Professional Documents
Culture Documents
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Panu
Language: Finnish
PANU
Kirj.
Juhani Aho
E. L�nnrot.
I.
Eik� n�it� ehtoja rikottukaan munkin el�ess� eik� pitk��n aikaan h�nen
kuolemansa j�lkeenk��n. Kummallakin heimolla oli vakinaiset asuntonsa
loitolla yhteisest� kalastuspaikasta. Savolaiset palasivat talveksi
suveen p�in, jossa heill� oli talonsa ja tavaransa, ja karjalaiset
poistuivat pohjoista kohti, jossa heill� korpien, soiden ja monien
koskien takana kuului olevan asuntopaikkansa.
Munkki yksin j�i erakkona saunaansa l�helle kappelia asumaan ja
yhteist� aarretta vartioimaan.
II.
--Osaisin ne min�kin lukea, mutta kun minulla ei ole niit� mujuja ...
sill� on lemmolla niin mainiot mujut, joihin kastelee ... sanoisit,
Panu, kerran, miten mujusi laitat.
--Jota ei joka mies tied� eik� opi tiet�m��n, jolla ei ole niit�
lahjoja, s�esti Ilpo ojentavasti.
Kuisma otti padan kuusen oksasta, ahtoi sen lunta t�yteen ja ripusti
puuvipuun nuotiotulen p��lle.
--Ei ole kaukana en��, johan tuolla aholla lumi sinertelee, arveli
toinen.
--Onhan niit� siin�kin ... mutta yh�h�n v�henee vilja metsist�. Minne
lieneek��n Tapio karjansa ajanut?
Joka kerta, kun siit� tuli puhe, ja useinhan tuli puhe mets�nriistan
v�henemisest�, otti vanha Ilpo siihen syyt� selitt��kseen.
--Niin on, kuin Ilpo puhuu. Paha on, kun ei omia jumalia palvella,
mutta pahempi viel�, kun vieraita suositellaan. Ei tahdo Tapio niist�,
jotka muukalaisilta apua anovat. Ristin-Kiesus on tunkenut Tapion
metsiin, h�nt� siell� monet jo avukseen huutavat, mutta jos ei h�nt� jo
ajoissa rajalta k��nnytet�, niin ei ole kohta jalan nelj�n hyppiv�t�,
ei pahaista j�niksen poikaa Tapion vainiolla, joka...
--Mit� nyt?
--Kenenk�s sitten?
--Mik� h�t�n�?
--Et niin v�h�ll� Ristin-Kiesusta lepyt� ... katso, ettei vaadi itse�si
sinua, salojen parasta miest� uhriksensa, niinkuin kerran kuului oman
poikansa vaatineen, kun mielens� vihoittivat.
--Vai hakata maahan pyh�t karsikot! matki Panu. Sitten lis�si h�n
totisemmin:--Ovatko miehet niin mit�tt�mi�, etteiv�t torju turjalaista
luotaan, jos semmoisin tuumin tulisi?
--Torjuvatpa tietenkin.
--Senp�h�n n�hnen.
--Ei ole pakko siit� puhua eik� tarviskaan, vastasi Panu kuivasti.
--Eik� ole muiden asia sit� Panulta kysell�, lis�si Ilpo, Panun
ainainen s�estelij�. Kyll� kaikki hyvin k�y, kun h�nt� tottelemme.
--Ei minua totella tarvitse, kun vain otatte vaaria vanhoista menoista,
uhraatte aikananne haltijoille, teette temput t�sm�lleen, niinkuin olen
tekem��n neuvonut--silloin metsola aarreaittansa avaa ja Ahtola
antimiaan jakaa. Min�kin parastani koetan, teen mink� taidan tietoni
avulla enk� kateista huoli, vaikka tied�nkin monen minua kadehtivan ja
vihan kierontamin silmin katselevan.
--Eiv�t sinua muut kadehdi eik� vihaa kuin Reidan suku, alkoi Ilpo.
Koko muu Karjala on puolellasi. Mit� ne muutamat huonokuntoiset monia
vastaan. Huonosti olisivatkin asiat, jos et olisi melaan tarttunut.
Mit� taisi Reita? Lovehen lankeili, menneit� muisteli ja tulevia tutki,
mutta heimon t�n�iset asiat meniv�t menojaan. Ei kukaan oikeutta
jakanut, ei pidetty yhteisi� uhreja, ei yhteisi� karhunajoja, siell�
sikisi sudet ja karhut, ei saatu hintoja nahoista, kun kukin omin p�in
markkinoille kulki, eik� kauppaan kyetty. Tuhosit toimettoman tiet�j�n,
ja siit� olkoon sinulle kiitos.
--Kun ei oltaisi niin k�yhi�, kun ei el�minen olisi niin raskasta kuin
usein on kovina talvina ja huonoina riistavuosina, virkkoi miesten
joukosta munan, joka t�h�n saakka oli ��net�nn� istunut. Ristityt
rikastuvat, heit� onni seuraa, mutta meit� pakenee. T�ydet ovat heid�n
aittansa, minulla ei tietoa, miten talven yli p��st�. Lieneek� syy
jumalissa vai miehiss�?
--Eiv�t liikahtaneetkaan.
--Kolkkasitko kaikki?
--Yhden j�tin.
--Ei tule lintu loitsimatta, tetri taian tekem�tt�. Jos neuvot minulle,
niin taon tusinan nuolia ilmaiseksi. Jos pel�nnet sit�, ett� taikasi
k�y tehottomaksi, niin saathan is�lt�si uusia.
--Is� on kielt�nyt.
--Ei ollut.
--Sitten oli sinulla mustan kissan p��, ja sill� kiersit ja panit sen
kannon p��h�n?
Panun ter�v� silm�, joka p�lyi kaikkialle, oli muiden sy�dess� ja ��nt�
pit�ess� seurannut Kuismaa ja Joukoa ja sai h�nen tarkka korvansa
muutamista sanoista selville, mist� oli puhe.
--Ei ollut varattu tulta vastaan, pisti Kuisma. Onko totta, Panu, ettei
sinulla ole tulenvaraustaikoja ... ett� tulelle et mit��n taida?
--Kuka sen on sanonut?
--Reita vainaja kuului kehuneen ... h�nell� oli ... jos tuleen viel�
hukut!
Panu ei vastannut.
--Tepposeni tiejumala,
ainoa avittajani,
kun min�� kotoa kuljen,
isoni ilopihoilta,
mammoni makuusijoilta,
k�y�s kanssani keralla,
ver�jill� vierahilla,
oudoilla tuvan ovilla,
jottei keksis kierosilm�,
kadesilm� sinkahuttais,
kirkonv�ki viskeleisi,
kellopeikko paiskeleisi,
jottei pystyis papin juonet,
manaukset mustan miehen.
Anna viekkaus v�kev�,
anna taito, taikatieto,
jolla tyhm�t tyrmistell�,
h�lm�n kansa kaikenlainen;
pid� tiell� tervehen�,
matkan p��ss� mairehena,
saata kauniisti kotihin,
omille olomajoille,
is�n tuomille tuville,
emon saunan l�mpimille.
Mutta Panu ei ollut niin rauhallinen, kuin miksi tekihe. Miehet, jotka
h�nen ohitsensa ajoivat, olivat v�h�n v�li� h�nen tiell��n, milloin
pitkin, milloin poikki. Ne olivat sekalaista, kesyt�nt� lappalaista
rotua, joiden keskuudesta monena miespolvena oli syntynyt taikureita ja
tiet�ji�. Reidan, heid�n viimeisen noitansa, oli h�n kukistanut ja
uudistanut Panujen vanhan vallan, mutta eiv�t reitalaiset, joiksi heit�
kutsuttiin, viel�k��n h�nen valtaansa tunnustaneet.
Mutta juuri, kun h�n oli parhaaseen vauhtiinsa p��ssyt, hel�hti h�nt�
vastaan laaksosta ��ni, joka sai h�net vaistomaisesti sauvoillaan
kaikin voimin vastaan karustamaan. Se oli kirkonkellon soitto, joka
kutsui kansaa markkinamessuun. Mutta ei saanut Panu en�� suksiaan
seisahtumaan, ja huimaavaa vauhtia kiid�ttiv�t ne h�nt� sankassa
lumipilvess� laaksoa kohti. H�n n�ki suuren kookkaan miehen astuvan
tiet� my�ten, jonka poikki h�nen oli ment�v�. Se pys�htyi katsomaan, ja
sen j�ljess� tuleva v�kijoukko pys�htyi my�skin. Siksi sai Panu
suksensa k��nnetyksi, ettei p��lle ajanut, mutta tien yli p��sty�
irtautui toinen suksi h�nen allaan, ja karkeasti kiroten lensi h�n
vy�t�isi��n my�ten seisoalleen hankeen.
III.
Sit�kin on t��ll� niin, ett� tahtoo siihen hukkua, jos minne liikahtaa.
Se tunkee huoneisiin, sataa sis��n piipuista, nietostaa lasit umpeen,
sulkee tien kaikkialle. Ja kun ei sit� ole, silloin ei p��se senk��n
vertaa: soita ja korpia kaikkialla, jotka n�ytt�v�t ulottuvan maailman
laitaan.
--Mene tied�, mink� tekee velho. Pastori sen taitaa teille paremmin
selitt�� kuin min�. Mutta osaa ne tehd� hyv��kin, kun tahtovat. Vouti
oli �idille sanonut...
--Korpivaaran Panu osaa parantaa tauteja, mutta paha vie sen sielun,
jonka ruumiin se parantaa.
--Heitt�j� nakkeli v�list� monta kertaa p�iv�ss� niin, ett� oli koko
ruumis sinelmill�, eik� se siihen saanut apua parhailta Ruotsin
tohtoreiltakaan, kun oli tauti panentatauti ... niin kun sitten tuli
takaisin t�nne kuolemaan, niin kutsui vouti Panun, ja kun se vei
saunaan ja antoi voiteet ja luki luvut, niin ei sen koommin nakellut.
--Pyh� Maaria varjelkoon, mist�s min� sen tied�n ... vuoden per�st�
kuoli ja kelloilla haudattiin ... mutta kyll� se paljon kummitteli ...
mutta �lk��, hyv� rouva, kenellek��n sanoko, ett� min� olen sanonut!
--Ka, kun min� palvelin siell�, niin pani l�mmitt�m��n saunaa ja k�ski
ker��m��n mets�st� ukkosen kaatamia puita ja noutamaan vett� purosta,
joka kolmesti maan alaitse juoksee, eik� sit� tekem��n kelvannut kuin
semmoinen, jonka luona ei ole sulhasia k�ynyt. Kielsi kiven kovaan,
ettei saa tulla saunaan, kun h�n kylvett��, muuten uhkasi minut
menett�v�ns�; mutta min� menin luukun raosta tirkist�m��n, ja rouva oli
sel�ll��n olkien p��ll� lattialla, ja Panu huitoi ja loihti ... kyll�
se nyt laittaa suden tai karhun tai nostaa merest� Turson. Pelk�isin
pahemminkin, jos en olisi pappilassa piikana.
--Mik� on Turso?
--Ettek�s te usko?
--Ka, saattoihan Jumalakin tai Neitsyt Maaria emonen. �iti sanoo, ett�
Neitsyt Maaria emonen on yht� hyv� jumala kuin oikea Jumalakin, ja pyh�
Henrikki ja pyh� Pirkitta, joka karjaa varjelee... Sill� on sen kuva
navetan parressa piilossa, ja siell� se sit� rukoilee, kun ei is�
suvaitse. Is� on papin uskossa ja rukoilee niinkuin kirkossa.
Rouva ja Kaarina meniv�t ikkunaan, josta n�kyi kirkko ja sen alla oleva
j��. Oven t�ydelt� tunki v�ke� kirkosta ulos painuen vahvana mustana
vy�ryn� alas rantaan.
Ainoastaan yksi roteva mies n�kyi eroten muista, joiden edell� oli
kulkenut, tulevan pappilaan tuovaa tiet� my�ten. Voimakkaasti ja
varmasti h�n astui p�� pystyss� ja selk� suorana, silloin kun nuo
pienet, v�h�p�t�isen n�k�iset olennot py�riv�t kuin k��pi�t h�nen
j�ljess��n...
Ei h�n niist� huoli, ei h�n niit� tahdo pel�t�, eiv�t ne h�nelle mit��n
mahda, kun h�nen luja, voimakas, hell� miehens� on h�nt� niilt�
suojelemassa ... mutta sittenkin h�n vapisi noita ihmisi�, joiden
silmiss� oli niin kumma kiilto, salaper�inen syrj�-ilme, niinkuin
olisivat aina joitakin mustia mietteit� hautoneet, ett� ne v�list�
v�risyttiv�t h�nt� selv�ll� p�iv�ll�kin. Eik� h�n kuolemakseenkaan
olisi uskaltanut heille k�tt� antaa.
--Olin eilen taas niin paha ja k�rtyis� ja pahoitin mielesi ... vaan
el� siit� v�lit� ... se tulee tuo mieli aina, kun minua peloittaa enk�
min� voi itse�ni voittaa, mutta el� sin� sit� en�� muistele.
--Enh�n min�, rakas yst�v�ni ... ymm�rr�nh�n, ett� mielesi voi murtua
... mutta kyll� p�iv�t viel� pitenev�t, ja maailma valkenee. Eik� sinun
tarvitse peikkoja eik� noitia pel�t� ... min� karkoitan ne, voitan ne
... h�vit�n ne sukupuuttoon--sinunkin t�htesi!
--Sano, mit�.
--�l� sano vast'edes niin kuin sanoit eilen: �Olkoot pakanat pakanoita,
mit� meid�n oli heid�n kanssaan tekemist�?�
--Enh�n min� ... enk� sit� niin pahasti tarkoittanut ... n�m�
kotipuoleni muistot ne vain johdattivat mieleeni toisia ihmisi� ja
oloja.
--Tied�nh�n min� sen ... ja tied�n sen tulevan siit�, ettet n�it�
ihmisi� viel� k�sit� etk� viel� ole oppinut heit� rakastamaan ...
eiv�th�n ne olekaan noita meid�n hauskoja ja hilpeit�
saaristolaisiamme, joihin olimme jo niin kiintyneet ja jotka olivat jo
muuttuneet yst�viksemme. Mutta kuitenkin koskee se minuun, enk� soisi,
kun olemme p��tt�neet koko el�m�mme pyhitt��...
--Niin, niin, tahdon min�kin pyhitt�� el�m�ni, mik�li voin ... oletko
jo tavannut niit� miehi�, joista eilen puhuit?
--He tulevat kohta t�nne ... toivon heid�n kauttansa voivani ruveta
jotakin vaikuttamaan ... paljonhan en viel� ole saanut aikaan ...
t��ll� ei voi tehd� rynn�k�it�, niinkuin luulin, t�ytyy ryhty�
valloittamaan piiritt�m�ll�...
--Kerro niist� ... mutta juohan toki maitosi ennenkuin se j��htyy ...
tules t�nne katsomaan, miten olen aikonut j�rjest��.
H�n vei h�net karsinaansa verhon taa, sai h�nen suostumuksensa uusiin
j�rjestelyihins�, pani h�net auttamaan itse��n, ja, kun uunin kylki oli
saatu uuteen asuunsa, virkkoi h�n, heid�n vierekk�in sohvalle
istuutuessaan:
--Niin, min� tarkoitin sit� nuorta miest�, Reita on h�nen nimens�, joka
tuli jo joulun aikana t�nne ja pyysi saada asua saunassamme. H�n on
kertonut...
--H�nen is�ns� oli noita ja pakana, mutta itse h�n on kristitty, vaikka
muutamia vuosia sitten h�nkin oli t�ysi pakana. H�net oli m��r�tty
noidaksi is�ns� j�lkeen, ja h�n olisi kai siksi tullutkin, ellei h�nen
�itins� Jumalan ihmeellisten ohjausten vaikutuksesta olisi tuonut h�nt�
Turkuun, jossa h�net kastettiin. Nyt tulee h�n tarjoutumaan
palvelukseeni ja olemaan avullisena heimolaistensa kristitsemisess�.
--Se oli todellakin onni, kun en t�h�n saakka ole saanut k�siini
ket��n, joka tuntisi ihmisi� ja el�m�� tuolla laajalla perukalla, mik�
melkein j�rjest��n kuuluu olevan pakanallista seutua, vaikka nimeksi
kyll� kristinuskon tunnustavat. Heill� on ep�jumalansa, joille
uhraavat, ja omat noitapappinsa ja taikatemppujen tekij�t. T��ll� ei
ole mit��n toimitettu ... koskematon korpi kaikkialla.
--Vai h�n se oli ... kysyin h�nt� miehilt�, mutta ne eiv�t sanoneet
tuntevansa.
--Kaarina pelk�� h�nen kostoaan.
--�l� suututa h�nt� ... et tied�, mit� pahaa h�n viel� voi tehd�
sinulle.
--Kaarina, tule t�nne!--Mist� olet saanut tiet�� sen, mit� �sken olit
kertonut voudin vaimosta.
Kun pastori oli poistunut ja rouva kuuli h�nen menev�n porstuan yli,
kiiruhti h�n panemaan oven s�ppiin ja vet�ytyi karsinaansa sit�
edelleen somistamaan. Mutta joka kerta, kun h�n kuuli askelia porstuan
loukkuvilla laudoilla, s�ps�hti h�n ja keskeytti ty�ns� eik�
rauhoittunut ennen kuin ei taas mit��n kuullut.
IV.
Joka kerta, kun pastori Martinus Olai astui t�h�n huoneeseen, muistui
h�nen mieleens� tapahtuma h�nen aikaisemmilta lapsuutensa ajoilta.
Samanlaisessa mustassa sijassa oli h�n kerran el�nyt hetken, joka
viel�kin h�nen mielt��n karmi. H�nen �itins� oli er��n� y�n� vienyt
h�net tiet�j�n saunaan, saadakseen selkoa siit�, mik� h�nen pojastaan
oli tuleva. Rumpua p�rist�en ja kamalasti ulvahdellen ja silmi��n
mulkoillen oli mies v�hitellen mennyt tainnoksiin, kaatunut sel�lleen
lattialle ja vaahto suussa ja k�mmeni��n yhteen ly�den alkanut
ennustaa, ett� pojasta oli kasvava sukunsa suuri ja maan kuulu, ett�
h�nest� oli tuleva tietomies ja taikoja mainio. Mutta poika oli ollut
pelkoonsa menehty�, oli karannut kotoaan ja juossut pappilaan
itkem��n.--�Tehd��n sinusta vain tietomies�, oli rovasti sanonut ja
opettanut h�net lukemaan. Pojan opinhalu ja hyv� p�� vaikuttivat, ett�
rovasti auttoi h�nt� kouluun, ensin Ouluun ja sitten Turkuun. Kuta
enemm�n h�n oppia sai, luki ja tutki, sit� kamalampana tuo muisto h�nen
mielt��n painoi. Sellaisessako pimeydess� h�nen kansansa vaelsi, noin
synkki�k� sen keskuudessa tapahtui? Viel� nytkin se v�list� kammotti
h�nt� niin, ett� oli kuin pahat henget olisivat h�nen ymp�rill��n
kiisseet. Silloin ymm�rsi h�n t�ydellisesti vaimonsa kammon n�it�
salamyhk�isi� syd�nmaan asukkaita ja n�it� synkki� seutuja kohtaan, ja
h�net valtasi v�list� tunne, ett� ne kaikki olivat t��ll� noitia ja
velhoja.
Mutta joka kerta, kun sellainen tunne uhkasi h�nen mielens� t�ytt��,
pudisti h�n sen pois ��nett�m�ll� uhkauksella, ett� s��litt� ja armotta
h�n on k�yv� pahoja henki� karkoittamaan, vaikkakin ne tulta h�nen
p��lleen tuiskuaisivat. Joskus h�nkin, kun ty�alansa laajuutta
ajatteli, tunsi joutuvansa samanlaiseen mielentilaan kuin vaimonsa ja
ajatteli, eik� ehk� olisi ollut parempi j��d� Turkuun. Mutta pian siit�
aina p��sty��n oli h�n joka kerta el�m�ns� kutsumuksesta yh�
selvemm�ll�, h�n seisoi lujana ja suorana, ja silloin oli h�nest�,
niinkuin mustain karsinain peikot jo olisivat h�nen kantap��ns� alla
kiemurrelleet.
--Ei ole osattu niit� lukuja lukea eik� ole uskallettu pyhi�
sakramenttej� k�ytt��, jos mik� riena siit� viel� tulisi.
H�n oli liikutettu, ja h�nen k�tens� vapisivat v�h�n, kun h�n kahden
kouran puristi kirjapakkaa, jonka oli saanut.--Sama salainen liikutus,
joka n�kyi vain siin�, ett� mik� pyyhk�isi hiukset otsaltaan, mik�
sipaisi suutaan tai partaansa kosketti, oli vallannut muutkin. Kirkossa
olivat he �sken kuulleet h�nen puhuvan ja toimitusta pit�v�n tavalla,
jota eiv�t olleet ennen n�hneet. Sit� kaunopuheisuutta, sanain
selvyytt� ja voimaa, sit� varmuutta ja vakavuutta ei ollut entisill�
papeilla ollut. Ymm�rt�m�tt�mi�, outoja asioita oli se entinen
oudonsekaisella kielell� puhunut ja lopulta ollut heikkoutensa t�hden
kaikkeen kykenem�t�n. Niinkuin lapset vanhempainsa puhetta seurasivat
he nyt h�nen sanojaan ja liikkeit��n riippuen kuin kiinni h�nen
huulillaan. T�ll� oli ryhti� asennossaan, h�n oli pitk� kuin
korpikuusi, ja silm�ter�ss� oli vaikutus semmoinen, ettei tahtonut
voida kauan kest��, kun katse kohti sattui, ja kun h�n puhui, niin pani
kuin hervottomaksi.
--Enh�n ole teit� enk� talojanne siit� syytt�nytk��n, mutta sit� ette
kielt�ne, ettei noituutta ja taikuutta ylt'yleens� harjoitettaisi.
