Suomalaisen

KirMlisuMn Seuruu
Toimituksia.

24 Osa.

Helsingissä,
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,
18U0.
 FLORA FENNICA.

SUOMEN KASVISTO.
«X.oeltuct..

Il!^8IU«I88X,
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1866.
luiprimatur: /., l/ei,»l/ä,z«e,.
 Alkulause.
Tarpeellisinlen ja /li/ö^iil^l-lz/e» koulu-oppien sekaan
on epäilemättä kasvioppi i«ett<ll»«. Se -fm^'»n« «ama^tl
sielun, kun ruumiin/ti voimille /11/l>l'/l sopivaa ja o/llttl,f/tl
harjoitusta, ei^« kun -ma^t muu «^--»«-««'»e yksipuolisesti ai-
noastaan e«/etV«ltVe. En tiedä, »l«^-« paremmin kun /-«,«i>«-
-»Ml totuttaisi harjoittajaansa Dma-aa^atHee/i t?«l/l'»w«« ja
ulkonaisten erinäisy i«?>^«ia/« havaintoon, e«^« -m«/«7.f,
mikä oppilaitolle ,v«tltttl«,->t paremman »lie«'«/t?/l»t'/'l/^i'e», kun
«e, että äsken -tli»ie«n<ltt««?««'i«! kukista s«i tultavia itselleen,
i«tt<lllt'«, jolka jälkeenpäin/fin «j-em näkee ja joiden seurassa
voipi monta -l/al^il? /ie^e« l<lett««, imo«e//ll suloisella muis-
/oi/« m-l<H««z-« ill/lckttei/tl, ettet Hl/il^e^il /i-«^»aa^/ca«t« »»«l/a
joutavia, usein i««'meie->»l?l^«'el/cl seuroja. Kasvien t«i^«'«ic» /<l
niistä omalla työllään selvän saarninen ioi?//ta« hänen vä-
Hlie/ie» muistakin e»»e» tuntemattomista kohdista He/t>«« pyy-
<ä»l««», e«^« He<tt' e^«lV7/^H«'l'« hcittäymään, kun /oitll/l «ei-
laista elee» sattuu.
0«ti»l» uusien /ill^llle/t ei^l/liu-?»<liliat <l/toi//<2, nurmilla,
kedoilla, taksoissa, mäillä, 111/o^-IV/ll ja tuntureilla, soissa,
rämeissä ja /-o^i/ul^ll saattaa m?/öH »'«««/«l-liie kyllä ie?'-
l,eoii«',M liikuntoa, e/tel u/e/-/taa» suuria vaaraa ja pelkoa
kirjan ääressä koukkuun /t«Ll»«»l«>e,«i<l. Eikä se aika, m«M
zem«na«,,«'«'-«l matkustuksiin kuluu, tt/ie juuri mihinkään lukuun,
sillä l^i««l l/i/nlÄen ei muutenkaan aina /aH,««, jonka i«/l«/en
moni /«alemma--? puutteessa ei^u l!«il'at^al«k/a i«'l/t«t»i»tl iltT'-
/il^li, usein vahingollisissaki huvituksissa.
Kasviopin «a«oi«tl?l myös l»«l'^-«ti<7.!l«a-«i «llleä»lisiiHl/i/tt«,
tyyneyttä ja i«,i^,e!//i« harjoittajissansa, joka kyllä onkin
 VI

uskottava «««'tl, «M //««»oi »lltuM/l tl/^c>»<ll>ei /10/ltilli, joi-

<ie» lllMeetVa ill/ei kauvemmin elämään, llHem ielwlliilweli
»lleie/l mukaansa.
Erisanoista, joita kasviopissa, /l«l« muissakin li«e/lell-
sissä iloio/ielll^ol^tl ieltlllielel---?, ei ill-^llliis kenenkään /<«<««-
-iz/«, jotta »l/e/en t«/«e/e» Hel'iiel«'«l koko kasviopin «l'^,vee«,
-9» han me^lz/lle/ll'/^^/ paljo omia sanoja, /»«titt ei /t«e/'tl«»
me»'l>/lle^e/i«l /'«</>elll«el niitä pelänne. Kasviopin e^l^elnlli
suomenkielessä e«'l«tli paljon eroakkaan iell«a//«l>ili «el/lul',f/el,
ja ie»l'«e^see» voipi jo t«ä/le»lmä//ä^l niiden i«?lie?/ll'«e/ill »>«-

oeiel e?'l't«/«>tll /it«l»e/el i«i/sl'»ltlel?l, jonka alla e«'«eltlllt l/telä/,

kuin lV«e.ft<l«» pian «e/l«ltll»«i ymmärrettäväksi.
Me/^el» tähän iel^elel» koin /o /I «i/euiitl «liie kansan
opetuksesta kirjoitlaissani kasvioppia M»/l<«ie//<l *), eikä
<»ie H'«/«/i« nytkään iolH'l» «llill el/elle//el^«e»l. Fn^«>/llltV<it/«ellil
kyllä i«/t«-ll <l«il mel'//» el ole e>//«t suomalaista ltel^l»/»»^/»,
/ll juuri «lite /iulliu«itl olenki iä//ll ie^o^e//»»/ pyytänyt pois-
itlll. Tunsin kyllä jo it/il/lö/l ruvetessani «mel» kehnouteni
siihen, kun e» koskaan o/e^el<l« llel^l/ltllne-ll /r«.fl»li«i/t«/<l
o/ilii, ja Hlliel «tiie li^e i«/u/«' «e/el 7/10/lel^il uudelleen »<««,«-

-illiil minua, vaikka en H-u/ie/l/iaeln /le/l«««-»ll<i He/iltlä t//»/-

-il/«tä»l, kun iieit7«/leei«>liZ oli, <ll°iell'«l«to /o^« i«l?«e« sitä pit-
kään aikaan i«l'»lliteltl^ee/l«ei. Nyi l»el//ill/«vill-«lee?lll olkoonpa
itlmel kasvioppi »ll'//el<ne» hyvänsä, se tl»il'o on «l/iee kui-
te-n^i, eii« on ile« 7>elll!<lel/<l/l<l vastaisille paremmille.
/^el/Veelel»» ja el/t»«»lell«e»el apunani o/e» käyttänyt «e/e-
-raavia:

1. Herbarium Mnsei Fennici af >V. Nylander oc!> 'lli, 8«

Ilin. Ilolsinzk. 1859.
2. Handbok i Skandinaviens Flora af C. Hariman. 8loo!l
holm 1858.
3. Svensk Flora «1 S. Liljeblad. Upsal. 1816.
4. svensk Botanik 1802—1843.

'.) l-i. Litteraturblad s. 111/111, ,llel//«l<ll/erl. llllelllMl, .fi/,1, «<>. Ix.

 VII

Ensimäistä olen «ell/'<l»»?li /s«l«»/ie« järcstäviisessä /ll

/-el«l>el»l«-^eli/l'/c<ll» osottamisessa. Kun «il'»el ei Hlliie»Haa»
nimi/elä muita paikkoja, kun mistä »ii/el on museon ko-
/oltH«ee» saatu, niin moni kasvi kyllä H«l««/etel laajemmaltaki
Suomessa, H«/« mi»/,el «el//«eli o«»t«e/i«et l>iiiiel<ll»<li.
H'/, ie» /rel««/ie» suku- /el /el/i«e/ii«/«, H»/c/ti«»el-el/<l» /el
/-««l-i-tl/el» määräys, /««l/i» tavallisuus iel/ei /iel/>fi»<li«ll?l« on
n:o Z.-» mukaan *). M<?liel.»«elt F«l»/»e» Hel«l>it niissä ««/e-
-iei««el välisiä «ile/eei» ez-uelfell ruotsalaisista vertaisistansa,
jota eroamista /c?/i/e»/li harvoin o» määrätä illie/eiill.
Kasvien ja /i-el«l»l'o«ell» iel«^ell»l>»tl iel/ti muu hyöty /el
käytäntö o» e»i,»»liie» n:o 3.» ja 4:n /«//tee», Tässä so-
pinee muistuttaa, ill-l/eie» /eeelliiettoimei» o/ee>el» juurissa ainoas-
ielel» ltel^/tell» He«»el«//el iel^i myöhään syksyllä Hooii»»», kuori-
aineissa e»»e» /e^e/e» puhkeamista, varsissa /el lelidissä vähä
e»»e» /t«^liii/ni«iel, kukissa /<l kukkapäissä /tl»»'/ /ill^/riml^en
<l/lt««el, marjoissa /el siemenissä f<l/»li«tll»ei»el, /tl että »e
olieli silloin poutasäällä /l»»ii<tl»eli /<l «l/ie l>el/'/a//tli/<l««el, ei
«<l«l>ll»//ele«/ee««el, kuivattavat.
i.el/l«eili«/«ie» Hartman'i«/« «ll»»le»iel?»i«e««el o» Nurmi-
/llffe» pitäjän /toll/?l«»e«i<lt'l Malakias Xostiander mi»lltl pal-
/o» auttanut. Fel»l-«»el/H<l«l«l'e»/il /<l/i«e/ii«//l«ei o/weli /o Hl>-
/olieiillnel l>el/l»lli, »tltiiei /c«» Hn/el »ii«iel o/i«i useampaa
arkkia suuremmaksi H<l«l«el»»i /el harvat »iiill Hl/i/e«/ii« oli-
«lflii kysyä iel«n»eei, »ii» päätin »e /-a/c«»<lll» pois /eliilltl.
Luultavasti on e»«l-tl/H<ll>l'//e jo H»///i/t«i »iieie» «llHll«e/ii«/H-
-sestä i//«l»ll»««.
H«o»l<l//li«i« »i/»il« muutamilla H<l«l>ei//el o/i /«'«'«/««'Hi,
i»i«i//el ei ainoatakaan, «il>el» kuin sanotaanki, hyvällä »/e-
-van montaki nimeä, pahalla katoavan ainoan/ei. /Vii//o»Hi
Hel«e>ei//e, joilla e//»e«i«il» ei ollut nimeä, »/e» parhaan illi-
i»»i mukaan H»He»«i ««»/»«/«/«e» nimen «elele/el, joka i«/» ei
/li?l?'i »i/11/Helet» huokeinla, H»«Hei «ii»« //iti lukuun oiieiel
Jonka rinnalln /««.««««««n e«l pilletiz/ Wahlenbergin klora Sue-
'^
cica. Hartman'«««a: löytymättömät suvut /a lajit ««»ai «e/itell/t muiden
kirjain (rrioB'm, Ledebourtw, rr, Nylander'/») j. n, e, le/cemelltl) avulla.
 VIII

milloin Hll«l»ie» 11/Ho»l?l»/o, milloin sukulaisuus i«i«ie?i Hel«

vien H««««tl, mi//oi» niiden /eeel'Hel»ai»lel ia/ei muu hyöty ja
H«i/i<<»/», l»i//»i» Hel«l»el»io-/«eliHHel /ei «e»Hi «eii«e??l<l» m«llia
«eiHHeltl.
Toisinto-nimiä e» ielH/on-ui pois jättää, vaikka H«/^
ovatkin «eHllliiel /ll e/»lll«elH<li«iel. IVle/e//<l »e»le//el välistä
o«oieia«» 7»o»iel e/»/ Hll«l»i<l /el ioi«e» Hel^el» o» yhdellä
H<l«l«i//li mo»itl e?>i »i/»e«. Kaikessa e//tlt>el/c<li«lll<t/e««tlll»
«e/»,««i«ei »i/»ei H«<i/e»Hi antavat jotain johtoa F«l«l»et/el««ie»
»lie/l<l/ee«iel kasveja suhteen H-«i» mo»e«iel muusta/ei lähclli-
«e«ill «eiH<i«ill. Ne ottlli e»il»/»tlH«i o«<lH«i io/eio^i H. A.
Reinholman HoHoel-miei /tl 1850-vuotisessa Suomi-nimisessä
<liH<lH-t>/tl««ei /u/H<li«e»litl.
Hll» joku vanha /elli»eli»e» Hel«lli»i«ni o» lajinimeksi
/nllllioiill, o» »lo»e//tl iel//tl»« Hi//oi/ielel «e i«o//ll 11/H?t//lel<«-
-iel«/i//<l, e«i//le/'/r. Natricaria Chamomilla, .lVcbillea Millefolium,
Artemisia Absinthium. Fiiee iel//tlel e» o/e huolinut »»«e/eli-
ielll, /c«» oi /ie»eHHll«» muuta H?<» i»/'/tll»ltli«/el o////i«»^iei/«,
ei/s« «iiel u/e seurattu e</e//« »llli»iilt««ll Herbarium Musei
Fennic! lii-^/'<l««llHllel».
Hel«l»io//l//i«/e» e^iztWeli» «e/ii?/« on lyhennelty «iiiii vä-
hän i<l«/eiei/i«e»l»l««i<l, joka tavataan 18S8-vuotisessa Suomi-
/tt>/ee««tl. Johtosanat päätteillä -liko, -htava, -kas, -ke, -kkei-
-Ben, -Uinen, -mainen, -ton, -ukka, -va /. n. e. /oiHel e»i«?l-
-miie» «l«eli pois jätetyt, H«///el /ie»el»eet jo «««/»«/««»«»«tl «e-
-iii«/H«e«iel ymmärrettävät. Mi» iel,H«i//tlel esimerk. vaaleahko.
valcan puoleista, hertahtava, -fee/li» /ee/ia» m?<oi«i«ill, varre-
kas, eiiel /«//eli» on l»ti?«i, korvake, /ole»Hi /co/liel» t<l//eli«itl
o«tle«, korvakkeinen, H«/l«llHHee//el varustettua, kannallinen,
Htl»»el//ei olevaa, kaivomainen, kalvon tapaista t«Hi »l-uo-
ioivitl, vartaloton, i//»el» ftl^ill/viitl olevaa, lehdykkä, //ie-
noista ie/lie<i, varteva, llelHllelllll^iiFiel.

l«e/Hei«iee o«o/ieltl
Fel»el/«/He»»z/H«i«iet /<l
A. —

Ahvenanmaalla (Olannissa). E. L —

ctolästä
—

Lappiin asti
ait. —

aitovierillä. ja Lapissaki.
 IX

li. I*.
—
etelästä Pohjanmaalle
—
mets. —
metsissä,

asli ja Pohjanniaallaki. mäk, —

mäkimaissa,
od. kuin edellinen, katso odol-
—
niit. niitnilla.
—

listä. P. Pohjanmaan pohjoispuolella

—

erinom, erinomattain.
—
Pe. Pohjanmaan eteläpuolella,
—

H. —

Ilämeossä Heimo, Hyöty, paik. paikoissa, paikoilla.

—

h., harv. harvoin; harvinainen. pelt.

—
peltomaissa,
—

ist. —
istutus; istutettava. pieni. pientareilla,
—

j. m. —ja muualla. pih, pihoilla.

—

j. n, e, —ja niin odospäin. pit. pituinen,

—

jok. —

Jokiloissa. pun. punainen.

—

jokivars. —jokivarsilla. päiv. päivänpaisteessa,

—

järv. —
järvivesissä. rant. rantasilla, rannoilla
—

li. —
Karjalassa Laatukan ranta- riut, mäki-, ahorinteillä.
—

mailla. liukka, kukat. Kasvin- rusk. ruskea. —

paikka. ryytiin. ryytimaissa,

—

k. ed. kuin edellinen, katso räin. — rainoissa.

—

edellistä. 8. Savossa.
—

kasv. —

kasvatettava! kasvatetaan. sant. sautaisessa maassa,

—

Ke. —

Karjalan eteläpuolella. saviper. —

savipcräisessä maassa,
lip. —

Karjalan pohjoispuolella. sein, —

seinävierillä, seinuksilla,
Kv. —

Karjalassa Wcnäjän puo- seur,— seuraava! kuin seuraava,

lella. sieni, —
siemenet.
kauk, —
kankailla. stn, —
sininen.

kelt. —

keltainen. St. —

Satakunnassa.
kost. —

kosteilla paikoilla. 'I', Turun puolella.

—

kyl, —

kyliilicnoilla. t. tahi, taikka.

—

kylv. —

kylvetään ; kylvettävä. tav. tavallisesti, tavallinen,

—

käyt. —
käytetään. tien, tienoilla.
—

1, —

oli! tahi. tiovars, —

lievarsilla.
L, —

Lapissa (Suonien puolella). tois. —

toisinlolnji.
Luokka. tunt. —

tunturi; tuntureilla,
Lv. Lapissa Wenäjän puolella.
—

tuum. —

iuuma! tuuman.
lait. laitumilla.
•—

töyr. töyräillä.
—

laks. — laksoissa. il. Uudella maalla,

—-

leht. —
lehtomaissa. us. usein.
—

linj. —

linja! linjan '), vaaks. vaaksa; vaaksan.

—

lop, —

lopulla, lopullisesti, valk. valkea, valkoiuon.

—

läht. —

lähteitten ympiirillii. valm. valmistuneena,

—

m., melk. melkein. —

varj. varjopaikoissa,
—

mor. merirannoilla.
—

vehr. vehreä, viherjä.

—

*) s>„ osa tuumaa.

ves. —
vesipaikoissa. H2J. ruohontapainen ponsas.
—

vosipor, —
vesiperäisillä paikoilla, </ —

hodokukka ! hodokasvi.
vet. —

vetisillä paikoilla. 5 emikukka! emikasvi.

—

viij. —

viljöksillä, viljelömailla. ( —) vaihteleva edellisen ja seu-

—

vuor, —

vuoriseuduilla. raavan tunnussanan välillä, esi-

väl. —
välisti. merk. I—3 s. o. 1, 2, 3, 4
y. k. yksi kun, sama kuu,
— tahi 8.
yi, —ylolnon; yleisesti. Q, I, 2|.-nicrkkiä seuraava nu-
<2 —

vuosinaisella 1 mero osoltaa kuukautta, jona

j) —

kaksivuotisella >juurclla. kasvi kukkii, osimerk. 3 touko-

2j. —

monivuotisella > kuuta, <> kesäkuuta j. n. 0.

h —

pensas- tahi puukasvi.

H««l>ie» latinoista suku- ja /el/i»i«»e<l «etl/>el<ll»ai l»iiiiel-
puustavit, jonkalaisia «l»a/ Ay. All. öl7. />. Hn. Lam.
Led. M//. Reich. Fev/. F««. Trin. Wg, Willd. j. n. e., «l»eli
»iieio» kasvitutkijain »i»li/«/He»»i/H«iil, /oi/ia «el/»<l kasvi o»
«e» »i/»e»«<l «aa»lli. Edistyneille kasvitutkijoillen i/»lel»^i
i«ii»/« «vai »e mllie/e» »ii« illi/ti iel/^eeiiot/leli iieieeä, eii«
niie/e» «e/iil//>«ei/ee e» ia/lio»«i iäiel el/^?</tll<«eii<l pidentää.
/-^eli/c^l »e /elii/leli«ei kasvinimet, joita mitään «et»/»oi«t<l ei
seuraa, ovat i^i//«eli»io» Linnein <l»iel»lia ia/li /'ell/iiämiee.
Helsingistä lokakuussa IS6O.

L. L.
 XI

Linnein Kasviluokat.

i
llleteitäl \. Yksiheteisiä
(monandria)
„
2 2, Kaksiheteisiä
(diandria).
-'
~ 3, Kolmiheteisiä
(triandria).
4 /,.
Neliheteisiä

1.
a-
*
°

«
°.
(tetrandria).
Viisiheteisiä
(pentandria).
-. (>.
Kausiheteisiä
d .ra
(hexandria).
«i Z M \ "
7 7. Seitsenheteisiä
---

-
, Z 's| (hoptandria).
-oi --
-°° -2 -^ ! I > » 8. ..
• 8- Kahdeksaheteisiä
«
5^ «

o
-
) 2 J (octandria).
■"
rI i 9
'' <1 Yhdeksäheteisiä
3 .3-/22
►^
>
__.

-
" "-

-03 '"fe I B (cnncandria).

--

fll _
= «J
"1-
"j HZ i 2z
«

! "
...
'" 10,
~.
Kymmenheteisiä
(doeandria).
°°

"l S K
1
.. 12—19 11. Kaksitoistaheteisiä
>^£
*--
1 (dodccandria).
< -^ l ! kiinni ver- 12, Parikymmenheteisiä
cs <-
T! l !
liossa (icosandiia).
„
«
a ! ', muntas, ,

•■
>«
l ! kiinni emi- 13, Moniheteisiä
Os f f pohjassa
(polyandria).
q * .4, joista 2 pidcm- 14. Kaksivaltiaita
Iletoot piiii suitlynamia).
.^,
lcripitkii, 1 <!, joista 4 pidcm- 13, Ueliva.ltia.ita,
.«} 1
i
l P™
1 Idien
(tetrailynamia)
kimppuun 16. Yksikuntaisia
02 >

(monadclphia).
! ''f'."' ,
Yhdistyneet »
2d.cn „ 17. Kaksikuntaisia
I --^ monoon
(diadelpliia).
18, Monikuntaisia
„

(polyadelphia).
>!ponnet yhteen kasvcttuncet ....
19, Vhä^>---!kulcKa,i«ia,
(syngencsia).
(j:loleet(l,2,(>)jae.mi yhteen kasvcttuncet 20, Emiheteisiä.
(gynandria).
, . Hotlu- ja emikukat samassa kasvissa 21. Yksikotisia
"
'.__
(mon(Bcia).
«'? < „ „ „
ori kasveissa ~ . 22. Kaksikotisia
- Z
o.
(dicccia).
a
__

>*
jju^<^^..
ja emikukkia ynnä täysiueu- 23. Sekasopnisia
voisten kanssa. (polygamia).
Siitcosal epäselviä 2-t. Salasiittiöitä
(cryptogamia).
 XII

Edellisestä osotuksesta löydetään siis luokka, mihin kukin kasvi

Kuuluu, ja sikäli tavataan.
1, Kasvit itllllm selvittä silteositta 24 luokassa.
11. Ne joiden tcn«/c/n kukat ovat 2-ncuvoisia I—2o
Idiä hotoollä joko 1 tahi 20
2-lla „
„
2 tahi 20
3:11a „
3
4:llä „
joko ......
4 tahi 14
8:llä „ „
....
8, 16 tahi 19
6:11a „ „
...
6, 18, 17 tahi 20
7dlä , 7
Bdla „
joko 8 tahi 17
9:llä „
9
10:11a „ joko
....
10. IN tahi 17
12— 19:llä „ . .. 11
20— 1000:11a joko . . .12, 13, 16 tahi 18
HI. Beki> 2- että 1-ncuvoisilla kukilla .... 23
IV. Ainoastaan 1-neuvoisilla „ joko 21 tahi 22 „

Heteitä lukiessa on muistettava, että niiden ponnet siittämisen

perästä pian varisevat ja ainoastansa palhot tavallisesti jäävät jälille.
Muutamissa kasveissa hedetten luku on epävakainen. Niin esimerk.
on trientalis-cUa, usein vaan ti hedettä, ehkä tavallisesti 7, jonka
tähden se onki seitsenheteisiin asetettu. Toisissa harvoissa Kasvi-
suvuissa hedetten luku vaihtclehtii joko saman varren eri kukissa
taikka saman suvun eri lajeissa. Ne semmoiset luetaan siihen luok-
kaan, mihin suurimman hedelukunsa mukaan Kuuluvat, Niin esi-
merk, tavataan monotropa:a päällimmäisessä kukassa 10 hedettä,
muissa ei Kun 8, Se luetaan siis kymmenheteisiin. Polygonum-suyun
eri lajit vaihtelevat Stllä, Lilla ja 8:11a heteellä, ja luetaan kahdeksa-
heteuiin.
Ne sulkiaisilla (—) erotetut, jota kuta luokkaa, lahkoa tahi
lahkojakoa seuraavat kasvisuvut tahi lajit juuri ovat semmoisia epä-
vakaisia. Nimeä seuraavat numerot osottavat, mihin ne oikeastaan
kuuluvat. Niin esimerk, tavataan 2:sen luokan kakscmisten perässä
(Anthoxanthum 3, 2), joka merkitsee, että se Kasvi tavataan 3imau-
non luokan kaksemisissä, jos sillä joskus ei olisikkaan Kun ainoas-
tansa 2 hedettä.
Heteet välistä ovat niin kehän peitteessä, ettei niitä ollenkaan
näy ilman kehän halkaisematta. Yhdyskukkaisissa (19 luokka) ns
li pontta ovat yhdistyneet emin ympäri niin, että nävttävät kun vh-
<leltä. Kaikki semmoiset kasvit ovat kuitenki luokkansa ja luonnol-
lisen heimonsa (synanlherece t. compositw) vuoksi helposti tunnetta-
vat siitä, että niillä tavallisesti on paljo pieniä Kukkia vhdellä pvö-
 XIII

reällä pohjalla, niinkuin esimcrk. voikukalla, ohdakkeella, Itissunltnpä-

liillä, päivänltultalla j. n, e. l),-c/««'l/l!U,'-l>eiinossa (20 luokka) on hede
yhdistynyt emin kanssa niin kutsutuksi «l«tlllt«</°:«</«i 1:11a, harvoin
2:11a, 2-lokeroisolla ponnella päässään.
Lahkot itsekussaki luokassa ovat sen osotuksen mukaan, kit
niistä paikallansa 011 saatava:
> Yksemisiä (monogynia),
! Kaksemisiä (digynia).
Kolmemisiä (trigynia).
Neliemisiä (tetragynia).
Viisemisiä (pcntagynia).
I— <3 luokassa. \ Kuusemisiä (hcxagynia).
Seitsenemisiä (hcptagynia).
Kakdeksaemisiä (octagynia).
f Yhäsksäsiuisiä (enneagynia).
i Kymmenemisiä (dccagynia).
Moniemisiä (polygynia).
,j , , . 1 Paljassiemenisiä (gyrnnospermia).
| Kotasiemenisiä (angiospermia).
18 luokassa. I-i^koisia (silieulosto),
I.itukkaisia (siliquosai).
Viisiketeisiä (jientandria).
Kuuaiheteisiä (hexandria),
16—18 luokassa. Kahdeksaheteiaia (octandria).
Kysnmenketeisiä (dccandria).
Moniketeisiä (iiofyandria).
19 luokassa ) Yksisopuisia (monoclinia).
! Epäsopuisia (polyelinia),
20 luokassa, yksi-, Kaksiketeisiä.
¥ksi H<milletei^.
21 luokassa.
"

Ykdyskukkaisia (syugencsia).
Yksi Noniketeisiä,
22 luokassa.
"

Yksikuntaisia (monadelphia)

23 luokassa. Ylisikotisia (monneia).

Kaksikotisia (diiecia).
Sanikkaisia (liliccs).
(miisoi).
24 luokassa. Lamuialia v '

Leviä (algtc).
Sieniä (lungi).
Lahkot usein jakauvat kahteen tahi useampaan eri jakoon, mer-
kilyt f, ff, fff j. n. 0., ja välistä vielä nämät jaotki pienempiin
tahdeilla *, '", j. n. c. merkittyihin osiin. Kun siltc jota kuta
***

kasvia lutkittaissa sen hölöistä ja niiden luvusta lähi laadusta on

 XIV

loltu tietämään, millin luokkaan so kuulun, katsotaan son emistä,

hedelmästä ja muista tunnusmerkeistä, mihin lahkoon, jakoon ja
l>«««« se sopii, sikäli kun niiden osotukset kussaki luokassa joh
dattavat. Isounuslasilla hedelmän laadun usein saattaa jo ennen
hedelmiin 'valmisttunistaki nähdä, 'loisinaan so kuitenkin on niah-
dotonta, ja silloin täytyy kasvin muista tunnusmerkeistä sen tar-
kemmiii vaarin ottaa, taikka, missä ne oi anna tarpeeksi selkoa,
odottaa kunnes hodolmä joutuu.
Sittekun kasvin suku on vasta mainitulla tavalla määrätyksi
saatu, etsitään sukuselitettä seuraavan numeron johdolla se t«ie,»t«««-
/leima, johon sama kasvisuku kuuluu. sos sitte heimonki selite so-
pii kasvin kanssa yhteen, niin kyllä jo saapi vakuutettu olla siitä,
että tutkittavalle kasville on oikea sukunimensä saatu. Mutta jos
heimon selitteessä olisi jotaki vastahakoista, taikka jos kasvi muu-
ten ei oikein soveltuisi mihinkään sukuun siinä luokassa, johon se
heteistänsä kuuluisi, niin katsottakoon, eikö sopisi niihin sukuihin,
jotka lahkojaon tahi jako-osan jälestä ovat sulkiaisten (—) sisällä
nimitetyt.
Suvusta selko saatua mennään sitte saman suvun lajiselittoitä
katsomaan, että saataisi kasvin lajikin määrätyksi, joka niiden pai-
kallansa olevain osviittain johdolla ja vähällä harjaantumisella oi
juuri niekkaan mikään erittäin vaikea työ.
Luonlaisjärestöstä seuraa jälkeenpäin (siv. 87—110) täydclli-
scni|ii selitys. Bcn 20 luokkaa eri hoimoinonsa ovat:

H. SIRKKALEHTISIÄ
(cotylcdoncaj).

I. Yksisirkkaisia
(monocotyledonca)).
1 luokka. Heinähukkioita
(glumillora!).

o. 1 heimo. 6rlimiile«!.
2 luokk».. 3 luokka. 4 luokka.
Puikclokukkioila Liljakukkioita Hcdelmäliukkioita
(spadiciflorae). (liliiflorae). (fructiflora;).
o. 2. l^yperaeea'. e. 6. .lunoaoea!. e. 11. Najadefe.
d, 3. Typhacese. d. 7, Narlhoeiaceto, c. 12. Hydrocharidca;.
c.■__.Potainogelonclc. c. 8. Aiismacea!. a. 13, liidote.
h. 8. Aroideie. h, 9. Colchicaceai. 14. Orchidelc.
a. 10. I.iiiaeoa-,
 XV

11. Kaksisirkkaisia
(dicotyledoneae).
1 jakso. Terähetiöitä (corolliflorae).
5 luokka. 6 luokka. 7 luokka.
Hte-yle/l/ettllH-tee Läpiteräisiä Torviteräisiä
(seminillorac). (annuliflora). (tubifloraj).
a, 18. Synantherese. a. 26. Campanulaceae. a. 27. Oleinese.
16, Dipsacea3. 21, Lobeliaceac. c. 28. Asclcpiadeae.
b. 17. Valeriancm. h. 22, Convolvulacea). d. 29. Gcntianeae.
e, 18, Rubiaceae. c. 23, Horagineaj. e. 36. Solanacese.
e, 19. Caprifoliaceae. 24, Labiat33. 31. Pcrsonataj.
d, 28, Menyanthcae. 32. Lentibularica;.
e, 26. Polemoniacca;. 33. Primulaceae.
34. Plantagineae.
38. Plumbagineas.
2 jakso. Pohjushetiöitä (thalamiflora!)
8 luokka. 9 luokka. 10 luokka.
Hi^/ee^a/l/eet'.-->l'el /->sc« tel// o /«/el is ia /^e/>«/,t»/l/'et«l'a!
(disciflora;). (sertillora!). (columniflorai).
a. 36. Corneaa. a, 40. Nymphaäaceffl. h. 47. Tiliaccae.
c. 37. Umbcllifera;. o, 41. Ranunculaccffi 48. Malvaceas.
38, Adoxea:. d. 42. fapaveraeea?, 49. Gruinales.
d. 39. Acerioeoß. 43. IssumariaeeN. d, 30. Hypericinca!.
44. Cruciferae. 31. (iistinea!.
e. 48, Polygalere. 82. Violarica?.
46. Lalsaminea:. 33, Droscraccae.
c, 51. Bi!«uaeoa:.
88, Alsinaccaj.
36, Elatinca?,
3 jakso, Verhohetiöitä (calycHlora;),
11 luokka. 12 luokka. 13 luokka.
Nieluheleisiä F«/^/«/le/el^/« Pohjalletcisiä
(fauciilorae). (rosiflorte). (oentrtllorlo).
a, 87, Cucurbitacea;. a, 68. Pomaceffl. h, 69. Ericineae.
88, Ribesiaceae. c. 66. Senticosae. 76, Empetrea?,
89, Ithamnel». d. 67. vrupaee». e. 71. Euphorbiaceffi.
e, 66, Saxifragea;. 68. Papilionacca;. o, 72, Portulacaceae.
61, Crassulacea;. 73, Paronychiaceie.
e, 62. Lythrarieae. 74, Polygoneae.
63. Nna^rarie».
64, Halorhagea?.
 XVI

4 jakso. Vajakukkioita (incompletaj)

14 luokka. 15 luokka. 16 luokka,
Suojuskukkaisia Norkkokukkaisia Kehättömiii
(bractcillorae). (juliflone). (nudiflorae).
>, 78, Thymelea). b, 80. Cupulifera;. e, 88. Callitrichineae.
76, Elasagnese. d. 81. Salicinca;. e. 86, Ceralophylleae
b. 77, Ulmaccffi. e. 82, Bctulinea!.
78. Urticaceae. 83. Myricaceae.
79. Chenopodiaceai 84. Conifcra;.

N. B!Kl^ri«Ul^
(neme»!).

111. Nrivartinia
(heteroncmeae)
17 luokka. 18 luokka.
Kortteisia Sammalkasveja
(fllices). (musei).
87, Characeae. 92. Bryaceaß.
88. Equisetacea?. 93. Hepaticae.
89. Polypodiaceae.
90, Marsilcaccae.
M. Lycopodiacea;.
IV. Sekovartisia
(homonemc;c).
19 luokka. 20 luokka,
Leviä Sieniä
(algae). (fungi).
Vasta kuvatussa luontaisjärcstössä ne heimonunieron edelliset
zniustavit «> li, c, lt, e osottavat lohkoja, joita hedelmän eri laadun
olitkaan on 5 kttssaki luokassa, vaikka ei Suomen kasveja toki ylc-
tykkään joka lahkoon muissa kun 3:imessa ja 6:nii(!ssa luokassa.
Niin merkitsee n l/?>ctl«/l»t»««te«, i« monikoluista, c eri/w/111.-?/», (l laita-
siemenisesli l//c,«/«tni«,-t», e keskisiemenisesli yksi.l_olai.ila hedelmää.
Selvemmin, kuin millään muulla tavalla voisi tapahtua, näyttää
tämä luontaisjärcstön osotus kunki kasviheimon sekä likeisemraän
että kaukaisemman sukulaisuuden toisten heimoin kanssa. Likei-
sempää sukua on hoimo vierellisten heimoin kanssa samassa luo-
kassa, esimcrk. heimo 44 (cruciferce) hölmöin 43 (fumariacem) ja 48
(zxltz/M/eer) kanssa. Kaukaisempaa sukulaisuutta taas ovat sama-
puustaviset lahkot ei ainoastaan sivullisissa luokissa, vaan niissäki,
jotka ovat lähinnä suoraan ylempänä ja alempana toisissa jaksoissa,
esimerk. heimo 44 heimoin 28, 39, 80—83, N7 ja 68 kanssa.
 Kasviosain selitesarioja.
Kaksi pää-osaa on kasveissa merkittävä: Mleri ja llar«Me>, joista
jälkimäinen jakaupi moneen eri osaan. Itsekullaki osalla on
monta ominaisuutta, jotka tekevät ne eri kasveissa erilaisiksi.
Niiden selittämiseksi tarvitaan vastaavia, osiksi oudompia sanoja.
/'««lta-NH» vuoksi on itsckuki osa miten milloinki: knlju (glaber),
jolla ei ole karvoja; sileä (lavis), kun ci ole uurtoja, nyyliä
eikä muita epätasaisuuksia; kurkea (asper), pienillä kyhmyillä,
nyhillä ja nystyröillä; karhen (scaber), epäselvillä kankeilla kar-
voilla; /«enteet (pubeseens), lyhyellä, hiouolla, tiheällä karvalla;
snmetti-nukkninen (velutinus); silkkimäinen (sericeus); höyteä (vil-
losus), pitkällä, lahealla, tiheällä karvalla; karvainen (pilosus):
kutuinen (hirsutus), karkea-, pitkä- ja tihukarvainen; takkuinen
(hispidus), karkoa-, paksu- ja harvakarvainen; kuisen (hirtus),
lyhytkarvaisempi odollistä: ll«l/lli««e«l (lanatus l. lanuginosus) :
«llltlmllme» (floccosus), tukkupäisellä villalla eli nutturoilla
(flocci); vanukkeinen (tomentosus), vanuksissa oleva, villainen;
seittinen I, lultinverkltoinen (araneosus 1. arachnoideus), hämä-
häkin verkon tapaan yhteen kutouneilla villakarvoilla.
Ripsikurvuinen 1. ri/>«i»e-» (ciliatus), yhtäpitkillä karvoilla jon-
kun osan (e. m. lehdon) reunassa; parrakas (barbatus), vihkoi-
silla karvoilla jonkun osan päässä; ««/luille» l, sukasinen (selo-
sus), kankeilla, liereillä karvoilla; .lojosukainen (strigosus), kan-
keilla, lyhemmillä, iittcämäisiiiä, alaspainuncilla karvoilla; koiik-
kusukuinen (sctis hamosis, s. hamatis, s. aduncis, s. apice un-
cinatis), koukeropäisillä sukakarvoilla; vältäsukuinen (glochida-
tus), kun on päässä vastahakaisia karvoja; poltinsultainenl. --»«/t-
-tava (urens), polttavilla sukakarvoilla; pislinsukuinen (aciculo-
sus), kuu karvat tarttuvat koskiessa ihoon ja hcltiävät juuril-
tansa; piikkisukttinen, piikillineri (aeulcalus), kun karvat (piikit)
oivat lähdo juuriltansa irti; pehmytpiikkirien 1. hakaruinen (mu-
ricatus) pehmeillä piikeillä (murices); kärkeä 1. tukistava (adhac
rons), hienoilla väkäpäisillä piikeillä; -«-««-««ttinen (armatus), jolla
ou oria, piikkejä, pollinsukia j. n. e.; «<el,'l«t<,n (inermis), jolltr
niitä oi ole.
XVIII Juuresta. > 3.

Piikeistä (aculeU on itsekuki joko yhtenäinen (simplex) tahi jaettu (fissus),

haarapäinen (furoatus) kaitsi-, kolmihaarainen (bi-, trifurcatus), suora
(rectus), käyrä (incurvus), heikkeä (recurvus), alaspäin väärä. Käyrää
ja keikkeätä sanotaan myös yhteisellä sanalla koukeroiseksi (aduncus).
/VlMinen (verrucosus) on se pinta jolla on pieniä syyliä tahi
nystyröitä; tahmea (viscosus, viscidus) ja M/etinen (glutinosus),
josta tihkuu tarttuvaista nestettä; M»tc«r«lill«e» (pilis glandulo-
sis), nesteisellä pisamalla karvan päässä; kaarakarvaincn (pilis
furcatis); sulltakurvainen (p, plumosis); tähtikarvuinen (p. stélla-
tis); nivelkurvuinen (p. septatis); /c«/«eine» (p. lepidosis I. squa-
mosis); /ce/ln«inen (farinosus); paikallinen (maculatus); kuurilai-
nen 1. pullokuorinen (subcrosus); juomuinen (striatus); pykeinen
(rimosus).

1) Juuri (radix)
Juurennisku 1. n««K» (collum radicis), juuren ja varren raja eli
välipaikka.
/.«'««/««»'i (radix adventitia), maassa olevasta varresta tahi ok-
sasta lähtevä uusi juuri.
Ilmajuuri (r. aerea), maasta ylempänä olevasta kasviosasta
lähtevä lisäjuuri.
Emäjuuri (r. palaris), haaraton pystöjuuri ja haarovanki juu-
ren pystöincn pääosa.
Yksiperäinen (r. simplex) juuri, joka alkuansa on yhtenä, jos
sitte alempana jakauisiki ; «namps-räinen (r. multiplex), heti alusta
jakaunut; /l«««-«ton (r, integra), yksiperäinen, jolla ei ole kun
ainoastaan hupsin (libriliae); kokonainen (r, integerrima), yksi-
peräinen haaraton sekä hapsiton; haarova (r, ramosa); yltsivar-
lmen (r, unieaulis), josta nousee ainoastansa yksi varsi; moni-
«--««-tiine» (r. multicaulis), josta lähtee useampaa vartta; rihma-
»Nllinen (r. filiformis), rihman paksuinen; «mkeo! (r, fusiformis),
keskeltä paksumpi, pitkulainen, haaraton; suippeneva l. «mp-pe
(r. conica), niskasta aikain vähitollon hoikkeneva; -n«uri««n»»'ne»
(r. napiformis), niskasta pullakka, alempaa hoikalla hännällä;
hapsinen (r. librillosa 1. capillacea), moniperäinen hapsimaisilla
eri säikeillä; ti««M«t»llel (r. casspitosa), moniperäiscn juuren nis-
kasilmikoista kasvaa vuosittain uusia varsia ja juuria', jotka
entisten kuihtuneitten kanssa kutouvat tuppaaksi eli mättääksi;
kimputtu (r, fasciculata), muutamat säikeet heti varren rajalla
ovat myhkyröityneet yhteen tukkuun, Kuv. 1.
-^«««i-nenne», (r. annua l. fugax); monivuotinen (r. perennis);
kaksivuotinen (r. biennis l. vivax), ensi vuotena tavallisesti ei
tekevä kun varren, toisella kukkiva ja siementyvä, sen jälkeen
 Sipulista, i, S. XIX

katoava e. m. nauris; talvehtiva (r. pcrennans), kukkimisen ja

siementymisen jälkeen vioiä jonkun vuoden kasvava; rönsyävä
(r, stolonifera), niskasta kasvattava lehtivesoja cli -ri,'n«.l//ä (sto-
lones) varren ympäri; snomukuuluinen (r, stipata), niskan ym-
päritse on suomumaisia hilseitä; K«rl«tl»««/,'«inen (r. comosa);
z>l/«tl>'ine» l. Pl//<</«l/«tä (r. perpcndieularis l. verticalis); «te<«/cc,/l-
tuinen (r. dcscendens), pystöhaaraiucn juuri; uloskohtuinen (r.
horizontalis), haarat leviävät ulospäin maata pitkin; «lillttewll (r,
procurrens), pitkä uloskohtainen juuri; tihkeä (r. rarnosa), e.
m, nauris; mehevä (r. succosa); muitins (r. lactcscens); puutuva
(r. lignosa), sitkeää, puuntapaista ainetta; muhkurninen (r, tu-
berosa), haarat paikoittain ovat tursuneet pyöreiksi tahi muku-
laisiksi kyhmyiksi; /le/lninan/llline» (r. moniliformis), joka haa-
rassa on useampaa piontä mahkuraa cli nyylää toinen toisensa
perästä; -ri-p/i«l»l/l//lil«nl!N (r. filipendula), nyylät cli myhkyrät ovat
harvemmassa, ikään kuin ripulisissa.
Muist. Muutamilla harvalukuisilla kasveilla on juurensa vedessä, ja monta
löytyy, jotka ovat toisiin kasveihin juurtuneet. Näitä jälkimäisiä sanotaan
tois kasveiksi eli loisioihsi (plantso parasiticae). No ovat kahta laatua, toi-
set varsinaisia, toiset epäperäisiä loisioita. Edelliset itävät ja juurtuvat
muilla kasvoilla, jälkimäiset nousevat ensin maasta ylös ja tarttuvat vasta
myöhemmin pienillä syyläinäisillä juurilla kiinni muihin kasveihin, jonka
jälkeeu niiden <!»!>>!<!»
juuri ja varsi kuoleuvat.

2) Varsikko (cormus).
Juuresta nousevaa kasviosaa sanotaan yhteisellä nimellä varsi-
koksi, joka tavallisesti on maan päällä, mutta muutamissa kas-
veissa kokonansa tahi osiksi maan sisälläki. Maan-alaista var-
sikkoa ennen arveltiin ja tavallisesti vieläki sanotaan juureksi,
vaikka se ylöspäin kasvamallansa, hilseisillä lehtien jäännöksillä
ja silmikoillansa selvästi osottaa samaa laatua olevansa, kun
muuki varsi.
Maau-alaisia varsikon osia ovat ««M/i, mukula ja M-urel/c/eo,

a. Sipulista.
Sipuli (bulbus), lyhyt, käpertynyt varren-osa päälitysten röyköt-
tyneillä hilseisillä kuoruslehdillä.
ziipu/in «l/c/»n l, e«n«/« (discus hulbi, lecus).
//«/«eine» (b. tunicatus) on sipuli, jonka lehdet ovat leveinä
monikertaisina kalvokääreinä; verkkosuoninen (h. reticulatus),
verkontapaisilla ristisuonilla; töyhtöinen (b. fimbriatus) kun ,

suonet yhdistyvät hepsupääksi liistoinen (b. foliosus), lehtisellä

el! liistoisella kuorella; suomuinen (b. squamosus); me,n«7l?/n«inen
 XX Mukulasta. Juiiraliosla. 6—9.

(b. compositus), jossa on monta kynttä (bulbilli) yhdessä; ma»

ni/tll/liinen (h, nidulans), kynsien ja sydänsipulin väiissä on pio-
niä kolosia; Pcl/i/telziplll-i (bulbotubcr, h. solidus), tihkeäaincinen,
parhaastaan sydäntä; /c«/««<>,npl«ti (h. lbliosus), jossa kuorusleh-
det voittavat.
b. Mukulasta.
N, Mukula (tuber), täyteinen, turpoa tahi möyhoämpi maanalainen
varren-osa silmikoilla, joista sikiää uusia kasveja, Kuv. 2,
Kun mukulaa ennen luottiin juuroksi, niin siitä on juurelle
seuraavia tunnussanoja saatu: kämmekkäinen (radix palmata),
sormcntapaiscsti haarova; kaksoismukulainen (r. didyma), kaksi
mukulaa vieretysten; n-Merö-me» (r, granulsta), monta pientä
yhteen nyhertynyttä mukulaa.
c. Juurakosta
7. Juurukko (rhizoma), erästen kasvien tavallisesti maanalainen var-
ren-osa, jonka ylipäästä vuosittain kasvaa uusi varsi maan päälle,
Kuv, 3. Beki ennen juuren nimellä tuttu on antanut juurelle
seuraavia erotussanoja: suihertavu (radix repens), maan pinnassa
venyvä eli luikertava; nil--eii/>'«« (r. articulata); solmikus (r. no-
dosa); typäkkä (r. praemorsa I. succisa), lyhyt ja ikään kuin
katkaistu päästä.
8. Maanpäällisen varsikon eri osia ovat e«nelllc««-«i (trunous, eaulis),
knurnt (rami), e/c««t oli kaurukut (ramuli), lekdet (folia), perä-
lehdet (bractete), upulekdet (stipulae), «i/«n«t oli silmikot (gem-
mae), kukka (flos), «iittimet (partes fructiflcationis) ja /le<le/»l«
(fructus).
a. Emävarresta.
9. Hun/ce> l. -p«ml--««-«i (truucns), haarova ja oksiva (puilla ja pen-
sallia).
Palmuvursi (cauloma l, caudex), tasapaksu, puinen, tav. haa-
raton, erottamattomalla sydän-, puu- ja kuorikcrralla, Kuv. 4.
Korsi t. heinävursi (culmus), heinäkasvien pillikäs, solnmnivc-
linen, tuppilohtincn, varsi; vahvempaa sanotaan e>/e/c«i, Kuv, 8,
Ruoko (calamiis) nivelitön, hohka-aineinen, oi pillikäs korsi.
/l«tl/l<>l<«>«i (eaulis I. cormus herbaceus), pehmeä laatuansa ja
vuosittain lakastuva.
/Äi-ne» (c. lignosus), kiinteä, monivuotinen, vasta ylompää
haarova varsi; Pen«aine» (c, fruticosus), kiinteä, monivuotinen,
juuresta aikain haarova; Pe»«a«ti<wa (e, suffruticosus), haarat
ovat tyvestä kiinteä-aineisia ja monivuotisia, ylempää ruohomai-
sia, vuosittain lakastuvia.
 ful->-l-«<<l. ro—li. XXI

Täyteinen (c, solidus), varsi joka läpensä on yhtä välitöntä ai-

netta; pillikäs (c. listulosus), tyhjä sisältä; pullukka (c. inllatus),
pillikäs ja pöhökäs; runsusylyinen l, «/tel--» (c. medullosus), ta-
vallista vahvemmalla ytimellä; /10/l/cmllllinen 1, «ienetlältä (c, spon-
giosus), täynnä pieniä kolosia; mellinen (c. succulentus), run-
saalla vehrcällä tahi vedcnkarvaisclla nesteellä; lientoinen (c.
laxus) ja hoikka (c. dohilis), tuskin pystössä pysyvä; veltto 1.
hervoton (e. llaccidus), joka ci ollenkaan kestä pystössä; lem/ce»
1. t»n/ce« (c. rigidus), taivuttaissa katkeava; notkea (c. flcxilis),
katkeamatta taipuva; «it/ceä (c. tenax), työläästi taittuva; liuuras
(e, fragilis), helposti katkeava.
Fl>t«niltet« l. «elt«nu»i-i,e/i«e« (c, nodosus l, nodoso-articulatus), varsi
jolla on useampaa «o/m-ui//» (nodi) erotettua jaksoa eli «o/»»»-
-«lssliä (internodium) e. m, ololla, Kuv. 8; nivelikäs 1. hoiltku-
»illeiine» (e, articulatus l, conslricto-articulatus), solmut ovat
pehmeämpiä ja hoikempia; yhtenäinen (o. continuus l, conti-
guus), jolla ei ole eri jaksoja; solmuton l, nille/iten (o. enodis
1. exarticulatiis); /ie»'eä l. Mlireä (e. tcres), tasapyöreä ilmau
kulmitta; «illNMlili (e„ semitercs), puoli litteä, toinen pyöreä;
iitteälnäinen (c. compressus), kaksisivuinen, pyöreämäincn; litteä
(complanatus), ohuempi edellistä; kaksiteräinen (e. anccps), kah-
della terävällä vastapäisellä syrjällä; lc«/«ni/ce,« (c. angulatus),
harjumaisesti kohonnoiila sivuilla; nulokulmoinen (c. obtusan-
gulus), tylppämäisillä harjuilla; «är«ni/cä« (c. acutangulus), terä-
villä kulmilla; <l/lut«är,näi«e» (c, acutissangulus), vieläki terävä-
kulmaisempi; tcu/lni —
Ituusi-, »nllni/c»nteline» (c. tri —
hexa-,
polygonus), 3 —
Ndla, monella kehkerällä kulmain välisellä si-
vulla; tcet-llli —

/cl/«««««lent«/l/ce>ine» (o. tri

—

decemqueter), niin
monella tasaisella sivulla; /wl««i —

/c«ll«i-^ «nonileräinen (c. tri

—

sex-, multangularis), niin monella kouruisella sivulla ja ohuella

terämäisellä syrjällä; nauhamninen (o. fasciatus), useammasta var-
resta yhteen kasvcttunut.
Lehtinen (o. foliatus), lehdillä varustettu varsi; lehvakka 1. le/l-
-le«-s (c. foliosus), runsaslehtinen; le/llletö» (c. aphyllus); tupil-
li»e» luMitläärinen (c, vagiuatus), varren ympärillä on tuppi-
_.

maisia, usein lehdcstyviä kääreitä, Kuv. 8, 11 h; «usmuinen (c.

squamosus); «llallln/c/cuinen (e. squamulosus), hyvin pienoisilla
suomuilla; Mll»lltl« 1. limittäinen (c. imbricatus), päällitystcn
limitetyillä suomuilla tahi lehdillä peitetty; «utiteltll (c, alatus),
kaksi vastakkaista syrjää ovat lehtimäisesti levenneitä, Kuv. 8;
«Mle/lti-ne» (c. stipulatus); apulehdetön (c. exstipulatus); PlitM
<c. nudus); nnrtoine» (c, sulcatus), pitkittäisillä syvemmillä juo-
villa cli uurteilla.
 XXII Varretta, is—lö.

13. p?/«tl/ 1. -pMliinen (c. crcctus), suoraan ylös maasta nouseva

varsi; kullas 1, /cal/elline» (c. obliquus), kallellaan; suora (c. ro-
ctus), mutkiton; piukka (e. strictus), suora ja tankea; mutkiva
(c. llexuosus), sinne tänne väärä; polviva (c. gcniculatus), eri-
suuntaisilla solmuväleillä; koheneva (e, adscendcns), tyvipuoli
maassa tahi kallellaan, latvapuoli pysty; kanreva (c, incurvatus),
kaaressa ylöspäin; /en/co (c, declinatus), tyveltä pystössä, lat-
vempaa alaskaareva nuokkuva (c. nutans), pää kallellaan; nuo-
kahtava (c, cernuus), vähemmin kallellaan päästä; -rizlMllee (o.
pendulus), toisiin kasveihin, kalliovicriin tahi muihin aineisiin
juurtunut ja varrellaan alas roikottava; rento (c. procumbens),
maassa makaava ilman juuria tekemättä; i««na (e. prostratus I,
humifusus), haaroineusaki maassa; /»i/to l. luiehtivn (e. dui-
taus), veden kalvolla makaava; suikertava (c: repens), maassa
makaava ja juuria maahan lähettävä; lon</e,-t«l,« (e, sarmento-
sus) ja loi/certm>« (c. reptans), juuria lähtee harvemmalta maa-
han ja välijaksot ciYät makaa aivan maassa kiinni; kiiveksivä I.
juurrehtiva (o, radicans), pienoisilla ilmajuurilla tarttuva muihin
aineisiin ja niitä myöten kohottclciva, Kuv. 9; vuänneliäs (c.
scandens), muiden kasvien tahi ainctten varassa nouseva ja nii-
hin /cä«/lei/lû (cirrhi) tahi hakaroillaan takistuva, Kuv. 8;
köynneliäs (c. volubilis), kiertyvä jonkun muun kasvin tahi ai-
neen ympäri joko rustoin päivää (o. volubilis dextrorsum) e. m.
humala, tahi myöten z«äill«ä (o, voi. sinistrorsum) e, m, salko-
papu.
14. Yhtenäinen (o. simplox), »varsi haaraton, kukat haarovia; ihka-
ylitenäinen (c. simplicissimus), oi varsi- eikä kukkahaarukoilla;
haarova (c. ramosus); hunrikus I. monihaarainen (c. ramosissi-
mus), paljoilla ja uudelleen haarovilla haaroilla; yltävä l. täpi-
tuntuva (c. excurrens 1. integer), pitkin pituuttaan aina latvaan
asti selvästi haaroistaan erotettava e. m. havupuissa; kuikto-
/ltllll-ainen, knihtuvu 1. «ortllva (c. dcliquescens), kun varsi sor-
tuu haaroiksi, joista sitä lopulla oi taida erottaa, e. m, lehti-
puissa; l»tr,Wa«aine» (c. proliter), knn uusia haaroja ja lehtiä
lähtee ainoastansa latvasta; toi«/l»arai«le» (c. dichotomus), ja-
kauva kahdeksi haaraksi ja haarat eteenpäin kahdeksi; /coimi«-
haurainen (c. trichotomus), kerroten jakauva kolmoksi haaraksi;
ristihaaruinen (c. brachiatus), haarat vastakkaisia ja ristissä toi-
sen vastakkaisen haaraparin kanssa; M/sittäll» (c. indetermina-
tus), sivulta kukkiessaan latvasta pitkittävä kasvuansa; rajattu
(c. determinatus), latvasta kukkiva ja siihen kasvunsa päättävä.
18, Erittäin merkittäviä varressa ovat z/eii» (medulla), Mu«ine (iig-
num), kuori (cortex). Puuaineessa on kaksi erikertaa, sisämäi-
 Haaroista. 16—18. XXIII

nen kovempi sydänpuu (durameu) ja ulkomainen pehmeämpi

ja tavallisesti valkeampi manto eli pintnpuu (alburnum).
Kuoressa samoin on useampaa orikortaa, ensin puuta vasten
ni/a l, niini (libcr), sitte «--äli/cnori (pcriderma) ja päälimmäisnä
nö-rlli l, Ketto (cpidormi,).

h. Haaroista.
Vastakkaisia (rami oppositi) ovat haarat, kun ovat vastapäätä,
toinen toisella, toinen toisella puolella vartta; l>«eo«-ottai«ia (r.
allorni), kun lähtevät ympäri vartta toinen toistansa ylempää;
ri«/iKKäi«iä (r. brachiati), ristittäin vastakkaisia; Ka/lta»lti«iu 1.
Ka/l<i«Mäi«i» (r. distichi), päillänsä ei kun kahta suuntaa; /eä-r-
Kiläiziä (r. verticillati), kolme tahi useampaa haaraa lähtee yhtä
korkealta kuki suunnallensa, erinaiM (r. sparsi), kun lähtevät
sieltä täältä ympäri vartta; /««/'»//«'«ia (i-. rcmoti), enemmän toi-
sislaan erillään; /ä/li>«,äi«iä (r. conferti 1. approximati), tiheässä
ja likctysten; «i»äz,«l«iä (r. coarctati), latvoillaan varteen päin
kääntyneitä; lll«alale,ai«ia (r. fastigiati), kun ovat eri paikoista
lähteneitä ja latvoin yhtä korkealla, jolloin myös itseä vartta
sanotaan ta«ala/«»i«ek«i.
Kit«am»ine» (ramus virgatus), hoikka, pitkä ja melkein haaro-
maton haara; M«to'näinen (r. ercctus); ulostyvinen (r. parallelo-
patens), alkuansa ulospäinen, sitto pystönäinen; «lar«inll/ötäine»
(r. adpressus), pitkin vartta kasvava; «iirotta-M (r. paténs), jo-
toukin ylöspäinen; ulospäinen, levene!'» I, ulottat-a (r, divergens,
horizontalis, diffusus, divaricatus 1. patentissimus) suoraan var-
resta ulospäin; ala«Kaare«--a (r. dellexus); ala«/«äinen (r. reflexus
l. refractus), kaarettomasti alaspäin vartta vasten; l»»«p»inen (r.
retroilexus), alaspäin mutkainen; -riMuva (r. pcndulus), veltto
ja suoraan alaspäinen.
l/aa«-«/la»Ka (ala) on haaran ja varron välikulma, ja lla»ral«»n-
-kainen (alaris), haarahangassa oleva tahi siitä lähtevä.
Erilaatuisia haaroja ja haara-osia ovat:
Lonkero (sarmentum), maassa kulkeva, lehdetön, usein kouke-
roinen hyötöhaara, jonka päästä kasvaa lehtiä ja uusia juuria,
Kuv. N.
Rönsy (stolo l. flagellum), maasta kohoamaton lehdekäs haara,
jonka alapuolelta paikoin kasvaa juuria maahan ja päästä lehtiä,
välistä kukkiaki, Kuv. 7 b, lle-rKKä 1. Kawanne (turio), haaran
tahi varren vuotuinen lisä.
t)re« (spina), kcskicräincn kova, pistävä oksan käperö, lähtevä,
kuin muutki oksat varren puuaineesta, kun piikit (aculei) läh
tevät ainoastaan kuoresta.
 XXIV /..Älliltä. -t<l..-it.

Kärki (cirrhus), rihmamainen ja usein kierteinen haaran pi-

dennys, jolla kasvi tarttuu muihin aineisiin, Kuv. 8 e. Karhet
toisinaan lähtevät lehdon ruodista tahi keskisuonesta, välistä
kukkaperästäki.

c. Lehdistä.
19. Sirkkalehdet (ootylcdones), ensimmäiset itulehdet, Kuv. 10 a.
«llu«le/lllel (iblia radicalia), lähtevät varren alimmaisesta päästä,
Kuv. N b.
lar-zi/e/lliel (s, caulina) ja haarnlehdel, oksulehdet (l. ramca)
lähtevät varresta, haaroista tahi oksista, Kuv. 10 h, e.
LllKKole/lliet (l. lloralia), lähellä kukkia, Kuv. 10 e.
Lehtihanka (axilluin), lehden ja varren välikulina, ja lehtikuu-
Kainen (axillaris), lehtihangassa oleva tahi siitä lähtevä.
Lehtiruoti l, ruoti (petioluz), se osa, joka yhdistää emälehden
ja varren, Kuv. 9 a.
Emälehti (lamina l, limhus), lehden lapa eli levy, Kuv. 7 c.
9 h.
l.e/läen P«ä/l/«t» (pagina supcrior)
—

alusta (pagina inferior);

—

Kant» (basis lolii), varren tahi ruodin puolinen laita;

—

pää (apex folii), kantaa vastapäinen laita;

—

laita (margo), ympärys, reuna, ääri eli syrjä.

26. Tavallisia ruodin erotuksia ovat:
kupuva (pctiolus ventricosus), keskeltä tursca eli pöyheä; tuppi-
mainen (p. vaginans), varren puolelta laajennut ja tupenmoisesti
sen ympäri kääriytynyt, Ruv. 11 a.
Tuppi on milloin lehdestävä (vagina foliifera), lehdeksi «muuttuva, milloin
Ichdcstyuiälön (v. aphylla).
6<»tilett«« (p. alalus), on ruoti kahdella lehtimäiseliä syrjällä;
kärhikäs (p, eirrhilorus), karheksi jatkuva; le/läentö (phyllodium),
lehtimäisesti laajennut emälehdctön ruoti.
21. liuodikas (lolium petiolatum), lehti jolla on ruoti, Ruv, 7 c. 9b;
ruoditon (fol. sessile), suoraan varressa kiinni, Ruv. 12 a; joh-
teinen (k. dccurrens), kannastaan jatkuva ja juokseva vartta myö-
ten alas seuraavaan lehteen asti; puolijohteinen (f, scmideeur-
rens), kun juoksee vaan puoliväliin; «epi«« 1, «ep«K«ni»nt«inen
(l. amplexicaule I. amplectens), kannallaan varren ympäri, Rnv.
12 b; MoiisePainen (l, scmiamplexicaule), vaan puolen vartta
kiertävä; /chMantmnen (s. perfoliatum), varsi käypi lehden kan-
nasta läpi, Ruv. 12 o; yhtynyt (f. connatum), kahdesta vastak-
kaisesta lehdestä niin yhteen kasvanut, että näyttää kun olisi
vaan yksi lehti, ja varsi sen läpi pistäynyt.
 Ijchdistä. 2.9 XXV

Ä/po«uo?linen (l. simplieinerve l, nervosnm), jonka suonet ei

haarau; /l«a«-»«uoni»e» (f. ramosinerve 1. venosum), haaraisilla
suonilla; verkkosuoninen (l. reticulato-vcnosum), suonihaarat
juoksevat ristin rastin toisiinsa yhtyen; ta«a«uonine» (l. recti-
nerve), siiposuonison lehden suonet juoksevat suoraan ja tasa-
suuntaisesti [litkin lehteä; K»»»i«uonl'»en (f. converginerve), kaa-
revilla suonilla; tukkusuoninen (l. diverginerve), useampia silpo-
suonia on tyvestä yhdessä tukussa; sulkusuoninen (l. penni- 1.
pinninerve), keskisuonesta kummallenki puolelle lähtevillä su-
lantapaisesti haarauneilla suonilla, Kuv. 13, 14; kournsuoninen
(f. palminervc), kannasta lähtee suonia ympärinsä lehden lal-
taan, Kuv. 18, IN, 17; K«7-ni««loninen (l, pelti- l. stellinerve) tahi
Ki/pimäinen (peltatum), ruotia vasten lähtevillä sätcemäisillä suo-
nilla yltä ympärinsä, jotta ruoti on keskellä emälchteä alla puo-
len, kuin varsi männässä, Kuv. 18; kantasuoninen (1. pedati-
nerve), kannasta lähtee kaksi hyvin haarottavaa emäsuonta (toi-
sinaan niiden välissä vielä kolmaski pienempi), ja niistä uusia
suonihaarukoita lehden päähän, Kuv. 19.
ilk«il,»rainen (l. simplex), ruodilla on vaan yksi lehti; monipuo-
linen 1. lii/toinen (f. compositum), ruodilla on monta pientä eri-
näistä lehteä eli lenä«/KKää (loliolum), jotka ovat kiinni e?nä-
ruol/i««a (petiolus eommunis 1, rachis folii), joko ruodittomasti
taikka eri ruodeillansa eli ruodukoilla (petioluli I, petiol! parti-
ales).
L/l«/t/ait»ine»
(l. integerrimuin), Kuv. 3 c. 12 a; Kokonainen (l.
integrum l, indivisum), jolla on vaan pienempiä koloja (incisu-
rao) laidassa; Kolol«i/»ine» (f. incisum), Kuv. 23 a; hulkoinen (f.
lissum), puolitiehen keskilchteä taikka runsaamminki ulottuvilla
suoralaitaisilla koloilla, Kuv. 18; kaksi-, kolmi-, »e/i-, viisi- . , .
mo>li/lalKoinen (f. bi-, tri-, quadri-, quinque- . , . miiltilidum) ;
liuskainen (l, lohatum), puolitiehen lehden koskipaikkaa ulottu-
villa koloilla, ja niiden välissä kchkerälaitaisilla liu«Koill« (lobi),
Kuv. IN; K»/«i-, Kolmi-, neli- . , . l»o«ul«l««Kclinen (l. lii-, tri-,
quadri- . . , multilohuni); ,n«<lk«l»ita««ell (l. siniialum), kaartei-
silla tuskin puolitiehen lehden keskustaa ulottuvilla mutkilla
(sinus); /»Koille» (l, partitum), yii kcskilehdcn ulottuvilla ko-
loilla, Kuv. 17; K»K«i-, Kollni-, neli-, vii«i- , . . monijnltoinen (l.
hi-, tri-, quadri-, quinque- . . . muitipartitum); osainen (l. se-
etuin), kolot menevät ichdcn keski- tahi kaulasuoneen asti,
Kuv. 27.
l>a«i/l»lKoi»en (l. pinnatilidum), kun halkoisen lohdon liuskat
ovat vastakkaisia, Kuv. 13; kalidesti zlari/la/Koinen (l. bipiunati
liduin), liuskatkin ovat parihalkoisia; Kollne«ti p«ri/l«/Koi»ell (l
XXVI /..Mil-M. 1,-x

tripinnatitidum), kahdesti parihalkoisen lehden liuskat ovat vielä

uudelleen parihalkoisia; M«-iK»a?-leinen l. lyyrymäinen (f. lyra-
tum), tyvipuolclla on vastatusten muutamia syviä kaarteita pyö-
rcämäisillä väliliuskoilla ja latvapuoli tavallisesti yhtenä isom-
pana pyöroähk-inä liuskana, Kuv. 14; t»»«li«l«K»ine»l (f. runcina-
tum), molemmin puolin keskisuonta on isompia taaspäin kään-
tyneitä kairamaisia liuskoja vastatusten, Kuv. 23 b; M«-i/»Ko«nen
(l. pinnatipartitum), jakoinen lehti vastapäisillä liuskoilla, Kuv.
2N; kampalaitainen (l. pectinatum), parijakoinen pienillä tasa-
soukilla liuskoilla; M«-ittMl<e» 1. parilehtinen (f. piimatiscetum
1. pinnatuin), vastakkaiset liuskat ovat aivan erillään toisistaan
ja ainoastaan kcskisuoncssa kiinni, Kuv. 20, 27; eMt«««i«e«ti
P««lttainen (f. iuterrupte pinnatisectutn), lehdykät eli liuskat
ovat erisuuria; epä/iu«K»ine» (l. laciniatuni), sulkasuoninen
lehti useammalla erisuurella liuskalla yhtä suuntaa emälohdon
kanssa; resuliuskuinen (l. laoorum), epäliuskaincti repaleisilla
liuskoilla; «i«>e»lt»l--a«ti parihalkoinen (f. squarroso-pinnatiliduni),
parihalkoisen lehden liuskat eivät ole yhtä linjausta eli suun-
tausta emälehden kanssa; Kou«-»m»i»e» l. Ko««r<l/»Koine» (l, pai-
matum 1. palmatipartitum), kourasuoninen lehti koloilla suon-
tcn välissä, Kuv. 13, 16, 1.7; Ko«l»-»/la/Koi»en (l, palmatilidum 1.
l, tri-, quadri-, quinque-, mullilidum), kourasuoninen halkoinen
lehti, Kuv. 13; kouraliusliainen (f. palmatilobum l, l, tri-, qua-
dri-, quinquo-, niultilobnm), kourasuonineu liuskainen lehti,
Kuv. 16; tä/lli/i««K»ine« (f. stellilobuin 1. stcllato-laciniatum),
kilpisuoninen suonivälisillä koloilla; kantamainen (l. pedatum
l. pcdatiscctum), kantasuonincn liuskainen lehti, Kuv, 19; Kun/»-
halkoinen (l. pedatiiidum 1, pedatum), kantasuonincn halkoinen
lehti; kantajakoinen (l. pedatipartitum 1. pedatum), kantasuoni-
ncn jakoinen lehti.
Yhteisruolinen (l, simpliciter compositum), haarattomalla emä-
ruodilla on useampia niveikautaisia lehdyköitä; haururuotinen
(s. decompositum), varresta lähtevä 11/viruoti (potiolus prima-
rius) jakauu »-«oti/la»roik«i . (petioli secmidarii), joilla kullakin
on iiivelkantaisia lehdyköitä; huurukkaruolinen (l, supradecom-
positum), ruotihaarat jakauvat uudelleen ruotikaarukoiksi (petioli
tertiarii), joissa lehdykät kantanivelillänsä ovat kiinni.
Vastaisparinen (f. opposilo piunatum), vastakkaisilla lehdy-
kölliä, joista kahta vastakkaista yhteensä sanotaan /e/l/ip»,-ik«i
(juguiii), Kuv. 20, 27; yksi-, K»K«i-, Ko/mi-, »eli-, viisi-, moni-
z«»»i»e» (l. uni-, bi-, tri-, quadri-, quinquo-, multijugum), Idiä,
2:11a, j. n. c. lehtiparilla; «-lloroMrine» (l. altcrne piunatum),
vuorottelevilla lohdyköiiiä; tnsapurinen (l. paripiunatum I. ai,
 Lehdistä. M, 57, XXVII

rupte pinnatuin), parijakoisen lehden päässä e! ole yksinäistä

lehteä I. päätöä (l. impar l. terminale), Kuv. 21, 22; päätöPari-
nen (f. impari-pinnatum 1. pinnatum cum impari), päässä yk-
sinäinen päätölehti, Kuv. 20; mukapa»i»en (l. aequaliter pinna-
tum), kaikki lehtiparit yhtä suuria; Ka«l,«Pa»ine» (s. crescenti-
pinnatum), kuu lehdykät isonevat latvaan päin; «o-rtoziarinen
(l. decrescenti-pinnatuin), kun pienenevät latvemmuuttansa;
loi«Mrinen (l. bipinnatum), yhteisruodista pilkin pituuttaan läh-
tee parijakoisia lehtiä, Kuv. 21; Kolmivärinen (l. tripinnatum),
yhteisruodilla on pitkin pituuttaan toisparisia lehtihaaroja,
Kuv. 22.
akoinen I, «o«-«niKK»i«en (l, digitalum 1. paimatiseclum),
ruodin päästä lähtee useampia lehdyköitä nolokulmaisesti ruo-
tia vasten, Kuv. 23; kulisi-, Ko/mi-, »e/i-, «>ii«i-, «eit«en«o«'n<inen
(l, hinatuin 1. gomiualum, lornatutn, quaternatum, quinatum,
septenatuin); lo«««or»«ine» (l. bidigitatuni), sormijakoison omä-
ruodin kullaki haaralla on sorniijakoisia lohdyköitä; toi«lai»
K«K«i«o«-m«»en (l. higotniiiatuo, l, gcininato-binatum), emäruoti
kaksijakoinen ja kumpiki haara kaksisorniinen; toi«t»in Kolmi-
«o«mi»en (l. Biternatum I. duplicato-ternatum), emäruoti kolmi-
jakoinen ja kuki haara kolmisorminen Kol«»i««o»-»«i»en (l, tridi-
gitatum), sormijakoison emäruodin kuki haara toissorminen;
rutasmainen (f. rotatum l. peltato-digitatum) l. tä/lti/»Koine» (l.
stellatum), Kuv. 24.
Vustukkaisiu, l>l«orott»i«i», e»in»i«iä, hujullisin, iällinäi«iä, K«/le/«z>-
Mi«iä l, Ka/ltaa/li«i«, pz/«tönäi«iä, l>a»-«i»nl/ötäi«iä, «iirottavia, ala«-
K»»«el>ia, aia«päi«iä j. n. e, ovat lehdet samalla ehdolla, kun
haaratkin edeltäpäin, Kuv, 17, 18; »i«liKK»i«iä (f. decussata),
vastakkaislehtiparit ristissä toinen toisensa kanssa; «ä'teittäi«i»
(l, verticillata l. stollala), varresta lähtee yhtä korkealta kolme
tahi useampaa lehteä säteittäin kuki suunnallensa; Kolmi-, »eli-,
«--««i-,- K««l<«i-, K»/llieK«a«ätsi«iä (l. terna, quaterna h cruciata,
quina, sena, octona), kolmella j. n. e. säteittäisellä lehdellä;
/imittäi«iä (l, imbricata), alempi lehti latvallansa peittää lähi-
maisen ylemmän tyvipuolelta; --llmMimisiä (s, nndique imbricata),
vartta oi näy ollenkaan; kaksi; kolmi-, »eli-, mo»i»-»li«e«li /imit-
täl«iä (l, bi-, tri-, quadri-, mullilariam imbricata), lehdet ovat
niin monessa eri rivissä; yksinäisiä (f. solitaria), kun on vaan
yksi lehti paikassansa; tuk/««i«i» (l. fasciculata), yhdestä paikasta
lähtee useampia lehtiä; ruu«uKKei«ia (l. rosulata), lehdet lähte-
vät yhdestä kimpusta varren ympärillä ruususolmun tapaisesti
ylöspäin.
Erisuuntaisin (l, hetoromalla), lehdet kasvavat mille puolelle ta
XXVIII 1.1-/«!i»ln, I-<.

hansa; l//lt«ä/li«iä 1. yhdäppäisiä (f. uiiilateraiia l. homomalla),

ovat vaan yhdellä puolella; lä/lenll/M (l. connivcnlia), lähene-
vät lahoin toisiansa. Ulospäinen (l. patontissimum I. horizon-
tale), on lehti suoraan varresta ulos lähtevä; kurittava (l. squar-
rosuin), ulospäisellä latvalla; rippuva (l. pondens 1. dependcns),
suoraan alaspäinen; Kampe/» (l. obliquum), kierrähtänyt kuin
väkkärän siipi; Kiertl/n«/t (l. resupiuatum 1. inversum), aluspuoli
kääntynyt päidlopäin; syrjittäineu (l. verticale), toinen laita suo-
raan ylös, toinen alaspäin; laitto l. laielitiva (l, natans), vedon
kalvolla makaava; vedenpäällinen (l. emersum), ylhäällä vedestä;
vedenalainen (l. submersuin 1. demersum), vedessä oleva.
Tasusoukka l. Kaitainen (l, lincare), pilkä ja soukka lehti, ei kes-
keltä erittäin leveämpi, kuu päistäkin, e. m, heinillä; ne«l/am«i-
»en (l. acerosum), e. m, havupuilla; sukumuinen (f. setaceum),
sukasen eli harjaksen paksuinen; /l»zl«i»«aine« (f. capillare),
hieno kuin hivus; «oikea (l. ovale), lähes kahden leveytensä pi-
tuinen, pyöreämäisillä sivuilla, suipoilla pälliä; --»ilkänpl/öreä (l.
ellipticum), kahden leveytensä pituinen, pää ja kanta yhtä pyö-
reitä; pitkulainen (l, oblongum), 2— 3 kertaa pidempi kun le-
veä, pyöreämäisellä päällä ja kannalla; suikeu (l. lanccolatum),
päälle kolmen leveytensä pituinen nirkoilla eli terävillä päiiiä,
Kuv. 12 a, 42; puikea (f. ovatum), kahden leveytensä pituinen,
pyöreäkantainen, suippopäinen, Kuv. 28; /lerttamainen (l, cor-
datum), leveämpi edellistä, lovikantainen pyöroillä liuskoilla
molommln puolin lovea, Kuv. 29; ne/ikulmaine» (f. rhombeum),
kulma kantana, toinen päänä, kolmas ja neljäs sivuilla; epä-
»eiinen (l. dcltoideum), neljällä suoralla sivulla, kantasivut ly-
hempiä, nolokulma välissä; Kai»ll»nainen (l. triangulare), kanta-
sivut melkein suoralinjaiscsti toisissaan; mieKKamainen (l. ensi-
lormc), pitkä, tönkoä, suorasivuinen, teräväpäinen; ora«»ai»en
(l, subulalum), hoikka, huippupääksi vähittäin kapeneva; Kal-
pamainen (f. acinaciforme), toinen sivu paksumpi ja suorompi,
toinen ohuompi ja erittäinki päätä vasten kikkerämpi; «irppi-
mainen (l, falcatum), ohut kiverä lehti; na/KKimaine» l. va«to-
K»i«-»inen (l, cuneatum), hoikkakantainen ja vähittäin laajeneva
melkein tasapäiseksi latvaksi, Kuv. 31; kieloinen (f. lingulatuni),
nalkkimainen pyörcällä päällä, Kuv. 32; lapiomainen (f. spathu-
latum), pyöreähkö pitkällä kaarevasti hoikkcnevalla kannalla,
Kuv. 33; vastopuikca (l, obovatum), pyöreä lyhyellä suipolla kan-
nalla; -l«a«lo/lert<«i»en (l, obcordatum), suippokantainen, loviiat-
vainen pyöreillä liuskoilla molemmin puolin lovea; KeKrämäinen
(l. orbicuiare), pyöreä ja yhtä leveä, kun pitkäki; -pz/öreä (f.
rotundum); pyöreähkö (l. subrotundum); -pz/öreamäinen (l. ro-
 Lchålstä. ZÄ, s^. XXIX

tundatum); munuamninen (l. renilbrme), pituuttansa leveämpi,

pyöreähkö, lovikantaincn, pyöreämäisillä kantaliuskoilla, Kuv.
30; Knntava (f. lunatum, lunulatum 1, scmilunatum), kuun muo
toinen onnon täytymistään.
Soukkakunlninen (l. basi atlenuatum) ; K»pe»K«nt»ine» (l. basi
angustatum); p«/o>öKa>!t»«ne» (l. basi roluiidalnm); leveäkantui-
ne» (l, basi dilatatuin); tasakantainen (l. basi a;quale), molcm-
mat kantapuolet toisensa mukaisia; ep«K»nt»ine» (l. basi inav
quale l. ohliquum), toinen kantapuoli isompi tahi pidemmältä
ruotia seuraava kun toinen; Kei/l»«K»»t»lne»l. (l, haslalum), kan-
nasta lähtee kaksi vastakkaista ulospäistä liuskaletta, Kuv, 31:
NlloliKant«inen (s, sagitlatum), sivut kantaa vasten jatkuvat kali-
deksi kairamaiseksi liuskaksi, Kuv. 38; korvakantuinen (l, auri-
tulatum), kannan alla on kaksi pyöreämäistä liuskaa; m««n««i«.
knntuinen (l. basi renilorme), kannalta iniinuamaiscu lehden
muotoinon; hert-tuknntuinen (f. basi eordatum), pykäläisellä ko-
lolla ja pyöreiiiä liuskoilla kannassa; vi»o/le»tt»«»e» (l. basi
obiique eordatum), herttainaiscn lehden kantaliuskat eivät oio
yhtä isoja; /le«-/tapnoli«Koi»en (f. basi scniicordatum), toista kan-
taliuskaa ci ole ollenkaan.
suippo (l. acutum), lohdon sivut yhtyvät kaitakulmaiseksi
pääksi; «uipuKK» (f. acuminatum), vieläki kaitaisemmalla, pitkä-
veteisellä kulmalla; nirkko (l. cuspidatum), pitkän soukalla ja
tavallisesti tönkeämäisollä päällä; Kärkevä (l. pungens), pistä-
väliä, tönkeällä kärellä; ot»p»inen (s, mucronatum), keskisuoni
sojottaa päästä ulkona; tl//ppäp»i»e» (l. obtusum), nykerä, ei
suippo eikä nirkko päästä; p«/o>öpäinen (l. apioo rotundatum),
pyöreämäiscllä päällä; /l/pssKKä (l, truncatum), molkcin kuin
poikki leikattu päästä; KatKott» (l, praemorsum), kuin poikki
purtu tahi järsitty; tanttopäinen (l. retusum), matalalla ontevalla
kololla päässä; pykäläpäinen (l. emarginatum), syvemmällä tc-
räväpohjaisclla kololla; tlalkopäinen (s. bilidum), syvempi kolo
jakaa pään kahdeksi liuskaksi, suippo kulma välissä; lovipäine»
(f. bilobum), kaksi liuskaa päässä ja syvempi pyöreämäinen
kolo välissä; jakopäinen (l, bipartitum), kaksi nirkkoa liuskaa
ja yli puolen lehteä ulottuva kolo välissä.
l/»mm««p«inen (l. apiee dentatum), useammalla pienellä ham-
paamaisella yhtä suurella iiuskaiia päässä; kolmi-, »«eli-, vii«i^
/lampaine» p»ä«t« (l. apiee tri-, quadri-, quinqucdentalum), nir-
t»«/aitai»e» (l. erosum), laidassa on pieniä pyöreämäisiä, erisuu-
ruisia koloja ja välissä pieniä teräväpäisiä hampaita; nyhälaitai-
nen (l. crenatum), laidassa on suoraan ulospäisiä nyhiä ja nii-
den väiissä pieniä kulmapohjaisia koloja, Kuv. 36; toisnyliäinen
 XXX t.l-K islii. 3t, 33.

(f. duplicato-creuatum), ensin isompia nyhäroitä ja niiden lal-

dassa toisia pienempiä, Kuv. 37; suipponyhäinen (f. acutc cre-
natum); t«/lpp«»«//l»inen (1. obtuse crenatuni); hienonyhninen (f.
crcnulatum) nyhähampninen (1, crenato-dentatum), laidassa on
harvemmalta pieniä, suoraan ulospäisiä nyhämäisiä hampaita:
hammaslaitainen (f. dentatum), erisuurilla ulospäisiilä, hainpaa-
maisilla lisäyksillä laidassa; /lie»o/l««np»ine» (1. dentlculalum),
pienoisilla hampailla; sahalaitainen (1. serratum), sahanterän
näköinen laidalta, Kuv. 43, 44; va«lo«a/«ainen (f. rctrorsum ser-
ratum), «a/l»/lampa»t (serraturae) kääntyvät lehden kantaan päin
(ovat vastasukaisia), Kuv, 38 b; toi««»/,.aine» (s, duplicato-scrra-
tum), ensin isompia hampaita ja niiden laidassa pienempiä,
Kuv, 39; /lie»o«»/l»l«e» (f. scrrulatum); i«o- I, /««'««»/laine» (l,
grossc serratum); ola«a/l»«nen (1. mucronafo-serratum); epä«a/lai-
»en (5, inaequalifer serratum), erisuuruisilla hampailla; mu/Ka-
/ai/ainen (1. repanduni); or»/»itai»e» (f. margine spinosiini)
ehytlaitainen (s, intcgerrirauin).
31. i,itle» (1, planum), yltä ylensä yhtä tasainen lehti; Kovera (1.
conoavum), koskipaikka alaspäin onteva eli kuopassa; Ke/lKerei
1. K«per« (l. convexum), keskus ylöspäin pyörcämäisesti kohol-
laan; l««tti«n»inen (f, cuciillatum), laidat torvemaisesti yhtoon
kiertyneet kannasta soukkapohjaiseksi latvaan päin laajenevaksi
törröksi eli tötteröksi; Kournmaine» (f. canaliculalum), päältä
päin pitkin pituuttansa kuurnamaisesti kovertunut, Kuv. 40;
«lenneemäinen (1, carinatum), lehtipuoliskot keskisuonta myöten
teräväpohjaisesti toinen toistansa vastaan, Kuv. 41; vastulaskui-
»en (1. conduplieatum), lehtipuoliskot melkein yhteen laskeutu-
neol; poimuinen (1, plicatum), useammilla pienillä laskoksilla;
pitki-npoimuine» (5. longitudinaliter plicatum); poiKKipoimninen
(f. transversim plicatum); sädepoimuinen (l, radiatim plicatum);
aaltolaitainen (1, undulatuin), vähän mutkittelevalla laidalla;
Kurttuinen (f. rugosum), epätasainen, rypyliäs; Kole» (l. lacuno-
sum), suonten välissä, varsinki aluspuolella pieniä koloja ja
painanteita; Ki/ee-rä (l, crispum), paljoilla erisuuruisilla, mutkai-
silla poimuilla erittäiuki laidassa.
32, /salvomaine» (1, rneinbranaceum), ohut ja hentukka lehti; Kälpe»
(f. soariosum), ohut, kuiva, hilscä; pe/lme» (f. molle), löysä-
aineinen, ohutläntä, norea; nahkea (l, coriaceum), kiinteämpi ja
tukevampi edellistä; tanakka, tanea 1, <»n/>e» (f. rigidum), nah-
kamaiuen, ei notkea: mehevä l. me/minen (f, pulposum), täynnä
tuoretta, mehuista ainetta; möyheä I, lihava sl, earnosum), pak-
summalla, vähemmin mehevällä sisustalla; MlimÄinen (f. fistu-
losum), liereä, tyhjäsisulnen.
 Pcrälchdistä. 33, 34. XXXI

Outovärinen (1. coloratum), ei vehreä; kuksivärinen (1, discolor),

alus- ja päälyspuoli erivärisiä; Kun/topitKKuinen (1. pcllucide pun-
ctatum) l. läpipi«teinen (f. perforatum), läpikuultavilla pilkuilla;
ml«nan°»loinen, nalKinmoine» j, n. e. (ovilorme, cuneiforme etc),
paksu munan, naikin j. n. e. muotoinen; lyhytaikuinen (5, ca-
dncnm), pian ilmestymisensä jälkeen jo ennen syksyä variseva
tahi kuihtuva; yksikesäinen (f. deciduum), syksyllä lakastuva ja
variseva; moniKe«»inen (1, persistens), talven yli, yhden eli useam-
man, kestävä; Kui/ltuva l. «urka«tuv» (1. marcescens), nuutuva ja
kuihtuva varrellansa ilman varisematta, niinkuin aluslehdiiiä
useinkin on tapana; »inavenreä (1. sempervirens), y. k. moni-
kesäinen.
d, Perälehdistä.
Perälehti (bractea), kukkaporällä tahi lähellä kukkaa oleva lehti-
mäinen kasviosa, joka muodollansa sekä värillänsä eroaa muista
lehdistä. Perälehtiä on eri uimillansa: suojuslehti, varus, ti«ä-
ver/to, Koleto ja Ke/lto.
Suojus (bractea), tavallisesti yksinäinen, välistä perään kiinni
kasvettunut lehti lähellä kukkaa, Kuv. 44 a.
Joutosuojus (bractea vaeua), jolla oi ole kukkaa, tahikka vaan
joku kukan käpcrö.
i«tv»«uo/u« (coma), siksi sanotaan useampia perän latvaan
ryhmistyneitä joutosuojuksia.
Varus (involuoruml, varukseksi eli varu«le/l«iik«i (1. involucra-
lla) sanotaan niitä perälehtiä, jotka perän alapäässä tavallisesti
ovat säteittäin ja usoampla, Kuv. 48 a, b.
Sarjavarus (involucrum universale 1. involucrum), sarjakukissa
yhteisen sarjan alapäässä, Kuv. 43 a.
Sarjukkuvnrus (inv, partiale l. involucellum), erinäisien sarjoin
eli sarjukkain alapäässä, Kuv. 48 h.
Kumpiki niin sarja- kuin sarjukkavarus taitaa olla joko täysinäinen (inv.
completum), kun varuslehtiä lähtee säteittäin zlla ympäritse, tahi puoli-
ttainen I. vajanainen (inv. dimidiatum 1. unilaterale), kun niitä on vaan
toisella puolella.
l,i«äver/l<> (calyculus I, calyx exteriör), pienoisia perälehtiä,
jotka ovat verhossa kiinni ikään kuin toisena ulkopuolisena eli
ulkoverhono, Kuv. 46 a.
Kotelo (spatha), tuppimalnen perälehti, joka eräissä kasveissa
peittää kukan ennen valmistumistansa ja sitte kukan limes-
tyessä halkeaa kylestä, Kuv. 47 a.
lle/lto (pcriclinium, anthodium, calyx communis 1. involucrum),
monta verhomaiseksi kiehkuraksi ryhmistynyttä perälehtiä yh-
dyskukkain ympäri e, m. ohdakkeissa, Kuv, 48 a. Kehdon eri
 XXXII Apulehdistä. Silmikoista. 38, 36.

lehtiä sanotaan Ke/lto/elll/iK«i (foliola), jos ovat vehreitä, lehti-

mäisiä, ja «uomuiK«i (squamae) ollen kuivia, kaivomaisia. Muu-
tamissa yhdyskukissa on myös itsekunkin eri kukan välissä
pienoisia lehtiä omalla niinellänsä väreet (paloao).
Tavallisimpia kehdon ja kehtolchtien tunnussanoja avat yksirivinen (unise-
rialis), kaksirivinen (biserialis), paanullu I. limitetty (imbricatus), lisäver-
-hoinen (calyculatns), haritettu (squarrosus), säteittäinen (radiatus). Keh-
tokannaksi (eupula) sanotaan hedelmän pohjalla olevaa maljamaista keh-
toa, jonka suomut ovat kovettuneet ja yhteen kasvettuneet e. m. pähki-
nöissä, terhoissa.

e. Apulehdistä.
i!8. «Ipuie/läet (stipulao), lohlimäisiä osia, jotka muutamissa kasveissa
peittävät ja suojaavat varsilehden ennen sen puhkeamista ja
sitte joko menehtyvät tahi jäävät lehden vaiheilla kasvamaan.
Niitä on kolme erilajia: KorvaKe, /upeke, Kie/eKe.
Korvakkeet (slipnlae), parittain lehden tahi ruodin alapäässä
olevat apulehdet, Kuv. 8 d.
Sivukorvukkeet (stioulaj latcralcs), yksi kummallaki puolella
lehden juurta.
Hankakorvakkeet (st, axillares 1. intrafoliacea;), lehtihangassa.
/tlu«/cam«/c/ceel (st. extrafoliacea?), lehtijuuren alla.
Vastaiskorvakkeet (st. oppositifoliaj), vastatusten kummallaki
puolella vartta lehtijuurclla.
t/uotiKorvaKKeel (sl, potiolares), ainoastaan ruodissa kiinni.
Lehdykkäkorvnkkeet (siipoille), lolulykkäin juuressa.
Tupeke (ochrea), kaksi lehdestä ylöspäin varren ympärille sol-
muväliin luppimaisosti yhteen kasvettunutta apulehteä, Kuv.
42 a.
/lie/eke (ligula), hieno, kuulakka kalvo heinäkasveilla tuppi-
maisten lehtiensä aukeamassa, Kuv. 8 a.
Erinäiset (st. liberoa 1. solutac), ne korvakkeet, jotka ovat ainoastaan kan-
nasta kiinni; ruotivaraiset (st. marg-inales 1. petiolo adnatte), sivuillaan
ruotiin kiinnetlyneet; varsivaraisel (st. cauli adnatte), sivusta varressa
kiinni; kaksivaraiset (st. amhigue adnatte), sekä ruodissa että varressa
kiinni; yhtyneet (st. connatse), toinen toiseensa kiinni kasvettuneet.

s. Bilmlkoista.
36. HtmiKKo l. «ilma (gomma, kaikenlaisten varsien, varsikasvainten,
haarain j. n, o. onsiaiku, jonka ensittäin /e/lli»«7«o« ja päälliseksi
«uomukat (ponille) tavallisosti peittävät.
l,atva«i/«niKKo (gomma terminalis), varren tahi haaran piiässii.
Biv««i/«niKKo (g, lateralis), sivulla eii kylessä haarain alkuna
oleva.
 Kukista siittimineen. 37. XXXIII

Paljas (3, nuda), on se silmikko, jolla ei ole suomukoita peitteenä, Klltlei-

nen (F, teet.-,), suomukoilla katettu.

l.etlt««ilmiKKo (g. Ibliitcra), josta ci tule kun lehtiä.

