoon teid�n kaikkien
kanssanne. Amen! Ja nyt tahdon min� puhua teille, rakkaat yst�v�t--
sill� yst�v�n� min� tulen, niinkuin sanoin, vaikka minua on teille
vihamiehen� esitetty--tahdon puhua teille siit� Jumalasta, joka t�m�n
maailman loi ja joka sit� yh� viel� johtaa ja hallitsee. Ei ole h�n
teille tuntematon ollut, vaikka ette ole tahtoneet h�nt� tuntea. Usein
on h�n teit� luoksensa kutsunut, mutta te olette h�nt� ylenkatsoneet ja
h�nelle syd�menne paaduttaneet, ja jatkaneet niiden v��rien henkien
palvelemista, jotka teit� eksyksiss� ja pimeyden harhateill�
kuljettaneet ovat. Mutta ei h�n teit� ole tahtonut j�tt�� eik� teit�
viel� kovakorvaisuudestanne rangaista, sill� h�n on laupias ja
pitk�mielinen. Sent�hden h�n on l�hett�nyt minut teit� luoksensa
noutamaan ja k�skenyt minun teille itsest�ns� ilmoittamaan. Kuulkaa
sitten, ett� h�n on suuri ja voimakas Jumala, joka ei asu maan p��ll�,
niinkuin teid�n haltijanne, joita jumaliksi luulette ja jumalina
kunnioitatte, vaikka ovat vain pahoja henki� ja perkeleen siki�it�, ei
piile kiviss� eik� kannoissa, ei puissa eik� k�sin tehdyiss� kuvissa,
ei maan alla eik� vesiss�, vaan korkeudessa h�n asuu, taivaassa t�htien
takana, joka on h�nen asuntonsa. Siksip� ei h�n annakaan lumota itse��n
uhreilla eik� lahjoilla eik� loihduilla eik� taioilla, mutta jos h�nen
tahtoaan tottelette, niin on h�n teille armollinen ja antaa teille
parhaan, mit� toivoa voitte, antaa iankaikkisen el�m�n, niin ettette
kuole, vaikka henkenne heit�tte ja ruumiinne mullaksi muuttuu.

H�n oli p��ssyt alkuun ja sai keskeytym�tt� puhua. Silm�t kiintein� ja

kasvot j�nnitettyin� seurasivat kuulijat h�nen sanojaan. Panukin oli
k��ntynyt p�in. Kasvoissa oli tarkkaava ilme, silloin t�ll�in
liikahtivat otsan rypyt ja kulmat; kerran kaksi oli h�n aikonut suunsa
avata, mutta se aikomus ik��nkuin kilpistyi takaisin puhujan puheen
vauhdista ja sanojen voimasta.

Ja pastori jatkoi yh� enenev�ll� ponnella ja vakaumuksella puhettaan.

H�nen t�ytyi saada kaikki heille sanotuksi, sanotuksi yhdell� kertaa,
niin ett� se j�isi soimaan ainaisena kaikuna heid�n korvissaan. Nyt
heti tahtoi h�n heid�n mielens� ja syd�mens� valloittaa, ei kuitenkaan
v�kivallalla, ei kiroten heit�, ei murjoen eik� luotaan peloitellen,
vaan niinkuin avosylin ottaen ja syd�met hellytt�en. Eik� Panu, joka
oli varustautunut kovia sanoja vastustamaan ja niit� kumoamaan, p��ssyt
keskeytt�m��n eik� puheeseen puuttumaan.

H�n puhui ensin siit� taivaasta, jossa Jumala asuu ja jossa ihmiset,
kurjimmat ja k�yhimm�tkin uusiin, ihaniin vaatteisiin puettuina y�t ja
p�iv�t uupumatta h�nen ylistyst��n laulavat mit��n k�rsim�tt�, mit��n
puutetta tuntematta. Ikuinen on se ilo ja onni, joka siell� odottaa, ja
sen voi saavuttaa jokainen, joka uskoo ainoastaan oikeaan Jumalaan ja
tekee kaikki, mik� h�nen tahtonsa on. Mutta mik� on h�nen tahtonsa, ja
mist� me sen tiet�� saamme? Eiv�t ole sit� meille ihmiset ilmaisseet,
eiv�t tiet�j�t eiv�tk� taikurit h�nen tahtoaan tulkinneet, vaan itse
h�n on sen meille ilmoittanut, l�hett�nyt t�nne sit� meille julistamaan
oman ainokaisen Poikansa, joka on ihminen, mutta on samalla Jumala,
jota Kristukseksi Jeesukseksi sanotaan...

--Ristin-Kiesukseksi--kuului kuiskauksia karsinan per�st�.

--Ja kun Poika oli is�st��n ilmoittanut ja h�nen tahtonsa tietyksi

tehnyt, niin uhrasi h�n itsens� ja kuoli kaikkien ihmisten edest�,
ettei heid�n tarvitsisi iankaikkisesti kuolla, vaan Is�n Jumalan viha
lepytett�isiin. Mutta kun h�n kuollut oli, nousi h�n yl�s kuolleista...

--Nousi kuolleista, kuului taas joku ihmettelev� ��ni kertovan.

--Nousi kuolleista ja astui alas helvettiin, manalaan, jossa kaikki

pahat henget ja heid�n ruhtinaansa sitoi ja vangitsi--eik� heit�
kenenk��n pel�t� tarvitse eik� uudelleen sitoa. Ja h�n nousi yl�s
taivaaseen kirkkaana kuin aurinko ja siell� nyt istuu Is�ns� oikealla
k�dell�, ja kun me rukoilemme, rukoilee h�n is��ns� meid�n puolestamme
ja Is� antaa meille, mit� me pyyd�mme.

--Antaako se mets�onnenkin? kysyi Panu.

--H�n on taivaan ja maan herra ja hallitsee ja vallitsee kaiken, mik�

taivaassa ja maan p��ll� ja maan alla ja metsiss� el�� ja liikkuu; ja
kaikesta h�n antaa tarpeen mukaan sille, joka h�nen tahtonsa t�ytt�� ja
h�nen k�skyj�ns� noudattaa. T�h�n h�n on k�skyns� kirjoittanut, t�h�n
pyh��n kirjaan, jota tahdon opettaa teid�t ymm�rt�m��n, jos luokseni
tulette ja sit� oppia tahdotte.

--Emme kirjoistasi huoli ... on arpaseula neuvomme, kun jumalien tahtoa

tarvitsemme tiet��. Pysymme siin�, mit� olemme esivanhemmiltamme
oppineet ja jotka vanhastaan ovat olemassa olleet. Turhaan meille uusia
jumaliasi ja heid�n oppejaan tyrkyttelet, keskeytti h�net Panu.

--En tahdo teille mit��n tyrkytt�� enk� kielt�� teit� k�ytt�m�st� sit�,
mik� vanhastaan on ollut olemassa, kun se vain hyv�� ja oikeata on.
Mutta ei ole kaikki oikeata, mit� teette, vaan pahennukseksi Jumalalle.
Sill� ensimm�inen ja suurin k�sky t�ss� h�nen kirjassaan on: �Min� olen
Herra sinun Jumalasi, ei sinun pid� muita jumalia palveleman� ja toinen
on: �Rakasta l�himm�ist�si niinkuin itse�si�. Esi-is�nne ovat pakanoita
olleet, niinkuin tekin viel� olette, ja istuneet pimeyden ja pakanuuden
varjossa eiv�tk� mit��n oikeasta Jumalasta tienneet, vaan palvelleet,
niinkuin teid�nkin palvelevan kuullut olen, oikean Jumalan asemesta
kivi� ja kantoja ja karhuja, ja kaikenlaista taikuutta harjoittaneet.
Mutta ei voida heid�n avullaan saada aikaan muuta kuin pimeytt� ja
erhetyksi�. Sent�hden t�ytyy teid�n heist� luopua ja kristityiksi tulla
ja kasteen kautta h�nen lapsikseen p��st�, oikeaan uskoon ja totiseen
Jumalan tuntemiseen. Ja kun kerran olette sen ihanan nimen kristityiksi
kutsuttaa saaneet, niin on teid�n el�m�nnekin sen j�lkeen asetettava ja
pakanallisista ja synnillisist� menoistanne luovuttava.

--Pysymme siin�, miss� esi-is�mme ovat pysyneet!

Mutta pappi ei kuullut Panua eik� h�nen vastaukseensa huomiota pannut.

Ja sivuitse kuulijainkin korvien se n�ytti menev�n. Yh� enemm�n
innostuen k�vi h�n puhumaan siit� toisesta suuresta k�skyst�, jonka
h�nen suuri Jumalansa on ihmiselle antanut. H�nen Jumalansa oli
rakkauden Jumala, joka kielsi ket��n tappamasta, ket��n heikompaansa
sortamasta, ket��n orjanaan pit�m�st� ja jonka edess� kaikki olivat
yht�l�iset, naiset niinkuin miehetkin. Kaikki h�n otti yht� rakkaasti
vastaan, kutsui kaikki armo- ja uhrip�yt�ns� ��reen. Ei ollut vaimo
saastaisempi kuin mies, ei h�nt� kelvottomampi eik� huonompi, ja kuta
heikompi ja hyl�tympi olit, sit� suurempi oli h�nen armonsa sinua
kohtaan.--Ja lopuksi puhui h�n viel� uudelleen siit�, miten Kristus
Jeesus oli kaikki pahat henget ja haltijat ja heid�n ruhtinaansa
sitonut ja syvimp��n maanalaiseen helvettiin sy�ssyt ja perkeleen, sen
suurimman k��rmeen p��n rikki polkenut.

--H�nt� siis kuulkaa! huudahti h�n. Ja h�nt� totelkaa! Ja kun h�nt�

kuulette ja tottelette, eiv�t haltijat ja pahat henget teille mit��n
mahda, ja saatte kulkea rauha rinnassa ja toivo syd�mess� sen sijaan,
ett� pelko ja koston kammo teid�n mielt�nne y�t ja p�iv�t j�yt��.

Yh� kasvavalla mielenkiinnolla oli v�ki h�nt� kuunnellut ja silmin

korvin riippunut kiinni h�nen huulillaan. Kaikkea he eiv�t ymm�rt�neet,
sanat olivat outoja ja oudolla tavalla ne esitettiin. Mutta se, mink�
he k�sittiv�t, painui mieleen ja j�i siin� soimaan.

--Tulkaa siis H�nen luoksensa, joka on niin suuri ja laupias ja

voimakas, tulkaa itse h�nen huoneeseensa, jonka h�n teit�kin varten on
rakentanut, l�htek�� t��lt� minun luokseni h�nt� oppimaan ja tuokaa
lapsenne h�nen nimeens� kastettaviksi! En tahdo teit� siihen
v�kivallalla pakottaa, vaikka minulla valta siihenkin olisi. En ole
tullut luoksenne lain miekka k�dess�, vaan rauhan tuoksuvaa tuomen
oksaa kantaen. Teid�n uskonne, joka vain pakanallista pime�� taikauskoa
on, se on kuin synkk� musta kuusi, jonka sis�ss� huuhkaja �isin huutaa.
Kristuksen Jeesuksen usko on kuin kev�inen koivu, joka tien vieress�
puhtaana ja valkoisena paistaa ja jonka oksilla linnut laulavat ja
jonka siimeksess� v�synyt matkamies lepoa nauttii. Sinne min� kutsun
teit�, kaikkia ilman eroitusta Jumalan kaikkivaltiaan ja h�nen Poikansa
Kristuksen Jeesuksen nimess�! Amen!

H�n lopetti siihen ja aloitti heti virren, saman virren uudelleen,

mink� alkaessaan oli veisannut. Nyt olivat jo sanat ja nuotti
kuulijakunnalle tutut, ja joku ��ni siell� t��lt� yritteli siihen
yhty�. Reita oli papin puhuessa sujunut h�nen viereens�, hehkuvin
kasvoin h�nt� kuunnellen. Ikkunan pieless� riippui kannel. H�n huomasi
sen, tempasi sen naulasta, asetti polvelleen ja k�vi sill� virren
s�velt� s�est�m��n.

V�r�hdys k�vi l�pi karsinanpuolen tupaa, joka oli naisia t�ynn�, ja

miehetkin muuttivat jalkaa, k�viv�t kiinni partoihinsa ja katsahtivat
toisiinsa, niinkuin olisi ollut aikomus jotakin virkkaa. Uskalsivat jo
useammatkin ��net s�veleen yhty�, nuottia hyr�illen ja sanojakin
tapaillen. Kanteleen tuttu ��ni oli mielet j�nnityksist��n laukaissut
ja pannut ne ep�m��r�isesti, itsetiedottomasti uusia mielialoja
v�r�j�m��n.

Pappi kokosi kirjansa ja valmistui l�htem��n. Ennenkuin poistui,

ilmoitti h�n huomenna tulevansa edelleen puhumaan niille, jotka
halusivat kuulla. Mutta t�n� p�iv�n� odotti h�n Ilpolassa lapsia
kasteelle.

Sen sanottuaan pisti h�n kirjat kainaloonsa, ojensi k�tens� Panulle,

kiitti h�nt� siit�, ett� oli sallinut Jumalan pyh�� sanaa kattonsa alla
julistettavan, ja l�hti, v�en v�istyess� h�nen tielt��n.

Aikoivat ovensuussa olijat papin ja Reidan j�lkeen l�hte�, kun Panun

��ni heille jyr�hti:
--Pysyk�� paikoillanne!

Menij�t per�ytyiv�t takaisin tupaan. Panu otti uuniluudan sopelta ja

pyyhk�isi sill� kahden puolen kynnyst�. Se oli kaikille selv� merkki
siit�, ett� vieras, joka oli mennyt ulos, ei toista kertaa is�nn�n
luvalla saisi astua samaa tiet� takaisin. Samalla tavalla pyyhki h�n
penkin ja p�yd�np��n. Sitten otti h�n kanteleen, jolla Reita oli virtt�
soittanut, ja heitti sen hiiltyv��n uuniin.

--V�in�n vanhan kanteleen poltti! kuultiin kuiskattavan.

--Annoin papin puhua, kun mielens� teki, ettei sanottaisi meid�n h�nen
sanojaan pelk��v�n, sanoi h�n sitten ��nell�, joka koetti olla tyven,
vaikka tarkimmat tuntijat kuulivat, ett� h�nen mielens� oli kuohuksissa
ja silm�ns� v�lkkyi. Tiesin loruksi luottehensa, nyt tekin ne tied�tte.
Ensin kiroten k�vi p��lleni, nyt mesisuuna vieh�ttelee. Ei pysty Panuun
kumpikaan. Menk��n rauhassa kotiinsa, jos osannee, emme k�tt�mme
aseetonta vastaan kohota, vaikka vihan tielle neuvoikin arpa. Pid�mme
toki arvan mielen mieless�mme, jos toiste tarvitaan.

Panu puhui niinkuin olisivat kaikki olleet samaa mielt� siit�, mit�
olivat kuulleet. Eik� uskaltanutkaan kukaan papin k�ynti� ottaa
puheeksi h�nen kuultensa. Olisi kuitenkin monen mieli tehnyt kuulla
lis�� siit� Jumalasta, joka oli niin suuri ja mahtava ja taisi niin
paljon antaa. V�ki hajausi, ja karhun pyyntiin tulleet miehet l�htiv�t
koteihinsa hiiht�m��n. Mutta kauan kaikuivat heid�n korvissaan oudot
sanat ja seisoi silmien edess� pitk� ryhdik�s mies, jonka otsa melkein
kattoon ulottui.

--Olisiko tuon jumalat paremmat kuin omat? arveli Patva Jormalle

hiiht�ess��n pois h�nen kanssaan.

--Ei ole h�nen tietonsa V�in�n tietojen veroiset, vastasi Jorma.

--Ent�p� ovatko paremmat kuin Panun?

--Yhdeksi arvostelen.

Mutta kun Jorma erosi omalle ladulleen kotimajalleen menn�kseen,

virkkoi h�n:

--Mutta kaunis oli h�nen virtens� ... oikein syd�meheni herahti.

XXV.

Mieliss��n siit� vaikutuksesta, mink� oli tehnyt, astui Martti-pappi

j��n poikki takaisin Ilpolaa kohti. H�n oli tahtonut poistua parhaimman
vaikutuksen aikana ja j�tt�� kuulijansa kesken��n miettim��n sit�, mit�
olivat kuulleet. Ja h�n oli varma siit�, ett� he tulisivat huomenna
hakemaan h�nt� lis�� kuullakseen.

Mutta kun Martti-pappi ja Reita tulivat Ilpolaan, olivat ovet kiinni,

ulkoap�in teljetyt, ja tuvan porstuaan suljetut koirat haukkuivat ja
ulvoivat, nousten vihaisimpaan vimmaan, kun pastori lukon ripaa
kosketti.
--Menemme saunaan odottamaan, kunnes talonv�ki palaa.

Mutta saunankin ovi oli samalla tavalla suljettu, ja kun he taas

palasivat pirtin edustalle, huomasi Reita, ett� heid�n suksensa ja
konttinsa oli nostettu nurkkajuureen. Se oli selv� merkki siit�, ett�
heit� ei en�� tahdottu ottaa vastaan.

--Odotamme sitten t�ss�,--ja pastori istahti ovikivelle tuvan porstuan

eteen.

��nett�min� istuivat he molemmat katsellen lahden yli Panulaan, mutta

ei ket��n n�kynyt eik� kuulunut tulevaksi. Panula ja muut talot lahden
rannalla olivat kuin autiot ja kuolleet, ei hiiskahdusta mist��n p�in,
ja taivas vet�ytyi tuulen liikahtamatta yh� paksumpaan pilveen. Silloin
t�ll�in leijaili lumihiude pilvist� alas. Oli kuin olisi salaisia
uhkaavia voimia ilmassa liikkunut.

Hetken kuluttua k�ski pastori Reidan hiiht�m��n muihin taloihin

katsomaan, eik� siell� olisi ovet auki. Itse j�i h�n t�h�n viel�
talonv�ke� odottamaan.

Odottaessa alkoi ilta pimet� ja yh� enemm�n lunta heitt��. Mets�nranta

talon takana mustui ja tuli kuin l�hemm�. Vaara toisella puolen lahden
suureni ja suli yhdeksi ainoaksi m�hk�leeksi. H�n oli ottanut kontin
selk��ns� ja asettanut sukset maahan eteens�. Koko ajan h�n kuulosti
teroittaen korvansa pienimp��nkin ��neen, mutta ei hiiskahdustakaan, ei
liikahdustakaan l�hell� eik� kaukana. Ja kuitenkin oli h�n varma siit�,
ett� oli jotakin tekeill�.

Reita tuli ja ilmoitti, ett� h�n oli k�ynyt kolmessa talossa, mutta
ett� jokaisessa oli ovet pantu s�ppiin h�nen nen�ns� edess�.

--T�ytyyk� meid�n sitten taivasalle y�py� keskell� kyl��?

--Ei tarvinne. Tuoss' oli poukaman pohjassa sauna, jota kun asutuksi
luullen k�vin tarkastamaan, n�in sen autioksi, vaan kun l�mmit�mme,
saatamme y�t� olla.

Pastori ja Reita hiihtiv�t sinnep�in, mist� Reita oli tullut, ja

l�ysiv�t ahon alla l�hell� rantaa matalan huoneen, jonka sein�m�ll�
resotti vanha kaatunut halkopino. V�h�n ylemp�n� n�ytti olevan palaneen
huoneen paikka ja muutamia mustia tulensijoja. Reita seisoi v�h�n aikaa
ajatuksissaan saunan kupeella, katseli ahoa ja mets�nreunaa ja loi
siit� silm�ns� j��lle ja taas takaisin, ik��nkuin miettien ja mitellen
jotakin. Sitten astui h�n suksiltaan ja otettuaan sylyyksen halkoja
meni saunaan.

Sauna oli rapistunut, mutta l�mmitett�v�ss� kunnossa. Sill'aikaa, kun

uuni l�mpisi, k�viv�t pastori ja Reita noutamassa havuja vuoteiksi.

--T�ss�h�n voimme olla niin kauan kuin haluttaa ja odottaa, kunnes

Herra meille uskottomien ovet avaa, virkkoi pastori iloisin mielin,
heitt�ytyen uunin eteen pehme�lle havuvuoteelle, johon katossa
lainehtiva savu ei ulottunut.

--Jos eiv�t meit� t��lt� n�l�ll� karkoittane, sanoi Reita. Kontti on

tyhj�, ovat koirillaan sy�tt�neet ev��mme, ei ole muuta kuin t�m�
leip�palanen kontin pohjalla.
Reita ojensi kannikan pastorille, pastori taittoi sen kahtia ja tarjosi
Reidalle toisen puolen.

--Sen sy�mme t�n��n ja annamme Jumalan pit�� surua huomisesta.

Ja tuskin oli h�n sen sanonut, kun Reita, joka koko ajan n�ytti olevan
varuillaan, teki nopean merkin k�dell��n, ja molemmat kuulostivat.
Saunan sein�m�lt� kuului liikett� ja ��ni niinkuin suksensauvan lumeen
narahtaessa. Reita hypp�si ulos ja n�ki suksimiehen pyyh�lt�v�n alas
rantaan. Saunan edess� oli mytty, joka oli juur'ik��n siihen heitetty.
Reita huusi menev�n j�lkeen, mutta t�m� ei pys�htynyt, vaan h�visi yh�
tihittyv��n illan h�m�r��n.

Kun mytty uunin edess� tarkasteltiin, huomattiin, ett� se sis�lsi

leip��, voita ja suuren kimpaleen karhunlihaa ja muutamia nauriita.

--Meill� on t��ll� salaisia, tuntemattomia yst�vi�kin, sanoi pastori,--

mutta Reita katsoi h�nt� ihmetellen; oli, niinkuin olisi se tiennyt sen
�sken sanoessaan, niinkuin olisi odottanut sit�.

--Ei tullut sis��n tuoja ... ken mahtanee olla?

Mutta Reita oli p��st�nyt auki mytyn ja katseli uteliain silmin

vaatetta, johon ruoka oli k��ritty. H�n levitti sen lieskaa vasten,
k��nteli sit� ja tarkasteli huolellisesti sen reunaompeluksia.

--�idill� oli samanlainen huivi, sanoi h�n sitten arvellen. Katsokaa,

t�ss' on poron sarvet kirjailtu ja t�ss� vinoristi. Se merkki oli
kaikissa h�nen vaatteissaan ... t�m� on �iti vainajan huivi!

--Mutta miten olisi se t�nne joutunut?

--Panu tuhosi is�ni ja poltti talomme ... muistan viel�, kun lieska
nousi taivaalle ja me olimme �idin kanssa k�tk�ss� mets�ss�. Tavaratkin
anasti, mit� oli, niin �iti kertoi. T�m� ruoka on Panulasta! p��tti h�n
sitten yht'�kki�.--Ja ennenkuin pastori enn�tti lausua ep�ilyns� siit�,
kuka heille Panulasta ruokaa l�hetti, huudahti h�n yh� kasvavalla
liikutuksella:

--Se on Annikin, sisareni laittama! Se on Panulassa orjana! Sisko hell�

on veli velloaan muistanut ... muistanut on totisesti, on ... voi sisar
hopea!

Ja Reita suli kyyneliin, suuteli huivia, hypp�si yl�s ja riensi ovelle.

--N�itk� h�net? Tunsitko?

--En n�hnyt, vaan siell� lienee ollut. L�hden kohta h�nen luokseen ...
haen h�net t�nne ... viemme kirkolle siskon ... otatko h�net?

--Mene! sanoi pastori. Min� t��ll� sill'aikaa lev�hd�n.

--Paistan sinulle nauriit ensin!

Mutta kun Reita kohenteli puita saunan uunissa ja puhalsi pois arinalta
tuhkan, nauriita siihen kivelle asettaakseen, huudahti h�n taas:

--Ja t�m�h�n on meid�n sauna! T�ss' on vinoristi ... katsokaa ... t�h�n
se on kiveen hakattu. Saunan sanoi polttamatta j��neen ... is�n pyh�
sauna, t�ss� taikojaan teki ja sairaita paranti ... muualla eiv�t
paranneet, sanoi �iti...

--Olisiko t�m� siis vanha kotisi, ja sen rauniotko tuolla aholla?

--On t�m�, niin on. Sit� jo �sken silm�ni aavisteli...

--Ihmeellist�, ett� sen n�in l�ysit... Reita, se oli Herra, joka meid�t
t�nne toi, t�st� h�nen sanaansa julistaaksemme ja valtakuntaansa
levitt��ksemme. T�m�n huoneen ovea ei kukaan voi meilt� sulkea!

Reita kantoi puita tulen vireill� pit�miseksi ja l�hti. Pastori j�i

saunaan pehmoiselle vuoteelle ja nukkui pian sike��n uneen kiukaan
tulen h�nt� lempe�sti selk��n l�mmitt�ess�.

Otettuaan suksensa saunan sein�m�lt� ja piilotettuaan pastorin sukset

lumeen v�h�n matkaa saunasta, josta h�n ovea raottaen k�vi
ilmoittamassa, l�hti Reita noudattamaan sit� j�lke�, jonka outo
ruuantuoja oli tehnyt j��lle laskeutuessaan. Kun t�ysikuun valo kajasti
pilvien l�pi, oli Reidan helppo j�lki� seurata. Se vei ensin rantaa
my�ten IIpolan alle, nousi pihaan, tuli takaisin ja yhtyi toisiin
latuihin, joita nyt oli useampia Panulaan p�in, vaikka aamulla ei ollut
yht��n. Ollessaan lahden keskell� luuli Reita huomaavansa hiiht�j�n
edell��n. Hiiht�j� pys�htyi ja l�hti sitten taas liikkeelle, mutta
hiljennetty� vauhtia, niin ett� Reita oli Panulan nuottakodan luona
h�net saavuttamaisillaan, kun n�ki sen suojasta tulevan esiin olennon,
joka n�ytti naiselta. H�n pys�htyi ja kuuli naisen kysyv�n:

--Joko veit?--Mit� hiiht�j� vastasi, sit� ei Reita kuullut, mutta

silloin virkkoi taas nainen:--Voi hyv�nen aika, Jouko!--Mutta samassa
keksi h�n Reidan ja kysyi:--Kuka se tuolta tulee?

--Vieras on! virkkoi Reita ja oli parilla ponnahduksella nuottakodan

edess�.

--T�st�k� menee tie Panulaan? kysyi h�n.

--T�st� menee! Mutta kuka se on? kysyi nainen.

--Ket�s te olette? kysyi Reita vastaan. Oletteko Panulasta?

--Em�nt� olen ... tulin vain vedelle ... t�m� on Jouko ... mutta eik�
se ole Reidan poika?

--Se on, vastasi Reita.

--Meillek� aiot?

--Tulin siskoani tapaamaan.

--Annikkiako?

--Annikkia tulin hakemaan ... se meille ruokaa toi.

--Joukohan se ... t�m� Jouko ... voi, armias auttajani ... veli tuli
siskoa tapaamaan ... et h�nt� nyt voi tavata.

--Miksen?
--J�ik� pappi saunalle? Mene pian takaisin ... tuhoja hankkivat h�nelle
... vaan en soisi.

--Mit�, �iti, h�t�ilet? kysyi Jouko.

--Is�si on tuhotoimissa ... Ilpon kanssa hankkeita hijoi ... l�hdin

vastaasi, Jouko, ett� k��ntyisit ja veisit sanan... �l� tule meille,
Reita, ei ole siskosi meill� ... vouti rekeens� reutoi, ja Annikki
koskeen juoksi,--ja Panun em�nt� pillahti itkem��n ja lyykistyi
kelkkaan, huojutellen ruumistaan.--En uskalla kotona itke�, t�ss�
itken, itke, velikin, siskosi surmaa.

--Ainoan siskoni ... tapaili Reita.

--Sinutkin viel� tuhoavat ja papin ... puhui niin kauniisti ... joudu
sanaa viem��n! Rakastin Annia kuin omaa lastani... Heitt�yk��tte
suksillenne, ette kotianne n�e, jos viivytte!

--Eiv�t papille mit��n voi!

--Voivat, voivat! Ensin aikoivat vilulla ja n�l�ll� ... ei kukaan olisi

huoneisiinsa uskaltanut ottaa, mutta kun Reidan saunan l�mpi�v�n
n�kiv�t ... muita tuumia pit�nev�t...

--Ei meihin pysty!

--Ei ole sit� taikaa, johon ei ter� pysty ... mene, tied�, mill� lailla
aikonevat.

--Mik� tulenrusko se tuolta nousee? virkkoi Jouko yht'�kki� j�rvelle

p�in osoittaen.

Heikko, mutta yh� kirkastuva tulenloimo valaisi taivasta sielt�p�in,

mist� Reita oli tullut.

--Reitalan aholla palaa!

--Mik� siell� palaisi?

--Sauna palaa! Joutukaa apuun! Hirmuja tekev�t. N�itk� is��si, Jouko?

huusi em�nt�.

--Ilpolassa oli ollut, mutta yhdess� l�hteneet, vastasi Jouko.

--Vie sin�, Jouko, sana Kuismalaan ja ... min� juoksen Jorman tuvalle!

--Pappi j�i saunaan nukkumaan! sanoi Reita.

--Auta armias, el�v�lt� korventavat ... yh� yltyy!

Em�nt� ty�nsi heid�t menem��n ja riensi itse pihaan.

Reita ja Jouko l�htiv�t voimainsa takaa potkimaan loimoa kohti, joka

v�list� v�s�hti, mutta sitten taas kasvoi. Reita riensi vanhaa latuaan,
mutta Jouko kampesi Ilpolaan p�in ja katosi pian n�kyvist�. Jos tuli
oli is�n sytytt�m�, oli is�kin siell�. Ei ik�n� uskaltaisi h�n menn�
sit� sammuttamaan ... ei edes sanaakaan viem��n.
Ei Reita edes huomannut Joukon eroamista hiiht�ess��n tulta kohti. Outo
tunne kantoi h�nt�, kuin ei olisi ollut suksia alla, niinkuin sauvat
eiv�t olisi maahan sattuneet ja niinkuin ei h�nen matkansa olisi
edistynyt ja h�n itse ei ollut oma itsens�, vaan joku toinen, vieras,
joka k�sin ja jaloin ilmassa huitoi. H�nh�n se oli kuitenkin,
vakuutteli h�n itse��n ep�selv�sti, vaikka joku koetti h�nt� lumota,
vaikka Panu koetti est�� apuun p��sem�st� ... h�nelle tuli kurkkua
kuristava h�t�, h�n pakeni petoa, joka kintereill� l��h�tti ...
yht'�kki� tuli mets� vastaan lumisateen sis�st� ja suksen k�rki
t�ks�hti rantakiveen. H�n kaatui, nousi yl�s, tointui siit�, oli taas
oma itsens�, mutta tuli oli kadonnut ja tihe� n�reikk� oli edess�. H�n
tempasi suksensa, paarusti n�reik�n l�pi, huomasi taas tulen ja riensi
taas hiiht�en mets�n l�pi, jonka tunsi edess� olevaksi niemeksi, mink�
�sken oli kiert�nyt. Ja kaitaisen kannaksen poikki tultuaan oli h�n
taas lahden rannalla, ja v�h�n tuonnempana lahden pohjassa paloi sauna
t�ydess� tulessa liekkien hulmutessa mustalle lunta tuiskuttavalle
taivaalle. Saunan ymp�ryst�, aho ja mets�n ranta olivat valaistut, iso
kanki oli saunan oven edess�, mutta ei ainoatakaan ihmist� n�kynyt.

Mutta ahon reunassa tuuhean suuren kuusen alla, jonka oksat maahan
ulottuvat, kyyr�tt�� mies v�ijyksiss�, mustat pienet silm�t v�lkkyen
harmaiden kulmien alta ja huulet irvistellen tulta vasten. H�n
tuijottaa kuin lumottuna tuleen, jonka on n�hnyt sein�vierelt�
tuohirykelm�st� syttyv�n, tarttuvan kuivaan sein��n, lahonneisiin
r�yst�isiin ja hienon lumen peitossa olevaan tuohikattoon, joka nyt
r�tisten hulmahtaa kolmelta taholta isoon liekkiin ja paukahtaa kuin
kasken keskess� yhtyv� palo. Tuli huikaisee h�nen silmi��n, h�n ei n�e
muuta kuin liekit ja niiden keskess� palan mustaa sein�� ja p�nkitetyn
oven ja odottaa vain, milloin se alkaa liikkua ... mutta on se niin
lujassa, ettei sis�st� aukea, sinne palakoot, pappi ja Reidan poika ...
sit� tulivat t��lt� hakemaan... Ja h�n nauraa hiljaa ja ��nett�m�sti
ty�ns� menestyst� ja kiitosta, jonka on saava Panulta. Katsohan, mink�
keksi ... voi viisasta miest�, voi tiet�j�� mainiota ... otapas
vastaan kuin parasta vierasta, ettei kukaan aikeitasi aavista ...
panetapas ovet kiinni ... ja sitten lumoo vanhaan saunaan, sike��n
uneen nukuttaa ... sitten polttaa kuin hiiret kasken lahokantoon ... ei
kukaan aavista t��ll� olleenkaan.--�Kun ovat porona, vie luut
avantoon!�--ja nostaa viel� tuiskun j�lki� peitt�m��n...

Ilpo tuijottaa tuleen yh� suuremmalla j�nnityksell� ja riemulla, seuraa

silmill��n liekkej� ja odottaa joka hetki katon putoamista. Yht'�kki�
kuulee h�n huutoa ja ryskett�, mutta ei saa selkoa, mist� se tulee,
ennenkuin savupilvi, joka on tuprahtanut saunan ymp�ri ja peitt�nyt
ovenkin, v�istyy tuulessa ja h�n n�kee miehen tempaavan p�nk�t, ovi
potkaistaan auki, ja kaksi miest� karkaa nyt silmi��n suojellen ahon
poikki pois n�kyvist� j��lle p�in. Samassa putoo katto, ja musta savu
ja p�ly peitt�� hetkeksi tulen, ja kauhistuneena ja piiloansa pel�ten
sy�ksee Ilpo mets��n ja rient�� kotiinsa.

Ilpolassa odottavat h�nt� Panu ja Ilpotar, seisoen pirtin per�ss� ja

tulen loimoa katsellen. Siin� tapaa heid�t Ilpo ja saa heng�stykselt��n
vaivoin kerrotuksi, mit� on tapahtunut.

--Voi kuhnusta mieheksi, voi raukkaa, kurjimusta!

--P�nk�n panin, mutta en tiennyt toisen ulos l�hteneen!--puolusteli

Ilpo.

--Ja itse pakoon juoksit?

--Niinh�n k�ski Panu, etten n�ytt�ytyisi, jos p��sev�t.

--N�kiv�tk� sinut? kysyi Panu.

--Eiv�t n�hneet ... j��lle katosivat.

--Ole vaiti, sanoi Panu Ilpottarelle, joka taas alkoi sadatella

miest��n.--Mit� ei tuli tehnyt, sen tekee pyry ja pakkanen.

Tuuli tuntuikin yh� kiihtyneen ja ulvoi jo myrskyn� nurkkajuurissa

pyrytellen lunta isoissa py�rteiss�. Loimo Reitalan aholla oli
sammunut, pieni tuikahdus silloin t�ll�in vain viel� ruiskahti
taivaalle.

--Mit� ei tuli tehnyt, sen tekee pyry ja pakkanen, uudisti Panu viel�
pirttiin tultuaan.

Pirtiss� seisoi Jorma keskell� lattiaa ja Jouko pankon kupeella. Jouko

ei ollut uskaltanut menn� palopaikalle eik� Ilpolaan, vaan oli j��nyt
rantaan tulen loimoa katsomaan ja odottamaan, kuulisiko kenenk��n
rient�v�n paloa kohti. Siell� tapasi h�net Jorma, jonka Panun em�nt�
oli ajanut liikkeelle. Molemmat kuulivat he Panun sanat ovessa.

Panu s�ps�hti ja kysyi tiukasti:

--Mit� sin� t��ll�, Jouko?

--Tulen n�in palavan ... mutta johan taisi sammua, sopersi poika.

--Paloiko pappi saunaan? kysyi Jorma.

--Mist� min� tied�n...

--Tiennet, kun sytytit.

--Ja ent�, jos sytytinkin! Parempi polttaa kuin palaa. Uhkasi polttaa
minutkin.

--Pois p��siv�t, virkkoi Ilpo.

--Ei ollut miest� miehess�, tuhkasi pilkallisesti Ilpotar.

Mutta silloin astui Jorma Panun eteen k�dess� p�re, jota oli ollut
pihtiin panemassa, ja surumielisesti p�ivitellen ja p��t��n pudistaen
virkkoi h�n:

--Ei ennen n�in vihamiest� vastaan k�yty, eiv�t totta tosiaan Kalevan
urhot nukkuvaa vierasta saunaan salvanneet ja el�v�lt� polttaneet ...
ilmiotteluun vaativat, miekkansa mittasivat ja vuorotellen iskiv�t...
H�pe�n sukuani!

--Aika aikaa kutakin...

--Etk� sittenk��n saanut surmatuksi ... katsoin miest� ja kuulin h�nen

mielens�. Suurempien suojassa on ... ei tulesi tehonnut.

--Mit� ei tuli teknyt, sen tekee pyry ja pakkanen.

--Et saa sit� miest� koskaan surmatuksi sin�.

--Vaan sin�k�!

--Min� h�net pelastan, vaikka viimeiset voimani menk��t. �lk��t

Panulassa k�ynytt� ja Panun olutta juonutta saako Panun miehet tuhota.

Ja sen sanottuaan otti Jorma rukkasensa ja l�hti.

--Mene kotiisi, Jouko! karjaisi Panu sy�sten vihansa ja pettymyksens�

poikaansa; ja nyrkki vapisevan Joukon leuan alla s�hisi h�n:

--Ja muista se, ett� jos t�st� hiiskahdat sanankaan, niin niskasi
nujerran.

Jouko katseli is��ns� pelosta j�ykistynein silmin.--Jos tiet�isi, niin

tappaisi ... ei tied� viel� ... mutta jos saa sen tiet��!

--L�hden papin j�lkeen,--p��tti h�n.--Tappaa �idinkin, jos saa

haltijaltaan tiet��,--johtui h�nelle sitten mieleen. Ja h�n survaisi
suksensa j��lle, mutta kadotti sauvansa hankeen, ei k��ntynyt sit�
ottamaan ja hiihti sauvattomin suksin, kaatuen ja nousten, kotiinsa
p�in.

XXVI.

Sikeimm�st� unesta her�tty��n samalta kyljelt�, mihin oli paneutunut,

sy�sty��n liekkien l�pi ulos aholle, jossa savu tuprusi lumen kanssa
kilpaa korkeiden kuusien huojuessa, juuripuoli mustana ja oksien lumi
tulessa punerrellen, karkasi Martti-pappi Reidan j�ljess� alas j��lle,
�lyt�nn� kaikesta muusta kuin siit�, ett� paholaiset olivat huoneen
h�nen p��ns� p��ll� sytytt�neet ja tahtoneet h�net el�v�n� polttaa ja
nyt ajoivat h�nt� takaa. Ja kun h�n j��lle p��sty��n pys�htyi ja sai
katsotuksi taakseen, oli h�nest� yh�kin, niinkuin olisivat helvetin
henget tulen ja savun tuprunnassa kuperkeikkaa heitt�neet ja ritin��,
r��kyn�� ja naurun r�hin�� pit�neet, joihin toiset mustain kuusien
sis�st� matkien ja j�tkytellen vastasivat. Ja hetkeksi valtasi h�net
kauhistava varmuus siit�, ett� Jumala oli antanut h�net alttiiksi, ett�
h�nen tuomionsa oli luettu ja ett� h�net heitett�isiin takaisin tuleen,
joka paloi pakanain vanhalla aholla. Vasta sitten, kun h�n n�ki itsens�
ehyen� rannassa suuren kiven suojassa ja tulen loimo hetkeksi pieneni
ja h�n tunsi lumen kasvoilleen putoilevan ja Reita seisoi h�nen
vieress��n eik� Jumala siis ollut h�nt� hylj�nnyt, vaan voimakkaalla
k�dell��n h�net temmannut pahain henkien k�sist�--sai h�n itsens�
toinnutetuksi kysym��n, miten tuli oli syttynyt.

--Panun ty�t�, virkkoi Reita, jota puistatti kuin horkassa ja jonka

kasvot tulen ruskossa olivat vaaleat kuin kuolleen, suurien ruskeiden
silmien seisoessa j�ykkin� p��ss�.

--Mist� sen tied�t?

--Kuulin,--sai Reita �nkytt�neeksi, ja h�nen hampaansa kalisivat

vastakkain. Vaivoin sai h�n sitten kerrotuksi, mit� oli Panulan
rannassa kuullut.
--�l�h�n nyt h�t�ile, Reita, lohdutteli pastori, jonka itseluottamus
alkoi kasvaa, kun oli pahimmasta pel�styksest��n tointunut. Ei ole
Jumala meit� hylj�nnyt.

Reita katsoi h�neen arasti ja kuin jotakin ep�illen, mutta ei virkkanut

muuta kuin:

--Joudutaan pois!--ja pyrki suksineen, jotka olivat siin�, mihin h�n ne

ahoa yl�s rient�ess��n oli j�tt�nyt ja johon he tulta pakoon
hy�k�tess��n olivat pys�htyneet.

Silloin muisti pastori omat suksensa ja l�hti niit� noutamaan. Mutta

kun Reita j�i yksin rantaan, valtasi h�net sanomaton kauhu kaikesta
siit�, mit� oli tapahtunut, h�n luuli kuulevansa mets�st� l�henevi�
��ni� ja n�kev�ns� palavan saunan ymp�rill� keih�ineen h��rivi� miehi�
... pastori on lumottu menem��n sinne surmansa suuhun, lumottu h�n oli
ollut jo nukkumaankin, h�nen Jumalansa on h�net hylj�nnyt... Panu
tappaa h�net ja tulee minutkin tappamaan, niinkuin is�ni tappoi ja
sukuni--ja kun h�n luuli huutoja tulen luota kuulevansa ja n�kev�ns�
miesten Martti-pappia aholla jo nujertavan, puhalsihe h�n menem��n
ulapalle p�in tiet�m�tt�, minnek� meni.

Kun pastori palasi takaisin suksineen, joita oli saanut jotenkin kauan
etsi�, oli Reita poissa eik� vastannut huutoon. Luullen h�nen vain
v�h�n matkaa poistuneen, odottaakseen tuonnempana j��ll�, l�hti h�n
rauhallisesti Reidan latua hiiht�m��n. Lunta tuprutti nyt vinha vihuri
niin sakeasti, ettei kuutamostakaan ollut n�kemisen apua, ja vaivoin
sai pastori selkoa Reidan ladusta. Kuta kauemmin h�n sit� seurasi, sit�
oudommaksi se muuttui. Se kierteli milloin minnekin j��t� pitkin,
yritti maihin milloin yhdess� paikassa, milloin toisessa ja k��ntyi
taas j��lle. Kaiken aikaa n�ytti hiiht�j� sotkuisesta ladusta p��tt�en
ponnistelleen mink� p��si, ja kerran h�n oli kaatunutkin. Tuon
tuostakin pys�htyi pastori huutamaan, mutta ��ni tukehtui tuiskuun.
Reita oli n�ht�v�sti eksynyt eik� tiennyt, miss� kulki, kun v�list� oli
kulkenut entisen latunsa poikki sit� huomaamatta. Reitaa seuratessaan
huomasi pastorikin pian eksyneens� eik� saanut en�� selkoa, miss� oli,
kun palo rannalla oli sammunut eik� h�n ollut l�htiess��n tullut tuulen
suuntaakaan merkille panneeksi. Useamman kerran oli se jo puhaltanut
sek� edest� ett� takaa.

Yht'�kki� n�ytti latu l�htev�n varmaan suuntaan viem��n. Se oli nyt

s��nn�llisempi ja selvempi, oliko sitten niin, ett� hiiht�j� oli
uupunut sinne t�nne reutomasta tai saanut varmaa vihi� siit�, minne oli
ment�v�. Empim�tt� seurasi sit� nyt pastori varmana siit�, ett� pian
saavuttaisi toverinsa.

Jonkin aikaa j��t� hiihdetty��n n�ki h�n maata h��m�itt�v�n edest��n ja

tuli rantaan. Latu nousi siin� maihin ja alkoi taas koukerrella ilman
mit��n maalia milloin ahoja ja niittyj� my�ten, milloin sakean mets�n
sis�ss�. Tultuaan kerran ulos mets�st� oli hiiht�j� py�r�ht�nyt
takaisin, ja pastori luuli kuulevansa koiran haukkuvan edess��n p�in,
mutta kun h�n pys�htyi sit� tarkemmin kuulostamaan, ei mit��n kuulunut.

Alkaen yh� enemm�n ihmetell�, mit� varten Reita oli l�htenyt yksin
hiiht�m��n eik� n�ytt�nyt kertaakaan h�nt� odottaneen, kiinnitti h�n
nyt hiihtoaan niin paljon kuin voi. Mutta sakeassa pyryss� k�vi
hiiht�minen yh� hankalammaksi, kun lis�ksi viel� oli vastam�ki, joka
jyrkkenemist��n jyrkkeni. Mik� oli t�m� vaara, ja mit� varten oli Reita
t�nne kiivennyt? Kaukana ei h�n en�� voinut olla; ehk� oli h�n �sken
poissa ollessaan saanut selville jonkun salaisen yst�v�n ja nyt etsi
suojaa h�nen kattonsa alta? Mutta mit� varten h�n noin oli l�htenyt
karkuun?

Uupumuksen herpaisemaan mieleen iski silloin ajatus, ett� ehk� Reita

oli h�net pett�nyt, tahallaan j�tt�nyt. Outo, synkk� ja salamielinen
oli h�n usein ollut. Olisiko h�nell� kaiken aikaa ollut kavaluus
mieless�? H�nh�n oli tuonne saunaan vienyt? Poistunut oli h�n
yht'�kki�, ja kohta oli sauna syttynyt?--Eik� h�n tuon ep�ilyksen
mieleens� isketty� joutanut sit� karkoittamaan, uupumus katosi ja
saaden kaikki voimansa kaksinkertaisina takaisin riensi h�n pakenijan
j�lkeen.

Latu oli vaaran rinnett� sinne t�nne polvitellen kohonnut yh�

korkeammalle ja tuli viimein soikeaan aukeamaan, joka oli kuin tien
sija. Sit� seuraten l�hti se suoraan yl�s, mutta Martista n�ytti silt�
kuin siin� olisi ollut jotakin vanhainkin latujen haamua uuden alla ja
vieress�. Siit�, ett� tuuli nyt puhalsi yh� �k�isemmin, niin ett�
puiden latvat huojuivat kuin olisivat pyrypilvien kanssa tiehens�
lent�m�ss�, p��tti h�n pian tulevansa vaaran laelle. Ja v�h�n aikaa
viel� noustuaan tuli h�n pienelle tasaiselle aukeamalle, jota tuuheat,
sakeat kuuset ymp�r�iv�t. Niiden yli kohosi aukean toisessa p��ss�
suuri koivu, jonka tuuheata latvaa tuuli vimmatusti riuhtoeli.

Pys�htyess��n aukeaman laitaan n�ki h�n jotakin outoa koivun alla, jota
tuuli huojutteli ja pudisteli. Astuen suksensauva k�dess��n l�hemm�
huomasi h�n pilvien ohetessa ja kuun selvemmin kuumottaessa oudon
rakenteen, joka v�hitellen selvisi h�nelle ep�jumalan kuvaksi. Se oli
ihmisen haamuun tehty olento, k�det ojona, ja hartioille oli ripustettu
nylkemisen j�ljelt� viel� punainen karhunnahka, jonka liepeit� tuuli
nyhteli, ja p��n p��ll� oli kallo, hampaat irvell� taivasta kohti.

Kuvan jalkain juuressa oli ihminen, jota pastori ei ensin ollut

huomannut, polvillaan maassa. Se huojutteli ruumistaan ja kumarteli
niin syv��n, ett� kasvot lumeen koskivat, ja hoki kiihkeit�,
pelonsekaisia sanoja, milloin haikeasti rukoillen, milloin ruikuttaen
ja itkien.

--Anna armoa, iso jumala ... is�ni haltijajumala, sukuni suuri jumala
... eksyt� ajajani, tuhoajani, tappajani ... tulitko eteeni, astuitko
maasta minua auttamaan ... pys�yt� Panu, �l� minua ota, saithan papin,
pahimman vihamiehesi ... sinua, pyh� jumala, sinua, valtija
voimallinen, min� ... en en�� Kiesusta kumarra ... ei ole auttajaksi
... sinua min� ... laske minut menem��n, �l� tiet�ni tukkea, p��st�
lumoista latuni ... kaikki eteesi kannan, sinua kuuntelen ja kumarran
... sinulle sieluni annan...

--Reita! huusi pastorin raivoisa ��ni h�nen takanaan, h�n tunsi

voimakkaan k�den tarttuvan itse��n kaulukseen, kohottavan yl�s ja
heitt�v�n h�net nurin niskoin lumeen. Ja kun h�n kohottautui
polvilleen, n�ki h�n pitk�n miehen seisovan ly�m�-asennossa
jumalankuvan edess�, kuuli ilman vingahtavan, n�ki kuvan horjahtavan
taap�in ja kaatuvan pehme�ll� lupsauksella lumeen. Hervotonna retkahti
Reita silloin sel�lleen maahan ja vaipui siihen tiedottomaksi silm�t
nurin p��ss�.

Vimmastuneena siit�, mit� oli kuullut ja n�hnyt, sy�ksyi pastori

kaatuneen ep�jumalankuvan kimppuun, riuhtaisi karhunnahkan sen
hartioilta, tempasi rungon maasta ja iski sen semmoisella voimalla
koivun kylkeen, ett� p�� ja jalat ruumiista erosivat.

Mutta Panu oli Ilpolasta kotiin palatessaan kuullut koirainsa

vimmatusti haukkuvan pyh�lle vuorelle p�in ja l�htenyt katsomaan, kuka
siell� liikkui. Ja yht'�kki� n�ki Martinus Olai miehen ilmaantuvan
aukon laitaan ja kyyrysiss��n vilkkuilevan ja vaanivan. Oli, niinkuin
olisi ilves siell� valmistaunut hyppyyn. K�si haparoi puukkoa tupesta,
ter� iski tulta kuutamossa ja pyryn� karmaisi tiet�j� jumalansa
kaatajata kostamaan.

Mutta t�m� v�isti, heittihe syrj��n, hypp�si kivelle, jonka p��ll�

jumalankuva oli seisonut, ja huusi siin�, k�tens� ristiin levitt�en:

--Pois, pakana, �l� satuta k�tt�si Herran voideltuun!

S�ps�hti Panu outoa ��nt�, vavahti tulta, joka silm�st� leimahti,

vaipui ase iskev�st� asennostaan el�v�n ristin edess�, joka seisoi
h�nen kaatuneen jumalansa jalustalla, palasina oli pyh� kuva ... ja
Panu ep�r�i. Mutta taas kimmahti kiukku h�nen rinnassaan, ja h�n etsi
jalan sijaa lumessa ja irroitti jo mets�kirvest� huotrastaan.

Silloin kuului kimakka parkaisu melkein h�nen jalkainsa juuresta, ja

syrj��n hyp�ten n�ki h�n miehen hahmon hangessa, joka k�si��n huitoen
puhui outoja, ymm�rt�m�tt�mi� ��ni�, jotka v�hitellen selvisiv�t
k�sitt�m�tt�miksi sanoiksi:

--Kiesusta, Kiesusta, Kiesusta!.. Auta, Is�, Poika ja Pyh�henki ...

tuli polttaa ja puhaltaa ... siker� taivaalla ja kynttil�kruunu ...
taloni poltti ja tuhosi ... vaan haudasta veri vuotaa ja hyrskyy ja
hyrskyy ... Panu kaatuu, Panu kaatuu!

Panu seisoi hetken aikaa kuin kivettyneen�. H�n tunsi ��nen ja kasvot
ja varren, h�n alkoi vapista kuin juuresta pudistettu puu, ja luullen
vanhan Reidan haudastaan nousseen h�nelle tuhoa ennustamaan, pudotti
h�n kirveens� maahan, sai kootuksi viimeiset voimansa ja sy�ksyi
kamalan pelon vallassa mets��n ja alas vaaran laelta katsomatta, mist�
meni, l�pi tiheiden n�reikk�jen ja yli kivien ja louhujen.

Reita huitoi yh� k�sill��n ja houraili, kiemurrellen koko ruumis, ja

suu vaahdossa. Pastori astui alas kivelt� ja k�vi h�neen kiinni
pid�tellen h�nt� k�si��n riuhtomasta. Ja v�hitellen lauhtui loveen
langenneen vimma ja suli hiljaiseen sopotukseen:

--Panu kaatuu ... kaatuu ... Kiesus auttaa, auttaa...

J�senet laukesivat pinnistyksest��n, k�det putosivat alas, hengitys

k�vi s��nn�lliseksi, ruumis veltostui, ja hetken kuluttua h�n avasi
silm�ns�, kohosi istualleen ja aikoi nousta, mutta horjahti viel�
hankeen, jossa pastori laittoi h�nelle sel�nnojaa ja riisui turkkinsa
h�nen hartioilleen.

Hetken kuluttua tunsi h�n pastorin, heikko ilon v�re liikautti h�nen
kalpeita kasvojaan. Sitten katseli h�n ymp�rilleen, ik��nkuin etsien
jotakin ja kysyi viimein kuiskaten:

--Menik� se maan alle?

--Kuka?
--Se, joka maan alta eteeni nousi...

--Sinne meni, vastasi pastori.

--Pitele kiinni, ettei vie.