Mutta silloin astui esiin miehist� muuan, joka ei ollut t�h�n saakka
mit��n puhunut. H�n oli synk�n ja totisen n�k�inen, juro, suuri mies,
puettu kuluneeseen turkkiin, jonka aukoista n�kyiv�t lammasnahkaiset
liivit.
--Jos nyt puhutaan asiat, niinkuin ne ovat ... ja min� en heit� pelk��
enk� sent�hden salaa ... tehk��t mit� tahtovat, jos taitavat ... mutta
niin on laita, ett� tiet�ji� kuullaan ja kysell��n ja pitk�tkin matkat
niiden j�ljess� juostaan. Eik� ole se tapa v�henem�ss�, vaan levi��, kun
ovat alkaneet Korpivaaran kulmalta enemm�n muussa pit�j�ss� liikkua. En
ole itse siell� k�ynyt, laitan asiani aina toisap�in, mutta kummia olen
sielt� kuullut, vaikken heit� haastella huoli, suutani pilatakseni. Sen
vain sanon, ett� kun tahtovat, saavat silm�t p��ss� k��ntym��n, ett�
lahop�kkel� miehelt� n�ytt�� ja tukkaan oksa tarttuu kuin k�si, jos ei
enn�t� Herran siunausta hokea, ennenkuin alaitse astuu. Ei ole sinne
kenenk��n hyv� menn� eik� apua heilt� hakea. En ole hakenut enk� hae.
--Ei se ole muuta kuin oma pelko, joka sen tekee. Joka Jumalaan luottaa
ja h�nelt� suojelusta anoo, sille eiv�t taikurit mit��n mahda.
--Kuka niin tekisi? kysyi pastori, yh� enemm�n ihmeiss��n n�it� puheita
kuullessaan.
--Hyv�t miehet ... minua surettaa syv�sti se, mit� nyt olen kuullut,
ett� teiss�kin, pit�j�n valistuneimmissa miehiss�, viel� el�� usko ja
pelko taikurien ja tiet�j�in voimaan. Tiet�k�� kuitenkin, ett� taikuus
on perkeleest�, mutta perkeleen valta on kukistettu. Vangittu on
pimeyden ruhtinas ja istuu kahlehdittuna alimmaisessa helvetiss��n eik�
h�n saa haltuunsa enemm�n kuin kahlekoira ket��n, joka ei itse h�nt�
l�hesty. Uskomalla noitiin ja velhoihin te h�nt� l�hestytte. Mutta se
on Herralle kauhistus, ja min� varoitan teit� siit�. Se, joka ei
tottele hyv�ll�, h�n on voimalla ja vallalla siihen pakotettava. Pankaa
mieleenne t�m� ja kuulkaa, mit� h�nen ylh�isyytens� Turun piispa t�ss�
kirjeess�, joka on jouluaattona p�iv�tty ja minulle l�hetetty, sanoo.
N�in sanoo h�n: �Teid�n tulee ennen kaikkea tarkasti edeskatsoman, ett�
noidat ja taikurit ja poppamiehet, velhot, tiet�j�t ja myrrysmiehet
ankarasti pirullisia konstejaan harjoittamasta kiellet��n. Miss� vain
heid�n liikkuvan kuulette, menk�� sinne heid�n tekojansa tutkimaan ja
paljastamaan. Jos he eiv�t vapaaehtoisesti lakkaa pimeyden t�it�ns�
tekem�st�, osoittautuen uppiniskaisiksi sanoillenne, on teid�n heid�t
kiinni pantava ja t�nne ruunun kyydill� tutkittavaksemme ja
tuomittavaksemme l�hetett�v�, jossa kuninkaan voudin tulee teille
apuansa antaa. Yht�l�inen olkoon menettelynne niiden kanssa, jotka
uudistetuista varoituksista huolimatta noitia ja velhoja suosivat ja
heid�n apuansa k�ytt�v�t.�
--Ankarat on siin� mies sanat pannut, virkkoi outo ��ni oven puolelta
tupaa.
--Mik� on asiasi?
--Ka, mikset huoli ... sen v�hyytt� jos katsonet, niin sano, min� tuon
mit� haluat ... tahdotko hirven, vai karhunko tahdot? Kelpasipa
entiselle papille mets�miehen tuomiset.
--Jos en liene vieras mielitietty, niin p��senh�n pois sit� tiet�, jota
tulin, virkkoi Panu, l�ht�� tehden, mutta ottamatta lakkia p��st��n.
--Tied�t nyt siis senkin, ett� aion tehd� elkeist�si lopun, joita
t��ll� koko kristityn kansan kauhistukseksi harjoittanut olet, ja
saattaa sinut noidant�ist�si edesvastuuseen, ellet niist� lakkaa.
--Sinullakos ne on?
--Ei ole minulla, enk� niist� v�lit�. Mutta is�ll�ni oli, jonka
tuhosit. Luulit saavasi h�nen tietonsa, mutta menness��n h�n ne vei. Et
osaa loveen langeta, et tulevia tiedustella, et oikeata taikaa tehd�,
niinkuin is�ni osasi.
--Kuolema sinulle, jos sinut noituudesta tavoitan! Tied� se, ett� voin
sinut jo oman tunnustuksesi nojalla Turkuun poltettavaksi l�hett��!
huusi pastori yh� enemm�n kiihtyen ja piispan kirjoitusta k�dess��n
ojentaen.
V.
Niin pian kuin Panu oli ehtinyt v�h�n matkaa pappilasta, ker�ytyiv�t
h�nen miehens�, joista toiset olivat h�nt� porstuaan saakka seuranneet,
toiset j��neet v�h�n ulommaksi odottamaan, h�nen ymp�rilleen.
--Suorat sanoi sanat Panu ... voi miest� sit�, mitenk� hyv�sti sanoi.
--Mitenk� sanoi?
--Mainiostipa sanoi!
--Lauloiko?
--Ka, lauloipa tuo tai lateli. Vihoitteli ja uhkaili. Ei uhaten orava
putoa, tuskitellen teiri puusta. Tiet�isi kai nyt sit� vaaraa vasten
varautua, jos viitsisi... Onko voutia n�kynyt?
H�nen er��n reen luona seistess��n ajoi siit� sivu t�ytt� karkua muuan
torniolainen poromies. Huomattuaan Panun heitti h�n hihnan poron
sel�lt� maahan ja hypp�si pulkastaan. Asettuen tiet�j�n eteen ja
tarkastellen t�t� huusi h�n:
--Kuomaseni! Koira kuomasi ... mutta min� en usko tiet�jiin, min� uskon
paaviin!
--Ei ole en�� paavin usko oikea usko, huomautti joku mies keh�st�, joka
oli siihen ymp�rille syntynyt.
--Kenenk�s on oikea?
--Luteruksen.
--Sitten min� uskon siihen, mutta noitiin pilasen--ja h�n k��ntyi perin
ja teki h�p�isev�n liikkeen Panun edess�. Panu k��ntyi pois, mutta
silloin huusi pohjalainen h�nen j�lkeens�:
--T�m�k� on se tiedon lakki? Nyt olen min� yht� hyv� tiet�j� kuin
sin�kin!
--Ja min� sanon, ett� hyv�t tulee. Nahka nousee viel� toisen puolen
hinnassa. Tulee kuninkaan ostaja.
--On kymmenkunta.
--On kolme.
--Sano viisi! Tahdon kaikki viisi karhua siit� rahasta, mink� nyt
lainaan, ja avusta, jota annan. N�iden on sinun annettava rauhassa
maata maaliskuuhun asti. Silloin tulen tappamaan. Itsesi ja
suksimiestesi tulee olla minulle ja miehilleni apuna ajossa ja
majoittaa meid�t niinkuin ennenkin.
--Ja sitten ... mit� sin�, moukka, sinne suu auki t�llistelet!--�rj�isi
h�n muutamalle talonpojalle, joka h�nt� katseli, mutta nyt s�ik�ht�en
vet�ytyi syrj��n,--sitten tahdon min� paljon paremman saunoittajan kuin
viime vuonna.
--Vanha akka oli. Nyt tahdon Annikin, sen tyt�n, joka on orjana
talossasi.
--Sen parempi.
--Lupaatko varmaan?
--Luvatahan saanen.
Vouti vei Panun leve�lle reelleen, jonka eteen oli komea ori
valjastettu, otti kuomin taskusta pussillisen hopeariksej� ja luki
niit� ison koon Panulle.
--Mitk� paremmat?
--Niin kuuluu tehneen. Mutta ole huoletta. Min� olen kaikkien niiden
yst�v�, jotka antavat kuninkaalle, kuin kuninkaan on ja--minulle kuin
minun on. Onko sinulla veronahkat?
Pitk�n aikaa oli er�s h�t�isen n�k�inen nainen seuraillut h�nt� hakien
tilaisuutta h�nt� puhutellakseen. Viimein rohkaisi h�n mielens�.
--Taidat olla se sama, joka viime talvena sanoit ennen itse kuolevasi
kuin Korpivaaran tiet�j�lt� l�hdet apua hakemaan.
--Mahdankos min�?
--Sin� mahdat ... voi, kyll� sin� mahdat ... se kuolee, jos et tule ...
min� annan vaikka ainoan lehm�ni, jos tahdot.
VI.
--Olipa tuo nyt tuon vertaisilla hintana mik� tahansa ... emmeh�n ole
oikeastaan kaupantekoon tulleetkaan.
--Lupasi tulla.
--Mist� olisi minut tuntenut. Poikanenhan tuo viel� oli l�htiess��n ...
ei ollut pulkassa pysy�, kun h�nt� kyyditsin vetten taa. Esteli ensin
tullakseen, mutta sitten lupasi.
--Kuolleen kuului.
--Kun ei vain Panu kerki�isi saada pahaa aikaan. Jos lumoaa tai
lopettaa?
--Ei sen taiat Reitaan pysty. Ei sanonut poika pelk��v�ns�.
--Juomme tervehdykseksesi!
--Huono se oli teko suvultamme, mutta heikkoja oltiin silloin. Nyt ovat
miehet muuttuneet ja miehet miehistyneet.
--Minut tiet�j�ksi?
--Sit� parempi.
--Olen kastettu!
--Ka, mikset?
--Ne ovat helvetin henki�, ei ole kuin yksi Jumala: is�, poika ja pyh�
henki.
--Ei sinun pid� tappaman, sanoo Herra. Kostaa tahdon, mutta toisella
tavalla.
Reita, joka oli istunut puun tyvell�, syrjin miehiin, k��nsi nyt
kasvonsa p�in nuotioon ja alkoi puhua:
--Niin on, kuin sanoin ... l�htenette ensin papin luo, niin sitten
tulen.
--Ei ole sinusta mieheksemme. Etp� ollutkaan is�si poika. Is�si oli
toista miest�.
VII.
H�n oli ajatellut kohtaustaan Panun kanssa. Vaikkei h�n tahtonut sit�
itselleen my�nt��, oli se kuitenkin vaikuttanut h�neen masentavasti.
T�h�n saakka h�n oli tavannut n�yri� ja v�istyvi� olennoita, jotka
h�nt� pelk�siv�t. T�m� oli asiastaan niin varma, ett� uskalsi tulla
h�nt� uhkaamaan h�nen omassa kodissaan. Ellei h�n olisi niin varma
vallastaan, ei h�n niin esiintyisi. Voisiko koskaan sen miehen niskat
taittaa? Uskaltaisiko t��ll� kukaan ojentaa auttavaa k�tt� h�nen
kukistamisekseen?
--Kuka siell�?
--Kuka?
--K�yn kiinni kuin ahma poron niskaan! vakuutti Reita, joka oli yh�
enemm�n innostunut.
--�l� kiroo h�nt� ... �l� kiroo! kiljaisi �iti tarttuen pastoria k�teen
ja painaen sen alas. �l� Jumalan nimess� s�ik�yt� h�neen tautia
takaisin.
--Mene hiiteen t��lt�, pappi! Anna olla meid�n rauhassa, kun et, tyhm�,
itse kuitenkaan mit��n mahtanut... �l� pelk��, Riitta, ei se sinulle
mit��n taida ... mene tiehesi t��lt�, kuuletko... Tule pois, Riitta!
--Kyll� h�n teilt� p��ns� s�ilytt�� ... Panu! huusi vaimo menness��n.
VIII.
Vieras nousi tervehtim��n. H�n oli kookas, pullea mies, silm�t pienet
ja hyv�ntahtoisen n�k�iset.
Vouti virnisti ikeni��n niinkuin h�nen tapansa oli, kun oli jotakin
pulmallista tapahtunut, ja raapi korvallistaan.
--Olette kai sitten my�skin kuullut, ett� h�n parani, vaikka sitten
taas muuta heikkouttaan kuolikin. Panu on mainio tohtori.
--Min� olen se mies! Ja voitte olla vakuutettu siit�, ett� min� pid�n,
mit� olen luvannut.
--P�h! tuhkaisi vouti h�nen j�lkeens�. Sitten meni h�n p�yd�n p��h�n,
tarttui oluthaarikkaansa, tyhjensi sen yhdell� siemauksella ja paiskasi
p�yt��n niin, ett� siit� vanteet valahtivat.
--Ei auta, tule pois vain, saat kunnian kuninkaan voudin kuskipukilla
istua! Vai peloittaako sinua? Pid� sin� vain varasi! Se on yht� suuri
tiet�j� kuin sin�kin. Katsoo niin julmasti kuin paras loihtija. Jos
laulaa sinut viel� kainaloita my�ten alimmaiseen helvettiin.
IX.
Tuli paloi pappilan salin p�yd�ll�. Ikkunasta voi n�hd�, ett� pappi
siell� k�yskenteli edestakaisin p�yd�n ja uunin pankon v�li�.
--Ei siin� ole muuta osaamista, kun vain sanoo kolme kertaa uskon, kun
se kolme kertaa kysyy: uskotko?
--Mutta muistetaankin kolme kertaa sanoa. Is� sanoi, ettei kaste mit��n
vaikuta, jos ei kolme kertaa sano. Kolmesti se vett�kin p��h�n valelee.
Siin� se on taika.
--Mutta min� menen! p��tti h�ness� outo voima, ja h�n l�hti kirkolle
p�in, kun n�ki papin menev�n omaan tupaansa.
--Mink�p�h�n pist�isi.
--Onkos teid�n?
--Pappi siunaisi...
--Ei papin siunaus auta... Eiv�t kuule h�nt� mets�n v�et... Eiv�t
tottele kontio eiv�tk� sudet.
Jouko oli s�ps�ht�nyt kellon ��nt�. Usein oli h�n kuullut miesten
kirkkoa ja kelloa kiroavan. Is� sit� vihasi, mutta h�nt� alkoi
peloittaa sen liikunta, h�n luuli sen p��llens� putoavan joka kerta,
kun sen ammottava kita matalasta tornista h�neen p�in k��ntyi. Mutta
kun kello oli ensimm�iset vihansa purkanut, kun se rauhoittui ja
tyynemmin ja s��nn�llisemmin lekkui, valtasi h�net niinkuin muutkin
viehke�, harras mieli, ja h�n k��ntyi arka hymyily huulillaan
katsahtaakseen toveriaan, johon oli kirkolle tullessaan yhtynyt ja joka
�sken oli toisten kanssa v�itellyt. Mutta toveri oli poissa eik�
n�kynyt t��ll� muitakaan h�nen heimolaisiaan.
Kun aamusoitto lakkasi, avautui samassa kirkon ovi, ja sen ikkunalaudat
lensiv�t sel�lleen. Silm�nr�p�yksess� t�yttyi pieni kirkko kuoriaan
my�ten, eiv�tk� sittenk��n sinne mahtuneet tuskin puoletkaan
pyrkij�ist�. Ulosj��neet asettuivat sein�mille avonaisten ikkunain alle
kuunnellakseen ja jumalanpalvelukseen osaa ottaakseen. Jouko oli
p��ssyt tunkeutumaan ovensuuhun. Kirkko t�ytyi h�nen n�hd�, is�n
kiellosta huolimatta. �iti oli l�htiess� salavihkaa kuiskannut:
Mutta nyt tajuaa h�n, mit� pappi puhuu. H�n k�skee pojat alttarin eteen
astumaan ja kastetta vastaanottamaan. Pojat astuvat esiin, ja kun pappi
taas on jotakin lukenut ja puhunut sill� samalla hell�ll�
yst�v�llisell� ��nell�, jolla Jouko kuuli h�nen heit� pappilan tuvassa
puhuttelevan, kysyy h�n heilt� kolmeen kertaan: �uskotteko?�--ja p��t��n
syv��n kumartaen vastaavat he: �uskomme�. Vuorotellen menev�t he h�nen
luokseen, h�n valaa kolmesti vett� heid�n p��h�ns� ja antaa heille
nimet.
Suntio aloitti virren. Silloin syntyi melua ovella, jonka suussa Jouko
seisoi. Kuului kovaa aisakellon soittoa, hevosten korskunaa ja huutoja.
�Tiet� kuninkaan voudille!� V�ke� komennettiin ulos, toiset tungettiin
tiukemmalle penkkeihin ja isona ja leve�n�, kyyn�rp�ill��n tiet�
tehden, astui vouti kirkkoon Panun seuraamana.
X.
Eik� h�n ollutkaan sama mies. Se hetkellinen mielen hellyys, joka oli
pastorin vallannut h�nen ensi kerran el�ess��n kastaessaan omilla
jaloillaan seisovia lapsia ja joka oli Joukoakin niin l�mmitt�nyt, oli
poissa, ja nyt h�n seisoi siin� niinkuin sotilas rintamassaan otsa
otsaa vastaan vastustajainsa ja vihollistensa kanssa, jotka
h�vytt�myydess��n olivat kokonaisen penkin h�nen omassa kirkossaan
anastaneet. H�nen mielens� kuohahti, veret kiehuivat h�nen poskillaan,
ja unohtaen rukoukseensakaan painua karkasi h�n arvelematta heid�n
kimppuunsa niinkuin olisi yhdell� iskulla heid�t musertaa tahtonut.
Vaistomaisesti tunsi seurakunta, mit� oli tulossa, niinkuin herk�t
mets�l�iset jo p�iv�� ennen ukonilman aavistavat. Voudin silm�k��n ei
katsetta kest�nyt, vaan l�hti seini� pitkin harhailemaan.
* * * * *
XI.
Tiesi mik� vaara h�nest� viel� koituisi. Eik� n�ytt�nyt olevan mit��n
keinoja h�nen kukistamisekseen. Kaikkia muita vihoja ja kiroja vastaan
tiesi Panu taiat ja loihdut, mutta kirkkotaikoja, ristintaikoja ja
papin silm�nteiden lumouksia vastaan ei h�n taitanut ainoatakaan.
Jos ne p��sev�t tietoon sen voimasta, jos kansa l�htee sit� kulkemaan
ja joutuu sen tenhottavaksi... Se on siit� estett�v�, kiellett�v�. Viha
vihaa, kirot kiroja vastaan!
H�n tunsi jo alkavansa olla selvill� siit�, mit� ainakin ensi aluksi
olisi teht�v�. Ja kuta syvemm�lle h�n omiin metsiins� painui ja
kirkolta urkeni, sit� my�ten kasvoi my�skin h�nen luottamuksensa ja h�n
tunsi voimainsa paisuvan. Sinne menev�in tie nostetaan pystyyn, ladut
lumotaan, ja jos h�n t�nne uskaltaa ... ei silloin ehk� lis�taikoja
tarvitakaan ... ei tarvittu Reidallekaan.
--Eik� jo tehd� nuotiota? kysyi Kuisma, joka oli hiukan uuvahtanut y�n
valvottuaan markkinailoissa.
Mutta kun Panu oli sit� mielt�, ett� kuljettaisiin viel� suoaukon
poikki ja asetuttaisiin y�ksi sen toisella puolella olevan korkean
Rajavaaran suojaan, jatkettiin taas matkaa. V�h�n matkaa hiihdetty��n
huusi Panu j�lleen:
Luihin ja ytimiin olivat h�neen papin sanat tunkeneet. H�n oli kuin
lamautunut niiden painon alle. T�h�n saakka oli h�nen is�ns� h�nest�
ollut voimakkain, mahtavin mies maailmassa. Nyt oli h�nest�, kuin olisi
is� voitettu, nujerrettu, niinkuin h�n tuolla peloitettuna pakenisi sit�
pahaa, mit� oli tehnyt. Ent� jos se pappi koko markkinav�en heid�n
j�lkeens� ajaa? H�nt� peloitti niin, ett� jalkaa herpaisi, ja h�n luuli
muidenkin pelk��v�n, kun niin tuimasti hiihtiv�t, is�n kaikista
enimmin, jota ei n�kynyt kuin vilahdukselta suurimmilla aukeilla.
Myrsky kiihtyi, hongat ruskivat, mets� m�yrysi. Se ei tulekaan itse,
l�hett�� henkens� ja haltijansa... Miksei minua ole kastettu, etteiv�t
perkeleet ja paholaiset mit��n mahtaisi?... Suksen j�ljen nietosti
umpeen, yh� vaikeampi oli Joukon sit� seurata. Suuria lumipalloja
putoili puista h�nen ymp�rilleen, milloin eteen milloin taakse, milloin
aivan suksien kannoille. Kun enn�tt�isi Rajavaaran turviin, joka on
pyh� paikka, hyv�in haltijain asumus, siell� eiv�t mit��n mahtaisi! Ne
ottavat h�net, kun eiv�t is�� tavoita. H�n huusi, mutta ei kukaan
vastannut. Silloin oli h�n kuulevinaan niinkuin susien ulvontaa
takaansa korvesta. Tultuaan suolle luuli h�n n�kev�ns� niit�
laumoittain istumassa pet�j�in takana. H�n koetti rauhoittua, muistaa
jotakin taikaa, niinkuin is� oli neuvonut silt� varalta, ett� mets�
alkaisi peitt��. Ei muistanut mit��n ja ponnisti kaikki voimansa. Kohta
huomasi h�n ei en�� tiet�v�ns�, minne hiihti. �sken oli tuuli ollut
takaa p�in, nyt se tuli kupeelta. Mutta kun h�n aikoi k��nty�, n�ki h�n
karhun kahdella jalalla seisomassa siell�, minne olisi ollut ment�v�.