Kukknsilmikko (g. florifera), josta vaan kukkia lähtee.
BeK»«iimiKKo (g, folio-florilera 1 mixta), jossa on sekä lehden
että kukan alkuja.
iiie«nen«iim«KKo (bulbogcmma), joka valmiina eriää emäkas-
vista ja siittää uuden itsepäällisen, ei kun tavalliset silmikot,
jotka vaan lisäävät emäkasvia; «iemen«ilm«'KKoine» (bulbifer l,
bulbiger), siemensilmikolla varustettu.
Lehliuihos (pra!loliatio I. vernatio), silmikossa lehdiksi muut-
tuva osa, joka miten milloinki saattaa olla: vieretläine» (praa-
foliatio 1, folia in gemmis adplicata), kun lehdeualut ovat vie-
retysten suorana; poimuinen (p, plicata); va«tala«Kuine» (p, con-
duplicata); ta««Käänlöi»e» (p, reclinata); Käpp«/räine» (p, circi-
nalis), päästä lähtein, kuin tuohen käppyrä, itsesisäänsä kier-
tyneillä lehdenaluilla; ll»Ka/ailainen lp. obvoluta), kääntyneistä
laidoistansa hakamaisesti toisissaan kiinni; Käärimäine» (p, con-
voluta), laidasta lähtein itsesisäänsä kiertyneet; vustnkierteinen
(p. involuta), kumpiki laita ylöspäin toinen toistansa vastaan
itsesisäänsä kiertynyt; ala«Kierteinen (p. revoluta), samalla ta-
valla alaspäin kiertyneet; -p»a-»«lt« (p. imbricata), kaksi sisä-
maista Ichden-alkua kulmamaisesti kääntyneet laidoillansa vas-
tatuksin, ja niiden päällä toisia samalla tavalla kääntyneitä
niin, että päälimäisten lehtien keskipalkat vastaavat alimaisten
laidoille; K»K«itt«in /imi/a«Kui»en (p. equitans anceps), useampia
vastalaskuisia lehtiä sisätysten, sisämäisten laidat ulkomaisten
laskoskulmaa vasten; Ko/mi/tai» timila«K«inen (p. equitans tri-
quetra), kuu useammista venhcemäisistä tahi vastalaskuisista,
toinen toisensa sisässä olevista lehdenaluista sisämäisen toinen
laita on päälimäiscn laskoskulmassa, ja keskikohta päälimäiscn
toisen laidan alla, toinen laita taas juoksee ulkopuolelle pääli-
mäiscn lehdenalun laskoskulman j. n. e.

g. Kukista ja siittimistä.
l-t-uKKssper» 1. perä (pcdunculns), kiikkasilmikosta lähtevä kukal-
linen varren jatko.
l^an» (scapus), maanalaisen varron päästä lähtevä kukkaperä
Kuv. 47 a.
Juuriperä (pcdunculus radicalis), lähtevä maanalaisen varren
sivulta, ci päästä, Kuv. 7 a.
<?«KK»v«r«i 1. lapukko (rachis), se varren osa (tahi haarovan
XXXIV /l«/ll«t« «iittlminotm. 38.

perän runko), josta lähtee useampia kukallisia pe-rällaee-ruk-zia

(pedicelli), Kuv. 80, 81.
Teriin (raoomus), kukoslus, jossa pitkäveteinen kukkavarsi sieltä
täällä pitkin pituuttansa työntää melkein yhdenpituisia kukka-
periä e. m. tuomella, Kuv. 49.
Ilöyhy (panicula), pitkäveteisestä kukkavarresta lähtee sieltä
täältä useampia siirottavia tahi ulospäisiä pidempiä kukkahan-
ruksia, jolka uudelleen iiaarauval, e, m. kastcheinällä, Kuv. 3 h.
Harkko (thyrsus), latvasta kukkimaton, pitkäveteinen kukka-
varsi liihottaa monihaaraisia periä, joista alemmaiset kukkivat
ennen ylcmmäisiä ja koskimaiset ennen vierimäisiä, o, m, sirc-
nillä, Kuv, 31.
Huisldlo (corymlms), kukkahaarukset lähtevät eri paikoilla pit-
käveleistä lapakkoa, ja alemmaiset nousevat tasapäähän ylem-
mäislcn kanssa, Kuv. 30,
Mykerö (capitulum), orivOrlioisel perätlömäl kukat ovat pallc-
romaiscsti kiinni ryhmistyncet lyhytvarlisoon lapakkoon, o. m.
apilassa, Kuv. 93.
Kiehkura (verticillus), kukat ovat kiehkurassa varren ympäri
joko pe»-ättömin« (vorlie, sessilis) tahi peröKKainä (v. peduiu-u-
-latus), Kuv. 9N, 97.
Tähkä (spica), kukat iithteväi molkoin perättöminä pitkänhoi-
kasta lapakosta, e. in. rnkiissa ja sarassa, Kuv. 32.
Lähkä on miten milloinkin yksikertainen (simplex), yksittäisillä kukilla;
toiskertainen (composita), kun yksityisten kukkain sijasta on pieniä täh-
kylöitä (spicuhe); yhtenäinen (aequalis 1. continua), jolla ei ole suurempia
välipaikkoja ; välikköincn (interrupta) kun kukat ovat eri kihermissä;
.

yksipuolinen (unilateralis), kun ovat vaan yhdellä puolella; yhdäppäinen

(secunda), kun kääntyvät yhdelle suunnalle; kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-,
kuusiratinen (M-, tri-, quadri-, puinque- sexfäria) taikka kaksi-, kolmi-,
neli-, viisi-, kuusitähkoinen (di-, tri-, tetra-, penta-, hexasticha).

iVorKKo 1. palmu (amcntum, julus), hienolla, tavallisesti not-

kealla, pitkulaisella lapakolla on perättömiä, vaillinaisia kukkia,
katetut ennen puhkeamistaan limisuomuisilla, ei tuppimaisilla
suojuksilla, e, m, koivussa, lepässä, pajussa, haavassa, Kuv, 53.
Norkotovat joko hedenorkkoja (amentura raasculura), joilla on paljaita
hedekukkia, tahi cminorkhoja (am. femineum) paljailla emikukilla. Edel-
liset varisevat kukassaan, jälkimäiset hedelmöinä.
Mikäli norkko ilmaantuu lehtimisen edellä, yhtaikaa tahi perästä on se
varhainen (am. prajcox), yhtaikainen (am. cotctaneum), tahi myöhäinen
(am. serotinmu).
L«p«/ (stiobilus, eonus), eminorkko, jonka suomut paisuvat
ja kovettuvat nahkeatnaiseksi aineeksi, e, m, kuusessa ja män-
nyssä. Katajassa ja eräissä muissa ovat, kukkasuojukset yhteen
kasvettuneet marjakävyksi (galbulus).
 Kukista siitlimineen. 39. XXXV

Puikelo (spadis.), pitkänomainen kukostus, jossa kukkavarren

pää on paksuksi turvonnut ja kukat, siihen kuin sisään painu-
noot, o. m. suovchkassa, Kuv, 54 a. Puikelo on milloin Kote-
loinen (spathaceus), milloin koteloton (cspathatus).
Liukko (cyma), yhtä korkealta varren päästä lähtee kaksi tahi
useampaa kukkahaarusta, jotka epätasaisesti haarauvat ja kas-
vavat tasapäisiksi, e. m. heisipensaassa, Kuv. 55, Kuoperoviuh-
koksi (anthela) sanotaan sitä jos latvakukka on lyhempi vieri-
mäisiä ja varsinki äärimäisiä.
Tupsu (lasciculus) viiihkomainen kukostus varsin lyhyillä
kukkahaaruksilla ja liketystcn olevilla täydommillä kukilla, e.
m. tcrvakolla.
Pallero (giomoruius), vicläki lyhemmillä haaruksilla ja kerä-
mäisesti yhteen tukutuilla kukilla tavallisesti lehti- tahi haara-
hangassa.
Sykerö (anthurus), tähkämäinen tahi norkkomainen kukostus
kukkapalleroilla pitkin lapakkoa.
8»?°/» (umbella), yhdestä kohti varren tahi varsihaaran päästä
lähtee säteittäin useampia periä, joista kuki joko kantaa kukan,
tahi lähettää päästänsä samantapaisia uusia sädeperiä, Kuv. 45,
Edellisessä tapauksessa sanotaan sarjaa yksinäiseksi (umb, sim-
plex), jälkimäisessä toi«Kert<li«eK«i (umb. composita), Kuv. 45 d, e.
'ln!»!«rw!«ia sarjoja sanotaan myös sarjastoiksi, ja nii««i> orolownn emä-
sarja (umb. universalis) sarjukoista (umbcllae partiales 1. umbelluloe),
jotka lähtevät emäsarjan perien päästä. Emäsarjan periä sanotaan sä-
teiksi eli sarjaperiksi (radii) ja sarjukkain periä peryköiksi eli sarjukka-
poriksi (pedicelli).
Tasakukkainen (umb. similitlora) on sarjasto, j»n!<» kaikki liukal ovnl yhtä-
suuria; sädekukkainen (umb. radiata), kun laitakukat eli terälehdet sar-
jan äärimäisissä kukissa ovat isompia, kun keskisarjassa; kehkerä (umb.
eonvexa), yhtäpitkillä säteillä; tasapainon (umb. plana), äärimäiset säteet
pidempiä ja yhtä korkealla koskimaisten kanssa; ontcva (umb. concava),
koskimaiset säteet paljo lyhemniat äärimäisiä ja sarja keskeltä kuopassa.
/-loppi/o (calathium, anthodium >, calathidiiim), useampaa pientä
kukkaa seisoo vieretysten kukkaperitu päällä laajenneessa päässä
ja yhtoisou suojuskchdon sisässä, Kuv. 48 b, o, Koppiloa oso-
tctaan myös sanoilla kukasto, ylidyskukku (doros compositi) ja
kukknryhmä (ilores adgrogati), joista edellinen merkitsee sitä,
jossa kunkin crikukkascn heteet ovat ponsistaan yhdessä. Kop-
pilossa on eroteltava criknkkasel (Nosculi), lavwl. marto (re-
ceptaculum 1. anlhoclinium), kukkaperän laajennut pää, jossa
erikukkasct seisovat, ja kehto (porioliniuin l. aulhodium), josta
jo on onnon mainittu.
n'ie/oi«K««KK«inen (calathium lingulatum l. semiflosculosum) tahi
kieloiskukasto (Nos compositus lingulatus l. semiflosculosus) on
 XXXVI Kukista siittimineen. 40.

koppilo kieloisilla orikukilla; pi/liKuKKmnen (c. tubulosum) tahi

pi/liK«K««to (llos compositus tubulosus 1. flosculosus 1. discoi-
deus), kun kaikki erikukat ovat pillimäisiä; Ke/l»'änl«inen <c.
ra-
discoidcum), pillikukasto yhtäsuurilla kukiila; säteehtivä (c.
dians), vähän isommilla, epätasaisilla laitakukilla; «äeleKuKKainen
radiatus), kukat
(c. radiatum) ja sädekukuslo (llos compositus
keskellä ovat pystöisiä, pillimäisiä, laidalla ulospäisiä, kiolok-
keisiä; «»«»neuvoinen (c. homogamum), koppilo., jonka erikukat
ovat täysineuvoisia; sekoneuvoinen (o, hetcrogamum), yhden kop-
pilon erikukilla on millä vaan heteitä, millä omia: erineuvoine»
(c. hetcrocephalum 1, o, homogamum diclinum), saraan lajin
crikoppiloilla on millä vaan hede- millä emikukkia.
Sädekukaston keskikohtaa pillimäisillä kukillansa sanotaan eri-
nimellä Ke/lräK«i (discus), Kuv. 48 b, ja kielekkeisiä laitakukkia
«äteik«i (radii), 48 c, . ,

,
T.avaa eli martoa erotetaan seuraavilla, solityssanoilla : /itteä
(rcceptaculum planum), onteva (coneavum), palleroinen (globo-
(so-
sum), Ksileimainen (conicum), lie»-e» (cylindricum), ltiz/leinen
lidum), on«.i 1, t«//l/»«i««inen (cavum), pilkullinen (punctatum),
Kuopurainee, (scrobiculatum 1. foveolatura), l»Ke»-oinen (favosum),
väreinen (paleaoeum), kuisen (hirtum) j, n. e.
M«inäi«i« (solitaria) ovat koppilot yksikukkaisella varrella, ja
mikäli itse sanat osottavat, /l«/»l/i«i» (sparsa), /e/lli/l«nk«i«i»
(aMaria), röyhymäisiä (paniculata l. in paniouhrm disposita),
/l«<i«Kiio,n»i«i» (co-
hnrkkomuisin (thyrsöidea l, in thyrsum disp.),
rymbosa), p»llero,n»i«i» (glomeruiosa), m«/Ke^ö«na'i«iä (in capitu-
lum disposita), te»ttu,nai«i» (racomosa), tähkämäisiä (spiciformia)
j- n. o.
4U, lin«i«iittiö (planta phanerogama), kukallinen kasvi selvästi ero-
tettavilla siittimillä.
Snlusiittiö (pl. cryptogama), kukaton kasvi puuttuvilla tahi
epäselvillä siittimillä.
ssuKK» (llos), siittimistä ja niiden peitteistä valmistuva kasvi-
osa. , '

Poimi l, kuknnnlku (llos virgineus), puhkeamaton.

Kehä (perianthium), lehtimäiset osat siitinten kattamista var-
.

ton, jotka kuitenki monessa kasvissa puuttuvat; ne ovat ver/lo

ja terä.
Kuv,
-,'e,/lo (calyx), ulkopuolinen, tavallisesti vehreä kehä-osa,
56 A, 57 a.
I'er» (oorolla), sisämäincn, hennompi, erivärinen kehäpuoli
«iuv, 56 B, 57 h. d. o.
 Kukista siittimineen. 41. XXXVII

Kupu (perigonium), kun verhokin " on erivärinen (ci vehreä)

tahi peräti puuttuva.
Hetle (stamen), siitinton uros- el! koiraspuoli, siittämisen oli
hetimlsen jälkeen menehtyvä, Kuv. 79 h, c, d.
iimi (pistilla), siitinten uaaraspuoli sikiämisen jälkeen, aina-
ktu tyvipuolellaiisa, pysyvä liodolmäu valmistumisocn saakka.
Täysinäinen kukka (llos oompletus), kukka jolla on sekä verho
ottä tora; vaii/in»inen kukka (llos ineompiolus), jolla on vaan
«MiMoiinen Ke/l» (perianthium simplcx); lereiton (llos apetalus),
vaillinainon kukka vohroällä kehällä; verhoten (llos acalycinus),
vaillinainen kukka terämäisellä kehällä; kehätön I. alaston (llos
nudus), on kukka, jolla ei ole verhoa eikä terää, vaan paljaat
siittimct.
Knksi- l. t»«««ineuvoine» (llos hermaphroditus l. bisexualis),
kukka jolla on sekä heteet että emit; erineuvoine-» l. yksineu-
voinen (llos dirJinus 1. unisexualis), eri kukissa on, missä vaan
heteitä, niissä emiä, s, o. ne ovat laikka hedekukkia (flores mas-
culi) taikka enliK-uKKiu (flores femihei); ne-uvolo» 1. tyhjä (flos
neutcr), kukassa ei ole emiä eikä hedettä; yksisopuinen (planta
monocllna), kasvi jolla on kalkki kukkansa täysineuvoisia; e»i-
«opui-nen (pl. diclina),erineuvoisilla kukilla; yksikätinen (pl. mo-
noica), kasvi jonka muutamissa kukostuksissa tavataan vaan
hedekukkia, toisissa emikukkia ;' K»K««Kotinen (pl, dioica), saman
lajin yhdessä varressa ei tavata kuu emikukkia, toisessa oi kun
hedekukkia; sekaneuvoinen (pl, androgyna), samassa kukostuk-
scssa ovat hede- ja emikukat erillään; «eKa«opuine» (pl. poly-
gama), yhdellä kasvilla ovat muutamat kukkansa täysineuvoisia,
toiset erineuvoisia.
krilelllinen (calyx eleutcrosepalus), on verho useammalla erinäi-
sellä lehdellä, verholehdellä (sepaluin), joidon mukaan sitä sa-
notaan knksi-, Ko/mi-, -Keli-, vii«i-, »llonile/l«i«eK«i (c. di-, tri-, te-
tra-, penta-, polysepalus); z//le/i«ie/ltinen (c, gamoscpalusl. mo-
iiosepalus), lehdet ovat kasvettuneet yhtenäiseksi lehdeksi. Yh-
dislchtistii verhoa sanotaan myös yhdis verkoksi.
I'o»vi (lulius), yhdislehtiscn verhon kokonaan yhtoon kasvet-
tunut alimainen, tavallisesti soukeiiipi osa, liuv. 56 a.
/.«Me (limhus), ylempi orinäisompi, tavallisesti leveämpi osa,
Kuv. 56 I>,
.Vie/u (I'aux), torven ja laiteen valikoilta, Kuv. 56 e.
Ekyllniluinen (calyx integer), on yhdislehtinen verho päähän
asti yhteen kasvettuncilla lehdillä; /lnu/i«namen (c, labiatus),
kahdolla eripitkäilä huulten tapaisesti toinen toistansa vastaan
asettuneella liuskalla; Ka/leienKerlelinen (c, duple-l), lisäverholl*
 XXXVIII Kukista siittiininecn. .t.

varustettu.Kahdenkertaisena varsinaista verhoa sanotaan sisä-

ver/«oK«i (e. interiör) ja lisäverhoa ulkoverhoksi (o. exteriör).
tNntei«i» (sepala clausa) ovat verholehdet, kun makaavat
kiinni terässä ja laidoilla toisissansa; M«p»ii«iä (s. erecta), kun
erillään terästä ovat pystössä; «lo«pai«iä (s. patcntia), kuta
kuinki terästä ulottavina; al»«päi«ia (s. reflexa), kääntyneet te-
rästä peräänpäin; li««KKei«i« (s. appendiciilata), juurelta lähtevillä
ulottavaisilia oriiiuskoiiia; K»nnu«tettu/'» (s. calcarata), kun joka
verholehti on kasvettunut erämaiseksi, tyhjäsisuiseksi kannuk-
«ek«i (calcar).
42. Terälehti (petalum), erilehtisen terän kukin eri lehti.
F«nt« (uoguis), terälehden soukempi tyviosa.
Lapu (lamina), lovoämpi osa, joka saattaa olla e/11/t/aitainen,
/la/Koine», liuskainen, /lam«n»«/»it«inen, »Mä/aitainen, -rip«inen
j, n. e.
llip«uinen (lamina hmbriata), pitkiin varsin soukkiin siekalei-
siin, jakaunut terälapa; yhdislelitinen l, yksilektinen (corolla ga-
mopetala), Kuv, 59; erile/ltinen (c. eleuteropetala), Kuv. 58;
z/K«i-, K»K«i-, Kolmi-, neli-, vii«i-, monils/lline» ter» (c. mono-,
di-, tri-, tetra-, penta-, polypetala) ; ep»l/lltine« (c, hetcropetala),
osiksi eri, osiksi yhdislelitinen; ta«»«nuk»inen (c, Eequalis), lius-
koista, koloista tahi lehdistä toinen ei ole toistaan isompi;
epänl-ukaine» (o, inaequalis), vastahakaan edellistä; «uu-nnallinen
(o, rogularis), tasamukainon tora ja opämukainenki, jonka laide-
kolot tahi lehdet ovat ykdenmuotoisia ja jossain suunnalliscssa
järjestyksessä välillään; epä«uunlaine-n (c. irregularis), ei suun-
nallinen.
lorvilnainen (c, tubulosa), yhdislelitinen terä, jonka laide on
melkein erottamaton torvesta*), Kuv. 66; pikarimainen (c. cya-
thifonnis 1. cylindrico-eampanulata), vähän avarammalla laiteella,
Kuv, 61; «llppilomllinen (e. infundibulifonnis), vicläki väljempi
laiteelta k, ed., Kuv, 62; Kl.'llo,n»i»lM <c, campanulata), Kuv, 56
B: palleroinen (o, globosa), Kuv. 63; munnpyöreä (c. urcoolata I,
ovata), Kuv, 64; /latlumainen (c, hypocraterilbrmis), terän torvi
lyhyt ja laide litteämäisesti lovonnyt, Kuv, 59; rut-asmainen (c,
rotata), vielä lyhemmällä torvella k, cd, ja erinäiscnunillä leh-
dillä, Kuv. 73; KieieKKeine» (c. liugulata), kun yhdislchtiscn
cpäsuuntaisen terän torvi on pillimäinen littcäraäisellä laide-
puoliskolla, Kuv. 48 d; /ll«u/imainen 1. K«K«i/ll<«li»en (c. lainata
l. bilabiata), kahdella huuliksi (lahia) verratulla liuskalla vasta-
tusten, toinen ylempänä toinen aiempana, Kuv. 57, 65.

') 11'orvi, laide ja nielu ovat terässä kuin edellä (41) verhossaki.
 Kukistu siittimineen. 43. XXXIX

Ylihuuli (labiuin superius) on usein kaarimaisesti kuvertunut (tbrnicatum)

hodetten päälle ja sanotaan silloin kypäriksi (galea), Kuv. 57 h; alahuuli
(labiuin inferius), Kuv. 57 ,1, j» laki (palatum), sen yliuuulta vasten Ku-
vertunut laita.
Ammottava (eorolla ringens) on terä siirottavilla huulilla ja
avonaisella nielulla, Kuv. 57; naamattava (c. personata), alahuuli
kuvertunut ylihuulta vaston ja sen kautta torven nicluki «utettu
(laux clausa), Kuv. 65; -ruu«llm»ine-n (c, rosacea), suunnallinen
tora viidellä levytlapaisella, lyhytkantaisella erilehdellä, renkaa-
maisesi! liittäyneet verhon aukeamaan; ijhdiskantainen 1, malva-
mainen (c. malvacea), suunnallinen viisilehlinen terä lyhyillä
toinen toiseensa ja heteisiin kiinni kasvettuneilla kannoilla;
»-«'«tilnaine» (c, cruciata); suunnallinen nelilehtinen terä selvästi
erotetuilla kannoilla, Kuv, 58 ; neitiKKämuinen (c, caryophyllacea),
suunnallinen viisilehtinen terä pitkulaisilla kannoilla tuppimai-
sessa verhossa, Kuv. 91; /luu/iKKeinen (c. labiosa) ja va«lo/!-uu-
liKKeine» (inverse labiosa), epäsuuntaisia teriä viidellä erlleh-
dellä; pe-rllom»i-ne» l. hernekukkainen (c, papilionacea), viidellä
epäyhtisellä terälehdellä, kolme päälläpuolen erinäistä ja kaksi
aiempana yhteen kasvcttunutta, Kuv. 66. Erinäisistä lehdistä
sanotaan päälimmäistä (a) p«««7eek«i (vexillum), sivulehtiä (b)
«iivik.-li (ahe) ja kahta yhteen kasvanutta alimaista (c) ven/lee/c«i
(carina), jonka sisässä heteet ovat ja joka on K»K«iKa»taine»
(biunguiculata). Välistä vcnhelehdet eivät olekkaan yhteen kas-
vaueet, jossa tapauksessa niitä sanotaan laitalehdeiksi (petaia
carinalia) ja koko terää pe»-/lottav»K«i (suhpapilionacca).
l.il/am«inen (perigonium liliaceum, eorolla liliacea 1. llos lilia-
ceus), kupu kuudella suunnallisella erilehdellä kahdessa ker-
rassa taikka kannoista yhdessä; epet«uu»l«ine» (perigonium or-
chideum), kupu kuudella epäsuuntaisella lehdellä kahdessa ke-
rassa, joista sisäkerran yhtä, hyvin erimuotoista lehteä sanotaan
huuleksi (lahoihini) ja toisia siitinten ympärillä olevia K«/p«»-iK«i
(galea). Tavallisesti on huulella myös K»nnu« (calcar).
Ileinäkukku (ilos graminoua) e. m. rukiilla, ohralla, kauralla,
heinäkasveilla, Kuv. 67, 68.
Kule 1. suojus-akana (gluma), hcinäkukan ulkosuojas (hraetoa),
Kuv. 67 a, 68 a, Tavallisesti on kateita pcräsukaan kaksi eri-
suurta kuperaa nirkkoa akanaa (vaiva), jotka eivät suoraan peitä
siillimiä.
Kun kaloita välistä on verhoksi verrattu, ovat ne siitä saaneet toisen ni-
mensä verhoakanal (valvulra calyein») ja on niillä vielä kolmantenaki
nimityksenä ulkokehä (perianthium externuui).
l/e/e-e l. KuKKa-e«K»n» (glumclla), hcinäkukan «i«««uo/u« (bra-
cteola), jossa myös on kaksi kuperaa uknnnistu (valvula) peräk
XL Kukista suthinoteen. 44, 45.

käin siitlnten ympärillä, Kuv 6? h, «8 h, .-Viimainen (o) niistä

on isompi ja usein varustettu vihneellä (arista), lähtevä helpeen
selkäsuonesta.
II«lpoilä on välistä arveltu heinäkukan teräksi ja nimllMlv teräahanoiksi
(valvulse corollime), tahi sisäkehäksi (perianthium internum).
Uzu» un
niitä znn» sisällisten siitintensä kanssa sanottu heinäkukaksi (tlosculus),
ja mikäli niitä yksien kaleitten sisällä on enemmin eli vähemmin, sauo-
taan heinätäkkää (spicula) yksi-, kaksi-, . . . monikukkaiseksi (uni-, bi-
.
. . multiilora).
Vihne lähtee milloin tyveltä akanaa, milloin keskeltä, niskalta tahi päästä
ja on sikäli tyvivihne (arista basillaris), selkävihne (ar. dorsalis), niska-
vihne (ar. infraapicularis), latvavihne (ar. terminalis 1. apicularis), ja itse-
kuki vihne on miten milloinki suora, polviva, kierteinen (tortilis), ulottava
(exserta), tähkäsisäinen (ineiusa) j. n. e.
/-Issun» I. /e«-««Kan» (gluinollula 1. lodicula), pari kolme pie
uoista, kuulakkaa akanaa siitinton juuressa. i^le ovat heinä-
kukkain teränaiheita, ci kuitenkaan kaikissa tavattavia. Ennen
arveltiin niitä me«ipiteik«i (nectarium) ja nimitettiin myös me«i-
-t-areikzi (squama; ncctarifertc).
Sukuinen kupu (perigonium setosum) ja kupusukasct (setae pcrigoniales),
(Kuv. 69 a.) kuuluvat beinäkeiten selitykseen. Niillä tavallisesti on kuusi
tahi useampaa hapsimaista sukaa siitintcn ympäri. Mitenkä suat peittävät
n tahi ei peitä siementä, sanotaan sitä sukapeittciseksi (sctis perigonii sti-
patum 1. cinctum) tahi suattotnaksi (nudum 1. setis orbatum).
Pullakkomainen (perig. utriculare 1. urccolatum) on heinäketten kupu, kuu
se kukkimisen jälestä muuttuu pullahan (utrioulus) näköiseksi siemen-
kodaksi, Kuv. 70 a, b. Mesipitceksi tahi verhoksi arveltuna on seki onnen
saanut toisen nimen mesipullakko (noclarium uroeoiatuin), tahi verhopul-
lakko (onlvx utriculatus).
l,«//!«,taikuine-», mene/ltl/va (llos deciduus), pz/«//vä, kuihtuvn (emar-
oidus l. marcescens) ovat tora ja verho, mikäli varisevat jo kuk-
kimisen alussa, heti jälkeen, myöhemmin kukkimisen perästä
taikka ensin varrella kuihtuneina; «iementalvainen (epigynus l,
superus), «iemenvurtine» (amphigynus), «ie«nen/u«-rine» (hypogy-
nus 1. inferus), mikäli lähtevät hedelmän päältä, keskeltä tahi alta.
Kukunnihos (aestivatio l, praifloratio) on KuKK««i/miKo««» (alaba-
strnm) tavattava kukan ensialku, joka samoin kuin lehtiaihos-
kin (36) saattaa olla paanuttu, poimuinen, vo-ztak-ierteine-n, tahi:
/aitavierinen (a;stivatio vaivata), kun verhon tahi terän lehtialut
ovat laidoittain toisensa vieressä; limikierteine-n («e, contorta),
kuki leiidenalku peittää laidallansa vierellisen lehden, toiselta
puolen itse samoin poillyon; Kurttuinen (le, corrugativa), lchden-
alut ovat sekä pitkin että poikkipäin ilman järjestyksettä ryjiys-
tynect; pu-r/epeiltei-nen (ai,, vexillaris), hernekukkain lehtiaihos,
jossa purje peittää siivot, siivot venheen; kWäripeilteinen (le,
galearis l, cochlcaris), huulikukan lehtiaihos, jossa kaikki muut
laidcliuskat ovat kypärin sisään kääriytyneet.
 Kukista siiUimineen. 46,

XLI
t/e<ie (stamen), kuka» urospuolinen siitin kolmella eri osalla
palko, po»«i ja «ii/epöl?/.
Palko (lllamentum), heteen varsi eli ponnen alainen osa, Kuv.
71 a. Välistä palhoa ei olekkaan ja silloin sanotaan pontta
palhollomaksi (sessilis). Muuten palho on miten miki rihmn-
mainen, ornmninen, »lui/amainen (1. elavatum), liereä-, paksulat-
vainen; leveäKantainen (1. basi dilatatum) ja leveälatvaine» (f.
apiee dilatatum), ala- tahi ylipäästä levennyt; terämäinen (1. pe-
taloideum), terälehden-moinen; K«K«ipäine-n (1, bifurcum) ja kol-
mipllinen (1, tricuspidatum).
Ponsi (anthera), Kuv, 71 h, c, d, noloon päähinen eri osa,
jossa siitepöly valmistuu, Sillä on tavallisesti kaksi pikkuruista
lokero» (loculamentum) ja niiden välissä ponsikulvo (connecticu-
lum). Vlon harvoin tavataan ponsi yksilokeroisenn (a, unilocu-
laris) ja vieläki harvemmin neliloke»'oi«en» (a. quadrilocularis).
Bivuluom«inen (a. lateraliter dehiscens) on ponsi, joka avauu
ja luopi siitepölynsä sivusta tahi «iv«lluom»«tel (rima) milloin
«</o«päin (extrorsum), milloin «i«»»np«in (introrsam); latvuluomai-
»e» (a. apiee dehiscens), avauva ja luova siitepölynsä päästä
joko poikkitelaisesta halkeamasta tahi yhdestä eli useammasta
reiästä; PoiKKite/ainen (a, horizontalis l. incumbens), keskikoh-
dasta poikkipuolin palhon päässä kiinni, jolloin se usein myös
on kiekkuva (a, versatilis); K«K«i«»»'«nen (a. bicornis) ja K»K«i-
päinen (a, bicuspidata), kahdella sarvenmoisella tahi muulla
eri ii«»KKeeli» (appendix).
Biitepon«inen (stanicn fertile 1. perloctum) on hode täysinäisellä,
siitepölyisellä ponnella; /outopon«inen (st. sterile l. imperfcctum),
jonka ponsi ei Ice siitepölyä; v«/»pon«i»en 1. ponneton (st. abor-
tivum 1. castratum), jolla pontta ei ole ollenkaan; «iemen/otvai-
nen (st. cpigynum) joka lähtee siemenen päästä; «iemenvarti-nen
(st. amphigynum), keskipalkalta siementä lähtevä; «iemenz/mpä-
rinen (st. perigynum); siemenympärisiksi sanotaan heteitä, kun
ovat kiinni verhossa siemenen ympärillä; «ie»nenpo/»/«inen (st.
hypogynum), siemenen alta lähtevä.
Uû'ä/?.lK«li«i» (stamina deliniliva) ovat heteet, joita aina on yhtä
monia yhdessä lajissa, eikä päälle kahdenkymmenen; epä/«K«i«i«
(st. indefiiiita), yli kahdonkymmenon; yksi-, K«K«i, kolmi-, monirivi-
«i» (st. uni-, bi-, tri-, mulliscr.ialia), kun heteet lähtevät yhdessä
tahi useammissa riveissä; erinäiziä (st. liborli), sohii palhollaan että
ponnolla erin loisistaan; yhtyneitä (st. eonnata), jollain lavalla v!>
distyksessä keskenänsä; ,l//l»i«/«i//!oi«iu (st, lilamcntis eonnata), v!>
teen kasvaneilla palhoilla; yksi-, kaksi-, kolmi-, moniKl«nl«izi,'i (st.
■

inon-, di-, tri-, polyadelpha), yhdispalhoisina yhdessä, kahdessa, koi

XLII Kukista siittimineen. 48, 49.

mossa tahi useammassa kimpussa; ykdispontisiu (sl. antheris

eonnata), ponnet yhteen kasvcttuncet kuin torveksi, joka puh
koaa ja liiopi siitepölyn sisäänpäin; /ii/epo»ti«iu (st. antheris
oolncroiitia), ponnet kiinni toisissansa ilman yhteen kasvamalla;
/««»pitkiä (st. aiqualia); e»-ipitki« (inanjualia); kuksivultinitu (st.
didynama), neljästä heteestä on kaksi pidempää, kaksi lyheni-
pää; Ko/miv»/ti»ita (sl. tridynama), kuudesta heteestä on kolme
pidompää, kolme lyhompää; »eliva/tiait» (st. tolradynama), kuu-
desta heteestä on neljä pidempää, kaksi iyhempää; vii«iv«lti««t»
(sl, pentadynama), kyinmeneslä heteestä on viisi pidempää, viisi
lyhompää; pariv»ttiait« (st, diplodidynama), viidestä heteestä
ovat kaksi ylimäistä pisimmät, kaksi keskimäistä vähä lyhem-
mät ja alimainen yksinäinen hede lyhin; to«-v««i««i«iä (st. in-
clusa), kun eivät ulotu terän torvesta esille.
Nilepölz/ (pollen), ponnessa tavattavia hienukkaisia pölähtäviä
rakkoja oli «iite/liuKKo/ee (grana pollinis), joiden sisässä on «iite-
»e«te (lovilla).
Polijus (torus), hedetten tahi hedetten ja toriin aiuspaikka, josta
ne lähtevät. Vaillinaisissa kukissa on se ainoastaan /le«iepo/e/««,
täysinäisissä myös teräpohjus.
Verhovarainen on pohjus yhtoon kasvettuneeiia verhon kanssa,
ve«/10/lelei«i««ä (calycillora!) kasvoissa; it«ev««'ainen, joka ei ole
yhdistyksessä verhon eikä terän kanssa, po/l/«llelei«i««ä (thala-
raillorai); /er»v»«-»ine», kun on yhdessä terän kanssa, terä/letei-
«i««» (corollilloric).
/-imi (pistilluui), kukan naaraspuolinen siilin hedetten ja koko
kukan keskellä. Sillä on kolme criosaa: «ikiäinen, vartalo ja
luotti.
BiKi«inen l. Keäe/ml/l (germeti), emin alusosa, joka sitte siil-
lynecnä valmistuu hedelmäksi, Kuv. 71 f. Siinä on päälim-
mäisnä yksi cli useampaa «ikiäi«/eliteä (oarpophyllum), Kuv. 72
a, ja niiden sisällä «ie>«le»«i/leel (ovula) n»p»«llOne«t««n (funicu-
lus umhilicaris) istukassa (placenta) kiinni, Kuv. 72 b.
Kukanalainen (gormen inferum) on sikiäinen siemenlatvaisessa kukassa, ja
kukanpäällinen (superum) siemenjuurisissa.
Vartuin (slylus) emin keskimäineu osa sikiäiscn ja luotin vä-
lillä, Kuv. 71 g.
Latvaperämcn (stylus termi-ialis), sikiaisen paasia hihtov-i vartalo siviipercä-
nen (st. lateralis) ja pohjaperäinen (st. basilaris) kun lähtee sikiäiseu si-
vulta tahi pohjasta.
l.uotti (stigma), emin latvaosa, joka vastaan ottaa ponnesta
lähtevän siitepölyn, liuv, 71 h.
Luotti on miten milloinki: hiipsimaineii (stigtna lililormc),
-ttl/ltuv«ln«ine» (sl. iispcrgilliformc), /01/11/oinen (st. poniccili
 Kukista siittimineen. HO. —
Hedelmästä. Hl, 52. XLIII

forme), «ulk»«««inen (st. plumosum) läpipäine» (st. perforatum),

epäselvällä aukolla päässänsä; tuhkulainen (st. lamellalum), yh-
deksi tahi useammaksi la/lkulak«i (lamella) litteynyt; ,i«limäine»»
(st. cruciatum), ristimäisesti noljäksi jakaunut; «ä«ie/»Koine»l (st.
radiatum), vartaloton, tähtimäinen luotti; Intvnperäinen ja «ivu-
peräinen, mikäli istuu vartalonsa päässä tahi kylessä; johteinen
joka juoksee alaspäin kahdenpuolen vartaloa; v«rt«loton (st.
sessile), kohdastaan sikiäiscn latvasta lählovä; vnjounut (st. im-
mersum), sikiäisen sisään painunut vartaloton luotti.
BiilinluKKu (audrostylium), heteen palhot ovat emin vartalon
kanssa kasvettuneet yhteen tukkuun, jossa sekä ponnet että
luotti istuvat.
Biitillt»KK» (slyloslcgium 1. gynostegium), ponnet kiinni kas-
vcttuncct kukan kahteen vartaloon, ja levennyt kilpimäinen luotti
niiden päällä.

h. Hedelmästä.
/-leckelln» (fructus), siittyneestä sikiiiiscstä valmistunut siemen-
holho, jolla on kolmo eriosaa: koto, i«t««.KK» ja «ie»nenel.
Epuhedelmu (fructus spurius), johon on yhtoon kasvettuuni
hedelmään kuulumatonta lisäkettä lähellisistä kukka- tahi poh-
jus-osista. Semmoinen opähodolmä tahi epäm»,/» (bacca spu-
ria) on o. m. mansikka. Sen mehevä aine ei ole mnula kun
tursistuuutta pohjusta, jonka sisässä varsinaiset hedelmät ovat.
BiemenKota I, kota (poricarpium), sikiäislehdistä kasvcttunut
ja muodostunut siementen suojuskuori, Kuv. 72, jossa A osut-
taa poikki leikattua, valmistumatonta, ja ll liitteistään auven-
uutta, valmista kolaa. Eri lehtien yhdyntäpaikkaa sanotaan
liilteek«i (sutura) ja itsiä yhtyneitä lehtiä l»iäoiK«i (vaiva: 1.
valvulae), joiden mukaan kota on yksi-, kaksi-, kolmi-, , . ,
»lloniinitainen (p. mii-, bi-, tri- . . . multivalvo).
Pesä (loculamentum); pesiksi sanotaan erityisiä siemonloko-
roita, ja kotaa niiden mukaan KaK«i-, Koimi-, ne/ipe«äi«eK«i j. n.
e. (pericarp. bi-, tri-, quadriloculare olo.) Itsekukin eri pesä
saattaa olla joko «iemeninen (loculamentum fertile) tahi «ieme-
neton I, tl/K/» (1. sterile).
lÄliKe/mu (dissopinientum), pesäin erotuskalvo eli välikuori,
sikiäislehticn sisään kiertyneistä laidoista muodostunut.
Istukka (pla<-«nla, trophospermium, spennophoruin, sporopliorum
olo.), so osa, jossa siemenet ovat kiinni istumassa. Se on joko
Ke«Ki-i«tI«KK» (pl. centralis) tahi l»it»-i«t«KK« (pl. valvaris), kuin
myös itsenäinen (pl. libera, pl. centralis libcra 1, colnmclla), erin
laidoista keskellä kotaa, Kuv. 73 a; Ke/mllzäteinell (pl. centralis
 XLIV Hedelmästä. $3, 54.

radians 1. dissepimentalis), keski-istukka josta yltä ympärinsä

lähtee välikelmtija laitoihin, (^Ke«KipieieK«i (columna l, axis cen-
tralis) sanotaan silloin itsoä runkoa) l«il«vie«-inen (pl. valvaris
haud dissepimentalis), suorastaan kodan laidassa; Ke«Kil«il»i»e»l
(pl. pariotalis), keskellä laitaa, Kuv. 72 b; liiteperäinen (pl,
marginalis l, suturalis), pitkin liitteitä; laitnkelmuinen (pl. vaiva-
ris dissepimentaiis), laidasta sisäänpäin lähtevillä säteisillä väli-
kelmuilla, joissa siemenistukat ovat; Ke«K«/»il«i«Kelm««inen (pl.
parietalis radians), vasta mainitut kelmut lähtevät keskilaidoilta;
vä/i«einäi»en (pl, intervalvularis), Väliseinän tapaisella kelmulla,
jossa siemenistukat ovat. Väliseinä toisinaan on keskeltä auki
jäänyt, jolloin sitä sanotaan -r»Koväli«eK«i (pl, fenestrata).
83 Yksikotuinen (fructus holocarpus), hedelmä ainoastaan yhdellä
Komerolla (paracarpum), joka kuitenki taitaa olla istukasta läh-
teneitten sädejakoisteu, välistä muidenki välikelmuin kautta
pe«ittelevä (sublociilaris) tahi monipe«äinen.
/le«Ki«iemeni«e«li -l/K«iKot»ine-n (fr. holocarpus centrispcrmus),
yksikotainon hodelraä keski-istukalla. Jos istukka on itsenäi-
non, niin hodelmä on yksipesäinen; kelmusäteisenä Istukan
ollessa, hodolmä tekeyy mouipesäiseksi.
l,aita«iemeni«e«li yksikotuinen (fr. holocarpus pleurospcrmus),
yksikotainen hedelmä laita-istukalla, joka istukka miten mil-
loinki saattaa olla joko laitavicrinen, keskilaitainen, liiteperäi-
nen, laitakelmuinon tahi väliseiuäinen ja hedelmä sikäli yksi-
pesäinen, pesittelevä tahi monipesäinen.
LriKolainen (fr, sehi-loearpus), hedelmässä on useampaa eri
/le<lelml/«lä (carpellum, carpidium).
Hedelmykset crikotaisessa hedelmässä ovat kierteisesti ja erin toisistaan,
mutta jos ovat kiohkuraisesti, niin välistä kasvavat yhteenki toinen toisi-
llansa, kuitenki niin löyhästi, että hedelmän valmistuessa jälleen eriävät.
/UoniKotainen (fr. syncarpus), useammasta kiehkuraisesta he-
delmyksestä eriämättömästi yhteen kasvettunut hedelmä.
17l<ii«Kot«i»e» (fr. gamocarpus), monikotainen hedelmä, jonka
pohjus on lihavaksi, nahkeaksi tahi puutavaksi peitteeksi he-
dclmän päälle kasvettunut. Sen siemenet tavallisesti övat -rip-
pnviu (scmina pendula).
VK«i-näinen (fr, simplex), itsekukin yksikotainon hedelmä; mo-
nio«ainen (compositus), eri-, moni-, tahi yhdiskotainen hedelmä.
84, Kotelo (capsula), monisiemeniaen ja monilaitainen siemenkota
eli hedelmä, Kuv. 72, 74. Kotelo ennenkun itse varisee luopi
siemenensä mikä milläki tavalla aukeamasta (dehiscentia), kuin
kohta tarkemmin selitetään.
 Hedelmästä, 55. XLV

i. iiiehtomainen (capsula valvis dehiscens), kotelon laidat liii-

loistit lähtevät erin toisistaan.
Ilakoi ii omainen <<-. rimis dehiscons), kotelon liitteisiin ilmau-
iuu erinäisiä rakoja keskikohdalla molemmin puolin. Laidat
miml.cn jäävät toisiinsa kiinni.
t/«,>n«l»«/uom»ine» (c, dentibus dehiscens), kotelon laidat eriävät,
latvasla ei ainoastaan liitcpaikoista vaan kcskisuontaki myöten.
Läpiluomainen (o, poris dohisoons), kotelo saapi pieniä pyö-
reitä reikiä oli huokoja latvaan tahi sivuihin.
/->em«iluol»lainen (c, operculo dehiscens), kotelo puhkeaa latva-
päästä poikkipuolin niin, että päälimäinen osa, kuin kantena,
putoaa pois. Semmoista koteloa sanotaan myös poiKKipiirtoi-
«ek«i (o. circumscissa), Kuv. 74 a.
Bi«äluom»ine-n (c. septicida), monipcsäisen kotelon välikelmut
eriävät kahdeksi ja puhkeavat sisään päin.
On muistettava, että välikelmut alkuisin ovat kahdesta sikiäislehdestä yhteen
kasvettuneet, jonka,tähden jälleen taitavatki kahdeksi eritä. '

.
Laitaluoma-inen (o, loculicida), monipesäisen kotelon laidat
puhkeavat keskisuonosla ulkopuolitsc.
Lait-aläktöinen (e, septifraga), kotelon laidat eriävät koskipie-
loon kiinnijäävistä välikclmuista ja varisevat pois.
suppilo (conceptaculum, folliculus), yksilaitainen ja yksiposäinon,
pitkin sivua puhkeava pöyheämäinen siemenkota itsenäisellä
istukalla, Kuv. 75.
Tuppihedelmys (carpellum capsulare) , erikotaisen hedelmän
kukin erinäinen osa puhkeaa sisäpuolelta liitteestä yksi- eli
useampi-rivisillä siemenillä kodan laidassa, Kuv. 76.
/>ällKl/lä/lecle/ml/« (carpellum nucamcntaeeum), yksisiemeninen,
kovakuorinen, puhkeamatta variseva kierteisen erikotaisen he-
dolmän orinäinon osa.
Olahedelmys (carp. rostratum), omi jäännöksellä hodolmyksen
päässä.
Odaksi (rostrum) ylettäin sanotaan oramaisia tahi neulamäistä, suoraa sekä
väärää lisäkettä jonkun osan päässä ja odattomaksi (erostris 1. muticus)
sitä osaa, jolla ei ole sellaista lisäkettä.
1/illuKK» (acinus), pähkylähodolmä mehevällä päälyställä. Jos
hillukoita on useampaa yhteen kasvettunut, sanotaan hedelmää
z//llli«m»»7«K«i (baeca oomposita) e. m, vaaran.
Puiko (legumen), yksiposäinon, kaksilaitainen kota siemenistu-
kalla ylisessä liitteessä, o, m. herneenpalko, Kuv. 77.
Palko on toisinaan pesäjakoinen (subbilocularis) kun alinen liite on väli-
seinän tapaisesti sisään kääntynyt: kiekurainen (leF. eochlentum), kai, teen
eli useampaan kiekuraan kiertynyt palko.
Xl. IMidislä. 33.

iVwelp»lKo (lomentum), jolla tavallisesti joka siemenen välillä

on nivel tahi Kanna« (isthmus) ja joka ei puhkea liitteistä, vaan
katkeaa nivelistä poikki, Kuv. 78,
l,ilu l. litukka (siliqua), kaksilaitainen ja tavallisesti kaksipe-
säinen pitkä kota, siemenet kahdessa rivissä vastakkain pitkin
väliseinän tapaisen siemenistukan reunoja, Kuv. 79.
Ki«Ko (silicula), yhtä pitkä kun leveäki, tahi ei kuitenkaan
paljoa pidempi litu, Kuv, 80.
Lisko on leveävälinen (silic. Ililigcpl,-,), kun väliseinä on ylitä leveä palon
kanssa, ja kaitavälinen (sil. angustisepta), kun väliseinä käypi aivan poik-
kiteloin palon leveyden suuntaa.
Päkkylälisk-o (nuoamonlum 1. silicula uuoamontauoa), yksisie-
moninon pyöreä, litteähkö, litteä tahi ohut aukeamatta variseva
lisko. Leveäksi litistyneenä sitä myös sanotaan «iipili«KoK«i (sil.
samariformis 1. alata).
/VivellilllKKa (siliqua nueamentaeea articulata), kun litukka on
nivelpalon lailla jakaunut yksisiemenisiin pesiin, jotka kukin
aukeamatta varisevat.
i!/»r/'a (haoca), aukeamatta variseva hedelmä, jonka tavallisesti
kcski-islukkaiset siemenet ovat peitetyt mehevällä, turscalla ai-
neella, ja istukat sekä välikelmut pehmeänlaisia, e. m. mustikka,
karpalo, viinamarja.
Marjamaiseksi (fructus baccatus) sanotaan erilaisia hedelmiä pehmeällä, me-
hevällä sisusaineella.
Kurkku (pepo), marjamainen hedelmä useammalla laita-isluk-
kaisella siemenellä, peitetyt mehevällä turpealla aineella.
Omen» (pomum), aukeamatta putoava monisiemciiinen ja mo-
nipesäinen kola, jonka meheväksi päälysaineeksi verho kokki-
misen jälkeen on turpunut ja kiinni kasvettunut, Kuv. 81.
Livi- eli luumarja (drupa), aukeamatta variseva luutava kota
mehevällä turpealla päälysaineella, enimmäsli yhdellä, mutta vä-
listä useammallaki pesällä ja siemenellä, Kuv, 82. Itseä kodan
kuorta sanotaan luuksi (putamen) ja sen sisässä olevaa siementä
t««>n»K«i eli sydämmeksi (nucleus). Luumarjoja ovat e. ra. kir-
sin ja tuomen marjat.
Pähkinä (uus), aukeamatta variseva luukuorinen hodolmä ta-
vallisesti yhdellä turpealla siemeuciiii, e, m. pähkinäpuussa,
Tammen ja erästen muiden puiden nahkeaknorisla pähkinää
sanotaan te«-/loK«i (glans). Erikotaisen hedelmän pähkinöitä sa-
notaan, miten jo edellä osotettiin, pä/IKI//oiK«i.
Biipi«iemen (samara l. seinen alatum), aukeamatta variseva,
kalpea, rutistunut, yksi- tahi harvasiemeninen hedelmä, jonka
kota on yhdeltä taikka joka puolelta laajennut ja ohennut kai-
 Hedelmästä. S6, «7. XLVII

vomaisiksi tahi lohlimiiisiksi lisäkkeiksi, o, m, vahtercssa, saar-

nessa, jalavassa, Kuv. Bil, 84.
Jyviisicmcn (caryopsis), kuivankälpeä, yksisiomonincn, sileä, taikka
pilkin sisäpuolta uiirtoinen hedelmä, jonka ohut, kaivomainen
kuori kiinteästi peittää itsen siemenen, o. m. rukiissa, ohrassa,
kaurassa ja heinäkasveissa yhteisesti.
Jyväke 1. K«ol'«.v/.'/vä (aehenium), kuivankälpeä yksi- tahi har-
vasicmcnincn hedelmä yhteen kasveltunuella verholla kuorena,
e, m. ohdakkeessa, raaitiaisessa, Kuv. 85, 86.
/lelläpäinen (aehenium ooronatum, fructus coronatus, semcn
coronatum l. sem. marginatum), on jyväke, kun sen latvapää-
hän on yhteen kasvettuneesta verhosta jäänyt pieni ympyräinen
p»i/e eli Ke/läKe (corona), Kuv. 86; /l»ive»«-päinen (aohen. pappo-
sum, fructus papposus l. semen papposum), verhokuori jyväk-
kccn latvasta jakauu hienoiksi /l«iven«'K«i (pappus), Kuv. 85;
pa//»«päi-»en (achen, calvum 1. semen calvum), verho on niin
jyväkettä myöten kasvettunut, että päässä ei ole kehäkettä eikä
haivenia.
Varreton (pappus sessilis) on haiven, joka ei millään lailla
haara», v»»rsllinen (stipilalus) kun tyvoltä yhdessä ylempänä
haarauu; väreinen, vi/lneinen 1. Kova««Kainen (aristatus), pe/lmz//-
«ukainen, (sotiformis), /l»p«llllaine» snlkajukoinen (plumosus),
lähtevä (deoidnus), kun pian lähtee, ja p?/«?/vä, kun pysyy vielä
varisnccssaki jyväkkoossii.
Kuksoisjyvälce (diachenium, aehenium bipartibile, polachcnium,
cremocarpium), sarjakukkaisien verhokuorinen jyväke, joka vai-
mistuessa halkeaa kahdeksi jyväpuolikltaaksi (mericarpium, car-
pidium, carpellum, semcn) yhdellä latvaan asti halkeavalla i«h«-
K»//a (eolumna l. earpophorum), Kuv. 87, 88.
Liite (commissura), jyväpuolikaston yhdistyspaikka, Kuv, 87
a; maha (latusculum), liitesivu; «e/Kä (dorsum), ulkopuolinen
sivu; harju (costa l, jugum), korkeampi pitkin solkää päästä
päähän kulkova naarmu, Kuv, 88 a.
Harjuja on tavallisesti viisi kummallaki puolikkaalla, nimil-
täin keskiharju (cosla centralis), kaksi väliharjua (costa illterme-
dia) ja kaksi «iv»/l»r/'a« (e, latcralis), jotka viimeiset saattavat
olla joko kulinnharjuju (costa! marginalcs) taikka i«ie»i/l»»-/««/» (o,
intramarginalos) kulman vieressä. Välistä on näidgn e«n»/l«»/«-
-/e» (juga primaria) välissä toisia pienempiä väli/l»r/«/» (juga
sccundaria).
Harjut milloin ovat piikkisukaisia, milloin levenneet ohuiksi lehtimäisiksi
kalvoiksi, siipiharjuiksi (e. alatte). Ilun harjua ei tunnu ollenkaan sano-
XLVIII Hedelmästä. «6. S».

taan jyväpuolikasta sileäksi eli harjuttomaksi (mericarp. ecostatum 1. eju

gatum).
lln»/«vä/i l, vako (vallecula), on kahden harjun valipaikka jy-
vapuolikkaassa, Kuv. 88 b; o//'?/«uoni (vitta), musta, pääitä päin
usein näkymätön pitkin vaon pohjaa kulkeva juova, sisältävä
eri makuista ja hajuista haihtoöljyä, Kuv. 88 c.
Viilistä useampia öyysuonia yhdessä vaossa, jonka jälkeen vakoa sano-
on
taan yksi-, kaksi-, kolmi-, monisuoniseksi (uni-, bi-. tri-, multivittata).
Toisinaan taas on vako Ölpjsuoneton (vallecula evittata).
Biemen (semen) kahdella ori osallansa: sydän ja kuori.
Kuori (intcgumentum), jolla on pinta (testa l, membrana ox-
terna), tummempi näköänsä, ja »/»«Kuori (tuniea, tcgmen I.
uiembrann interiör), pinnan alla ja syiliimmen ympärillä oleva
va.-iloa kunrikalvo. Käidon välillä tavataan loisinaan erinäistä
ainetta, vä/ikert» (incsosjicruiiiini), ja muulamat luuleval piu-
nassakin olevan kaksi kuorikertaa, varsinaisen pinnan ja sen
päällä Keäen (epidermis).
Paljas (semeu nudum), yksinäinen siemen, jonka kota on niin
likinäisesti siihen yhdistynyt, että on kuin kuorena sen päällä.
Kehrämäinen (s. discoiilcum) on siemen pyöreänä ja litteänä; virnamainen
(lenticulare), pyöreänä tahi soikeana ja litleähkönä; pullistettu (margina-
tum), kun on erilainen viiru ympärillä; nöhtämäincn (scobiibrme) kun
on hyvin pieni, pitkulainen, hilpainen j. n. e.

81/ään (nuclcus) on siitinaihetta joko, kokonansa tahi valkuai-

sen kanssa.
Valkuainen (albu.jcn), sydänsiemenen criosa, jota ci kuiten-
kaan kaikissa taiata. Aineensa vuoksi so on tavallisesti valkea
ja milloin turpea «li lihava, milloin »-««/omainen (corncum), mii-
loin jauhomainen (lärinosuin) j. n. e. Sijansa vuoksi siitinai-
hetta suhteen on se joko ylläynipurinen (alb. pcriphericum),
Ke«Ke/linen (ccntralc) tahi viere/linen (laferalc).
Valkuallincn (semen albuminosum) on siemen, jolla on valkuaista, valkua-
lon (exalbuminosum), jolla ci ole.
Bli/i»»i»e (ombryo), siemenen pääosa, josta uusi kasvi itäessä
ilmaantuu. Siinä on kolme eritläin tarkattavaa osaa: iele, «ir-
K«« ja «ilma.
/eie (oorculum); siihen kuulun juuriaino cli juurukka (radioilla
I. roslollum) ja sirkkaruoli (caulicitlus 1, scapoiius), jotka sio-
menessä yhdistettynä itäessä eriävät, toinen alaspäin juuren,
loinen ylös varren aluksi, Kuv. 9i! b, 9-i a, b.
Suuntainen (embryo orthotropus 1. erectus) on siitinaine suorana ja sieme-
nen mukaisena, juurukka siemenen kantaa päin; vastasumUainen 1. taka-
peroinen (e. antitropus 1, inversus), kun juurukka on siemenen latvan
päin; haitto (heterotropus), joka ei 010 siemenen mukaan: taaskääntöinen
(amphitropus), luokkamaisesti kaaristunut, molemmat päät siemenen kan-
taa päin.
 Hedelmästä. o», 01.

XLI
HK«<« (cotyledo), jo siemenessä peiuslettu itäessä ilmaantuva
kasvin sirkkalehti, liuv. 93 a, 91 c.
Sirkkalelilinen (planta eotyledonca) kasvi, jolle itäessä ilmaantuu sirkkalehti;
kaksisirkkainen (pl. dieotyledouea) joka itää kahdella vastattaisella, tahi
(niinkuin havupuut) useammalla säteittäisellä sirkkalehdellä., jota jälki-
mäistä saattaisi myös sanoa monisirlikaiseksi (pl. polycotyledonea); yksi-
sirkkainen (pl. monocotylodonea), kasvi jolla on vaan yksi sirkkalehti, ylen
harvoin kaksi, eikä silloin vastatusten, vaan perätysten.
Nouseva (eotyledo opizto-t), sirkkalehti, joka itäessä nousee maan päälle
näkyviin, n. k. tavallisesti kaikkien kaksisirkkaisten; nousematon (e. hypo-
gica). joka jääpi maahan ja muutenki vaillinaiseksi, n. k. tavallisesti yksi-
shkkaisissa.
Lmtajuuruinen (embryo pleurorhizeus) on siitinaine, jonka sirkukset, laidoin
siemenen leveyttä myöten, ovat päälystöillänsä vastatusten cli vastapuoli-
set )cotyledones adeuuibentes) ja juurukka taaskääntöisenä (reflcxa) pitkin
molempain sirkusten laitaa s. o.laidalliscna (radicula marginalis I. latcralis);
selkäjuuruinen (e. nolorhizeus), kun sirkukset poikkiteloin siemenen le-
v:\tti ovat paahtvsten eli piätittätsct (mcumbentes) ji taaskautoineu
juurukkka toisen sirkuksen selällä s. o. selällinen (dorsalis); suoralaskuinen
(e. orthoploeeus), sirkukset ovat vastalaskuisia (conduplicaiaj) ja juurukka
ulkomaisen kulmassa s. o. kulinallinen (angularis); poikkilaskuinen (e.
diplecolobeus), keskeltä taaspäin kääntyneillä s. o. taaskääntöisillä (medio
replicatce) sirkuksilla ja selällisellä juurukalla; kiertosirkkainen (spirilo-
bcus), sisään kiertyneillä (spirales 1. spiraliter irivolulre) sirkuksilla ja
selällisellä juurukalla.

Silmä (gcmmula, cauliculus l. plumula), ilinaineen kolmas osa,

josta kasvin varsi lähtee, ja jolla kaksisirkkaisissa on sijansa
sirkuslen välissä, yksisirkkaisissa sirkustupckkccn sisässä, Kuv.
93 c, 94 d.
/i«iKKote/lti (folium primigenuni 1. priinoidiale), suoraan sil-
mästä ilmaantuva ensimäinen kasvilehti.
iVapa (hilum), se paikka siomonlä, josta se kodassa on kiinni
ollut. Napapuolta sanotaan siemenen m»/l»K«i (venter), toista
puolta «eläksi (dorsum), välikohtia «iv»ik«i (latcra).
Napalappu (strophiolum l, caruncula), nystyrämäinen tahi käs-
namäinen lisäke, joka lähtevä napasuonesta tahi istukasta eräs-
ten kasvien siemenissä peittää navan.
Äi/ereiK» (micropylc 1, foramen gcrminalionis), kuorikalvoiu
pienukaincn, usein näkymätön reikä navan päässä, jäännöksenä
siitä reiästä, josta siitinneste kulki siomnnaihoeson.
lV»z>»/lilKKu (chalaza), so paikka siomontii, josta napasuoni
käypi sisään, muutamissa siemenissä kohdastaan navan alla,
toisissa vähän syrjässä, ja tavallisesti kiinteämpi, vehreä, kel-
tainen tahi ruskea.
Mpaviio» (rapho), iiapasuotien saattama tavallisesti vicripaik-
koja korkeampi viiru navan ja napapilkui, välillä niissä sieine
 Kukkain lisäosista. HS.

L
nissä, joissa ovat erillään. 8e lähtee aina toisella puolen na-
paa, kun siitercikä on toisella.
siemenv»i»»M (arillus, coma, desma), muutamissa siemenissä
(avattava napasuoncn ulkopuolinen loveaminen siementä vasten,

siemenen valmistuessa vaippa toisinaan muuttuu tukak«i (coma)

ja siementä sanotaan siitä t«KKai«eK«i (semen oomosum I. cri-
nitum).

Kukkain lisäosista.
<i2, Lisäosat (partes acccssoria;), joita ainoastaan eräissä kukissa ta-
vataan.
l,i«äterä (paracorolla), terän sisäinen ja melkein saman muo-
toinen kukkalisäke, (Kuv. 90 a), joka taitaa olia joko yhdisleh-
tinen (corona gamophylla) tahi erile/llinen (e, eleutherophylla 1.
polyphylla), ja jonka erinäisiä lehtiä sanotaan li«äle/läik«i (pa-
rapetalum).
Lisälehlinen (petala coronata), erilehtinen terä pienillä suomumaisilla lehti-
kalvoilla terälehtien juuressa kukan sisällä; Itupurasulkuinen (faux forni-
cibus clausa), yhdislehtiscn terän nielu, ktm siinä on paksumpia kuperia
kyhmyjä eli kupuroita (fornices), ja mjstysulkuinen (faux fornieibus su-
bulatis clausa), kun kyhmyt ovat oramaisia; sulettu (faux clausa) ja avoin
(f. pervia 1. nuda) osottavat yhteisesti nielussa jotain sulkua olevan tahi
ei olevan.
Fpä- \. vllllle/lecle (parastemon), heteen kaltainen lisäke, esi-
merk. vilukossa, Kuv. 92 a; me«lNl/«tZrä (glandula noetarifera)
>ne«i/luoKone» (porus nectariferus); me««Ko/o (fovca nectarifora),
milloin />»//»«, milloin «uomukatleinen (fovea so,uam>l teetä);
mesijuovo (plica l. stria nectarifora), pitkin lorää tahi kupu-
lchtoä; me«ikannu« (calcar ncctarifcruin), kun joku kukkaosa
on venynyt pitkämäiscksi onneksi mesipiteeksi, Kuv, 89 h.

Muist. Selite-sanat, joita käytetään kasvien värin, hajun, »naun,

asuntopaikan ja muiden kohtain osottamiseksi, ovat kyliä itsestään
ymmärrettäviä, jonka tähden taidetaan sillensä jättää.
 I

LUOKAT, LAHKOT „ SUVUT

Linnccn siilinjitrcslccssii.

1 LUOKKA.

VXBIIIN^NIBIH.
1 Lahko. YKSEMISIÄ.

1. SALICORNIA. Suolayrtti. —

Rukat kolmittain, itsckuki veh-

reällä möyhcällä kehäliuskallaan, jotka yhdistyvät pyöreäksi puikc-
loksi. Heteitä I—2 ulottavina kehästä. Luotti 2— 3-halkoinen.
Hedelmänä yksinäinen kehän peittämä siemenrakko. Heimo 79.
—

Uöz/ne« lenckelön nivelkasvi me^en rannoilla.

2. HH>l>liHlS, Wesikuusi. —
Sikiäiscen kiinnittynyt kehä tus-
kin havaittavana paheena sen päässä, llodo sieincn-latvaincn.
Emi yksinäinen. Hedelmänä kohän peittämä pähkyläslomon, —

H. «4.
/Vive/iKä« -ve«ika«vi «ä/ee//äi««7/ä leke/i//».
3. ZOSTERA. Ajokas. —

Kehä, hede ja omit porätyston loinen

toisensa vieressä irtanaista , littcätä, tasalevyistä puikcloa myö-
ten, jonka ympäri lehti päälyspuolitc on kuvertunut tuppimai-
scksi koteloksi. Hedelmä pähkylämäinen. —
11, 4, 1.
l/ein»mäi«i» mevik««v«7a.

2 Lahko. XH.KBIMIBII.
(iilitum virgatum 3, 2. 6»//it«-iel«e 21, 1.)
 2

2 LUOKKA.

KAKSIHETEISIÄ.*)
1 Lahko. YXBNNIBII.
•J- Yksipuolinen kehä lehden aukeamassa. [Laiehtivia, v»r>
rettoini», tnv. kukattomin K»«ve/a.j
4, LEMXA. Limaska. —

Lehden laitaan vaipunut yksilehtinen

keltä. Kola yksipesäinen, harvasiemcnincn. —H. 5, 1.
sienillä l//läi«tl,neil/ä , us. koko veden Kolvon Kattavilla lehdillä,
rilll«?aln»l«ill» veäe««ä «-«/«/««vill» /uurill».
■f-f- Kehä täydellinen verholla ja terällä. Yhdellä sikiäiscllä.
8 VE!i<>XK'A. Tätyruoho. —

Verho 4-lohkoincn. Terä ratas-tahi

suppilomainen 4:llii epämukaisella liuskalla. Hedelmänä 2-pe-
säincn siemenkota. —

11. 31, 2.
Ruohokasvi Inv. vastakkaisilla le/lc/il/ä; kukat /ä/lkäll«äl'ze«li, rl/pälä-
m»i,<>-e.v/i /»/ti l/K«il«äi«i» /e/«'i/l«Nl/»«,<».

6. PINGUICULA. Yököniehti. —
Verho 2-lohkoinen, kololiuskai-
nen. Terä yhdislehtinen, ammottava, huulimainen, kannustettu.
Luotti melk. vartaloton, 2-huulinen. Kota 1-pcsäinen, latvaluo-
mainen. —
H, 32.
Munastansa uluslelidillä, kukut peräkkäitä, yksinäisiä.
7. v'!'«Kiil!LAlt!A. Wcsihcrnc. —

Verho 2-lohkoincn, choliuskai-

ncn, Terä yhdislelitinen, naamattava, alahuuli lakkimainon eril-
lisellä tahi yhlynoollä kannuksella. Luotti kilpimäinen pitkättä-
vällä vartalolla. Kota 1-pesäinen, varistuansa kansiluomaincn
(poikkipiirtoinen), —
H, 32.
Laiehtiva ve«ika«vi /lieno/aKoi«ill» le/läillä, hurvukukullisellu var-
»-e/l».
8 CIRC/EA. Welholehti. Verho ja terä 2-lchtisiä. Hedelmänä
—

2-pesäinen kota. H, 63,

—

Lektokusvi vastakkuisillu le/eelillä, -rWälöKuKiil».

') Muihin luokkiin kuuluvia kaksihctcisiä ovat Kllieornia 1, 1;

3, 1; l.e/«iäiull< 13, 1; tXWri-peäiul» 20, 2;
llliyncospora a/ba
s-raXinu« 23, 2.
 3

-Z"Z-^> Kellii täydellinen. Xoljä lopulta pähkylämäistä si-

kiäistä.
9. LYCOPUS. Rantayrtti. Verho 8-liuskainnn. Kehä suppilo-
—

mainen, 4-halkoinen, yhdellä isommalla kolopäisellii liuskalla. —

H. 24, 1.
Rnntukusvi vastakkaisilla lehdillä ju kielikurukukilln lehtihangassa.

2 Lahko. KAKSEMISIÄ.
(Antkoxunthum 3, 2.)
 4

3 LUOKKA.

KOLMIHÉTEISIÄ.
1 Lahko. YKBEUIBIÄ
•{• Ruohokkeita (ci hoinämäisiä).
19, VALERIANA. Wirmajuuri. —
Verho kiinnittynyt hepalo-
ronkaaksi sikiäison päähän. Tora yhdislelitinen, suppilomainen,
li-halkoinen. Kota peitetty lop. haivensäteiksi jakautuneella ver-
holla. 11. 17.
—

Vastakkaisilla, us. parijakoisilla lelidillä; «-öl/ill/KuKi//»,

11. VALERIANELLA. Peltokaali. —

Verho kiinnittynyt sikiäi-

scen joko hepalottomasli tahi liampaamaiseksi hcpaloksi. Terä
ed llellelmä piilikyliimäinen, haivenolon. —H. 17.
Lehdet va«taKKai«ia, KoKon»i«i»,' röyliykukillu.
12. IRIS. Kurcniniekka. —

Kehä yksipuolinen, torämälnon, 6-

jakoinen, lyhytlorvinen, ulkopuoliset liuskat isoja, alaspäisiä,
sisämäisot pystöisiä. Luotit terämäisiä. Kota 3-pesäinen, —-
11. 13.
UieKK»mai«i/l» /udeltavilla le/läill», isoilin l«//'amai«il/a kukilla.
(Non/ia ja Uoenigi» 3, 3; Gulium tri/lällm 4, 1
l?m/ietr«m 22, 3).
-J-J- Heinä mäisiä kasveja, tähkät t. tähkylät lierolta ympä-
rinsä limitetyillä tähkäsuomuilla. °")
13. ERIOPIIORUM. Niittuvilla. —

Tähkäsuomut tasamukaisia.
Joka pähkylällä paljo kehäsukasia, lop. hyvin pitkiä, villamai-
sia, sileitä, valkoisia t. punertavia hapsia. —

H. 2, 2,
Tähkät j/ia» v»/Kene«», us. tuumunpituisilla villa/l«/p«i/l».

*) ('«//«eraoell-hoimon kasveilla ei ole tavallista kohää. Niidon sii-

tiukehänä on vaan joku suomuinoinen .-suojus joko paljaaltaan
taikka hapsilla, sukasilla tahi muilla suomukoilla sisässänsä.
Suoiiissuomiija sanotaan toisella nimellä tältkäsuomuiksi, koska
ne, muodostavat tähkän, ja niiden sisäisiä hapsia, sukasia ja
suomukoita kehähapsiksi, -sukasiksi ja -suomuiksi,
koska ne siittimiä likinnä ovat kuin niiden kohiinä.
Muist. '/'«««län /ao» suvut knsvnvut n«ei»»miten veele««ä l. veden
vuiheillu, v»7i«/ä mnil/aki kosteilla paikoilla.
 5

14. TR!(TINPII«RLM. Suovilla. —

Alin lähkäsuomu jatkunut

järeällä, tylpällä, tähkyiäiipituisclla odalla. Joka pähkylällä 4—6
kehäsukaista, pidommäl itseä tähkylää. —

H. 2, 2,
Monella l«p»«l»valla, /«/«ellei «uomui«e/l» Kor«-ella, ylimmäinen
«uomu 01-»>ne/i«e,v7i lekdistyvä. lle/lëKa«et valkoisia.
1.1, RHYNCOSPORA. Piirtoheinä. —No 3—4 alinta tähkäsuomua
tyhjiä. Pähkylä sukapcitteinen, vartalon tyvellä lisäkkeenä päässä,
sukaset lyhyitä, karheita. —
H. 2, 2,
Hoikka heinäke le/lli«ellä korrella, /ö?/llä«-««/lmäi«illä tä/IKI//o'i//ä,
16, HELEOCHARIS. Luikka. —

Tyhjiä tähkäsnomuja N t. I—2,

Pähkylä cd. lisäkkeellä ja sukasilla. —
H, 2, 2,
/<or«i le/llle/ön yksinäisellä l»tv«t»/lk«ll».
17. SCIRPUS. Kaisla. —

Tähkäsuomut ed. Pähkylä ilman li-

säkkeeltä, sukaseton t. lyhyillä, karheilla sukasilla. —
H. 2, 2,
Korsi eä. tahi lehtinen ja «nonita/lkäinen.
(Juncus supinus, e/?'««u« ja congloineratus (j, 1),

■{••{•■{• Heinäkasveja kalcctlomilla kukilla *).

18, NARDUS. Ukonparta. —

Tähkä hoikka yhdäppäisillä ku-

kiila. Tähkylät helpeisiä. —H.1,1, 1.

*) Ei eiiommin, kuin edellisen jaon (Vyperaceu-heimon) kasveilla

on varsinaisillaki heinäkasveilla semmoista terää ja verhoa,
kun muilla ilmisiittiöillä. Tavallisesti on heinäkukalla 2 (harv.
1) holvoltä ja niidon sisäpuolella siitinten juurella I—3 pio-
nukaista, us. ilmolöntä kaunaa. Harvoin (/V»«-el««'ciia) kukka
kuitenkin on niin selkoineu, vaan tavallisesti, milloin se tois-
len kukkain kanssa ei ole tähkyläksi yhdistynyt, on siiiä hel-
voiton ulkopuololla 2 (harv. 1) kalctla. Täydellisellä heinä-
kukalla on siis tavallisesti l:o 2 kalotta (Fl«»«ee),- 2:o niiden
sisäpuolella 2 helvettä sglumella?) 3-.0 kaunat (gluinelluim)
siitinten juurella, ja 4:o siitlimet.
Kun useampaa kukkaa on yhdistynyt lähkyläksi (tähkäksi),
niillä jokaisella ei ole kaleita, vaan ainoastaan holpoot ja kau-
nai. Kaleet silloin ovat yhteiset koko tähkyläile son juurella.
Enimmillä heinäkasveilla on semmoisia 2- tahi monikukka-
sisia tähkylöitä. Tavataan välistä yksiuäiscssäki täydellisessä
heinäkukassa toisen kukan aihetta, ja sitä vastoin muuttuvat
oikeastaan 2-kukkasiset toisen kukan keskoytymisostä välisiä
1-kukkasiseksi. Kun siis tarkkaa rajaa ei niekkaan yksinäisten
kukkain ja tähkyläin välillä, nimilotiiiin yksiniiisiäki kukkia vä-
listä tähkylöilisi ja niin mainitaan 1- ja monikukkasisista
tähkylöistä. Niin kaleet kuin helpeetkin eivät ole ihan vas-
takkain, vaan toinen vähän ylempänä toisiansa. Alempi tulee
johon kuhun määrään ylompänsä peittämään, viihintäänki ty-
veltä, jonkatähden sitä sanotaan uiko-, yiempää sisiikaleeksi
ja helpeeksi. Viimeisellä heipooliä ymmärroläiiii aina alein-
paa helvettä.
 6

/-,'ilkeä keinä li/«eä-lu-p/»«i«e«ta /u««re«t« tä/ltevi/tä «uka«nai«ill» le/<-

-elillä /a M//ail/a korsilla.

2 Lahko. X^.IiBENIBIH. (Heinäkasveja).

-f- Tähkylät röyhynä haaratähkänä, 1-kukkasisia.
l,
*
Tähkylät 2-kaleisia, tihuryhmäisiä, toiskertaisessa lie-
reässä tähkässä. Kaleet tasapitkiä.
19, PHLEUM. Tähkäheinä. Kaleet erillisiä, kumpiki suka-
—

maisolla selkäsuonen jatkeella; 2 vilmeelöutä, jyväkkeen kanssa

varisevaa helvettä. —
11, 1, 1, 3.
Tankeamainen, -/-/»/«Kaine» /leins.
20, ALOPECURUS. Puntarpää. Kaleet tyveltä yhdessä, suka-
—

jatkeetta; 1 vihneikäs, jyväkkeen kanssa variseva helve. H. —

1. 1. 3.
ww Tähkylät röyhynä; kaleet melk, tasapitkiä.
21 DIGRAPHIS. Hclpi. Kaleet litteämäiscsti vastalaskuisia
—

terävällä sulattomalla selällä; helpool vihnecllömiä ja niiden

juurella 2 picnukaista lisähelvettä (kcskicräistä kukkaa), H.—

1, 1, 2.
l«o, ieveä/e/llinen »-»»«/«/leinä li/luKl«Ka«/oi«ii/a rö,l//11//l»«!-oi/l».
22, MILIUM. Tosmä. Kaloot pyöreähkä-selkäisiä; uikoheive
—

kehkeräii-ptdlakka, lihkoä (ei kaivomainen), vihneetön, lop. jy-

väkkeesen kiintyvä, H, 1, 2, 1.
—

Korkea, leveäle/llinen lehtoheinä i«oll», /l»l«?-«lla, hcrvakulla röz/-

-111//lä.
23. CALAMAGROSTIS. Kastikka. Helpeet kaivomaisia, juu-
—

relta karvaisia, uikoheive hapsisella vihneellä. H. 1, 2, 1.

—

Kukostus miten -milloinki leveärol/ltl/inen,' l-i/llle joko Kovin /lieno

ja -pieni /lel/iee-n l»tv««ta, tahi i«om/«i «en «e/ä«lä lä/ltevä.
24. MUHLENRERGIA Hajuheinä. Kaleet vähän helpeitä pi-
—

demmät, kumpaisetki ruohomaisia (vehreitä), litleämäisiä, terä-

väselkäisiä; uikoheive ei paljon sisähelvettä isompi, lyhyellä,
suoralla, paljaalla latvavihneellä. Luotti helpeen piluinen tahi
pidempi. H. 1, 2, 1.
—

Iso, tevecile/llinen le/ltollein» nuoK«/ll«v«ll» röyhyllä, /it/eämäi«i//ä

ve/lvei//« lä/lkz/löillä.
28. AGROSTIS. Rölli. Kaleet terävä-kouruisia; helpeitä 1 tahi
—

2 erisuurta, kaivomaista (m, valkoista), paljaat, pidemmät luot-

teja. H. 1, 2, 1.
—

Tähkylät /eveämMnä t. «o-llkemzl»-»» «-o-l/kMä,- helpeet milloin vih-

neello«l«»l, milloin «elkävi/lnei«iä.
 7

**•
Kaioot jokscenki eripitkiä.
26. APERA. Luoho. Helpeet ruohomaisia (vehreitä), ulkoholvo
—

pitkällä hapsimaisella latvavihneeilä. H. 1, 2, 1. —

/l«//lev»//« t»v. nuokahtavalla röl//««/llä,' Kaleet ja Kelpeet saman-

/a«tui«i»,' vihne 3—^ kertaa /lelvettei piäempi.
(Anthoxunthum, 10/pOllillm, (.'///ev.Tlffl-lajeja suur. jaoissa.)

•J--J* Tähkylät leveässä t, tähkämäisossä röyhyssä, moniKuKKa«i«ia.

*
Tähkylät tyhjillä t. 1-neuvosilla kukilla ynnä 2-neu-
voisten kanssa.
27, PIIRAGMITES. Ruoko, Kaleel hyvin erillään loisistaan ja
—

toinen paljon toistaan suurempi; sisälielve monikertaisesti uiko-

helvcttä pidempi; kukat ylempänä lapahapsieu keskellä, alim-
»lainen hapsilon, tyhjä t. ainoastaan tieteellinen. 11, 1, 2, 1,
—

Z—^l-Kl/l/näräinell, tanakka, /e«,eä/e/l/inen ve.v«/,eillä, >»o«leenK«r-

-v»i«ell« K«KK»löl//11/llä,
28. ANTHOXANTHUM. Simake. Tähkylät 3-kukkasisia, toi-
—

nen kale kahta pidempi toistansa. Keskimäinen kukka täysi-

neuvoinen, vihneetön ; laitakukat 1-akanaiset, tyhjät, vihneellisct.
-
H. 1, 1, 2.
Soukalla, m. /ä/lkû»i«e/lä, lop. Kellanllo/ll«v»ll« rö///11//lä,
29, SETARIA. Panlahoinä, — Tähkylät 2-kukkasisia hapsimais-
tou kehäsukasicii sisässä yhtyneet tiheäksi liereäksi tähkämäi-
seksi röyhyksi. Kaleet eripitkiä. Alempi knkka tyhjä kalvo-
maisilla kaleilla; ylempi täysincuvoineii ja 2-lla nahkealla aka-
nalla. H. 1, 1, 8.
—

lk«inäi«ellä, ulottuvista Ke/l««uK»«i«l» K«»l,-«i«ell» latvalähkällä.

30, MELICA. Hclmikkä. Kaleet m, yhtäpitkiä, 1- tahi 2-
—

kukkasisia, nuijamaisclla aineella edellisessä tapauksessa toi-

seksi, jälkimäisessä kolmanneksi kukaksi. Helpeet vihneettö-
niiä. —
11. 1, 2, 2,
/sllKo«tu« joko «oukemp»»», rypälöinnisenä, tahi leveölllpänä ja
111111-l>ll<p»na »öl//11/»ä.
i!!. HOI.CUS. Mesiheinä. Kaleet. m. tasapitkiä, 2-kukkasisia.
—

Ylempi kukka emilöi, ja viimeisellä ulkohelpecllä; alempi täysi-

tekoincn, vihneetön. H. 1, 2, 2.
—

Louhea /lein» pitk?«/»i«el/a, ti/le»l»l»l«e/lä »'ö«//11//lä.

32, HIEROCHLOA. Maarianheinä. Kainut tasapitkiä, 3-kuk-
—

käsisia; ylimmäinen kukka 2-neuvoinen, no 2 muuta eniittöniiä

-
H. 1, 1, 2
Köijhy puikea, Kaleet /a helpeet K»lvoj«äi«iä,
{Avenu e/»/io»', /^lloe/iul» seur, jaoissa.)
 8

56 Kaikki kukat 2-ncuvoisia, sclvävihncisiä (paitsi /Iven»

elätit»; joiia tav. on yksi omitön kukka).
33. AVENA. Kaura. —

Tähkylät 2—7-kukkasisia, Uikoheive kä-

restä 2-halkoinen (paitsi A. ei»/ior'issa), polvikkaalla selkävih-
neellä. —

H. 1, 2, 2.
Levenneellä, väl. souknlla t. lä/lKämäi«el/« röyhyllä. Vlkohelpeen
liuskat eräi««ä suknmuisiu. A, elatior'i««a o» z/le«npi kukka u«.
vi/lnee/ön, a/e«npi emiton.
34, VAHLODEA. Rusolalva. —
Kaleet m. tasapitkiä, 2-kukka-
sisia, pidemmät kukkia. Uikoheive tankea, rustomaincn, eheä-
päinen, hicnokärkiscilä järeällä solkävilineollä. Hapsia kukkain
ympäri tyvollä. —
11. 1, 2, 2.
Kitteä/e/ltine» tuntuvi-Keinä /lervakall», »-uo«leenK»rv»i«el/» voz/111/l/ä.
38. AIRA, Lauha. —
Kaleet m, tasapitkiä, 2—3-kukkasisia. Hei-
peet ohuita, kaivomaisia, uikoheive eheällä t. hiunohampaisoiia
pääiiä ja hapsimaisella soikävihnoollä. — 11. 1, 2, 2.
Tav. kuilalehtisiä, »öl/Kl/i«l« Keiniä.
36. UAIiTYLIS. Koiranruoho. —
Kaleet 3- 7-kukkasisia, epä-
mukaisia, lyhommiit kukkia; ulkoholvo toräväkouruinen lyhyellä
latvavilmeellä, sisähelve halkokiirkinon. —
11, 1, 2, 3,
Tähkylät yhdäppäin «öl/K?/» /«»«roikin «-«/llmi«/«/neet,' /e/ltilnpel
«lempan» 2-lel-«i«iK«i litistyneet.
37. FESTUCA. Nata. — Idkokale 1-suonincn, lyhempi monisuo-
nista sisäkaletta, molemmat tcräväselkäisiä. Uikoheive pyöreä-
solkäinen, iatvavihneinen (harv. vihneolöu), sisäkalc 2-liuskai-
non. (Kukkia 3—18). —
H. 1, 2. 3.
Monivnotine», «<«, «-»'««l/inen Keinä, tav. pMöllä, hurv. nuokuhta-
««alla tnlii KervoKalla röl//l«/llä.
38. RROMIS. Kattara. —

Kaleet 3— monisuonisia; uikoheive

pyörcäsclkäinen latvan-alaisella vihneellä. (Kukkia 8— 18). —-
H. 1, 2, 3.
Vuosinninen, oikeiltai» rönsytön /lein» joksikin i«o«7/a tähkylöillä
röl/KlMä,
(Triodiu seur. jaossa.)

n<«
Raikki kukat 2-neuvoisia, vihneettömiä t, epä-
vihneisiä.
39. TRIODIA. Hina. Raleet
—
4-kukkasiscn tähkylän pitui-
set; ulkohelve pyörcä-selkäinen, kolopäinen, lylpäkkä hammas
kolossa ja 2 karvatöyhtöä juurella. H. 1, 2, 2,
—

Tav. rentona -m»»««», soukka kukkarypälö la/va««» 3 —s,'/l» l//-

hyellä ja paksulla tähkylällä.
40, I?EllMI>IA Piuru. —

Raleet erisuuria, vähän lyhcnnnät

 9

4—B-kukkasista tähkylää; uikoheive resahampainen päästä, 2

karvatöyhtöä juurella. —

H. 1, 2, 2.
Iso, K»i«tamaine», ro'«//11/lalv»inen ve«i/leinä.
41, BRIZA. Räpclö. —
Kaleet ontcvia, leveämmät pyöreämäiseltä
päähänsä, monikukkasisia; uikoheive syvän onteva, herttahan-
täinen, —
H. 1, 2, 3,
Ilnrvu, röl/Kl/ine» kukostus, -Tippuvilla m, llerttam«i,«ill» tä/lkl/löillä.
42, ENONIUM, Siniheinä, —

Kaleet eripitkiä, suippoja, ehcitä,

tav. 3:11a kcilamaisclla, erillisellä kukalla, ylimmäinen tav. pie-
nempi, tyhjä ja pian lähtevä; uikoheive pyöroä-selkäinen, opä-
selvästi 3-suoiiincn, tylppäpäinen, ui kaivomainen. H. 1,
—

2, 3.
Korsi tankea, m, solmulon, röyhy pune«-v«-«ininen.
43. COLPODIUM. Läpi hiipi. —

Kaleet od. 2:11a jotonkin

erillisellä pitkulaisella kukalla; uikoheive pyöreä-selkäinen, opä-
selvästi 3-suoninon tylppäkalvoisella päällä. H, 1, 2, 3.
—

I'»nKe», leveä/e/ltine» t«nlu«i/leinä soukalla tav. ruosteenkarvai-

sella röyhyllä.
44, CATARROSA. Hiipi. —

Kaleet oripilkiä, tylppä- tahi resa-

päisiä 1—2:11a (harv. Silla) erillisellä, pitkulaisella kukalla; uiko-
helve 3-suoninen resaisclla t, viistetyllä kaivomaisella pääiiä. —
,

H. 1, 2. 3.
Lnlilteu, ihnn veKreä, «uuru«leel««a leveäleklinen Keinä.
48. GLYCERIA. Sorsanheinä. Kaleet ed., 2-13:ila erilli-
—

sellä, pitkulaisella, täysincuvoisella kukalla; uikoheive pyöreä-

selkäinen, B— monisuoninen, muuten kuin ed. H, 1, 2, 3,
—

l^e«i- ja ranta/teinä K«Ko«t«i««» /larv»K«KK»«i«i//a l»KKl«löi/lä.

46, POA. Nurmikka. Kaleet m. tasapitkiä (paitsi p. annu»'ssa),
—

venheemäisiä, teräväpohjaisia, 2—monella lähinäisellä puikeaiia

kukalla; uikoheive venhcemäincn, suippo. H. 1, 2, 3,
—

Vleinen puikea-röz/111/inen niittu/leinä «in» vi/enee/lömillä lä/lkil/ä.

(Festuca, 8,olll«« «ee»iinu« cd. jaossa.j

•{••{••f Tähkylät suojuksellisia ryhmistyneet tähkäksi tahi

mykeröksi.
47. SESLERIA. Lupikka. Tähkylät mykerönä tyhjällä, eheällä
—

suojuslehdellänsä jokainen, Kaleet orakärkisiä, 2— 3-kukkasisia;

ulkohclpcen päässä useampia lyhyitä vilinöitä, joista solkäsuo-
ncn vihne suurin, —
H, 1, 1, 4,
/««/»»«Keinä pl/oreäl/ä l. puike»//» «iller/äl,äl/» /ä/lkll/l».
48. CYNOSUIUJS. Sukapää. Tähkä yhdäppäinon, tähkylät pa-
—

rittain parijakoisessa suojuksessa. Kaleel orakärkisiä, 2—B-

-kukkasisia. Uikoheive orakärkinen, H. 1, 2, 3.
 10

/luKo«/uK«ena tasusoukkunen, tilikeä, veKreä tähkä l//<ääppäi«illä

lällkl/löillä.
siietari» ff jaossa.)

"H-H" llihkä nivelikäs, tähkylät suojuUomia.

49, LOLIUM. Luste. Tähkä litteä, 2-tahkoincii; tähkylät 3
— —

monikukkasisia, syrjin (oi lappein) tähkälapaau, Kaleita ci kuu

1 tähkylät, ulkosyrjässä (lavan puolinen syrjä kaleelon). H,
—

1, 2, 4.
Solmukorsinen Kein» «ileillä lehdillä ja Körvel/».
80. ELYMUS. Rantavchnä. Tithkyliil 2—monikukkasisia, 2—4
joka tähkänivclessä; 2 suippopäislii kalotta, molemmat tähkylän
ulkopuolella, 11, 1, 2, 4,
—

Iso vehnämäiiien runtnruoho.

81. BRACIIYPODIUM. Arolusle. Tähkylät monikukkasisia,
—

Iyhytperäisiä, 1 kussaki tähkänivclessä; 2 erisuurta kalotta;

ulkoholvo vihnepäinen. H. 1, 2, 4.
—

llinterä Keinä hoikalla, kursulla l»llk«7lä.

82. TRITICUM. VVohnä. Tähkylät od., perättömiä; 2 erisuuria
—

kaletta samoin knin ulkohelveki sukapäiset t. suattomat. H.

—

1, 2. 4.
Jotenki korkea Keinä tikeämmällä t. hatarammatta I-t«KKoi«e//a
täKKällä, lä/lk^lät li/teitä.
(tikenopoäillm PolMpel 5, 2.)
3 Lahko. KOLMEMISIÄ.
8i!, KOENIGIA. Kurentatar. —
Kohä yksipuolinen, terämäinen,
3-jakoinen ja sen sisällä pähkylähednlmä. —

H. 74.
I—i-l<«naie1 ii-ll<«lnainen tunturikasvi lupeKKei«illa le/läillä.
—

84, MONTIA. Helekaali, —

Kehä 2-lehtineu, Terä yhdisleliti-

nen, suppilomainen, yhdeltä puolen läpihalkoinen; laide 8-lius-
kaincn. Kota 3-laitaincn, 3-siomenlnnn. —H. 72.
--7e«i- e/i KeleKa«vi vastakkaisilla le/läillä.
(<?/»/ine 8, 4. zi/ella«ia »neäia 10, 3.)
 11

4 LUOKKA.

NELIHETEISIÄ.
1 Lahko. YKSEMISIÄ.
Paljo erikukkia ryhmässä yhteisellä marrolla nionilehti-
•{•
son kehdon sisällä.
83. TRICHERA. Ruusuruoho. —

Kehtosuomut m. 2-kerlaisena
kiehkurana. Terä 4-halkoinen. Jyväkkcet latvalta epäselvästi
kalvopaltcisct (ulkovcrhon jälkeä) ja kalvon sisäpuolella suka-
maisiksi säteiksi jakautuneella siemenkehäkkeellä (sisävcrhoa).
Marto kehkerä, karvainen. —

11. 16.
Varsilehdet va«t»KK»i«i», tav. p»v«/»Koi«i«, kukastot litteitä.
86. SUCCISA. Purtojuuri, —

Kehto limitetty. Terä 4-halkoi-

nen. Jyväkkcet 8-liuskaisel!a latvapaltcclla ja 3-sätciscllä si«-
menkehäkkeellä. Marto kcilamaiiicn, suomukas kukkain väliin
jatkuvista kchtosuomuista. - H. 16.
—

Lehdet vastakkaisia, e/leilä, /<uK««lol palleroilla.

■J-j» Kukat kehdottomia; sikiäinen yhdislehlisen lius-

kaisen kehän sisässä.
37, SANGUISORRA. Punaluppu. Kukat tiheänä mykorönä.
—

Kehä yksipuolinen, erivärinen (punainen) 4-jakoisella laiteella,

torvi lop. kovettuva ja kotamaiscsti hedelmykset sulkeva. —

H. 66, 2.
Vuorotluisillu pnrittuisilla /e/läi/lä.
88, ALCHEMILLA. Poimulehti. —

Kehä yksipuolinen, verho-

malucn (vehreänkellervä), 8-halkoinen, joka toinen liuska pie-
nempi, lop. tuntumaton. Vartalo m, pohjaperälnen. Hedelmänä
I—2 hedeimystä. —

H. 66, 2.
Lehdet pl/oleäl«äi«iä, liuskaisia t. jakoisia, kukut pieniä, kilier-
m»i«iä.
89. NAJANTHEMUM. Oravanmarja. —

Kupu terämäinen, ta-

tasmainen, 4-jakoinen alapäisillä liuskoilla. Hodohnänä 2-po-
säinon marja. —

H. 10, 1,
l'K«iva>ai«<en ruoho /<e«-//am«i«ii/» lehdillä, te«7/u-/iukil/a.
60. PLANTAGO. Ratamo. —

Tähkäkukilla. Verho 4-jakoinen.

 12

Terä suppilomainen, 4-halkoinen, paljo lyhempi pitkiä heteitä.

Hedelmänä poikkipiirtoincn kota. —
H. 34.
Lehdet jnotlomiu, (meikäläisissä) ainoa«l»»« juurelln.
(Gentiann 5, 1; Ulmus 5, 2; Mentiin 14, 1; l,i«no«e/l»
14, 2; Killovell» 21, 4.)
•{••H- Terä yhdislehtinen, 4- harv. 3-halkoinen t,-jakoinen,
siemeniä t vai n en. Lehtiä 4—lo säteettäin.
61, ASPERULA. Maratti. —
Terä suppilomainen, selvätorvinen,
3— 4-liuskainen. Hedelmänä 2 yhtenäistä hedeimystä. —

H. 18,
62, GALIUM. Matara. —

Terä ralasmainen tuntumattomalla tor-

vella, 3— 4-halkoinen t. -jakoinen. Hedelmä ed, —
11. 18.

■H»["f Terä erilehtinen.

t.i!. CORNUS. Kanukka. —
Verho 4-hampaineii, siemenlatvaiiien.
Luotti tylppäpäinen ei vartaloa paksumpi. Luumarja 2-pesäi-
sellä pähkylällä. —
H. 36.
pen«»« l. ruohoke vastaltaisilla le/läillä, Kl«K»l sarjamuisessn t.
Kui«Kilom«i«e««a Ko'o««».
(M»mn«« 5, i; tÄräamine Kir«uta 15, 2.)

2 Lahko. KAESEMISIÄ.
(Guliuin 4, 1; Gentiunn 5, 1; Ulmus ja c-u«eula 5, 2.)
3 Laliko. KOLMEMISIÄ.
64. BULLIARDA. Pauni. —

Verho 4-halkoinen. Terä 4-lchtinen.

