Koska kirkon ja papiston merkitys oli pitkään suuri, kunnan ensimmäi-

set kokoontumiset 1860-70 -luvuilla todennäköisesti tapahtuivat seura-

kunnan tiloissa. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosina useiden
kunnallisten kokousten ilmoitettiin tapahtuvan kirkonkylän kunnan-
huoneessa tai kunnantuvalla, mutta on epäselvää, mitä rakennusta tällä
on kulloinkin tarkoitettu. Pitäjäntuvan ylläpitämistä edellytettiin lailla
seurakuntalaisilta, joten sellainen ollut jossakin kirkonmäellä. Huone
vaikuttaa olleen seurakunnan ja kunnan yhteiskäytössä. Adam Iven-
Vesilahden kunnanvirastoksi kunnostettu vanha kansakoulu vuodelta 1877. Kuva Jari Heiskanen dorff kertoo, että 7.7.1878 ”pidettiin Kunnan huonneessa Kirkon ko-
kous…”.1 27.3.1890 pitäjäntuvassa pidettiin kirkollinen kokous, jossa
Tottijärven papin palkkaa korotettiin.2

Huone pitäjäntuvalle on saattanut löytyä Tapolasta, jossa pidettiin pitä-

jänkouluakin vuoteen 1867 asti. Vuonna 1868 rovasti Gustaf Ticklen
(1807-1882) muutti pappilan palon jälkeen vaimonsa perintöä olevalle
Tapolan tilalle viiden vuoden ajaksi, kunnes muutti nykyiseen pappi-
laan. Tapola oli silloin vielä kirkonmäellä Tallisen alapuolella. Siirtoon
nykyiselle paikalle viittaisivat vasta Aamulehdessä 5. ja 10.4.1884 ol-
leet huutokauppailmoitukset Tapolan irtaimesta omaisuudesta. Viisi
Vuonna 1909 rakennettu Vesilahden kunnanvirasto sekä lisäsiipi vuodelta 1990. Kuva Jari Heiskanen vuotta myöhemmin eli 21.5.1889 Aamulehti kertoo, että Ticklenin les-
ken omistamassa Tapolan kartanossa syttyi uhkaava tulipalo. Tässä
Yrjö Punkari, 2009 vaiheessa tila varmaankin oli jo nykyisellä paikallaan.