Nyt muisti h�n, ett� t�ytyi heitt�� hattu olkansa yli j�ljelleen, jos
pedot ahdistivat. Mutta tuskin oli h�n sen tehnyt, kun tunsi maan
edess��n kohoavan ja suksien vaipuvan edess��n pehme��n, upottavaan
umpeen. Ponnistellessaan luuli h�n n�kev�ns� suksien k�rkien edess��n
k��rmeiksi muuttuvan ja h�nt� tavoitellen kiemurtelevan. H�nt� alkoi
kantaa taap�in, h�n el saanut kantahihnoja irti, kaatui sel�lleen,
siit� syrj�lleen, eik� ollut h�ness� en�� miest� nousemaan.
--Kuka polttaa?
Panu oli pian selvill� siit�, ett� Jouko oli ollut kirkossa ja luuli
nyt itsens� kirotuksi. H�n koetti puhaltamalla h�nt� kasvoihin,
hieromalla ohimoita ja hiljaa lukemalla her�tt�� h�nt� ja p��st�� papin
piloista, joihin poika silminn�ht�v�sti oli joutunut, mutta tunsi
voimattomuutensa. Kirkkohiisi el ollut h�nen lumottavissaan. V�h�n ajan
per�st� Jouko kuitenkin nukkui ja alkoi hengitt�� rauhallisesti.
--Aion asettaa.
Sen voivat muutkin miehet todistaa. Kun he olivat Panun kanssa vaaran
sel�lle hiiht�neet, n�kyi, kangastus viel� semmoisenaan etel�n
ilmoilta. Ilpo saattoi vakuuttaa todeksi, ett� enne oli Panun
loihtiessa siihen sellaisena ilmaantunut.
--Ja jos uskaltaa, niin olkoon oma asiansa, osaako takaisin, sanoi
Panu.--Ja t�st� p�iv�st� kutsuttakoon t�t� vaaraa Kirovaaraksi, lis�si
h�n suksilleen nousten. Kutsuttakoon kahdestakin syyst�: kirottu olkoon
t�st� l�htien Ristin-Kiesuksen kirkko ja kirottu jokainen, joka t�st�
kirkolle kulkee.
XII.
Tiet�j�suku, joka niemen talossa asui, oli niin vanha, ettei sen
alkujuurista vanhimmatkaan miehet tainneet selv�� saada. Arveltiin sen
siin� asuneen satoja vuosia aina siit� alkaen, kun lappalaiset j�rven
rannoilta karkoitettiin ja karkoittajat vakinaisen asumuksen laativat.
Se oli rikastunut mets�n k�ynnill� ja turkisten kaupalla, mutta
maanviljelykseen ei viel� ollut suuremmassa m��rin perehdytty, kun maat
olivat vuorisia ja soisia. Siell� t��ll� rusotti jokin pieni kaski
vaaran rinteell�, mutta peltoa ei ollut ollenkaan, ei Panun talon
ymp�rill� eik� muuallakaan. Suurimman rikkautensa ja mahtavuutensa
olivat Panut kuitenkin hankkineet tiet�j�ammatillaan. Panulan is�nt�
oli aina niin kauan kuin muistettiin ollut taikuri. Kaikki olivat he
olleet kuuluja noitia, muutamat kuuluja kautta koko Karjalan.
Kotipuolessa kerrottiin lukemattomia taruja vanhain Panujen taidosta.
He osasivat sairaita parantaa paljaan sanan voimalla ja, jos
tarvittiin, my�skin terveet ihmiset tai el�imet sairaiksi saattaa.
Mets�stys-, kalastus-, karja- ja kauppaonnea he jakoivat kaikille
tarvitseville, eik� kukaan viisas ja mielev� mies l�htenyt pitemm�lle
matkalle k�ym�tt� vaaroja vastaan varautumassa Panunniemess�. Tulevia
asioita tiesiv�t he arpaseulan ja taikarummun avulla ilmoitella,
varkaita ilmiantaa ja varastettuja tavaroita takaisin tuottaa. Silm�
oli Panuilla ter�v� ja sen luonti niin voimakas, ett� kerrottiin sit�
rohkeimpainkin vavahdelleen. Mutta kuta kauempana heist� kerrottiin,
sit� suurempia sanottiin heid�n tehneen. Sanottiin heid�n osaavan oma
haamunsa muuttaa, tekeyty� karhuiksi, susiksi, kotkiksi, k��rmeiksi,
jopa ankeriainakin j�rvien poikki uiskennella. Lapin kuuluisimpiin
noitiin heit� verrattiin, vaikkeiv�t voineetkaan loveen langeten ja
tainnoksiin heitt�ytyen antaa hengen ruumiista irrallaan vaeltaa ja sen
sinne aikansa oltua taas palata n�kemi��n kertomaan. Mutta loihduissa
ja sanainsa voimassa olivat he Lapin noitia etev�mm�t. Monet olivat ne
tarinat, joita kerrottiin Panujen ja lappalaisnoitain v�lisist�
taisteluista. Kerrankin olivat muuan vanha muinainen Panu ja
lappalainen olleet kalassa toinen toisella puolella j�rven. Lompsalo
oli lappalaisen nimi, ja h�nell� oli seita niemen nen�ss�, jossa
kalasti ja jota palveli. Mutta Panulla ei ollut seitaa, eik� h�n
semmoisia l�hitienoillakaan suvainnut, kun tiesi pilaavan kalaonnea.
Silloin meni Panu salaa y�ll� ja s�rki seidan. Lompsalon kalaonni
katosi, mutta nyt sai Panu kaloja niin runsaasti kuin ottaa tahtoi.
Uuden rakensi Lompsalo seidan ja paransi onnensa, pilasi toisen. Viel�
senkin repi vihollinen. Mutta silloin suuttui Lompsalo ja vaati Panun
taisteluun korkealle vuorelle, jossa sanan voimalla tapeltaisiin,
loihtuja ja taikoja tehden. Panu suostui vaatimukseen ja varasi parhaat
sanansa ja tietonsa ter�vimm�t. Mutta Lompsalo pukeutui poroh�r�ksi ja
aikoi sill� tavalla yll�tt�en s�ik�ytt�� luonnon Panulta. Mutta Panu
seisoi jo vaaran laella valmiina, ja kun n�ki poron juoksevan vuoren
rinnett� yl�s, huusi h�n: �Sin� olet Lompsalo!� Silloin muuttui
Lompsalo siit� manauksesta takaisin omaksi itsekseen ja tunnusti
itsens� voitetuksi, eiv�tk� lappalaiset sen kerran per�st� rakentaneet
seitojaan sinne, miss� panulaiset liikkuivat.
Paikka oli pyh�, ja pyhitetty oli koko laaja niemi k�rjest��n alkaen
aina siihen, miss� mets� loppui nuolen ampuman p��ss� Panulan talosta.
Ei saanut niemen rannoilla kalaa pyyt��, ei vaaran rinteilt�
mets�llist� ampua. Hiljaa, airoja kolistelematta soudettiin sen
rantoja, eik� mets�ss� saanut huhuta eik� tulta viritt�� muuta kuin
uhritulen uhrien aikana. Sill� vuori oli haltijain asuma ja
Tapiolaisten k�ym�paikka, ja he tahtoivat siell� h�iritsem�tt�
lep�ill�. Sinne ajoi Tapio karjansa, mink� tahtoi mets�miehilt�
s�ilytt��. Kun hirvi ui lahden poikki tai ilves j��n yli niemeen
juoksi, turvautuen sen rotkoihin ja louhuihin, jotka yhdelt� puolelta
veitsiviilo-kallioina veteen putosivat, tuli ajomiehen j�tt�� riista
rauhaan ja avop�in astua pyh�n puun juurelle uhraamaan ja lepytt�m��n
mets�n haltijata siit�, ett� oli h�nen elukkaansa ahdistellut. Siell�
kukutteli Mielikki kaunis��nisimpi� k�k�si��n, ja sinne vihelteli
Tellervo pikkukarjansa: oravat, teiret ja pyyt. Mutta kun salon v�ki
sattui simasuulle, ajoi se vuorenrinteilt� linnut lentoon ja pani
kiirett� nelj�n jalan juokseville, joita silloin kaikki l�heiset mets�t
vilisi. Itse olivat jumalat vuoren asunnokseen pyhitt�neet. Vanha
tarina n�et kertoi, ett� kun ensimm�inen Panu t�h�n asettui ja kysyi
arvalta, mihin haltija tahtoisi uhrilehdon asettaa, niin vastasi arpa
ja neuvoi valjastamaan nuoren poron, joka ei ennen ollut pulkan edess�
ollut, ja ajamaan sill�, kunnes pys�htyi. Kuhun poro pys�htyy, siihen
tehk��n Panu karsikon. Valjasti Panu poronvarsan ja hypp�si pulkkaan.
Hihnaton varsa kiiti kuin myrskytuuli ulos j�rven j��lle, laukkasi
niemen vartta ja sen nen�n ymp�ritse ja kun oli kierroksen tehnyt,
heitti tiukan mutkan ja kiisi jyrkimm�st� kohti vaaran rinnett� yl�s.
Jo luuli ajaja tuhonsa tulleen ja viimeisen p�iv�ns� valjenneen; kivet
kipen�itsiv�t ja kaarna puista sinkoili. Mutta p��sty��n vaaran
korkeimmalle kukkulalle pys�htyi poro korkean koivun alle, s�rp�isi
vett� sen l�hteest� ja kaatui kuoliaana sen partaalle. Siit� tiesi Panu
vaaran ja niemen pyhitett�v�ksi ja pyhitti t�ss� l�hteen ja koivun, ja
uhrasi joka vuosi poronvarsan sill� sijalla, miss� haltijat olivat
omansa ottaneet.
Aina oli arpa totta puhunut, ja totta se puhui nytkin. Kotiin Reita
kyll� tuli, viiletteli koskia my�ten ensimm�isill� avovesill�, mutta
toi tullessaan nuoren Lapin naisen, jonka oli omakseen ostanut, ja
venheellinen tavaraa seurasi mukana, ynn� saattov�ke� suuri seurue.
Pahastui veli vierasta v�ke�, ja Panun vaimo vieroi halveksitun heimon
naista tuvastaan, eik� olisi suku suvainnut outolaisia omalle
alueelleen. Reita kokosi tavaransa is�ns� vanhasta talosta, niinkuin
olivat nuoremmat veljet ennen h�nt� tehneet, souti j�rven yli ja teki
sinne oman tupansa, mutta vaimonsa heimolaisille oli h�n luvannut
kotopaikan, kalavedet ja oravimets�t j�rven et�isimm�ss� pohjukassa,
jota siit� pit�en alettiin Lapin pohjaksi kutsua.--�Miksi riista on
v�hennyt, miksi karhut kaikkoavat ja hirvet korpimaille kiert�v�t?�
kysyi h�n k�r�jiss�, jossa h�nen veljens� ja muut miehet h�nt�
koettivat taivuttaa lupauksestaan luopumaan. �Siksi�, vastasi h�n,
�ett� Lapin mies ne luokseen lumoo. Mutta nyt se tuo ne takaisin.� Ei
saatu h�nt� hyv�ll� luopumaan, eik� veli suostunut velje� vastaan
v�kivaltaankaan ryhtym��n. Ja alussa n�yttikin silt� kuin olisivat
oravat sakeammassa juosseet ja niinkuin olisi suurta riistaa: karhua,
hirve� ja ilvest� ja ahmaa ollut enemm�n kuin pitk��n aikaan ennen.
Taistelu siit� tuli, jossa Reita sai surmansa, vaikkei kukaan tiet�nyt
kuinka. Ruumista ei mist��n l�ydetty, ja Panu kertoi h�net suohon
laulaneensa, kun mets�ss� tuli vastaan ja koettelemaan vaati. Mutta
reitalaiset v�ittiv�t karjanpaimenen n�hneen, kuinka Panu Reidan j�lki�
vainusi ja h�nt� nuolella selk��n ampui. Reidan talo poltettiin, ja
joukko hajosi, ja vaimo pakeni lapsineen. Yksi tyt�ist� oli eksynyt
muista ja tuotiin Panulaan, jossa otettiin orjaksi.
Kun Reita oli tuhottu, oli Panu yksinvaltias Korpij�rven ymp�rill�. H�n
oli anastanut Reidan vallan, ja puhuttiin niin, ett� h�n oli h�nen
haltijansa ja kaikki taitonsakin omakseen ottanut. Se ainakin n�htiin,
ett� h�n uhriaitan eteen pyh�lle vuorelle pystytti puujumalan,
samantapaisen kuin ne, joita lappalaiset rakentelivat uhripaikoilleen,
mutta suuremman ja tukevamman. Ja sen sanoi h�n sit� varten tehneens�,
ett� jos haltija ottaa ihmisen muodon ja siihen suostuu asettumaan, se
ei koskaan p��se siit� haahmostaan pois, vaan pysyy ainaisena
palvelijana ja tulee mukaan, mihin tahtoo.
Oli joitakuita muitakin, jotka eiv�t Panun menoa hyv�ksyneet. Niit� oli
vanha Jormakin, ja heid�n suurin nurinansa oli siit�, ett� Reidan tuoma
taikausko oli uudistettu ja rehoitti entist� enemm�n ja ett� pyh�lle
vuorelle oli palveltavaksi pystytetty inhoittava puujumala. Eik� ollut
heist� Panussa oikeata henke� eik� sis�ist� voimaa. Liiaksi pani painoa
ulkonaisiin temppuihin, niit� joka tilassa vaatien. Mutta n�it�
nurkujoita oli harvassa. Kaikki muut ylistiv�t Panua siit�, ett� oli
heimo taas koottu yhteen johtoon ja yhteen tietoon. Eik� nyt ollut
pelkoa siit�k��n, ett� Ristin-Kiesus salaa rajan yli tunkisi ja
puoleensa viettelisi.
XIII.
--K�y, ja k�y pian, saattaa sielt� Panu mill� hetkell� tahansa palata,
ja parasta pit�� urhoille olla!
--Antaa heid�n nyt n�iden lev�t�, koko p�iv�n ovat kive� v��nt�neet,
onhan t��ll� muitakin,--uskaltaa talon em�nt� virkkaa.
--Ihminen se on orjakin.
Nyt h�n uskalsi, nyt ei kukaan joutanut h�nen askeliaan vaanimaan. H�n
nousi, meni navettaan, piilousi sen pimeimp��n parteen, lankesi siell�
polvilleen ja rukoili. Ei itselleen mit��n rukoillut, Annikille onnea
anoi, kumarsi lattiaan, vaikkei ollut toivoa liioin, ett� Jumala
kuulisi, kun ei tuohusta sytytt�� tohtinut...
--Tule kuulemaan, kun Kari laulaa ... sinulle laulaa! kuiskasi h�nelle
hetken p��st� korvaan toveri, toinen orjatytt� ... min� vartioin
piiraita, etteiv�t pala ... k�y pian!--ja tytt� ty�nsi h�net pois
pankon ��rest� porstuaan.
--Laula viel�!
--Ei saa syytt� repi� ... �lk��, hyv�t miehet, repik�! vaikeroi Hilappa
ollen armoille antauvinaan.
Taru kirkui ja kiroili niin, ett� sanat s�keni� iskiv�t. H�nen vasen
k�tens� riippui hervotonna, ja olkap��st�, jonka pitk�, ter�v� nuoli
oli l�vist�nyt, valui verta virtanaan valkoiselle sarkakauhtanalle.
--Ette niit� en�� saavuta! virkkoi Kari, joka useiden muiden kanssa oli
rient�nyt j��lle tappelua asettamaan.
--Lie ampunut kuka tahansa, mutta sen vannon, ett� maksa h�yry��, miss�
heist� yhdenk��n tavannen ... ja t�ss' on ase,--ja samassa kiskaisi h�n
nuolen haavasta ja pisti sen verta tippuvana viineens�.
--Siin� sen nyt n�ette: viha vihasta kytee, virkkoi Jorma taloon
noustaessa.
--Mit�s ampui!
Siit� pit�en, kun Kari h�net ensi kerran tapasi ja kietaisi k�tens�
h�nen vy�t�istens� ymp�ri, oli Annikki yksin�isill� mets�retkill� aina
h�nen mieless��n v�ikkynyt, hiiht�nyt h�nen edell��n tai vierell��n ja
�it� h�nen nuotiollaan istunut. Mutta harvoin h�n oli saanut h�nt�
n�hd�, viel� harvemmin puhutella. Usein h�n t�st� kulki ja taloa
kierteli. V�list� n�ki tyt�n saunapolulla, v�list� kaivotiell�, silloin
t�ll�in rannalla poukkujen pesussa. Lumotuksi h�n v�list� luuli
itsens�, lumotuksi sanoi h�nt� �itikin. Ja sen j�lkeen lienee h�n
ollutkin lumottu, kun tyt�n lehdossa tapasi lehdeksi� taittamassa ja
kiersi k�tens� h�nen ymp�rilleen. Oli, niinkuin olisi tytt� siihen
sulanut, huvennut h�nen k�sivarsiensa v�liin puhtoisena ja notkeana
kuin talvinen orava. Tummat olivat sen silm�t ja mustat kulmat, ja ne
loistivat niin toisin kuin muiden tytt�jen. Se meni hetkeksi kuin
tainnoksiin, her�si sitten ja pujahti nopeasti kuin lumikko puiden
v�liin. Mutta siit� pit�en oli Annikki Karin edess� niin ilmiel�v�n�,
ett� h�n ojensi k�tens� h�nt� tavoittaakseen ei ainoastaan unessa
y�ll�, vaan ilmisiss� p�iv�ll�kin. Ja Kari oli vakuutettu siit�, ett�
joku hyv� haltija h�nelle n�ytti sit�, mit� tiesi h�nen toivovan
n�kev�ns�--eik� h�n pyrkinyt pois lumoista, vaan tahtoi mieless��n sen
suojeluksessa kulkea.
Ensi kerran, kun Kari Annikkia Panulta pyysi, sanoi Panu:--�Mill� sin�,
tyhj� mies, semmoisen tyt�n ostat?�--�Paljonko tahdot?� kysyi Kari
jouseensa nojaten, sill� he olivat tavanneet toisensa mets�ss�. Panu
m��r�si kaksi karhun nahkaa, kolme ilvest� ja viisi rihmaa oravia.
Mutta kun Kari ne vei, vaati lis�� viel� kaksi karhunnahkaa, sanoen
olevan tyt�ll� muitakin tahtojia. Mutta kun nekin oli saanut, ei
sanonut antavansa ennen kuin vuoden p��st� tyt�n nuoruuden takia. Nyt
oli vuosi kulunut, eik� h�n niin paljon voisi lis�t�, ettei Kari niit�
hankkisi. Johan oli Annikkikin kihlavaatteet yllens� pukenut.
Mutta miss� h�n viipyy? Taas kavahti Kari yl�s luullen kuulleensa
kahauksen lumessa. Jos ei uskalla tulla esiin mets�n rannasta n�kij�it�
pel�ten? Kari meni mets�n rantaan ja vihelsi hiljaa. Ei kuulunut
vastausta. Mutta kun h�n taas palasi t�hystyskivelle, istui Annikki
poron nahkan p��ll� sukset vierell��n.
--Mik� se oli?
--Tuuli se vain...
--Sit� �l� tee. Panu saavuttaa meid�t, vaikka minne paennemme. Tuhoo
taioillaan. Sill� on is�ni taiat. Saa vaikka kivet taivaasta p��llemme
putoamaan.
--Mit� itket?
--Vuottaneeko Karikin?
XIV.
Panu otti soihdun h�nen k�dest��n, taittoi kolme oksaa saunan edess�
olevasta suuresta kuusesta, joka sanottiin siihen muinaisina aikoina
pyh�lt� vuorelta istutetuksi ja jossa talon kotihaltija asui ja
virkkoi:
--Terveyt�n tienottani,
maireutan mannertani,
terve maa ja terve manner,
terve tervehytt�j�lle!
Akka manteren alainen,
manun eukko, maan em�nt�,
�l� viskele vihoja,
�l� pura puhkujasi
kohti miest� meik�l�ist�,
emon lasta laadullista,
ota suojaasi omaasi,
hoitohosi, huostahasi,
t�h�n korjahan kotihin,
asuntohon armahasen.
--Terve tervehytt�j�lle!
Saunaan l�htiess��n huomasi Panu tuvan ovella miehen, jolla oli hiha
veress�.
Mutta kun tapaus oli kerrottu, virkkoi Panu, ammuttua nuolta katsellen:
--On siin� pulska mies viel� pulskemman naisen k�siss�, puheli Ilpotar
Panun ��net�nn� loikoessa. Sit� selk�� ja noita hartioita, kun ovat
kuin visasta ... ja ent� n�m� pohkeet, niin joustavat kuin jousen ponsi
... ei ole huonot hyppyset minullakaan, mutta hohtimet pit�isi olla
er�� saadakseen.
--En sit� sinua varten. Kylliin tahtoisin Karin lemmen nostaa. Ei ole
n�kevin��nk��n tytt��, Annikin lumoissa on. �sken toi taas lunnaitaan.
--Ei se nyt t�h�n h�t��n joudu, mutta otat y�linnun ja annat sen
tyt�llesi...
--Minulla on varastossa.
--Kaikkia pit�� olla ... annat sen tyt�llesi ja k�sket pit�� kolme y�t�
vasemmassa kainalossa ja sill� kiert�� kolme kertaa toivottuansa--hyvin
kauaitse ei saa kiert��--ja sitten pankoon sen salaa pojan vuoteen
alle, niin kyll� tulee ik�v� ja alkaa kiert�� tytt�� samalla lailla ...
mutta miksi Karia tyt�llesi?
--Ei ole parempaa poikaa koko heimossa. Saisinhan talooni miehen, joka
johonkin kykenisi.
--En luule saavasi, vaikka mit� taikoja tekisit. Kari on niit� miehi�,
joihin ei taika pure. Se on sit� Jorman lahkoa.
--Oletko koettanut?