Sikiäisiä 4, vartalottomat, lop, sama luku sisäluomaisia hedel-
myksiä, H. 61.
—

Pieni rantaruohoke v««latt«i«illa lehdillä, lehtihankaisilla Kuditta,

65. POTAMOGETOiV. Vita. —

Rehä yksipuolinen, vcrhomaineu,

4-lehtinen, Sikiäisiä 4, vartalottomat, lop. sama luku nahkealla
päälyksellä katetuita pähkylöitä. —

H. 4, 2,
Vesiruoho yksivaraisilla /e/nli//« ja apulehdillä, kukat tähkässä.
66. RUPPIA. Lima, —

Rehätön. Ponnet palhottomia, 1-lokcroi-

sia, poikkiteloin aukeavia, kaksittain tähkäpcrän ympärillä pie-
noisesta suomusta lähteviä. Emiä 3—7, lop, sama luku pitkä-
peräisiä pähkylöitä. —
H, 4, 2,
Meriruoho »-l7llll»?l?»i«i//a l«pel/i«ill« le/läi//«, kukut läKKëä,
(Ceraslium «emiäee»nel«-«ln ja Xagina 10, 8.)
 13

5 LUOKKA.

VIISIHETEISIÄ.
1 Lahko. YKBENIBIX.
H> Yksipuolisella kehällä.
67. GLAUX. Rannikki. Kehä kellomainen, 8-halkoinen, eri-
—

värinon. Kola kohänsisälnon, 1-posälnon, 8-laitainen. H. —

33, 1.
/'ieni runtnruoho va«/allai«i//a lekelil/ä.
(Ulmus 3, 2.)
•{••f Kohä täydellinen, verholla ja yhdislehtisellä terällä.
*
4 pähkylöiksi muuttuvaa sikiäistä terän pohjalla, Iluo-
/loKKeita erinäi«il/ä ekei//ä lehdillä.
68, ECHIUM. Neidonkieli. —
Terä lyhyttorvinci, viistetyllä kello-
maisella, opämukaisolla 8-halkoisclla laiteella. Pähkylät luuta-
via —
H. 23.
Tuulten, karkeakarvainen ruohoke, kukat toiskertaisessa t«7lkëä.
69. LITHOSPERMUM. Rusojuuri. —

Verho m. läpensä 8-jakoi-

nen. Terä tasamukainen, suppilomainen, paljasnieluinen, Täh-
kylät luutavia. —
H. 23.
Tunkeamninen, karheahka, «nike»le/ltinen ruohoke.
70. STENHAMMARIA. Halikka. —

Verho ja terä ed. Pähkylät

ohuella, kaivomaisella kuorella. —
H, 23.
Lnmovn, kalju, leveä/eklinen rantaruoho.
71. PULMONARIA. Imlkkä. —

Verho m. liereä, 8-kulmainen,

8-liuskainen. Kehä cd. ontova-laitcinen. Pähkylät kaijuja. —

H. 23,
Karhealikn-kurvuinen le/llo«-«oKoKe «nl/o/le«ll,lli» kasvavilla »l»«le/l-
-eli/la.
72. SYMPHYTUM. Karjanyrtti. —

Verho S-jakoinen. Terän

laido munamainen, nielu sulettu pitkillä suoiiiukoilla. Päliky-
lät kaljuja. —
11. 23.
Karkea, leveäle/ltinen ruohoke piltarimaisilla kukilla.
73. CYNOGLOSSUM. Koirankieli. Verho m. tasamukaisesti
—

8-halkoinen. Terä suppilomainen; niolu sulottu kupuniaisilla

 14

kyhmyillä. Pähkylät piikkisukaisia, alas litistyneitä, kiinnitetyt

latvalta palsasmaiseen vartalotyveen. —
H, 23.
l7e«np<itä harmaakt «a»ne/tinuKKainen ruohoke.
74. ECIIINOSPERMUM. Sirkunjyvä. —

Verho ja terä ed.; torvi

m. suomusulkuinen. Pähkylät 3-kulmaisia, kiinnitetyt koko si-
säkuluialhinsa patsasinaiseen vartalolyveen, kulmat piikkisukai-
sia. —
H. 23.
/anke»>l?«inen, K»>-/«e«KK»-Ka»-v«inen ruolioke lemmikki-kukilla.
78. MYOSOTIS. Lemmikki. —

Verho ja terä ed. Pähkylät lit-

teämäisiä ja sileitä, kiinnitetyt perällään alas lilistynoon varta-
lon tyveen. H. 23.
—

/leäelnlällöäll eelelli«e«t» savustu e»'o»v».

7(5. ANCUUSA. Häränkieli. —

Verho ed. Terä suppilomainen,

ontcva-laitcine:i, suoralorvinen; nielu sulettu kupumaisilla kyh-
myillä. Pähkylät kulmikkaita, sileitä, kiinni reiästä pohjassa.
H, 23.
Isoilko, K»rKe«/l/<a >-«o/loKe, /l,K«i/,in ylenevällä, KoiKall» torvell».
«7. LYCOPSIS. Rasti. —

Käyrätorvinen, muuten ed. —H. 23.

//«/vin Karkeakarvainen pe/te>K««vi.
78. ASPERUGO. Terhi. —

Verho lop. cpämukaisesti halkoinen

ja litteästi soukistunut pähkyläin ympäri. —

H. 23.
ssar/le»K»rv«inen, kervakka, takistuva ruohoke, verko hanhenjnlun-
moi«e«/i p«/lkl/läin Mp«'»-i liti«tz/nl/t.
**
Yksi ainoa 1-posäinon sikiäinen terän sisällä.
»
—

Luotti yhtenäinen, kota itsenäisellä istukalla.

79. LYSIMACHIA. Alpi. —
Tora kello- tahi ralasmainon, syvään
8 halkoinen. Palhot yhdislyvisiii. Luotti ci erittäin vartaloa
itirpoampi, poikkipäincn. Kota 8- tahi 10-laitainen. 11.33,1.
—

/illokoke vaslullnisilla t. sätecltäisillä lehdillä.

80. NAUMRURGIA. Vesialpi. —

Verho ja terä tav. syvään 6-

jakoisia. Heteet tav, 6, eriset, pohjajieräisot. Luotti ja- kota
ed. -
11. 33, 1.
Vesiruoho v»«lattai«i/l» lelläillä ja Kl«KK»l«»luill«.
81. ANHROSACE. Nukki. -
Verho Bhampaino,i. Terä suppi-
lomainou, m, munamoisella, nielusta soukistuneella torvella.
Heteet torvisisäisiä. Luotti ed. Kota 8-laitainen. 11. 33, 2.
/>»l/a«varlinen ruohoke Valkosilla «ar/aK«Killa,
82. PRIMULA. Esikko. —

Verho ed. Terä suppilo- tahi malja-

mainen soukalla avonaisella torvella; heteet torvisisäisiä. Luotti
ed. Kota 8- tahi 10-laitainen. —

H. 33, 2.
Paljasvarlinen evät. re/on) ruohoke Ke//<li«il/« I. «inipunerl-llZll
«»«-/»Kukilla.
 15

I»—
Luotti 2-halkoinen. Kodassa 2 siemenistä laitaa.
83. MENYANTHES. Raate. —
Verho 8-jakoincn, lyhyttorvinen
väljenevällä, sisällä karvaisella laiteella. H. 28.
—

Vesiruoho Kol«»in»i«i//« lekäi/lei, tuiskakukilla.

84. GENTIANA. Katkero. —

Verho 2— 3-halkoinen. Terä pi-

kari- tahi suppilomainen, 4—B-liuskainen. Heteet torviperäisol,
aina suorapalhoiset. Emi vartaloton. —
H. 29.
Vustuislehtinen ruohoke. Tavataan m«/o« A-holkoisello Ke/ltillä jn
«il/oin H-Kelei«enä'Ki.

88. ERYTHR^EA. Ran tasappi. Verho 8-halkoinen. Terä sup-

—

pilomaiuen, pitkätorvinen, 8-jakoisella, litteähkällä laiteella. He-

teet m. torviperäiset, ponnet lop. kierteiset. Vartalo pitkättävä.
H. 29.
--7a«lai«leKlinen -ruokolls illan punai«ill» KuKi//a,
««O Yhdellä teräusisäiscllä, mouiposi, isolla sikiäisellä.
86. DIAPENSIA. Uuvana. —

Verho 3-jakoinen 2—3 lehtisellä

lisäverholla. Terä maljamainen 3-halkoisella laiteella; heteot
torviperäisiä. Kota 3-posäinon. —

11. 26,
Malal», tup««t«v» luntl««-i»«o/lo aina -ve/l«-e«7la alu«/ekäi//ä, 1-kuk-
K»«i«e//a vanalla.
87. AZALEA. Siekkilö. —

Verho 8-jakoinen. Tora kollomainen,

heleel pohjaperäisiä. Luotti rengasmainen, polkkipäinen. Kola
2— 3-pcsäinen. —

H. 60, 2.
501-menKorKui»en, liaurova, alaspainuniit tl«nll«ripen«»«.
88. POLEMOMUM. Sinilalva. —

Verho syvään 8 halkoinen. Tora

lyhyttorvinen kellomaisella, 8-jakoisella laiteella. Heteet klisei-
sellä juurellansa torviperäiset. Luotli 3-halkoinen. Kota 3-
pesäinen, 3-laitaincn. —
H, 26,
liöyliykukknsine.u ruohoke pa«-i/»Koi,>,-iIZ» lehdillä.
89, CONVOLVULUS. Kierto. —
Verho 8-jakoinen. Terä kello-
mainon, loivaan 8-liuskaincn, poimuinen. Luotti 2—3-halkoi
ncn. Kota 2—3-pesäinen. —

H. 22,
Köi/nnösruoho i«oill» lellll/l«nk»i«ill« hukilla.
90. OATURA, Hulluruoho. —

Verho muuapyöreä, 8-hampainen.

Terä suppilomainon, isolla, kellomaisella, poimuisella laiteella.
Kota 2-pesäinen, 4-laitainen, vahva-orainen. —
H, 30.
Leveälehtinen, i«oK«KKa«inen ruohoke.
91. VERRASCUM, Tulikukka. —
Verho syvään 8-halkoincn.
Terä m. ratasmainen, lyhyttorvinen, 8-jakoisclla laiteella. Ile-
teet kaarchtivia erillisillä ponsilla. Kota 2-pcsäincn, latvaluo-
mainon. —
H. 51, 1
l'ilk«, yksiviivainen luohoke läKK»mëe«ti ryhmislyncillä Kukilla,
 16

92. lIYOSCYAMUS. Villikaali. Verho kellomainen, laajene-

—

valla, syvään 8-liampaisella laiteella. Terä suppilomainen, kel-

lomaisella opämiikaisolla laiteella. Kola kansiluomainen. —

H. 30.
/'a/llneakarvaillen ruohoke, i«oi/l« liu«K«i«iZZa Ze/läiZZä.
93. SOLANUM. Koiso. Verho 3-halkoinen. Terä ratasmainen,
—

8-halkoincn. Ponnet pitkittäin yhdessä. Hedelmänä 2-pcsäincn

mehevä marja. H. 30,
—

/-lö«/»ne/iä« pen«a«Ka«vi, tuki »-uokoke, röl«/11/i«iltä t. «a»/«»«ai«i//»

KuKill» varren «ivulla.
(Erylkrmu od jaossa; likododendrum 10, 1.)

Kukanalaisclla sikiäisellä.
**•

94. SAMOLUS. Punka. Verho 8-jaokkeineu, Terä maljamai-

—

nen, lyhyt- ja avara-torvinen 8-jakoisella laiteella. Ponnet eril-

lisiä juurellaan terälluskain vastaisia. Luotti kokonainen. Kota
1-pesäinen, latvaluomainen. H. 33, 1.
—

Ranturuvho v-«oro/tai«illa kokonaisillu le/läillä /a lertlu-KuKilla.

98. CAMPANULA. Kello. Verho S-jakoinen. Terä kellomai-
—

non, 3-liuskaincn. Heteet erillisiä juurillaan teräpohjan poitlä-

vissä kilsoissä. Luotti 3-haikoinen. Kota 3-pesäinen (tav, läpi-
luomainen sivuilta). H. 20.
—

lVellomaizilla, lav, «inev/ävillä Kukiltaan tuttu vuokoke.

96, JASIONE. Munkki. Kukat kukastona monilehtisellä keh-
—

dolla. Verho ja terä S-jakoisia. Ponnel tyveltä yhdistyneitä.

Kota 2-pesäinen, H. 20,
—

Lutvakukkusincn ruohoke vuorottuisillu l»«»«ouKi//» /e/läillä.

97 LORELIA. Nuottaruoho. Verho 8-jakoinen. Terä epä-
—

mukaisolla, vinosti 2-huulisella, S-liuskaisella laiteella. Ponnet

yhdistyneitä. Kota 2-pesäinen, H. 21.—

Vesiruoho yksinäisellä vanulla, ainouslnun kukku-tertullaan veele«lä

Määllä,
98. LONICERA. Kuusama. Verho erittäin pieni. Terä sup-
—

pilomainen, väljenevä epämukaiseksi 8-halkoiseksi laiteeksi. He-

teet erillisiä. Marjahedelmä. H, 19,
—

/'en«»«Ka«vi va«lallai«i/la lehdillä.

(Murnum 5, 3.)

•f-j-f ril eh ti sellä terällä.

99. VIOLA, Orvonkukka. —

Verho 8-jakoincn kannan-alaisilla,

lyhyillä lisäkkeillä. Terä 8-lehtinen, epiimukaincn, kannustettu.
Ponnet yhdessä. Kota 1-pcsäinen, 3-laitainen. 11, 82.
—

Apulelitinen ruohoke us. Ke»-/l»lnai«i/la lehdillä.

 17

IMPATIENS. ITäpykaniius. —
Vorho 2-lehtincn. Terä 3—B-
-lehtinen, cpämukaineii, kannustettu. Ponnet yhdessä. Kota
8-laitaincn, pohjasta auki ampaiseva. —
11, 46.
Vuorolehtinen ruohoke me/eevällä nive/vavve/la.
RHAMNUS. Paatsama. —

Verho lyhyt, pikarimainen, 4—F-

iiuskaincn. Teränä 4—B pientä vcrhoperäistä lehtikilsotlä. Ho-
teitä 4, 8. Luotti lovipäinci, t, monijakoinen. Hedelmänä 2—4-
-pcsäincn ja 2— 4-siemciiincn luumarja. —
H, 89.
/>«» /. pen««« liuskat!omilla le/läill», liel-eill» /laavoilla.

RIRES, Vlinapensas. —

Verho pikarimainen t, maljam.ii-

non, 8-liuskaincn. Terä ed., 8-lehtincn. Vartalo 2-jakoinen
t. 2-halkoinen. Hedelmällä 1-pesiiineii, monisiemeninon marja.
—
H. 88.
/>en«»«K»«vi vuo-rott»i«illa liu«Kai«illa le/läillä.
(p»r»»««ia 5, 4; Erodium 16, 1; >3erani««««l 16, 2.)

2 Lahko. I<^I!8EM8lI.
■f Kohä yksipuolinen, vcrhomainen.
"
Sikiäinen lyhyillä hapsimaisilla vartaloilla; hedelmänä ohuen
kalvo,, (siemenrakon) sisäinen pyöreä siemen.
HERNIARIA. Tyräruoho. Keliä 8-jakoinen. Heteet 8
—

ponncllista, 8 ponnetonta. Siemen löyhästi rakon sisässä. —

H, 73,
sieni ala« painunut, lla/«le/llinen ruohoke »l//lm««t«/»eillä kukilla.
CHENOPOVIUM. Savikka. —

Kehä ed. Siemenet lappeal-

laan (ei syrjällään) 8-kulmaiseu verhon pohjassa. —

H. 79.
Leveälehtinen ruohoke pienillä »-»//lmäkukiil».
RLITUM. Muro. —

Kehä ed. Siemenet osittain tahi kaikki

syrjällään verhon pohjassa. —
H. 79.
SALSOLA. Kilokki. —- Kehä erivärinen, 8-lehtinen, lop. li-
säkkeellä lehtien selässä. Ide kierloinen. —

11. 79.
Zl«nZa»'uo/lo turpeilla, 01-»n,ai«ilia, te»-«v«Kä>Ki«lllä Ze/läiZZä.
(Polygoniini 8, 3.)
**
Sikiäinen litteä 2-halkoisella, sisäpuolelta höyteällä luo-
lilla piiassaan. Hedelmänä su! i lettu kota.
ULMUS. Jalava. —

Kohä suppilomainen, liuskainen, ori

värinen (pullahtava). Litteä, 1-siemcriinen sulkahcdclmä. —

H. 77.
/>«<«K««vi liusknllomilla (jurasalmlsillti) leoäill», pieni/Z» «-///»«oi
«i/Z» KaKii/a.
 18

Kehänä verho ja yhdislelitinen (erä; sikiäinen kehän

•[••{•
sisällä.
108. CYNANCHUM. Perhokukka. Verho 3-halkoinen. Tora
—

ratasniaincn, 8-jaokkeincn. Heteet patsaamaisnsli yhtyneet 2-

vartaloiscn emin ympäi-i, Sikiäisiä 2; emit yhteisellä kilpi-
maisella luotilla. Hedelmänä 2 siemeniuppeloa haivenisilla
siomonillä. —
11. 28.
Buohokusvi v»«l«ll»i«ill» kokonaisilla le/läillä, pie»iro'«//11/l«ill« ku-
leilla.
109. CUSCUTA. Humalavioras, —
Verho 4—B-halkoincn. Terä
suppilo- tahi kellomainen, 4— B-halkoincn. Hotoilä 4—B. Kota
tyveltä poikkipiirtoinen. —

H. 22,
Ilihmamainen, le/lcletön, ejiäpeväinen loi«io, kukat m«/Ke-röi«e««ä
rl/Kmëä,
(6enlia«« 5, 1.)

•H-f- Terä S-lehtincn, sicmenlatvainen. (Verho ns.

epä-ilmeiiien.) Hedelmänä 2 yhdistynyttä, lop. tav. toi-
sistaan eroavaa jyväpuolikasta. (Sarjakasveja). *)
*
Kukat mykeröinä yksinäisessä sarjassa.
110. SANICULA. Sankula. Mykeröt sarjassa. Verho 3-lehti-
—

nen. Tcräiehdet sisäkäänlöisellä pääiiä. Hedelmä okainen. —

H. 37, 2.
Lehtoruoho 3—Z-«ormi«illa lekäillä, »n. le/läettomallä yksinäisellä
v»l-»'ellss.
**
Kukat toiskertaisessa sarjassa peräkkäitä. Jyväpuolik-
kaat liitettä vasten litteitä.

Sarjakasveja on iso heimokunta pienillä valkoisilla, harv.

keltaisilla t. sinervillä, punertavilla kukilla enimmiten isom-
massa sarjassa säteettäisillä perillä, joiden päässä on toi-
sia kukkia pienemmässä sarjassa (sarjukassa). Niin sar-
joilla kuin sarjukoilla on us. I—monilohtisiä säteettäisiä va-
ruksia perän tyvellä. Torälohliä on 8. Ne ovat us. niin
koverapäisiä, että näyttävät kolopäisiltä, vastohcrttaisilta j. n. e,
Hedelmänä on 2 alusta yhtynyttä, valmiina us, eroavaa jy-
väpuolikasta. Yhtyneinä kutsutaan niitä hedelmäksi eli
siomenoksi. Jyväpuolikkaat ovat muutamissa loveämmät liit-
teestä, kuin ovat liitteen ja selän väliltä, ja niin muodoin lit-
teitä eli litistyneitä liitotta vasten tahi pnoiipyöroltäki.
Välistä ovat ne soukompia liitteestä, taikka kuin syrjittäin yh-
tyneitä, niin että ne samoin kuin koko hodolmä ovat sivuun
päin litteitä ja korkea-selkäisiä. Tavallisesti on jyvä-
puolikkailla juovia, joissa löytyy hajullista haihtoöljyä. Poikki
leikatussa jyväpuolikkaassa no havaitaan mustina pilkkuina.
Päältäpäin näkyvinä sanotaan niitä öljysuoniksi.
 19

aVerho solvcmpi, 3-liampaln«n. (Terälehdet kovera-

—

päisiä, näköään vastoherttaisia.)

111. LASKRPI'I'IUM. Karvasruoho. Jyväpuolikkaat puoiipyö-
—

reitä 4:llä levcäsulkaisella harjulla, öljysuonet niidon alla. —

H. 37, 2.
Iso ruohoke sarja- ja sarjukkavaruksillu, lehdykät hertakkeisia.
112. HERACLEUM. Ukonputki. Jyväpuolikkaat litteitä, pui-
—

keila, selvillä lyhyillä nuijamaisilla öljysuonilla 3:n ihan mata-

lan harjun välissä. H, 37, 2,
—

Iso, K»»/le«, «ar/av»«uK«eton ruohoke pa»'i/aKoi«i//a le/lchllä pari-

lil<«K»i«ill» lelläl/lcoillä.
113. PEUCEDANUM. Suojuuri. Jyväpuolikkaat litteitä, pii-
—

kiinpyöroilä, sisällisillä, piialta näkymättömillä öljysuonilla ja

unitaioilla tylpillä harjuilla. — H. 37, 2,
/iie-rä «a»/»vavuk«inen -ruo/loke, toi«- ja K<llmi«pa-ri«illa lehdillä.

l» Verho puuttuva l, cpäsclvä-hampainen.

—

114 PASTINACA. Pasternakka Terälehdet pitkän-puikeita,

—

venhecmiiisiii, vastakierteisiä. Jyväpuolikkaat litteitä, soikeita

selvillä lähes kantaan asti ulottuvilla öljysuonilla varsin mata-
lani harjuin välillä. H. 37, 2.
—

Hav/a- ju sarjukkuvarukseton -vuokoke purijnkoisilla le/läillä.

118. CENOLOPHIUM. Tuholatva. Terälehdet vastopuikeita
—

sisäkääntöisellä päällä. Jyväpuolikkaat pitkän-puikcita, puoli-

pyöreitä, terävillä, m, kalvosulkaisilla harjuilla, öljyjuovikkaita.
-
ii. 37, 2,
8»«-/uKK»- u«, sarjnvuruksinenki ruohoke 3—Z-Kerl»i«e«li povi-
jukoisiilu lelläillä.
116. SELINUM. Metsäkumiua. Terälehdet vastoherttaisia.
—

Jyväpuolikkaat koikoan-kiiporia (puolipyöreilä), korkeilla terä-

villä harjuilla, öljyjuovikkaita. H. 37, 2,
—

8a»-/avav«lK«eton ruohoke tois- t. Kolmi«pavitt»i«ill« lekäillä ju

-»-«älei«ellä sarjalla.
in. ANGELICA. Putki. Terälehdet pitkän-snikeita, suippoja.
—

Jyväpuolikkaat litistyneitä, soikeita, terävillä kohoharjuilla; öljy-

juovikkaita. —
11. 37, 2.
Iso ruolloke tois- t, Kolmi«p»rill»i«illa, le-ve«7iu«K»i«ill« lekäillä.
Snrjuvurus p««ulluva l. lälltev».

g-n-j., toiskertainen. Jyväpuolikkaat k orkcasel käisiä.

-»*-»

«--rHodolmä palleroinen
—

soikoa, kalju. Sarja- sekii

—

sa rj ukkavaruksitta.
118. /KGOPODIUM. Vuohoupiilki. — Verho epäselvä. lcrii
 20

lehdet vastoherttaisia. Hedelmä puikea sileillä kohoharjuilla,

öljysuoniton. H. 37. 2.
—

/«o ruoko/ce loi«Ko/milt»i«ill» /e/läill», llertaKKei«illa le/iäz/Koillä,

119. CARUM. Kumina. Verho ja terä ed. Hodolmä soikea
—

tylpillä kohoharjuilla, öljysuonikas. H. 37, 2,

—

Ruohoke pie»i/'«Koi«ill« lehdillä.

120. PIMPINELLA. Anisruoho. Verho ja terä ed. Hedelmä
—

pulkeau pyöreä litteillä viirumaisilla harjuilla, öljysuonikas. —

H. 37, 2.
pari/«Koi«leKline» ruohoke.

n» —

Hedelmä palleroinen —
soikea, kalju; sarjukkavaruk'
set monilehtisiä.
121 CICUTA. Keiso. Verho 8-hampaineu. Terälehdet vasto-
—

herttaisia. Hedelmä palleroinen leveillä sileillä harjuilla ja

niiden välisillä öljysuonilla. H. 37, 2.
—

Iso sarjavurukseton vesiruoho, loi«-, Ko/mi«pa»-iltai«illa pilkä/i««-

Kai«illa lehdillä.
122, CONIUM. Katko, Verho epäselvä. Terälehdet cd. He-
—

delmä pyöreän puikea, kiireisillä kohoharjuilla, öljysuonilon.

-
H. 37, i.
Korkea ruohoke p«napaiKKui«e/la varrsll», monile/lli«illä varuk-
sitta, Kol«ni«parittai«illa le/eäiilä.
123 HALOSCIAS. Rautaputki. Verho od. Tcräiehdet vasto-
—

puikeita sisäkääntöiscllä päällä. Hedelmä soikea, kohoharjui-

ncn, öljysuonincn. 11. 37, 2,
—

.sav/avavuK«inen vantaruo/lo toi«Ko/,niltai««7/O /ekäi/i», /eveii/ä lell-

ch/Koill».
124. OIiNANTHE. Pahaputki. Tcräiehdet vastopuikeita. Ver-
—

hon 8 selvää hammasta lop. otasina uurtojuovaisen, soikean,

öljysuonisen hedelmän päässä. H. 37, 2.
—

/>z/«loinen, «a»i/'»va»-«K«elo» -ve«i«-«o/lo.

123. SIUM. Sorsanputki. Verho 8-hampainen. Terälehdet
—

vastoherttaisia. Hedelmä pitkän-soikea, tylppäharjuinen, öljy-

suonikas. H, 37, 2.
—

pl/«to'inen, «ar/avaruk«inen ve«ir«oKo pari/'aKoi«ii/a lelläillä.

126. yETHUSA. Hukanputki. Verho epäselvä. Terä ed. He-
—

delmä puikea venheomäisillå kohoharjuilla, öljysuonikas. —

H. 37, 2.
/siilläv», kalju sarjavarukseton vuokoke 3-leKti«ellä alaskaarevallu
«a»-/uKKavav««K«ella.
(Selinum cd.)
 21

C —

Hedelmä puikcamaincn, karvainen t, pllkklsukai-

nen.
127. LIBANOTIS. Pcnranjnuri, —

Verho 8:Ilä pilkattavalla ham-

paalla. Terälehdet vastopuikeita. Hedelmä puikeamaincn, yleensä
höyieii, iylppiiharjuincn, öljysuonikas. 37, 2.
—

Ruohokasvi likeillä Ku^evill», «iemenlen valmi«tue««a »n, onlevill»

sarjoilla, KoKonai«ill» v»r««lelläillä.
128, ANTHRISCUS. Metsäkirveli. Verho epäselvä. Terä ed.
—

Hedelmä puikea, okainen, lyhyellä kaljulla odalla, harjuton ja

öljysuoniton. —
H, 37, 1.
Surjnvurukseton ruohoke /l«rv»«ä/ei«ill« sarjoilla.
(Fanielll» cd,)

ll —

Hedelmä suikea -— tasasoukkaincn.

129. CH^ROPHYLLUM. Koiranputki. —Verho epäselvä. Terä-
lehdot vastopuikeita t. hertahtavia. Hedelmä suikea, kalju,
harjuton, öljysuonikas. -— H. 37, 1.
Surjavarnkselon karkeahko ruohoke.
130. MYRRIHS. Saksankirveli. Verho epäselvästi 8-hampai-
—

nen. Terälehdet vaslopuikeila. Hodolmä suikoa, kalju, uur-

toisilla onsilla kohoharjuilla, öljysuoniton. 11, 37, 1.
—

8»v/av»«-«lK«eton «uo/loke ««oi/la «l«o»iKevlai«e«li jakoisilla le/läill»,

ll<u«nll»pitu«.«il/» /leäell»i//ä.
(t/en«nt/ls ed.)

3 Lahko. KOLMEMISIÄ.
131 VIRURNUM. Heisi. Verho 8-hainpaincn. Terä yhdislch-
—

ttnen 8-halkoinen kollomainon. Kukat viuhkossa, laidallajjisom-

pina, liltoinä, neuvottomina. Luotit vartalottomia. Hedelmänä
1-siciiieuinei, marja. —
H. 17.
pen«»«K««l--i vastuttaisilla, liuskaisilla lelläillä.
(Polygonum auiculare 8, 3; Slellaria meäia 10, 3.)

4 Lahko. NELIEMISIÄ.
132. PARNASSIA. Vii ukko. Voi-ho 8-jakoinen. Tora 8-lehti-
—

nen. Vartaloton. Mnsivarcita 8, nupillisilla karvoilla laidassa,

Hedelmällä 1-posäiiion kota. H, 83,
—

Aluslehtinen /-KuKK»«i»en «-»o/loke -/.-l/ä »-««-«ilekäellä.

5 Lahko. VIISI —
IiYUNE«ENIBII.
133. ARMERIA. Ruohoncilikkä. Kukat kehdonsisäisenä ku-
—

kastona. Verho pikarimainen, kaivomainen, 8-hampainon, Terä

 22

syvään 3-jakolncn. Hedelmänä 1-siemcninen, puhkeamatta va-

riseva sienienrakko. 11, 33,
—

Tupasruohoke rikmamai«llla lekäillä, <-K«KK»«i«ella van»l/a.

134. OROSERA. Kihokki. Verho 3-jakoinen. Terä lehtinen.
—

Kota 1-pesäinen, monisicincninen. H, 83.

—

pa//»«v»n«ine» suoruohoke pi«»K«vv»i«ill» lekäillä.

133 SIURALIHA. Narvana. —
Vorho 10-halkoiucn, joka toinen
liuska pionompi, Torit lehtinen Sicinenet paljaina kuivalla,
litteällä istukalla. 11, 66, 3,
—

Pieni tunturiruoko Kolmillai««7l» le/läillä, pienillä kukkasilla.

(Linum 16, 1.)
6 Lahko. NOMEMBIH.
136. MYOSURUS. Hiireuhäntä. Verho 8-lehtinen, kannan-
—

alaisella jatkolla. Terä 8-!ehtiucn mesikololla kannassa. Paljo

(pieniä, siemenen näköisiä) kotia häntämäisellä lapakolla. —

H. 41, 1
pieni t-kukkasinen ruohoke »i/l««amai«illa aln«lekdillä,
 23

v LUOKKA.

IitI^8IItL!^I8I^.
1 Lahko. YKSEMISIÄ.

4- Liljakasveja") terämäisellä (erivärisellä) kuvulla, 3-

pesäisellä kuvunsisäisellä sikiäimellä.
ALLIUM. Laukka. Kukat sarjassa kalvolehtiseu kotelon
—

sisiillä. Kupu 6:l'a, tois. hedepohjaisella kannaltaan vähän

yhdistyneellä lehdellä. Ponnet selin palhon päässä. Luotti
yhtenäinen. li. 10, 2,
—

GAGEA. Käenrieska. Kupu (i-lchtinen. Ponnet, poh-

—

jallaan palhossa, pystöisiä. Emi vartalolla ja liuskaisella luo-

lilla. Siemenet Hileitä. —

H. 10, 2.
Kukat varl<«lekli«e««ä surjakkeessa, v«na lekdetön.
CONVALLARIA. Kielo. Kupu yhdislelitinen, kello- tahi
—

lorviiiiaiuen, 6-liuskaiiicii. Luotti yhlenäinen, 3-kulmainen. Mar-

jahodolmä. Lojottavalla jiturakolla (ci sipulilla). —

H. 10, 1.
Varsi le/läelon, kukat lellu««a, la/li lektivarlinen ja laikut lell/i-
-hangassa.

■J--J- Kukat paksussa puikelossa tiheäryhmäisiä.

CALLA. Vehka. Kotelo 1-lehtinen, sisäpuolelta oriviirinen
—

(valkea). Kehätön. (Heteitä opäinääriisoltä, pohjustetut si-

kiiiinten ympärille). Hedelmät maijumaisia, ryhmistcttynä pui-
kolossa, 11. 5, ,'!,
—

l^e«ik»«l>i /le»-tla<«lai«illa lehdillä.

ACORUS. Kalmojuuri. —

Kolclolon. Puikolo suikoa. Kehä

yksipuolinen, vorhomainon, 6 lehtinen. Kota 3-pcsäinen. —

H. 5, 2.
-7e«iK»«vi miekkamaisilla le/läillä, puikelo vunun K«/l/e««ä,

Kaikilla liljoilla on chycl, tav. kicrät kaitaiset lohdot, kupu

orlväriiion ja son lehdet tahi liuskat vastapäin heteitä, oi vno.
rottain. Paitsi kielolla (oonvallaria) ou niillä kaikilla suomui-
nen sipuli.
 24

-j"j«s Ruoho maisia kasveja 6-lehtisellä verhomaisella (veh-

reällä t, ruostecnkarvaisella) kuvulla.
142. JUNCUS. Vihvilä. Emi vartalolla ja 3:11a hapsimaisella
—

luotilla. Kota monisiomoniuou, 3-pcsäincn ja 3-laitainen, lai-

tain keskeltä lähtevillä välikelmuilla, H. 6. —

Heinäkasvi puuttuvilla t. rikmam«i«ill» le/läillä/a loi«elt» pnole-n

KalKinai«ill» le/ltitupiila.
143. LUZULA. Piippo. Kola 1-pesäinen, välikclmuton, 3-sie-
—

meninen; muuten kulu od, H, 6, —

Litteälelitinen KeinäKe kokonaisilla lehtitupilla.

•J4"j"|- Verholla ja tav. terälläki varusteltuna,

144. PEPLIS. Luhtakaali. Verho kellomainen, poimuinen,
—

12 hampainen, joka toinen hammas pienempi, us. epäselvä.

Terä puuttuva t. 6-lclitiiien. Vartalo kovin lyhyt, pyöreä-luot-
tinon. Kota monisiomoninon, H. 62, —

la«l»i«le/«linen lamova t. /ai/'ekliv« ruohoke le/lti/lankai«ill« Ku-

Kiila.
(Trientulis 7, 1.)

2 Laliko. KAKSEMISIÄ
148. OXYRIA. Hapro. —

Kehä yksipuolinen, verhomainen, 4-leh-

tiuen: 2:11a lehdellänsä kasvava ja peittävä kalvosulkaiseii päh-
kyiäu. 2 töyhtöistä luottia. —
11. 74,
--runlulll-110/lo /le?-/l»lli»i«i/Z» alusiehdillä.
(l/lm»« 5, 2; Polygoniini 8, 3.)

3 Lahko. KOLMI —
KIII7BENIBIÄ.
146. RUMEX, Hicrakka. Kehä yksipuolinen verhomainen 6-
—

lehtincn: 3:11a lehdellänsä kasvava ja peittävä 3-kulmaison päh-

kylän., 3 töyhtöistä luottia. H. 74. —

Hujalcltlinen ruohoke tupeKKeiil» niveli««ä. Piirillä KaK«iKoti-

—

selln l»/ill».
147, TRIGLOCHIN. Suulake. Kupu verhomainen 3:lla liiko-
—

ja 3:11a sisälchdellä, ilsekuuki sisällä 1 m. palhoton ponsi. 3

t. 6 vartalotonta cmiii. Kota jakauva 3:l,eu t. 6,-hcn 1-sicme-
nisecn pesään. 11. 8, 1.
—

V«»»«-«,ollo »-ill»nalnai«illa alu«lekäill», kukat lä/lkäm»i«e««ä ter-

tussn.
1.4«. TOITELDIA. Karhuuheinä. Kukat 3-halkoisella kehällä.
—

Kupu terämäinen 6-lchtincn. Palhot ja vartalot selviä, 3

monisiomonistä, tyveltä yhtynyttä kolaa. H, 7, —

7'äKKäKuKKa«i»en »uokoke pienillä mieKK«m»i«illa »lu«lekäill«.

 25

149. VERATRUM. Pärskiijuuri. —

Eräät kukat keskeytyneitä.

1-ncuvoisia. Varush.-hdctöii. 3 tyvollä vähän yhtynyttä kotaa;
muuten kuin ed. —- 11. 9.
/«o leveäle/llinen tunturi» isoilla tel'lt«K«Killa,
180. SCHEUCII/lilllA. Le viikko. —

Kupu (erämainen 6-lchtincn.

Ponnet tasasoukkia selvillä palhoilla. 3—6 vartalotonta emiä,
3—6 pullakkaa, I— 2-sieiiienislä kotaa. —

H. 8, 1.
7'ertt«KuKK»«inen ve«i»-«o/«o puolipz/öveil/ä ls/läi/lä.
(Mllliue 8, 4.)
4 Lahko. MONIEMESIÄ.
131 ALISMA. Sarpio. —
Verho ja terä 3-lehlisiä. Monta 1
sionil^tistä kolaa.—

11. 8, 2,
/'«//»«Vllvlinen vesiruoho KoKo»ui«il/a »lu«lekäill».
 26

7 LUOKKA.

SEITSENHETEISIÄ.
1 Lahko. YKSEMISIÄ.
182. TRIENTALIS. Metsätähti. —

Verho ja terä pohjaan asti

6 7-jakoisia, jälkimäinen lählimäisosli levinnyt. Kota 1-pe-
—

säinen 7—B:lia pian lähtevällä laidalla. Siemenet keski-istuk-

kaisia, valkeita, pilkutuila.
—

11. 33, 1,
-/—2-K«KKa«inen melsäruohoke m, saleeltäisillä le/läil/ä.
 27

8 LUOKKA.

KAHDEKSAHETEISIA.
1 Lahko. YKSEMISIÄ
•[• Kuhan sisäisellä .sikiäimellä.
183. RAPHNE. Näsiä. —
Kellii yksipuolinen terämäinen suppilo-
mainen 4-lta!koiii«n, Ilcdoliniinii 1-pähkylämcn luumarjako. —

H. 73.
MtalaKKo pen«a«. kukut »l/Km«««ä pa//a»/l» oksulla.
184. CALLUNA. Kanerva. —
Verho 4-jakolncn, erivärinen, sy-
vään 4-halkoista terää pidempi (lyhyellä ulkoverhon näköisellä
4-lehtisellä suojuksella). Kota kelmusätelneu, —
H, -69. 2,
Mutala pen«a«. kaurat pieni«lä ti/lei«l« lekäi«tän«ä A-tahkoiset.
(l/lm«« 5, 2; Polygonum 8, 3; /-ilatine 8, 4; 11/onotropa
10, 1; 4eev 33, 2.)
•J-J- Kukan alaisella sikiäimellä.
188. VACCINIUM. Puola. —

Verho 4-halkoinen, Terä kellomai-

ncn, 4-liuskainen. Ponnet opäselvillä kannuksilla. Marjahe-
dolmä, —
H, 69, 1.
Lamova pen«»«lo nalllcei/la lakastumuttomilln lelläill».
186. OXYCOCCUS. Karpalo. —

Verho 4-hampaiiieii. Terä ra-

tasmaincn 4-jakoinen taaspäisillä liuskoilla. Ponnet 2-haarai-
sia, kaiinuksettomia. Marjahcdclmä. —
11. 69, 1.
Suikertava rihmamainen monivuotinen kasvi pitkäpeläi«illä kukilla.
187. MYRTILLUS. Mustikka. —

Verho kokonainen t. 4-liuskai-

nen. Terä palleromaineu t. puikea, 4 B-hampainen. Ponnel
—

2-sarvisia, 2-kaimuksisclla selällä. Marjahedelmä. —H, 69, 1.

Matala ruohomaineri pensas varisevilla lekäil/ä ja lehlihnnkaisillu
KuKi/l», v»l, /</,-«« Keleell».—
U. 69, 1.
188. EPILORIUM. Hors m a, —

Ve.iho syvään 4-halkoinen lyhyellä

pikarißiaisclla pohjalla. Terä 4-lchtiucn. Sikiäin tasasoukka,
lop. pilkä palkomainen 4-laitaincn kota hapsisilla siemenillä,
H. 63.
»-'««tl»', e/leäleKlinen ruohoke pun»i«iila, harv. valkoisilla Ku-
killa. (Yhden l»/in lehdet eiväl ole v»«taKKai«ia.)
 '.ii!

139 OENOTHERA. Hnlo kki. —

Verho suppilomainen, pitkätor

vincn 4-jakoislailei,ien. Tora ja kola «d. Siomonot paljaita.
11. 63.
l^uovole/lti-nen ruokoke isoilla (keltaisilln) Ku/cilla.
(l/lmu« 3, 2; poll/g-onum 8, 3; Monotropu 10, 1
.leer 23, 2.)

2 Lahko. KAKBEMIBIÄ.
160. CHRYSOSPLENIUM. Linnunsilmä. —

Kohä yksipuolinen,
4-halkoiueu, sisiipuololla erivärinen (koltaineu). Hedelmänä 2
laitainen, monisiemcninen kota. 11, 60.
—

pieni ruokoke m«n«»mai«il/a lekäill» «-///«,««««» »Mpuolell»,

(l/l«n«« 3, 2, sol?/,»on«m 8, 3; Acer 23, 3.)

3 Lahko. KOLMEMISIÄ.
161 POLYGONUM. Talar. —

Kehä yksipuolinen terämäinen, sy-

vään 8-halkoinen. Heleilä B—B, 1 sikiäin 1 3:11a erisellä t,
—

yhtyneellä vartalolla. Hedelmänä 3-kulmainen, laita-iteinen,

litteäsirkuksiiicn pähkylä. —
H, 71.
lnpeKKeinen ruokoke, le/läet joko puikeita —

tasusoukkuisia, laki
Kerltamai«i» «epoK»»et«i«i», taiKK» /levtlanlai«ia väänneliä«-va»li«i».
(Llaline 8, 4.)

4 Lahko. NELI VIIBENIBIÄ.

—

162 PARIS. Sudenmarja. —

Kupu yksipuollnon vorhomalnon,

4dlä isolla ja 4:IIä rihinamaisella sisälohdellä. Palhot piden-
neinä pontta ylemmiiksi. Hedelmänä 4-pesäiuen marja. —

H. 10, 1.
Yksikukkasinen ruokoke säteettäisillä yksivnrnisilla lelläillä.
163. ADOXA. Tcsmaiiyrtti. Vorho 2—3-halkoinon säteettäin
—

sikiäimen ympäri. Tora 4— 3-halkoinen. Hedelmänä 3—B-

-pcsäinen, mehevä kota. H. 38.
—

VK«il--»»-<«inell ruohoke monipuolisilla lelläillä ja pienillä kukilta

«n, 6-l»KKoi«e««» ml/Ke«ö««ä.
164, ELATINE. Vesirikko. Verho
—
4-halkoincn. Terä 3—4-
-lohtiuon, Heteitä 3, 6 tahi 8. Luotteja 3, 4, Hedelmänä 3—4-
-pesäinen kota. — H. 86.
pieni rnnturuoho -va«taliai«illa yksivuruisilla lekäillä /a lelllikan-
K»i««7la kukilla. l^eäen alla tav. lerslekäelö».
 29

9 LUOKKA.
YHDEKSÄHETEISIÄ.
1 Lahko. KOLMEMISIÄ.
(l>olWO»um bistorta 8, 3./
2 Lahko. KUUSEMISIÄ.
168. RUTOMUS. Rimpi. —
Kupu terämäinen 6-lehtinen. 6 mo-
nisiemenistä sikiäintä ja kotaa.
—
H. 8, 3,
Forea sarjakukkasinen ve«ik««vi jokirunnoilla.
 30

10 LUOKKA.

KYMMENHETEISIÄ.
1 Laliko. IXBENIBIÄ.
»s» Terä yhdislchtinen.
166 ARCTOSTAPHYLOS. Sianpiiola. —

Verho S-halkoinen. Terä

jiuikea t, torvimainen sikiäimen ympärillä. Ponnet 2-kannuk-
sisia. Hedelmänä 8-pcsäinen, 8-slemeninon marja, —
11, 69, 2,
Lumovn varpamaine» pen«a«K»«vi m. l»piom«i«i/l» lehdillä.
167. ANNROMERA Suokukka. —

Verho 8-jakoincn. Terä pui-

kea t. kellomainen. Ponnet pyöreämäisiä t. pilkän-pyöreitä, 2-
kannuksisia. Kota 8-pesäinen, laitaluomainen. —H. 69, 2,
pieni pen«««Ka«m> hukut pilkattavilla perillä.
168. CASSANDRA, Vaivero. —

Verho 8-jakoinen 2-lehlinen lisä-

verhon sisällä. Terä pikarimainen, Ponnet kannukscttomia.
Kota od. —
H. 69, 2.
Matultt vuovole/ltinen pen««« le/llillankai«illa KuKill»,
169. PHYLLODOCE. Kurenkanerva. —

Verho 8-jakoinen. Terä

puikoa. Ponnet liereämäisiä kannukscttomia. Kota 8-pesäinen,
liiteluomaiuen. —
H, 69, 2.
Pienoinen «o-uKK«Ie/lti»en pen«««K»«vi peväKKäi/lä lalvakukill»,
170, RHODODENDRON. Lapinruusu. —

Verho 3-liuskainen. Terä

suppilomainen. Ponnet kannukscttomia. Kola od, —
11, 69, 2,
Borme»Kor/,l«inen pen«a«K»«vi, lekäet ja kukut /l»«»»in päëä.
(-^»eeiniul» 8, 1.)
•f-j- Terä erilehtinen.
171 LEDUM. Pursu. —

Verho pionon pioni, 8-hampaiuon (rus-

kean-höyteä). Terä 8-lehtinen, Ponnet latvasta viistoin 2-
huokoisia. Kola 3:llä pohjasta eriävällä kodalla. —H. 69, 2,
/-l«/l/n»>nn Korkuinen, «ouKKalelllinen, sarjukukknsinen pen«a«.
172. PYROI.A, Talviiehti. —

Verho ralasniainen, 3-jakoinon.

'leiii ja heteet ed. Kota 8-pesäinen, liileliioniaiuen. —H.
69, i^
7erttuKuKKa«i-nen ruohoke pnljunllu, tyveltä leKti«el/« var>-ella.
173. MONOTROPA. Mäntykukka, —

Verho ja terä pikarimaisia,

Laitakukat 8-hetcisiä 4:llä verho- ja tcrälehdellä, latvakukka
 31

10-hcteincn ja B.llä lehdellä. Kehäiehdet keltaisia. Kota 4—B

posäinon, —
H, 69, 3,
Terltukukkasinen le/läetön «uomuinen ruohoke.
(l?eva»ium 16, 2,)
2 Lahko. XAKBENIBIÄ.
174 SCLERANTHUS. Jäsenheinä. Kehä yksipuolinen verho-
mainen yhdislehtinen 3-hampainen. Hedelmänä kalvopeitteincn
siemen kehän kovettuneessa pohjassa. H. 73.
—

pieni /laavainen ruokoke v»«t»llai«ill» or»m«i«ill» lehdillä.

173. SAXIFRAGA. Kivirikko. Verho kellomainen 3-halkoi-
—

ncn. Terä 8-lehtinen verhoperäinen. Kota 2-pcsäinen, aukeava

2:n vartalonsa väliltä, istukka väliseinäinen. —
H. 60.
Vuorolehtinen ruohoke ek«/illä t, liu«K»i«illa lekäillä.
176. DIANTHUS. Neilikka, Verho torvimainen 8-hampainen
—

lisäverholla pohjassa. Terä Sdlä pilkä- ja soukkakantaisella

lehdellä. Kota 1-pesäinen, 4-laitainen, keski-istukkainen. —

H. 54, 2.
Jotenkin isokukkasinen ruokoke soukilla v««l»ll»i«ill» lekäillä.
177. GYPSOPIIILA. Raunikki. Vorho kellomainen 8-liuskai-
—

ncn. Terä 8:llä alaspäin soukkoncvalla lehdellä. Kota «d, —

H. 54, 2.
Pieni/cuKK««inen ruokoke «oukill» v»«laltai«itl» lehdillä.
3 Lahko. KOLMEMISIÄ.
178. SILENE. Kohoruoho. Verho pikarimaiuou t. puikoa, B-
—

hampaiiien. Terä 8:llä pitkäkaulaisella lehdellä. Kota 1-pe-

siiinen, 6-laitainen, keskiistiikkainei,. —

54, 1.
Vastais- ja e/11/llekli»en ruohohe pik»vim»i«illa kukilla.
179. STELLARIA. Tähtimö. —

Verho 8-jakoinen. Terä 3:llä

syvään 2-halkoiselta t, 2-jakoisella lohdollä. Kota cd. mpni-
lukusilla pienillä siemenillä. H, 55, 1.
—

Vastais- ja e/11/lle/llinen ruohoke lällti«»äi«illä kukilla.

180. HALIANTHIIS, Rantakaali. Verho 8-jakoincn. Terä 3:llä
—

kokonaisella lehdellä, kannat leveilä pitkättäviä. Mosinystyrät

erittäin isoja vuorottain hedetten kanssa. Kola 3-laitaincu
harvalukuisilla (noin 6:lla) isoilla keski-istukkaisilla siemo-
nillä. 11. 55, 2.
—

Runlaruolio v»«lallai«ill», leveeillköi/lä, »nol/Kei/l» lehdillä.

181. ARENARIA. Arho. Vorho ja terälehdet ed , jälkimäiset
—

ilman selviltä kannoitta ja mosinystyröiltii. Kota 6-laitainen

monilukuisilla keski-istukkaisilla sicmcuillä. —
H, 55, 1,
l'ienenlanlä ruohoke, lehdet vustntlaisiu, leveähköttä, apulehdet*
lömiä.
182. LEPIGOMJM. Solmuheinä. Verho ja terä ed. Rota 3-
—

laitainen; siemenet rengasmaisella palteella. H. 55, 3. —

Kuona/ce «i««tai«i//a> rihmamaisilla, aM/enii«iil« le/MM,

183. ALSII>E, Nätä. Rukat ja kota ed. Siemenet rengaspal-
—

teettomia. 11. 33, 2.

—

Pieni «puls/ldetön ruohoke, le/eäel eä.

(l,'ev»«lillm l«'iss//nu«n 10, 4.)

4 Lahko. VIISEMISIÄ.

Kukat yksinäisellä sikiiiimollä.

Verho pikarimainen t. puikea, liuskalatvaincn.
*

184. AGROSTEMMA. Aurankukka. Verho nahkea S.-llä pit-

—

källä lohdottäväilä liuskalla. Tora 8-lchtincn. Luotit yloensä

karhcakarvaisia. Kota 1-pesäineu, monisiemcninen. H, 54,1- —

Isokukkosinen peltovuoiho «oukill» vastaltaisilla lekäill».

188. VISGARIA. Torvakko. Verho kalvomainon, 8-haiiipaincn.
—

Tora ed. Kota monipesäinen, monisiemcninen. —H. 54, 1.

FouKKole/llinen ruohoke «7//l«n««ll»i«l7l« kukilla röyhyn haaroissa.
186. MELANDRIUM. Ailakki. Verho ed. Terä B.llä (2-hal-
—

koisella) lehdellä. Kota 1-pesäinen Bd!ä piiasta lop. 2-halkoi-

sella laidalla, siten 10-iiampainon, moiiisiomoninen. H 54, 1. —

Vaslaislehtinen ruohoke, kukat yksinäisessä laki K»K«illeleva«««

»-»«//«//««a.
187 LYCHNIS, Käenkukka, Verho 3-hampainen, Terä 8:llä
—

(4-halkoisclla) lehdellä Kota 1-pesäinen, S-laitainen, liitcluo-

iiiainen, monisiemeninen. H. 54, 1.
—

.louKKale/llinen ruohoke rö'l//l«,KuK«ll»,

Verho pohjaan asti jakoinen. (Lehdet vastattaisia.)

**

188. MALACIHUM. Vata. Terä 8:llä syvään 2-halkoisella leh-

—

della. Kola 8:ilä piiäslii 2-liuskaisclla laidalla. H. 55, 1. —

Isohko, leveäle/lline», lle<-v«KK» jn hauras »'««okoke.

189. GERASTIUM. Härkki. Terälehdet cd. (harv. kokonaisia).
—

Kota päästä yhdcnmoisesti 10-hampainen. H, 55, 1. —

Soikea la«»«ouKKa-lelllinen ruohoke läKäeKKei«ill» KuKill».

—
—

6e»x «emiäeeanärum on tav. 8-lehtinen jaottomilla terälehdiiiä,

ja toisinnollansa 4-lukuisilla kukka-osilla.
190 SPERGULA. Hatikka. Terä 8:llä kokonaisella lehdellä.
—

Kota 8-laitainen, iiitoluomaiuon, Siemenel litteitä rengasmai-

sella palteella. H. 55, 3.
—

Ruohokkeen lekeiel -rikmaln«i«i», ulkonäköään «äleetläi«iä.

 33

191 SAGINA. Uaarikko. —

Verho 4— 3-jakoinen. Terä 4-S:Ilä

ehyellä lohdollä (väl. puuttuva). Kota 4 S-laitainen, siemenet
—

rcngaspaltectta.—
H, 55, 2.
pieni ruohoke tav. oram«i«ill« lehdillä, apulekäiltä.
(Adoxa 8, 4; Arennria eiliala 10, 3; OH»li« 16, 2.)

•J~j. Kukat useammalla sikiäimellä. (Lohdot vuorottaisia).

192. SEDUM. Maksaruoho. —

Vorho ja terä 8-lehtisiä, 8:llä

monisicmcnisellä hcdclmyksellä, —

H. 61,
Ruohokkeen le/läel ovat pak««/a us. Zie»-ei/ä.
(-3e»a«ium 16, 2,)
 34

11 LUOKKA.

KAKSITOISTAHETEISIÄ.
1 Lahko. YKSEMISIÄ.
193. LYTHRUM. Rantakukka. Verho pikarimainen, 12-ham
—

päinen. Terä 6-lfihtinen. Kota kukansisäinon, 2-pesäinen, —

H, 62,
isä/llcäK«Klca«inen ruohoke va«l»tl»i«il/e« t. «äleetläi«illä lelläillä.

2 Lahko. KAKSEMISIÄ.
194 AGRIMONIA. Verijuuri. Vorho 3-halkoinen. Terä 3-
—

lehtinen. Heteitä 12—20. Verho-pohja lop. muuttuva I 2- —

sicmcniseksi, latvalta sukapcittciseksi kodaksi. H. 66, 2,

—

Tähkäkukkasinen ruokoke v«o»olt»i«ill» p»vi/»Koi«i/l» lehdillä.

3 Lahko. KOLNI-, NELIEMISIÄ.

198. EUPIIORRIA. Tyränosto. Kehä yksipuolinen kellomainen
—

B— lo-Huskaineii, joka toinen liuska lerävälehtiuen, littcästi

ulospäinen. Heteitä 12—20, eriaikuiset, nivclpalkoiset. Var-
taloita 3, halkoluottisct. Kota 3-kyhmyinen, 3-pcsäinen, 3-sie-
meninen. —
H. 71.
Bav/»Kl«KKa«ine» ruohoke KoKo»l<li«illa vuovoi«lekäillä.
 35

12 LUOKKA.

PARIKYMMENHETEISIÄ.
1 Laliko. YKSEMISIÄ.
186. PRUNUS. Tuomi. —

Verho 8-halkoinen. Terä 8-lehtinen,

kukansisäiscllä sikiäimollä, Hedelmänä mehevä t. möyheä luu-
marja sileällä (ei kolealla) kivellä. —
H. 67.
Pen«a«- tahi puuK««vi KoKon»i«ii/a «akal«ilai«i/la le/läillä.
(cvaterFU« 12, 2).
2 Lahko. KAKSI —

VIISEMISIÄ.
197. COTONEASTER. Tuhkapuu. —

Verho 8-halkoinen, lop.

uiöyheäliuskainen. Terä 3-lehtinen, Vartaloita 2—3. Hedel-
mänä lop. marjakkecksi muuttuva verho ja 2—3 pähkyläraäistä,
alusta 2-siemenistä, ylhäältä erinäistä pesää avopälsen marjan
sisäpuolella. —

H. 63.
lik«,llait»i«lelllinen pen«a« 5-KuKK»«i«illa levtuell».
198. CRAT^EGUS. Orapihlaja. —

Verho 8:llä ohuella liuskalla.

Terä 6-lchtincn. Vartaloita I—3, Hedelmä ed, 1 3:11a päh-—

kylämäisellä toisiinsa ja umpipäisoon marjaan kiinteästi yhty-

noella pesällä. —

H. 68.
Liuksalehtinen pen«««, kukut surjumuisessn röyhyssä.
199. SORRIIS. Pihlaja. —

Verho ja terä ed. Vartaloita 2—4,

Hedelmä marjamainen, janhca 2— 4:11a kalvolaitaisella, 2-sie-
monisollä pesällä. —
11, 68,
Puukasvi ««/vään sahalaituisilla, liu«K«i«illa l. parijakoisilla lek-
äill», li/leävö«//l?/i«illä KuKill»,
200, PYRUS. Omenapuu —

Verho ja terä ed. Vartaloita 3,

Hedelmänä mehevä omena t, peruna 8,-llä kalvolaitaisella, 2-
sienicniseliä marjalla, —
H, 68.
Puukasvi KoKo«»i«i/l» l, «akalait«i«illa lehdillä, snrjnmaisilla huis-
Kilo-KuKilla.
3 Lahko. MONIEMISIÄ.
Verho 3-, harv. 6
•{•
—

7-halkoinen.
201 SPIR^EA. Angervo. —
Verho B— 7-halkoinen, Terä B—7-
 36

lehtinen. B—l28—12 kukansisäistä sikiäintä, lop. sama luku 2—4-

-siemenisiä kotia. —
H. 66, 4.
Ruoho- luki pen«»«K««vi kokonaisilla l. parijakoisilla lelläillä,
vo'«/llz/mäi«illä t. harkkomuisillu kukittu.
202. ROSA. Ruusu. —

Terä S-lchtinen. Verho 8-halkoinen pui-

kealla t, palleroisella lop. marjamaisclla erivärisellä pohjalla
H,
peitteenä sisäpuolelle kiintyneille!, hedolmyslou ympäri, —

66, l.
Pen«»«K»«vi pa?i/aKoi«illa »-uoliKovv»KKei«ill» lekäillä.
203. RUIHJS. tukka. —
Vorho 8-lialkoinen. Tora 8-lehtinen.
Sikiäimot kuivalla istukalla, lop. 1-stomenisiä yhdysmarjaksi
liittyneitä hillukoita. —
11. 66, 3,
Ruoho- t«Ki pen«»«K»«vi li««K'ssi«illa laki Kolmiltai«illll —

seitse-
mitläi«illä, Karv. pa»'i/«Koi«illa le/läillä, e»'inäi«illä korvakkeilla.

.{..J. Verho 16- harv. 8-halkoinen, joka toinen liuska pie-

ncmpi.
'

204 FRAGARIA. Mansikka. —

Terä 8-lehlinen. Marjamaisona

hedelmänä (mansikkana) monta sienettävästi turpean, mehevä»,
erin lähtevän istukan pintaan vajonnutta siementä (hedel-
myslii). —H. 66, 3.
/io/m«ll«i«le/lli»en ruohoke suikertavalla varsilonkerolla.
208. POTEMILLA. Hanhenjalka. —

'!'erä 8-, harv, 4-lehtincn.

Monta suatonta hedeimystä kuivalla kuperalla istukalla. —

H. 66, 3.
Keltakukkusinen ruohoke pavitlai«illa t, «ormi/»Koi«ill» le/läillä.
206. COMARUM. Kurenjalka. —

Terä 8:11a lehdellä (paljo ly-

hemmät sisäpuolelta ruskeata verhoa). Monta suatonta hedei-
mystä kuivassa siencmäisesti tursistuneessa istukassa. H.—

66, 3.
Suoruoko 2—3-p«»'i«illa lumman»-««Keill» lelläillä.
207. GEUM, Kellukka. —

Terii 8-lchtincn. Hedelmät pitkällä

luotin jälkeisellä okakärkisellä odalla. —

H. 66, 3.
Ruokoke i«op«»löi«e«/i p»vi/a/>-oi«illa «l««le/läill«.

°s"Z>^ Verho tasamukaisesti 8 10-halkoincn.

208. DRYAS. Lapinvuokko. —
Terä B—lo-lehtinen. Hedelmät
pitkällä häntämäisellä odalla. —

H. 66, 3,
Tunturiruoho nk«iv»»-ai«illa lelläillä yksinäisellä vanakukalla.
 37

13 LUOKKA.

MONIHETEISIÄ.
1 Lahko. VKBENIBIÄ.

-^ Tora 4-lohtinon.
209. PAPAVER. Unikko. Verho 2-lchtinen, lyhytaikuinci. Si-
—

kiäin nuijamainen —
palloroinon, kilpimäisellä vartalottomalla
luotilla. Kota sikiäimen muotoinen, 1-pesäinoii, välikelmu-
aihcinen, läpiluomainen luoliu juurelta, H, 42,
—

Liusknlehtinen, i«oKuKK»«inen, m«iti«« ruohoke.

210. GHELIDONIUM. Keltamo. Verho ja sikiäin cd. Kota
—

litukkainen, I -pesäinen, välikelmu-aiheinen. H. 42.

—

Aellam»iti»«, liu«kalektinen ruohoke pienemmillä KuKill»,

211 ACT^EA, Konnanmar^ja. Verho 4-lehtinen, variseva. Si-
—

kiäin puikea soikealla vartalottomalla luotilla. Hedelmänä I-

pcsäinen marja 2-puoliscsti istuvilla siemenillä. H, 41.
—

Terttukukkasinen pimenlo-ruoko moni/»Koi«illa lehdillä.

•{■•{• Terä 8:11,1 tahi uscaranialla lehdellä.

212. HELIANTHEMUM. Päivännouto. —
Verho 3-lchlincn 2:l!a
suojuslehdcllä. Terä 3-lehtincn. Kola 3-laitainen 1 3:11a —

monisiemenisellä pesällä. —
H, 31.
Pen«»«mai»en Ka«vi va«lalt«i«illa le/iäiilä.
213, TILIÄ. Lehmus, —

Verho S-lchtiucn, variseva. Terä 8-lch-

tincn. Vartalo rihmaiiiaiucii 4—B-halkoisclla luotilla. Kota
puhkeamalla variseva 4, 8-llä 1-sicincniscllä pesällä. H, 47.
— —

l/evlteile/ltinen puu suojuksellisella yhteisellä KuZiKapeväZZ».

214. NYMPHVIiA, Lumme. —
Verho 4-lehtincn. Terä monirivi-
sesti moiiilehtiiicn. 110100l terälchtimäisillä, sikiäimen päältä
lähtevillä palhoilla. Luotti kilpimäinen, vartaloton. Kota puh-
keamatta variseva. Siemenet verkkomaisen kalvon sisäisiä. —

H. 40.
Ilerttalehtinen ve«ik««vi isolla yksinäisellä valkealla kukalla.
213. NUPHAR. Upukka. —
Verho 8-Jehtineu. Terälehdet, luotti
38

ja kota ed., emin pohjasta lähtevillä heteillä. Siemenet verk-

komaisetta kalvotta. —
H, 40.
Edellisen kaltainen /c«tta^u/c/c««inen l>e«i^a«vi.
{Parnassia 5, 4; öeip/lininm 13, 2.)

2 Lahko. KAKBI —

VIIBENIBIÄ.
DELPHINIUM. Kukonkannus. Verho iso, torämäinou,
—

erivärinen, 3-lohtinon, ylimmäinen lehti mesikannuksinen. Terä

1- (inoiii-)lchtineu kannuksella verho-kannuksen sisässä. Hedel-
myksiä I—3. —
11, 41, 3.
/laavainen, kannuskukkasinen ruohoke pie»li/aKoi«ill» le/läillä, —

Meikäläinen l»/'i -/-eminen ja lillä me«ipilee«l« muoäo«tuneell»

tevälelläellä.
ACONITUM. Ukonhattu. Verho ed. Ylimmäisen kypäri-
—

maisen lehden sisällä 2 penikasta sarvi- tahi tuuttimaista tcrä-

lehtcä (mesipidettä). Hedelmyksiä 3—B. H. 41, 3.
—

/'evlluKl<KKa«inen ruohoke kourahalkoisillu t. /aKoi«ill» lekäillä.

AQUILEGIA. Akilcia. Verho od, tasamukaisilla lehdillä.
—

Terä S:llä, alaspäin yhtä monoksi kannukseksi pidenneellä leh-

della. Hedelmyksiä 8. —
H. 41, 3.
Ruokoke i«oilla toi«/»Koi«ill» lekäillä /a isoilin Z-K«n»u«K«i«illa Ku-
Kil/el.
(Uyperieum 18, 1; Strutiotes 22, 7.)

3 Lahko. MONIEMISIÄ.

•J- Kehä yksipuolinen tcrätnäincn (terälehtimäinen verho).

THALICTRUM. Ängelmä. —

Kehä 4-lehtincn, lyhytaikui-

nen. Monta kulmikasta, 1-sicmcnistä, aukeamatta putoavaa
hedeimystä. —
H, 41, 2.

Ruohokasvi p«»'i/»Koi«ill» l?//l«,llllppi«ill» le/läill», pienillä terttu-

kukilla.
PULSATILLA. Käensilmä. —

Kohä erivärinen 6-lchtincn.

Monilukuiset hedelmykset mykerössä, 1-siemenislä, pitkillä
haivenisilla sukasilla. —

H. 41, 2,
Ruokokusvi p«»«/»Koi«illa »ll««le/läi/l», i«oll» v»n»KuKall»/« pieni-
jakoisella vllvukzell».
ANEMONE. Vuokko. —

Kehä «d. B—lo-lehtinen 3-lehti-

sellä varuksolla alempana t. verhonlapaisest! kukan alla. He-
delmyksot od, suattomat. —

H. 41, 2.
Ed. »nukaine» ruokoke, mutta 3-liu«Kai«illa t. 3- (l«.»»-v. »lloni-/
jakoisilln le/läillä.
CALTHA. Rentukka. —

Kehä >d. B— 6-lehtinen ; varukse-

 39

ton. Monta säteettäin yhdistynyttä inonisieinenistä hedei-

mystä. H. 41, 3.
—

le«i«-«o/lo KoKon«i«ill» Ke»-l»KKei«ill« lekäillä.

(Trollius seur, jaossa.)

-J.-J- Kukat verholla sekä terällä.

223. TROLLIUS. Kullero. —
Verho iso, erivärinen, terämäinen,
10 16-lohtinon. Tcräiehdet pieniä, tuskin heteitä pidemmät,
—

kielekkeisiä, mesikoloisclla tyvellä. Monta monisiemeiiistä ho-

dolmyslä. H. 41, 3.
—

Ruokokusvi Z l-jakoisilla le/läillä, i«oill» p»lle/-oi«i//a Kuki//».

—

224. 1-TCARIA. Maapähkänä. —

Verho 3-lchlinen. Terä 7—lo-
-lehtiucn,, suoiiiupeitteiiien inesikolo lohdon kannalla. Monta
1-sienicnistä, marjamaista, vartalotonla hodolmyslä. —

H. 41, 1.
Hertlalelilinen «-«oko/ee 1-lmkkasisella v«vl-ella.
223 RANUNCULUS. Leinikkö. Verho 3- (harv. 3-)lehtinen.
—

Terä 8- (harv. useampi-)lehtincn suomuvaraisella mesikololla

lehtikannassa. Hedelmykset lyhytvartaloisia, muuten kuin ed.
-
H. 41, 1,
Ruokokusvi KoKon»i«ill» «oukilla t. miten -milloinki moni/aKoi«itl»
leKäill».
226. RATRACHIUM. Sätkin. —

Verho 8-lohlinon. Terä 8- (harv.

usua!Npi-)lelilinen paljaalla mesikololla lehtikannassa. Hedel-
myksel ed,, hienokureisct pinnalta. —
H, 41, 1,
Vesiruohoke tav, pie-n«)'llKoi«ill» ale»n«nill» lekäillä ja valkoisilla
KllKill».
40

14 LUOKKA.

KAKSIVALTIAITA.
1 Lahko. PALJASSIEMENISIÄ. *)

Hedelmänä 4 pientä Koäatonta pähkylää.

•{• Verho 3,-llä, m. tasamukaisclla liuskalla.
*
Terän ylihuuli pienempi t, ei erittäin korkeampi ala-
huulta. (Mintun terä m. tasamukaisesti liuskainen.)
MENTHA, Minttu. —
Tora m, tasamukaisesti 4-liuskainon
lillä kolopää liuskalla. Heteet erillään, suoria. —

H. 24, 1.
/iilkot «oleellilin »»illoin lehtihangassa, mi/loin l»KK«««ä t. ml/Ke-
rö««ä. Buo/u«lelläel soukkia.
AIUGA, Akankaali. —

Terän ylihuuli pieni, 2-hampainen,

alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska isoin, kolopäinen, Holoot
erillään. —

H. 24, 6.
Pz/«löinen ruohoke «äteett»i«illä leklikank»i«ilta suojuksettoinilla
kukittu.
GLECHOMA. Maahumala. —
Ylihuuli vastoherttainen 2-
liuskainen; alahuuli 3-halkoinen, keskiliuska kolopäinen. Pon-
net parittain ristissä. —

H. 24, 4,
Herttalehtinen suikertava ruokoke
**
Terän ylihuuli korkea, liuskaton t. loivaliuskainen.
ORIGANUM. Meirami. Verho tasamukaisesti 8-hampai-
—

nen, karva-sulkuinen. Terän ylihuuli litteähkä, 2-liuskaineu;

alahuuli tasamukaisesti 3-halkoinen, ehytliuskainen. H, 24, 2,
—

Kukat pieni««» Käpz/mäi«i««» röyhyksi yhdistyneissä «iä/lki««« pit-

Kill» «uo/u«lsKäillä.
NEPE!TA. Kissanminttu. Vorho kohollaan IS-suoninen.
—

Terän torvi eteenpäin käyrä; ylihuuli litteä, kolopäinen, ala-

Paljassiemenisct kasvisuvut kuuluvat huulikukkaisien (luliiutcv)

heimoon. Niiden yhdislchtincn terä on torvella ja cpäsuun-
taisella, us. 2-huulisella laiteella varustettu. Kukan pohjalla
on 4 sikiäintä yhteisellä vartalolla. Kaikilla (meikäläisillä la-
jeilla) on ruohovarsi ja vastattaiset, harv. liuskaiset lehdet.
 41

huuli 3-halkoinen, sivuliuskat ulospäisiä, keskimälnen levennyt,

onteva, nyhälaitainen. 11. 24, 4.
—

M/c»t ryhmässä -l,»«/attai«i/i» röyhyhaaroilla, «no^««/l«el «ni/ceit».

RETONIGA, Petonia. Verho epäsuorinen. Terän torvi
—

eteenpäin käyrä; ylihuuli chytlaitaiuen; alahuuli 3-liuskainen,

liuskat m. tasapitkiä, koskimainen leveämpi, ehytlaitainen. —

11. 24, 8.
Kukat säteettäisiä, tähkäksi ---"«//»«nis/z/neilä / suojukset plli-^eita.
LEONURUS. Nukula. Verho 8-kulmainen. Terän ylihuuli
—

soukka, kupumainen, ehyt; alahuuli 3-halkoinen, soukkalius-

kainen, sivuliuskat alaspäisiä. Pähkylät latvapuolelta litteitä,
poikkipälsiä, lionteitä. —

H. 24, 8.
Lehdet liuskaisia, /cu/lat «äteel/äin le/ltt/lan-)«««a.
LAMIUM. Peippi, Verho 8:llä isommalla suonella. Terän
—

ylihuuli kupumainen; alahuulen sivuliuskat epäselviä, isolla

vastoherttaisclla t. puikealla, varsin soukkatyvisellä keskilius-
kalla. Ponnet sivuluomaisia. Pähkylät litteällä kierällä lat-
valla. —
11. 24, 8.
/s«/cai nlz//ce/'äi-«» l. i-äteettäi», pnni/111/atta t. «11/canl«i«eiia suo-
M/«ei/«.
STACHYS. Pähkäinö. Verho 8-kulmainen. Terä suora-
—

torviucu; ylihuuli kuvukkcincn, alahuuli 3-liuskaincn, keski-

liuska vastoherttaincn t. puikea. Ponnet kieriä, lop. sivulle
kallistuvia, sivuluomaisia. Pähkylät päältäpäin pyöreämäisiä,
kaljuja. —
H. 24, 8.
M/c/ca/cie/i/cli^al lä/le/Men piene/l/ca7e/tti«e6«« tähkässä.
GALEOPSIS. Pillike. Verho 8:llä isommalla kohosuo-
—

nella. Terän ylihuuli kupumainen; alahuuli ontelolla ham-

paalla sivuliuskain ja leveän m. poikkipäisen keskiliuskan vä-
lillä, Ponnet karvaisia, poikite puhkeavia 2:ksi tahkulaiseksi
kuoreksi. Pähkylät ed. —
H. 24, 8.
Kukat n»Mlli«i«.«« t, l«/ietti«i««« /lie/l/c«^«i««« suikeilla suojuksilla.
(Dracocephalum seur. jaossa.)

■J-J. Verho 2-huulinen (s. o. 2:11a isommalla kokonaisella t.

liuskaisella osalla).
SCUTELLARIA. Vuohennokka, —
Verho kokonaisillapoik-
kipäisillä huulilla, ylihuuli litteällä ontelolla selkäkyhmyllä.
Terän ylihuuli kuvera 3-liuskainen; alahuuli kokonainen. —

H. 24, 3.
iian/a-l-tta/lo pa»i//ai«iil« /cn/citta, pitkällä litistyneellä te/'»//-».
PRUNELLA. Arohumala. —

Verhon ylihuuli leveä, tasa-

mukaisesti 3-hampaincn; alahuuli soukempi, 2-liuskainen. Te-
42

rän ylihuuli kuvera kokonainen; alahuuli 3-halkoinen. Palhot

päästä 2-Huskaisia, toinen liuska ponsikas. —

11. 24, 3.
Kukkakiehkurat /i/le«««» mMe«'a««u m«n«amai«e/ia suojuksella.
DRAGOCEMIALUM. Ampiaisyrtti. —

Verhon ylihuuli 3-
liuskainen paljon leveämmällä keskihuulclla; alahuuli 2-jakoi-
nen. Terän ylihuuli kolopäinen; alahuuli 3-liuskainen, keski-
liuska pidempi. —
11, 24, -"!.
/--.'«/^»/«e/l/c»/-»-! /ä/ls/Men, väl. /ä/l/lumäi«e«li,' suojukset -pai/csi/u.
THYMUS. Ajuruoho. —

Verhun ylihuuli tasarnukainen, 3-

liuskainen; alahuuli 2-jakoinen. Terän ylihuuli lyhyt, suora
ja kolopäinen; alahuuli 3-halkoinen, ehytliuskaineu. Ponnet
erillään. —
H. 24, 2.
l.amova varpumainen «"»a/Me mz//ie»u-/ln/citta.
CALAMINTHA. Käenminttu. —

Ponnet terän ylihuulen

alla yhtyviä; muuten kuin ed. —
H, 24, 2,
Kukat /cie/l/cu-l-aittain attapuoien /-.npnt-atta -vei/iolla.
CLINOPODIUM. Mäkiminttu. —

Verho käyrä; ylihuuli ta-

samukaisesti 3-kärkinen; alahuuli 2:na sukamaisena liuskana.
Terän ylihuuli 2-liuskainen; alahuuli 3-liuskainen kolopäisellä
keskiliuskalla. Ponnet ed. —H. 24, 2.
AMa/cie/l/c««'at ml//le/ö««ä mani/l» -z«/cam«i«itt« «uaM/i«ilill.

2 Lahko. KOTASIEMENISIÄ ').

Siemenet kodan sisässä.

•f Verho 2- tahi 4-halkoinen.
"
Suomupeitteinen lehdetön loiskasvi. Kota 1-pesäinen.
LAIHR/EA. Suo mukka, Verho tasamukaisesti 4-halkoi-
—

nen, erivärinen. Terän ylihuuli kuverahko, kokonainen; ala-

huuli loivaan 3-liuskaincn. Luotti yksinäinen. H. 31, 4, —

Uaana/ainen o«« jakaunut haaroiksi, pei/eM paksuilla lahkulai-

silla suomuilla; kukat yhdäppäisessä /esluzz».
*®
Lehtisiä ruohokkcita 2-pesäisellä kodalla. (Lehdet vas-
tattaisia.)
EUPHRASIA. Silmäruoho. Verho 4-halkoineu. Teräu
—

ylihuuli kuvertunut, 2-liuskainen, lyhempi 3-halkoista ala-

huulta: liuskat kolopäisiä. Ponnet terän ylihuulen sisällä,

*) Paitsi viimeistä Linncea-sukua kuuluvat kaikki kotasiemeniset

naamakukkain sPe«on«t<e) heimoon. Niillä on terä yhdisleh-
tineu epäsuuntaisella halkoisella laiteella ja kukan sisäinen
2- (harv. 1-) siemeninen kota.
 43

lokerot valkean-lienteitä sivulta, eripitkillä lisäkkeillä tyveltä.

- H. 31, 3.
Haaralon t, useammin /laavainen ruohoke -va«le«n-«lm«iilä- t. vaa-
/eiiia, /c«/ntt».
OVONTITES. Sänkiö. —
Verho 4-halkoinen. Terän yli-
huuli poikkipäinen ja avonainen, ylipäästään työntävä näkyviin
2:11a tasamukaisella lisäkkeellä varustetut ponnet; alahuuli 3:11a
ehyellä liuskalla. Siemenet juomuisia. —H. 31, 3.
Baa/s/c»/e/l/inen ruohoke, kukat, yhdäppäisessä tähkässä.
HARTSIA. Punakko. —

Verho ja terä ed. Ponnet ed.

yleensä valkean-lienteitä. Siemenet useammalla leveällä kalvo-
palteella. —

H. 31, 3.
Tunturi- tahi suoruoho //«ajattamatta «--alelta, tl//11/että /e/ltise//ä
lalvalähkällä.
RHINANTHUS. Laukku. —

Verho ja terän ylipuolinen ky-

pärimäinen ctunokasta 2-hampainen huuli sivultapäin litisty-
neitä. Ponnet valkean-lienteitä. Siemenet monilukuiset, litteät.
—
Il 31, 3.
Ruohokasvi keltaisilla tähkäkukilla.
MELAMPYRUM. Maitikka. —

Verho 4-halkoincn. Terän

ylihuuli kuvera kokonainen ylöskäänteisellä laidalla; alahuuli
3-liuskaincn. Ponnet löyhästi yhdessä. Siemenet kuperia, si-
leitä 1 tahi 2 pesässään. —
11, 31, 3.
F«/cat t«/l/l«^« «aitta 6na,/n,->-/e/«/i/tä t. pa«i/tain lehtihangassa.
CASTILLEJA. Kastilja. —
Verho 2-halkoinen, liuskat kolo-
päisiä. Terän ylihuuli pitkulainen, soukka, teräväselkäisesti
kuvera; alahuuli pienoinen 3:11a hyvin lyhyellä ontevalla lius-
kalla. Ponnet ylihuulen alla. Siemenet monilukuiset hentoi-
sella verkkopinnalla. —
H. 31, 3
Tiheätähkäinen, «au/c/ca/e/l/inen ruohokasvi tav. haarattomalla var-
-re/ia.

•J-J- Verho ö-liuskainen sikiäimen ympärillä (Sceptrum ja

/'e<lieuia?'i« väl. moniliuskaisella verholla).
SCEPTRUM. Valtikka. —

Terä syvään 2-huulinen, sulettu

yhteen kääntyneillä huulilla; ylihuuli kypärimäinen, alahuuli
3-liuskainen. Kota palleromainen poikkiteloin puhkeava. Sie-
menet väljällä, poimuisella, läpikuultavalla, verkkomaisesti pil-
kutulla kuorikalvolla. —

H. 31, 3.
Isokukkasinen komea suokasvi p»/-i/lai/cai«itta aiu«ie/l<littä, m. ie/l-
pettämättä varrella.
PEDICULARIS. Kuusio. —
Verho 8-halkoinen t. 8-hampai-
nen. Terä avonainen, muuten kuin ed. Kota soikea t. pui-
 44

kea, vinopäinen, puhkeava kehkerältä sivulta. Siemenet ti-

heässä epätasaisella t, pilkutulla kuorella. —

H. 31, 3.
Fuo- tahi tunturiruoho vua-jattailitta p«n/lai/cai««li» te/lä«ttä,
282. LIMOSELLA. Suoyrtti. —

Terä kellomainen, m. tasamu-

kaisesti 8-halkoinon. Luotti yksinäinen. Kota 1-pesäinen. —

H. 31, 2.
Pieni vesiruoho juuresta i«niel<«ll« iu/HWe^äll».
253, LINARIA. Rannusruoho. —

Terä 2-huulinen, sulettu ala-

huulen kuveralla tyviosalla; ylihuuli pystö, 2-halkoinen; ala-
huuli mesikannuksinen. Rota 2-pesäinen, epätasaisesti latva-
luomainen. —
H, 31, 2.
Soukkakannuksisisla /««/.«'«t» t«/t« ruohoke.
284. SGROPHULARIA, Syyläjuuri. —

Terä palleroinen lyhyellä

8-halkoisella laiteella, mesipiteetön. Kota 2-pesäinen. —H.
31, l.
Vastaislehtinen i«a/l/co j«a/l»/ce pienittä pattejoisitta /cu/citta.

"S"H* Verho sikiäimen päällä.

288. LINN^EA. Vanamo. —

Verho 8-jakoinen. Terä m. tasamu-

kaisesti 8-liuskainen. Hedelmänä ensin 3-, lop. 1-pesäinen,
1-sicmcninen kota. —

11. 19,
Va«tai«ie/lt«»en «ui-ie-jlava mel«äj«a/10/ie l>«ajalta««itta /m/citt«.
 45

15 I.UOKK^.
NELIVALTIAITA. *)
1 Lahko. LISKOISIA.
■f Hedelmä (pähkylä-lisko) variseva puhkeamatta, nimittäin
koko lisko kerrallaan t. kuki pesä erittäin.
NESLIA. O h raheina. Lisko palleroinen (verkkomaisesti
—

kolea) alusta 2-pesäincn, kaivomaisella menehtyvällä välikel-

mulla, lop. 1-siemeninen. Siemenet selällisellä juurukalla. —

11. 44, 8.
/'»/«täinen lno/la/ce pienittä keltaisilla kukilla, /i«/cot pil/ci««ä le»'-
-l«i««a.
RUNIAS. Ukonpalko. Lisko puikea, vino ja epätasainen,
—

suippo, vinomaisesti 2-pcsäiuen, 2-siemenincn. Siemenet vasta-

kierteisillä sirkuksilla ja selällisellä junrukalJa. 11, 44, 1.
—

/i««,«l«/.'a/H««i»e», tankea ja karhea ruohoke, kukat /ce/l»i«i«,

GAKILE, Ranta sin appi. Lisko 2:11a päälittäisellä pe-
—

sällä, päälimäinen pilkattava, 4-kulmainen, suippo, variseva

liitteestä. Kumpiki pesä 1-sicmcninen laidällisella juurukalla.
-
H. 44, i.
Lamova merenrantainen ruohoke «ine«-vän-pM»ai««tt« /m/ciila,
ISATIS. Morsinko. Lisko soikea t. nalkkimainen, litteä,
—

lop, 1-pesäinen ja 1-siemeninen. Siemenet selällisellä juuru-

kalla. —
H. 44, 8,
Mz/l/e/ltinen me^en^anla-inen, /law, pe/ta-rna/10/ce /cella««itta kukilla,
»-«ppnviii» l««/cai//a.
(llaphanus seur. lahkossa.)

Tämän luokan kaikki kasvit ovat «'«li/cu/c/cai» cli /i/n-Kalaizten

(crucifera; l, siliquosm) heimoa. Tcrälehdet, jotka harvoin
puuttuvat, ovat aina 4 ristimäisesti vastattain. Verho
myös on 4-lehtinen, tav. terän kanssa variseva. Kukat ter-
tussa. Lehdet hajallisia, ei vastattaisia. Hedelmänä 2-
pesäinen 2-laitainen litukka, jota sanotaan liskoksi, jos se
on lyhempi, ja liduksi pidempänä ollessaan. Siemenet is-
tuvat vuoroperäisesti litukan kummassaki liitteessä tav.
1-rivisesti, harv. 2-rivisesti. Niissä on ainoastaan siitin-
aine 2:11a sirkuksella ja piikkimäinen laidallinen t. se-
lällinen juuriainen.
46

4~J- Lisko aukeava 2:11a laidalla j» soukalla välikelmulla

(kaitavälinen lisko).
LEPIDIUM. Nousuruoho. —

Lisko pitkänpuikea t. leveämpi

ja hertakkeinen 1-sicincnisillä pesillä. Juurukka selällinen. —

H. 44, 6.
sien«K«KKa«inen n<«/loke.
GAPSELLA. Lntukka. —

Lisko (vastahcrttainen t, nalkki-

mainen, poikkipäinon), kalvolaiteeton, monisicrneninen. ,luu-
rukka selällinen. —
11. 44, 6.
lMä/l»»l'ainen »'««/lake m. Z-Ku/«nai«itta /«'«Koitta.
THLASPI. Taskuheinä. —

Lisko pyöreä t, vastoherttainen,

litteähkä, kalvolaitaisilla monisiemenisillä pesillä. Juurukka
laidallinen.—

H. 44, 6.
Vähähaarainen »°uo/loke ««/«ään Kolop-Hi«illä, Kalv«««tK»i«illa li«-
Koitta.
SURULARIA. Aimäruoho. —

Lisko soikea, chytpäinen, ven-

heemäisillä, sulittomilla, monisiemenisillä pesillä. Siemenet
poimullisella juurukalla. —
H, 44, 7.
pienoinen ranta- ta/li vesiruoho ««-«maisitta le/läil/ä.

få^- Lisko ed, leveävälinen.

GOCHLEARIA. liuiriruuhn, —Lisko soikea t. palleroinen,
pullakka, anvetessa väliseinään jäävällä vartalolla, 2—moni-
siemenisillä pesillä. Siemenet laidallisella juurukalla. —

H.
44, 7,
p'alKeaKuKKa!«inen, kalju, me/-en«-ant«inen ruohoke.
GAMELINA. Kitupellava. —

Lisko vastopuikea t, peruna-

mainen, pullakka, puhetessa laitoihin jäävällä vartalolla otana.
Siemeniä monta selällisellä juurukalla. —
H, 44, 7.
--?eltaK«KKa«inen »'«o/loke, ie/läet nuolikantaisia, «Mä» «epit-iä-,
ALYSSUM. S avu ruoho. —- Palhot hampaamaisella lisäk-
keellä. Lisko pitkänpyöreä pitkättävällä vartalolla, monisieme-
nisillä pesillä. Juurukka laidallinen. —
H, 44, 7,
Lehtinen, /la^maanlienleä -ruo/lake, valkeilla, /lalk«päi«illä Kukilla.
DRARA. Kynsimö. —

Lisko puikca t, soikea, litteähkä, hy-

vin lyhyellä, väl, epäselvällä vartalolla päässä, monisiemenisillä
pesillä. Siemenet ed, —

H. 44, 7.
pienempi ruohoke -valkeatta t. Kettai«i/la Kukilla.
(iVa«tu»'lium seur. lahkossa.)
 47

2 Lahko. LITUKKAISIA.
Pitkälitukkaisia.

-J. Litukka 2-laitainen, pitkittäin aukeava.

•
Litukka 4-kulmainen venhcemäisillä laidoilla.
HESPERIS. Illakko. Verholehdet ummispäisct. Luotti
—

2:11a pystöisellä tahkulaisella liuskalla. Litukka tasasoukka.

Siemenet 1-rivisiä selällisellä juurukalla. —

H. 44, 3.
Ruohokasvi KsKonai«illa «a/la/l»mpai«itta le/lliittä, kesko-isoilla
«inipun^filla t. -valkeilla Kukilla,
ERYSIMUM, Ukonnauris. Verho ummispäinen. Luotti
—

kolopäinen epäselvilllä vartalolla. Litukka tasasoukka varsin

nelikulmainen. Siemenet sileitä, pitkulaisia, muuten kuin ed.
—

ii. 44, 3.
lieltaK«KKa««nen, jotenki «ouKKale/llinen »'uolloke.
ALLIARIA, Palko laukka. Verho ed. Luotti ehyt, poikki-
—

päinen hyvin lyhyellä vartalolla. Litukka ed. Siemenet mut-

kitellen uurtojuovaiset, liereitä; muuten kuin ed. —
11. 44, 3.
Herttulehtinen -va/Ke«KuKK»«inen pinlen/o-suo/loke.
RARRAREA. Kanankaali. Verho ed. Luotti m. ehyt,
--

vähiin pilkattavalla vartalolla. Litukka tasasoukka pitkättävä,

4-kulmainen, litteähkä. Siemenet 1-rivisiä laidallisella juuru-
kalla. —
H. 44, 4.
l,i««K»le/l/«nen Ke/tnKuKK««lnea »'»o/l"Ke,
MELANOSINAPIS. Sinappi. Verho avonainen. Luotti
—

eheähkä pitkättävällä vartalolla. Litukka lyhyt, täysi-nelikul-

mainen, otamaisella vartalolla. Siemenet 1-rivisiä poimullisella
juurukalla. H. 44, 2.
—

Liuskalehtinen -ruonoke, l«//l«/ittä «ia»'«lm«/öläi«ill» K-«iemeni«iilä

iiä-uilla.
**
Litukka pyöreä t. litteä, kehkerä-laitainen.
a —

Laidat ilman selvättä selkäsuonetta.

DENTARIA. Hammasjuuri. Verholehdet visusti umpi-
—

päiset. Litu tasasoukka suikea paksuvälinen lyhytvartaloinen.

Siemenet 1-rivisiä laidallisella juurukalla, H. 44, 4,
—

/e/lla-r-ua/la p«»-i/akai«illa le/l-Äill», «ien«en«ilmik«illa l/lemmi««»

le/lli/l«ng«i««a, «inip«-»e»-villa Kukilla,
CARDAMINE. Krassi. Verho m. avonainen. Litu pit-
—

kättävä tasasoukka putkahtain aukeavilla t. taaskierteisillä lai-

doilla, kaivomaisella välikelmulla. Siemenet «d, —H. 44, 4.
pariMkai«lellli,»en »--ualloke valkeilla harv. «inipune»'t<ill» kukilla.
(^«i la^i jaottomilla le/lckillä.)
NASTURTIUM. Neiiätti. —

Verho ed. Litukka lyhyt (pyö-

reä t. 2—B:n leveytensä pituinen) litteähkä. Siemenet m. 2-
rivisiä laidallisella juurukalla. —
H, 44, -5.
Lyhytliluinen «-«»/««Ke jakoisilla ie/läittä, Ketl»i«illa st la/i val-
Keillä) Kukilla.

1> —
Litukka selvällä selkäsuonella ja pitkättävällä ota-
maisella vartalolla (monta kertaa litukan leveyttä pi-
dempi).
RRASSICA. Kaali. —

Verho tav. umpipäinen. Litukka jä-

reäsuoninen. Siemenet 1-rivisiä palleroisia poimullisella juu-
rukalla. —

H. 44, 2.
6elt»KuKKa«insn peltokasvi «epokanlai««7l» te/läillä.
SINAPIS. Narsku. —

Verho ulospäincn. Litukka 3—B-

-suonisilla laidoilla. Siemenet ed. —
H. 44, 2,
/leltaK«KKa«ine» liu«K«leiltine» pelto-ruo/loke,' litukat pitkällä le-
veällä «tlalla. —

H. 44, 2.

«
—

Litukka selvällä selkäsuonella ja lyhyellä vartalolla

(ei pidempi lidun leveyttä).
TURRITIS. Pölkky —

Verho umpipäinen. Terä pys-

tölaitcincn; litukka pitkä, litteähkä, 2-teräinen. Siemenet 2-ri-
visiä laidallisella juurukalla. —

11. 44, 4.
pilk» «-«o/loke «ep«Ka»tai«itta leliäi/lä, vaalean-keltaisilla Kukilla.
ARARIS, Pitkäpalko. —

Verho sulettu. Litu pitkä litis-

tyneinä suorilla laidoilla m, eheällä luotilla ja tuntumattomalla
vartalolla. Siemenet 1-rivisiä laidallisella juurukalla. —H.
44, 4.
j?/l«/t> t»/li li««Kale/ltinen ruohoke l>a/Ke«tta, /l»r-v. punertavilla
KuKi/l».
EUTREMA. La pin palko. —

Verholehdet soikeita, tasamu-

kaisia, ontevia, tylppäpäisiä, latvapuolelta puncrvia. Tcrälehdet
I^2 verhon pituisia, Iyhytkantaisia, vastopuikeita, tylpäköitä.
Lidut tcrtlumaisesti pystössä, suikulaisia, teräväselkäisiä näky-
mättömällä vartalolla, pienoisella topakalla luotilla. Siemenet.
2-rivisiä, tumpuroita, sileitä selällisellä juurukalla. —

11.44,2.
Valkeakukkusinen >'u«/luke pi/KëoiKe«/ll« e/l«//lait»i«illa le/lckil/ä.
SISYMRRIUM. Pernaruoho. —

Verho m. avonainen. Litu

pilkattava m. pyöreä 3-suonisilla suorilla laidoilla, ehyellä l,
kolopäiscllä luotilla, lyhyellä vartalolla. Siemenet 1-rivisiä se-
lällisellä juurukalla. —

H. 44, 3.
/le/taKuKK»«inen ruohoke /akoi«itta l. li««Km«illa lehdillä.
 49

-J-f Litukka variseva kokonaan t, nivel-osittain, ei pil-

kittäin aukeava.
282. RAPHANUS. Rctikka. —

Verholehdet umpipäisiä. Litu

soikea t. tasasoukka, pyöreä (lop. nivelmäisesti kutistunut sie-
menten välillä). Siemenet poimullisclla juurukalla. —
11. 44, 1.
Peltoruoho pa«Ka»'tei«i/la le/lllil/ä, kukat vaalean-keltaisia us.
«i-nipune-r-vl/ia «uonilla.
 50

16 I.UOKK^.
YKSIKUNTAISIA.
1 Lahko. VIISUTETEISTÄ.
283. LINUM. Pellava. Verho ja terä 8-lehtisiä. Heteet 8, kaikki
—

siitteisiä, vartaloita ja luotteja 3. liota odaton Sillä 2-halkoi-

sella laidalla, 10-pcsäinen 1:11a siemenellä kussaki pesässä. —

H. 49, 3.
Ruohokasvi ««ukitta hajallisilla lehdillä.
284. EROHIUM. Kurennokka. —

Verho ja terä ed. Heteet m.

yhdispalhoisia, 8 ponsikasta, 8 vajaponsista. Emi otamainen
5-luoltinen. Hedelmyksiä 8 säteeltäin, 1-sierncnisct, siemenien
lähtiessä köynnöskiertcisillä hapsilla erni-odan päässä. 11. —

49, i.
8a«-^aKuKKa«ine-n ruohoke jakoisilla l. li««Ka«««tt» le/läillä.
(Lysimachia 5, 1.)
2 Lahko. KYMMENHETEISIÄ.
288. GERANIUM. Kurenpulvi. —
Terä ja verho 3-lehtisiä. Emi
3-luottiuen. Heteet m. yhdispalhoisia. Hedelmyksiä 8 säleet-
tain, 1-siemeniset, siementen lähtiessä sisäkicrteisillä hapsilla
odan päässä. —

H. 49, 1.
/«««K»- tahi Miole/lline» ruohoke tav, parittaisilla kukilla.
286. OXALIS. Käenkaali. —

Verho 8-jakoinen. Terä 3:llä m.

yhdis-tyviscllä lehdellä. Palhot miten milloinkin yhdis-tyvisct.
Emi 8-vartaloinen. Kota 8-pesäincn, monisicmeninen; sieme-
net möyheällä lisäkkeellä. —
11. 49, 2.
pieni ruohokasvi Koimilt»i«illa le/läil/».