--Ei h�n en�� vie.

--Ei vie, ei vie, kuiskasi Reita. L�hdemme t��lt�.

--Jaksatko jo l�hte�?

--Kohta jaksan...

Silloin kuului askelia l�helt� lumessa ja pieni, tanakka mies seisoi

suksiaan varpaallisista kannatellen heid�n vierell��n.

--Kuka se on? kysyi pastori kavahtaen pystyyn.

--Jorma olen ... tuolta kyl�st�.

--Mit� tahdot?

--J�lki�nne tulin ja n�in eksyneenne ... tulin teit� opastamaan.

--Miss� olemme?

--Pyh�ll� uhrivuorella olette. Kaikki n�in. Oikein teit, kun kuvatuksen

kaadoit ... kaatukoot semmoiset, kunhan pyh�t puut seisovat.

--Viel� nekin kaatukoot! Hyv�� aioin, mutta salaa minut salvattuun

saunaan polttaa aikoi. Joka tulen viritti, sen tuli polttakoon ...
talonsa poltan, puunsa poltan ja itsens� poltan. Kostaman sinun pit��
ja tulella polttaman, sanoo Herra, Herra!

Oudoin, ihmettelevin silmin katseli Jorma vieraan miehen vihaa, laski

sitten suksensa maahan ja virkkoi:

--L�hde t��lt� ennenkuin Panu miehens� kokoo.

--Kuka olet, joka apuasi tarjoot ... oletko kristitty?

--Kristitty en ole, mutta kielsi vanha V�in�m�inen aseetonta ampumasta,

rauhallista raastamasta, k�ski vanha V�in�m�inen opastamaan eksynytt�,
haihtunutta hoitamahan.

--Minnek� l�hdemme?

--Karin majalle teid�t saatan, ja siell� lev�hd�tte. Sielt� teid�t

Rajavaaralle vien ja siit� tien kotiinne neuvon. Siell� on Tapion
viimeinen talo, enk� h�nen pelloiltaan poistu ... en l�hde vieraille
maille, siell� vierasta v�ke� ja vieraat jumalat ... ei hyv�t ne, ei
hyv�t n�m�... V�in� yksin tiedon toi, tiedon vei ... Ka, kun
l�htenette, hiiht�k�� j�ljess�ni.

--Joko jaksat, Reita?

Reita ei virkkanut mit��n, mutta nousi yl�s, haki suksensa ja seurasi

pastoria kintereill� kuin koira, joka on eksynyt mets��n ja sitten
l�yt�nyt is�nt�ns� eik� uskalla askeltakaan j�ljelle j��d� uuden
eksymisen pelossa.

Mutta kun Jorma, pastori ja Reita, vuoren rinnett� viistoon laskien,

olivat poistuneet, hiipi Panu mets�st� esiin ja ryhtyi kaatunutta
jumalaansa paikoilleen pystytt�m��n.

XXVII.

N�hdess��n miehen hahmon kuin maasta nousseen ja kuullessaan sen

jalkainsa alla outoja sanoja puhuvan, karkasi Panu vuoren rinnett� alas
ja pys�htyi vasta, kun tapasi itsens� niemen k�rjest� taikasaunansa
edest�. H�n oli kauhistavan, p��tt�m�n pelon ajamana varmasti
vakuutettu siit�, ett� vanha Reita vainaja, jonka h�n oli tuhonnut ja
i�ksi ainiaaksi luullut kaikkine haltijoineen sitoneensa, nyt oli
noussut haudastaan h�nt� vuorostaan tuhoamaan. ��ni oli Reidan, ja
samalla lailla se oli loveen langetessaan huutanut ja k�sill��n
huitonut. Yksin ei olisi manan alta p��ssyt, ei koskaan omin voimin
ikiunestaan her�nnyt, ellei pappi olisi nostanut romahuttamalla maahan
h�nen vanhan, oman pystytt�m�ns� jumalan. Siit� oli s�ik�ht�nyt, ja se
oli kuoleman lumouksen h�nen silmilt��n luonut ja h�net haudasta
p��st�nyt. Sen hallussa se nyt oli, Kiesuksen papin palveluksessa, jo
el�ess��n oli Kiesusta suosinut ja nyt sen kanssa k�ynyt kuoloaan
kostamaan. Yhdess� he nyt h�nen kimppuunsa k�visiv�t ja h�nen ja h�nen
heimonsa ja koko Karjalan hukkaan veisiv�t.

Kosto oli tulossa, kosto Reidan taposta, kosto Annikin surmasta, kosto
kotohaltijan pilkasta.

V�hitellen Panu kuitenkin s�ik�hdyksest��n selvisi. T�nne ne eiv�t

h�nt� takaa ajaisi, t��ll� ei Reitakaan mit��n mahtaisi, t�ss� kaikkien
salataikain tenhoomassa paikassa eiv�t auttaisi kaikkien Lapin noitain
luotteet, eiv�t pystyisi Kiesuksen miehen kovimmatkaan kirot.

Panulle muistui mieleen jotakin. H�n riensi saunaan, viritti tulen ja

n�ki Reidan vaatteet viel� paikoillaan nurkassa. Vapisevin k�sin nosti
h�n kauhtanan lievett�, ja siell� oli viel� p��kallokin. Mutta k��rme?
--tallella oli sekin, longerteli esiin silm�n rei�st�, ja sen silm�t
kiiluivat tulta vasten, samalla kun kieli aukeilevassa kidassa keh�n�
kehr�si. Mutta jos Reidan henki siis oli yh� h�nen hallussaan, niin ei
se ollut papin hallussa.

Mutta mik� se oli sielt� lovesta puhunut?

Reita se ei ollut.

Putosi kuin painajainen h�nen p��lt��n.

Mutta samassa laskihe toinen ja kahta suuremmalla painolla.

Reidan poika se oli! Itse ei p��ssyt, mutta poikansa l�hetti. Is�ns�

lahjat h�nell� on, ei ole h�nen mahtinsa maan rakoon mennyt: loveen
lankesi ja osasi ennustaa. Se sen oli papin t�nne tuonut, ei olisi
yksin uskaltanut. Se h�net oli saunalle opastanut, is�ns� vanhalle
asuinpaikalle. Se oli kanteleen sein�lt� temmannut ja sill� kansaa
lumota yritt�nyt. Se h�net tulesta pelasti ja tuonne vuorelle vei. Jos
nyt sukuunsa yhtyy ja heimonsa kauan kaivatuksi tiet�j�ksi tekeytyy ...
jos siit� uudelleen valtaan p��sev�t ja Lapin tiedot ja papin tiedot
yhdist�v�t? Ja jos tiedoksi tulee, ett� jo ovat jumalan kaataneet,--ja
Panu n�ki jo toteutuvan sen, mit� aina oli pahimmin pel�nnyt: ett�
valta h�nen k�sist��n juoksee pois ja kansa k��nt�� h�nelle selk�ns�.

Mutta pian h�n oli siit�kin s�ik�yksest� tointunut. Jos on is�

voitettu, niin voitetaan poikakin. Ei kukaan tied� viel� Reidasta eik�
h�nen voimastaan, eik� kukaan siit�, mit� vuorella tapahtui.

Mutta silloin muisti h�n, ett� jumalankuva oli s�rjetty ja riensi

takaisin vuorelle. N�hty��n papin ja Reidan poistuneen, oli h�n varma
siit�, ett� he olivat pakoon l�hteneet. Ja kun h�n tarkasteltuaan
kaatunutta ja s�rjetty� kuvaa huomasi sen pian olevan korjattavissa ja
paikoilleen pystytett�viss�, palasi h�n tyyntynein mielin kotiinsa.

Siell� ei mit��n tiedetty, ei oltu n�hty pappia eik� Reitaa, luultiin

heid�n lumipyryyn eksyneen ja p��tettiin pyry Panun nostamaksi.

Mutta Jormalta sai Panu kuulla, ett� h�n oli papin ja Reidan Karin
majalle hiiht�nyt. Ei ollut Kari kotona ollut, vainoteille sanoi
�itins� h�nen l�hteneen, tiet�m�tt� minne. T�ss� viel� kummia syntyy.
Karilasta oli Jorma miehet Rajavaaralle opastanut, ja siell� �isell�
nuotiolla oli Reita loveen langennut ja kostoa ja kuolemaa Kiesuksen
vihollisille ennustanut ... is�ns� lahjat n�kyi pojalla olevan.

Jorma katseli tarkasti Panua t�t� kertoessaan, mutta Panu katsoi

poisp�in ja murti mustaa haventa.

--Reidan poika! virkkoi Jorma merkitsev�sti ja lis�si:--uhkasivat

takaisin tullakseen!

Mutta Panu kulki mietteiss��n sen p�iv�� ja toisen, ja n�htiin h�nen

arpaa kysyv�n ja yht� mittaa vuorelle hiiht�v�n.

Jo kypsyiv�t h�ness� mietteens� p��t�kseksi. Sota oli Lapinpohjan

reitalaisia vastaan nostettava, ja sukupuuttoon olivat h�vitett�v�t.
Silloin eiv�t salatietoineen ja haltijoineen mit��n mahtaisi, ja yksin
olisi Reita avuton, kun h�nen sukunsa tuki olisi tyhj�ksi tehty. Eik�
silloin olisi sit� taikaa eik� tietoa, joka Panua vastaan tehoisi.

Panu kutsui kokoon miehens� ja esitti asian. Kertoi uudelleen, ett�

vouti oli heid�t kuninkaan mets�st�jiksi ottanut ja antanut luvan
kaikilta muilta er�nk�ynnin kielt��, ja jolleiv�t hyv�ll� tottelisi,
niin olisi pahalla pakotettava. Miehet vastustivat vainotielle
l�htemist�, mutta Panu sanoi tiet�v�ns�, ett� kuninkaan oli tahto se,
ettei kaikki maailma riistaa haaskaisi. Edun oli vouti antanut, mutta
veronkin siit� vaati. Ei jaksettaisi sit� veroa suorittaa, jos ei itse
saataisi ottaa, mit� oli saatavissa. Nyt oli otollinen aika siihen,
mit� oli kauan aikaa mietitty, nyt oli Lapin viimeinen valta
kukistettava. Mene tied�, milloin herrain mieli muuttuu, milloin vouti
puheensa peruuttaa ja tarjoo etunsa toisille...

Sinne t�nne tuumittua p��tettiin niin, ett� ensin kieltosana

Lapinpohjan reitalaisille laitettaisiin ja vainon uhalla ev�tt�isiin
er�� metsist� kaatamasta ja viljaa vesist� pyyt�m�st�. Otollinen oli
nyt aika kaikin puolin, kun hirvenajon aika oli kohta k�siss� ja
peuratkin Lapista rintamaille rantautuivat.

--Kuka sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan? kysyi Kuisma.

--Kuisma sanan saatantahan,

Taru Kuisman kumppaniksi,
itse Ilpo kolmanneksi!

vastasi Panu tekaisten runon runolle vastineeksi--ja hilpein mielin

l�htiv�t sanansaattajat hiiht�m��n Lapinpohjaan.

Mutta surkea oli heid�n tilansa, kun he kolmen p�iv�n kuluttua

retkelt��n palasivat. Vaatteet oli revitty, parrat pahoin sotkettu,
aseet riistetty ja sukset katkottu, niin ett� jalan olivat saaneet
hankia kahlata. Ivalla ja pilkalla oli heid�t otettu vastaan, tarjottu
tuliaisolutta haarikasta, jonka uurteissa madot matelivat, pantu eteen
haisevaa lihaa ja homehtunutta leip��. Pahoin oli Panua pilkattu ja
naurettu ja r�histy h�nen k�skyilleen, ilke�sti olivat ukot urhoja
h�v�isseet, ja viimein oli Kari heid�t koirina ovesta ulos heitt�nyt.

--Kari? huudahti Panu h�mm�styen.

--Kari oli siell�, ja h�n se kaiken aikaa heid�n puolestaan puhui ja

n�m� l�hetti terveiset: �Sano Panulle, pahannimiselle, ettei Kari ennen
p��t��n maahan kallista kuin on Annikki kostettu, eik� sit� katso,
kohtasiko h�net nukkuvana vai valveilla, aseetonna tai aseellisena,
iskik� niskaan vai otsaan, ja saman sanan viek��n voudille, jos
tahtoo!�

--Viel�k� muuta virkkoi?

--N�in k�ski sanoa viel� Kari: �Sano Panulle, ett� reitalaisilla on

vanhempi oikeus mets�nk�yntiin Karjalan saloilla ja ett� miss� hirven,
peuran, ilveksen tai majavan tapaammekin, olkoon vaikka Panun pihassa
tai h�nen pyh�ll� vuorellaan, tapamme kuin omamme!�

--Oliko niit� siell� monta?

--Tupa oli t�ynn� miehi� ja hirvenajoon l�hd�ss� kaikki.

--Saitteko selv�n, minnep�in olivat l�hd�ss�?

--Viel� huuti Kari j�lkeemme: �ja sano viel� Panulle n�in: Hirvenajoon
l�htee koko Lapinpohja, Hirviharjulle rient��, tulkoon Panu sinne
saaliinjaolle ... hirven h�nt�luun h�nelle pyhit�mme!�

--L�hdemmek� saaliinjaolle? kysyi Panu.

--L�hdemme! vastasivat miehet yhteen ��neen.

--Vai otammeko koko saaliin?

--Koko saaliin otamme!

Ja niin pian kuin olivat viimeiset valmistuksensa tehneet, ja Panu

itsens� ja heid�t kaikkia vaaroja vastaan varannut--Kuisma vain ei
varauksista v�litt�nyt--astuivat vainoretkelle l�htij�t suksilleen
t�ysiss� sota- ja mets�stystamineissaan ja l�htiv�t y�n selk��n
hiiht�m��n, ollakseen aamun valjetessa v�ijyspaikallaan Hirviharjulla.
Jormakin liittyi muiden seuraan, mutta aseetonna.

--Mit� ukko miesten mukana tekee? kysyi Panu tyytym�t�nn�.

--L�htee urhojen mukaan heid�n urotekojaan laulaakseen, virkkoi Jorma

pilkallisesti.

XXVIII.

Hirviharju oli kapea, jyrkk�reunainen kannas, keskell� suuria selki�,

jotka se jakoi kahtia niin, ett� vedet vain kaitaisten salmien kautta
olivat toistensa yhteydess�. Kun suuret mets�nel�imet: hirvet, peurat,
ilvekset ja sudet talvisilla retkill��n pohjoisesta etel��n tulivat
selkien pohjoispuolelle ja siell� olivat aikansa oleskelleet,
siirtyiv�t ne harjun honkien suojassa etel�puolelle vesi�. Ammoisista
ajoista oli Hirviharju ollut paras pyydyspaikka niill� seuduin, ja
siihen viritettiin loukkuja, satimia ja verkkoja kapeimmille paikoille
ja sudenhautoja oli useampia l�pi vuoden vireess�. Joka kerta, kun
pantiin toimeen iso ajomets�stys j�rvien ymp�rill� olevilla saloilla,
sijoitettiin osa mets�miehi� Hirviharjulle v�ijyksiin, sill� varmasti
tapahtui aina niin, ett� ahdistetut el�imet lopulta pyrkiv�t harjua
my�ten j�rven toisella puolella oleviin metsiin.

Hiihdetty��n lev�ht�m�tt� talvisen y�n sileit� soita, tasaisia kankaita

ja j�rvenselki�, saapui Panu miehineen p�iv�n sarastaessa Hirviharjulle
v�ijyksiin. Kun hirvenajajat otuksen per�ss� karatessaan, nopeimmat
hiiht�j�t ensimm�isin�, yksitellen olivat saapuneet kohdalle, oli
heid�n kimppuunsa siin� salaa syrj�st� k�yt�v�. Silt� varalta, ett�
useampia tulisi yhdess� jonossa, oli v�ijytyksi� useammissa paikoin
pitkin harjua.

Aamu oli kirkas ja tyyni, ja valkoisilla j�rvenj�ill� ja totisissa

liikkumattomissa metsiss� ei kuulunut hiiskaustakaan, ei et�isint�
��nt�k��n kuuntelevien korviin. Mutta liikkumattomina istuivat
vainolaiset, mitk� lumeen kaivamissaan kuopissa puitten runkojen
suojassa, mitk� kaatuneiden honkien alla valmiina vaikka viikon
odottamaan siin� varmaa saalistaan.

Silloin alkoi kuulua saloilta kaukaa niinkuin jostakin ilmojen takaa

koiran haukuntaa, uikkavata ja kime�t�, niinkuin koira haukkuu silloin,
kun se otusta ajaa. Sinne t�nne kulki haukku muuttuen milloin �k�iseksi
ja r�hisev�ksi, joka oli merkki siit�, ett� otus oli vastarintaan
pys�htynyt, milloin taas jonkin ajan kuluttua kokonaan vaieten--tiet�en
sit�, ett� nopea el�in oli j�tt�nyt ajajansa kauaksi j�lkeens�.

Kaitainen salmi oli mantereen ja ensimm�isen kannakseen kuuluvan saaren

v�lill�. Siin� oli ensimm�inen v�ijym�paikka Kuisman ja er��n toisen
miehen hallussa, mutta v�h�n matkaa heist� ylemp�n� harjulla oli Jorma
piiloutuneena ison hongan haarukkaan varmasti p��tt�neen� antaa Karille
merkin, jos h�n vaaraa aavistamatta t�st� surmansa suuhun sy�ksyisi.--
�Tappakoot sitten minut, jos tahtovat, mutta Karin pelastan�--oli ukko
mieless��n p��tt�nyt.

Haukku oli jo l�hell�, ja jo luuli Jorma hirvien tulevan, mutta

kantautui taas takaisin salolle. Sen sijaan n�ki h�n kaksi hiiht�j��
t�ytt� vauhtia laskevan mets�st� j��lle. Ne kulkivat Kuisman
v�ijytyksen ohi, mutta ei Kuisma liikahtanut. Heid�n tultuaan h�nen
puunsa kohdalle tunsi h�n Aslon ja Hilapan, reitalaisten parhaat
miehet, varustettuina l�msill�, keih�ill� ja jousilla ja n�ht�v�sti
l�htenein� hirvi� vastuuseen. Mit��n pahaa aavistamatta suhahtivat he
puun alitse, jossa Jorma piili, rient�en kannaksen kapeimpaan paikkaan,
asettuakseen sinne otusta odottamaan. Hiljaa ja hievahtamatta istui
Jorma ja kuulosti ... kuului muutamia huutoja ja sitten oli kaikki
hiljaa.

�itel�, ilke� tunne etaisi Jorman syd�nt�... Ett� h�n tulikaan t�nne!
Pois h�n l�htee, pois n�ilt� maailmoilta, kauas korpientakaisiin
korpiin, erilleen kaikesta, pyydystelee ja kalastelee ja kenenk��n
tiet�m�tt� kuusen juurelle kuolemaan kallistuu...

Mutta silloin ulahtivat koirat aivan l�hell� korvessa ja suuri, komea

h�rk�hirvi loikkasi mets�st� rantapensaiden yli j��lle. Se aikoi salmen
poikki kannakselle, mutta pys�htyi yht'�kki� ja vainusi pitk��n ja
ep�luuloisesti eteens�, etujaloillaan lunta potkien. Jorma iloitsi jo
mieless��n, ett� se k��ntyy, ei nousekaan harjulle, vaan oikaisee j��n
yli, jolloin eiv�t takaa tulevat ajajatkaan joudu v�ijyvien
saavutettaviin.

Hirvi tekikin niin ja l�hti pyyh�lt�m��n harjun ohi. Mutta koirain

haukun l�hetess� tuli se kammenneeksi niin l�helle maata, ett� joutui
Kuisman nuolen kantaman piiriin. Jousi r�m�hti, ja tarkasti t�hd�tty
nuoli upposi rintaan lapojen v�liin. Hirvi lyyk�hti polvilleen ja
ennenkuin oli ehtinyt tointua, oli l�ms�n silmukka lent�nyt sarviin ja
Kuisman mets�puukko l�vist�nyt sen syd�men.

Tuskin oli hirvi kaatunut, kun koirat karkasivat j�lki� my�ten mets�st�
esiin ja pyryn� sy�ksyiv�t kaatuneen otuksen kimppuun. Mutta ennenkuin
ehtiv�t luo, huomasivat he tappajat oudoiksi miehiksi ja p��stiv�t
syrj��n karaten �k�isen, ulvovan haukunnan. Kuisma heit� houkuttelemaan
ja suosittelemaan, mutta siit� koirat yh� yltyiv�t.

--Koirat on tapettava ennenkuin meid�t ilmaisevat! huusi h�n.

Mutta ennenkuin h�n oli saanut jousensa vireeseen, olivat koirat

py�r�ht�neet pois ja kiisiv�t t�ytt� kurkkua ulvoen entisi� j�lki��n
mets��n.

R�hin�n kuultuaan oli Panu j�tt�nyt v�ijym�paikkansa ja rient�nyt

haukkua kohti, ja v�hitellen tulivat siihen muutkin miehet. Kuultuaan,
mit� oli tapahtunut, oli h�n heti selvill� siit�, ett� h�nen hankkeensa
oli mennyt myttyyn. Is�nti��n vastuuseen rient�v�t koirat tulevat heit�
varoittamaan, eiv�tk� he en�� k�y ansaan.

--K�yk��mme mies miest� vastaan, ei ole minusta salamurhaajaksi! sanoi

Kuisma.

--Ei reitalainen koskaan avotaisteluun antau.

--Jos Kari lienee heid�n joukossaan, ei meille saalistaan

mielisuosiolla heit�.

--Karia vastaan en tappele.

--Enk� min�.

--Pois t�st� piiloon! komensi Panu.--Kyll� min� Karin hoidan, kun te

muita vastaan puolenne pit�nette, mutta yksi j��k��n hirven luo.

Ja Panu selitti tarkoituksensa olevan, ett� kun reitalaiset, jotka

varmaankin tulisivat ainakin salmen rannalle ottamaan selkoa siit�,
mit� oli tapahtunut, n�kisiv�t vain yhden miehen saaliin kimpussa,
tulisivat he sit� anastamaan. Kun kaikki ovat koolla, silloin laukaisee
joka mies nuolensa ja sitten hy�k�t��n heid�n kimppuunsa ja nujerretaan
viimeiseen mieheen.

Kuisma j�i saalistaan vartioimaan ryhtyen sit� nylkem��n, ja kaikki

muut vet�ytyiv�t h�nen �skeiseen suojukseensa suuren kaatuneen kuusen
taa niinkuin ampumavarustuksen taa, josta voi n�hd� kaikki, tulematta
itse huomatuksi.

Ja taas oli kaikki hiljaa, kev�inen talvitaivas oli korkea ja sininen,

ollen siell� t��ll� vain hienojen, tyynen ilman kutomien pilviharsojen
peitossa, jotka Jorman niihin katsahtaessa n�yttiv�t ik��nkuin
odottavan jotakin. Jormakin istui muiden miesten mukana kuusen
suojassa. Kuiskasi h�n siin� hetken aikaa istuttuaan Joukon korvaan,
joka oli ollut is�ns� kanssa v�ijyksiss�:

--Tapettiinko ne molemmat?

--Tapettiin.

--Kuka tappoi?

--Taru ampui Asloa syd�meen; siihen kaatui... Is� ampui Hilapan.

--Ent� Ilpo?

--Kun kaatuivat, niin Ilpo l�i kirveell� takaraivon puhki.

--Sill� sen omalla nuolellako se Aslon ampui?

--Sill� ampui ... sel�st� tuli k�rki ulos.

--Vaiti siell�! k�hisi Panu latvapuolesta ja pudisti kirvest��n.

--Oliko ilo n�hd� ihmisi� tapettavan? kuiskasi viel� Jorma Joukon

korvaan, mutta Jouko ei uskaltanut vastata--h�nen poskensa vain
v�r�hteliv�t niinkuin olisivat repeill� tahtoneet suupielist� ja
silm�kulmista.

V�ijyksiss� olevat miehet t�hysteliv�t kuin yhten� silm�n� salmen

poikki toiselle rannalle, mist� hirvi oli tullut ja karistanut
tullessaan kuin mustan portin lumiseen mets��n.

Yht'�kki� karkasivat koirat taas esiin korvesta ja alkoivat Kuisman

n�hty��n hurjasti haukkua. Kohta heid�n per�ss��n ilmaantui Kari
kyyrysiss��n oksien alla hiipien ja heti h�nen takanaan toisia miehi�,
jotka kirjavista lappalaislakeistaan tunnettiin reitalaisiksi.

He n�yttiv�t vartovan, vet�ytyiv�t takaisin n�ht�v�sti tuumimaan ja

laskeusivat hetken kuluttua eri paikoista j��lle, j�ttiv�t suksensa
mets�n rantaan ja l�hestyiv�t sitten puolikeh�ksi muodostuneessa
riviss� ammuttua hirve�.

Kuisma ei n�kynyt olevan heit� huomaavinaan, veti vain rauhallisesti

nahkaa hirven koivista. H�n oli melkein saarroksissa, kun nosti p��t��n
ja virkkoi:

--Ka, tulkaapa miehet auttamaan, ett� saan vuodan irti konin sel�st�.

--Kenen luvalla sin� muiden riistaa nyljet? kysyi Kari.

--Oma on tappamani.

--Miss� ovat Aslo ja Hilappa?

--En ole n�hnyt.--Ka, k�yk�� l�hemm�!

--Hirvi on meid�n!

--Ei ole teill� lupa en�� n�ill� mailla mets�st�� ... kuulittehan
voudin k�skyn.

--Kuulit vastauksemmekin.

--Siit, koirat!

--Ei ole minulla vihaa vastaasi, Kuisma, enk� tahdo pahaa sinulle, jos
astut suksillesi ja l�hdet siivolla kotiisi, virkkoi Kari.

--Huono olisin mies, jos omani antaisin... Mutta jos ette ilman
tyytyne, niin tuoss' on osanne--siin� viimeisist� tarjouksistanne!--ja
Kuisma nakkasi palasen likaista per�suolta semmoisella tarkkuudella,
ett� se sattui l�himm�ist� miest� suoraan silmiin.

Silloin lenn�hti l�ms� Karin tarkasta k�dest� Kuisman kaulaan ja vet�isi

h�net kyljelleen maahan.

Mutta samassa suhahti parvi nuolia ilmassa kuin yhden jousen ampumina,
ja Kari n�ki kolme miest��n horjahtavan hangelle. Ja heti sen per�st�
hy�kk�si rannalta mieslauma esiin.

N�hty��n Panun tulevan ja k�sitetty��n siin� silm�nr�p�yksess� koko

h�nen juonensa, muistaen Annikin ja kaiken kavaluuden ja konnuuden,
karkasi Kari h�nen kimppuunsa kirves ojona. Tappara sattui tapparaan,
tulta iskiv�t ter�t, mutta luiskahtivat ohi otsasta, johon kumpainenkin
iskunsa t�ht�si. Panu tavoitteli puukkoaan, mutta ennenkuin sai sen
irti, oli Kari rynn�nnyt h�neen sylin, ja kuin koirat kieriv�t he
lumessa milloin polvillaan, milloin seisoallaan, milloin pitk�n��n
maassa, vuoroin p��ll�, vuoroin alla, estellen toisiaan ter�asetta
esille saamasta.

Samanlainen sylin ottelu syntyi toistenkin miesten kesken, ja pyryn�

p�lisi lumi verisen hirven ymp�rill�, mutta nopeat, vikkel�t,
vetre�j�seniset reitalaiset luiskahtivat pian kankeampien
vastustajiensa syleilyst� ja l�htiv�t nopeasti kuin k�rp�t kiit�m��n
pakoon. Syntyi kilpajuoksu j��ll�, ristiin rastiin suikkelehtivat
vainottavat, ollen milloin edess�, milloin takana, takertuivat
jalkoihin, iskiv�t syrj�st� haavoja puukoillaan, mutta v�istiv�t itse
aina taitavasti t�hd�ttyj� iskuja ja p��siv�t yh� l�hemm� mets�nrantaa,
pyrkien sinne suksiensa luo.
Panu yksin kieriskeli viel� Karin kanssa lumessa, koettaen turhaan
irtautua vimmastuneen nuoren miehen syleilyst�. Tappaa ei h�n tahtonut
Karia, oman heimon miest�, pel�ten toisten tyytym�tt�myytt�. Saatuaan
h�net vihdoin alleen huusi Panu Kuismaa avukseen Karia sitomaan.
Kuisma, joka ei ollut ottanut osaa koko taisteluun, vaan mist��n
v�litt�m�tt� jatkanut hirven nylkemist�, jonka h�n piti omana
saaliinaan, riensi k�ytt� tuomaan. Mutta kun Panu n�ki reitalaisten
olevan pakoon p��sem�ss�, heitti h�n Karin irti ja riensi miestens�
j�lkeen huutaen:

--Iskek�� joka mies, �lk�� ainoatakaan hengiss� p��st�k�!

Mutta kun Kari tunsi itsens� vapaaksi, hyp�hti h�n polvilleen, tempasi
j��lt� kirveen ja aikoi karata Panun j�lkeen. Kuisma seisoi v�liss� ja
tapasi h�nt� l�ms�n silmukalla. Silloin suhahti kirves ilmassa, ja p��
halaistuna lyyk�hti Kuisma henget�nn� hangelle.

Karikin tahtoi est�� reitalaisten pakoa.

--Kostakaa, miehet, kostakaa! huusi h�n ja sy�ksyi verist� kirvest�

heiluttaen heid�n apuunsa.--Annikki kostakaa! Reidan kuolo kostakaa!
Sukunne surmat kostakaa!... Voi raukkoja!

Turhaan huusi h�n. Kuullessaan Panun ja Karin huudot, h�tk�htiv�t Panun

miehet ja katsahtivat taakseen. Reitalaiset p��siv�t hetkeksi rauhaan,
saavuttivat suksensa ja pelastuivat mets��n.

Yksin j��neen� ja huomatessaan, ettei h�n en�� mit��n mahtaisi ja ett�

Panu viel� nytkin oli p��ssyt h�nen k�sist��n, raivautui Kari
v�istyvien miesten v�litse ja katosi h�nkin mets��n.

Panu oli karannut viimeisten pakenijain j�ljest� mets��n huutaen viel�

kerran muille, ett� seuraisivat h�nt�. Mutta sakea n�reikk� ja syv�
lumi estiv�t h�nt� pitemm�lle p��sem�st�.--Vainottavat olivat
nuljahtaneet h�nen k�sist��n kuin talvikot kiviraunioon. Juuri kun
jaloissa py�riv�t, ei ole j�lke�k��n n�kyviss�.

Miehet olivat kokoontuneet kaatuneen Kuisman ruumiin ymp�rille, kun

Panu palasi mets�st�. Kolmesta nuolten haavoittamasta reitalaisesta oli
vain yksi kaatunut, toiset kaksi olivat taistelun aikana tointuneet ja
kadonneet.

Mutta niinkuin ei mit��n olisi viel� menetetty eik� mit��n

vastoink�ymist� tapahtunut, k�vi Panu jakamaan k�skyj��n.

Hirvi nyljettiin nopeasti ja lihat k�tkettiin mets��n. Kuisma

nostettiin pulkkaan ja kaksi miest� m��r�ttiin h�nt� kotiin vet�m��n.
Muiden tuli seurata Panua reitalaisten j�lkeen Lapinpohjaan, jossa
heit� oli uudelleen ahdistettava.

--En yht� ainoata henkiin j�t� ... en niin kauan kuin t�m� k�si
tapparata heiluttaa!

H�n oli ulkoa n�hden rauhallinen, mutta silmiss� hiillosti kiihko ja

vika, jota ei kukaan uskaltanut vastaan sanomalla ilmiliekkiin
yllytt��. Vanhastaan tiesiv�t h�nen toverinsa, ett� h�nt� semmoisina
hetkin� oli hiiskumatta seurattava.
--Ent� Jorma? kysyi Panu, kun t�m� muiden l�ht�� tehdess� seisoi
liikkumatonna paikallaan.

--Jorma j�� kuolleita hautaamaan, vastasi Jorma s�vyis�sti ja

surullisesti.

--Tullet Lapinpohjaan, niin saat lis�ty�t�, kun t��lt� loppuu,--vastasi

Panu pahansisuisesti naurahtaen.

--En luule minua siell� tarvittavan. Et heit� saavuta.

Kun Panu seuraavana iltana--y� oli t�ytynyt nuotiolla lev�t�--saapui

reitalaisten kyl��n Lapinpohjassa, ei n�kynyt siell� ainoatakaan el�v��
olentoa. Reitalaiskyl�n matalat majat, jotka oli korkean kalliorinteen
alle rakennettu, olivat autiot. Pienell� kukkulalla suuren kuusen alla
oleva jumalankuva oli poissa ja sen sijalla oli risuja poltettu. Kaikki
muutkin merkit osoittivat, ett� asukkaat olivat l�hteneet matkalle,
jolta eiv�t kohta aikoneet palata. Syv� porojen polkema tie l�hti
viem��n suoraan pohjoista kohti.

--Sinne meniv�t! virkkoi Ilpo, ja Panu arvasi h�nen ajatuksensa sit�

kysym�tt�.

Sinne olivat menneet viimeiset Karjalan lappalaiset ja vieneet

haltijansa ja salatietonsa, jotka Panu oli aikonut heilt� heid�t
viimeiseen mieheen h�vitt�m�ll� anastaa. Kovin oli keskener�isesti
p��ttynyt kauan haudottu hanke.

--Sinne meniv�t!

--Sinne olivat menev�tkin ... n�ytet��n tiet� taipaleella!

Miehet n�kiv�t Panun irroittavan kirveen vy�st��n, veist�v�n lastuja

kunkin majan ovenpielest� ja ker��v�n ne kokoon kunkin kynnyksen eteen
sen sis�puolelle. Arvaten sit� taian teoksi seurasivat he tarkasti
toimitusta. Nyt teki Panu tulen tervaiseen tappurasoihtuun, py�r�hytti
sit� p��ns� p��ll� kolme kertaa, kiersi kolmesti huoneryhm�� ja loihti:

Pala Lappi lapsinesi,

Pimentola poikinesi,
syty synkk� syntyinesi,
tapa Turja tietoinesi,
suistan sun suin sytehen
ty�nn�n sun p�in tulehen,
polvin kuumihin poroihin!

Kolmatta kierrosta tehdess��n pisti h�n lastukasat tuleen, ja pian

hulmusivat lappalaisten saunat ilmitulessa, ty�nt�en ensin ovista ja
rei'ist� paksua, sakeata savua ja sitten heleill�, r�iskyvill�
liekeill� punaten takana kohoavaa kalliosein�� ja sen harjalla kasvavia
k��kkyr�m�ntyj�, jotka n�yttiv�t kuin kauhistuksesta ep�toivoisiin
liikkeisiins� j�ykistyneilt� olennoilta.

Silloin kuului miesten tuleen tuijottaessa vuorelta liekkien yli huuto

kuin huuhkajan suusta--sit� seurasi ��ni kuin ulvovan suden--ja
yht'�kki� nauroi harakka.

S�ps�ht�en vet�ytyiv�t miehet tulen piirist� ulomma ja n�kiv�t vuoren

laella suuret poronsarvet ja niiden edess� lappalaisen miehen t�ydess�
tulen valossa. H�n huitoi k�sill��n, pui nyrkkej��n alas palavia
huoneita kohti ja manasi:

--Hoi, Panu pahanniminen, Lemmon saastainen siki�... Reidan tapoit,

Annikin anastit, surmaan olisit sy�ssyt koko sukumme suuren, tappanut
Tapion lapset ... meilt� tietosi opit, ei sinulla omia ollut ... yh�
enempi himosit ... et saanut siruistana, et siruistana!

--Kuka sin� olet, hullu mies? huusi Panu yl�s vuorelle.

--J�in sinulle hukkaasi huutamaan... Pois l�hemme, kauas kulemme ...

pois viisautemme viemme, ikip�iviks' piilotamme! Meid�t luulit
tappavamme, oman tietosi tapoit, oman onnesi pilasit, h�vitit heimosi
onnen! Erehdyit, iso is�nt�! Kun lintu edest�si lent��, Lappiin lent��
--kun kala apajastasi katoo, Lappihin katosi--kun orava oksalle
kurahti, pois Karjalasta kurahti! Kirotut sinun mets�maasi, kirotut
kalavetesi! Riista juoksi rinnallamme, er� eill�mme eh�tti, hiiret
heit�mme sinulle!

Panu l�hetti nuolen h�nen j�lkeens�, mutta se ei osunut. Yh� kiihtyen

huusi ��ni vuorelta tulen ja savun l�pi:

--Kiesus kiusaksi sinulle, ristin hiisi heimollesi! Helvetti sun

haudaksesi, tulip�tsi pojallesi! Pappi Panulle sijahan, kirkko talosi
tanhualle! Lapin luulit polttavasi, oman pirttisi poltit! Kuule
viimeinen vihani: huuhkaja kun huutanevi, sulle hukkaa huutakohon, kun
susi ulvonevi, sulle surmaa ulvokohon, kun harakka nauranevi, sulle
nurja naurakohon!

Huuhkaja huusi vuorella, susi ulvahti, harakka nauroi, ja kun tuulen

henki taivutti tulta ja savua syrj��n, oli kirooja kadonnut.

Oli Panu aikonut y�ns� viett�� sytytt�miens� nuotioiden ��ress�, vaan

ei k�rsinyt j��d�. Komensi miehet suksilleen ja l�hti taakseen
katsahtamatta kotiaan kohti hiiht�m��n.

Itsekseen j�iv�t sytytetyt lapinsaunat korven keskess� palamaan,

paloivat synkki� kummastuneita kuusia valaisten ja punaten korkeata
kallion sein��; putosivat katot, luuhistuivat sein�t, sammui tuli
sammumistaan, kitker�� savua tupruten, haihtui savukin y�n ollen
kiukaiden ymp�rilt�, jotka mustina muistomerkkein� j�iv�t kertomaan
karkoitettujen lappalaisten viimeisist� asuinpaikoista Karjalan
kankahilla.

XXIX.

Koko talven on Kari metsi� harhaillut rauhaansa l�yt�m�tt�.

Ennen keikkuivat mets�t iloisina h�nen ohitsensa, kun h�n loivia

rinteit� hiihti, seisoivat lehdot lempein� ja yst�v�llisin� h�nen
edess��n, ja onnellisina ja levollisina siintiv�t lumiaukot h�nen
jalkainsa alla, kun h�n vaarojen huipuilta niit� silm�ili
hiihd�nn�st��n huoahtaen. Joka puun juurella oli h�n hyv�n haltijan
n�kevin��n, joka aholla sinipiiat h�nen edell��n keijuivat. Laulullaan
h�n heit� hyvitteli ja aina uusilla virsill� omaa mielt��nkin
ilahutteli. Nyt seisoivat salot synkkin�, peikot puun juurilla
jurottivat, sy�j�tt�ret soilla ja mailla h�nt� seurailivat, ei tehnyt
mieli vaarojen rinteit� nousta, eiv�tk� laulut pakahtuvan poven huolia
helpottaneet. Kullervona h�n kulki kostotuumia hautoen.

Ei ollut h�nen pyynnist��n eik� mets�styksest��n. Ansamailleen kun

sattui tulemaan, maahan repi pyydyksens� ja ne mets��n sirotti. Kun
riistan j�ljet l�ysi, l�hti toki sit� ajamaan, mutta v�h�n aikaa
seurailtuaan kesken j�tti. Joskus kun sattumalta jotakin edest��n
ampui, kotiinsa sen kantoi �idille ruuaksi, y�t� viipyi majallaan,
unetonna vuoteellaan ujui ja l�hti taas aamun tullen harhailemaan.

Korpikosken niskaan h�n aina lopulta p��tyi, riisui suksensa jalastaan

siin�, miss� voudin reen j�lki viel� h��m�tti lumen alta, kulki kosken
rannalle kivelle, mink� vieritse kuohut vaahtop�in� vy�ryiv�t ja mist�
Annikki oli aaltoihin sy�ssyt. Seuraili siit� rantaa my�ten, johon oli
syv�n j�ljen polkenut, suvannon reunaan, otti puuta vasten
pystytt�m�ns� pitk�n riu'un ja haroi sill� j��h�n hakkaamiaan
avannoita. Mutta ei h�n mit��n l�yd�, ei nouse Annikki aalloista.

Y� yll�tt��, tuisku ja tuuli kohisee kilvan kosken kanssa. Poistua

t�ytyy Karin, ja h�n l�htee taas hiiht�m��n, hiiht�� j�rvi�, maita ja
metsi�, kiert�� Panulaa ja pyh�� uhrivaaraa, v�ijyy kuin mets�rosvo,
paras nuolensa kaaren p��ll�, mutta ei tule t�ht�imeen se, jota h�n
odottaa. Vartijansa on velholla. H�n tiet��, miss� vaara uhkaa, ja
toisia teit� kiert��. Eik� Kari usko h�nt� vastaan mit��n voivansa,
voimakasta, taikainsa tukemaa noitaa vastaan, jonka antama isku yh�
viel�kin h�nen p��t��n pakottaa.

Kun saisi avukseen jonkun, kun l�yt�isi kostotoverin jostakin? Ei ole

Jormasta, rauhan on mies. Ei muistakaan heimon miehist�. Eik� ole
Annikilla sukua elossa.

Silloin muisti Kari reitalaiset Lapinpohjassa ja riensi sinne.

Masennuksissa olivat Lapinpohjan miesten mielet. Tukalaksi oli olo jo

heille k�ynyt Panun valtaan tultua. Miss� vain voitiin, heille kiusaa
tehtiin: poroja laitumilta vietiin, riista usein edest� ammuttiin,
pyydykset h�vitettiin, parhaat kalavedet anastettiin ja tierauhaa
h�irittiin. J�k�l�kin alkoi loppua, kun kuloksi oli isot alat kankaita
poltettu. Ja jo puhuivat he l�hd�st��n pohjoisemmille maille.

Eiv�t suostuneet sotaa nostamaan, eiv�t uskaltaneet Panua vastaan

k�yd�. Yltyiv�t kyll� Karin puheista sen verran, ett� Panun kiellon ja
uhkaukset kuultuaan h�nen sanansaattajiaan h�p�isiv�t, mutta eiv�t
olisi en�� kiert�miens� hirvienk��n ajoon uskaltaneet l�hte�, jos ei
Kari heit� siihen kiihoittanut. Suin p�in pakenivat pois, j�ttiv�t
kaikki ja olisivat tahtoneet h�netkin mukanaan vied�.

Jo miettikin Kari n�ilt� mailta l�hte�kseen, mutta muisti taas j��n

alla koleassa koskessa olevan Annikin, muisti Panun kostamatta olevan,
muisti voudin viel� el�v�n ... ja hyv�sti� heitt�m�tt� l�hti ja
Korpikoskelle riensi.

Yh� kohisi se yht� kolkkona, yht� ilkkuvan keltaisena. Tuossa oli

Annikki voudin reest� riuhtautunut, tuossa oli hankeen harpannut,
tuohon huivi j�i, tuohon kenk�, tuossa kaatui, tuossa suin p�in koskeen
sy�ksyi.
Ja kosken niskasta kulki Kari suvannolle vanhaa polkuaan, haroi ja
haki, mutta ei mit��n l�yt�nyt, ei Annikki aalloista noussut.

Kosto taas karmaisi mielt�. Vouti el�� viel� ja talossaan rehentelee!

Majalleen taas riensi Kari valmistuakseen voutia kostamaan ennenkuin

kev�t rikkoisi kelin. Uuden teki jousen, kaaren raudasta rakensi, sel�n
vaskesta valoi, ett� kantaisi nuolen, korpin h�yhenill� sulitetun ja
k��rmeen mustissa mujuissa kastetun ilki�n rintaan, joka Annikkia
v�kivallalla vastaansa pusersi--eik� ilki� siit� nousisi.

�iti poikaansa varoitti l�htem�st�, itki l�htiess� vetre�t vetoset,

ver�j�lle saattoi ja siit� kauan h�nen j�lkeens� katseli.

Mutta kun Kari retkell��n voutia kostamaan kosken niskaan tuli, n�ki
h�n kev�isen auringon jo suvantoa aukoneen ... tiesi, milloin jo virta
peitteens� loisi ja Annikki alavesiin painuisi! L�yt�m�tt� j�isi,
hautaamatonna harhaileisi, ei ikin� rauhaansa saisi...

Kostoretki j�i, eik� Kari p�iv�ksik��n kosken varrelta poistunut.

Suvanto hylk�si j��ns�, mutta ei Annikkia n�kynyt. Mutta toisen kosken
alla oli isompi suvanto niinkuin pienoinen j�rvi, jossa j�� oli viel�
vahvaa ja johon ylh��lt� tulevat j��lautat pys�htyiv�t r�ykki�iksi ja
korkeiksi padoiksi. P�iv� sit�--v�h�n sulatti, y�kylm� enemm�n kovensi.
Keskell� suvantoa oli pienoinen saari, koivuja ja haapoja kasvava, ja
siihen Kari majan laittoi ja odotti.

Maat sulivat, vaarain rinteet paljastuivat, ja hele�sti paistoi

kev�inen aurinko, ja ensimm�iset vesilinnut istahtivat koskeen kuohujen
alle. Joutsenkin tuli, ui l�helle saaren rantaa ja Karin havumajan
edess� kahak�teen souteli. Kohta h�net l�yd�n, arveli Kari.

Mutta liikkumattomana, harmaana ja synkk�n� jurotti viel� suvannossa

saaren ymp�rill� kovan talven rautaj��.

Silloin, er��n� kuutamoisena y�n�, kun Kari kotona k�yty��n taas

koskelle palasi, oli koski paisunut niin, ett� sulavesi jo huuhteli
suvantosaaren rantoja ja j�� lautoissa liikahteli. Astuttuaan
venheeseens�, jota oli kev��n kuluessa kosken rannalle varustellut,
souti h�n sill� saareensa. J�� helisi ja sihisi, vesi oli ty�nt�nyt
j��teleit� rannalle, toi toisia ja irtautti entisi� yh� kohotessaan.

Pieneen poukamaan saaren alla, jossa veden kulku takavirtaan kiersi,

oli ajautunut j��lautta, ja sen sis��n oli Annikki hautautunut
j��tyneen vaahtovaipan sis��n, jonka koski kuohuistaan oli talven
pitk�n h�nen ymp�rilleen kehr�nnyt. Niinkuin kirstussa, k�det rinnan
p��ll�, h�n rauhallisesti siin� lep�si muuttumatonna ja kirkkaan,
suojelevan j��n ymp�r�im�n� niinkuin olisi silm�ns� vain uneen
ummistanut.

Maihin Kari h�net nosti, havuilla peitti ja l�hti �idille sanaa

viem��n. �iti vei sanan Jormalle ja Jorma Panun em�nn�lle.

Kun n�m� kolmisin koskelle saapuivat, oli Kari koivun ja haavan v�liin
haudan kaivanut, havuilla ja hienoilla sammalilla sen sisustanut ja
siihen Annikin laskenut. Karin �idin antamissa kihlavaatteissa h�n
lep�si, kasvot it��n, ett� tilaltaan joka aamu armaan auringon nousevan
n�kisi. Karin �iti oli tuonut mukanaan poikansa pyyt�m�n karhuntaljan,
ja siihen k��rittiin pieni ruumis. Pantiin mukaan v�rttin� ja tulukset,
pata pienoinen ja tuohivakkanen, Jorman tekem� ja kirjauksilla
koristettu, jossa oli ev�it� parhaita, piiraita ja rieskoja, toiset
puolet Panulan em�nn�n, toiset Karin em�nn�n leipomia, pitk�n matkan
varaksi varatuita.

Laski Kari viel� kanteleensakin lemmittyns� kupeelle.

--Eth�n kanneltasi ainoata? kysyi Jorma.

--Ei ole soitostani en��, ei iloistani, vastasi Kari.

--Ilokanteleesi entisen hautaan laskenet, soitto suurempi surustasi

viri��, lis�si Jorma.

Toi Kari tuohia, valkeita ja sile�pintaisia, jotka oli kosken rannalta

koivuista kiskonut ja kattoi niill� haudan. Loivat sitten sanaakaan
sanomatta Kari ja Jorma mullan hautaan, naisten istuessa toisen
toisessa p��ss� hautaa, hiljaa itkien ja hunnut silmill� ruumiitaan
huojutellen.

Kun hauta oli t�ytetty, kuusenhavuilla peitetty ja keh� kauniita,

kosken hiomia kivi�, sileit� kuin helmi�, kummun ymp�rille ladottu,
istahtivat Kari ja Jormakin haudan viereen kivelle. Silloin k�vi Panun
em�nt� koivuun kiinni, joka vainajan p��n pohjissa kasvoi, ja sit�
halaillen valitti:

--Voi ainoiseni, Annikkini, lempilapseni, tyt�r tuiretuinen, onneton

sinuas:--hoidin, huolehdin �idit�nt�, sanatonta vaalin, varjella
koetin--maan alle maireheni, kosken kuohuihin kultaseni, silm�ter�ni
suosittuni--voi omani, voi iloni, sinua ik�ni kaiken, elinik�ni suren,
huolin, hoilaelen...

Hiljaa nyyhkytt�en vaipui vaimo istualleen puun juureen, jolloin Karin

�iti halasi haapaa ja itki ja n�in valitti:

--Voi toivottuni, tytt�reni, voi lapseni laatuiseni, syd�nk�pyni,

katsottuni, turpehen alainen ainoiseni--toivoin liekun liikuttajaksi,
kehtosien keinuttajaksi, iloksi �itteni yksin�isten--sinne katosit
kaunoiseni, kainoseni, suistuit surujen suurihin suvantoihin, et tule
takaisin ilmoisna ik�n� ilmoille n�ille ihaloille, kovin kurjille
kujille, et pihoillemme pahaisille, armas Annikki omani...

Jorma oli asettanut kanteleensa polvilleen ja virkkoi:

--Itkek��tte te; en min� itke. En katso kuolemaa kamalaksi, ilo mieleni

t�ytt�isi, kun t��lt� p��sisin. Kadehdin Annikkia, jonka autuaitten
asunnoissa jo vaeltavan tied�n. N�in h�net y�ll� unessa, laulan teille
uneni.

Ja Jorma lauloi:

--Sousin suoduilla vesill�,

melon mets�rantaisilla,
siell' oli niitty niemen p��ss�,
aho vetten viertehill�,
aholla impyet ihanat,
niemen p��ss� mets�nneiot,
sinipiiat pienet, suuret
siin� iloja pitiv�t,
 karkeloa kassap�iset
siell� Annikki ylinn�,
hienohelma heilumassa
parissa mets�n parasten,
mets�n impien iloissa--
Ei oo kuollut, ei kaonnut,
ei vesihin vier�ht�nn�--
Ota, poika, pyydyksesi,
Kari, jousesi kopaise.
Sua oottavi omasi,
sua impyes, ilosi,
viljateille vied�ksens�,
kupehellas kulkeaksi--
Otti Mielikki omaksi,
tytt�reksens� Tapio--
Hyv� siell' on ollaksensa,
asuaksensa ihana.

Kari istui allap�in, vesi vier�hti h�nen silm��ns� Jorman laulua

kuullessa.

--Laula, Karikin, hyv�stisi, laulu mielt�si lohduttaa, s�vel syd�mesi

sulattaa.

Kari tarttui kanteleeseen, odottaen h�nt� muut katselivat. Vanhan

lempilaulunsa lauloi Kari:

--Yks oli yst�v� minulla

t�m�n ilman kannen alla,
yksi armas ainokainen
koko kolmessa kyl�ss�--
Kun sa istuit, maa iloitsi,
kun k�vit, k�ki kukahti,
kussa seisoit, sein�t paistoi,
kussa tanssit, tanhut keikkui--.
Tuost' olet tullut, tuost' mennyt,
tuossa istunut aholla.--

Mutta yht'�kki� parkaisi kieli pahasti niinkuin olisi katkennut,

ilke�sti ulvahti kannel, luotaan Kari sen heitti ja hypp�si pystyyn.

--K�yk�� purteen, pois l�hdemme!

H�n souti heid�t maihin, heitti hyv�stit �idilleen ja k�ski menn�

kotiin.

--Minnek� aiot?

Heitti hyv�sti Panun em�nn�lle, ja kun Jormaa halasi, virkkoi:

--Hoida �iti�ni, jos en palaisi.

--Tokihan palannet?

Ei vastaa Kari, majaansa menee, ottaa aseensa ja ne purteensa kantaa.

Potkaisee purtensa rannasta ja itse siihen hyp�ht��, niin ett� suvanto
kokan alla vaahtona irvist��. Melaan tarttuu ja kuohuihin kolmilautansa
ohjaa suvannon alle kadoten.
Sanattomina seisovat Jorma ja vaimot, eiv�t mit��n puhu, kosken kohinaa
kuulostavat--niin silloin sirahtaa ilmassa iloinen ��ni, ja jo viritt��
ensimm�inen kev�tpeippo iloisen viserryksens� suvantosaaren koivussa
Annikin haudalla.

XXX.

On l�mmin kev�inen p�iv�, ensimm�isi� toukokuun helteit�, jolloin

aurinko vesipuroina ajaa edell��n viimeisi� lumen t�hteit� notkoista ja
korpien katveista. Tulvillaan on Kontokosken suvanto, ja sen rannat
ovat mets�n rajaan asti veden alla. Koski itse kuohuu ylt'yleens�
yhten� ainoana vaahtovy�n� ahtaitten kallioiden v�liss� suvantoon
sy�stess��n, v�lkkyen p�iv�npaisteessa, n�kyen kaikkialle Kontoj�rven
taloihin ja kuuluen et��lle ymp�rill� oleviin metsiin.