--En anna.
H�mm�stys oli yht� suuri kuin ihastus. Kummia oli aina Panun retkilt�
kuulunut, mutta ei niin suuria ihmeit� ennen. Se oli tekonen, jolla ei
ollut vertoja vanhimpainkaan Panujen urot�iss�. Olihan kuultu, ett�
sana vaikutti ihmisiin ja el�imiinkin, ett� sana siirteli kivi� ja repi
puita juuriltaan, eik� kukaan ep�illyt sit�, ett� hyv� tiet�j� sai
ilmat ja vedet mielens� mukaan l�ik�htelem��n, mutta sit� ei oltu ennen
kuultu, ett� isot kirkot olisivat ilmaan nousseet ja siell� kumolleen
keikahtaneet. Jo piti menn� etsim��n V�in�m�isen laulusta asti, jota
kuu ja aurinko tulivat kuulemaan, t�h�n tapaukseen vertoja saadakseen.
--Ei ole semmoista ennen kuultu eik� n�hty, uudisti Ilpo miesten
ihmettelyjen vahvistukseksi. Itse n�in, kun ensin ilmaantui kuin
kohdalleen ja sitten manauksen kuultuaan kumoon keikahti.
Kun ahkio oli tuotu ja asetettu keskelle lattiaa, k�ski Panu, yh�
p�yd�n p��ss� istuen, avata nuorat, joilla p��llysnahka oli siihen
kiinnitetty.
Kun rahat oli jaettu, jakoi Panu tuomiset. Em�nt� sai kaulasoljen,
Ilpotar rintakoristeen ja muut naapurin naiset mink� pienen kalun
mikin. Kaikille saapuvilla oleville miehille ilman erotusta antoi Panu
piiharkon ja murusen tulikive�. Sit�paitsi oli tilattu vaskea heloiksi,
nuolenp�it� y.m.
--Pannaan sitten talteen, niin saa itse antaa, kun tulee, virkkoi Panu,
kaksimielisesti hym�ht�en orjatyt�n j�lkeen, joka itkua tehden livahti
ulos pirtist�.
--�l� viel� tee sit�, rukoili Annikki, odota viel� vuosi niinkuin
lupasit. En min� uskalla ... tekee, mink� tahtoo, kun kirkotkin ilmaan
nostaa.
Kari seisoi synkki� tuumia hautoen. Mutta eih�n h�nell� ollut, mihin
paeta tyt�n kanssa keskell� talvea. H�nen majastaan heid�t pian
saavuttaisivat, kun kaikki heimon miehet tietysti olisivat Panun
puolella. Ja h�nt� itse��nkin jo kammotti Panun salainen voima.
XV.
--Osata olisi pit�nyt, jatkoi Panu, jos olisi ollut mielt� miesten
p��ss�.
--Ei minuun h�nen kironsa pysty eik� muihinkaan miehiin, jotka varansa
pit�v�t, mutta heikkoja huimata voipi, ja vaimoisiin veriin vaikuttaa,
jos silm�tyksi saa.
--Niin on, kuin Panu puhuu, vahvisti Ilpo. Vaan kun vaaran tiennet,
niin tiennet keinon, mill� torjutaan.
Silloin kuului Jorman ��ni uunin kupeelta, jossa h�n istui portaitten
p��ss� kumarissaan:
--Rauhan antoi ja rauhan soi silloin, mutta nyt ovat ajat toiset, nyt
on sotaa uhannut ja sotaa tahtoo. Ennen antoi omiin jumaliimmekin
turvata, nyt niit� kukistaa tahtoo. Ennen hyv�ksi herkesi, nyt n�ytt��
hampaitaan kuin peto.
--Kesytt�k�� peto!
--Ei ole aika silloin toisen sovintoa hieroa, kun toinen aseitaan hioo,
s�esti Ilpo.
--Ei tohise tuulena Jormankaan tuumat ... j�rke� puhuu Jorma, j�rke�
Panu. Ajattelen, ett� arpaa kysymme, virkkoi Patva-vanhus.
Panu nousi heti yl�s ja ryhtyi arpomista toimeen panemaan. Kun kannusta
kattava vaate oli pois otettu, ilmaantui sen alta py�re� suuren seulan
kokoinen kapine, joka oli p��llystetty hienolla hel�htelev�ll� kalvolla
kuin rumpu. Kalvo oli t�ynn� kuvia, lep�nkuorivedell� maalattuja. Siin�
n�kyi aurinko, kuu ja t�hdet; haltijat, pyh� uhrivuori, kirkko; mets�n
el�vi� karhu, susi, ilves, hirvi, lintuja, kaloja; kalaj�rvi ja koski
ynn� muita kuvioita; n�kyi viel� markkinatie, joka oli merkitty
hiiht�j�n vet�m�ll� pulkalla, vihan tie, joka oli keih��ll� merkitty,
ja sit� poikkiteloin oleva sovinnon tie, joka oli merkitty lehdell�.
Uteliaina kurkottautuivat miehet katsomaan tiet�j�n suurta kannusta,
joka ainoastaan t�rkeimmiss� tiloissa otettiin esille. Joka talossa oli
kyll� oma kannuksensa, jolta is�nt� kysyi neuvoja pienemmiss�,
jokap�iv�isiss� pulmissa, mutta ne olivat pienempi� ja kuvat niiss�
harvalukuisemmat. Eik� ollut kaikkien kannuksissa sit� kulta- ja
hopeahelyjen paljoutta, mik� t�ss�. Ne olivat toiset kannuksen keh��n
kiinnitetyt, toiset sen alla olevaan ristikkoon, kaikki lahjoja niilt�,
joille t�m� arpakalu oli apua tai hyvi� neuvoja suonut.
Kun kannus oli saapunut p�yd�lle takaisin, asetti Panu sen p��lle
messingist� valetun, sammakon kuvan n�k�isen nappulan, tarttui
hyppysill��n p�ristimeen ja loihti:
Mutta arpaa oli pantava kolme kertaa. Panu siirsi sammakon entiselle
sijalleen ja loihti:
--Sano, Panu, mielesi ... sin�, panija arvan, arvan mielen parhaiten
ymm�rr�t.
Niin oli siis nyt Panulan neuvottelussa p��tetty se, mit� heimon
tiet�j� oli pitk�t ajat mieless��n kantanut, oli p��tetty sek�
miesten yhteisen mielen ett� haltijain pyh�n arvan ilmoituksen mukaan,
ettei mit��n yhteytt� olisi yll�pidett�v� Kontoj�rven papin kanssa,
vaan vihoin h�nt� kohdeltava ja vihoin oltava h�nen haltijaansa
Ristin-Kiesukseen, joka jo oli paljon tuhoa tuottanut Karjalan vanhalle
tiedolle ja yh� uudella tuholla uhkasi. T�m� p��t�s olisi kaikkien
miesten voimalla toimeen pantava, ja heimon yhteisiin k�r�jiin olisivat
haastettavat kaikki, jotka sit� vastaan rikkoisivat, ja tuomittavat,
niinkuin esi-is�in vanha tapa vaatii haltijain vihoittajia
tuomitsemaan. Ja kun Panu sen juhlallisella ��nell� julisti, kohottaen
oikean k�tens� taivasta kohti ja vasemman poikkiteloin rinnalleen
painaen, vahvistivat miehet h�nen sanansa:
--En usko olevan uhrien paljoudesta, virkkoi Jorma. Ei Ukko uhria kysy,
taivon taatto tuomisia. Ei h�nt� rahalla osteta eik� rikkaudella.
Rukouksilla lepytti vanha V�in�m�inen pilvien pit�j�n, niinkuin
virsiss� lauletaan, virsill� puoleensa vieh�tteli. V�in�n tavoin
neuvoisin min�kin tekem��n, jos neuvojani kysytt�isiin ja kuultaisiin.
--Olisi V�in� oikea tiet�j� ollut, tuhonnut olisi Marjatan pojan. Sanat
oli miehell� hyv�t, mutta taiat puuttuivat. N�htiin se, mihin V�in�n
tiedoilla p��stiin, Jorman tiet�j�n� ollessa. Toiset ovat nyt ajat ja
toiset tiedot. Min� puhun niinkuin tietoni k�skee, vaan vallassanne
olkoon, tehk��, niin kuin �ly�tte. Auttakaa itse�nne ja tulkaa itse
toimeen haltijainne kera, en pyri auttamaan enk� kykene, jos heid�t
vihoitatte. Min� teen niinkuin arpani k�skee.
XVI.
Tuskin kuluikaan sit� p�iv��, ettei Panun luona k�ynyt avun etsij�it�.
Kaikki l�hiseudun miehet, jotka suuriin talvimets�styksiin
valmistautuivat, k�viv�t Panun pajassa vanhoja aseitaan korjauttamassa,
uusia taottamassa ja niit� kaikkia taiottamassa. Vaarallisemmalle
retkelle ei kukaan l�htenyt ennenkuin sukset, aseet ja koko mies oli
loihduilla, luvuilla ja taioilla varattu kaikkia vihoja vastaan. Ja jos
oli suurempi sairaus ihmisiss� tai elukoissa, aina tultiin Panulta apua
hakemaan. Aamusta iltaan oli h�n toimessaan. Helpommat taiat toimitti
h�n kotisaunassa ja pajassaan, mutta kun oli suuremmat vihat
voitettavana, vaikeampaan tautiin l��kkeet valmistettava ja
pulmallisemmassa asiassa arvalta neuvoa kysytt�v�, otti h�n suksensa,
poistui illan suussa kotoaan ja hiihti pyh�lle vuorelle p�in, josta
palasi vasta keskiy�n aikoina, kun illalla l�hti. Ei kukaan uskaltanut
h�nt� sinne seurata eik� h�nen j�lki��n vakoilla. Vuoren alla niemess�
tiettiin vain jossakin mets�n peitossa olevan majan, jossa h�n
tehoisimmat taikansa teki ja vaikuttavimmat taikakalunsa s�ilytti. Ei
ollut Joukokaan viel� p��ssyt t�t� salaista paikkaa n�kem��n; vasta
sitten, kun oli oppinut sen, mit� kotona oli opittavaa, lupasi is�
ottaa h�net sinne, ja sitten oli h�n kohta oleva t�ysi tiet�j�, valmis
toimeensa kastettavaksi.
Mutta mik� siin� on, ettei nykyisen kansan silm� n�e haltijata niin
hyvin kuin niit� ennen n�htiin, jolloin heit� joka oksalla istui,
jolloin ne joka aholla iloaan pitiv�t? kysyi Jorma itselt��n, kun latu
vei hongikkoon, jonka katon l�pi t�hdet tuikkivat. Paljon oli Jorma
sit� miettinyt ... lie siin� syy, ett� silm� on huiennut mets�n v�en
aarteita liiaksi t�hystelless�. Ei huolita Tapiosta, vaan h�nen
tavaroistaan. Tapetaan kaikki, mit� eteen ilmaantuu. Siit� Jumala
ty�l�styy ja riistansa arkiuttaa. Ei mets�n ukko itsek��n teurasta
karjastaan enemp�� kuin tarvitsee. Niin tehtiin ennen, ja niin teki
Jorma viel�kin. Kun oli tarpeekseen saanut, nosti loukkunsa puun oksaan
ja viritti taas, kun tuli puute. Aina sai h�n siten, mit� tarvitsi.
Siin� se oli. Mutta oli se siin�kin, ett� vaikka heimo tiet�j�ns� Panun
k�skem�n� suuria uhria suitsutteli, eiv�t mets�miehet Mielikin mielt�
lepytelleet, niinkuin esi-is�in oli tapana. Eiv�t puhtoisimpiinsa
pukeuneet, eiv�t lauluilla lumoilleet, vaan rumilla Lapin taioilla
pett�� pyysiv�t. Mielikki rakastaa sit�, joka mets�lle l�htiess��n
hienoimman paitansa ja kauneimman kauhtanansa yllens� pukee ja uusimmat
kenk�ns� jalkaansa vet�� eik� haisevissa vaatteissa h�nen siistityiss�
huoneissaan v�rj�ttele. Mutta enimm�n kaikesta ihastuu salon em�nt�
mets�mieheen, joka h�nen tytt�riens� iloksi virtens� viritt��.
Eih�n ole Jorma kiivas mies eik� kiroisa, mutta kun ei ole viel� ennen
sattunut, ett� toinen h�nen saartamansa riistan viepi, niin jo kiraisee
h�n mets��n ja kysyy, kuka lempo se siell� h�nen lintujaan ampuu.
--Minun on lintu!
--Vouti tulee pian karhun ajoon, sanoi Jorma heid�n hetken aikaa
hiihdetty��n, sanoi niinkuin jotakin asiaa, joka oli vain ohimennen
mieleen juolahtanut. Ja vaikka Kari kohta k�sitti, ett� sit� sanaa se
on Jorma n�in pitk�n matkan l�htenyt tuomaan, virkkoi h�nkin yht�
v�linpit�m�tt�m�sti:
--Tulleeko piankin?
--Seh�n on huomenna.
--Ei sill� kuulu v�li� olevan, kunhan mies puhtoisena mets��n menee ja
viljavirret hyvin helkytell� taitaa.
--Ei tehoa taika muihin kuin tyhm��n kansaan, jolla Panu niit�
teet�tt��. Manaukset ovat tarpeen, aseet pit�� olla puhtaat, pyydykset
siistit ja mies hajuton, ja kun sitten mets�n v�en iloksi laulaa tai
soittaa, niin siin� on taikain taika. Muuta ei tarvita, kun mies muuten
kykenee. Mutta kymmeni� kujeita, satoja sotkuja vaatii nyt Panu ja
niit� opettaa ja on ne kaiken kansan uskoksi ylent�nyt. Ei nyt olekaan
ylemp�� tietoa, ei korkeampaa viisautta muuta. Katsokaahan, mit�
teet�tt�� j�niksen pyyt�j�ll�. Min� kun vien langat mets��n, pyyhin
havuilla, poltan pois pirtin hajun enk� paljaalla k�dell� koskettele.
Kun olen ne viritt�nyt, loihdin n�in:
Ja Jorma nauroi niin makeasti, ett� vesi silm��n kihosi. Mutta sitten
h�n suuttui, kun taas muisti, mit� Panu oli sanonut:
Mutta kun laulu oli lopussa, muistui h�nelle mieleen entiset ajat ja
nykyiset, ja huoaten h�n virkkoi:
--Sielt� h�n ne haki, ja sielt� h�n ne sai viisauden sanat. Mutta sinne
ne taas katosivat, vainajain kera manalle meniv�t, eik� ole nuorisossa
nousevassa, kansassa kasvavassa miest�, joka tietojen oikeat ongelmat
uudelleen ilmi toisi. Ei ole eik� taida tulla. Pirstaleina on sanojen
sampo.
XVII.
--Jos voudin v�en n�et j��t� ajavan, pane musta tervassavu tuvan
lakeisesta nousemaan, virkkoi h�n l�htiess��n �idilleen, ja sen
sanottuaan potkaisi h�n menem��n.
Siin� oli Jormalla ongelma, jota h�n, hangessa polviaan my�ten seisten,
turhaan koetti ratkaista. J�niksenh�n piti olla haltijan j�nis, jota ei
ollut uskaltanut tappaa, saattoihan se olla haltija itsekin, j�niksen
turkkiin pist�ytynyt. Jos se ei olisi ollut, miten se olisi s�ilynyt
lankain keskess� koko talven niihin tarttumatta. Mutta jos se oli
haltijan oma tai haltija itse, kuinka oli ilves saanut sen otetuksi, ja
kuinka se ei ollut saanut vaaraa v�istetyksi?
Mutta jos Kari tappaa ilveksen? Jos h�n tiet�m�tt�, millainen otus on
edess��n, ajaa sit� takaa ja saavuttaa ja tappaa haltijan pyhitt�m�n?
Jos se oli sit� varten pantu pirtin per�itse juoksemaan, jos oli siin�
pahansuovan ansa, sinipiikain kateudesta viritt�m� tai turma jonkun
tiet�j�n nostama? Olisiko Panulla sit� voimaa?
Haltijan el�in se siis sittenkin oli! Ja siihen oli Kari nyt siis
nuolensa laukaissut!
--Pahansuovan ty�t�.
--Olisiko Panun?
Jorma n�ki, ett� Kari oli �keiss��n ja ett� h�ness� alkoi nousta uhka,
joka, kun h�nen luontonsa p��si liikkeelle, nousi hiljaa, mutta
varmasti kuin kev�inen tulva.
Mutta kun miehet olivat tulleet niin l�helle puuta, ett� voivat n�hd�
sen ymp�ri, pys�htyiv�t he molemmat, j��den h�mm�styksiss��n katsomaan
outoa laitosta, joka oli koivun toiselle puolelle rakennettu. Se oli
kiviselle jalustalle v�h�n matkaa koivusta asetettu puunhaarukasta
tehty ihmisen muotoinen kuva, jonka p�� oli suuri ja py�re� koivun
pahka, k�det--kaksi puuhun kasvanutta oksaa--v��nnetyt yhteen pit�m��n
sit� hopeaista maljaa, johon Panu markkinoilta palattuaan oli miesten
rahauhrit ottanut--silm�t, suu ja nen� puuhun leikatut, silm�t viel�
kiilt�vill� helmill� varustetut ja parta naavasta kyh�tty. Hartioillaan
oli kummituksella karhunnahka ja sel�ss� hihnasta riippumassa
arpakannus. Sittenkun Panu oli kuvan paikoilleen asettanut, eiv�t
olleet Jorma eik� Kari uhrivuorella k�yneet. Jorma teki uhrinsa
kalalampensa kuuselle, Kari milloin millekin puulle, mink� mets�ss�
tapasi ja miss� h�nest� haltija n�ytti asuvan.
Kari oli h�nkin ottanut uhrikalunsa esiin, kun h�nen nen��ns� sattui
veren haju ja h�n samassa n�ki ilveksen riippumassa jumalankuvan
sivulla.
--Tiet�j� itse ampuu otuksia pyh�lt� vuorelta, mutta muilta h�n sen
kaikkien haltijain koston uhalla kielt��.
--Itsellesik� omistat?
--Oikein teet, vakuutti Jorma. Ehk� sill� haltijan sovitat. Muuta uhria
ei sinun en�� tarvinne tehd�.
Mutta taas palasi Jorma kuvan eteen ja puheli, sill'aikaa kun Kari
kiinnitti ilvest� puuhun niin korkealle, kuin yletti:
Panu oli jo pihalla ja kysyi heit� huutaen, ket� miehi� olivat ja mist�
tulivat. Tunnettuaan heid�t ja kuultuaan heid�n uhria tekem�st�
tulevan, kysyi h�n mielihyv�� ilmaisevalla ��nell�, mit� olivat
uhranneet.
Mutta kun Kari oli v�h�n matkaa viiletellyt Korpij�rven sile�� pintaa,
kuuli h�n tulijain meteli� ja aisakellon isoa ��nt� edest��n ulapalta.
Vet�ytyen l�hell� olevan saaren suojaan n�ki h�n kaksi hevosta
vaivalloisesti pyrkiv�n ummessa hangessa eteenp�in. Arvattuaan heid�t
voudin miehiksi yhtyi h�n takaap�in heid�n seuraansa ja sai kuulla,
ett� tulijat olivat voudin l�hett�mi� ummen aukaisijoita ja ett� vouti
itse saapuisi huomenna iltap�iv�ll�. Sen tiedon saatuaan j�tti Kari
kotiinsa menon ja hiihti y�ksi Jorman majalle, jonne oli jo muitakin
heimon miehi� saapunut olemaan avullisina kuninkaan voudin huomenna
alkavissa suurissa karhunajoissa.
XVIII.
Panu selitti, ett� se oli taika ylen t�hdellinen, jota ei saanut kukaan
laimin ly�d�:
--Mink�h�n tekee?
--Sen syy se oli! vakuutti Panu, ja kaikki muut miehet siihen hartaasti
yhtyiv�t.
--Tiedossa ovat.
--Mink�p�h�n teit?
--Saanenhan sanoa, vaan et siit� minua kiit� ... haltija kuulisi, sanan
veisi, ja huomenna olisi kaiossa karhu.
--�l� sano sitten. Mutta mist� sin�, Panu, olet nuo tietosi saanut?
--En tied� V�in�n linnun raatoja kuljetelleen ... luvut luki ja anoi
apua Ukolta...
--Mahtavampi on.
--Antaahan kuningaskin.
--Ent� Jorma-set�?
XIX.
--Mill� lailla sait Reidan tiedot, is�? kysyi Jouko ponnistellen Panun
per�ss�, joka hiihti sit� kiivaammin, kuta enemm�n puhui.
Ovi oli matala ja ahdas, niin ett� sis��nmenij�n t�ytyi kumartua siit�
kulkiessaan, ja sen kynnys oli korkea kuin riihen kynnys. Sis�st� oli
huone puoleksi paja, puoleksi sauna. Katon rajassa oli lauteet ja
kiukaan kupeessa ahjo. Palje, alasin, vasarat, pihdit ja muut pajakalut
olivat kaikki pienoiskokoa kuin leikkikaluja.
--Nyt k�ymme pajan v�ke� mukaamme ottamaan, sanoi h�n. Mets�mies kun
mets��n l�htiess��n ottaa pajan v�en mukaansa, eiv�t pysty
mink��nmoiset kateet eiv�tk� lointeet. Seuraa tarkkaan, mit� teen,
kerran n�yt�n, en monesti.
--Mit� n�m� ovat? kysyi h�n nostaen kauhtanan lievett�. Mutta samassa
h�n hiljaa huudahtaen pudotti sen takaisin ja per�ytyi �kisti. Liepeen
alla oli h�n n�hnyt tuohisen ja tuohisessa ihmisen p��kallon, jonka
irvistelevien ikenien v�list� n�kyi el�v�n k��rmeen kiemuroita.
--Ei t�m� mit��n tee, t�m� on lumottu. Ei ole oikea k��rme, vaan
k��rmeeksi muuttunut ihmisen henki.
--En tapa.
Pime� oli huone ja tuli takassa sammunut, kun Jouko kiljahtaen yl�s
kavahti her�ten uneen, jonka oli n�hnyt.