(Hn«ni« ja />»//l«/lli« 17, 3.)

3 Lahko. MONIHETEISIÄ.
287. MALVA. Malva. Verho 3-halkoinen 3-lchtiscllä lisäver-
—

holla. Terä 3-lehtinen. Vartalot monilukuisia. Hedel mykset

1-sicmerisiä, odattomia, tiheästi yhdistyneet kchrämäiscksi kieh-
kuraksi. —
H. 48.
Lienteä, vaikean-/lö?/leä ruohoke liu«Kal««/la le/lllittä.
 51

17 LUOKKA.

KAKSIKUNTAISIA.
1 Lahko. KUUSIHETEISIÄ.
288, FUMARIA. E makki, —

Verho 2-lchtinen, variseva. Terä

4:llä epämukaisella ummispäisellä lehdellä, yksi lehti lyhyellä
rokkomaisella kannuksella. Palhot yhdistyneet kahteen kimp-
puun, kumpiki 3:11a ponnella. Hedelmä m. palleromainen,
pähkylämäinen, 1-siemeninen, puhkeamatta variseva. H, 43.
—

Haarainen ««««Ke yksinäisellä rihmamaisella juurella, monyakai-

«i/la le/lliillä ja <e-rtlukukill».
289. CORYDALIS. Kiurunkannus. —
Verho 2-lehlinen, pian
variseva. Terä ja heteet ed. Hedelmä monisiemeninen, 2-iai-
tainen, litukkamainen. —
H, 43.
//«»»-alen ruohoke «ipnlimai«ett» mukulalla ja monipe-^äizettä Mu-
-rella, /— 2—mon«/ak«i«i/la -va««le/i<iillä ja terttukukilla.

2 Lahko. KAIIDEKSAIIETEISIÄ.
290. POLYGALA, Linnunruoho. —
Verho 3:11a pienellä ja 2:11a
isolla siipimäisellä erivärisellä lehdellä. Terä 3:llä toinen tois-
tensa ja hedetten kanssa yhdistyneellä (päästä töyhtöpalteisella)
lehdellä. Kota litteä, kolopäinen, 2-pcsäinen. —
H. 48,
Terttukukkasinen «°u«/««Ke K«Konai«i//a «»«Kilta le/läillä.

3 Lahko. KYMMENHETEISIÄ. *)
-j- Kaikki palhot yhdis-tyvisiä (ei yksikään erinäinen).
291 ONONIS. O rakko. —
Verho syvään 8-halkoinen. Verho ota-
kärkincn. Vartalo kalju. —
H. 68, 8.
pz/ö-reä/laa^aine-n Ka«vi K«l«n«tta««illa le/läiilä.

') Tähiin lahkoon kuuluu koko Zle»'neKuKKain heimo spapilionaeelV).

Niillä on 4 epämukaista miten milloinkin yhdistynyttä teräleh-
tcä, nimittäin yksi ven/leen-riminen alapuolia, toinen leveämpi,
pu»7'e, vastapäätä, ja 2 sivulehteä, «iivet. Hedelmänä on niillä
2-lailainen palko siemen-istukalla ylimäisessä (selkä-)liitteessä.
52

ANTHYLLIS. Masmalo. Verho pullakka, 8-hampainen,

—

lop. palko sisässä. Venhe käyrä, suippo. H. 68, 8,

—

Mykcrökukka ««/««Ke MNltai«itta lehdillä.

•{••}■ Alimaiset 9 palhoa yhdistyneitä, ylimmäinen eril-

lään.
»
Lehdet päätöparisia.
HEDYSARUM. Lapinnätkin. Verho 8-hampainen. Terä
—

isolla tylpäkällä, paljon siipiä pidemmällä venheellä. Palko

moninivelikäs 1-sicmenisillä pyöreillä nivelväleillä. H. 68, 2.
—

Ruohokasvi ««sammalla kukalla pilk«l«i«e««a te-rtu««a.

ASTRAGALUS. Kurcnherne. —

Verho 3-hampainen. Venhe

tylpäkkä. Pal'on ala- (maha-)liitteestä sisään lähtevä soukempi
t, leveämpi vaillinainen välikelmu. H. 68, 3.
—

Ruohokasvi m«/Kev«mäi«l'llä KuKKatez-lailla.

PHACA. Peuranvirna. —

Verho ja terä ed. Palko koko-

naan välikclinuton. —
H. 68, 3.
Keltakukka tuntunT-uo/lo Z-pa«-iltai«itla le/läi/lä.
O.VYTROPIS. Kculaukärki. —
Venhe käyrä-otainen päästä;
muuten kuin ed. —
H, 68, 3.
Ruohokasvi monipa»°i«itta le/läillä.
"
Lehdet tasaparisia.
ORORUS. Linnunherne. —
Verhon 2 ylimäistä hammasta
erimuotoiset ja lyhemmät kun ne 3 alimaista. Luotti tasa-
soukka, kehkerä, päältäpuolen lieminkäinen, alapuolelta kalju.
—
H. 68, l.
päälalenäen «y»«t« «ukamainen «l», t. Karlien ai/le.

LATHYRUS. Nätkelmä. —

Verhon 2 ylihammasta lyhem-

mät. Luotti m. tasasoukka, päältä litteä ja karvainen, alta
kalju. —

H. 68, 1.
Lehdet, pllit«i L. Ml»-ililnu«'ellll, i—s pa«-i«i«, llap«ima«nen Kä«-/li
le/lcken päëä.
VIGIA, Virna, —

Verho ed. Luotti m, tasasoukka, litteä,

alta tahi molemmin puolin höyteä. H, 68, 1.
—

Lehdet Kä^/lipäi«i«. —
H. 68, 1.
ERVUM. Virvilä. Verho 8-liuskainen, ylihampaat vähän
—

lyhemmät. Luotti pyöreä, päästä palleroinen, lienteä. H. 68, 1.

—

Hento p«e»liK«KK»«inen ruohoke.

66« Lehdet kolmittaisia.

MELILOTUS. Mesikkä, Verho 8-hampainen. Terä tyl-
—

päkällä venheellänsä purjeessa kiinni, lyhyt-aikuinen. Palko

 53

puikea, suora, 1-2-siemeninen, pidempi verhoa, lop. puh-

keava. —

11. 48, 4.
/luo/loke pienii/ä Kel/l«i«i/la l. «a/Keilla KuKKalevtui/ia.
302. TRIIOLIUHI. Apila. —

Verho ed. Terä pysyvä, muuten

kuin ed. Palhot tasapaksuja. Palko I —4-siemeninen, puh-
keamatta variseva, verhon l. surkastuneen terän pcittcinen. —

H. 48, 4.
Kukat tav. li/leä'««ä mykerössä.
303. LOTUS. Maitc. —

Verho 8-liuskainen. Terän venhe ota-

kärkinen. Palhot latvapuolclta turpeammat. Palko tasaleveä,
pyöreä ja suorahko, monisicmenincn, verhoa pidempi. —
H.
48, 4.
Kukat yksitellen l. »l«/Ke«-önläi«e««ä te«-l«««a.
304. MIiMGAGO. Mailanen. Verho cd. Terän venhe tyl-
—

pälikä. Palhot oramaisia. Palko käyrä, kuutava l, kiekurai-

nen, verhoa pidempi, —
H. 48, 4.
Kukat miten milloinki tikeissä tertuissa, /ta»"»!, ml/K^ö-lls.
 54

18 LUOKKA.

MONIKUNTAISIA.
1 Lahko. MONITIETEISIÄ.
308. HYPERIGUM. Kuismo. —

Verho S-jakoinen. Terä 3-lehti-

nen. Palhot tyveltä 3:ssa tahi B:ssä kimpussa. Hedelmänä 3-
pcsäinen monisicmeninen kota. —

H. 80.
Va«tai«le/llinen »-uo/loke 3:ila vartalolla.
 55

19 LUOKKA.

YHDYSKUKKAISIA.*)
1 Lahko. YKSISOLUISIA.
Kaikki siittimelliset kukat (paitsi t?ent«u»-ea) täysine vois i a
spo/z/l/amia a?Fu»li«). **)

■{- liukastun kaikki kukat kielekkeisiä. ***)

*
Kuorusjyvät (siemenet) sulkahaivenilla. f) ,

306. TRAGOPOGON. Pukinparta. —

Kehto 1-rivinen 8—12:11a

tasakorkcalla lehdellä. Kuorusjyvät varrellisilla haivenilla. Marto
paljas. —
11. 15, 3.
KouKKale/llinen «'uo/loke /e/llimäi«it/ä kehtosuomuilla.

') Tämän luokan kasvit ovat heimoansa yhdispontisia (synanthe-

re«) eli yhdysknkkaisia (compositm). Edellisen nimensä ovat
saaneet siitä, että erikukkain 5 pontta ovat yhteen kasvcttu-
neet, jälkimäisen siitä, että on Koko joukko pienoisia, perät-
tömiä erikukkia yhteisellä lavalla eli marrolla ja moni-
lehtinen kehto niiden ympärillä. Räikkiä semmoisia erikuk-
kia yhteensä sanotaan kukastoksi. Erikukilla on ainoastaan
terä itsenäinen ja selvä siemenen (kuorusjyvän, ache-
nium) päässä ja teräpohjan ympärillä verho, jonka laide on
jakautunut hienoiksi haiveniksi eli sukasiksi. Välistä näitä
haivenia eli sukasia ei kuitenkaan tavata, taikka on niiden si-
jasta kuorusjyvän päässä verhosta syntynyt kaivomainen palle
eli kehäke, jolloin kuorusjyvää sanotaan kehäkkeiseksi.
**) Muutamain kasvisukuni eri lajit ovat miten milloinkin yhdis-
pontisia, vaikk'civät kuulu tähän luokkaan eli heimoon. Sem-
moisia sukuja ovat Fn/»nm»,/n«i»ne, Lobelia, Viola ja/mp«ttien«,
jotka tavataan edellisessä viisiheteisten luokassa.
"') Erikukat ovat j(d<o kielekkeisiä, kun laide on yhtenä, lit-
teänä, pilkattavana, toispuolisena liuskana, tahi torvimaisia
eli piliikkeisiä, kun niillä on lyhempi, tav. tasahalkoinen
laide. Eräissä suvuissa on samassa kukastossa molemman-
laisia erikukkia, pillikukkia keskellä (kehrällä) ja kielikukkia
laidalla, esimerk. päiväukukalla. Jälkimäisiä sanotaan myös
sädekukiksi, koska ovat kuin säteinä toisten ympärillä, ja
koko semmoista yhdyskukkaa kutsutaan myös sädekukas-
toksi.
5) Haivenet, jotka kuin töyhtönä tavataan kuorusjyvän päässä, ovat
välistä yksivartisia, isontimella katsottaissa sileitä, josko kar-
56

SCORZONERA. Sikojuuri. —

Kehto limitetty leveillä kal-

volaitaisilla suomuilla, lisäverhoton. Sicmcnhaivenet varretto-
mia. Marto paljas. —
11. 15, 3.
tiellckon ulkosuomut lyhemmät ja leveämmät «i«ämäi«iä.
HYPOCHJSRIS. Härän silmä. —

Kehto limitetty. Kehrä-

kukkain siemenet varrellisilla haivenilla, varetten sisässä. —

H. 15, 3.
p'a«'«i m, le/läelön,' -vajeet /lelp««ti marrosta tänleviä.
LEONTODON. Voikukka. —

Kehto limitetty, soukkasuo-

muinen, lisäverhoton. Siemenet varrettoinilla haivenilla. Marto
paljas. —

H. 15, 3.
Varsi le/llleto», /la»'vak!lk««loiae».
PICRIS. Kilkerö. —

Kehto lirnitön tasakorkcilla suomuilla,

hervakoita lisäverhosuomuja tyvellä. Siemenet ja marto cd. —

H. 15, 3.
Röyhykukastoinen te/ltinen »°uo/loke.

**
Kuorusjyvät (siemenet) hapsihaivenisia.
TARAXA^UM. Ma itiain c n. Kehto tasakorkcilla, vähän
—

yhdis-tyvisillä suomuilla, lisäverhosuomuja tyvellä. Siemenet

pitkävartisilla haivenilla. Marto paljas. 11. 15, 3.
—

VK,«KuKll«toine»l ruohoke pitkällä juuresta aikain pilli«ellä v««'-

rella.
LACTUCA. Vuohenkaali. —
Kehto liercähkö limisuomui-
sella tyvellä. Siemenet varrellisilla haivenilla. Marto paljas.
-
11. 15, 3.
/ellline» »-««o/loke pienillä Ke/taKuKilla.
SONCHUS. Vaiva ti. —
Kehto paksumpi tyveltä, yleensä
limisuomuinen. Siemenet litistyneitä pehmeillä villamaisilla,
löyhälähtöisillä haivenilla. Marto paljas. —

H. 15, 3.
lsellaK«KKa«inen ruohoke liu«Klli«illa t. i«o/lamp»i«i/la v«-r«ile/l-
-äil/ä.
MULGEDIUM. Herukka. —
Kehto liercähkö limisuomuisella
tyvellä. Siemenet litistyneitä suorilla, tankeamaisilla, selvästi
karheilla hapsihaivenilla. Marto paljas. —
H 15, 3.
Lehtinen ruohoke «ini«illti «ä<lekuka«t«illa.

heitaki. Välistä niillä taas on sul'an tapaan sivuhaivenia ky-

lessä. Kuorusjyvää sanotaan edellisessä tapauksessa hapsi-
haiveniscksi, jälkimäisessä sulkahaiveniseksi. Sulka-
haivenet eniminiten ovat varrettomia, mutta muutamissa kas-
veissa siementen valmistuessa selvävartisia, välistä pitkä-
vartisiaki.
 57

HIERAGIUM. Keltanunnu. Kehto limisuomuinen. Sie-

—

menet licrcitä t. mouikuluiaisia, tasapaksuja, varrcttomilla hai-

venilla kuin cd. Marto paljas. 11. 15, 3.
—

LeltllKuKKa«inen »-uo/loke nlonikuk»«lolli«ella varrella, /»«»"v, ie/l-

tiettömättä eli t-K«Ka«toi«etta v»nalla.
GREPIS, Keitto. —
Kehto limitön, vähän eroavia lisäverho-
suomuja tyven ympäri. Siemenet latvalta soukempia, varretto-
millä pehmytkarvaisilla haivenilla. Marto paljas. H. 15, 3.
—

i>ettaKuKKa«ine» ie/ltiva/tinen ruohoke.

***
Siemenet haivenettomia.
LAPSANA. Linnunkaali. Kehto limitön
—

10:llä tasa-
—

korkcalla venheepnäisellä suomulla, pienukaisolla lisäverholla.

Marto paljas, —^'l, 15, 3.
Lehtinen ruohoke pieniilä Kellai«illa kukastoilla.

få Kaikki erikokat pillikkeisiä, siittimellisiä.

*
Kehtosuomut teräviä, useemmiten pistäviä.
LAPPA. Takiainen. —

Kehto m. palleroinen okakärkisillä

suomuilla. Siemenet sukamaisilla karheilla haivenilla. Marto
suomuinen. —

H. 15, 2,
Isolehtinen ruohoke zl!.-/l.'«ei«ii» »i»ei«ii» Kiinni la-rll«««att« Kel«-
cko/la.
CAKLINA. Kurho. —

Kehto maljamaiscsti leveä; ulkosuo-

mut suora-oraiset piiasta ja sivuilta; sisäsuomut erivärisiä, va-
ruksettumia. Siemenet liapsihaivcnisia. Marto kokonaisilla
tahi monihalkoisilla orasiionmilla. —

11. 15, 2.
O/lckaKs-^uo/lo vaale»n-Keltai«i/la kukilla.
GIRSIUM. Ohdlike. —
Kehto palleroinen t. puikea suora-
otaisilla, terävillä tav. pistävillä suomuilla. Siemenet sulka-
haivenisia. Marto hapsimaisilla snomuilla. —H. 15, 2.
Kukat p«ln«i«,'a, -ftun»«ine«-viä, ll»n^. Kell«i«ia.
CARDUUS. Karhiainen. —
Kehto ja marto ed. Siemen-
haivenet karhca-hapsisia. —
11, 15, 2,
Ohdakekasvi p«»«i«itta t. plln««i»e»'viil» Kukilla.
**
Kehtosuomut pehmeämpiä.
SAUSSUREA. Lääte. —
Kehto liercähkö, limisuomuinen.
Siemenhaivenet erilaisia, koskimaiset pehmeitä sulkamaisia,
ympärillä lyhempiä sukamaisia. Marto sukasuomuinen. —

H. 15, 2.
/'e/lN!«/t/löl/tei»en tunturiruoho. Ponnet tu-veltä pilkällap«i«ia.
 58

323. EUPATORIUM. Punalatva. Kehto pienillä limisuomuilla.

—

Terä hyvin loivaliuskaisella suulla ja pitkillä ulottavilla, hap-

simaisilla luoteilla. Siemenet liereähköitä t. kulmikkaita kar-
healla hapsihaivenella. Marto paljas. —
H. 15, 1, y.
li/leäröl/111/i-111-n ruohoke pieni/lä kukastoilla ja »i»«talt»i«i//a 3-
jakoisilla le/läitt».
324, RIDENS. Rusokki. —
Kehto tasakorkcilla suomuilla, iso
lisäverho pohjalla. Siemenet 2—-l:llä tankealla sukasella lat-
van ympäri, Marto litteä, suomuinen. H, 15, I, a.
—

/>'o«tea/l« a/alla l. veäe««ä K»«v«va «-«««/--«Ke va«t»ltai««lla le/läillä,

yksittäisillä kukastoilla. s/?. ee«'»u« väl, «ääekllk««t«il/a).
(Xeneeio, .-!«<«/' ja Ualnoalia seur. lahkossa.)

-[••{••{• Laitakukat neuvottomia (isompia).

'""
-sp«/l/Z»mi« /«n-
-«l»-»ne«).
328. CENTAUREA. Kaunokki. Kehto limitetty. Laitakukat
—

isommat viistoisella monihalkoisella laiteella, neuvottomia.

Marto sukasuom uinen. H, 15, 2.
—

Kehto m. palleroinen -re«atailai«illa suomuilla.

2 Lahko. EPÄSOPUISIA.
Kehräkukat täysineuvoisia, laitakukat ainoastaan emillä'), paitsi
/'i/ago spoll/g-amia «upe-r/lua).
•j- Kaikki kukat pii likkeisiä.
326. 'I'ANAGIiTUM. Pietaryrtti. Kehto puolipallcroinen, limi-
—

suomuinen. Harvat laitaiset emikukat 3-liuskaisia, läysineu-

voiset 3-liuskaisia. Siemenet kaivomaisella kchäkkeellä, hai-
venettomia. Martu paljas. —
H. 15, 1, a.
/e/läet erittäin jakoisia, knkastot /lui«/,iloma««e««» »-««//l.>/««ä.
327. ARTEMISIA, Maruna. Kehto maljamainen t. pikarimai-
—

nen limisuomuinen. Emikukat picnukaisella liuskattomalla

terällä seoin 2-ncuvoisten kanssa. Siemenet haivenettomia ja
kehättömiä. Marto paljas t. karvainen. H. 15, 1. a.
—

Uon«Mc«i«/e/l/i«e» »-««o/lake, K?«Ka«t«t pieniä, t«v, te»'lu««a.

328. GNAPHALIUM. Jäkkärä. Kehto limisuomuinen, lisäver-
—

hoton. Emikukat laidassa monirivisiä. Siemenet ja marto ed.

—
H. 15, 1. a.
HauKKale/llinen ruo/loke pie»«illä kukastoilla »I/lmëä.
329. ANTENNARIA. Käpälä. —

Hede- ja emikukat eri kasveissa

(kaksikotisia). Siemenet päästä paksummilla haivenhapsilla.
Marto paljas. H, 15, 1, cc.
—

Vlläe/lä li/leättä K««Ka«tu-/l«i«Kil«i/« latvassa.

*) Täysineuvoiset kukat keskeytyvät välistä 1-neuvoisiksi.

 59

FILAGO. Tulenlento. Kehto suippeneva tasakorkeilla

—

suomuilla ja tav, 8-lehtisellä lisäverholla. Emikukat hapsi-

maisia, haiveuettomia, kehtosuomuin ja harvalukuisten varetten
välissä. Kehräkukkain siemenet hapsihaivenisia. —H. 13, 1, «■
Vaalean tahi /l«»-maan-/löl/leä »°uo/l«Ke pienillä kukastoilla -r«//l-
mëä.
(peta«ile« seur. jaossa.)
•}••{•Rehräkukat pillikkeisiä, laita- tahi sädekukat KieleK-
Koisi ä.
*
Siemenet hapsihaivcnisia; kehto m. yksirivinen
tasapitkillä suomuilla.
GINERARIA. 'luhk,>, —

Kehto 1-rivincn monilukuisilla tasa-

pitkillä suomuilla, lisäverhoton. Sädekukat 34-hampaisia.
Marto paljas, kalju. —

H. 15, 1, «.

ttui«Kilo-/cuKa«e««nen ruohoke puikeilla l. «uikeilla le/läillä.

TUSSILAGO. Leskenlehti. —

Kehtoja marto ed, Kukasto

(yksinäinen) monirivisillä pitkättävillä sädekukilla. —
H, 15,

1. 7-
+«muv«rl«ne», -/-Kulc»«/oi»e» ruohoke, l«p. i««i//« alnslehdillä.
PEIASITES. Ruttojuuri. —

Kehtoja marto ed. Muuta-

missa kukastoissa erinäisillä kasveilla eiiimmitcn emikukkia,
toisissa enin osa täysineuvoisia; sädekukat lyhyitä l. ci ollen-
kaan. 11. 15, 1, 7.
—

Monikukustoinen ruohoke; -va-r«i ja te/lliet e<l.

SENECIO; Peltovilla. —

Kehto tasakorkeilla ruskeapäisillä

suomuilla, lisävcrhoinen. Marto pa!ja«. —
H, 15, 1, a.
panliu«K»i«le/ltinen »uo/loke keltaisilla KuKa«to«//a -r««/ll«/««ä.
LIGULARIA. Nauhus. —

Kehto 1-rivisillä suomuilla, 2-leh-

tiscllä lisäverholla. Sädekukat 1-rivisiä, soukkia, 3-hampaisia;
kehräkukat 8-hampaisia. Marto litteä ja paljas. —H. 13, 1, a.
Paljasvartinen, l«a»-v«le/llinen »°u«/loke, knkastot tav, yksinäisessä
le»'t«««a.
°^^
Siemenet hapsihaivcnisia; kehto liinisuomuiiie».
INULA. Hirvcnjuuri. —
Sädekukat pilkattavia, monilukui-
set. Ponnet 2:11a sukasella tyvessä. Siemenet tasamukaisilla
haivenilla. Marto paljas, —

H. 13, 1, st.
/->eitaKuKKa«inen p«/«i«va«-l-inen ruohoke.
SOLIDAGO. Piisku. —

Sädekukat harvalukuiset (6—9), sa-

mauväriscl kehräkukkain kanssa (keltaisia). Ponnet sukase-
settomia. Siemenet kulmikkaasti pyöreitä. Marto paljas, pil-
kullinen. 11. 15, 1, st.
—

Pyslövartinen r,««/l«Ke, kukasi röyhyssä.

ASTER. Asteri. —

Sädekukat 1-rivisiä, monilukuiset, toi-

senvärisct, kun kchräkukat (sinisiä t. valkeita). Ponnet suat-
tomi.s. Siemenet litteitä. Marto paljas, kolea, —
11. 15, 1, st.
Merenrantainen ruohoke soukilla, mnMeä/lKöittä le/lcki//«.
ERIGERON. Kallioinen. —

Sädekukat monirivisiä, hyvin

soukalla kiclckkciseilä laiteella, toisenväriset kun kchräkukat
(punertavia I. valkoisia). Siemenet litleähköitä. Marto pil-
kullinen. —
H. 15, 1, st.
F««/,-/,'«/e/l/m«« «'«o/««Ke, yksinäisillä t. terttiikukastoilla.
PY!li7! IMUM. Nunn u. —

Sädekukat monilukuiset, pitku-

laisia, samanväriset kelnäkukkain kanssa (keltaisia). Siemenet
kehäkkcisiä. Marto paljas. —H. 15, 1, a.
MeiK, värisauramon näköinen l»pi» ruohoke.

w« Siemenet haivencttomia; marto pitkillä suomuilla.

ACHILLEA. Kärsämö. —
Kehto puikca. Sädekukat ly-
hyellä laiteella (ei paljoa pidempi, kun leveäki —H, 13, 1, cc.
Kukastot m, ta««K«»'Kea«li »-öl//«z/««ä t. huiskilossa.
ANT!!EMIS. Sauraiuo. —

Kehto litteä t.maljamainen. Sä-

dekukat pitkättäviä. — 11. 15, 1, a.
Haaravartiuen ruohoke, /l«»«'at yksinäisellä kukastolla.
**•*•»
Siemenet haivencttomia; marto paljas.
TRIPLEIIROSPIiRMUM. Harakanhattu. —
Kehto eripit-
killä, limittäisillä kalvolaitaisilla suomuilla. Siemenet 3-har-
juisia 2:11a pyöreähköllä selkäpuolisclla kololla latvapäässä.
Marto lop, suippeneva, tihkeä-sisuincn. —

H. 15, 1, ci.
[laarainen ruohoke pie»i/ak«i«itta le/läillä,- kehtosuomut tav. n«u«ta-
la«l«i«i».
MAIRICARIA. Saunakukka. —

Kehto ed. Siemenet B-

uurtoisct, kolottomat. Marto lop. keilamaincn, tyhjäsisuincu.
—
11. 15, l, cc.
Haarainen ruohoke kuin e«i,,' Ke/lt«««omul va/Kea/aitai«et.
CHRYSANTHEMUM. Päiväukukka. —

Kehto ed, Sieme-

nct 8- tahi useampiharjuiset, kolottomat. Marto lop. kehkerä.
—

H. 15, 1, a.
/e/lliet Kokonaisia t. leveättu«Kai«ia.
 61

20 LUOKKA.

EMIHETEISIÄ.*)
1 Lahko. YKSITIETEISIÄ.

•J- Ponsi pystössä koko pohjallaan kiinteässä yhdistyk-

sessä vartalon kanssa.
*
Huuli kannu smaisclla t. rakkomaisclla mcsipitecllä.
ORGHIS. Kämmekkä. —
Huuli miten milloinki liuskainen,
kannustettu. Ponsilokerot altapäin yhtenä nystyrämäiscnä rak-
kona luotin päällä ja sen sisässä niiden 2:n pölykimpun eri
juuret. —

H. 14, 8.
ls-umpiki p«l«l/>-i»lp7«u li«<«Kai«ell» M«»'ella, joka erittäin taitaan
yhteisestä «'«Kosta ulos vetää.
GYMNADENTA. Kirkiheinä, —
Huuli leveä, 3-halkoinen,
kannustettu. Pölykimppuin juuret lähinäisiä ilman ponsira-
kotta; luotti niiden alla. —

H. 14, 8,
Kukat pilkällävëä l«/«Këä,' MUlima/lK^at halkinaisia.

*) Tämän luokan kasvit kuuluvat yhteensä eM«««niisi<ie» (o^eni-

<ie«) heimoon.
Ponsi ja emi niillä ovat yhdistyneet siitintukuksi ilman
tarkkaa palhon ja vartalon erotusta. Luottina on pienoinen
tahmea kolo tukun etupuolella ponnen lähellä.
Jaossa f on ponsi pystössä 2:11a etupuolisella lokerolla ja nii-
dcn sisässä nuijamaisct siitinpöly-aineet. Jaossa ff ponsi
on selvästi emistä erotettu ja useammassa suvussa kannen ta-
paan liikkuva.
Kupu on 6-lehtinen. Sen 3:a ulkopuolista lehteä ovat muu-
tamat eriväriseksi verhoksi verranneet ja sisämäisiä teräksi.
Jälkimäisistä on yksi erimuotoinen, eteen t. ulos, harv. ylös-
päin kääntynyt. Sitä sanotaan huuleksi ja sen tyvellä on
eräissä suvuissa kannuksen, rakon t. kolon tapainen mesipide.
Hedelmä on 1-pcsäinen, 3-laitainen, laidoista puhkeava ja
hyvin pienukaiset siemenensä luova. Nuorempana (sikiäimcnä)
on se (välistä sen perä) tav. niin vääntynyt, että kuvun huuli
on alaspäin. Eräissä harvoissa suvuissa on se vääntymätön
ja huuli silloin ylöspäin. Missä erittäin toisin ei sanota, on
huuli aina alaspäin kääntynyt.
62

PLATHANTHERA. Lehdokki. —

Huuli kokonainen tasa

leveä kannustettu. Pölykimppuin juuret kumpiki nystyrässänsä
kahdenpuulin luottia. —

11. 14, 8.
tl«/läella m. «'««tällaisella, /la»v. 1:llä le/lcke/lä/ mahkurat K«K«-
naisia.
COELOGLOSSUM. Maariankämmä. —
Huuli tasalcveii,
liuskapäirien, rakkomaisella mesipiteellä. Pölykimppuin juuret
rakotta. —
il. 14, 8-
/u«»i«n»/lkul'»t Kämmen/aKaisia,' K«K«l -ve/l«-eä«i-Kelle«viä.
•*
Huuli selvättä inesipiteettä.
OPHRYS. Orho. —- Kupu avonainen. Huuli 4-liuskaincn.
Pölykimppuin juuret erillään kumpiki rakossansa. H, 14, 8,
—

/ZaMli«ill» Kärpäisen muotoisilla Kukitta,' Munma/lKu^al koko-

naisia.
CHAM/EORCIIIS. Orhukka. Kupu kypärimäisesti su-
—

lettu. Huuli ehyt. Pölykimput cd. 11. 14, 8.

—

pieni luntu-rivuo/loke KoKonai«illa ma/lkul-oill» M la«»le««?/i«li/ä

le/läi/lä.

•[••f Ponsi erillään selvänä siitintukun osana ja miten mil-

loinki liikkuva.
*
Huuli syvällä kannus- tahi rakkomaisclla mesipi-
teellä.
CALYPSO. Neidenkenkä. Huuli isu, kenkämäinen, etu-
—

puolisella laiteella ja kaksoiskannuksella. Siitintukku pitkä,

lchdekkeisellä lisäkkeellä. H. 14, 2.
—

VK«ile/lli-nen ruohoke t.'ll« ««alla le/l</ellä M sipuli-maisella juu-

»-ella.
EPII'OGIUM. Metsän-emä. Huuli 3-liuskainen ylöspäi-
—

sellä rakkomaisella mesipiteellä. Pölykimput pitkäperäisiä, yh-

tenäisiä pian varisevassa kansimaiscssa ponnessa. 11. 14, 4.
—

/e/«äet«», suomukas, harvakulckasinen »'««o/loke pahkuroivalla juu-

fetla.

*•
Huuli matalalla t. epäselvällä mesipiteellä.
GOODYERA. Yövilkka, —
Huuli kokonainen maljamaiseila
mesipiteellä. Ponsi eri perällä siitintukun selässä. Luotti kil-
pimäinen, 2-sarvinen. —

H. 14, 4.
/'«/vettä -manile/llinen ruo/loke »i/lmamai«ell» juurella, soukkatäh-
Käinen.
CEPHALANTHERA. Vaikku. Huuli sivukoloilla jaettu
—

ontevaksi kannaksi ja kokonaiseksi liuskaksi. Siitintukku suora,

 63

tasasoukka, pilkattava (vähintään 4-kertaisesti paksuuttansa

pidempi). Pölykimput m, tasapaksuja. Sikiäiu perätön, vään
lynyt. —

H. 14, 4.
Z^/stöKuKKasinen »-«o/loke mieKKamaisiila t. «uiKeil/a le/l<ii//ä, rih-
maKKeisell» Mu»'ell».
386. EPIPACTIS. Neidenvaippa. Huuli ed. Siitinlukku ly-
—

hyt. Pölykimput nuijamaisia. Sikiäin väättyperäincn. —

H.
14, 4.
Lehdet useampia puikeita t. suikeita, juuri »'i/llnaKKeinen, kukat
vä/län -rillpeel/aan.
387 LISTERA. Kaksikko. —

Huuli halkopäincn. Siitintukku

lyhyt, suomumaisella jatkeella ponnen takana. —
11, 14, 4.
/>'a/l<iel/a n». va«lall«i«etta leveällä le/lckel/ä, »°illmaKKei«ett« juu-
»etta.
338. NEOTTIA. Pesäke. —
Huuli ed. Siitintukku pilkattava,
päätyvä ponnella, —
11, 14, 4,
-

Lehdetön, «uamukas ,'««o/lo, Kimpululla /uudella.

389. MALAXIS. Suovalkku. —
Huuli ehyt, ylöspäinen. Siitin-
tukku perin lyhyt kansimaisella ponnella latvassa. Siitinkim-
put yhdessä, nuijamaisia, 2-jakoisia. —

H. 14, 3,
'/'«/vellä I—3-/e/ll«nen »'uo/l«Ke «ipulimai«ella Mu»°ella ja moni-
lukuisilla pienillä Kukilla tä/lkä«sä.
360. CORALLOIUHZA. Harajuuri. —

Huuli loivilla sivukoloilla,

chyellii liuskalla. Siitintukku pitkättävä, vähän edeskäyrä,
päästä kalvopalteincn. Ponsi 2:11a pienemmällä lokerolla, kum-
piki palleroisella pölykimpulla. —
11, 14, 3,
/>e/l<letön suomukas ruohoke pu/lk-u»-«ivllil» juurella.

2 Lahko. IiAKSIIIEIEISIÄ.
361. GYPRIPEDIUM. Käenvirsu. —

Kupu S-Ichtinen (2 ala-

maista lehteä yhdessä). Huuli kenkämäisesli pullistunut. Pon-
nct kahdcnpuolin kilpimäisessä luotissa kiinni. —
11, 14, 1.
/eveäle/ltinen »-«««/««Ke 1:llä, ll«vv, Z.'lla isolla kukalla.
64

21 LUOKKA.

YKSIKOTISIA.
1 Lahko. YKSIHETEISIÄ.
ZANNICHELLIA. Haura. —
tteäekukat kehättömiä. Heteet
pitkattävällä palholla. Emikukat 4— 7-llä sikiäimellä, kuki var-
talolla ja kilpimäisellä luotilla. Hedelmänä 4—7 kuutavaa
pähkylää. —

H. 4, 2.
vesikasvi «pule/läillä ja »-i/llnaKKei«i//« «-«««'«/laisilla le/lckillä.
CALLITRICIIE. Vesilahti. —

Kehälön tahi 2:11a terämäi-

sellii (valkealla) suojuksella kehänä. /-mikukat 4-kyhmyiscllä
sikiäimellä ja 2:11a rihmakkeisella luotilla. Hedelmänä 4 yhle-
näistä, lop. eriävää päh-i.ylää, —
11. 86,
Vesiruoho -vastaltaisilla lehdillä, apu/e/«lel«».
(Zostera 1, 1; Typha 21, 3; Pinus 21, 6.)

2 Lahko. KAKSIIIETEISIÄ.
(Lemna 2, 1; Typha 21, 3.)

3 Lahko. KOLMIHETEISIÄ.
CAREX. Sara. —

Kukat tähkässä. Hedekukat l:llä suojuk-

sella (tähkäsuomulla), kehättömiä. Emikukat l:llä suojuksella
ja l:llä pullakkomaisella kehäsuomulla, laskeva latva-aukos-
tansa sisällisen vartalon 2 —
luottia ulos ja lop. muodostuva
pähkylämäisen siemenen kuoreksi. —
11. 2, 1.
Heinämainen Kasvi tav. hulma-uurtoisilla le/läillä. —

il/uist. I'e»''
hosuomu »limitetään l«/i-e»'al-uk«i««a kodaksi.
TYPHA. Osmankäämi. —
ttecte- ja emikukat erillään 2:ssa
liereässä eri tähkässä korren ympärillä, hedetähkä emitähkän
päällä. Kukat kehättömiä hapsimaisten sukasten sisällä. Pou-
sia tav. 2—3 yhteisellä palholla. Hedelmänä pitkäperäinen
pähkylä. —

H. 3.
Korkea «--e««>uo/l« mieKKamaisilla lehdillä, li/leillä Käämimäisillä
(telamaisilla) tä/ikittä.
 65

366 SPARGANIUM. Palpakko. /teäe- ja e,»iK«Kat erillään

—

palleroisissa mykeröissä. Hedekukat epämääräisillä suomuilla;

emikukat 3—4:11ä nalkkimaisclla suomulla. Hedelmä pähkylä-
mainen, tav. perätön. —

H. 3.
r'e«i»'uo/l« monella p«/öveällä lällkällä,' tleäelä/lkät emisten päällä.
(Eriophorum 3, 1.)
4 Lahko. NELIHETEISIÄ,
367. URTICA. Nokkonen. —

Hedekukat yksipuolisella verhomai-

sella 4-jakoisella kehällä. LmiKuKKain kehä myös yksipuolinen
2:11a isolla ja 2:11a perin pienellä lehdellä, lop, peittävä pienen
pähkylän. —

H. 78.
p«l/ln«»Kainen kasvi pienittä röyhylmkilla.
368. LITTORELLA. Raani. —

Z/eäeKuKal 4-jakoisella verholla.

Terä suppilomainen 4-jakoisella laiteella. /smiK«<Kat (perättö-
minä lehtihangassa juurella) verhottomia, jonka sijasta on 2—3-
-lehtincn varus; terä yhdislehtincn kaivomainen 2 liuskainen.
Hedelmä pähkylämäincn. —
H. 34,
/>ieni »'»nlll»'«o/l«Ke «»'«moisitta le/läillä.- lleäeKuKKa pitkäp^äinen,
369. ALNUS, Leppä, —
Z/eäeKuKat norkoissa kilpimäisillä yhdys-
suomuilla, 3 kukkaa joka suomun alla. Kehä 4-jakoinen. Emi-
kukkain norkot lyhyitä limittäisillä, 2-kukkaisilla, lop. puuta-
villa, pieneksi kävyksi muodostuvilla suomuilla. —
H, 82,
/'uu 10/li pen«a«K«s-vi, kukkiva le/lckettömänä aikana.

5 Laliko. VIISITIETEISIÄ.
sN-z/onia 21, 7; Atriplex 23, 1.)

6 Lahko. MONITIETEISIÄ.
(Useammalla kun S:llä heteellä.)
Ruohokkeita.
-^
370. SAGITTARIA. Keiholehti. —
Verho ja terä 3-lehtisiä. He-
teitä ja emiä paljo. Hedelmänä rakkomaisia 1-siemonisiä ko-
tia ryhmässä pyöreähköllä istukalla. H. 8, 2.
—

pal/lls-vafllnen vesiruoho «äleettäi«illä kukittu.

371 CERATOPHYLLUM. Karvalehti. —
Kehän sijasta verho-
mainen monilchtinen varus. Heteitä 12—20, m. palhottomia.
Emi 1, oramaisella vartalolla. Hedelmänä 1-sicmeninen päh-
kylä. —
H. 88.
l-'e«i?'u«/l« säleellä-isittä tois/laavaisilla pienokaisitta /e/läi//ä.
372. MYRIOPIIYLUUM. Ärvlä. —
Verho 4:llä, väl. epäselvällä
hampaalla sikiäimen päässä. 'terä 8:llä lyhyt-aikuisella leh-
66

della. Heteitä 4—B. Sikiäin (hedekukissa puuttuva) 4-kyh-

myinen, 4:llä höyteällä luotilla, lop. jakauva 4:hän pähkylä-
maiseen pesään. —
H, 64,

Vesiruoho Kampalaitaisill» te/lliill», pienillä säteeltäi«illä t, län-

Kaksi lä/lenevittä Kukilla,

få Puita ja pensaita. (Hedekukat norkossa.)

QUERCUS. Tammi. Hedekukkais-norkko liereä. Kehä
—

maljamainen, B— l2-halkoinen, 8 12:11a heteellä. Emikukan

—

varus limisuomuinen, lop. yhteen kasvcttuva maljaksi pähki-

niin alle. Emi 1, maljamaisella luotilla. Hedelmänä pähkinä
(terho). —

H. 80.
/so puu m«tKall««Kai«i/la letläiilä yhtenä aikana Kukkain Kan««a.
CORYLUS. Pähkinäpuu. —
Hedekukkais-norkko liereä 3-
liuskaisilla suomuilla, keskiliuska suurin, peittävä sivuliuskat.
Kchätön. Heteitä 8:n paikoilla lähtien norkkosuomuin alta.
Eminorkkoin suomut 2-kukkaisia. Vartaloita 2, Hedelmänä
pähkinä suurten liuskaisten varuslehtein sisässä. —

80.
pen«a«K««vi toissahaisilla le/lcki/lä K/lKKiva ennen le/lt-i««li«/ä.
RETULA. Koivu. —

Hedekukkais-norkko liereä kilpimäisillä

yhdyssuomuilla, 1 kukka joka suomun alla 3-lehtiscllä varuk-
sella. Heteitä 4—6, halkopäisct l:llä ponsilokerolla joka lius-
kassa. Emikukkais-norkko limisuomuinen, suomut litteitä lop.
varisevia, jokainen 3:11a sikiäimellä, lop. siipisiemeneliä (päh-
kylällä). H. 82.
—

puu la/li pensaskasvi «a/lalait«isilla KuKan-aiKuisi/la le/läillä.

PINUS. Petäjä. —

Hedekukkais-norkot moniliikuisilla pon-

silla, jokainen eri suomussa keilattomana. Eminorkot (kävyt)
lirnisuornuisia, suomut lop. kasvettuaan puutavia itsekuki 2:11a
pähkylämäisellä siemenellä, —
H, 84.
Aina lie/^iöivä llavuplla.

7 Lahko. YTIDYSKUKKAISIÄ.
Heteet osittain yhdistyneitä.
RRYONIA. Koiran nauris. Verho 8-liuskainen, siemcn-
—

latvainen. Terä S-jakoinen. Heteitä 8, 3-kuntaisina, (1 eri-

näinen). Vartalo 3-jakoinen. Hedelmänä marjake 6:11a
litteähköllä siemenellä. 11, 87,
—

Ruohokasvi kouramaisilla le/läillä M »i/lmaKKeisilla -va»'sipe!'äl«illä

Kä-r/leittä.
 67

22 LUOKKA.
KAKSIKOTISIA.
1 Lahko. YKSITIETEISIÄ.
378, NAJAS. Näkinruoho. —

Kupu yksipuolinen pullakkomai-

ncn siitinten ympärillä ja ylhäältä kutistunut 2— 3-liuskaiseksi
kaulaksi. Hedekasvin ponsi 4-lokeroinen, lop. puhkaiseva ku-
vun 3— 4:ksi liuskaksi. Emikasvin sikiäin vartaloton ja luoti-
tou, lop, muodostuva pähkyläksi kuvun sisässä ja ynnä kuvun
kanssa variseva. —
H, 11.
leziwo/lo soukilla «äteetläisillä lehdillä, kukut «m«i-ni-vetl«sä.
2 Lahko. KAKSIIIETEISIÄ.
379. SALIX. Paju. —

Kukat norkoissa (palmuissa) yksivaraisilla

limisuomuilla siitintensä ja 12:n nystyrämäiscn kehäleirien
kanssa. Kota 2-laitainen, 1-pcsäincn, karvaisilla siemenillä.
—

H. 81.
E/l«/tle/lt«'nen puu t, pensaskasvi. //«teitä «M. t t. 3, yhdellä la-
Ma —8. /«alli I- talli A-halkoinen, na»'v, e/leä.
(Fruxinus 23, 2.)
3 Lahko. KOLMITIETEISIÄ.
380. EMPETRUM. Variksenmarja. —
Verhoja terä 3-lehtisiä.
Luotti kilpimäinen, väl. O-sätcinen. Hedelmänä marja, tav. 3-
siemeninen. —
H. 70.
/tuollomainen pensas neu/«m«i«itta le/läil/ä, le/lti/lonkaisitta ku-
killa. 7'oisissa kukat tänsineu-voisel.
(E»-ioP/l«»'<um 3, 1; Salix amygdalina 22, 2, /unipe»-«« 22, 8.)

4 Lahko. NELIHETEISIÄ.
381. HIPPOPHAE. Tyrni., —

t/eäekukon kehä yksipuolinen, ver-

homainen, 2-jakoinen. Emi/c-llKa-n kehä nuijamainen lohkopäi-
nen, sarvimaisclla ulottavalla luotilla. Hedelmänä epäpcräinen
luumarja. —
H, 76,
antoinen pensas oraisilla oksitta. Kokonaisilla le/läillä.
(M«m»M cathartica 5, 1; Urtica dioica 21, 4; Salix pent»n<l^«
22, 2; Myrica 22. 6)
 68

5 Lahko. VIISIHETEISIÄ.
382. HUMULUS. Humala. Hedekukan kehä yksipuolinen verho-
—

mainen 3-jakoinen. Emikukat tähkässä, emin ympäri tuutti-

maiscsti kiertyneillä suomuilla. Vartaloita 2. Hedelmänä ryp
pyinen siemenrakko varistessa seuraava pähkylämäistä siemen-
tänsä. —

H. 78.
Köynnöskasvi Kouf-amaisilla karkeilla lelläillä.
(tt«l)e« alpin,/,» 5, 1; Halin pentonäva 22, 2; Myrica 22, 6.)

6 Lahko. KUUSIHETEISIÄ.
(Heteitä 6:n paikoilla)
383. MYRICA. Suomyrtti. —

t/eäe- ja eminorkot litteillä limit-

täisillä 1-kukkaisilla suomuilla. Heteitä 4—6, harv. useampaa.
Luntteja 2. Hedelmänä käpy pienillä 1-sicmenisillä luumar-
joilla. —

11. 83.
/>en«a«Ka«vi kukostava ennen le/llimislä,' lehdet i^äkevänna^'ui«ia.
(/lumen acetosa ja aeeto«etl» 6, 3.)

7 Lahko. KAHDEKSA —

MONITIETEISIÄ.
384. POPULCS. Haapa. Kukat limisuomuisissa norkoissa, joka
—

suomulla yksinäinen tuutti- tahi maljamainen kehäsuomu, jossa

siittimet istuvat. Luotteja 2, 2—4-halkoiset. Kota 2-laitainen,
1-pcsäinen, karvaisilla siemenillä. H, 81,
—

Ennen le/l/imi«/ä Kukkiva puu p/Meillä t. puikei/la lelläillä.

388. RHODIOLA. Ruusujuuri. Verho 4-jakoincn. Terä 4-
—

lehtincn. Heteitä 8, Emiä 4. Sikiäimiä 4, sisäänpäin puh-

keavia, —
H. 61.
'l'unlll»-il'»a/<« Ke/lai«ella hyvänhajuisella /uu»'el/«,' kukat t«/les««ä
röyhyssä.
386. MERCURIALIS. Sinijuuri. —
Kehä yksipuolinen verho-
mainen 3-jakoinen. Heteitä 9—12. Vartalo lyhyt, 2-jakoincn,
2-luottincn. Kota 2-kyhmyincn, 2-pcsäinen, 2-sicmcninen. —

H. 71.
»-'»«/««le/llinen ruohoke pienillä lähkäkukilla.
387 STKATIOTES. Sahalchti. —

Verho 3-jakoinen. Terä 3-

lehtinen. Heteitä 12:n paikoilla. Emi 6:lla 2-jakoisella varta-
lolla, 6-kulmaisella kukanalaisella sikiäimellä. Sikiäimiä 20:n
paikoilla, joutoponsien kaltaiset. Hedelmä marjamainen 6-pc-
säincn monisiemeninen. —
H, 12.
Vesikasvi pi/Ki//ä piiKKi««/«a«'«itta /e/läil/ä.
388. HYDROGIIARIS. Kilpukka. —

Verho ja terä 3-lchtisiä.

Heteitä 9. Kmikukat 6:!la vartalolla. 2-halkoisilla luoteilla ja
 69

3:11a rihmakkcisella hede-aiheella. Sikiäin kukan-alainen, lop,

6-pesäinen, lnonisiemeuinen kota, —
H, 12.
l^esiluo/la ue»'ltamaise«li p-l/öl-eä/lkäittä loie/llivilla lelläillä.
(Hilene ac«uli« 10, 3; Uel»n-ä»'i«m 10, 4; llubus cllamcVmal-us
12, 3; Halin penlanä»'» 22, 2; Uz/l-iea 22, 6; /tee»' 23, 2.)
8 Laliko. YKSIKUNTAISIA.
JUNIPERUS. Kataja. —

Hedekukkanu kilpimäisiä suomuja

käpymäiscssä ryhmässä, joka suomun takakulmassa 3 6 pontta —

keilattomana. EmiKöpl/nä limittäisiä suomuja, jotka lop. yh-

distyvät kuivaksi marjamaiseksi 3-pesäiseksi kävyksi (marja-
kävyksi), —
H, 84.
pe-nsas t. pienempi puu ««'«maisitta neulasilla ja «nu«tan«inisellä
ma»-Mmai«ett« lleäelmällä.
TAXUS. Marjakuusi. —
Hedekasvissa ponsia 8:n paikoilla
säteettäin kilpimäisten pcrällisten suomuin alla. Emikukat yk-
sitellen epäselvällä rengasmaisella lavalla, lop. pähkylämäinen
hedelmä säteettäin levenneen marjamaisen lavan sisässä. —

11. 84.
/>en«a« t, piene/npi puu Z-ta/lKoi«e«ti istuvilla litteillä neulasilla.
 70

23 LUOKKA.

SEKASOPUISIA.
1 Lahko. YKSIKOTISIA.
Yksincuvoisia kukkia samalla varrella kaksineuvoisten kanssa.
391. ATRIPLEX. Maltsa. —
2-neuvoisct kukat yksinäisellä ver-
homaisella 8-jakoisella kehällä, 8 llä heteellä ja 2-jakoisella
vartalolla. Emikukan kehä 2-jakoinen t, syvään 2-halkoinen,
litistynyt, ja sen sisällä erillinen, kulmallaan seisova, iitteähkö
siemen, peitetty ohuella kuorimaisella rakolla. —
H, 79.
/tl!«/l«Ke pienillä pe«-ätt«m«7l« «-«/limaisilla «ie/l«eillä kukilla.
(Holcus, Hierochloa ja Avenu elalio»' 3, 2; Empetvum 22, 3;
E«-anin«s ja /lee»' 23, 2.)

2 Lahko. KAKSIKOTISIA.
Yksineuvoiset kukat eri varsilla kaksineuvoisien kanssa.
392. ERAXINUS. Saarni. (Kehätön). —

2-neuvoiset kukat 2-hetei-

siä, lyhytpalhoisia, 1-emisiä 2-halkoisella luotilla. Hedekukat
2-hcteisiä palhottomia. Hedelmänä litteähkö kota jatkunut
siipimäisellä lisäkkeellä. —
H, 27.
Korkea puu vastaizpa-rizilla lelläillä.
393. ACER. Wahteri. —

Werho 3-jakoinen. Terä 8-lehtinen. He-

teitä 8. Emi 2-luottinen. /-ledekukal pitkäpalhoisia keskeyty-
neellä emillä. Emikukat pitkättävällä emillä, keskeytyneillä
ponsilla, lyhyillä palhoilla. Hedelmänä 2-siipincn, 2-sieinoni-
nen kota. —
H, 39.
Puu Kou^aliusKaisitta lelläillä.
(Empet»-um 22, 3.)
 71

24 LUOKKA.
SALASIITTEISIÄ.
1 Lahko. SANIKKAISIA.
•{• Equisetacea; (kortekasveja). Lehdettömiä nivelvartisia
kasveja, tupcllisilla nivelillä, kilpisuonisella latvatäh-
källä, suomun-alaisilla siemenikoillä.
EQUISETUM. Korte. —

Siemenet (itimet) 4:llä nuijamai-

sella joustimella. —
H. 88.
Va»°«« liereä u«»'ta/uov»inen, huuralon t, «ääe/laa^aiuen.
få Marsileaceae. Warrettomia kasveja, juurakosta lähte-
villa lehdillä ja lchtikantaisilla sicmeniköillä. j
ISOETES. Lahnaruoho. —
Siemenikkö lehtikannan sisä-
puolella, toiset järeämmillä, toiset hyvin pienillä siemenillä. —

11. 90.
l-eslVuo/la M-ei/lä oramaisilla, si«ä«tä H-pilli«il/ä lelläillä, joista
sisämaisil/ä «n aukko lehtikannassa, /«««a «ie«»e»iköt tovotaan,
•H""} /^e«p«äiaee»e. Monilehtisellä varrella, siemeniköt
joko lehtihangassa t. limisuomuisessa tähkässä.
LYCOPODIUM. Lieko, —

Siemeniköt tasamukaisia, munua

maisia, hienoilla jauhomaisilla siemenillä. —

H. 91.
/'ankeilla nenlomais-i/la, väl, yhdistyneillä lelläillä.
SELAGINELLA, Mähkä. —

Muutamat siemeniköt muuuamai-

sia hicnosiemenisiä, toiset 3— 4-kyhmyisiä 3— 4-llä isolla sie-
menellä —
II 91.
Pehmeä, t«/veltä /laaz-ainen »ua/loke te/l/i«illä lä/lkillä.
■H~H* /^/MOliisoecs. (Ja scur. jaossa Mieeö verrn.) Leh- —

tisellä t, lehtimäisellä varrella, siemeniköt lehtein alus-

puolla t, laidassa.
•
Siemeniköt selvärenkaisia täpittäin t. viivoittain lehden
aluspuolla.
POLYPODIUM. Imarre. —
Täpät pyöreitä, erillään, varuk-
scttomia. —
H. 89, A.
Varsileliti /laa»'»ton /a pa»'ij«Koinen l. haarukka-ruotinen.
ASPIDIUM. Härkylä. —

Täpät cd. Erilaitainen kilpimäi-

nen varussuomu keskellä täppää, —
H, 89, A.
-^a-sslle/iti par-i/akoinen t. taispanne-n piiKKisa/laisilla liuskoi/ia.
POLYSTICHUM. Alvcjuuri. —

Täpät ed. Varus munuais-

pyöreähkö poimulla täpän laidassa. —

H. 89, A.
Varsilehdet tois-, Kalmisp^ittaisia t. -liuskaisia.
CYSTOPTERIS. Loikki). —

Täpät ed. maljakkeisella varuk-

sella täpän alla ja cnsittäin erinäisellä kaivomaisella laidalla
sen peitteenä. —
H, 89, A,
l/enlo, pekmeä sanajalka-ruoho pian Kulistuva/la epä«elvällä va-
»°uksella.
>VOODBIA. Kiviyrtti. läpät maljamaisten hapsistunc.it-
—

ten varusten sisällä, pian yhtyneinä ja koko iehdykkäin selän

peittävinä. —

H. 89, A,
pienempi pa-rh'«Koinen sanujalka, le/läen alu«puoli top. »-«««teen-
Keväinen ju llöl/teä yhdistyneistä /lap«i«i«la täsii«tä.
ASPLENIUM. Hiircnporras. Täpät soikeita
— —
tasa-
soukkia. Varus samanmuotoinen pitkin puolin täpän uiko-
reunassa, aukeava lehden suonesta. H. 89, A.
—

pienempi «anaMKainen »--uo/10.

PTERIS. San aj aika. Täpät yhteen viivaan liittyneitä taas-
—

kääntöisen kaivomaisen lehtilaidan peitteessä —

H, 89, A,
/«o Kolmipnolinen sanajalka Kulmi«pari«illa lelläillä.
*•
Siemeniköt selvärenkaisia erityisten juuresta lähte-
väin siemenlehtein aluspuolla.
ALLOSORUS. Liesu. Siemculehdet haarukka-ruotisia 2-lla
—

tasasoukalla yhtäsuuntaisella, pian yhtyvällä täpällä joka lius-

kassa, liuskan taaskääntyncen laidan peitteessä ilman erityi-
settä varuksctta. —
H. 89, A.
pieni/akai-nen sanajalka lun/uz-iseuäuilla
STKUTHICPTERIS. Kotkan siipi. Siemculehdet pari-
—

jakoisia; täpät taaskääntyneitten kololaitaisten lehtiliuskain

alla, lop. koko aluspuolen peittävinä. 11. 89, A.
—

Varsilchdet i««M tuuttinlaisesli pienempäin siemenle/llein ympä-

»-illä.

•J"H"H* <?Mi«gio««s«, Ruohokasvi I—2-la1 2-lla lehdellä eril-

—

lään yksi- tahi toiskertaisesta tähkästä. Siemeni-

köt renkaattomia.
ROTRYCHIUM. Noidanlukko. Siemeniköt perättömiä vie-
retysten haaraiscssa tähkässä, keskeltä poikkiteloin aukeavia. —

11. 89, R.
l'a»'»'ell» / Z «««ten mil/oinki m«-ni/ak«i«t» le/lleä.
—

OPHIOGLOSSUM. Kärmeenkieii. Siemeniköt perättö-

—

miä, 2-tahkoisesti yhtyneet haarattnmaan tähkään, poikkiteloin

aukeavia. —
H. 89. ll!
 73

Varsi haaraton /-//ä K«Ko»»i«e/la le/läellä^'« haarattomalla latva-

tä/lkällä.

"H"H~H" Characem. Lehdettömiä nivelikkäitä vesiruohoja

säteettäisillä haaroilla ja pähkylämäisillä siemeni-
köillä haarain kylessä.
CHARA. Näkinparta. Hcteentapaisct pirpulamaisia, eri-
värisiä, köynnöskierteiscsti juovaisten, 1-pcsäisten, pysyvästi
littcäkehäisten pähkyläin (kotain) alla. -— 11, 87.
il/evivesissä t, M-rvissä j. n, e. Kasvava eninlmilen piiKKi«««Koinen
ruoho »nonipill««ellä, lav, uurtojuovaisella «»«»'»'el/a, aina yksiker-
laisilla -va»uk«etti«illa hauroillu.
NITELLA. Vesiah mo, —

Hetcentapaiset ed. pähkyläin päällä,

joiden kehä on pian variseva t, suipoksi soukistunut. H. 87,
—

8«olall«ma««a -ve<ie««ä Kasvava piikitön ruoho, t-pil/ise/lä juo-

-vatlomal/a va»'»'etta ja I-Zla^aizezli t. «äteeltäin toi«/ak«i«illa
va»-«K«eltomilla haaroilla.

2 Lahko. SAMMALIA.
Enimmiten pieniä ja ainoastaan vedessä menestyviä kasveja,
tav. monilehtisellä, harv. kalvontapaisclla lehliinäisellä var-
rella. Lehdet 1' jaossa ovat ohuita, läpihohtavia ja aina
kokonaisia, ff jaossa tav. liuskaisia. Siemenikkö tav, mi-
ten milloiiiki peräkäs, harv, aivan perätön, ensi-aikoinansa
lakin sisällä, joka usein pysyy siementen valmistumiseen
saakka.
-^ Eanne/li«ia (upero-ulali) eli le/lti«am«n»lia (m««c« s««näo«i),
Siemeniköt kannellisia; joustimia ei milloinkaan sie
menten seassa.
*
Lutvasiemenisiä. Siemenikkö varren tahi haarain päässä
(paitsi Ei«siäen«-suvulla). .4c»'«ea»pi l. musci bryoidei ').
l^ —

H«/«ll«mi« (as/«»ni). Siemenikkö värisemättömällä kan-

nalla.
PHASCUM. Maasammal. Siemenikkö lyhemmällä t. pi-
demmällä huipulla kannen sijasta, variseva aukeamatta, lyhy-
ellä tahi melk. puuttuvalla perällä. Lakki yksipuolinen pieni
ja pian variseva. Siemenet pieniä ja monilukuiset. H, —

92, 19.
//«/vi» pieniä maassa Kasvavia sammalia puikeil/a t. pz/»veillä
«iemenikaittä, us. lelllein välissä.

Kun sicmcnikön sanotaan isluvan varren päässä, tarkoitetaan

siemcntymisen aikuista vartta, eikä niitä siemenikön si-
vulla us. jälkeenpäin kasvavia uusia versohaaroja.
 *>5

412. ANDREAEA. Antinsammal. Siemenikkö aukeava sivulta 4-ksi

ylipäästä kannen alta yhteen jääväksi laidaksi. Lakki hattu-
mainen, lyhytaikuinen. H. 92, G.
—

Ruosleenkarvaisia i«M«t»m» kivisamtnalia peräkkäillä siemeni-

köillä.

H» —

/°al/»««uisia (</«/mn««l«mi). Kansi variseva; suu ham-

paaton.
413. SPHAGNUM. Kuohusammal. Siemenikkö tasamukainen*)
rengasmoisella jalalla perässä kiinni; lakki aukeava päästä. —

H. 92, »
pe/lmeilä, »^««ieanvellf-eilä, moni/laavaisia «»«sammalia palle««i-
silla t. puikeilla «iemeniköi/lä, m, litteäl/u n«//lällömä/l« t. odot-
lomalla Kannella, suonellomi/la lelläillä.
414, HEDWIGIDIUM. Ripsisammal. Siemenikkö tasamukainen,
palleromalnen, tuntumattomalla perällä, m. kokonaan latvaleh-
tein sisällä. Lakki hattumainen, kokonainen t, tyveltä yksi-
puoliniaiscsti halki. Lehdet tiheässä puikeita t, pitkänpuikeita,
tihusolukkoisia m. 4-kantaisella silmuksilla, suonettomia. —

H 92, 13.
/'«paslavia /laa-l-aisi» Kivi«amm»/i« leveillä us- Momui«i/l» lelläillä,
«oikean-pallevaisel/a siemeniksllä.
413. SCHISTOSTEGA. Rotkosammal. Siemenikkö tasamukai-
nen, palleroinen, peräkäs. Lakki hattumainen, ehyt. Lehdet
leveänsuikcita , harvaa suurisilmäistä solukkoa, suonettomia;
siemenettömät varret litteitä, sanajalkamaisia, syrjittäisillä, ty-
veltä yhdistyneillä lehdillä. —

11. 92, 18.

Pieni, yksivaruinen, pimei««ä »'olkoissa kasvava sammal vaalean-
-vendeillä lelläillä,' sie»neniKK« Knpevalla, l«/lpällä Kannetta.
416. POTTIA. Kalisammal. Siemenikkö tasamukainen, soikea
t. vastopuikca, peräkäs. Lakki sileä, yksipuolinen. Lehdet
pitkänpuikeita, ontevia, läpikuultavia, verkonsilmäistä soluk-
koa, suonisia. —

H. 92, 12.
Kataloita llaavattomia t. -vevso/laavaisi» -ma««anlm«iia ieveä/lk«il/ä
tetläittä M ulottavalla le/lli«uanella.
417. PHYSCOMITRIUM. Rakkosammal. Siemenikkö tasamukai-
nen, palleroinen t. perunamainen, peräkäs. Lakki pullakka,
kulmikas, lop. halkotyvuieii, lyhempi siemenikköä. Lehdet
suikeita, soikeita t. puikeita, littcähköitä, isosilmäistä 6-kantaista
solukkoa, suonisia. —
H. 92, 6.

*) 8, t. s. ei vino tahi toiselta puolelta kuperampi, niin että

suu sen kautta tulisi kallistumaan sivulle päin.
 75

Lakki enne» siementen valmi»l«m««la pullakka, lop, /wit«maine-n,

monihalkoinen t, z/K«ipu«lise«li pu/lkeava,' muuten kuin e<i.
(Encalypta, Zygodon.)

« —
Yksihammastoisia s/l»j>l»z>e««tami). Sicmenikön suulla I-
rivinen hammaskiehkura.
«
—

Siemenikkö 4— 16:11a ehyellä t. cpäliuskaisella, hai-

keisella t. koloisella hampaalla.
TETRAPHIS. Nelihammas. —

Siemenikkö tasamukainen
4:llä ehyellä pystöiscllä hampaalla. Lakki hattumainen, lius-
kalaitaincn. —
H, 92, 3.
Haaralon sammal pitk«t/ävä/lä va»'»'e/ta, /av. /a/lupuul/a Kasvava.
SPLACHNUM. Ruunusammal. —

Siemenikkö tasamukai-
nen, makaava siemenikköä leveämmällä kilpi- tahi pullakko-
maisella erivärisellä lisäkkeellä. Hampaita 16 parittain lähen-
neinä t. yhtyneinä (päältä nähden 8). Lakki hattumainen, lop.
vähän yksipuolisesti halkohicn. —
H. 92, 8.
/Mmäisiä suo- tahi vuorisammalia «s««itmäi«illä läpikuultavilla
ie/läillä,' siemenikkö tav. pahan s«ukempi iisäkellä.
TAYLORIA. Kukkasammal. —

Siemenikkö tasamukainen
kcilamaisella siemenikköä soukemmaiia lisäkkeellä. Hampaita
16 —

parittain lähetysten t. yhdessä, ulospäin lenkoja. Lakki

ed. —

H. 92, 8.
Vuoriseutuinen s«m«nal kasvava mävänneellä toteella j. n. e.
DISSODON. Kaksoissammal. —
Siemenikkö lisäkkeellä ja
lakilla cd. Hampaita 16 parittain t. yhtä kaukana toisistaan,
kuivia, pystöisiä. —
H. 92, 8,
wleälupas-loisia, tl/lppäle/llisiä, harvasolukkoisia sammalia.
ENCALYPTA. Kcllosammal. —
Siemenikkö tasamukainen,
m, liereä, ilman selvättä lisäkkeettä. Hampaita 16 parittain
(väl. ilman hampaitta). Lakki keilamainen, sileä, peittävä koko
sicmenikon valmistumiseen asti. —

H. 92, 11.
Maassa, Kiviseinillä j. n. e. Kasvavia sammalia pit/cä/lä, Kie^ällä
ja Kokonaisella t. nom»n»«laitai«ella lakilla.
COSCINODON. Ristisammal. —

Siemenikkö tasamukainen,
soikea, lisäkkeetön, hyvin lyhyellä perällä latvalehtein välissä.
Hampaita 16, kokonansa häkkimäisesti koloisia. Lakki kello-
maisesti levennyt, juomupoimuinen, kierä, soukkahuippuinen.
—

H. 92, io.
/'«pastava vuorisammal /lapsiKä»-Ki«illä lelläillä /'» llienolankaisen
/läkin Kaltaisilla Kampailla.
GRIMMIA. Kivisammal. —
Siemenikkö ed, sisään vaipu-
neella t, ulottavalla perällä. Hampaat 16, kokonaisia t. epä-
76

halkoisia ja koloisia. Lakki hattumainen, liuskainen t. yksi-

puolisesti puhkeava. —
H. 92, 13.
/'«Mslnva sammal, lelläet tav. -valkealla /la/isikävellä.
CONOSTOMUM. Keilasammal. —

Siemenikkö pallcromai-
nen, uurtojuomuiuen, vinoperäinen. Hampaat 16, päästä kei-
lantapaisesti yhdessä. Lakki yksipuolinen. —
H. 92, 9.
Vahvatupastoinen l«nlu»-isammal, lelläet -riviltäin limissä (ainoa,?-
taan /lampaillaan Bartramia'sta eroava).
CATOSCOPIUM. Mustapää-sammal. —

Siemenikkö pyö-
reähkö vino ja kallistuva, epäselvällä lisäkkeellä. Hampaat
16, lyhyitä, tylpäköitä, lyhytaikuisia, haarattomia, erinäisiä,
mutta kcskeenpäin kallistuvia. Lakki yksipuolinen. H, 92, 9,
—

Joksensaki pitkä ja tupastava suo«am«nal hyvin pieuiilä pilkäpe-

»°äi«illä «iemeniköillä.
WEISSIA. Louhisaiumal. —

Sicmenikkii tasamukainen, soi-

kea, pitkulainen t. perunamainen, perällinen. Hampaat 16,
suippoja, väl, äkkitylppiä, kokonaisia tahi epäpyköisiä t. epä-
halkoisia. Lakki ed. Lehdet soukkia epätasaista, latvapuolelta
pieni- ja pyöreäsihnäistä solukkoa. —

11. 92, 17.

Enimmiten tupa«lavia ja haaraisia ma»- tahi Kivisa«nmali» sui-
Keill» l. soukemmilla le/läitlä.
SELIGERIA. Kalkkisammal. —
Siemenikkö tasamukainen,
pyöreä-perunamaincn, perällinen. Hampaat 16, leveitä ja tyl-
päköitä, i», kokonaisia. Lakki cd. Lehdet soukkia tasamu-
kaista solukkoa isoilla pitkulaisilla silmuksilla. —
11, 92, 17.

//«/vin pienoinen lohkaleittain KalKKiKive/ls kasvava sammal.

(Vislie/lium.)
<3 —

Siemenikkö 16:lla (väl. 32— 64:11ä) keskitiehen t. tyveni-

mäksiki «alenneella hampaalla.
TREMATODON. Kaulasammal. —

Siemenikkö liercähkö t.
soukka ja perunamainen pitkällä tyvilisäkkeellänsä, käyrähkö.
Hampaat 16, nuorempana keskitiehen halkeisia, lop. m. tyveen
asti halenneita. Lakki yksipuolinen. —
H. 92, 18.
Köl/llissä tupastaissa t. 10/lkaleissa kasvava »naaso/nnlalpilkäp^äi-
«ellä Kallll/lKolla «iemeni/cöllä, soukilla le/läitiä.
FISSIDENS. Poimßsammal. —
Siemenikkö uurnamainen,
m. tasamukainen t. epäselvästi käyrä, perällä lähtevä 2:sta tah-
kulasta tyvellä yhdistettyni lehtein poimusta. Hampaat 16,
puoliväliin halenneita. Lakki yksipuolinen. —

H. 92, 16.
Kaksitahkoisista sl/v/i/täisistä le/läislä lilleitä »«««sammalia.
LEUCORRYUM. Sinisammal. —

Siemenikkö pitkulainen,
vino, lisäkkectön. Hampaat ja lakki ed. Lehdet vaalahkoita
nelikanla-silmäistä solukkoa, suonettomia. —

H. 92, 18,
 77

7'i/lutupastainen s«osa»»«nal «ine»tävil/ä vaaleilla, ti/lei/lä M ««n-

Killa le/läi//ä. ,

DICRANUM. Korpisammal. —

Siemenikkö vastopuikea, pit-

kulainen t. liereä, tav. vino- tahi käyrämäincn. Hampaat ja
lakki ed. Lehdet erinäisiä, soukkia, tiheätä epäsuuntaista so-
lukkoa, suonekkaita. —

H. 92, 13.
Nlpastoissa t. lohkureissu Kasvavia suo- la/li Kivisamma/ia, väl,
M«-in pieniä, -vät. Ka-rttetinKi pituisia. UetK. Kaikki «tamaisetta
sie»nenikön Kannella,
CERATORON, Sarvisammal. —

Siemenikkö pitkulainen t,
liereä, vinohko t, käyrähkö. Hampaat 16, m. läpeensä halcn-
neet 2:ksi tasamukaiseksi, pitkäksi ja soukaksi liuskaksi (ulko-
näköään 32 hammasta). Lakki yksipuolinen. Lehdet suikeita
t, soukempia, pienisilmäistä solukkoa, suonekkaita. —

H. 92, 18.
Uiten nlllloinki vz/Kmäisiä »naa«am«naiia uuä«'«ve»'««isla us, /«aa-
-»-«//uneel/ll ja piäenneellä v««-»-ella>' siemenikkö Keilam»i«e/la Kan-
nella.
DESMATODON. Harasammal —
Siemenikkö soikea t. pit-
kulainen, tasamukainen. Kampaat 16, 2— 3-jakoisia t. päällä
katsoen 32, suoria, tyveltä yhteisen kalvon liillämiä. Lakki
yksipuolinen. Lehdet pitkulaisia —

puikeita, tylpähköitä, ota-

päisiä t, odaltomia, muuten kuin ed, —
H, 92, 14
pieni lupa«ta-va tunturikallioinen, uuäisvevsoin llaa«otta»»a sa«n-
m»/, tuttava leveistä /«//pistä le/läistään.
TIUCHOSTOMCM. Hapsisammal. —

Siemenikkö pitkulai-
nen t, liereä, tasamukainen t. epäkiiyrä. Hampaat 32, parit-
taisin, suoria ja hapsimaisia, tyveltä järin soukan kalvon yh-
disliimiä. Lakki yksipuolinen. Lehdet suikeita t. soukempia,
suippoja, muuten kuin ed. —

11. 92, 14.

Haarattomia t, uuäisve-l-soin haaroltamia m»«- ju Kivisammalia.
DISTICHIUM. Kahtiosammal. —

Siemenikkö, lakki ja leh-

det ed. Hampaat 16, syvään 2-jakoisia, t. 32, us. epähalkoisia
t. -pyköisiä, ilman nähtävättä yhdistyskalvotta tyvellä. —

H.
92, 14.
Eroava eäel/iseslä suvusla 46:11u, epä/«saisemma«li jakautunee/la
l. ltalenneel/o lz/ve«läki evinäisellä Ka/npaalla.
RACOMITRIUM. Mäkisammal. —

Siemenikkö tasamukai-
nen, soikea —

pitkulainen. Hampaat 16, 2 3-jakoisia, tahi

—

32, suoria. Lakki hattumainen, sileä (ei poimuinen), tyveltä

liuskainen. —

H. 92, 13.
'lupaslavia ,'laal'aisiu maa- l»/«i Kivisamma/ia suikeilla us. hapsi-
päisillä le/läiil».
lORTULA. Kierusamma —

Siemenikkö pitkulainen t.
78

liereä, tasamukainen t. käyrähkö. Hampaat 32, pitkiä, hapsi-

maisia, yhteen punouneita. Lakki yksipuolinen. —H. 92, 14.
Tupastuvia t. 10/lkaleisia, llaavattomia t. vähin hauraisiaki maa*
ju Kivisamma/ia, hampaat Kö«/äen tapaan »/Kleen punouneet.
POLYTRICHUM. Karhunsammal. —

Siemenikkö 32—64:11ä
lyhyellä, suunpäällisen piukan kalvon yhdistämällä hampaalla.
Lakki yksipuolinen, kokonaan pitkillä alas rippuvilla hapsilla
peitetty. —

H. 92, 7.
Löyhätupastoisia t. lohkuleisiu, enimmite-n haurattomia maasam-
ma/i», lyhemmät I,^:n tuuman, pisimmät —Z Kovtlelin piluisia,
W. läpikuullamaltömilla le/läillä, pz/öl-eäll» t. kulmikkuutta «ie-
meniköttä,
CATHARINEA. Katrinsammal. Siemenikkö ed. Lakki
—

kierä t. harvoilla pystöisillä karvoilla varustettu. —

11. 92, 7.
Eäelli«e«tä «uvusla ei muulla Kun lakillaan evoava. siemenikkö
aina liereä, käyrä t. «lino/lko.
(EnoalWta,' Buxbaumia; Oft/lot^io/lum,' saf-^amia.)

Ä —

tlaksi/lamm »«loisia säiplope-ristomi). Siemenikön suun ym-

päriiiä kaksi hammaskiehkuraa (sisämäinen väl. koko-
naisna t, liuskaisena kalvona).

RUXUAUMIA. Käen sam mal. — Siemenikkö vino, alapuo-

lelta kupuva, toiselta puolelta lilleä, peräkäs. Suun ympärillä
2 kalvokiehkuraa, sisäpunlinen keilamainen, poimujuomuincn,
ulkomainen lyhempi, resaincn t. epämukaisiksi hampaiksi hai-
kcutunut. Lakki hattumainen. —
H. 92, 8.
Lohkaleittain multa tla»'vam»i«esti Kasvava «ammal epäselvillä le/l-
äillä ja -var»'ell«,' isolla «iemeniköllään ja paksulla vavvellaan
me/K. pienoisen sienen -näköinen.
FUNARIA. Ilmasammal. —
Siemenikkö vino, perunamai-
nen. Uikohampaat 16 litteämäiscsti 16:n vastattaisten, tyveltä
ulkohammastcn kanssa yhdistettyin sisähammasten päällä. Lakki
lop. yksipuolinen tyhjällä pientä kantta paljon korkeammalla
odalla. - H. 92, 6.
Matala lohkaleiltain Ka«va-v» maa««mmal, leveäle/ltinen, pitkä-
pevssisellä «ivlllle t. »la«päin K»/li«lnneell» «iemeniköllä,
ORTHOTRICHUM. Takkusammal. —

Siemenikkö tasamu-
kainen, soikea t. perunamainen epäselvällä t. lyhyellä perällä.
Uikohampaat 16, parittain yhtyneinä (päällä nähden 8), lop.
tav. erillään; sisäkiehkurassa 8 tahi 16 suulla makavaa ham-
masta t, hasta (väl. puuttuvina). Lakki hattumainen kierä t,
pystökarvainen, tav. poimuinen. —
H. 92, 10.
 79

Pienissä tupastaissa kasvava /lapainsn puu- tani Kivisammal,'

lelläet Ku/m»-uu«lo«sia, «uikeita, harv. leveämpiä.
ZYGODON. Tupassammal. —

Siemenikkö ja hampaat ed.

t. puuttuvilla hampailla. Lakki yksipuolinen, kalju. H, —

92, 10.
(puu- tahi) Kivisammal aino»«t«an lakillaan eäellisestä e-r«ava.
(/. l»pp«»ie«<s suu/linee/«n).
RARTRAMIA. Hiii ensammal, Siemenikkö vino, palle-
—

roinen, uurtojuovaiuen, picnisuincn, 16:11a erinäisellä oramai-

sclla ulkohampaalla j:> 16:11a kaivomaisella, viii. epäselvällä sisä-
hampaalla. Lakki yksipuolinen. —
11, 92, 9,

Tupastuva, llaarainen, tav. «ouKKale/llinen «naa- la/li Kivi«am»«al,

e«lim»niten pe««KKä«l/ä sienle»ik«//ä. .Nsäpuoi. liammaskiehkura
väl. hyvin l«//l«,/«ik«inen t. ulkopuolisen kanssa yhdistynyt.
TTMMIA. Timosaiumal. —
Siemenikkö m. tasamukainen,
nuijamainen, sivuile piiin kallellaan, sileä, vanhemmuuteu uur-
toinen. Uikohampaat 16, suippoja; sisämäisct tyveltä kalvon
yhdistämiä ja osittain 2 —3 latvasta yhtyneitä. Lakki yksipuo-
linen. —

H. 92, 3.
Tupaslava pi/Källävä vuonsamlnal «ouki/l» tuskin läpikuu/lavilla
le/läittä, pilköpe»äisellä siemeniku/la. Varreltu ja lelläillä Kuin
patz/llie/lllm, siemenikoi/tä Kuin Bryum.
CINCLIDIUM. Mutasammal. —

Siemenikkö tasamukainen,
pitkulainen t, soikea, lenko. Uikohampaat 16, tylppiä ja nii-
dcn vastassa yhtä monia koloa sisäpuolisessa kupumaisessa
kalvossa. Lakki yksipuolinen. —

H. 92, 3.
Pitkä uuäisvevsoi» /la»«'«lt»ma suosamlnal isoilla pl/e>eällköi//ä le/l-
äillä,' siemenikön sisäpuolinen kalvo K-uin korkea t>s.'n p«/lvä»n
Kannattama holvi.
AULACOMNION. Sädesammal Siemenikkö vinohko ja
—

kallellaan, pitkulainen, uurtojuovaiuen. Uikohampaat 16, suip-

poja; sisäpuoiisct samoin 16 karvoilla välissä. Lakki yksi-
puolinen. —
H. 92, 3.
/'upaslavia suo- ja ma»s»mmali« leveillä pilkulaisil/u —

suikeilla
lelläillä,' tuttava uu»>l«M«vai«esta «iemeniköstään.
MNIUM. Tähti sammal. —

Siemenikkö tasamukainen, pit-

kulainen —

paiicroinen, sileä, kallellaan t. lenko. Suuhine ja

lakki ed. Lchtisolot isoja 6-kantamaisesti pyöreitä (paitsi M,
ei»o/iäioilie«'eila).—
H. 92, 3.
Eroava se-»»', suvusta lenleinsä »'«Kennolla ja lä/ll«»näi«illä lleäe-
Kukillaan. .
HRYUM. Mattosammal. —

Siemenikkö tasamukainen, lie-

reä —

palleroinen. Hampaat 16 suippoja ja niiden sisäpuo-

80

lella suun ympärillä kalvo, jakaunut 16:ksi paljaaksi l. karva-

väliseksi hampaaksi, harv. jakaumatta. Lakki yksipuolinen.
Lehtisolut kulmikkaita, pitkulaisia. H, 92, 3.
—

Euäiz-ve^soin ll»»«'«llamia, tupastavia ,na»>, harv. Kivisammalia,

»l«<ppimai«i//a KeäeKuKilla latvassa.
PALUDELLA. Leväsammal. —
Siemenikkö vino, pitkulai-
nen, sileä ja pystöhkö. Uikohampaat ja lakki ed.; sisäham-
paat 16. Lehdet m. 3-kantaisia, taaskääntöisiä, pienillä pyö
rcähköillä soluilla. -— H, 92, 4.
pitkä, tupasatva, /l»-rva/laa»'aine« suosammal, l«//l«/ellä Kulma-llu-r-
-loisilla lelläillä.
.VI!<!ESIA. llivussammal. —
Siemenikkö vino, perunamai-
ncn, sileä, pystöhkö, Uikohampaat 16, tylppäpäisiä, lyhemmät
sisähampaita, jotka tav. ovat lyhytaikuisella verkkokudchnalla
yhdistyneet. Lakki yksipuolinen. Lehdet pienisilmäistä so-
lukkoa. -
H. 93, 4,
8o««KK«/e/lli«iä us. 111/l-illki pilki» suosammalia.
(Enealupla st-reptoeavpa.)
*®
+««iemeni«i« smtt«ei NWnoiliei). Sicmenikkö varren tahi
haarain essä.
» —

Yksihammastoisia C«a/>/ttjie««tam«). Siemenikön suulla

1-rivinen hammaskiehkura.
LEUCORON. Oravisammal. Siemenikkö tasamukainen.
—

Hampaat 16, syvään 2-jakoisia. Lakki yksipuolinen. —H.

92, i.
//««-voin Keäe/möiva »nallomaine-n puu-, llavv. Kivisamma/,' lelläet
leveilä suomuisia suonettomia, pienillä puö-velllä si/muksill» päässä
ja laiäoilla, pilkulaisill» Keskellä,

I» —

llaksillammasloisia (äiplope»'i«l«»l«). Suun ympärillä uiko-

puoliten 16 hammasta ja sisäpuolella hampaiksi t. hap-
siksi jakaunut kalvo E«nlin«/i« ja ttielle/l/ma-suvulla verk-
komaisena keilana).
LEPTOHYMENIUJI. Ihasammal. Siemenikkö tasamu-
—

kainen. Sisäpuolinen hammaskalvo hyvin ohut ja pian me-

nehtyvä, yhdistyneenä ulkohammast.cn kanssa, lop. katoava ja
ainoastaan jälkiä ulkohampaisiin jättävä. Lakki yksipuolinen.
—
H. 92, i.
Mallomaine» lie«eäv»»'tine» Kiv«'«amma/ li/leillä limittäi««'l/ä le/l-
ckillä. Buu/l«ne lyhyt-aikuinen, vursinki «e sisäpuolinen epälius-
kainen Kalva, josta harv. se/-viä jälkiä lavatoan.
ANOMORON. Kalliosammal. Siemenikkö ja lakki ed.
—
 81

Sisähampaat 16, erinäisiä, hapsimaisia, vuorottain ulkoham-

mastcn laitaan yhdistyneitä. —

11. 92, 1,
/«//isen pilkiä, lieveitä, lav, «'uskeomaisia, nlaltonlaisesti Kasvavia
samin»/-:», t«v. Kivillä, väl, puu» »°angoilla,' sisähampaat ll«/vin
epäselviä, väl. pienoisin» /lapsina ulkohammasten laiänss».
486. NECKERA. Nekkcrinsammal. —

Siemenikkö ja lakki ed.

Sisähampaat 16, yhdenmoisia, vuorottain ulkohammasten kanssa,
tyveltä soukaksi kalvoksi yhdistyneitä. Varsi litteä kahden
puolen syrjittäisillä lehdillä. —

H. 92, 1.
Litteitä maitomaisia puu- /a Kivisammalia, ««'samaiset /l»mm»s-
/lapset /uu»'itt»an. Kuin «euvaavanki suvun, e»'i»äi«ss«ä, va»°«i»
soukassa Kalvossa.
487. LESKEÄ. Lcskensammal. —

Siemenikkö tasamukainen t.
vähän käyrähkö. Sisähampaat 16, tasamukaisia, juurillaan sel-
vässä ja leveämmässä kalvossa, kuin ed. Lakki yksipuolinen.
-
H. 92, 1.
Eroava eä, suvusta va-r-rellaan, /olc», paitsi E pili/e»'a'ssa, «n
liereä la«»/l»/alli«illa lelläillä. Hypnum'istu e?'o»» lämä suku
tasamukaisilla si«ä/lampail/a»n (hapsillaan) ja tav, suojalla «ie-
meniköllään.
488. CLIMAGIUM. Lempisammal. Sisähampaat m. erinäisiä,
—

pitkiä ja puolitiestä koloisia t, pyköisiä; muuten kuin ed. —

li. 92. l.
/alvapuolelt» pu«nlap»««e«li haarova ma««ammal, «uo»-alla> p«/«-
töi«e/lä «iemeniköllä.
489. HYPNUM. Karvasammal. Siemenikkö tav. vino t, käyrä.
—

Suukalvo selvä, jakaunut 16:ksi pitkän ja levcänlaiseksi ham-

paaksi, l:llät, useammalla lyhemmällä hapsimaisella välilius-
kalla. Lakki yksipuolinen. — H. 92, 1.
HliKevlavia, huuruisia, täti, maltomai«e«t« t. l«pa«toi««a me/K. «/let-
täin Kasvavia «ammali».
460. RICIIELYMA. Kynsisammal. Siemenikkö tasamukai-
—

nen. Sisähampaat poikkireiikailla yhdistyneet verkkomaiseksi

keilaksi. Lakki yksipuolinen. —
H. 92, 2,
M«ttomai«e«ii veäe««ä kasvava sammal, 3'--rati««tt» suonikkailla
lelläillä, peväKKäällä sie«neniköllä.
461 EONTINALIS, Lätäsammal. —

Siemenikkö ja hampaat ed.

Lakki hattumainen. —
H. 92, 2,
Muslanve/lveilä, tav. pitkiä, lai/elllivia l-esisammalia, 5-ratisilla
suoneltomil/a le/lckillä, m. pevätlömillä «iemeniköilta va^en ty-
vel/ä.
sssav^anlia t/ullelian».)
82

•f-j- Kannettomia (deoperculati). Siemenikkö ilman varsinai-

setta kannetta.
Siemenet «eotetinna joustimilla (paitsi
Nieoia-suvulla). Musci hepatici.
H. Junge?vn«nnie<e. SiemeniKKö yksinäinen, aukeava 4:!Iä
—

laidalla, harv. useammalla t. epätasaisesti.

w I.ehdikkäitä (ftlin««). Varsi selvä erinäisillä lehdillä.
I parvi. 6?/NW«mii»-ie<e, Rupu puuttuva t. yhteytynyt varuk-
seen. Siemenlaite latvassa Lehdet alittaisia, koko-
naisia t. päästä 2-liusKaisia. Apulehdet puuttuvia t. pieniä,
muista lehdistä eroavia.
GYMNOMITRIGM Jouhisammal. Kupu puuttuva. Lakki
-

varukscen vajounut. —
11. 93, 1.
/'up««t«l--« s«mm«l, -v«»'«i »n. jouhen p«K«l«inen, liereä Mr«n tihu-
limisislä I-li««K»i«i«la le/läi«lä,' apule/läelön.
SARCOSCYPHUS. Kupu yhteytynyt varuksen kanssa pikari-
—

maiseksi, aukeava varuksen suussa peitetyillä hampailla. —

H 93, l.
I'avsi KoKeneva t. p«/s/ö, pyslöisillä Z-liusKaisilta /e/läitt« Z.'ssa
liassa/laisessa «vissä.
ALIt^ULARIA. Kupu yhteytynyt varukseen ja aukeava sen
—

sisäisillä hampailla. —

11. 93, 1.
Tupustava sammal pl/öveä/lkui/lä Kokonaisilla t. päästä loivakoloi-
silla, varren I-»'iv««e«li peillävi/lä lelläillä. Apulehdet pienukkai-
si». kokonaisia.
-2 P2lvi. /ungermllnniäea?. Kupu varren t. erityisen sivuhaa-
ran päässä, erinäinen ja tav. ulkoneva. Lehdet alittai-
si.! 2-puolisesti varresta lähteviä. Apuichdet kuin edelli-
sessä parvessa.
PLAGIOCHILA. —

Kupu varren 2:ksi haarottumassa t. sivu-

haaralla, sileä, poikkipäiseiiä ehyellä suulla. 2 varuslehteä
toisiansa isommat. 11. 93, 2.
—

/e/läet /l»l-vemm««s», Z-sullntaisi», kokonaisia, pz/öreä/lköilä t.

nui/a,l«»i«i», /tpule/läelön.
SCAPANIA. —

Kupu latvassa kahden puolen vastatusten li-

tistynyt, poikkipäiseiiä, kokonaisella, nuorempana alaspäiscllä
suulla. Varuksena 2 varsilchtein muotoista lehteä. —H. 93, 2.
/e/läet Z.'«ta vastalaskuisesl», lav. e«i«u«»-e«l« liuskasl»,' «pulell-
«iillä.
JUNGERMANNIA. Kokalmus. —

Kupu latvassa t. lyheni-

mällä sivuhaaralla, pillimäincn t. puikca, miten milloinkl kul-
mikäs, liuskaisella ripsuttomalla suulla. Varus useammalla
enemmin vähemmin varsilchtein muotoisella lehdellä. H.—

93, 2
 83

Monenmoisia sammalia, Z-puolisesli istuvilla Kokonaisilla, Z- tahi

monikalkoisilla, väl. hapsijakoisillu lelläillä, mikä apulelläelline»,
mikä ilman.
SPHAGNOECETES. —

Kupu lyhyellä, pienilehtiscllä, toiselta

puolen vartta lähtevällä ylöskaarevalla haaralla, kaivomainen,
liereä, suuta vasten 3-kulmaincn, ripsuton. —

H. 93, 2.
Vaaleanvehreä, us. pitkä, tl»vvi»«ise«li kuohusammal-soilla kas-
vava sammal. kokonaisilla, 2-puolise«li levenneillä t. makauvillu
le/läill»,' «pulelläet pu?lttuvi« t. epäselviä.
LIOCHL/ENA. —

Kupu latvassa kallellaan, liereä jä sileä,

lauttomaisella suulla. Varuslehdet 2, varsiichtcin muotoisia.
—

H. 93, 2.
M»tl«m»inen muslanvenveä e/11/tlelllinen sammal, kupu ala««ui«en
olulpulelin muotoinen,' «puleliäetön.
LOPHOCOLEA. —

Kupu varren päässä t, sivuhaaralla, suulta

väljempi, 3-kulmaincn 3:11a ripsulaitaisella liuskalla. —

H. 93, 2.
Vauleunvehreitä sammalia läpikuultavilla, I-puolisesti -ulospäisillä,
Z-liusKaisi/l» le/läill», I- tahi moniliuskaisill» apule/läillä.
HARPANTHUS. —

Kupu järin lyhyellä sivuhaaralla, käyrä,

pitkänpuikea (m. liereä); suulla 3 —,4 erisuurta ehytlaitaista
hammasta. Lakki kupua lyhempi ja siihen yhdistynyt. —

H.
93, 2.
Vehreänpunerva sammal p«/ö»eä/lköillä Ko/opäi«illä, I-pu«li«e«li
««ivattavilla lelläillä,' «pule/läillinen.
CHILOSCYPHUS. —
Kupu ed., 3-halkoinen tahi -jakoinen,
pikarimainen ja lyhempi erinäistä, ei kiinnettynyttä lakkia. —

H. 93, 2.
Malali», m»ltomai«e«ti litteitä sammalia, Z-puolisesti levenneittä,
m. A-kuntuisesli l«/lpillä t. Kolopa-isillä lelläillä, %-halkoisilla apu-
lelläillä.
-3 parvi. />icll«manoiäea?. Siemen-istukka toisella puolen vartta
lähtevä milloin soukkana rippuvana, alapäästä umpinaisna,
ylhäältä siemeniä varten avonaisna pussintapaisena, mil-
loin erityisenä kupuhaarana. Lehdet päälissyrjäisiä.
Apulehdet paljon pienemmät varsilehtiä.
CALYPOGEJA. —

Istukka pussimainen, karvainen. Kupu

puuttuva. Siemenikkö vintilä-kiertcincn. —

H. 93, 3,
Maltomaisesti litislz/nz/t «ammal Z-p«l»li«e«ti levenneillä, pz/öl-eä/l-
Köillä, elll/llail«i«i/l« l. lanttopäi«iilä le/läillä, leveillä I-liusKaisilla
apule/läillä.
LEPIROZIA. —

Kupu lyhyellä ylöskaarevalla pienilehtisellä

haaralla, pitkulainen, suulta vähän poimusa, pienihampaincn,
— H. 93, 3.
 84

Pieni suikevlav» pavilta««/l»a?'ainen sammal Z-pu«l«'«e«ti ist««vitta

litleitta tav. A-liuskaisillu lelläillä M apulellllillä.
478. MASTIGORRYUM. —

Kupu cd. 3-kulraainen, 3-hampaineu.

sivulta syvähalkoincn. —
H. 93, 3.
/>itk»llävä lois/laaz-ainen sammal,' lelläet puikeita, Ke/lKe-ri», vä-
llän ala««uunlaisi«, %—3:llu Kampaalla t»««p«iKKionle««» päas-
»än«ä, /Ipllle/läet lsveilä 3—^-/la«np«i«ia.