Talonsa rappusilla istuu kuninkaan vouti eik� saa vaahdon v�lkett�

silmist��n eik� aaltojen ��nt� korvistaan. Katsomattaan h�n sen n�kee,
kuuntelemattaan kuulee h�n sen kohinan.

Voudilla on lohipato koskessa, sinne h�n on l�hd�ss�, mutta on

istuutunut rappusilleen ja asettanut kalahaavinsa viereens� maahan,
unohtuen siihen.

Ennenkuin vouti ilmaantui huoneesta, syti renkipoika rautapikalla

viimeisi� j��tik�it� lankkuaidan kupeelta varjopaikoista. Keitti�n oven
edess� tomuttivat talon naiset vaatteita ja karhunnahkoja, ripustellen
niit� nuorille tuulettumaan. Mutta kun vouti istui rapuilleen, h�visi
renkipoika ja katosivat naiset. Ei suvaitse vouti v�ke��n, ei sied�
haastelua eik� toimintaa ymp�rill��n. Vaiti ovat koiratkin kahleisiinsa
sidottuina koppiensa edustalla portin pieless�. �sken h�nti��n
heiluttivat, kalauttivat kahleitaan, mutta paneutuivat pitk�kseen, kun
eiv�t vastausta saaneet, ja seuraavat nyt silmill��n is�nt��ns�,
uskaltamatta l�sn�oloaan ilmaista.

Synkk�n� istuu vouti rappusillaan ja untelona lyhyen aamiaisleponsa

j�lkeen. Ei ole ollut pitk��n aikaan voudin levosta �ill�, ja levoton
on h�nen unensa p�iv�ll�kin. Tuuheat, otsan yli kulkeneiden myrskyjen
koukistamat kulmakarvat luovat l�htem�tt�m�n varjon raukeihin silmiin.

Musta on ollut voudin mieli siit� pit�en, kun karhun taposta

Korpivaarasta palasi. Milloin h�n p�iv�kausia joi ja hurjasti temmelsi
uhaten s�rke� itsens� ja talonsa v�en; milloin jurotti pitk�t ajat,
p�iv�t ja y�t huoneessaan ottamatta ket��n vastaan ja ket��n luonaan
k�rsim�tt�. Em�nt�piika Pirkko ei saanut tulla n�k�s�llek��n. Ei
suvainnut h�n silmiens� eteen muita kuin Helunan, nuorimman
palvelijansa, jonka oli saunoittajakseen korottanut kohta syd�nmaalta
palattuaan. Mutta kun sattui, ajoi h�netkin ulos, niinkuin olisi
pahaahenke� luotaan ajanut. Hell�, hyv�, nuori ja kaunis oli Heluna, ja
l�mpim�sti l�i h�n l�ylyn. Hetkeksi sai h�nen kanssaan vouti
viihdykkeen verilleen--mutta ei ollut Annikin veroinen.

Sill� koko talven on vouti Annikkia viereens� vaikeroinut. Sen hipi�

oli niin hieno, vartalo niin solakka ja hento ja kuitenkin niin
joustava--pois ponnahti reest�, nahkasten alta ja pelasti itsens�. Ei
l�hde mielest� neito, jota ei omakseen saanut, y�t ja p�iv�t polttaa
kuin sammumaton jano.

Kiroo vouti kipuaan, mutta ei auta kirous eik� kiukku ... ei sammu jano
juodessakaan ... noiduttu h�n on ... kiroissa on, Lapin naisen
kiroissa, vieraan veren kiroissa.

Luuli niist� jo p��sev�ns�, kun Helunan otti. Mutta tuhatta tulisemmin

polttaa vuoroin kiukku, vuoroin kaiho, j�yt�� ja kaivaa.

Omatuntokin kalvaa, viattoman, syytt�m�n tyt�n henki huutaa kostoa,

huutaa tuulessa, huutaa pyryn huminassa pimein� talvi�in�. Eik� ole
ket��n, kenelle kertoisi ja huoliaan haastaisi. Papin kanssa on vihoin,
toisiaan panettelevat, miss� liikkuvat. On tullut varoituskirja
kuninkaalta ja toinen papille piispalta, ett� sovussa el�k��t
virkamiehet ja yhdess� valtakunnan ja kirkon asioita ajakoot. Ja kun on
monta y�t� ja p�iv�� kuninkaan sanantuojan kanssa juonut, haettaa papin
luokseen, sovintoa tarjoo ja pyyt�� rippi�. Mutta ei anna pappi rippi�
p�ihtyneelle, kahdenkertaisena painaa vain kirouksen taakan hartioille,
ja entist��n isommassa vihassa eroavat.

Vouti alkaa pel�t� pahoin k�yv�n, pelk�� henke��n, pelk�� Lapin noitain
nuolia ja salavihoja. Saatuaan tiet�� papin rengin Reidan Annikin
veljeksi, noudattaa h�n h�netkin luokseen kerran keskell� y�t�, kun
eiv�t unet ota tullakseen ja n�yt vaivaavat. �lk��n veli kostoa
sisarensa t�hden tahtoko ... ei tahtonut surmata, ei koskeen hukuttaa,
omakseen olisi ottanut, aviokseen, voudin rouvaksi korottanut.--�Ota
kaikki, mit� tahdot, kunhan lumoista p��st�t, kirosi py�rr�t!� hourii
vouti vuoteellaan, silm�t p��ss� hajallaan ja tukka pystyss� seisten.
Mutta ei saa Reita sanaa suustaan, hoipertuu, ovensuuhun kaatuu
tainnoksiin, k�si��n huitoo ia kirkuu kostoa voudille ja Panulle ...
Siit� on noussut kauhea h�t� ja h�lin� talossa ja kuiskeita kyl�ss�. Ei
ole voudin armonaika pitk� ... sen n�hnette viel�, ett� paha pian
omansa ottaa.

P�iv�t pitenev�t kev��n tullen, y�t lyhenev�t, eiv�tk� peikot p�iv�ll�

ahdista niinkuin �ill�.

Mutta silloin alkaa Kontokoski kohista, p�iv� p�iv�lt� yh� kovemmin,

kev�tvesien paisuessa. Voudista on, kuin kaikki syd�nmaan vesien vihat
siin� kiehuisivat ja h�nelle kiukkuaan keitt�isiv�t ja kuin tuhotun
tyt�n ��ni h�nelle siin� kostoa huutaisi. P�iv�ll� valkean keltainen
kuohu ei l�hde h�nen silmist��n, y�ll� ulvoo se h�nen korvaansa
suljettujen ovienkin l�pi.

Jo suuttuu vouti itseens�, soudattaa itsens� uhalla kosken alle, panee

kaikki miehens� patoa tekem��n, itse padon p��ll� seisoo kuin ikeen�
sen niskassa. Mutta minne h�n katsoo, vasten koskea tai my�ten, aina on
kuin ilkkuva ilme aalloissa, on kuin kuohuista nousisi milloin jalka,
milloin polvi, milloin selk� vilahtaisi, tai menn� hulahtaisivat mustat
hapset. Lohi lenn�hytt�� itsens� ilmaan �k�isimm�st� kuohusta kiven
kupeelta. Ei ollut lohi, oli neito kalan hahmossa, aave Annikin
n�k�inen... Ja siit� l�htien syyt�� vouti veteen kaikki kalat, jotka se
padosta haaviinsa saa, heitt�� olkansa yli koskeen.

Hulluksi alkavat katsoa voutia h�nen oman talonsa v�ki ja vieraat.

Kuiskaillen hiipiv�t naiset taas askareillaan pihan per�ll�, eiv�t

uskalla ��neen puhua, mutta pit�v�t h�nt� yhteisest� tuumasta silm�ll�,
ja aina on Heluna l�heisyydess� valmiina juoksemaan luo, jos herra
huutaa. Padolleen h�n on taas l�hd�ss�, istuu siin� eteens� tuijottaen,
vierell��n kalahaavi, jota ei usko kenellek��n muulle, pihaan tuopi sen
rannasta, kamariinsa viepi ja jalkapohjiinsa nurkkaan vuoteen taa
asettaa--kaikki muutkin haavit on h�vitt�nyt ja kielt�nyt ket��n
padosta pyydyst�m�st�.

Helunaa on vouti soutajanaan pit�nyt, eiv�t muut kelpaa. Helunan t�ytyy

aina olla saapuvilla, milloin h�nt� huutaa, ja nukkua y�ll� h�nen
ovensa edess�. Ei monta sanaa vouti h�nelle virka, usein herjaa h�nt�,
ajaa h�net usein piesten pois, mutta ei salli loitoksi poistua. Ja
hell� on Heluna herralleen, k�rsii n�yr�sti kohlut, ei kyll�sty
Pirkonkaan kiukkuun, vaalii kuin tyt�r sairasta is��. H�n yksin tiet��,
mik� voutia vaivaa: on kuullut h�nen y�ll� nimi� huutavan ja asioitaan
unen houreissa haastavan.

--Heluna! huutaa vouti yht'�kki�. Mutta ennenkuin Heluna huoneen

suojasta joutuu, vaikka juosten rient��, hypp�� h�n jo pystyyn ja
karjaisee uudelleen:--Heluna, herjan siki�!--Vie airot rantaan!

Heluna ottaa airot porstuan kupeelta ja aikoo menn�.

--�l� mene, sanoo vouti. Tule t�nne ... ka, �l� pelk��, en min� nyt
ly�.--Ymp�rilleen katsellen kuiskaa vouti tyt�lle:--N�itk� sin� mit��n
eilen, kun istuit venheess� kosken alla? N�itk� koskessa mit��n ...
n�itk� sen alas tulevan?

--En min� n�hnyt.

--Jos n�et, et saa sanoa kenellek��n. Ka, mene nyt ... mit� siin�
seisot ... en min� ly�!

Heluna l�hti, ja vouti otti haavin h�nkin l�hte�kseen.

Silloin r�h�htiv�t kahlekoirat portilla vimmatusti haukkumaan, ja kun

vouti k��ntyi, n�ki h�n Reidan seisovan ulkopuolella uskaltamatta tulla
sis��n.

--Siit, koppiinne, koirat! Onko sinulla minulle asiaa? huusi vouti.

--Voudille on asiaa, kuiskasi Reita luo tultuaan.

--Mit� asiaa?--Ep�luuloisin silmin katseli vouti tulijaa.--Pappiko

l�hetti?

--Pappi l�hetti. Lupasi tulla puheilleen...

--Vai lupasi tulla puheilleen! Sano sin� papillesi, ett� ennen menen
kaksin kerroin helvettiin kuin... Mit� sinulla on kauhtanasi alla?

--Puhuttelisin kahden kesken.

--N�yt� t�nne, mit� sinulla on siin�!

--En n�ytt�isi, jos muut n�kev�t.

Vouti katseli p�lyen ymp�rilleen, sitten vet�ysi h�n porstuaan suojaan.

--No, sano nyt!

Vastaukseksi veti Reita k��reen kauhtanansa alta, avasi sen ja n�ytti
voudille puusta tehty� nukkea, joka oli vaatteella verhottu.

--Mik� se on?

--T�ll� on kauhtana teid�n kauhtananne verasta ... hattu on kuin teill�

on talvella, ja t�m� lanka t�ss� vy�t�isten ymp�rill� ... eik� se ole
teid�n vy�st�nne?

Vouti tarkasteli nukkea, ymm�rt�m�tt� mit��n, mutta h�nen vaatteestaan

oli kyll� sen kauhtana ja h�nen talvivy�st��n oli lanka, joka oli
sidottu sen ymp�rille.

--Mutta mit� t�m� merkitsee?

--Se on varoitus.

--Mik� varoitus?

--Se on tehnyt teid�n kuvanne.

--Kuka?

--Joku, joka tahtoo teid�t tuhota.

--Hulluko sin� olet? Vai mit� kujeilet?

--T�ss� on reik� l�pi ruumiin, ja siin� oli t�m� rautainen nuoli, ja

sill� oli t�m� isketty kirkon oveen. Se, joka on t�m�n tehnyt, tahtoo
ilmoittaa, ett� teid�t tappaa,--mist� yhytt��.

--Ja mist� sin� sen tied�t?

--Tied�n, ett� sen t�m� on merkki. Ei tahtonut varoittamatta tappaa,

vaan nyt tappaa, mist� tavoittaa.

Vouti muisteli nyt h�m�r�sti joskus jotakin sen tapaista kuulleensa,

ett� kun lappalainen aikoo tappaa jonkun vihamiehens�, laittaa h�n
nuken sen n�k�isen, ampuu nuolen l�pi ja asettaa l�ydett�v��n paikkaan
ja sill� lailla varoittaa.

Ensin v�l�hti h�nen p��h�ns�, ett� uhkaus oli papilta, sitten, ett� se
oli Reidalta itselt��n, ja h�nen kasvonsa jo julmistuivat. Mutta
rev�istess��n kauhtanan nuken p��lt�, huomasi h�n sen kolmikulmaiseksi
rievuksi, jommoinen h�nelt� oli Annikin kanssa taistellessaan johonkin
reslan naulaan revennyt ... ja nyt h�n alkoi ymm�rt��.

--Mist� l�ysit t�m�n rievun? kysyi h�n taas Reitaa ep�illen.

--En ole min� l�yt�nyt...

--Etk� t�t� tehnytk��n?

--En ole.

--Kuka sen on tehnyt?

--Sit� en tied�.
--Koirillani sinut revit�n, jos valehtelet!

--Revit�, jos tahdot, seh�n on tapasi palkita.

--Et siis tahdo kostaa sisartasi sin�? Horroksissa huusit kostoa?

--En tied�, mit� horroksissa huutanen.

--No, mene sitten... Kuule, �l�h�n mene! Tunsitko sisaresi?

--Pienen� pahaisena muistan.

--Et isona n�hnyt? Tuntisitko, jos lohena vedest� nousisi? Tule

mukaani, menn��n padolle haavimaan. Soh! Mars, lurjus!

Vouti heitti nuken haaviin ja l�hti rantaan. Reita seurasi h�nt� kammo
mieless��n sit� outoa tulta, joka voudin silmiss� paloi.

XXXI.

Pappilan tuvan sein�m�ll�, herttaisen paisteen siihen hellitt�ess�,

istuu Anna Olai, Martinus Olain nuori rouva, kev��n ensimm�isist�
l�mpimist� iloiten. Ruoho jo vihert�� pihamaalla, k�rp�set surisevat,
v�st�r�kit keikkuvat maassa ja katoilla, ja kiuru visertelee kirkon
kohdalla korkealla ilmassa.

Kev�t on tullut kuin taikavoimasta. �sken oli t�ysi talvi, nietokset

huoneen korkuiset, taivas pilvess�. Siit� aukeni taivas, p�iv� paistoi,
hanget sulivat, ja poissa oli talvi. Poissa oli siis viimeinkin
kaikkine kammoineen, painajaisineen ja sielua ja syd�nt� v�ristytt�vine
viluineen.

Yksin oli Anna-rouva saanut suurimman osan talvea olla. Martti kulki
pit�j�ll�, kaukaisissa kyliss� vaelteli palavan uskonsa ja intonsa
ajamana. Ei rouva h�nt� siit� est�nyt en��, ei moittinut, mutta pelk�si
h�nen pitkille taipalille uupuvan, useinkin yksin er�maan kylien v�li�
hiiht�ess��n, kun ei en�� Reitaakaan tahtonut mukanaan pit��, sitten
kun se s��nn�llisesti joka y� tainnoksiin kaatui, vaikka olisi hankeen
kaatunut.

Jotakin outoa oli sill� retkell� tapahtunut; uuvuksissaan, melkein

puolikuolleina sielt� palasivat; osan kertoi pastori, mutta ei
n�ht�v�sti kaikkia vaarojaan. Rouva uskoi varmaan, ett� sen pahan
noidan ty�t� oli Reidan tauti. Ja siin� uskossa Rampa-Riitan �iti h�nt�
vahvisti, tuli v�h�n v�li� pastorin poissa ollessa siit� h�nelle
ilkkuen puhumaan. Siit� saivat, kun meniv�t isoa tiet�j��
ahdistamaan... Reita sai jo osansa, viel� pastoriinkin nuoli iskee,
iskee silloin, kun v�himmin varoa tiet��.

Mutta ei h�n nyt en�� mit��n pel�nnyt, talvi oli ohi, p�iv� paistoi,
kotona oli nyt taas Martti, kirkossa tuolla rippikoulua pit�en. Oli
niin valoisaa, oli taas niin turvallista olla, ja mieli rauhallisena
ryhtyi h�n ty�h�ns� alttariliinaa ompelemaan, kuunnellen samalla
kev�tlintujen laulun helin�� ymp�rill��n.
Huomio ompelukseensa kiintyneen� ei h�n kuullut, kuinka Rampa-Riitan
�iti hiljaa hiipi huoneen nurkan taitse ja varovin askelin h�nt�
l�heni. Vasta kun kuuli ryk�isyn vierell��n, s�ps�hti h�n
s�ik�yksest��n hiljaa huudahtaen. Siin� se taas oli tuo pahasilm�inen,
katkerakielinen nainen, tietysti taas samoine ainaisine asioineen.

--Eih�n minua pel�t� tarvitse, enh�n min� mit��n pahaa kellek��n,

virkkoi vaimo houkuttelevalla ��nell�. Saanko istua t�h�n viereesi?

--Miksi tulit taas, vaikka pastori on kielt�nyt? vastasi rouva siirtyen

toiseen p��h�n penkki�.

--Kielt�nyth�n on, pois ajanut, mutta min� vain tulen. Tulin taas sinua
katsomaan, silm�ini iloksi sinua katselen, olet niin maire ja ihana,
solakka kuin karitsa ja hipi�si hieno ja valkea kuin yksi�inen kerman
riitta, anna, kun k�tt�si hivelen.

--Mene pois!--ja rouva vet�isi kiivaasti pois k�tens�. Vaimo siirr�hti

v�h�n loitommalle.

--�l�h�n suutu ... ja itkun sekaisella ��nell� virkkoi h�n:--Kaunis

olet, mutta miksi lie syd�mesi niin kova; et tahdo auttaa, vaikka
voisit.

--Olenhan jo monta kertaa sanonut, etten sille asialle mit��n voi.

--Voisit sin�, kun tahtoisit. Kun oikein pyyt�isit, niin rukoilisi

Riitan puolesta, panisi koko seurakunnan polvilleen ja parantaisi...
Riitan min� kuoriin kantaisin.

--Ei auta toisten rukoukset, ja jos Jumala tahtoo, voi parantaa

ilmankin.

--Auttoihan ennen ... hurskas erakko, joka ennen vanhaan kuului t�ll�
paikalla olleen, niin kun pani k�det p��lle ja rukoili koko
seurakuntansa polvistuessa, niin avun sai. Ka, miksei voisi terveeksi
rukoilla, kun kipe�ksi kirosi!

--Ei h�n tahdokaan, kun noitiin turvasit.

--Siit� minua aina soimaatte,---vaimo purskahti itkuun,--vaan kun ei,

raukka, liikahtamaan p��se, ei, onneton, osaa tarpeitaan pyyt��, suu
v��r�n� itkee ja silmill��n vain apua anoo. Ei k�rsi syd�meni n�hd�.
Terve jo oli, jaloillaan seisoi, mutta kirousta s�ik�hti ... sit� ennen
viel� omin voimin istualleen p��si, nyt ei j�sen v�r�hd� ... ettek�
tahdo kurjan puolesta rukoilla, vaikka teit� Jumala kuulisi!
Syd�mett�mi� teit�nne!

--Puhu itselleen pastorille, en min� mit��n voi.

--Puhu itselleen! Enk� ole puhunut! Vaan mit� tekee t�m�: ulos ovesta
ajaa, ei tahdo kuulla, ei n�hd�. Kelvoton on, paha h�net perik��n!

Rouva nousi poistuakseen.

--�l� mene, �l� viel� mene! rukoili taas vaimo.

--Jos sill� tavalla panettelet pastoria, saat heti menn� tiehesi.

--Enh�n panettele, en sano mit��n pahaa. Kuule, ota t�m� huivi!--ja
vaimo veti poveltaan esiin vanhan kuluneen liinan.

--Mit� min� sill�?

--T�m� on Riitan ristihuivi ... siin� kasteelle kannettiin ... se oli

p��ss��n, kun ripille meni. Ota se ja pist� salaa alttariliinan alle.
Kun rippiviinaa siunaa, sit�kin samalla siunaa. K��rin sen sitten
l�mpimilt��n Riitan ymp�rille ... siit� nousee ja paranee.

H�n oli ty�nt�nyt huivin rouvan eteen. Rouva heitti sen inholla maahan
ja huudahti:

--Hyi sinua, pyh�n sakramentin saastuttaja, kirkon rangaistuksen olisit

ansainnut, jos kertoisin!

Vaimo tempasi huivin maasta ja hullu, kiihkoinen ilme silmiss��n astui

h�n eteenp�in kumarassa ja k�det suorina kupeellaan rouvaa kohti, sylki
maahan ja huusi:

--Hyi itse�si, hyi pappiasi ja sen pappisi Jumalaa, jotka ette

mihink��n kykene! Maltahan, kun Panu tulee ... taudit teihin ajakoon,
tuhot teihin nostakoon! Syd�met�n olet, mutta ei ole lasta sinulla ...
etk� saa ... usko sanani, ette saa ... soisin saavasi ja sen k�siisi
kuolevan ... vaan jos ei kuole, �lyt�nn� el�k��n, vaivaisena
vaeltakoon!

Kyyneliin purskahtaen lyyk�hti rouva istualleen penkille ja itki

hermostunutta itkua, niin ett� h�nen hento ruumiinsa vavahteli. Kun h�n
rauhoittui siksi, ett� voi katsoa ymp�rilleen, n�ki h�n vaimon
kadonneen. Talossa ei ollut kotona ket��n muita kuin h�n. Ottaen
alttariliinansa, joka oli jo melkein valmis, l�hti h�n k�ym��n
kirkolle.

H�nt� pudistutti viel� menness��nkin, mutta sitten alkoi h�nt�

s��litt�� tuo onneton ihminen. Ent� jos h�n olisi oikeassa, ent� jos
kaikkien yhteiset rukoukset sent��n voisivat sen ihmeen saada aikaan?
Miksei voisi koettaa? Mutta joka kerta, kun h�n siit� puhui ja sit�
ehdotti, moitti Martti h�nt� ankarasti. Semmoinen oli Jumalan
kiusaamista, sanoi h�n, se oli sit� vanhaa pakanallista ja paavillista
taikauskoa, joka oli h�vitett�v�, juurineen nyhdett�v�.

Tultuaan kirkolle kuuli h�n miehens� ��nen hele�n� ja voimakkaana

siell� rippikoululaisille puhuvan ja istuutui rappusille odottamaan.
Puolip�iv� oli kohta k�siss�, ja silloin p��st�� h�n heid�t hetkeksi
lomalle.

Pastori kuului juuri puhuvan ensimm�isen k�skyn johdosta ja

selvitt�v�n, mit� vierailla jumalilla ymm�rret��n.

--T�ll�kin paikalla, puhui h�n, on vieraita jumalia palveltu ennenkuin

tieto oikeasta Jumalasta t��ll� asuntonsa otti ja heid�t karkoitti.
Pakanain jumalia on t��ll� palveltu, Lempoja, Haltijoita, veden
hirvi�it� ja Maahisia rukoiltu ja niille uhrattu. Paavin pyhimyksi�,
jotka eiv�t muuta ole kuin tavallisia syntisi� ihmisi�, ovat esi-is�mme
sokeudessaan kumartaneet.--Mutta miten kuuluu nyt ensimm�inen k�sky?

H�n odotti vastausta, mutta kun ei sit� kuulunut, sanoi h�n sen itse.
--�Min� olen Herra sinun Jumalasi; ei sinun pid� muita jumalia pit�m�n
minun edess�ni. Ei sinun pid� tekem�n sinulles kuvaa eik� jonkun
muotoa, niitten kuin ylh��ll� taivaassa ovat, eli niitten, jotka
alhaalla ovat maan p��ll�, eik� niitten, jotka vesiss� maan alla ovat.�

Oppilaat tarttuivat yksi toisensa per�st� sanoihin kiinni, ja lopulta

kaikki niihin yhtyiv�t yhdeksi ainoaksi isoksi ��nen hymin�ksi.

Kun hymin� vaikeni, kuului taas pastori puhuvan:

--Niin sanoo Herra, ja se on h�nen korkein ja pyhin ja ankarin

k�skyns�. Mutta kuinka t�m� Herran Jumalan korkea k�sky viel� t�n�
p�iv�n�, kuin on, t�ytet��n ja noudatetaan? Ei kaukana t��lt�, ei
edemp�n�, kuin ett� teist� jokainen sinne voi menn�, t�m�n Herran
huoneen omalla alueella, asuu viel� ihmisi�, joita ainoastaan
ep�jumalan palvelijain nimell� oikein kutsua voimme. Herran k�sky�
rinnassani totellen min� menin heille ainoan Jumalan sanaa julistamaan
ja heid�n inhoittavan puisen ep�jumalansa maahan kaasin. N�l�ll� ja
vilulla he minut ensin tappaa aikoivat, niinkuin teille jo ennen
puhunut olen, tulella he minua el�v�lt� polttamaan k�viv�t ja salaa
heid�n noitansa p��lleni karkasi. Mutta silloin nosti Herra kuin ihmeen
kautta nuorukaisen itsest�ns� todistamaan ja kostoa velholle uhkaamaan,
ja karkoitti velhon h�nen omalta uhripaikaltaan. Ja yh� viel�kin puhuu
Herra saman nuorukaisen suun kautta, jonka is�n velho tappoi, jonka
sisaren surmaan h�n syyp�� on, yh� kostoa ja rangaistusta h�nelle,
ep�jumalan palvelijalle ja kuvain kumartajalle, huudattaa. Kenen
korviin h�n huutaa? Kenenk�p� muun kuin meid�n kaikkien, jotka
kristittyj� olemme ja joille perkeleitten ja lempojen valta on
kauhistus, mutta jotka Jumala on asettanut kunniaansa puolustamaan ja
valtaansa maan p��ll� tukemaan. Meit� kaikkia Jumala muistuttaa, mutta
etenkin teit�, jotka valmistutte h�nest� itsest��n, h�nen hengest��n ja
verest��n osallisiksi tulemaan. Miss� siis tavannettekin h�nen
valtakuntansa vihamiehi�, heid�n vehkeens� paljastakaa. Ellemme
ep�jumalan palvelijoita pois karkoita, Jumalan vihan meid�nkin
p��llemme kokoamme. Usein olemme t��ll� Suomen maassa maallisia
vihollisia vastaan saaneet taistella, jotka kotomme ja kartanomme,
tavaramme ja lapsemme tulella ja miekalla h�vittiv�t. Aika voi tulla ja
kenties l�hell�kin on, jolloin meid�n Jumalankin vihollisia vastaan on
aseihin tartuttava. Sill� emme ainoastaan siten h�nen ensimm�ist�
k�sky��n t�yt�, ett� itse emme ep�jumalia kumarra, vaan meid�n
velvollisuutemme on est�� muutkin sit� tekem�st�.

H�n lopetti siihen, ja hetken kuluttua tulvahti rippikansa kirkosta

ulos. Joukossa oli nuoria ja vanhoja, parrakkaita ik�miehi� ja
sile�kasvoisia poikia, jotka pastori eri haaroilta pit�j�� oli
opetettavikseen kutsunut. Rouva, joka puheen aikana oli astunut
kirkkoon ja istunut ovensuuhun, tunsi pari niist�kin pojista, jotka
vasta markkinamessussa olivat kasteensa saaneet. Kynnyksen yli ulos
astuessaan kuului er�s heist� huutavan:

--Min� en velhoja pelk��--tuossa kun olisi, niin tappaisin!

Iloisena, silmiss� tuo omituinen hehkuva ilme, joka niiss� n�kyi aina
silloin, kun mieli oli t�ynn� h�nen teht�v�ns� innostusta, tuli
Martinus Olai vaimoaan vastaan.

--Kuulitko, kun heille puhuin? kysyi h�n.

--Kuulin, vastasi t�m�--mutta miksi heit� sent��n niin vihaan

kiihoitat? Onko se hyv�?

--En kiihoita vihaan. Mutta innostuttaa tahdon nuoret, saada heist�

pois pelon ja kunnioituksen tiet�jiin. Yksin en mit��n voi. Tahdon
heid�t mukaani l�htem��n, tahdon saarnata ristiretke�. Kun miehiss�
menemme, on sanallani toinen voima. Voi tulla puolustuskin
tarpeelliseksi, kun k�yn heid�n uhrilehtonsa h�vitt�m��n. Panu
kiihoittaa my�skin. Silt� vanhalta miehelt�, Jormalta, josta olen
kertonut, kuulin, ett� Panu on ikuisen vihan minua kohtaan vannonut.
H�n itse on kiinni otettava, jos ei muuten taivu. Nuoret miehet
puolelleni tahdon, vanhat eiv�t uskalla, yksin en voi.

--Voithan olla oikeassa. Minua vain niin peloittaa. Rampa-Riitan �iti

oli taas luonani. H�n minua kirosi ja sadatteli. Miksi olet niin kova
h�nelle?

--Mutta, hyv� yst�v�, olenhan niin usein selitt�nyt, ett� jos se ei

onnistuisi ... ihmeet ovat harvinaisia ... ja olenhan muuten tehnyt
kaikki, mit� voi tehd�, olen puhutellut h�nt�, olen h�nelle ripin
antanut ja h�nen kanssaan rukoillut. Enh�n ole niin kova kuin sanot.
Luja ja taipumaton t�ytyy olla. Olen t�n��n ojentanut sovinnon k�tt�
voudille.

--Oletko? Olen siit� niin iloinen, onhan h�n kuitenkin niin onneton
ihminen.

Olai kertoi, mink� merkillisen kalun h�n oli kirkon oveen naulattuna
l�yt�nyt ja miksi h�n oli Reidan voudin luo l�hett�nyt ja mill�
terveisill�.

--Mutta kuka se voi olla, joka h�nen henke��n uhkaa?

--Sit� en tied�. Yleinen on viha h�nt� vastaan. Ehkei se ollutkaan

muuta kuin pahaa pilaa; mutta kun Reita luuli tiet�v�ns�, niin tahdoin
k�ytt�� tilaisuutta.

H�n on muuten, Reita, pyrkinyt p��st�kseen kotipuoleensa, saloille

saarnaamaan, sanoi hengen k�skev�n, ja min� olen ajatellut antaa h�nen
menn�. Tuolla h�n tulee ... miksi h�n juoksee noin? Mit� se on?

He olivat tulleet pappilaan ja n�kiv�t Reidan juoksevan, mink� kerkesi,

voudin talolta p�in, samalla kun voudin rannasta kuuluvat huudot ja
voivotukset tiesiv�t, ett� jotakin outoa oli tapahtunut.

--Vouti putosi koskeen! huusi Reita heng�styksiss��n pihaan tultuaan.

Heid�n rient�ess��n voudin rantaan kertoi h�n, mit� oli voudin pihassa
tapahtunut ja ett� vouti oli vaatinut h�nt� mukaansa koskelle. Sinne
tultua komensi vouti Helunan j��m��n kosken alle ja siin� edestakaisin
suvannossa soutelemaan. Itse h�n meni padolle ja alkoi haavillaan
vimmatusti sotkea vett�, kun sai haaviinsa suuren lohen, joka potki ja
telmi niin, ett� haavi repesi ja lohi p��si padon laidalta putoamaan
kalliolle. Silloin se sulin k�sin sen kimppuun ja sai puristetuksi
syliins� ja alkoi huutaa:--Se on Annikki ... se on Annikki ... tule
pitelem��n, ettei p��se!--Mutta silloin vihelsi joku, niinkuin olisi
nuoli ilmassa lent�nyt, ja vouti parkaisi ja levitti k�tens� ja p��sti
lohen, joka sel�ll��n, vatsa valkeana v�lkkyen, ui alas kuohuista ja
vouti j�ljess� menn� pullikoiden kivien v�liss� kuohujen keskess�.
Kun Martinus Olai ja Reita joutuivat rantaan, n�kiv�t he Helunan
soutavan voudin ruumista maihin. N�hdess��n voudin koskeen suistuvan
oli h�n soutanut vastaan ja saanut lahkeesta kiinni, juuri kun virran
laine ruumista nosti ja toinen alkoi painaa. Ruumis vedettiin maalle,
ja hiljaa ja ��nett�m�sti itkien alkoi tytt� esiliinallaan kuivailla
kuolleen kasvoja ja vett� valuvaa partaa. Tarkastaessa huomattiin
voudin sel�ss� hartiain v�liss� nuoli, jonka lehteen oli sidottu t�yht�
mustia hiuksia, naisen hiuksia.

Rampa-Riitan �iti oli muiden mukana juossut rantaan. N�hty��n ruumiin

alkoi h�n ulvoa:

--Ripitt� kuoli, ripitt� kuoli! Synteihins� saastainen kuoli!--ja

n�hty��n papin huusi h�n:--Sinun on syysi!

XXXII.

Kev��n tullen, kun kirret kankailta sulavat, kun mahla puun suoniin
kihahtaa ja lehti luomensa aukaisee, her�� haltijakin eloon talvisesta
unestaan, virkoo kuin perhonen ja pyrkii siivilleen. Ja silloin on
sill� n�lk� ja jano pitk�n paaston j�lkeen ja silloin se vaatii uhrinsa
ja otollisin mielin sen vastaanottaa. Silloin on suurien kev�tuhrien
aika.

Laumoittain on Karjalan saloilta, miss� Panulan tiet�j�n valtaa

tunnustetaan, useampien p�ivien kuluessa rient�nyt kansaa pyh��
uhrivuorta kohti, jonka korkea koivu ja kuusiset rinteet n�kyv�t kauas
yli soitten, j�rvien ja toisten matalampain kukkulain. Toiset ovat
tulleet j�rvi� soutaen ja yl�vesist� koskia alas viiletellen, toiset
jalkaisin vanhoja uhripolkuja, jotka hiekkaisia harjanteita
noudattelevat ja pitkospuita my�ten suosalmekkeiden poikki oikaisevat.

Ei miesmuistiin ole uhrikansaa niin runsaasti saapunut, ei sitten

vanhain suurten Panujen. Yht� mittaa, �in ja p�ivin, toitottelevat
tulijain tuohiluikut saloilta ja vesilt�, pajupillit soivat, ja
lepp�torvet lurikoivat. T�ynn� ovat talot vierasta, tuvat, aitat,
sannat ja ullakot.

Runsain uhrin ovat he tulleet, isoja uhriel�imi� suuremmat suvut

tuoden, pienempi� pienet, eik� kukaan ole tyhjin k�sin tullut, sill�
hyv� on ollut vuosi ja suuret saaliit ja osansa on haltijalle
annettava.

Tavattoman hyvin oli talvimets�stys ja kev�tpyynti onnistunut niin

mets�n kuin vedenkin viljan.

Ei ollut keskener�inen Lapinretki pitk�ksi aikaa saanut Panun mielt�

masennetuksi. Karkoitettu oli reitalaiset ja i�ksi p�iv�ksi n�ilt�
mailta ajettu, jota kaikki kansa jo kauan oli toivonut. Kiitosta sai
Panu siit� heimoltaan, eik� Jorman tekem� suruvirsi �viattomain
vainosta� kenenk��n korvaan tarttunut, sill� ainainen oli ollut riita
reitalaisten kanssa.

Eiv�tk� reitalaisen kirotkaan, jotka oli l�htiess��n hyv�stikseen

heitt�nyt, n�kyneet mihink��n tuntuvan. Ei toteutunut ennustus viljan
v�henemisest�. Oli p�invastoin, niinkuin olisi koko Lappi Karjalan
saloille ja kankaille aarteensa tyhjent�nyt. Hirvi� ja peuroja
ilmaantui laumoittain Panuj�rven ymp�rille, niiden j�ljess� tuli susia,
ilveksi� ja ahmoja. Ja kun lunta oli sauvalla mitaten metsiss�, oli
riista helppo saavuttaa. Suurempi kuin koskaan ennen muistettiin
olleen, oli saalis t�n� talvena ollut.

Kaikki se luettiin Panun ansioksi. Lapin tieto oli h�nell� takanaan,

reitalaisten mets�onnen oli anastanut, papin oli peloittanut ja isot
edut itselleen ja heimolleen voudilta hankkinut. Ei ollut h�t��
el�ess�, kun semmoinen mies heimon asioita johti.

Ja taitavasti oli Panu mets�styksen j�rjest�nyt. Eiv�t miehet

yksitellen hiiht�neet, eiv�tk� taloittainkaan er�n ajoon l�hteneet,
vaan kaikki heimon miehet yksiss� tuumin ja yhteisen neuvonpidon
mukaan. Miehiss� otukset saarrettiin, nopeasti k�vi ajo, kun ajajat
vaihtuivat, toiset j�lkeen rient�en, toiset vastuuseen ja huonoimmat
hiiht�j�t kaadetun riistan kotiin kantaen.

Eiv�t karhut p��sseet k�sist� karkaamaan, uupuivat hirvet, ja turkki

nujerrettiin susien, ahmain ja ilvesten sel�st�. Miehi� my�ten saaliit
jaettiin ja sai osansa nyt vanha Patvakin ja nurisemasta lakkasi. Niin
oli taas otuksen ajo k�ym�ss� isolla voimalla kuin ennen esi-is�in
aikana ja viel�kin isommalla kuin ennen, sill� kun ajoaika p��ttyi, ei
isomman elukan j�lke� en�� l�hitienoilla tavattu. Muista erill��n ja
muihin yhtym�tt� kulki Jorma, nurkuen liikaa haaskausta, ennustellen
Tapion tyytym�tt�myytt� ja mets�nviljan v�henemist� vastaisina vuosina.
Mutta Jormaa pilkattiin, naurettiin horisevalle ukolle, joka ei ota
silloin, kun annetaan.

Kaikki saapuivat nyt Panulaan h�rkineen, lehmineen, hiehoineen,

lampaineen ja lintuineen, ja ne, jotka eiv�t voineet el�v�� uhrattavaa
kaukaisista kotipaikoistaan kuljettaa, toivat muuta tavaraa, jolla
vaihtoivat uhriel�imi� l�hemp�n� asuvilta, niin ett� oli kuin markkinat
Panulan tanhualla. Kaikki uhrattavat elukat vietiin heti tultua pyh�lle
vuorelle laitumelle, sill� niin vaati vanha taika, ett� uhrinaudan piti
saada haltijain omaa hein�� maistaa ja heid�n omista l�hteist��n juoda
ennenkuin teurastettavaksi vietiin. Nuoret pojat, kirjavilla nauhoilla
koristetut, pantiin Joukon johdolla pyh�� karjaa paimentamaan.

Paljon oli ty�t� Panulla uhrip�iv�n aattop�ivin�. Panulan suuressa

tuvassa otti h�n vastaan sairaita, jakoi l��kkeit�, paranti, teki
taikoja, kyseli arpaa ja sen vastauksia tulkitsi, myi taikakaluja ja
kannuksia ja opetti uusia taikoja: uusia kalataikoja ja uusia
karjataikoja t�m�n kes�n varalle. Aamusta varhaisesta my�h�iseen iltaan
h�n tuvan per�penkill� istui, ollen tuvan luukut suljettuina ja tuli
takassa palaen. Ja yksi oli v�ijyv� vihollinen ja paha haltija, josta
sanoi kaiken pahan t�n� vuonna tulevan: �Ristin-Kiesus, papin peikko,
sit� vastaan kun varainnet, et muita vaaroja varanne�.

* * * * *

Mutta jo rusottaa kev�taamu ihana. Y�n lyhyen ovat laulurastaat

uhrivaaran viidakoissa vihellelleet, aamun koittaessa yltyv�t kaikki
Mielikin k�k�set koivujen latvoissa kukkumaan. Hiirenkorvalla
helottavat koivut Uhrivaaran rinteill�, tyyni on taivas, ja tyynet ovat
vedet kev�ist� voimaansa yli rantainsa tulvehtien. Ei ole uhrikansa
hennonut silm�� ummistaa. Kantelot rannoilla hel�htelee, kirjavissa
vaatteissaan parveilevat nuoret pihoilla ja penkereill�, siell� t��ll�
syttyy risukokko palamaan ja toitahtaa tuohitorvi tulien ��rest�.

Talonsa pihalla j�rjest�� Panu uhrikulkuetta liikkeelle l�htem��n.

El�imet on illalla kytketty ja pihaan tuotu ja asetetaan kuljettajineen
ja ajajineen eturiviin. Uhrikarjan j�lkeen asettuu Panu heimojen
vanhimpain kanssa ja heid�n j�lkeens� muut miehet, kaikki
puhtahimpiinsa, valkeihin sarkakauhtanoihin puetut, jalassa uudet ennen
k�ytt�m�tt�m�t virsut. Toiset heist� uhrikaluja kantavat: patoja,
kattiloita ja hahloja, kuppeja, ropeita ja vakkasia, lusikoita ja
kapustoja, joita kaikkia s�ilytet��n eri uhriaitassa Panulan pirtin
per�ss� ja sielt� vain uhrien aikana otetaan esille, toiset
soittokaluja ja kannuksia. Mutta aseita ei ole muilla kuin Panulla ja
h�nen apulaisillaan uhrintoimittajilla, sill� ei saa kyntt� ter�v�mp��
eik� hammasta purevampaa asetta kukaan pyh�lle uhrivuorelle mukanaan
vied�.

Mutta j�lkijoukossa, erill��n muista, ovat naiset ja tytt�lapset jotka

saavat vain loitolta seurata.

Mutta on heill�kin uhrinsa, joita aikovat miehill� haltijain

hyvitykseksi annattaa: mill� on kesy kana tai muu lintu, mill�
el�ttij�nis, mill� k�sin tehtyj� antimia minkinlaisia.

Yh� enemm�n kirkastuu taivaanranta p�iv�nnousun pohjolassa. Jo heitt��

p�iv�t�r ensimm�iset s�teens� yl�s aamupilviin ja ruiskauttaa sielt�
niit� kimppusen pyh�n koivun latvaan korkean uhrivaaran harjalle ...
hehkuu taivas, helottaa koivun latva ja vaaran rinteet, kirkastuvat
maat ja vedet...

Hel�ht�� Jorman kannel saattueen etup��ss�, yhtyy siihen kanteleita

j�lkijoukosta ja toisia joukon keskest�; aloittaa Jorma ikivanhan
uhrivirren vapisevalla ��nell��n, joka pian peittyy miesten karkeiden
ja naisten kimeiden ��nten alle, ja kohta laulaa koko uhrikansa:

--Kuule meit�, mets�n joukko,

Tapio, talon is�nt�,
mets�n kultainen kuningas,
Mielikki, mets�n em�nt�,
Kaunotar, valio vaimo,
sek� kaikki korven kansa.
Ukko pilvien pit�j�,
hattaroiden hallitsija,
Ahti aaltojen alainen,
Vellamo, veden em�nt�,
edell�mme astukaatte,
kupehella kulkekaatte,
tulkaatte ottamaan omanne,
uhrit kaikki kallihimmat,
lahjat suuret suotuisimmat.

Ulos Panulan pihasta kulkee jono, l�pi uhriportin, joka on koristettu

lehvill�, yli alavan niittykannaksen, jonka kahden puolen tyynet vedet
v�lkkyv�t, ja alkaa siit� nousta uhrivuorelle leve�� polkua, joka
milloin lehtoon katoo, milloin kulkee aukean ahon laitaa, milloin vie
harvan, viile�n hongikon l�pi. Kuta korkeammalle kohotaan, sit�
jyrkemm�ksi k�y tie ja viepi viimein pystyn� t�rm�n� yl�s kukkulan
laelle.

Tuohesta punotulla k�ydell� on uhrikentt� sit� ymp�r�ivine puineen

erotettu eri pyh�t�ksi, jonka sis�lle miehet astuvat, mutta naiset ja
tytt�lapset j��v�t ulkopuolelle. Maahan kumartuu Panu haltijan kuvan ja
pyh�n puun eteen, ja kaikki muut miehet seuraavat h�nen esimerkki��n.
Panu nousee yl�s, l�hestyy haltijan kuvaa, heitt�� hopearahoja
kourallisen jumalan maljaan ja rukoilee, sill'aikaa kun muut miehet
viel� polvillaan maassa odottavat:

--Annan kullat kuppihisi,

hopeat pikarihisi,
n�m� on kullat kuun ikuiset,
p�iv�n polviset hopeat,
aartehet on uhrikansan,
kullat kannan karjalaisen.--
Sulle tuovat tuomisensa,
antimensa ensimm�iset.

Uhrikent�n keskell�, haltijan kuvan edess� on kivinen arina vuoresta

itsest��n yhdeksi paadeksi lohjennut, jonka p��lle on pinottu puita
viisikannan muotoiseen kuvioon, tuohia keskess� ja tuohia halkojen
v�liss�; puut ovat ukon kaatamista hongista pilkotut ja tuohet kiskotut
pyh�lt� vuorelta. Uhriarinan edess� lep�� ristiin pantujen puiden
varassa pitk� riuku, johon nyt hahlat kiinnitet��n ja hahlain
koukkuihin kattilat uhrilihain keitt�mist� varten. Keskelle riukua
uhrikiven kohdalle ripustetaan koko heimon yhteinen suuri uhrikattila
ja kahden puolen sit� kylien, talojen ja yksityisten kattilat ja padat.

Uhritoimitus alkaa. Kattilat ja padat kannetaan vett� t�yteen suuren

koivun alla olevasta uhril�hteest�, tulet viritet��n niiden alle ja
uhrielukat talutetaan, nuora-aitauksen takaa esiin.

Ensin tuodaan koko heimon yhteinen uhri, Panulassa kasvatettu nuori

h�rk�, vanhaa rotua, jota polvi polvesta on tiet�j�n talossa kasvatettu
ja jonka sukuper� on yht� vanha kuin Panujen. Se asetetaan keskelle
kentt��, vastap��t� uhrikive� ja haltijan kuvaa. Panu asettuu sen
eteen. Ilpo on toisella puolella kaulaa, k�dess� teurastuskirves ja
toisella puolella on Patva, heimon miehist� vanhin, puukko k�dess�, ja
v�h�n syrjemm�ll� seisoo Jouko, hopeinen vedell� t�ytetty malja
k�dess�.

K��ntyy Panu taas puolittain haltijan puoleen ja sanoo:

--Otollinen uhri ollos,

kelvollinen kaiken kansan,
jos v�h�n v�r�htelevi,
p��lt� vett� puistanevi.

Ottaa Panu maljan Joukon k�dest� ja heitt�� sen sis�ll�n j��kylm��

vett� uhrielukan selk��n. Elukka pudistaa nahkansa, ja otollinen on
uhri, kelpaa sille, jolle se tarjotaan, ja heimonsa puolesta puhuu
Panu, uhriel�int� osoittaen:

--Hyv�ksi katsoit, haltija, uhrimme halvan, kuitenkin parhaan, mink�

antaa taidamme kiitokseksi kaikesta, mink� meille soit ... paljon soit,
suuret annoit ... vierasten vihoista varjelit, kirot kiersit, kiukut
k��nsit, katehet vitahan v��nsit. Kalaonnen ison annoit, mets�onnen
sit�kin isomman, kauppaonnen kaikista isoimman. Vieras jumala vihoin
meit� vainota tahtoi, kiitetty ole, ett� pois pel�styi! Siit� sinua
kiit�mme ja siit� sinulle uhrit kannamme. Anna onnea vastaistakin ...
riista eteemme aja, kalat ainaisille apajille kutemaan kuljeta,
kariamme kasvata ja varjele ... yh� isommat uhrit, yh� uhkeammat elukat
sinulle siit� teurastamme ... katso, kuinka komea on elukka edess�si,
kuule, kuinka tuolla toiset vuoroansa vartovat ... kuule malttamatonta
mylvint�� ... sinun eteesi polvilleen pyrkiv�t, sinun jalkaisi juureen
verens� vuodattavat!

Panun rukoillessa soivat yh� kanteleet, ja kun h�n viimeiset sanansa on

lausunut, tempaa h�n kirveen Ilpon k�dest� ja iskee sill� uhrih�rk��
otsaan joka siit� maahan lyyk�ht�� ja niitten jalkainsa sijoilla
henkens� heitt��. Patva sys�� puukon syd�meen, ja Jouko jouduttaa
astian vuotavan veren alle. Kiireesti nyht�ist��n nahka uhriel�imest�
ja pyh��n puuhun ripustetaan. Lihat paloitellaan luuta rikkomatta ja
parhaat niist� suurimpaan uhrikattilaan pannaan. Mutta syd�men ja
keuhkot sijoittaa Panu uhripadan p��lle, valelee halkoja verell� ja
sytytt�� tuohet kitkavalkealla, jonka puut ovat vuoden taikamajan
orrella kuivaneet. Ja hyv�nmielen hym�hdys karehtii huulilta huulille,
kun savu otollisen uhrin merkkin� kohoo kohtisuorana ilmaan ja
kohotessaan pyh�n koivun latvuksia pyyhk�isee.

Heimon yhteinen uhri kun on haltijalle uhrattu, tuodaan toiset

uhrielukat esiin vuorotellen siin� j�rjestyksess� kuin olivat
saattueeseen asetetut, tapetaan ja paloitellaan, syd�met ja keuhkot
annetaan haltijalle ja lihat pannaan patoihin ja kattiloihin. Siin�
paloitellaan hiehoja, vasikoita ja lampaita, ja lopulta, kun sukujen ja
talojen uhrit ovat tehdyt, ojentelevat naiset sulkunuoransa takaa
kukkoja, kesyj� mets�lintuja: metsoja, teiri� ja mets�kanoja
uhrattavaksi.

--T�ss� paras kaluni, t�t� haltijalle hoidin ja kasvatin, antakoon

haltija parhaansa minulle,--kuiskaavat he uhrier��ns� antaessaan.

--Mit� toivot haltijalta? kysyy Panu.

Mik� pyyt�� karjaonnea, mik� onnea lapsilleen, mik� itselleen.

Mutta ne, jotka eiv�t mit��n nimit�, vaan sanovat: �Haltija itse
tiet��, ne itselleen sulho-onnea toivottavat.

Juhlallinen hiljaisuus on vallinnut isompien uhrien aikana, ja alallaan

on totisena seisonut uhrikansa. Mutta kun naisten uhria aletaan
toimittaa, kun kukot kotkottavat, linnut siipi��n r�pytt�v�t ja padat
iloisesti porisevat, hilpenee juhlamieli, ja kielet laukeilevat
kantimistaan.

Ilpotar, joka seisoo etumaisena naisten joukossa sulkunuoran takana,

kutsuu Panua nimelt��n ja ojentaa h�nelle pienoisen valkeavillaisen
karitsan.

--Anna, Panu, uhriksi erinomaiseksi t�m� ... anna, iso tiet�j�, isolle
haltijalle t�m� v�h�inen villavuonani.

Aina oli Ilpottarella jokin erikoinen uhrinsa loppu-uhriksi varustettu,

milloin valkea vuona, milloin musta, milloin j�n�sen poika.

Panu ottaa vuonan, mutta kysyy piloillaan:

--Antaisin, jos tiet�isin, onko uhrisi otollinen.

--Kaada vett� koetteheksi, tokko pudisteleisi.

Vuona lasketaan maahan ja pirautetaan vett� sen selk��n. Se
kyyrist�ikse, ponnistaikse ja potkaiseikse irti pit�j�ns� k�dest�.
Syntyy naurua ja h�lin��, koetetaan ottaa kiinni karkuria, mutta se
hyppii sinne ja hyppii t�nne, pelastuu k�sist� ja karkaa piirin l�pi
pensaikkoon ja katoo sinne.

--El�v�lt� otti uhrin! huutaa riemuiten Ilpotar,--el�v�lt� otti, ei sen

henke� hennonut ottaa!

Ja sit� kaikki muutkin sanomaan, ett� el�v�lt� haltija hempeimm�n

uhrielukan otti, ei tahtonut siit� muille osaa antaa. Eik� huoli en��
lis�t� uhrattavaa, vaan on kyll�inen siihen, mit� jo on saanut.

--Panuhan sen p��sti! sanoo joku, mutta toinen k��ntyy p�in sanojaan ja
virkkaa:--Ent�p� jos p��stikin, kun haltijain tahdon tiesi!

Padat ovat alkaneet kiehua yh� kiivaammin. Olutta ja makeaa mahlasimaa

lasketaan hopeamaljoihin tiet�j�miehille ja heimojen vanhemmille ja
visakupposiin ja tuohisiin muille miehille suurista tynnyreist�, joita
on pyh�n puun juurelle pinottu. Kohta ovat lihat kypsyneet, ja
uhriateria alkaa. Suurimmasta uhrikattilasta nostelee Panu
lihakimpaleita astioihin ja nuoremmat miehet ja poikaset kantavat niit�
vanhempain eteen, jotka ovat istuutuneet uhrikent�n vihre�lle nurmelle.
Ei riit� astioita kaikille, mutta sill'aikaa, kun toiset sy�v�t,
laulavat toiset odotellessa ja kanteloitaan helkyttelev�t:

--Hyv� on meid�n ollaksemme,

armas aikaellaksemme,
kun on ruuat, kun on juomat,
kun on hyv�t haltijamme!
Haihdu huoli, poistu puute,
kadotkosi k�yh�n kiusa,
n��nty�si n�ihin n�lk�,
n�ihin juhlajuominkeihin,
suurin uhrisy�minkeihin!