--En n�hnyt.
--N�in.
--Mit� n�it?
--N�in papin.
--Tuliko sis��n?
Mutta paha oli se merkki, ett� Jouko sin� y�n�, jonka taikamajassa ensi
kerran vietti ja jolloin olisi ollut haltijain tuttavuuteen saatettava,
oli papin n�hnyt.
XX.
Kylm� oli aamu ja t�hdess� taivas. Huuruna kohosi ilmaan miesten henki,
kun he pihalta soihtujen keskest� l�ht��n ponnahtivat.
Kun oli j�rven yli hiihdetty ja sitten er��n harjun poikki jo saavuttu
suuren suon laitaan, erosi Jouko muista, l�htien edelt�p�in kierrosta
tarkastamaan. Sielt� palattuaan ilmoitti h�n kontion yh�kin paikoillaan
nukkuvan ja sanoi siin� syksyisen kierroksensa olevan, mihin oli nyt
ladun hiiht�nyt. Ladulle tultuaan eiv�t mets�st�j�t sen sis��n
astuneet, ennenkuin olivat Panun kehoituksesta kaikki vaatteensa
havuilla pyyhkineet ja sen tehty��n havut kierroksen sis��n heitt�neet,
ettei karhu tuvan hajuja vainuten suuttuisi ja intoihinsa yltyisi.
Tuskin oli Panu saanut taikansa tehdyksi, kun huomasi sen tehonneen.
Karhu oli k��ntynyt suon p��ss� ja tuli nyt sen vastaista rantaa
pes�lleen p�in. Kun suo oli silt� kohti kapea ja keskell� viel� oli
saareke, miss� karhun makuu oli ollut, riensi Panu sen, mink� kerkesi,
saarekkeelle, ollakseen sinne piilouneena karhua vastassa.
--Ei mit��n ... hyv�h�n tuo, ett� viimeinkin kaatui ... olisi
minultakin siihen j��nyt, jos ei kenk�ni k�rki irtonaisen puun juureen
tarttunut.
--Keih��si katkesi.
--Viel� minulla kirves varana ... vaan miss� lienev�t muut miehet?
Mutta nyt tahtoi vouti, joka havuisella vuoteella tulen ��ress� loikoi
ja hyvill� mielin siin� j�seni��n oikoili, tiet��, miksi piti karhua
rengasvitsoilla hutkittaman ja miksi ei saanut naisia n�hd� ennen
mets��n menoa.
--Sen tiet�net, sanoi Jorma, ett� taikoja ovat ne, joita min�kin
taioiksi tunnustan ... vanhaan tarinaan perustuvat ja is�in perint�n�
kulkevat.
--Kerro, Jorma, voudille tarina ... kerro y�n kuluksi, illan iloksi.
XXI.
Annikki vastaa:
Kari:
Annikki:
--Joko olet k�skenyt Annikin olkia viem��n ... sano, ett� pehmoiset
vuoteet laittaa, kuiskaa h�n.
--Eth�n naisten kanssa saunaan, jos huomenna viel� karhun ajoon? Kaksi
on kierretty� viel� kaatamatta.
--Turmelet tyt�n.
--Ja min� en kysy lupaa sinulta, otan h�net vaikka tukasta vet�en.
--En ota heimoni miesten vihoja p��lleni sen vertaisesta. Mutta kun
kymmeneksi vuodeksi kuninkaan verot lahjoittanet, kun kuninkaan
mets�st�j�ksi minut miehineni ottanet ja luvannet torjuakseni t�lt�
puolen Rajavuoren kaikki, jotka t�nne er�n ajoon muista heimoista
ty�ntynev�t...
--Olkoon menneeksi!
XXII.
Kari karkaa kohti ja p��see reen per��n kiinni, mutta saa samassa
kannoilla seisovalta voudin rengilt� iskun kasvoihinsa, kaatuu ja reki
p��see h�nen k�sist��n.
Silloin t�ll�in, kun oli olutta tai viinaa liiemm�lt� maistanut, joutui
Panu pois mielens� tavallisesta tasapainosta ja silloin tiesiv�t
kaikki, ettei ollut h�nt� aika vastustaa. Naiset vaikenivat ja hiipiv�t
pois, ja useimmat nuoret miehet l�htiv�t talosta, vaikka oli tapana
karhunpeijaat karkeloihin p��tt��. Ei ollut iloista t�m�n illan, ei
ollut Jorma kannelta soittamassa, ei Kari karkeloa johtamassa, ja s��li
oli somaa Annikkia, joka oli voudin raiskattavaksi ry�stetty.
Kuiskutellen siit� portailla puhuivat, eiv�tk� auttaneet Ilpottaren
kehoitukset ja houkutukset. Pois l�htiv�t hiiht�m��n.
Eik� t�ll� puolen Rajavaaran saa kukaan muu joustaan j�nnitt��. Tuho
reitalaisillekin, jos sen tekev�t!
Jouko tulee toisesta tuvasta, josta oven auetessa kuuluu naisten itkua
ja voivotusta. Annikkia kaksittain itkev�t; kun yhdet lopettavat,
toiset kaksi alkavat.
--Ka, viinaa on, voudin viinaa! Vouti kun tuhosi tyt�n, niin sen on
viina kuolinuhriksikin omansa.
--Min� h�net tapan, jos tahdot! huutaa Ilpo, joka, vaikka muuten on
hiljainen mies, on k�ynyt raivop�iseksi voudin viinoista.--Viha ja sota
on v�lill�mme!
--Et tapa etk� h�neen koske! virkkaa h�n varmasti ja kylm�sti ja lis��
sitten Ilpottarelle:
XXIII.
Reita toi n�m� tiedot ja kertoi viel� kuulleensa miehilt�, jotka olivat
saloilla hirven hiihdossa olleet, miten Panu oli kirkkoa kironnut ja
miten kirkko siit� kirouksesta oli kumolleen ilmassa keikahtanut, ja
olivat miehet asiasta Panua ihmetellen puhuneet.
--Miksi pelk�isin?
--�l� sin� usko, Reita, semmoisia ... eiv�t noidat mit��n mahda, kun
vahvasti uskot, etteiv�t mahda.
--Miksi poistut t��lt�? kysyi pastori n�hty��n, ettei Reita en�� j�lke�
seurannut.
--Mill� puolen j�rve� tiet�j� asuu? kysyi h�n pitk�n aikaa ��neti
hiihdetty��n.
--�iti sanoi sen olevan vaaran juurella, suuri uhrikuusi saunan edess�,
vastap��t� Ilpolaa, ja jos t�m� lie Ilpola, niin tuossa lienee Panula,
--ja Reita osoitti lahden toisella puolella olevaa taloa, johon merkit
sopivat.
XXIV.
Kun pastori Martinus Olai avasi Panulan tuvan oven ja astui sis��n,
n�ki h�n sen t�ynn� v�ke�. V�ki v�istyi h�nen edess��n, jakautui
kahtia, ja k�yt�v�n p��ss� p�yd�n latvalla seisoi Panu. K�yty��n
keskilattialle tervehti pastori ensin is�nt�� ja sitten h�nen v�ke��n
ja vieraitaan:
Ja kun Panu ei heti vastannut, lis�si h�n:--Ei vain Panu pel�nne minua
kuulla!
--Ei ole Panu vieraansa suuta koskaan sulkenut, haastoipa tai hoilotti.
H�n puhui ensin siit� taivaasta, jossa Jumala asuu ja jossa ihmiset,
kurjimmat ja k�yhimm�tkin uusiin, ihaniin vaatteisiin puettuina y�t ja
p�iv�t uupumatta h�nen ylistyst��n laulavat mit��n k�rsim�tt�, mit��n
puutetta tuntematta. Ikuinen on se ilo ja onni, joka siell� odottaa, ja
sen voi saavuttaa jokainen, joka uskoo ainoastaan oikeaan Jumalaan ja
tekee kaikki, mik� h�nen tahtonsa on. Mutta mik� on h�nen tahtonsa, ja
mist� me sen tiet�� saamme? Eiv�t ole sit� meille ihmiset ilmaisseet,
eiv�t tiet�j�t eiv�tk� taikurit h�nen tahtoaan tulkinneet, vaan itse
h�n on sen meille ilmoittanut, l�hett�nyt t�nne sit� meille julistamaan
oman ainokaisen Poikansa, joka on ihminen, mutta on samalla Jumala,
jota Kristukseksi Jeesukseksi sanotaan...
--En tahdo teille mit��n tyrkytt�� enk� kielt�� teit� k�ytt�m�st� sit�,
mik� vanhastaan on ollut olemassa, kun se vain hyv�� ja oikeata on.
Mutta ei ole kaikki oikeata, mit� teette, vaan pahennukseksi Jumalalle.
Sill� ensimm�inen ja suurin k�sky t�ss� h�nen kirjassaan on: �Min� olen
Herra sinun Jumalasi, ei sinun pid� muita jumalia palveleman� ja toinen
on: �Rakasta l�himm�ist�si niinkuin itse�si�. Esi-is�nne ovat pakanoita
olleet, niinkuin tekin viel� olette, ja istuneet pimeyden ja pakanuuden
varjossa eiv�tk� mit��n oikeasta Jumalasta tienneet, vaan palvelleet,
niinkuin teid�nkin palvelevan kuullut olen, oikean Jumalan asemesta
kivi� ja kantoja ja karhuja, ja kaikenlaista taikuutta harjoittaneet.
Mutta ei voida heid�n avullaan saada aikaan muuta kuin pimeytt� ja
erhetyksi�. Sent�hden t�ytyy teid�n heist� luopua ja kristityiksi tulla
ja kasteen kautta h�nen lapsikseen p��st�, oikeaan uskoon ja totiseen
Jumalan tuntemiseen. Ja kun kerran olette sen ihanan nimen kristityiksi
kutsuttaa saaneet, niin on teid�n el�m�nnekin sen j�lkeen asetettava ja
pakanallisista ja synnillisist� menoistanne luovuttava.
--Annoin papin puhua, kun mielens� teki, ettei sanottaisi meid�n h�nen
sanojaan pelk��v�n, sanoi h�n sitten ��nell�, joka koetti olla tyven,
vaikka tarkimmat tuntijat kuulivat, ett� h�nen mielens� oli kuohuksissa
ja silm�ns� v�lkkyi. Tiesin loruksi luottehensa, nyt tekin ne tied�tte.
Ensin kiroten k�vi p��lleni, nyt mesisuuna vieh�ttelee. Ei pysty Panuun
kumpikaan. Menk��n rauhassa kotiinsa, jos osannee, emme k�tt�mme
aseetonta vastaan kohota, vaikka vihan tielle neuvoikin arpa. Pid�mme
toki arvan mielen mieless�mme, jos toiste tarvitaan.
Panu puhui niinkuin olisivat kaikki olleet samaa mielt� siit�, mit�
olivat kuulleet. Eik� uskaltanutkaan kukaan papin k�ynti� ottaa
puheeksi h�nen kuultensa. Olisi kuitenkin monen mieli tehnyt kuulla
lis�� siit� Jumalasta, joka oli niin suuri ja mahtava ja taisi niin
paljon antaa. V�ki hajausi, ja karhun pyyntiin tulleet miehet l�htiv�t
koteihinsa hiiht�m��n. Mutta kauan kaikuivat heid�n korvissaan oudot
sanat ja seisoi silmien edess� pitk� ryhdik�s mies, jonka otsa melkein
kattoon ulottui.
--Yhdeksi arvostelen.
XXV.
Reita tuli ja ilmoitti, ett� h�n oli k�ynyt kolmessa talossa, mutta
ett� jokaisessa oli ovet pantu s�ppiin h�nen nen�ns� edess�.
--Ei tarvinne. Tuoss' oli poukaman pohjassa sauna, jota kun asutuksi
luullen k�vin tarkastamaan, n�in sen autioksi, vaan kun l�mmit�mme,
saatamme y�t� olla.
Ja tuskin oli h�n sen sanonut, kun Reita, joka koko ajan n�ytti olevan
varuillaan, teki nopean merkin k�dell��n, ja molemmat kuulostivat.
Saunan sein�m�lt� kuului liikett� ja ��ni niinkuin suksensauvan lumeen
narahtaessa. Reita hypp�si ulos ja n�ki suksimiehen pyyh�lt�v�n alas
rantaan. Saunan edess� oli mytty, joka oli juur'ik��n siihen heitetty.
Reita huusi menev�n j�lkeen, mutta t�m� ei pys�htynyt, vaan h�visi yh�
tihittyv��n illan h�m�r��n.
--Panu tuhosi is�ni ja poltti talomme ... muistan viel�, kun lieska
nousi taivaalle ja me olimme �idin kanssa k�tk�ss� mets�ss�. Tavaratkin
anasti, mit� oli, niin �iti kertoi. T�m� ruoka on Panulasta! p��tti h�n
sitten yht'�kki�.--Ja ennenkuin pastori enn�tti lausua ep�ilyns� siit�,
kuka heille Panulasta ruokaa l�hetti, huudahti h�n yh� kasvavalla
liikutuksella:
--En n�hnyt, vaan siell� lienee ollut. L�hden kohta h�nen luokseen ...
haen h�net t�nne ... viemme kirkolle siskon ... otatko h�net?
Mutta kun Reita kohenteli puita saunan uunissa ja puhalsi pois arinalta
tuhkan, nauriita siihen kivelle asettaakseen, huudahti h�n taas:
--Ja t�m�h�n on meid�n sauna! T�ss' on vinoristi ... katsokaa ... t�h�n
se on kiveen hakattu. Saunan sanoi polttamatta j��neen ... is�n pyh�
sauna, t�ss� taikojaan teki ja sairaita paranti ... muualla eiv�t
paranneet, sanoi �iti...
--Ihmeellist�, ett� sen n�in l�ysit... Reita, se oli Herra, joka meid�t
t�nne toi, t�st� h�nen sanaansa julistaaksemme ja valtakuntaansa
levitt��ksemme. T�m�n huoneen ovea ei kukaan voi meilt� sulkea!
--Em�nt� olen ... tulin vain vedelle ... t�m� on Jouko ... mutta eik�
se ole Reidan poika?
--Meillek� aiot?
--Annikkiako?
--Joukohan se ... t�m� Jouko ... voi, armias auttajani ... veli tuli
siskoa tapaamaan ... et h�nt� nyt voi tavata.
--Miksen?
--J�ik� pappi saunalle? Mene pian takaisin ... tuhoja hankkivat h�nelle
... vaan en soisi.
--Sinutkin viel� tuhoavat ja papin ... puhui niin kauniisti ... joudu
sanaa viem��n! Rakastin Annia kuin omaa lastani... Heitt�yk��tte
suksillenne, ette kotianne n�e, jos viivytte!
--Ei ole sit� taikaa, johon ei ter� pysty ... mene, tied�, mill� lailla
aikonevat.
--Vie sin�, Jouko, sana Kuismalaan ja ... min� juoksen Jorman tuvalle!
Mutta ahon reunassa tuuhean suuren kuusen alla, jonka oksat maahan
ulottuvat, kyyr�tt�� mies v�ijyksiss�, mustat pienet silm�t v�lkkyen
harmaiden kulmien alta ja huulet irvistellen tulta vasten. H�n
tuijottaa kuin lumottuna tuleen, jonka on n�hnyt sein�vierelt�
tuohirykelm�st� syttyv�n, tarttuvan kuivaan sein��n, lahonneisiin
r�yst�isiin ja hienon lumen peitossa olevaan tuohikattoon, joka nyt
r�tisten hulmahtaa kolmelta taholta isoon liekkiin ja paukahtaa kuin
kasken keskess� yhtyv� palo. Tuli huikaisee h�nen silmi��n, h�n ei n�e
muuta kuin liekit ja niiden keskess� palan mustaa sein�� ja p�nkitetyn
oven ja odottaa vain, milloin se alkaa liikkua ... mutta on se niin
lujassa, ettei sis�st� aukea, sinne palakoot, pappi ja Reidan poika ...
sit� tulivat t��lt� hakemaan... Ja h�n nauraa hiljaa ja ��nett�m�sti
ty�ns� menestyst� ja kiitosta, jonka on saava Panulta. Katsohan, mink�
keksi ... voi viisasta miest�, voi tiet�j�� mainiota ... otapas
vastaan kuin parasta vierasta, ettei kukaan aikeitasi aavista ...
panetapas ovet kiinni ... ja sitten lumoo vanhaan saunaan, sike��n
uneen nukuttaa ... sitten polttaa kuin hiiret kasken lahokantoon ... ei
kukaan aavista t��ll� olleenkaan.--�Kun ovat porona, vie luut
avantoon!�--ja nostaa viel� tuiskun j�lki� peitt�m��n...
--Mit� ei tuli tehnyt, sen tekee pyry ja pakkanen, uudisti Panu viel�
pirttiin tultuaan.
--Tulen n�in palavan ... mutta johan taisi sammua, sopersi poika.
--Ja ent�, jos sytytinkin! Parempi polttaa kuin palaa. Uhkasi polttaa
minutkin.
Mutta silloin astui Jorma Panun eteen k�dess� p�re, jota oli ollut
pihtiin panemassa, ja surumielisesti p�ivitellen ja p��t��n pudistaen
virkkoi h�n:
--Ei ennen n�in vihamiest� vastaan k�yty, eiv�t totta tosiaan Kalevan
urhot nukkuvaa vierasta saunaan salvanneet ja el�v�lt� polttaneet ...
ilmiotteluun vaativat, miekkansa mittasivat ja vuorotellen iskiv�t...
H�pe�n sukuani!
--Vaan sin�k�!
--Ja muista se, ett� jos t�st� hiiskahdat sanankaan, niin niskasi
nujerran.
XXVI.
Kun pastori palasi takaisin suksineen, joita oli saanut jotenkin kauan
etsi�, oli Reita poissa eik� vastannut huutoon. Luullen h�nen vain
v�h�n matkaa poistuneen, odottaakseen tuonnempana j��ll�, l�hti h�n
rauhallisesti Reidan latua hiiht�m��n. Lunta tuprutti nyt vinha vihuri
niin sakeasti, ettei kuutamostakaan ollut n�kemisen apua, ja vaivoin
sai pastori selkoa Reidan ladusta. Kuta kauemmin h�n sit� seurasi, sit�
oudommaksi se muuttui. Se kierteli milloin minnekin j��t� pitkin,
yritti maihin milloin yhdess� paikassa, milloin toisessa ja k��ntyi
taas j��lle. Kaiken aikaa n�ytti hiiht�j� sotkuisesta ladusta p��tt�en
ponnistelleen mink� p��si, ja kerran h�n oli kaatunutkin. Tuon
tuostakin pys�htyi pastori huutamaan, mutta ��ni tukehtui tuiskuun.
Reita oli n�ht�v�sti eksynyt eik� tiennyt, miss� kulki, kun v�list� oli
kulkenut entisen latunsa poikki sit� huomaamatta. Reitaa seuratessaan
huomasi pastorikin pian eksyneens� eik� saanut en�� selkoa, miss� oli,
kun palo rannalla oli sammunut eik� h�n ollut l�htiess��n tullut tuulen
suuntaakaan merkille panneeksi. Useamman kerran oli se jo puhaltanut
sek� edest� ett� takaa.
Alkaen yh� enemm�n ihmetell�, mit� varten Reita oli l�htenyt yksin
hiiht�m��n eik� n�ytt�nyt kertaakaan h�nt� odottaneen, kiinnitti h�n
nyt hiihtoaan niin paljon kuin voi. Mutta sakeassa pyryss� k�vi
hiiht�minen yh� hankalammaksi, kun lis�ksi viel� oli vastam�ki, joka
jyrkkenemist��n jyrkkeni. Mik� oli t�m� vaara, ja mit� varten oli Reita
t�nne kiivennyt? Kaukana ei h�n en�� voinut olla; ehk� oli h�n �sken
poissa ollessaan saanut selville jonkun salaisen yst�v�n ja nyt etsi
suojaa h�nen kattonsa alta? Mutta mit� varten h�n noin oli l�htenyt
karkuun?
Pys�htyess��n aukeaman laitaan n�ki h�n jotakin outoa koivun alla, jota
tuuli huojutteli ja pudisteli. Astuen suksensauva k�dess��n l�hemm�
huomasi h�n pilvien ohetessa ja kuun selvemmin kuumottaessa oudon
rakenteen, joka v�hitellen selvisi h�nelle ep�jumalan kuvaksi. Se oli
ihmisen haamuun tehty olento, k�det ojona, ja hartioille oli ripustettu
nylkemisen j�ljelt� viel� punainen karhunnahka, jonka liepeit� tuuli
nyhteli, ja p��n p��ll� oli kallo, hampaat irvell� taivasta kohti.
--Anna armoa, iso jumala ... is�ni haltijajumala, sukuni suuri jumala
... eksyt� ajajani, tuhoajani, tappajani ... tulitko eteeni, astuitko
maasta minua auttamaan ... pys�yt� Panu, �l� minua ota, saithan papin,
pahimman vihamiehesi ... sinua, pyh� jumala, sinua, valtija
voimallinen, min� ... en en�� Kiesusta kumarra ... ei ole auttajaksi
... sinua min� ... laske minut menem��n, �l� tiet�ni tukkea, p��st�
lumoista latuni ... kaikki eteesi kannan, sinua kuuntelen ja kumarran
... sinulle sieluni annan...
Panu seisoi hetken aikaa kuin kivettyneen�. H�n tunsi ��nen ja kasvot
ja varren, h�n alkoi vapista kuin juuresta pudistettu puu, ja luullen
vanhan Reidan haudastaan nousseen h�nelle tuhoa ennustamaan, pudotti
h�n kirveens� maahan, sai kootuksi viimeiset voimansa ja sy�ksyi
kamalan pelon vallassa mets��n ja alas vaaran laelta katsomatta, mist�
meni, l�pi tiheiden n�reikk�jen ja yli kivien ja louhujen.
Hetken kuluttua tunsi h�n pastorin, heikko ilon v�re liikautti h�nen
kalpeita kasvojaan. Sitten katseli h�n ymp�rilleen, ik��nkuin etsien
jotakin ja kysyi viimein kuiskaten:
--Kuka?