4 parvi. ttilickie<V Rupu varren päässä t. lyhyellä sivu-

haaralla, joko erinäinen ja selvä t. yhteytyvä varukseen.
Lehdet pääl i s syrjäisiä. Apulehdet isoja, varsilehtein
muotoisia.
476. PTILIDIUM. —

Kupu lyhyellä sivuhaaralla, varusta pidempi,

liereä ja sileä, poimutulla hampaisella suulla. —
H. 93, 4.
.lollisen iso pavillais/laa^ailien sammal, takkuinen m«nillalkoi«len
lellleinsä ja «pulellleins» /l»-psim»i«i/la liuskoilta.
5 parvi. /'l»ll/p/<«/l/e-«. Kupu tav. lyhyillä sivuhaaroilla, miten
milloinki iitteähkö, avonaisella 2-huulisella tupakalla
suulla. Varuslehdet muiden lehtein muotoiset. Lehdet pää-
lissyrjäisiä pienemmällä liuskalla allapuolen.
477. RARUL^, Kupu leveä litteähkö, ehyellä poikkipäiseiiä suulla,
—

Siemenikkö m, perunamaisesti pitkulainen, ulottavalla hyvin

lyhyellä perällä. —
H. 93, 8.
Mallomainen lilteä/lkö sammal; lelläet pl/ö^eä/lköilä, »10-puoli-
nen pienempi liuska puolitieken «/Käessä päälispuolisen «samman
Kanssa, /ipll/e/läelön.
6. parvi. Jubuleas Rupu lyhyillä sivuhaaroilla, liereä ja pui-
lakka t. poimuinen 4 5-kulmainen. Lehdet päälissyrjäi-
—

siä miten milloinki selvällä Kääntyneellä liuskalla alla

puolen. Apulehdet selviä.
478, LEJEUNIA. Kupu vastopuikca t. nuijamaincn, poimuiscsti
—

t. sulkamaisesti 8-kulmainen. Siemenikkö lyhytperäinen, puoli-

tiehen puhkeava. Lehteiu alaliuska litteä. —
H. 93, 6,
/liena ve/lveä litteä mallamaisesli Kasvava sammal, ekeillä le/l-
-äill», /oiäen litteä, -väl. epäselvä alaliuska on enimmäksi os»K«i
«/Käessä le/läen l»iäa» kanssa. Apulehdet Kolapäisiä t. H-l«««K»i«ia.
479. FRULLANIA. Kupu puikea t. vastopuikea, liereä t, epä-
—

mukaisesti uurtoinen. Siemenikkö cd, Lehtein alaliuska on-

teva, korvamainen, ei erittäin yhdessä lehden kanssa. —

H.
93, 6.
llusKeila, us, melk, muslia p»«'illai«lla»v»isi» sammalia, pz/öveällä
ekeillä lelläillä ja -liuskaisilla »pulelläil/ä,' «iemenpe»'» ei suu-
-resli «lollava.
(Fossombronia )
 85

**
Varsi epäselvä. Lehdet yh-
i,e/lcii«li«»'ii««« ssi«nl<o««).
tyneitä miten milloinki liuskaisiksi t, monipuolisiksi
lehdisvarsiksi, paitsi Fossombronia'ssn.
? parvi. 6u<ianie«. Varsi ja lehdet miten milloinki erillään

ja selviä.
480. POSSONM.ONIA, Kupu iso, kellomainen, väljäsuinen. Sie-
—

menikkö lyhytperäinen, cpämukaiscsti puhkeava. —

11. 93, 7.
Mutarannoilla kasvava sa«««ll»l l«//«,/e/lä «leikerl»va/l» v»,'vella,
alusta selvää» Z-puolisill», m«/ö/lemmin ryhmäisillä poimuisilla,
«nuotoansa p'/«ve»7lk«ittä t. melk. 4-kantaisillä lelläillä.
-8 parvi. l/aplol«?nea?. Lehdisvarret päästä 2-liuskaisia, mi-
ten milloinki selväsuonisia. Varus suonen yläpuolella,
likellä päätä, lyhyt (pikarimainen) t. puuttuva. Kuvuton.
—
M«»«ammalia.
481 PELLIA, Varus pikarimainen, liuskahampainen. Lakki pal-
—

jas, kuvuton, pidempi t. lyhempi varusta. Siemenikkö palle-

roinen. —H. 93, 8.
/e/läisvar-rel tiuskaisi» t. mutkaisia, tav, pitkättäviä ja m. '/«--»
tuuman levz/isiä, v»t, enemminki. Suoni leveä, epäl-a^ainen, Bie-
menpe»'ä parin luuman pituinen.
482. RLASIA. Kupu puuttuva. Lakki lop. pillimäiscn avopäiscn
lehdisvarreu suonen sisässä. Siemenikkö pitkulainen. —

H.
93, 8.
Lehdisvarret nuovemp»na ve/lveänsillerviä, «lta suomuisia, u/ll«/-
-neitä luumanlsvuisiksi l»/llim»««lks-i laatoiksi, u«. pl<ttaKKo«nai««7l«
suonenpäälisillä iltlpesil/ä tl«vvo« tavattavan Keäelmän «i/asla.
/'»m«n v»tmi«lue««» s»mm«l on Kellaslunut t. »'««Ke» «Kään Kuin
«urkllslullut.
9 parvi. /ineuveae Lchdisvarret suonettomia. Kupu puut-
tuva. Lakki yhdistynyt lehlilaidan aluspuulclta lähtevään
varukscen, liereähkö, möyheä, - —
M»»«»«mali«,
483. ANEURA, Samat tuntomerkit, mitkä parvellaki. H. 93, 9,
—

Lehdisvarret liu«Katl«mia ja pilkälläviä l. liuskaisia ja »-«//lmäisiä,

alta turseita M möl/Keitä,' lakki «o«KK», valkea ja Kova.
10 parvi. MelH^e»'ie»e. Lchdisvarret tasasoukkia, toishaa-
raisia, soukalla, mutta selvällä suonella. Kupu puuttuva.
Lakki lähtevä suonen takapuolella, nuijamaincn, möyheä
ja piikkisuka i n en.
484. METZGERIA. Parven tuntomerkeillä. —H. 93, 10.
Maltomlline-n -pe/lme» puu- M Kivisammal, »illmaKKeisilla, liltei/lä,
ohuilla lehdisvarsilla. Harvoin Keäe/mällisiä.
K —
M»»e/lanlieae, Siemeniköt useampia peräkkäässä
lojottavassa, kilpimöiscssä, kukkuraisessa t. sädejakoi-
86

sessa istukassa. Siemenet joustimilla seotettuna.

Lehdisvarsien pinta pieniruutuinen M pilkullinen.
MARCHANTIA. Emi-istukka puoliväliin asti jakaunut 3—
18-ksi soukaksi säteeksi. Sädctten alaisten varusten sisällä
useampia liuskoiksi puhkeavia siemcnikköjä. Hedc-istukka
kilpimäinen, peräkäs. —
11, 93, R,
Lehdisvarret '/^-n tuuma» levl/i«m t, lunsaamminki, perätlömi»
mal/amaisi» ilimiä pinnalla.
PREISSIA. Emi-istukka kupera, loivaan 4-liuskaisclla t, mut-
kaisella laidalla ja allapuolcn I—2-lla siemeniköllä joka pe-
sässä t, varukscssa. Siemenikkö kellomaisessa kuvussa, cpä-
mukaisesli aukeava 4—B-ksi liuskaksi. Hedc-istukka cd. Sie-
menperä karvaton ylä-istukan kohdalta (emi-istukan keskikoh-
dalta). —

11. 93, R.
/elläi«va»'vel pieneln-piä, K«n eä,, vaslokevllaisi» t. -n»lKKi«i«, uu-
sitta Kolopäisestä lalvasta lälltevill» lekäillä.
FIMBRIARIA. Emi-istukka puolipyöreä, m. ehytlaitainen, 3—
8-pesäinen, 1-llä siemeniköllä joka pesässä. Kupu ulottava^
jakaunut useammaksi pitkäksi, läpikuultavaksi, latvasta kau-
vau yhdessä pysyväksi liuskaksi. Siemenikkö ja lakki cd.
Siemenperä karvaton. —
11. 93, R.
Lehdisvurret pieniä, nalKKimaisi», »lla Ke/lKe-riä. Kasvaa vuoren-
»°olk«i««a, tuttu istukan alta ulos -riippuvista valkeista, pal/«
ulommaksi «iemeniKKö» pislävislä liuskoista.

V —
llieeieae, Siemeniköt palleroisia perättömiä Ichdis-
varren sisässä. Siemenet, joustimcttomia.
RICCIA. Yksillä tuntomerkeillä kuu parviki. —H, 93, C,
Maassa kasvavien le/läisval^et tav. säteettäin pienissä laatoissa,
vesikasvoislen epämukaisi» ja i/lmaKKeisia. Biell<eniK«t milloin
päaluskeäe» milloin al«««Kua»'e» all» pienellä v»vlalo-»'eiällä le/l-
äen pinnassa, joka nalmisluessa ikään kuin Kuluu pois ja ulos
laskee «iemenel.
 SUOMEN KASVIEN LUONTAINEN
JÄRESTÖ *).

A. BN^I^^I.NIIIIBI^
Nämät kasvit ilmaantuvat siemenestä sirkkalchdillä el! iduilla
ja kukkivat kaksineuvoisilla siittimillä, josta niitä toisella nimellä
sanotaan Umisiittiöiksi. Niissä tavataan selviä nestesuonia ja siitä kut-
sutaan niitä myös suonikasvuiksi. Lehtipinnassa on niillä pienoisia
aukkoja cli suukkosia. Ne jakautuvat kahteen eri kaareen: yksi-
«irKKaisiin ja KaKsisivKKaisiin.

I. YKSISIRKKAIBIA.
Itävät zMett» sirkkalehdellä. Niitä sanotaan myös «lMm«vm«iK«i
aineensa kasvamisesta ja lisääntymisestä ilman selvittä lustu-
vitta päälyskerroksiin. Ne jakautuvat seuraavaan neljään luok-
kaan.

1 luokka. HEINÄKUKKIOITA.
Kukat heinätiihkillä, kaleilla ja helpeillä (uiko- ja sisä-aka-
noilla) pcrälysten.
1 heimo. GKAMINKAK E"). Heinäkasveja. EuKat kaleilla (verho-
luornilla) ja niiden sisäisillä helpeillä (tcräluomilla) toi-

') E. l-'»-ie«'i» mukaan sillii poikkeamalla, kun Herbarium Uusei

Eenlliei, Hels. 1889, osottaa.
Muist. Luontaisjärcstössä larkasletaau kasvia yleensä eli kai-
kin puolin, ci ainoastaan sen joita kuita eri kohtia, «iillimiä.
kukkaa, val-ll», le/<ei«, /l//ö,'//ä ,j. u. e. Ne kasvit sitte, jotka
ovat enemmin yhdenlaaluisia, sijoitetaan luontaisjärcstössä
viercttäin. Pienistä eroavaisuuksista selitetään paikallaan.
**) Itsekussaki sirkkakasvi-luokassa on, miten siitä jo edellä on
mainittu, 3 lahkoa hedelmän eri laadun mukaan. Niitä oso
88

nen toisensa perästä 2-puolisesti, ja pienillä, us. epäsel-

villä kaunoilla ihan siitinten vaiheilla. //eleet tav. 3,
harv, 2 tahi 6. Emi 2-lla vartalolla t. luotilla, harv. 1:11a.
Hedelmänä 1 jyväsiemen *).

1 jako. l?lisanllleae. Kukat hetiessä suletuita. Vartalot pit-

kättäviä kukau päässä ulottavilla luoteilla.
1 parvi. Nardeae. /MKI/lät perättömiä suojuslehdettömässä
tähkässä.
Suku. iVa-räu«.
2 parvi. />/l«l«viäeae, Tähkylät sivuilta litistyneitä, l-llä
täydellisellä ja I 2-lla vaillinaisella kukalla (joko tyhjinä
—

tahi 1-neuvoisina).
Suvut. MtKa-^anl/lum. Hierochloa. t/i^ap/liz.
3 parvi. /Ilopeoureae, lällkl/lät ed., 1:11a kukalla suojus-
lehden alla.
Suvut. p/l/eum. Alopecurus.
4 parvi. Hesleviaeeae. sä/lk«/lät ed., monikukkaisia, m, yhtä
pitkät isoin suojuslehtcinsä kanssa.
Suku. Fss/evia,
8 parvi. />aniee»e, /'ä/lkl/lät litteäselkäisiä, toisella puolen
kehkeriä, toiselta litteämäisiä, 2:11a Kukalla, toinen täy-
dellinen, toinen tav. keskieräinen t, vaillinainen.
Suku. Helavia,

2 jako. Ez/»-l/»ntKeae. Kukat hetiessä avonaisia. vartalot iy-

hyitä, luotit kukan päässä.
1 parvi. /Igvosliäeae. /MK^läl 1-kukkaisia (paitsi Phrag-
mites'
Suvut, Mu/llenbevgia. Milium, «igrosliz, Apera. 6ala-
m»gro«li«. PKraamites,
2 parvi. Avenaceae. Tähkylät peräkkäitä (röyhynä). Ka-
leet yhtä pitkät t. pidemmälki, kun helpeet.
Suvut. Meliea. Holcus. Vahlodea. Aira. /Ivena. Trio-
äi», Elumini»,

tetaan tässä heimonimeä seuraavilla puustaveilla A, R, G, D,

E, merkitsevä A yhdiskotaista, R moräkotaista, (^ e»'i/lolm«<«, D
iail««iemen««e«li n^«i/co<«i«i«, E /ce«/ci«ieme«i«e«li yksikotaista he-
delmää. Suomen kasveja ei kuitenkaan joka luokalla ole kaik-
kiin lahkoihin.
") Niin tässä kuin muissaki heimoissa, joissa «miku«i«e«l« ei mi-
tään mainita, tavataan sitä aina niiden kasvien siemenissä,
jotka heimoon kuuluvat.
 89

3 parvi, Festucaceae. Tähkijlät ed, ilaieel helpeitä Iyhem-

mät.
Suvut. Mackinm. Colpodium. Catabrosa. Glyceria. Poa
Briza. Bromus. Festuca. F»e<«/li«. Cynosurus.
4 parvi. Hordeaceae. /'än/cä nivelikäs, tav, perättömistä
nivelpaikkoihin toinen toisensa perästä kiinnittyneistä t.
vajouneista tähkylöistä.
Suvut. Brachypodium. Lolium. Elymus. Triticum.

2 luokka. PUIKELOKUKKIOITA.
Eupu puuttuva, 4-Ichtinen t. suomuinen, hapsinen j, n. e.
Kukut perättömiä.

2 heimo. CYPERACEAE E. Tähkäkukostus yksinäisillä limittäisillä

kaleilla (verhosuomuilla). Emi paljas t, helpeen, kaunan,
vihneen, sukasen sisällä. Pähkylä-lleclelmä pystöllä sie-
menellä.
1 parvi. Cariceae. EuK»l erineuvoisia.
Suku, t.'»»'e-r.
2 parvi. Feivpeae. E«K»t täysineuvoisia. E«leet joka puo-
ieita limittäisiä.
Suvut E^ap/10-rum. Trichophorum. Heleocharis. Scirpus.
/i/<l/neo«po»'a.

3 heimo. TYPHACEAE R, Kukat tähkässä t, mykerössä. EeK»

monisuomuinen t. monisukasinen. Pähkylä-Keäelmä rip-
puvalla siemenellä.
Suvut. Hp»vg»«i«m. Typha.

4 heimo. POTAMOGETONEAE C. Kukat tähkässä t. litteällä pui-

kclolla; Zannichellia'lh\ lehtihangassa. //eleet I—4. FiKi-
äiset 3—6, harv, 1, kuki luotillincn, valmiina pähkylän
t. kivimarjan tapainen.
1 parvi. Zostereae. EuK»t littcä-puikcloisia lehdestä käp-
ristyneen kotelon sisällä. ÄKiäisiä 1, Ec/l» puuttuva.
Suku. /o«lela.
2 parvi. potameae. Useammalla sikiäimellä.
Suvut. Zunnichellia. Nuppia, satamoZeton.

8 heimo. AROIREAE R. Elttcat perättöminä ryhmässä koteloisclla

I. kotelottomalla puikclolla; 1 -maisessa parvessa lehden
 90

sisälle vajouneita. Kota- tahi marjakeäelmä, variseva puh-

keamatta.
I parvi. Lemneae. Kukat laij ehtiväin lehtein laidassa. Eetlä
1-lehtinen. .

Suku. Lemna.
2 parvi, /teoroiäeae. Koteloton. EeKä 6-lehtinen.
Suku. Acorus.
3 parvi. /tvoiäeae -ve»>»e. /^uikelol kotelon sisäisiä. Kukut
kehättömiä.
Suku. -3»ll»,

3 luokka. LILJAKUKKIOITA.
Eupu 3- tahi 6- (eri- tahi yhdis-)lehtinen, ynnä lleäelten kanssa
sikiäisalainen.
6 heimo, JUNCACEAE E. Fupu verhomainen t, suomumainen,
6-lehtinen. //eleet 6, harv. 3. M»»l«l» 1, 3-luottinen.
Kota 3-pesäinen, monisiemeninen t. 1-pesäinen ja 3-sie-
meninen.
Suvut. Luzula. Juncus.

7 heimo. NARTHEciAcEAE 0. L«p«« terämäincn, 6-lehtinen. //e-

-teet 6. Hedelmykset 3-pesäisenä kotana, joko kokonaan
yhdistyneet tahi latvalta erinäiset, liiteperäisillä laita-istu-
koilla.
Suku. lÄOelcki»,

8 heimo. ALISMACEAE 0. ss«M 6-lla lehdellä, ne 3 ulkopuo-

lista verhomaisia. Hedelmyltset monilukuiset, erinäisiä,
tahi määrälukuisct 3—6 miten milloinkin yhdistyneitä ja
vasta valmistuneina toisistaan eriäviä, ss^laloil» t, var-
talottomia luotteja sama luku, ku hedelmyksiäki. Wal-
kuaiseton.
1 parvi. /unoagineae. Eu-pule/läel verhokkeisia (vehreitä t.
kellahtavia). Hedelmykset myötänsä tahi vaan tyveltä yh-
distyneitä.
Suvut. /'«-«Floe/lin. 80/leue/l-levi».
2 parvi. Alismeae. Ulkomaiset IMM/elläet vehreitä, sisä-
mäisct terämäisiä. l/eäelmz/Ksel (monilukuiset) puhkea-
matta varisevia.
Suvut. Haoittavi», Alisina.
.'! parvi.
-Fulomeae. l-lupule/läet erivärisiä. /leäelml/Kset kota-
maisia, ei kun tyveltä yhdistyneitä, sisäluomaisia.
Suku, liutomus.
 91

9 heimo. COLCHICACEAE R. Eupu terämäinen 6-jakoisella lai-

teella. Heteet 6, ulkoluomaisia. Wartatol 3, Eolanu 3
myötänsä t. vaan tyveltä yhdistynyttä keski-istukkaista
hedelmystä.
Suku, l'eval»-««m.
10 heimo. LILIACEAE A. Eupu terämäinen. Ponnet sisäluomai-
sia. Wartalo 1 tahi puuttuva. .^ikiain 3-pesäinen, 3-lai-
täinen, monisiemenisillä keski-istukoilla (Suku paris ero-
ava).
1 parvi. /l«par«sse»e. Eupu 6-, harv. 4- tahi 8-, tav. yhdls-
lehtincn. Marja/leäe/mä. (/»»vis 8-lla m, erinäisellä leh-
della). Suvut. /'«vis. Mll/'«»t/lem««». l)onvatta«i».
2 parvi. .t«p/lnäe/e»e. E«p« 6-, eri- tahi yhdislchtineu.
Kota/leäelmä,
Suvut. 6»-»ea. /Illium.

4 luokka. HEDELMÄKUKKIOITA.
Kupu heteinensä sikiäimen päällä.
11 heimo, NAJADEAE E. E«K»l erineuvoisia. Ellpu yksipuolinen,
pullakkomaincn, kiinteästi siitinten ympärillä. tteäe 1,
4-lokcroisclla ponnella. FiKiäin 1-pesäinen, valmistuneena
kuvun peittämä pähkinä.
Suku. iV»/a«.
12 heimo. HYDROCHAKIRK.E C. EuKal erineuvoisia 3:11a tcrämäi-
sellä ja 3:11a verhomaisella kupulehdcllä, //eleitä I—4
joka semmoista tcrälehleä vastaan, t/eäelmä monipesäi-
ne», laita-islukkainen.
Suvut. Ilydroeharis. Straliotes.
13 heimo. IRIOE/E A, E««p« terämäinen 3:11a ulkoluoinaisella pon-
nella. KKiäinen 3-pcsäincn, morisiemenincn.
Suku. /ri«.
14 heimo. OKCHIDEyE A. Kupa kehämäinen, cpämukainen, huuli-
liuskainen, Heteitä 1, harv. 2, emin kanssa siitintukuksi
yhdistyneet. ÄKiäinen kuvunalainen, 1-pesäinen, 3-laitai-
nen, laita-istukkaincn.
1 parvi. 0«/p«'ipeäie«. ponsia 2.
Suku. i?«/p» ipeäium.
2 parvi. l^anäece. Ponsi yksinäinen, erillinen. Pölyaine
(4:nä tahkulana) vahamainen, solukkamaisella jatkeella
luottiin kiinnittynyt.
Suku, i?»ll/ps».
 92

3 parvi. Malaa:iäe«, Ponsi ed. />«ll/aine (palleromaisina

tahi pitkulaisina osina) vahamainen, kohdastaan luotin
päällä.
Suvut. Coratlorhiza. Malaxis.
4 parvi. /Veollieoe. Ponsi ed, Pölyaine jauhomaisina t. tah-
kulaisina, joustavina pirpaleina.
Suvut. Noottia. Listern. Epipaotis. t?sp/lalant/le»'a, Goo-
-6«/eva.
Epipog-ium,
8 parvi. tlp/l»'l/äe«V, Ponsi 1, kiinteästi emiin yhdistynyt.
Suvut, l?/l«m«orcki«, Op/l-rz/s, >3«l«-»l«««ul«l, /'luluntke«'»,
6«/mn»äeni». 6ro/li«.

11. X^XBIBIIiKX^IBI^.
Itävät kahdella sirkkalehdellä ja sanotaan toisella nimellä ulos-
KasvuisiKsi, koska ne niistä, joilla on monivuotiset varret (puut
ja pensaskasvit) lisäyvät uusilla vuosikerroksilla eli lustuvilla
entisten päälle. Ne eriävät neljään jaksoon: te»älleliöi/lin, po/l-
Ms/letiöi/ii», ve»-/l«/letiöi/lin ja pa//'as/le/löi/lin.
1 jakso. Terähetiöitä.
Niiden «eleet istuvat yhdislehtisen terän sisäpuolella. Te-
rähetiöitä on kolme eri luokkaa: «iemenleMzis, lchiite-
»'»'isiä ja 10/^ite^öiHi».

5 luokka. SIENENTENÄISIÄ.
/'erä nivelellä sikiäisen päässä kiinni.
18 heimo. SYNANTHERE.-E t. COMPOSIT.E A. EuKat koppilona
yhteisen kehdon sisällä. /teteet juurillaan yhdislehtisen
terän torvessa, ponsillaan vartalon ympäri kiinni. Hedelmä
teränalainen, yksisiemeninen, erkenemättömällä verholla
kuorena. Valkuaiseton. Tämä heimo jakautuu seuraa-
vilu eri parviin.
1 parvi. -^ovl/mbiftvlV, tiukat joko kaikki pillimäisiä, taikka
vaan kehrällä pillimäisiä, laidallakielekkeistä (sädckukkia).
vartalo liereä, ci tursea, eikä nivelikäs. Seuraavilla eri
osakkeilla.
a Heneeiunacea?. Vartalo 2:lla tasasoukalla, töyhtöpäi-
sellä liuskalla.
Suvut. öi<len«. Chrysanlhemum. /^^e//l»«m. Matri-
eari». Tripleurospermum. ,lnl/lemi«, Achillea. Z'»-
 93

«aeelum. «olemisia. KiM»»-!». K-ne-ra»"»/!. Henecio.

Cnaphalium. Mtennavia. Eilassa.
st /lstevacea'. Vartalo 2:lla tasasoukalla, ylempätä lie-
minkäiscllä liuskalla.
Suvut, lnill», Aster. E«'igevon, Solidago.
y Ellplllovilleeoe, Vartalo nuijamaisilla, ulkopuolelta nys-
typilkkuisilla liuskoilla.
Suvut, Eupalovium. pel»«ites. /'«««ilago.
2 parvi, Cynarocephaliv. EuK»t (Suomen kasveissa) tasa-
mukaisia, pillimäisiä. Vartalo luottia vasten turseampi
eli paksumpi, hapsikichkura ympärillä.
Suvut. t,'ent»u«'e«. Baus«uvea. Oar/ina, Oaräuus. Oiv-
»ium, Lappa.
3 parvi. Cichoriucece.Kaikki kukat täysineuvoisia, kielek-
keisiä, tasahoikalla, nivelcttömällä vartalolla.
Suvut. M«/,1/eäil«m. §onckl<«. Lactuca. Lapsana. Tra-
F»p»l/«n, .^eo>^o»ev«. /'ieli«. 6»epi«. t/ievacium. Taruxa-
e«lm. Leontodon. Hypochaeiis.
16 heimo, BIPSACE.E A. Kukat ryhmässä yhteisellä lavalla koppi-
lon sisällä (kukastoina). t/eteel 4, erinäisiä, terän tor-
vesta lähteviä. EviKuKol kahdenkertaisella verholla, sisä-
mainen kiinnettynyt 1-jyväiscen, lopulta pähkylämäiseen
Keäelml/Ksee».
Suvut. Triehera. Succisa.
17 heimo. VALERIANE.E R. Kukat koppilollomia. /leteet 8 tahi
3, harvoin ei niinkään monta, erinäisiä. /teäelmz/s 3-pe-
säinen, vaikka 2 pesää välistä keskeytyy ja ainoastaan 1
siemen valmistuu. Luotteja 3 tahi 1.
Suvut. Muvnum. Valeriana. I'alerianella.
18 heimo. RURIACE/E G. l^evka kiinnettynyt 2-pesäiseen hedelmyk-
seen, usein tuntumattomalla laiteella. //eleet tav. 4, //e-
-cletmä 2-kyhmyinen, lähtevä puhkeamatta tahi 2-osaisna.
Suvut. ss»lium. /l«pevul».
19 heimo, CAPRIFOUACE.E E. Verho kiinnettynyt monipesäiseen
/leäe/ml/Ksee», joka valmistuu marjaksi tahi marjamaiseksi
siemenkodaksi.
Suvut. Lonicera, Linncca.

6 luokka. EÄT>ITENÄISIÄ.
/'erä läpipohjaisena lähtee sikiäisen ympärisestä kehrästä eli
syrjästä (ci päästä eikä alta).
20 heimo. CAMPANULACEiE A. l^ev/la tyvipuolelta kiinnettynyt
hedelraykseen. /'erä tasamukainen. l/eteilä 8. Hedelmä
 94

monipesäinen, kota monisiemeninen, keski-istukkainen.

Suvut. <7»mpanula. Jasione,
21 heimo. LORELIACE EA. '/'evä epämukaisella laiteella tieteet
ponsista yhteyncct. Muuten k, cd.
Suku. /«Keliä.
22 heimo. CONVOLVULACE/E R. l^er/lo erin hcdelmyksestä, sen
alla lähtevä. /'evä tasamukainen. Heteitä 3 harv. 4,
/teäellllän» 2— 3-pesäinen siemenkota.
Suvut. t'onl'olv»lu«, t.'useuta.
23 heimo. RORAGINE.4i C, t/eäelmänä 4 pähkylää yhteisellä var-
talolla. l^evllo ja terä k, ed, Heteitä 8,
Suvut. Kl/mp/11/tum, Anchusa. Lycopsis. Uz/osotis. Li-
tll«spevm«m. Äen/lllminaria. pulmanll-ri», Ee/lium, <?«/-

noZlossum. Eo/l«n««pe»mum. /l«pev«ss«.

24 heimo. LARIAT^E G, /erä torvimaine» epämukaisella laiteella.
/-/eleilä 4 harv. 2. Hedelmänä 4 pähkylää, yhteisellä, päästä
2-haaraisella vartalolla.
1 parvi. MentKelN, /erä suppilomainen 4—S:llä erisuurella,
mutta melk, yhdenmoisella liuskalla.
Suvut. Menl/la, Lycopus.
2 parvi. 8»t«lrl?/i»e<V. /evä 2:11a litteällä huulella. Heteitä
4, erisuuntaiset välillänsä
Suvut. t/i-iganum. Tliymus. t,'»l»»«inlll». l,7inopoäium.
3 parvi. Hculel/ariea-'. /evä 2-huulincu 4:llä yhdensuun-
taisella Ketee/lä ylihuulen alla. Hedelmä-verho iittcämäi-
scsti umpipäinen.
Suvut Scnlellaria, Prunella.
4 parvi. Nepetea:. /evä 2-hunlinen. //eleet k, ed,, ylem-
maiset alemmaisia pidemmät. l^er/lo ei litteämäinen.
Suvut. iVepela, 6lee/loma, Drucocepholum.
8 parvi. Stachydece. Ylemmälset Keteet alemmaisia lyhem-
mät, muuten k, ed.
Suvut. Eetome», Stachys. /eonurus Guleopsis. Lamium.
6 parvi. /l«g«/ea?. /elän ylihuuli tuntumaton tahi pieni ja
2-halkoinen.
Suku. >1,/'ul/a.
28 heimo, MENYANTHEiE R. /evä tasamukaisesti 3-liuskainen.
Heteitä 8. B«emenK«ta 1-pesäincn, 2-laitainen keskilaitai-
sella siemen-istukalla.
Suku. Menyanthes.
26 heimo. POLEMOMACEH E. /'evä ja Keleel k. ed. ÄemenKola
terän sisällä, 3-laitainen j:> 3-pcsäinen, keski-istukkainen.
Suvut, solemonium. Diapensia.
 95

7 luokka. 'IDKVI^EKÄISIÄ.
/e-r« sikiäisen alta umpipohjaisena lähtevä.
27 heimo. OIEINEAIi A. /evä tasamukainen, 4-liuskainen, väi.
puuttuva, t/elei/ä 2. Hedelmä 2-pcsäinen, 2 rippuvaa
siementä kummassaki pesässä.
Suku. E,a^in«l«.
28 heimo. ASCLEPIADEAE G. /evä tasamukainen, liuskat poi-
mussa kierteisiä. //eleitä 8, siitepöly yhtenä vahamaisena
aineena. KuolteM 2. Eeäelmänä 2 siementuppcloa.
Suku. Cynnnchum.
29 heimo. GENTIANEAE R. /'evä k. ed. liota 2-laitaincn liite-
pcräisellä istukalla, väl. 2-pcsäinen laitareunain sisääu-
kääntymisestä.
Suvut. Gentiana. E»'«/l/lv«ea.
30 heimo. SOLANACEAE li. /'evä tasamukainen, poimussa las-
kuinen. Heleilä 8. lleäelmän» 2-pcsäincn kota tahi marja
monella siemenellä välikclmuiscssa istukassa.
Suvut. 5ol»n«m. Dalura. /l«/use-M»,<««.
31 heimo. PERSONATAE E. /evä epäliuskaisella laiteella. Eeteit»
2 tahi 4, harv. 8. /leäelmällä 2-pcsäinen kota välikel-
muisclla istukalla, harv. 1-pesäinen laita-istukalla.
1 parvi. VevKaseeas. Ponnet 1-lokeroisia. Hedelmys 2-pe-
säinen.
Suvut. -^evbaseum. Scrophularia.
2 parvi. /Inlivv/lilleae, /'«nnel 2-lokeroisia ilman tyvilisäk-
keiltä, liol» 2-pesäinen.
Suvut. Kinavia. l-'e»'«»ie«. Uimosella.
3 parvi. MinanlKaeeae. /'onnel 2-lokcroisia sukamaisilla tyvi-
lisäkkcillä. Eola 2-pesäinen.
Suvut. t)a«lill«-7'a. /larlsia, tläontiles. Eup/l-vasla, liki-
nant/lus, Beeplrum. peäieulavis, Melampurum.
4 parvi. Orobancheae. ponnet 2-lokeroisia ilman selvittä li-
säkkeittä. Kota 1-pesäinen.
Suku. Lathraea.
32 heimo. LENTIRULARIEAE E. /ev» epämukainen 2-huulisclla
laiteella, kannusnickka. Heteitä 2. Kola 2-pesäincn itse-
näisellä istukalla.
Suvut. l/trieu/avia, /inZuioula,
33 heimo. PRIMULACEAE E. Terä tasamukaisclla laiteella. //e-
-teet vastakkain liuskoja. Kota k. ed.
1 parvi. /iotaeeae. Lehtivartisia kasveja.
Suvut. Lysimachia: iVaumburgia, /rienlalis, l?lauÄ!. Xamolus.
 96

2 parvi, pveeiae. Warrettomia kasveja juurakosta lähte-

villa lehtipyöryläisillä ja kukkaperällä (vanalla).
Suvut. primula, Androsace.
34 heimo. PLANTAGINEAE E Terä tasamukainen, 4-halkoinen.
Heteitä 4 vuoron teräliuskain kanssa. Eot» keski-istuk-
kainen, 2- tahi 4-pesäinei), harv, pähkylämäinen, 1-pcsäi-
nen ja 1-siemeniuen,
Suvut. Planlago. /illovella.
heimo. PLUMRAGINEAE E. /ev» tasamukainen. Heteitä 8 vas-
takkain toräliuskoja. Kota 1-pesäine» l:llä keski-istukasta
rippuvalla siemenellä.
Suku. /-Ivmevia.
2 jakso. Pohjushetiöitä.
/evälelläel useampia, erinäisiä. Heteet ynnä terälehtien
kanssa istuvat erityisessä pohjuksessa. Pohjushetiöitä
on kolmessa eri luokassa syrjäpohjaisia, KanlapoKMsi»
ja pe« äp«K/'ai«i».

8 luokka. SYRJÄPOTIJAISIA.
t/eleet ja te«äle/läet lähtevät sikiäiscn päällisestä tahi ympäri-
sestä kehräsyrjästä (Rhamncac k. 89 heimo).
36 heimo. CORNEAE A, /evälelläel 4 poimussa laitavieriset. //e-
-äelm^s 2-pesäinen, verhokiintcinen ja kehräpeitteinen,
valmistuneena- 2-pcsäinen ja 2-siemeninen Kivimav^a.
Suku. Camus.
37 heimo. UMRELLIFERAE (sarjakasveja) G /eväteltäet 8, poi-
mussa vastakiertcisiä. Heteitä 8. Eeäelmz/« verhokuori-
nen yhteen kasvanut 2-sta, valmistuneena eriävästä sie-
menpuolikkaasta. Emiä 2,
1 parvi, 6«mpalo«pevmae (uurtoliitteisiä). Siemenpuolikas-
ten liitesivut pitkin-uurtoisia.
Suvut. <?«nium. M«/vvKi«. -?/l«svoplll/llum. Anthriscus.
2 parvi. -9vlKospevmac (tasaliittcisiä). Siemenpuolikasten
liitesivut litteitä.
Suvut. l,»sevpili««n, Eevae/eum, Paslinaca. /insseliea. /e«-
eeäanui», Belin«m, -öenolop/lium, Haloscias. /ibanolis. /le-
tliusa. t)en»nl/te. ticul». Aegopodium. Carum. pimpinella.
6iu«ll Funioul».
38 heimo. ADOXEAE C. /eräle/läet yhdis-tyvisiä, 'poimussa laita-
vierisiä. Eeteitä 2 joka terälehteä vastaan, ponnet 1-loke-
roisia. Hedelmys 4— 3-pesäinen, puoliksi kehrä-peilteinen,
valmistuneena marjamainen kota, 1 siemen kussaki pesässä.
Suku, /läa^a.
 97

39 heimo. ACERINEiE R. Terälehdet poimussa paanuluita. Ee-

äe/ml/s erinäinen, 2— pesäinen, 2 siemenystä kussaki
pesässä, valmistuneena siipisieme» tahi nahkea kota.
Suku. /leev.

9 luokka. KANTAPOHJAISIA.
Heteet ja terälehdet lähtevät sikiäisen ympäriltä tahi kan-
nasta.
40 heimo. NYMPHJSACEiE A. Kukka monilukuisilla lehtipalhoi-
silla heteillä ja moniklehkuraisilla terälehdiiiä, Eeäe/mä
nahkea. Kota monipesäinen, laita-istukkainen.
Suvut. Nymphcea. Nuphar.
41 heimo. RANUNCULACE.E C. Ee/lä yksipuolinen tahi kahden-
kertainen vuorottelevilla, hedelmän valmistuessa varise-
villa verho- ja terälehdiiiä. Eelset tav. monilukuiset.
Eeäelmänä monta erinäistä, harv. yhdeksi 1-pesäiseksi
kodaksi yhfeynyttä hedehnystä.
1 parvi. Ranunculem. /onnet ulosiuomaisia. /eväle/läet
mesikololla kannassa. /ä/lK«/lälleäelm«/«, valmistuneena I-
siemeninen.
Suvut. . E»n«nc«lus. Batrachium. Eieavia. Myosurus.
2 parvi. /Inemone». /'onnet ulosiuomaisia. /eväle/läet mesi-
kolottomia. /ä/IKI/lä/leäel«n?/K«el, valmistuneena 1-sieme-
nisct.
Suvut, Thalictrum. /inemone, /'««/«»till».
3 parvi. EelleK«re<r. /annet ulosiuomaisia. EeäelmuKsel
monisiemenisiä.
Suvut. Culthu. /rollius, Aqvilegia. Aconitum. Delphi-
nium.
4 parvi. Pwoniece. Ponnet sisäluomaisia. Eeäelmänä moni-
siemeniset hedelmykset tahi marja.
Suku. Actwa.
42 heimo. PAPAVERACEiE D. EuKat tasamukaisia 2-lehtisellä, pian
varisevalla verholla ja 4-lehtisellä terällä. Eeteet erinäi-
set, monilukuiset. Eota 1-pesäincn vaillinaisilla välikel-
muilla, tahi 2-pcsäinen,
Suvut. Papaver. 6Keliäonium,
43 heimo. FUMARIACE/E R, Verho 2 lehtinen, variseva. /erä
epämukainen, /leleilä 6 kaksikuntaisina, ponnet 1-loke-
roisia. Eeäelmä 1-pcsäincn.
Suvut, 6ov«,äalis. Eumavia.
44 heimo. CRUCIFERiE O, l^ev/lo ja terä tasamukaisia, 4-lehtisiä.
Eeteilä 6 nelivaltiaina. Lituhedelmä. Valkuaiseton.
 98

Muist. t-l>/lee//i««/l/äeslä la/li m«u«la syystä taitaa levä-

le/lliä ja Z t»Ki 4 Keäellä v«l. puultua ja litu lulla /-pe-
s«i«ek«i.
1 parvi. Lomentacem. /il« 2:11a tahi useammalla pesällä
päällitysten, variseva kokonaisna tahi nivel-osittain.
Suvut. öunia«. /laM«nn«. <7«/cile.
2 parvi. Brassieem. l,il« pituuttaan halki puhkeava. Sie-
menel selällisen juurukan ympäri Kääntyneillä sirkuksilla.
Suvut. Brassica. N<lsem«. Sinapis. Uel«nu«inapi«.
3 parvi. +l/mb^ie«, Litu K. ed. §«>li«K«el litteitä selälli-
sellä juurukalla.
Suvut. />n«im«un. Sisymbrium. Alliaria. Hesperis.
4 parvi. ,^«l>«cke«. Litu k, ed. Sirkukset litteitä laidalli-
sella juurukalla.
Suvut. Eenlavia, Cardamine. «Ivabis, Turritis. l/a-rlla-
ren. Nasturtium.
5 parvi. Meamenlnoea?, Lisko valmistuneena 1-pesäinen ja
1-siemeninen, pähkylämäincn.
Suvut. /«alls, jVesli».
6 parvi. Lepidinem. /i«/w 2-pesäinen soukilla välikelmuilla.
Suvut. Lepidium. <?»^«ell». Thlaspi.
7 parvi. Alyssineie. /iHo 2-pesäinon leveällä välikelmulla.
Suvut. Ollmelinn. .<ln««um. Cochlearia. ö^ttba. H«b«-
lm'i».
45 lieimo, POLYGALE.E E, l^no ja teiä epämukaisia. Heteet
yhdispalhoisia, ponnet 1-lokeroisia. iol» 2-pesäinen, rip-
puva siemen kummassaki pesässä.
Suku. Polygala.
46 heimo. BALSAMINEN E. fe«-n« ja le?« epämnkaisia, edellinen
kannustettu, Heteet liitcpontisia. Kota 5-laitainen, am-
paisemalla puhkeava, keski-istukkainen. Valkuaiseton.
Suku, Impatiens.

10 luokka. PEEÄPOIIJAISIA.
tteleel lähtevät sikiäisen aluisesta pilkkuuiaisesta tahi patsas-
maisesta pohjukscsta.
4? heimo. TILIACE/E R. l^ev/lo poimussa laitavicrinen, variseva,
/evälelläel limittäisiä, //eleet monilukuiset, erinäisiä. <7e-
äettnä monipcsäineii keski-istukoilla.
Suku. /i/ia.
48 heimo. MALVACE E R. Verho k. cd. /evälekäet kipertyneitä.
l/eleet monilukuiset, yhdispalhoisia. l/eäelm«/Kset useam-
 99

pia pyöryläiscsti yhteen kasvcttuncet vartalon tyven ym-

päri. Valkuaiscton,
Suku. M»lva.
49 heimo. GRUINALES R, VevKo poimussa limittäinen. /'eväle/l-
det kipertyneitä. Eeteet määrälukuisia (8 tahi 10, joista
jälkimäisistä 3 tahi 3 väl. ovat ponnettomia), tyveltä yh-
dispalhoisia. Eot» monipcsäinen tahi 8 pyöryläiscsti yh-
tynyttä hedeimystä.
1 parvi. i?e?'«nie»?. Hedelmänä 5 pyöryläisesti yhtynyttä, val-
mistuneena eriävää hedelmystä vartaloillaan pitkän odan
päässä kiinni, Vaikuaiseton.
Suvut. oevanium. Eroäium,
2 parvi. t)H«li<ie«r. Heteitä 16, llot« 5-pesäinen keski-
istukoilla, pesät mooisiemenisiä.
Suku. Oxalis.
3 parvi. Linece. Heteitä 4—5. 6ol« 8- eli 10-pesäinen
yhtä monella välikclmulla, joista joka toinen vaillinainen.
Pesät 1-siemenisiä. Vaikuaiseton.
Suku. Litium.
50 heimo. HYPERICINEiE v. Terä tasamukainen. //eleet moni-
lukuiset, tyvestä 3- tahi 5-kimppuisia. Emit useammalla
vartalolla. Kota 1- tahi monipesäinen laitavierien sisään
. kääntymisestä, pesät useasiemenisiä. Vaikuaiseton.
Suku. Hypericum.
51 heimo. CISTINEiE D. Terä tasamukainen. //eleet monilukui-
set, erinäisiä. Vartalo 1, Kota 1-pcsäincn keskilaitaisilla
istukoilla tahi monipesäinen keski-istukoilla.
Suku, Helianthemum.

52 heimo. VIOLARIEJi v. Terä epämukainen (kannustettu). //e-

-teit» 5 miten milloinki liitepontisia. Kota 1-pesäinen laita-
istukoilla.
Suku. N«la.
53 heimo, DROSERACEyE D. Terä tasamukainen. Heteet määrä-
lukuisia, 5 väl. useampaa, erinäisiä. Vartalot useampia.
Fota 1- tahi vaillinaisesti monipesäinen laita-istukoilla.
Suvut. />«?°n«««ia. /I^oze^».
54 heimo. SILENACEiE E. Verholehdet yhdistyneet torvenmoisesti,
erinäisillä (hampaamaisilla) päiilä. /'e^alenäet yhdenmoi-
sia, pitkäkantaisia, ynnä kahdesti niin monen «eleen
kanssa Kiinni emin-aluisessa ulottavassa pohjuksessa.
liol« l:llä tahi useammalla vaillinaisella pesällä, ylipäästä
itsenäisellä keski-istukalla.
 100

1 parvi. 1.1/e/lniäea?. Lola 3 —

B-laitainen ja niin monella
värtalollaki.
Suvut. Xilene. Me/anävium. Viscariu. Lychnis. /Igvo-
«lemma.
2 parvi. Dianthece. Kota 2-laita'mcn ja 2-vartaloincn.
Suvut. Diaiithus. l7«/psnplli/a.
88 heimo. ALSINACE.-K E. FevKoleKäel erinäisiä. /eväle/läel tasa-
mukaisia, lyhytkantaisia, harv. kannattomia. Eeleilä yhtä
monta tahi kaksi niin monta, kuin vcrholchtiä. Eot» k.
ed. heimossa, mutta itsenäisellä istukalla.
1 parvi. Stellarieiv. Kota puhkeava kahta niin monella
hampaalla, kuin vartalolla on. Apulchdittä.
Suvut. Ma/ae/lillm, Äellavi». fevastium. /ivenavi».
2 parvi. /l/«il?e<V. Eota yhtä monella laidalla, kuin varta-
loltakin on. Apulchdittä.
Suvut. Halianthus. /lisille, B«ssina.
3 parvi, Lepigonem. Kaivomaisilla apulehdillä.
Suvut. spevg»/». KepiFnnllm,
86 heimo. ELATINE.E E. FerKo 3—S-halkoinen. Terä yhtä moni-
lehtinen. Heteitä sama tahi kahdenkertainen luku. §i-
Kiäine» 3—B-pesäinen keski-istukoilla. Valkuaiseton.
Suku. Llaline.

3 jakso. Verhohetiöitä.
/'efllle/ttiet erinäisiä, lähtevät ynnä erinäisten «eteitten kanssa
verhovaraiscsta pohjuksesta. Rolmcssa eri luokassa nielu-
/letein», «z/»-Mlelei«i« ja j)o/!Mllelei«i».

11 luokka, NIELUHETEISIÄ.
Eeleet lähtevät ohuen pohjuksen ylireunasta verhon nielussa.
87 heimo. CUCURBITACE.-E A. EuKat erineuvoisia, tav. yhdisty-
neillä terälehdiiiä. Heteitä 8, osiksi yhdistyneet. EiKiäin
3— B-pesäinen, laila-istukkaiiien, valmiina kurkka (tahi
marja).
Suku. /iv?/«llia.
88 heimo. RIRESIACE/F A, /eväle/läet ja lleteel erinäisiä (4 eli)
8. ÄKiäinen 1-pcsäinen, valmistuneena marja 2:11a laitai-
sclla istukalla.
Suku. /libes.
89 heimo. RHAMNEJS A.^) /evälekäel poimussa limittäisiä t. las-

*) E»ie«'in järestössä pohjushctiöihin ja syrjäpohjaisiin 36:nncn

heimon edellä kuuluva.
 101

kuisia. Eeäelmz/s monipesäinen, kehränsisäinen, erinäinen

t, verhopohjaau kiinnettynyt, valmistuva kodaksi ja vielä
useammin Kivimav/aKsi, 1:11a siemenellä joka pesässä.
Suku. Rhamnus.
60 heimo, SAXIFRAGE/E C. Verho miten milloinki kiinnittynyt
2-laitaiseen, I— 2-pcsäisccn sikiäiscen. Kota puhkeava
2:ksi vartalo-otaiseksi laitapuoliskoksi.
Suvut. Saxifraga. OllVl/sosplenium.
61 heimo. CKASSULACE/E C, ElKiäisst yhtä monta kun levälell-
äelki, valmistuneena 1 pesäisiä, monisiemcnisiä erinäisiä
kotia (hedelmyksiä), jokainen omalla vartalollaan.
Suvut. Rhodiola. ieäuln. /iulliavä».
62 heimo. LYTMRAHIE.E E. lev/lo yhdislehtiiicn, kellomainen tahi
pikarimainen, hammaslaitainen. Eul» erinäinen, monipe-
säinen, monisiemcniiicn, keski-istukkainen. Valkuaiseton.
Suvut. Lylhrum. /'eplls.
63 heimo. ONAGRARIEH! E. FevKo suppilomainen, torvellaan kiin-
nittynyt monipesäisen sikiäiseu ympärille, Hedelmä 2—4-
-pesäinen, Eot» keski-istukkainen, Valkuaiseton.
Suvut. Oenothera. Epilobium. 6ive«a.
64 heimo. HALORIIAGE/!i E. l^evko kiinnittynyt 1- tahi monipc-
säiscu sikiäiseu ympärille, /eväle/läet menehtyviä tahi ei
ollenkaan. Eeäelmä puhkeava l:ksi tahi useammaksi päh-
kyläinäiseksi pesäksi, kuki Idiä rippuvalla siemenellä.
Suvut. Ml/riop/11/llum, Eipp««i«,

12 luokka. SYKJÄHETEISIÄ.
Ee/eet rciikaamaiscsti tursuuccn polijukseu ylisyrjässä kiinni.
68 heimo. POMACE.F A, FevKolillsKat ja levä/ekä^t 8, tasamukai-
sia. Eeleilä 20 tahi useampiaki, Sikiäisiä 1 tahi useam-
pia, kiinni kasvcttuncet verhopohjaau ja ynnä sen kanssa
valmistuvat omenakeäelmäksi. Valkuaiseton.
Suvut. pMvus. Fovbus, >-?vata?l/u«. Cotoneaster.
66 heimo. SENTICOS^E C. Kukat tasamukaisia. Äkilliset useam-
pia, erinäisiä tahi vajouneet verhopohjaau, valmistuneina
1- tahi harvasiemcnisiä erinäisiä hedelmyksiä. Valkuai-
seton.
1 parvi, liose»?. l/eäelml/Ksel monilukuiset möyheäksi ja
marjamaiseksi valmistuvan vcrhotorven sisässä.
Suku. liosa.
2 parvi. Sanguisorbem. Eeäelml/Ksel harvalukuiset (1 —4),
lopulta kovettuvan verhon sisällä.
Suvut /Issvimonia, Sanguisorba. Alchemilla.
 102

3 parvi. Evz/aäeae. l/eäelmz/Kset monilukuiset, pähkylämäi-

siä, 1-sicmenisiä, verhosta erinäisellä pohjuksella.
Suvut. Eulllls, Evagavi». <?om»»u«ll, /»tentillä, Sibbal-
llia. <?e?«m. ttv«/as.
4 parvi. >^pil«eeae. Eeäelml/Kset B—lo, kotamaisia, moni-
siemenisiä, erinäisiä.
Suku. Hpivae».
67 heimo. BRUPACEAE B, /evä tasamukainen. F-iKiäinen erinä!-
nen kukan sisällä, valmistuneena 1-kivinen marja.
Suku, Prunus.
68 heimo. PAPILIONACEAE B. /evä cpämukainen, hernekukkahi-
nen. /'»lko/lsäe/mä. Valkuaiscton.
1 parvi, l^ieieae. Heteitä 9 yhdessä, 1 erinäinen (kaksi-
kuntaisia). Palko toisesta liitteestänsä puhkeava, 1-pesäi-
nen. ÄvKllKsel paksuja, melk. pallopuolikkaisia. IFavsi-
lekäet parittaisia, suka- tahi kärhipäätöisiä].
Suvut. /al/11/vlls. Orobus. Fiei», Evvum,
2 parvi. Eech/s»veae, Eeteet kaksikuntaisia. Palko vari-
seva kokonaisna tahi nivelittäin [nivelpalko. >/av«i/e/läet
päättöparisia|.
Suku. Eeäl/sav««».
3 parvi. /l«tr»</»leae. Eeleel kaksikuntaisia Palko toisesta
liitteestänsä sisään kääntynyt, melk. pesäjakoincn, pitkin
puhkeava, [Lehdet k. cd. parvessa).
Suvut. Phuca. -OiVi/tvopis. Astrassa/us.
4 parvi. /vi/olieae, Eeleel kaksikuntaisia. Puiko 1-pesäi
ncn. ÄvKuKset ohuita IFarsile/läel 3-sormisiaJ.
Suvut. /oll««, Meäieaaa. Melilolus, /'visolium.
8 parvi. 6e»isle»e, Eeteet yksikuntaisia. palko ja sirkuk-
«et k. ed. parvessa. sF«v«ilelläet 3-sormisia tahi virheelli-
sesti jaottomia).
Suvut. önonis. Anthyllis.

13 luokka. POIIJAHETEISIÄ.
//eleet lähtevät pilkkumaisesta tahi tuntumattomasta pohjuk
sesta verhopohjassa.
69 heimo. ERICINEAE R. Kukat täysineuvoisia. /evä miten mil-
ioinkin yhdis- tahi erilehtinen. l/eäelm» monipesäinen
inonisiemcnisellä Koäatt» tahi m»«-/»ll», ja kcski-istukoilla.
Warlalo yksinäinen.
1 parvi, Faeeinieae, Eeäelmä vcrhopohjan peitteessä ja si-
sällä (kukan-alainen).
Suvut. Vaccinium. Oxycoccus. Mz/vlill««.
 103

2 parvi. Evieeae. Eeäelmä erinäinen, kukansisäineu. Sie-

»nenel vaipattomia.
Suvut. /l-reloslap/11/los, Andromeda. Cassandra, Oallun».
/llullaäoee, /«alea. EKoäoäenckan, /eä-am.
3 parvi. Vyrolaceae. Eeäelln» erinäinen. Xiemene/ pitku-
laisella vaipalla.
Suvut. />//vola, Monolropa.
70 heimo. EMPETREAE R, EuKat erineuvoisia. EeKä-asat ja Keteet
3-lukuisia. HKiäinen erinäinen (3-) 9-pesäinen valmistuva
- niin monisiemeniscksi marjaksiki.
Suku. Empelvum.
71 heimo. EUPHORRIACEAE C. ÄKiäinen eriniiincn, 2—3-pesäi-
nen, keski-istukkainen, valmistuva 2 3-kyhmyiseksi ko-
—

daksi, puhkeava niin monilaitaiseksiki. Äemenet rippu-

via, I—2 kussaki pesässä.
Suvut. Euphorbia. Meveuviolis,
72 heimo. PORTULACACEAE E. IFevKo tav. 2-lehtinen. Eeäel-
«nanä 1-pcsäinen, monisiemeninen, keski-istukkainen kota.
Suku. Monliu.
73 heimo. YCHIACEAE E. lle«-/lo 8-jakoincu tahi S-lius-
kaincn. »'«»-/ aloita 2—3. Eeäelmäaä 1-pcsäinen, keski
istukkainen, (Suonien kasveissa) 1-sicmcninen kota.
Suvut. l/evvliavi». i'elev»nlllu«.
74 heimo, POLYGONEAE E, Ee/lä 3— 6-jakoinen. Eeäelmä päh-
kylämäinen, kalvopalteinen tahi kalvoton, 1-siemeuinen.
Suvut. Polygonum. /lume-i?, tl^z/via, Eoenigia.
4 jakso. Wajakulikioila.
Kukat vaillinaisia, pohjuksettomia ja sikäli terälchdettö-
miäki, ainoastaan yksipuolisella suomuisella tahi muun-
laisella kuvulla.
14 luokka. SUOJUSKUKKAISIA.
Eupu yksipuolinen monesta pyöryläiscsti yhtyneestä lehdestä.
78 heimo, TIIYMELEAE A, Kupu torvcllincn, poimussa limilius-
kaiuen. Eeleel kaksi niin monta, kun kupuliuskat, läh-
tevät kuvun torvesta. Sikiäinen erinäisnä kuvun sisällä,
1-pcsäinen, rippusicmcninen.
Suku. Eap/lne.
76 heimo. ELAEAGNEAE A, E«/p« poimussa lirailiuskainen. Ee-
teet istuvat nielussa. Sikiäinen erinäisnä, valmistuneena
kivimarjan tapainen mehevän kuvun ja pähkylämäisen,
1-siemeniseu hedelmän yhteen kasvcttumisesta.
Suku. Eippop/lae.
 104

77 heimo. ULMACEAE E. EuKat täysineuvoisia. ÄKiäine» erinäis-

nä, 2-vartaloinen, valmistuneena 1-pesäinen, 1-siemeni-
nen, litteä siipisiemen.
Suku. l/llnus. .

78 heimo. URTICACEAE E. Kukat erineuvoisia, 1-vartaloisia. Ee-

äelmä pähkylämäinen, 1-siemeninen.
Suvut. /Elmu/us. Urlica.
79 heimo. CHENOPOBIACEAE F, Eupll ruohomaincn, verhomai-
ne». Heteet kuvun pohjasta lähteviä. Eeäelmanä kaivo-
mainen, 1-sicmenincn, puhkeamatta variseva siemenrakko.
Suvut, /l/viple-i, ölitam. «Henopoäium. salsol». Sali-
covni».

15 luokka. NORKKOKUKKAISIA.
Kukat erineuvoisia yhdistyneet norkoksi suomuisella t. muun-
laisella kuvulla.
80 heimo. CUPULIFERAE R, Kukat yksikotisia. Emikukan kehä
yhteen kasvettunut 2—6-pesäisen sikiäimen kanssa. Es-
äelmä valmistuneena keskieräisyyttä 1-pesäinen, 1-slcmc-
ninen pähkinä, yltä yleensä t, pohjallaan norkkosuomuista
muodostuneen kehtokannan sisäinen. Valkuaiseton.
Suvut, Oueveus. l,'ov«/lu«.
81 heimo. SALICLNEAE B, Kaksikotisia. Norkot (palmut) limit-
täisiä, yksinäisiä suomuja, pisamaista t, tuuttimaista var-
jos-ainetta välikulmissa. tleäelmänä 1-pcsäiuen, 2-laitai-
ncn, laita-istukkainen kota monilukuisilla haivensicme-
nillä. Valkuaiscton.
Suvut. Salix.
populus,
82 heimo. RETULNFAE E. Yksikotisia. Hedenorkot yhdistettyjä,
kilpimäisiä suomuja, I—3-kualisct.1 3-kukalIisct. E»ninuvKot varjotto-
—

miila suomuilla. zikiäin 2-pcsäineu ja 2-siemeninen. Ee-

äelm» (siemen) kalvopalteineu t. pähkylämäinen, puhkea-
matta variseva. Valkuaisetou.
Suvut. Betula. «Ilnus.
83 heimo. MYRICACEAE E. jVovKot yksinäisillä suomuilla. E»ni-
novkol pienoisilla suomuloilla varjo-aineena. Eäp«//«e-äel«nä
pienoisilla 1-sicmcuisillä kivimarjasilla.
Suku. M«/riea.
84 heimo, CONIFERAE E"), EeäeKuKal varjottomina käpyinä t,
mykeröinä. Emikukat mykerössä t, yksinäisiä, valmistu-

*) Herh. Mus, Fcnn, 86 heinto.

 105

neena suomuisia t. marjamaisia käpyjä 1-siemenisillä pah-

kylämäisillä hedelmillä. Havupuita.
—

Suvut. pinus, Juniperus. /anus.

18 luokka. KEHÄTTÖMIÄ.
EuKo«lu« varjoton ja perättin lehtihangassa.
88 heimo. CALLITRICHINEAE G. //eleitä 1. «ikimö 4 kyhmy,-
ncn ja 4-pesäinen, 1-llä siemenellä joka pesässä, 2-vav-
laloinen.
Suku. l^allitrie/le.
86 heimo. CERATOPHYLLEAE E"), Ponnet 12—16, 2-pesäisiä ,
palhottomia, munilchliscn varuksen sisällä. ÄKimö 1-sie-
meninen, valmistuneena pähkylämäinen. »-'avlalo 1. Val-
kuaiseton.
Suku. Ceratophyllum.

B. SIRKATTOMIA.
Näillä kasveilla ei ole varsinaisia siemeniä, ainoastaan itu-
hiukkoja, jotka eivät idä sirkkalchdillä tahi tavallisella idulla. Niitä
sanotaan myös salasiiltiöiksi, koska niillä ei ole ilmeisiä siittimiä
(paitsi sammalkasveilla, joissa isonnuslasi osottaa siittimillc vastaa-
via osia). Solukkoisiksi nimitetään niitä, kuu niiden aine on pelk-
kää solukkoa ilman nestesuonitta (paitsi juuri muutamissa).

111. NIiIVAN'I'IBIA.
Joilla on eri juuri ja varsi, jälkimäinen lehditetty tahi itse lehti-
mäinen ja vehreä.

17 luokka. KORTTEISTA,
Selvillä ne«le«uonilla. Erottamattomilla t. epäselvillä siitti-
niillä.
87 heimo. CHARACEAE **). Läpikuultavia, levämäisiä, härkyiä-haa-
raisia kasveja. Luultavina Kelein» keltaisia tahi punaisia

*) Herh, Mus Fenn, 84 heimo.

**) Tämä heimo tavataan Evie«'in järestössä ilmisiittiöihin luet-
tuna ja on asetettu Ceratophylleae heimoa seuraamaan, Sa-
moin tavataan seuraava F<z«i«et«eeae heimo ilmisiittiöiden se-
assa <?omsev-ae heimon jälcstä. Eevbavium M««ei Eenniei, jota
 106

pirpuloita. Emit kierteisjuomuisia, itimillä täytetyltä sie-

menikköjä milloin yhdellä varrella heteentapaisten pirpu-
lain kanssa (yksikotisia), milloin eri varrella (kaksiko-
tlsia).
Suvut. Nitella. 6l«ava.
88 heimo, EQUISETACEAE. Heteettömiä. Latvatähkäisenä KuKos-
tuksena kiehkuroittain istuvia kilpimäisiä suomuja, joiden
aluspuolla siemeniköt tavataan monilukuisilla itimillä 4:ssä
kierteisessä joustimessa.
Suku. El/uiselum.
89 heimo. POLYPOBIACI^AIi. A. POLYPODIKAE. I'arsileKäel
—

poimussa vastakierteisiä, valmistuneena si«mellv?//l?lläl leh-

den aluspuoieiia, harvemmin laidassa, joustavan renkaan
sisällä.
Suvut. pott/pockium. IFooäsi». <-!«piäi«?n. /011/slic/lum, E-Mo-
plevis. Asplenium. /'levis. 8lr«ltllioplevi«. Allosorus.
11. —

OPHIOGLOSSEAE. Äemenlaile yksi- tahi tois-

kertaisessa tähkässä renkaattomista siemcniköistä. I'avsi-
te/lli poimussa suora.
Suvut, Eolv«/c/li?«m, öplliol/loss««ll.
90 heimo MARSILEACEAE, Lehdet yksivaraisia, liereitä /tul-iakat
kahdenlaisia, hienompia ja järeämpiä lehdenkaiinallisessa
tahi -kantaisissä siemeniköissä.
Suku. /soeles.
91 heimo LYCOPODIACEAE. Yksivaraisten litteäin le/llien peittä-
miä varsikasveja. siemeniköt lehtien tahi tähkäsuomuiu
hangassa, puhkeavat poikkiluomaisesti.
Suvut. /l/copoäil<m. §elagillell».

18 luokka. AMMAEKAS VE JA.

Aine solukkaincn, ainoastaan merkiksi nestesnonia. Siittimet
kaksipuolisia.
92 heimo. BRYACEAE. HiemeniKKöin keskinasta miten milloinki
selvä, ja K»n«i variseva jo sitä ennen tuntuvalta, enimmi-
ten hampaalliselta suulta. /aKKi lopulta tyrineen eriävä
pohjustupcsta ja jonkun ajan jälkeenpäin pysyvä sienic-
nikön päässä. Eiemenet aina ilman joustimitta.
A. —

RRYEAE. NemeniKKö aina kokonainen, jaoton, va-

risevalla kannella. Lehtisilmukset pitkänomaisia, pyöreitä

tässä olemme seuranneet, asettaa ne salasiittiöiden alkuun,

„koska niillä cl ole minkäänlaista yhteisyyttä iimisiittiöiden
kanssa."
 107

tahi kulmikkaita, enimmiten keskilehteä pitkin suoneuta

paiseksi supistuneita.
1 parvi. El/pne««. Vuosikasvannoista haarovia, tav. sui-
kertavia, väl, tupastavia, pystönäisiä sammalia. Äemen-
nz/« lehtihangassa sivulla. siemenikkö kahdenkertaisella
suuhineella (paitsi Z.e«(codt>«'illa).
Suvut. Ez/pnum, /e«Ke», Olimaeium, iVeeKeva, Anomo-
lion. Leptohymenium. /eueoäon.
2 parvi. Eonlinaleae. Sckahaaraisia, enimmiten laijehtivia
vesisammalia 3-suuntaisilla lelläillä, varren sivuisilla sie-
menn«/K«illä ja kahdenkertaisella suuhineella.
Suvut. Eonlinalis. ilio/lel«/ma.
3 parvi. Ev«/ine»e. Pyslöisiä sammalia, KiemeniKKö lat-
vassa pitkäläiscllä perällä yksinänsä tahi sivuhyötiäisillä
tyvessä (usein pidemmät itseä hcdclmäperää), tav. tasa-
mukainen, munapyöreä, pitkulainen tahi perunamainen
kahdenkertaisella harv, yksinäisellä «uu/lineella.
Suvut. Cincliäium. Mnium. /lulaenmnion. /'«mmi». Bry-
um. /etvap/lis.
4 parvi. Uee«ieae. Monivuotisia suosammalia mikä lyhem-
mällä, mikä pidemmällä, mikä pitkälläki varrella, vinosti
perunamaisclla, sivuun päin käyristyneellä «iemeniköllä
ja kahdenkertaisella «uu/lineella. Muuten k. cd. parvi.
Suvut. Mee«ia. /'»luäel/a.
8 parvi. Bplae/lne»e. Suosammalia erittäinki vanhoilla son-
nikoilla. Lehdet ohuita, läpihohtavia. EiemeniKKo pystöi-
nen, tasamukainen, vastokukkuraisen, pallcromaisen tahi
lakkamaisen lisäkkeen päällii, Snuhineena yksinäinen ham-
maskiehkura. Lakki pieni, hattumainen.
Suvut. Hplae/lnum, /««/lavia, /iissoäon.
6 parvi. Eu»«vieae, Yksivuotisia, enimmiten yksi-varaisia,
lyhytvartisia sammalia, isosoluisilla lehdeillä, perunamai-
sclla siemeniköllä ja kahdenkertaisella tahi puuttuvalla
san/lineella. Lakki nuorempana pullakka, miten milloinki
kulmikas.
Snku. Eunavia. Physcomilrium.
7 parvi. pol«/lvie/leae. Monivuotisia sammalia pidemmällä,
enimmiten yksinäisellä vavvell». Äe««eniKKö pitkäperäi-
nen lyhythampaisella kiehkuralla kiinni piukassa suu-
aukon kattavassa kallossa.
Suvut. /'oll/lviellUlll, Calharinea.
8 parvi. öulell«««mie»e. Lyhytvartisia tahi varrettomia sam-
malia, isolla vinolla, pohjalla kuplivalla, latvcmpaa hoik-
108

kcnevalla siemeniköllä, Euu/line kahdenkertainen, uiko-

puolinen usein epäselvä, sisäiiiähien kcilamaisna kalvona.
Suku. Buxbaumia.
9 öa^ssmieae. Tupastavia sammalia pitkyräisellä v«^»-ella,
melk. palleromaisella, vinohkolla «iemeni/cöllä yksinäi-
sellä tahi kahdenkertaisella «uu/nneell» ja sivupuoliseiia
la/ci/l«.
Suvut. sarlvamia, l)onoslomum. --?aloseopi«lm.
10 parvi. 0?-l/iot»'iene«e, Tupastavia, haarovia sammalia ly-
hytvartisilla, pystöisiilä, tasamukaisilla latva-«iemem/cöills,
kahdenkertaisella tahi yksinäisellä, harv. puuttuvalla «l«u-
-nineell», /a/clci hattumainen (Zygodon'illa. sivupuoli), tav.
uurtoinen, usein karvainen.
Suvut. övtkotviellum, Coscinodon. Zygodon.
11 parvi. Lne«lWle«e, Miten milloinki haarovia sammalia
pitkävartisilla, pystöisiilä, tasamukaisilla, liereillä «ieme-
ni/cöillli tukkunaan keilamaisen, kokonaisen (halkeamatto-
man), kaljun l«/cin sisässä.
Suku. Ene»/?/pl».
12 parvi. Pottieae. Pieniä yksivaraisia tahi jonkun sivu-
hyötiäisen haarottamia sammalia isosoluisilla le/lckill»,
peräkkäällä, pystöisellä, tasamukaisella siemeniköllä, puut-
tuvalla tahi yksinäisellä hammaskiehkuraisella suuhineella
ja sivupuoliseiia la/cill».
Suku. pölli».
13 parvi. Grimmieae. Tihutupastoisia, haarovia, enimmiten
ruosteenkarvaisia sammalia, tihkeillä, pienisoluisilla, usein
vaaleapäisillä lehdillä, pystöisellä, tasamukaisella latva-
«iemeni/cö/l», yksinäisellä tahi puuttuvalla suuhineella, hat-
tumaisella, sileällä ja kierällä, alta tav. liuskaisella, väl.
sivupuolisellaki lakilla.
Suvut. Eeäll-igiälum, t?»'i«llmi». E«eomilvi«?ll.
14 parvi. />«e«o«lomeae. Yksivartisia tahi haarovia, pystöi-
siä sammalia pitkäperäisellä latva«iememlcöll«. Bu«nineen«
yksinäinen kiehkura 32:11a yhteen kiertyneellä tahi erinäi-
sillä ja parittaisilla, hapsimaisilla hampailla. Lakki sivu-
puoli.
Suvut. T^luiÄ. />e«m«lo<ion. Trichostomum. Disticliium.
15 parvi, Dicraneae. Yksivartisia tahi haarovia, tav. tupas-
tavia sammalia erillisillä, tav, soukilla, vehreillä, suonik-
kailla le«Ml«, joiden aine on tihkeätä, epätasaista so-
lukkoa. «iemeni/c/cö 16:11a keskimaihin hulkopäisellä ham-
paalla.
 109

Suvut. fevaloä«n. Leucobryum. Dicranum. /vemaloäon.

16 parvi. Eissiäenteas. Litteävartisia sammalia kaksisuun-
taisilla varren kulmasta lähtevillä lehdillä, joiden vasta-
laskuisesti kahdenkertainen alapuoli sisältää lähimäisen
lehden ja hedelmäperän tyvipuolcn. siemenikkö k, cd,
parvessa.
Suku. Eissiäens,
17 parvi. Reissieae, Pieniä harv, tuumankaan pituisia, yksi-
vartisia tahi haarovia, väl. tupastavia sammalia pitkämäi-
scllä, hedelmäperällä, tasamukaisilla, pystöisillä sieme-
nikoilla, suu/line k. ed. parvessa, harv, hampaaton. Lukki
sivupuoli.
Suku. IFeissi». se/il/evi».
18 parvi. 61/mnostome«e. Enimmiten tupastavia ja haaro-
via, harv. yksivartisia sammalia soukilla le/läittä, pystöi-
seiiä «lemeniköttä, hampaattomalla sunllineslla, hattumai-
sella lakilla.
Suku. Schistostegn.
19 parvi. p/l»«ee»e.
Tavallisesti pieniä ja ns. järin pieniä
sammalia. siemeniköt eivät aukea kannella, vaan putoa-
vat kokonaisina.
Suku. Phascum.

R, —

SPIIAGNEAE. Pehmeitä, vehreänhallavia, valkoi-

sia tahi punertavia suosammalia tukkoisilla haarukoilla.
Ke/läet suonettomia väänteisillä tahi kierteisillä silmuk-
silla. Siemenikkö pitkänomainen tahi pyöreähkö litteä-
mäiscllä varisevalla Kannella, «uukineelan, Lakki päältä
päin epäsääntöisesti puhkeava. Ilman varsinaista hedel-
mäperää, ehkä pidennyt knkkaperä kohottaa siemenikön
valmistuneena.
Suku. spkassnum.
G, —

ANBREAEEAE. Musevia tahi ruosteenkarvaisia,

tukkuisia kivisammalia. Lehdet k. A-jaossa. Siemenikkö
jakauva neljään eri laitaan, joiden välistä siemenet lähte-
vät ja jotka päästään ovat eriämättömässä kannessa kiinni.
Suku. Mäveae».
93 heimo, HEPATICAE. Siemenikkö puhjenneena 2-, 4- tahi use-
ampiliuskainen, kanneton ja suuhinccton (parissa suvussa
sen latvapää kuitenki varisee kannen tapaan, ehkä se, ci
ole, millään havaittavalla liitteellä erotettu. Lakki puh-
keava päästä ja pysyvä paikallaan, ei siemenien kanssa
lähtevä. Siemenet joustimilla sekoitetut.
110

A. —

JUNGERMANNIEAE. Siemenikkö yksinäinen,

pystöperäinen, tav. epätasaisesti 4-jakoinen tahi 4-lius-
kainen.
1 parvi, e«/lllnomil«'ie»e.
Suvut. --?Mnomilvium. Sarcoscyphus. Aliculnriu.
2 parvi. /ungevmanniäeae.
Suvut. Plagiochila. Scapania. /unFev»»anni», spkagnoe-
cetes. Liochlaena. /opkaealea, Eavpanlllus. Chiloscyphus.
3 parvi, Trichomanoideae
Suvut. Calypogeja. Lepidozia. Ma«li</obv«/llm.
4 parvi. /titiäieae.
Suku, /tiliäium.
8 parvi. /l«l?/p/l«/lle«e.
Suku. lt»äul«.
6 parvi. /übulsae.
Suvut. /e^eullia. Frullania
7 parvi. Oaäonieae.
Suku. Fossombroniu.
8 parvi. Haplolaeneae.
Suvut, /ellia. l/tasin,
9 parvi. /lneure«e.
Suku. Aneura.
10 parvi. Mel«gevie«e.
Suku. Melleri».
R. —

MARCIIANTIEAE. Useampia siemeuikköjä pe-

räkkään pohjuksen sisällä, jotka puhkeavat moniliuskai-
sesti tahi kannen tapaisesti.
Suvut. M»ve/l»nlia. /veissia. Eimbviavia.
C. —

RICCIEAE. siemeniköt palleroisia, perättömiä, var-

ren pintakeden all».
Suku. Eieei»,

IV. SEKOVARTISIA.
Juuri, varsi ja lehdet seoin (harvoin vehreitä).
19 luokka. LEVIÄ (algae). Kasvicloinen rakento voitto-
puolella juuren, varren ja lehtien toisistaan eroamatta.
Ottavat ravintonsa vedestä joko suorastaan tahi ilmasta
imemällä. Useammalla eri heimolla.
20 luokka. SIENIÄ (lungi). Siemennys voiton päällä. Elä-
vät siitä pilaantuneesta, kivuloisesta aineesta, jonka va-
rassa ovat siinneet ja kasvavat.
 SUOMEN I^BVIBIO
htontais-järestössä.

I. YKSISIRKKAISIA.
1 heimo. (MAMME^E (heinäkasveja).
I jako. CKsanthem.
1 parvi. iVaväel-3.

1. NARBUS. Ukonparta.
N. stricta. Tähkä sukamainen, kierä yhdäppäincn.
—

2f. 7.—

Kost. niit, tav. (E.Lv.) /önkeä, silkeä, vaikea-niittoinen, suka-

mainen Keinä,' juuri Kimpullu, suikevlava.
2 parvi. p/lalaviäe«.

2. ANTHOXANTHUM. Simake.
A, odoratum. Röyhy kaita, tähkämäinen t, suikea; neuvotto-
—

mat sivukukat pyöreämäisiä, tylppäpäisiä, pitkällä selkävihncellä.

-

I\, 8. 6.
Niit, tav. (E, —P.) Hyvähajuinen Keinä,' röyhy top, KsllanKiiltävä,
väl, i«o«»pi ja epätasaisesli vz/Kmäi-aen.
Muist. Sangen hyvä ruoho hakamaissa etcnki keväällä. Nii-
tuilla se on varhain niitettävä, muuten kuihtuu; eikä eläimet
myöhemmin siitä huolikkaan. Kylvöheinänä siis on paras se-
koittaa se varhaisiin keväkasveihin, jos ei tahdota peräti erinään
kylvää.
3. HIEROCHLOA. Gmel. Maarianhcinä.
11. australis RS. Eteläinen maarianhcinä. Röyhy vä-
—

hän hajallinen, haarat kieriä, paitsi juuri puikeitten tähkyläin ali-

puolella karheakarvaiset; helpeet karvalaitaisia, koskimaisessa
kukassa kcikkeä sclkävihnc, alisessa lyhyt niskavihne; lehdet lit-
teitä, kortta leveämmät. 21. 8, 6.
—

Varjoisilla niit, harv, (T—K, II.) «tlusle/läel piäempi», «/li lin/»»!

lel'//i«el.
112 t. Gramincts; 1, S.

11. borcalis RS. Hyvähajuinen maarianhcinä. Röyhy —

hajallinen, haarat yifyli kieriä; tähkylät puikeita; helpeet karva-

laitaisia, vihnccttömiä, t. hyvin lyhyellä latvavihneellä; lehdet lit-
teitii, kaksin kortta leveämmät. 2j. B—7,
—

si firma Ny!,-
—

kukissa lyhyt niskavihne, lehtitupet karheita.

Kosteilla niit, <!'',— Lv,— si K,) tll«välla)ul'»ell Keinä ruskean-
Kellaisil/a Kiiltävillä, I.'n lin/»n pi/uisiila täKKI/löillu, suikertavalla
juurella. —
E. oäovala tf?. l/o/eus «el.
H, alpina PIS Lapin maarianheinä. Röyhy suppea,
—

haarat yifyli kieriä; tähkylät nnorempina pitkulaisia; kumpikin

alinen kukka karvalaitaincn, ulottavalla polvisclla sclkävihneellä;
lehdet kortta leveämmät. 2!. 7, 8.
—

Tuiituritien. harv, (L, Lv.) /iönsz/le/läet «n, vikmamaisia. /liv»

—

Liljebl. Eolou«, sv, ö.

4. BIGRAPIHS Trin. Ifclpi.

B, arundinacea Trin. Röyhy kukkiessa avoin, haarat tiheä-
—

kukkaisia; neuvottomat kukat suomumaisia, pitkäkarvaisia. —

2j- 7, 8.
Rant. tav. (E. —

Lv,) 2—3,'n kyynärän Mainen, teveäte/llinen pu-

-nevva-völ/111/inen Keinä. —

/Kalavi«. Arundo colorola sv, E. Bal-

äingeva FL ll'elt.
3 parvi. /Ilopeeuve».

8, PHLEUM. Tähkäheinä, tähkiö.

P, alpinum. Tunturitähkiö. Tähkä soikea pitkulainen,
— —

liereä; suka m. poikkipäiscn kalccnsa pituinen; ylinen lehtituppi

pullakka. —

2J. 7.
Tunturikasvi yi. (P. Lv.) Tähkä l«/Kempi, mulla p»K«umpi K. «euv,,
loi«intelev» p»llevoi«ena ja liereänä, pun»sine«'vä. Suka aina Kav-
KeaKKo, harvoin v»«n on siinä muul»mi» kurvojn l«/vellä,
P, pratense. Nurmitähkiö. Tähkä liereä; kaleet poikki-
—

päisiä, karvaselkäisiä tav, paljon lyhemmällä sualla kun^ itse

akana; ylinen lehtituppi liereä. 2j, 8, 7.
—

Niit. tav. (E. P.) I—Z.n v»»K«»n piluinen, vekveällä m, «ovmen-

—

pil«i«ella täKKällä,' mulla Kuivissa paikoissa m»l»l»m-pi-K«v«inen,

/—
/'/2'll tuuman pituisella tähkällä, ja «illoin useammin Muvimu-
kulalla.
Muist. Kylv. parhaiten alanko-niittuihin maan valmistettua
sitä ennen m. kuin pelto. Palkitsee hyvin viljcliän kustannuk-
set. Siemenet koota helpommat kun muiden heinälajien. Jou-
tuvat elokuussa, ja kootaan heinän leikkaamalla ja tappamalla
kuin muidenki laihoin. Puhdistetaan sitte seulomisella, ja kyl-
 /. Gramineao; 4, 4, S. 113

vetiiän joko yksin tahi ynnä syys- lähi kevä-touvon kanssa (har-
valtaan) 18—20 naulaa tyn-ayiin alalle, Jyrällä silitellään sit-
ten ensin 'äestetty pelto. Kylväminen käy myös laatuun sannan
seassa.
6. ALOPECURUS. Puntarpää.
A. </e!lieul»l««. Suo-puntarpää. Tähkä liereä tylppäpäi-
—

sehkö; kaleet vaan kannalta yhtyneet, tylppäpäisiä, karvaselkäi-

set, kukan pituiset; korsi tyveltä koheneva, t, epärento; juuri
napsinen, monivuotinen. 2^. 6, 7, si fulvus Sm, ponnet kel-
—
—

lerviä; vihne tähkäsisäinen.

>Vet. paik. yi. —

si tav, vedessä. (E, Lv.) /äKKä tav. /lii-

—

venkavvainen, ponnet v»»te»nke/t«isia, lop. -ruskeita.' si.'n täKK»

vekre«nke/l»inen. korsi «enn««npi.
A pvatensis. Nurmi-puntarpää. Tähkä liereä, tylppä-
—

päinen; kaleet yhdessä keskustaan asti, suippoja, höyteät, kuk-

kaa pidemmät; korsi pysty; juurakko monivuotinen. 2k 6, 7.
—

si nigreseens /lnä«. (alpe«lvi« Wg) korsi ja lehdet kaljuja; yli-

nen lehtituppi 3:in kerroin lehteä pidempi. 7 nigviean« Horn.
—

juurakko laajasti suikertava, erinäisillä versolchdillä ; tähkä lop.

musteneva.
Kost. niit. tav. (A. Pe.
—

si A. U. 7 A.
—
—
U. L.) /ä/lkä
—

pe/imeän höyteä, usein «ovmenpilleinen , si.'« »n, kahta 11/Ke/n-pi.

/oisint. piäemmä/l» tahi 11/Kemm»l/ä KllKKaviKneellä,
Nuist. Hyvä heinälaji; kylv, parahitcn alankoon hyvään maau-
laaluun. -Taidetaan niittää varhain ja useamman kerran yhtenä
kesänä ja 011 ehkä paras kaikista kotimaan hcinälajeista. Se
säilyy hcinämadoiltaki, kun niuila turmelevat. Hcvoiset sitä
vanhempana ei micluisesti syö, pitää siis nuorena niitcttämän
rehuksi, enncnkun on kypsyttänyt siemenensä, joiden kokoami-
seksi jätetään eri muru.

4 parvi, se«leviaeeae.
7. SESLERIA Scop. Lupikka.
s, e«e«!«le« Ard, —

'lähkä puikea pitkänpyörcä; tähkylät

—

2— 3-kukkahisia, ulkohelpecn latvassa 3—5 lyhyttä vihnettä;

lehdet litteitä. —
_l\, 4, 8.
Kost. niit. (A.) Tähkä päKKinän-KoKoinen, sininen, Kavv. -vaalean-
Ks/lainen, —

Cynosurus.
8 parvi. />«niceae.
8. SETARIA PR. Pantaheinä.
s. viviäis PR. Röyhy tähkämäinen m. liereä; varussukaset
—

karheita ylöspäisistä piikeistä. <"^> 7, 8.

—

Viljelöraaissa harv. (Ke.) Tähkä veKleä.

114 /. GramtMto; 3, /.

ii jako. Kyryantheae.
1 parvi, .-iFvos/illeae.
t». MUHLENRERGIA Schreh. Hajuheinä.
F. penänla Trin. Röyhyssä pitkäveteiset yhtäällisesti nuokku-
—

vat haarat; lehdet leveitä, liereä-tupellisia, kieleke pitkäveteinen.

-

2}. 7, 8.
Varj. (U,) 2—3 jalan pituinen Keinä,' völ/Kl/ /—2-vaaK«ainen, rvo-
/lo»lpäinen,' lekäet Z—7 linjan levz/iset, El/väKajuinen niinkuia .Vi-
lium ja «l«l/Kan»nl/lum, Agroslis suaveo/ens Rlytt. />l«/llia Fr.
—

--sinn» eivpansa Link.

10. MILIUM. Te s mä.
F. e//u«u«n. —

Röyhy iso, hajallinen, haarat velttoja, harva-

kukkahisia, kaljuja; tähkylät puikeita; korsi ja lehtitupct kaljuja.
—

2>. 7.
Leht. (E. —

Lv.) 3—6 jalan pituinen, ieveäleklinen, Kl/vä/laMnen

Keinä,
Muist. kyiv. parahiten metsäniituiile. Parhaimpia heinälajeja,
vaan unohdettu niittuviljennössä, kenties sentähden, ettei me-
nesty hyvin aukeilla, kun vaatii varjoa tarpeeksensa.
11. AGROSTIS. Röili.
Kukassa ainoastaan ulkohelve; sisämäinen vähän t. ei
•{•
ollenkaan valmistunut: /viekoäium Uie/l,
A. canina. Aroröiii. Röyhy nuorempana veltto, kukattoman ai-
—

kansa supistunut, haarat pitkäveteisiä karheita ja monikukkahi-

sia; kukassa tav. keikkeä seikävihne; aluslehdet rihmamaisia,
vastalaskuisia. —

2|> 6, 7,
Kost. niit. ja lait. tav. (E. —

L.) /lö«/K«/ -ruskea, -vavjopaikoiss»

väl, Kellainen,' toisinto.' palliäa.
>!. rubra 'vVg, ja Er. Ruseva rölli. Röyhy pysty, pidempien
—

alisten haarain takia keilamainen, kukkimisen jälkeen ei supis-

tunut, tav. karhea-haarainen, kukissa keikkeä seikävihne; alus-
lehdet varsilehtiä kaidemmat. 2^ 7, 8
—

Tunturikasvi kost. paik. (L. Lv.) /ala«lpiluine», völ/Kz/ avoin, K-iiren-

Karvainen,' alus/eKäet leveäm»nä't j» litteämmät kun säe/1.,- IäKK«/lät
epäkokoisia. —
/l. borealis En. A alpina Wg. /-/. L. (evi muodos-
tuma).

få Kukka kahdeiia täydellisellä helpeellä: il/a pö.

«i. futg-av-is With. Nurmirölli. Röyhy harv. hajallinen, pi-
—

dempien keskihaarain takia puikea, kukkimisen jälkeenki yhtä

avoin; kaikki lehdet litteitä, kieleke lyhyt lypäkkä. 2s. 6, 7.
—

Niit, tav. (A. —

P.) Röyhy tav, -t-z/Kevä, sen siivottavat Ka»-

rat j» haarukat K«/j«<)a t. Kav/lsa/lKoila, tähkylät hyvin väkäisiä.
 /. Graminece; S, I. 115

sekä tällä että seuraavalla «n l»v. «uikevlavia lelllivevsoj» tz/vellä.

—

A. «loloni/ev» a. L. El. Sv. /l. ,'ukra I^. FL sv.

«1. «loloni/'eva. Rönsy riilli. —

Röyhy alisten pitkäveteisten

haarojen takia keilamaincn, kukkimisen jälkeen supistunut;
kaikki lehdet litteitä, pitkäveteisillä pitkulaisilla kielekkeillä.
—

2).
6, 7.
Kost. niit,, mercnrant. tav. (E, —

Lv.) /löl/Kl/n haarat tav. Kar-

Keitä,' paljon loi«inleleva.
1, spie» -venli k. Apera.

12. APERA Adans. Luoho.

A. «piea venli PR. —

lloyhy ryhcvä-hajallinen, nuokahtava;

vihne monin kerroin helvettä pidempi; ponnet tasakaitaiset, pit-
kulaiset. —

<2 7.
Pclt. tav. (E. —

P.) llö«//«z/ iso, vaalean-ve/l>'sä. Karu. vuskea.

Agrostis. __

Muist. Kasvaa rikkaruohona laihoissa, kun on pelto kehnosti

ruokottu. Kukkaröyhyllä painetaan villaista vehreäksi, kun
painettava ensin peitotaan aluna-vedessä ja sitte keitetään puh-
taassa.

13. CALAMAGKOSTIS Roth. Kastikka.

•J- Wihne lähtee helpeen tyvipuolelta ja on keskeltä keikkeä:
Dejeuxia 88.
s'. «l/lvalio» BC. Ahdckastikka. Röyhy pysty, avoin; ka-
—

leet suikeita, suipukoita; kukkavihne ulottuva paljo» yli kalot-

ten; pohjuksen karvat ulottuvia kukan keskustaan, —

2\. 6,
Kivikkomäissä. tav. (E, P,) 3 —H jalan pituinen tönkeä Keinä.
—

Ayroslis. Arundo Ifss. --?. avu-»äill»ee« Roth.

Muist. kylv. eduin kivimäkiin; antaa nuorena hyvää rehua.
Mukava piipunpuhdistimcksi.
t?, lapponiea Hn. Lapinkastikka. Röyhy tav. kaita, m.
—

tähkämäinen, pysty; kaleet suikeita, tylppäpäisiä t. lyhytnirkkoja,

pidemmät helpeitä karvoineen; vihne ja karvat helpeen pituisia
t. vähän pidempiä. —

2j. 7, 8. si «ukstvissosa 11^, Az/l.

—

Tunturitien. (P. —

Lv.) Eö,«/K«/ tuskin sovmenpaksuinen, puna-

«i»e»'vä, m, Ka/lta i«ommi«t« täKK»löi«lä Kun eäell. MKne väkem-
»nän Keikkeä kun muiäe» o««Kunt«i«ten«».
6. chalybea Fr. Metsäkastikka. Röyhy pysty, aukea;
—

kaleet leveän suikeita, suippoja, vihneen pituiset, ei paljon kuk-

kaa pidemmät; karvat helpeitä lyhemmät. 2). 6, 7,
—

Kuiv, paik. harv, (Lv,) Tähkylät vekveän ja »-uskean p-i/Kullisel,

piene«n»nät, kun muiäe» osakuntaislensa,' toinen Kale väkän piäempi,
 116 1. Gramincae; __,
-/.

loinen KiuKK» l«/Kempi Ke/peilä, molemmat suippoja, odattomia.

«lvunä« «l/lv«t, si Wg.
•J-f Vihne suora helpeen selästä t, niskasta lähtevä.
4, E «lvi ela Hn. Luhtakastikka. Röyhy pysty, haarat kukki-
—

essa m. uloskohtaiset, lyhyet; kaleet suikeita, lyhyen suippoja;

vihne helpeen pituinen t. vähiin pidempi, keskustan alipuolelta
lähtevä; karvat helvettä lyhemmät; korsi m. kalju. 2j. 6, 7.
—

si elaliav En, kahta pidempi, röyhyL, iso, veltohko.

Kost. niit. —

si ruoh. rant. (E. —

si P,) 2 --i vuuksnn

— —

pit. Keinä,' -röMz/ Kapea, KiirenKavvainen,' lekäet soukkia, pian Ki-

pevll/viä,' Kovsi väl. karhea ylempätä. —

Arundo «l/iet» /i»nm. «I.

ne,a/eola EKv/l, ja Ev.
ö, E slvil/asa Hn. Sinervökastikka. Röyhy pysty, soukka
—

ja tiheä, hyvin karheahaarainen; kaleet pitkäsuippoisia; vihne

ja karvat ed.; korsi ylempää karhea. 9\. 7, 8.
—

Rant. harv. (L.) t/n eäel/isen muo-loinen, mull» »-öz/Kl/n haarat

p»/jon K»rKeampi» ja K»leel KävKisempiä,' karvat «llolluvin» yli puo-
le» tle/vettä, väl. ylemmäksilti.
6, E ll artmaniana l'r. Rantakastikka. Röyhy pysty, aukea,
—

kukittua suppea; kaleet suikeita, nirkkoja; ulkohclve selkävih-

nelnen; vihne vähän pidempi, karvat viillän lyhemmät helvettä;
lehdet soukkia (1 —2 linjan lev.), valeen kipertyviä. 2j. 7.
—

Kost. ranlaniit. (L.) Ei. eroa seur. /ajisla, jos ei -vaka» soukem-
ma/la sinipllnevvall» völ//<///lä, suipommilla K»leill« ja /l//lem«nillä
Karvoilla.—

6'. »lllkigua Hn.

7. ss, t/al/eviana BC. Törmäkastikka. Röyhy hajallinen,
—

veltohko ja harva; kaleet suikeita, nirkkoja; vihne helpeen kes-

kustasta, kukan pituinen niinkuin karvatki, t. vähän pidempi;
lehdet soukkia (1 Vy^-linj.). —

2). 7.
Kost. niit., rant, j, m. (K.) Ei pal/on «euv, l»ji«la erimmoinen,
Kuitenki -väkemmillä röyhyllä ja tä/lkz/löillä,' le/läel soukempia; väl.
niin 0. lanceul»t»'n muotoinen, elt» -vikne on pi«n «inoana erotuk-
«ena, —
E pseuäopkvagmiles lleiek. si, E p-ule/lella öl. A. El.
8. E p/lva,l/mitoiäes lin. Ruokokasti kka. Röyhy hajava,
—

latvoin nuokkuva; kaleet suikeita, pitkänirkkoja; vihne päästä 2-

halkoisten helvettcn pituinen t. vähän pidempi, milloin selästä,
milloin niskasta t, latvasta lähtevä; karvat helpeen pituisia, ka-
leita lyhemmät; lehdet leveitä (3— 3-linj.). 2j. 7, 8.
—

Vuorimaissa j. n. e. (E, —

Lv.) Iso Keinä, röyhy «ullsas, vus-

Keau-sinevvä, m. Z /inja» pi/uisisl» IäKKI/löislä, levein leklineen «n.
p/lv»o»lliles'en näköinen.
0. E epiaeio-? Roth. Maakastikka. Röyhy pysty; tähkylät
—

tav. ryhmin tönkeittcu haarain ulkosivulla; kaleet orapäisiä;

 t. Gramineae: 2, 2. 117

vihne helpeen selässä, lyhempi kun helpeitä pidemmät karvat;

korsi tav. karhea. 2s. 7.
—

Kuiv. paik. (E. P.) /onkea Keinä, vöukzl »'«skea- t. harmaa-

—

pilkullinen.
få^. Latvavihneinen.
E laneeolata Roth. Lehtikastikka. Röyhy hajava, kal-
—

lellaan; kaleet suikeita, nirkkoja; ulkohelve hyvin lyhyellä vih-

neellä latvaliuskainsa välissä t. rahtu alempana; karvat pidem-
mät sekä helpeitä että vihnettä 2J. 7.
—

Kost. rantatien, yi, (li. Lv,), /aukea Keinä,' röyhy eä,,' Kovsi
—

«lisis/a lektikanz/oista Kaaiova,' vikne m, näk«/mälön, ei koskaan

päälle Vu -^elpeell pituudesta.
(E p/l»'»Mit«läes.)