Naiset ja tytt�lapsetkin p��sev�t nyt haltijan uhriateriasta

osallisiksi. Mutta kuokkavieraina naisia kohdellaan ja armopalat heille
annetaan. Alempana uhrivaaran rinteell� on vihre� niittyaho, koivujen,
haapain ja tuomien ymp�r�im�. Sinne he laskeutuvat, ja sinne heille
nuora-aituuksen yli ojennetut ruoka-astiat kannetaan. Ilpotar naisten
niityll� em�nn�i, ruuat jakaa, johtaa ja j�rjest��, ett� kukin arvonsa
mukaan kestityksi tulisi, vanhimpain naiset ensin ja nuorempain sitten,
neidot viimeiseksi. Mutta eiv�t tyydy naiset yksin uhrilihoihin, on
omat ev��ns� mukanaan em�nnill�, on piiraita, on kakkuja, on
kalakukkoja, voita ja juustoja on, joita ei miehill� ole, kun ei
uhripaikalla muuta sy�d� saa kuin mit� haltija uhriensa ylellisyydest�
tarjoo.

Siit� on kehunta ainainen naisilla, ruokainsa paremmuudesta. Siit� puhe

alkaa, ja sikin sokin sanat sy�dess� lent�v�t.

--Tuonne meid�t ev�inemme p��st�isiv�t, niin ei heilt� s�rvin loppuisi.

--Mit� parempia lienev�t poikakakarat haltijan p�yd�lt� sy�m��n

kuin me.

--Miehi� ovat pojatkin.

--�lk�� nurkuko. Parempihan meid�n on t��ll� olla, siell� keitt�m��n
pantaisiin, t��ll� valmista nautimme, kerran meillekin muut
keitt�m�ss�.

--Sitke�t�p� tuo on miesten keitto.

--Paremmin uhrimme vaikuttaisi, kun itse saisimme esille kantaa.

--Peloittaisi kai minua haltijan eteen menn� ... en mitenk��n

uskaltaisi.

--Mit� pyysit?

--Sit� en sano.

--Mit� Ilpotar pyysi?

--Pyysin vanhuuden varaa. Pit�� t�ss� sit�kin ajatella.

--Voi, voi, joka toki Ilpotar on naisista nuorin, miss� tarvitaan.

--Vanha olen, vanha olen.

Se oli aina Ilpottaren tapa: puhua vanhuudestaan, ett� muut nuoreksi

kiitt�isiv�t.

--Panulan em�nt� ei mit��n pyyt�nyt.

--Ei milloinkaan pyyd�.

--Ei ole mit��n pyyt�mist� minulla.

--Kaikkiko on onnen antimet?

--Ei tied�, olisiko antajaa sen, siksi en pyyd�!

--Mutta Kiesuksen kirkossa saavat naisetkin olla uhria tekem�ss�, kuka

tahtoo, muistatko, mit� sanoi?

--Muistan toki, n�in sanoi, kun t��ll� puhui: �Kaikki ottaa h�n yht�
rakkaasti vastaan, kutsuu kaikki armo- ja uhrip�yt�ns� ��reen. Ei ole
vaimo saastaisempi kuin mies, ei h�nt� kelvottomampi eik� huonompi, ja
kuta heikompi ja hyl�tympi olit, sit� suurempi oli h�nen armonsa sinua
kohtaan�--niin sanoi.

--H�nen virtens�kin nuotin muistan.

--Soita...

--N�in oli...

--Herke�tk� ... sit� t�ss� soittelet ja suututat haltijat!

--Ei sille suuria uhreja ... s��li on hiehoani ... ei muuta kuin k�yt
uskosi ilmoittamassa, niin auttaa. Se kun sitoi kaikki pahat henget...

--Sen poikapa sitoi.

--Ristin-Kiesusko?

--Niinp� niin!

--Niin, kun sitoi, niin siell� ovat maanalaisimmassa manalassa eiv�tk�

taida mit��n, kun et vain pelk��. Mitenk�p� sanoikaan! N�in sanoi,
sanasta sanaan muistan...

--Kumpiko lienee mahtavampi ... Panuko vai pappi?

--Ei Panu papille mit��n voinut, vaikka koetti. Ei palanut tulessa, ei

paleltunut pakkasessa. Se on niit� varten varattu.

--Joukon oli markkinoilla lumonnut. Ei ole siit� ollut itseens� poika

... unissaan haastaa ja hourii usein.

--N�hd� tekisi mieleni viel� kerran. L�hdemme, naiset, kerran

Kontoj�rvelle katsomahan, kuulemahan.

--Eiv�t p��st� meit� miehet ... kielto on kova.

--Salaa l�hdemme, kun ovat miehet kev�tkalaan menneet, silloin

l�hdet��n.

--Emme tiet� tied�...

Silloin astui puun takaa nuori mies, joka siin� oli hetken seisonut.

--Min� neuvon tien, kun l�htenette.

--Kuka sin� olet?

--Annikin veli! huudahtaa Panun em�nt� hiljaa.

H�mm�stynein� katselevat h�nt� naiset, jotka siin� l�hell� istuvat.

--Pois t��lt�! kuiskaa Panun em�nt�. Ilpotar tulee! Mit� sin� t��ll�?

--Tulin kadotettuja sieluja pelastamaan, sanoo Reita rauhallisesti.

--Jos tapaavat sinut, henkesi ottavat... Mene, hyv� Reita, t��lt�!

Naiset kurkottelevat uteliaina kaulojaan, mutta silloin tulee Ilpotar

ilmoittamaan, ett� Panu miesten keskess� kivell� seisoo ja t�hdellisi�
heille puhuu.

Uteliaina kiiruhtavat kaikki naiset Panua kuulemaan, sill� aina on

Panulla uhrijuhlassa uusia tuumia tiedoksi annettavana, joista miesten
mielt� kysyy ja heid�n kanssaan keskustelee.

Em�nt�kin on menevin��n, mutta k��ntyy puolitiest� pois ja l�htee

Reidan j�lkeen, jonka oli n�hnyt menev�n alas vuoren rinnett� mets��n.

XXXIII.
Panu seisoo kiven p��ll�, miehet ovat kokoontuneet h�nen ymp�rilleen,
ja h�n puhuu heille n�in asiasta, jota on kauan mieless��n hautonut,
mutta jonka ilmaisemiseksi h�n vasta nyt katsoo sopivan tilaisuuden
tulleen:

--Karjalan miehet, miehet Panujen heimon ja heimojen kaikkien

muidenkin! Uhrattu on jumalille ja puolellemme on haltijoita lepytelty.
Ei ole miesmuistiin t�ll� vuorella n�in suuria lahjoja tehty eik� n�in
runsaita antimia annettu. Hyvitetty on haltijain mieli, mielell�
hyv�ll� on uhrit otettu vastaan, ihanan ilman on Ukko antanut ja savun
kohtisuorana taivaalle kohottanut. Siit� olkoon mielemme iloinen!

--Iloinen on siit� mielemme, Panu, ett� hyvin osasit uhrit otollisiksi

laatia! s�est�� Ilpo.

--Aika on k�yd� haltijoille loppukiitosta tekem��n, viimeist� savua

suitsuttamaan ja viimeist� uhritulta viritt�m��n. Aika on sen tehty�
k�yd� nuorison kisakent�lle karkelemaan ja vanhain ilovirsill�
virkisteleim��n, sill� siit� k�y haltijain mieli hyv�ksi ja herttaisin
silmin he ihmisten ilonpitoa pyh�ll� vuorella katselevat, kuuntelevat.
Mutta ennenkuin huvihuilut puhaltamaan panemme, pit�k��mme totinen
tuuma, pankaamme miesten neuvo k�ym��n miesten asiasta.

--Mik� on mielesi, Panu? Puhu, sinua kuuntelemme.

--T�m� on tuumani, joka on kauan mieless�ni kytenyt, sen nyt tuleen

puhallan, kohentanette, kun tahtonette--kun ette, siihen
sammuttanette!--Hyv� oli riistavuosi t�m�, hyv� kaupan vuosi, kaiken
vuosi. Hyv� on Tapio lapsilleen, joita suosii ja joille mielens�
leppe�n� asustaa. Mutta oikullinen on h�n is�nt�, ei tied� taata h�nen
tuuliansa, milloin my�t� puhaltavat, milloin vastaan. Yhten� vuonna
ylenm��rin antaa, toisena kaiken viljan kadottaa. Hyv� on Tapio, mutta
viel� parempi sit�kin Pellervo. Kun kourallisen siement� maahan kylv�t,
antaa v�list� vuoden viljan. Katsokaa, miten kontolaiset el�v�t ja
hy�tyv�t. Kaskia kaatavat, polttavat ja kylv�v�t, viljan Viipuriin
soutavat, hyv�t hinnat kotiin tuovat, �veri�in� el�v�t! Miksemme mekin,
Karjalan miehet, viljaa Viipuriin viet�v�ksi kylv�isi! Hy�tyv�t ovat
hongikot ja hikev�t lehtomme vesien varsilla, niit� jo Kontoj�rven
kansakin himoiten katselee. Mutta ei ole apua joka miehen pienest�
puurojauhokaskesta, tuskin omaksi leiv�ksi riitt��. Suuri hakatkaamme
kaski, koko heimon yhteinen kaski miehiss� kaatakaamme; yhdess� sen
poltamme, vierr�mme ja kylv�mme, ja yhteen aittaan viljan korjaamme ja
sen miehi� my�ten jaamme. Se on tuumani!

Kun ei kukaan mit��n virkkanut, jatkoi Panu:

--K�yk��mme kirveinemme jo huomenna mets��n! Ennen juhlap�iv�t

haarikoita kallistellen vietimme, nyt kirveit� keikutellen
viett�k��mme, suuri aukeama korpeen hakatkaamme! Sanokaa mielenne,
miehet!

Kuului ��ni miesjoukosta:

--Mit� Tapio sanonee, jos h�nen tanhuansa poltamme?

--On Tapiolla tanhuvia! vastasi Panu, k�dell��n metsi� ja maita

osoittaen.

--Mutta jos sattunee h�nen asumuksensa siihen, mist� mets�n kaadamme?

virkkaa toinen.

--Paikan olen katsonut ja siit� arvan mielt� kysynyt, eik� ole siin�
Tapiolla taloaan. Tuolla vastap��t� Lehtoniemen rinteell�, esi-is�in
vanhalla kaskipaikalla, siell� on kasken paikka parasta lajia.

--Kyll� Panu paikat tiet�� ja osaa arvan ajatukset!

--Osanneehan Panu, osannee, mutta syttyy tuleen salo, ry�st�ikse kulo

k�sist�si, etk� tied�, minne karkaa.

--Saataneenhan tuli sammumaan, ja onhan saloja palamaankin, paremmin

hein�� kasvaa ja helpompi on mets�nk�vij�n kulkea.

--Heit�mme sen asian Panun haltuun, lie h�nell� taikoja tulellekin.

--Mit� miehet arvelevat? kysyy viel� kerran Panu.

--Ei ole tyhm� tuumasi, voipi kasvaa vilja runsas, mutta miten
kaukaisten paikkain miehet t�nne tullemme kaatamaan ja polttamaan?

--Niinkuin mets�llekin tulette ja niinkuin me taas vuorostamme

hiihd�mme riistan ajoon teid�n saloillenne. Nyt kasken kaadamme, ensi
kev�nn� sen miehiss� poltamme, kun taas uhreillenne tulette. Jos
Pellervo nyt meille onnea antaa, k�ymme toiste _teid�n_ korpianne
kaatamaan. Vuoroin Karjalan kankaat viljelemme emmek� p��st� vierasta
maillemme, emme halmeillemme. Hy�dymme, rikastumme, ei k�yhyys paina,
ei puutetta tule, vaikka Lappi mets�n karjan veisi ja vaikka r��hk�n
sana reitalaisen joskus toteen k�visikin.

--Hyv� on tuumasi, Panu! Min� tulen, vaikkeiv�t muut tulisi!

--Tulen min�kin!

--Koetamme, sitten n�emme!--Emmeh�n t�ss� mit��n menet�. Huomenna olisi

karkelop�iv� nuorten ja meid�n vanhain maljojen edess� istuminen.
Siirt�k��mme ilot ja karkelot ja juomingit tuonne vastaisen vaaran
rinteelle. Kirves k�dess� siell� karkelemme, nuorukaiset ja neidot
kassaroita heiluttavat.

--Ja Jorma kannelta soittaa!

Jorma ei ollut t�h�n saakka mit��n virkkanut.

--En min� haltijain uhripyhi� h�p�ise arkit�ihin menem�ll�.

--Vanha on Jorma ja viisas, mutta viisaampi on viel� haltija ja

paremmin etunsa ymm�rt��. Yht� uhria on kaskenkaadanta, kun se haltijan
hyv�ksi koituu. Karjalan kansalle kun siit� kerran valta kasvaa, kasvaa
haltijainkin valta. Miksi ristinkansa niin hyvin el��, miksi heid�n
Kiesuksena voima kasvaa? Anna meid�n saada sama valta, niin ei ole
tarvis haltijamme v�isty�. Kontokoskella on kirkko Kiesuksella, miss�
meill� ennen oli uhripyh�tt�. Kaskensa siihen kaasivat ja siihen
j�iv�t. Olisi meill� ollut siin� heit� ennen kaski, ei olisi v�istytty,
eik� haltijamme ollut pakko per�st� tulla.

--Sanoin mieleni, kun kysyitte ... pid�n oman p��ni, pit�k��t muut
omansa, virkkoi Jorma.
--Koetammehan, koetamme!

--Hyv� siit� sukeuu!

--L�hdemme heti kaskea kaatamaan! huusivat herkk�mieliset miehet yhdest�

suusta.

--Teemme talkoot, ettei moisia ole ennen kuultu!

--Tullette, jotka tahtonette osalle p��st�. Niinkuin mets�n viljan

jaamme jousia my�ten, niin jaamme maan viljan kirveit� my�ten.

--Kaikki tulemme!

--Heti l�hdemme!

--Hetik� l�htenemme, vaiko huomisaamuna?

--Y�ll� on viile� lehdossa liehua.

--Olkoon p��tetty! Heti l�hdemme, kun ensin uhrit p��tt�nemme.

P��tetty on Panun tuuma, hyv� tuuma, ja tyytyv�isin mielin astui h�n

alas kivelt�.

--Nyt uhri viimeinen tehk��mme, savu viimeinen suitsuamaan pankaamme!

Huolellisesti oli kaikki luut sy�dyist� lihoista talteen pantu ja

koottiin nyt uhriarinan p��lle. Sen tehty� pinottiin pitki� halkoja
kodan muotoiseksi suippopinoksi paaden ymp�rille ja sytytettiin. Miehet
seisoivat puolikeh�n� tulen ymp�rill� ja naiset sulkunuoran takana.
Panu kohotti k�tens� taivasta kohti ja kiitti viel� kerran haltijoita
siit�, ett� olivat uhrit otollisin mielin vastaan ottaneet, pyysi heit�
muistossaan pit�m��n, mit� heille oli annettu ja uhrattu ja kuinka
miehet kaukaistenkin matkain takaa olivat t�nne tulleet. Jos
palkitsisivat hyv�ll� onnella, mets�n viljan onnella, veden viljan
onnella ja onnella kaikella muullakin, yh� upeammat uhrit ensi vuonna
tuotaisiin, yh� tarkemmin heid�n tahtoaan noudatettaisiin, mink� unessa
ja arvan avulla ihmisille ilmaisevat. Ei vieraisiin jumaliin
taivuttaisi, pois heid�n viettelyksens� torjuttaisiin ja haltijain
pyhi� paikkoja, lehtoja, vuoria ja karsikoita tarvittaessa
puolustettaisiin. Viel� kiitti Panu haltijoita hyvist� neuvoista ja
viisaista tiedoista, joita miesten mieliss� her�tt�v�t ja siell�
�lykk�iksi p��t�ksiksi kypsy� antavat, ja lausui lopuksi:

--Niinkuin aurinko nousee, kuu kohoaa ja joet ja j�rvet �yr�ittens�

tasalle t�yttyv�t, niin te, hyv�t haltijat, ilahuttakaa meit� viljan
paljoudella, perheen siunauksella, karjan runsaudella ja kaikenlaisella
ylt�kyll�isyydell�! Niinkuin p��sky visertelee ja k�ki kukkuu, niin
olkoon el�m�mme huoleton ja iloinen. Niinkuin lehto leikitsee ja tuuli
lehviss� lehahtaa, niin asukoon mielemme iloisena ja rinta riemuisena
sykkik��n! Ja niinkuin tuo savupatsas p�iv�� kohti kohoaa ja ilmaan
haihtuu, niin kohotkoon toivomuksemme taivaankaaren takaisten luo.

Sykkivin syd�min, riemuisin mielin ja suut ja silm�t hyv�ksyv�ss�

hymyss� otti uhrikansa osaa tiet�j�n rukoukseen ja kiitokseen.

T�hteeksi j��neet lihat ja keitot kannettiin alas kyl��n seuraavina

juhlap�ivin� nautittaviksi. Vuodat vietiin Panulan uhriaittaan ja
nostettiin orsille kuivamaan.

Panu j�i viel� muiden menty� vuorelle. Ilpon ja Joukon avulla pingoitti
h�n ensimm�isen uhrih�r�n vuodan, karva ulosp�in, ja asetti sen
telineen p��lle haltijan kuvan eteen, ettei t�m� saamaansa uhria
unohtaisi. Kun se oli tehty, l�hetti h�n pois Joukon ja Ilpon ja j�i
vuorelle tekem��n taikoja, joita paitsi ei uskonut uhrin suurimmankaan
tepsiv�n: ker�ili tuhkaa uhrikivelt�, sekoitteli sit� maan multaan,
puun lehtiin, heitteli ilmaan, l�hteeseen upotti. Kokosi hiilet, ker�si
sitten vuoden varat sarvia, kynsi�, rakkoja ja muita taika-aineita ja
vei ne taikapajaansa niemen nen�ss�.

Kun Panu y�n tultua palasi kyl��n, soivat siell� kanteleet ja pillit,
nuoriso karkeli Panulan tanhualla, ja vanhat miehet kelletteliv�t
penkereill� maljain ja haarikkain keskess� olutta ja simaa
ryypiskellen.

Mutta kun Panun n�kiv�t tulevan, ottivat he h�net ilohuudoilla vastaan,

ylistiv�t h�net ikihyv�ksi, kirveens� tempasivat ja olivat valmiit
kaskimaalle l�htem��n.

--Y�n kun miehiss� riehumme,--olivat kesken��n tuumineet ja sen nyt

Panulle ilmaisivat,--niin on aamulla mets� jo maan tasalla ja huominen
p�iv� on karkelon ja ilon p�iv� koskematon!

Ja siit� kaikki kaskimaalle hankkiutumaan. Kirveet olalla he rantaan

riensiv�t ja siit� itsens� salmen yli soudattivat. Laulaen, soittaen ja
iloa pit�en siirtyi uhrikansa t�ysiss� venheiss� tyynt� j�rven pintaa
pitkin Lehtoniemen nen��n, josta Panu heid�t hakkauspaikalle opasti,
itse edell� kulkien.

Hy�tyv�� lehtoa, raitaa, pihlajaa, tuomea ja pajua kasvoi niemen nen�

ja ranta kahdenpuolinen. Maan yletess� muuttui mets� koivikoksi, sit�
komeammaksi, kuta ylemm�ksi tultiin kukkulalle, joksi maa niemen
keskikohdalla kohosi, mutta kukkulan takana maan puolella kohoili
kuusia ja honkia lehdon sis�st�, ja et��mp�n� alkoi havumets� suureen
saloon yhtyen.

Kukkulan korkeimmalle kohdalle johdattaa Panu miehet; siin� suuren

koivun ymp�rill�, joka itse k�en kukkumapuuksi pyhitet��n, osoittaa h�n
jokaiselle puun, mihin ensin kirveens� iske�. Vuolaisee Panu sitten
koivun alle palan hopeaa, toisen kultaa ja mets�nv�elt� ja Tapiolta
anteeksi anoo. Ei sano puita omin lupinsa ottavan, ei arvan kysym�tt�
kaatavansa. Eik� ilmaiseksi ota eik� ainaiseksi, lainaksi lehdon ottaa,
uudet puut ja paremmat siihen sijalle kasvattaa. Siihen kun kaski
kaatuu, hyv� on teirien, riekkojen ja metsojen ryt�jen alla pesi� ja
poikiansa piilotella. Kun laiho kasvaa, ei lopu j�n�lt� helpeinen
ruoho, ja kun ohra olkea ty�nt��, tulkoon hirvi vasikoinensa osansa
ottamaan.--Emme itse isoa osaa himoitse, emme suuren saaliin toivossa
koivujasi kaada, sinulle kaadamme, Tapio, sinun mieliksesi, Mielikki,
siin� on kukkaisella aholla kevyt impiesi ilakoida, kun itse t�m�n
koivun alla istut ja k�kesi latvassa kukkuu.

Ei Panu ylen totisin suin puhunut, hymy parran alla piili ja ilo
silmiss� s�teili. Ja noin puhuttuaan puolirunoon iski h�n kirveens�
koivuun, ja samoin tekiv�t muut.

Iloiset tuli siit� illatsut ja iloiset �itsyt miesten paitahihasillaan

heiluessa ja naisten tullessa j�ljest� vastoja ja kerppuja taittaen ja
tyynen�, valoisana kes�isen� y�n� ty�miesten iloksi laulellen. Kaatui
vanhoja rosoisia koivuja, joiden ymp�ri ei miehen syli ylettynyt,
kaatui ikihonkia sikin sokin yh� kasvavaksi r�ykki�ksi, suunnattomaksi
kaskeksi kukkulalta alas niemen k�rkeen p�in ja korven puolelle p�in.
Tuon tuostakin pyr�hti lintuja lentoon, tai l�hti j�n� tiehens�
hippaisemaan, mutta ei ahdistettu lintuja eik� j�n�� h�tyytetty--rauha
t�ytyi nyt Tapion karjalle antaa. Ja tuon tuostakin j�tettiin jokin
suurempi puu pystyyn k�kien kukkumapuuksi ja kokkojen leposijaksi.

Ylinn� muista liehui Panu ja h�nen kiilt�v� kirveens� v�lkkyi muita

vinhemmin singotellen lastuja ymp�rilleen kuin myllyn ratas veden
p�rsky�. Niin oli h�nen mielens� kiihke� kuin sotilaan, joka
voitollisena temmelt�� pakenevassa vihollislaumassa sen viimeist�
vastustusta murtaen. Hyvin olivat h�nen kaikki hankkeensa k�yneet,
kaikki h�nt� kuulivat ja kaikki tottelivat, uudistettu oli Karjalan
kansan yhteys ja tunnustettu vanhain Panujen valta ja Panu itse kaiken
kansan tiet�j�ksi tunnustettu.

Kun aamu valkenee ja aurinko nousee, on kaski kaadettu, mets� avattu,

iso aukeama lohkaistu suunnattoman salon niemeen. Siihen, minne ei
mets�n sis��n n�kynyt muuta kuin taivasta palanen puiden latvojen l�pi,
n�kyy nyt vihert�v� uhrivaara ja sen niemitse siint�v�t sel�t.

Istuivat miehet aamun tultua keskelle kaskea k�kikoivun alle einett�

nauttimaan, jonka naiset olivat heille valmistaneet. Uuvuksissa olivat
j�senet oudosta ty�st�, mutta mieli oli hilpe� ty�aloja tarkastaessa.

Kukahti silloin aamuk�ki pyh�lt� vuorelta. Paljastuivat kaikki p��t, ja

Panu virkkoi:

--Onnen k�ki, Karjalan onnea kukkuu!

Kauan kukkui pyh�n vaaran k�k�nen yhteen menoon. Mutta kun viimein
lakkasi, tarttui sen s�velt� jatkamaan toinen k�ki koivun latvasta
keskelt� kaskea.

--Onnen k�ki, kaskemme onnea kukkuu!

Mutta kun kaikkien kasvot olivat k��nnetyt yl�s koivun latvaan, jossa
n�kiv�t linnun p��n ny�kk�isev�n ja purston keikkuvan, taittui ��ni
kesken kukunnan, r�p�ytti lintu siipi��n kuin lentoon l�hte�kseen,
heittihe syrj��n ja tuikkasi maahan, Panun jalkojen juureen pudoten.

Kaikki katsomaan, mik� kultalinnun maahan toi. Nuoli oli rinnassa ja

henget�nn� keuvotti lintu maassa.

--Kuka kurja ampui onnen linnun?

Tarkastettiin nuolta. K�dest� k�teen se kulki, sill'aikaa kun toiset

riensiv�t kaskesta ampujaa etsim��n, mutta ei tunnettu nuolta, eik�
kaskesta ket��n l�ytynyt. Pystyn mets�n suojasta sen oli ampunut, joka
oli ampunut. Mutta miten osasi niin pitk�n matkan p��st� noin pieneen
lintuun? Ei t�ss� joukossa tiedetty semmoista ampujaa.

--On kuin reitalaisten nuolten tapaan tehty, virkkoi joku.

--Mist�p�h�n tuli t�nne Lappi nuolineen!

Mutta totiseksi oli k�ynyt Panu. Tunsi nuolen, tiesi ampujan, vaikkei
ollut tuntevinaan.

Oli joutunut nuoli miehest� mieheen kiert�ess��n Jorman k�teen. Jorma

oli ollut kotomajallaan verkkojaan laittelemassa, huomenna kev�tkalaan
l�hte�kseen. Ohi kun siit� ruuhessaan meloi, ei malttanut olla maihin
nousematta, tuli kaskea katsomaan.

--Onnesi linnun ampui, Panu, itse�si uhkasi, virkkoi h�n.

--Kuka ampui?

--Karin on nuoli.

Karin nuoleksi oli sen Panukin tuntenut.

--Syytt� minua vainoo, turhaan tavoittelee ... ei minuun pysty. On

onneni isompien varassa.

--On pystynyt nuoli isompiinkin,--virkkoi taas Jorma ja lis�si:--

Lienettek� kuulleet, ett� vouti on tapettu.

Jo s�ps�hti Panu, vavahti parta ja poski kalpeni.

--Voutiko tapettu?

--Kari on kostanut Annikin kuolon ... viel� sen sinullekin kostaa. On

Lapin nuolet apunaan.

--Mist� tied�t, vai loruatko?

--Tiennen, mist� tiennen, mutta ne ovat viestit kulkeneet, ett� sai

nuolen selk��ns� ja siit� koskeen suistui. En huoli enemp�� puhua, kun
et uskone, k�ynet itse tiet�m�ss�. Sanon vain: Sen sait siit�, kun
Tapion ilveksen tapoit; sen sait siit�, kun haltijan viinalla vihoitit.

Ja sen enemp�� selitt�m�tt�, mit� oli Panun em�nn�lt� kuullut ja Panun

em�nt� Reidalta, poistui Jorma.

Ei Panukaan sen enemp�� asiasta puhunut, ja miehet poistuivat kaskelta.

Mutta siit� p�ivin katsoivat Karjalan miehet Panua kostonalaiseksi

mieheksi, ja Panu luki heid�n silmiss��n ep�ilyksen, niinkuin olisi
heid�n luottamuksensa h�neen horjahtanut.

--Jos lie entinen vouti kuollut, saadaan toinen ja parempi! rohkaisihe

Panu, sill� muitakin rohkaistakseen.

--Liek� uusi yst�v� entisen veroinen?

--Lie mimmoinen lie, ei vieraita yst�vi� tarvita.

Mutta eiv�t ottaneet mielet rohkaistuaksensa. P��t� pudistellen erosi

uhrikansa, ja salainen nurkuminen rinnat t�ytti, taipaleella
sanoiksikin puhjeten:

--Turha taisi olla iso uhrini.

--Mit� maksoit?
--Kuusi nahkaa laihasta mullikasta maksoin.

--Nylkev�t panulaiset...

--Ei ole onnea _siit�_ kaskesta.

--Saat n�hd�, ett� korpi viel� kostaa.

--Oikeassa oli Jorma.

--Tultani en siihen virit� min�.

--Enk� min�.

XXXIV.

Kev�tkalaan ovat menneet kaikki miehet, et�isten selkien saariin

soutaneet, orjatyt�t apuna airoja kiskomassa. Siell� kutuaikoja ja
kalain nousua alavesist� kaiken kev�tt� odottavat, nuottaa vet�v�t,
verkkoja laskevat, koukkuja pit�v�t, ja kun saalis on siivottu, sen
p�iv�npaisteessa talven varaksi kuivaavat.

Mutta kotokyl��n ovat j��neet naiset lehmi� laitumelle laskemaan,

karjataikoja tekem��n ja karjan onneksi kotihaltijoille uhraamaan.

Ilpolan karja on paras Panulan kyl�ss�, suurempi kuin Panulassa

itsess��nk��n, ja Ilpotar on heimon naisista karjataikain tekij�
taitavin. Panu h�nelle joka kev�t uudet taiat neuvoo ja kaikki kyl�n
naiset niit� h�nelt� tiet�m��n. Sill� ei ole Panun omasta em�nn�st�
taikain tekij�ksi, saati toisten neuvojaksi. Ilpotar tekee joka kev�t
karjataiat Panulassakin.

Urvon aamuna varhain saapuvat kyl�n naiset neuvoja saamaan. Kuin

kutsuvieraina parhaina vastaanottaa heid�t Ilpotar, katettu on p�yt�,
kukkuranaan on piiraita, rieskoja ja mehevi� kakkuja, voita, lihaa,
kalaa ja simaa. Mutta on tuomisensa tulleillakin, mill� vakkaren voita,
mill� tuohipullollinen suoloja, harvinaisia ja kallisarvoisia, mill�
mytty s�mpyl�l�mp�isi�, er��ll� k��r� Saksan verkaa, toisilla sukkia,
paitoja, nauhoja ja lahjoja kaikenlaisia.

Arvokkaasti ja armollisesti ottaa Ilpotar vastaan vieraansa, p�yt��n

istuttaa ja sy�m��n ja juomaan kehoittelee eik� ole tiet�vin��n, mit�
varten tulivat.

--Iloinen on em�nn�n mieli, kun vieras taloon tulee,--puhelee h�n.

Harvoin tulette, usein ohi kuljette. Eih�n ole isot tarjouksetkaan,
mutta sen antaa talo, mink� taitaa ... istukaatte, ottakaatte!

--Useinhan k�ymme, aina on Ilpolaan asiaa, aina ovat tarjoukset

toisiaan paremmat,--mairittelee em�nnist� ensimm�inen.

--Aina ovat naapurit tervetulleet,--sanoo Ilpotar uudelleen. Aina

asialla, viel� enemm�n ilman.

Iskev�t silloin toiset silm�� sille, joka ensin puhui, ja h�n virkkaa:
--Tulimme taas tiet�m��n, mit� meille, Ilpotar, neuvoa tahtonet:
taikoja t�m�n kes�isi� ... viisauttasi karjamme varaukseksi ... oppia
oikein laitumelle laskeaksemme... Et liene altis t�ll� er�ll� antamaan,
toisten tulemme, tiedustelemme.

--Mit�p� minun tiedoistani. V�h�t vaimon viisaudesta, v�h�t naisen

neuvonnasta. Mutta kun siihen tyytynette, mink� muilta kuullut olen...

--Aina apu tiedoistasi, aina teho taioistasi.

Kun oli sy�tellyt ja juotellut vieraansa, virkkoi Ilpotar:

--T�hdelliset ovat taiat t�n� vuonna, paljon on vaaroja v�ijym�ss� ...

kirkon uhkat, Lapin vihat, salataudit ja k��rmeet, eik� tied�
Tapiotakaan taata, ei h�nen koiriaan, ei kontioitaan...

--Neuvo taika, avokorvin kuuntelemme.

--Tehk�� muut, miten tahtonette, n�in min� teen, en tied�, tehonneeko.

Otan tuohisen, puun mallon p�iv�tt�m�lt� puolen kiskotun...

--Ei ole minulla semmoista tuohista...

--Saanet minulta, kun tahtonet... Panen siihen jokaisen laitumelle

laskettavan lehm�n maitoa, kiuluun katsomatta lypsetty�.

--Ei toki saa kiuluun katsoa, siit� tehonsa menett�isi.

--Vaan mitenk�s?

--Asetut pystypolveen, helmat polviin nostettuina, ja katsot lehm�in

jalkain v�liin.

--Niinp� niin, seh�n on vanha lypsytaika.

--Vaikk' onkin, niin hyv� on, ettet unohda sit�, muuten �l� l�hde
alkuunkaan. No, kun olet lyps�nyt, niin nyht�ise joka lehm�st� kolme
karvaa.

--Mist� paikasta?

--Korvain v�list�, h�nn�n juuresta ja vasemman jalan vuohisesta. Ota

sitten tuhkaa kolmelta tulisijalta, kodasta, saunasta ja riihest�..

--Auta armias, kun riihen tuhkan lipe�ksi keitin!

--Saat meid�n riihest�, siell� on. Riputa tuhkaa maitoon ja mene

maitoinesi laitumelle, kierr� laidun niin kauaitse kuin et en�� tahdo
lehmi� edemm� kulkemaan, ja riputa maitoa maahan aina v�h�n matkan
p��h�n. Jos et yhten� p�iv�n� ehdi, kulje kahtena. Kun olet kierretyksi
saanut ja heti kierretty�si lasket lehm�si, pysyv�t koko kes�n siin�
kierroksessa, jossa ei peto pure eik� pysty taudinkaan hammas.

--Eik� muuta tarvita?

--Teen min� viel� toisenkin, tehnette tekin, kun tahtonette: otan kolme
kukon virkah�yhent� ja k��rin ne kellojen kantimeen. Panen
suurusjuomista astiaan ja siihen panen kellot kantimineen ja yht� monta
sirppi� ja yht� monta viikatetta kuin on kelloja. Kuljetan kirnua
navetan ymp�ri sel�ss�ni kolme kertaa my�t�p�iv��n ja kolme kertaa
vastap�iv��n, asetan sitten kellot lehm�in kaulaan ja sirpit ja
viikatteet navetan oven p��lle. Kun kaikki lehm�t ovat sit� juomaa
juoneet, niin p��st�n kytkyest� ja lasken pihalle, ja silloin tulevat
kotiin joka ilta kohta, kun aurinko alkaa mailleen painua.

Silm�t py�rein� kuuntelivat em�nn�t tiet�j�naisen puhetta.

--Oiva taioilta taikasi tuntuvat! Neuvonet viel�kin.

--Neuvo, neuvo!

Ilpotar neuvoi viel� toisiakin taikoja, neuvoi, miten paimen oli

varattava, miten lehm�t hyv�lypsyisiksi saatava, miten mets�n peitosta
p��stett�v�.

--Oiva taioilta taikasi tuntuvat!--ihailivat taas naiset.

--Teht�v� on taiatkin, vastasi Ilpotar, mutta uhrit aina tehoisammat.

Miehet aina isoille haltijoille uhraavat, me pieni� lepytt�k��mme. Ei
vieraan opettama taika ole oman uhrin veroinen. Kukin kotolehtoonsa
antimet parhaat kantakoon.

--Joko itse uhrasit, Ilpotar?

--En viel�, vaan nyt on mieleni menn�.

--Et antane meid�n mukanasi tulla?

--Ei haltija hyvi� vieraita vierone.

Joka kev�t kehoitti Ilpotar vieraitaan omille haltijoilleen uhraamaan,

mutta joka kerta oli heid�n samalla tapana seurata h�nt� h�nen
uhrilehtoonsa.

Asettuivat he riviin Ilpolan pihalle, Ilpotar ensimm�iseksi niinkuin

Panu miesten uhrisaatossa, ja l�htiv�t Ilpolan uhrilehtoon.

Kullakin talolla oli oma pieni uhrilehtonsa, mihin em�nt� uhrinsa

kantoi, kaikista esikoisista ensimm�iset--oli ainakin pihlaja aitan
takana kunnaalla, kun ei muuta ollut. Mutta suurin ja komein lehto oli
Ilpolassa, parhaiten hoidettu, parhaalla paikalla ja parhailla
lahjoilla varustettu. Sinne saattaa Ilpotar vieraansa l�pi pienoisen
metsik�n, yli niityn ja siit� rantaa my�ten niemen nen��n, jossa on
lehto valkeita koivuja, karsituita niin yl�s kuin k�dell� yletti,
muistoksi vainajille ja heid�n haltijoilleen pyhitetty. Siin� on
ensiksi vanhan em�nn�n karsikko, jo ainakin sadan vuoden vanha, sadan
vuoden vanhaksi el�neen naisen muistoksi, joka em�nt� oli ollut karjan
kasvattaja kuulu ja jolle karjan menestykseksi jokaisesta poikineesta
lehm�st� kiulullinen ensimm�ist� juustomaitoa kaadettiin.

Siihen nyt Ilpotar ensiksi meni ja asetti kupposen maitoa puun

juurelle, joka oli puhtaaksi lakaistu ja jossa oli tyven ymp�rill�
raunio rannan kivi�. Joka kerta k�ydess��n kantoivat naiset kukin
kivens� asunnon isontamiseksi pyh�lle k��rmeelle ja k�rp�lle, joiden
tiettiin rauniossa el�v�n ja antimista osansa ottavan.

V�h�n matkaa siit� oli toisen vanhan em�nt� vainajan puu, jonka karjaa
ei karhu ollut koskaan repinyt, niin oli ollut taitava taikain tekij�
ja niin oli osannut pit�� hyv�t paimenet. Sille teki Ilpotar lupauksen
vasikan nahasta, hienoimmasta ja parhaiten parkitusta, ripustamalla
uudet lipokkaansa koivun oksaan, ja toiset naiset tekiv�t samaten.

Kolmas koivu oli ammoin sitten naimatonna kuolleen naisen muistokoivu,

vanhojen Ilpojen sisaren, joka parhaat piiraat aikoinaan leipoi.
H�nell� oli puunsa juurella uhrip�yt�n� laakea kivinen paasi, johon
piiraita ja s�mpyl�it� laskettiin kaikkien taikinain hyv�sti kohota ja
leipomusten hyvin onnistua.

Oli pitk� rivi puita, talouden toimissa taitaville naisille

pyhitetyit�, oli er��nkin Ilpolan tytt�ren, nuorena kuolleen, joka oli
k�tev� ja kankaitten kutoja, ja h�nelle uhrasivat nyt em�nn�t oksiin
ripustellen mik� p��hineen, mik� esiliinan, mik� nauhan, mik�
sukkaparin.

Puulta puulle kulki Ilpotar, uhria tehden ja lukujansa lukien

hiljaisella hymisev�ll� ��nell�, ja vieraat seurasivat mukana samaa
tehden. Mutta kun n�ki vieraittensa uhreja antavan, virkkoi:

--Eih�n vainajat vierailta vaatine ... tyytynev�t siihen, mit� talo

antaa.

Mutta vieraat pyyt�m��n:

--Antanethan meid�nkin ... eth�n kadehtine, jos meit�kin muistaa, kun

sinulle hyv�� suo.

--Vai kadehtisinko! Enh�n toki, vaikka kaikki teille antaisi eik�

minulle mit��n j�tt�isi.

--Sinulla on hyv�t haltijat, sinua kuulevat, sinulle antavat, mit�

tahdot, aina karjasi menestyy, aina Ilpo hyv�t kaupat tekee.

--Tuoss' on minun puuni, karsimaton viel�. Sen karsivat, kun kerran

kuolen.

--Ja uhrinsa uhraavat.

--Kukapa minulle...

--Jo toki kaikki sinulle, kaikkien taikain tekij�lle.

--Elleiv�t maahan kaatane kaikkia pyhi� puita.

--Kukapahan toki pyh�t puut maahan kaataisi?

--Kaatajat kirveit��n hiovat. Vaarat ja vihat v�ijyy, mene tied�, saako

Panu i�n kaiken torjutuksi. N�in, ett� pahaa pelk��, vaikkei virka.
Jotakin outoa aavistelee. Kalaan l�hti, mutta kohta k�ski tuoda sanan,
jos mit� n�kyisi.

--Mit� pel�nnee?

--Kuoli sekin vouti. Kovin on Karinkin vihoittanut. Ei hyv�n edell�

ollut senk��n k�en kuolema. Ei ole Lappiinkaan luottamista. T��ll�
hiipii Reidan poikakin.
--Mit� se t��ll�?

--Seh�n oli uhrivuorella v�ijym�ss�. Panu kun kuuli, niin p�iv�n etsi
koirineen, mutta ei l�yt�nyt. Luulen sen t�st� kautta Lappiin menneen
heimojaan hakemaan. Sukupuuttoon olisivat olleet h�vitett�v�t. Lienee
sen uhrivuonankin vienyt, kun ei ole kuulunut.

Paljonhan tiesi Ilpotar salaisia asioita, joita muut eiv�t tienneet,

viel� enemm�n oli tiet�vin��n. Oli aika l�hte� kotiin opittuja
karjataikoja tekem��n, ja naiset heittiv�t hyv�stins� Ilpottarelle,
joka j�i viel� lehtoon, omia salauhrejaan uhraamaan, joita ei muille
n�ytt�nyt.

Pienen hiekkarantaisen lahdelman pohjukassa on pihlaja, herttainen puu,

jonka kellanvalkeat kukkastertut juuri parhaillaan lemuaan levitt�v�t.
Omin k�sin on Ilpotar sen siihen istuttanut ruohoiselle penkereelle ja
ymp�ryst�n puhtaaksi raivannut, muistoksi pienoisen poikansa, joka nyt
olisi iso ja reipas, jos olisi el�� saanut. Tiet�j�� oli h�n siit�
toivonut, ne olivat olleet kaikki merkit, Panun vertaista--mutta
kateetko lienev�t kaataneet, tuntematon viha tuhonnut? Ep�ili Ilpotar
Panun naista, ep�ili v�list� Panua itse��nkin. Luuli toki Panun omaansa
suojelevan, mutta kun Jouko syntyi, siit� rupesi, huonovoimaisesta,
j�lkel�ist��n kasvattamaan, eik� en�� Ilpottaren poikaa omistanut.
Usein arveli Ilpotar, miten olisi ollut varattava s�ily�kseen, katui
sit�kin, ettei salaa Kiesuksen nimeen kastattanut ... tiesi h�nen, eik�
siten olisi salavihoja v�ltt�nyt.

Ei Ilpotar kuolleeksi lastaan luullut. Siell� luuli elelev�n toisessa

maailmassa, joka oli t�m�n n�k�inen, siell� kasvoi, ja varttui. Sit�
vartenpa ensin kuoltua kantoi uhriksi lapsen kaluja ja vaatteita ja
leikkihelyj�, sit� varten suuremmaksi tultua jousia, nuolia ja kaikkia
mets�stysaseita; sit� rukoili itsekseen onnea antamaan ja t�h�n aina
kyyneltens� tulvan liinaan kokosi ja liinan pihlajaan ripusti. Ei
kukaan tiennyt t�t� pyh�tt�� olevan, eik� Ilpotar sit� kenellek��n
ilmaissut. Ei paljon kerrallaan pyyt�nyt, ettei rasittaisi liioilla
rukouksilla. Mutta yht� aina pyysi, ett� takaisin tulisi, uutena ja
ehompana entist��n t�h�n maailmaan syntyisi.

Mutta ei ollut Panun mieli muuttunut, kylm�sti kohteli ja harvoin hyv�n

saunan kiitokseksi halasi. Jo markkinoilta tultua oli kylm�n
henk�issyt, ja kun Ilpotar p��sti papin sis��n ja sy�tteli ja kun ei
Ilpo saanut saunaa poltetuksi, niin siit� oli yh� kylmennyt.

Ajatuksissaan poistui Ilpotar uhrilehdoltaan rantaa k�vellen. Silloin

kuuli h�n karjan ammuntaa toiselta puolen salmen Panulasta ja n�ki
lehm�in tanhualla temmelt�v�n.

Murtui muoto Ilpon em�nn�n, haihtuivat surulliset haaveet, h�n suuttui

ja syd�ntyi, ty�nsi veneen vesille ja souti naapuriin. Mutta ennenkuin
rantaan ehti ja rannasta pihaan, vilahti viimeisen vasikan h�nt� ulos
ver�j�st�. Pihalla seisoi Panun em�nt� piikoineen. Aina ennen oli
Ilpotar ollut Panulassa karjataiat tekem�ss�. Nyt oli karja laskettu
laitumelle ilman h�nt�.

--Luulin minua t��ll� tarvittavan niinkuin ennen,--virkkoi h�n

pisteli��sti. Hyv� on mieleni, ett� Panulankin em�nt� nyt omin p�in
taikansa tekee.

--On uhrit uhrattu, on taiat tehty, sinun taikojasi tehoisammat,

vastasi Panun em�nt�, ik��nkuin jostakin ilkkuvasti hym�ht�en.

--Panuko neuvoi? kysyi Ilpotar.

Ei vastannut siihen em�nt�, vaan py�r�hti selin.

--Etk� noita muillekin neuvoisi?

--Itse kullakin omansa!

Orjatytt� hym�hti merkitsev�sti, ik��nkuin ilkkuvasti, eik� Ilpotar

ymm�rt�nyt, mit� t�m� muutos merkitsi.

XXXV.

Panu oli m��r�nnyt Joukon t�n� kes�n� karjaa paimentamaan. Ei uskonut

h�n sit� naisten eik� pikkupoikain varaan, sill� monet oli kateet
k�ym�ss� ja monet vihat v�ijym�ss�. Piti olla aikuisempi mies mets�ss�
mukana, joka taiat tiesi ja joka ennen kaikkea osasi nuolen
sinkahuttaa, jos Lapin susi elukoita uhkaisi tai ahma niit� ahdistaisi,
ja joka kontiot torvellaan peloittaisi. Monet taiat h�n oli tarkoin
Joukolle neuvonut, karhutaiat, mets�taiat, ja neuvonut, miten eksynyt
oli mets�n peitosta p��stett�v�, luullen Joukon kaikki opetukset
tarkoin mieleens� painaneen, ja k�skenyt. Urpona tehd� Ilpottaren
kanssa huolellisesti kaikki p��st�temput.

Mutta ei ollutkaan Joukon �iti vierasta odottanut, ei Ilpotarta taikain

tekij�ksi. Urvon aamuna varhain, kun muut naiset Ilpolaan meniv�t,
her�tti Panulan em�nt� Joukon, ja outoja asioita h�nelle ilmaisi. Nyt
ei teht�isik��n jumalattomia taikoja, nyt pyhitett�isiin karja niiden
suurimpain suojaan, jotka yksin auttaa voivat. Sanoi sen usein salaa
tehneens�, mutta nyt ei pel�tt�isi, kun Panu oli poissa eik�
Ilpottarelle mit��n ilmaistaisi. Ei ollut Panun haltijain suoja mit��n
niiden haltijain suojan rinnalla, jotka Panun em�nt�� suojelivat.

Oudostellen kuunteli ja katseli Jouko �iti��n, jonka silm�ss� kiilti

kummasti ja laihat poskip��t paloivat. Kummallinen oli �iti ollut viime
aikoina. Uhrip�iv�n j�lkeen oli Jouko usein n�hnyt h�nen �ill� mets��n
hiipiv�n ja jotakin esiliinansa alla sinne kantavan. Jotakin h�n siell�
k�vi tapaamassa, jotakin puhuttelemassa. �iti vei h�net nyt navettaan,
asetti ovelle, vartioimaan k�ski ja itse katosi et�isimp��n parteen,
joka oli tyhj�. Siell� teki tulen jonkin kullan kiilt�v�n eteen, jossa
oli kuin ihmisen kuva. Lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka
otsaansa lattiaan ly�den ja hoki outoja sanoja, joita ei Jouko
ymm�rt�nyt.

--Mit� sin�, �iti, teet? kysyi Jouko.

--Jumalaani rukoilen, ainoata auttajaani, Neitsyt Maariaa emosta, h�nen

poikaansa pienokaista ja kaikkia pyhi� miehi�.

H�n rukoili viel�, sammutti sitten tulen, otti kuvan sein�lt�, otti
vesiastian kuvan alta parresta ja kulki elukasta elukkaan, tehden kuva
k�dess� ristinmerkkej� lehm�in p��n p��ll� ja vett� niiden selk��n
ripauttaen. Sen tehty��n haki h�n parresta �ljytuohuksen, joka viel�
savusi, ja heilutti sit� joka lehm�n kohdalla; meni sitten ulos ja
kiersi navetan, tuohus ja kuva k�dess�, kiersi kolme kertaa ja aina
v�liin silmi��n ja rintaansa risti.

--Mit� se on? kysyi Jouko taas uudelleen.

--Sen sanon sinulle kerran, en nyt ehdi. T�m� on siunattu kuva ja pyh�,
Valamosta, kaikkien kirkkojen saaresta saatu, pyh�n miehen lahja. Sinne
kerran l�hdemme, Jouko, siell� on temppelit, jotka kultaa ja hopeaa
kiilt�v�t, siell� kellot kilajaa ja laulu loppumaton helisee. K�yh� on
Kontolan Kiesus Valamon Kiesuksen rinnalla. Siell� asuu iso Jumala,
jonka vertaista ei ole Karjalan mailla, sit� min� palvelen, sill�
karjani siunautan enk� muita taikoja tarvitse. Mutta �l� sano is�lle,
tappaa minut, jos tiet��.

Ihmeiss��n kuunteli ja katseli Jouko �iti��n. �iti p��sti karjan ulos

tanhualle ja tuli sitten s�teilevin silmin h�nen luokseen navetan
ovelle ja risti h�nenkin kasvonsa ja ripsahutti vett� rinnalle.

--Menn�s mets��n, kaitse karjaa, eiv�t pysty vihat eiv�tk� pahat

silm�t! Jos uskaltaisin, uskoni sinulle antaisin, viel� kerran
uskaltanenkin.

Mutta yht'�kki� h�n vavahti, h�t�ytyi ja kuiskasi:

--Ilpotar tulee! Mene, joudu karjan j�lkeen. �l� hiisku kenellek��n,

tappavat, jos tiet�v�t!--Ja h�n k�tki esiliinansa alle taikakalunsa ja
riensi niit� navettaan piilottamaan.

Jouko kiiruhti karjan j�ljess�. Aikansa mellastettuaan ja lehtoja

laukkailtuaan, Joukon mukana seuratessa koirineen, joka esti elukoita
liiaksi toisistaan hajautumasta, asettui karja ruohoiselle aholle
sy�m��n ja lep��m��n.

H�n istahti kivelle ahon laitaan v�h�n matkaa polusta, joka siit�
kulki. Ei pid� paimenen koskaan aivan tien viereen eik� tielle istua,
oli is� h�nt� varoittanut. Siit� kulkee pahain henkien tie, siin�
v�ijyv�t salaisimmat vihat.

Paljon oli is� neuvonut taikoja vihain voittamiseksi, mutta ei

muistanut Jouko niist� nyt ainoatakaan, ei tehnyt mieli muistellakaan,
ja tekem�tt� j�iv�t ne aina, kun ei is� ollut niit� k�dest� pit�en
teett�m�ss�. Oli niin paljon vihoja v�ijym�ss�, eik� tiennyt
milloinkaan, mist� ne tulivat. Miten varautua, kun ei tiennyt, mit�
vastaan? Ei arvannut Annikki kuolonsa laatua, Annikki, jonka kanssa
ennen pienin� ollessa yhdess� paimenessa kuljettiin. Ei Kuismakaan
tiennyt, miten sortuisi, ei vouti, ett� koskeen suistuisi. Eih�n
is�k��n olisi ilman Karin apua karhun kynsist� pelastunut, vaikka itse
oli varautunut ja Kari ei ollut. Ei Jorma vanha taikoihin luottanut,
vaan rukoilemaan aina k�ski. �idill� oli eri haltijat kuin is�ll� ja
omat taikansa, mist� lienee saanut, joiden t�hden pelk�si is�n
tappavan, jos tiet�isi. Pappi vainosi is��, h�nen tietonsa t�hden ja
kirosi is�n; is� kirosi vastaan ja olisi polttanut, ettei toisten
tietoinensa tulisi.

Ei tiennyt Jouko, mik� olisi paras kaikista, peloissaan h�n kulki aina,
ja aina teki mieli paeta jotakin ja jonnekin, vaan ei tiennyt mit� ja
minne. Mets�n siimeksess� kun jousineen ja nuolineen kulki, niin siell�
tunsihe turvalliseksi ja viel� enemm�n kalassa, tyynen lammen rannalla,
kun istui ongella kaatuneen hongan tyvell�. Mutta paimenessa t�ytti
kaiho mielen, siell� tuli suru rintaan, mist� lienee tullut. Siell�
peloitti pienn� ollessa, peloittivat karhut ja sudet, ja peloitti
h�rk�, joka aina kulki niska j�ykk�n� ja silm�t synkkin�, tuo suvun
vanha musta suuri h�rk�, vanhaa uhrih�r�n rotua, josta kaikki
uhrielukat polveutuivat. Nytkin se makasi keskell� ahoa, ei
vartioituna, vaan niinkuin olisi itse vartioinut karjaa ja paimentakin
ja pit�nyt h�nt� silm�ll� ja jotakin mieleens� painanut sen joskus
ilmaistakseen. Joukosta oli, niinkuin se olisi vastenmielisesti ja
oudoksuen mets��n mennyt niill� taioilla, joita �iti teki, niinkuin se
sit� miettisi ja hautoisi ja Panulle jotenkuten tiet�� antaisi. Jos is�
saa sen tiet�� ... jos saa tiet��, ett� �iti papin pelasti ja ett�
Jouko oli ollut apuna ja ett� Kiesuksen nimeen oli karja laitumelle
laskettu ... se _saa_ sen tiet�� kerran, kumma, kun ei jo tiennyt ...
ja siin� ahdistuksessa ja pelossa oli Jouko el�nyt, vapissut is�� ja
h�nen askeliaan ja ollut valmis joka kerta mets��n juoksemaan, kun is�
jostakin saapui ja varsinkin, kun saapui taikamajaltaan pyh�n vuoren
niemest�. Siell� se salaisia henki� haastatteli, siell� niiden kanssa
unessa puheli, ne sen sille kertovat.