--Se, joka maan alta eteeni nousi...
--Jaksatko jo l�hte�?
--Kohta jaksan...
--Mit� tahdot?
--Miss� olemme?
--Minnek� l�hdemme?
XXVII.
Kosto oli tulossa, kosto Reidan taposta, kosto Annikin surmasta, kosto
kotohaltijan pilkasta.
Reita se ei ollut.
Mutta Jormalta sai Panu kuulla, ett� h�n oli papin ja Reidan Karin
majalle hiiht�nyt. Ei ollut Kari kotona ollut, vainoteille sanoi
�itins� h�nen l�hteneen, tiet�m�tt� minne. T�ss� viel� kummia syntyy.
Karilasta oli Jorma miehet Rajavaaralle opastanut, ja siell� �isell�
nuotiolla oli Reita loveen langennut ja kostoa ja kuolemaa Kiesuksen
vihollisille ennustanut ... is�ns� lahjat n�kyi pojalla olevan.
--Viel� huuti Kari j�lkeemme: �ja sano viel� Panulle n�in: Hirvenajoon
l�htee koko Lapinpohja, Hirviharjulle rient��, tulkoon Panu sinne
saaliinjaolle ... hirven h�nt�luun h�nelle pyhit�mme!�
XXVIII.
�itel�, ilke� tunne etaisi Jorman syd�nt�... Ett� h�n tulikaan t�nne!
Pois h�n l�htee, pois n�ilt� maailmoilta, kauas korpientakaisiin
korpiin, erilleen kaikesta, pyydystelee ja kalastelee ja kenenk��n
tiet�m�tt� kuusen juurelle kuolemaan kallistuu...
Tuskin oli hirvi kaatunut, kun koirat karkasivat j�lki� my�ten mets�st�
esiin ja pyryn� sy�ksyiv�t kaatuneen otuksen kimppuun. Mutta ennenkuin
ehtiv�t luo, huomasivat he tappajat oudoiksi miehiksi ja p��stiv�t
syrj��n karaten �k�isen, ulvovan haukunnan. Kuisma heit� houkuttelemaan
ja suosittelemaan, mutta siit� koirat yh� yltyiv�t.
--Tapettiinko ne molemmat?
--Tapettiin.
--Kuka tappoi?
--Ent� Ilpo?
--Ka, tulkaapa miehet auttamaan, ett� saan vuodan irti konin sel�st�.
--Oma on tappamani.
--Hirvi on meid�n!
--Ei ole teill� lupa en�� n�ill� mailla mets�st�� ... kuulittehan
voudin k�skyn.
--Kuulit vastauksemmekin.
--Siit, koirat!
--Ei ole minulla vihaa vastaasi, Kuisma, enk� tahdo pahaa sinulle, jos
astut suksillesi ja l�hdet siivolla kotiisi, virkkoi Kari.
--Huono olisin mies, jos omani antaisin... Mutta jos ette ilman
tyytyne, niin tuoss' on osanne--siin� viimeisist� tarjouksistanne!--ja
Kuisma nakkasi palasen likaista per�suolta semmoisella tarkkuudella,
ett� se sattui l�himm�ist� miest� suoraan silmiin.
Mutta samassa suhahti parvi nuolia ilmassa kuin yhden jousen ampumina,
ja Kari n�ki kolme miest��n horjahtavan hangelle. Ja heti sen per�st�
hy�kk�si rannalta mieslauma esiin.
Mutta kun Kari tunsi itsens� vapaaksi, hyp�hti h�n polvilleen, tempasi
j��lt� kirveen ja aikoi karata Panun j�lkeen. Kuisma seisoi v�liss� ja
tapasi h�nt� l�ms�n silmukalla. Silloin suhahti kirves ilmassa, ja p��
halaistuna lyyk�hti Kuisma henget�nn� hangelle.
--En yht� ainoata henkiin j�t� ... en niin kauan kuin t�m� k�si
tapparata heiluttaa!
--Sinne meniv�t!
XXIX.
Mutta kun Kari retkell��n voutia kostamaan kosken niskaan tuli, n�ki
h�n kev�isen auringon jo suvantoa aukoneen ... tiesi, milloin jo virta
peitteens� loisi ja Annikki alavesiin painuisi! L�yt�m�tt� j�isi,
hautaamatonna harhaileisi, ei ikin� rauhaansa saisi...
Kun n�m� kolmisin koskelle saapuivat, oli Kari koivun ja haavan v�liin
haudan kaivanut, havuilla ja hienoilla sammalilla sen sisustanut ja
siihen Annikin laskenut. Karin �idin antamissa kihlavaatteissa h�n
lep�si, kasvot it��n, ett� tilaltaan joka aamu armaan auringon nousevan
n�kisi. Karin �iti oli tuonut mukanaan poikansa pyyt�m�n karhuntaljan,
ja siihen k��rittiin pieni ruumis. Pantiin mukaan v�rttin� ja tulukset,
pata pienoinen ja tuohivakkanen, Jorman tekem� ja kirjauksilla
koristettu, jossa oli ev�it� parhaita, piiraita ja rieskoja, toiset
puolet Panulan em�nn�n, toiset Karin em�nn�n leipomia, pitk�n matkan
varaksi varatuita.
Ja Jorma lauloi:
--Minnek� aiot?
--Tokihan palannet?
XXX.
Kiroo vouti kipuaan, mutta ei auta kirous eik� kiukku ... ei sammu jano
juodessakaan ... noiduttu h�n on ... kiroissa on, Lapin naisen
kiroissa, vieraan veren kiroissa.
Vouti alkaa pel�t� pahoin k�yv�n, pelk�� henke��n, pelk�� Lapin noitain
nuolia ja salavihoja. Saatuaan tiet�� papin rengin Reidan Annikin
veljeksi, noudattaa h�n h�netkin luokseen kerran keskell� y�t�, kun
eiv�t unet ota tullakseen ja n�yt vaivaavat. �lk��n veli kostoa
sisarensa t�hden tahtoko ... ei tahtonut surmata, ei koskeen hukuttaa,
omakseen olisi ottanut, aviokseen, voudin rouvaksi korottanut.--�Ota
kaikki, mit� tahdot, kunhan lumoista p��st�t, kirosi py�rr�t!� hourii
vouti vuoteellaan, silm�t p��ss� hajallaan ja tukka pystyss� seisten.
Mutta ei saa Reita sanaa suustaan, hoipertuu, ovensuuhun kaatuu
tainnoksiin, k�si��n huitoo ia kirkuu kostoa voudille ja Panulle ...
Siit� on noussut kauhea h�t� ja h�lin� talossa ja kuiskeita kyl�ss�. Ei
ole voudin armonaika pitk� ... sen n�hnette viel�, ett� paha pian
omansa ottaa.
--�l� mene, sanoo vouti. Tule t�nne ... ka, �l� pelk��, en min� nyt
ly�.--Ymp�rilleen katsellen kuiskaa vouti tyt�lle:--N�itk� sin� mit��n
eilen, kun istuit venheess� kosken alla? N�itk� koskessa mit��n ...
n�itk� sen alas tulevan?
--Jos n�et, et saa sanoa kenellek��n. Ka, mene nyt ... mit� siin�
seisot ... en min� ly�!
--Vai lupasi tulla puheilleen! Sano sin� papillesi, ett� ennen menen
kaksin kerroin helvettiin kuin... Mit� sinulla on kauhtanasi alla?
--Mik� se on?
--Se on varoitus.
--Mik� varoitus?
--Kuka?
Ensin v�l�hti h�nen p��h�ns�, ett� uhkaus oli papilta, sitten, ett� se
oli Reidalta itselt��n, ja h�nen kasvonsa jo julmistuivat. Mutta
rev�istess��n kauhtanan nuken p��lt�, huomasi h�n sen kolmikulmaiseksi
rievuksi, jommoinen h�nelt� oli Annikin kanssa taistellessaan johonkin
reslan naulaan revennyt ... ja nyt h�n alkoi ymm�rt��.
--En ole.
--Sit� en tied�.
--Koirillani sinut revit�n, jos valehtelet!
Vouti heitti nuken haaviin ja l�hti rantaan. Reita seurasi h�nt� kammo
mieless��n sit� outoa tulta, joka voudin silmiss� paloi.
XXXI.
Yksin oli Anna-rouva saanut suurimman osan talvea olla. Martti kulki
pit�j�ll�, kaukaisissa kyliss� vaelteli palavan uskonsa ja intonsa
ajamana. Ei rouva h�nt� siit� est�nyt en��, ei moittinut, mutta pelk�si
h�nen pitkille taipalille uupuvan, useinkin yksin er�maan kylien v�li�
hiiht�ess��n, kun ei en�� Reitaakaan tahtonut mukanaan pit��, sitten
kun se s��nn�llisesti joka y� tainnoksiin kaatui, vaikka olisi hankeen
kaatunut.
Mutta ei h�n nyt en�� mit��n pel�nnyt, talvi oli ohi, p�iv� paistoi,
kotona oli nyt taas Martti, kirkossa tuolla rippikoulua pit�en. Oli
niin valoisaa, oli taas niin turvallista olla, ja mieli rauhallisena
ryhtyi h�n ty�h�ns� alttariliinaa ompelemaan, kuunnellen samalla
kev�tlintujen laulun helin�� ymp�rill��n.
Huomio ompelukseensa kiintyneen� ei h�n kuullut, kuinka Rampa-Riitan
�iti hiljaa hiipi huoneen nurkan taitse ja varovin askelin h�nt�
l�heni. Vasta kun kuuli ryk�isyn vierell��n, s�ps�hti h�n
s�ik�yksest��n hiljaa huudahtaen. Siin� se taas oli tuo pahasilm�inen,
katkerakielinen nainen, tietysti taas samoine ainaisine asioineen.
--Kielt�nyth�n on, pois ajanut, mutta min� vain tulen. Tulin taas sinua
katsomaan, silm�ini iloksi sinua katselen, olet niin maire ja ihana,
solakka kuin karitsa ja hipi�si hieno ja valkea kuin yksi�inen kerman
riitta, anna, kun k�tt�si hivelen.
--Auttoihan ennen ... hurskas erakko, joka ennen vanhaan kuului t�ll�
paikalla olleen, niin kun pani k�det p��lle ja rukoili koko
seurakuntansa polvistuessa, niin avun sai. Ka, miksei voisi terveeksi
rukoilla, kun kipe�ksi kirosi!
--Puhu itselleen! Enk� ole puhunut! Vaan mit� tekee t�m�: ulos ovesta
ajaa, ei tahdo kuulla, ei n�hd�. Kelvoton on, paha h�net perik��n!
H�n oli ty�nt�nyt huivin rouvan eteen. Rouva heitti sen inholla maahan
ja huudahti:
H�n odotti vastausta, mutta kun ei sit� kuulunut, sanoi h�n sen itse.
--�Min� olen Herra sinun Jumalasi; ei sinun pid� muita jumalia pit�m�n
minun edess�ni. Ei sinun pid� tekem�n sinulles kuvaa eik� jonkun
muotoa, niitten kuin ylh��ll� taivaassa ovat, eli niitten, jotka
alhaalla ovat maan p��ll�, eik� niitten, jotka vesiss� maan alla ovat.�
Iloisena, silmiss� tuo omituinen hehkuva ilme, joka niiss� n�kyi aina
silloin, kun mieli oli t�ynn� h�nen teht�v�ns� innostusta, tuli
Martinus Olai vaimoaan vastaan.
--Oletko? Olen siit� niin iloinen, onhan h�n kuitenkin niin onneton
ihminen.
Olai kertoi, mink� merkillisen kalun h�n oli kirkon oveen naulattuna
l�yt�nyt ja miksi h�n oli Reidan voudin luo l�hett�nyt ja mill�
terveisill�.
Heid�n rient�ess��n voudin rantaan kertoi h�n, mit� oli voudin pihassa
tapahtunut ja ett� vouti oli vaatinut h�nt� mukaansa koskelle. Sinne
tultua komensi vouti Helunan j��m��n kosken alle ja siin� edestakaisin
suvannossa soutelemaan. Itse h�n meni padolle ja alkoi haavillaan
vimmatusti sotkea vett�, kun sai haaviinsa suuren lohen, joka potki ja
telmi niin, ett� haavi repesi ja lohi p��si padon laidalta putoamaan
kalliolle. Silloin se sulin k�sin sen kimppuun ja sai puristetuksi
syliins� ja alkoi huutaa:--Se on Annikki ... se on Annikki ... tule
pitelem��n, ettei p��se!--Mutta silloin vihelsi joku, niinkuin olisi
nuoli ilmassa lent�nyt, ja vouti parkaisi ja levitti k�tens� ja p��sti
lohen, joka sel�ll��n, vatsa valkeana v�lkkyen, ui alas kuohuista ja
vouti j�ljess� menn� pullikoiden kivien v�liss� kuohujen keskess�.
Kun Martinus Olai ja Reita joutuivat rantaan, n�kiv�t he Helunan
soutavan voudin ruumista maihin. N�hdess��n voudin koskeen suistuvan
oli h�n soutanut vastaan ja saanut lahkeesta kiinni, juuri kun virran
laine ruumista nosti ja toinen alkoi painaa. Ruumis vedettiin maalle,
ja hiljaa ja ��nett�m�sti itkien alkoi tytt� esiliinallaan kuivailla
kuolleen kasvoja ja vett� valuvaa partaa. Tarkastaessa huomattiin
voudin sel�ss� hartiain v�liss� nuoli, jonka lehteen oli sidottu t�yht�
mustia hiuksia, naisen hiuksia.
XXXII.
Kev��n tullen, kun kirret kankailta sulavat, kun mahla puun suoniin
kihahtaa ja lehti luomensa aukaisee, her�� haltijakin eloon talvisesta
unestaan, virkoo kuin perhonen ja pyrkii siivilleen. Ja silloin on
sill� n�lk� ja jano pitk�n paaston j�lkeen ja silloin se vaatii uhrinsa
ja otollisin mielin sen vastaanottaa. Silloin on suurien kev�tuhrien
aika.
* * * * *
Mutta ne, jotka eiv�t mit��n nimit�, vaan sanovat: �Haltija itse
tiet��, ne itselleen sulho-onnea toivottavat.
--Anna, Panu, uhriksi erinomaiseksi t�m� ... anna, iso tiet�j�, isolle
haltijalle t�m� v�h�inen villavuonani.
--Panuhan sen p��sti! sanoo joku, mutta toinen k��ntyy p�in sanojaan ja
virkkaa:--Ent�p� jos p��stikin, kun haltijain tahdon tiesi!
--Mit� pyysit?
--Sit� en sano.
--Muistan toki, n�in sanoi, kun t��ll� puhui: �Kaikki ottaa h�n yht�
rakkaasti vastaan, kutsuu kaikki armo- ja uhrip�yt�ns� ��reen. Ei ole
vaimo saastaisempi kuin mies, ei h�nt� kelvottomampi eik� huonompi, ja
kuta heikompi ja hyl�tympi olit, sit� suurempi oli h�nen armonsa sinua
kohtaan�--niin sanoi.
--Soita...
--N�in oli...
--Ei sille suuria uhreja ... s��li on hiehoani ... ei muuta kuin k�yt
uskosi ilmoittamassa, niin auttaa. Se kun sitoi kaikki pahat henget...
--Niinp� niin!
Silloin astui puun takaa nuori mies, joka siin� oli hetken seisonut.
--Pois t��lt�! kuiskaa Panun em�nt�. Ilpotar tulee! Mit� sin� t��ll�?
XXXIII.
Panu seisoo kiven p��ll�, miehet ovat kokoontuneet h�nen ymp�rilleen,
ja h�n puhuu heille n�in asiasta, jota on kauan mieless��n hautonut,
mutta jonka ilmaisemiseksi h�n vasta nyt katsoo sopivan tilaisuuden
tulleen:
--Paikan olen katsonut ja siit� arvan mielt� kysynyt, eik� ole siin�
Tapiolla taloaan. Tuolla vastap��t� Lehtoniemen rinteell�, esi-is�in
vanhalla kaskipaikalla, siell� on kasken paikka parasta lajia.
--Ei ole tyhm� tuumasi, voipi kasvaa vilja runsas, mutta miten
kaukaisten paikkain miehet t�nne tullemme kaatamaan ja polttamaan?
--Tulen min�kin!
--Sanoin mieleni, kun kysyitte ... pid�n oman p��ni, pit�k��t muut
omansa, virkkoi Jorma.
--Koetammehan, koetamme!
--Kaikki tulemme!
--Heti l�hdemme!
Panu j�i viel� muiden menty� vuorelle. Ilpon ja Joukon avulla pingoitti
h�n ensimm�isen uhrih�r�n vuodan, karva ulosp�in, ja asetti sen
telineen p��lle haltijan kuvan eteen, ettei t�m� saamaansa uhria
unohtaisi. Kun se oli tehty, l�hetti h�n pois Joukon ja Ilpon ja j�i
vuorelle tekem��n taikoja, joita paitsi ei uskonut uhrin suurimmankaan
tepsiv�n: ker�ili tuhkaa uhrikivelt�, sekoitteli sit� maan multaan,
puun lehtiin, heitteli ilmaan, l�hteeseen upotti. Kokosi hiilet, ker�si
sitten vuoden varat sarvia, kynsi�, rakkoja ja muita taika-aineita ja
vei ne taikapajaansa niemen nen�ss�.
Kun Panu y�n tultua palasi kyl��n, soivat siell� kanteleet ja pillit,
nuoriso karkeli Panulan tanhualla, ja vanhat miehet kelletteliv�t
penkereill� maljain ja haarikkain keskess� olutta ja simaa
ryypiskellen.
Ei Panu ylen totisin suin puhunut, hymy parran alla piili ja ilo
silmiss� s�teili. Ja noin puhuttuaan puolirunoon iski h�n kirveens�
koivuun, ja samoin tekiv�t muut.
Kauan kukkui pyh�n vaaran k�k�nen yhteen menoon. Mutta kun viimein
lakkasi, tarttui sen s�velt� jatkamaan toinen k�ki koivun latvasta
keskelt� kaskea.
Mutta kun kaikkien kasvot olivat k��nnetyt yl�s koivun latvaan, jossa
n�kiv�t linnun p��n ny�kk�isev�n ja purston keikkuvan, taittui ��ni
kesken kukunnan, r�p�ytti lintu siipi��n kuin lentoon l�hte�kseen,
heittihe syrj��n ja tuikkasi maahan, Panun jalkojen juureen pudoten.
Mutta totiseksi oli k�ynyt Panu. Tunsi nuolen, tiesi ampujan, vaikkei
ollut tuntevinaan.
--Kuka ampui?
--Karin on nuoli.
--Voutiko tapettu?
--Mit� maksoit?
--Kuusi nahkaa laihasta mullikasta maksoin.
--Nylkev�t panulaiset...
--Enk� min�.
XXXIV.
Iskev�t silloin toiset silm�� sille, joka ensin puhui, ja h�n virkkaa:
--Tulimme taas tiet�m��n, mit� meille, Ilpotar, neuvoa tahtonet:
taikoja t�m�n kes�isi� ... viisauttasi karjamme varaukseksi ... oppia
oikein laitumelle laskeaksemme... Et liene altis t�ll� er�ll� antamaan,
toisten tulemme, tiedustelemme.
--Vaan mitenk�s?
--Vaikk' onkin, niin hyv� on, ettet unohda sit�, muuten �l� l�hde
alkuunkaan. No, kun olet lyps�nyt, niin nyht�ise joka lehm�st� kolme
karvaa.
--Mist� paikasta?
--Teen min� viel� toisenkin, tehnette tekin, kun tahtonette: otan kolme
kukon virkah�yhent� ja k��rin ne kellojen kantimeen. Panen
suurusjuomista astiaan ja siihen panen kellot kantimineen ja yht� monta
sirppi� ja yht� monta viikatetta kuin on kelloja. Kuljetan kirnua
navetan ymp�ri sel�ss�ni kolme kertaa my�t�p�iv��n ja kolme kertaa
vastap�iv��n, asetan sitten kellot lehm�in kaulaan ja sirpit ja
viikatteet navetan oven p��lle. Kun kaikki lehm�t ovat sit� juomaa
juoneet, niin p��st�n kytkyest� ja lasken pihalle, ja silloin tulevat
kotiin joka ilta kohta, kun aurinko alkaa mailleen painua.
--Neuvo, neuvo!
V�h�n matkaa siit� oli toisen vanhan em�nt� vainajan puu, jonka karjaa
ei karhu ollut koskaan repinyt, niin oli ollut taitava taikain tekij�
ja niin oli osannut pit�� hyv�t paimenet. Sille teki Ilpotar lupauksen
vasikan nahasta, hienoimmasta ja parhaiten parkitusta, ripustamalla
uudet lipokkaansa koivun oksaan, ja toiset naiset tekiv�t samaten.
--Kukapa minulle...
--Mit� pel�nnee?
--Seh�n oli uhrivuorella v�ijym�ss�. Panu kun kuuli, niin p�iv�n etsi
koirineen, mutta ei l�yt�nyt. Luulen sen t�st� kautta Lappiin menneen
heimojaan hakemaan. Sukupuuttoon olisivat olleet h�vitett�v�t. Lienee
sen uhrivuonankin vienyt, kun ei ole kuulunut.
XXXV.
H�n rukoili viel�, sammutti sitten tulen, otti kuvan sein�lt�, otti
vesiastian kuvan alta parresta ja kulki elukasta elukkaan, tehden kuva
k�dess� ristinmerkkej� lehm�in p��n p��ll� ja vett� niiden selk��n
ripauttaen. Sen tehty��n haki h�n parresta �ljytuohuksen, joka viel�
savusi, ja heilutti sit� joka lehm�n kohdalla; meni sitten ulos ja
kiersi navetan, tuohus ja kuva k�dess�, kiersi kolme kertaa ja aina
v�liin silmi��n ja rintaansa risti.