14. PHRAGMITES Trin. Ruoko.

E. eommunis Trin. Röyhy iso, ulottava t, hajava: tähky-
—

lät 3 6-kukkahisia: lehdet m. suikeita.

—
21 7, 8.
—

Rant., väl. kost. pclt. tav, (E, P.) 3 —4 kyynärän pituinen

—

Keinä, Korsi pillimäinen, lelläet «ovmenlevaisiä. Enivi««» pnik.

puljon matalampi. —

Arundo p/lvagmile«.
Muist. Heti jälkeen heinänteon leikattuna on se maukas pehku
lehmille, jotka siitä lypsävät hyvin. Sovelias katoksiksi, matoiksi,
j, n. e. Kukkaröyhy nuorena, kun on ruskea, koottuna painaa
vehreäksi. Röyhyjä sopii myös talvittuncina jäiltä koota ja käyt-
tää makaus-alusten täytteeksi. Ist, siemenillä savisotkoon se-
koitetuilla, tahi myös juurilla järviin ja jokiin heitetyillä.
2 parvi. Avenaceae.
18. MELICA. Helmikkä.
U. nutans. —
Tähkylät yhtäällisiä nuokkuvassa tertussa, 2-lla
kaljulla kukalla ja aiheella 3:nteen; kieleke näkymätön. —

2J.
8, 6.
Kivikkomäissä tav. (E. P.) /äKKz/lät --Määppäinä, vu«Kean
—

«inerviä.
16. HOLCUS. Mesiheinä.
E. lanalus. —

Kaleet tylppäpäisiä tav. lyhyellä odalla ulotta-

vasta sclkäsuonesta; vihne koukeroinen, ei kaleita pidempi; korsi
ja lehtitupct pehmeänhöyteitä; juuri hapsincn. 2s. 6, 7,
—

Kost. niit. (T. U.) llöl/Kl/ likeä, l»v. punerva,' koko heinä pe/lmeä.
Muist. On parhaimpia hcinälajejanime; taidetaan kylvää pelk-
kään hietaan, juurittuu nopeasti ja menestyy useinki siinä, missä
muu heinä ei kasva. Vallinko vaan, ettei ole juuri kyllä kestä-
vi», ainoasti 3, 4-vuotinen.
118 /. Graminetv; 2, S.

17. VAIILOBEA Fr. Rusolatva.

V. al«opuvpu«'ea Fr. llöyhy harva pitkäveteisistä veltoista
—

haaroista; tähkyläin vihne lyhempi kaleita; lehdet litteitä. 2).

—

6, 7.
Tunturi-alustoilla harv. (L. Lv.) Julnnpituinen velltovo«/K«/inen Keinä,
lä/lk«/läl ruskeansinerviä. /lii» R-'</. FL L. Eoleu« IVg, sv. E.
—

18. AIRA. Lauha.

•j- Tähkylät 2-kukkaisia, ilman 3-nnen kukan aiheettakaan;
vihne polvikas, tyvipuoli kierteinen: Avenella EooK.
«1. sle^uosa, Ahdelauha. Röyhy tav. hajava ja nuokkuva,
—

kiherä- ja kalju-haarainen; kaleet hyvin epäkokoiset ja tähkylät

tuskin niitä pidemmät, vihne pitkällen ulottava; lehdet rihma-
maisia, kieleke pitkulainen, typäkkä. 2). 6, 7,
—

si monlan».'
—

röyhy soukka, tav, suppea, tähkylät isompia, ruskeansinerviä.

Kniv. nurmikentillä tav. (E. L,
—

si Pe.) /löz/Kl/ l»v, i«o,

—

Kii/lävä, -vaaleankeltainen, täKKuläl väl, Kann»lta pun»«inevviä,' aa-

luva-le/läel Kaljuja.

få Tähkylät 3-kukkaisia, tahi 2-kukkaisia ja aiheella 3-nnek-

si; vihne m. suora: EeseK«mp«ia PII.

A c»e«pitos». Nurmilauha. —
Röyhy velton-hajava, karhea-
haaraincu; kukassa kummassaki helpeen pituinen vihne tyveä lä-
hempänä; lehdet litteitä, päälystä hyvin karhea. —

2j. 6, 7. —

si discolor Timitt, erisuurilla kaleilla, ulottavalla vihneellä ja

rihmakkeisilla lehdillä.
Niit. tav. (E. —

Lv. —

si T.) Pitkä, Kz/vin lupa«lav» Keinä, tav

i«o-, -velllo-, ll«»'maa- t. -rusKea-völ/Kl/inen.
.t, bottnio» >^'g. Rantalauha. —

Röyhy pysty, aukea, kalju-

t. cpäkarhca-haaraiuen; fähkylän kummassaki kukassa vihne lä-
hempänä tyveä, kahta pidempi helvettä; lehdet päältä karheahkoja,
pian kipertyviä. —

2). 7, 8.
Merenrant. (T. P.) 2 —3 jalan piluinen tupastava, vä/een Kellas-
—

tuva Keinä, KettanKii/läväll» «-ö//l«</llä,' täKKI/läl kahta -isommat Ku»

eäellise/lä.
/t. alpina. Lapinlauha. —

Röyhy ed,, kaljuhaaraincn; täh-

kylän alisessa kukassa ei paljon helvettä pidempi seikävihne,
ylisessä lyhyt latvavihne; lehdet kaljuja, kipertyncitä. —

2), 7.
3'unt, (Lv,) /—2 vaaksan pituinen Kalju Kein», lav. lä/lkä-ill«isell«
vö«//11,1/ä.
10. AVENA. Kaura.
■f Monivuotisia juurehisilla versolehdillä; tähkylät pystyjä,
kaleet 1 2-suonisia.
 ■/. Gmmiiicas; I, 2. 119

*
Tähkylät vähempiä, litteämäisiä m. venheettävillä
niskavihneisillä kaleilla: Trisetum Pers. />,
A. «l/voslläea Fr. Lapinkaura. Röyhy hajava, harva, m.
—

kaljuperäinen, kukkimisen jälkeen m. tähkämäiscsti supistunut;

tähkylät —

3-kukkahisia, toinen kale vähän toista pidempi; uiko-

helpeen latva 2-liuskainen; korsi ylempää ja yliset lehtitupet
kaljuja. —

2j. 7.
Tunturitien. harv. (L.) /»lan pituinen Keinä ve/lveänke/levlävällä
-röl/K//llä, Kavvempi kun «euv.
«1. «ukspiellta Clairv. Pohjaukaura. -Röyhy aina soukka,
tähkämäinen hicnokarvaisilla perillä; tähkylät cd.; korsi ja lehti-
tupet pehniytkarvalsia. 2(. 7.
—

Tunturikasvi. (L. —

Lv.) /—/ l/,2 vaaksan pituinen pek»neänköu-

teä Keinä,' täKKä /—/ '/^ tuuman pituinen, lav. tliirenkawainen.
Aira.
<"b Tähkylät isompia, vähemmin litteitä.
A. pralensis. Nurmikaura. Tähkylät m, tähkämäisessä
—

tertussa, 4 S-kukkahisia, melkeän ])idemniät kun kumpiki 3-

—

suoninen kale; kaikissa kukissa selkä- t. niskavihne; lehtitupet

kaljuja t. karheahkoita (ei karvaisia). 2^, 6, 7,
—

Niit. (T. U.) Tönkeähltö K,WN»vän pituinen /lein» /l«l,in Kaiäoill»

aaluva-lelulillä; völ/Kl/ tevllulnainen t. eväillä /—2-läKKäisillä haa-
roilla alempana.
«1. pube«cen«. Mäkikaura. Röyhy soukka, haarova; täh-
—

kylät 2— 3-kukkahisia, ei paljon kateita pidemmät; kaikki kukat

niskavihneiset; aliset lehtitupet tav. lauhakarvaisia. —

2\. 6, 7.
Niit. tav. (li, P.) Röyhy lalske-vlaiselllpi lc. eä.,' heinä pek-
—

meälnpi j« alkaa/la Kis»oKö«/leä, /«»rv. kalju; «linen K«le muin I-

suonincn, muin 2-tt» Kienoll» sivllsuunella.
Muist. sama hyöty ku seur.; sopii siis kylvöheinäksi.
A elaliov. Heinäkaura. Röyhy toiskertainen, haarova;
—

tähkylät 2-kukkahisia, alisessa kukassa tav, vaan heteitä, ei emiä,

ja pitkä vihne alapuolella helpeen keskustaa; lehtitupet kaljuja
-

2j. 6, 7.
Merenrant., niit. (A. T, St.) 2 —3 jalan pituinen Keinä, jotenki
le-veä- ja litteälekline» vello/IKo-völ/Kl/inen,' ulkomainen Kale tav.
,

/-«lloninsn. —

Arrhenaterum uvenaeeum PR.

Muist. 2-sta tynnyrin-alasta hyvää peltomaata, kylvettynä Kei-
näkauralla, on vuoteensa saatu 22 kuormaa hyviä heiniä ja vähäu
päälle 1000 naulan siemeniä, joista myös kaupungissa myyden
on saatu hyvä voitto. Kun ci tahdota kypsettymään siemeneksi,
taidetaan heinä niittää kaksin ottein vuodessa. Nuorempana on
se maukkaampaa eläimille. Kylvetään multaiseen, hyvin ruokot-
 120 -/. Grumitwae; _~
3.

tuun maahan, joka ei ole vesiperäistä, ynnä tavallisen kauran

eli jonkun muun heinäkasvin kanssa. Kasvaa sitte 6, 7 vuotta
uudistamatta.
-{•--}• Vuosinaisia; tähkylät isoja lop. rippuvia; kaleet B—9-
-suonisia.
6. A «tvi«/o«» Sehreb. Ukonkaura. Röyhy yhtäällinen; täh-
—

kylät 2 3-kukkahisia, kaletten pituiset; kaikki kukat vihneelli-

—

siä; ulkokalc kalju, latva 2-orainen; tähkäpohjuksen karvat nä-

kymättömiä. —

<2 6, 7.
Peit. harv. (U. H. Ke.) Seurauvnn muotoinen,' tliKKl/läl tav. I-
kukkahisia.
Muist. Väljennetään Saksanmaalla usein paikoin hietaisessa
ja laihassa maassa, missä muu laiho ei menesty. On vähempi
tavallista peltokauraa.
7. A futua. Hukkakaura. Röyhy hajavilla veltoilla haaroilla;
—

tähkylät 2— 3-kukkahisia, lyhemmät kaleita; kaikki kukat vih-

neellisiä; nikohelve nirkko, latva 2-halkoinen, kanta karvainen.
-

(7) 6, 7.
Peit. (H.) /äKKät tuuman pituisi», pilkävi/lnei«iä,' Ke/peissä suka-
maisia Karvoja.
Muist. Siemeniä jauhettuna taidetaan katovuosina leiväksi
käyttää,
20. TRIOBIA RRr. Hi na.
1. 7'. äeeumkens PR, —

Hö)'hy m, yksikertainen, suppea, terttu-

mainen; tähkylät i—B- t. 4-kukkahisia; lehtitupet suuta vas-
ten karvaisia, —

2\. 6, 7,
Mcts. ja lait. (A. —

V.) Eovsi »'ento t. KoKenev», Kavv. pysty. Ees-

—

tuca. /oa sek«aä, ttanl/lonia t/E

21. FLUMINIA Fr. Piuru.
1, E. avunäinaosa Fr. —

Hoyhy iso, siiro-haarainen; tähkylöissä

3—B otahammaspäistä kukkaa; korsi pysty, alisilta niveliltä
juurrehtiva. —
2j, 7, 8.
Jok. harv. (T. —
K, II.) /-lo»'«i «l/len pit»«inen, ikäänkuin tavallinen
ruoko, mulla vaaleampi ja souKKaleKlisempi, —

Eesluea arnnäinaeea
/iljelll. F. äonacina Wg. E. boveali« MK.
Muist. Pitää niitettää varhain, tulee muuten liian järeäksi
heinäksi.
3 parvi. Eeslucaeeae,
22. ENOBIUM Gaud. Sini heinä.
1, E. caeruleum Gaud. —
Röyhy tav. suppea, 2— 3-kukkahisilla
vihneettömillä tähkylöillä; korsi pysty, tönkeä, ainoasti yksi ni-
vei tyvessä. —

2j. 7, 8.
 i. GramiKac; H, 3. 121

Kost. metsäniit. tav. (E. —

P.) 2—3 jalan piluinen,' 7«!/lll/ sini-

ne», lav, l«/K«/illä, mulla -väl. -usea» luuman piluisilla haaroitta. —

Medica. il/olini» scKvanK,

Muist. Kukkaröyhy painaa alunoitun liinan vaalcanvchreäksi.
Taidetaan eduin istuttaa lammasten suvisyönuökseksi.

23. COLPOBIUM Trin. Läpi n hiipi.

1, E l»ti/ol««m Rr. —
Röyhy soukka ja suppea; lehdet suiku-
laisia, pitkällä kaivomaisella kielekkeellä; korsi vähän kohenc-
vasti pysty. —
2j. 7, 8.
Tunt. harv. (Lv,) /Kään kuin eäellinen, jonk» Kanssa o» lä/linl»
sukua, multa leveäleklisempi j» 2—3-niveli«ell» K«/«,närän piluisell»
Ko-rvell», /äKKI/löissä K»vv. 2, tav. vaan / kukita, m, l»««»nuk«i«ill»
-vekreillä, u«ea»nmin v«<skean-sine»villä Kelpeil/ä. Cutabrosa Ev.
—

t'inna Broumii Rupr.

24. CATARROSA PR. Hiipi.

1. E lalifolia Fr. k. Colpodium latilolium.
2, E alZiäa Fr. Tunturi hiipi. Röyhy ryhmäinen,
—
väi, m,
tähkämäinen; tähkylät 1-kukkaliisia hyvin pienillä, us. puuttu-
villa kaleilla, epäselvästi suonisilla helpeillä. 2|. 7, 8.
—

Tunturipuroilla, harv. (Lv.) /—2 lauman pil. Keinä linjan levz/i-

-sillä lilteil/ä lekäil/ä, hyvin pienillä tiheäryhmäisillä lähkylöillä
yksikertaisessa täKK»llläise««ä l. haarovassa -ro«/K«/«sä. 4gvosli«
—

It^l/, /Kippsia Ilr. ö'l«/eeri« En (S Sf ss).

3, E aquatica PR. Vesihilpi. —
Röyhyn haarat 4—7 yhdessä,
tasahajallisia, siirottavia, m. kaljuja; tähkylät 1— 3:11a resatyl-
pällä, kohosuonisella kukalla; korsi veltto, alempaa rento. —

2^ 6—B.
Kost. (U. Kv. P. Lv.) /','Kme», lem/lleklinen, us. laiehtiva Keinä.
—
/liv», Malinia Wib. t,'ll/eevi» /ln (S Sf 6).

28, GLYCFAUA RRr. Sorsanhcinä, sorsimo.

•j- tllkohelvc 8-suonincu: EeleoeKlua E»'.
1. E distans VAg. Ojasorsimo. Röyhyn aliset haarat pitkä-
—

veteisiä, 3 —B yhdessä, lop. alaskaarevia, karkeahkoja; tähkylät

pitkulaisia, 2— 7-kukkahisia; kukat puikeita pitkulaisia, tylppä-
—

päisiä t. typäköitä; korret tupastavia, kohenevia. 2|. 6, 7.

— —

si pulvinala: I — 3 1 —3 tuuman pituinen, lyhyillä parittaisi lla, ei pal-

jon siirottavilla röyhyhaaroilla.
Rant., tien-ojissa. (-E. —

Lv. —

si P. Lv.) /oisintetee paljon;

vö«/K«/ m««n /ikeä j« suppea, »nllin Korv» ulos- j» «l««p«i«in haa-
voin, 2 7-Kul-cka/lisi» vekvein l, ruskein töKKI/löin.
—

Uolinia l/n
—
 122 i. Graminces; 2, 3,

st). /'o« äislans. /', ««lina l'oll. /'. avenavia ttelH. /'ucci«ettl»
Pari,

-^.-^ Ulkohelve 7-suoninen (-3. penaalin» ja E sulva vaan

1:11a selvällä suonella); El/ävoollloa En.
2. >3, emoin Fr, Arosorsimo. Röyhyhaarat. m, hapsimaisia,
—

rippuvia, karheita; tähkylät pitkulaisia, tasasoukkia, 4— 6:11a har-

vahkolla, kohosuonisclla, rcsatylpällä kukalla; lehdet notkeita,
molemmin puolin karheita, lyhytkielekkeisiä. 2j. 7.—

Kost. paik. harv. (U, 11, K, Kv,) 3—^! jalan piluinen, Ken/o Keinä,'
/lelpeel vakvasllonisia ja tav. runsasvärisempiä kun seuraavassu.
—

G. »orvvel««ea som/t, illolini» E» st).

3. E penäulina L<est. Pohjansorsimo. Röyhyhaarat kal-
—

juja, m. hapsimaisia ja rippuvia; tähkylät pitkulaisia, 8—7:llä

erillisellä, epäsuoniseiia kukalla; lehdet tönkeähköitä, kaljuja,
pitkäveteisin kielekkein; korsi tyvipuolelta juurrehtiva. 2j. 7,
—

Rant. harv. (P.) El/«/nävän piluinen, jyreähkö Kalju Kein»,- vöukl/n

huurut ju lalv» velttoja; t»KKI/lät K«KKie««» 3 jun pituiset ja 2,'n
tevl/i«et,' Kelpeel K«lvom»i«i« -vekvein selkäsuunin, sivusuonet epä-
«elviä t. ei lainkaan. illolinia Hn st). Arclophila /o?«lackii llupv.
A. sulva penäulina Ands.
"

4, E speclabilis MK, Isosorsimo. Röyhy iso, tasahajalli-

—

nen, hyvin karheahaarainen; tähkylät pitkulaisia, B—9 kukka-

hisia; kukat kohosuonisia, tylppäpäisiä; lehdet leveitä, lyhytkie-
lekkeisiä; korsi pystynäinen. 2j. 7, 8.
—

Ves, harv. (T. U. K. Kv.) /«o vunsasvöl/Kl/inen, lekäet »n. sov-

menlevz/isiä. —
/o» »^ualiea. Glyc. aquat. I--7F, Malinia »«»leima
En st).
Muist. Ist. sekä juurilla että kylvetään siemenillä karjan-
rehuksi; pitää niitettämän varhain, muuten tulee järin karheaksi.
8. E fluitans Rr, Vesisorsimo. Röyhy yhtäällinen, harva,
—

I—3:il1 —3:ili m, kaljuin haaroin yhdessä; tähkylät tasasoukkia, m. lie-

reitä, B—l3-kukahisa;8 13-kukkahisia; kukat suikeita, tylppäpäisiä, lyhytkärki-
—

siä; kieleke pitkäveteinen; korsi alhaalta rento. 2j. 6, 7,

—

Rant., ojissa tav. (E.—P.) Tav. kyynäräinen Kein», /l«vv»völ//11/i-

-nen tuuman pilui«i«<», Kaiäoist», aina vekvei«tä täKK«/löi«lä. —

Ee«l«eä.
6. >5, su/va Trin. Lapinsorsimo. lapponiea Nyi. Röyhy
—
"

hcntomainen erinäisillä, yltympäri ulottavilla, mutkivilla, kalju-

peräisillä haaroilla; tähkylät puikeita 2— 4-kukkahisia; kukkain
juurella lyhyitä, tankeamaisia karvoja. 2). 7. —

Vet. soilla (Lv.) 2— 3 jalan piluinen Keinä Kelle»'v»'n-«inevv»/lä

röyhyllä jn -vällä» /ankeam»i«itt« lekäil/ä,' Ko<«« pl/«lö««ä, tyvellä
 /. Grammen.; .2, 3. 123

m. lekäelön, l«lve,llp«a lllppileklinen. —

Poa fulva. Arctophila

fulva Ands.
26. POA. Nurmikka.
•J- Juuri hapsineu t. tupastava iimau pidemmittä aaluva-
suikeroitta.
*
Röyhyhaarat tav. parittaisia (1 —3).
1, /'. «n»u». Kyläiiurmikka. —

Röyhy lavoa-hajallinen; tähky-

lät puikean pitkulaisia, 3— 7-kukkahisia, m. höytcettömiä; kaleet
hyvin erikokoisia; korsi pehmeä-lilteämäisehkö. —

Q H 4—9.
Kyl., tievarsilla tav. (E.— P.) Vaaksan piluinen pekmeä, tav. ve/l-
-»eä-»ö«//l!/i»e» Keinä.
2. /'. alpina. Tunturi-nurmikka. —

Röyhy pysty, tönkeä, pui-

kea, tihukukkahinen, uiospäisin haaroin; tähkylät leveän pui-
keita, 3— 6-kukkahisia, puikeitten kukkain väliltä höyteclliset;
korsi ja lyhyet lehdet kaljuja. —

2j. 6, 7.
Tunturitien. tav. (L, Lv,) tlöz/K// isoilla pullsvtavitta, vät, täKKä-
ituisilla /ä/IKI,/öi//«,' te/lllel l«v, / —2, harv. 3 tuuman pillkisia.
**
Röyhy 3- t. uscampi-haarainen alisissa nivelissä.
3, p. nemovaiis. Lehtonurmikka. Röyhy soukka, veltto,
—

karheahaarainen; tähkylät suikeita, 2—B kukkahisia, höyteettö-

miä; lehdet kaitoja epäselvällä kielekkeellä; korsi kalju, paijas-
nivelinen. —

2j. 6, 7.
Leht. tav. (E. —Lv.) Hentonen, -vaa» usein pitkä Keinä, jonka
muslat t. vuskeat nivelet Karv. ovat lellliluppie» sisäisiä.
4, p, se»otina E!»!,, Rantanurmikka, Röyhy tav. tuuhean
—

hajallinen, karheahaarainen; tähkylät tyvekäs-suikeita, 4—6 kuk-

kahisia, kahdenkarvaisia; kukat höy teellisiä; tupet ja versolehdet
licreitä; kieleke pitkäveteinen. —

2|. 7, 8.
Kost. paik., rant. tav. (E, Lv.) Easvaa tav. tuppaissa monilukui-
—

sin Korsin, Mäen nivelet tav. ovat lellliluppie» sisäisiä. Röyhy

vunsasK-IIKKa/line», nuovempa«a sappea,' lä/lk«//äin kukat ve/lveilä,
»°««Kea- l, Ke/tll-KävKisiä.
8, /. tviviatis, Aronurmikka, Röyhy hajallinen ja veltohko;
—

tähkylät soikeita, 3-kukkaisia, kukat hienolla höylccllä yhdisty-

neitä, suonisia; lehdet tuskin kahden korren levyisiä, pitkävetei-
sellä m, suipolla kielekkeellä; versolehdet litteämäisiä. 2j. 6, 7.
—

Niit., kost. paik. tav. (E— Lv.) Korsi luv. Ke», Kuitenki väl.
kalju; »öl/Kl, tav. «lek-reä.
6. /. suäeliea Hamke. Vuorinurmikka. Röyhy aukea t. ha-
—

jallinen, epäveltto; tähkylät soikeita, 3-kukkahisia, erinäisillä suo-

nisilla kukilla; lehdet paljon kortta leveämmät; tupet ja erin-
 124 4. Gramine®; S, 3.

omattain versolehdet litteämäisesti 2-ter'äisiä, karheita; kieleke

lyhyt. —

2|. 6, 7.—

si »'emola F'r. röyhy isompi, pitkä- ja veltto-

haarainen; lehdet pitkän suipukoita.
Kost. lehdoissa, erinom. vuorimaissa, harv. (E. P.) 2—^ jalan
—

pituinen, pekme» j» teveälektinen Kein», vaan väl, läkenev» eäel-

li«lä lajia.

få Juuri laajasti suikertavilla aaluvilla.

7. E, ceni«ea Ali, Lapinnurmikka. —
Röyhy hajallinen yksi-
näisistä t. parittaisista kaljuista haaroista, 1 3:11a soikealla 3—B-
—

-kukkahisclla tähkylällä ja suikeilla kukilla; varsilehtiä 2—3, souk-

kia pitkähkö-veteiseiiä kielekkeellä; korsi kalju ja m, liereä. —

-H 6, 7.
Tunturitien. (L.) Jalanpituinen, KoiKKa, «nult» jol<'llki tanakka
KailaleKlinen Keinä, harvalla läKKävaj»lli«ell», l»v, vuskeansinevvällä
völ/Kl/llä.
8. E. pratensis. Niittuuurmikka. Röyhy hajallinen, 3— 6:in
—

siirottavin haaroin yhdessä; tähkylät puikeita, 3 S-kukkahisia;

—

korsi ja tupet liereitä, kaljuja; kieleke lyhyt ja typäkkä. 2J.

—

6, 7,
Niit. j. n. e. (E. —L.) Tav. pitkä. kalju j» runsaskukkahinen
Keinä, /untuvitienoissa vät, Kento ja KailaleKlinen, KaKta väkem-
millä IäKKI/löillä,
Muist. Tämä heinälaji on sitä erittäin kutsuttua hyvää nur-
mikasta I. nurmiheinää.

27. RRI/A. Räpelö.

1. /l. meäia, Röyhy pysty, harittava-haarainen; tähkylät rippu-
—

via, lop. herttamaisia, 7—ll kukkahisia, kaleet alisia helpeitä

lyhemmät. IX, 6, 7.
—

Niit, tav. (A, —K. —

Kp.) /uisinlelee isouäess» j» tähkäkukltien

l«vu«sa,' jälkimäisiä tav. 7—B.

28. RROMUS. Kattara.

1. E. mollis. Nurmikattani. —

Röyhy pitkulaisen puikea, ti-

heä, pysty; tähkylät puikean pitkulaisia, tiheäkukkahisia; vihne
suora, m. helpeen pituinen; lehdet ja tupet pehmeän höyteitä.
-

Q 6. 7.
Viljelömaissa, mäk. (A.—U.) Toisintelee pekmeänkavvaisin täkki»
Kz/z/nävänpiluisesl» runsualla ,'o«/Kl///ä sovmenpiluiseen 4—%:11u täh-
Kl/lällä. H. nanus Mig-,
2. E. »vvensis. Pyörtänö-kattara. Röyhy hajava, lop. nuok-
—

kuva, 3— 8:11a pitkäveteisellä haarukalla yhdessä; tähkylät tasa-

 t. Gramincce; 2, 3, 125

soukkia, suikeita, litteämäisiä; kukat tiheässä, suoralla helvettä

pidemmällä vihneellä; ulkohelve leveäiiiskaitieii, m, yhtä pitkä
sisähclpeen kanssa; kielekkeet Heitteitä. <^.) 6. si patulus
— —

Koch. röyhy nuokkuva; tähkylät siirottavilla kukilla ja vihneillä.

Vilj, pient, (A. U, si P,) /lö</Kl/ tav. -iso ja Kajava,' tähky-
— —

l»l «ouKKi», lullmanpituisia, eni««?n. rusk., ponnet Klll/a»K»vl-ai«i»,

B. seealinus, Ruiskattara. Röyhy lop. nuokkuva, moni-
—

lukuisin pitkäveteisin haaroin samassa nivelessä; tähkylät pui-

kean pitkulaisia, tav. kaljuja; kukat valmistuessa erillisiä, vih-
neettöuiiä t, käyrähköllä vihneellii, lyhempi kuu heti keskustan
alipuolclta leveämpi helpeensä; k,»si ja lehtitupet kaljuja. —

0 6, 7.
Peit. tav. (E, P,) /ilKä Keinä, paksulla vekveä/l», lop, p»inol-
—

tansa nuokkuvalla läKKättä, /oisinleles isoilla, päälle luumanpilui-

silla, moniKuKKaKisilla IäKKI/löil/ä.

29. FESTUCA. Nata.

Lehdet tupen jatkoksessa kaksikorvaisia, sisäkielck-
•f
keettä; aluslehdet sukamaisia t. rihmakkeisia; ulko-
kale vähinnäki puolen sisäkaleen pituinen.
E, ovina. Ahonata, Röyhy soukka, ylttäällinen, pysty, pit-
—

kulaisilla, 4— 6-kukkahisilla, harsuilla tähkylöillä; helpeet tav.

välineellisiä; kaikki lehdet tasamukaisia, sukamaisia; korsi kul-
mikäs, tupastava, pystyisillä versoilla ja hapsisclla juurella. —

2). 6.
Kuiv. paik, tav. (E. L.) /—2 vaaksa» piluinen. Kapealla, ai-
—

no»sli kukkiessa avoimella röl/Kl/llä 2 linjan pilllisisla täk/n/löislä,

jolk» tav. ov»l vekveilä l. K»vm«»Klavi», tuntuvitienoiss» usein pu-
n»«illevvi«, F. -violoee» Guud.
E. vubva. Arona ta, —

ltöyhyn liaarat pystyjä t. siirottavia,

suikeilla B—9-ku ahisl!a8 9-kukkahisil!a tähkylöillä; vihne puolta lyhempi hel-
—

vettiinsä, viii. näkymätön; korsilehdet littcitii, lyhemmät rihma-

maisia, vastalaskuisia aluslehtiä; korsi liereä, maakamarau alla.
suikertavilla aaluvilla. —

2j. 6.
Metsäniit. tav. (E. —

L.) Eovvet Minäisempiä kun eäellisen,

leveämpi- ja lilleämpi-lektine». .

•j-f Rieleke yksinäinen, lehden-sisäinen; kaikki lehdet

tasamukaisia litteitii.
E, pv»len««'« Huds. Nurminata. Röyhy nuorempana sup-
—

pea, kukkiessa siirottava, nuokkuva; tähkylät tasasoukkia, 6—lo-

-kukkahisia, vihneettömiä; lehdet tasakaitaisia epäselvällä kielek-
keellä. 2j. 7.
—
126 /. Gi-ammca>; 2,

Niit. tav. (E. L.) tähkylät soukkia, «l. aina vellreilu.

—

l-'.—

elnlior.
E. avunäinaoea Schreh. Rantanata. Röyhy hajallinen
—

nuokkuva; tähkylät leveän-suikeita, 3—7-kukkahisia, hyvin ly-

hyellä t. näkymättömällä vihneellä; lehdet tasasoukkia epäselvällä
kielekkeellä. 2j. 7.
—

Mcrenrant. (A. U.) 4—Z jalan piluinen, isommalla völ/K«/llä

—

ja leveäm/nill» ruskean vekveittä taKKI/töil/ä, kun e<l. E. lillo-

—

rea M.
Muist. on varhain niitettävä, muuten se tulee järin kovaksi
heinäksi.
30. BACTYLIS. Koira nr uohu.
E. sslomevala. Röyhy yhdäppäinen, yksipuolisesti ryhmisty-
—

neillä tähkylöillä yksinäisissä alahalta paljaissa röyhyhaaroissa ;

aliset lehtitupet 2-teräisiä. 2). 6. 7.—

Viljclömaissa tav. (E, Pe.) Iso ja tav. KarKea/eKtinen usein

—

sinertävä Keinä.
Muist. O» Englantilaisten kiitetty Orchards grass. Tai-
delaan niittää kaksin ottein vuodessa. Menestyy parhaiten hy-
vin multaisessa maassa.

31. CYNOSURGS. vikapää.

Q cristatus. Tähkä tasasoukkaincn, pysty; tähkylät ilman
—

näkyvittä vihneittä; lehdet tasakaitaisia. 2). 7. —

Nurm. (A. U.) /äKKä likeä, z/Kääppäinen.

Muist. On käytetty niittuviljentöön; antaa pehmeätä ja hy-
vää heinää.
4 parvi. Hordeucew,
32. BRACHYPOBIUM PR. Aroluste.
B. pinnalum PB. Tähkylät m. yhdessä koossa pystyisenä
—

tähkänä; vihne lyhempi helvettiinsä; lehtitupet m. kaljuja. —

2j. 6.
Kuiv. niit, (A. K. H. S.) Tähkylät V-2-' tuuman pituiset,
—

vähältarvaisia. Evomus. Festuca Schrad. /vi/icu?» Mönch.

Muist, Eiilelll/ heinälaji.
33. LOLIUM. Luste.
K. ps-renns. Pyörtänöluste. Tähkylät pitkulaisia
—
soi- —

keita, pidemmät kaleita, vihneettöniiä; juurakko suikertava, verso-

lehtinen. —

2j. 6, 7.
Kuiv. paik,, pient. tav. (A. K.) /äKKä lilleämpi k. seur,, tav.
—

vähän Kierteinen; /äKKMI »«sein kaliin pidemmät Ka/et/«,

 1. Graiiiinew, S, i. 127

Muist. Parhaiten lihavassa savimaassa kylvöheinänä menes-

tyvä.
/..linicola Sond. Pcllavasluste. Tähkylät tav. pidemmät
—

katetta; vihne hyvin lyhyt t, näkymätön, juuri hapsinen, verso-

maton, —

0 7.
Pellavasmaissa. (A, K. H.) Eennompi kuin eäell. laji.
—
/ —

arvense Schrad.

34. ELVMUS. Rantavehnä.

E. aren»»«'ll«. Koko heinä sinertävä; tähkylät 3—4 kukka-
—

hisia kapean-suikeilla nirkoilla kaleilla; lehdet kouramaisia, pian

kipertyviä, tönkeäkärkisiä. —
2|. 7.
Sant. rant., erinom. mcrenrant. (E. —

L.) 2 K«/l/nä>'äine» Kein»

nisunmoisella, väl. väki pitkällä tä/lkättä.
Muist. On soveliain kylvettää juoksevan hiedan kiinnittä-
miseksi; juuria taidetaan myös hätäleiväksi käyttää. Nuorena
se on lampaille ja muulle karjalle mieluinen ruoka.

38. TRITICUM. Vehnä.

/, vepens. Juolavehnä. —
Tähkä tönkeä, tähkylät lähetysten;
kaleet 8-suonisia tav. orapäisiä; helpeet tylppäpäisiä t, suippoja,
vihiicettömiä t. suora-vihneisiä; lehdet päältä kaljuja, t, yksinäi-
sessä rivissä hienoja sukia pitkin suonia; juurakko laajasti sui-
kertava. —

H. 6, 7.
Vilj. tav. (E. —

P.) /oisintelee paljon, Agropyrum, t>/,'.

—

Muist. Taidetaan eduin viljeutää hyvässä maanlaadussa, jos

pieniä juuri-palaisia siihen istutetaan taikka siemeniä kvlvetään;
viljamaissa se muuten on haitallinen ruparuoho. Sen juuria
sopii koota leivän-aiuetten sekaan kalliina aikoina. Jauhoja sekä
leipää taidetaan niistä valmistaa, kun ovat terveellisiä, eivätkä
pahamakuisia.
/. eaninum. Koiranvehnä, Tähkä veltto ja enimm. nuok-
—

kuva lähiuäisillä tähkylöillä; kaleet 4—B-suonisia, vihne-päisiä;

helpecssä pitkä mutkitteleva vihne; lehdet kummaltaki puolen
karheita; juuri tupastava, hapsinen. 2j. 6.
—

Leht. (E, L.) /itkä lupa«tava, v»»leanvekreä Keinä, tav, nuokhu-

—

v»Kov«inen j» -tähkäinen. —

Ell/m«s L. El, sv. Allvopl/vum /ls.

Muist. Sama hyöty k, e.
 128 2. Cyperacew; i.

2 heimo. (^EEEAOEH.

1 parvi. Caricem.
36.CAREX. Sara.
•J- Yhdellä ainoalla, yksikertaisella tähkällä.
w Luotteja 3, (Hedekukat tähkän latvassa, emikukat alem-
pana).
i. E mierogluckin Wg. Sukasara. Tähkä B—lo-kukkahi-
—

ncn; kodat. lop. alaskääntöisiä, suikean-oramalsia, yksi ulottava

neulamainen suka reiässä. 2^ 6, 7.
—

Soissa, tunturitien. harv. (E. P,) sovmenpi/ninen ja «euroa-

—

vaisen muoloinen, multa paljon useanlmilla kodilla ja Koäan reiäsl»

luoltien vieveslä u/ollavalla Kovsi»nai«ella sua/l».
2. 6, pnuciflora Lightf. Hivussara. Tähkä 38-kukkahi-
—

ncn; kodat ed. mutta suattomia. 2\, 6,

—

Liejuisissa soissa. (E, P.) 2—<-!.'ttä alaskäänlöisellä vekveän-

—

Kell»isel/a Koäalla, joll» on Kä»Ken» paksu «lotlava varlalo, kuta

ei piää /uuttaman suuksi niink, säellisellä.
3. E vupeslris Ali. Kalliosara. Tähkä pitkulainen; kodat
—

pystynäisiä, pitkulaisia, vastopuikeita, liereitä, lyhytkärkisiä, ison

kalvolaitaisen kehäsuomun-sisäisiä; juurakko suikertava. —

2j.
6, 7.
Korkeammissa tunturitien. (L. Lv,) /av. «ovmenpiluinen, t»s«-
-«ol«K«ll» t, valmiin» m. suikealla läKKällä.
°^^
Luotteja 2. (Hedekukat tähkän latvassa, emikukat alem
pana).
4. 6. eapitata. Luppisara. Tähkä puikea t, palleroinen, lä-
—

hinäisillä, puikeilla, litteäniäisillä, suonisilla kodilla; tähkäsuoniut

lyhyitä tylppäpäisiä; lehdet kaitoja, kouramaisia. 2^ 6.
—

Kost. niit. tunturitien. (P, Lv.) /—2 vaak«»n pituinen, nev-

—

-nssn-KoKoise//« täKKällä.
8. E pulioavis, Jouhisara. Tähkä tasasoukka t. suikea; ko-
—

dat lop. harittavia t, alaskääntöisiä, harsuja, leveän-suikeita,

suippoja, suonettomia. 2s. 6.
—

Kost. niit. (A.) Auovempuna sormen, vankempana s B tuuman —

piluinen, tuum»npitui«e/la läKKäl/ä, »us-Keil/a kodilla j» lop. vari«e-

villa läKKäsuomuill». —

E psyllophoru EKrK,
6. l'. l/l/noe»'ales Wormskj. Emäsara. Tähkä tasasoukka t.
—

pitkulainen; kodat harsuhkoila, pystyjä, puikeita, m. liereitä,

tuonijnomuisia, lyhyellä licrcällä karheahkolla odalla; suomut
suippoja; lehdet kannalta kourumaisia, ylempää puolipyöreitä. —

2j. 7.
 2. Cypcraceai ; 4. 129

Tunt. harv. (Lv.) sovmenpituinen ,' tähkä 3—4 linjainen, alisen»

puolena 3 6 emikukka»,' «uomul varisevat «'»lmistuess» K. eä.
— —

Eobvesi» «eirpin» /'l. I).

***
Kaksikotisia, hede- ja emitähkät eri varsissa.
7. p»v»llel» Somft. Neulasara. F!mitähkä tasasoukka har-
—

suhko-kukkahinen; kodat puikeita, pitkulaisia, pystyjä, suonisia,

sileä-laitaisia, ulottavahkolla odalla; tähkäsuomut suippoja; korsi
m. kalju. 2j. 6, 7.
—

Tunt. harv. (L.) «— 4O luumninen, kalju- t, ylähältä karheahlto-

K«v«inen,' e?l«ilä/lkä '/ —t tuuman piluinen. Kapean lieveä, tum-
pura. —

E äioiea si purall. Kaest.

8. 0. äioiea. Aimäsara. —

Emitähkä soikea, tihukukkahinen;

kodat leveän puikeita, suonisia, ulospäisiä, karhea-laitaisia ja otai-
sia; suomut tylppäpäisiä; korsi tav. kalju. 2), 8, 6,
—

Vetisillä niit, (F!, —

Lv.) Eor«i ö 10 lumnainen m. aina Kalju,-

—

tähkä '/, tuuman pituinen, vaalean-ruskea.

•f-j- Tähkä yksinäinen, toiskertaisena tasamukaisista

tähkylöistä; luotteja 2.
"
Tähkylät hedekukilla latvassa t, muutamat ainoasti
hedekukkahisia.
a —
Suikertavalla juurakolla t. aaluvilla.
9, l?. incurva Lightl. Käyräsara. —
Tähkä palleroinen t. pui-
kea tihuryhmäisillä yksikotisiiia tähkylöillä; kodat puikeasti pallo-
puoliskoisia kaljulla otamaisclla päällä; korsi käyrä, nulokulmai-
ncn, suikertavalla juurakolla maakamaran alla. —

2s. 6.
Merenrant. ja tunt. harv. (Lv,) Korsi 2—6 tuumainen pähkinän-
kokoisella täKKällä,
10, E chordorhiza Ehrh, Juurtosara. Tähkä puikea tihu-
—

ryhmäisillä yksikotisiiia tähkyiöiiiä; kodat soikeasti palleropuo-

likkaita, lyhyt- ja kaljupäisiä; korret nulokulmaisia lähtien maan-
pintaa suikertavasta, korsimaisesta juurakosta. 2). 6.
—

Liejuisissa soissa. (li. —

P.) Merkillinen liejussa makanvasta

j«l<vako«t»ns», joka on kuin Kaarovin», -usein Kl/l/näränpiluisin» kor-
sin», /äkellävä nivelislä vaaksanpituisia täKKäpäisiä haaroja. —

E
-uligillos».
K.--?, ckisliek» Huds. Kahtaissara. Tähkä puikean pitkulai-
—

neu —
tasasoukka m. yksikertaisista tähkylöistä, alimmaiset ja
ylimmäiset yksikotisia, t. emitähkiä, koskimaiset ainoasti hede-
kukkahisia; kodat pitkulais-puikeita, pitkän suippoja, hyvin kai-
dalla kalvopalteella keskustan ylipuolelta, vähän pidemmät suip-
poja suomuja; juurakko suikerrehtava. 2j. 8, 6,
—
 130 $. ('upcraceai; 4.

Kost. niit., ojavier. j. n. e. tav. (A. T.) 2—^l -vaaksan pitui-

nen heinäke, aliset tähkät lav. harsumpia j» nuokkuvia.' toisint.
K««i/e»Ki ti/leäl«»»illä ja p«/sll/i/lä, 4\/ lu««na«'sesla 3 tuuman pi-
luiseen,' väl. ovat kaikki yliset tähkylät KeäeKuKKaKisi», Kavvem-
min KaiKKi l/KsiKolisia. —

C. inlevmeäi» Good.

l» —

Tupastavalla heinällä ja juurella.

12 t,', vulpina, Ketunsara. Tähkä liereä, pitkulainen, kak-
—

sin toiskertainen pyöreämäisistä, perättömistä tähkylä-ryhmistä;

kaikki tähkylät yksikotisia; kodat puikeita suipukoita, kohosuo
nisiä, kaidalla kalvopalteella, pidemmät sukapäisiä suomuja; juuri
tupastava, hapsiuen, 3-särmäisillä ohutteräisillä korsilla. —

2\. 6.
Soissa, ojissa. (A. —
K.) E«/«/nä»'»npilui»e», paksu sara, 2 tuu-
ma» piluisell», m. «ovlnenpaksuisella, lop. ruskealla läKKä/lä.
13, <?, paradoxa Willd. Röyhysara. Tähkä veltto, haarova
—

pitkäveteisistä puikeista tähkylä-ryhmistä; kodat pyöreän pui

keita pitkäveteisellä 2-hampaisella odalla, m. kolmikulmaisesli
palleroisia, kohoselkäisiä, lalvempaa karhea-kulmaisia, tyveltä
hyvin suonisia, m. yhtä pitkät nirkkopäisten suomuin kanssa;
korren tyvessä pitkiä, jonkinlaisiksi hapsiksi, kchkeäviä suo-
muja. 2j. 6.
—

Soissa, rant. harv, (St. 11, K,) M. Kl/z/närän piluinen, peukalon-

piluisella läKKällä, '/ 2—^ lnuman pit, IäKKI/löi/l»,' kodat suonisia,'
suomut korren kannassa K»len«eita m««st«'Ksi /lapsiksi.
14, <?. leretiusenl» Good. Pyöreäsara. Tähkä pysty, liereä
—

t. puikea, kaksin toiskertainen perättömistä lähinäisistä tähkylä-

ryhmistä; kodat puikeita pitkäveteisellä odalla, lyhyillä suonen-
aiheilla pullakassa pohjassa, muuten sileät, suippojen t. tyip-
päpäisehköjen suomujen pituiset; korren tyvessä pitkiä cheitä
suomuja. —

2\, 8, 6.
Soissa. (E. —
P.) /äKKä ei Knn t-uuman pituinen j»KanKenkMän
p«K«ninen,' le/läellom»/, ruusuun luum»n pilui«el mu«t»t «uo»nut
korren tz/ve««ä eivät Ka/Kea Kap«iK«i Kuin eä. E panieul. si
—

> I^ss. El. sv.

18, 6, m««vie»t», Hakara-sara. Tähkä liereä, pitkulainen tav.
—

yksikertaisilla pyöreämäisillä, lähinäisillä, perättömillä tähky-

löillä; kodlit, harittavia, puikeita, lyhytkärkisiä, kaidoilla kalvo-
palteilla, ilman näkyvittä suonitta, pidemmät sukapäisiä suo-
muja; juuri tupastava, hapsinen; korsi karhea, 3-teräinen. —

2j. 8, 6. si bvunne«la.' tumpuran-karvaisilla suomuilla.

—

Kniv. niit. j, n. e. tav. (A. K. St. 11.

—

—si K.) Tav. V2 kyy-

närän pituinen. Kuvan tuuman pituisella, m. aina vekreällä täk-
Kalla' aliset lu/IKMt Kl/vin /äkinäisiä.
 Cijpcraccm; 4. 131

«s 'i'-i!,ll^ii;iBsii hedekukkia tyvellä, taikka aliset ainoasti

emikukkahisia. (Paitsi E lenell»'tta).
n. —

Kodat leveillä kaivomaisilla pitkällen atettuvillakar-

heasahaäsilla kulmilla.
16. 6. lepovina. Jänönsara. —

Tähkä pitkulainen t. soikea

4—6 lähinäisellä, soikealla tähkyliillä, kaikki hedekukkahisia
tyveltä; tähkäsuomut nirkkoja, puikean, kantaan asti leveästi
kalvolaitaisen kodan pituiset; juuri tupas-korsinen. —

2J, 8, 6.
Kost. niit. tav. (E. —- P.) /—3 vaaksan pituinen. /—E/2 luu-
»naisella paksuhkolla täKKällä vaaleanvuskeisla vaal»KK»-lailaisisl»
«llolnuisl».

ii —

Kodat sileä kulmaisia.

17. E lag-opina Wg. Rickonsara. —
Tähkä puikea t. soikea
noin 3:11a lähinäisellä soikealla monikukkahisella tähkylällä,
aliset vaan emikukkahisia; kodat soikeita, suippoja, littcän-pyö-
reitä, pidemmät tylppäpäisiä suomuja; korsi pysty, kalju t. ylä-
hiiltä karkeahko. —

2J. 6, 7.
Tunt. (L. Lv.) l^aaksnnpiluinen, täKKä harv. päälle V2 tuumai-
»en, v-uskea. —

E leporina El. D.
18. 6. ssl«veo«a YVg. Somersara. —

Tähkä puikea t. pitkulai-

nen noin 3:lla lähinäisellä, soikealla tähkylällä, joista ylinen
nuijamainen, hedekukkahiiien tyveltä; aliset ainoasti emiknkka-
hisia; kodat suikeita, nirkkoja, monittain kohosuonisia, suomu-
jen pituisia; korsi koheneva, siementen valmistuessa veltosti
nuokkuva, —

__\, 6, 7.
Somcroisilla mercnrant. harv. (U. Pe, P, Lv,) Eovvet vaak«an-
pitui«ia, hoikkia, /op, K»vvoin t«u«na»lpit«i«ten vuskeai» tä/lkäin
alaspainamia.
(E eane«een«.)

19. C. /teleonastes Ehrh. Ncvasara. Tähkä pitkulainen 3—8:llä

—

lähinäisellä, m, tasamukaisella soikealla tähkylällä; kodat pit-

kän soikeita, suippoja, ulkopuolelta hyvin pyöreitä, hienosuoni-
sia, vähän pidemmät suomuja; korsi pysty, karhea. —

__\, 6.
Soissa harv. (Kv. —

P.) /—2 vaaksan pituinen, tuuma» pilui-

sella vuskeall» tähkällä.
20. E no»-vessiea Willd. Norjansara. Tähkänä 3—6, vähän
—

erillistä, puikean-pitkulaista t. soikeata, monikukallista tähkylää,

ylimäinen nuijamainen, hedekukkia tyvellä, aliset hedekukatto-
mia; kodat m. pallcropuolikkaita, lyhytkärkisiä, leveitten, tylppä-
päisten suomujen pituisia; korsi pysty. 2\, 6,
—

Soissa, merentien, harv. (T. —

Ke. Pc. P. Lv.) Korsi noin
 132 S. CypeTaccce; 4.

vaaksanpiluinen, nulokulmoinen; tähkä / /'/2 tuumainen, Kl/p«änä

—

-vaaleanvuske».
21. E lenella Schk. Hoikkasara. —
Tähkänä 3—6 erinäistä
tähkylää, hcdekukkineen yläpuolella ja 2—3 kotaa alempana;
kodat suomuja pidemmät, m, vastopuikeita t, pitkän pyöreitä,
nykerö-päisiä, lyhyt-otaisia, monisuonisia, tylppälaitaisia. —

2).
6, 7.
Kost. metsäniit. soissa harv. (E. - P,) Seurauvun muotoinen,
—

lnult» paljon Kenloisempi, Kapslmaisitta lekäillä, /—2 Keäe-, eikä

juuri u«e»»»lp»a emiKllKKaa IäKKI/löissä, väl, v»»n yksi kukka Kum-
paaki lajia, l/«eamp«a emikukkia löl/11/essä ovat hedekukat aina
Keskellä, niinmuoäoin läKKl«l«» laivassa. 6, aracilis EKrK. E
—

äispevm» Ee«o.
22, E loliaeea. Lustesara. —

Tähkänä —8 erinäistä, B —l2-

-kukkahista pyöreämäistä tähkylää; kodat puikean pitkulaisia,
tylppäpäisiä ja tylppälaitaisia, lop. harittavia, monisuonisia, suo-
muja m, kahta pidemmät. —

2\, 6,
Kost. metsäniit. (E. —

P.) Hento ja KailaleKlinen KeinäKe, läKKä

v«/mi«luneen»Ki v»alea«vekveä.
23. E tenui/lova Wg. Vaivaissara. Tähkänä noin 3 tiheästi
—

lähinäistä, 12-kukallista pyöreämäistä tähkylää; kodat pui-

—

kean pitkulaisia, suipohkoita ja teräväkulmaisia, ei paljon suo-

muja pidemmät. —

2j. 6, 7,
Kost. paik. tunturitien. harv. (Kv. L.) Eäellisen »äkäinen,
mutta isommitta, likeasli Korren latvaan kootuilla IaKKI/löill», lus-
Kin '/ 2 tuuman piluiseaa, m. puikeaaa, aina vaaleanvekreänä läk-
Känä. E tenui/lora ja maeilent» El'.
—

CRodat kalvokulmattomia, karheita ylilaidoilta.

—

24, macilenta Fr. Laihasara.

<?. Tähkä toiskertainen 3— 4:11ä
—

lakinaisella vastopuikcalla tähkylällä; kodat pitkulaisia, suppeita,

tylppäpäisiä pienellä raolla päässä, epäsuonisia, ylempänä hieno-
karheita, suomupeitteistä; korsi karhea; juuri aaluvoiva. —
2[, 6, 7.
Soissa ja korp. (Rv.) M«et tähkylät «<«nän e^inni«emz>iä, yliset
mykerömäisessä ryhmässä, pil/t»npz/o>eilli,' kodat /ce/l/ce^ä-lailaiiia,
«lo«pai«i«, m. Z-«»mj)»i«ia «uull«. C. lenui/los« //n.
25, >?. ne/vol» Blytt, Hallisara. —
Tähkänä noin 5 lähinäistä
tasasoukkaa tähkylää; ylinen hedekukilla tyvessä, cmitähkien
pituinen; kodat suomujen pituisia, pitkulais-puikeita, otapäisiä,
suonettomia. 21. 7.
—

Tunturitien. harv. (Ke.) suuvuuäen j» näön puolest» Kuin seur.,

mutta enemmän tupastava, leveätek/isempi, l«/K«/illii Kalvo«»ai«ill«
s-uojuKsilla.
 S. Cijpcraccce ; 4. 133

—
26. C. microstachya Ehrh. Pienipää-sara. Tähkänä 3—H
lähinäistä tähkylää; ylinen, hedekukilla tyvessä, 2— 3 kerroin
pitkulaisia cmitähkiä pidempi; suomut Iyhempiä kun puikea
otapäinen kota, —
2). 6, 7,
Soissa harv. (U. Kp. P. Lv.) '/2 K«/«/n«väinen hoikka KeinäKe,
<«u«n»n-pilui«il/« lä/l/ci/lä, ilman näKu-villä suojuksilla,' l»lv»l»KKä
lop, nuijamainen.
27, E elonss»t», Pitkäpää-sara. —

Tähkänä 6—12 erinäisem-

pää, pitkulaista tähkylää; suomut Iyhempiä kun pitkulainen
suipukka, molemmin puolin kehkerä ja suoninen, ulospäischkö
kota. —

2), 7.
Kost. niit. (E, —

P,) Kasvaa tuppaissa monilukuisilla, pitkillä,

lop. nuokkuvitta Kovsi/la,' kodat ruskeita. —

C. m«llieulmi« EKv/l.
28. E vilili« Fr. Lettisara. —
Tähkänä 3—B erinäisempää soi-
keata tähkylää; kodat liketysten, soikeita ulottavalla odalla, ulko-
puolin hienolla suumalosta lähtevällä pinta-pykcellä, muuten
kehkerät; sisäpuolelta m. litteitä. —

2}. 6, 7.
Kost. paik. vuorim, (T. U. Kpv. P. —
Lv.) Seuraavan näköine»,
mulla pienemmillä, valmiina «-««Kea-sllomaisill» täKKI/löill», varus-
telul us. '/2 —^ luumaisilla suojuksilla,' kodat piäempi- ja ulotta-
vampi-päisiä, —

E pevsonii sieb. C. Gebhardi Hop. E eanese. si

alpicol» H^g.
29. E eane«cen«. Harmisara. —

Tähkänä 3—B, harvinaiseh-

koa pitkulaista tähkylää; kodat hyvin lähinäisiä, soikeita, suip-
poja, tylpillä, m. sileillä kulmilla, pykeettömiä, kehkeriä, m,
litteällä sisäpuolella. —
2j, 8, 6, —

si subloliacea: vähemmillä,
erinäisemmillä pyöreämäisillä tähkylöillä.
Kost. paik., rant, tav, (E, —
Lv, - —

si Kv.) 2—3 -vaaksan pi-

luinen, isoissa lappaiss»,- läKKä /—2-luum»inen, kellan- t. tl»v>
m»anvekveä. harvoin tummempi t. suojuksitta, siiloinkin «Ka» ly-
Kl/il/ä, sukam»isii/a, —
<?. bvi^oiäes. E curta Good. si 6, lap-
ponien /ang.
30. E stellulala Sehreh. Tähtisara. —

Tähkänä 3—B, lop. pal-

leroista vähän erillistä tähkylää; kodat puikeita pitkäveteisellä
odalla, lop. harittavia. —

2J. 6.
Kost. niit. soissa tav. (E. —

P.) / E/ 2 vaaksan piluinen Kev-

—

ne«NKoKoi««7la Kalillavis/a Keäel»näKoäi«la pi«Kill««illä IäKKI/löittä,

3-K»nlai«ell» Korrella.
31 E -remota. Harvasara. Tähkä useista, hyvin erinäisistä täh-
—

kylöistä; kaikki tähkylät yksikertaisia, useammilla pitkä lehti-

mäinen suojus; kodat pitkän puikeita, karhealaitaisella, suo-
muja vähän pidemmällä odalla. 2J. 8, 6,
—
 134 _.
«.

Cijperaccw; 4.

Lcht. harv. (A.) 3 vaaksan pittlinen KoiKKa KeinäKe, pilkävälisittä

IäKKI/löi/lä ja 3 6 tuum»» pituisi/l» suojuksilla.
—

32, E eupevoiäes. Tähkäsara. Tähkylät ryhmässä palleroi-

—

sena mykerönä, tyveltä hede-, latvemmalta emikukkahisia, pitkä-

veteisellä 3-lehtisellä suojuksella; kodat 2-lnottisia, suikeita, sou-
kistuvia pitkäksi, 2-päiseksi, terävä-sahaiseksi odaksi, molemmin
puolin kehkeriä, sukapäisten suomuin pituisia. )) 7, 8.
—

Vetis. paik. (K.) /äkes jalan, pituinen KeinäKe «oukilla, vaalean-

vekveillä. Kortta piäemmillä lehdillä, v««Ke»nveK?-eil/ä täKKämz/Ke-
röillä.

få^- Useampaa, yksineuvoista tähkää; hedetähkät lat-

vassa, emitähkät alempana niitä. t,'aviees vevce').
8 Luotteja 2 (paitsi joskus 3).
ti —

Emitähkät 3 t. useampaa kertaa pidemmät perää, t.

aivan perättöminä,
33. <?. l/iseolo-r Nyi. Erikarva-sara. Latvatähkä tyveltä he-
—

dckukkahincn, aliset (tav. 4) emitähkiä, tasasoukkia, pitkulaisia,

pystyjä, pitkäperäisiä; suojukset lelitimäisiä, särmästävän korren
pituisia; kodat pitkulais-puikeita, suonettomia, soukkamaisia,
lyhemmät suippoja, us. otapäisiä suomuja; lehdet litteitä.
Kost. paik. (Lv.) /—/'/ jalan piluinen, vekreän-sinervä KeinäKe,
juuret Kapsimaisia, Korvet 3-Kanlaisia, l>»vsile/«äel laaskääntöisillä
laiäoill», tällkäsuomut «n««sevi», 11/l-ekäs-suikeila, suippoja, leveällä
-v»«le»ll», us, sileäksi odaksi jatkuneella suonella.
34. E viaiäa Good. Tankisara. —

Emitähkät seur., soikeita t.

nuijamaisia, pitkulaisia, alinen tav. peräkäs; suojukset kaitoja
ja lyhyitä omituisilla lehtikorvilla; kodat soikeita, molemmin
puolin pullakan kehkeriä, ulospäisehköllä eheällii, suippoja suo-
muja pidemmällä kärellä; korsi epäkarhca. 2), 6, 7.
—

Tunturikasvi tav. (L. Lv.) /—2 vaaksan pituinen, taneakorsi-

nen, pitkillä j« leveillä likeäsli Kimpllluill» le/läill», «uikevt»v»«/a,
le/läenjäänno'K«islä «uo«l«ui«e«t<>! ju«ve«la. Eoäi/le ilmaatu» l««ein
eväänlaisla mustaa sientä, j» ne silloin tulevat isoiksi, p«ll<-l'oi-
«ik«i.
33. >-?. Kl/pevbove» Brey. Turjansara. —

Emitähkät lähellä
tav. yksinäistä hedetähkää, pitkulaiset t, suikeat, pystyjä, m,
perättömät; suojukset kaitoja, tuskin kortta leveämmät, erityi-
sillä lehtikorvilla; kodat pitkän-pyörcitä, soikeita, litteämäisiä,

*) Muutamiin, erittäinki a-jaossa, ilmaantuu latva- cli hedetähkään

emikukkia ja sitte kotiaki latvaan; toisien päässä tavataan mil-
loin emi-, milloin hedetähkiä.
 _i. Ctjpci-acuw; 4. 135

epäselvästi ulottavalla, m. ehyellä suumalolla, lyhemmät tylpä-

köitä suomuja; korsi sileä, 2J. 6, 7.
—

Rant. harv. (Lv.) Jalan piluinerl. korsi sileä, tuuman-pituisi/la

em-itä/lKillä, leveän-puikeilla l. nastopuikeill», päästä pl/öreämäi-
«ill», muslan-ruskeillll suomuilla.
36. E a</ualilis Wg, Vesisara. Hedetähkiä 2 t, useampi; emi-
—

tähkät perättömiä t, Iyhytperäisiä, pystyjä, liereitä, tav. latvalta

paksummat; suojukset lehtimäisiä, pidemmät tähkistöä; tähkä-
suomut Iyhempiä kun pyöreän-soikeat, litteähköt, lyhytpäiset
ehytsuumaloiset kodat; korsi nulokulmainen, sileä; lehdet kou-
rumaisia. —

2j. 6.
Rant. (E, —

Lv,) E-Wnäräine», «inevlävä KeinäKe, 2-3 luu««ai-

«ill», tav. nuljamaisill» läKKii/ä,' suomut »uskeit», Koäat vaalea/l-
Koita ittnan näK«/-vittä suonitta, t. «/Käellä järeämmällä «Ka» su-r-
-jässä.
37, E l>ulF«»i« Fr. Pitkäsara. —
Hedetähkiä I —2; emitähkät
lähinäisehköitä, pystyjä, liereitä; suojukset lehtimäisiä, tav. täh-
kistöä lyhemmät erityisillä lehtikorvilla; kodat soikeita, pyöreä-
mäisiä, kehkeriä, tav. pidemmät tylppäpäisiä suomuja; lehdet
koulumaisia; korsi karhea. —

2j. 8, 6, si zonaln Nyi.: ko-

—

dat litteämäisiä, suorikkaita, ruskean-musevalla poikkitelaisella

viivalla, selvä-otaisia; tähkät tihukukkahisia, liereitä; lehdet kal-
taisia, litteitä.
Kost. paik. tav. (E, —

Lv. si Lv.) /av. /—2 -va»K«a» pilui-

—

»e» monilukuisilla loisinnoilla, muoloonlu-villa muin eäelli«ii» m«li»

«euraaviin.
38. E tricostala Fr. Kolmiharju-sara. Hedetähkiä 2 t,
—

useampi; emitähkät m, perättömiä, pystyjä, liereitä; suojukset

tähkistöu pituiset; suomut lyhemmät leveän soikeita tylppä-
päisiä, kotia; kodat 3:11a kuhosuonella; korsi 3-tahkoinen, kar-
heakulmainen; lehdet venheemäiset kalvoiksi kehkeäviä. —
2j, 6.
Rant. harv. (U. Kv, Lv.) fiilo- j» piukknsaran välinen muodos-
l-uma, KleilenKi likempäaä jälkl«näi«tä.
39. E acula. Viilosara. Hcdetähkä ed.; emitähkät perättö-
—

miä t. lyhyt-peräisiä, nuokkuvia, liereitä; kodat suikeita, mo-

lemmin puolin kehkeriä, suipohkoita; korsi 3-kantainen, kar-
heakulmainen; lehdet ed. 2j. 6.
—

si eoloval».' kellahtava;
—

tähkät pystyjä, perättömiä, punervia. y personata Fr.täh-

—

kät vaaleita kaitoja, veltosti nuokkuvia, 2—4 tuuman pituisia

ja pidempi-peräisiä; korsi m, sileä.
Rant. tav. (E. —

Lv. —si Lv. yA. 11. Kv.) 3—<l vnuksun

—

piluine» tupastava KemäKe, toisinteleva «an^e» paljo.

40, E psolilra Fr. Laajasara. Emitähkiä 3—4, aliset peräk-
—
 136 5. Cypei-accm; 4.

käitä, rippuvia, liereitä, ylisten päässä useimmiten hede-

kukkia; suojukset lehdikkäitä, leveitä, kortta pidemmät; kodat
limittäin, puikeita, suippo-suisia, molemmin puolin litteäh-
köitä, kohosuonisia, lyhemmät nirkkopäisiä suomuja; korsi sär-
mikäs; lehdet leveitä, litteitä, nuokkuvia; juuri tupastava.
2j. 6.
Rant. (U.) Tähkät -ve/tosli nuokahtavia; «uoj«K«et tektikovvilla/
kodat nuorempana Keil»n«»i«i«,' suomul m««l»n«u«Keilu.
41. E turfosa Fr. Turpassara. Hedetähkiä I—2; emitähkät eri-
—

näisiä, pystyjä, kaidan-liereitä; suojukset lehtimäisiä, tav. täh-

kistöä lyhemmät; kodat soikeita, suippoja ulottavasta suuma-
losta, tav. pidemmät suippoja suomuja; lehdet kaitoja, venhee-
mäisiä, litteälaitaisia; korsi kalju t. karheanko. —
2|. 4, 8,
Soissa. (P,) E/ —2 jalan pituinen KeinäKe soukin leKäin ja Kor-
sin, kasvava o«itl«i» tuppaissa, o«illain tl»jalli«emma«li aalavoiäen.
42. C. c«e«pllo«a. Mätässara. Hedetähkä yksinäinen, lähi-
—

näisillä, perättömillä, pystyillä pitkulaisilla emitähkillä; suojuk-

set tav. lyhyet t. epäselviä, oramaisia; kodat soikeita, tylppä-
päisiä, epäselvällä odalla tuskin ulottavasta suumalosta, ei pal-
jon suomuja pidemmät; lehdet kaitoja, venheemäisiä uloskier-
teisillä laidoilla; korsi karhea. 2j. 3, 6.
—

Kost. niit. tav, (E. —

Lv.) E»«vall«» mälläilä »lanko-niitui/le j»

kultostaa varailin jo -vaaksunpiluisen», mutta kasvaa sille kyynä-
-rän/ci pituiseksi, eKKä hoikkana ja Kaila/eKlisenä, 3—4:11ä, Kovven
suKteen -väkäisellä, tuskin t««m«npituisell«, l»KK»llä ylimmässä
lalvassa, Karvoin / tuuma» toisista»».
43. C. «tviota Good. Piukkasara. Hedetähkiä 2 t. useampi;
—

emitähkät m. perättömiä, pystyjä, pitkulaisia, liereitä, suojukset

tähkistöä lyhemmät; suomut lyhemmät pyöreän-soikeita, lyhyt-
päisiä, chytsuumaloisia kotia; korsi 3-tahkoincn, karheakulmai-
nen; lehdet venheemäisiä verkkomaisesti kehkeävillä tupilla. —

2j. 6.
Rant. (U. H, Pe. K. Kv.) E«/«/näväinen, i««i««« tupp«i««» kasvava,
—

KeinäKe, viii««»r»n muotoinen, mutta eroava lineänlmittä tähkillä,

litteämmillä kodilln, ja evinomaltain tupill», joilta, kun korresta
-veäetään, «i«äpuo/e/t» vepeävät «eittim«i«ek«i verkoksi. /oisint.
V2—H tuuman pituisilla täKKillä.
I» —

Emitähkäin perät puolen tähkän pituiset t. pidcm-

mät (paitsi 6. s«bs-patk«ee»'lla).
44. E s-übspatkaeea Wormskj. Kotelussara. —

Hedetähkä yk-
sinäinen; emitähkät lähinäisehköt, pitkulaisia t. tasasoukkia,
pystyjä, iyhytperäisiä, vai. perättömiä; suomut tylppäpäisiä, otai-
 S. Cyperacccv ; 4. 137

sia t, odattomia, 3-suonisia, lyhemmät pitkän-soikeata kotaa,

otamaisesti pitkäveteisellä ja kolopäisellä suumalollansa; korsi
kalju. —

_\. 6, 7, —

si reducla Ere//,' suomut otapäisiä; ko-

dat litteähköitä, suorikkaita; rönsyävä.
Merenrant. (Lv,) 3— H luuman piluinen,' läKKäl 3/t luumaisia,
puolla nlin pilkissä t, vieläki lyhemmissä, »lnavempina suoj««-«i«äi-
sissä pelissä,' läKKäsuomul vuskeil», selkä leveä, -vekre» 3-lla ko-
Kosuonell» ja Kärki Kul» kuinki pilkäveleinen.
48. C. «»lina Sehk., >Vg. Suolasara. Hedetähkiä 2 t. usc-
—

ampi; emitähkät suikeita, liereitä, erinäisiä, pystyjä, kaljuin pe-

räinsä pituisia; suomut pitkällä erämaisella kärcllä t. tylppä-
päisiä pitkän-soikean, lyhytpäisen, kolo-suumaloiscn kodan pi-
tuiset t. pidcmmätki; korsi kalju. si mutien Wg. Tähkät eri-
—

näisempiä; perät pitkäveteisiä, vähän karheahkoita; suomut odat-

lomia t. hyvin lyhytotaisia; korsi tav. karhea, 2j. 6, 7.
—

Merenrant. (P. Lv.) / —E/2 vaaksan piluinen,' täKKät j» perät,

KulnpaiselKi luumun pilliisi». —

E euspiäala Wg. C. KalopKila

/Inäs.
46. E splculosa Fr. Tähkylä-sara. Emitähkiä 2—4 pystyillä
—

pitkäveteisillä perillä, tyveltä harsukukkahisia, liereitä; suojuk-

set lehtimäisiä, korvakantaiscsti scpiviä, ei pidemmät tav. 2
hedekukkaa; kodat pitkänpuikeita, tyveltä hienosuonisia, litteä-
mäisiä, puolta lyhemmät puikeita, tumman-ruskeita, sahakärki-
siä suomuja.
Merenrant. harv. (Lv,) / E/2 jalan pituinen Ko««i, tyveltä sär-
—

mikäs hapsiksi jakauvaill ruosleenkoklavain l««pp«en ««'«ässä, «/lem-

pä» KavKe»,' perät sileil»,- e»nil»KKät 11/vellä «oukempia, /— /2
luum»» pituisia j» levz/isiä,' kodat leveämmät suomu»,' juuri t«-
pastava.
47. E maritim» Mull. Mcrisara. Hedetähkiä 2 t, useampi;
—

emitähkät pitkäperäisiä, lop, rippuvia, liereitä; tähkäsuomut

typäkästi muuttuvia karheaksi suaksi, paljon pidemmäksi kun
itse suomut sekä vastopuikca, epäsuorinen kota. 2j. 6,
—

Kivisillä merenrant. harv. (Pep. Lv,) /—E/2 j»l»n piluinen

naalea-täKKäinen KeinäKe, pian varisevilla, 2—H Kerroin suomuje»
sukan iz/Kemmillä Koäill».
**
Luotteja 3 (paitsi E p»luäo«a'lla)
» Hedetähkä yksinäinen, tav. emikukkia latvassa.
—

48. E Buxbaumii Wg. Luhtasara. Tähkät m, perättömiä, eri-

—

näisehköitä, pystyjä, pitkulaisia —

vastopuikeita, otakärkisillä
suomuilla; kodat pitkän-soikeita, tylppäpäisiä, suonisia, hienosti
karhea-pilkkuisia; luotteja 3. —
2j. 6.
 138 I. Cyperaceie; --/,

Vet. niit. (E Lv,) Si— v»aks«n pi/uinen lyhyt- ja paksu-

—

täKKälnen, Eväällä toisinnolla on »unsaan tuuma» pituisia lie-

veilä täkki».
49. E alpina Sv. Tuuturisara. Tähkät soikeita ryhmin lat-
—

vassa perättömiini t. lyhytperäisinä, palleroisia t. pilkulaiseh-

koita; kodat soikeita, suippoja, hienosti karheapilkkuisia; luot-
leja 3; korsi pysty, hoikka, ylempää tav, karkeahko. —

21 6,
Tunturitien. (Lv.) Eovsi /—2 vaaksan piluinen, 2—3 ei paljon
Ker-nel/ä isompaa täKKää »l/Kmi» latvassa; suomul mustia. — C.
fuk/ii Schlt.
80. C. alvala. Mustasara. Tähkät peräkkäitä, lähinäisiä, sui-
—

keita, tav. nuokkuvia, suipposuomuisia; kodat soikeita, tylppä-

päisiä, lyhytkärkisiä, hienosti karheapilkkuisia; luotteja 3; korsi
ylempää karhea. —- 2jj 6, 7.
Tunturikasvi. (L. Lv.) Jalanpiluinen, leveälekline» KeinäKe «sok-
koilla, mllstasuomulsitta, top, painosi» nuokkuvilla l»lval«KKillä,
/'oisinlelee so«Ke«nmill» Kovvell» ja le/läillä, pl/st«/isellä läKKällä,
jotenki» eäellisen muoloisen».

I» —

Hedetähkä yksinäinen, ainoasti hedekukkahinen ; ko-

dat lienteitä.
51, t.', globularis. Pallosara. —

Emitähkät erinäiset, perättö-

miä, puikeita; suojukset kaitoja, lehtimäisiä, pitkiä, sepokan-
taisia; kodat puikeita, suippoja, höyteitä, suomuja pidemmät;
korsi hoikka, hyvin soukilla lehdillä. 2s. 6.—

Rost. ja mättäisissä mets. (E. —

L.) I—3 vaaksan pituinen,

llieno, /linle^ä M pehmeä «einä/ie/ /cos»e» /c«nna««a pil/lällen z/lö«
vaalean-ruskeita suomuja; alimmainen suojuslehti aina tähkäänsä
piiiempi, t«i>, u«ei»/li Kevoin. —
6, lomenlo«a s/, B.
32. E piluli/'er». Virnasara. —

Emitähkät lähinäisehköitä, pe-

rättömiä, palleroisia; suojukset tupettomia, m. oramaisia, aliin-
mainen vähän pidempi tähkää; kodat palleroisia, suippoja, lie-
minkäisiä, otapäisten suomujen pituisia. 2J. 6,
—

Kivisissä mäkimaissa. (A, —

U. H.) Korsi Kaareva,' emiläKKät

Kevnelten Kokoisia, —

E M/ovmi« El, D. E Oeäevi Retz eä. 4.

->3, E evieetorum Poli. Kanervisara. F^mitähkät lähinäisiä,
—

perättömiä, pitkulaisen pyörcämäisiä, suomumaisilla t. vähän

orakärkisillä, m. tupettomilla suojuksilla; suomut pyörcämäi-
sillä kalvolaitaisilla latvoilla, liereän, vastopuikean, höyteän ko-
dan pituisia. 21 8.
—

Mäkimaissa tav, (E. —P. Lv.) Tähkät tumpuvoita, KeäetäKKä

m. nuijamainen; suojukset K?/vi» l«//ll/il/ä, väl. epäselvillä mu«lill«
 *. Cijpcracem; 4. 139

tupilla Kannassa,' läKKäsuomul lav. Kienosli Kavv«lailai«i«. —

C.
ciliata Mllä.
84, C. pvaeoo-i? Jaeq. Kevätsara. Emitähkät lähinäisehköitä,
—

Iyhytperäisiä, pitkulaisia; suojukset oramaisia, tav, lyhyt-tuppi-

sia; suomut suippoja, m, palleromaiseu, suippomaisen, höyteän
kodan pituisia. —
2j. 3.
Mäkimaissa (A. T.) /'äKKät vaale«»-v««skeita olapäisi/l» suo-
»nuill».
88. t?, montana. Vuorisara. Emitähkät lähinäisiä, puikeita;
—

suojukset oramaisia, molemmin puolin laajentuneella kaivomai-

sella kannalla; kodat kaidemmasta pohjasta lähtien vastopui-
keita suippoja, 3-kantaisia, höyteitä. 2j. 8, —

Leht. (A.) Vaaksan piluinen, pe/»«neä KeinäKe, lumpuroitt», Kiil-

lävill» suomuilla Kovven tl/ve««ä,' tähkät mllstia, >E eollina
—

«'il/ä.
86. C. ovnitkopoäa Willd. Räpylä-sara. Emitähkät hedetäh-
—

kä» ylittäviä, lähinäisiä, tähkäsisäisillä perillä, harvakukkaisia;

kodat vastopuikeita, 3-kantaisia, suippoja, hienokarvaisia, sui-
pohkoita suomuja pidemmät; korren tupet lehdcstymättömiä t,
sukamaisella lehdeksellä. _\ 8,
—

Kost. niit, vuorten alla, harv. (A,) /äKKät «laa/ean-vävisiä, tus-

Ki» '/2 tuuma» pituisia, 3 —6 KuKK»/li«i«; Itorsilupel m, vekreitä,
11/kFellä sukllm»isella lekäen-aikeell», E peäala 411, t^, äigi-
—

tala si Wg. Gottl. FL

87, E lligitata. Sormisara. Emitähkät «d,; pidempi-peräiset
—

lehdestymättömiä suojustuppia, tasasoukkia, monikukkahisia;

kodat ed., typäkkäin suomujen pituisia; korren tupet ed. 2). 6,
—

Varjoisissa mäissä (E. P,) EmitäKKät tuu?,lan pituisia mus-

—

tia, 7— El-KuKallisia,' korren lz/vess» vuskeil» lekliluppia.

C —

Hedctähhä yksinäinen, ainoasti hedekukallinen; emi-

tähkät pystyjä; kodat kaljuja. (Suojukset tupellisia).
88. E livida Willd. Vaalea-sara. Emitähkät pitkäveteisellä
—

perällä, pystyjä, pitkulaisia, liarvakukkahisia; suojukset souk-

kia, tupellisia, alimmainen epämääräisesti tähkät ylittävä; ko
dat pitkänpyöreitä, molemmin puolin kehkerämäisiä, hienopilk-
kuisia, vaalean-harmaita, epä-otaisia, m. tylppäpäisiä, pidemmät
pyöreähköttä, tylppiä suomuja; lehdet pystyjä, sinivehreitä, souk-
kia. —

2^. 6, 7.
Liejusoissa, harv. (Pe. L.) Jalun pil«i»s» tankea- j» kaljukorsinen
KeinäKe,' e»»iläKK»t noin 7-kukkaisia; suomut -vekveilä, laiäa/la
««««eviä,' kodut ve/l»eä«-«i»erviä. t.'. li»«os» liv-iä» R^</. I^. «1. H,
—
 140 S. Cypcrucca. ; 4.

89. E spa»-si/7ova Stcud. Harsosara. Emitähkät liereitä,

—

muuten kuin ed,; suojukset lyhyitä isoilla laajenneilla, väl, täh-

käu pituisilla tupilla; kodat pitkänpuikeita, suonettomia, keh-
kerästi 3-kantaisia, otapäisiksi soukisluvia, pidemmät puikeita,
tumpuroita, tylpähköitä suomuja; lehdet mustanvehreitä, lit-
teitä. —

2j. 6, —

si borea/is Er, hedetähkä tav. suorakulmaisesi

alaspäincn; kodat lyhempi- ja suorcmpi-otaisia.
Kost. mets, (E. —

Lv. si P.) Seurunvasla evo«v» piäemmätt»

—

ja KoiKemmalla Korrellaan, väkä» leveämmillä ja piäemmillä le/l-

äillään, suipommalla ja KulmiKKaam«na/la kodilla. —
E. -vaZinata
Tausch. E panieea si «par«i/lor» H'g.
60. E panieea. Vehnäsara. Emitähkät erinäisiä, harvaltaan
—

monikukallisia, ulottavilla perillä; suojukset litteitä ja lyhyitä,

pitkähkö-tuppisia; kodat pulleita, m. palleroisia t. pitkänpyö-
roähköitä, lyhyellä, ulospäiscllä, viistetyllä, vaikka ehyellä kä-
rellä; lehdet ja tylppäkuhnainen kalju korsi siuivehreitä, —

2j. 6. —

si sublivida Hn. lehdet ja suojukset kahta kaidemmat,

jälkimäiset 2—3 kertaa pidemmät, kun tähkäpcrä; tähkät ja ko-
dat kahta vähemmät.
Kosteilla niit. tav. (A, K, H. Pe. L,
—

—si Kp.) si»i«e» -voi-

vuhko, jalan piluinen KeinäKe, kodut pl/öreämäisi» t. pitkänpuikeita
itman selvättä Kävellä.
61. E peäata Wg. Varvassara. Emitähkät lähinäisiä, Iyhyt-
—

peräisiä, harvaltaan 3 6-kukallisia, lyhyin oramaisin, m. tupet-

—

tomin suojuksin; kodat m, palleroisia, kärekkäitä, halkoiseiia

suumalolla. —
2). 6, 7,
Tunturikasvi (Lv.) /—3 tuuman pituinen KeinäKe, 2—3 E««j»»
piluisilla, m. lasasoukilla p</«l«/näi«illä läKKillä, Kelposli v»visevi»
suomuin j» Koäi».
62. E Oeäeri Ehrh. Ryhmysara. Emitähkät lähinäisiä, pyö-
—

reämäisiä—pitkulaisia; suojukset litteitä, lehtimäisiä, hedetäh-

kää pidemmät; kodat harittavia, vastopuikeita, lyhyellä otamai-
sella suoralla kärcllä; lchtilaidat litteitä t. koveroita. —
2), 6.
Merenrant. ja soissa (E. Pe. Lv.) Tav. matala, mult» väl.
—

pilkä Kuin «euv,, eKKä täKKät -väkempiä, väl, ei paljon i«om«n«t

Kernellä, lop. »n. Ke/laisi»,' KeäetäKKä tav. näkl/väsli perätön, —

E äivisa FL s. l). äemiss» ib, E Mv» var. Eeuvl,

63. -E /lava. Keltasara. Emitähkät lähinäisiä, soikeita, täh-
—

käsisäisillä perillä; suojukset ed.; kodat vastopuikeita oramai-

sin, alaskaarevin odin; lehdet venheemäisiä, uloskääntdisillä lai-
doilla; korsi 3-tahkoinen. 2j. 6.
—

Slioniit. tav. (E. —

P. Lv.) Eel/anveKreä KeinäKe, B—l% tuu-

»naisetta Kovvella, lop, m, Keltai«illa läKKillä, KeäetäKKä tav. pe» ä-
 S. Cyperacv»'; 4. 141

tön l. 11/K^tpeväinen. sekä lätt» ells eäel/isellä lajilla on toisin/o

acrogyna emikukilla KeäetäKKä» latvassa.

«t —
Hedetähkä yksinäinen, ainoasti hede-kukallinen; emi-
tähkät lop. rippuvia: suojukset hyvin lyhyillä, ruskea-,
t. musta-laitaisilla tupilla. (Kodat kaljuja.)
61. l).ivviau» Sm. Kastisara. Kodat kehkcrämäisiä, tav. ly-
—

hemmät suomujen pitkäveteistä kärkeä; lehdet litteitä, sclvän-

vehreitä, 2— 3 kertaa leveämmät 3-tahkoista karheata kortta;
muuten kuin seur. 2j. 6.
—

Soissa ja vet. niit. (E. Lv.) /'««Kin evonva seuvaavasla muutta

—

Kuin lekäillään,' l«KK»suomut t«v. l-umpuvamnl«t ja KeäelmäKol»»

piäemlllät.
68, E limosa. Liejusara. Emitähkät m. suikeita, tiheäkuk-
—

kaisia; suojukset kaitalchtisiä, hyvin lyhyt-tuppisia; suomut vä-

hän soukempia kuu soikea, tylppäpäinen, littcämäinen kota; leh-
det venheemäisiä, sinertäviä, kaitoja, tuskin kahta leveämmät
kun 3-tahkoinen karhea korsi. 2j. 6, 7.
—

Vetelissä soissa (E, L.)

—

/2 luumainen KeinäKe, '/2 —V<

—

linjan levuisillä, veKveän-Kallavilla le/läillä,' tähkäsuomut ruskeita

vaalean-sirlisillä Koäill».
66, E ravi/Vova Sm. Kaihosara. Emitähkät pitkulaisia, harva-
—

ja harsukukkaisia; suojukset lyhyitä, m. oramaisia, 3 kertaa laa-

juuttansa pidemmillä tupilla; suomut tyippäisiä, isoja, soikean
tylppäpäisen kodan verhovia; korsi tylppäkulmainen, kalju. —

2|,6, 7,
Tunturisoissa ja nevaisissa merenrant. (Kv. L.) Vaaksan pi-
luinen, väkemmill», tav. s-KuK»llisill« täKKillä kun eäell., suo»n«l
lumpuroit». E limosa si l^F.
—

e Hedetähkät useampia; kodat lienleitä.

—

67. C. hirtä. Kalsusara. Emitähkät suikeamaisia, liereitä, pys-

—

tyjä, hyvin erinäisiä, peräkkäitä, aliset pitkätuppisia; kodat pui-

keila, suippoisia, syvähalkoisella, 2-kärkisellä suumalolla, kar-
vaisia; lehdet litteitä, venheemäisiä. 2). 6.
—

Savi- ja santa-maassa (A. K.) Toisint. /—3 vaaksan pitui-

—

sen», pitkäsuikeroisell» juurakolla ja usein horvuisilln le/läillä,

vavsinki tupella.
68. E /ilisormis, Rihmasara. Emitähkät suikeamaisia, lie-
—

reitä, pystyjä; kodat puikeita, suippoisia, haarapäisellä suuma-

lolla, lienteitä; korsi hapsimainen, hyvin tylppäkulmainen; ne
m. tupettomat suojukset ja lehdet kourumaisia, hapsimaisia. —

H 6, 7.
 142 2. Cijperacea' ; 4.

Rant., suoniit. (E. P.) Kyynäräinen, Kapsimaine», tupastava

—

KeinäKe päälle tuuman piluisill» ruskeilla täKKillä. E lasio- —

ea«pa Elirh.

i' —
Hedetähkiä ta», useampi kun yksi; kodat kaljuja,
69, E arapullacea Good, Pullosara, —
Emitähkät liereitä, ali-
set pcräkkäitä; suojukset lehtimäisiä; suomut erämaisia; kodat
m, palleroisia, pullakat, odalla ja haarapäisellä suumalolla; korsi
tylppäkulmainen, sileä; lehdet koulumaisia, 2|, 6, si »o-
— —

lund-ata Wg. tähkät pitkulaisia, pystyjä, m. perättömiä; suojukset

soukkia; suomut leveämpiä; kota lyhyt-otaincn syväkoloisella
suumalolla.
Kant. (E, Lv.) —si L. Lv.) Eroava «euv. lajista sileällä
—

Korrella, kourumaisilla lehdiltä j» odaksi typistyneeltä kodalta.

E -vesienri». Lapinsara. Emitähkät liereitä, aliset pe-
—

räkkältä; suojukset lehtimäisiä; suomut suippoja, lyhemmät kun

puikean pullakka, vähitellen lyhyeksi odaksi soukkeiieva harva-
suoninen kota; suumalo 2-kärkinen; korsi ohutsärmäisesti 3-
tahkoinen; lehdet venheemäisiä. 2j. 6. —

si vivens Az/l. mus-

—

lauvehrcä ruskcanmusevilla kodilla; suomut musevia, tylppiä.

—

y pulla Good, tiihkiit puikeita; kodat 2— 3-luottisia, limittäi-

siä; suomut tylpäköitä, tumpuria.
Vet. paik, tav. (E. P. Lv.
—

si ja / Lv.) /«o, leveäleKlins»

—

KeinäKe,' KeäelmsKoäal vekveilä, lap. vaaleanruskeila, luntuvilie-

noissa si j» y.llä mustempia.
Muist, Lappalaiset pitävät pehmeäksi muokattuna pakkaista
vastaan kengissä; se heillä sukkaa onki.
71. C. laelii^o^l^iz Fr. Otasara. Emitähkät ja suojukset ed,;
—

suomut suikeita; kodat m, palleroisia, hyvin pullakat, äkisti

soukkenevia pitkäveteiseksi odaksi, syvällä haarapäisellä suuma-
lolla; korsi ylempänä KarheaKulmainen; lehdet venheemäisiä.
—

2z. 6.
Vet. rant. harv. (S. K, —
Kv,) Isoimpia s«r»/leiniä, '/ tuuman
/ev«/isiilä m. lilleillä le/läil/ä, pal,s»i//a emiläKKi/lä,' kodat isoja,
okuila, vaKKomaisi», m. Kätkien ne kaidat suumul, joilla usein on
pavi Kienoa sukaa päässä. —

E ampull. -v. robu«la l^einm. 6'.

huilata v. /aevivo«lv-i« sr. il/»nt. 2. C. rhyncophysa «Vez/
72, l?. p«l»<io«a Good. Suosara. —
Emitähkät liereitä, aliset
lyhytperäisiä; suojukset lehtiraäisiä, tupettomia; suomut orakär-
kisiä, m, lyhemmät soikeita, lyhyt-otaisia, isosuonisia kotia;
suumalo haarapäinen; Korsi särmikkäästi 3-tahkoinen; lehdet
venheemäisiä. —

21. fl.
 2. «',/,»-!«<!,-,'-, t. 143

Vet. paik, harv. (Ke.) 3—>-! jalan piluinen, sinivekve», ikää»

kuin iso E aeuta/ leklil««pel KeKKeäviä seittillläisiksi KapsiKsi, Kun
Kovvesl» veäelään. —

E »euti/ormis EKrK.
73. E riparia Gurt. Rantasara. Emitähkät pcräkkäitä, lie-
—

reitä; suojukset leveälehtisiä; suomut orakärkisiä, tav. pidem-

mät puikeata lyhytkärkistä tihcäsuonista kotaa, jonka suumalo
haarapäinen; korsi 3-tahkoinen; lehdet venheemäisiä. —

2s, 6.
Rant. harv. (T. 11, H.) /«oin kaikista Pohjan sarulajeista. —
17.
evassa Ehrh.

-M —
Hedetähkä yksinäinen, ainoasti hedekukilla (paitsi
/vl/igin), emitähhät lop. nuokkuvia t. rippuvia; suojuk-
<?.

set vehreillä tupilla. (Kodat kaljuja).

74. E ustulala Wg. Palosara. Emitähkät lähinäisiä, m. soi-
—

keita, rippuvia, tiheäkukkaisia; suojukset m. oramaisia, harv.

tuppea pidemmät; kodat pitkulaisia, suippoja, litteämäisiä, kolo-
päisellä suumalolla. —

2j. 7.
Tunturikasvi (Lv) /äKKät '/2 tuuman pituisia,' suomut j« Koäat
lumpuvoita, jälkimäiset vaaleammilla Ku/mi/la. Hedetähkissä Karu,
emikukkia, —

E alvata E Eevb.
78, Q laa:» Wg, Ventosara. Emitähkät erinäisiä, kaltaisen
—

suikeita, tiheäkukkaisia; suojukset lehtimäisiä, pitkätuppisia;

suomut tylppäpäisiä, hedelmä-kodan pituisia; kodat pitkulaisia,
tylppäpäisiä, ulottavalla, m. eheällä suumalolla, 2). 7, 8.
—

Vctcl. soissa tunturitien. harv, (L,> 1 E/ 2 vaaksan piluinen ja

—

Kenloi»l-n KeinäKe varsin Koilo/elllinen,' hyvin 17. limo«a'n K»l/«i-

-ne», mutta suojukset 3/ k timman pi/llisia j« korsi K»ar«m»i«esli
lenko.
76. E pal/eseens, Kalpea-sara. Emitähkät erinäisiä, pitku-
—

laisia tiheäkukkaisia, lop. nuokkuvia, hyvin lyhyt-tuppisilla suo-

juksilla ja nirkoilla suomuilla; kodat liereitä, vastopuikeita, tylp-
päpäisiä, chytsuumaloisia. 2(. 6.
—

Niit. tav. (E, P.) Lehdet KienoKarvaisia,' /äKKät vehreitä, top,

—

vllskeamaisi».
77. C. fuliginosu Hop. Nokisara. Hedetähkä emikukilla lal-
—

vassa; emitähkät lähinäisiä, tyvekäs-suikeita, rippuvia, tihukuk-

kaisia, alinen usein pitkältä erinänsä; suojukset m, oramaisia,
harv. tuppea pidemmät; kodat m, suikeita ja kulmikkaita, pit-
källä otamaisella, laidalta karheasahaisella kärellä; suumalo 2-
hampaincn. —- 2^. 7.
Tunturikasvi, harv, (L,) /alo«avan muotoinen, multa K«iäemn<itta
ja vaalea«n»«il/a «MKi/tä, joista ylimmäinen m, «ina yksikolinen.
 144 t. Cypuracece; %.

Korret Kovin tupastavia, alaskaavevitt» le/läittä, m, KlliKKi juuressa.

—

E /vissiä» l^ss. FL sv. C. /viss. si Hi.bn.