Vesilahden kunnanviraston Vuoden 1891 jälkeen kunnantupa on voinut sijaita joko jollakin Käs-
sältä hankitulla tontilla tai jopa jossakin Kässän vanhassa rakennukses-
ja sen ympäristön vaiheita sa, koska tuon ajan lehdissä kerrotaan tilaan liittyvistä kiistoista.3 Yh-
deksi mahdolliseksi paikaksi on arveltu Pizzeria makasiinin vieressä
Vesilahden kunta perustettiin vuonna 1869 ajan tavan mukaan Vesi- sijaitsevaa kookasta rakennusta, jota ovat omistaneet mm. opettaja
lahden seurakunnan alueelle. Kunnan keskuspaikaksi tuli kirkonkylän Olavi Eronen, metsänhoitaja Oskari Aronen, Nestori Mäkikärki se-
alue Vesaniemen juurella. Seurakunta pitäjänkokouksineen oli vastan- kä Eero Liukko. Rakennus on peräisin 1890-luvulta.4 Joitakin koko-
nut varsinaisesta paikallishallinnosta 1200-luvun lopulta alkaen ja uksia pidettiin myös Tallisen kestikievarissa.
muusta hallinnosta ylempään hallintoelimiin sidoksissa olleet maaher-
rat, voudit ja kihlakunnantuomarit. Vuoden 1865 kunnallislain mukaan
kunnan päättäviksi elimiksi tulivat kuntakokous ja toimeenpanevana
1
elimenä kunnallislautakunta. Nämä vastasivat myöhemmän kunnal- Kylliäinen 2006, 184.
2
Maamme. Kuulumisia Tampereelta; 10.4.1890.
lisasetuksen kunnanvaltuustoa ja kunnanhallitusta. 3
Tampereen Sanomat 11.12.1895
4
Tärkein rakennushistoriallinen lähde niin tässä kuin jatkossakin on Heiskanen 2004.
-1- -2-
Toinen mahdollisuus on Kässältä ostettu ja nykyisen yrittäjätalon koh-
dalle siirretty rakennus. On arveltu, että nykyinen rakennus on uudem- Kansakoulun rakennusvaiheessa oli siis jo huomioitu rakennuksen
pi ja joko aliupseeri Edvard Ivendorffin tai Hannes Kiehelän raken- käyttö myös kunnan kokous- ja toimitilana. 1860-luvun nälkävuosien
tama. Ivendorff piti kauppaa tontilla sijainneissa ja nyt jo puretuissa jälkeen väestön määrä alkoi kasvaa nopeasti, mistä seurasi uusia haas-
rakennuksissa. Maanmittari Hannes Kiehelällä oli vuoden 1917 jäl- teita. Kunnan väkiluku oli 1900-luvun alussa jo n. 7200. Seuraavaksi
keen rakennuksessa toimistonsa ja henkilökuntansa asunto (mm. Oska- perustettiin koulut Narvaan ja Valkkisiin, ja vuoteen 1910 mennessä
ri Aronen). Osuuspankki saneerasi rakennuksen 1960-70-luvuilla toi- kouluja oli jo kymmenkunta ja oppilaita useita satoja. Pitäjään perustet-
mipaikakseen. Tiloissa oli myöhemmin myös posti ja nykyään raken- tiin 1871 myös kunnallinen kirjasto seurakunnallisen kirjaston ohelle.
nus on yrittäjätalona. Siltojen ja maanteiden rakennuttaminen edellytti mm. soranottopaikko-
jen lunastamista. Kunnan tehtävänä oli myös päättää ”kilometripatsai-
Kunnan ensimmäisiin velvoitteisiin kuului kansakoulun perustaminen. den” hankkimisesta.5 Melko pian kunnat joutuivat myös varustamaan
Kouluja tosin oli ollut jo aiemmin Ahlmanin koulun ja pitäjänkoulun kirurgisen leikkaushuoneen. Tapolan tilalla toimi lastenkoti vuodesta
nimillä. Kunnallisen kansakoulun puuhamiehiksi vuosina 1875-76 ryh- 1926 lähtien.
tyivät kappalainen G.F.Pohjala sekä Palhon kartanon omistaja August
Peltonen, joka myös lupautui rakennuttamaan koulun huokealla hin- Kylän kymmenkunta maatilaa olivat sijainneet ilmeisesti jo keskiajalta
nalla. Sisätiloiksi määrättiin kouluhuone, kaksi kamaria, keittiö ja pors- lähtien kirkonmäen itäpuolella kahdessa ryhmässä. Ensimmäisen kirk-
tua. Lisäksi sopimuksessa oli maininta pitäjänhuoneesta. Kunta hank- konsa Vesaniemi oli saanut jo 1420-luvulla. Muu rakennuskanta oli
ki osan rakennusaineista, ja puutavara tuotiin Palhon kartanon metsistä. vähäistä, kunnes kunta osti vuonna 1888 Matti Kässän suurehkon tilan
Koulun navetan rakensi Axel Mattila Narvasta ja puodin Kuralan ja muodosti sen maista ensin kolme pikkutilaa (Ruokola, myyty Lind-
Kauppilan renki Taavetti. Koulu valmistui vuonna 1877 kirkonkylän roosille, Ahola ja Kässä). Kässän maatilan rakennus oli sijainnut kir-
Kässältä vuokratulle tontille, joka ostettiin omaksi 1888. kon itäpuolella jyrkän mutkan, ns. Heikkilän mutkan sisäpuolella, mut-
ta tila sai isossajaossa maita kirkonmäelle jääneen Tallisen länsipuolel-
ta. Kunta palstoitti seuraavina vuosina loput eli n. 7 ha Kässän maista
27 pienehköksi tontiksi (0,5-1 ha) ja myi ne huutokaupalla etupäässä
vähävaraisille ostajille. Kullekin palstalle tuli pirtin paikka sekä peltoa
yhden lehmän tarpeisiin. Näin Vesilahden kirkonkylän päätien varteen,
koulun ja kirkon ympäristöön muodostui poikkeuksellisen vilkas ja
kansallisestikin merkittävä kilometrin mittainen raittikylä, joka pääosin
on edelleenkin nähtävissä.