Kun vain olisi ollut jotakin taikaa, jolla olisi voinut is�� vastaan
varautua. Koetti Jouko kysy� arpaa, mutta ei saanut siit� selkoa. Mit�s
olisi arpaseula sanonut, joka oli is�n tekem�? Teki itse arpakannuksen,
vaan mit�s se olisi tiennyt, kun ei ollut tiet�j�n taikoma? Jouko hoiti
ja sy�tti ja juotti Reidan kallok��rmett� niinkuin oli is�ns� h�nt�
k�skenyt. Sit� is� pelk�si, pelk�si varsinkin sen kadottavansa ... jos
se karkaisi ja kuolisi, olisi siit� tuho suuri. Jos sen saisi
haltuunsa, jos saisi sen kuuliaiseksi itselleen? Jos veisi sen pois ja
piilottaisi jonnekin? Silloin ei is� uskaltaisi, silloin t�ytyisi
takaisin saadakseen hyv�ksi herjet�. Mutta jos k��rme viedess�
katoaisi, luikahtaisi k�sist� ja Reidan haltija p��sisi irti... Eik�
Jouko uskaltanut.

Tuli taas halu paeta, l�hte�, j�tt�� kaikki, mutta minne h�n menisi,
ettei is�n k�si ulottuisi? Jos Kontoj�rvelle papin suojaan? Kirovaaran
tuolle puolelle ei is�n valta ylettyisi, kun oli sinnep�in kirouksensa
singahuttanut. Mutta enn�tt�isik� sinne ennenkuin saavutettaisiin? Eik�
se ollut pannut mustaa h�rk�� h�nt� vartioimaan? Ehk� se sy�ksisi
j�ljest�, ja sarviinsa seiv�st�isi?

Ja Jouko oli yh� varmempi siit�, ett� se tuossa makaa ja tiet�� h�nen
mielens� ja mietteens�, eik� h�n uskaltanut liikahtaa, ettei se luulisi
h�nen pakoon l�htev�n. Veri kihosi p��h�n, syd�n jyskytti, ja
mets�nranta alkoi huojua kuin myrskyss�, vaikkei tuulen ��nt� kuulunut.

Silloin kuuli h�n ��ni� aholta ja her�hti haaveistaan. Mets�n laitaan

tuli sielt� parvi kyl�n poikasia juosten lehm�ins� j�ljest�, jotka
juuri oli laskettu laitumelle. Lehm�t painuivat notkoon ahon alle,
mutta pojat j�iv�t Joukoa huomaamatta aholle, istahtivat tien viereen
ev�skontteineen ja alkoivat niit� availla.

--Nyt sy�d��n paimenen murkina, sanoi pojista muuan ja veti leip��,

voita ja kalaa kivelle.

--Nyyri hoi, sin�! huudahti toinen pojista, joita oli kolme. �l� sy�
ennenkuin teet taian?

--Mit� varten, Leiro?

--Ka, paha menee sis��si.

--Johan n�m� on taiottu kotona.

--Mutta pit�� taikoa mets�ss�kin. Pannaan kaikki kontit t�h�n kivelle

ja taiotaan.

--Osaatko sin�?

Jouko n�ki muiden poikain poistuvan sill'aikaa, kun yksi heist� teki
jotakin temppuja kiven ymp�rill�.

Poika otti oman veitsens� ja muiden poikain veitset, sylk�isi teriin,

pisti ne maahan kiven ymp�rille ja loihti jotakin hiljaisella ��nell�.
Sitten astui h�n veitsien v�liin, hyppi muutamia ristiaskelia, nyht�isi
veitset maasta, nakkasi ne takaisin ter�lleen maahan ja huusi:--Itse
kukin omansa ottakoon!

--Mink� t�hden sin� noin teit?

--Ettei k�visi niinkuin Kullervolle.

--Mitenk� Kullervolle k�vi?

--Veitsens� kun kiveen s�rki. Mutta kun tekee t�m�n, niin ei s�ry,
vaikka olisi mik� kivi kakussa.

--Vaan sep� suuttui ja loihti lehm�t susiksi, ja ne repiv�t sen

em�nn�n, joka oli leiponut kiven kakkuun.

--Ei ole n�iss� kakuissa kivi�.

--Olisi saattanut paha haltija pist��.

--Oletko n�hnyt haltijaa milloinkaan?

--Olen toki monestikin. Kun kes�isen� y�n� kauan katsoo alavalla maalla
harvan mets�n l�pi eik� liikahda, niin siell� niit� liikkuvan n�kee.

--Oletko n�hnyt itse��n Tapiota?

--Ei sit� n�e kuin aikuiset. Ei kuulu tiet�j�n Joukokaan n�hneen.

--Viel� se kerran n�kee, kun itse tiet�j�ksi tulee.

--Mutta min�p� n�in kerran Ahdin ... veteen pullahti sel�n karilta, kun
ongelle soudettiin. Kun heitettiin onki j�rveen, niin riipaisi
menness��n ja oli vied� j�rveen, mutta kun min� huusin:

--Heit�, hiisi, hihnaseni,

veden susi, siimaseni:

niin irtautui, mutta ongen vei.

--N�itk�s mimmoinen se oli?

--N�inh�n toki, kun kalliolta sukelsi j�rveen ja vedess� pullikoi.

--Mimmoinen oli?
--Ei sit� osaa haltijan n�k�� sanoa, vaikk' olisi miten n�hnyt.

Kolmas pojista oli toisten puhuessa tehnyt voileiv�n ja sanoi nyt suu
t�ynn�:

--Osaan min�kin taian tehd�, joka tepsii, kun on mets��n eksynyt ja

alkaa peloittaa. Ota kivi suuhusi, ota keppi kumpaankin k�teesi ja
kulje v�h�n matkaa umpisilm�ss�.

--Ja suun t�ydelt� voileip��!

Toiset nauroivat.

--Aukaise sitten ensin oikea silm� ja sitten vasen ja sitten ensin

vasen ja sitten oikea, niin siin� on tie.

Pojat alkoivat aukoa silmi��n vuoroin oikeaa, vuoroin vasenta ja

purskahtivat sitten nauramaan. Mutta yht'�kki� he vaikenivat.

--Ei saa nauraa ��neen mets�ss�!

--Mink� t�hden ei?

--Hss! N�etk�? Siin� on haltija, se nukkuu.

V�h�n matkaa tiest� oli suuri honka kaatunut juurineen maahan. V��r�t
juuret olivat kuin kymmenk�tinen kummitus.

--Sen alla nukkuu haltija ... ei saa uhraamatta ohi kulkea, kuiskasi
Nyyri.

--Mit� uhrataan?

--Annetaan kalakukkoa ja pala voita ja piirakkaa ja ripautetaan t�t�

mahlaa juomiseksi.

--Min� annan t�t� pet�j�n j�ltt��.

--Sille se on ahne ... v�list� kuorii itsekin puita juuresta latvaan.

Pojat alkoivat uhreineen hiljaa hiipi� kuuseen p�in, kun heid�n

koiransa haukahti vihaisesti ja he huomasivat polun p��ss� miehen,
jonka Jouko tunsi Reidaksi.

Jouko istui yh� liikkumatonna kivell��n.

--Mit� pojat hiipiv�t? kysyi Reita luo tullen.

--Niin, kun siin� nukkuu haltija tuossa ja sille uhrataan.

--Miss�?

--Tuossapa tuossa...

--Paimeniako olette?

--Kukas sin� olet?

--Tunnetteko sen hyv�n paimenen, joka tuntee lampaansa ja joka tutaan
lampailtansa?

--Emme tunne ... mink� hyv�n paimenen?

--Ristuksen Kiesuksen maailman Vapahtajan.

Pojat seisoivat ��nett�min� ja katselivat suurin silmin h�nt�, jonka

puheesta eiv�t mit��n ymm�rt�neet. Sitten aikoivat he menn�.

--�lk�� menk� ... istutaan t�h�n kivelle ... tulkaa katsomaan.

H�nell� oli laukku mukanaan, ja laukkuun oli ommeltu risti, kalkki ja

syd�n, papin rouvan ompelema punaisella langalla mustalle kankaalle. Se
her�tti poikain uteliaisuutta.

--Mit� sinulla on tuossa? kysy� tokaisivat he.

--T�ss� on pyh� kirja, tulkaa katsomaan.

Pojat kapaisivat kivelle Reidan viereen. Reita otti raamatun ja aukaisi

sen poikain eteen. Uteliaina ja silm�t py�rein� tutkivat he kirjailtuja
lehti� ja kuvia.

--Mit� sin� t�ll� teet?

--Min� luen siit� teille, kun kuunnellette.--Reita avasi kirjansa ensi

lehdet ja alkoi lukea maailman luomisesta. Pojat kuuntelivat haralla
silmin, ja kun Reita oli lopettanut, virkkoi Nyyri:

--Sit�k� siin� on?

--Sit� ja viel� paljon muutakin.

Reita jatkoi lukuaan poikain maatessa mahallaan kivell� kyyn�rp�ittens�

varassa, p��t kallellaan. Joukokin oli tullut uteliaaksi ja l�heni
ryhm��. Kun he huomasivat h�net, huusi Nyyri:

--Tule sin�kin, Jouko, kuuntelemaan, kun se loihtee.

--Ei t�m� loihtua ole, sanoi Reita. Se on Jumalan sanaa.

--Jumalako sen on sanonut?

--Jumala, suuri Jumala, kaikkivaltias ja v�kev�, joka maailman loi,

kuulettehan.

--Ilmatarpahan maailman loi, virkkoi Jouko oikaisten.

--Min� tied�n, miten Ilmatar teki!--ja poika loihtemaan:

--Kussa k�tt� k��nn�hytti,

siihen niemet siivoeli,
kussa pohjasi jalalla,
kalahauat kaivaeli,
kussa ilman kuplistihe,
siihen sy�verit syventi.

--Anna, kun min� hoen!--ja toinen poika hokemaan:

 --Kylin maahan k��ntelihe,
siihen sai sile�t rannat.

Mutta silloin huusi Leiro:

--Miss� lehm�t on?

Ei kuulunut en�� kellojakaan notkosts, jonne lehm�t olivat painuneet,

ja unohtaen kaiken muun l�htiv�t pojat j�lkeen. Menness��n huusi Nyyri:

--Tule meille pihaan sit� loihtemaan!

--Tulkaa te t�nne huomenna, min� olen taas t��ll�.

Joukokin alkoi l�hte�. Mutta Reita pyysi h�nt� j��m��n.

--Sinulle min� luen, sinun lehm�si eiv�t ole menneet.

--Mit� varten sin� olet t�nne tullut?

--Tulin t�t� kirjaa lukemaan.

--Mikset tule taloon?

--En uskalla tulla. Is�si vaanii minua ja tappaisi, jos tavoittaisi.

Min� luen sinulle nyt syntiinlankeemuksesta.

Ja vastausta odottamatta alkoi Reita lukea Joukolle lukua

syntiinlankeemuksesta. Jouko katseli h�nt� h�nen lukiessaan ja kuunteli
vain toisella korvalla, ajatusten kulkiessa toisia teit�. Tuo se on nyt
sen Reidan poika, ajatteli h�n ... sen poika, jonka is�n henki on
haltijana taikamajan k��rmeess�, tuon is�n p��kallossa, jonne min� sit�
juotan ... t�n� iltanakin menen vastalypsetty� maitoa viem��n. Se ei
sit� tied� ... vai tiet�isik�...

Yht'�kki� s�ps�hti Jouko. Seh�n sanelee k��rmeest�, jostakin

k��rmeest�, joka osasi puhua.

Nyt kuuli h�n kaikki, ja joka sana painui h�nen mieleens�: �Ja Herra
Jumala sanoi k��rmeelle: ett�s t�m�n teit, kirottu ole sin� kaikesta
karjasta ja kaikista el�imist� maalla: sinun pit�� k�ym�n vatsallas ja
sy�m�n maata kaiken elinaikasi. Ja min� panen vainon sinun ja vaimon
siemenen v�lille; sen pit�� rikki polkeman sinun p��si, ja sin� olet
pist�v� h�nt� kantap��h�n�.

--Mink� t�hden sen piti rikki polkeman k��rmeen p��? kysyi Jouko.

--Sent�hden, ett� k��rmeen kautta on kaikki paha maailmaan tullut. Kun

k��rmeen p��n on rikki polkenut, niin on kaikki kirous maailmasta
kadonnut.

--Is� on sanonut, ettei saa k��rmett� tappaa.

--Is�si on noita ja velho, joka pahoja henki� palvelee.

--K��rmeess� asuu haltijan henki, sent�hden ei sit� saa tappaa.

--Mutta kuulitko, miten pyh� Jumala sanoo: �Min� panen vainon sinun ja
vaimon siemenen v�lille�. Joka kerta, kun k��rmeen tapat, tapat pahan
haltijan.

--Min� en tapa! sanoi Jouko.

--Min� tapan kaikkialla, miss� tapaan.

--Mutta _sit�_ k��rmett� et uskaltaisi tappaa.

--Mit� k��rmett�?

--Nyt min� menen, sanoi Jouko h�t�isesti.

Iso musta h�rk� oli noussut yl�s makuultaan, raapi jalallaan maata,
heitti multaa sarvillaan ja l�hti karjan j�ljess� mets��n painumaan.
Jouko oli varma siit�, ett� nyt se l�htee sanaa viem��n.

--Etk� antaisi minulle ruokaa? pyysi Reita.

--En anna, sin� olet is�n kiroissa.

--Ei minuun h�nen kironsa pysty.

--Mutta minuun pystyy.

--Ei pystyisi sinuunkaan, kun oikean uskon omistaisit ja Ristuksen

Kiesuksen suojaan antautuisit ja t�m�n kirjan tietoja kuuntelisit.

--Senk� salatietoja? kysyi Jouko ep�r�iden. Onko sinulla ne?

--Kaikki, jotka tahtovat, voivat ne oppia.

Jouko katseli kirjaa ja Reitaa. Sitten otti h�n kontistaan leiv�n ja

antoi sen Reidalle.

--Tullet t�nne taas huomenna, niin luen lis��, sanoi Reita.

Jouko poistui mit��n vastaamatta. Ajatuksissaan astui h�n lehm�in

j�ljess�, aina silm�ll� pit�en suurta h�rk��. Ennenkuin h�n auringon
mailleen painuessa astui pihaver�j�st� sis��n, kuulosti h�n, oliko is�
tullut kalasta. Ei ollut tullut, ja vasta sitten uskalsi h�n itse
tulla.

Kauan h�n mietti, veisik� sin� iltana lypsyl�mp�set kallok��rmeelle

taikamajalla; eik� sitten vienytk��n. Oli, niinkuin ei olisi tohtinut.

XXXVI.

Vastustamattomasti veti Joukoa puoleensa Reita ja h�nen kirjansa. Y�ns�

h�n sit� makuuaittansa ylisill� mietti--kev�isen y�n, kun hyttyset
ulkona surisevat, r��kk� narisee, koski kaukana kohisee--ja kun
v�st�r�kki p�iv�n valjetessa tuohikatolle hyp�hti ja malkoa my�ten
juosta rapisti, niin her�si h�n herk�st� unenhorroksestaan ja odotti
levottomasti lypsyn loppumista, mets��n p��st�kseen eiliselle aholle.
L�htiess� sanoi �iti:

--Kun n�hnet vieraan miehen mets�ss�, anna t�m� kannikka ja n�m�

piiraat,--ja h�n pisti ne vy�liinansa alta Joukon kouraan.

--Jo eilen n�in.

--Vaan et sanone kenellek��n. Ei ole sen tieto paras tieto, mutta

parempi on kuin Panun. En min� h�nen uskostaan, mutta Annikin on
veikko. Suultaan y�ll� suosta l�ysin ... sit� paha heitt��.

--Mik� paha?

--Heitt�� ja kiemurteluttaa kuin k��rmett� ... niinkuin h�nen

is��ns�kin.

--Heittik� sit�kin kuin k��rmett�?

--Ja sitten j�ykistyi kuin olisi kuollut. Kun olisi joku, joka sen
poloisen siit� p��st�isi.

Yh� sekavammin vaeltelivat Joukon ajatukset. Se siit� vain h�nen

mieleens� selvisi, ett� Reita on k��rmeen kiroissa ... ett� h�nell�
itsell��n on k��rme Reidan is�n kallossa ... ett� h�n sit� siell�
vankinaan pit�� eik� p��st� ja ett� Reita tahtoo kaikki k��rmeet
tappaa.

H�n ajaa karjan samalle aholle, jossa eilen oli Reidan kanssa. Reita ei
ole siell�, eik� karja pys�hdy. H�nen t�ytyy seurata karjan mukana,
mutta kun karja pys�htyy toiselle aholle ja asettuu sinne sy�m��n,
heitt�� Jouko konttinsa kivelle ja rient�� juoksujalassa katsomaan,
joko Reita olisi tullut. Ei ole tullut, ja Joukon t�ytyy palata karjan
luo.

Kaiken p�iv�� kulkevat lehm�t salolla viimekes�isi� sy�nn�spaikkojaan

katsomassa. Vasta illemmalla k��ntyv�t kotimatkalle, ja Jouko rient��
edelt�p�in, sill� karjan ura kulkee ahon kautta.

Reita istuu kivell� ja odottaa. S�teilevin kasvoin ottaa h�n vastaan

Joukon. Paimenpojat ovat olleet t��ll�, kertoo h�n. He ovat puolen
p�iv�� yhdess� t�t� kirjaa tutkineet, t�m� on Lasten Paras Tavara, se,
mink� eilen n�it, oli Pyh� Raamattu, h�n on heille n�it� merkkej�
neuvonut, jo ovat muutamia oppineet, ja kun viel� tulevat, niin kohta
osaavat itse selon ottaa. Ja on h�n muitakin opettanut, on k�ynyt
taloissa naisten luona, kun miehet ovat poissa.

--Lue sin�kin! kehoittaa h�n.

--Is� voi tulla kotiin milloin hyv�ns�, sanoo Jouko.

Mutta Reita ei sit� kuule. H�n on ottanut laukustaan kirjan, pienemm�n

kuin sen, mik� h�nell� eilen oli, h�n avaa sen Joukon eteen ja sanoo:

--Tule oppimaan sin�kin, opetan sinulle nyt Herran rukouksen... �Is�

meid�n, joka olet taivaissa�...

Ja Reita luki kerran alkuun p��sty��n rukouksen loppuun asti.

--Miss� varauksessa se auttaa tuo loihtu?

--Ei se ole mik��n loihtu, se on rukous, ja se auttaa kaikkia pahoja
vastaan.

--Auttaako k��rmeenkin vihoja vastaan?

--Kaikkia vastaan auttaa.

--Eip�h�n sinuakaan auta, kun joka y� paha heitt��.

--Ei minua paha heit�. Pyh� Henki minut tainnoksiin heitt��, ja Jumala
puhuu suuni kautta.

--Mit� se puhuu?

--Itse en tied�, mutta muut sanovat, ett� tuhoa Panulle puhun.

--Et taida is�lle mit��n.

--Viel� kerran taidan.

--H�nell� on k��rme hallussaan, jossa asuu is�si henki. Min� ruokin

sit�, ja niin kauan eiv�t pysty is��n mitk��n vihat, mutta niin kauan
se sinua heitt��. Se on se k��rme.

Reita k�vi yht'�kki� totiseksi ja kalpeaksi. H�nt� puistatti kuin

horkassa, himme� kalvo vilahti h�nen silm�ss��n ja h�n kouristi kive�,
josta sammal irtautui. Mutta kohtaus meni ohi, h�n tointui ja virkkoi
viel� v�h�n vapisten ja ik��nkuin puolustautuen ja itse��n vakuuttaen
Joukolle:

--Miss� on se k��rme? Ei se minussa ole ... ei minussa ole k��rmett�.--

Miss� se on? sanoi h�n melkein tiuskaten.

--En min� sano! sanoi Jouko yht� tiukasti.--En saa sanoa, lis�si h�n
heikommin.

--Tapa se k��rme!

--En tapa!

--Jos lie hyvinkin k��rme ... is�si nostama ... se minua vaivaa ja koko
sukuani.

Reita tavoitti syd�nalaansa.

--Koskeeko sinuun? kysyi Jouko.

--En min� silloin mit��n tied�, mutta ennenkuin se tulee ja kun on ohi,
niin kouristaa niin pahasti...

--En min� sille eilen mit��n vienyt, sanoi Jouko.

Reita on ottanut kirjan ja alkaa sit� lukea ��neens� hymisten.

--Nyt se herkesi, sanoo h�n lakattuaan. T�t� kun luen ja n�in painan
syd�nalaani...

--Se auttaa k��rmeen vihoja vastaan?

--Kaikkia vastaan auttaa.

--Anna minulle se! huudahti Jouko yht'�kki�.

--En t�t� anna, t�m�n on pappi minulle antanut ... mutta t�m�n saat ...
se on yht� hyv�.

H�n antoi laukustaan Joukolle yhden niit� pieni� Aapisia, joita h�nell�
oli useampia ja jotka oli saanut mukaansa pakanoille annettavaksi.

Jouko ymm�rt�� hyvin, ettei h�n tahdo isoa taikakaluaan antaa, niinkuin
ei is�k��n anna suurta kannustaan. Mutta pienempi� antaa, joita sit�
varten valmistaa.

--Onko t�m� loihdittu? Lieneeh�n loihdittu, kun olet papilta saanut.

--Ei ole loihdittu, vaan siunattu on ... pyh� kirja.

Jouko katselee kirjaa ja k��ntelee k�siss��n. Silloin kuulee h�n

liikett� takanaan, ja kun h�n k��nn�ht��, n�kee h�n karjan ahon
laidassa mets�n rannassa. H�rk� on etunen�ss�, ja suurin silmin ja
sieraimin ja korvat p�rh�ll� ne katselevat h�nt�.

H�n sukaisee kirjan nopeasti povelleen, h�nen suustaan p��see

kirkaiseva huudahdus--silloin h�rk� h�tk�ht�� ja karkaa pel�styksiss��n
muun karjan seuraamana juoksujalassa kotiin p�in. Jouko rient��
j�ljest�, tuntee rinnassaan eri voimaa, josta ei ole ennen koskaan
tiennyt, uskoo, ett� nyt se ei musta h�rk� uskallakaan, nyt on h�nell�
se taikakalu, ettei h�nelle mik��n mit��n mahda, ei pelk�� is��ns�k��n
... olkoon kotona, jos on ... en mit��n pelk��!

Ja kun h�n on aina kaikkia pel�nnyt, y�ll� ja p�iv�ll� vapissut taikojen

voimaa, niiden tekoa ja tekem�tt�myytt�, niin tuntee h�n nyt
vapautuksen, joka huumaa, ja h�n ajaa karjan isolla melulla pihaan.
Ver�j�ll� h�n hotaisee mustaa h�rk�� viel� seip��ll�kin selk��n, niin
ett� se pakenee tarhan per�lle.

--Ka, kun uhrih�rk�� uskaltaa ... jos suuttuisi ja puskisi! virkkaa

orjatytt�.

--En pelk��! huutaa Jouko kuin raivoissaan. Nyt en pelk�� mit��n, nyt
se ei en�� uskalla!

Oudoksuen h�nt� h�nen �itins� katselee.

Mutta Jouko rient�� saman voiman ja uskalluksen kantamana uhrivuorelle

p�in. H�n juoksee niityn yli, poikkeaa polulle, jonka ainoastaan h�n ja
h�nen is�ns� tuntee ja joka vie vuoren syrj�� ja j�rven rantaa pitkin
taikamajalle niemen nen��n. Tavallisia tulotaikoja tekem�tt�, joita h�n
is�n k�skyst� ei koskaan ennen ole laiminly�nyt ovea avatessaan ja
sis��n astuessaan, ty�nt�� h�n oven auki, hypp�� kynnyksen yli ja
seisoo keskell� taikamajan lattiaa. Vanhan Reidan vaatteet riippuvat
nurkassa, h�n lev�hytt�� auki kauhtanan helmat, ja p��kallo irvist��
h�nt� vastaan. Samassa pist�� k��rme p��ns� vasemmasta silm�st� ja
loirahtaa lattialle n�lk�isen� suutaan aukoen ja kielt��n kierrellen
Joukoa kohti, puoli ruumista pystyss�. Joukolla on viel� k�dess��n
seip��n p��, jolla mustaa h�rk�� iski, se hujahtaa ilmassa ja sattuu
orteen, josta karisee maahan taikakaluja... Jouko iskee toisen kerran
k��rmeen p��t� kohti, keppi sattuu, ja p�� menee murskaksi.

--Tapoinhan! huudahtaa h�n.

H�nt�puoli viel� kiemurtelee, Jouko polkee kantap��ns� niskaan, tarttuu

pyrst��n ja heitt�� ruumiin huoneen nurkkaan, jossa Panun suuri
arpakannus riippuu.

Kannuksen nahkakalvo kumahtaa. Jouko ei �ly�, mik� ��nen synnytt��, se

kuului kuin sein�n takaa, kuului kuin maan alta ... ja hurjana pelosta,
luullen tapetun haltijan ��nen kuulleensa, karkaa h�n ulos
taikamajasta.

H�n luulee itse��n takaa ajettavan ja juoksee niemen k�rkeen; siell� on

vesi vastassa. H�n k��ntyy yh� hurjemmin paeten sille tielle, josta oli
tullut; sielt� voi tulla is� vastaan. Silloin karkaa h�n yl�s vuorelle
polkua my�ten, joka vie taikamajalta uhripaikalle. Vastam�ke� karkaa
h�n pitkin askelin painaen kirjaa rintaansa vasten. H�n luulee
k��rmeiden kintereill��n tulevan ja ajavan h�nt�, tuntee kipua
kantap��ss��n, luulee siihen pureutuneen sen, jota kantap��ss��n polki
... pudistaa jalkaansa, on saavinaan sen irti ja rient�� uudelleen
eteenp�in p��st�kseen pyh�lle vuorelle, haltijan suojaan, mutta eksyy
tiell�, ei tulekaan kukkulalle, vaan jyrkk�� kalliota vastaan ... ei
p��se eteenp�in, k��ntyy takaisin, eksyy mets��n eik� tied� en��, miss�
on, ennenkuin on taas taikamajan edess�, jonka ovi kamalasti ammottaa
h�nt� vastaan ja kallot irvist�v�t. Uudelleen sy�ksee Jouko pakoon ja
her�� vasta h�lm�yksist��n, kun on kotonaan Panulan pihassa ja kuulee
huutoa ja h�lin��.

Pihamaalla seisoo ryhm� naisia, keh�ss�. Heid�n keskess��n on Reita

maassa sel�ll��n, h�n huitoo k�sill��n, heittelee ruumistaan ja huutaa
ja kirkuu sekavia sanoja.

--K��rme! k��rme! k��rme! huutaa h�n.--Ja Herra Jumala sanoo: kirottu

olet sin�, ett�s t�m�n teit!... Se puree ja j�yt�� ja sy� minua ...
auta, Herra Kiesus, auta! ... josta on kaikki paha maailmaan tullut ...
auta armias! Voi, kun koskee ... k�yhyys, kurjuus, sairaus ja synti
suuri.

--Mit� se sanoo? kysyy joku.

--Sill� on k��rme sis�ss��n, n�etk�, kuinka se syd�men alla

pullistelee? sanoo Panun em�nt�.

--Eik� ole tiet�j��, joka tuon kurjan pahasta p��st�isi?

--Sinun pit�� tappaman ja rikki polkeman ... helvettiin te menette ...

tuliseen p�tsiin, jossa on oleva itku ja hammasten kiristys ... tulella
min� Panun poltan ja h�nen huoneensa, sanoo Herra. Kirotut olkoot
kaikki, jotka ... ei armoa yht��n, ei armoa, ei armoa!

--Ei armoa! ei armoa! uikuttavat naiset, ja muutamat kaatuvat

kasvoilleen maahan.

--Kiesukseen turvatkaa! huutaa Reita silloin kimakalla ��nell� ja

levitt�� k�si��n.--Kiesus auttaa! Kiesus auttaa!--Taivaaseen!
Taivaaseen! Siell� enkelit ja kerupiimit ja harput ja kanteleet ja
iankaikkinen autuus! Ei kuolemaa, ei kipua, iankaikkinen el�m�!
H�nen kasvonsa n�ytt�v�t kirkastuvan, h�nen silm�ns� selvi�v�t, h�n
hymyilee ja puhuu v�liin hiljaisella ja sopottavalla, v�liin riemusta
vapisevalla ��nell�.

Naiset heltyv�t, huudahtelevat ilosta, k�yv�t toisiaan kaulaan.

--Ei kuolemaa, ei kipua! Voi, mit� lupaa!

Jouko on l�hestynyt ryhm�� ja seisoo Reidan edess�. Reita taas

raivostuu, h�nt� alkaa kouristaa ja heitell� ja suonta vet�� niin, ett�
p�� ja kantap��t vain ovat maassa, muu ruumis luokkina. Siit� nakkaa
h�net istualleen, h�n puristaa k�det rinnan yli, levitt�� niit�, suu
vaahtoaa ja h�n huutaa:

--Pois, sin�! Pois, sin�! Et tapa k��rmett� .... kiusaat ja kidutat!

Kirottu sin�, noidan siki�, joka et tapa!

Taas retkahtaa Reita sel�lleen, menee ��nett�m�ksi, on kuin kuollut.

Silloin p��see parkaisu Joukon suusta, h�n hoipertuu maahan ja alkaa

huutaa:

--Min� tapoin, min� tapoin!

--Joukoa heitt��!--Joukoakin heitt��! voivottavat naiset. Jouko lankesi

loveen! Nyt se meni siihenkin!

--Reita her��! huutavat toiset.

Reita oli noussut istualleen ja katseli oudostellen ymp�rilleen. Mutta

kun h�n yritti nousta, horjui h�n. Panun em�nt� k�ski naisten saattaa
h�net aittaan vuoteelle. Mutta itse kantoi h�n Joukon, joka oli
vaiennut ja j�ykistynyt kuin korento, toisten naisten kanssa toisen
aitan luhtiin, jossa oli Joukon makuusija. Koko y�n hourasi Jouko ja
puhui k��rmeest� ja mustasta h�r�st�.

Mutta kun Ilpotar, joka oli rient�nyt j�rven yli ottamaan selkoa
oudosta melusta Panulan pihalla, oli kuullut, mit� siell� oli
tapahtunut, l�hti h�n niilt� jaloiltaan soutamaan sanaa Panulle, joka
oli j�rven saaressa kalassa.

XXXVII.

Her�tty��n kouristuksistaan lep�� Jouko toiseen iltaan saakka heikkona,

velttona ja liikkumatonna vuoteellaan aittansa luhdissa t�yteen
tajuunsa tointumatta. Uupunein ja unteloin silmin h�n kattoon tuijottaa
k�sitt�m�tt�, mit� on tapahtunut. Katon ruoteita ja tuohia ja niiden
v�litse kuultavaa p�iv�� katsellessaan on h�nest�, niinkuin h�n n�kisi
n�ky� koko ajan. H�n ummistaa silm�ns� ja odottaa unta, mutta silloin
alkaa polttavien luomien alla ilmesty� h�nen eteens� p��llekk�in,
poikittain, sis�kk�in ja sekaisin tapahtumat ja ajatukset: pikku pojat
aholla, suuri musta h�rk� ... sitten k��rme p�� pystyss� ... tappoiko
h�n sen, vai untako se oli? ... kaikki menee mullin mallin ... koko
pyh� vuori horjuu, ja uhrikoivu kaatuu ... huutavia naisia ... ja taas
k��rmeit� ... h�nt� kannetaan .. h�n avaa silm�ns� eik� taas n�e
mit��n, eik� muista, mit� �sken n�ki ... ei p��se selville, miss� h�n
nyt on ... ummistaa taas silm�ns� siit� p��st�kseen. Se uudistuu yh�
uudelleen.

Silloin kuuluu naraus niinkuin oven naraus ja hiipivi� askelia jostakin

alhaalta. Parahiksi saa Jouko mieleens� selvyyden siit�, ett� h�n on
omassa aitassaan ja joku liikkuu alasillalla, kun h�n n�kee lattian
l�pi kohoavan tukan, kasvot, parran, kaulan, rinnan ja mustain ter�v�in
silmien pys�htyv�n h�nt� tarkastamaan. Se on joku, jonka h�n tiet��,
kuka se on, vaikkei saa siit� selkoa. Mutta kun viimein tuntee
is�kseen, j�hmettyy veri syd�mess�, h�n huutaa, mutta ei saa sanaa
suustaan, h�n on kuin painajaisen alla, tuijottaa silm�t ulkona p��st�,
ja pakkautuu kauemmas nurkkaan, jossa makasi.

H�n kuulee is�ns� kuiskaavan:

--Se on viel� haltijain lumoissa ... �l� pelk�� is��si, Jouko, pysy
lovessa niin kauan kuin henki pit��.

Jouko hyp�ht�� pystyyn ja tointuu samassa.

--N�itk� mit�? kysyy Panu.

--Mit� is� tahtoo?

Jouko vapisee kiireest� kantap��h�n ... nyt se on saanut kaikki tiet��.

Mutta is� sanookin yst�v�llisesti:

--Pue yllesi puhtaimpasi paita ja ota ne ennen pit�m�tt�m�t

p��llysvaatteesi ja tule minun j�ljest�ni uhrivuoren ver�j�lle. Kulje
niin, ettei kukaan n�e. Jos sattuisi olemaan joku n�kij� tai kysyj�,
niin varo sanomasta, minne menet.

Jouko tuntee t�ytyv�ns� totella. Jos ei is� viel� sit� tied�, niin saa
se sen kerran tiet�� ... tehk��n, mit� tahtoo. Ja h�n tekee niinkuin
is� k�ski, ja muuttaa vaatteensa. Is� k�ski tulemaan uhrivuoren
ver�j�lle. Siell� se sen tekee, mink� tekee. Pist�� Jouko kuitenkin
Reidan antaman kirjan povelleen, jonka se oli sanonut kaikesta
varjelevan. Kun muistaisi sen loihdun, jonka se luki, mutta se on
unohtunut.

Is�ns� k�sky� totellen hiipii h�n huoneiden taitse, mutta kun h�n aikoo
aittojen ohi, huomaa h�n Reidan kynnyksell� istumassa.

--Minne menet, Jouko? kysyy Reita.

--Jos �iti kysyy, niin sano, ett� is� tuli ja vei vuorelle.

--Jos h�t� tulee mik�, niin sano: �Auta, Kiesus armias!� ja purista
kirjaa rintaasi vasten, jonka sait. Minulla on nyt niin hyv� olla.
Tuntuu kuin ei en�� heitt�isik��n. Sin� tapoit sen.

Jouko kiiruhti pois. Reita katseli h�nen j�lkeens�, n�ki Panun

ver�j�ll� odottavan, tarttuvan Joukoa k�teen ja menev�n h�nen kanssaan
niityn poikki. H�n pist�ytyi aittaan, sukaisi vaatteita ylleen ja hiipi
j�lkeen.

* * * * *
Mutta kun Panu on Joukon kanssa saapunut mets�n rintaan, puhuu h�n
pojalleen n�in:

--Kuulin, ett� olet loveen langennut. Hyv�ksi k�vi mieleni, sill� nyt
olet tiet�j�ksi valmis, ja suuremmat ovat lahjasi kuin minun. Reitain
tieto on sinuun tarttunut, tieto kaikista suurin, kun haltija suusi
kautta puhuu. Ei nyt mik��n siirr� Panun suvusta tiet�j�n taitoa.
Entiset on kaikki taidot hallussamme ja nyt on uuttakin voimaa annettu.
Ei nyt tarvitse Lappia pel�t�, ei pappi en�� mit��n mahda, eik� Karin
viha mihink��n tunnu. Mutta se on vain viel� vaara tarjona, vaara suuri
se, ett� sinuun Reidan haltija h�nen poikansa kautta kulkiessaan toi
Kiesuksen v�ijyvi� vihoja tullessaan. Se on pois peloitettava,
erotettava sinusta ainiaaksi. En ole sinua ennen tiet�j�ksi kastanut,
nyt sen teen, nyt on aika tullut ... ja silloin eiv�t sinuun pysty
kynnet, kuinka ter�v�t lienev�t, vaan itsellesi kasvaa kyvyn kynsi,
jolla kaikki kouristat. Loveen lankesit, kohta olet is��si isompi.

--En min� ole loveen langennut.

--Et tied� viel� itse, mutta kyll� siit� selvi�t. Tiet�j�ksi olet kohta
valmis, kaikki on alkutaiat tehty siksi tullaksesi. Viimeiset vain
viel� tekem�tt�, lukko kiinni v��nt�m�tt�.

--Anna, is�, minun menn� kotiin, minua v�sytt��.

--Ei nyt kotiin, nyt on hetki tullut ja aika otollinen.

--Ei ole minusta tiet�j�ksi, is�.

--Ei ole toista maailmassa tiet�j�ksi niin valmiiksi varattua kuin

sin�. �itisi kohdussa sinusta jo tiet�j� tehtiin. Ennenkuin
synnyitk��n, seisotin �iti�si kolmena torstaina ennen auringon nousua
paljaan taivaan alla kasvot pohjoiseen p�in k��nnettyin� ja sy�tin
h�nelle koirasriekon aivoja. Se on lumoamaton el�in, siihen eiv�t pysty
mitk��n kirot, ja se n�kee kaikenlaisia haltijoita ja niiden kanssa
haastelee. Siit� sait tarkan ampujansilm�n. Et syntynyt hammas suussa
niinkuin olin toivonut, olit heikko ja huono, niin ett� kuolevaksi
katsottiin--�itisi peruja--mutta silm�si oli kirkas--is�si peruja,
suuren ja vanhan Panujen suvun--niin vein min� sinut, ennenkuin olit
kolmen y�n vanhaksi tullut ja ennenkuin olit nimen saanut, kosken
partaalle ja otin vaahtoa py�rteest�, joka py�rii my�t�p�iv��n, ja
ripautin koivun vitsalla vett� selk��si ja p��h�si ja loihdin n�in--
sanon, ett� muistaisit, kun kerran tietosi pojallesi perinn�ksi j�t�t--
loihdin n�in:

--Koskesta kovimmat miehet,

v�eksi v�h�n urohon,
miehen pienen miehuueksi.

He kulkivat tavallista tiet��n taikamajalle, eik� Jouko �lynnyt muuta,

kuin ett� nyt he sinne menev�t ja nyt saa is� tiet��, ett� h�n on
k��rmeen tappanut. Oli y�, iltay�, ja rusko n�kyi viel� taivaalla,
punaten synkkien pilvien reunaa. Ilma oli l�mmin ja hikev�, ja ukkosta
oli ilmassa. Joukoa hiotti ja raukaisi niin, ett� vaivoin pysyi is�n
j�ljess�.

--Ja ett� sinusta n�kij� tulisi, joka tiet�� asiat edelt�p�in ja

aavistaa, mit� tapahtuu, ja arvaa ihmisten mielet ja asiat, kun tulevat
kysym��n, niin otin kolme kiven sirua tuolta uhrikallion takaa, jonne
ei aurinko koskaan paista ja jossa on ikuinen m�rkyys kes�ns� talvensa
pyh�n l�hteen vedest�; ja otin kolme muurahaisen lehm�� ja panin ne
p��nalaisesi sis��n yhdeksi y�ksi. Ei ole viel� tehonut, mutta taika
it��, it�� kuin siemen; odottanet aikasi, suuri tiet�j� sinusta
sukeutuu, sukusi kunnia ja heimosi mahti.

--Muistanetko kaikki, mit� olen sinulle opettanut? virkkoi taas Panu

hetken kuluttua. Olen opettanut sinun arpaa ymm�rt�m��n, pyh�n
kannuksen ongelmoita selitt�m��n ... muistanetko, mit� olen opettanut?
Miten tehd��n taika, kun on karhua vastaan varauduttava? Neuvoin
sinulle sen talvella.

Jouko ei jaksa muistaa eik� virka mit��n.

--Ei sill� niin v�li�, jos et kaikkia muistakaan, kunhan tied�t sen,
mik� on miss�kin taiassa t�rkeint� ja mit� ei saa j�tt�� tekem�tt�.
Niit� olen neuvonut ja neuvon vasta enemm�n ... viel�h�n ehdit��n. Ei
teek��n oikea taikuri kahta kertaa taikaa samalla lailla, kunhan ne
kolme p��temppua tekee. Paha haltija oppii v�ist�m��n, niinkuin vanha
metso oppii ansaa liisim��n, sent�hden on uusittava. Kun tauteja
parannat, mit� silloin teet...? Ent� kun varkaan k�den kautta
kadonnutta haet?... Et muista, viel� ehdit, olenhan opettamassa.
Mielesi nyt muualla vaeltaa.

He tulivat taikamajalle, jonka ovi oli auki Panun kummaksi.

--Kuka t��ll� on k�ynyt?

--Lienee tuuli avannut, virkkoi Jouko.

Panu astui sis��n ja n�ki lattialla taikakaluja, jotka olivat orrelta

pudonneet.

--Ei vain liene se Kari? sanoi h�n, ja h�nen silm�ns� v�l�htiv�t. Mutta
sitten h�n sanoi:

--Sinut on Reita vainajan vaatteissa tiet�j�ksi kastettava.

Mutta kun h�n kohotti Reidan kauhtanan lievett�, h�tk�hti h�n ja

huudahti:

--Miss� on k��rme?

Mutta samassa h�nen kasvonsa kirkastuivat:

--Mit� min� kyselen! Sinussahan se on! On telminyt t��ll� l�htiess��n

ja oven auki heitt�nyt. Henkens� l�ht�� temmelsi... Ennen oli
k��rmeess� Reidan henki ja on nyt Sinussa; mit�s olisi t��ll�, kun on
sinussa!

--K��rmek� minussa?

--Reidan henki on sinussa! Se sinuun meni silloin, kun loveen lankesit.

Ei se silloin ollut mennyt, ennen oli jo mennyt, Jouko tiesi, milloin

oli mennyt. Silloin oli paha henki h�neen mennyt, kun h�n k��rmeen
tappoi. H�n alkoi vapista, h�nt� py�rrytti, syd�nalaa etoi, mutta kun
h�n sit� k�dell��n tapasi, tunsi h�n kirjan ja samassa helpotti.
--Sinussa se on ... pid� varasi, ettei p��se ... pyrki, vaan ei
p��ssyt,--puhui Panu, joka oli huomannut kouristuksen oireet. Joudutaan
t��lt�. Heit� pois hattusi ja riisu vaatteesi! k�ski h�n sitten ja otti
nurkan naulasta Reidan lakin ja kauhtanan.--Riisu ihokkaasikin!

Jouko riisui muut vaatteensa, mutta j�tti ihokkaan, jonka alle kirja
oli k�tketty.

Sitten k�ski Panu h�nen pukeutumaan Reidan vaatteihin ja auttoi niit�

h�nen ylleen. Jouko v�h�n esteli, mutta totteli kuitenkin.

--Ne pit�� sinulla olla yll�si--kun on sen ydin sis�ss�si, niin olkoon
kuorikin, muuten voisi luikahtaa pois, eik� tied�, mihin menisi.

Kun Jouko on saanut ylleen vaatteet, ottaa Panu kannuksen nurkasta,

heitt�� sen hihnasta olalleen, pist�� Reidan p��kallon kainaloonsa ja
l�htee nopeasti ulos majasta, sulkien oven huolellisesti j�lkeens�.

--T�nne menn��n! virkkaa h�n ja l�htee nousemaan vuoripolkua yl�s

uhrivuorelle.

Yh� raskaammaksi ja hikev�mm�ksi on k�ynyt ilma. Ukkosta ja sadetta

piilev�t linnut ovat vaiti, eik� kuulu muuta kuin kuikan huuto jostakin
kaukaa suurilta selilt�. On kuitenkin outoa suhinaa ilmassa ja puissa,
joiden latvat aiheettomasti humahtavat, ja kaukana jossakin myr�htelee
l�henev� ukkonen.

--Joudutaan! kiirehtii Panu, kun v�symys viivytt�� Joukoa. On

jouduttava ennenkuin Ukko saapuu. Se odottaa meit�, mutta saattaa
kyll�sty� ja tulla ennen aikojaan. Kun salama leimahtaa ja ensi kerran
vett� ripahuttaa, silloin tiet�j� kasteensa saakoon.

Jouko on v�hitellen menett�nyt tietonsa siit�, miss� on ja mit�

tapahtuu, on eksynyt itsest��n, n�kee kulkevansa vaatteissa, jotka
eiv�t ole h�nen ... ei tunne omain jalkainsa liikett� eik� osaa omistaa
omaksi n�kem�kseen, mit� silm��n sattuu.

Kuitenkin n�kee h�n nousevansa vuorelle, n�kee ison koivun, jonka alla
l�hde v�lkkyy, n�kee haltijan kuvan ojennettuine k�sineen ja sen edess�
uhrikivet. Is� vie h�net haltijan kuvan eteen, langettaa h�net
polvilleen ja lankeaa itse h�nen viereens�, rukoilee, kumartelee ja
loihtii. Is�ll� on p��kallo k�dess��n, h�n asettaa sen uhrikivelle
eteens� ja kiert�� kive� ja Joukoa ja pyh�� puuta. Kaiken sen n�kee
Jouko saamatta sit� itselleen selvitetyksi. Tuntuu vain niinkuin olisi
jotakin h�nen t�htens� tekeill�. H�n n�kee p��kallon edess��n kivell�,
kummastelee, miksi se siin� on, miksi se h�nelle irvist�� ja eik�
k��rme kohta ilmesty sen silm�n kolosta?

Nyt ottaa is� kallon k�teens� ja menee koivun taa, kumartuu ja ottaa
siihen vett� l�hteest�. Nyt is� py�rii kantap�ill��n, nyt ruiskuu vett�
ilmaan, yl�s puuhun, haltijan kuvan p��lle ja yht'�kki� ruiskahtaa sit�
Joukon silmille ja h�n hyp�ht�� syrj��n uutta ruiskausta pakoon.

Onko h�n uhriel�in? Miksi sidotaan h�nelt� silm�t? Miksi h�n ei n�e
mit��n? Tapetaanko h�net?

--Olet jumalalle otollinen! kuuluu is� sanovan.

H�nen kaulaansa ripustetaan jotakin--jotakin kumahtaa h�nen edess��n,

h�nelle pistet��n jotakin kumpaankin k�teen ja k�sket��n ly�d�. H�n
ly�, ja h�n kumahtaa kuin olisi itse ontto kannus.

Nyt �ly�� h�n, ett� se on kannus, jonka is� on ripustanut h�nen

kaulaansa ja k�skee sit� p�rist��. H�n kuulee is�n kysyv�n kumealla
��nell�:

--Lupaatko taistella henkeesi ja vereesi Kiesusta vastaan ja tappaa

h�nen tiet�j�ns�, miss� h�net tavannet?

Ei saa Jouko vastausta annetuksi.

--Ly�, jos luvannet; ly�, jos luvannet! huutaa is�n ��ni.

Jouko ly� ja is� loihtii:

--Annan sulle suuret lahjat,

kaikki taiat, tiedot neuvon,
salaiset sanani annan,
edess� ison Jumalan,
pyh�n vuoren viertehell�,
tullos suureks tiet�j�ksi,
mahtajaksi mainioksi.
Valan vett�, viisautta
p��st� velhon voimallisen,
kallosesta kuulun noidan,
tullos viel� viisahammaks,
kasvaosi kovemmaksi,
ettei pystyis papin loihtu,
taiat Kiesuksen tehoisi.

Jouko tuntee vett� p��h�ns� valettavan, h�nt� taotaan p��h�n ja selk��n

ja hartioihin, h�nen silm�ns� s�ken�iv�t, h�n luulee n�kev�ns� tulisia
k��rmeit� ymp�rill��n s�histen kiemurtelevan.

--Iske tulta, ilman ukko,

salamoita, suuri �ij�,
tule t�nne toistajaksi,
kummiks n�ihin kastehisin.

H�nen silmiss��n salamoi, ja h�nen p��ns� p��ll� jyr�ht�� ... h�n

riuhtaisee k��reen kasvoiltaan, n�kee is�ns� seisovan edess��n p��kallo
k�dess�, sy�ksee vastaan, tempaa kallon h�nen k�dest��n ja heitt�� sen
mets��n, rep�isee kannuksen kaulastaan ja potkaisee sen menem��n ...
kumahtaen kimpoo se seip��seen ja puhkeaa ... riist�� vaatteet ylt��n
ja parkaisee:

--Auta, Kiesus armias!--ja sy�ksee muutamilla pitkill� hypp�yksill�

alas vaaran laelta uhrikent�n ymp�rill� olevaan pensaikkoon ja sinne
katoo.

Panu ensin h�lmistyy eik� ymm�rr�, mik� Joukon tuli. Sitten juoksee h�n
j�lkeen, mutta ei n�e h�nt� miss��n. H�n huutaa h�nt�, mutta ei saa
vastausta.

--Mik� siihen meni? Mit� se huusi? Huusiko Kiesusta? Huusi kuin olisi
avukseen huutanut...

H�n etsii et��mp�� vuoren rinteelt�, mutta ei l�yd�, juoksee jo yh�

kiihke�mmin sikin sokin mets�ss�, vaan ei n�y j�lke�k��n Joukosta. H�n
rient�� takaisin vuorelle ja n�kee s�rjetyn rummun, rikki revityt
Reidan vaatteet.

--Haltijako sen vei? K�sist� vei!

Silloin l�yt�� h�n maasta kirjan, joka oli Joukon povesta pudonnut, ja
tuntee sen heti Kiesuksen tiet�j�n taikakirjaksi. Mutta miten se on
t�h�n tullut? Onko se ollut Joukon hallussa? Sit� vartenko se ei
kaikkia vaatteitaan riisunut?

Ja taas muistaa h�n Joukon huudahduksen: �Auta, Kiesus armias!�--ja

h�nelle alkaa selvit�, mit� on tapahtunut.

Juuri kun oli tiet�j�ksi tulemaisillaan, velhoksi valmistumaisillaan!

Viha, kiukku ja pettymys k�prist�� kokoon Panun ruumiin. Hammasta

purren, nyrkki� puristaen, maahan kyyristyen ja siit� yl�s ponnahtaen
sy�ksee h�n suustaan kirouksen, niin kime�n, ett� n�kee omain
silm�ins�kin s�keni� syyt�v�n. H�n sadattelee syntymist��n, sadattelee
kaikkia haltijoitaan, jotka eiv�t mit��n mahda, vaan antavat omalla
uhrivuorellaankin vieraalle velholle vallan.

--Sin� Reidan salasuojelija ... sin� Kiesuksen k�tyri...

Ei saa h�n ��nt� kiukultaan ... raastaa palasiksi kirjan ja heitt��

lehdet haltijan kuvan silmille, sylk�isten j�lkeen ... tempaa rummun ja
nujertaa sen murskaksi uhripaateen ... saa taas sanat suuhunsa ja
huutaa:

--Kirottu sin�, kelvoton ... ep�siki� ... is�si h�p�isij� ... sukusi
saasta ... sinne sinut manoan ... vuoren rautaisen rakohon, kahen
kallion v�lihin ... kiru siell� kiusajainen ... paru siell� painajainen
... vuoren rotkoissa syviss� ... jost' et p��se p�ivin�si, selkene sin�
ik�n�!

Saatuaan ilmaa keuhkoihinsa juoksee h�n taas sinne p�in, mihin Jouko
oli paennut, hypp�� kivelle ja kiljuu:

--Tuonne sun manoan ... kosken kuohuhun kovahan... Kivi on keskell�

jokea, rautavanne ymp�rill� ... umpilukolla lukittu. Siin� on sija
sinulle, jost' et p��se p�ivin�si, selvi� sin� ik�n� ... kenenk�n�
laskemalla ... et sanalla suurimmalla ... et edes oman is�si!

H�nen suunsa vaahtosi, tukka seisoi pystyss�, silm�t tuijottivat mets�n

sis��n, ja tiet�j� vapisi vihansa hengen k�siss� niinkuin nuo puut,
joita sadekuuron kanssa tuleva ukkostuuli vimmatusti puisteli.

H�n alkoi v�sy� vimmaansa, peloitti jo ukkonenkin, joka kietoi koko

vaaran laen tuuleen, sateeseen ja salamoihin. Raskaasti hengitt�en
vaipui h�n kivelle, veden valuessa alas t�ydelt� taivaalta.

Oliko h�n poikansa kironnut? Oliko umpilukkoon kironnut? Ehkei se

ollutkaan Kiesuksen hallussa? Ehk� oli oma haltijansa sit� heitt�nyt?

Panulle tuli h�t�, h�t� siit�, ett� oli lapsensa umpilukkoon loihtinut.
Nyt se ei koskaan p��se siit� irti, nyt se on kaikeksi i�kseen kirottu!

Viel� kerran l�hti h�n etsim��n ja vuorta kiert�m��n.

Kun saisi k�siins�, koettaisi kirojen kahleet katkaista, koettaisi
haltijat lepytt��, uhraisi kaikki parhaansa, vaikka omaa vertaan
vuodattaisi.

--Jouko! huusi h�n.--Tule pois, Jouko, �l� pelk��! houkutteli h�n.

Jouko makasi hiiskumatonna kahden kiven v�liss� tuuhean n�reik�n

sis�ss�, aivan l�hell� uhripaikkaa vuoren rinteell�, johon oli kaatunut
ja j��nyt siihen makaamaan. Mielipuolena pelosta kuuli h�n is�ns�
kirouksen, is�ns� peruuttamattomat sanat, joiden alta ei kukaan en��
kykenisi h�nt� p��st�m��n.--�Auta, Kiesus armias, armias!� supisi h�n
vain.