7«. E capillaris. Hiirensara. Emitähkät erinäischköitä, m,
—

tasasoukkia, harvasti 6—lo kukkaisia, nuokkuvia t. rippuvia

pitkissä perissä; suojukset kaitoja, pitkätuppisia; suomut tylppä-
päisiä, lop. varisevia; kodat soikeita, epäselvästi 3-kulmaisia,
oramaisella päällä, epäselvästi 3-liuskaisella suumalolla.
—

2j. 6.
Kost. niit. (A. K. P. Lv.) Auovempona va»K«»n-pilllinen, hoikka
—

KeinäKe, '/» tuuma» pilllisiil» vekreillä tähkittä j» v«lKe»KKoil/a

sllomuilla.
79. C. pseuäoez/pe-rus. Lehtisara. Emitähkät liereitä, tiheä-
—

kukkaisia, rippuvia, piikillisct harittavista t. alaspäisistä, pui-

keistä, pitkä-otaisista, suonisista kodista; suumalo 2-kärkinen;
suomut oramaisia; suojukset lehtimäisiä hyvin lyhyttuppisia. —

2). 6, 7.
Rant. soissa <A. —

Ke. H.) Iso teveä/eklinen KeinäKe, ««sein I

tuuman pituisilla veklei/l» läKKillä.
Muist. Sopisi viljennettää suoniituissa.
2 parvi, seivpea?.
37. ERIOPHORUM. Niittuvilla.
•J- Tähkä aina yksinäinen.
1. E. v«««eolum Fr. Ruscva niittuvilla. Tiihkä pitkulai-
—

ncn, suomut ainoasti laidalta läpihohtavia, lyhytkärkisiä; ponnet

tasasoukkia; korret enimm. yksinäisiä, suikertavin aaluvin. —

2J.S, 6.
Soissa tunturitien. (L. Lv,) /äKKä läkes tuuman pituinen pu-
nertavalt» l. vusKean-Ketlerväl/ä villalla ja muslanka>'»n»illa suo-
muilla. —

E. Chamissonis il/el/.
2. E. capitatum Höst. Töppypää niittuvilla. Tähkä pal-
—

leromainen, suomut suippoja, aliset I—3 paljon isompia, suo-

jusmaisia; ponnet pitkulaisia; korret ed. 2J. 8, 6.
—

Tunturitien. (P. —

Lv.) /ä/lkä »uovempana puikeamainen, m»«-

-tanru«Ke« valkeutta t. hiukan punerlavall» -villalla, E Scheuch-
—

Hevi Eop,
3, E. -vaginaluln. Tupikas niittuvilla. —Tähkä puikea, kai-
vomaisilla läpihohtavilla, orakärkisillä, m, tasamukaisilla suo-
muilla; ponnet tasasoukkia; korret tupastavia, hapsisella juu-
rella. —

2j. 4, 8,
Korpisoissa, tav. (E, L,) /äKK» l»v. luuman pituinen mustan-
—

Karmaill» suomuilla ja valkealla villalla,' Korsi lupilla, joista vaan

juuvelliset ov»t le/läeslävi», —
E, e««pilo«»<m Host.
 .1.
Cyperaeem; H, 145

•J-j- Useammalla tähkällä.

E, ssvaeile Koch. Suikela niittuvilla. Tähkäperät kar-
—

hcahkoita; lehdet 3-kantaisia, lyhemmät korren nivelvälejä. —

2j. 6.
Suoniit. (E —

P.) /al/on Kentoisempi seuraavia lajej», j» väkem-

»nillä sekä vekreämäisemmillä läKKillä. E. tviguelvum //oppe.
—

8. E. l«ti/oliu»n Hop, Litteälehtinen niittuvilla. Tähkä-

—

perät karheita; lehdet litteämäisiä, suikulaisia, yliset Iyhempiä

kun korren nivelvälit. 2j, 6.
—

Suoniit. (A, —K, H. P,) /iäempi ja pukäa«-vekreämpi kasvi,

l«/Kem,nillä j» leveä/nmillä lekäillä kun seuraava. E. polystachion
—

si L. E, pubeseeus sm.
6. E. angustifolium Roth. Oralehtinen niittuvilla. Tähkä-
—

perät kaljuja; lehdet kaitaisia venheemäisiä, tav. pidemmät kor-

ren nivelvälejä. 2j. 8, 6.
—

Suoniit. tav. (E. L.) Toisintelee Kaiäemmin ja leveämmin lek-

—

äin, useummnlln j» Kavvem?nall», Kamalla yltsinäiselläki täKKällä.

Muist. Karja alkukeväällä syöpi jotenki mieluisesti, mutta
ei niin pitkemmäiie kesää. Villaa taidetaan käyttää topingiksi
ja muun villan seassa langaksiki kehrätä; kelpaa myös kynttilän
sydämmiksi. E, pol«/sl«eKion sv. B. E. pubeseens sm.
38. TIHGITOPHORUM Pers. Suovilla.
! /. alpinum Pcrs. Soikkopää-suovilla. Tähkä pitkulai-
—

nen; kchäsukaset hapsimaisia, lop. monin kerroin tähkää pldem-

mät; korsi 3-kantaincn, karhea, 2^ 6, 7.
—

Suoniit. (E, —

L,) /äKKä tässsikasvaneilte» Karvojen kera yhteensä

»n. tuuman pituinen, muodoltaan Kuin pieni Eriophorum. Eriö- —

pkorum. Limnochloa Evez/,

2. /. eaespi/osum Hn. Tupastava suovilla. Tähkä puikea;
—

kchäsukaset pähkylää pidemmät, mutta lyhemmät tähkää; korsi

liereä, sileä. 2j. 6, 7,
—

Soissa (11, K, —P, Lv,) /sKKä nuorempana «n, pitkulainen,

—

K//p«»n» n«ein palleroinen, seivpns, KimnnoKloa Reich.

—

39. HKL.EOCHARIS Rllr. Luikka.

■f Luotteja 3; pähkylä 3-kantainen t. liereä.
1, //. acicularis Br. Jouhiluikka. Tähkä puikea t. pitku-
—

lainen, isommilla ulkosuomuilla; pähkylä m. liereä, kohoknl-

mainen ja puikealla lisäkkeellä; korsi jouhimainen, kulmikas;
juuri tupastava ja suikertava. (2 s—B. —

Rant. tav. (E. P.) <—3 l-lluman piluinen, «n. K»p«im«i,le«.

—

soirpus.
 146 _. Cypcracccv; S.

få Luotteja 2; pähkylä virnamaisesti litteä.

2. E, uniglumis Link. Rutaluikka. Tähkä pitkulainen pit-
—

känpuikeilla suomuilla, alimmainen suomu tyhjä, kehtova koko

tähkäpohjan; pähkylät puikealla lisäkkeellä; juurakko suikertava.
—

2j. 8. 6.
Vct. rant. tav, (A, —K, St. P.) /av. vähempi «euvaavaa lajia,'
—

läKKä »ll«sevan-»'uske«. soirpus.

—

3. E. palustvis llr. Suoluikka, Tähkä suomuinecn ed.; alim-

—

maiset I—2 suomua Iyhempiä ja neuvottomia; pähkylän lisäke

ja juurakko ed. I\. 8, 6.
—

Vet. rant. tav. (E, P.) /oi«inl, vaaksan pilui«e«la kyynäräi-

—

seen, 2 al«'mpa» läKKäsuomu» vastakkaista ja yhtyneinä länkäpokjan

Kektovia, —

soirpus.

40. SCIRPUS. Kaisla.

-f Rorsi haaraton, yksi ainoa tähkä latvassa: Limnochloa
/leien.
1. 5. Pauei/lo^uz Lightf. Rorpikaisla. Tähkä puikea, ulko-
—

suomut isompia, yli puolen tähkän pituisia; luottoja 3; korsi

paljas, selvällä, typäkällä, lehdestymättömällä tnpella tyvessä. —

2p 6, 7.
Kost, rant. (U. K. L.) 2—«> luuman pit««inen. —s. l?lrol/lv«/on
—

likvk.

Korsi haaraton usealla tähkällä ryhmässä.

få
Tähkät vinhkottaiii ryhmissä.
*

2. 8. laeuslris. Järvikaisla. Tähkät puikeita, ryhmistyneitä,

—

peväkkäitä ja perättömiä; tähkäsuomut kojopäisiä, odaksi ulotta-

valla selkäsuonella; korsi liereii, tupcttavilla suoinuilla ja lehden-
aiheilla tyvessä. 2^. 7.
—

si Flanells.' hentoisempi ja sinivch-

—

reämpl, useammin 2-luottinen.

Järvenrant. vedessä, tav. (F^. P.) 2-K«/«/nä> äinen ja siläki pi-
—

äempi,' si l»v. väkempi, musevampi j» pienemmillä tähkäryhmillä:

s. glnucus sm, s, Tabernmmontani Gmel.
Muist. Käyt. katon-katteeksi ja leikataan syksyisin karjan-
ruuaksi. Kun se keskikesän aikana kootaan, hyvin kuivataan,
varotaan sannasta ja tungetaan sitävarten tehtyihin rautatorviin
sydeksi poltettaa, saadaan siitä niinhyvin maalareille kuin kirjan-
painajille soveliasta mustetta. Koreja, mattoja, liittimiä (aido-
—

taan siitä myös tehdä.

i! 8. mavilimu«, Merikaisla, Tähkät puikeita ryhmissä, muin
—

yhteisillä perillä, muin ilman; tähkäsuomut 3-otaisia; korsi leh-

tinen, 3-tahkoinen, särmikäs. 2j. 7, —
 TyphAcecß. 147

Merenrant. vedessä (A. —U. Pe.) E«///näräinen, «uiKevtavatt»,

tav. mukulaisett» juurakolla.
Muist. Juuret leivän-aineeksi katovuosina soveliaat.
4, s. «l/lvalieils. Arokaisla. —

Kukkaviuhko monikertainen ryh-

mätyistä tähkistä peräkkäissä mykeröissä; korsi pysty, lehtinen,
tylppämäiscsti 3-kulmainen. 2j^ 7,
—

Vet. niit., ojissa (E. - P.) E«/l/näväinen isoll», K»jalli«ella -vi«K-

—

kalla; lelläet m. sormenlevz/isiä.

Muist. On hyvä viljenncttää alanko-paikoissa karjanruuaksi.
**
Tähkät toiskertaisena 2-tahkoisena yhteisenä tähkänä:
Blysmus Punz.
8, s. rufus Schrad. Rusokaisla. Tähkiä 3 B, harvakukkai-
— —

sia; pähkylät pitkulaisia, suippoja; su'at ylhäältä karheita, välistä

puuttuvia; lehdet liereitä, päältä venheemäisiä. __\, 6, 7.
—

Merenrant. harv. (T, —

Ke. Lv.) Tähkä punaruskea,' juuri «ui-
Kerl/lva. sea.'ll«.«s Huds. Blysmus /an«.
—

6, s. eompvesslls Pers. Sarakaisla. Tähkiä 8, t. useampi,

—

monikukkaisia; pähkylät leveän-soikeita, otamaisclla päällä; ke-

häsu'at karheita alaspäisillä piikeillä; lehdet litteitä, vähän ven-
heemäisiä. 2|j 6.
—

Kost., heinäisissä paik. (A.) /äKKät ruskeita. sek«nu« eom-

—

pvss«»«. Carex uliginos». Blysmus Panz.

41. RHYNCHOSPORA M. Vahl. Piirtoheinä.
1, R. /usea RS, Ruskea piirtoheinä. Röyhy paljon varusta
—

lyhempi; kehäsu'at karheita ylöspäisistä piikeistä; lehdet kaitoja,

koulumaisia. 2|. 6—

Soissa, harv. (K,) Tähkät »'««osteenkavvaisi». Schcenus. E. alba

—

si Vahl.
2. 11. «lba Vahl. Valkea piirtoheinä. Tähkäröyhy ei pal-
—

jon varusta lyhempi; suat karheita alaspäisistä piikeistä; lehdet

kaitoja, venheemäisiä; korsi 3-kantainen. 2j. 6, —

Soissa (A, K. H. Pe. Kv.)

— /äKKäI nuorempina valKeila, van-
Kem-pina v««Ke»m»i«i». Schcenus.
—

3 heimo. TYFIIÄCE.E.
42. SPARGANIUM. Palpakko.
Lehdet kantaan saakka litteitä.
-}•

1. s. minimum Fr. Vähäpalpakko. Tähkävarsi yhtenäinen,

—

aliset 2—3 emitähkää peräkkäitä, yliset erinäisiä, perättömiä, he-

detähkä yksinäinen latvassa; hedelmät perättömiä tylppäpäisiä,
m, odattomia; lehdet muin Iyhempiä, pystyjä, muin pidempiä ja
laiehtivia. 2). 7, 8.
—
 148 5. Typhaccw.

Järvenrant., matalassa ved. tav, (A. —

K. H. St. —
P.) —

8. n»
lllNs Lmst.
2, s. natans. Näkinpalpakko. Tähkävarsi vähän haarova:
—

kaikki emitähkät erinäisiä, perättömiä (paitsi I—2 alimmaista);

hedetähkät latvassa monilukuiset (4 12); hedelmät seiväperäisiä.
—

hyvin pitkä-otaisia; lehdet hyvin pitkiä, heinämaisia, laiehtivia

—
2|, 7.
Järv. ja vesiperä-soissa (T. K, H. S.) /ekäel s«/ven?mis«ä ve-
—

sissä »sei» monen K«/z/«ärän pituisia, /—2 linjan levz/isiä. 8. —

a/Me seKnitHl, (kurtistunut).

få Lehdet kannalta 3-tahkoisia.

3. s. simples Huds. Suorapalpakko. Tähkävarsi haaraton.
—

alempana yksinäisillä, peräkkäillä emitähkillä ja 3 6:11a hede- —

tähkällä latvassa; hedelmät typäkästi soukkcncvia odaksi. 217. —

si boreale La:st. lehdet pitkulaisia, laiehtivia; hedetähkät >»o-

nasti useampia. y fluitans (Fr.) hedetähkä tav, yksinäinen lat-
—

vassa; hedelmä vähittäin odaksi soukkencva; varsi tanea, kohe-

neva; lehdet leveitä, pystyjä, velttoja t. laiehtivia.
Ves. 7 korpisoissa, harv, (E. P. —

si P. 7 U, Pc.)
— —

8. —

e-reotum si. 8. eveetum Wg. 7 s. glomerutum /«est. ja Eelirl,

4. 8. ramosum Huds. Haarapalpakko. Tähkävarsi haarova;
—

haaroissa perättömiä emitähkiä alempana, ja monilukuisia hede-

tähkiä latvassa; lehdet kannalla 3-teräisiä. 2). 7. —

Vesikaivannoissa (E. P.) /«ompi Kun eä,

—
s, eveelum cc. —

43. TVPIIA. Osmankäämi.

1. /.
anssustisoli». Vähä osmankäämi, Tähkät erinäisiä:
—

lehdet soukkia, miekkamaisia, vähän kouruisia, korien pituisia.

—

2(. 7.
Vedessä (A, U. H,) 6 S jutun piluinen vesikein», lelläet 2—3
—

linjun levz/isiä, l»KK«in -väliä tav. -l —2 tuuma».

Muist. Haivenia käyt. topingiksi. Astiamichille kelpaa leh-
det saumain tivistämiseksi. Myös mattoja, sideköysiä j. n. e.
saadaan niistä.
2. /, talisolia. Iso osmankäämi. Hede- ja emitähkä lähi-
—

näisiä; lehdet leveän miekkamaisia, korren pituisia. 2). 7, —

Vedessä (A, —

K. Pc) Eäellisen pituinen, luumun levz/isin littein

lehdin; tähkä kahta paksumpi kun eäellisettä.
Muist. Sama hyöty k. ed.
 i. Polamagelonctv; 4, t. 149

4 heimo. POTAMOGETONE^E.
1 parvi. Zosterea..
44. ZOSTERA. Ajokas.
Z. nngustifoliu Horn. Vähä-ajokas. Lehdet epäselvillä—

sivusuonilla; kotelon kielet pyöreämäisiä päästä; muuten k. seur.

-2|,7.
Vedessä (U.) Vähempi K, seur.,- noin linjan levuisillä le/läillä. —

X, marin» si El. tt.

m»rin». Iso-ajokas.
'/.. Lehdet selvästi monisuonisia, tasa-
—

soukan kotelon levyisiä; kotelon kumpiki kieli ylempää typäkkä;

pähkylät selväjuomuisia. __\, 7. —

Meressä, tav. (Lv) /e/läet pitkiä, Keinämäislä, noin 2 linjan le-

-vz/isiä.
2 parvi. /ol»me«.

48. ZANNTCHELLIA. Hau ra.

Z. peäieellata Fr. Merihaura. Pähkylät lyhytperäisessä
—

sarjassa, sclväperykkäisiä, selkä kaivomainen, hampainen; vartalo

m. pähkylän pituinen. <2 6, 7.
—

Meressä, harv. (T. U. P.) Pähkylät tunnettavina jotenki pitki«tä

peristänsä ja vavlal«i«l«nsa, Z. peäuneulata EeieK. X, palustris
—

si peclie. ll'ss.
Z. polz/e»vpa Nolte. Rantahaura. Pähkylät perättömiä,
—

epähampaisella selällä; vartalo puolta pähkylää lyhempi. —

(D 6. 7.
Matalassa ved., tav. meressä t. sen tien. (T. Ke. St. Pe,) Vä-
—

Kemmillä päKKz/löillä, K, ed., lyhemmällä vartalolla. Z. palllstris.

—

46. RUPPIA. Lima.

li! nlarilima. Isompi lima. Ponnet pitkulaisia; pähkylät
—

puikeita, ei paljon kalttoja. 2|, 7, 8, —

Meressä (U.) /ämä ja seuraava laji ovat näköään Kuin hapsivita

jo«lll»n»i«itt« le/läillä. 8«/vem«näs«ä veäessä piäentz/z/ läKKäpevä pin-
-nalle, mutta vsläuz/ Keäelmä» jouluessa Kievleisesli kokoon. E —

spiralis E Eevb.
H. rostellata Koch. Vähempi lima. Ponnet pyöreämäisiä;
—

pähkylät kannalta kupuroita, typi soukkencvia hyvin kalttopäiseksi.

—

2j. 7, 8.
Meressä (U.) lliukun väkempi eäeltist»,' päKK-^lät so/Hempia ja
KatlolNpia. —
11. mavitlma y l/n. E.l. 3,
 150 4. Polantogctoiieiv; %.

47. POTAMOGETON. Vita.

H> Lehdet sangen soukkia, pitkän kaitaisia hapsimaisia.
—

6 Lehdet korvakkeellisclla tupella sepokantaisia (tähkät,

hyvin erinäisillä kiehkuroilla).

1. /. mavlnus. Mcrivita. Lehdet jouhimaisia suippoja, yksi-
—

suonisia, pähkylät*) sileitä, tylpällä pyöreämäisellä selällä, pie-

noisia, kuivina kurttuisia. 2j^ 7.
—

Selvemmässä ved., crinom. meressä (T. St. U.) päKKz/lät väkempiä

Kun Kampu»sie««enet, -veäessä sileät. kuivina kurttuiset. Kukoistaa
aina veäen «ll», jolla ei Koskaan kohoa pinnalle.
2. P. peotinatus. Hapsivita. Lehdet kaitaisia
—

jouhimaisia,
—

suippoisia, enemm. 1-suorisia; pähkylät sileitä, selkä pyöreän

tylppämäincn, kuivaneena venheeinäinen. 2j. 7.—

Järv., ojissa; etenki suolaisessa vedessä (A, Ke. St. Pc) Van-
—

Kemmal lekäet «sei» Kz/llä leveämpiä, 3-suonisi»,' päKKz/lät kypsinä

väkempien Kelnelle» Kokoiset. Kukoistaa veäen päällä.
3. E. 2ostevaee»s Fr. Ajokas-vita. Lehdet hamaan lyhyeksi
—

odaksi soukkenevaan päähän kaitaisia, 3-suonisia; yliset ja nuo-

remmat paljon kaidcmpia ja suippoisempia, 3- tahi 1-suunisia,
—

2j. 7, 8.
Meressä (T.) /ekäel linjan levz/isiä, 3:lla i«o«ll«»alla suonella.

Lehdet tupettomina varressa, erillään nivelkorvakkeista.

*®

4. E. -rutilus Wolfg. Jouhivita. Tähkät harvakukkaisia, vä-

—

hän pitkulaisia, perää lyhemmät; lehdet rihmamaisia, pitkään

soukistuvalla päällä, 3-suonisia; varsi sivupuoli. 2j. 7, —

Vedessä harv. (Kv,). Eieno Kun «euv. laji, mutta paljon tukevam-
-min ja läkinllisemmi» le/läin,' Karva- ss —7-) Kukkaisilla läKKillä,
pienillä, p«/öreä-«elk»i«illä ja m, «uippokanlaisill» päKKz/löillä.
8. P. pusillus. Pienivita. —

Tähkät tiheitä, lop. pyöreämäisiä

t. soikeita, lyhemmät m, liereätä ja tasapaksua perää; lehdet rih-
mamaisia, otakärkisiä, 3-suonisia, usein epäselvillä sivusuonilla;
varsi hapsimaicen epäselvästi littcämäinen. 2). 7.
—

Kuljuissa, ojissa (E. —

P. Lv.) Ealjon nienompi «euv»»v«a, iek-

det tuskin 7a linj»n levz/isiä,' varsi »n, joukimainen,' läKKät pieniä,
»uovemmot pitkulaisia, »nulla tikeilä,' valmiina eivät isommat her-
»eitä.
6. p. muevonatus Sehrad. Otalehti-vita. Tähkät harsuja, lie-
—

reitä, 4—6-kukkaisia, lyhemmät litteämäistä, ylhäältä leveämpää

*) Nimittäin tuoreina, jonkalaisia aina tarkoitetaan, missä kuivista

ei erittäin mainita.
 4. Potumogetimt_(B; S. 151

perää; lehdet kapean kaitaisia, tylppäpäisiä lyhyellä odalla; varsi

litteämäinen. —

2). 7,
Vedessä harv, (A. H, Ke. Kv.) /äKKät aina soukkia, '/a—/ luu-
man piluisia, kukkiessa m. perien pil«i«et, «ille lav, KaKta lz/Kem-
mäl, —
/, eo««lp«e««u«. P. Eviesii Eup-r. P. Oeäeri Mey. ja Eeurt.
7. p, Hostevi/olius Sehum. Litteä vita, Tähkät liereitä, 10 12-
— —

kukkaisia, kahta t, useammin kerroin lyhemmät kun varsi; leh-

det tasasoukkia, suippoja, juomuisia, monisuonisia; varsi litteä,
lehtimäinen. —

2j. 7.
Järvissä (Ke) Lehdet runsaan /injan leviisi», 6—? tuuma» pit.;
taKKät tuuma» pituisia. —

/. ia/ieaule Wg. P. eompressus Er.

få Lehdet suikeita t. leveämpiä (3 linj. 2 tuuman).

—

*
Kaikki lehdet kaivomaisia, ruodittomia t. hyvin ly-
hyillä ruodeilla.
8. /, evispus. Kiharavita. —

Lehdet puolisepoisia, pitkulaisia,

kaitaisia, aaltolaitaisia, hienosahaisia; pähkylöissä sarvimainen
ota. —

2^. 7.
Järvissä, harv. (A.) Tähkät lz/Kz/itä, K»vvaK«lKKai«ia,' leKäet selvä-
sakaisi». /oisinl, lakinaisilla lehdillä, joiäe» Keskellä -varsi o» vä-
Kän polvitteleva.
9. /. per/olialus. Ankeriaan vita, —
Lehdet herttakantaisia,
varsisepoisia, puikeita —

pitkulaisia, ehytlaitaisia, litteitä; päh-

kylät puikeita, litteämäisiä, tylppäselkäisiä. 2(, 7.
—

Järvissä, tav. (E, —

L.) /ekäel tav. puikean pitkulaisia, väl, m.

pssöveilä (toisint. votunäi/ulius), tahi juoksevassa veäessä suikeita,
aina Kevlt«K»nt»isia,
Muist. Ankerias väl. elustelee sen suojassa.
10. E. pvaelonaus Wulf. Ilauvinvita. Lehdet vähän suikean
—

kaitaisia (nuorcmpain syksyhaarain: pitkulaisia), tylppäpäisiä,

litteitä, ehytlaitaisia, sepokantaisia; tähkäperät tasapaksuja; päh-
kylät kehräpuolikkaita, m. yhtyneet suorin sisäsivuin, terävä-
kouruisia. —

2j. 7, 8.
Syvemmissä järv. (E, —

L.) Iso, usein tuum«n levi/isil/ä, —/tt

luu«ll»n pituisill», pääsl» l«v, l«KKim«isesli «oukislunei/la pz/öreä-
lz//pp»isittä le/läillä,- läKKäpeväl pilkiä,' läKKä j» päKKz/lät isoja.
11. P. lucens. Ilelovita. —
Lehdet leveän suikeita lyhyeksi ruo-
diksi soukustuvin kannoin, otakäikisiii, hyvin hienosti otasahai-
silla laidoilla; tähkäperät ylöspäin paksunevia; pähkylät tylppä-
uurtoisia. —

2|, 7, 8.
Syvemmissä järv. (U. 11. Kv.) /ekäet l—/^/, tuuman levz/isiä,
-v»l. tz/lppäpäisi» pienellä «lla/t»,' t»Ki pile?lee Kes/»is«l«»i lz/Kem-
maksi t. piäemmäksi «»«maiseksi pääksi,- völ, K«v«itaan syksyhän-
 152 4. Potamoyetoncai; S.

räin emälskli niin hiukan K»«vell«neen», eltä tuskin muut» Kun

«noni on Koko lekteä.

**
Yliset iaiehtivat lehdet ruodikkaita, tav. paksumpia,
aliset ruodittomia, kaivomaisia.
12, p, ssv«mi«eus. Ruohovita. —

Laiehtivat lehdet nahkeita,

suippopuikcita, tylppäkantaisia, aliset ruodittomia, kapean sui-
keitä, suippoja; tähkäperä yläte nuijamaisesti pullakka; pähky-
lät tylppäsclkäisiä. —2). 7. —si l>. Ke/eropKz/llus Sehrcli. Laitto-
lehdet pitkäruotisia, tylppäpäisiä, aliset puolta pienempiä; veli-
reä-karvaisejnpi.
Ojissa ja matalammissa ves. (U. K. Kv. St, P,
si E. P.)— —

Laittolehdet välistä puuttuvat, välistä ovat z/K«in»»n jälellä kui-

vaneissa poikoiss».
13, P. niaresoens Fr. Museva vita. Kaikki lehdet kalvomai-
—

sia, liipihohtavia, aliset, soikeita, suippokantaisia, ruotiansa ly-

hemmät; pähkylät munuais-palleroisia, kuivina 3-uurtoisia; muu-
ten kuin seur. laji. 2J, 7, 8.
—

Ves. (K. P. Lv.) Seuraavasta l»jist» eroava ainoasta»» o/lemmi/la

ja piäemmill», pikemmin mustenevilta. kun MneKluvitt» l«lv»lek-
äillaäil. — /'.
»'u/eseens vav. Lmst.
14. /. vu/eseens Sclirad. Ruskovita. Laittolehdct vähän nah-
—

keamaisia, pitkulaisia, tylppäisiä, suippokantaisia, aliset kaidasta

kannasta pitkän-suikeita, tylppäisiä; tähkäperä tasapaksu; päh-
kylät littcämäisiä, terävä-selkäisiä. 2j^ 7. —

Järv. ja juoksevassa ved. (li. L.) /e/läet 1/^ —7a tuuman

—

levz/isiä ja 3— (l luuman piluisia, pian punekluvi», etenkin «li«el.

—
f. Milans sm.
18. p. sp»Vss»ni/olius Llest. Jokivita. Laittolehdct ylen pitkä-
—

peräisiä, suikulaisia, molemmin päin suippoja, aliset sangen pit-

kiä, kaitaisia, heinämaisia; tähkäperä pitkä, tasapaksu. 2(, 7, 8. —

Juoksevassa ved. harv. (L.) Varsilehdet Kuin seur. lajilla, /—2

linjan levz/isi» j» usean jalan piluisi» ; leve««»»nät t»«tto/eKäet Kas-
vavat «inoas/i Kuvin Kuivin» Kesinä,' tähkä yli luuman Muine»,
—
/'. fluitans /ilj. eä. 3.

*«
kalkki lehdet selvästi, tav. pitkäveteisesti ruodik-
kaita, yliset laiehtivia.
16. /'.natans. Ahvenvita. Yliset lehdet nahkeita, laiehtivia,
—

soikeita t. pitkänpyöreitä, aliset pian menehtyviä jälelle jättäen

pitkät ruorinsa; pähkylät tylppäsclkäisiä. H 7. —

Seisovassa ved, tav. (E. L,) «liem»«ai«et, pian menektss-vät

—
 S. Aroidcte; 1, 2, 5. 153

lelläel K»idemp-i», multa m. yhtä likellä Kun z/lemmsi«elki, Kui-

v»nei««» paikoi««a »l. illan -varrelon (loisinlo acaulis Er.)
Muist. Alnenet ja muut kalat elustelcvat sen suojassa.

5 heimo. AENIEEH).

1 parvi. Kemne«V,
48.
LEMNA. Limaska.
1. L. trisulca. Ristilimaska. Ruodikkaissa lehtiryhmissä tav.
—

3 suikeata lehteä ristimäiscsti. <2 6, 7.

—

Vedessä (A. —

Re. St. P.) Meinnmn osan vuolla ve<ien all«.

—

ogeton Schleid.
2. E »ninor. Viiliä! imaska. Lehdet pyiireämäisiä, molemmin
—

puolin litteitä, yhdellä ainoalla juuri-hapsclla. <7) 6—B.

—

Vedessä tav. (T. —K. 11. St. Pe.) 01l ,l.«^a«l,»t«« Kukassa, Kun loiset
Muist. Ruuaksi hanhille ja kaloille.
3. E lzibka. Kupulimaska. Lehdet pyöreämäisiä, päältä lit-
—

teitä, a!!.: maljamaisesti pullakoita, vaaleampia, ihan yhdellä juuri-

hapsella. —
(•) 6 —B.

Vedessä (A.) —

/el«n»lopkaee Schleid.
4. /.. poll/v/li^a. Isolimaska. Lehdet pyöreämäisiä, molem-
—

min puolin litteitä, itsekuki altapuolen lähtevällä juurihapsi-kim-

pulla. -

V .
Vedessä (T. Ke.) llakl» «'«ompi Kuin 2 eckellistä, alta punainen.
Muist. Mieluinen ruoka hanhille ja ankoille, myöski kou-
ruille j. n. e. kala-lammikoissa. Spirodela Schleid.
—

2 parvi. /lco«'oiäea?.
49. AGORUS. Kalmojuuri.
1, A eaiamns. Puikelon päällinen vana lehtimäincn, sangen
—

pitkä. —

H 7, 8.
Rannoissa (T. U.) Lehdet miekkamaisia,' puikelo «armenpil-uinen,
Kolelolon. Koko Kasvi, elenki juuri, väkevän »z/z/limakuinen.
Muist. Juurta kiitetään vatsaa vahvistavaksi ja terveelliseksi
suussa pitää tarttuvaisteu tautien aikaua; taidetaan myös uiko-
maan ryytien asemesta käyttää ruokiin. Lehtiä ci syö yksikään
eläin.
3 parvi, /lroiäete verce.
80. GALLA. Vehka, suovchka.
1, C. paluslvis. —
Puikelo pitkulainen littcässä kotelossa; lehdet
herttamaisia. —

2j. 6.
Soissa (E. —
P.) Eotelo sisällä valkea,' Kel/elm» punamarjaisen,
Kävz/n näköinen.
Muist. Juuret kelpaavat leivän-aineeksi kato-vuosiua.
154 S. JuncacecE,

6 heimo. JUNCACEiE.
81. LUZULA RG. Piippo.
H»Röyhy monikukkaisista, tiheistä, mykerömäisistä täh-
kistä.
L. spieata RU, Tähkäpiippo, —

Kukat ryhmin haarovana

nuokkuvana tähkänä; kupulehdct kalvokärkisiä, neulamaisella,
kotaa pidemmällä odalla; varsilehdet harvakarvaisia. —

2). 7,
Tunturikasvi tav, (L. Lv.) Tähkä l«<l<mall pituinen, veltto; lehdet
kaitoja. /oisinl. lz/Kz/el/ä, suppealla, pz/slz/»«l'settä tähkällä.—
K.
eonsslomerat» Mielichh. —

Juncus.
L. arcuata Wg. Lenkopiippo. —

Tähkät pyöreämäisiä, tav.

4—B kukkaisia, m. hapsimaisissa, kaarevasti ulospäisissä perissä;
suojussuomut pääpuolelta pitkäkarvaisia; kupulehdct otakäikisiä,
pidemmät kun m, palleroinen kota; varsilchdct kaitoja, kouru-
maisia, m. kaljuja. —

2jj 7, 8,
Tunturi-tien. (L. Lv,) Paljon Kentoisempi ja väkemmillä kukilla
kun sea-raava,' lehdet väl, muulamilla Kavvinaisilla laitakarvoilta
L. eampe«tvis RC. Salopiippo. Tähkät puikeita, sarjat-
—

taisia, epäpitkillä suorilla perillä; kupulchdet ed.; suojussuomut

rcsaliuskaisia (ei paljon t. ei lainkaan karvaiset); lehdet litteitä,
runsaskarvaisia. —

2\, 4—6. —

si p»llssoen« Wg. tähkät pienem-

piä, vaalean-ruskeita; perät ja suomut pitkättäviä; korsi litteä-
mainen.
Niittumäissä, mcts. tav. (E. L. —

si A, —
K, L.) —
/ää-l»jin
ponnet monin Kervoin palkoa piäemmät. Juncus. —

L. mulli/lov» Lej. Monikukka-pii Kupulehdct ora-

—

kärkisempiä kun ed.; palhot lop. noin ponnen pituisia; muuten

k. ed. 2j. 3, 6.
—

Niittumäissä, laks. (E. —

Lv.) /»el»»» l»v. eäel/isen lajin loi.

«innoksi.

Röyhj haarovista kukkaperistä, yksinäisillä t. vaan

•f-J*
harvoilla kukilla kussaki ryhmässä.
L. pavvi/lova Resv. Vähäkukka-piippo. Röyhy kaarimai-
—

sesti ulospäisillä monikukkaisilla haaroilla ja peräkkäillä yksinäi-

sillä, t. 2— 3:11a kukalla ryhmässä; suojussuomut resaliuskaisia,
karvattomia; lehdet soikeita, kaljuja; korsi lehtinen ylös asti.
—

2j. 7.
Tunturikasvi harv. (L,) Kukat Kz/vin pieniä, m, K»iKKi piäemmäl/ä
l, lz/Kemmällä perällä,' v«v«i 2 3 vuuksun piluinen, us. 7a tuuman
—

lsvz/i«in lehdin.
L. glabrata Fr, Tumpura-piippo. Röyhy ja kukat ed.;
—

suojussuomut resa- ja karvalaitaisia; lehdet suikulaisia, kaljuja

 ff. Juueaccw. 155

t. harvakarvaisia tupen suulla; korsi latvapuolella paljas t. 1:11a

kaltaisella, röyhyn lällisellä lehdellä. 2j. 7, 8.
—

Tunturikasvi (Lv.) /ienempi ja KailaleKtisempi eäellislä, -väkän

isommilla mu«tanv«««Keilla Kukilla, Parhaana tul«nu«mevKKinä ovat
«psuisel suomut. L. «paäieea lin. eä. ä, L. palvi/tora si
—

ll'ss. K. l^uklenbevgii Ilupr.

7, L. pi/osa VV, Kcvätpiippo. Röyhyhaarat harittavia, muin
—

yksikertaisia, 1-kukkaisia, muin 2— 3-kukkaisia; kota puikea,

tylppäpäinen, pidempi suippoja kupulehtiä; varsilchdct suikeita,
karvaisia. —
2\, 4, 8,
Mcts. tav, (E, —

P,) Jalan pil, Kov»e/l», «s, 6 linjan levz/isillä

lehdillä ja isomlnalla K<>ä»ll», kun «nuul lajil, Juncus. L. ver-
—

»alis DC.

82. JUNCUS. Vihvilä.

•f Korsi nivclettömin lehdin, kukat latvassa l. haarain si-

vussa.
*
Siementen päällä läpiloistava kalvo.
1. /.
bisslumis. Kaksi kko-vihvilä. Korsi alempaa lehtinen,
—

lehdet oramaisia; I—2 kukkaa oramaiscn, pystyn ja kukkia pi-

demmän suojuslehden sisällä; kupulehdct tylppäpäisiä, lyhem-
mät pitkulaista, lanttopäistä kotaa. 2j. 7. —

•Korkeammissa tunturi-tien. (L. Lv.) sormen piluinen, Kz/vi» harv.

Z-mz/Keröinen,' kukat vähän «iv«/l»päin pz/«lz/slä «uojnsle/läestä, joka
tav. on Kukkia piäempi,' kota »n, nuijamainen, ruskea, KellaKulmainen.
2, /, lvisslulliis. Kolmikko-vihvilä. Korsi ed, Idiä 2—4-
—

-kukkaisella mykeröllä latvassa; kupuiehdet lyhemmät pystyä, vä-

hän tylppäpäistä, lyhyt-otaisla kotaa. 2>^ 6.—

Tunturi-tien. tav. (1.. Lv.) tulellisen muotoinen lz/Kz/ill», harv. Kel-

taisill Kukki» piäemmi/lä suojuksilla.
3. 7. stygius. Rimpivihvilä. Korsi ja lehdet hapsimaisia,
—

jälkimmäisiä tav. 2, toinen ylempänä korren keskustaa, toinen

tyvellä; kukka-mykeröilä 2—3, viillän pitkällen erinneitä, 2—
kukallisia; kota pitkänpuikea, suippo, pidempi suippoja kupu-
lehtiä. 2). 6, 7.
—

Soissa, harv. (E. —

L.) Välistä 7a Kl/z/n»«-äinen, eKKä kukkiva

ule»««p»»a, aina l«e»toi»en, vualeuii-ruskeilla l. Ke/loKKaisi//» mz/Ke-
vöillä, 11/Kz/ill» o»-am»isi/l» s«ojl«s/ekäill« j« isoilla Koäill».
4, /. castaneus Sm, Kuskovilivilä. Korsi tankea, alempaa
—

monilehtineu; lehdet kourumaisia; mykeröttä I—2, monikukalH-

sia, tav, yhdellä pitkäveteisellä pystyllä suojuslehdellä; kota ed.
—
2j. 7.
 156 6. Juncaccm.

Tunturi-tien. (Lv.) l?nnen K«KKimis/a »iittl«villa-Kei»än muotoi-

»e»,' mz/Kevol mustan» uskeit» e«em«n. lz//l«i,n«n«l toista Kapu/eKteä.'
kodat isoja, mllslanruskeil».
5. /, l^ifiäuz. Rolraij ako-vihvilä. Rorren tyveltä tupet
—

lyhyillä, oramaisilla lehdeksillä, ylempänä 2— 3 pitkää hapsi-

maista lehteä ja I —4 lehtikankoihin ryhmistynyttä kukkaa. —

21. 7.
Tunturitien., tav. (P. L.) tiovsi ja lekäet Kapsimaisia, eäellinen
alempaa paljas, KuilenKin on samassa tuppaassa z/timmäi«en l««pen
tekäell-aike väl, Kasvanul 2—3 luuman piluisek«i lekäeksi.
**
ilman näkyväistä kalvoa.
Siemenet
fl, /.
bufonius. Ronnanvihvilä. Rorsi toishaarainen t. haa-
—

raton, perättömillä kukilla latvassa ja sivuissa; lehdet hapsi-

maisia, kourumaisia; kota pitkulainen, tylppäpäinen, suippoisia
kupulehtiä lyhempi. Q 7. —

Kost. paik, tav. (E, —

P.) t—6 tuuman pituinen, juuret Kapsi-

maisi».
J. compressus Jacq. Littovihvilä. Korsi alapuolelta har-
—

valehtinen, latvaröyhyinen; lehdet hapsimaisia, kouruisia; kupu-

lehdot pyöreän-tylppiä, palleroista kotaa lyhemmät, 2j. 6, 7,
—

si öeraräi /ois. Kota 3-kulmaiscmpi ja suippo.

Sant. ja kost. paik. tav. (T. —K. si A. —U. St. P. Kv.) /öisin-
—

te/ee 3—/H tuuman pi/insena, «llikertavalla ju-are/l», joka on «el-

vempi j» -väkelnlnin tupastava J. ssev«räi-tt«, jonka j«lklmäi«e»l ku-
kat »nz/os ovat -ru«Keampi» ja vähän isompia kun pä«-lajin. /.
—

bollnieus Wg. /l. L. —

J. bulbo«u«.
«

få Korsi soi mu nivel i sillä lehdillä*); kukat latvassa.

>!. /. «upinus Möneh. Sipulivihvilä. Korsi hentoinen, si-
—

pulimainen juuresta; lehdet hyvin epänivelisiä, uurrolla päälys-

tässä; mykeröttä I—6, osittain peräkkäitä, osittain perättömiä;
ulkomaiset kupulehdct suippoja, sisämäiset tylppäpäisiä, m, tyl-
päkän kodan pituisia. Q_\, 6, 7. - si vepens.' korsi rento t.
— —

laitto, juurrchtiva, lehtihankaisilla kukilla.

Kost. paik. (A. —U, H. Kv. si U.) 3 6 luuman piluinen, vaa-
—

leam«isi/la ve/lveän-vuskeitt» mz/Kevöillä. /. uliginosus /tot/l.

—

9, /, alpinas Vill. Nokipää-vihvilä. Korsi pysty; lehdet

—

epänivclisiä; röyhy ei erittäin toiskertainen, m. pystyhaarainen;

kaikki kupulelulet tylppäpäisiä, ainoasti ulkopuoliset lyhyellä

*) Solmut tulaan, kun lehti vedetään läpi sormien ja kuivassa li-

lassa usein näkyvätki.
 6. Juncacece. 157

odalla päässä t, lähinnä sen alla, suippoa kotaa lyhemmät. —

H N, 7.
Rost. paik. (U. R. L. Lv.) /io«i /2 tuuman pituinen, «oi/,'Ko,
—

lunl«»°ei««a monikukliaisin, m««li» mz/lce^öin, /. nodulosus Wg.

—

1. u«l«l«tu« //oppe, J. «l^olu« />. Mant. 3,

10. /, »-rtieulalus. Nivclvihvilä. Korsi koheneva t. rento;
—

lehdet litteähköitä, sclvänivelisiä; röyhy toiskertainen, siirotta-

vin haaroin; kupnlehdet tasapitkiä, ulkoiset olakärkisiä, sisä-
mäiset tylppäpäisiä, Iyhempiä kun otapäinen kota. 2). 6, 7.
—

Kost. paik, tav, (E, —

P.) Väl. läkes hyynäräinenki, väl. pal-

jo» lz/Ke»«pi,' Koäat »n. mustia ja Kiiltäviä. - /. lamprocarpus Ehrh.
—

•H"j- Korsi kukilla sivussa latvan alapuolella, lehdetön (ai-

noasti tuppia t. lehden-aihcita tyvellä).
11. /. /'ili/o-rmis. Jouhivihvilä. —

Kukat harseassa, m, yksi-

kertaisessa röyhyssä, hennon, rihmamaisen korren keskitienoilla;
kota m. palleroinen, suikeita kupulehtiä lyhempi. 2j. 6, 7.
—

Vct. paik. tav. (E. —

P.) Kukat ja kodat -ve/lveit», t, hyvin vaa-
lean-»««Keila, pitkällä hoikan Kovven lalv««la ala«päin. Korren
tupet -väl. veläz/neet lz/Kz/iKsi lekäen-aikeiksi.
12. /. ballicus Willd. Rantavihvilä. Kukat monilukuisia,
—

röyhy 3 4:11ä cripitkällä monikukkaisella perällä; korsi sileä;

—

kota pitkänpyöreä, tylppämäiuen, otapää; kupulehdct leveän sui-

keila.
—

2j. 7.
Merenrant. ja tunturi-riimeissä (Ke. P.) /--,'ovsi vekveä ja jo/e»/,i
tankea, epäjuomuine» ,' kukat ja Koäat ruskeita, paljo» «som<n«l
Kl/n seu«'aav«ssa,— /.
sstaueus si littoralis Wg.
13, /. effusns. Röyhy vihvilä. —

Kukat monilukuisia toiskertai-

sessa, leveässä röyhys.ä Hcojuoinuisen korren sivulla; heteitä
3; kota valmiina vähiin lantlopäiiien, nyhätön, 2j. 7.
—

Vei. paik. tav. (A. —

Ke. K. St, Pe.) /öz,Kz/ l»v. vekveä, /—2

l«««man piluinen, 4 f! /uumaa korren latva» alempana.
—

14. /. eonsslome»'alu«. Kcräpää-vihvilä. Kukat sangen mo-

—

nilukuisia, ryhmin pyöreämäisessä mykerössä, t. lyhythaaraisessa

röyhyssä hienojuomuisen korren sivulla; heteitä 3; kota ed., ny-
hällä vartalon verosta. —

2(, 7.
Vet, paik. tav. (A. —K. H. St. —
P.) Korren lalva >l— c tuu-
maa z/le»llpë ruskeun KuKKarz/Kmää.
Muist. Korresta tulee kauniita pöytäpeitteitä, sen sisuksesta
hyviä kynttilän ja lampun sydämmiä.
158 7. Nartheciacece. —8. Alismacew; 4 %.

7 heimo. NARTIIEOIACEiE.
83. TOI IELRIA Iluds. Karhunhcinä.
/. barealis Wg. Kukkapcrät suojuksettoniia, lyveliään ku-
—

vusta erinäisen 3-halkoiscn varuksen sisällä; vartalot sangen ly-

hyitii. —

2j. 6, 7.
Tunturitien. (P, Lv.) 3— 6 tuuman pituinen,' tähkä 7a tuu-
—

mainen,' vavus suojuksen asemesta. —- Anthericum ea/z/eulat. si,

/, a/pina
Sternb. T. pulustris Iluds.

8 heimo. ALESMA(IE,E.

1 parvi. /uncassinelV.
84. TRIOLOCHIN. Su o lake.
/. maritimum. F.autasuolake. Luotteja 6; kodat (yltty-
—

neet hedelmykset) 6-pesäisiä, puikeita, uurtoisia. __\ 6, 7.—

Merenrant. tav.; järvenrant. harv. (A, —U, St, P. Lv,) Kukat

—

tähkässä; lelläet paksun vi/lmamaisia.

Muist. Menestyvät hyvin viljcnnettynä karjan ruuaksi.
'/'. paluslve Suo-suolake. Luotteja .'!; kodat 3-pesäisiä, m.
—

tasasoukkia, kapeammat kannasta; juuri hapsinen. 21 6, 7,

—

Suoniit. tav. <l-'. Lv.) Pienempi eäellislä.

—

88. SGIIEUGIEiI-^NA. Lcväkkö.

8. palustris, —

Kukat karseassa tertussa; lehdet oramaisia,

soukkia, slvupuolia, vähän kourumaisia. 2j. 6, —

Vesincvoissa (E. —

P.) Kukat pieni», KettaKKai«i», i«oilla vippu-

villa po«i«ill» ja u«eill» Kerneen KoKoi«illa Keäslmz/Ksillä.

2 parvi. Alismece.
86. SAGITTARIA. Keiholehti.
8. «assillisolia. Lehdet nuolikantaisia pitkäveteisin suippo-
—

maisin liuskoin; vana yksinäinen härkylä-haaraisella röyhyllä, he-

dekukat ylempänä ja emikukat alempana. 2). 7, 8, valk. k,
— —

si ssramini/oli» kukat vähempiä; lehdet laiehtivia, pitkäveteisiä,

liuskattomia t. vallan lyhytliuskaisia.
Ves. tav. (FI. —
P. si '!', S. K. Kv.) /insi »lllslekäet Kailaisia
—

j» Kein »«»«isiä. «euvaa»'aiset pitkulaisia ja laie/llivia, lz/Kz/ill», tu«-

Kin u/oll«vitta Kanl«li»«K«illl«,' lelläel vasta kukan aikana nuolikon-
laisia.
Muist, Arvellaan vahingolliseksi eläimille. Juuret ovat si-
pulimaisia, syötäviä, ja viljennetään sentähdcu Kiinassa.
 it. Colchicacem. —
10. Liliaccc.; 4. 159

87. ALISMA. Sarpio.

«1. planlöss», —

Kukat kärkylä-haaraisessa röyhyssä; lehdet pui-

keita, viii, vähän herttakantaisia, suippoja; hedelmykset nykerä-
päisiä, kiehkuroittain litteämäisissä ryhmissä, 2j. 7. valk. t.
—

puncrv. k.- si ssr«mini/olium ' lehdet kaitaisia, pitkiä, heinämaisia.

Ves. tav. (E, P.
—

si 11, P.) /oisinle/ee vä/islä Kevlt«m«i«em-

—

mitta lehdillä.
Muist. F!i ole terveellinen eläimille.
3 parvi, öuloms/e.

88. RUTOMUS. Rimpi.

B. «mbel/alus, Vana sarjaluikilla, kaltaisilla, alempaa 3-kul-
—

maisilla lehdillä. 2). 7. valk. puncrv. k.

—

Vedessä (E. —

P.) 3—6 jalan pilnine», isotta. Kauniilla Kukka-

«arjalla.
Muist. Juurta monet venäläiskansat käyttävät leivän asemesta.

9 heimo. sIOEOIIWA^EH.
89. VERATRUM. Pärskäjuuri.
V. album. —

si /obelian-l/m /evnk, Kukkatertut tiheässä röy-

—

hyssä; kupuliuskat siirottavia, nyhähampaisia; lehdet tuppena

varren ympäri, soikeita, suippoisia. 2j. 8. —

Kost. paik. tunturi-tien. (Lv.) 2—3 j«l«» pituinen, i««lekl«'nen

ruoho vaalemlvekveillä Kukilla.
Muist. Juuri on tuttu aivastus-aineena. Myös käytetään sitä
eläinten lääkkeeksi. On vaarallinen varomattomasti viljeltynä.
Nuorena kun vanhanakin on itse ruoho eläinten ruuan seassa
myrkyllinen hevoisille, lehmille, lampaille, siemenet hanhille ja
kanoille. Juurta pienennettynä taidetaan sekoittaa mallasjauhoi-
hin hiirten kuolettamiseksi.

10 heimo. LILIACE/E.
1 parvi. /Ispavosseo?.
60. PARIS. Su den marja.
l'. quadrifolia. Lehdet tav. 4 (harv. 3—6) säteettäin.
—
—

I\. 8, 6.
Lcht. tav. (E. —

P.) Varsi Ku«v«l«n, isolla vekreämäisellä l«lva-

kukalla; marja mllslansinine».
Muist. Kasvi tuoreena nautittuna ulostaa, ja sama voima on
sillä kuivana ja pienennettynä, kun jotakin lämmintä sen päälle
160 w. Liliacecu; I,

juodaan. On käytetty vävähtelemisiä ja hinkua vasten. Marjoja

murskattuina on kiitetty hyväksi lääkkeeksi, ja marjamehua pyh-
käistynä silmiin vuorossa.

61. MAJANTHEMUM RG. Oravanmarja.

U. bisolium RG, Kukat tertussa; lehdet herttamaisia, ruo-
—

dikkaita, vuorottaisia. 2). 6, 7. valk. k.

—

Kost. metsämaissa tav. (E, P.) /ekliä tuv. 2," »narjat Ke/tai-
—

«ia, pilkullisia.
62.CONVALLARIA. Kielo.
•f Kukat torvimaisia (lehtihankaisia) polz/sson»tum Tourn.
:

C. mulli/lova. Maar ia kielo. Perät monikukkahisia; leh-

—

det vuorottaisia, sepokantaisia, kaljuja; varsi liereä. 2\, 8, 6.

—

Leht. harv. (A, 11. St.) Väl. Kz/z/»ä«ä»Ki pituinen,' perät enemm.
—

3-ltukkuisia; Kukat -valkeita vekreämäisillä pilkuilla, m«rj»t mustan-

sinisiä.
Muist. Juuret taidetaan kuivattuna, jauhettuna ja vähä»
muilla jauhoilla sekoitettuina nälkävuosina leiväksi käyttää. Tur-
kin kansalla un se ilmanki tavallinen ruoka-aine keiteltynä,
C. polz/ssonatum. Mäkikielo. Perät I—31 —3 kukkaisia; leh-
—

det vuorottaisia, sepokantaisia, varsi kulmikas. 2s. 8, 6,

—

Mäk, (A, —
K, 11, S. Pc) /'erät enemm, /-Kukkaisia,' kukat ja
ma»j»t eä.
Kukat kellomaisia.
•J-f.
O, majalis, Lehmäukielo. —Vana lehdetön; kukkaterttu yh-
täällepäin; aluslehdet leveän-suikeita. 2j. 8, 6, valk, k.
—

Metsämaissa tav. (E. P.) Kukat Kz/völle K»jaKtavi«, murjut

—

punaisi».
Muist. Juurta on käytetty aivastus-aineeksi vävähtelemisiä
vasten, myös leivän-aineeksi katovuosina.
2 parvi. /IspKoäeleai.

63. GAGEA Käenrieska.

Salisi).
<^,
minima Sehult. Vähempi käenrieska. Sarja varrelli-
—

nen, harvakukkaincn, yksinäisellä leveällä varuslehdellä; kupu-

lehdet suipukoita; aluslehti yksinäinen, hyvin kaitainen. 2).—

4, 8. kelt. k.
Vilj., tav. (A, K, St. H. S.) Bovmen piluinen,' juurileKli «sei»
-^

Kz/vä» linjan levz/inen, väl. »n. joukimainen. -l)»'nitKossalu»«.

—

6. lulea Sehult. Isompi käenrieska. Sarja perätön, haa-

—

rattomilla kaljuilla kukkaperillä; kupulehdet pyöreän-tylpäköitä;

 /0. Lihacr-m; Z. 161

varsilehti juuresta lähtevä, yksinäinen, suikulainen. —

2j. 4, 8.
kelt. k.
Vilj. tav. (A. U, St. H.) Varsilehdet parin linja» levz/«'«i»,' ku-
—

pulekäet m. luumu» pil««i«i», väl. väkä» lukemmälkin, ei puhon pi-

<ie«npiä kun eä. OvnilKosslllum,
—

61. ALLIUM. Laukka.

H> Kaikki palhot 1-päisiä, oramaisia.
A. «e/loe»opvu«um. Ruoholaukka. Sarja m, palleroinen,
—

siemcnsilmikoton; heteet kupua lyhemmät, oramaisia, tyveltä tur-

peampia; lehdet tav. liereitä, pillikkäitä. 2j. 6, 7, pun. k.
— —

si «ibiricum.' isompi ja järeämpi; lehdet päältäpuolcn litteämäisiä.

Kallio-tien. ctenki merenrant. (A, Ke. O. Lv.
—

si U.) /ie-
—

»oisell» Kz/nän paksuisella sipulilla.

Muist. Yleisesti tuttu ruoka-ryyli. —

Lääkkeenä nautittu
luultava, vesityttävä ja puhkuttava, hyödyllinen hengen-ahdossa,
yskässä, leirissä, kerpukissa, horkassa. Iholääkkeenä nostaa rak-
koja, jouduttaa paiseita ja ajoksia. Mehua käytetään savipuolen
voiteeksi.
.4. uvsinum. Karhunlaukka. Vana kulmikas, sarja tasa-
—

päincn, siemensilmikoton; lehdet litteitä, suikeita, ruodikkaita.

—
2j. 8, 6, valk. k.
Leht. harv. (A,) Ke/lckel tuuman tevz/isiä.
Muist. Missä tämä kasvaa, siinä harvoin muu ruoho menes-
tyy. Juurta, ehkä kirpeääki, syödään Siperiassa, Irlannissa j, m.
p,, ja lehtiä käytetään kaalein seassa. Myyräin sanotaan tätä
kasvia inhoavan. Kun sitä tahi muita sipuleita lehmät syövät,
saapi maito ja voi pahan maun.
A oleruceum. Nurmilaukka. —
Sarja siemensilmikkoinen,
sen kotelo-lehdct pitkällä 3-kiilinaisclla odalla; heteet tylppäpäis-
ten lyhyt-otakärkistcn kupulchtien pituiset; varsilehdet sivupuo-
lla, karkeahkotta, alta kulmikkaasti suonisia. 2j. 7, 8, pun. t,
—

ruskeankclt. k.
Niit., vuor. tav. (A. —
K. H.)
Muist. Käyt, kaalilaitostcn sekaan.

få Joka toinen palho 3-päinen, ponsi kcskiliuskalla: /o»-

-vum Town.
4. «eovoäopvasum, Mctsälaukka. Varsi liereä, siemen-
—

silmikkoisclla sarjalla; lehdet litteitä 2-teräisillä tupilla; kupu-

lehtien venhe hicnonyhermäinen. 2s, 7, punasin, k.
—

Leht. harv. (A,) /e/täet 2—-< linjan levssisi»,

Muist. Käyt. kuin cd.
 162 //, Najadcw. —
IS. llydrocliaridetß. —-»3. Iritlem.

11 lieimo. NAJADEiE.
68. NAJAS. Näkinruoho.
1, IV. fragilis Rostk. Hauras näkinruoho. Kaksikotinen;
—

lehdet (2 )3 säteettäin, hyvin soukkia, vähän taaskääntöisiä, har-

—

valtaan otahampaisia, aliset m. pyörcillä, ylemmäiset poikkipäi-

sillä tupilla; kota pitkällä haarapäisellä odalla; hedelmä m, lie-
reä rahtu soukemmilla päillä. >2 7, 8.
—

Seisovassa vedessä, harv. (U.) l^eäen-alainen, /—2 vuaksan pil-ui-

»en, Kz/vin hauras kasvi; -varsi lz/vellä toi«K«avaine»,' po»«i pilkan-
pz/öveä, lz/Kz/el/«, pak«u//a pa/Koll». A. minor /ill., />loeK. Cau-
—

linia Miia.
2. A. marina. Merinäkinruoho. Kaksikotinen; lehtiä 2—3
—

säteettäin, kaitaisia, vuorottain vähän mutkahampaisia; hedelmä

pitkulaisen puikea. <I 7—9, si murieal» IM. varsi piikki-
— —

nen, punanivclinen.
Merenlaht. harv. (U. Pe. si II.) «la«vaa ja Kukkii -veäen alla;
—

KeäeKasvi ll»r-vinai«e«llpi. /on«i tav. epälnomainenja palkolon,' mult»

jos Ka«vi oletaa» z/lö« veäeslä, näkäään se v«l. s»»van lz/Kz/en pal-
no» ja avaavan 4:ksi taaskievteiseksi liu«K«K«i. A. major Roth.—

12 heimo. HYDRO CHAKIDE^

66. HYDROCHARIS. Kilpukka.
1. H. mov«u« vanae, Lehdet pyöreitä, herttakantaisia.
—

2J. 7, —

valk. k.
Seisovassa vcd. (T. K. H. S.) Fa«vi laiehtiva; lelläel tuuma»
—

levz/i«iä, tumpeenle/läen »nuolaisia,- Kukat juu«'e«ta läkleviä.

67. STRATIOTES. Sahalehti.

1. 8, aloides. Lehdet kaitaisia, venheemäisiä, sahamaisesti piik-
—

kilaitaisia. 2j. 7, 8, valk. k.

—

Seisovassa ved. (H, K, Kv.) /ekäet juurest» z/llä z/mpärisiä, joi-

den Keskellä Kukkavana nousee; koko kasvi pailsi kukkimisen aikana
veäen alla.
13 heimo. lEIDEiB
68. IRIS. Kurcnmiekka.
1, /. pseudacorus. Kupuliuskat kaljuja, sisämäiset tasasouk-
—

kia, kaidcmpia ja Iyhempiä kun luotit; lehdet litteitä, miekka-

maisia. —
2^, 6, 7, keli. k.
Rannoissa (A. K, St.
—

S.) Kukut isoja, loistavia; lelläel tuu-

—

m«» levz/isiä. »oi» -varven pituisia.

 44. Orchiitea.; 4, $, 3. 163

Muist. Juuri tuoreena karvas, tympeä ja ulostava vähem-

minki nautittuna. Annos 6—B herneen vertaa. Kuivana kadot-
taa enimmän voimansa, ja muuttuu kajahtavaksi. Hyödyttävä
vilustus-yskässä, vcsitaudissa. Sekoitetaan tav, raparperilla t.
ulostin-suolalla. 'laikka leikcllään tuoretta juurta lohkoiksi, pan-
naan viiniin tahi hyvään olueen, ja nautitaan siitä sekoa I—21—2
ruokalusikallista tarpeen suhteen. Puserrus-mehua taidetaan myös
antaa 40—80 tippaa. Alusta aina nautitaan vähemmin, sillä juuri
on kovin ulostavaa. —

Juuresta keittämällä vihtrillin seassa saa-

daan kirjottusmuslelta, kukista viin-etikan kanssa keltaväriä, joka
kumilla sekoitettuna kcipaa riittaustöihin.

14 heimo. ORCHIDEvE.
1 parvi. 6z/pripeäielV.
69. GVPRIPEDIUM. Käcnvirsu.

calceolus. —
Kuvun iso pullakka huuli vähän litteämäinen,
lyhempi toisia kupulehliä; varsi monilchtinen, lehdet soikeita,
suippoisia. —

2j, 6.
Kost, katvcisissa metsäpaik. harv. (K, P, L, Lv,) /soimmill» Ka-
killa koko Keimossa,' huuli iso kun -väkäinen peruna, Keltainen/
täiset kupulehdet 2 tuuma» pituisia, ruskeita; varsi tav. 4-, harv.
2-kultallinen; juuri «uikerlava.
2 parvi. Va»äe«.
70, CALYPSO Salisb. Neidcukcnkä.
0. borealis Sai. Huulen laide m, puikea, ulottuva yli kan-
—

nuksen; varsileliti juurchinen, yksinäinen, puikea, 2J. 8, 6.

—

Kost. leht. harv, (P,) Vana 3—6 t«««m»n piluinen, lupellinen, iso
Kukka latvassa, jonka huuli ruskean-pilkullinen, toiset kupulehdet
v«»leanp«lnaisi»,' juovi «ipuli,llai»en. 6z/pvipeäium bulbosum. t/r-
—

-ekiäiu»» arcticum 8«o. Aov»» IVss.

3 parvi. il/»l«H«'äea!,

71. CORALLORHIZA Hall. Harajuuri.

-5. innata Rr. —

Tähkä harvakukkaincn, suipoilla kupulehdillä;

huuli pitkulainen. —

2J, 6, kclt. k.
Kost. mets. (E. —L. Lv,) Van» « 4O tuuma» piluine», lekäe-
—

tö«l, suomuine/l, sekakaavuiselta juuretta. <?. nemorulis Siv.

—
C.
m-reseens Dvez/. t)pKvz/« cornllorhiza.
 164 tl. Orclmlm; <.

72. MALAXIS Sw. Suovalkku.

1. Ä. paluäosa Sxv. Vähempi suovalkku. Huuli puikea, —

suippo; suojus sikiäiscn pituinen; vana moiiikulmainen; lehtiä

2, 3, vastopuikeita. 2). 7, 8, vehrcänkeit. k.
—

Soissa, harv. (A. —

U, Pe.) 2—3 luuman pituinen; läKKä soukka
-monitta, hyvän linja» kokoisilla Kukilla,' ju«l»i «lpllllmal-ne», —

tlpkrzzs.
2. M. mo»opKi/ll» Svv. Isompi suovalkku. Kupuhuuli pyö-
—

reämäincn pitkällä soukalla päällä; suojus lyhempi sikiäistä; vana

3-kulmainen-, lehtiä 1, harv. 2, soikeita. I\< <>, 7, vaaleankelt. k.
—

Soissa, harv. (U, K. Kv, P.) h— B luuman piluinen,' / —2, »i-

—

-van harv. 3 tekteä «ipulimllisest» juuresta; täKKä pilkä j» souKK»,

monitta väkän piene»««nittä kukilla kun ed. l/pkrz/s. Microstylis
—

/inät.

4 parvi. Aeottiea?.

73. NEOTTIA. Pesäke.

1. A, »idus avis Rich. Vana lehdetön, suomuinen; kupuhuuii
—

2-halkoincn ulospäisin liuskoin. 2j, 6, 7,

—

Metsämaissa, mädäntyneiden lehtien seassa j. n. e. harv. (A. K.)

—t2 tuuma» piluinen,' vuskelinke/lainen, niinkuin KnKalKi/ jauri
Kimpultu m. Kuin linnun pes». t^pipltetis 8».
—

74. LISTERA RRr. Kaksikko.

1. L. cordata Rr. Hcrttakaksikko. Varsi kalju, 2:11a m.
—

vastakkaisella, epäuclisellä lehdellä; huuli haljennut 2:ksi nir-

koksi liuskaksi ja 2:11a pienellä sivuliuskalla kannassa. 2). 6,
—

7, ruskcankelt. k,
Mets. sammalissa (A, —K, St. S, Pe, Lv,) li— 7 laaman pituinen,
hento, samm«liss» «uiKeltavilla jlluvilla,' läKKä tuuma» pi/uine».
—

l/pkrz/s. Aeotli» /iie/l. Epipactis Siv.

2. L. ovala Rr, Soikkokaksikko. Varsi lienteä, 2:lla m, vas-
—

takkaisella, Icvcäii-soikealla lehdellä; kupuhuuii haljennut 2:ksi

kaltaiseksi, tylppämäiseksi liuskaksi. 2j. 6, 7, vehrcänkeit. k.
—

Metsäniit, (A, —K, St. —S. Pc) t—2 jalan pituinen,' juuri Kim-
puttu,- täKKä soukka ja pitkä, Aimilois-innot eä, Aeoltia latifol.
—

/iick.

73. EPIPACTIS Grant?. Neidenvaippa.

1. L. palustris Gr. Valkea neidenvaippa. Juuri ei paljon
—

haarova, suikertava; huuli herttamaincn, pyörcän-tylppämäinen

ja kiherä, toisten kupulehticn pituinen; varsilehdet suikeita, ali-
set väl. m. soikeita. 2j. 7, 8.
—
 tt, Orchldece; S. 165

Kost. niit. harv. (A.) Mvun nlkolehdet vekveilä, «isältä puna-

le/lla-l-ltt, sisätekäet va/Keila t, punevvia,- sikiäinen soukka, tienleä.
—
A. lonssi/olia Reich. fil. Bevapia« lonai/oli».
13, l»ti/olia Svv. Punainen neidenvaippa. Juuri kimp-—

pumaincn; kupuhuuii herttamainen, suippo, taaskicrteinen, ly-

hempi toisia kiipulehtiä; sikiäinen kalju; lehdet puikeita t. le-
veän-soikeita, yliset suippoisia. 2|. 7, 8.
—

Metsämäissä, harv. (A, K. H, S.) l«o Ka«vi, ennen K«KKimi«t»

—

nuokkuvilla täKKillä,- kukat -vaalean-vekveilä l, »-««Keamaisia, Be- —

vapias (Kellebovine),

76. GEPHALANTHERA Rieh. Vaikku.

<?,
ensisolia Rich. Huuli tylppämäinen; suojus lyhempi si-
—

kiiiistii; lehdet miekkamaisia, suippoisia. 2j. 6, 7, —

Metsäniit. harv. (A.) /uuvi tulckuisia Kapsia, kukut isoja, -valkeita,

Kav-v. punai«ia, Berapia« IVss, Ber, grandiflora. Epipaclis Sw.
—

77. GOODYERA RRr. Yövilkka.

G. vepen« Rr, Tähkä yhtäällisillä kukilla; kupulehdet sui-
—

keita, ulkopuoliset heitteitä; varsilchdct puikeita, vcrkkosuonisia.

—
2j. 7, valk. k.
Mets. sammalissa (E. L.) /uuri vl'Kmamai«esli sa»«malpokjas«a
—

suikertnvn ilman maakan lulemall»,' täKK» soukka pienillä Kukilla,'

-vevkosuonet n«li«l«neis«» lekäissä selvimpiä. 8»lz/vium. Neot- —

li» 8«««.
78. EPIPOGIUM Good. Metsän-emä.
/', apkz/llu«n S\v. Vana paljas, lehdettömässä tupessa; juuri
—

sekahaarainen, 2j^ 7, 8.
—

Mets. harv. (S.) ,-i H l««m«n pi/lliue», vaaleankettavllskeu,

—
s.-tta
«soll» vaaleankeltaisella kukalla ja punevvul/a Kann«<Ksella. Sa- —

lz/vium «'piposs. A, 5-melini KicK,

8 parvi. OpKrz/äeai,
79. GUAMiEORCIIIS Rieh. Orhukka.
C. a/pina Rieh, Huuli puikea; lehdet juurchisia, kaitaisia,
—

noin varren pituisia. 2J. 7, 8,

—

Tunturikasvi, harv. (L.) 2—3 tuuman pituinen, pienittä. Kellan-

vekveillä, Kz/pävämäisesli «uljelui/la KuKill», KoKon»isill», pilkänp^ö-
reillä juurimukuloilla, l/pkrsss, Herminium Siv.
—

80. OPHRYS. Oi ho.

l>, mz/oäes, —
Kuvun 2 sisälehteä rilimamaista;
huuli 3-hal-
koinen kaidoilla sivuliuskoilla, keskiliuska pitkäveteinen, leve
 166 44. OrcMdew; -3.

neva ja päästä 2-liuskainen; varsilehdet pitkulaisia t. suikeita.

—
2h 6, 7.
Kost. niit. harv. (A.) Juurimukulat palleroisia,' läKKä Karva, Ku-
Kal KauKa» »»Käen Kärp«i«en m«oloi«ia,' kuvun «i««/ekäet ruskeita,
ulkomai«el -vekveilä. Kuuli nokiruskea, joskus valkea. O, musei- —

/era Huds.
81. COELOGLOSSUM Hn. Maariankämmä.
1, l?. -vi»iäe Hn. Kuvun sisälchdct paljon kaideinmat ulkolch-
—

tiä; huuli päästä 3-hampainen, kcskihammas lyhempi; lehdet pit-

kän soikeita. 2J. 6, 7.
—

Metsäniit. (A. —H. St. P.) /uuvimuk«l»t KammeKKäisi»,' kukat

—

KettanveKveilä, suojuksia l«Ke»n»«ät. -— Batz/vium. Ove/lis Bw. //»-

benavi» /v. /evis/z/lis /inäl, /lalanlkev» /leiek. fil.
PLATANTHERA Rich. Lehdokki.
82.
1. /. chlorantha Cust. Vehreä lehdokki. Kannus hoikka,
—

alta keskustan paksumpi ja vähän littcämäinen, 2 3 kerroin si- —

kiäistä pidempi; ponnen lokerot kannalta paljo erillään, ylempää

toistansa lähempiä; varsi alhaalta 2-lchtinen. 2). 6, 7. —

Metsäniit., mets. (A, 3'.) Tav. isompi j« leveälektisempi K«<» seur.

laji; kukat m, kaksi vertaa niin isoja, vähän ve/lre««näisiä ja ha-
jaktavia,' kupulehdet z/Käislz/viä, j« ponsilokevol K«l,nill»in loinen
toiseens». /.
—

montana Reich. fil.

2. P. bisolia Rich. Valkoa lehdokki. Kannus rihmamainen,
—

m. tasapaksu, 2—3 kerroin sikiäistä pidempi; ponsilokerot yh-

den-suuntaisia; varsi kuin ed. 2j, 6, 7, valk. k,
—

Metsäniit. (E. —P, Lv.) Juurimukulut Kaavatlomi»,' lelläet pit-

Kä» «oikeil»,' kukat Kz/vin hajuhtavia. Orchis. Batz/vium IVss.
—

83. GYMNADENIA RRr. Kirkiheinä.

1. >3. albida Rieh, Vaalea kirkiheinä. Huulen keskiliuska
—

hiukan isompi sivuliuskoja; kannus monin kerroin sikiäistä ly-

hempi, m. kukkaromainen; lehdet pitkulaisia, aliset latvapuolclta
leveämpiä; juurimukulat kokonaan sormijakoisia. 2j. 7. —

Kuiv, niit. harv. (P.) Tähkä tiheä pienisl». Kellan valk. kukista.
—

Salyrium. Orchis Sw. Habenaria /lv.

2, 6. eonop«e» Rr, Punerva kirkiheinä. Kuvun huuli tasa-
—

mukaisesti 3-liuskaincn; kannus rihmamainen, paljon pidempi

sikiäistä; lehdet kaitaisia suikeita; juurimukulat kämmekkäi-
—

siä, —

2Ji 6, 7, pun. väl. valk. k. si lapponieo.' sormen pitui-

—

nen ja muuten kaikin puolin vähempi; kannus m. 2 sikiäiseu

pituinen.
Niit, (E. —

P. —

si L.) —

</re/»i«. Balz/r««m IVss.

 -tt. Orchidece; t!. 167

84. ORCHIS. Kämmekkä.

Juurimukulat sormihaaraisia.
•-J-
1. 0. maeulala. Maariankämmekkä. —

Huuli 3-liuskainen;
kannus tn. sikiäiscn pituinen; kuvun uikolehdet ulospäisiä; ali-
set suojukset kukan pituisia, yliset Iyhempiä; varsilehdet sui-
keita, keskustalta t, latvapuolclta leveämpiä. —
2j. 6, 7. —

si
lapponica: vähempi ja picnikukkaiscmpi.
Kost. niit. (E. —L,—si P. L.) Kukat läuhtaavia, t. valkeita
«inipunevl-in piikain,' lekäet t»v. ruskcapilkkuisia.
2, 0. euvvi/olia Nyi. Kourulehti kämmekkä. —

Huuli 3-
liuskainen, hicnonyhäinen; kannus sulitettua sikiäistä lyhempi;
kuvun sivuliuskat siirottavia, vähän alaspäisiä; suojukset kukan
pituisia, 3:11a haarasuonella; lehdet 3—4, suikulaisia, poimuttain
venheemäisiä, kouruisia, taaskäppyräisiä. —

2f. 6, 7, pun, k.
Soissa (Kv, P,) /alan pituinen ruohoke; lskäel 3—6 tuuma» pi-
lui«ia, Y, '/2 lauman levz/i«iä, terävä«elk«i«iä, Z 7-«uoni«i«, pil-
— —

Kutlomi»,' -v»v«i liereä, pillikäs.

3. t), anssuslisolia Reich. Soukkalchti kämmekkä, -—- Huuli
pyöreämäincn, matalasti 3-liuskainen, nyhälaitaincn; aliset suo-
juslehdet kukkain pituisia; kuvun uikolehdet alaspäisiä; varsi-
lehdet kaitaisia suikeita t. pitkulaisia, keskustalta leveämpiä. —

2). B—7, pun. k.

Kost. niit. harv. (U. Kv.) B—/s 8 /ss luumainen, isommitta Karvemmilla
—

Kukilla, noin 7s> tuuman levz/i«ittä le/läillä.

4. tl. incnrnata. Punakämmckkä. —

Huuli cd.; kannus m.

sikiäiscn pituinen; kuvun 2 uikolehteä ulospäisiä; suojukset kai-
vomaisia, monisuonisia, kukkain pituisia; aliset varsilehdet lat-
valta leveämpiä, tylppäpä isiä. —
_\, 8, 6, tumnianpun. k.
Niittumäissä (A, H, K. Kv. P,) Vaaksan piluinen,' Kuuli Kannasla
Kellertävä. —
0. sumbueina si IVss, //n.
8, 0. lali/olia harv. Levytlehti känlinukkä. —

Huuli matalasti
3-liuskainen; kannus lyhempi sikiäistä; kuvun 2 uikolehteä alas-
päisiä; suojukset kukkia pidemmät; varsilehdet soikeita, suip-
poista, keskustalta leveämpiä. —

2j. 8, 6, pun. k, —

si elatiov
Pr. pidemmällä pillivarrella; lehdet kaidan suikulaisia, pilkutti-
sia, vähä,! siirottavia.
Kost. niit. ja soissa (A. —

si Lv.) V —/ jalan piluinen,' lekäet

/—
/'/a tuuma» levz/isiä, 3—.< tuuman pituisia, tav. ruskeapilltltuisia.
få.Juurimukulat pitkulaisia, ainoasti päästä halkoiset.
6. </.
sa»nbueina. Ahokämmekkä. Huuli pyöreämäincn, ma-
—

talasti 3-liuskaincu, nyhälaitaincn; kannus m. sikiäiscn pituinen;

kuvun 2 uikolehteä siirottavia; suojukset kaivomaisia, monisuo-
168 -tt. Orvhklem; K.

nlsla, kukkainsa pituisia; aliset varsilehdet päästä leveämpiä,

tylppämäisiä. —

2}. 8, 6.
Niittumäissä (A. , T.) Kukut vaihtelevat Keltaisina ja «inevvänpu-
nai«in», samanvärisin suojuksin.

•j-f-j- Juurimukulat haarattomia.

O, militaris. Ritarin kämmekkä. Huuli jakaunut 3:ksi
—

kaltaiseksi liuskaksi, joista keskimäinen pitkäveteinen, päästä le-

venevä 2:ksi siipimäiscksi, otaväliscksi liuskaksi; toiset kupuleh-
det suippoisia; kannus ja puikeat suojukset paljon lyhemmät
sikiäistä. —

I\, 6,
Leht., niit. (A.) Kukat isojn, punnhuulisia, Kz/pärämäi«esli su/je-
tutta; Kupu/eKäel sinikiuklaavia. VavsileKäet suikean pitkulaisia,
«sein zztt luuma» levz/izi».
11. KAKBISIRKKAISIA
15 heimo. SYNANTHEKE^E (yhdispontisia).
1 parvi. 6orz/mbl/ercr.
« Beneeioniäe«.

88. RIDENS. Rusokki.

K. ce-rnua. Nuoke-rusokki. —
Kukasto nuokkuva; siemenet
tav. 4-sukaisia; lehdet kokonaisia, puoliscpoisia, suikeita tasa—

soukkia, sahalaitaisia. —

s) 7—9, keli. k.
Vet. paik. (A. —

Ke. St. H.) K)?äpilK»ttä varrel/u.

Muist. Ennen kukkimisia otettuna ja kuivattuna painaa alu
navedcssä liotetun villaisen riiskean-kcllerväksi.
B. tvipavtita. Pystö-rusokki. Kukastot sateettomia, pys-
—

töisiä; siemenet 2 B-sukaisia; lehdet ruodikkaita, tav. 3-halkoi-

—

sia t. 3-jakoisia, liuskat kolo- ja hammaslaitaisia; varsi haarakas.

—

<I 7, 8, kelt. k.
Vet. paik. tav, (E. —

Pe. Kv.) 2 va«K«an pit., i««mmis«a lekäet

monij»Koi«empia kun p«enemmi««ä, Maku karvaan-, KilKerän- ja
vz/z/li«ek»ine». AuKat «z/Ksz/l»miten ruskeita.
Muist. Sopii paineeksi, kulu cdellincnki laji.

86. GHRYSANTHEM UM. Pii ivii n kuk ka.

<?. leucanlhemum. Valkea päivänkukka. Lehdet puoli-

—

scpoisia, suikeita, sahalaitaisia, kannalta liuskahampaisia, aliset

ruodikkaita, lapiomoisia; kehtosuomut suikeita; siemenet paljas-
päisiä. —

2j. 7, valk. sädek.

Kuiv. paik. yi, (E, —

P.) /eucanlkemum -vulssave /am,

ti. arcticum. Lapin päivänkukka. Lehdet ehytlaitaisia,
—

soukkia, aliset ruodikkaita, nalkkimaisia, päästä m. 3-liuskaisia;

kehtosuomut puikeita; siemenet ed. 2j, 9, valk. sädek.
—

Kallioisilla merenrant. (Lv.) Lyhyt möz/Keä kasvi -l:/lä eäelli«en

näköisellä KuKaslolla, enimmät suomul m-uslankälpeilä.
 170 IS. Synanthereas; 1, a.

87. PYRETHRUM. Nunnu.

1. /. bipinnalum Sm. Lehdet vaalean-harmaita, höyteitä, toispari-
sia, soukilla, suipoilla, us. sahahampaisilla liuskoilla; keitto puoli-
palleroinen myötäisillä kälpcä-laitaisilla suomuilla; sädekukat keh-
räkukkia lyhemmät, väl, ei ollenkaan. —

2j. 9, kelt, k.
Kuiv. aukeilla paik. (Lv.) /z/slövarlinen, /- t. hurvakukastoinen,
-m. pielarin-«/rtin näköinen ruohoke. —

likvz/«»ntkemum.
88. MATRIGARIA. Saunakukka, saunio.
1. U. ekamomill», Kamcli-saunlo. Kukastot pitkäperäisiä,
—

säteikkäitä; kchräkukat 3-hampaisia; lehdet toisparisia rihma-

maisilla liuskoilla. -I 6, 7, valk, sädek.
—

Kuiv, kylätien, (A, —

U. —

St. S,) 2 va»K«an pit. haarai-

—

«ett» -VLvrell», mz/öKemmin alas-Käänlz/villä saäekukilla, Kz/vällä v«-

Kevän-seKaisell» hajulla.
Muist. Kukilla on hiestyttävä, lieventävä, vatsanvahvistava
voima, hyödylliset horkkaa, äkkyä, viiäntcitä, ulkotautia, kouris-
tajaa, kivitautia, jälkipureita, emätautia vastaan. Nautitaan joko
kuiviltaan hienonnettuna teelusikallinen t. runsaampi erällään
(horkassa väliaikana), taikka teenä kiehuvau veden t. juoman
kanssa laitettuna, taikka kukkaviinana. Ulkonaisesti käytetään
niitä lavemanzeiksi vatsan vaivoissa ja kuiviltaan (lämpimiksi)
haudekäärciksi kaikenlaisia kiristyksiä ja ajctuksia lieventämään
ja vanhoja mätähaavojakin parantamaan. Myös saadaan ku-
—

kisla kaunista kellapaiuctta.

2, ill, äiseoiäea DG, Vuohen saunio. Kukastot Iyhytperäi-
—

siä, sateettomia; kukat 4-hampaisia; siemenet cpäkehäkkeisiä;

lehdet cd. —

Q 7, 8, kelt. k.
Pih. ja kat. harv. (T. U, S.) /av. eäellislä K»»v»llisempi, »luulen
samankajuine»,' marto Keilamaine». satula -malriearioiäes Hong.
—

89. TRIPLEUROSPERMGM C. IL Schultz. Harakanhattu.

1. /.
inoäo-rum Seh. —

Siemenpää kalvopalteincii; lehdet toispari-

sia tasasoukilla, alta litteillä, rihmamaisilla liuskoilla. —

si sali-
-num.' lyhemmillä Ichtiliuskoilla. —

(DI 6—B, valk. sät,

Pih, ja peit. yi. (E. —

L.—

si A. U. Ke. St. Pe.) 2—3 l<»ak.

sa» pit,, isoilla kukastoilla kuin -v»l/cea päivänkukka, j» lelläillä,
K«i» K«meli-s«umo. —

si malalampi t. lamova pienemmillä Kukilla

ja pz/öveämäisill» lektiliuslcoilla.—

Matricaria. /ssrslkrum Bm.

90. ANTHEMIS. Sauramo.
1. .1. lillolovia. Keltasauramo. Mario lop. kehkerä; sie-
—

menet kaivomaisella, jaottomalla kehäkkeellä; lehdet parijakoisia;

 15. Synanthercco; 4, cc. 171

lehdykät parihalkolsia t, syväsahaisia, alta myötäkarvaisia. —

2|.
6, 7, kelt. k.
Savisilla peit. ja kedoilla (A. —

K. St. —S. Pe.) l/s. Kz/z/nävänKi

pituinen -isoilla, /'/a tuuman levz/isillä, KeleanKell. kukilla. —

>sola
linetori» 6«z/.
Muist. Antaa aliinavctcen kastetulle villaiselle kauniin kel-
taisen karvan. Siperiassa otetaan sahvianiu keltaamiscksi lei-
viskä kcltasauramon kukkia ja 3 naulaa alunaa 30:lle nahkalle.
2, A arvensis. Pcltosauramo. —

Marto lop. kukkurainen sui-

keilla suomuilla; siemenet litteäpäisiä, pitkin uurretuita, sileähar-
juisia; lehdet parijakoisia; lehdykät kerran tahi toistain parihal-
koisia, kololiuskaisia. —
(7) B—7,8 —7, valk. sät.
Peit. yi, (A. —K. St. —S. Pe.) 2—6 va«K«an p«t, hnurnisellu pz/«lö-
-varretta. On jotenki» harukunhatun näköinen, mull» eroitelaan
K«r»naaKlaviltll, lienteiltä lekäillänsä ja -väk»n leveämmilt» lekli-
liuskoiltn, seuraavasta lajisl» taas «en kautta, ettei Kai«e niin tz/m-
-peällä. Uz/ös on seuraava suoravartisempi ja sileäleklisempi.
3. A. eolula. Konnan sauramo. Tasalevcillä martosuomuilla;
—

siementen pää pyöreähkö, paljas, epäjuomuincn; muuten k. ed.

<I B—9, valk. sät.
Kyl, (U.) /»vin vuuksun pit. moni/laavaisella, pz/slöisellä varrella,
o»'«mai«illa lekliliuskoill»,' kuhat pahanhajuisia. il/arula feetida Oa««.
—

Muist. Mehiläiset hylkäävät sen, sammakot rakastavat. Kui-

vatuista kukista laitetun teen sanotaan hyödyttävän emätaudissa,
vesipullossa, kovettuneissa rauhaisissa ja eläimillä hengen-ahdis-
tajassa.
91. AC! lILLE A. Kärsämö.
1. «1. plav/nie». Arokärsämö. —

Jaottomilla, m. tasasoukilla,
tcrävä-sahaisilla, kaljuilla lehdillä; luutamaisella kukastoröyhyllä.
—
2j. 7, 8, ihananvalk. (6—12) sät.
Kost. paik, (A, —K, 11, Kv,) /'oisintelee kin v»»K«»n piluisen».
Muist. Tuoreeltaan hyppysissä hierrettynä aivastuttaa ja us.
panee nenän verta vuotamaan; sen kirpeä ja kihoittava juuri
suussa pidettynä on väl. ollut avullinen hammaskivussa ja kie-
len lurtuudcssa, joko paljaaltaan tahi viinalikoua. Pieneksi lei-
kattuua ja juomisen sekaan pantuna pitää sen kauvan happane-
matta. Kauneutensa ja monivuotisuiilcnsa vuoksi kasvatetaan
yrttitarhoissakin, jossa viljeltynä helposti saapi kahdenkertaiset
sädekuka l.
2, 4. mille/ollllm. Pyörtänckärsäinö. Lehdet suikeita, tois-
—

jakoisia, parijakoisilla, kololailaisilla liuskoilla; ryhmäisellä m

tasakorkealla kukastoröyhyllä. 2). 7 —9, valk. t, punert, k,
—

Pellonpient. ja kuiv. paik. yi. (E, L.)

—
172 45. Synantherece I, cc>
;

Muist. llaju ryytisckainen väkevä, maku karvas, kutistava.

Oluchen käydessä pantuna lisää se voimaa. Lääkkeeksi käyte-
tään kukkia joko teenä, kcitcsakona tahi kukkaviinana asetta-
maan veren ja inuila juoksuja, väänteitä ja puhkuja, ähkyjä, re-
väisimiä, synnytystuskia, leinivikoja, lökätautia ja muita. Leh-
det tuoreeltaan muserrettuna ovat hyvät haavoja parantamaan.
Kukkaviinasta kehnovatsaisuus ja punatautikin usein on paran-
tunut. Pesuvedessä ja hauteinakin ovat kukat hyvin vaikutta-
vaisia. Rupisia eläimiä pestään tämän kasvin väkevällä keite-
liemcllä.

92. TANACETUM. Pietaryrtti.

'/'.v«/ssave. —

Lehdet toisparisia; lehdykät parihalkoiscsti ko-

toisia ja sahahlimpaisia, —

I\. 8, 9, kelt. k.
Kuiv. pient., raunioilla j. n, e. (A. —K. H, P.) Us. <,'K« vaak-
suiseltsi, -väkevättä hujulln ja Karvaalla rz/z/limaulla.
Muist. Kukkia, lehtiä ja siemeniä käytetään lääkkeeksi ma-
toja, kehnoa vatsaa,, luuvaloa vasten sisällisesti ja ajctuksia vas-
ten ulkonaisesti.
Lehdet pieneksi hakattuina tuoreeltaan ja keitettynä painavat
villaisen vaatteen vehreäksi. Pitää kcittolieuieen sekoittaa tuhka-
Upeitta ja sitte uudelleen kiehauttaa, enncnkun aine kastetaan
siihen.
93. ARTEMISIA. Maruna.
Karvaisella marrolla: /lbs«'»tki«m 6«vtn.
-{•

«1. absinl/lium. Koimaruna. —

Pystöiseiiä varrella; peräk-
käillä, lengoilla, pallopuoliskoisilla, tcrttukukastoilla; kolmispari-
silla aluslehdillä; varsilchdct eheämpiä suikeilla harmaanhöyteillä
liuskoilla; perälchdct ehyitä. —
2j. 7, 8, kelt. k.
Kyläpaik. (A, —
11. H. S. Pe.) 6:Kin va»K«ai«eK«i, Kz/vin K»vva«-
makuinen, väkevä, vz/z/tik»jui»en.
Muist. Hyvä vatsanparantava ja matoin surmaava lääke. Vii-
nassa liottamalla saadaan siitä kukkavanaa, jota kiitetään hyväksi
väänteitä asettamaan ja kadonnutta syöotihalua korjaamaan kuiri
myöski horkan, keltataudin, kerpukin ja pöhön lääkkeeksi, mutta
kuumetaudeissa, rintakivuissa, pistoksissa ja liikaverevyydcssä
se ei ole hyva. Rihmamadolle on marunaviina niin vastaista,
että heittää jäylämisensä vähäksi ajaksi, jonkatähden sitä käyte-
tään koetus-aineeksi, jos vaivat tulevat rihmamadnista tahi jos-
tain muusta. Oluen saattaa maruna väkevämmäksi ja paremmin
happanemista vaston kestäväksi. Lampaille annetaan marunaa suo-
lan ja katajamarjain kanssa vesilautia, niaksavikoja ja punatautia
 48. Synanthereoß ; 4, a. 173

vastaan. Jos jyväsiemenjä ennen kylvämistä liotetaan joku aika

marunaliemessä, niin sanotaan lintuiu niihin ci koskevan. Myös
luteita vastaan kiitetään väkevää marunallentii hyväksi. Jos koi-
rannahkaisia turkkeja tahi muita pitineilä liotetaan viikon aika
marunavcdessä, niin koirat niitä eivät enää likaa.

.-^ Kaljulla marrolla: Abrolauum /-'»'.

A. vulgaris. Pujomaruna. —

Pystövarvella, m. perättömillä,
viillän nuokahtavilla pitkulaisilla, höylcä-kehfoisilla kukastoilla;
lehdet toisparisia suikeilla, kololaitaisilla, suipoilla, alta vaalean-
höyleillä liuskoilla; perälehdet ehytlaitaisia, m, tasakailaisia. —

2j, 7, 8, kelt. t, ruostecnkarv, k. —si coaretata: suppea-, tihu- ja

pystötertlunen; lehdet soukemmilla, alta ihan valkeilla, villakar-
vaisilla liuskoilla.
Pih. ja pient, tav. (E. —
P. —si T. U.) / —2 Kz/z/nävi/n pil. rus-
kealla l. mustanvusk, varrella, vabvall», puutavalla juurella.
Muist, Ei varsin niin karvas k, cd. Hyödyllinen vaimoväen
vaikcalähtöisiä juoksuja korjaamaan, myös luuvalo-taudeissa si-
sällisesti annettuna ja ulkonaisestikin jalkavetcen pantuna. Juurta
kiitetään varsin hyväksi virma- eli lankeavatautia vasten, jos nau-
titaan pienennettynä teelusikallinen tahi runsaampi illoin ja aa-
muin. Muutamat liottavat sen sitä varten oluessa.
Sen lchtivilla-vanukkeista tehdään Kiinassa ja Japanissa pie-
niä palleroita, joita sitte sytytetään, kuin Lapin maalla taulaa
tahi pahkulaa ja muualla väkiviinan kastetulta punapulipalleroita
iholla kytemään, ja sillä tavoin sisällisiä kipuja vaimentamaan
tahi parantamaariri. Semmoisia palleroita, olivat mitä ainetta
hyvänsä, sanotaan moksaksi, ja ne vaikuttavat m. siihen laa-
tuun, kun juntukka t. uäsiäniinikln.
Skottlannissa käytetään nuoria pujnlchtcjä ruuaksi, llanhien
ja muiden lintuiu liha sanotaan paremman makuiseksi tulevan
jos paistettava kehä täytetään pujoriiohella. Juuri vanhempana
hiileslyy osittain, josta ymmärtämättömillä on aineita laikauksiin
tullut.
A eampestvis. Ketomaruna. —

Varsi kaareva t, koheneva,

yhdäppäisillä tertuilla ja kukastoilla; jälkimäiset 6 8-kukkaisia,
palleroisia, järin Iyhytperäisiä, nuokkuvia; lehdet parijakoisia,
monijakoisilla, m. rihmamaisilla liuskoilla. —
2j. 7—
Kuiv,, päivänpaisteisilla, hietaisilla mailla (A, —
K, S.) llz/z/nä-
ranki pit,,' kukastot pienukaisia, v«o«lee»Ka-rv.
Miiist. Melk. mauton, Lääkevoima k, ed,, mutta paljo vä-
hcmpi.
 174 43. Synantherew, 4, c..

94. LIGULARIA Cass. Nau hus.

1. L. «ibi»iea Cass. Kukastot latvatertussa; varsi haaraton, kalju
—

harvalehtinen, pystössä; aluslehdet keihäskanta-herttaisia, ham-

maslaitaisia, ruodit puolipyörcitä-; varsilehdet tav. ehytlaitaisia,
ruodit tyveltä sulitettuja, H 7, 8, kelt. k.
—

Vet. paik. (Lv,) /—2 Kz/z/n«vän pituinen, 3—6-tuumaisell» latva-

tertulla,' väKevän-K»ju««ella juurella. Knevavi».

93. CINERARIA. Tuhka.

1, <7. alpina. Kukastot latvahuiskilossa; varsi haaraton; alus-
—

lehdet iyhytruotisia, puikeita, mutkalaitaisia; varsilehdet ruodit-

tornia, tasakaitaisia, kaikki samoin kuin varsiksi vaalean-untu-
vaisia. —
2j. 7, kelt. k.
Kuiv. paik. (L. Lv.) /—3 vaaks. pit.; aluslehdet /—2 l«uln»i«ia,
var«ilekslet v»l. ilss varren levz/isiä j» KienoK»mpaisia.—

C. eam-
pestvis liet-l, C. inlessri/olia E. B.

96. SENECIO. Peltovilla, villakko.

•f Sädekukat pitkäveteisiä, suoraan ulospäisiä.
1. 8, »emorensis. Lehtovillakko. si oelosslossus DG. Röyhy
—

monella 7 9-sätciscllä kukastolla; siemenet kaljuja; kehto lie-

reä, 3— 8:IIä m, saman pituisella lisäsuomulla; lehdet puikeita —

suikeita, saha- t. hammaslaitaisia, aliset sulkaruotisia; peräleh-

det m. tasasoukkia. 2j. 8, kelt. k,
—

Mets. paik, (Lv,) JolenKi pilkalla juomuisellu pz/«lövavrella.