Päätös palstoittaa ja ”kaavoittaa” Kässän tilan maat lienee aivan en-

simmäisiä koko Suomessa. Niinpä mm. Kokkolan lehden (19.12.1887)
mukaan muut kunnat tulevat kohta seuraamaan Vesilahden esimerkkiä.
Asemakaavalaki säädettiin vasta 1932.6 Vain muutamia palstoista ja
rakennuksista on hävinnyt kokonaan. Asuntoja, joista suuri osa on jo

5
Aamulehti 12.11.1906.
Vesilahden kansakoululaisia vuonna 1913 nykyisen kunnanviraston edustalla. 6
Littow 2006.
-3- -4-
yli 100-vuotiaita, on kuitenkin muuteltu ja ne ovat saaneet lisäsiipiä. vuodeksi vuokralle.9 Anttilan tilat olivat ilmeisen suuret ja soveltuivat
Kun Narvan, Kuralan ja Ylämäen kylien miltei koko rakennuskanta tu- kunnan kasvaneeseen tilantarpeeseen, koska kuntakokouksia sekä hol-
houtui vuonna 1918, kirkonkylä säästyi lähes vaurioitta. Punaisten ja houslautakunnan ja muutaman muun yhteisön kokouksia ilmoitettiin
valkoisten taisteluiden rajana oli Lihmonoja. Kunnanviraston kohdalla pidettäväksi jo vuosina 1898-1909 Kärkölän Anttilassa. Kokoustilaa
oli valkoisten tykki, jolla ammuttiin Suomelan ja Narvan suuntiin. Pu- sanottiin kunnanhuoneeksi tai kunnantuvaksi.10 Vasta itsenäisyyden ja
naisten tykkituli Murhianmäeltä vahingoitti kylän muutamia rakennuk- uuden hallitusmuodon myötä köyhiin, sairaisiin ja vanhuksiin alettiin
sia. Ensiapuasemana toimi Tallisen kestikievari. Vuonna 1918 silloin kiinnittää huomiota. Anttila, joka vuoden 1918 jälkeen oli hetken suo-
jo yli 40 vuotta toimineessa kansakoulussa perustettiin Vesilahden suo- jeluskunnankin hallinnassa, korjattiin kunnalliskodiksi soveltuvaksi
jeluskunta, mistä kertova kyltti on edelleen rakennuksen seinässä. 1920-luvulla. Vuonna 2008 Anttilan alkuperäisistä rakennuksista kato-
sivat viimeisetkin rippeet suuren terveyskeskuksen alta.
Köyhistä ja sairaista huolehtiminen oli kuulunut vuodesta 1788 lähtien
kirkolle, mutta vanhentunut ruotujärjestelmä ei enää vastannut nopeasti
kasvaneen väestön tarpeita. Köyhien ja sairaiden hoito siirtyi 1860-
luvulla kunnille, mutta selvää edistystä ei tapahtunut. Ilmoitusten pe-
rusteella lainamakasiini kuului tärkeimpiin apuihin. Kunnallislautakun-
ta huutokauppasi ongelmallisia hoidokkeja alhaisimman tarjouksen
tehneille. Käytäntö osoittautui pian riittämättömäksi, minkä vuoksi Ve-
silahden kunta päätti 1887 perustaa ”waiwaistalon” eli kunnalliskodin
yrittäjätalon kohdalle siirrettyyn Kässän rakennukseen. Tilasta piti tul-
la itsensä kannattava, mutta asia ei edennyt. Vuonna 1895 keskusteltiin
jo kiivaasti tarkoitusta varten hankitun rakennuksen ja maan myymi-
sestä. Kuntakokous päätti kuitenkin vuokrata tilan kymmeneksi vuo- Myytyään Kärkölän tilansa Juho Anttila rakensi Oltavantielle seura-
deksi, minkä jälkeen vaivaistalon rakennusasia otettaisiin uudelleen kä- kuntataloa vastapäätä Ala-Kässä -nimisen suurehkon talon eläkepäivi-
sittelyyn. Muuan puhuja moitti vaivaishoitohallitusta siitä, että se oli ään varten. Vuonna 1938 kunta osti rakennuksen tulirokkoepidemian
ollut liian antelias apuaan köyhille antamaan.7 Vikansa oli myös sosi- vuoksi muutamaksi vuodeksi kulkutautisairaalaksi. Sen jälkeen raken-
aalilainsäädännössä, jonka kehittämiseen ei jäänyt aikaa venäläistämis- nus hieman laajennettuna toimi vuokra-asuntona 1980-luvun lopulle
politiikan puristuksen ja puoluekiistojen vuoksi.8 asti.
Vaivaistalon asia ei myöhemminkään edennyt kovin nopeasti, vaikka Kuntalaiset eivät olleet kuntakokouksissa vielä tasa-arvoisia, koska
kunta 10 vuotta aiemmin tekemäänsä päätökseen perustuen osti vuonna vuoden 1875 kunnallislain mukaan kuntakokousten äänestyksissä ää-
1905 Juho ja Matilda Anttilalta läntisestä naapurikylästä Kärkölästä nimäärät perustuivat varallisuuteen. Vasta 1917 hyväksyttiin uusi
Anttilan ja Kurjen tilat sekä puolet Hussun tilasta. Anttilan suuresta ja kunnallislaki, joka määräsi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Kasva-
vuoden 1900 vaiheilla rakennetusta päärakennuksesta suunniteltiin nyt van kunnan koulut, kirjasto ja köyhäinhoito vaativat yhä enemmän va-
kunnalliskotia. Tilojen hoitotoimikunnan puolesta Oskari Aronen il- roja, mistä asiasta huolehti taksoituslautakunta. Varojen ja arvopape-
moitti 1905, että tilat irtaimistoineen ja eläimineen tarjotaan kahdeksi reiden säilyttämistä varten kuntakokous päätti hankkia tulenkestävän