Siit� h�net Reita p�ivemm�ll� l�ysi ja otti mukaansa.

* * * * *

Kun Panu tuli kotiin--turhaan Joukoa etsitty��n ja ker�tty��n sitten

kirjan lehdet ja kannuksen ja Reidan vaatteet ja ne taikamajaan
viety��n, josta l�ysi tapetun k��rmeen ja sen Joukon teoksi arvasi--oli
jo ilta k�siss�, ja lehm�t ammuivat tarhan edess�. Em�nt�� ei n�kynyt
kotona. Orjatytt� tiesi kertoa, ett� h�n aamulla ennen auringon nousua
oli noussut yl�s, pukenut ylleen ja kiirehtinyt pois, minne lienee
mennyt, oli tainnut joku oveenkin kolkuttaa ja hiljaista supatustakin
muisteli h�n ulkoa kuulleensa. Kun tytt� katsahti ulos ovesta, n�ki h�n
kahden hengen soutaman venheen poistuvan kiireesti rannasta ja
uhrivuoren suojaan katoavan. Lieneek� ollut em�nt� veneess� ... sill�
tiell��n tuo oli viel�kin.

Panun kiukku, joka vain hetkeksi oli lauhtunut ja turhasta etsinn�st�

taas v�hitellen noussut entiseen voimaansa, k��ntyi nyt em�nt��
odotellessa h�nt� kohtaan. Saapui siihen Ilpotarkin ja sai tiet��, mit�
oli tapahtunut. Kertoi Panu h�nelle asian, odottaen saavansa
vahvistusta toivoonsa, ettei Jouko ollut umpikiroihin kirottu, ett�
kirous jotenkuten oli kilpistynyt takaisin, ett� jotakin oli
laiminly�ty ja ett� h�n viel� tulee takaisin. Mutta Ilpotar virkkoi
kuin ilkkuen:

--Olisit minua uskonut, kun jo synnytty��n sanoin, ettei ole pojasta

tiet�j�ksi ... turhaan h�nt� kasvattelit. Ei naisestasi noidan �idiksi.
Heikot olivat h�nen verens� ... sinne nyt meniv�t molemmat... El�isi
nyt poika toisen naisen...

--Eih�n ollut siin� edes el�j�t� ... kuoli kuin k�rp�nen, vastasi Panu
halveksivasti.

--Kuinka lienee kuollut ... tappoivat ennen vanhain tiet�j�in

toivotuksetkin, mit� nykyisten tehnev�t?

--Sit� aina puhut! kivahti Panu. Vaan sen sanon, ett� vaikk' olisi
el�nytkin, ei olisi ik�n� tiet�j�� tehty! Ei siirret� suvusta toiseen
Panujen tietoja, se tied�!

--Pakosta se nyt siirtyy, kenelle siirtynee!

Panu nousi tuvan p�yd�n p��st�, jossa oli istunut, niin kiivaasti kuin
olisi vieraan aikonut ulos k�ske�.
Silloin aukeni ovi, ja em�nt� tuli sis��n. H�n oli m�rk� ja saveutunut,
tukka riippui pitkin� suortuvina kaulalla ja poskilla.

--Miss� olet ollut? jyr�hti Panu.

--Olinpa, miss� olin ... mit� se sinuun!

Ensi kerran kuuli Panu vaimoltaan semmoisen sanan ja semmoisella

��nell�. H�n hy�kk�si h�nt� vastaan, k�si ojona. Mutta em�nt� huusi,
astuen puolestaan h�nkin Panua vastaan, huusi ihan h�nen suunsa sis��n:

--Poikaasi olin saattamassa!

--Joukoa?

--Joukoa, jonka olet hulluksi kironnut, umpikiroihin kironnut. Reita

tuli sanaa tuomaan. Poika houri ja h�pisi. Ei tuntenut �iti��nk��n.
K��rmeen sanoi sis��ns� menneen, is�ns� sanoi sen sinne ajaneen.

--Miss� h�n on? Mikset tuonut h�nt� t�nne?

--Mikset tuonut? Ett�k� olisit viel� tappanut?--Enk� saanut

tulemaankaan. Reidan matkaan l�hti, papin luo sanoi menev�ns� k��rmett�
ajattamaan.

--Mit� tiet� meniv�t?

--Kysy arvaltasi, se tiennee.

--Pahat henget kimppuusi!

Em�nt� nauroi:

--Ja min� viisi hengist�si, haltijoistasi! Itsell�ni on paremmat!

Niiden suojaan jos poikaasi kasvatin, ei olisi nyt sill� j�ljell�,
onneton. Miksen omaan uskooni neuvonut?--ja h�n vaipui ep�toivoisena
penkille, k�det helmassa.

--Mihin uskoosi?

--Ainoaan oikeaan ja autuaaksi tekev��n! Kastettu olen! huusi h�n.

Kastettu Valamon luostarissa! Sinne menen ja sinne vien Joukon, siell�
parantavat! Siell� kirosi peruutetaan!

--Valehtelet siin�!

--Vai valehtelen! Katso t�t�!--ja h�n rep�isi vaatteensa auki ja

tempasi rinnaltaan ristin ja ojensi sen Panun eteen. En pelk�� sinua!
En ole milloinkaan pel�nnyt! Pappiakin autoin! Ruokaa l�hetin! Kiit�
minua siit�, ettei palanut Reitalan aholla. Vai olenko milloinkaan
taikojasi tehnyt? Vai olenko pakanallisia uhrejasi uhrannut? Neitsyt
Maarian nimeen--(h�n risti silm�ns�)--ja h�nen poikansa Jeesuksen
Kristuksen nimeen--(h�n risti taas silm�ns�)--olen karjan siunannut.
Heit� olen palvellut, heille pyh�� tuohusta polttanut, salaa olen
sinulta pyhimyksi� palvellut, mene navettaan, niin n�et!

Raivoissaan riisti Panu ristin h�nen kourastaan, heitt�en h�net samalla

tuvan lattiaa pitkin karsinaan menem��n.
Mutta kuin villitty kimposi em�nt� sielt� yl�s ja huusi ulos ilmoille
vuosikausia pid�tetyt k�rsimyksens�:

--Tapa minut! huusi h�n Panun edess� terhent�en, tapa, niinkuin Annikin
tapoit. Niinkuin Reidan tapoit! Niinkuin Joukon tapoit! Orjanasi olet
pit�nyt! V�kisin minut sinulle naitettiin! Paljon pyysit, et mit��n
saanut, et rahtuista rahoa, petyit kaupoissasi! Valamon kirkonkelloissa
kelluu my�t�j�iseni, ota sielt�, jos ylet�t!

Siihen katkesi em�nn�n ilkkuna. Surkeasti uikahtaen vaipui h�n

henget�nn� lattialle saatuaan syd�nalaan potkauksen Panun keng�n
k�rjest�.

--Kuoliko se? kysyi Ilpotar. R��hk��, miten r��kkyi. Nyt siit�kin

p��sit!--Eik� Ilpotar saanut ilon salamaa silmist��n sammumaan. Mutta
Panu karjaisi h�nelle:

--Pois t��lt�, portto! Inhotat minua, ep�siki� sin�kin! Itkisit, et

ilkkuisi!--ja heitti h�net ovesta ulos, niin ett� etehisen irtonaiset
siltapalkit kolisivat.

XXXVIII.

Panu on matkalla Kontoj�rven markkinoille. Yksin hiiht�� h�n j�rven

selki�, viilett�� hietaisia harjuja ja halkaisee suuria soita. Ei ole
nyt miehi� mukana, ei ahkioita, ei nahkoja. Kun suurimmilla aukeilla
taakseen katsahtaa, n�kee h�n ainoan seuralaisensa, vanhan Ilpon
nyykk�isev�n j�ljess��n.

Ei ole muilla miehill� ollut t�n� vuonna asiata markkinoille. Ei

tarvita heit� ahkioita vet�m��n, ei avuksi kauppaa tekem��n. Huono on
ollut riistasyksy, ja ihmeeksi vain orava varpua juoksi, viel�
ihmeemm�ksi pyy viidassa vihelsi ja teiriparvi koivun latvassa kukerti.
Ei ole ainoatakaan karhua kierroksessa kev�ttalvella tapettavaksi,
eiv�t ole ahmat, eiv�t ilvekset, eiv�t hirvet syyslumelle j�lki�
j�tt�neet.

Minne on kadonnut riista?

Lappi on viljan vienyt, reitalaiset meniv�t ja veiv�t menness��n.

Panun syyksi on kaikki pantu. Mit�s karkoitti, mit�s syytt�mi� ahdisti!

Niinh�n tiesi vanha taika, ett� paha perii, jos heid�t sukupuuttoon
h�vit�t.

Tiet�j� on Panu olevinaan, sen verran ymm�rt��. Siin' on nyt kuninkaan

mets�st�j�!

Niin nurisevat miehet, kun toisensa tapaavat mets�polulla ja reppu on

tyhj�. Niin nurkuvat nuotta-apajallakin, kun tyhj�n vesiper�n nostavat,
sill� huono oli ollut kalavuosi jo uhrikes�n�, kun Jouko Kontoj�rvelle
katosi, mutta viel� huonompi sit� seuraavana. Toteen oli k�ynyt Reidan
miehen ennustus.

Toteen oli k�ynyt--t�ytyi Panunkin itselleen my�nt��, ja monta muuta

onnettomuutta oli tullut lis�ksi. Joukon paettua ja em�nn�n tapettuaan
oli Panu kuin pahasti s�ik�ht�nyt otus, joka pelk�� joka hetki
vainolaisen k�siin joutuvansa eik� tied�, mist� p�in vihamies uhkaa.
Liikkumatta mihink��n ja osaamatta mihink��n ryhty� pysyi h�n kotonaan
jokaista outoa ��nt� vavahtaen, s�ps�hti tuulenhengen humauksia
vanhassa karsikkokuusessa, s�ik�ht�en laitumelta tulevain lehm�in
ammahduksia ja ollen kuulevinaan k�en kukunnassa ja palok�rjen
vihellyksess� ilkkumista ja ivaa. Kaksi vainolaista h�n oli tuntevinaan
p��ns� p��ll� vaakkumassa: papin vaino yht��lt� uhkasi, Lapin vaino
toisaalta. Kun y�ll� silm�ns� ummisti ja nukahti, oli kuulevinaan,
milloin kirkonkellon ilmassa soivan, milloin Lapin noitien p��ns�
p��llitse suhahtavan ja r��hk�miehen mets�n rannasta ilkkuen nauravan.

Se ilkkui h�nelle kaikkien h�nen hankkeittensa hukkaa: turhaan h�n oli

vanhan Reidan tuhonnut mit��n voittamatta, turhaan h�n oli kirkon
kironnut, turhaan Lapin heimon karkoittanut, turhaan Annikin uhrannut
ja monet uhri-elukat teurastanut. Nousi Reita poikansa haamussa
haudastaan, vouti, mahtava yst�v�, oli surmansa saanut, Kari v�ijyi
h�nenkin henke��n, tiesi, mit� pauloja Lappi punoi, ja pappi oli pojan
vienyt, temmannut kuin Ukon pilvess� ilmojen kautta omalta
uhrivuorelta. Irti oli p��ssyt Reidan paha haltija, jota ei koskaan
ollut saanut oikein kesytetyksi, se se oli sen kiukun ja kiivastuksen
silloin rintaan ajanut ja oman naisen surmaamaan saanut, ja lienee
kaikki muutkin Lapin henget riistan kimppuun kiihoittanut ja sen n�ilt�
mailta karkoittanut.

Ei tiennyt Panu, mist� apua etsisi, ei ollut taikaa, ei loihtua, ei

lumousta, jolla kaikki n�m� vihat voittaisi. Kaikkia varauksia oli jo
koettanut, ei osannut uutta ainoatakaan. Kysyi kysym�st� p��sty��nkin
kannuksen mielt�, kysyi arvalta neuvoa, mutta ei hel�ht�nyt paikattu
kalvo, ep�selv�n ��nen antoi vanhain Panujen ennen niin tarkka
taikakalu, poissa oli siit� voima, ja �lyt�nn� t�ks�hteli sammakko
sinne t�nne selv�� antamatta.

N�lk� uhkasi Karjalaa, ja kaikki siit� Panua syyttiv�t. Huonosti oli

kaskenkin k�ynyt. Uhrien aikana viime kev�nn� oli sit� koetettu
polttaa, mutta satanut oli kaikkina uhrip�ivin� taivaan t�ydelt�, ei
oltu saatu uhrilihojakaan keitetyksi, ja v�h�n vain oli k�rventynyt
kaski, oksat ja havuneulat hiukan palaneet, mutta rungot j��neet siihen
sikin sokin makaamaan. Ja se oli miesten mielest� merkki ja osoitus,
ett� kaskeakin kaatamalla oli haltijat vihoitettu. Mit�s uhrip�iv�n�
hakattiin, mit�s Tapion tanhuvia syytt� suotta maahan kaadettiin! Siin�
nyt n�htiin, ja sit� se k�en kuolema ennusti! Jormapahan oli oikeassa,
kun varoitti.

N�m� kaikki mieless��n nyt, niinkuin ainakin, hiihti Panu samoja

matkoja, joita ennenkin oli iloisessa hilpe�ss� miesjoukossa hiiht�nyt,
mutta ei kuulunut nyt Kuisman lauluja, ei urhojen pajatusta, ei ollut
Jouko j�lkijoukossa, josta h�nt� aina lempe�ll� silm�ll� etsi.

Ilpo siell� vain v��nn�tteli, kutsumatta, asiatta oli mukaan l�htenyt.

Tultuaan Kirovaaran juurelle p��tti Panu h�nt� odottaa, itsekin v�h�n
lev�ht��kseen.

Huohottaen tuli Ilpo ja kun saapui lepopaikalle, haki kaatuneen rungon

ja siihen istahti. Kovin valui hiki ryppyist� otsaa my�ten, ja v�synyt
oli ilme silmiss�. Paljon oli ollut huolta Ilpollakin viime aikoina.
Kaikki Panun huolet ja kaikki moitteet, mitk� h�nt� kohtasivat, h�n
omaan poveensa painoi. Mutta enimm�n kaikesta h�n sit� pahoitteli, ett�
Ilpotar, joka aina ennen piti Panun puolta, nyt h�nt� moitti ja
panetteli kilvan muun heimon kanssa. Ei uskaltanut h�n siit� Panulle
puhua, pelk�si siit� h�neenkin pahastuvan ja koetti itse olla sit�
hartaampi ja n�yrempi. Mutta aina sattui v��r��n paikkaan Ilpon
osanotto, aina olivat neuvot nurinpuoliset.

--Siin� on Kirovaara,--virkkoi h�n, yl�s vuoren rinnett� silm�ten.

Siell� tuonoissa talvena kirkon v�en kirosit. Taisit tehd� pahasti, kun
kirosit. Takaisin kirot kimposi.

Sit� Panu itsekin ajatteli. Mutta ei tahtonut sit� toisen suusta

kuulla, astui suksilleen ja l�hti painamaan eteenp�in.

Hiiht�ess��n sit� suota, jossa Jouko viime kerralla markkinoilta

palatessa oli tielle uupunut ja tainnoksissa hangelta tavattu, p��tti
Panu mieless��n, ett� poika jo silloin oli papin valtaan joutunut, ett�
oli jo kirkolla kiro tarttunut ja siit� siemenen� it�nyt. Jos olisi
varaus voimakas ollut, jos olisit sen taiat ja temput ja sen nostamain
vihojen synnyt tiennyt, ei olisi haltuunsa saanut. Mutta ei olisi ehk�
sittenk��n mit��n mahtanut, jos ei olisi kiivaudessa kirotuksi tullut.
Ei saanut sit� en�� koskaan takaisin. Mutta olkoon, parempi, ett�
ajoissa m�t� oksa katkesi ennenkuin suureksi sukeusi ja koko heimon
turmeli.

Jo oli turmellutkin. Tieto siit�, ett� pappi oli tiet�j�n oman pojan
vienyt, ei ollut salassa pysynyt. Viime markkinoilla olivat miehet
n�hneet sen hulluna kuljeksivan ja is��ns� uhkailevan. Monenlaista
arvelua ja arvostelua siit� kuului. K�mpel�ksi tuomitsivat tiet�j�n,
joka omaan poikaansa taikanuolensa satutti. Paljon olivat naiset
em�nn�nkin kuolemasta ulinaa pit�neet. Ja kes�ll�, kun kaikki miehet
kalassa olivat, oli heit� lauma kirkolla k�ynyt pappia kuulemassa.
Peittelem�tt� siit� Ilpotar Panulle kertoi, ilkkuen viel�, ett� on se
yht� hyv� tiet�j� kuin sin�kin. Paremmat on uhritemput, juhlallisemmat
menot, eik� aja naisiakaan uhrip�yd�lt�. Eiv�tk� uhkauksista huolineet.
Olivat kuin lumoissa. Kuritutti Panu miehill� naisiaan, mutta he
yltyiv�t vain siit�. Syyn kyll� tiesi Panu. Ja kirvelem�ll� kirveli
t�t� ajatellessaan h�nen mielt��n se, mik� niin usein ennenkin, ett�
ollenkaan oli p��st�nyt puhumaan papin--silloin olivat lumot p��sseet
naisten veriin, ja silloin se oli virsill��n heid�n mielens� puoleensa
vieh�tt�nyt. Salaiset oli sill� silm�ykset, tehoisat taikansa, mitk�
lienev�t olleet, ja tuho oli tulossa, jos ei niiden perille p��sisi. Ei
siihen kirot pystyneet eik� pilkka purrut.

Ja ik��nkuin vastaukseksi ja vahvistukseksi n�ille Panun omille

ajatuksille virkkoi Ilpo, kun olivat tulleet sille paikalle, miss�
miehet tuonoissa talvena olivat y�nuotiotaan pit�neet ja Kuisma
j�niksen kolkannut:

--Ei olisi ollut ammuttava se j�nis ... ehk� oli sen papin j�nis ...
eik� sill� h�nt� pilkattava. Siit� p��si heti alussa yltym��n.

Mutta ei tahtonut Panu muiden kuullen mit��n omaksi syykseen my�nt��

eik� omaa heikkouttaan tunnustaa. Ja h�n sanoi Ilpolle:

--Herke� noita ruikuttelemasta. Tiesin, mit� tein ... kun olisit

sin�kin teht�v�si tehnyt.

--Enh�n arvannut tulen keskest� el�v�n� p��sev�n.

--Et arvannut, kun saamaton olet, vaikka aina hoppuat ja h�tik�it.

--Kun k�skenet, niin viel�kin koetan ... vaikka oma henkeni menk��n.

--Ja minun p��h�ni siit� syy sy�st�isiin, ja koko markkinakansa

niskaamme! Pysynet aloillasi!

H��ri Ilpo siin� nuotiota laittaen, unohti Panun pahan tuulen ja puhui
��neen ajatuksensa:

--Pahan edell� sen poikasikin kirosit ja vaimosi...--Mutta kun h�n n�ki

Panun silm�n leimahtavan nuotion takaa, jonka ��ress� h�n mietteisiins�
vaipuneena p�� polvien varassa istui, peruutti h�n puheensa:--Lienet
tiennyt, mit� teit ... parhaasi teit ... niinh�n oli teht�v�kin.--ja
kun Panun mustan v�lkkyv� silm� h�nt� yh� seuraili, lis�si h�n:--Eiv�t
sinulle mit��n mahda ... viel� kaikki vihat voitat, voitat varmaan...--
ja vasta sitten p��si h�n Panun katseen lumoista, jota ei voinut kest��
enemm�n kuin el�in ihmisen silm��.

Lev�t� olisi tahtonut Ilpo uuvuttavan hiihdon j�lkeen, mutta kauan ei

antanut Panu nukkua, kun ajoi jo yl�s ja l�hti taipaleelle, vaikkei
viel� aamuruskokaan kuumottanut. Kohta haihtui Ilpo is�nn�st��n
pime�ss� ja sai yksin hiiht�� haroa Kontoj�rve� kohti, jonne h�nell� ei
ollut mit��n asiata, olihan vain l�htenyt, kun tiesi Panun l�htev�n.

Mutta Panu oli, kirkonkyl��n hiihdetty��n ja piilotettuaan suksensa

harjun alle n�reikk��n lumen sis��n, l�htenyt vakoilemaan, mit� siell�
tapahtui.

Vaikka markkinav�ki viel� oli y�tiloillaan, n�ki h�n, ett� niit� oli
isot laumat jo aattona tullut. Reki�, pulkkia, ahkioita ja suksia oli
sek� talojen pihoilla ett� nuotioiden ymp�rill� ja joka haaralta kilisi
hevosien kelloja ja porojen tiukuja. Panu tarkasteli reki� ja pulkkia,
jotka olivat nahkoja kukkuranaan. Rekien ja pulkkien muodoista osasi
h�n heti p��tt��, milt� ilmoilta ne olivat tulleet. Suven ja l�nnen
ilmoilta oli jo suuri joukko, josta ennen tavallisesti oli ollut vain
nimeksi, mutta Pohjanmaalta, Vienasta ja etenkin Lapista oli suurin
osa. Ei ollut vilja metsist� kadonnut, muita oli vain maailmoita
kierrellyt.

Er��st� metsik�st� tuikki sammuvan nuotion tuli ja l�hemm� hiipien n�ki

Panu sen valossa muutamia miehi� peskit korvilla lumessa. H�n tarkasti
pulkkia ja per�ytyi �kki� takaisin. Samassa karkasi koira haukkuen
h�nt� kohti ja seurasi h�nt� pitk�n matkaa j��lle.

--Siit, Panu! kuuli h�n huudettavan ja tunsi reitalaisen ��nen,

niinkuin oli jo tuntenut koiran, jolle h�nen h�pe�kseen oli h�nen
nimens� annettu, ja joka heti oli is�nt�ns� vihamiehen vainunnut.

P��st�kseen Panun k�sist� kulki Panu voudin nient� kohden, jossa oli
h�nen entinen taikasaunansa, miss� ennen avun tarvitsevia otti vastaan.
Mutta ei tuntenut h�n paikkoja entisiksi. Kaskeksi oli hakattu entinen
haltijain pyh�tt�, ei ollut yht� puuta j�tetty, ja h�vitetty oli sauna.
Kiuasta vain kohosi v�h�n lumen sis�st�, ja kun Panu jalallaan kopeloi
sen ymp�ryst��, nousi lumesta palanen hiiltynytt� sein�hirtt�.

Tiesi Panu kysym�tt�, kenen ty�t� oli t�m�. Mutta ei olisi entisen
voudin el�ess� noin tehty. Papin yst�v� oli uusi vouti.
H�n hiipi voudin talon lauta-aidan taustaa ja tuli portille, jota
entisen voudin aikana �k�iset kahlekoirat vartioivat. Nyt ei ollut
koiria eik� vartijoita, piha oli tyhj�, ja hiljaisessa talossa
nukuttiin. Enemp�� ei Panu n�hnyt, mutta jo siit�, mink� oli n�hnyt,
p��tti, ettei olisi yst�v�ksi uudesta voudista eik� olisi asiata sen
miehen puheille pyrki�.

H�n l�hti pappilaan p�in. Siell� jo valvottiin, mutta pihalla ei

n�ytt�nyt olevan ket��n. H�n teki kierroksen huoneiden ymp�ri ja l�heni
mets�n puolelta tuvan sein�m��. Painaen kasvonsa ikkunaan n�ki h�n
papin p�yd�n p��ss�, ja lattialla seisoi parvi poikia, joille h�n
puhui. Niit� valmistettiin kasteeseen, se oli sama toimitus, jonka
Jouko oli n�hnyt vakoilemassa ollessaan ja josta h�n oli is�lleen
kertonut. Poikain takana uunin pankon edess� seisoi joku selin ikkunaan
ja sytytti p�rett� liedest�; kun h�n oli saanut tulen p�reeseen ja
k��ntyi panemaan sit� pihtiin pankon nurkassa, tunsi Panu poikansa.
Kasvojen ilmeest� ja silm�in kiillosta n�ki Panu heti h�net
mielipuoleksi. H�n supatteli jotakin ja naurahteli; ja kun pappi
mainitsi Jeesuksen nimen, kumarsi h�n niinkuin pojatkin. Mutta
yht'�kki� sattuivat h�nen silm�ns� ikkunaan, josta Panun silm� v�ijyi
tupaan. H�n k�vi levottomaksi, p�lyi ymp�rilleen, mutta tempasi sitten
palavan p�reen ja sy�ksi ovelle ja siit� ulos huutaen:

--Pois pahahenki! Pois karvaturpa! Pois pahasilm�!

Panu on hyp�nnyt pois ikkunasta ja n�kee aidan taa kyyristyneen� Joukon

juoksevan tuvan ymp�ri. Pappi tulee h�nt� kielt�m��n, ja Jouko selitt��
n�hneens� pahan silm�n, joka ikkunasta katseli. Mutta Panu hiipi pois
kuin kettu, joka on tavattu pihanurkkia nuuskimasta.

Markkinav�ki alkaa her�ill� unestaan. Hiukan jo ruskottaa etel�inen

taivaanranta, mutta viel� on pitk�lt� p�iv��n.

--Lapin koirat minua terhent�� ... oma poikani pahanahenken� per�st�

ajaa!

Masennuksissaan seisoi Panu siin�, mihin oli suksensa k�tkenyt ja

mietti jo l�hte�ksens�. Jouko h�net n�kisi ja tuntisi ja v�elle
osoitteleisi.

Silloin h�n n�ki tulien kirkosta tuikkavan. H�n hiipi sinne ja huomasi,
ett� kirkon seiniss� oli luukkujen sijasta lasit, ja Reita kulki
lasilta lasille toisen miehen kanssa kynttil�it� sytytellen. Kirkon
oven edess� ja sen ymp�rill� seisoi jo mustanaan markkinakansaa.

Panu pistihe joukkoon ja k�tkeytyi toisten suojaan kuulostaakseen

heid�n puhettaan. Ne puhuivat uusista kirkon ikkunoista, jotka oli
viime kes�n� tehty. Nyt oli siell� hyv� olla, kun ei tuullut eik�
satanut sis��n ja sai tuolla lailla sytytt�� kynttil�t, ett� voi alkaa
aamumessun jo pime�n aikaan. Juhlallista ja komeaa oli miehist�, kun
tulet kirkossa paloivat--ja kuninkaan itsens� lahja kuului olevan. Oli
panettanut uudet lasit omaan kirkkoonsa ja n�m� t�nne l�hett�nyt uuden
voudin mukana.

Eri miest� n�kyi t�m� uusi vouti olevan, eri miest� kuin entinen.
Saivat silt� rauhan naiset, ja yst�v� oli ja sovussa eli papin kanssa.

--Ei t�st� saa Korpivaaran Panu puolusmiest�. Kohta tultuaan kuulutti,

ett� jokainen, joka tahtoo, saa kiinni ottaa velhon, koska on poikansa
hulluksi noitunut ja vaimonsa tappanut ja pappia koettanut el�v�lt�
polttaa, ja sata riksi� saa siit� palkintoa se, joka ottaa kiinni.
Mutta kukapa h�nt� kiinni ottamaan, velhoa, mene tied�, mitk� vihat
viskaisi?

--Sen vihoista! Ei mit��n taida, kun ei pelk��! kuuli Panu toisen ��nen
joukosta sanovan.

--T��ll� kun sattuisi kiinni saamaan, kirkon luona, ei mit��n mahtaisi,

mutta ei ole hyv� kotiinsa menn�.

--Papin kanssa kun menee, niin mink�p� tehnee?

--Vaikka synk�ss� mets�ss� vastaani tulkoon!

--Kerran se kelmi kiinni pannaan!

Ne olivat nuorten miesten ��ni�...

Silloin kalahti kello kirkon tornissa julistaen ik��nkuin vahvistuksen

uhkauksiin. Ovet avattiin, ja v�ke� tunki sis��n niin paljon kuin sinne
mahtui. Toiset j�iv�t ulos papin ja voudin tuloa odottamaan. Panu oli
asettunut v�kijoukon taa rappujen viereen, kirkon ovesta tulevan valon
varjoon. Siin� ei kukaan h�nt� huomannut, mutta h�n n�ki voudin ajavan
rappujen eteen, nousevan reest� ja menev�n kirkkoon. Pienenl�nt�,
keski-ik�inen mies oli vouti, ei ylpeillen tullut, vaan kehoitti
suopeasti ja siivosti v�ke� antamaan tiet�. Kohta sen j�lkeen soi taas
kirkonkello, ja pappi tuli astuen kirkkoon. �skeiset pojat ja parvi
miehi� ja naisia seurasivat h�nt�. Naisten joukosta tunsi Panu
joitakuita oman heimonsa naisia ja Ilpottaren. Ne tunkivat kaikki papin
kanssa kirkkoon ja p��siv�t sinne h�nen j�ljess��n.

Joukokin ilmaantui kirkon rappujen eteen. Ei ollut h�nell� en�� entisi�

vaatteitaan, Karjalan kuosiin tehtyj�, vaan kontolainen oli karvalakki
ja turkin reuhka.

--Jouko hoi! huusi joku poikajoukosta. Mutta Jouko ei ollut

kuulevinaan.--Etk� sin� kuule, Jouko? huudettiin taas.

--En ole Jouko! kivahti h�n.

--Mik�s sin� olet?

--Henrikiksi olen kastettu!

--Etk� ole kastettu, pakanahan sin� olet!

--Ristitty olen nimeen Is�n ja Pojan ja Pyh�nhengen ammen!

--Is�sik� kastoi?

--Pappipahan! En pelk��, �l� luulekaan, Panu on pahanniminen,

kierosilm� karjalainen ... hui, hai, min� hypp�sin ... risti, raamattu
ja aapinen ... is� meid�n, joka olet taivaassa ... Ristin-Kiesus
Maarian poika, en pelk�� pahoja enk� piruja ... sinun pit�� rikki
polkeman k��rmeen p��.

--Sinullahan on k��rme sis�ss�si?

--�l� valehtele ... kirja on rinnallani, niin ei mit��n mahda ... �lk��
tek��n pel�tk� ... sanokaa kolme kertaa: uskon, uskon, ja uskon! Se
sana auttaa, kun kumarrat.

--Is�si tulee ottamaan!

--�l� peloittele! Se kirosi umpilukkoon, mutta pappi aukaisi.

--Olkaa hiljaa! kielsi joku.

--Nyt ne veisaa!

Kaikki yhtyiv�t virteen, joka oli aloitettu kirkossa.

Panu oli kuullut ja n�hnyt tarpeekseen ja vet�ytyi pois kirkon sein�n

suojaan, hiipi siit� suksiensa piilopaikkaan ja iski ne jalkoihinsa
kotiinsa l�hte�kseen. Ei tahtonut h�n p�iv�n valkenemista odottaa, ei
ollut h�nell� t��ll� kauppoja teht�v�n�, palkinto oli h�nen p��st��n
julistettu.

H�nen tiens� kulki kirkon per�itse ja h�n pys�htyi hetkeksi viel�

kuulostamaan. Virren veisuu oli lakannut, ja pappi saarnasi.

--Velhot ja tiet�j�t! ... kuuli h�n Martti-papin saarnaavan...

Kukistakaamme, kiinni ottakaamme!--enemp�� ei Panu pys�htynyt
kuulemaan.

Ei ollut viel� aamu valjennut, kun Panu liukui pois Kontolan

kirkonkyl�st�, jossa h�nen esi-is�ns� ennen vanhaan olivat is�ntin�
hallinneet ja jossa h�n itse oli ylinn� miehen� markkinoilla liikkunut,
mutta jossa h�n ei nyt uskaltanut p�iv�n koittoa odottaa, pel�ten
satap�isen markkinav�en k�yv�n kimppuunsa, niinkuin koiralauma k�y
ketun kimppuun.

Mutta viel� on saloja ketun juosta, ja viel� on sudella luolansa! Ja

kavahtakoot kanojaan!

Julmat tuumat mieless� myllersi, mutta ei ollut itsell�k��n viel�

selvill� mitk�.

Ei ollut kotiin tulo Korpij�rven tiet�j�n entisens� lainen. Ei ollut

soihtuja hulmuamassa, ei katettu pitop�yt� odottamassa, eiv�t l�mpim�t
k�det turkkia riisumassa. Orjatytt� l�ylyn l�i, ja yksin s�i Panu
kuivanutta kalaa ja j��htynytt� huttua.

Mutta kun kyl�n miehet aamulla kuulivat, ett� Panu oli palannut
markkinoilta, tulivat he tiet�m��n, mit� oli tehnyt n�l�nh�d�n
h��t�miseksi. Oliko eloja ostanut etel�n pohatoilta? Saataisiinko pian
l�hte� noutamaan?

Ei ollut mit��n tehnyt, ei ollut ostanut; ei ollut, mill� osti, ei,

mill� vaihtoi. Silloin kiivastuivat kiusautuneet miehet ja alkoivat
Panua sadatella:

--Sinun t�htesi t�ss� n�lk�� n�emme ... sin� vihoitit omat jumalat ja
vieraat ... kaiken karjankin uhrielukoiksi omistit ja kaiken maailman
sy�t�v�ksi tapatit. Eik� sinulla nyt sit� tointa, ett� eloa ostanut
olisit!
--Itse ostakaa! On minulla oma tarpeeni!

--Ja mill� ostamme? Kato on kaikesta, kato riistasta, kato kalasta!

--On Panulla rahaa, vaikka ei anna!

--Ottakaa, mit� on!

Miehet uskoivat, ettei ollut, sill� ei Panu tavaraansa piilottanut.

Mutta kun aina olivat tottuneet siihen, ett� Panun t�ytyi auttaa,
virkkoivat:

--Kun ei kyenne Panu apua antamaan, niin haemme muualta, miehet.

Kontolan kirkolla on, ja sielt� annetaan.

--Sielt� ovat jo akkanne ottamassa, vastasi Panu pilkallisesti.

--Sinne menemme miehetkin!

He olivat jo ovella, kun Panu huusi heid�t takaisin.

--Rahaa saanette! Viel� riitt�nee haltijain aarre t�m�n talven varalle.

Teille kelvottomille haltijain uhrimaljan tyhjenn�n.

H�n otti tuvan nurkasta kaapista haltijan hopeaisen uhrimaljan, joka

oli t�ynn� hopearahoja, ja tyhjensi sen p�yd�lle:

--Ottakaa siit�, kun iljennette!

Miehet katselivat ep�illen toisiaan.

--Mutta jos haltija suuttuu? kysyi er�s.

--En min� ota syyt� niskaani! ep�r�i toinen.

--Mutta min� otan! sanoi Panu.

--Sin� kun ottanet... Ja miehet t�yttiv�t taskunsa.

Ylenkatseen ilme silmiss� katseli Panu heid�n j�lkeens�. Mutta kun h�n
n�ki tyhj�n maljan kumollaan p�yd�ll�, vavahti h�nen rinnassaan.

H�n puolustelihe sill�, ett� t�ytyih�n h�nen, t�ytyi haltijankin

vuoksi, muuten olisivat menneet.

Mutta viel� h�n haltijan aarteen kaksinkertaisena takaisin kiskoo. Ja

olihan sit� ennenkin lainattu, esi-is�in aikana. Kasken h�n ensi
kev��n� polttaa ja sill� maksaa, jos ei muuten voi. Siihen menness� h�n
tinaa ja vaskea hopeana ja kultana haltijan eteen vuolee. Ei se sit�
huomaa.

Mutta jos se sen huomaa, jos saa tiet��, ett� typ� tyhj� on maljansa?

Silloin saa Karjalan kansa v�isty� Korpivaaran vaiheilta niinkuin oli

saanut v�isty� Kontoj�rvelt�kin, kohta kun haltijan aarre sielt�
h�vitettiin--niin ennusti vanha tarina.

Mutta olihan toinenkin ennustus, joka tiesi, ett� kun heimo suureen
h�t��n joutuu eik� muu auta, niin uhratkoon tiet�j� viimeisen
uhrih�r�n, niin eiv�t mitk��n vihat vaikuta. Ja viel� oli se viimeinen
musta, suuri h�rk� uhraamatta.

Ja ehk� koittaisivat viel� ajatkin paremmat...

XXXIX.

Jumalanpalveluksen p��tytty� sunnuntaina ennen juhannusta istui joukko

Kontoj�rven pit�j�n reippaimpia nuoria miehi� pappilan vanhassa tuvassa
katetun ateriap�yd�n ymp�rill�. Kaikki olivat aseilla ja
matkatamineilla varustetut. Viinet ja jouset riippuivat olalla,
vy�hyst�ss� kirveet ja puukot, nurkassa oli pystypino keih�it� ja
keskell� lattiaa rykelm� ev�ill� t�ytettyj� kontteja. P�yd�n p��ss�
istui Martinus Olai, h�nkin matkavaatteissa ja aseissa. Vastap��t�
h�nt� toisessa p��ss� p�yt�� istui Kari.

--Sy�k��, miehet! kehoitti pappi miehi��n. Pitk� on matka ja hankala

taival. Ei ole levosta eik� ruokailuista matkalla.

Mutta jo olivat miehet osansa ottaneet. Kun pappi oli ruokaluvun

lukenut, jota kaikki muut paitsi Kari k�det ristiss� kuuntelivat,
nousivat miehet p�yd�st�.

--N�in olemme Karin kanssa miettineet, ilmoitti Martinus Olai ruualta

noustua. Jakaudumme kahteen osaan. Toinen joukko sauvoo venheet, kaksi
tai kolme miest� venheess��n, Korpikosken niskaan Korpij�rven p��h�n ja
ottavat venheisiin lis�-ev�it�. Toinen joukko meist� kulkee Karin
opastamana maitse samaan paikkaan, miss� yhdymme ja jatkamme matkaa
venheill� Korpij�rven yli Panulan kyl��n.

--Teemme niin!

Nuoret miehet olivat innoissaan l�htem��n. Alussa olivat pit�j�n vanhat

miehet olleet vastaan retke�, jota pappi saarnasi. Mutta kun h�n
nuorten miesten puoleen k��ntyi, sai h�n mielet liikkeelle, ja kun
l�ht� tuli, tarjoutui heit� mukaan enemm�n kuin voitiin ottaa. Kauan
oli siit�, kun oli sotaa k�yty, mutta vanhat tarinat eliv�t ja mieli�
palamaan panivat.

--Saipahan kerran t�m�kin poika sotaan l�hte�! huudahti nuorista

miehist� muuan aseitaan tarkastaen.--Tuolla tapparalla...!--ja h�n
v�l�hytti kirveens� ter��.

Mutta silloin taas t�ytyi Martti-papin teroittaa matkansa tarkoitusta

ja mit� varten oli t�h�n retkeen ryhtynyt.

Ei h�n tahdo v�kivaltaa k�ytt��, jos Panu hyv�ll� suostuu alistumaan ja

mielisuosiolla pakanallisista menoistaan luopumaan. Ei ole lupa
kenenk��n verta vuodattaa, jos eiv�t ole siihen henkens� puolustukseksi
pakotetut. Mutta ep�jumalain kuvat ja heid�n haltijainsa puut h�n
tahtoo h�vitt�� ja maahan hakata.

--Sit� varten t�m�n kirveeni kupeelleni sidon, ja suokoon Jumala, ettei

minun sit� tarvitsisi ket��n kanssaihmist�ni vastaan kohottaa. Jos ei
vastarintaa tee, saakoon Panukin rauhan, ja olkoon armo h�nell�kin. En
tahdo ihmisten kostoa, vaan Jumalan kunniaa ja ett� h�nen tahtonsa
t�ytett�isiin ja h�nen valtakuntansa voima tunnustettaisiin.

Kari loi pitk�n tutkivan silm�yksen pastoriin, aikoi sanoa jotakin,

mutta vaikeni kuitenkin.

Mutta Reita virkkoi:

--Vanginnemme velhon ja murhamiehen.

--Mutta emme tutkimatta tuomitse! vastasi pappi. Se on voudinkin k�sky!

H�n m��r�si miehet viem��n tavarat venheisiin ja poistui itse

sill'aikaa heitt�m��n viimeiset hyv�stit vaimolleen.

Itkettynein silmin, mutta kuitenkin tyynen n�k�isen� k�vi Anna-rouva

h�nen kaulaansa:

--Lupaa minulle, ettet kosta pahaa pahalla ... ole h�nelle jalo ja
lempe�, vaikka h�n onkin sinulle pahaa aikonut. Lupaatko?

--Olisit kuullut, mit� �sken miehille puhuin ... aivan niinkuin sinun
suustasi.

--Sitten olen rauhallinen. Enk� tied�, miksi niin on, mutta nyt ei
minua en�� peloita j��d� yksin niinkuin ennen, sitten kun Jumala kuuli
rukoukseni. Min� t��ll� istun ja odotan ja kudon ja ompelen. Tules
t�nne!

Ja h�n vei miehens� piirongin luo, avasi laatikon ja n�ytti h�nelle

kapalok��r�j�, jotka oli pinonnut laatikon nurkkaan; toisessa nurkassa
oli lapsen vaatteita: myssyj�, sukkia ja paitoja.

--Minun on nyt niin vaikea l�hte� ja j�tt�� sinut.

--Mene nyt vain, ja Herra olkoon kanssasi.

--Jos sinulle jotakin tapahtuu?

--Ei minulle mit��n ... minullakin on nyt suojelijani niinkuin sinulla.

Ja erotessa antoi Anna-rouva miehelleen valkoisen, kuvilla

kirjailemansa liinan, jonka h�n saisi ensimm�iselle pystytt�m�lleen
Jumalan alttarikivelle levitt��.

Miehet odottivat pihalla kontit sel�ss�, valmiina l�htem��n. Ver�j�n

suussa istui Kari ��net�nn�, synkk�n� ja alakuloisena niinkuin ainakin.
Kun h�n n�ki papin tulevan ulos, vihelsi h�n koiraansa, joka h�nell�
aina oli mukanaan, heitti keih��ns� olalleen ja l�hti liikkeelle.
Kuultuaan papin aikomasta retkest� Panua vastaan oli h�n itse tullut
tarjoutumaan oppaaksi, ja h�nen neuvostaan oli retki p��tetty juuri nyt
teht�v�ksi, jolloin Panulassa toimitettiin tavanmukaiset kev�tuhrit.

Hankala ja vaivalloinen oli kes�inen tie l�pi soiden ja korpien ja yli

jyrkkien vaarojen. Kuljettuaan y�n ja p�iv�n saapuivat miehet toisena
iltana Kirovaaran juurelle ja y�pyiv�t siihen. Vaikka nousu vaaralle
oli vaivalloinen, eiv�t malttaneet olla sen laelle kiipe�m�tt�, sill�
siit� tiettiin n�kyv�n Kontoj�rven kirkon ja toisaalta Uhrivaaran.
Siin�h�n oli Panu kirkon kironnut, ja siin� se muka oli kumolleen h�nen
eteens� keikahtanut.

--H�n meid�t kirosi, me h�net siunaamme!--ja saman kiven p��lt�, josta

Panu oli l�nteen kironnut, luki pappi rukouksen it��n, mist� pyh�n
Uhrivuoren laki kes�isen aamun paisteessa h��m�itti, luki Is�meid�n
rukouksen ja Herran siunauksen, ja h�nen miehens� seisoivat avop�in
ymp�rill�.

Mutta miesten silm�t seurailivat j�rvien ranteita ja jokien varsia ja

vaarojen rinteit�, ja kun pappi oli lopettanut ja l�hdettiin
liikkeelle, virkkoi heist� muuan:

--Jo on niittyj�, jo on kaskimaita!

--Ne ovat meid�n! Ja min� en palaja ennenkuin olen kasken kaatanut.

Siemenet on kukkarossa ... t�ll� retkell� hakkaan, poltan, vierr�n ja
kylv�n, nuo rinteet kasvavat, vaikka puhtaaseen, ruopimattomaan soraan
ripauttakoon.

Sama tuntui olevan muidenkin mieli, ja matkan kuluessa sai Olai heid�n
puheistaan selville sen, mit� eiv�t l�htiess��n olleet ilmaisseet, ett�
useimpain m��r�n� olikin matkalle l�htiess� ollut kaskimaiden
anastaminen ja kaskien kaataminen, ja he olivat siihen luvankin uudelta
voudilta hankkineet.

--Se kuuluu olevan kuninkaastakin mieleen, ett� metsiin halmeita

tehd��n, vaikka se entinen vouti petti Savon miehi� ja petti
kuningasta, kun karjalaisten puolta piti. Mutta nyt kuuluu Panulan
velhokin suuren suunnattoman kasken kaataneen, mutta ei ole saanut
palamaan.

--Mik� siin� oli, kun ei palamaan saanut?

--Heti hakattua joutui kiroihin kaski. Outo mies oli k�en kasken p��lt�
ampunut, juuri kun onnea kukkui.

--On siin� pit�nyt olla tarkka silm� ja varma k�si, kun ammupas nuoli
k�en syd�mest� l�pi korpikuusen latvaan!

--Liek� ollut oikea mies ... mets�nhaltija lie ollut, joka salojensa
kaadantaa kadehtien ampui onnen linnun.

Kari oli hiljent�nyt k�vely��n miesten tarinoidessa, mutta kun puheet

muihin asioihin k��ntyiv�t, kiinnitti h�n taas kulkuaan, pysyen aina
jonkin matkaa edell� opastettavistaan.

Kolmannen p�iv�n iltana saapui matkue Panukosken niskaan. Y�vyttiin

siihen ja odotettiin seuraava p�iv� puolille p�ivin venhemiesten tuloa.
Siit� astuttiin venheisiin, soudettiin se p�iv� pitk�� Korpij�rve� ja
laskettiin illalla maihin Reitalan ahon alle. Saarien lomitse hiljaa
soudellen oli p��sty kenenk��n huomaamatta aivan vastap��t� Uhrivuorta.
Venheet vedettiin maihin, k�tkettiin rantamets�n suojaan ja y�
vietettiin niiden alla.

Mutta Kari oli l�htenyt y�ksi tiedustelemaan ja vakoilemaan.

Saavuttuaan kertoi h�n, ett� oli tultu parahiksi uhrip�iv�n aattona ja
ett� huomenna olisi ensimm�inen suuri uhrip�iv�. Uhrikansaa oli kyll�
saapunut, mutta tavallista v�hemm�n. Ei ollut t�n� vuonna mit� uhrata,
sill� tapettu oli talvella ruuaksi kaikki elukat.
Karin mielest� olisi nyt heti kohta, kun kyl�ss� viel� nukuttiin,
soudettava uhrivaaran alle, noustava maihin ja hiivitt�v� vaaran
laelle. Siell� oli Panu vangittava. Vastarinnasta ei olisi isoa pelkoa,
sill� aseettomina meniv�t miehet uhripaikalle. Silt� varalta, etteiv�t
Panua hyv�ll� j�tt�isi, vaan l�htisiv�t kyl�st� aseitaan noutamaan,
tuli miehist� toisten olla vuoren ja kyl�n v�lisell� kannaksella
est�m�ss� heit� sit� kautta talojen ja aseittensa turviin p��sem�st�.
Sit� varten, ett� sittenkin p��sisiv�t l�pi murtautumaan, oli yhden tai
parin miehen piilouduttava Panulaan ja pistett�v� kostoksi talo tuleen,
jos merkin saisivat.

--Reita on luvannut taloon piiloutua, lopetti Kari.

--Reita! huudahti pastori moittien ja kummastellen.

--Olisihan se meid�tkin polttanut,--puolustelihe Reita.

--Ei se ole kristillist�, eik� murhapoltto sovi niille, jotka tulevat

evankeliumia tuoden.--Ja k��ntyen Karin puoleen sanoi h�n:--
Uhrivuorelle menemme ja siell� h�net vangitsemme, mutta emme v�ijyen
h�nen kimppuunsa k�y. Suoraan astumme esiin ja pahantekij�n ja velhon
tilille teoistaan vaadimme.

--Tee niinkuin tahdot ... sinun on karhusi kierroksessa, ja vasta kun

siit� ulos murtautuu, on muilla aika ajoon l�hte� omalla laillaan,--
vastasi Kari.

Piilopaikkaan Reitalan aholle n�kyi selv��n kaikki, mit� Panulan

pihassa toisella puolen saunaa tapahtui. N�kyi, kuinka uhrikansa sinne
v�hitellen kokoontui, kuului laulua ja soittoa, ja jono l�hti
liikkeelle vuorta kohti ja sinne sen rinnett� kiipesi. Silloin
ty�nnettiin venheet vesille ja soudettiin nopeasti Panulan rantaan.

Panulan piha oli t�ynn� naisia ja lapsia, jotka uteliaina ja ihmeiss��n

katselivat outoja tulijoita.

Tultuaan miestens� kanssa keskelle pihamaata virkkoi Martti-pappi:

--Herran Jeesuksen rakkautta ja Is�n Jumalan rauhaa toivotan teille

kaikille!

--Rauha sinulle itsellesi! vastattiin naisten joukosta.

--Miksi olette t��ll� ettek� tuolla uhrivuorella? kysyi h�n.

--Eiv�t saa naiset t�n� vuonna uhrivuorelle nousta,--vastasi Ilpotar.

Niin on m��r�nnyt mainio tiet�j� ... arpako lienee sen sanonut, vai
itsek� lienee keksinyt? Meist� saasta tarttuisi, ja meist� haltijan
vihat viskautuisi. Se on meille rangaistukseksi, kun k�vimme sinua
Kontoj�rvell� kuulemassa. Uhriamme tarjosimme, mutta eiv�t kelvanneet
akkain uhrit. Eiv�t miestenk��n uhrit muut kuin h�nen omansa. Mustan
vanhan h�rk�ns� haltijalleen vei.

--Seuratkaa minua, vaimot ja lapset, niin p��sette uhrista osallisiksi.

Jeesuksen Kristuksen uhrip�yd�lle ovat kaikki yht� tervetulleet, miehet
niinkuin naisetkin.

H�n aloitti virren. Reita oli l�yt�nyt pihalta vanhan kanteleen ja

alkoi sill� s�est��. Kaikki papin miehet yhtyiv�t virteen, tapailivat
sit� naisetkin, ja kohta oli koko jono liikkeell� uhrivuorelle.

--Ei menn�! ep�r�iv�t naisista muutamat uhriver�j�ll� ja alkoivat

k��nty� takaisin.

--Nyt menn��n! huusi Ilpotar ja astui ravakasti edelle.

XL.

Musta uhrih�rk� seisoo nuoriin sidottuna ja p�� jalkain v�liin

vedettyn�, niska ky�myss�, silm�t jurosti palaen ja sieraimet tuon
tuostakin p�rist�en kahtaalle hajautuvan patsaan tuimaa sisua--vanha
h�rk�, monen uhrimullikan kantais�, jota on kauan s��stetty, mutta joka
nyt oli p��tetty uhrata kaikkien tuhojen torjumiseksi.

Panu seisoo valmiina iske�kseen kirveen h�r�n otsaan, ymp�rill�

seisovat miehet keh�ss�, kaikkien huomio on kiinnittynyt toimitukseen,
kirves jo v�l�ht�� noustakseen, kun t�rm�n alta, puiden lomitse astuu
esiin Kontolan pappi ja h�nen j�ljess��n muut aseelliset miehet
synkk�n� jonona.

Panun kirves laskeutuu hitaasti alas, toinen k�si tapaa h�rk�� sarvien
v�list� ja j�� siihen. H�mm�styen ja odottamatonta ilmestyst� oudostuen
h�n ei saa sanaa suustaan, seisoo lyhyen hetken kuin kivettyneen�,
jolloin pappi k�y l�hemm� ja laskee k�tens� h�r�n lanteelle.

--Mit� tahdot? kysyy Panu silloin tuimasti, vaikka h�nen ��nens� v�h�n
vavahtaa.

--Tiet�net kysym�tt�sikin, mit� tahdon, vastaa pappi rauhallisesti ja

varmasti. Kiell�n sinua uhriasi toimittamasta ja tulen vaatimaan sinua
tililie teoistasi.

--Uhrini toimitan enk� ole sinulle velkap�� tekem��n tili� teoistani.

Irroita k�tesi haltijan pyhitetyst� uhrista!

Panu heilauttaa kirvest��n.

--Laske maahan kirveesi! k�ski Martinus Olai.

--Pois t��lt� ensin! Pois kutsumaton pyh�lt� vuorelta!--Pois k�tesi

siit� haltijan uhria saastuttamasta!

Panu teki liikkeen sys�t�kseen papin h�r�n ��rest�. Mutta kun Olai
tyynesti ja h�t�ilem�tt� ja varmasti vihollistaan silm�ten irroitti
kirveen huotrastaan ja antoi sen riippua k�dess��n kupeellaan, per�ytyi
Panu. Papin miehet olivat astuneet esiin ja asettuneet puolikeh�ksi
h�nen ymp�rilleen; Panun miehet olivat sit� mukaa vet�ytyneet h�nen
puoleensa ja seisoivat h�nen takanaan. Heit� oli monta vertaa enemm�n,
mutta he olivat aseettomia.

--Kuule minua, Panu, en tahdo mit��n pahaa sinulle enk� miehillesi!

--Mit�s sitten tahdot?

Pappi osoitti kirveens� hamaralla ep�jumalan kuvaa ja pyh�� puuta ja
virkkoi:

--Tahdon sy�st� maahan tuon saastaisen kuvan, jonka olet tuohon

pystytt�nyt ... tahdon kaataa kumoon tuon puun ja tuon tulen sammuttaa.
Sinut itsesi kutsun kuninkaan k�skynhaltijan nimess� vastaamaan
murhasta, murhan yrityksest� ja velhoudesta. Ettei viatonta verta
vuotaisi, kehoitan sinua olemaan vastarintaan rupeamatta, joka ei sinua
mit��n hy�dytt�isi, sill� sin� n�et, ett� miehesi ovat aseettomat.