--Sen sanon sinulle kerran, en nyt ehdi. T�m� on siunattu kuva ja pyh�,
Valamosta, kaikkien kirkkojen saaresta saatu, pyh�n miehen lahja. Sinne
kerran l�hdemme, Jouko, siell� on temppelit, jotka kultaa ja hopeaa
kiilt�v�t, siell� kellot kilajaa ja laulu loppumaton helisee. K�yh� on
Kontolan Kiesus Valamon Kiesuksen rinnalla. Siell� asuu iso Jumala,
jonka vertaista ei ole Karjalan mailla, sit� min� palvelen, sill�
karjani siunautan enk� muita taikoja tarvitse. Mutta �l� sano is�lle,
tappaa minut, jos tiet��.
H�n istahti kivelle ahon laitaan v�h�n matkaa polusta, joka siit�
kulki. Ei pid� paimenen koskaan aivan tien viereen eik� tielle istua,
oli is� h�nt� varoittanut. Siit� kulkee pahain henkien tie, siin�
v�ijyv�t salaisimmat vihat.
Ei tiennyt Jouko, mik� olisi paras kaikista, peloissaan h�n kulki aina,
ja aina teki mieli paeta jotakin ja jonnekin, vaan ei tiennyt mit� ja
minne. Mets�n siimeksess� kun jousineen ja nuolineen kulki, niin siell�
tunsihe turvalliseksi ja viel� enemm�n kalassa, tyynen lammen rannalla,
kun istui ongella kaatuneen hongan tyvell�. Mutta paimenessa t�ytti
kaiho mielen, siell� tuli suru rintaan, mist� lienee tullut. Siell�
peloitti pienn� ollessa, peloittivat karhut ja sudet, ja peloitti
h�rk�, joka aina kulki niska j�ykk�n� ja silm�t synkkin�, tuo suvun
vanha musta suuri h�rk�, vanhaa uhrih�r�n rotua, josta kaikki
uhrielukat polveutuivat. Nytkin se makasi keskell� ahoa, ei
vartioituna, vaan niinkuin olisi itse vartioinut karjaa ja paimentakin
ja pit�nyt h�nt� silm�ll� ja jotakin mieleens� painanut sen joskus
ilmaistakseen. Joukosta oli, niinkuin se olisi vastenmielisesti ja
oudoksuen mets��n mennyt niill� taioilla, joita �iti teki, niinkuin se
sit� miettisi ja hautoisi ja Panulle jotenkuten tiet�� antaisi. Jos is�
saa sen tiet�� ... jos saa tiet��, ett� �iti papin pelasti ja ett�
Jouko oli ollut apuna ja ett� Kiesuksen nimeen oli karja laitumelle
laskettu ... se _saa_ sen tiet�� kerran, kumma, kun ei jo tiennyt ...
ja siin� ahdistuksessa ja pelossa oli Jouko el�nyt, vapissut is�� ja
h�nen askeliaan ja ollut valmis joka kerta mets��n juoksemaan, kun is�
jostakin saapui ja varsinkin, kun saapui taikamajaltaan pyh�n vuoren
niemest�. Siell� se salaisia henki� haastatteli, siell� niiden kanssa
unessa puheli, ne sen sille kertovat.
Kun vain olisi ollut jotakin taikaa, jolla olisi voinut is�� vastaan
varautua. Koetti Jouko kysy� arpaa, mutta ei saanut siit� selkoa. Mit�s
olisi arpaseula sanonut, joka oli is�n tekem�? Teki itse arpakannuksen,
vaan mit�s se olisi tiennyt, kun ei ollut tiet�j�n taikoma? Jouko hoiti
ja sy�tti ja juotti Reidan kallok��rmett� niinkuin oli is�ns� h�nt�
k�skenyt. Sit� is� pelk�si, pelk�si varsinkin sen kadottavansa ... jos
se karkaisi ja kuolisi, olisi siit� tuho suuri. Jos sen saisi
haltuunsa, jos saisi sen kuuliaiseksi itselleen? Jos veisi sen pois ja
piilottaisi jonnekin? Silloin ei is� uskaltaisi, silloin t�ytyisi
takaisin saadakseen hyv�ksi herjet�. Mutta jos k��rme viedess�
katoaisi, luikahtaisi k�sist� ja Reidan haltija p��sisi irti... Eik�
Jouko uskaltanut.
Tuli taas halu paeta, l�hte�, j�tt�� kaikki, mutta minne h�n menisi,
ettei is�n k�si ulottuisi? Jos Kontoj�rvelle papin suojaan? Kirovaaran
tuolle puolelle ei is�n valta ylettyisi, kun oli sinnep�in kirouksensa
singahuttanut. Mutta enn�tt�isik� sinne ennenkuin saavutettaisiin? Eik�
se ollut pannut mustaa h�rk�� h�nt� vartioimaan? Ehk� se sy�ksisi
j�ljest�, ja sarviinsa seiv�st�isi?
Ja Jouko oli yh� varmempi siit�, ett� se tuossa makaa ja tiet�� h�nen
mielens� ja mietteens�, eik� h�n uskaltanut liikahtaa, ettei se luulisi
h�nen pakoon l�htev�n. Veri kihosi p��h�n, syd�n jyskytti, ja
mets�nranta alkoi huojua kuin myrskyss�, vaikkei tuulen ��nt� kuulunut.
--Nyyri hoi, sin�! huudahti toinen pojista, joita oli kolme. �l� sy�
ennenkuin teet taian?
--Osaatko sin�?
Jouko n�ki muiden poikain poistuvan sill'aikaa, kun yksi heist� teki
jotakin temppuja kiven ymp�rill�.
--Veitsens� kun kiveen s�rki. Mutta kun tekee t�m�n, niin ei s�ry,
vaikka olisi mik� kivi kakussa.
--Olen toki monestikin. Kun kes�isen� y�n� kauan katsoo alavalla maalla
harvan mets�n l�pi eik� liikahda, niin siell� niit� liikkuvan n�kee.
--Mutta min�p� n�in kerran Ahdin ... veteen pullahti sel�n karilta, kun
ongelle soudettiin. Kun heitettiin onki j�rveen, niin riipaisi
menness��n ja oli vied� j�rveen, mutta kun min� huusin:
--Mimmoinen oli?
--Ei sit� osaa haltijan n�k�� sanoa, vaikk' olisi miten n�hnyt.
Kolmas pojista oli toisten puhuessa tehnyt voileiv�n ja sanoi nyt suu
t�ynn�:
Toiset nauroivat.
V�h�n matkaa tiest� oli suuri honka kaatunut juurineen maahan. V��r�t
juuret olivat kuin kymmenk�tinen kummitus.
--Sen alla nukkuu haltija ... ei saa uhraamatta ohi kulkea, kuiskasi
Nyyri.
--Mit� uhrataan?
--Miss�?
--Tuossapa tuossa...
--Paimeniako olette?
Nyt kuuli h�n kaikki, ja joka sana painui h�nen mieleens�: �Ja Herra
Jumala sanoi k��rmeelle: ett�s t�m�n teit, kirottu ole sin� kaikesta
karjasta ja kaikista el�imist� maalla: sinun pit�� k�ym�n vatsallas ja
sy�m�n maata kaiken elinaikasi. Ja min� panen vainon sinun ja vaimon
siemenen v�lille; sen pit�� rikki polkeman sinun p��si, ja sin� olet
pist�v� h�nt� kantap��h�n�.
--Mink� t�hden sen piti rikki polkeman k��rmeen p��? kysyi Jouko.
--Mutta kuulitko, miten pyh� Jumala sanoo: �Min� panen vainon sinun ja
vaimon siemenen v�lille�. Joka kerta, kun k��rmeen tapat, tapat pahan
haltijan.
--Mit� k��rmett�?
Iso musta h�rk� oli noussut yl�s makuultaan, raapi jalallaan maata,
heitti multaa sarvillaan ja l�hti karjan j�ljess� mets��n painumaan.
Jouko oli varma siit�, ett� nyt se l�htee sanaa viem��n.
XXXVI.
--Mik� paha?
--Ja sitten j�ykistyi kuin olisi kuollut. Kun olisi joku, joka sen
poloisen siit� p��st�isi.
H�n ajaa karjan samalle aholle, jossa eilen oli Reidan kanssa. Reita ei
ole siell�, eik� karja pys�hdy. H�nen t�ytyy seurata karjan mukana,
mutta kun karja pys�htyy toiselle aholle ja asettuu sinne sy�m��n,
heitt�� Jouko konttinsa kivelle ja rient�� juoksujalassa katsomaan,
joko Reita olisi tullut. Ei ole tullut, ja Joukon t�ytyy palata karjan
luo.
--Ei minua paha heit�. Pyh� Henki minut tainnoksiin heitt��, ja Jumala
puhuu suuni kautta.
--Mit� se puhuu?
--En min� sano! sanoi Jouko yht� tiukasti.--En saa sanoa, lis�si h�n
heikommin.
--Tapa se k��rme!
--En tapa!
--Jos lie hyvinkin k��rme ... is�si nostama ... se minua vaivaa ja koko
sukuani.
--En min� silloin mit��n tied�, mutta ennenkuin se tulee ja kun on ohi,
niin kouristaa niin pahasti...
--Nyt se herkesi, sanoo h�n lakattuaan. T�t� kun luen ja n�in painan
syd�nalaani...
--En t�t� anna, t�m�n on pappi minulle antanut ... mutta t�m�n saat ...
se on yht� hyv�.
H�n antoi laukustaan Joukolle yhden niit� pieni� Aapisia, joita h�nell�
oli useampia ja jotka oli saanut mukaansa pakanoille annettavaksi.
Jouko ymm�rt�� hyvin, ettei h�n tahdo isoa taikakaluaan antaa, niinkuin
ei is�k��n anna suurta kannustaan. Mutta pienempi� antaa, joita sit�
varten valmistaa.
--En pelk��! huutaa Jouko kuin raivoissaan. Nyt en pelk�� mit��n, nyt
se ei en�� uskalla!
Mutta kun Ilpotar, joka oli rient�nyt j�rven yli ottamaan selkoa
oudosta melusta Panulan pihalla, oli kuullut, mit� siell� oli
tapahtunut, l�hti h�n niilt� jaloiltaan soutamaan sanaa Panulle, joka
oli j�rven saaressa kalassa.
XXXVII.
--Se on viel� haltijain lumoissa ... �l� pelk�� is��si, Jouko, pysy
lovessa niin kauan kuin henki pit��.
Jouko tuntee t�ytyv�ns� totella. Jos ei is� viel� sit� tied�, niin saa
se sen kerran tiet�� ... tehk��n, mit� tahtoo. Ja h�n tekee niinkuin
is� k�ski, ja muuttaa vaatteensa. Is� k�ski tulemaan uhrivuoren
ver�j�lle. Siell� se sen tekee, mink� tekee. Pist�� Jouko kuitenkin
Reidan antaman kirjan povelleen, jonka se oli sanonut kaikesta
varjelevan. Kun muistaisi sen loihdun, jonka se luki, mutta se on
unohtunut.
Is�ns� k�sky� totellen hiipii h�n huoneiden taitse, mutta kun h�n aikoo
aittojen ohi, huomaa h�n Reidan kynnyksell� istumassa.
--Jos �iti kysyy, niin sano, ett� is� tuli ja vei vuorelle.
--Jos h�t� tulee mik�, niin sano: �Auta, Kiesus armias!� ja purista
kirjaa rintaasi vasten, jonka sait. Minulla on nyt niin hyv� olla.
Tuntuu kuin ei en�� heitt�isik��n. Sin� tapoit sen.
* * * * *
Mutta kun Panu on Joukon kanssa saapunut mets�n rintaan, puhuu h�n
pojalleen n�in:
--Kuulin, ett� olet loveen langennut. Hyv�ksi k�vi mieleni, sill� nyt
olet tiet�j�ksi valmis, ja suuremmat ovat lahjasi kuin minun. Reitain
tieto on sinuun tarttunut, tieto kaikista suurin, kun haltija suusi
kautta puhuu. Ei nyt mik��n siirr� Panun suvusta tiet�j�n taitoa.
Entiset on kaikki taidot hallussamme ja nyt on uuttakin voimaa annettu.
Ei nyt tarvitse Lappia pel�t�, ei pappi en�� mit��n mahda, eik� Karin
viha mihink��n tunnu. Mutta se on vain viel� vaara tarjona, vaara suuri
se, ett� sinuun Reidan haltija h�nen poikansa kautta kulkiessaan toi
Kiesuksen v�ijyvi� vihoja tullessaan. Se on pois peloitettava,
erotettava sinusta ainiaaksi. En ole sinua ennen tiet�j�ksi kastanut,
nyt sen teen, nyt on aika tullut ... ja silloin eiv�t sinuun pysty
kynnet, kuinka ter�v�t lienev�t, vaan itsellesi kasvaa kyvyn kynsi,
jolla kaikki kouristat. Loveen lankesit, kohta olet is��si isompi.
--Et tied� viel� itse, mutta kyll� siit� selvi�t. Tiet�j�ksi olet kohta
valmis, kaikki on alkutaiat tehty siksi tullaksesi. Viimeiset vain
viel� tekem�tt�, lukko kiinni v��nt�m�tt�.
--Ei sill� niin v�li�, jos et kaikkia muistakaan, kunhan tied�t sen,
mik� on miss�kin taiassa t�rkeint� ja mit� ei saa j�tt�� tekem�tt�.
Niit� olen neuvonut ja neuvon vasta enemm�n ... viel�h�n ehdit��n. Ei
teek��n oikea taikuri kahta kertaa taikaa samalla lailla, kunhan ne
kolme p��temppua tekee. Paha haltija oppii v�ist�m��n, niinkuin vanha
metso oppii ansaa liisim��n, sent�hden on uusittava. Kun tauteja
parannat, mit� silloin teet...? Ent� kun varkaan k�den kautta
kadonnutta haet?... Et muista, viel� ehdit, olenhan opettamassa.
Mielesi nyt muualla vaeltaa.
--Ei vain liene se Kari? sanoi h�n, ja h�nen silm�ns� v�l�htiv�t. Mutta
sitten h�n sanoi:
--Miss� on k��rme?
--K��rmek� minussa?
Jouko riisui muut vaatteensa, mutta j�tti ihokkaan, jonka alle kirja
oli k�tketty.
--Ne pit�� sinulla olla yll�si--kun on sen ydin sis�ss�si, niin olkoon
kuorikin, muuten voisi luikahtaa pois, eik� tied�, mihin menisi.
Kuitenkin n�kee h�n nousevansa vuorelle, n�kee ison koivun, jonka alla
l�hde v�lkkyy, n�kee haltijan kuvan ojennettuine k�sineen ja sen edess�
uhrikivet. Is� vie h�net haltijan kuvan eteen, langettaa h�net
polvilleen ja lankeaa itse h�nen viereens�, rukoilee, kumartelee ja
loihtii. Is�ll� on p��kallo k�dess��n, h�n asettaa sen uhrikivelle
eteens� ja kiert�� kive� ja Joukoa ja pyh�� puuta. Kaiken sen n�kee
Jouko saamatta sit� itselleen selvitetyksi. Tuntuu vain niinkuin olisi
jotakin h�nen t�htens� tekeill�. H�n n�kee p��kallon edess��n kivell�,
kummastelee, miksi se siin� on, miksi se h�nelle irvist�� ja eik�
k��rme kohta ilmesty sen silm�n kolosta?
Nyt ottaa is� kallon k�teens� ja menee koivun taa, kumartuu ja ottaa
siihen vett� l�hteest�. Nyt is� py�rii kantap�ill��n, nyt ruiskuu vett�
ilmaan, yl�s puuhun, haltijan kuvan p��lle ja yht'�kki� ruiskahtaa sit�
Joukon silmille ja h�n hyp�ht�� syrj��n uutta ruiskausta pakoon.
Onko h�n uhriel�in? Miksi sidotaan h�nelt� silm�t? Miksi h�n ei n�e
mit��n? Tapetaanko h�net?
Panu ensin h�lmistyy eik� ymm�rr�, mik� Joukon tuli. Sitten juoksee h�n
j�lkeen, mutta ei n�e h�nt� miss��n. H�n huutaa h�nt�, mutta ei saa
vastausta.
--Mik� siihen meni? Mit� se huusi? Huusiko Kiesusta? Huusi kuin olisi
avukseen huutanut...
Silloin l�yt�� h�n maasta kirjan, joka oli Joukon povesta pudonnut, ja
tuntee sen heti Kiesuksen tiet�j�n taikakirjaksi. Mutta miten se on
t�h�n tullut? Onko se ollut Joukon hallussa? Sit� vartenko se ei
kaikkia vaatteitaan riisunut?
--Kirottu sin�, kelvoton ... ep�siki� ... is�si h�p�isij� ... sukusi
saasta ... sinne sinut manoan ... vuoren rautaisen rakohon, kahen
kallion v�lihin ... kiru siell� kiusajainen ... paru siell� painajainen
... vuoren rotkoissa syviss� ... jost' et p��se p�ivin�si, selkene sin�
ik�n�!
Saatuaan ilmaa keuhkoihinsa juoksee h�n taas sinne p�in, mihin Jouko
oli paennut, hypp�� kivelle ja kiljuu:
Panulle tuli h�t�, h�t� siit�, ett� oli lapsensa umpilukkoon loihtinut.
Nyt se ei koskaan p��se siit� irti, nyt se on kaikeksi i�kseen kirottu!
* * * * *
--Eih�n ollut siin� edes el�j�t� ... kuoli kuin k�rp�nen, vastasi Panu
halveksivasti.
--Sit� aina puhut! kivahti Panu. Vaan sen sanon, ett� vaikk' olisi
el�nytkin, ei olisi ik�n� tiet�j�� tehty! Ei siirret� suvusta toiseen
Panujen tietoja, se tied�!
Panu nousi tuvan p�yd�n p��st�, jossa oli istunut, niin kiivaasti kuin
olisi vieraan aikonut ulos k�ske�.
Silloin aukeni ovi, ja em�nt� tuli sis��n. H�n oli m�rk� ja saveutunut,
tukka riippui pitkin� suortuvina kaulalla ja poskilla.
--Joukoa?
Em�nt� nauroi:
--Mihin uskoosi?
--Valehtelet siin�!
--Tapa minut! huusi h�n Panun edess� terhent�en, tapa, niinkuin Annikin
tapoit. Niinkuin Reidan tapoit! Niinkuin Joukon tapoit! Orjanasi olet
pit�nyt! V�kisin minut sinulle naitettiin! Paljon pyysit, et mit��n
saanut, et rahtuista rahoa, petyit kaupoissasi! Valamon kirkonkelloissa
kelluu my�t�j�iseni, ota sielt�, jos ylet�t!
XXXVIII.
Jo oli turmellutkin. Tieto siit�, ett� pappi oli tiet�j�n oman pojan
vienyt, ei ollut salassa pysynyt. Viime markkinoilla olivat miehet
n�hneet sen hulluna kuljeksivan ja is��ns� uhkailevan. Monenlaista
arvelua ja arvostelua siit� kuului. K�mpel�ksi tuomitsivat tiet�j�n,
joka omaan poikaansa taikanuolensa satutti. Paljon olivat naiset
em�nn�nkin kuolemasta ulinaa pit�neet. Ja kes�ll�, kun kaikki miehet
kalassa olivat, oli heit� lauma kirkolla k�ynyt pappia kuulemassa.
Peittelem�tt� siit� Ilpotar Panulle kertoi, ilkkuen viel�, ett� on se
yht� hyv� tiet�j� kuin sin�kin. Paremmat on uhritemput, juhlallisemmat
menot, eik� aja naisiakaan uhrip�yd�lt�. Eiv�tk� uhkauksista huolineet.
Olivat kuin lumoissa. Kuritutti Panu miehill� naisiaan, mutta he
yltyiv�t vain siit�. Syyn kyll� tiesi Panu. Ja kirvelem�ll� kirveli
t�t� ajatellessaan h�nen mielt��n se, mik� niin usein ennenkin, ett�
ollenkaan oli p��st�nyt puhumaan papin--silloin olivat lumot p��sseet
naisten veriin, ja silloin se oli virsill��n heid�n mielens� puoleensa
vieh�tt�nyt. Salaiset oli sill� silm�ykset, tehoisat taikansa, mitk�
lienev�t olleet, ja tuho oli tulossa, jos ei niiden perille p��sisi. Ei
siihen kirot pystyneet eik� pilkka purrut.
--Ei olisi ollut ammuttava se j�nis ... ehk� oli sen papin j�nis ...
eik� sill� h�nt� pilkattava. Siit� p��si heti alussa yltym��n.
--Kun k�skenet, niin viel�kin koetan ... vaikka oma henkeni menk��n.
H��ri Ilpo siin� nuotiota laittaen, unohti Panun pahan tuulen ja puhui
��neen ajatuksensa:
Vaikka markkinav�ki viel� oli y�tiloillaan, n�ki h�n, ett� niit� oli
isot laumat jo aattona tullut. Reki�, pulkkia, ahkioita ja suksia oli
sek� talojen pihoilla ett� nuotioiden ymp�rill� ja joka haaralta kilisi
hevosien kelloja ja porojen tiukuja. Panu tarkasteli reki� ja pulkkia,
jotka olivat nahkoja kukkuranaan. Rekien ja pulkkien muodoista osasi
h�n heti p��tt��, milt� ilmoilta ne olivat tulleet. Suven ja l�nnen
ilmoilta oli jo suuri joukko, josta ennen tavallisesti oli ollut vain
nimeksi, mutta Pohjanmaalta, Vienasta ja etenkin Lapista oli suurin
osa. Ei ollut vilja metsist� kadonnut, muita oli vain maailmoita
kierrellyt.
P��st�kseen Panun k�sist� kulki Panu voudin nient� kohden, jossa oli
h�nen entinen taikasaunansa, miss� ennen avun tarvitsevia otti vastaan.
Mutta ei tuntenut h�n paikkoja entisiksi. Kaskeksi oli hakattu entinen
haltijain pyh�tt�, ei ollut yht� puuta j�tetty, ja h�vitetty oli sauna.