7 9
Tampereen Sanomat; 23.3.1891 ja 11.12.1895 ja 16.10.1898. Aamulehti 22.6.1905.
8 10
Mikkola 1987. Aamulehti 09.10.1906, 22.11.1906, 29.12.1906, 27.08.1908; Tampereen Sanomat 16.10.1898.
-5- -6-
kassakaapin jo vuonna 1898. Kunnallislautakunnan esimiehelle annet- vat muutamat talonpojat, kestikievarin pitäjät, postinkuljettajat sekä
tiin silloin valtuudet maksaa 400 markan hinta kunnan äänirahastosta. kunnan ja seurakunnan yhä lukuisammiksi tulleet virkailijat. Kylän rai-
Kassakaappi lienee edelleen kunnan hallussa.11 tilla nähtiin kävelemässä toisinaan myös ruotsin kieltä puhuvia aateli-
sia.
Vesilahden kunnanviraston saavutettavuus on vaihdellut aikakaudesta
riippuen. 70 vuotta toiminnan alusta alkaen suuri osa kirkonkylään tuli- Joissakin kunnanviraston naapureissa elämä oli melko värikästä. Viras-
joista käytti joko laivaa (Laukko, Elias Lönnrot, Alho, Sotka, Pohjois- ton itäpuolella sijaitsee rakennus, jota kyläläiset ovat nimittäneet remu-
Vesilahti jne.) tai venettä. Laivasatama oli aluksi Vesaniemen kärjessä laksi. Sen rakennutti vuosina 1916-17 Urho Leino, mutta tontin haltija
mutta myöhemmin niemen juuressa; näihin on päässyt Vesaniemen- oli Tampereella ompeluliikettä pitänyt Antton Högander, jolla oli
tietä. Veneellä tultiin Narvan ja Hinsalan alueilta myös Koivurantaan. puoti myös kirkonkylässä. Rakennusta vuokrasi 1920-luvun alkupuo-
Talvella käytettiin kuuluisia talviteitä Hinsalan, Palhon ja Anian suun- len kesinä jääkäri ja säveltäjä Sam Sihvo sekä taidemaalari Mäenpää.
nista. Hevosajoneuvojen aikakaudella kapeat, mutkaiset ja mäkiset Äänekkään juhlinnan ohessa syntyivät Sihvon laulunäytelmät Jääkärin
pikkutiet eivät suuresti kulkua haitanneet, ja tällainen on ollut myös morsian ja Hevoshuijarit. Vuonna 1927 asumuksen osti Väinö Komu.
tärkein tie keskustasta pappilan suuntaan. Autoille tie on hidas ja vaa- Remulan saunana on entinen Koulu-Kreettan eli Kreetta Kolun asun-
rallinen, mutta tien muuttaminen tuhoaisi helposti raittikylän ilmeen. to, jossa hän opetti lapsia 1800-luvun lopulla.
Jokioisten ja Rautialan suuntaan on johtanut pienehkö tie jo keskiajalla.
Kävellen tai ratsulla etelästä tulleet ovat toisinaan käyttäneet myös Remulan eteläpuolella aivan tien tuntumassa on vuonna 1890 rakennet-
Suomelasta Ämmänhaudan kautta kulkevaa polkua kohti kirkkoaidan tu Kuuselan matala asumus, jossa myös on asunut tunnettua väkeä.
itäpäätyä. Näistä mainittakoon taiteilija Koivukangas, pehtoori Kustaa Grön-
fors, Kiehelän kartanpiirtäjä Yrjö Nikolai Kyöttilä sekä säästöpankin
Kunnallisten tehtävien kasvaessa myös oma virastotalo tuli välttämät- johtaja Taavi Savolainen. Rakennuksessa on toiminut leipomo sekä
tömäksi. Sellainen rakennettiin kansakoulun länsipuolelle Kässältä os- kauppa Liskamon kaupan tulipalon jälkeen.
tetulle maalle vuonna 1909. Runkomateriaalina käytettiin mm. hieman
aiemmin ostetun Anttilan tilan riihen hirsiä. Rakennukseen tuli myös Tien toisella puolella on Kuusimäestä 1926 erotettu Tiensivu, jonka
12,5 x 7,2 metrinen kokoussali sekä toimistotiloja. Myöhemmin salista omisti alun perin kauppias ja pelimanni Vihtori Lindgren (myöh. Lis-
on erotettu kaksi huonetta ja ullakolle tehty huonetila sosiaalisihteeril- kamo). Kauppa jouduttiin rakentamaan 1934 uudelleen tulipalon vuok-
le. Tämä rakennus toimi vähäisin muutoksin kunnan keskusvirastona n. si. Vuodesta 1948 lähtien kauppaa ja pientä ravintolaa piti osuusliike
70 vuotta ja se on yhä kunnan toimistojen käytössä. Vähäisempiä laa- Voima. 1970-luvulta alkaen tiloissa on toiminut baari, kukkakauppa ja
jennuksia ja korjauksia rakennukseen tehtiin 1970-luvulla ja uusi suu- hautaustoimisto. Juuri Tiensivu ja Kuusela ovat perinteisesti parhaiten
rehko lisäsiipi rakennettiin vuonna 1990. ilmentäneet koko raittia ja olleet sen valokuvatuimpia kohteita.