Nyt vasta huomasi Panu, ett� h�n oli yksin aseellinen ja ett� kaikki
h�nen miehens� olivat aseita vailla. Mutta h�nen verivihollisensa oli
h�nen k�tens� saavutettavissa, olisi siin� vain lyhyen hetken niinkuin
kokko, joka tuokioksi pys�htyy yhteen kohti ilmaan ennenkuin
saaliiseensa sielt� iskee--ja h�nen kirveens� tavoitti papin p��t�
kohti. Mutta lumottu oli ase ja lumottu k�si, joka sit� heilautti ...
varren lyhenti vieras velho, oman kirveens� varren pitensi eik� ter�
ylettynytk��n uppoamaan silmien v�liin otsaan niinkuin oli t�hd�tty,
vaan ter� ter��n sattui, tulta iski ... ja ennenkuin Panu ehti
uudelleen, hujahti papin kirves ja katkaisi nuoran, jolla h�rk� oli
sidottu.

H�rk� rynt�si eteenp�in, heitti kumoon Panun, hajoitti miesryhm�n h�nen

takanaan ja karkasi mets��n.

--Sitokaa h�net! huusi pappi.

Ja ennenkuin Panu ehti tointua h�r�n sarvista saamastaan iskusta,

olivat Kari ja Reita ja pari muuta miest� h�nen kimpussaan ja v��nsiv�t
kirveen h�nen kourastaan. Pappi karkasi kuvan kimppuun ja sy�ksi maahan
sen yhdell� ainoalla iskulla, sirotti palavat puut uhripaadelta
ymp�rilleen, potkaisi sitten hahlapuun kumoon, jolloin vesi isosta
uhrikattilasta kaatui tuleen ja puhalsi poroa ja h�yry� sakeana pilven�
ilmaan.

Panun miehet eiv�t tointuneet liikahtamaankaan ennenkuin kaikki oli

tapahtunut ja Panu aseellisten miesten keskess� rautaisten kourien
pidelt�v�n�.

--Auttakaa, miehet! kiljui h�n, koettaen turhaan riuhtaista itse��n

irti. K�yk�� p��lle! Tulkaa t�nne!

Ilpo ja muutamat muut tempasivat k�teens�, mit� sattuivat saamaan,

kivi� ja keppej�, mutta v�istyiv�t ojona olevien karhukeih�sten edest�.

--Heitt�k�� kivill�! huusi Panu.

Pappi oli hyp�nnyt uhripaadelle ja huusi savun seasta kirvest��n

v�l�hytt�en.

--Pysyk�� aloillanne! Ken kohottaa k�tens�, saa nuolen rintaansa. Turha

on teid�n aseettomien miesten k�yd� meit� vastustamaan!

--Rient�k�� kyl��n ja noutakaa aseenne! k�ski Panu. Onhan teit� toista

vertaa enemm�n miehi�!

--Sulkekaa tie siell�! komensi Olai. Joka astuu askelenkaan, h�net

hukka perii!
--Voi teit� kurjia raukkoja! k�hisi Panu n�hdess��n, etteiv�t
h�lmistyneet miehet mihink��n ryhtyneet, ja koetti viel� kerran
ponnistautua irti.

--�lk�� p��st�k� h�nt�!

--Kyll� pysyy! vastasi Kari ilahtuen.--Nyt pysyt!

Silloin astui pappi alas uhrikivelt�, heitti pois kirveens� ja meni

miehi� kohti, jotka olivat vet�ytyneet loitommalle pyh�n koivun alle ja
sen taa.

--Tulkaa l�hemm�! sanoi h�n lempe�sti.--Ja naisille, jotka olivat

puiden v�list� tapausten menoa seuranneet, huusi h�n:--K�yk�� t�nne,
vaimot, tahdon puhua teillekin!

--Pois naiset pyh�st� uhritarhasta! huusi Panu.

--Nyt olen min� t��ll� k�skem�ss� ... �lk�� pel�tk�!

--Menn��n, kun saadaan! virkkoi Ilpotar ja astui h�pe�m�tt� uhrikent�n

yli. Muut naiset hiipiv�t puiden taitse miestens� taa.

Silloin astui miesjoukosta esiin Jorma:

--Mit� meilt� tahdot? kysyi h�n. Miksi meit� vastaan vihamiehen�

karkaat ja uhrivuorta h�p�iset?

--En teilt� mit��n tahdo ... enk� _teid�n_ vihamiehen�nne tule. Tuon
noidan ja murhamiehen vihamies olen, mutta teid�n olen yst�v� ja teille
rauhan sanoman julistan. H�n teit� villitsee ja oikean Jumalan luo
tulemasta est��. H�n on teille puujumalan pystytt�nyt ja sille
uhraamaan pakottanut. Nyt on se kummitus kukistettu ja h�nen
uhritulensa sammutettu. Teid�n t�htenne olen sen tehnyt, ettette
helvettiin joutuisi ja siell� palaisi. Sill� se on perkeleen kuva ja
helvetin tuli. Ei teid�n h�nt� pel�t� tarvitse, ei h�n teille en��
mit��n voi. Eiv�tk� haltijatkaan, joita palvelleet olette, mit��n
mahda, kun heti kohta heid�t kirootte ja Jeesuksen Kristuksen armoon
turvaatte.

--Emme hyvi� haltijoitamme kiroo, vastasi Jorma.

--Uusi Jumala omistakaa!--sanoi Olai,--yksi ja ainoa, josta teille jo

paljon puhunut olen ja josta tahdon teille kohta enemm�n kertoa ...
suuri on h�n ja laupias ja kaikkivaltias, joka teille ajallisen ja
iankaikkisen onnen on antava. Tulkaa t�nne l�hemm�!

Ja vasten tahtoaan, tiet�m�tt� miksi, totellen ainoastaan h�nen

silm�ins� luontia ja ��nens� houkuttelua, astuivat miehet muutamia
askelia l�hemm�, piiri��n pienent�en.

--�lk�� kuulko h�nt�! huusi silloin Panu papin miesten keskest�. �lk��
j�tt�k� is�inne jumalia! �lk�� salliko h�nen h�v�ist� haltijoita, joita
palvelleet olemme. Tuho teille, jos sen teette! Kiesusta se teille
tarjoo kuin saksa parempia tavaroitaan. Ei tule Kiesuksesta mit��n
hyv��. Ei muuta kuin rasituksia ja raskaita veroja!

--Itse sin� kansaa uhrilla rasitat! vastasi Jorma.

Mutta Panu huusi:

--Parastanne olen aina tarkoittanut, teille mets�n otukset eteenne

ajanut, teille kaupat k�ynyt, teit� tiedoillani, taidoillani auttanut!
Hyv�ntekij�nne olen!

--Sortajamme olet ollut, nylkij�mme, pett�j�mme! virkkoi Kari h�nen

takanaan.

Panu nyht�isihe eteenp�in ja tempasi pitelij�ns� mukanaan puun alle.

H�n seisoi nyt miestens� edess�, papin ja heid�n v�liin asettuen,
ik��nkuin est��kseen heit� h�nen haltuunsa joutumasta.

--Kaikki omani saatte! huusi h�n... Varokaa itse�nne! Se loihtii ja

lumoo teid�tkin ... naiset jo lumosi ja viel� miesten mieletkin
k��nt��. Vieras se on teille, velho ja viettelij�, min� olen kanssanne
samaa sukua ja heimoa ... pois h�net ajakaa ja minut vapauttakaa! Jos
minut h�nen k�siins� j�tt�nette, kaikkien haltijain vihat teit� kohtaan
k��ntyk��n!

--Itse olet haltijoita vihoittanut ja Tapion kiukkuun kansaa kohti

yllytt�nyt! vastataan h�nelle.

--Aina olen mets�n v�ke� teille lepytellyt!

--Ent�s kun aarteensa tyhjensit?

--Heimon hyv�ksi sen tyhjensin!

--Itse olet enimm�n osan pit�nyt!

--Kaikki saa Tapio omansa takaisin!

--Ent� kun h�nen ilveksens� ammuit pyh�lt� vuorelta?

--En ole h�nen ilveksi��n ampunut!

--Kari tiet��, h�n puhukoon.

--Niin on kuin Jorma sanoo!

Kari kertoi, miten he Jorman kanssa olivat ilvest� ajaneet ja sen Panun
ampumana pyh�lt� vuorelta tavanneet.

--Semmoinen olet! lopetti h�n.

--Tiesin, mit� tein,--vastasi Panu p��t��n nostaen. Haltijalta luvan

hankin, haltijain tahdon tiesin. Min� kaikki tied�n, te ette mit�n�.
Ette omaa tuhoanne pel�t� tied�.

--�l� kehu tiedoillasi, vastasi pappi, astuen h�nen eteens�. Et mit�n�

tied�, vaikka kehut. Tiesitk� voudin koskeen suistuvan, kun sen suden
suuhun Annikin sy�ksit?... Tiesitk�, kenen kirosit, kun kirkon
kirosit?... Et omaa vaimoasi kristityksi tiennyt ... et tiennyt, ket�
omasta pojastasi kasvatit, kun olit tiet�j�ksi kasvattavinasi... Et
tied� viel�k��n, kuka v��r��n viisautesi ohjasi. Tiet�j� luulet
olevasi, mutta on sinua parempi tiet�j�, joka on hankkeesi h�pe��n
saattanut.
Panu luuli, ett� pappi itsest��n puhui ja saman luulon luki h�n omiensa
silmist�. H�nen katseensa arkiutui, h�n r�pytti luomiaan ja h�nen
j�sentens� pinnistys laukesi. H�n aikoi sanoa jotakin, mutta tunsi
sanainsa voiman yht'�kki� laimenneen. Tuon ty�t� se oli kaikki ... se
se oli kaikki tiennyt ja tahtonut...

--Petturi olet, valehtelija, itsesi kehuja, et muuta mit�n�! jatkoi

pappi. Ja k��ntyen h�nen miestens� puoleen--Semmoista olette kuin
esivaltaa totelleet, sen neuvoja kuin Jumalan tahtoa seuranneet. Jo on
aika, ett� hylk��tte h�net ja h�nen oppinsa!

Miehet eiv�t mit��n virkkaneet, mutta kysyvin silmin kaikki Panuun

katsoivat.

--Ei teid�n tarvitse h�nen kostoaan pel�t�, ei h�nen silm�ins� kiiltoa

kammoa. Voimaton h�n on oikean Jumalan edess� seisoessaan ja h�nen
tuomiolle tullessaan.--Ja Panun puoleen k��ntyen:--Lopussa ovat
loitsusi, Panu, tehottomat taikasi. Olet rangaistuksesi ansainnut ja
tuomiosi on valmis. Mutta en tahdo sinua Turkuun velhona poltettavaksi
l�hett��, jos kadut ja k��nnyt. Kiroo haltijasi, taikasi ja entinen
menosi niinkuin kerran kirkon kirosit. Kun loihduistasi t�m�n puusi
alla nyt luopua luvannet, kun sanonet n�ille, joita pakanuuden
pimeydess� kuljettanut olet, ett� minua seuraavat, ja kun k�skenet
heit� t�m�n uhripuun maahan hakkaamaan, annan sinulle armon, sill�
armon Jumala on Jeesus Kristus.

Mutta silloin kohensihe Panu taas ja virkkoi:

--En armoistasi min�. Enk� haltijoitani kiroo. Vaikkakin minut

tuhonnet, el�v�t tietoni ja taikani... Haltijana henkeni kuoltuani
kiert��. En k�ske haltijan puuta kaatamaan. Haltija puunsa asunnokseen
tarvitsee. Sen alla on hyv� ollakseen. Pystyss� puu parempi kuin
pitk�ll��n.

Silloin tempasi pappi maasta kirveens� ja iski sen pyh�n puun kylkeen.
Naiset parahtivat, ja miehet hyp�htiv�t pel�stynein� puun alta. Jorma
huusi:

--�l� iske pyh�� puuta! Ukon tuli sinut polttakoon!--ja h�n kohotti
vapisevat k�tens� taivasta kohti.

--T�nne miehi� lis��! huusi pappi, ja kohta lenteli koivun kyljest�

lastuja kahden kolmen kirveen iskuista, sinkoillen Jorman, Panun ja
h�nen miestens� silmille. Latva tutisi, runko ja oksat vavahtelivat
niinkuin horkka olisi puuta puistanut, ja kohta kaatui se ensin
parahtaen ja sitten isoa rytin�� pit�en pitk�kseen maahan, vet�en
ymp�rill� olevaa mets�� mukanaan.

--Siin� on nyt haltijasi asunto!

Jorma naurahti:

--Ei haltija yhden puun varassa ... monet ovat vuorella puut! Yhden
alta ajoit, toisen alle asetaikse. Jos olisi siin� viel� ollut, olisi
tuli taivaasta sinut polttanut.

--Vuori palaa! huudettiin silloin loitompaa, jonne naisia oli paennut

puun kaatumista pakoon..
Tuntui savua ja palavan pihkan k�rsky� ilmassa, kuului ritin��,
r�iskett�, alkoi n�ky� liekkej� runkojen v�list� ja yht'�kki� kurahti
kulo kuuseen, hyp�ten siit� salaman nopeudella toiseen ja kolmanteen.

--Jo tuollakin palaa! Ymp�riins� palaa! Koko vuori palaa!

Kuivaan kivisammaleseen, kanervaan, katajikkoon ja havupuihin tarttunut

tuli, joka oli syttynyt uhripaadesta mets��n heitetyist� kek�leist�,
levisi nopeasti ja ajoi savua uhripaikalle. Huutaen ja parkuen
karkasivat naiset tulta pakoon, miehet riensiv�t tulta kohti, sek�
papin miehet ett� Panun miehet, n�kiv�t, ett� sammuttaminen oli
mahdotonta ja kiiruhtivat kohta kaikki alas vuorelta palamasta
pelastuakseen.

Pappikin seurasi mukana, t�ytyen h�nenkin rient�� ulos savun seasta.

H�nt� sys�ttiin takaa ja h�n oli kaatua kumoon jonkun ohitse karkaavan
edest�. Se oli Panu, joka kahden kesken Karin kanssa j��neen� oli
ry�st�ytynyt irti. Samassa karkasi Karikin j�ljest� huutaen, ett�
ottaisivat Panun kiinni. Mutta ei kukaan joutunut tulen tielt�
paetessaan h�nt� auttamaan, ja Panu oli kadonnut j�ljett�miin samoin
kuin Karikin.

Kun kuloa pakenevat niityn yli juostuaan olivat kokoontuneet vuorta

vastap��t� olevalle kalliolle, jonka alla Panulan talo oli, n�kiv�t he
koko vuoren yhten� ainoana tulipatsaana, j�ttil�iskokkona, joka
suitsusi savua ja kipin�it� ja lenn�tteli hiiltyneit� puitten oksia
kauas sek� niitylle ett� j�rveen, johon ne s�histen putoilivat.
Mets�lintuja lensi r��kkyen ilmassa, j�niksi� laukkasi laumoittain
niityn poikki, kettuja, ahmoja ja ilveksi� yritteli samaa tiet�, mutta
ihmisi� pel�styen heitt�ytyiv�t ne j�rveen ja uivat yli toiselle
rannalle. Ei kukaan uskaltanut eik� ehtinyt ahdistaa mets�nhaltijan
el�ttiel�imi�. Mutta mustaa uhrih�rk�� ei n�kynyt tulevaksi. Sen oli
haltija viimeisen� uhrinaan ottanut.

Yh� suuremmaksi yltyi palo, nieli ensin kuivat havumets�t

kostealehtisi� lehtoja kierrellen, mutta ahmasi viimein nekin,
laskeutui yh� alemma, hy�kk�si yli avop�iden kallioiden yh� keh��ns�
laajentaen ja sen keskustaa, vuoren huippua, yh� sakeampaan savuun
kietoen.

--On siin� kaski! virkkoi joku papin miehist�.

--Palaapahan _se_, vaikkei Panun kaski palanut.

--Se on sin�, kuka sytytti.

--Panu tulen manasi ... toista polttamaan kirosi, omat alueensa

sytytti.

--Voi, kun olisi totellut, ei olisi pyh� vuori palanut! ruikutti joku
naisista.

He olivat lapsineen turvautuneet pappiin ja juosseet h�nen mukanaan

Panulan pihan l�pi. Nyt seisoivat he kuin s�ik�htyneet lampaat kallion
alla h�nen jalkainsa juuressa. Pitk�n�, mahtavana, yliluonnollisena
olentona seisoi h�n heid�n edess��n keih��seens� nojaten, kasvoissa
tuima, tuomitseva ilme.
Nyt oli koko vuori tulessa alhaalta yl�s asti, ja mustana ja paksuna
kuin ukkospilvi seisoi savu taivaalla tyyness� ilmassa. V�list� peittyi
aurinko kokonaan sen taa, niin ett� musta varjo kattoi maan, v�list�
paistoi se savupilvien hienotessa milloin punaisena, milloin keltaisena
kiekkona niiden lomasta.

Naiset alkoivat itke� ja valittaa, ja silmi��n peitt�en nyyk�htiv�t

heist� jo toiset maahan, polvilleen langeten.

Miehi� seisoi ryhm� v�h�n loitompana, ja he n�kyiv�t jotakin neuvoa

pit�v�n. Sitten vet�ytyiv�t hekin l�hemm�, ja Ilpo astui papin eteen.
Vavisten h�n virkkoi:

--Py�rt�net sanasi ... luulevat Panun palaneen, kun ei n�y ... en

tied�, on saattanut lintuna pakoon lent�� ... mutta ei tied� h�nen
tulojaan. Eiv�t en�� osaa h�nen kostojaan pel�t� ... ruvennet sin�
tiet�j�n t�ille...

--Mit� puhut?

--Lue loihtu ... tee taikasi ... sammuta tuli ... est� edemm�ksi
levi�m�st�.

--Rukoile Jumalaasi puolestamme!

--Tuli palaa niin kauan kuin tahtoo--vastasi pappi totisena, mieli

juhlallisena komeasta palosta, joka h�nt�kin kammotti.--Jumala sen
aikanaan sammuttaa.

--Saaos sammumaan ... suuret lahjat sinulle tuomme ... pois peloitit
omat haltijamme... Eiv�t ikin� takaisin tule ... sinun Jumalasi
mahtavampi ... pyh�n vuoren poltti ... �l� anna en�� talojamme polttaa
... teemme, mit� tahdot.

--Eiv�t talonne pala ... pid�mme vartiota, etteiv�t pala. Rukoilkaamme

yhdess�. Langetkaamme polvillemme!

H�n lankesi polvilleen, ja muut seurasivat mukana, mutta kun h�n alkoi
rukouksensa, kuului huuto:

--Panula palaa!

Savua nousi Panulan pihasta, ja kun pappi riensi sinne miehineen,

n�kiv�t he Karin hein�hangolla heittelev�n ymp�rilleen palavia
kaislavuoteita, jotka oli p�iv�ksi kannettu pirtin sein�m�lle. H�n
heitti niit� tuvan katolle, aittain katoille ja kiid�tti viimeiset
saunan katolle. Kuivat tuohikatot hulmahtivat tuleen silm�nr�p�yksess�.

--Miksi teit t�m�n? kysyi pappi.

--Koston t�ytt�miseksi,--vastasi Karl kiiluvin silmin. Tulkoon nyt

takaisin tiet�j�, tuhkana h�nen tanhuansa p�lisee!

Ennen iltaa oli Panula porona ja pyh� vuori mustana, suitsuavana

rauniona.
XLI.

Useita p�ivi� per�kk�in saarnasi Martinus Olai kansalle kukkulalla,

joka on yl�puolella entist� Panulaa. Kukkulan laella on tasainen kentt�
kuin lattia, ja sen laitaan on hirsist� alttari kyh�tty, jonka p��lle
on valkoinen liina levitetty. Liinan p��ll�, johon papin rouva on
ristin kuvan ommellut, on kastemalja ja rippikalut ja raamattu. Sen
edess� seisoo pappi ja puhuu lev�ht�m�tt� aamusta iltaan, vastap��t�
suitsuavaa vuorta. Iso on h�nen ��nens� ja kuuluu kauas ymp�rist��n,
yli palaneen Panulan aina toiselle puolen salmen Ilpolan pihalle. Ei
p��se kansa, joka oudon palon huomattuaan on rient�nyt kaukaisistakin
kylist� siit� selkoa ottamaan, h�nen ��nens� kuuluvilta. Jo metsiin
tulevat vastaan virret, joita puheen lomaan veisataan, ja j�rven
sel�lle kaikuu soutajia vastaan saarnaajan sanat.

Ensin he uteliaina kauempaa kuuntelevat, sitten l�hennellen ja viimein

ymp�rille asettuen h�nt� hartaasti seuraavat.

H�n puhuu heille suuresta Jumalastaan, joka on maailman luonut ja

kaikki, mit� siin� on. H�n puhuu paratiisista ja ensimm�isist�
ihmisist� ja heid�n lankeemuksestaan. H�n puhuu H�nen Pojastaan, joka
oli ihmisten pahain t�iden sovittamiseksi ja Is�ns� vihan
lepytt�miseksi itsens� uhrannut ja tehnyt kaikki muut uhrit
tarpeettomiksi, joka oli manalaan mennyt ja kaikki pahat haltijat ja
henget ja perkeleet sinne sitonut. H�n puhuu maailman lopusta, jolloin
koko maailma on tulessa palava niinkuin tuo uhrivuori, ja viimeisest�
tuomiosta, jolloin kaikki kuolleet haudoistaan her�tet��n ja
iankaikkisen Jumalan kasvojen eteen asetetaan. Ne, jotka ovat
kristityiksi tulleet, voivat silloin autuaiksi ja taivaan iloista
osallisiksi tulla, mutta kaikki pakanat ja ep�jumalain palvelijat h�n
sy�ksee iankaikkiseen kadotukseen, palavaan helvetin tulip�tsiin, jossa
on oleva itku ja hammasten kiristys. Mutta ei Jumala, joka heit�kin
t��ll� er�maiden keskess� on ajatellut, ole tahtonut heit�
iankaikkisesti kadottaa. Sent�hden on h�n l�hett�nyt h�net t�nne heit�
lapsiksensa tekem��n ja pyh�n kasteensa kautta taivaan valtakunnasta
osallisiksi saattamaan. Uudet nimet h�n on heille antava, uuden mielen
ja uuden syd�men ja pesev� pois heist� vanhan saastan. Tulkaa t�nne
h�nen kastettavikseen!

Ei kukaan viel� tullut, eiv�t mit��n virkkaneet, kuuntelivat

��nett�min� ja poistuivat verkalleen. Mutta kesken��n puhelivat miehet
siit�, mit� olivat kuulleet.

Hyv�t sill� tuntui olevan jumalat ... laajat tiedot oli sill�
tiet�j�ll�, laajemmat kuin Panulla. Lieneek� en�� omista haltijoista
apua ... pois oli ne peloittanut, ei oltu osattu uhrivuorta palamasta
est�� ... suuttuneet jo i�ksi lienev�t. Ei osattu lepytell�, kun ei
oltu ennen opittu. Tiet�j�n toimena oli aina ollut haltijain hoito.
Mutta nyt oli Panu niill� teill��n ... lie palanut tai lienee
pakosalla. Jos tulisikin takaisin, ei pappi sit� rauhaan j�tt�isi. Ei
ollut Panusta en�� tiet�j�ksi. Ei rauhattomuus lopu ennenkuin on Panu
h�nen k�siss��n. Ei ollut pojastaankaan eik� muille ollut tietojaan
neuvonut.

Pahoin oli Panu monen asian tehnyt. Pahoin teki, kun kirkon kirosi--
v��rin oli h�nen arpansa neuvonut, kun vihan tielle neuvoi--kun
viinalla haltijata juotti: nyt se h�nen oman talonsa poroksi poltti--ei
olisi pit�nyt Annikkia voudille antaa--ja aina h�n isoja uhreja vaati.
Tuhoksi oli ollut Karjalan kansalle h�nen tietonsa! Uusittavat lienev�t
jumalat, toisiin tietoihin ja toisiin tiet�jiin pit�nee turvautua...
Olisiko tuo pahaksi, jos papin kastaa antaisi? Jos ei ylen hyv�ksi,
niin ei perin pahaksikaan. Hyv�stih�n Kontoj�rvell� elettiin, ei
puutteista tiedetty, oiva oli heill� jumala, tiet�j� ylen etev�. Ei
uhria kysynyt, ei riistasta eik� kaupan saaliistakaan sille osaansa
vaatinut. Olisiko kasteen ansiota kaikki tuo?

Ja siit� naiset pappia kiitt�m��n. Miss� tapasitte miehen, joka

juhlallisemmin puheli, joka ryhdikk��mmin astui, joka hellemmin
haastatteli, kun kahden kesken h�nen puheilleen menit? Ei lehdoissa
uhriaan uhrannut, tuvan oli haltijalleen teett�nyt, ison ja avaran, ei
sielt� naisiakaan ajanut, salli kaikkien uhrip�yt�ns� eteen astua.
Tuvan semmoisen ehk� t�nnekin teett�isi, siin' olisi haltijan hyv� olla
kes�ns� talvensa, ei h�nen tarvitsisi puissa piileksi�, ei lumen alla
v�rj�tell�, aina olisi saapusalla, ja miss� haltija viihtyy, siin� on
hyv� olla hallittavainkin.

Mentiin taas aamulla varhain kuulemaan saarnaa Panulan kukkulalla.

Uusia ihmeit� puhui h�n jumalastaan. Kaikki tiesi ja kaikki taisi se,
kaikkia n�kym�tt�m�ll� k�dell� johti. Ei pudonnut varpunenkaan oksalta
h�nen tiet�m�tt��n. Pilvien ja t�htitarhain takana istui ja hallitsi
maita ja taivaita. Sielt� pani auringon nousemaan ja sen laskemaan
laittoi, siell� pilvi� piteli, siell� tuulet ja sateet synnytti. Eik�
ket��n toistaan parempana pit�nyt, rikkaan rukous oli h�nelle yht�
otollinen kuin k�yh�n, lesken ropo yht� rakas kuin pohatan uhri, antoi
paistaa p�iv�ns� niin hyville kuin huonoillekin.--

--Tulkaa, tunnustakaa t�m� Jumala, omistakaa h�net, kun viel� aika on,
itsenne h�nen lapsiksensa kastattakaa! Ei h�n ket��n pakota, ei ket��n
k�skem�ll� k�ske. Mutta ei tied� kukaan, milloin on ohitse h�nen
armonsa aika, milloin h�nen pitk�mielisyytens� p��ttyy. Ja silloin ly�
h�n kiinni armonsa oven, ja silloin kuuroille korville kolkutatte.
Yst�v�n� h�n minut l�hetti, en miekkaan enk� keih��seen tarttunut,
mutta kerran viel� h�n vainolaisen luoksenne l�hett��, pois t��lt�
teid�t korpiin karkoittaa, tulella ja miekalla ajaa; niinkuin ajoitte
te Lapin miehet. Markkinatien teilt� kuningas silloin sulkee,
markkinarauhan mit�tt�m�ksi julistaa, ja miss� kulkenette, ojona on
aina h�nen k�tens� teit� kurittaakseen. Kavahtakaa teit�nne!
Miettinette tarkoin, mit� olen sanonut! Huomenna mielenne
ilmoittanette.

Eilen p��tti h�n virrell� puheensa, siunasi ja rukoili, ja lempe� oli

ilme h�nen silmiss��n. Nyt lopetti lyhyeen, tylysti astui alttarinsa
edest� ja rypyss� oli h�nen otsansa.

Miettiv�t taas miehet, totisina tuumivat, mutta kuta enemm�n miettiv�t,

sit� ep�varmemmiksi k�viv�t. Ilpo kysyi arpaa, kotikannusta saunassaan
tiedusteli, mutta ei arpa mit�n� tiennyt; palanut oli iso kannus, joka
koko heimon asioissa neuvoja antoi, ja vapisi arpojan k�si. Poissa oli
oikea arpoja. Ja mit�p� arvastakaan, valetta oli Panullekin ladellut...

L�hetettiin Jorman majalle miehi� neuvoa kysym��n. Vanhahan oli �ij�,

honkia horisi, aina sit� V�in���n vatvoi, mutta paljon oli n�hnyt,
paljon kuullut ja monia mieless��n miettinyt.

Tuli Jorma miesten neuvotteluun Ilpolan tanhualle ja n�in puheli:

--Kun mielt�ni kysytte, mieleni sanon. Ei ole usein Jormaa kysytty,
viimeisen kerran nyt puhun. Varoitin vihan tielle l�htem�st�, kielsin
kiroten kulkemasta. Nyt k�vi niinkuin k�yv�n ennustin. Toteutui Lapin
miehen ennustus. Ei olisi pit�nyt k�yh�n miehen majoja polttaa.
Kukistettu on Panun tieto. Valetieto oli Panun tieto. Vihoitti omat
jumalat ja vihoitti vieraat. Sotaa kylvi, sotaa niitti. Vainon vakoa
kynti, vaino kasvoi, ja viha versoi. Pakosalla on itse, ja pakoteill�
ovat hyv�t haltijat. En luule n�ille maille takaisin tulevan. Ei tule
Tapio kuloisille kankaille, ei Mielikki maille mehuttomille. Palanut on
pyh� lehto, Tapion karjan suoja, ja Kontolan miehet t��ll� jo
kaskimaita katselevat. Noin n�in nykyiset asiat, viel�k� muita
kysynette?

--Sano, k�ymmek� kastettaviksi?

--K�yd� t�ytynee, kun esivalta pakon panee. Sama teille lienee

luopioille, kenen jumalia palvelette. V�in�n tiedon hylk�sitte, ainoan
oikean annoitte yl�n. Papin tieto toki parempi kuin Panun tieto. Ei
puujumalia palvele, ei tyhmi� taikoja tekem��n k�ske, yl�hiss�
taivahissa h�nen taattonsa asuvi. Hyv� on h�nen virtens�, vaikkei
V�in�n virsien veroinen, teille v�ltt�nee. Tehnette niinkuin k�skenee.

--Ent�s sin�, Jorma?

--Min� en V�in�� kenenk��n Kiesuksiin vaihda. Mutta en vastarintaankaan

vanha kykene. Teen niin kuin V�in� teki. N�in teki V�in�: Kun Marjatan
poika h�nen mailleen tuli, purteensa astui, pois purjehti. Pois l�hden
min�kin. Pois korpiin painun, on siell� kalaisia vesi�, joita ei vieras
ole pilannut niinkuin n�m� vedet pilaa, on siell� ansamaita, jonne
loukkuni virit�n, on kukkuloita ja vaaroja, joilla haltijalle uudet
puut pyhit�n. On kes�� viel� kulkeakseni. Astun venheeseeni, suvannot
soudan, kosket sauvon, sel�t lehtipurjeessa viilettelen, kannakset
kaitaiset yli kiskon. Haen hiljaisen poukaman, kuusen alle majani
kyh�isen, siell� kanneltani soittelen, siell� laulujani laulelen, ja
kun kuolen, on taivaani minullakin. Tahdotteko kuulla laulua Jorman
taivaasta?

--Tahdomme, laula, laula?

Oli unohdettu pappi, Panu, palanut uhrivuori, kaikki t�naikaiset pulat,

ja heruvin silmin ja hymyisin suin kuuntelivat miehet, kun Jorma
lauloi:

--L�hin kerran kulkemahan,

henki heikko heilumahan,
parempihin p��sem�h�n,
l�hti polku pensastosta,
ura kaita urkenevi.
Kulin p�iv�n korpimaita,
r�mehi� r�mmiskelin,
ahomaita toisen astuin,
kuleskelin kannokoita,
kolmannen keveit� maita,
vuorten harjoja vaelsin.
Luon ma silm�n luotehesen,
poikki maiden pohjoisehen.
Paistavi aurinko ahoille,
kankaisille kaskimaille,
vaaralle iki-isolle,
hohti huonehet aholla,
loisti linna laitehilla,
p��dyt pilvi� pitiv�t,
ukset kulta kuumottivat.
P��ttelin taivaaksi Tapion,
asunnoksi autuaitten.

Miten sinne p��st�kseni,

kuink' ylitse ylt��kseni?
Suo oli suunnaton v�liss�,
rimpi rannaton edess�,
vaanp' oli sujakat sukset,
alla kuusen uuet kalhut,
sujuivat sujumatta,
ponnahtivat polkematta
yli vetkien vesien,
sivu m�rkien m�t�sten.
Siit� arvata osasin,
ett' oli sukset Luojan luomat
vanhan vaarin veistelem�t.

Yli suon on saatuani,

m�r�n poikki p��sty�ni,
salot v�lkkyiv�t verassa,
silkiss� mets�t siinti,
kuuset kullassa kuhotti.
Vaikk' oli syksy l�htiess�,
t��ll' oli lehess� lehto,
koivut hiiren korvasella.
Mets� haiskahti me'elle,
simalle salo sininen,
linnut lauloivat lehoissa,
satakielet soittelivat;
kepe�sti jalka keikkui,
virsu vaivatta kohosi,
tie oli tuomin istutettu,
kuja koivuin kaunistettu.

Siit� p��'yimme pihalle,

k�vin kullan kartanolle.
Oli pihlaja pihalla,
tuvan eess� t�ysi tammi,
k�ki kukkui pihlajassa,
toinen tammessa helisti.

Is�nt� kukunnan kuuli,

talon �ij� ��nen tunsi,
tiesi vierahan tulevan,
kaukalaisen kerki�v�n.
Jopa vastahan tulevi,
kynnykselle kepsahtavi.
Pitk� on Tapion takki,
valkopartaisen vakavan;
k�ski k�ym�h�n tupahan,
asuntoonsa astumahan.

Tuop' oli tammesta rakettu,

uuni koko kalliosta,
p�yt� suuri sein�m�ll�
voilla, vehn�ll� katettu,
parahilla piirakoilla,
makoisilla mansikoilla.

Tuo olutta Aino-neiti,

kantavi sulo simoa,
k�ski juua jaksamahan,
yllin kyllin ottamahan.

Vaan jo �ij� ��nn�ht�vi,

vaari vanha virkahtavi:

�Terve sulle tultuasi,

hyv� p�iv� p��sty�si!
Tulevasi tiiettihin,
kyly l�mmin laitettihin.�

Se oli tytt� Tellervoinen,

vastat orrelta vet�isi,
saattoi saunahan samassa.
Saun' on suojassa sijassa,
alla kuusen kukkalatvan,
humisevan hongan alla;
l�hde kylm� lattiassa,
toinen kuuma karsinassa,
lautehet lasista tehty,
poslinalla penkit pantu.
L�ip� l�ylyn l�yh�ytti,
tupsahutti tuoksuvaisen,
hieroi hell�ll� k�ell�,
voiti hajuvoitehilla,
valoi veell� l�mpim�ll�,
haalealla huljutteli,
antoi paiat palttinaiset,
sitoi vy�ll� villaisella--
suuta suikkasi lopuksi.

Siit' on saanut saunatuksi,

ukko r�hj�n reilatuksi.
Ukko on kuin uusi miesi,
on kuni kev��ll� koivu,
noron notkea n�r�nen,
tunsi suonet suorituiksi,
j�senens� joustaviksi.
Rinta riemua remahti,
veret voimoa vavahti.

Tuosta tultua tupahan,

jo on koolla kaikki kansa,
aterjalla autuahat.
Siin' on vanha V�in�m�inen,
laulaja i�nikuinen,
siin� seppo Ilmarinen,
ylen taitava takoja,
takomassa taivahassa,
sek� lieto Lemmink�inen,
kanssa kaunis Kaukomieli,
viel' on kurja Kullervokin,
kaikki on Kalevan kansa.
Ei lopu leip� lestityinen,
vaikka kuinka leikkoaisi,
voi v�hene vakkasista,
vaikka kuinka viilett�isi.
sy�tettyn�, juotettuna
V�in� virren veisoavi,
sormin kannelta kokevi
kiitokseksi kaunihiksi
talon oivan antimista,
Luojan lahjoista hyvist�.

Kun on laulu loppununna,

veisattuna virsi kaunis,
viepi vaaran viertehelle,
kulettavi kukkulalle,
sanovi sanalla t�ll�,
lausuu t�ll� lausehella:

�Talo t�ss' on silloin tehty,

kun on taivaskin taottu,
tuoss' on pellot perkattuna
kynt�m�tt� kasvamahan.
Tuoll' on salo saalihinen,
aina runsas riistakorpi,
er� tuomatta tulevi,
ajamatta antauvi,
kosket kuohuvat lohia,
suuret virrat s�ynehi�,
kilvan pyrkiv�t patahan
tulevi lintu liikkumatta,
kala jalan kapsamatta.
T��ll' ei laske luojan p�iv�,
alene ei aurinkoinen,
ain' on kes� kest�m�ss�,
aina armahin juhannus;
lakastu ei lehti puusta,
kummut kukkivat i�ti.
Hyv� t��ll' on ollaksesi,
armas aikaellaksesi:
lapset lapsina pysyv�t,
nuoret neiot neitosina,
ukot ukkoina el�v�t,
eiv�t vanhene enempi
kaikki onnessa asuvat,
iloiten ik�ns� kaiken;
ollos terve tultuasi,
sa'at vuodet viipyell�s!�

Vuoli lastun veitsell�ns�,

jopa aitta ilmaisekse;
siihen k�ski k�y�kseni,
ottoakseni omaksi.

Siin' oli aitta siisti huone,

kaikkein armahin asunto
kes��in� kellehti�;
sirkka sein�ss� siritti,
p��skyn pojat p��'yn alla,
hiljaa tuulonen humisi,
 leyhytteli l�nnen henki.

On nyt ukon oiva olla,

armas �ijyen asua,
ei ole huolta huomisesta,
ei suruja sy�men alla
eik� maisia mureita;
ilo mieless� asuvi,
tyyni riemu rinnassansa
taaton suuressa talossa,
asunnoissa autuaitten.

--Min� l�hden mukaasi, Jorma! huudahti Kari, kun Jorma oli laulunsa
lopettanut.

--L�hdemme, Kari, ja �itisi mukaamme otamme!

--Ottakaa minutkin!

--Min�kin tulen!

--Min� my�skin l�hden! huudettiin useilta eri tahoilta.

--Otamme, ken tulla tahtonee ... siell' on hyv� ollaksemme! virkkoi

Jorma omasta laulustaan l�mminneen�, niin ett� yl�s istualtaan hyp�hti.

Useita nuoria, herkk�mielisi� miehi� tarjoutui heti kohta l�htem��n.

--Heti matkalle! Aseet ja tavarat kokoon ja kohta taipalelle!

--L�hdemme, ja hyv�t haltijat Jorma mukaamme houkuttelee ... pahat

t�nne j��k��t!

--Huomenna taipalelle, kun tulla tahtonette! Minulla on jo venheeni

valmiina!

Silloin kuului Ilpotar ylenkatseellisesti kysyv�n:

--Joko heit�tte talonne ja tavaranne? Laulajan loruja, ukko houkon

hourehia!

Haihtui kes��inen mielten hurmaus yht� pian kuin oli tullutkin.

Mielet�nt� oli Jorman puhe, p��t�nt� koko heimon l�hte� h�nen
j�ljess��n korpeen kuolemaan ja paleltumaan. Noloina poistuivat
neuvottelusta miehet eiv�tk� mit��n yhteisesti p��tt�� osanneet. Jorma
yksin ja Kari �itineen katosivat niilt� mailta ja veiv�t V�in�n
viisauden menness��n.

Mutta seuraavana aamuna kokoontuivat taas kaikki papin kalliolle

n�kem��n ja kuulemaan, mit� muut tekisiv�t. Ja kun pappi heit�
kehoitteli l�hemm� tulemaan, niin siirtyiv�t askeleen ja kaksi
kerrallaan, ja yh� ahtaammaksi k�vi keh� ja yh� paksummaksi kasvoi. Ja
kun h�n heid�n keskell��n seisten tervehti heit� kuin kasteelle
tulleita, ei kukaan vastaan pannut. Ja kun h�n kysyi:

--Uskotteko yhden Jumalan p��lle, Is�n kaikkivaltiaan, taivaan ja maan

Luojan?--niin vastasivat he toinen toisensa mukana:

--Uskomme!
--Uskotteko Jeesuksen Kristuksen p��lle, H�nen ainoan Poikansa, meid�n
Herramme, joka sikisi Pyh�st� Hengest�, syntyi neitseest� Mariasta,
piinattiin Pontius Pilatuksen alla, ristiinnaulittiin, kuoletettiin ja
haudattiin, astui alas helvettiin, kolmantena p�iv�n� nousi yl�s
kuolleista, astui yl�s taivaaseen, istuu Is�n Jumalan oikealla k�dell�,
sielt� on tuleva tuomitsemaan el�vi� ja kuolleita?--Sanokaa: uskomme!

--Uskomme! Uskomme, kun sanot!

--Uskotteko Pyh�n Hengen p��lle; yhden pyh�n kristillisen seurakunnan,

pyh�in ihmisten yhteyden ja iankaikkisen el�m�n?

--Uskomme! vastasivat nyt kaikki yhteen ��neen, kerran siit� sanasta

selville p��sty��n ja ik��nkuin pel�ten, ett� sen toiset toisia ennen
omistaa ehtisiv�t.

--Ja tahdotteko kastetta t�m�n uskontunnustuksen p��lle?

--Tahdomme.--Tahdommehan!

Ensin yksitellen, sitten ryhmitt�in astuivat he esille kastetta

saamaan, ja yh� suuremmalla voimalla veti puoleensa juhlallinen
toimitus niit�kin, jotka viel� vitkastelivat.

Ensimm�isen� tuli Ilpotar, papin eteen polvistuen. Viimeisen�

kastettiin Ilpokin, vaimonsa esiin ty�nt�m�n�. Ja ennenkuin p�iv�
mailleen painui, olivat kaikki Panun heimon l�sn�olevat miehet, vaimot
ja lapset saaneet uudet nimens�, mik� Pietarin, mik� Paavalin, mik�
Antreaksen, mik� Matheuksen, mik� Marian, Katariinan, Magdaleenan ...
Luukkaan, Johanneksen, Timoteuksen--joita eiv�t kaikkia itsek��n
saaneet muistiinsa tarttumaan.

Mutta kun Martin Olai oli toimituksensa lopettanut ja rukouksen

pit�nyt, k��ntyi h�n kastettujensa puoleen ja puhui heille:

--Kiitt�k�� Jumalaa, joka teid�n mielenne valaisi, jotka pimeydess�

vaelsitte, kiitt�k�� kaikkivaltiasta, joka viritti uuden valkeuden
teit� l�mmitt�m��n. �lk��k� surko sit�, ett� uhrivuorenne paloi ja
pahan tiet�j�nne talo meni poroksi. Sijaan kasvaa tuonne mustien
honkien sijalle vihre� lehto. T�h�n, t�lle kukkulalle, jossa nyt
seisomme, rakennamme uudelle Herrallenne huoneen, jonka kellojen
soidessa entiset pahat haltijanne kauas kaikkoavat. Siin� te uutta
Jumalaa palvelette ja h�nelle kiitostanne kannatte. Kivi t�m�, jonka
��ress� olette kasteen pyh�n sakramenten saaneet, olkoon perustus uuden
Herran huoneen, jota Korpij�rven kappeliksi kutsuttakoon. Tuohon, miss�
tiet�j�n talo ennen oli, siihen pappilan teemme, jossa keskuudessanne
asukoon paimenenne. Usein tulen min� t�nne teit� tervehtim��n, teit�
neuvomaan ja opettamaan. J�t�n teille siksi aikaa opettajaksenne ja
neuvonantajaksenne Reidan, joka teille pyh�� kirjaa lukee ja lapsianne
lukemaan opettaa ja teille ihania virsi� veisaa. Ei ole h�n vierasta
verta eik� outoa heimoa. Omaa sukuanne on, veljenne on, jonka retket
Jumala ihmeellisesti johti ja jonka mielen h�n valaisi, ett� teit�kin
valaista voisi. Viisaasti luuli Panu tehneens�, kun h�nen is�ns� tuhosi
ja h�nen talonsa poltti. Nyt ovat h�nen hankkeensa h�pe��n tulleet, nyt
on poika is�n sijalle asetettu. Ihmeelliset ovat Herran tiet. Olkoon
h�n oppaanne salatuilla teill�, niinkuin h�nen is�ns� oli ennen, mutta
oikeampaan opastakoon h�n teit�, ainoan oikean Jumalan tuntemiseen,
joka on Herra Is� Jumala ja h�nen poikansa Jeesus Kristus. Astu esiin,
Reita, ja virtesi virit�!

Reita astui esiin ja aloitti virren, jonka jo kerran oli Panulan

tuvassa veisannut ja joka oli tuttu monelle.

Tyyni oli ilta, juhannusilta. Kirkkaana ja rauhallisena kimmelteli

j�rven pinta, lempe�n� muhoili mets�, sovinnolliselta n�ytti synkk�
kuusinen korpikin. Niin oli, kuin olisi se virtt� kuunnellut,
ihastellen sit� kuunnellut.

Ja kun kirkkokalliolta kastettu kansa poistui, niin silt� tuntui

mieless� monenkin kuin eiv�t vanhat haltijat ehk� olleetkaan
vihastuneet. Ehkeiv�t vanhat jumalat uusia vierokaan, eiv�tk� uudet
vanhoja vainoamaan k�y? Ehk� sopivat Is�, Poika ja Pyh� Henki yksill�
saloilla asumaan kera Tapion, Mielikin ja Nyyrikkipojan, jos hyv�n�
molempia pidet��n. Sit�k� sovintoa kukkuivat k�k�set, sit�k� linnut
visertiv�t?

Ja t�m� ajatus t�ytti miesten miettiv�in mielen:--T�nne tulemme, t��ll�

uutta Kiesusta kumarramme ja h�nt� hyvit�mme, kotona vanhoja
haltijoitamme palvelemme, pahastumasta est�mme!

Ei siit� toinen toiselleen virkkanut, kukin sen omana aatteenaan niin

mieless��n p��tti ja salaisuutenaan s�ilytt�� aikoi. Mutta miehest�
mieheen ja mielest� mieleen se aate kukki. Ja ennenkuin Ilpotar
toimituksen loputtua ja papin poistuttua kotiinsa l�hti, hiipi h�n
kivialttarin luo ja sen p��ll� olevasta liinasta kaistaleen salaa
leikkasi, otti kivipulloseen kastemaljasta vett�, k�tki ne esiliinansa
alle ja vei uhriksi kotohaltijalleen omaan uhrilehtoonsa, mieli hyv�n�
siit�, ett� h�nell� nyt oli taikakalu, joka varmaankin kaikista
pahoista suojeli.

Hyvill� mielin viiletteli Martti-pappi miehineen alas koskia

kotikirkkoa kohti, yksi mies airoissa ja toinen per�ss�, itse keskell�
venett� istuen kaislavuoteella. Kaikki muut miehet olivat venheineen
j��neet Korpij�rvelle kaskia kaatamaan ja kalastamaan. Reitakin oli
j��nyt uuteen toimeensa ja valvomaan rukoushuoneen perustuksen panoa.

Hyrskyen kiiteli venhe koskesta toiseen, ja nopeasti kului taival

virtavissa suvannoissa. Y�t� p�iv�� riennettiin ja hyv�in sanomain
saatanta kulkua kevensi ja kiirehti. Olihan kaikki k�ynyt paremmin kuin
oli alussa toivoa osattu. Ei vainotielt� tuhon tekij�in� palattu, ei
ollut tarvinnut verta vuodatella, vaikka aseissa l�hdettiin. Rauhan ty�
oli suoritettu, ja niin oli onni asettanut, ettei Panuakaan tarvinnut
varmaan kuolemaan kuljettaa. Ei ollut kukaan n�hnyt h�nt�, lieneek�
palanut vai pelastunut. Kummin tahansa, Jumala itse oli h�net
huostaansa ottanut, lieneek� tuominnut vai vapauttanut. Itseh�n
parhaiten tiesi. Ja iloista oli oleva kotona odottavalle kertoa, kun
kysyy, pelokas ilme silmiss��n tulee ovella vastaan:--Hyvin k�vi, niin
hyvin kaikki kuin itse olisit ollut mukana!

Oli kai se pel�nnyt, oli kai unettomiakin �it� valvonut, vaikka

vakuutti olevansa rauhallinen. Mutta nyt loppui ik�v�. H�n oli
teht�v�ns� tehnyt, ehk� kohtakin palataan pois, haetaan toiseen
paikkaan. H�n oli alun pannut, jatkakoot muut.

Jo hyrskyi venhe Kontokosken kuohuissa, l�ik�hti v�h�n vaahtoista vett�

sis��n vouti vainajan padon p��ss�, rusahti venhe, ja varpelaidat
longahtivat, mutta notkeana nuolena sujahti pursi suvantoon--ja siin�
oli kirkko ahteella ja tuolla pappilan ikkunat illan auringossa
rusottaen!

Eiv�t n�e viel� kotona, eiv�t viel� niin pian odottaa arvaa, vai ovatko
aikansa odottaneet ja hetkeksi lakanneet?

--Puhalla luikkuusi, per�mies! sanoi pappi ja tarttui itsekin airoihin

pikemmin j�rven yli joutuakseen. Per�mies puhalsi pitk�n iloisen
huilauksen.

--Jouko siell� rantaan juosta kouhottaa! sanoi h�n.

Ennenkuin venhe rantaankaan p��si, huusi Jouko:

--Paha k�vi pappilassa ... takaa ajoin, mutta en saanut kiinni. Ei sit�
saa. Ei saa k��rmett� kiinni kivikossa. Olisin polkenut rikki h�nen
p��ns� ... en olisi pel�nnyt ... ei minun tarvitse pel�t�...

Mutta outoja aavistaen riensi Martti pihaan. Tuvan ovella tuli

piikatytt� vastaan, silm�t itkettynein�, tukka hajallaan, esiliinaansa
purren. Papin n�hty��n lyyk�hti h�n kynnykselle ja purskahti
��nekk��seen itkuun.

--Miss� rouva on?

--�lk�� menk� ... ei ole en��...

Enemp�� ei tytt� saanut sanotuksi.

Kun Martinus Olai astui sis��n, n�ki h�n vaimonsa laudalla lakanan
alla, k�det suorina kupeilla, silm�t ainaisessa unessa.

Kun tytt� sai puheensa takaisin, kertoi h�n:

--Eilen aamulla l�hti noustuaan jaloittelemaan ... kirkolle p�in meni

... niin toi Rampa-Riitan �iti sanan, ett� rouva kuolee... Min� sinne
juoksemaan, niin oli harjun rinteeseen lyyk�ht�nyt polulle, joka l�htee
viem��n suurille saloille ... ruikutti ja syd�nalaansa piteli ... min�
juoksin miehi� hakemaan ja kannettiin kotiin. Sitten se kuoli auringon
laskun aikaan. Voudin naiset lakanan alle panivat. En tied�, mik�
lienee tapahtunut...

--Min� tied�n!--kuului ��ni ulkoa ikkunan alta.

Se oli Rampa-Riitan �iti. Kasvot kiukusta harmaina ja silm�t vihan

tulta liekehtien kertoi h�n:

--N�in, kun l�hti, tuolta v�ijyin, vein sanan mets��n, kun se ei

uskaltanut kyl��n tulla ... n�liss��n oli, kun ei ollut sy�nyt kolmeen
p�iv��n ... ja ruokaa vein ja sanoin. �Nyt juokse! nyt kosta!� Neuvoin,
minne menn�, ja riensin itse j�ljest�. Siell� se k�velee kirkolle ja
istuu lep��m��n rappusille ... se tulee polkua my�ten ja myh�ilee
itsekseen, mit� lie myh�illyt. Silloin hypp�� Panu mets�st�...

--Panu!

--Panupa tietenkin ... ja ly� k�si��n yhteen ja karjaisee ... siihen

lyyk�hti eik� siit� noussut. Siell� on nyt, miss� Riittakin.
--K��rme se oli ... takaa ajoin, mutta en saanut kiinni,--h�pisi Jouko.

Mutta hiljaa vaikeroiden vaipui Martinus Olai p�yt��ns� vastaan ja

purskahti hillitt�m��n itkuun.

XLII.

Kaksi miest� hiiht�� ja hiiht�� suurta ��ret�nt� aappaa valjun t�htiy�n

valossa. V�liin vet�ytyy taivas hienoon pilveen, v�liin kirkastuu
pohjola, revontulet liekehtiv�t ja loimottavat, himmeit� varjoja
lumelle luoden. Uupuneesti hiiht�v�t miehet niinkuin jo olisivat viikon
hiiht�neet ja toisen viikon taival viel� olisi hiiht�m�tt�.

Kaksi viikkoa ovat he jo hiiht�neet yht� suoraa latua Lappia kohti.

Parrat ovat j��ss�, tukka kuurassa, hartiat valkeina.

Ep�selv� on ahkion latu, viiman umpeen pyrytt�m�, jota noudattavat.

--Eih�n se tulekaan joen pohja,--virkkaa j�lkimm�inen mies raukealla

��nell�.

--Tuolla luulen olevan, miss� mets�n reunaa kuumottaa.

Monesti on n�k�h�iri� heit� pett�nyt, mutta siin� se nyt t�ll� kertaa

kuitenkin on joen pohja.

--Jos istahdettaisiin tuonne kiven suojaan, Panu? virkkoi taas

j�lkimm�inen mies.--Kovin painaa kontin viileke olkap��t�ni. Onhan
viel� y�t� hiiht��.

--On y�t�, on y�t�, ei mit��n muuta kuin y�t�. Kolmeen p�iv��n ei ole
en�� n�hty auringon nousevan.

--Nousseeko meille en�� milloinkaan...