Kiuasta vain kohosi v�h�n lumen sis�st�, ja kun Panu jalallaan kopeloi
sen ymp�ryst��, nousi lumesta palanen hiiltynytt� sein�hirtt�.
Tiesi Panu kysym�tt�, kenen ty�t� oli t�m�. Mutta ei olisi entisen
voudin el�ess� noin tehty. Papin yst�v� oli uusi vouti.
H�n hiipi voudin talon lauta-aidan taustaa ja tuli portille, jota
entisen voudin aikana �k�iset kahlekoirat vartioivat. Nyt ei ollut
koiria eik� vartijoita, piha oli tyhj�, ja hiljaisessa talossa
nukuttiin. Enemp�� ei Panu n�hnyt, mutta jo siit�, mink� oli n�hnyt,
p��tti, ettei olisi yst�v�ksi uudesta voudista eik� olisi asiata sen
miehen puheille pyrki�.
Silloin h�n n�ki tulien kirkosta tuikkavan. H�n hiipi sinne ja huomasi,
ett� kirkon seiniss� oli luukkujen sijasta lasit, ja Reita kulki
lasilta lasille toisen miehen kanssa kynttil�it� sytytellen. Kirkon
oven edess� ja sen ymp�rill� seisoi jo mustanaan markkinakansaa.
Eri miest� n�kyi t�m� uusi vouti olevan, eri miest� kuin entinen.
Saivat silt� rauhan naiset, ja yst�v� oli ja sovussa eli papin kanssa.
--Sen vihoista! Ei mit��n taida, kun ei pelk��! kuuli Panu toisen ��nen
joukosta sanovan.
--Is�sik� kastoi?
--Nyt ne veisaa!
Mutta kun kyl�n miehet aamulla kuulivat, ett� Panu oli palannut
markkinoilta, tulivat he tiet�m��n, mit� oli tehnyt n�l�nh�d�n
h��t�miseksi. Oliko eloja ostanut etel�n pohatoilta? Saataisiinko pian
l�hte� noutamaan?
--Sinun t�htesi t�ss� n�lk�� n�emme ... sin� vihoitit omat jumalat ja
vieraat ... kaiken karjankin uhrielukoiksi omistit ja kaiken maailman
sy�t�v�ksi tapatit. Eik� sinulla nyt sit� tointa, ett� eloa ostanut
olisit!
--Itse ostakaa! On minulla oma tarpeeni!
Ylenkatseen ilme silmiss� katseli Panu heid�n j�lkeens�. Mutta kun h�n
n�ki tyhj�n maljan kumollaan p�yd�ll�, vavahti h�nen rinnassaan.
Mutta jos se sen huomaa, jos saa tiet��, ett� typ� tyhj� on maljansa?
Mutta olihan toinenkin ennustus, joka tiesi, ett� kun heimo suureen
h�t��n joutuu eik� muu auta, niin uhratkoon tiet�j� viimeisen
uhrih�r�n, niin eiv�t mitk��n vihat vaikuta. Ja viel� oli se viimeinen
musta, suuri h�rk� uhraamatta.
XXXIX.
--Teemme niin!
--Lupaa minulle, ettet kosta pahaa pahalla ... ole h�nelle jalo ja
lempe�, vaikka h�n onkin sinulle pahaa aikonut. Lupaatko?
--Olisit kuullut, mit� �sken miehille puhuin ... aivan niinkuin sinun
suustasi.
--Sitten olen rauhallinen. Enk� tied�, miksi niin on, mutta nyt ei
minua en�� peloita j��d� yksin niinkuin ennen, sitten kun Jumala kuuli
rukoukseni. Min� t��ll� istun ja odotan ja kudon ja ompelen. Tules
t�nne!
Sama tuntui olevan muidenkin mieli, ja matkan kuluessa sai Olai heid�n
puheistaan selville sen, mit� eiv�t l�htiess��n olleet ilmaisseet, ett�
useimpain m��r�n� olikin matkalle l�htiess� ollut kaskimaiden
anastaminen ja kaskien kaataminen, ja he olivat siihen luvankin uudelta
voudilta hankkineet.
--Heti hakattua joutui kiroihin kaski. Outo mies oli k�en kasken p��lt�
ampunut, juuri kun onnea kukkui.
--On siin� pit�nyt olla tarkka silm� ja varma k�si, kun ammupas nuoli
k�en syd�mest� l�pi korpikuusen latvaan!
--Liek� ollut oikea mies ... mets�nhaltija lie ollut, joka salojensa
kaadantaa kadehtien ampui onnen linnun.
XL.
Panun kirves laskeutuu hitaasti alas, toinen k�si tapaa h�rk�� sarvien
v�list� ja j�� siihen. H�mm�styen ja odottamatonta ilmestyst� oudostuen
h�n ei saa sanaa suustaan, seisoo lyhyen hetken kuin kivettyneen�,
jolloin pappi k�y l�hemm� ja laskee k�tens� h�r�n lanteelle.
--Mit� tahdot? kysyy Panu silloin tuimasti, vaikka h�nen ��nens� v�h�n
vavahtaa.
Panu teki liikkeen sys�t�kseen papin h�r�n ��rest�. Mutta kun Olai
tyynesti ja h�t�ilem�tt� ja varmasti vihollistaan silm�ten irroitti
kirveen huotrastaan ja antoi sen riippua k�dess��n kupeellaan, per�ytyi
Panu. Papin miehet olivat astuneet esiin ja asettuneet puolikeh�ksi
h�nen ymp�rilleen; Panun miehet olivat sit� mukaa vet�ytyneet h�nen
puoleensa ja seisoivat h�nen takanaan. Heit� oli monta vertaa enemm�n,
mutta he olivat aseettomia.
Nyt vasta huomasi Panu, ett� h�n oli yksin aseellinen ja ett� kaikki
h�nen miehens� olivat aseita vailla. Mutta h�nen verivihollisensa oli
h�nen k�tens� saavutettavissa, olisi siin� vain lyhyen hetken niinkuin
kokko, joka tuokioksi pys�htyy yhteen kohti ilmaan ennenkuin
saaliiseensa sielt� iskee--ja h�nen kirveens� tavoitti papin p��t�
kohti. Mutta lumottu oli ase ja lumottu k�si, joka sit� heilautti ...
varren lyhenti vieras velho, oman kirveens� varren pitensi eik� ter�
ylettynytk��n uppoamaan silmien v�liin otsaan niinkuin oli t�hd�tty,
vaan ter� ter��n sattui, tulta iski ... ja ennenkuin Panu ehti
uudelleen, hujahti papin kirves ja katkaisi nuoran, jolla h�rk� oli
sidottu.
--En teilt� mit��n tahdo ... enk� _teid�n_ vihamiehen�nne tule. Tuon
noidan ja murhamiehen vihamies olen, mutta teid�n olen yst�v� ja teille
rauhan sanoman julistan. H�n teit� villitsee ja oikean Jumalan luo
tulemasta est��. H�n on teille puujumalan pystytt�nyt ja sille
uhraamaan pakottanut. Nyt on se kummitus kukistettu ja h�nen
uhritulensa sammutettu. Teid�n t�htenne olen sen tehnyt, ettette
helvettiin joutuisi ja siell� palaisi. Sill� se on perkeleen kuva ja
helvetin tuli. Ei teid�n h�nt� pel�t� tarvitse, ei h�n teille en��
mit��n voi. Eiv�tk� haltijatkaan, joita palvelleet olette, mit��n
mahda, kun heti kohta heid�t kirootte ja Jeesuksen Kristuksen armoon
turvaatte.
--�lk�� kuulko h�nt�! huusi silloin Panu papin miesten keskest�. �lk��
j�tt�k� is�inne jumalia! �lk�� salliko h�nen h�v�ist� haltijoita, joita
palvelleet olemme. Tuho teille, jos sen teette! Kiesusta se teille
tarjoo kuin saksa parempia tavaroitaan. Ei tule Kiesuksesta mit��n
hyv��. Ei muuta kuin rasituksia ja raskaita veroja!
Kari kertoi, miten he Jorman kanssa olivat ilvest� ajaneet ja sen Panun
ampumana pyh�lt� vuorelta tavanneet.
Silloin tempasi pappi maasta kirveens� ja iski sen pyh�n puun kylkeen.
Naiset parahtivat, ja miehet hyp�htiv�t pel�stynein� puun alta. Jorma
huusi:
--�l� iske pyh�� puuta! Ukon tuli sinut polttakoon!--ja h�n kohotti
vapisevat k�tens� taivasta kohti.
Jorma naurahti:
--Ei haltija yhden puun varassa ... monet ovat vuorella puut! Yhden
alta ajoit, toisen alle asetaikse. Jos olisi siin� viel� ollut, olisi
tuli taivaasta sinut polttanut.
H�nt� sys�ttiin takaa ja h�n oli kaatua kumoon jonkun ohitse karkaavan
edest�. Se oli Panu, joka kahden kesken Karin kanssa j��neen� oli
ry�st�ytynyt irti. Samassa karkasi Karikin j�ljest� huutaen, ett�
ottaisivat Panun kiinni. Mutta ei kukaan joutunut tulen tielt�
paetessaan h�nt� auttamaan, ja Panu oli kadonnut j�ljett�miin samoin
kuin Karikin.
--Voi, kun olisi totellut, ei olisi pyh� vuori palanut! ruikutti joku
naisista.
--Mit� puhut?
--Lue loihtu ... tee taikasi ... sammuta tuli ... est� edemm�ksi
levi�m�st�.
--Saaos sammumaan ... suuret lahjat sinulle tuomme ... pois peloitit
omat haltijamme... Eiv�t ikin� takaisin tule ... sinun Jumalasi
mahtavampi ... pyh�n vuoren poltti ... �l� anna en�� talojamme polttaa
... teemme, mit� tahdot.
H�n lankesi polvilleen, ja muut seurasivat mukana, mutta kun h�n alkoi
rukouksensa, kuului huuto:
--Panula palaa!
Hyv�t sill� tuntui olevan jumalat ... laajat tiedot oli sill�
tiet�j�ll�, laajemmat kuin Panulla. Lieneek� en�� omista haltijoista
apua ... pois oli ne peloittanut, ei oltu osattu uhrivuorta palamasta
est�� ... suuttuneet jo i�ksi lienev�t. Ei osattu lepytell�, kun ei
oltu ennen opittu. Tiet�j�n toimena oli aina ollut haltijain hoito.
Mutta nyt oli Panu niill� teill��n ... lie palanut tai lienee
pakosalla. Jos tulisikin takaisin, ei pappi sit� rauhaan j�tt�isi. Ei
ollut Panusta en�� tiet�j�ksi. Ei rauhattomuus lopu ennenkuin on Panu
h�nen k�siss��n. Ei ollut pojastaankaan eik� muille ollut tietojaan
neuvonut.
Pahoin oli Panu monen asian tehnyt. Pahoin teki, kun kirkon kirosi--
v��rin oli h�nen arpansa neuvonut, kun vihan tielle neuvoi--kun
viinalla haltijata juotti: nyt se h�nen oman talonsa poroksi poltti--ei
olisi pit�nyt Annikkia voudille antaa--ja aina h�n isoja uhreja vaati.
Tuhoksi oli ollut Karjalan kansalle h�nen tietonsa! Uusittavat lienev�t
jumalat, toisiin tietoihin ja toisiin tiet�jiin pit�nee turvautua...
Olisiko tuo pahaksi, jos papin kastaa antaisi? Jos ei ylen hyv�ksi,
niin ei perin pahaksikaan. Hyv�stih�n Kontoj�rvell� elettiin, ei
puutteista tiedetty, oiva oli heill� jumala, tiet�j� ylen etev�. Ei
uhria kysynyt, ei riistasta eik� kaupan saaliistakaan sille osaansa
vaatinut. Olisiko kasteen ansiota kaikki tuo?
--Tulkaa, tunnustakaa t�m� Jumala, omistakaa h�net, kun viel� aika on,
itsenne h�nen lapsiksensa kastattakaa! Ei h�n ket��n pakota, ei ket��n
k�skem�ll� k�ske. Mutta ei tied� kukaan, milloin on ohitse h�nen
armonsa aika, milloin h�nen pitk�mielisyytens� p��ttyy. Ja silloin ly�
h�n kiinni armonsa oven, ja silloin kuuroille korville kolkutatte.
Yst�v�n� h�n minut l�hetti, en miekkaan enk� keih��seen tarttunut,
mutta kerran viel� h�n vainolaisen luoksenne l�hett��, pois t��lt�
teid�t korpiin karkoittaa, tulella ja miekalla ajaa; niinkuin ajoitte
te Lapin miehet. Markkinatien teilt� kuningas silloin sulkee,
markkinarauhan mit�tt�m�ksi julistaa, ja miss� kulkenette, ojona on
aina h�nen k�tens� teit� kurittaakseen. Kavahtakaa teit�nne!
Miettinette tarkoin, mit� olen sanonut! Huomenna mielenne
ilmoittanette.
--Min� l�hden mukaasi, Jorma! huudahti Kari, kun Jorma oli laulunsa
lopettanut.
--Ottakaa minutkin!
--Min�kin tulen!
--Uskomme!
--Uskotteko Jeesuksen Kristuksen p��lle, H�nen ainoan Poikansa, meid�n
Herramme, joka sikisi Pyh�st� Hengest�, syntyi neitseest� Mariasta,
piinattiin Pontius Pilatuksen alla, ristiinnaulittiin, kuoletettiin ja
haudattiin, astui alas helvettiin, kolmantena p�iv�n� nousi yl�s
kuolleista, astui yl�s taivaaseen, istuu Is�n Jumalan oikealla k�dell�,
sielt� on tuleva tuomitsemaan el�vi� ja kuolleita?--Sanokaa: uskomme!
--Tahdomme.--Tahdommehan!
Eiv�t n�e viel� kotona, eiv�t viel� niin pian odottaa arvaa, vai ovatko
aikansa odottaneet ja hetkeksi lakanneet?
--Paha k�vi pappilassa ... takaa ajoin, mutta en saanut kiinni. Ei sit�
saa. Ei saa k��rmett� kiinni kivikossa. Olisin polkenut rikki h�nen
p��ns� ... en olisi pel�nnyt ... ei minun tarvitse pel�t�...
Kun Martinus Olai astui sis��n, n�ki h�n vaimonsa laudalla lakanan
alla, k�det suorina kupeilla, silm�t ainaisessa unessa.
--Panu!
XLII.
--On y�t�, on y�t�, ei mit��n muuta kuin y�t�. Kolmeen p�iv��n ei ole
en�� n�hty auringon nousevan.
--Niinh�n neuvoivat.
--En sano.
--Olisi l�hdettykin rajan taa ennemmin kuin t�nne. Sielt� sinulle apu
pikemmin.
--Mahtava on Ven�j�n tsaari ... mutta ei ole viel� aika ... ensin on
muita keinoja koetettava.
--Pesinh�n pois kasteen ... pahasti oli tehty, lumotuksi saivat... Nyt
ne taas ulvoo.
V�symys ja n�lk� toi mieleen noita kuvia, h�n pudisti ne pois, h�tisti
nen�kk�imm�t ymp�rilt��n ja k�ski neuvomaan itsens� tiet�j�n kotaan.
Tiet�j�n kota oli keskell� kyl��, muita kookkaampi. Kun Panu astui
sis��n, n�ki h�n keskell� kotaa heikon tulen, ja muu osa kotaa oli
pime�. Tulen takaa pisti h�nt� vastaan kaksi ter�v�� silm�� niinkuin
pensaan takaa v�ijyv�n pedon. H�nen silm�ns� v�isti kiiltoa, mutta
keksi, minne vain katsoi, uusia samanlaisia silmi� kodan sein�milt�.
Tiet�j� itse istui tulen takana vastap��t� ovea ja kahden puolen h�nt�
h�nen seurueensa.
Ennenkuin Panu enn�tti mit��n virkkaa, kuului ukon ��ni tulen takaa
kysyv�n:
Panun oli vallannut pelko, h�n oli kuin pyh�ss� paikassa, h�nen k�tens�
vapisivat, ja parta tutisi. H�n istui kuin syytetty tuomiotaan odottaen
... nyt ne haltijat h�nen asiastaan haastelevat ... jos vainajat
vimmastuivat, jos yht'�kki� kaikki h�nen kimppuunsa karkaavat ... jos
tuo tullessaan tiet�j� sielt� kaikki pahain laumat. Odotusta kesti,
kauan h�n viipyi, miehet kodassa istuivat hievahtamatta paikoillaan
kuin kivipatsaat, silm�t liikkumattomina kuin lasihelmet h�neen
tuijottaen... Lapsekkaat ovat h�nen loihtunsa n�iden loihtujen
rinnalla, v�h�iset voimansa, tyhm�t taikansa ja leikkikalu kannuksensa.
--Ei sinulle neuvoani pit�isi ... olet sukuni vihamies ... heimoni
vainolainen ... tytt�reni pojan tapoit.
--En ota enemp�� ... p��si hinnan sain.--Poistukaa, heimot! virkkoi h�n
sitten miehilleen, yh� enemm�n horroksistaan selviten.
--Niin tee, sanoi h�n sitten ��neens�. Se taika auttaa, kun ei vain oma
lihasi vastaasi nousse?
--Mitenk�p�h�n nousi.
--Mit� sanojaan?
--Varjelusanojaan.
--Kun ei tietoni kelvanne, mit�s tulit! Hae sanasi, mist� saat, minulta
et saa!
--�l�h�n kiivastu...
--Ilpo tiet��.
Ilpo hiihti per�ss�, mink� kerkesi, mutta alkoi huomata, ett� v�limatka
k�vi yh� pitemm�ksi, eik� Panu odottanut en�� niinkuin ennen. Kun Ilpo
h�net y�paikoissa saavutti, oli Panu �re� ja harvasanainen ja alkoi
viimein valitella, ettei p��se kulkemaan niinkuin tahtoisi.
Panu p��tti l�hte� ja j�tt�� Ilpon nukkumaan. H�n otti Ilpon sukset,
sitoi ne yhteen ja pisti k�rjet tuleen. Tervattu pikeytynyt puu syttyi
ja alkoi roihuta kuin paras tervassoihtu. Sitten hajoitti h�n nuotion
ja sammutti kek�leet. Sen tehty��n hypp�si h�n suksilleen ja puhalsihe
alas kukkulalta aavalle suolle. Susilauma hy�kk�si mets�st� h�nen
j�lkeens�, mutta pel�styi palavaa soihtua ja loikkasi takaisin.
Kun Panu suon yli hiihdetty��n tuli toisen kukkulan juurelle ja alkoi
kiivet� sen rinnett� yl�s, kuuli h�n toisesta p��st� suota tappelevien
susien r�hin�n ja arvasi, ett� ne riiteliv�t saaliista, jonka h�n oli
heille j�tt�nyt.
XLIII.
--N�kik� sinut?
Panu hiipii ulos ja kiert�� kauaitse kirkon ikkuna luukun alle. H�n
avaa luukun, ty�nt�� ikkunan sis��n ja kiipe�� kirkkoon. Penkkien
v�liss� haparoiden tulee h�n k�yt�v�lle, l�hestyy jalallaan eteens�
tunnustellen kuoria, on kaatua alttarin kynnykseen, astuu sen yli,
seisoo alttarin edess� ja kopeloi sen p��lt� niit� kaluja, joilla
h�v�istys on teht�v�. N�in on tiet�j� kuiskaissut ja sanat kaikuvat yh�
h�nen mieless��n:--�Siin� on neliskulmainen kapine, nostat sen maahan
ja astut sen p��lle. Pit�isi olla malja, vaatteella peitetty ... ota se
k�teesi ja h�p�ise se.� Siin� ne ovat, raamattu ja sen p��ll�
ehtoolliskalkki. H�n iskee tulta ja sytytt�� kynttil�n, joita on
eilisen messun j�ljelt� useampia alttarilla. Sitten tekee h�n niinkuin
oli teht�v�, laskee raamatun maahan ja astuu sen p��lle; ottaa kalkin
ja h�p�isee sen. Nyt on tehty ensimm�inen kirkkotaika, on Kiesuksen
kaluja h�v�isty. Eik� kuulu kirkon v�ke� h�t��n tulevaksi--pelk��v�t,
eiv�t uskalla!
Mutta samassa putoo lattian luukku alas h�nen p��ns� p��ll�, ja kun
Panu ojennaiksen sit� auki ty�nt�m��n, kuulee h�n ylh��lt� naurun
hihityst� ja ep�selv�� puhetta, eik� luukku liikahda. Jotakin raskaita
esineit� romahutellaan luukun p��lle, taas hihitell��n ja sopotellaan,
sitten kuuluu varovia, poisp�in sipsuttelevia askelia ja sitten on
kaikki taas hiljaa. Loukussa on Panu, umpiloukussa.
* * * * *
--Kuka?
Usein n�ki Jouko n�kyj�, usein n�ki varsinkin is�ns� ja oli h�nt� takaa
ajavinaan. Mutta Olai p��tti kuitenkin seurata h�nt�. Reita, joka oli
toisesta tuvasta kuullut Joukon tulon, liittyi mukaan.
--Pid� tuota! sanoi pappi ja heitti Reidalle nuoran p��n, jolla Panun
k�det oli sidottu.
Sen tehty��n laskeusi h�n sillan alle, nosti varovasti kirstun kannen
takaisin sijoilleen, l�i kiinni irtautuneet naulat, nousi pois, sulki
luukun ja asetti kaadetut penkit paikoilleen. Panu seurasi h�nen
liikkeit��n p�lyvin silmin yritt�m�tt�k��n paeta. Mutta kun pappi otti
kirveen lattialta, jonne oli sen haudasta heitt�nyt, ja heilautti sit�
k�dess��n, painautui h�n kokoon kuin iskua v�ist�en.
Vaivoin sai Olai vihansa voitetuksi ja v�h�ll� oli, ettei velhon omaa
asetta h�nen r�yhke��n otsaansa upottanut.
Sanoisiko h�n sanansa? Mitk� olivat ne sanansa? H�n etsi, mietti, h�nen
silmiss��n v�l�hti, h�n ep�ili, sanoisiko--mutta sitten h�n virkkoi:
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.net