Palstoitustoiminnan seuraukset alkoivat näkyä pian myös kirkonkylän Mielenkiintoisen yhtymäkohdan kunnanhallintoon tarjoaa Vesilahden
yleisessä kyläkuvassa. Nykyisen kunnanviraston ympäristöön ilmaan- säästöpankin historia. Kunnat toimivat yleisesti 1800-luvun lopulla
tui kauppiaita, leipureita, suutareita, räätäleitä, ompelijoita, täkkien tik- säästöpankkien perustajina. Vesilahden kunta päätti pankin perustami-
kaajia, asioitsijoita, seppiä, kivimiehiä, nahkureita, puuseppiä, hierojia, sesta jo 1886, mutta rahalaitos sai virallisen vahvistuksen ja isännistön
silittäjiä, välskäreitä, laivureita jne. Näiden lisäksi kyläkuvaan kuului- vasta vuonna 1897 ja toiminta alkoi seuraavana vuonna. Koska au-
kioloaika oli vain tunnin verran kuukaudessa, toimitiloja alkuun tuskin
11
Aamulehti 12.11.1898 tarvittiin. Vasta vuoden 1909 kunnantalosta pankki sai hetkeksi huo-
-7- -8-
neen. Pankin kamreerina aloitti 1900-luvun alkuvuosina Karl Lind- ko -nimiselle vanhusten rivitalolle. Samalla koulun tontti muuttui ni-
holm, joka hankki pankin tiloiksi vuonna 1912 kunnanvirastoa vasta- meltään Koivurannaksi. Kun kirjasto sai vuonna 1980 toimitilakseen
päätä sijaitsevan koristeellisen rakennuksen. Myös Oskari Leiponen Tapolan alueelta entisen eläinlääkärintalon, koulurakennus jäi moni-
kuului pankin henkilökuntaan. Vuonna 1935 säästöpankki sai uuden käyttöiseksi nuorisotilaksi. Rakennusmestari Erkki Salosen mukaan
tilan kellotapulin vierestä.12 koulu hyvästä kunnostaan huolimatta oli ajoittain jopa purku-uhan
alainen, mutta Vesilahden ensimmäisenä kansakouluna siitä tuli 1980-
luvulla suojelukohde. Terveystalo jouduttiin tulipalon vuoksi rakenta-
maan kahdesti; 1947 ja 1949.