He hiiht�v�t rannalla olevan kivir�ykki�n luo, heitt�v�t taakat

olaltaan ja istahtavat kukin kivelleen.

--Kohtahan sanoivat tuolla lappalaiskyl�ss� perill� oltavan. T�t� joen

pohjaa kun hiihdet��n, niin alkaa koski kohista. Kosken kahden puolen
vaarat kohoavat, siin� on kyl�, ja siin� se asuu.

--Niinh�n neuvoivat.

--Siin� se asui jo silloin, kun Reita, vanha Reita, k�vi t��lt�

salatiedot saamassa.

--Luuletko _sin�_ saavasi?

--Saadani t�ytyy. Rahan ahne on Lapin noita.

--Mist� rahoja sait?

--Eiv�t osanneet, Ilpo, aarrettani l�yt�� haltijain vuorelta, vaikka

lehdon polttivat ja taikamajani ja taloni.
--Miss� ne olivat? Kontolan miehet kovin etsiv�t ja minultakin
kyseliv�t ... puolet olisivat luvanneet.

--Siell�h�n olivat taikamajan nurkassa, Reidan vaatteiden alla maan

sis�ss�. Olin palaa pelastamaan juostessani. Olin hukkua, kun yli
salmen uin.

--Uhrirahat otit? Et sano, minne k�tkit?

--En sano.

--Oliko niit� paljon?

--Oliko paljon! Viel� on Panulla kahmaloittain hopeaa ja kultaa, vaikka

menisin Ven�j�lle ja itselleni sotajoukon pestaisin. Ei sielt� miehet
lopu ja halusta tulevat. Viel� kerran kirkko savuaa ja papin maksa
h�yry��. Viel� katuvat, jotka minut pettiv�t.

--Eth�n omaa heimoasi vastaan?

Panu ei siihen vastannut, vaan virkkoi:

--Poltti taloni ja poltti pyh�n vuoren ... olisi minutkin polttanut.

Pahasti petitte minut.

--Olisi l�hdettykin rajan taa ennemmin kuin t�nne. Sielt� sinulle apu
pikemmin.

--Mahtava on Ven�j�n tsaari ... mutta ei ole viel� aika ... ensin on
muita keinoja koetettava.

--Luuletko osaavan neuvoa?

--Jos ei se osanne, niin ei kukaan.

Ilpo solahuttihe lumeen ja koetti laittautua pitk�kseen.

--�l� nuku, kohta l�hdemme,--sanoi Panu.

--Raukaisee niin, vanhuus jo vaivaa, ei ole ollut en�� koko talvena

entisi� voimia.

--Mit�s menit kastattamaan itse�si, siit� sen sait rietan ruumiiseesi.

--Pesinh�n pois kasteen ... pahasti oli tehty, lumotuksi saivat... Nyt
ne taas ulvoo.

Kuului pitk� suden ulvahdus niinkuin jostakin korkealta ilmasta.

--Sudet ulvoo tunturilla, nyt ei olla en�� kaukana, sen juurella on

Lapin kyl�.

Panu nousi suksilleen ja l�hti joen j��t� hiiht�m��n, j�tt�en

tavallisuuden mukaan Ilpon j�ljest� tulemaan niin hyvin kuin taisi.
Susia pel�ten ponnisti Ilpo per�ss�, mink� kykeni.

Ei noussut p�iv� sin�k��n aamuna, v�h�n vain kajasti piilev�n auringon

rusko etel�n ilmoilta. Kuului kosken kohina, ja latu nousi pian
ahteelle. Siit� n�ki Panu edess��n korkean tunturin h��m�tt�v�n.
Tunturin juurella kosken niskassa oli lappalaiskyl�, josta tupruili
savuja suippop�isist� kotarakennuksista ja kuului yh� kiihkenev��
koirain haukuntaa ja ulvontaa.

Siin� on paikka, johon Panu on pyrkinyt, siin� kyl�ss� asuu mainio

Lapin noita, suurin kaikista tiet�jist�. Silt� h�n on saava ne sanat,
ne tiedot ja taiat, joiden avulla viel� Kontolan noidan kukistaa ja
oman heimon petoksen palkitsee.

Aarteensa s�il��n saatuaan ja papin rouvan kuoliaaksi peloitettuaan oli

h�n kes�n mets�ss� el�nyt ja syksyn kalamajoissa asunut uusia tuumia
hautoen. Puoli kostoa oli jo suoritettu, toinen puoli viel� tekem�tt�.
Oli aikonut kirkon polttaa ja pappilan, mutta takaa ajoivat voudin
miehet, ja pois piti l�hte�. Ilpon oli h�n tavannut ja saanut kuulla
kaikki, mit� oli tapahtunut. Kutsutti h�n heimon miehet kokoukseen.
Jotkut tulivat, useimmat j�iv�t pois. Tartutaan aseihin kaikki Karjalan
kansa! yllytti Panu. Menn��n miehiss� Kontolaan, sytytet��n kyl� ja
kirkko, surmataan pappi ja uusi vouti, h�nen yst�v�ns�. Mutta eiv�t
ruvenneet vastarintaan, pelk�siv�t enemm�n pappia kuin Panua. Uhkaili
Panu, mutta eiv�t olleet uhkauksista mill��nk��n. Oli iso palkintokin
Panun p��st� julistettu, sata riksi�, Kontolan kirkossa kuulutettu ja
Reidan toimesta siit� saloillekin tieto levinnyt. Pois t�ytyi
laittautua, ja Lappiin l�hti Panu ensi lumien langettua hiiht�m��n.
Sielt� h�n ne saa myrkkytaiat, salatiedot, jotka Kontolan velhoon
pystyv�t, sielt� vihat viimeiset ostaa, joilla ensin papin tuhoo,
sitten Reidan menett�� ja viimein voudin. Ei silloin muiden apuja
tarvita, itse kostonsa t�ytt��. Ellei anna tietojaan Lapin noita,
elleiv�t tehoa ne, joita antaa, viel� on id�n keino koettamatta.

H�n odotti Ilpoa h�nen kanssaan kyl��n menn�kseen.

Jo olivat koirat kaukaa heit� vainunneet, yh� kiihtyi haukunta ja

r�hin�, kuta l�hemm� tulivat. Miehet, lapset ja naiset pihalle
pullahtivat, kuului kime�, k�skev� vihellys, koirat vaikenivat, ja
murinaksi muuttui haukunta.

Satakunta henke� seisoi ja huusi ja h�lisi viittil�iden lumessa majojen

edustalla. Panu k�vi rohkeasti heit� vastaan ja kysyi, miss� majassa
Lompsalo asui. H�n tahtoi heti p��st� tiet�j�n puheille.

Ei kukaan vastannut, mutta sen sijaan sateli kysymyksi� h�nelle

itselleen. Mist� on? Kuka on? Kuka on tuo toinen? Mit� on kontissa?
Onko Lapin k�vij�? Verojako tuli vaatimaan? Oletko pirkkalainen, oletko
pirkkalainen?

Niit� kihisi kuin muurahaisia ymp�rill�, ne tunnustelivat heid�n

vaatteitaan ja suksiaan ja konttejaan. Ja kun Panu sanoi, ettei h�n
ollut Lapin k�vij�, ei verojen kantaja, alkoivat he kiskoa h�nt� kukin
kotaansa ja nauroivat vain, kun h�n heit� h�tisti luotaan.

Panu ei tiennyt oikein, tekiv�tk� ne kiusaa vai osoittivatko ne

yst�vyytt��n. Mutta vastenmielisi� ne olivat h�nest�, inhoittivat
h�nt�, olivat kuin sammakoita, saastaisia limaskaisia olennoita, joita
teki mieli potkaista, mutta joita ei kuitenkaan olisi voinut jalallaan
koskettaa, joitakin ihmisten ep�siki�it�, ��ni kuin naisilla. Niiden
tihruiset silm�t kiiluivat viekkaasti ja salaper�isesti, vaikka
nauroivat. T�ss� joen ahteella, mustan, kuohuvan joen partaalla, joka
lumisien rantojen keskess� vy�ryi, olivat ne puolih�m�r�ss� h��riess��n
kuin joitakin rauhattomia henki�, pahoja henki�, Tuonelaan tulleita.
Oliko h�nkin tullut Tuonelaan sanoja saamaan?

V�symys ja n�lk� toi mieleen noita kuvia, h�n pudisti ne pois, h�tisti
nen�kk�imm�t ymp�rilt��n ja k�ski neuvomaan itsens� tiet�j�n kotaan.

Tiet�j�n kota oli keskell� kyl��, muita kookkaampi. Kun Panu astui
sis��n, n�ki h�n keskell� kotaa heikon tulen, ja muu osa kotaa oli
pime�. Tulen takaa pisti h�nt� vastaan kaksi ter�v�� silm�� niinkuin
pensaan takaa v�ijyv�n pedon. H�nen silm�ns� v�isti kiiltoa, mutta
keksi, minne vain katsoi, uusia samanlaisia silmi� kodan sein�milt�.
Tiet�j� itse istui tulen takana vastap��t� ovea ja kahden puolen h�nt�
h�nen seurueensa.

Ennenkuin Panu enn�tti mit��n virkkaa, kuului ukon ��ni tulen takaa
kysyv�n:

--Vai tuli Karjalan Panu Lapin tiet�j�lt� neuvoa kysym��n?

--Mist� minut tunnet? kysyi Panu h�mm�styen.

--Tied�n asiasikin. Tietoja hakemaan tulit. Omasi loppuivat.

--Lieneek� sinussa antajata?

--Tied�n tuonkin, mihin niit� tarvitset. Mutta istukaa, vieraat, ja

nauttikaa, mit� maja matala tarjota taitaa.

Panu ja Ilpo istuutuivat poronnahkalle tulen ��reen, ja kun he olivat

pahimman n�lk�ns� sammuttaneet, jota tehdess� tiet�j� kyseli heilt�
matkan tapahtumia, virkkoi h�n:

--Tied�n asiasi, tied�n, mit� varten tulit. Mutta kertonet kuitenkin

tarkalleen, mit� tahdot.

Panu kertoi asiansa ja mit� varten oli tullut.

--Mit�p� uhriksi haltijalle tehnet?

--Liek� viisikymment� riksi� v�h�n?

--Iso on asiasi, paljon on tarvis tiedustella, pitk�t taipaleet henkeni

kulkea t�ytyy... Kun sata luvannet, niin paremman vastauksen haltija
antaa.

--Sata on oman p��ni hinta.

--Siihen haltija tyytyy. Kun p�iv�n kilo katoo ja revontulet taivaalla

syttyv�t, silloin saanemme l�hte� haltijaa kysym��n.

Panu ja Ilpo vietiin toiseen majaan, ja pian vaipuivat uupuneet miehet

uneen. Kun Panu her�tettiin ja h�n kutsuttuna tiet�j�n majaan astui
ulos, liekehti revontulten loimo yli koko pohjoisen taivaan, ja
tulikielet nuoleksivat taivaan kantta, v�list� etel�nkin ilmoille
ulottuen. Ei kuulunut muita ��ni� kuin kosken kohina, kaikki olivat
��nett�min� majoissaan, tuletkin olivat niiss� sammutetut eiv�tk�
koiratkaan h�irinneet hiljaisuutta haukunnallaan. Oli niinkuin olisi
tiet�j� koko maailman nukuttanut houkutellakseen henget liikkeelle.
Panu koetti arvailla, mik� aika p�iv�st� nyt oli, mutta ei p��ssyt
siit� selville. Saattoi olla yht� hyvin ilta kuin keskiy� tai aamu.

Tuli paloi keskell� tiet�j�n majaa niinkuin �skenkin. Tulen takaa

kiiluivat samat silm�t ja samat silm�t sein�milt�. Mutta nyt oli
tiet�j� puettu juhlavaatteisiinsa, uuteen punaisilla nauhoilla ja
helyill� ja poronkelloilla koristettuun peskiin. Edess��n oli h�nell�
suuri arpakannus, ja h�nen apulaisillaan oli kullakin jalkojensa
v�liss� omansa, pienemm�t. Kun Panu oli asettunut �skeiselle paikalle
peurannahkalle, oven ja tulisijan v�liin, nousi vanha tiet�j�
seisoalleen, kutsui kaksi miest� avukseen ja nosti kannuksen tulen
p��lle. Se oli suuri ja komea ja pohja leve� kuin tynnyrin pohja t�ynn�
samaan tapaan tehtyj� kuvioita kuin Panulla oli omassakin
kannuksessaan, mutta sit� mukaa suurempia kuin oli kannuskin. Jotkut
merkit Panu luki ja selitti, mutta suurin osa oli h�nelle outoja ja
ihmeellisi�. Ja v�h�p�t�iselt�, mit�tt�m�lt�, lapselliselta n�ytti
h�nest� h�nen oma taikakalunsa t�m�n rinnalla. Tuommoinen se jotakin
tiesi.

Kannus kumahti, ja ��ni pullahti siit� kuin maanalainen, kaukainen

ukkonen. Toiset pienemm�t kannukset s�estiv�t keve�mm�ll� kuminalla ja
nopeampaan tahtiin, odottaessaan ison kannuksen ��nt�, joka tuli aina
v�h�n pitemm�n v�liajan kuluttua. V�hitellen tiheni ison kannuksenkin
tahti, ja sit� mukaa pyrkiv�t pienet per�ss�. Joka kerta, kun tiet�j�
kannukseensa kosketti, v�r�hti h�nen ruumiinsa, ja h�n heitti p��t��n;
siit� laskeutui liikunta hartioihin, rintaan ja jalkoihin, ja viimein
v�r�hteli koko h�nen ruumiinsa yh� kiihtyv�n tahdin mukaan. Yht'�kki�
heitti h�n ilmaan kapulansa, h�nen vieress��n oleva mies tapasi sen
lennosta ja jatkoi p�rrytyst�. Tiet�j� p��sti suustaan pitk�n
valittavan ulvahduksen, johon pienten kannusten p�rist�j�t yhtyiv�t,
lakaten siksi aikaa p�rist�m�st�. H�n seisoi nyt vapain k�sin, p��,
vartalo ja j�senet tutisivat yh� kiivaammin, ulvahdukset tulivat yh�
tihe�mmin, h�n teki liikkeit� kuin olisi milloin lumessa paarustanut,
milloin suksilla hiiht�nyt, milloin porolla ajanut, milloin vett�
uinut. Kannusten p�rin� ja miesten joikuminen s�esteli tiet�j�n
liikkeit�. Panu ja Ilpo, jotka henke��n pid�tellen seurasivat
toimitusta, kuulivat miehen, joka oli heid�n taakseen asettunut,
kuiskaavan:--�Nyt se l�hti haltijan luo ... nyt se hankia paarustaa ...
nyt se sai sukset haltijalta ... nyt l�hetti haltija poronsa vastaan
... nyt tuli joki eteen ... yli p��see, yli p��see...�

P�rrytys kiihtyi, joikuminen muuttui kiljunnaksi, tiet�j� teki

liikkeit� kuin lent��kseen, koko h�nen ruumiinsa tutisi, ja h�nen
silm�ns� s�ihkyiv�t puolih�m�r�ss�.--�Nyt se viimeisen taipaleen
kokkona lent�� ... tunturin laelle lent�� ... nyt se tuiskahti alas,
rotkosta sis��n ... Tuonelaan.�

Kaikki kannukset, suuri ja pienet, pomahtivat p�rryttimien yhteisest�

iskusta ja vaikenivat siihen, kun tiet�j�, niinkuin lennosta ammuttu
lintu, kaatui suulleen maahan ja j�i siin� k�det hajallaan
liikkumatonna lep��m��n.

Syntyi hiljaisuus, ei kuulunut hiiskaustakaan, koski vain sein�n takana

kohisi, se oli niinkuin olisi haltija haastellut.

--Nyt se on Tuonelassa ... nyt se sit� neuvoo.

Panun oli vallannut pelko, h�n oli kuin pyh�ss� paikassa, h�nen k�tens�
vapisivat, ja parta tutisi. H�n istui kuin syytetty tuomiotaan odottaen
... nyt ne haltijat h�nen asiastaan haastelevat ... jos vainajat
vimmastuivat, jos yht'�kki� kaikki h�nen kimppuunsa karkaavat ... jos
tuo tullessaan tiet�j� sielt� kaikki pahain laumat. Odotusta kesti,
kauan h�n viipyi, miehet kodassa istuivat hievahtamatta paikoillaan
kuin kivipatsaat, silm�t liikkumattomina kuin lasihelmet h�neen
tuijottaen... Lapsekkaat ovat h�nen loihtunsa n�iden loihtujen
rinnalla, v�h�iset voimansa, tyhm�t taikansa ja leikkikalu kannuksensa.

Koira ulvahti majan sein�n takana, tainnoksissa makaava tiet�j�

vavahti, her�si v�hitellen ja nousi pienten kannusten hiljaa
rummuttaessa istualleen. H�nen v�h�n aikaa ��net�nn� istuttuaan kysyi
Panun ja Ilpon takana istuva mies:

--Mit� n�it matkoillasi? Mit� kuulit kulkiessasi?

Ummistaen silm�ns� ik��nkuin muistellakseen, mit� oli n�hnyt, virkkoi

tiet�j� hetken kuluttua harvakseen ja viel� kuin houreissaan puhuen:

--N�in tekosi pahat, Panu, kuulin syytt�j�si ... vihaa sinulle

vainajat, hukkaa haltijat ... vanha mies, jonka takaa iskien tuhosit,
tiennetk�, kuka on ... turvaton orjatytt�, joka koskeen karkasi ...
vanha vaimo, jonka kuoliaaksi kolhit ... tiennetk�, keit� ovat ...
nainen nuori ja hempe�, sukua suurta, jonka p�ivilt� peloitit ...
tunnetko? ... oma kotihaltijasi, jota pilkkasit ... haltijan pyh�n
ilveksen tapoit ... haltijoitasi taitamattomien taikain kahleissa
kidutit ... kaikki sinulle kostoa kirkuivat ... apua antamasta
ep�siv�t. Mutta ei tule avutta Tuonelasta Lapin tiet�j� ... vainajat
voittaa ja vallitsee ... haltijat hillitsee ... keinot neuvoo, kenelle
haluttaa...

--Neuvo ... neuvo! huohotti Panu h�t�isen�.

--Ei sinulle neuvoani pit�isi ... olet sukuni vihamies ... heimoni
vainolainen ... tytt�reni pojan tapoit.

--Neuvo ... ota, mit� tahtonet ... �l� apuasi kiell�!

--En ota enemp�� ... p��si hinnan sain.--Poistukaa, heimot! virkkoi h�n
sitten miehilleen, yh� enemm�n horroksistaan selviten.

Miehet poistuivat, kota tyhjeni, ja Panu j�i kahden kesken tiet�j�n

kanssa.

--Papin tuhota tahdot? kysyi tiet�j�.

--Papin tuhota, kirkon kukistaa ja entisen valtani voittaa!

--Kirkko on kirkkotaialla kukistettava!--N�ist� tee taikasi: toukasta,

joka kirkon sein�puuta j�yt��, vedest�, jolla kastaa, viinasta, jota
veren� juottaa, ja leiv�st�, jota lihana sy�tt��. Ne sekoitat multaan,
jonka kirkon kynnyksen alta kaivat. Tee pussi vaatteesta, jonka kirkon
vaatteesta varastat, k�tke se taikina siihen pussiin ja pussi rintasi
p��lle piilota, kierr� sill� kirkko kolmesti my�t�- ja kolmesti
vastap�iv��n, niin kirkon v�en valtaasi saat, eik� pappi saa niit�
vastaasi nostetuksi.

--Ent�p� miten papin tuhoan? kysyi Panu malttamattomasti.

--Pappi on taialla tuhottava, mutta vaarallinen on papin taika.

Tahdotko mill� uhalla tahansa?
--Vaikka henkeni menk��n!

--Tuhosit h�nen naisensa ... tied�tk�, minne sen on ruumis haudattu?

--Kirkon lattian alle.

--Tule t�nne l�hemm�!

Tiet�j� istutti Panun viereens�, k�vi h�nt� kaulaan ja supatti jotakin

h�nen korvaansa.

--Niin tee, sanoi h�n sitten ��neens�. Se taika auttaa, kun ei vain oma
lihasi vastaasi nousse?

--Mitenk�p�h�n nousi.

--Kun ei vain oma veresi vastaasi kuohune?

--Kyll� vereni hillitsen.

--Sitten ei ole muuta tarvis.

Ei n�hnyt Panu, koettaessaan painaa mieleens�, mit� oli kuullut,

viekasta v�ijyv�� ilmett�, joka noidan silmiss� v�l�hti h�nen Panua
tarkastaessaan.

--Et h�nen sanojansa neuvo? kysyi Panu.

--Mit� sanojaan?

--Varjelusanojaan.

--Mit�s sanoilla? Taika on sanan veroinen.

--H�nen sanansa tarvitsisin, tuhosanansa. En ilman mit�n� mahda.

Mutta vanha tiet�j� kivahti:

--Kun ei tietoni kelvanne, mit�s tulit! Hae sanasi, mist� saat, minulta
et saa!

--�l�h�n kiivastu...

--Min� henkeni uhalla tiedot Tuonelasta noudan, ja sin� minua

neuvomaan!

--Suuret ovat tietosi, tarkat taitosi, en ole vertojansa ennen kuullut.

--Niin ovat, kun lienee sinussa niiden tekij�t�,--murahti tiet�j�.

Viel� sinulle yhden sanon, lis�si h�n. �lk��n kukaan heimostasi tiet�k�
t��ll� k�yneesi.

--Ilpo tiet��.

--Olisi saanut olla tiet�m�tt�.

Kun p�iv�n kilo etel�n taivaalla kuumotti, l�htiv�t Panu ja Ilpo

hiiht�m��n takaisin. Kotain edess� oli sama joukko saattamassa heit�
kuin vastaanottamassa, ja siin� teki niiden h��rin� ja huudot ja
r��kyn� Panuun yht� vastenmielisen vaikutuksen kuin h�nen
tullessaankin. Ne k�rttiv�t mik� mit�kin: h�nen aseitaan, koristeita
h�nen puvustaan; tarttuivat h�nen kauhtanansa liepeisiin, hypp�siv�t
h�nen suksiensa kannoille. Panu hujahutti sauvallaan ja potkaisihe irti
takiaisistaan. Mutta silloin karkasi kyl�n koiralauma h�nen kimppuunsa
ja r�yh�ten, h�risten, ulvoen ja uikuttaen seurasivat ne pitk�n matkaa
kyl�st�.

Paluumatkalla muisteli Panu koko ajan hiiht�ess��n niit� taikoja, joita

Lapin tiet�j� oli h�nelle neuvonut. H�nt� kalvoi pelko, ettei vain
mit��n unohtaisi ja tekem�tt� j�tt�isi. H�n tiesi, ett� tiet�j�ll�
taikateht�vi� neuvoessa aina on jokin, joka on kaikkia muita t�rke�mpi
ja tehoisampi ja joka, jos tekem�tt� j��, panee kaiken pilalle eik�
mik��n vaikuta. Mutta ei sano tiet�j�, mik� noista teht�vist� on se
t�rkein, eik� aina sit� itsek��n tied�. Ei ollut Lapin noitakaan
neuvonut. Mutta Ilposta oli h�n varoittanut.

Siin� se oli sala-ansa, siin� v�ijytys, se se teki tyhj�ksi taikain

tehon.

Ilpo hiihti per�ss�, mink� kerkesi, mutta alkoi huomata, ett� v�limatka
k�vi yh� pitemm�ksi, eik� Panu odottanut en�� niinkuin ennen. Kun Ilpo
h�net y�paikoissa saavutti, oli Panu �re� ja harvasanainen ja alkoi
viimein valitella, ettei p��se kulkemaan niinkuin tahtoisi.

--V�kisin mukaani ty�nt�ysit ... vastuksen vain sinusta sain. Sinua

varrotessani haihtuu taikain voima.

--Eih�n sinun minua odottaa tarvitse, tulenhan j�ljess� niinkuin voin,

vaikka j�tt�isitkin, kun vain y�paikassa odotat, virkkoi Ilpo kuin
anteeksi anoen.

Ja v��rin h�n teki mielest��n, kun tiet�j�� niin viivytti ja h�nen

hankkeitaan h�iritsi. Eik� olisi y�paikassakaan odottamaan pyyt�nyt,
elleiv�t sudet olisi peloittaneet. Kohta Lapin kyl�st� l�hdetty� ja
koirain heist� erottua olivat ne hiiht�ji� seuranneet--oli niinkuin
olisivat kyl�n koirat susiksi muuttuneet--ensin loitompaa, sitten yh�
l�hennellen ja yh� isommaksi laumaksi kasvaen, ja y�paikoissa niit�
loikahteli nuotion ymp�rill�, palavat silm�t harvan mets�n sis�st�
liekehtien niinkuin ne silm�t tiet�j�n majassa. Lienev�t Lapin noidat
susiksi tekeyneet, lienee noita neuvojaan katunut ja l�htenyt hurttana
h�tyyttelem��n.

Eiv�t kuitenkaan viel� kahden miehen kimppuun uskaltaneet, kun toisen

nukkuessa toinen piti tulta vireill�. Mutta yh� rohkeammiksi k�viv�t,
eiv�t en�� ainoastaan y�paikoille ilmaantuneet, vaan jo p�iv�n aikana
liikkeell� ollessakin n�ytt�ytyiv�t, latua my�ten pitk�n� jonona juosta
jolkutellen.

Oli viel� yksi y� taivas-alla vietett�v�, y� viimeinen, ennenkuin

asutuille maille ehditt�isiin. Sinne kun kerran p��st�isiin, ei olisi
Ilpolla h�t��, lev�ht�m��n j�isi ... hiiht�k��n sitten Panu yksin
edelt�.

Ilpon ihmeeksi y�pyi Panu tavallista aikaisemmin, teki nuotion aavan

suon p��ss� olevalle mets�iselle kukkulalle, sanoi valvovansa iltay�st�
... nukkukoon Ilpo ensin, kun on v�syneempi ja nouskoon sitten susia
vastaan valvomaan aamupuoleen y�t�.
Ilpo nukkui tulen viereen. Sudet olivat koko p�iv�n olleet n�kyviss� ja
kuuluvissa. Kerran olivat jo ymp�r�ineet Ilpon, ja jos ei Panu huudon
kuultuaan olisi h�t��n joutunut, olisivat p��lle k�yneet. Vaivoin oli
n�lk�iset pedot saatu kaikkoamaan, mutta huomenna kai tulevat takaisin.
Ei ehk� auttaisi en�� kahdenkaan miehen vastarinta.

Ilpo nukkui kyljell��n havujen p��ll� sukset pystyss� p��ns� pohjissa,

kuorsasi raskaasti eik� her�nnyt, vaikka Panu h�nt� jalallaan kosketti.
Se nukkuisi mist��n tiet�m�tt� ja mit��n kuulematta aamuun asti.
Mahtaisiko saada hereille sittenk��n, kun tuli h�nen aikansa valvoa? Ja
jos her�isikin, olisiko vartion pit�j�t�, eik� nukahtaisi t�n�kin y�n�
niinkuin oli viime y�n�kin nukahtanut, nuotio sammuisi, ja siin� olisi
susilauma kimpussa, kumpaisenkin suuhunsa s�isiv�t.

Kastettu ja luopio! Oli kerran pett�nyt, voisi pett�� toistenkin.

Kertoisi kuulemansa akalleen, akka papille.

Panu p��tti l�hte� ja j�tt�� Ilpon nukkumaan. H�n otti Ilpon sukset,
sitoi ne yhteen ja pisti k�rjet tuleen. Tervattu pikeytynyt puu syttyi
ja alkoi roihuta kuin paras tervassoihtu. Sitten hajoitti h�n nuotion
ja sammutti kek�leet. Sen tehty��n hypp�si h�n suksilleen ja puhalsihe
alas kukkulalta aavalle suolle. Susilauma hy�kk�si mets�st� h�nen
j�lkeens�, mutta pel�styi palavaa soihtua ja loikkasi takaisin.

Kun Panu suon yli hiihdetty��n tuli toisen kukkulan juurelle ja alkoi
kiivet� sen rinnett� yl�s, kuuli h�n toisesta p��st� suota tappelevien
susien r�hin�n ja arvasi, ett� ne riiteliv�t saaliista, jonka h�n oli
heille j�tt�nyt.

Kukkulalle tultuaan kuulosti h�n viel� kerran ja k��nsi sitten suksensa

niit� ilmoja kohti, miss� tiesi Kontolan kirkon olevan ja miss� h�n oli
taikansa t�yt�nt��n paneva.

XLIII.

Ovat taas markkinat Kontolan kirkolla, on y� vasten ensimm�ist�

markkinap�iv��. Y� on pyryinen ja pime�, ja kaikki markkinav�ki on
vet�ytynyt joko kattojen suojaan tai puiden alle mets��n nuotioiden
��reen.

Panu on tehnyt kaikki ne taiat, jotka h�n Lapin tiet�j�lt� on saanut

teht�v�kseen. H�n on hakenut toukan, joka kirkon sein�puuta kalvoi, on
palkannut Rampa-Riitan �idin hankkimaan kastevett�, ehtoollisleip�� ja
viini� ja sekoittanut ne multaan, joka on kirkon kynnyksen alta
kaivettu. K�tketty��n ne alttariliinasta tekem��ns� ja samalla tavalla
saamaansa pussiin, on h�n ryhtynyt siihen, mit� tiet�j� oli kuiskaten
h�nelle neuvonut. H�n on kolmesti kirkon kiert�nyt, pist�nyt oven alle
kolme kukon virkah�yhent�, polkenut kolme kertaa jalallaan ja kolmesti
oveen sylk�issyt sit� avatakseen. Mutta ei ole ovi auennut. Sis��n
p��st�kseen h�n on silloin houkutellut Rampa-Riitan �idin kirkkoon
piiloutumaan ja sis�puolelta avaamaan ikkunaluukun s�pin.

Panu on valinnut toimilleen y�n, jolloin kuu on pimeimmill��n, niinkuin

Lapin tiet�j� oli neuvonut. Kenenk��n huomaamatta on h�n piileksinyt
Rampa-Riitan �idin maasaunassa. Levotonna odottaa h�n siell� vaimoa,
jonka on l�hett�nyt kuulostelemaan ja vakoilemaan. Vaimo tulee ja
ilmoittaa, mit� on n�hnyt. Ei ole en�� ket��n liikkeell�, kaikki ovat
vet�ytyneet tuiskua pakoon, joka on niin sakea, ettei n�e k�mment�
eteens�. Voutilassa nukutaan, mutta pappilan tuvassa tuikkaa tuli, ja
Jouko seisoo oven edess� polviaan my�ten lumessa itsekseen haastellen.

--Mit� se siell�? kysyy Panu levottomasti.

--Aavistaisiko mit�? Mielipuolilla on ne ilmoittajansa.

--N�kik� sinut?

--En tied�; en luule n�hneen.

--Mene viel� vakoilemaan, miss� Jouko on.

Hetken p��st� tulee vaimo takaisin ja ilmoittaa, ettei Joukoa en��

n�kynyt.

Panu hiipii ulos ja kiert�� kauaitse kirkon ikkuna luukun alle. H�n
avaa luukun, ty�nt�� ikkunan sis��n ja kiipe�� kirkkoon. Penkkien
v�liss� haparoiden tulee h�n k�yt�v�lle, l�hestyy jalallaan eteens�
tunnustellen kuoria, on kaatua alttarin kynnykseen, astuu sen yli,
seisoo alttarin edess� ja kopeloi sen p��lt� niit� kaluja, joilla
h�v�istys on teht�v�. N�in on tiet�j� kuiskaissut ja sanat kaikuvat yh�
h�nen mieless��n:--�Siin� on neliskulmainen kapine, nostat sen maahan
ja astut sen p��lle. Pit�isi olla malja, vaatteella peitetty ... ota se
k�teesi ja h�p�ise se.� Siin� ne ovat, raamattu ja sen p��ll�
ehtoolliskalkki. H�n iskee tulta ja sytytt�� kynttil�n, joita on
eilisen messun j�ljelt� useampia alttarilla. Sitten tekee h�n niinkuin
oli teht�v�, laskee raamatun maahan ja astuu sen p��lle; ottaa kalkin
ja h�p�isee sen. Nyt on tehty ensimm�inen kirkkotaika, on Kiesuksen
kaluja h�v�isty. Eik� kuulu kirkon v�ke� h�t��n tulevaksi--pelk��v�t,
eiv�t uskalla!

Toisen taian neuvoi Lapin noita t�mm�isen:--�Sen ensimm�isen huoneen

takana on toinen huone, pienempi. Sinne mene, sielt� vaatteet ota, pane
nurin yllesi ja lue nurinp�in sen loihtu.� Panu menee sakastiin, l�yt��
messukasukan kaapista, pujottaa sen nurin p��ns� yli, palaa takaisin
kirkkoon ja lukee alttarin edess� nurinp�in Is�meid�n rukouksen, jonka
oli ensin Rampa-Riitan �idilt� oikein p�in oppinut. Sen tehty��n on
h�nest� kuin olisi h�n kiert�nyt aseen vihamiehen k�dest�, h�n k�y yh�
rohkeammaksi, potkaisee raamatun alas lattiata pitkin menem��n, niin
ett� lehdet kahisevat, ja ruiskauttaa maljan sis�ll�n alttarisein�lle.

Jotakin narahtaa, tuulenpuuska tunkee kirkkoon ja sammuttaa kynttil�n.

Taas narahtaa samalla lailla ja paukahtaa. Se oli kai luukku, joka
avautui ja sulkeutui. Yh� pelk�� kirkonv�ki--aikoivat tulla, eiv�t
uskaltaneet!

Mutta viel� on kolmas taika tekem�tt�.--�Arkku avaa, hammas suusta

kaiva, hiustukko palmikosta leikkaa, ne nuoleen k�tke, ja sill� kun
ammut...�

Kirkon lattian alle kuoriin on papin rouva haudattu. Panu sytytt��

uudelleen kynttil�n, murtaa auki luukun, joka vie kirkon sillan alle ja
laskeutuu sinne. Yksi arkku siell� vain on, ei ole viel� muita kirkon
lattian alle haudattu kuin papin rouva, helppo on se l�yt��. Panulla on
kirves mukanaan. Kansi rusahtaa, longistuu ja aukeaa ja valkoinen liina
v�l�ht�� sen alta.

Mutta samassa putoo lattian luukku alas h�nen p��ns� p��ll�, ja kun
Panu ojennaiksen sit� auki ty�nt�m��n, kuulee h�n ylh��lt� naurun
hihityst� ja ep�selv�� puhetta, eik� luukku liikahda. Jotakin raskaita
esineit� romahutellaan luukun p��lle, taas hihitell��n ja sopotellaan,
sitten kuuluu varovia, poisp�in sipsuttelevia askelia ja sitten on
kaikki taas hiljaa. Loukussa on Panu, umpiloukussa.

* * * * *

Tuvassaan istuu Martinus Olai, Kontolan pappi, p�yt�ns� p��ss� kahden

tuikkavan talikynttil�n ��ress� ja kirjoittaa, tuon tuostakin
keskeytyen mietteisiins� ja kynttil�in yli pime�n tuvan perille
tuijottaen. Huone on entisell��n, karsinapuoli tupaa on yh�
sisustettuna niinkuin se oli ollut rouvan el�ess�. Mutta itse h�n on
muuttunut. H�n on kalvennut ja kasvot laihtuneet, korkeaan otsaan on
ilmaantunut syv�, leve� ryppy, ja tuuhea, suuri tukka on harventunut ja
ik��nkuin kuihtunut ja kuivahtanut. Suuret, avonaiset silm�t ovat
pienentyneet, syventyneet kuoppiinsa ja ilme niiss� k�ynyt
hajamieliseksi. Tuo voimakas, v�liin tuima, v�liin innostunut katse on
laimennut ja ik��nkuin k��ntynyt sis��n p�in.

H�n kirjoittaa kirjett� piispalle l�hett��kseen sen markkinamiesten

mukana Turkuun menem��n. H�n tekee selkoa toimistaan Jumalan
valtakunnan levitt�miseksi sill� paikalla, johon h�net on kutsuttu.

H�n on jo ennen tehnyt selkoa siit� sodasta, jota on k�ynyt taikuutta

ja velhoutta vastaan. Nyt kertoo h�n viimeisest� taistelustaan, jossa
h�n p��velhon voitti, pakanalliset ep�jumalat kukisti, poltti heid�n
uhrimetsikk�ns� ja heid�n uhrialttarinsa maahan kaatoi. Pakanat ovat
ep�jumalistaan julkisesti luopuneet ja kasteen kautta pyh�n kirkon
helmaan otetuiksi tulleet. Sille sijalle, miss� pakanallinen velho
ennen asui, rakennetaan nyt rukoushuonetta Herralle. Julkisesti ei nyt
miss��n en�� ep�jumalia palvella, ja luottamus velhoihin ja tiet�jiin
horjuu. Joskin vuorten rotkoissa viel� pimeys vallitsee ja syd�nmaan
saloilla viel� kylmyytt��n huokuu jokin j��kylm�, sulamaton, likainen
j��tikk�, niin paistaa kukkuloilla jo Herran p�iv� ja on siell� kev�t
ja kes� Herrassa. Raskaita ja kovia koettelemuksia oli Herra h�nen
p��llens� pannut kutsuessaan pois h�nen rakkaan vaimonsa. Napissut h�n
oli siit� Herralle, mutta tapahtukoon h�nen tahtonsa maassa niinkuin
taivaissa. �Herra otti, Herra antoi, kiitetty olkoon H�nen nimens�!�

H�n lopetti kirjeens� ja lukitsi sen. Sen tehty��n nousi h�n

istuimeltaan ja k�veli muutamia kertoja tuvan lattian yli. Kolkko tuuli
humisi ulkona ja t�risytti yksinkertaisia ikkunaruutuja. Hajamielisesti
katseli h�n karsinaan, sai taas niinkuin niin usein ennenkin mieleens�
kuvan siit� hetkest�, jolloin h�n heid�n ensi talvenaan n�in markkinain
aikana, vaimonsa t��ll� j�rjest�ess� Turusta tulleita tavaroita, astui
t�nne kirkosta ja sai h�nen k�dest��n h�yry�v�n l�mpim�n juoman. Nyt ei
kukaan h�nelle l�mmint� juomaa tarjoo... H�n oli, tuo vainaja, niin
pel�nnyt, pel�nnyt silloin ja melkein aina, v�list� ollut k�rsim�t�nkin
ja moittinut h�nt�. Ja h�nen pelkonsa oli toteutunut. Oliko h�n
aavistanut loppuaan? Oliko ollut v��rin tuoda h�net t�nne? Ne
kysymykset tulivat usein mieleen, ne olivat h�nen jokap�iv�isen�
seuranaan yksin�isin� hetkin� t��ll� tuvassa. Ja ne toivat aina toisia
tullessaan: Olisiko h�n voinut est�� sit�, mit� oli tapahtunut? Oliko
siihen ollut syyn� h�nen kovuutensa Rampa-Riittaa kohtaan? Oliko se
kosto siit�, ettei ollut pit�nyt esirukousta tyt�n puolesta, jota Anna
aina oli niin hartaasti pyyt�nyt? Mist� syyst� h�n oikeastaan oli
j�tt�nyt sen esirukouksen pit�m�tt�? Siksik�, niinkuin itselleen
uskotteli, ett� se olisi ollut Jumalan kiusaamista, vai siksik�, ett�
tunsi kammoa h�nt� kohtaan, joka oli apua tiet�j�lt� hakenut? Mutta jos
se oli h�nen syyns�, miksi oli h�nen vaimoansa siit� rangaistu? Miksei
h�nt� itse��n? Ehk� rangaistus h�nt�kin kerran kohtaa?

Ja v�list� tapasi h�n itsens� pelk��m�st� arvaamatonta ja

odottamatonta, joutui samaan mielentilaan kuin silloin, kun Reidan
kanssa hiihti Panulaan ja kun karkasi liekkien keskelt� palavasta
saunasta. H�nen vaimonsa oli aina kammonut synkki� saloja ja niiden
peikkoja ja pimeytt�, ja sielt� oli h�nen tuhonsa tullutkin. Tulisiko
sielt� kerran h�nenkin tuhonsa? Olihan Panu viel� elossa; tiesi, mink�
puun takana h�n v�ijyi? Ei sen voima ollut kokonaan murtunut eik� sen
valta kukistettu niin kauan kuin se vapaana kulki. Palkinto oli h�nen
p��st��n luvattu, mutta sen tiesi pastori, ettei kukaan muu kuin h�n
itse uskaltaisi mieheen k�siksi k�yd�. H�nt� pel�ttiin viel� t��ll�
kirkon maillakin ja viel� enemm�n syd�nmailla, pel�ttiin kostajana ja
salaisen tuhon tuottajana, niinkuin Reita oli kertonut. Ruton nuolet
luultiin h�nen voivan lent�m��n panna, vihat nostaa, vainot liikkeelle
loihtia--ja ehk� h�n voikin. Voudillekin oli h�n v�list� siit� puhunut
ja voudillakin oli omat pelkonsa. H�n kertoi kireist� suhteista
valtakuntain v�lill�. Milloin tahansa saattoi sota sytty�. T��ll�
rajamailla sen kauhut ensiksi tuntea saataisiin, niinkuin niin usein
ennenkin. Ennenkin olivat Karjalan salojen miehet vihollista
avustaneet. Tyytym�tt�myys kyti Korpij�rven saloilla Kontolan miesten
kaskista, ja Panu oli kyll� ensimm�inen mies yllytt�m��n. Ei silloin
s�ilyisi kirkot eik� kyl�t. Siihen ehk� hukkuisi kasteen siunauskin,
polkeutuisi viljeltykin vainio.

Olihan Jumala noidille ja velhoille pahanteon voiman ajakseen antanut,

ihmisten oman pahuuden t�hden. V�list� h�n ne sitoi, v�list� p��sti
valloilleen haaskaamaan kuin sudet lammaslaumassa. Sit� ajatellessa
n�ytti Olaista, kuin ei h�n olisi viel� mit��n pysyv�ist� saanut
aikaan, kuin ei olisi viel� alullakaan. Kastetuitahan ne ovat,
kristittyjen nime� kantavat, mutta kun katsoi heit� silmiin, oli katse
kesyt�n ja arka kuin mets�nel�imen. Se katse oli Panun silmiss�, sen
oli h�n huomannut kaikkien n�den silmiss�, jotka tulivat kastettaviksi,
se oli v�list� Reidankin silmiss�. Sit�h�n oli h�nen vaimonsa niin
vavissut. Siin� oli pelkoa ja n�yryytt�, mutta samalla salavihaa ja
petosta ja koston v�ijyv�� uhkaa. Saisiko h�n sen milloinkaan
l�htem��n, vai tarvittaisiinko miespolvia ennenkuin oikea usko nuo
kasvot kirkastaisi?

Mutta mit� min� hourailen? sanoi h�n itselleen. Kaikkihan on niinkuin

olla pit��kin, onhan kaikki k�ynyt paremmin ja pikemmin kuin olin
osannut toivoakaan. Huomenna min� taas puhun kirkossa vuoroin
voimakkaita sanoja ja vuoroin lempeit�, puhun, neuvon, vakuutan ja
vaikutan ja l�mmit�n; kunnes viimeinenkin routa rinnoista sulaa. Ehk�
oli Jumalalla tarkoituksensa, kun otti h�net minulta, ehk� tahtoi
katkaista kaikki siteet, ett� sit� vapaammin h�nen valtakuntansa
hyv�ksi voimani pyhitt�isin!... Ja tunsi h�n nyt taas rinnassaan sen
saman voiman, jota oli tuntenut ensi aikoinaan t�nne tultuaan ja jota
vastaan kaikki pimeyden vehkeet kilpistyiv�t kuin puunuolet
ter�shaarniskasta. Tunsi sen niin suurena ja vastustamattomana, ettei
viha mieless� edes Panuakaan ajatellut. Mit� h�n tekisi, jos velhon
k�siins� saisi? Antaisiko h�nt maallisen oikeuden k�siin, vai
koettaisiko h�nt� k��nt��, taivuttaa h�nen mielt��n--jos se onnistuisi,
suurempi olisi se voitto kuin mik��n t�h�nastinen.

H�n nousi tuoliltaan, jossa oli istunut pime�n tuvan perille

tuijottaen, ja aikoi sammuttaa kynttil�n. Silloin kuului kiireisi�
askelia ulkoa porstuasta, ovi rev�istiin auki, ja Jouko huusi sis��n:

--Pappi, pappi! Tule pian, pappi!

H�n oli ottanut Joukon pappilaan ja piti h�nt� kaikenlaisen pienen

askareen teossa piian apulaisena. Ensimm�isest� h�iri�st��n selvitty��n
ja tultuaan pastorin puheista vakuutetuksi siit�, ett� k��rme oli h�nen
sis�st��n poissa ja is�n umpikirot peruutetut, rauhoittui h�n, k�vi
s�yse�ksi, hyv�ntahtoiseksi ja iloiseksi. Usein h�n oli p�iv�kausia
poissa, kulki mets�ss� ansoja panemassa ja ampuikin v�list� jonkin
linnun, vaikka valitti, ett� paha k�tt� viel� vapisuttaa. Saatuaan
jostakin p��h�ns� sen, ett� paha pappia v�ijyi, toimitti h�n siit�
pit�en talonkoiran teht�v�� ja teki sen niin tarkkaan, ettei kukaan,
olkoon p�iv�ll� tai y�ll�, p��ssyt pihaan h�nen tiet�m�tt��n. �isin h�n
usein nousi yl�s, hiipi ovelle, seisoi siin� kuulostellen ja kierteli
huoneita, tutki tarkkaan kaikkia j�lki� ja ulotti usein retkens� aina
kirkolle saakka.--Se k�ski sinut tappaa ... mutta min� sinua vartioin,
--kuiskasi h�n, kun pappi kysyi, mit� varten h�n noin teki.

--Mik� sinun nyt on?--kysyi pastori rauhallisesti ja puhalsi toisen

kynttil�n sammuksiin, luullen, ett� jokin joutava taas Joukon mieless�
kummitteli. Mutta Joukon kasvot hehkuivat, silm�t kiilsiv�t, ja h�n
huusi:

--Tule kirkkoon ... se on siell� sillan alla!

--Kuka?

--Se se on ... se on loukussa ... tule katsomaan...

Ja Jouko kertoi katkonaisesti ja hajanaisesti, kuinka h�n oli

Rampa-Riitan �idin n�hnyt pappilan ymp�rill� hiipiv�n ja sen j�lki�
seurannut ja n�hnyt Panun sen majasta l�htev�n ja kirkolle p�in menev�n
ja ajatellut sen jotakin pahaa miettiv�n ja juossut kirkolle ja
piiloutunut aidan viereen. Se oli kiivennyt ikkunasta sis��n ja siell�
taikoja tehnyt ja mennyt sillan alle.

--Siell� se on ... tule katsomaan, niin n�et!

Usein n�ki Jouko n�kyj�, usein n�ki varsinkin is�ns� ja oli h�nt� takaa
ajavinaan. Mutta Olai p��tti kuitenkin seurata h�nt�. Reita, joka oli
toisesta tuvasta kuullut Joukon tulon, liittyi mukaan.

Sakastiin tultuaan n�ki Olai, ett� kaappi, jossa messupukua

s�ilytettiin, oli murrettu auki ja vaatteita lattialle heitetty. Jouko
ei ollut houraillut eik� n�kyj� n�hnyt. H�n riensi kirkkoon, ja
lyhtyns� valossa n�ki h�n saastutetun lattian ja rippikalkin ja oli
kompastua raamattuun, joka revennein lehdin oli k�yt�v�n p��ss�. Mutta
Jouko osoitti luukkua ja kuiskasi:

--Tuonne se meni ... tuosta meni alas ... nyt se on umpiloukussa.--Olai

teki merkin, k�skien h�nt� vaikenemaan, ja hiipi l�hemm�.

Panu ei kuule heid�n tuloaan ja koettaa yh� ponnistella ulos

p��st�kseen. Joka yrityksell� saa h�n luukun v�h�n raolleen, mutta se
putoaa taas samassa takaisin. Luukun p��lle kaadetut penkit liukuvat
kuitenkin hiljalleen syrj��n, ja joka ty�nn�hdyksell� nousee luukku
aina hinkan ylemm�. Pappi tekee uudelleen merkin Reidalle ja Joukolle
ja l�henee luukkua. Panu ei viel�k��n huomaa mit��n ja saa v�hitellen
kirveens� ponnen raosta ulos. Longistaen sill� rakoa isommaksi pist��
h�n viimein k�tens� ulos. Antaen merkin Reidalle hypp�� pappi esiin,
tarttuu Panua kalvosiin ja potkaisee jalallaan kirveenvarren sis��n,
jolloin luukku puristaa ranteet leukainsa v�liin, niin ett� sormet
oikenevat.

Panu p��st�� suustaan �k�isen, �rj�isev�n ��nen, niinkuin tekee karhu,

jota pes��ns� sorkitaan, mutta ei p��se liikahtamaan. Jouko uikahtaa
kuin pel�stynyt koira ja rient�� ulos kirkosta.

Pappi ja Reita sitovat ristiin vankinsa ranteet ja nostavat luukun

auki.

--Tule ulos sielt�! komentaa pastori.

Kun Panu on p��ssyt lattialle seisomaan, kohottaa Olai lyhtyns� h�nen

silmiens� tasalle, valaisee hetken aikaa h�nen kasvojaan, molempain
katseet sattuvat yhteen, iskev�t tulta kuin kaksi miekan k�rke�...
Panun katse livahtaa syrj��n, yritt�� kerran viel� tehd� vastarintaa,
kilpistyy, taipuu maahan eik� en�� nouse...

--Olit suurempi tiet�j� kuin min�, virkkaa Panu kuin itsekseen.

--Konna, joka et kuolleillekaan rauhaa Anna!--heitt�� Olai h�nen

silmilleen ja laskee lyhtyns� maahan.

--Et olisi mit�n� mahtanut,--jatkaa Panu,--ellei oma vereni vastaani

noussut, oma kiroomani eteeni osunut. Minua oli auttavinaan Lapin
noita, sinua auttoi ... en sanoja saanut ... sala-ansan viritti ...
itsell�ni p��ni hinnan maksatti...

--Pitk� on kostajan k�si! virkkoi pappi.

--Taattoni kuolemansa kosti! huusi Reita riemuiten ja silm�t

vahingoniloa liekehtien.

--Jumala kosti! virkkoi pappi nuhdellen.

--Oli jo kirkonhaltija hallussani ... kohta olisi omasikin ollut ...

olisi kirkkosi porona palanut, sin� itse laudalla lev�nnyt. Mutta viel�
sodat syttynev�t, viel� vainot nousevat!

--Pid� tuota! sanoi pappi ja heitti Reidalle nuoran p��n, jolla Panun
k�det oli sidottu.

Sen tehty��n laskeusi h�n sillan alle, nosti varovasti kirstun kannen
takaisin sijoilleen, l�i kiinni irtautuneet naulat, nousi pois, sulki
luukun ja asetti kaadetut penkit paikoilleen. Panu seurasi h�nen
liikkeit��n p�lyvin silmin yritt�m�tt�k��n paeta. Mutta kun pappi otti
kirveen lattialta, jonne oli sen haudasta heitt�nyt, ja heilautti sit�
k�dess��n, painautui h�n kokoon kuin iskua v�ist�en.

--En sinua tapa, �l� pelk��!

--En pelk��k��n, vaikka tappanet!--ja Panu oikaisihe niin suoraksi kuin

p��si, hetkellist� heikkouttaan h�veten, ja kesti t�ll� kertaa papin
silm�nluonnin.

Vaivoin sai Olai vihansa voitetuksi ja v�h�ll� oli, ettei velhon omaa
asetta h�nen r�yhke��n otsaansa upottanut.

--L�hdemme! virkkoi h�n Reidalle ja teki Panulle merkin astua edell�.

--Minne viet? kysyi Panu.

--Kaikista pahoista t�ist�si palkkaasi saamaan! vastasi pappi ja lis�si

sitten painavasti:

--Turkuun tuomittavaksi ja velhona poltettavaksi.

Oli, niinkuin Panu ei olisi kuullut sit�, niinkuin olisi muuta

miettinyt, ja h�n virkkoi:

--Yht� sinulta kysyisin. En sinulle en�� mit�n� mahda. En taikojasi

tiennyt, en sanojasi saanut. Ne tiet�� tahtoisin. Sano salaiset kolme
sanaasi, joihin kironi kilpistyi.

--�l� sano, pappi! �l� sano sanojasi! huudahti Reita h�diss��n.

Sanoisiko h�n sanansa? Mitk� olivat ne sanansa? H�n etsi, mietti, h�nen
silmiss��n v�l�hti, h�n ep�ili, sanoisiko--mutta sitten h�n virkkoi:

--Salaiset sananiko? Usein ne kuulit, et niit� ymm�rt�� osannut. Nimeen

Is�n, Pojan ja Pyh�n Hengen--siin� sanani.

Panu s�ps�hti, vavahti, loi aran, alistuvan katseen voittajaansa ja

seurasi h�nt� mit��n virkkamatta kirkosta.

Ja niin he astuivat pappilaan menev��, tuiskun umpeen pyrytt�m�� tiet�,

lumessa polviaan my�ten kahlaten, Reita edell� nuorasta taluttaen,
pappi j�ljess� tulta n�ytt�en ja heid�n v�liss��n Panu, Karjalan kuulu
tiet�j�, musta tukka tuulessa hulmuten ja hartioilla nurin k��nnetty,
hihaton messukasukka.

End of the Project Gutenberg EBook of Panu, by Juhani Aho

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PANU ***

***** This file should be named 13850-8.txt or 13850-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/3/8/5/13850/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.