Vesilahden väkiluku oli vielä 1960-luvun vaihteessa n. 5000 asukasta,

mutta sen jälkeen alkoi nopea lasku. Maaseudulla työpaikat vähenivät
samalla kuin liikekeskuksissa oli työvoimapulaa. Vesilahden kunnan-
hallitus päätti vuonna 1967 esittää liittymistä Lempäälään, mutta val-
tuusto ei ehdotusta hyväksynyt. Kunnanhallituksen puheenjohtaja
Veikko Viikarin esittämät perusteet kuntaliitokselle olivat silloin hy-
vin samanlaiset kuin 2000-luvulla esitetyt; pienenevä kunta ei selviä
kasvaneista lakisääteisistä velvoitteistaan enää yksin. Toisaalta hänen
esittämänsä uhkakuvatkin olivat samoja kuin 2000-luvulla; liitos vah-
vistaisi ja hyödyttäisi vain jo ennestään voimakasta.13

Kuntaliitos tuli uudelleen ajankohtaiseksi 1970-luvulla, mutta silloin

sen esti poliittinen laskelmointi Lempäälässä. Vesilahdessa väkiluku
Karl Lindholm kotinsa rappusilla 1900-luvun alussa. Tässä nykyistä kunnanvirastoa vasta- jatkoi laskuaan koko 1970-luvun ja oli alimmillaan vuonna 1985, jol-
päätä sijaitsevassa rakennuksessa Lindholm toimi Vesilahden kunnallisen säästöpankin kam-
reerina. Nykyään rakennus kuuluu Sundvalleille.
loin asukkaita oli enää 3007. Väestön keski-ikä oli kaiken lisäksi kor-
kea. Tilastokeskus oli arvioinut vuonna 1975, että Vesilahden väkiluku
Karl Lindholm harrasti lisäksi mehiläisten hoitoa naapurinsa Kustaa olisi vuonna 2000 n. 2000 henkilöä. Kunta itse arvio vuonna 1978
Alfvingin kanssa. Alfving taas toimi Kuusimäki -nimisellä palstatilal- vuoden 1990 väkiluvuksi 3100 henkilöä, mikä toteutui muutaman hen-
laan pääasiassa leipurina. Lindholmin pitkäaikaisena taloudenhoitajana kilön tarkkuudella. Raju rakennemuutos ei sentään koitunut kunnan
toimi nahkuri Vihtori Sundvallin vaimo Hilma, joka sai Lindholmin kohtaloksi.14
rakennuksen testamentin kautta vuonna 1934. Sundvallit jatkoivat me-
hiläisten hoitoa seuraavissakin polvissa aina 1900-luvun lopulle asti. Kuntaliitosta ei 1980-luvulla enää edes harkittu kahdestakaan syystä;
kunnanhallituksen puheenjohtajan Heikki Erosen toimesta käynnistet-
Kun kirkonkylän kansakoulu Kalle Päätalon urakoimana valmistui ty uudisasutus oli alkanut hidastaa väkiluvun laskua jo 1970-luvun lo-
vuonna 1953, vanha kansakoulurakennus vuodelta 1877 jäi vapaaksi. pulla, ja Vesilahden ensimmäiseksi kunnanjohtajaksi oli valittu vuo-
Kunta sijoitti seuraavien vuosien aikana rakennukseen kirjaston ja ra- desta 1980 lähtien Jukka Alkio. Nämä seikat sekä kunnan lakisääteis-
kennustoimiston. Koulun tontista lohkottiin vuonna 1974 tontti Iltarus-
13
Keskisuomalainen 24.11.1967.
12 14
Lempäälän-Vesilahden-Tottijärven sanomat 8.9.1961. Lempäälän-Vesilahden-Tottijärven sanomat 13.3.1975. Kunnalliskertomukset eri vuosilta.
-9- - 10 -
ten tehtävien nopea lisääntyminen sekä näiden seurauksena henkilö-
kunnan kasvu tekivät toimitilat jälleen ahtaiksi. Lautakuntia ja toimi-
kuntia oli kaikkiaan kymmeniä. Uuteen virastotaloon vähäväkiseksi
käyneessä kunnassa ei voinut olla varaa, minkä vuoksi oli tyydyttävä
vanhaan.

Vuonna 1985 Vesilahden kunta päätti kunnostaa kunnanviraston vie-

ressä lähes tyhjilleen jääneen yli 100-vuotiaan kansakoulurakennuksen
keskusvirastokseen. Nopeasti suoritettua uudistustyötä luonnehdittiin
erinomaiseksi, ja kunta sai alueen vanhaan kulttuuriperinteeseen hyvin
sopivan virastotalon. Kustannuksetkin olivat vain kuudesosa siitä, mitä
uuden rakentamiseen olisi kulunut. Kahden rakennuksen virastokoko-
naisuus on toiminut hyvin jo yli 20 vuotta. Ainakaan julkisesti ei ole
vielä esiintynyt vaatimuksia uudesta virastorakennuksesta - siitäkään
huolimatta, että kunnan väkiluku on tänä aikana kasvanut 1300 asuk-
kaalla.15
Edustajavaalitilaisuus Vesilahden kirkonkylän kansakoululla eli nykyisessä kunnanvirastossa
Lähiympäristön muu kunnallinen rakentaminen on väestönlisäyksen 1900-luvun alkupuolella. Pöydän ympärillä: lipunantaja Lauri Suominen, seuraavaksi Oskari
vuoksi ollut pakko suunnata kunnan varsinaisiin palvelutehtäviin. Suu- Kiehelä, Vihtori Toikka, opettaja K.E. Toivonen, pj. Emil Hovi (kirjuri), Konsta Kokkola ja
järjestysmiehenä Emil Karlquist.
ria hankkeita ovat olleet yläaste, ala-asteen laajennus, terveyskeskus,
yläasteen laajennus, laajat kunnallistekniset työt sekä tätä kirjoitettaes- Lähteitä:
sa vielä aloitusvaiheessa oleva kirkonkylän 84-paikkainen päiväkoti.
Myös muualla kunnassa on ollut suuria kunnallisia investointeja. Uu- Aaltio E.A.: Lempäälän kunnallishistoria 1866-1966. Lempäälän kunnanhallitus,
1968.
disrakentamisesta johtuen kirkonkylän raittikylän ulkopuolinen ilme on
Arajärvi Kirsti: Vesilahden historia. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1985.
muuttunut vähintään yhtä paljon kuin raittikylä Kässän maiden palstoi-
Heiskanen Jari: Narvan ja Kirkonkylän kylien ja ympäristöjen rakennusinventointi ja
tuksessa 100 vuotta aiemmin. Raittikylän osuudella alkuperäinen leima maisemahistoriallinen selvitys. Vesilahden kunta, 2004.
on pystytty säilyttämään hämmästyttävän hyvin siitäkin huolimatta, et- Honka-Hallila Helena (toim.): Vesilahti 1346-1996. Jyväskylä: Vesilahden kunta ja
tä sen varteen on tullut uusia rakennuksia ja vanhoja on muuteltu. Vesilahden seurakunta, 1996.
Kylliäinen Mikko (toim.): Kirkonvartijan päiväkirja 1846-1897. Adam Ivendorff.
SKS, 2006.
Littow Paavo: Kaavoitus ennen maankäyttö- ja rakennuslakia. Maankäyttö 4/2006.
Mikkola Matti: Sosiaalilainsäädännön kehitys Suomessa. Sosiaalinen aikakauskirja
81, nro 5-6 / 1987.
Nopola Akseli: Muistelmia Vesilahden kouluoloista. Teoksessa: Vesilahti 1346-1946.
Vesilahden seurakunta, 1946.
Vesilahden kunta: Kunnalliskertomuksia eri vuosilta
Haastatteluja:
15
Lempäälän-Vesilahden sanomat 10.1.1085, 17.5.1990 Urho Hakuni 5.1.1980, Erkki Liukko 6.5.1985

- 11 - - 12 -