2, X. j»oob«», Jaakon villakko, Kukastot tiheässä röyhyssä
—

pystöperäisiä; siemenet kalseita; lehdet pehmeitä, isopäätöiscsti

parijakoisia, liuskat pääpuolelta levenneitä, kolo- ja hammaslai-
taisia. 7, 8, kelt. k.
—

Kuiv, paik. (U,) l"ul, /'/« Kz/z/»äv«n pit. Sädekukat väl. puuttuvat.
Muist. Kamsiatkassa syödään tätä kasvia, ehkä maistuu kar-
vaalle. Käytettiin ennen lääkkeeksi punatautia ja kurkkuvikoja
vasten.

få Sädekukat lyhyitä, taaskierteiset t. puuttuvaiset.

3. 8, «z/tv»tie«es. Ahovillakko. Pystöpäisillä kukastoilla, taas-
—

kierteisillä, varsin lyhyillä säteillä; kehto lop, kalju ja paljoa pi-

dempi sen pohjalla olevaa 3 B-lohtistä lisävcrhoa; lehdet pari-
—

halkoisia, pisalaitaisia. <I 7, 8, kelt. k.

—

Ahoilla, halmeissa (A. U.) Tav. parin vaaksan pit. untuvaisitta

—

-varrella j« lehdillä.
4. S. -vulssaris. Pihavillakko. Kukastot tiheäröyhyisiä, nuok-
—

kuvia, tav. sateettomia; noin 10:llä mustapäisellä, vähän kehto-

 /t!, Synanlherem; 4, a. 175

pohjaa pidemmällä lisäverholchdillä ; lehdet sepokantaisia, pari-

halkoisia, terävähampaisia. © 6— lo, kelt. k.
—

Asuntopaik. yl, (E, —

P.) Noin %-vaaksainen; -va»'sl ja lehdet

Kaljuja,' liu«Kat »'isliin Käänll/neil».
Muist. Tämän niinkuin muidenki villakkoin siemeniä pienet
linnut syövät haluisesti ja saavat niistä runsaasti ravintoa. Käy-
tetään myös kcltapainecksi.

97. GNAPHALIUM. Jäkkärä.

1, 6. u/issinos«»n^ Arojäkkärä. Kukastot palleroisia, perät-
—

tömiä, ryhmin latvassa ja lehtihangassa; varsi pyöreä, koheneva,

tav, haarakas, untuvainen; lehdet suikulaisia, suippoja, lienteitä;
siemenet sileitä. -H 7, 8.
—

si pi/ulare.' siemenet karheita,

—

Iyhythaivenisia.
Kost. paik. yi. (E. —P. si P. Lv.) Väl. na»» parin luu-
— —

mun pit. ja haaraton, väl. vaaltsanki pit. ja haarikas pienittä -ruos-

tee»K»vv»i«ill» KuKa«loil/« n«. vekreässä KeKäossa.
Muist. Karvaanmainen, ryytisck. maultansa; käytettiin ennen
punataudin lääkkeeksi.
2, 6. sylvaticum. Ahojäkkärä. Kukastot latvassa ja lehti-
—

hangassa m, tähkämäisesti; varsi juurelta koheneva, haaraton,

monilehtinen, tönkeä; lehdet tasasoukkia, alta untuvaisia, alus-
lehdet suikulaisia; siemenet karheamaisia. 2). 8, rusk. k.
—

Kuiv. paik. yi, (E, P.) 2 vaaksan pit., t»tv»puo/elta lelläet

—

-untuv«i«empi», aluslekäel pääslä levenneil», «--evsole/läitt».

3. <?, novvegieum Guun. Norjan jäkkärä. Kukastot latvaan
—

ryhmistynect lehtiseksi tähkäksi; varsi ed., mutta pystömpi; leh-

det molemmin puolin nutturaisia, keskivälisct isoimpia; kehto-
suomut mustanrusk. pilkuilla; siemenel ed. 2j, 7, 8, rusk. k.
—

Tunt. (L, Lv,) /äKKä yhtenäisempi ja paksumpi k. eä,, tekäet le-

-veä«npiä,' versolekäelö», —
G. sz/lv»tiellm si /useolum l!'ss.
4, 6. supinum. Lapin jäkkärä. Kukastot latvassa, väl. ylim-
—

maisissa lehtihangoissa; varsi hervakka, rihmamainen, versolnh-

dillä juuressa; lehdet tasakaitaisia, suippoja, villaisia; siemenet
karheamaisia. 2j. 7, 8, rusk. k,
—

Kuiv, tunturitien. alankopaikoissa (L. Lv.) Kz/Kz/että, noin tuuman

t. parin pituisella vav»ella, /
—

6.'lla KuK«slolla. —

6. procumbens.
-3, alpinum /'l. D.

98. ANTENNARIA Gajrtn. Käpälä.

1. A. äioiea Gairtn. Kissankäpälä. Kukaktot m. tasakor-
—

kcana huislrilona; kehtosuomut kehkerämäisiä, päästä pyöreäh-

köttä; varsilehdet tasakaitaisia, suippoja; rönsyt rentoja, lapio-
176 /s, Synanthcrea. 1, si.
maisilla, alta vaalean höyleillä, päältä tav. kaljuilla lehdillä.
2(. 8, 6, valk.t, puu. k.
Kuiv. kentillä yl. (E. Lv.) Aoin vaaksan pil. väl. paällenKi,
—

6»ap/lali«m.
Muist. Käyt. muinon lääkkeeksi rintatautisille ja väl. taika-
varoiksiki, ja oli arvattavasti yhtä voimallinen kumpaiscssaki ta-
pauksessa. Paikoin annetaan sitä vieläki vasikoille vetclätaudissa.
a/pi»a Gairtn. Tunturikäpälä.
/l, Kukastot ed,; kehto-
—

suomut suippoja, (hedekukastoissa litteitä), siiropäisiä; varsileh-

det suikeita; rönsyt ---d. 2^ 6, 7, vehreän-hallav. k.
—

Tunt. (L.) Melkein eäellisen näköinen, mulla väkän malalampi, —

6n»pKalium.
A. carpalica Rl. H Fing. —

Kukastot rypeltyneot kupcriaaksi

huiskiloksi, litteillä, tylppämäisillä (ruskean vihcrvillä) kehto-
suomuilla; kaikki lehdet suikulaisia, suippoja, molemmin puolin
untuvaisia, 3-suonisia. 2^. 6, 7.
—

Tunt. harv. (L.) I/ole«np»i» eäellislen lajien näköinen, multa -rön-

«z/tönnä, eKKä vevso/laavoilla. -— «7»»pK«li«m R^ss.

99. FILAGO. luleulenlo,

/', »nonlan». Varsi haaraton t, vuorohaaraincn, pienillä, villai-
silla kukastoilla ryhniistyneinä latvaan ja ylöspäisten haarain si-
vuille, kehtosuomut tylppäpäisiä; siemenet pilkullisia; lehdet sui-
keita —

tasakaitaisia, villaisia. —

Q 6, 7.
Hietaisilla miik. tav. (A. —K. 11. Kv.)
—

Tuuman vaaksan
—

pit., kellervillä »n. näöllömil/ä Kukilla. 6napbalium arvense

—

Willd. Osstts» 6»ss.

si /l«levaeeo?.
100. INULA. Hirvenjuuri.
t. Keleniu?». Iso hirvenjuuri. Lehdet sepokantaisia, pui-
—

keila, epätasaisia, m. sahahampaisia, alta höylcitä; kehtosuomut

puikeita. —

2^ 8, 9, kelt. k.
Kost, kyläisillä paik. harv. (A, —

U.) 2 Kz/z/n. pit., pari» vaaksan

pit. uitu tuhkanku-rvaisilla le/läillä, tuuman pit,, noin /lss.-llä säteellä.
Muist, Juurta käytelääu vatsan ja rinnan lääkkeeksi, erottaa
lökää sulkutaudcissa ja korjaa vaimollisten puutetta. Siitä kei-
tetyllä liemellä voidellaan lapsia ryyhdelmissä ja Ulottumisissa.
Myös kärmcenpistoon kiitetään sitä hyväksi ihrassa keitettynä.
Sääsket pakenevat sen savusta. Muutamat sekoittavat lehtejä
tupakkaan ja sanovat terveelliseksi polttaa.
/.
«»lioin». Vähä hirvenjuuri. Lehdet sepokantaisia, suip-
—

posuikeita, kaljuja, verkkosuonisia, laidalta hienopiikkisiä, ulos-

 43. Synantherece; 4, si. 177

päisiä; varsi pystö, kalju, 1- t. useampi-kukastoinen, laitakukas-

tot lop. korkeammalla. 2). 7, 8, kelt. k.
—

Niittutöyräillä (A, K. K v.) 6z/z/nä»än pit.,' monilukuisitta, tan-

—

Keillä, m. Kiiltävillä väl. Kienosakaisilla lelläillä, monilla '/,-l-uu-

maisilla säleillä.

101. ASTER. Asteri.

«1. «ibivie««. Lapin asteri. Kukastot pallopuoliskoisia
—

I—4; kehtosuomut suikulaisia, päästä toisvärisiä; lehdet ruodit-

tomia, suikeita, pää-puolelta sahalaitaisia, päältä kaljuja, alta
lienteähköitä. —

2j. 7, 8, sincrv. sät.

Järvcnrant. (Lv.) Bovmenpilui«ella, tekli«ellä, ylempää K»l«i«ella
-varrella, sinipunervilla sääekukill» j» Keltaisilla KeKväKuKilla. —

A, ircutianus DC.
/l. tvipoiium. Ranta-asteri. Kukastot huiskilona, puikeilla
—

kchlosuomuilla; lehdet m. tasakailais-suikeita, ehytlaitaisia, kal-

juja, möyhcitä. —
__\, 7, 8, sin. säteet.
Merenrant. (A. —

Ke. Pe.) Haaruisella, noin 2-v»»Ksaisetta, juu-

vell» punaisella, mekevä/lä varrella, sinisillä loisl»Kz/m»lenisellä
KuKK««äteellä, väl, v»lke«-«äleine» t. peräti «äteetö».

102. ERIGERON. Kallioinen.

E. »ovis. Nummi-kallioinen. Kukastot m. yksikertaisena
—

röyhynä t, terttuna; kchräkukat m. sätcitten pituiset; lehdet, sui-

keita, ja samoin kuin varsi sekä kehto karvaisia; aluslehdet kie-
lekkeisiä. —

I 2j. 7, 8, sinikiuht. t, punert. sät.

Kuiv. niit. ja töyräillä yi. (E. L.) sormen
—

p«rin v»»Ks«n
—

pit. punoittavalla (K»«r«isetta l. tlaavattomall») -varrella ja ruo-

deilla.
Muist. Käytettiin muinen lasten rikkomista (noitumista) vas-
ten, myös rintataudcissa ja vilustumisissa apteiki-nimeiiä Hb.
conzMre ecerulem.
l?. uniflorus. Lapin kallioinen. Varsi yksikukastoinen;
—

säteet pitkäveteisiä, suoraan ulottavia; kehto leveän-suikeilla suo-

muilla, villahöytcinen selvänivelisillä haivenilla; aluslehdet lapio-
moisia, tylpäköitä. 2). 7, 8.
—

Tunt. (L.) 2—5 luumaisella /- Karv. I.KuKa«loi«ella, vekveällä

vavvell», v«llc. harv. punoill»villa säteillä.

103.
SOLIDAGO. Piisku.
F, virgaureu. Varsi kulmikkainen likeisillä pystöisillä kelt.
—

kukasto-harkoilla latvassa ja ylemmissä lehtihangoissa; lehdet

suikeita, aliset sahahampaisia. H 7—9, kelt. k.
—
178 /it, Synaniherem /, y.

Niittulaiteilla, ahoilla ja mets. yi, (E, Lv.) Kyyn. ja runsaam-

—

»nanki pit,, KavKeamaisi/l», us, 2 tuuman levz/isillä a/uslekäillä.

Muist. Lääkevoima vahvistava ja kutistuttava, vesittävä. Siitä
laitettua teetä t, keitotta kiitetään hyväksi sisällisiä kaavoituksia
ja verestymiä parantamaan. Apteikinimi: Hb. eonsoliäo? «a-raee-
nicce 1. virss<3 aureoi. Käytetään myös paineeksi (kelt. rusk.)
y Fupatoliaoe»?,
104, EUPATORIUM. Punalatva.

L. cunnabinum. —

Kehto —6-kukkainen; lehdet vastakkaisia,

lyhytruotisia, 3—B-osaisia, suikeilla, sahalaitaisilla liuskoilla. —

_\ 7, punert. k.
Pensaikoissa rant. j. m. harv. (K. Kp. L.) /—2 Kz/z/n. pit.,' pun.
l. panllsinevt. kukilla, isolla tiheäkukastoisella, ns. sz/vjäkämmenen
levz/isellö röz/Kz/llä, hampun näköisillä lekäitt».
Muist. Kasvilla ja juurella on karvas, kirpeä maku ja ulos-
tava voima. Sitä käytetään tartunnaisia, ryyhdynnäisiä ja vesi-
pöhöä vastaan. Ulkonaisesti parantaa haavoja, ja viinassa liotet-
tuna pöhöttymisiä. Myös paineeksi kelpaava.

108. PETASITES Desi. Ruttojuuri.

P. vulgaris Desf. Akan ruttojuuri. Kukasto-harkko pui-
—

kea t. pitkulainen; kukastot sateettomia; lehdet herttamaisia,

mutkahtavia, cpäsuurilla hampailla, pyöreähköillä kulmilla, alta
harmaanhöytyisiä. —

2j. 4, 8, punert, k.
Vet. paik, ojain ja jokien rannoilla (A. St. U.) V»r«i noin kort-
telin pit., lekäet niinkin i«oj«, että K«n«t j» muut pienet elukat
kokonaan ovat niiäe» alla peittee«««, Haju tz/mpe», m»Ku K»vvaa-
-mainen, v«/z/li«ekainen, — /. o/siein»li« UöneK. /u««il«sso pel««iles.

Muist, Juuria käytett. muinen luuvaloa, virmaa, mätähaavoja

ja itseä ruttoaki vastaan. Sillä on vahvistava voima.
/. /vissiäa Fr. Ukon ruttojuuri. —
Kukastot yksikertaisena
huiskilona, tav. lyhyillä säteillä; lehdet kolmikantaisesti hertta-
maisia, mutkin linskahampaisia, alta vaalcanharmaan-höytyisiä.
—

2z. 8, 6, rusk. k.
Tunt, tien. vet. pajustoissa (Kv, P, L,) 2— 3-vaaKs»isell» v»v-
-rella, isoilla «uomulekäil/ä, mu«lanp«nai«ill» Kun kehtoki; /eKäet
«z/väkoloi«i».
—

Tussilago. Nnrdosmn c»ss.

106. TUSSILAGO. Leskenlehti.

/. farfara. —

Varsi lehdetön, suomukas, 1-kukastoinen; alus-

lehdet herttakkcisia, pyöreäpäisiä, polvimutkaisia, hammaslaitai-
sia.—
2j, 4—6, kelt. k.
 45. Synanthcrew, %. 179

Kost., savisilla, roudan liikuttamilla paikoilla (T. K. Bt,

— —

Kv,) 3—6 t-llum,. ensi» pz/«töisellä, sitte nuokahtavulla varrella,

tuum, levz/isellä KuKastolla, monil«Ku«'«ill«, viKmaKKeisilla säleillä,
lekäet Kämmenen ja KorttelinKi levz/iset «lmauluval va«ta Kukkimisen-
jälkeen juuresta ja ovat päällä kaljuja, suoniKKaila, alt» -vaalean-
Köz/lz/isiä.
Muist. Sekä lehtiä että juuria on jo muinaisista ajoista kii-
tclly yskässä ja muissa rintataudeissa, ja pitkittävässä vatsurissa.
Lehdistä varsinensa ja juurista saadaan erinomaista taulaa, jos
niitä kuivattuna, muokataan ja vatkataan vähän ruutin kanssa.
Tätä kasvia pidetään hyvänä kaivopaikan osottajana,
2 parvi. --?z/navooep/«al<V.

107. CENTAUREA. Kaunokki.

<?, seabiosa. tokaunokki. —

Kehdon ulkosuomut pui-

keita, soukistuvia mustaksi, kampamaiseksi, sukalaitaiseksi lisäk-
keeksi; sisäsuomut kaitaiscmpia samanlaisella, vähän laajenevalla
jatkeella; lehdet syvään parijakoisia, karheita, suikeilla tasasou-
killa, kolo- ja hammaslaitaisilla liuskoilla. 2|, 7, 8,
—

Pellonpicnt, ticvars., niittutöyräillä (A, - K, H. S.) /— /'/

—

Kl/z/n»räi«eilä Kiinleäll» vavrell», väl, vauksun piluisill» alu«lekäillä,

isolla palleroisella KeKäol/a ja läkes parin ltluman levz/isellä puna-
«inevvill», väl. valkeilla Kukastoilla.
Muist. Lääkkeenä savipuolia ja muita Ulottumisia vastaan.
Keite painaa villaisen kylmiltään helcänkeltaiseksi vismutti ve-
dessä kastettuna, keitcttäissä mustanvchreäksi. Siemenet säilyvät
kauvan kehdossa pienten lintuin mieluisaksi ruuaksi.
6. pkvz/ssia. Nurraikaunokki. Alernmaisct kehtosuomut
—

ulospäisellä m. oramaisclla jatkeella kampamaisesti vieritetty mus-

tilla, jatkeen keskimittaa pidemmillä hapsilla; ylemmäiset kehto-
suomut leveällä hapsilaitaisclla lisäsuomulla päässä; lehdet pit-
känpuikeita, hammaslaitaisia, karheita. 2j^ 7, 8, pun. k,
—

si —

austriaca teillä..' leveämmillä, suipommilla, isohampaisemmilla

lehdillä ja puikeammalla kehdolla.
Yläisillä niit. harv. (si'T, K, H, S.) 4—3 vaaksan pil,, kar-
—

heutta pz/stövarrella, -useimmiten 4-kukastoisena, leveillä lehdillä,

isoilla KuKasloilla.
>?.jaee». Ahdckaunokki. —

Kclttosuomuin jatke kälpeä, le-

veä, pyöreähkö, resalaitainen; lehdet suikeita, ehyt- t, hammas-
laitaisia, viii. kaitaisia, liuskaisia, —

21 7 pun. k.
—

Kuiv. niittulaiteilla, ahorinteillä, tav. (A. K. H. S. Pe.) /—3

—

vaaksan pit. KoKeneva/ia -va-rrella, liilinkarvaisilla t. mustanrus-

Keil/a päKKinän «uuv«i«iil» KeKäoilla.
180 45. Synantherecv; t.

Muist. Lehti-tee kurkun huuhtovetcnä avullinen. Myös kelta-

paineeksi käyt, lehtiä.
t.'. cyanus. Elokaunokki, elokukka. —

Kehtosuomut pui-
kelta, sisämäiset pitkyrkäisempiä kaivomaisella sukasahaisclla
laidalla; lehdet jaottomia, tasasoukkia, alempana us. parijakoisia.
—
© 6, 8, sin. k.

Elopelloissa yl. (E. —

P.) 2—< v»»K«an pit. pz«stök»«-r«i«ett»

-v»v»'ett». t)n /l»rm««nköz/lz/ine»l. Kun ln/cinvevkon peillämä,- Ke/läot
KevneenKoKoisi», alimmaiset suomut vn»lea-suk»isin laiäoi», muut
musl»«l«Kaisia,' KeKväKl/Kat /l»v-vemmalta ja sinisempi», säleet paljo
isompia, «Kanansinisiä, /oisinletee vät. punertavilla väl. vauluhta-
villa Kukilla.
Muist. Käyt. liiäkkeeksi vesiumpca ja vesitautia vastaan keit-
tccnä joko siltaan tahi nokkoissicnienten seassa, ja silmävihoa
vastaan teenä tahi puserretulla nesteellänsä. Survotuista kukista
saadaan pusertamalla mehua, joka siltaan t, alunalla seotettuna
käyttää sinisenä läkkinä tahi taitaan kuivata ja semmoisena säi-
lyttää vedellä (ja vähällä alunalla) scotcltavaksi, kulloin tarvi-
taan. Kukkia (t, mehua) käyt, myös sokurileiville sinittceksi,
sinkkivitrillillä seotettuna maaliksi, savuttimeksi, tupakkiin j. n. e.
108. SAGSSUREA DC. Läätc.
8. alpina DC. —
Kukastot tav. tasakorkeassa tiheässä röyhyssä,
pchmythöytyisellä kehdolla; lehdet pitkänpuikeita, kokonaisia,
harva- ja hienohampaisia, pehmythöytyisiä. —
2j. 7, 8, sinipu-
nerv. k.
Kost. tunturitien. (K, P. L,) Lpämaäväisellä «>äl, useamman vaak-
sun pit, vavve/l», veltto ja K«/vin pekmz/lköz/lz/inen kun kaikki muutlti
osat. Kuomut Kelltomz/öläisiä, t«m«n»n ruskea-laitaisi». Kukat ik»-
naisia, punasinerläviä, —
8e«'v»l«l«, t/elevolvickum KinK,

109. CARLINA. K urho.

tl. vulgaris. —

Varsi tav,
monikukastoiuen suikeilla, hammas-
ja pistinlaitaisilla, alta untuvaisilla lehdillä; sivukukastot keski-
mäistä korkeammat, —

)) 7, 8, vaaleankelt, k.
Hietapohj. ahoilla, mäkirint. (A, —S. K.) /—2 vanksun pit.
tanealla, väl, vaan t-KuKasloisell» -varrella, Lukusluneenu «ei«oo
-vielä KolmanlenaKi vuolen». MK»«lon «»teet mä-r'än il?n»n eäell»
ovat pz/stössä, Kuivan ilman eäellä ulollavi».
Muist. Juuret hiostuttavia vesittäviä.
110. CARRUUS. Karhiainen.
<?. nutans.Nuokko-karhiainen. Kukastot sivulle päin
—

nuokkuvia, yksinäisinä, pilkahtavalla, vaniksettomilla perillä; keh-

 45. SynantherecG ; S. 181

don ulkosuomut litteitä, ulospäisiä, orakärkisiä; lehdet liuskai-

sia, piikkisiä, katkennaisesti varsijohteisilla kulmilla. —

J 7, 8,
pun, k.
Ruiv. paik., raunioilla, harv. (G.) //Min pii/cltinen kasvi u«. kyynärän
pit. va/walla «arjella, ja pari» tuuman levz/i«illä lce«<loilla,' lculla«to-
perät lavell» pienile/lli«i», Kukat nuorempana myskille n»/««lam».
Muist. Ennen kukkimista varret kuorittuna taitaan salatti-
laitteiksi käyttää.
2, C. erispus, Peltokarhiainen. Kukastoperät suorapystöjä,
—

1 3-kukastoisia, m. kaljuja, hienopiikkisiä; kehto palleromainen,

suikea-okaisilla, ulospäisillä suomuilla, lehdet varsijohteisia, le-
veän-suikeita, kolo- ja hammaslaitaisia, hieno-okaisia, alta tav.
valkea-villaisia. © 7, 8, punasinerv. k.
—

Pient., varsinkin ohrapelloilla (A. K. H.) /^ Kz/z/n. pit,,'

—

melk, pistämättömillä, all» väl, kaljuillalti le/läillä.

111. GIRSIIIM Hall. Ohdake.

1. l). lanceolatum Scop. Tie-ohdake. Kehto palleroinen
—

tankeilla okapäisillä, slirottavilla, untuvaisilla suomuilla; lehdet

varsijohteisia, parihalkoisia, siirottavilla, okapäisillä, päältä suka-
piikkisillä, alta valkea-villaisilla liuskoilla. 2-^ 7—9, puu. k.
—

Ticvier., raunioilla, tav. (A, —

K, H. S. Pe.) Az/z/n, pil. varrella,
peukalon pään suuruisilla KeKäoill», Kz/vi» teväväpäisillä suomuilla.
—

Carduus. tinieus Willd,

Muist. Kukastot juoksuttavat maidon.
2, 6, palustre Scop. Suo-ohdake. Kukastot ryhmässä; kehto
—

puikea, leveänsuikeilla myötäisillä, lyhyt-otaisilla suomuilla; leh-

det varsijohteisia, alempana m, parijakoisia, 2-halkoisilla t. iso-
hampaisilla, piikkisillä, päältä karvaisilla, alta vehreillä liuskoilla.
—

9\. 7, 8, punasinerv. k.
Vct. niit. tav, (E, —

P,) /—3 Kz/z/n, pit. Kiinteällä, m, Kulc»«lo-

periin asti haarattomalla pz/stövarrett», pavunkokoisill» Itehdoiila.
—- Carduus. 6nie«l« /101/l.
Muist. Nuoret taimet keväällä hyvät ruoka-aineiksi.
3, l?, »v«.-en«e Scop, Pelto-ohdake. Kukastot epätasaisessa
—

harvassa röyhyssä; suomut kehtomyötäisiä, siirottavalla, ei juuri

kankealla odalla; lehdet suikeita, liuska- t. hammas-, piikki- ja
mutkaiailaisia, —
2j. 7—9, sinilriuht. k. si marilimum.' lehdet
—

varsijohteisia, m. parijakoisia, soukkalapaisia, 2—3-halkoisilla

siirottavilla liuskoilla. —

y /lovviäum,' varsi lehtijohteista suli-

tettu, pisteliäs; lehdet parihalkoisia pisteliäillä liuskoilla.
Vilj. yi. (E. —
P. —

si ja y U.) : Kyyn. pit. pz/öveöllä varrella.

,lino««laan z/limäisel j» alim«i«el lekäet tav. oval K»»»m««l»it»isi».
 182 15. Syuunthereiu ; S.

j» vä/lin -va-r«ijolllei«ia.
—

Serratula. Onio«« Sm. öveea /e«s,

sit?, avvenss si ferox (//n.)
Muist. Varresta saadaan hyvää potaskaa lasitehtaisiin.
4, li. Kete-ropKssllunl Ali. Aro-ohdake. —

Kukastot I B-llä
—

pitkällä haarattomalla lehdettömällä perällä; kehto puikea sui-

keilla myötäisillä siiro- ja suippopäisillä suomuilla; lehdet sepo-
kantaisia, levcän-suikeita, sahahampaisia t. liuskaisia, alta vaalea-
höytyisiä. —

__{. 7, 8, pun. t. punasinerv. k.

Vei. metsäniit. (E. —

L.) Az/z/n. pit. Kaavallomalla, teKäeK/cäällä

vavvell», isolla t«««ma»levz/isellä kehdolla, erittäin suikertavalla juu-
rell»,' lekäel jobleeltomi», aluslehdet peräKKäilu. l?a»tluus, Cni-
—

cus Mllck,
8. O, oleraeeum Scop. Luhta-ohdake. Varsi lehtinen moni-
—

kukastoinen latvassa, puikeilla, vähän erivärisillä perälehdillä;

kehto suikeilla, orakärkisillä suomuilla; lehdet hertta- ja sepo-
kantaisia, parijakoisia t. -halkoisia, kokonaisilla sahahampaisilla
piikkilaitaisilla liuskoilla. —
2|. 7, 8, kellert. k.
Luhtaniit. harv. (A.) /'/ kyyn. pit. kaljulla -varrella, tuuman ko-
Koisill» KeKäoilla. —

l?»ic««.
Muist, Lehdet kaaliksiua syötävät.

112. LAPPA Adans. Takiainen.

1. L. tomentosa Lam. Ukon takiainen. Lehdet herttapui-
—

keita, alta lienteitä; kukastot sarjahtavassa röyhyssä; palleroisen,

villaverkkoisen kehdon sisäsuomut pitkänsuikeita, tylpeitä, ota-
kärkisiä. —

__\ 7, 8, punasinerv. k.
Kylätien. (A, —

K.) 3«/z/näräisettä varrella; Ke/läon o/c»i«el suo-

mul lz/Kelnmäl kukan laiäett», «ivctin/n lapp» si. A borduna
—

Mllä.
Muist. Juuri (rad. bavä»n<») on verenselvittävä, hiostuttava
ja vesittävä, hyvä luuvalossa, keripukissa, jalkataudissa, ruusussa,
savipuolissa, syyhyssä, keiltcenä. Siemenillä on sama ja ulos-
tavaki voima, hyvät kivitaudissa. Lehdet tuoreellaan mätähaa-
voille ja nilkonaisille paikoille avullisia.
Keväällä varret ja juuret kuorittuna ja keitettynä terveelliset
syödä. Likapilkut vaatteista us. lähtevät takiaispäillä su'ittuna.
2. L. »ninov DC. Vähä takiainen. Lehdet herttapuikeita, alta
—

untuvaisia; kukastot ryhmätertussa t. Iyhytperäisiä; kehto kalju

t. vähin verkkohapsinen, m. pyöreillä, oramaisilla suomuilla, si-
sämäiset erivärisiä, laidassa hienoja piikkikarvoja. *\ 7, 8,
—

vaalean-pun. t. sinikinht. k.
Kylätien, tav. (A. —K. H. S. Pc) Uat»l»-vavlinen, pienillä, nuo-
 43. Synantherew; 3, 183

-rempan» »n, lieve-illä kukastoilla; pilkillä, lz/vells ei suuresli laa-

jenevilla Ke/«tosuo«»«illa. —

Arctium lapp».
Muist. Lääkevoima ed.
3 parvi. Cichoriacea.
113. MULGEDIUM Less. Herukka.
1. M. «lpinum Less. Vuoriherukka. —

Kukastot pisakarvalsilla
suomuisilla perillä m. yksikertaisessa tertussa; lehdet parikaar-
tcisia, nuolikantaisia, scpiviä, hyvin isolla kairamaisella päätö-
liuskalla. —

2^, 8, sin. k,
Tunturilaitcilla, tav. (P.) Us. 2 KssWä-rmsellä varrella ja -vaaksan
levz/isittä, souKK«Ka»l»i«illa lekäillä. —

Sonchus. 8. e«vuleus Bm.

Muist. Lappalaiset syövät varsia nuorempana ja kuorittuna.
2. M. sibivieum Less. Metsähcrukka. —
Kukastoperät suo-
muisia ja kaljuja kun kehtoki; röyhy tasakorkea; lehdet ruodit-
tomia t, m. sepiviä, suikeita, hammaslaitaisia t. parittain taas-
iiuskaisia. —
2j. 8, siu. k.
Kost. paik. harv. (K. —

Pe.
—

L.) Lehdet «zlempänä »n. ekz/llaitai-

«ia, alempana us, isokampaisi», —

Sonchus.

114. SONCHUS. Valvatti.

1, 8, avvensis, Peltovalvatti. —

Kukastot ja kehdot pisakar-

vaisia; röyhy sarjamainen; lehdet parittain taasiiuskaisia, hertta-
kantaisia, sepiviä, väl, liuskattomia, otahampaisia. —

H 7, 8,
kelt. k, —si littoralis: —
3-kukastoisia, perät ja kehto kaljumpia.
Viij. ja merenrant. tav, (T. —
K, H. —

si A, Ke. Pe.) Äeme-

—

net K»rKea-pi//cKltisia, si «o«Kill», Kokonaisilla t. lz«/lz/tliuskaisilla

lekäillä. 8. mavilim««s.
2. 8, oleraceus. Maitovalvatti. Kukastoperät ja keittopohja
—

nuorempana villakchnäisiä, lop. kaljuja t, joilla kuilla erinäisillä

pisakarvoilla; lehdet parikaarteisesti taasiiuskaisia ja pehmytham-
paisia, sinivehreän-hallavia; sepokantais-liuskat ulkonevia; sieme-
net yleensä karhca-pilkkuisia. —

© 7—9, vaaieankelt. k.
Viij. tav. (E. —

P.) IÄI, «n. kokonaisilla lekäillä.

Muist. Ulkomailla käytetään nuoria, talvis-aikana poimittuja
taimia kaalilaitoksiksi. >

3. 8, aspe-r Vili. Pistiäis-valvatti. —

Perät ja kehto ed,; leh-

det pitkänpuikeita, kokonaisia t, liuskaisia, tankeilla otahampailla,
kiiltäviä, kantaliuskat scpiviä, taaskääntöisiä; siemenet sileitä. —

© 7, 8, vaaieankelt. k.
Viij. tav. (T. —

K. H. S.) /ekäet päällä tummanvekreitä pislä-

villa laitahampailla; «ie»nenel sileitä, 3.'tl» kohosuonella mo/emnli»
puolin. S. oler»eeu« yja S L. FL Bv. 8. /att«« ll'«ilv.
 184 4s. Sijnanihercm; S.

113. LACTUCA. Vuohenkaali.

1. L. muralis Don. Kukastot tav. 8-kukkaisia leveässä, harvassa
—

röyhyssä; lehdet parikaarteisia, taasiiuskaisia isolla 3- t, 8-kul-

maisella, kololaitaisella päätöiiuskalla. 9\. 7, 8, kelt. k.
—

Louhikoissa mäkien ja kallioin vierissä (A, U. K,) /'/, Kz/z/nä-

iäinen Kenlo kasvi pienillä kukastoilla, mulla «s. isossa voz/Kz/ssä,
—

Prenanthes. Oicerbita Wallr. Phosnixopus Cass.

116. LAPSANA. Linnunkaan.

1. L. com«nuni«. Monikukastoisella röyhyllä; aliset lehdet pari-
—

kaarteisia isolla puikealla, kulmahampaisella päätöiiuskalla, yliset

puikeita. —
© 7 —9.
Viij. tav. (A. —
K, H. S.) 3—6 vaaks. pit., pienillä lMllleanKelt,
Kukilla,
Muist. Varsikko kelpaa ruuaksi; käytetään myös rinta-ajos-
ten hauteiksi.

117. TRAGOPOGON. Pukinparta.

1. /'. pvatensis. Laitakukat isompia, kehdon pituisia; perät m.
—

tasapaksuja; lehdet tasaleveitä laajemmalla tyvellä, terävä-kourui-

sia. 2j. 6, 7, keli. k.
—

Niit. puistotarhoissa (A. K, H, S.) Aoin Kz/z/nar. pit,,' «m'Ke«tt«

—

juurella,' sileä, «i»e/tt»vä kasvi parin lauma» KoKoi«illa kukastoilla.

Muist. Nuoret taimet ja juuret ruuaksi.

118. SCORZONERA. Sikojuuri.

1. 8. Kumilis. Varsi 1 3-kukastoincn ; aluslehdet kaidemman
—

t. leveämmän suikeita; varsilehdet harvalukuisia, pienemmät, m.

tasakaitaiset; varsi tyveltä ynnä aluslehtl-ruotien villaisia; keh-
don ulkosuomut puikeita suikeita.
—

2j. 6, 7, kelt. k.
—

Kost. niit. (U. Ke.) Suikealla mulkaisella juuvetta, vaaksan pil.

-vllvvell», aluslehdet luuman levz/isiä, varsilekäet Kz/vi» K»ilai«ia,'
kukasto 2 tuum»» levssine».
Muist. Juuri on katkera mutta ryytimaihin muutettuna pa-
rantaa makunsa ja sopii kaalilaitoksiksi.

119. PICRIS. Kitkerö.

1. /.
Kiev»oioiäe«. —

Varsi pystö, karhcakarvainen; lehdet sepokan-

taisia, suikeita, hammaslaitaisia; röyhyn keskimäiset kukastot
lyhempiperäisiä; kehtosuomut veltohkolta. 2). 7, 8, kelt. k.
—

Pient,, tievars. harv. (K.) /avi» Kz/z/n«v, pit. varrella, tuu»t»» le-
vz/i«itt» liu«Kai«ill» lekllillä j» sama»levui«illä Kukastoilla. Ison
Kettanon muotoinen.
 18. Synanthereai; 3. 185

120. CREPIS. Keitto.

1. li. paludosa Möneh. Suokeltto. Lehdet kaljuja, herttakan-
—

taisesti sepiviä, soikeita t. leveäu-pitkulaisia, vähän taashampai-

sia, aliset tav, pyörcä-liuskaisia; röyhy harva mustankarvaisella
t. m. kaljulla kehdolla. 2|. 7, keli. k.
—

Kost. niit. (E. —

P.) Hyvin K»lj«, i«o- j» okutleklinen, us. /'/.^

Kz/z/n. pi/uinen ruohoke. ttievocium. llev»eium /ieiek. Boz/evio>
—

coär.
2. 6. biennis. Huhtakcltto. —

Lehdet taaspäin pariliuskaisia,

karheakarvaisia, yliset ruodittomia, suikeita, hammaslaitaisia;
kehto karheahöytyinen; siemenet m. sileäharjuisia. —

H 6—B,
kelt. k.
Niit. törmillä, huhta-ahoilla, harv. (K.) 1^ K»/z/n. pit, piukalla
-varrella, härkäpavun KoKoisell» must»»vekve»llä KeKäoll», m, luu-
mnn levz/isillä KuKasloill», «z/väl«u«K«i«emmlll» lehdillä, K. «eur. j»
liu«K»l us. Nl0llill»lkulsiff, Kellaisilla luoleill», Kukastot «lmmi«luv»t
kello s—<i5 —<i vaikeilla il/apooi.
3. l', leelovum. Raunio-keitto. —
Lehdet suikeita, jaottomia,
hammaslaitaisia t. parihalkois-liuskaisia, m. kaljuja, yliset tasa-
soukkia, tav. nuolikaittaiscsti scpiviä; kehto lienteä; siemenet
karhea-harjuisia. —

© 6—9, kelt. k.
Ticvars., raunioilla, katoilla j. n. e. tav. (E. —

P.) /av. kyynär. pi-

luinen,' /ekäet väl. «n. tasasoukkia j» ehytlaitaisia, väl, «z/vään pavi-
halkoisia suoraan ulottavilla l, eäespäisillä liaskoilla,' röyhy /ekli-
»en pienillä virnan kokoisilla KeKäoitta ja vaale»»-Kelt»isilla '/«
luu»», levz/isill». Kello 4:llä «ll«pu«l. »mnlisluoill» KuKaitoilla.

121. HIERACIUM. Keltanunnu, keltano.

•j- Accipitrinu: linentyvät varren tyvellisistä silmikoista;
aluslehdet kukostus-aikana puuttuvat t, menehtyvät; varsi
tav. moniiehtinen; siemenhaivenet cripitkiä, tönkeilä.
b Lehdet kuta kuinki sepokantaisia (paitsi //, umbellatum'issa);
kehdon sisäsuomut ulkosuomuja leveämmät, tylppäpäisiä.
» Kukat kaljulaiteisia; vartalo keltainen.
—

1. //. «mbell«tum. Sarjakcltano. Varsi moniiehtinen, kalju

—

t. epäkarhea; lehdet suikeita tasasoukkia, perättömiä, harva-

—

hampaisia; kukastot tav. sarjamaisessa röyhyssä pyöryläishöytcillä

perillä; kehtosuomut kaljuja t, epäselvästi lienteitä, päästä harit-
tavia. —

2j. 7—9.
Kuiv. niit. yi. (E, L.) Tav. -run««sleKtinen ve/l-reällä Kalju/l»
—

kehdolla.
186 45. Synantherew; 3.

i!> Kukat kaljulaiteisia; vartalo ruskea.

—

t/. boreale Fr. Pohjan keltano. —

Varsi moniiehtinen, tan-
kea, ylisistä lehtihangoista huiskilo-röyhyksi haarautunut; lehdet
pitkänpuikeita t. soukempia, tyvipuolelta hammaslaitaisia, alein
pana soukkakantaisia, ylempänä leveämpiä, m. sepiviä; röyhy-
perät (us. kehnämäiscsti) pyöryläis-höytyisiä, kukaston alta suo-
muisia; kehto kalju t, suorakarvaincn, ainoastaan pohjalta pyö-
ryläis-höyteä, suomut leveitä, myötäisiä, yhdenvärisiä. —

2\, 8, 9.
Kuiv,, etenki vuoriseut. (L.) Kaikin puolin pi«aK«vv«lon, aliset
lelläel ruoäeiK«i «oukisluneila.
tt, crocatum Fr, Saurakcltaiio. —

Varsi ed., haarautunut

harvoiksi, tav. 1-kukastoisiksi tankeiksi suoriksi periksi; lehdet
suikeita t. pitkänsoikcita, yliset m, puikeita, kaikki etenki yliset
kuta kuinki sepokantaisia, hammaslaitaisia; kukasto-perät pyöry-
läis-höyteitä, m. suomuttomia; kehto typäkkä-pohjainen, tyveltä
pisakarvahko musevilla yksivärisillä, m. kaljuilla suomuilla. —

2j. 7,
Vuoriseut. (K.) /oisinlelee kaljuun t. K»vv»ise»a, souKem?nill» t.
leveämmillä le/läillä,' KuKaslol tasaltorlieana KuisKilon», peväl enimm.
haaraltomia ylisistä leklikanssoisla.

« Kukat karvalaiteisia; vartalo ruskea.

—

11. p»-ena»lkoiäe» Vili. Syyskeltano. —

Varsi moniiehtinen,
karvainen, toiskertaisella röyhyllä; lehdet tav. ohuita, harva-otais-
hampaisia, aita ja laidoilla karvaisia, suikeita, aliset leveämmällä
herttamaisella sepokannalla, yliset muuten kannalta levenneitä;
kehto ja perät pyöryläis-höyteitä, pisakarvaisia; siemenet kalveita.
—

2], 7, 8.
Vuoriseut. harv. (K.) /—/'/y kyyn. pit.; pienemmillä K»»-r»i«illa
rösskz/illä l»lva««» j» 3—>l.'««ä z/lise««ä leklikanssa«««,' Ke/110 m, li-
milön, joill» kuilla K»rvemmill» pollj««uom«ill»,' «iemenet -vaalean-
Keltaisia.
«i» Varren tyvisilmikot väl. kasvavat pieniksi lehtipyöryläi-
siksi; varsilehdet aina sopimattomia; kehdon sisäsuomut
suippoja, ulkosuomuja soukemmat; kukat kaljulaiteisia;
vartalo ruskea, lieminkäinen.
tt. gothicum Fr. Kyötin keltano. —

Varsi moniiehtinen,
tav. tankea ja haaroittuva toiskertaiseksi röyhyksi; lehdet ruodit
tornia t. hyvin lyhytruotisia, puikeita —

suikeita, harvahampaisia;
kukasto m, huiskiloraainen; suomut leveitä, kehtomyötäisiä, lop.
mustanvehrcitä, keskeltä pitkiten pisakarvaisia, tylppäpäisiä, ai-
noastaan sisimmäiset nirkkoja. —

2J, 7, 8.
Vuor. ja kuiv. paik. (A St, —

Lv.) /oisintelee paljo».

 45. Sijnanthereo!; 3. 187

6. //.
vissiäum Hn. Tanakka keltano. Varsi ed,; lehdet ruo-
—

dittomia, soukkakantaisia, leveän-suikeita, suippoja, tav. 3 4:11ä

isolla hampaalla kummassaki laidassa, karheita epäselvistä kar-
voista; kukasto-pcrät pyöryläis-höytcitä, harsukarvaisia; kehto-
suomut suikulaisia, molemmin puolin vehreitä, lieminkäisiä ja
hajallisesti pisakarvaisia, pyöryläis-höytcitä, siiropäisehköitä. —

H 7—9.
Mäk. j. m. (T. U.) /av. l\/% kyynärän piluisell» l«nke»m»«all«,
Kaav«isem««al/a varrella ja roz/Kz/tt«, Kun aho ano, ja kukkiva
mz/öksmnlin, jolloin v»v«in«i«et aluslekäet jo ovat KuiKluneet. Soult-
Kasaomuinen, tav. vaaleampi j« «läk»» K«r»llaa»Köz/leä kehto j» kehto-
suomuin tavallinen «iivopäi«eKKais«/z/s evol/aa laman lajin eäellisestä.
7. tt, triäe»l»tum Fr, Kolmihammas-keltano. Muuten —

kuin ed. laji, mutta tav. heulolsempi, eikä niin haarainen; kehto-
suomut enimm. pisattomasti karvaisia, vaalea-laitaisia. 2). 7 9.
— —

Leht. (T, St. Ke.) On »n. kuin eä. lajin toisinnoksi t«ett«va.

få. /ulmonavea.' enentyvät juurellisista lehtipyöryläisistä;

aluslehdet kukan aikana aina terveinä ja menehtymättä
varren ympärillä; sieménhaivenet eripitkiä, tönkeitä.
*
Vartalo lop. sinettävä t, mustanruskea.
a, Kukat kaljulaiteisia.
—

8. tt. vulgalum Fr. Ahokeltano. Varsi tyveltä 2

—

moni-
—

lehtinen haaraisella röyhyllä ja siirottavilla kukasto-perillä; alus-

ja varsilchdct m, yhdcumoisia, puikeita pitkänsoikeita, kan-
—

nalta soukempia, enimm. keskikohdalta hammaslaitaisia, harsu-

karvaisia, höytypyöryiäisittä; kehdolla mustia pisakarvoja, m. il-
man höytypyöryiäisittä; suomunsa suippoja. 2j. 6, 7.
—

Metsätöyräillä, niit. tav. (li. L.) /oisintelee paljon evilläinki

—

leklien levez/äellä ju K«vvai«uuäetta. tl. maeulatum E. 11.

—

9, /l. caesium Fr. Hallava keltano. Varsi 1- t. harvalehti-

—

ncn suorilla siirottavilla perillä, latvapuolclta pyöryläis-höyteä,

haiveninen; lehdet tav. sinisen-hallavia, suikeita puikeita, iso-
—

hampaisia, ripsisiä, alta pyöryläis-höytcitä ja karvaisia; kehto kar-

vainen, tilleillä höytypyöryiäisittä, suomut tav. tylppäpäisiä. —

2), 6-8.
Mäk. tav. (T. U, L. Lv.) Eroaa seuvaavaisesla lekliens» värillä j»
soukkenevalla sei Ke>ltam«i«ell») Kannalla, Köz/lz/pz/ö-rz/l«i«illä leklien
ulia ja kehdossu, jonltu jälkimäisen Karvat tav, ovat pisattomia.
Muuten paljon toisinteleva.
10,//. m-u-rovum. Salokeltano. Varsi vanamaincn, tav. yksinä!
—

sellä ruotilehdellä ja harvakukastoinen ; huiskilo m. haaraton, pe-

rät siirottavia; aluslehdet ihan vehreitä, puikeita typäkällä t, hert
188 /F. Synanthcreie. 3,

tamaisella kannalla, isohampaisia (harv. ehytlaitaisia), karvaisia,

ilman höytypyöryiäisittä; kehto soukilla suipoilla suomuilla, lien-
teä, kuta kuinki pisakarvainen. —

2^. 6, 7. si «ncisum //op.

—

lehdet tav. liuskahampaisia; kehto pisakarvaton pilkänirkoUla

suomuilla.
Mets. j. m. tav. (E. —

P. Kv. —

si St, K,) KWnärän pit.; z/lös

Kaa-re-vill» perillä, isoilla pilkävuati«ill» alu«lekäillä,' -varsi lz/vell»
tav, lekäelön.

_.
—
Kukat karva- t. ripsilaiteisia.
//.atvat-um Fr. Mustais-keltano. Varsi pyöryläis-höyteä
—

ja karvainen, joko m. lehdetön ja 1-kukastoinen, taikka harva-

lehtinen, 2— 4:11ä pystöperäiscllä kukastolla; lehdet pitkänsoi-
keita, karvaisia, pitkäveteisillä kapeilla ruodeilla; kehto musta,
höyteä ja pisakarvainen, pohjalta soukempi, kaikki suomut pit-
känirkkoja; kukat ripsilaiteisia. 2k 7, 8.
—

Tunt. (L.) Vartalo aina rnske»; KeKlosuomul yhdenmoisia, m«s-

tia; pienempi seuraavat» l»jia.
H. »lpinum. Tuuturi-kcltano. Varsi ed,; aluslehdet lapio-
—

maisia suikeita, karvaisia; kehto vaalakka, haluinen t. pisa-

—

karvainen, m, typiikkii-pohjainen, nirkoilla sisäsuonniilla; kukan

laide ulkopuolelta karvainen t. ripsineu. 2\, 7, 8.
—

/ul/gi-
—

nosll/ll Lasst. varsi tiheään vaalean-höytcä, tav. pisakarvaton; ieh-

det suikean-lapiomaisia, ohuita; kehto ruskean-höyteä; kukat
ripsilaiteisia.
Tunt. tav. (L, Lv.) Tuv. vaaksan pit. ja t-KuKasloinen, Kosteilla
Kallioilla le/llinen ja -useampi-KuKa«toinen, vartalo u«. keltainen
j» le/läet v»v«ijoKtei«i« leveällä Kalvosz/rjällä,

6'V Vartalo aina sclväkeltäinen.

//, «a-^i/vassunl Fr. Kallio-keltan». Varsi tav. morileh-
—

tinen, m. kalju, tyveltä kalscampi, haaroittunut useammaksi,

I—2-kukastoiseksi, m. tasakorkeaksi pystiipcräksi; aluslehdet
ruodikkaita, suikeita, suippoja, harvahampaisia, siuiviherviä, m«-
lemmin puolin karvaisia t. ripsilaitaisia, aita harvaan pyoryiäis-
höytcitä; varsilehdet pienempiii, ruodittomia; perät ja kehto epä-
selvillä höytypyöryläisillä, harsukarvaisia; suomut suippoja; ku-
kat epäselvillä ripsillä laiteessa. 2j. 6, 7.
—

si Kispiäissimunl
—

Fr. tihulehtiscllä varrella ja molemmin puolin pitkähapsisilla

lehdillä.
Kallioilla, harv. (T, U. si T.) /oi«inleleva lekliensä paljou-
—

della ja K»rvain«» «eka paljauäella eltä likessäellä. ,4l««leKäet

tav. »neneklz/väl ennen vavsilekliä.
 V.S. Synanthwcai 189

;
.^H. piloselloiäea.' enentyvät rönsyistä; siemenhaivenct
tasapitkiä, hienoja, ei kyllin töukeitä.
*
Varsi yksi —

harvalehtinen, puuttuvilla (t, maanalaisilla)

rönsyillä; lehdet m. tasasoukkia —
pitkulaisia, ehytlai-
taisia t. harvaan nyhähampaisia.
14. //, ez/mosum Fr. Viuhkokeltano. Vehreä; varsi 3 6-
— —

-lchtinen, pyöryläis-höyteä ja karvainen; lehdet pitkulaisia —

suikeita, karvaisia, alla epäselvästi pyöryläis-pilkkuisia, ulko-

maiset Iyhempiä, m, vastopuikeita, tylppäpäisiä; kukastot viuh-
kossa t, sarjamaisessa röyhyssä pitkäveteisillä perillä; kehto
karvainen harvinaisilla pisakarvoilla; suomut suippoja, kalvca-
laitaisia. 2|, 7.
—

Niit., leht. harv. (U. St.) 3—^ vaaksan pit., aluslehdet m, tuu-
man levz/isiä, viuhho runsaskukasloinen, pz/öve»KKö, vähemmin «el-
vill» Köllll/pz/örz/läisi/lä K. «e«<v. //, Aesttevi Vill.
—

18. tl. glomeralum Fr. Pallero-keltano. Vehreän t, siner-

—

vän-hallava; varsi I 6-lehtinen, pyöryläis-höyteä, lyhyt- ja lau-

—

hakarvainen; lehdet suikeita tasasoukkia, suippoja, harmaan-

—

nutturaisia; kukastot ryhmin tiheässä viuhkossa, perät lyhyitä ja

samoin kuin kehdotki lilieillä höytypyöryläisillä ja pisakarvoilla;
sisäsuoinut suippoja, laidalta kalveanipia. 2j. 7.
—

Niit. j, m, (K. P,) t/s. vaikea e«'o/l«a.

—

16, t/, pvaeallu?» Vili. Pitkä keltano. Siniviherlävä; varsi

—

I— 3-lehtinen, kalju t, harvatakkuincn; lehdet suipposuikeita,

m, ehytlaitaisia, kaljuja, hö) teettömiä, ulkomaiset tylppäpäisiä;
kukastot tiheässä, runsaassa röyhyssä vehreämäisillä kehdoilla;
suomut tav, tyipeitä, karvaselkäisiä ja kalvea-laitaisia. 2J. 6, 7.
—

Kuiv. paik. harv. (U. St. K.) 2—^ vaaksan p«'l.,' Kaljulla sine/l-
-täi-ä/l» «sarvella ja le/läillä.
il. 11. eollinum Fr, Mäkikcl tano. Ihan vehreä; varsi I—4-
—

-lehtincn, pyöryläis-höyteä ja karvainen; lehdet puikeita tasa-—

soukkia, suippoja, m, yhdenmoisia, kalseita, yleensä t, vaan alta

selvillä höytypyöryläisillä; kukastot viuhkoröyhyisiä, perät ja
kehto tiheään pyöryläis-höytcitä, pisakarvaisia; suomut tyipeitä,
yhdenvärisiä, yleis-karvaisia. 2s. 6, 7.
—

Kuiv. uiil. ja ahoilla (E, —P. Lv.) 4 —^ vaaksan pil.,' röz/Kz/

3—6 runsaskukasloinen, v«l. pitkäveteisiltä, tasakorkeilla pe-
—

villa. //.
—

fallax I-I'illä.
V'S
Varsi lehdetön t, yksilchtincu, näkyvillä (maan päällisillä)
rönsyillä.
in Kaikki kehtosuomut tyipeitä.
—

18, //, pratense Tausch, Nurmikcltano. Varsi 1-lehtinen,

—

pitkällä kalsealla karvalla, lyhyillä rönsyillä ja toiskertaisella

 190 15. Synantherew; 3.

mouikukastoisclla sarjalla; lehdet lapiomaisesti suikeita, tyipeitä,

molemmin puolin vehreitä, alta t. keskisuonclta ja laidoilta kai-
seita; kukan laide ja vartalo keltaisia. 2j. 6, 7.
—

Niit. harv. (li. 11. K.) /'/y —3 vaoks. pil.,' vav-ressa lalvapunlell»
Kienoj» Köz/tz/pz/övz/läi«iä z//c«inäi«le» pilkäi» K«rv»in väli««ä,
H. eollinum t?oekn.
19. H. «ueoiouln Fr. Ruotsin keltano. Varsi tav. 1-lehtinen
—

pitkillä valkeilla karvoilla, latvapuolelta pisakarvainen, rönsyi-

nen ja tav. runsaskukastoinen toiskertaisella huiskilolla; lehdet
leveän-suikeita vastopuikeita, molemmin puolin kaljuja ja
—

siniviherviä, ripsilaitaisia; suomut pisakarvaisia, laidalta ka!-

veampia; kukan laide alta ruskean kellervä t, punaviiruinen;
vartalo ruskea. —

2j. 7,
Kost. niit. (U, St. S. Pe.) 2 <i v»»K«. pit,, tu«Kin muussa. kun
—

kukkalaiteen värissä KiirenKellanosta eroava.

20. H. fuscum Vili, Ruskokeltano. Varsi m. paljas, rönsyi-
—

nen, tiheällä harvakukastoisella sarjalla; lehdet leveän-suikeita,

leveimmät niskalta, tyipeitä, harvahampaisia, molemmin puolin
pitkällä harsulla karvalla, vchreän-hallavia t, sinettäviä; kukan
laide alta ruskean-kellervä; vartalo ruskeamainen. —

2^ 7.
Tunt. harv. (U. K, St. Pe.) Varsi noin vnuksun pit, pitkällä «ii-
rottavilla kurvoillu, lz/vell» lav, z/K«inäi»e», kurtistunut, tasasoukka
lekli.
21. H. »uvioula. Hiiren-keltano. —

Varsi tav. 1-lehtinen, rönsyävä

ja -8:11a lyhytperäisellä kukastolla sarjassa; lehdet suikeita
—
kiclekkeisiä, tyipeitä, harsu-ripsisiä, molemmin puolin kaljuja,
siniviherviä; suomut leveällä kalvealla laidalla; kukkalaide us.
molemmin puolin keltainen. —

2^. 6—B.
Niittutöyr. tav. (E. —

Pe.) Var«i /-2 vanksan pit.,' pienillä

KuK««loilla.

D —
Sisäsuomut suippoja.
22, tl. llurieulae/ol^ne Fr. Hiiriäis-keltano. —

Varsi tav. pai-

jas, rönsyävä, I—2- harv, useampi-kukastoinen; lehdet suikeita,
suippoja, siniviherviä, päältä kaljuja t. harvakarvaisia; alta har-
maahtavia, hyvin lyhythoytyisiä; ulkosiiomut tyipeitä. 2^6, 7.
—

Kuiv. ahoilla, töyr. harv. (T.) ttarv. p«»tte vaaksan pit,. kukka-
laicks allapuolen punarennainen.
23. //. pilosell». Harakan-koltan o. Varsi paljas, tav. 1-ku-
—

kastnincn, rönsyävä; lehdet soukasti vastopuikeita suikeita,

—

päältä vehreitä pilkillä harvoilla karvoilla, alta tihuhöytyisiä,

vaaleita t. harmaita; suomut kalvea-laitaisia, ulkomaiset tyl-
peitä. 2), 6—B.
—
 -111. Sijnantherea); 3. 191

Kentillä, töyr. tav. (E. Pe.) 7'sv. '/^ va«K«»n pit., tuum»»
—

piluisitt» »luslekäillä ,' kukan KieleKKeiaen laide alta puolen tav.

punaveunllinen väl. KuKKival rönsz/vesnlki.

122. TARAXACUM. Maitiainen.

>Vel).
Kukasto yksinäinen pitkin pituuttansa
/. o//iei»»/e —

pillikkäiillä varrella; lehdet parittain taasiiuskaisia t. ehytlaitaisia.

—

2|. B—lo, keli. k. si paluslve Bm, kukastopcrä ylöskaareva,

—
-

pulleahko; lehdot ehytlaitaisia t. syvään ja soukasti pari-ja taas-

iiuskaisia, möyhcähköitä; lisäverho puikoilla myötäisillä suomuilla.
Asuntopaik. j. m. yi. (F!. —L. si A. Lv.) l^arsi »oin v»«K-
—

«an pil.. kukat isoj», j«l«ri suikeamainen, muslopilllainen. —

Keon-
loäon l»ra«v«o«m.
Muist. Juurta varhain keväällä otettuna käytetään vesittä-
vänä, veren puhdistavana ja vatsan pehmittävänä lääkkeenä vesi-,
kelta- ja udeissa, vatsan lurvokscssa, sairasmielisyydessä
j. m. Sitä varten niistä joko tuoreeltaan puserretaan mehua,
taikka keitetään väkevää lientä kuivatuista. Mehua on myös
avulliseksi silmä-jään voiteeksi kiitetty. Muutamat ovat juuria
kahvenki sijaan käyttäneet. Nuorista lehdistä varhain keväällä
—

otettuna saadaan terveellisiä salatti- ja kaalilaitoksia.

123. LEONTODON. Voikukka.

L. hispidus. Kesä-voikukka. Varsi paljas, 1-kukastoinen;
—

lehdet suikeita, pari- ja taasiiuskaisia; keittopohja munapyöreä;

takkuinen. 2j. 6—B, kelt. k.
—

si Kastilis.' koko kasvi kalju-

—

mainen.
Niit., ahoilla, leht, (E, —P, —si U, K,) Aoin vaaksan pil,,'
isolla kultustolla. K, glabralus /'r, /Ipargi» Hoffm.
—

L. aulumnalis, Syys-voikukka. Varsi paljas, koheneva,

—

1 —
useampi-kukastoincn; perät latvapuolelta suomuisia, kehtoa
vasten nuijamaisesti levenneitä; lehdet ehytlaitaisia t. liuskaham-
paisia, tav. kaljuja. 2^. 7—9, kelt. k.
—

Ahoilla yi, (E, P,) Var«i tu«Kin va»K«»n pit,, KeKto muin kalju,
—

muin lienleä, pokjalt» K»peneva, /Ipargia ttoM.

—

Muist, Kukasto aukenee kello 7 aamup. ja ummistuu k, 3

iltapuolella.

121. HYPOCH^RIS. Häränsilmä.

tt. maeulata. Varsi m. paljas, I—4-kuastoine,1 4-kukastoinen, karhea;
— —

lehdet alas painuneita, vastopuikeita, liuskattomia, hammaslaitai-

sia; kehto hatuinen; siemenhaivenct varrellisia. 2j. 7—9, kelt. k.
—
192 16. Dipsaccw. —
47. Valerianem.

Niittutöyr. tav. (A. —K. St. —

S.) Varsi «s. Kz/z/närä» pil.,

«aalcsan pituisill» alusle/läi/lä, isoilla kukastoilla.
Muist. Lehtiä paikoin syödään kaalina.

16 heimo. DIPSAGEiE.

123. TIHGHERA Sehrad. Ruusuruoho.

T. avvensis Sehrad. Laitakukat isommilla laideliuskoilla, kun
—

kchräkukat; varsilehdet. syvään parihalkoisia t. kololaitaisia, harv.

kokonaisia; varsi hatuincn. —

7_\, 7, 8.
Pellon plcnt., kuiv. niit. tav, (E. P.) /arin vaaksnn pit, us. 3-
—

kukastoisella varrella, sinipunervilla, väl. pnnaisilla t, vaalahtavilla,

z/li luum»» lev«/i«illä Kauniitta K«Ki/l». Scabiosa. Knnutiu Coult.
—

Muist. Käytettiin ennen keuhko- ja muiden sisänäisten vi-

kain parantceksi, myös ulkonaisesti ihoruohtumisia vasten. Kar-
vaansekainen maultansa. Kukat tupakan savusta muuttuvat veli-
reiksi. —

Kaaliksi keväillä sopiva.

126. SUCCISA Presl. Purtojuuri.

8. pvatensis Mönch. Kaikki kukat yhdenmoisia palleroisessa
—

mykerössä; lavan suomut tcrätorven pituisia; lehdet suikeita. —

2^. 8, 9.
Kost. niit., ahoiiia, tav. (A. K. St.
—
S. Pe.) Lukat sinisiä,
—

hnrv. punaisia t. -valkeila. —

Boabio«a succisa.
Muist. Kelta- ja vehreäpaineeksi sopiva.

17 heimo. VALERIANE2B.
127. VIRURNUM. Heisi.
V. opulus, —

Lehdet 3-halkoisia, suippohampaisia; varressa ylem-

pänä käsnämäisiä nystyröitä; viuhkon laitakukat isompia, neu-
vottomia. —

h 6, 7, valk. k.
Kost. laksoisilla metsäniit. (E, —

P.) Bz/lenKovKea pen«a« «ileä-

K«ori«illa, pak«««z/ää»n««illä, helposti lävi«l«/villä oksilla, isoilla val-
Keill» litleillä KuKKaviuKKoilla, punaisilla marjoilla,
Muist, Vesat piipunvarsiksi, puu kaiteenpiiksi. Kuoresta
saadaan linnun liimaa keittämällä. Marjoja syiipi pyy ja muut
linnut; myös valmistetaan niistä sekä etikkaa että paloviinaa.
Kylmettyneenä kadottavat pahan makunsa ja kelpaavat ihmisten
syödä sekoitettuna jauhoilla ja leiväksi laitettuna.
Kasvia käytetään myös paineeksi.
 48. Rubiacew. 193

128. VALERIANA. Virmajuuri.

I^, offieinalis. Tavallinen virmajuuri, Sekä varsi- että
—

a!us!eh,lel parijakoisia —9:llä suikealla liuskalla; kukkavluhko

knlmitlais-pcräincn, m. lasakorkea. —
2). <>, 7,
liosl. vet. niit. tav, (i_. — Lv,) K),z/»älä» pil, vaalea» punevvilla
KllKi//<l,' /ekli/iusklll viii. sahahampaisia; jl«»«-i / —

useampi-vurli-
ne/l, milloin rön«z/»vtt, mittoin rönsy haju om»ns«, väkevän-
sekainen.
Muist. Juurta käytetään lääkkeeksi virmaa, matoja, pään-
kivistystä,lavantautia, vaimollisten tukkeusta vasten kcittecnä,
keitesakona t, jauhoina.
1. eapilal» Link. Lapin virmajuuri. Aluslehdet koko-
—

naisia, lyhylruotisia, pitkänpyöreitä; yliset varsilehdet ruodi

mia, 3 S-jakoisia pitkulaisilla ehyt- t, hammaslaitaisilla lius-
—

koilla; pcrälchdct suikulaisia; kukat mykeröiltäni huiskilossa.

—

2). H.
Tunt. laiteilla (Lv.) t—2 vaaksan pit., m. kaljulla lieveällä var-
vetta.

129. VALERIANELLA Möneh. Peltokaali.

t',olilovia Möneh. Varsi toishaaraincn; kukat mykcrömäi-
—

scsti haarain päässii; siemenet, litteähkön palleroisia, m. sileällä

hampaattomalla päällä, tyhjällä 2-osaisella lokerolla sisässä. —

© 3-8.

Somcrikoilla, peit, (A.) 1/avv. -v«ak«a» piäempi, pienillä -vaalean-

«inisillä kukilla. Valeriana loe««la, /eäi» olilori» Vahl.
—

18 heimo. RUBIACEyE.

130. GALIUM. Matara.

-]- Lehdet odattomia.
G. palustris. Suomatara. —

Hedelmä kalju, nclihalkoista te-

läii pienempi; kukat röyhyssä; lehdet 4 (S, 6) säleilläni, suiku-
laisia vastopuikeita, tyipeitä, erisuuria; varsi hervakka, m.
—

kalju. 2|, «>, 7, valk. k.

—

Vet. llejupaik. tav. (E. —

P.) V2 — 5 vaaksun pit,, toisinteleva
pz/«löi«ellä vavvella, i!lu«luu Kuiv»e««a,
G. tri iduin. lla n lama ta ra. — Hedelmä kalju, 3-halkoisen
teriin kokoinen; kukkaperiit ylisissä lehtihangoissa 13-kukkai-
sia; lelidet 4 säteittäin, pilkiinsuikeila, »-risuuria, tyipeitä; varsi
rento, karhea. —
2>., 6, 7, valk. k.
Vct, lampirant. harv. (E, —

L,) /uslcin vanks, piluisella, «am-

malten seassa suikertavalla varrella; pienempi ja Karkeampi K. eä.
li!
 194 IS. Hubtaceoß.

paljo pienemmillä, harv. 4-halkoisil/a Kukilla,- Keäe/mä 2-kyhmyi-

nen, Keäelmz/Ksel palleroisia «n, i»li toisistaan.
.'! t,'. boveale. Ahomatara. Hedelmä kalsea, m. terän kokoi
—

nen; lehdet tyvckäs-suikeita, alta kaljuja, 4 säteittäin*); varsi

pystö, karhea. 2J. 7, 8, valk. k.
—

Kuiv. niit. ja ahoilla yi. (E. Lv.) 2—3 vaaksan pil. vav-rell»,
—

-väKän KajaKtavilla kukilla.

Mnisl. Juurta käylclään punapaiueeksi villaiselle, jota ensin
keitetään koivunlehtien ja sitte ahomatara-juurijauhoin kanssa.
—

Myös maidon juoksutusaiiiceksi.

-^ Lehdet nirkkoja I, otapäisiä.

t,'. mollugo. Painematara. —
Iledelmii kalju; röyhy harsu,
moni» kerroin 3-jakoinen; lehdet 8, tasakailais-suikeita t. nis-
kalta leveämpiä, tyipeitä, lyhyt-otaisia; varsi veltto, selvästi 4-
kantainen, kalju. 2j. 6, 7. valk. t. kellert. k.
—

Kuiv. mailla, ahoilla j. m, (U. K, St. S,) Us. Kz/z/n, pit, -mut-
—

K«isell«, K»uv«i«ella varrella; paljo loisinle/eva, 6, eveelum

—

/luäs.
Muist. Juurta käyt. punapaineeksi.
ii L. ulissinosum. Luhtamatara. Hedelmä rehnepilkkuinen;
—

kukat toistain 3-jakoiscssa röyhyssä; lehdet 6, suikulaisia, kar-

hcalaitaisia; varsi tav. veltto ja karhea. 2). 7, 8, valk. k,
—

Vesiperäisillä paik. tav. (E. Lv.) '/z^l vaaksan pit. varrella,-

—

-m. «llomatar»» näköinen, mutia paljo pie-nempi,- ei »nuslu Kui-

vaessa.
si, lri/lorum Mieli. Vuorimatara. Hedelmä kalsea; kukka-
—

perät lehtihangassa, tav. 3-kukkaisia; lehdet <!

siileikiissii, pitkiin-
suikcita, vastasulkaisilla piikeillä sclkäsiumessa, myötii-ailkaisilla
laidassa; varsi hervotoin, karhea. 2), 7, 8,—

Kallioin siimeksessä, harv. (E. P.) /V2 vaaksan pil, Keleän

—

vekveä, Kaljuilla KuKKaperillä, valk. t. vikevvillä kukittu, Kuivaneen»

tlz/vätte kajahtava, melk. muratin näköinen j» Kajuinen. —
>5.
su»veolen« tt^ss.
Muist. Käyt. yksiin tarpeisiin, kun maratliaki.
7. «7, verum. Keitamatara. Hedelmä kalju; riiyhy harsu, moni-
—

kertaisesti 3-jakoinen; lehdet tasakaitaisia, taaskääntöisillä lai-

doilla, 8 sätcikössä; varsi suorapystö, nulokulmaiiicn, lieininkäi-
ncn. —

2j. 7, kelt, harv. valk. k.

*) Sädeiehtien luku niin tässä kuin seur. suvussa taitaa toisinaan

poiketa tavallisesta määrästänsä, ja usein on alisissa ja ylisissä
säleiköissä vähempi iehtiluku.
 19. CapHfoliaceos. 195

Niit., tievars., pient. (E. —

Pe.) 2 vaaks. pit. liereäKKollä var-

rell», tav, Kz/vin Kaitaisilla, päällä Kiittävillä lekäill», Kz/vällä, hu-
-najamaisella Kajull»,
Muist. Juurta käytetään puna-, ja kukkia keltapaineeksi vil-
laiselle. Maidon juoksutteeksi juustolicmeen pannuista kukista
tulee juusto keltaiseksi ja hyvänhajuiseksi. Juuri virmataudin,
emätaudin, sydänriiden paranteeksi. Keltamataroita koottiin
—

ennen vanhaan ruumisten alle arkkuun, josta niillä nimensä

ruumiinheinä.
G, «pavine. Kierumatara. Hedelmä mutkakarvainen t. kalju,
—

rehneemäinen; perät 3 6-kukkaisia; lehdet —9 säleikössä, sui-

—

kulaisia ja samoin kuin kärkeä varsikin vastasukaisilla piikeillä.

—
© 6—B vaaieankelt. k. si in/eslum tlit, hedelmä pienempi,
—

cpärehneinen, mutta karvainen; kukat pieniä, kellerviä.

Kylätien. ( —

si E. P,) FeKevämpi j» Kauv»«mpi muila mata-

—

voita, l^avsi us. pienen Kz/nän p«K«««nen, Keäe/mä me/K, nampun

siemenen Kokoinen.
Muist. Voiteeksi ihran t. voin kanssa kasvannaisia vasten.
Myös keripukkia ja tyrnistä vasten sisälle otettuna. Sie-
—

meniä on käytetty kahveksi, juurta punapaineeksi.

131. ASPERULA. Maratti.

A oäovata. —
Kukat peräkkäissä viuhkoissa; hedelmä kalsea;
lehdet suikeita, 8-säteisiä. 2j. B—7, valk. k.
—

Varjoisissa leht. (U. H.) Parin vanks, pit,, z/li tuuman pituisilla
vipsil»it»i«ill« le/läillä.
Muist. Kuivaneena hyvänhajuinen. Viinissä ja juomassa lio-
lettuna antaa niille hyvän iiia'un. Voidetta ihran kanssa sormi-
pykimillc ja lehmän nisähaaveillc. 'lupakin sekaan hajun vuoksi.
—
Ennen lääkkeenä käytetty maksatautia, Ulottumisia ja vesi-
kauhua vasten.

19 heimo. CAPRIFOLIACEiE.
132. LONICERA. Kuusama.
K. -rz/losteu»». Punakuusama. Perät 2-kukkaisia, kukkain
—

pituisia. Kaksoiskukkain hedelmykset erillään, ainoastaan juu-

resta yhdessä; lehdet soikeita, lauhakarvaisia. h 6, vaalcan-
—

kcllcrv. k.
Metsäniit., laksorinteillä (A, K, St.—

S.) savin kyynär. korit,

—

pensas punaisilla marjoilla, /^ luum, pillc, lekäillä ja tuskin '/«

tuum. kokoisella levällä.
196 20. Cumpanulaanv.

Muist. Puu kovaa, sopiva kaileenpiikiksi, haravanpiilriksi,

piipunvarsiksi, käsisauvoiksi j, n, e. Sopii myös pensasaidaksi.
Marjat ulostavia ja runsaammin naulittuna oksettavia,
K, coerulea. Sinikuusama. Perät 2-kukkaisia, joksensa-
—

kin kukkia lyhemmät; hedelmykset kokonansa toisiinsa kasvct-

tuncet ja lop. yhtenä marjana; lehdet pitkänpyörcitä, ruodit kar-
vaisia. —

h 6, valk. k.
Vuoriseut. harv. (Lv,) /sompi eäellislä, puolen tuum, pituisilla
«inervillä. marjoilin.
Muist. Kelpaava mlhiu cdcllincnki laji.
133. LINNEA Grön. Vanamo.
K. borealis. —

Varsi suikertava, vastakkaisilla pyöreähköillä

lehdillä, pystöisillä 2- lähi 4-kukkaisilla haarukoilla. —
2). 7,
vaaleat, sisältä punert. k.
Havumets. (E, —

L,) Az/z/n«vöi«illä j» piäemmiilälci rikmam»i«itt»

va-rsisuiksvoilla, joista tuo t«<ost«Ki nousee sovmenkovkuisia, vikma-
maisia, pune»'tavi» K«avuKöil» pavunkokoisilla lekäillä ja tuuman-
pituisilla p«nevl«-v. KuKK»pevi/lä, nuokkuvilla, varsinkin öillä Kz/vän-
-Kajuisilla kukilla.
Muist. Kiitetään hyväksi luiden kolotustaudeissa, jäsenlau-
deissa, juoksiaisessa teevetenä nautittuna taikka ulkopuolisesi!
hauteina maidon kanssa yhteen survottuna. Myös pöhötyksissä
samoin käytettynä.

20 heimo. CAMPANULACEiE.
134. GAMPANULA. Kello.
•{• Lehdet selvästi karvaisia tahi karheita.
<2. glome-rat». Peurankello. —

Kukkamykerö latvassa ja
väl. sivulla; verholiuskat pystöisiä, litteitä, suippoja; lehdet ty-
vekässuikeita, alempana pitkäruotisia, ylempänä puolisepoisia. —

2j. 7, 8, sinipunert. väl. valk. k.

Maa-niit. (A, —K, St, S,) l/«, x/ Kz/z/nävän pit., kukat Kieno-
—

Karvaisi»,- aluslekäel pnikeila.

Muist, Ansaitsisi kauneutensa vuoksi kukkatarhoissa viljeltää.
O, eevvieavia, Hirvenkello, —
Kukkamykerö ed,; verhoiius-
kat ulospäisiä sisään koveralla kärcllä, venheemäisiä, tyipeitä;
kaikki lehdet suikeita, varrella puolisepoisia, tyvellä ruodikkaita,
—

Z 7, 8, sin. k.
Metsäisillä niittutöyräillä, harv. (T. —K, St. S.) Varsi p»Ksu,
—

/— t'/,^
K«/z/nävän pil. »nekevä j» Karvainen, Kavval Kauvaila, m
läpikuultavin, teräpoimut Kalseila.
Muist. Juuret ihmisten syötäviä, kukat kelpaavat mehiläisille
 20. 6'ampcmuiaceflj. 197

C. lraekelium. Varsankello. —

Kukat lehtisessä tertussa t,

lehtihankaisilla pcrillii; verholiuskat lyvckässuikcita, suippoja,
pystöisiä, laidalta tankcakarvaisia; lehdet hertakkeisia, ylempänä
puikeita, pitkäsuippoisia, kaikki syvään toissahaisia, alempana
ruodikkaita. yl,-mpäiiii ruodittomia; varsi särmikäs, kalsea. —21,
7, 8, sin. riil, valk. k.
Metsäniit. (A. K,) /^ Kz/z/n»rän pit,,- K-ulcal l«l««na?lpilui«ia, harv.
Kuulla enemmin,' lekäet kuin nokkosilla.
Muist. Ilaimis kukkuinrhoihinki; juuret syötäviä.
6. lal-l/olia, Ukunkeliu. Kukkapcrät ylisissä lehtihangoissa,
—

haarattomia, pystöisiä; verholiuskat suikeita, suippoja, suoria, kal-

juja; lehdet puikeita, suippoja, toissahaisia, alempana hertahtavia,
ruodikkaita; varsi epäsärmäinen, lauhakarvainen. —

2j. 7, 8.
Kallioin juurilla siimcksisissä leht. harv. (K.) l/«, /'^ Kz/z/nävän
pit., erittäin tevei/lä leklivuoäilla ja le/läill», kukat i«oj», vuori-
mailla valk. muuten lav. sinisiä.
Muist. Sekä juuret että lehdet hyviä salattilailoksiksi ja kaali-
keitoiksi keväällä.
0. rapunculoides. Vuohcnkello. —

Yksipuolisesti nuokku-
villa tertlukukilla; verholiuskat suikeita, taaskiiäntöisiä; lehdet
alempana ruodikkaita, hcrltapuikcita, soikeita, suippoja, ylem-
pänä ruodittomia, m. suikeita. —

2^, 7, tj, punasinert. k.

Viij. (T. —
K, Kv.) l/s. Kz/z/nävän pit., väl, z/li 30-K«KKaisell»
levlulla, luuman pit. kukilla, Kerllamaisitla aluslekäillä, hapsisella
suikertavalla juurella.
Muist. Käyt, samoin k, cd.

få Lehdet tavallisesti kaljuja.

C. rotundifolia. Kissankello. Terä kellomainen, paljon
—

Isompi vastopuikeata kallistunutta hedelmää; luotin haarukat

vartaloa lyhemmät; aluslehdet munuamaisia t. hertakkeisia, ny-
hälaitaisia, varsilchdct tasasoukkia. 2j. 7, 8, sin. väl, valk, k.
—

Niit. ja ahoilla, tav. (E, Lv.) Tav. x/2 Kz/z/». p-iluine» »no»i-
—

«lavtise/la juurella, pienemmällä Kotelolla, kun muul.

>3, pevsiei/olia, Kurcnkcllo. —

Terä isokelloinen 8:llä loi-

valla liuskalla; luotin haarukat vartaloa pidemmät; aluslehdet
vastopuikeita —
pitkulaisia, ruodikkaita, varsilehdet tasasoukkia,
harvaan nyhytlaitaisia. —

2J. 7, 8, sin. väl. valk. k.

Ntittutöyräillä (E, —

Pe.) t/apsisella juurella, «s, z/li luuman pit.

kukalla, '/a tuuman pil. Kolelolla, t«nke»ll», lz/vipuolell» «ärmik-
Käällä, u«. päälle -l'/^ Kz/z/n. pil«i«ella varrella. /'oi«inaan evit-
täiuki vevko karvainen.
198 21. Lobcliucea.. —
.82. ConvolviUacca:.

Muist, Tämän ja edeiiisenki lajin puserretusta kukkamehcstä

saadaan sinistä ja alunalla seotettuna vehreätä läkkiä eli maalia,
joka ei kuitenkaan ole oikein pysyväistä.
6. patula. Harakankello. —

Kukat ulottavassa sarjamaisessa,

latvahaaraisessa röyhyssä; terä laajeneva, kellomainen, yli keski-
kohdan halkoinen; aluslehdet vastopuikeita pitkulaisia, ruo-
—

dikkaita, varsilehdet suikeita, nyhälaitaisia. )) 6—sinipu-

—

nert. k.
Niit. harv. (E, —
P.) t'/ 2 Kz/z/n, pit,, «uov«lla Kulmikkaalla vav-
vell», levä po/«ja«la «uppe»mpi, laiäoilla leveä ja kahta piäempi
ora?nai«i« verKoliu«Koj«, juuvi napsinen.
C. «ni/lo>a, Lapinkcllo. Varsi 1-kukkainen; terä pikari-
—

mainen, lyhempi kalvolaitaista, suikeata, lop. pysteistä hedelmää;

lehdet alempana pitkulaisia, varsilehdet m. tasasoukkia, nyhälai-
taisia. —

2j. 7, 8, sin, k.
Tunturiscut. iiarv. (L.) t/s. puoll»an lz/Kemmillä «iivollavill» verko-
liuskoilla Kun levä, kukostnissu «ovme»pl'lui«ett», mz/ökeminin piäe-
mälläki va«rella, '/ luu«nan pi/ui«ella, Kssnä» p«K«l<i«ella kotelolla.
138. JASIONE. Munkki,
J. montana. —
Lehdet tasasoukkia; perät pitkiä, 1-kukkaisia.
—

Q 7, 8, sin. harv. valk. k.

Kuiv. paik. (T. —

Ke. H.) 2 vauksun pit. tuuman pitui«ill«, -vav-

venlevz/i«illä, lav. a»ltol»ilaisitta, epäka/seilla le/läillä, leklikankai-
«ill» »ön«z/ittä.

21 heimo. LOBELIACEiE.
136. LORELIA. Nuottaruoho.
L. ttovlmanna. —

Varsi lehdetön nuokkuvilla kukilla; lehdet

tasasoukkia, ehytlaitaisia, 2-pillisiä sisältä. 2j^ 7, 8, vaalean-
—

sin. k.
Vedessä hietarant. (E. —

P.) l^eäenalaizill» luumanpitui«illa le/l-

äillä, liereällä -varrella, Kukat tevlu««a.

22 heimo. CONVOLVULACEiE.
137. CONVOLVULGS. Kierto.
6'. avvensis. —

Perät liereitä, 1-kukkaisia; varsi väänneliäs;

lehdet nuoiikantaisia, suippokorvaisia; verholiuskat pyöreähköltä;
keskikohdalla 2 pcrälchtiä. —

2), 7, 8.
Peit, (A. —U. St. S.) /'uuman levz/isillä valkeilla ulkopuolella pun»-
Koilla, Kz/välle K«j«Kt«viil« kukilla, väkän lekliä piäemmillä perillä.
Muist. Tukala rikkaruoho pelloissa ja ryytimaissa.
 23. ilur«</l!ll-!e. 199

138. GUSGUTA. Humala leras.

t', europae», —
Kukat perättöminä, ryhmistyneinä, varuslehti-
siä; verho 4 B-halkoinen pilkänpuikoilla tylpeillä liuskoilla; terä-
—

torvi suulla liereä, eikä erittäin laidetta pidempi, sisäpuolella tav.

kaivomaisia, torven laitaan likislyneitä, suomuja; emit suippo-
luolfisia, ei erittäin pidemmät kolaa; varsi kaarallinen, rihma-
mainen, —
© 7, 8, punakat t, valk, k.

Loisiona humalassa, nokkosissa, hampussa (A, —K. H, S.) 6«-

-kat «lu««a Kuminan, mz/okenlmin pippuvan jz/vän suuruisia,' terä-
torven suomuja tois. ei lavat» ollenkaan.
Muist. Painaa alunassa liotetun vaatteen punaiseksi.

23 heimo. BOEAGINEiE.
139. SVMPHVTUM. Karjanyrtti.
A o/'/'iei»ale. Punerva karjanyrtti. Vähin karhcakarvai
—

ncn; lehdet tyvckäs-suikeita, suippoja, johteista, vuorottaisia, alem-

pana ruodikkaita, pitkän puikeita; ponnet toistaan pidemmät pai-
hoa. —
2), 6. 7, punasinert. i. valk. k.
Kylätien, harv. (U.) Us. Kz/z/näränKi pilaille».
Muist. Juuri erittäin näljäinen. Kiitetään hyväkri vatsatau-
lla, vcrisylkyii ja rakkovikoja parantamaan, sekä ihmisten että
eläinten kohtauksissa. Voiteena nahkoille pitää »e kauvan peli-
mcänii, Aptciki-nimcnsä sillä on consolidn mojor.
8, orientale. Karhea karjanyrtti. Tankcakarvaincn; leh-
—

det tyvckäs-suikeita; yliset ruodittomia, epäjohteisia, aliset run-

dikkaita, hertakkeisia; ponsi palhon pituinen. 2|, 6,7, pun. k.
—

Kylätien, harv. (T.) Tunnettava karkeusla Karvaisuuäeslaanja le/l-

liensä jokteettomulläest».
140. ANCHUSA. Häränkieli.
A ossioinalis. —- Karhcakarvainen; kukkatertut lop. parittain;
verho suippomaisilla liuskoilla ja ulospäisillä karvoilla; peräleh-
det tyvckäs-suikeita; varsilehdet suikeita m. tasasoukkia.
— —

2j, 6, 7.
Pient. kuiv. niit. tav. (A, —

U.) Fz/z/närän pit,,' kukat sinisiä,

sinipunevv. t, punaisia, vä/l«n isommat Kun mniäen Keimolaislensa,
-valKe«K««pui«ia,' verkoliuskal v-äl. lz/lpeilä.
Muist. Lehdet keväällä salattilaitoksiksi. Lehtimehcstä alu-
nan kanssa keitettynä tulee vehreätä maaliväriä.
141. LYCOPSIS. Rasti.
L. arvensis, —

Tankeakarvaiuen; terätorvi keskeltä mutkassa;

varsi pystössä; lehdet suikeita, mulkaisesti, hicnohampaisia. —

© 6, 7.
 200 23. Horaijincai.

Peit. tav, (A, —K. St, S,) Us. p»rin vaaksan pit,,' kukat ensit-
—

täi» punertavia, perästä ««»isiä, Anckusa /ekm.

—

Muist. Kelpaa salatiksi keväällä.

142. MYOSOTIS. Lemmikki.

M, palustris With. Arolemmikki. Teräiiuskat tav. tasa-
—

tahi lantfopäisiä; verho syvään 8-hampainen suorilla, tav. myö-

täisillä karvoilla; varsi ylempätä haarakas. 2j. 6—B, sin. k.
—

Vet. paik. yi. (T. —K, St. —S. Lv.) l/«, Z vaaksan pil,' «Kanilla
sinisillä, ensinlmällä pllnevva-laileisilla, 2—3 linjan levzzisi/lä ku-
killa, Kauniin keltaisilla, esiinlz/villä nie/lls«omuii/«, l^avvesla läk-
tee lois, pitkiä «ivli/laavoja, ja piene/npäi» erikltoin leräliu«Kal väl.
ovat pz/öreäpäisiä, —

M. seovpioiäes *).

Muist. Saksalaiset, Ruotsalaiset ja moni muu kansa käyttä-

viii tätä kukkaa lemmen ja ystävyyden muistimcksi, josta sillä
on nimensä saksaksi: «levssis«mei»nie/ll ja ruotsiksi: /ovssälmissej
s, o, m««i«ta minn», Suomalaisetki toisinaan sanovat sitä muis-
ton-ltuknksi.
Lääkkeenä käytetään kukkaa tuoreelta muserrettuna hauteeksi
punaisille, vuotaville silmille.
M. linsslllala Lehm. Rantalcmmikki. Teräiiuskat nykeriä;
—

verho m, perän pituinen, yli puolivälin halkonaincn, suikealius-

kainen, suorilla, myötäisillä karvoilla; varsi lyhyt pilkillä haa-
roilla. —

2j. 6—lo, sin. k.

Rant. (E, —- L,) Kukat pienempiä, mutta vev/lo isompi Kuin aro-
lemmikillä, varsi mz/öläkarvainen, jo alemp»la Kaarautuva j»
Kaaral pitkillä, Kevv»Koilla, Korsuilla kukkatertuitta, ale?«lll»i«et
kukat tav. peväleklisiä. —

F. el-espilosa Schultz.
3. ill. sylvatica Hoffm. Lehtolemmikki. Verho perää ly-
—

hempi, höyteä, ulottavilla koukkupäisillä karvoilla, yli puolivälin

epätasaisesti liuskottu; terän laide litteä, paljon verhoa avarampi;
varsilehdet kautapuolclta leveämpiä, m. scpiviä. 2). B—9, sin. k.
—

Tunt. ja varj. paik. (L. Lv.) 4—2 vaak«. pit. m. z/Kt» isoill» Ku-
kittu, K««n »role»n»niKKi ja suikertavalla juurella,' koko Kasvi kar-
maa» Köz/le», —
il/, »rvensis si l^ss. «U, «lpestris Schmidt.
4 U. av«>en«i«. Pe! tolcmmikkt. Verho puikea, suppcasui-
—

nen, mii.iten k. ede!!.; terän laide onteva, ei paljon verhoa ava

rämpi, aina nykeräpäisillä liuskoilla; vartalo paljon terän torvea
lyhempi,- lehdet pitkän soikeita. —
])© 6—9, sin k.

*) lainne" osolti kaikkia lemmi/cin eri lajeja yhteis-iiimellä M. «eor-

pioiae«.
 23. Boragincce. 201

Viij. tav. (li. —

P.) -Voi» vaaksan p/l. t. piäempi,' iso««.'p-i seu-
»-««Vl/isi», joilla Kai» l«tt«Kin on paljon, plenellizli ja- onlevampi terä-
lttiä,,-- K, eäe/lisil/a,' j,'l«ll-i lz/Kz/l pian Kllftsis/ll»»,
—
U, inlev/lleäi»
l.ink.
M. Kispiä» Schlecht. M ilki lemmi kki. —

Verho puikea, avo-

suinen, koukkukarvaincn, samanpituisilla kaarevilla perillä; terä-
laide ja vartalo ed.; tertut siirottavia, harvakukkaisia. —
© 4,
8, sin, k.
Kuiv. mäk. (A. —

K.) 3— 6 tuum, pit.. Kuivan Kai/levatta, Kau-

-ra»tt» varrella ja ev-iltûKi pevill», Kz/vi» pienukaisill», attlsla pu-
»erlavill», ei Ko«K»«n Kellevtävill» Kukilla, —

U. eottina /teiek. U.
arven«i« y Wg.
Z/. «lviel» Link. Aholem m ikki. —
Verho pitkän puikea,
py^iöpäioen, suppeasnincu, koukkukarvaincn, m. perätön; kukat
lopulta pitkissä pystöisissä tertuissa; terä ja vartalo ed. —

©
4, 8, sin. k.
Kuiv. mäk, (A, —
K, St. —

S.) 2—--! tuum, pit,,' tertut tz/vee»

asli Kukallisia j» alimmaiset Knlcat us. leklivälisiä. —

Ä. »rven«i«
/leie/l.
M. sparsiflora Mik. Pohjan lemmikki. —
Teräiiuskat pyö-
reiipäisiä; verho 8-liuskaincii, tyveltä koukkukarvaincn; varsi vasta-
karvainen, monihaarainen, hervoton, li-särmiiinen; lehdet pitkän-
puikeita, alempana ruodikkaita, ylempänä ruodittomia, —

©B—7.8 7.
—

V.irj. -,-uor. (Lv.) l/s. 1.-ss<«Ks«« pil., KuKal Kz/vin pieniä, pe»ät lop-
pupuo/e/l» nl«oKKee//«ttll,
143. Lll'IlOSI'E!lNMI. Rusojuuri.
K, arvense. Terii <-i paljon verhoa pidempi; lehdet suikulaisia,
—

jotenki siirottavilla karvoilla ja haarattomalla selkäsuonella-, varsi

pystössä. —

s.) 3, 6, valk. k.
Pient. tav, (E, —
P,) />avin vaaksan pit,, päKKzzlät epät««»isi»,
mustan/l»rm»it«, KuKal t«v, -valkeita, juuri pinnalla punainen, tahraava.
Muist. 'Tytöt paikoin käyttävät juurta poskipäillecn rusoksi.
IAI. STENHAMMARIA Reich. Kalikka.
8. marilima. —
Lehdet pitkulaisia, lihavia. —

2^., 6, 7, vaalean-
sin. k.
Merenrant. harv. (L.) V2 —^ Kz/zznävä» pit., lamov», haarikus..
«inikallav» K»«v«. pulmona»'ia. /ilkospermum KeKm.
—

PULMONAKIA. lmikkii.
IAS.
K. officinalis. —Aluslehdet herltapuikeita, varsijohteisia; varsi-
lehdet tyvekässuikeita, karheakarvaisi,a, alempana levytlaitaisella
ruodilla, ylempänä puolisepoisia. 2}. 8, 6,
—
202 23. l!oragiiu>a>.

Värj. leht, (T. K. St. H.) 2 vauks. pit,, »laslekäel ilmaantuvat

—

mz/ö/lemmi» j» Kasvavat «soiksi, Kut» kuinki KevlaKKeisiKsi, Kukat

ensin punaisi», muökem»l«n sinisiä.
Muist. Salatti- ja kaalilaitoksiksi sopiva,

146. EGHIUM. Neidonkieli.

E. v«lss»ve. —

Tankeakarvainen, karvat nyhämäisellä juurella;

lehdet suikulaisia; tähkä toiskertainen lyhyillä likeisillä sivutäh-
kiliä; heteet terää pidemmät. Z 7, 8. —

Kuiv. paik. peli. (T. U.) />z/z/näv, pit. suoralla, tankealla, ltaaval.
to<«a//a v»r»-ell«, pilKäläKKäine», kukat vaaleansin. K««v, va/Keila,
Muist. Juuri punapaiueeksi.

147. GYNOGLOSSUM. Koirankieli.

ti. o//ieinale. Heteet tcrätorvessa; verholiuskat pitkulaisia;
—

lehdet levcänsuikeita, vähän mutkailevia, myötäkarvaisia, har-

maanhöyteitä. )) 6—B.
—

Tievars. ja kylätien. (A. U. H,) l/s, /lz/z/närän pit, tyttteällä

—

Kiirenpesäisel/ä hajulla, «irkeäll» varvella, ensin punaisilla, mz/ö-

Kemmin liksssinevlävill», ei puljon ve»'/«o» isommi/l» Kukilla.
Muist. Käytettiin muincn yskän, verijuoksuin, punataudin,
riiden, silmäkipuin ja monen muun vian lääkkeeksi sekä juuri
että varsi lehtiuensä. Muutamat arvelevat sitä vähin vaarallisek-
silri runsaammin nautittuna. Hiirten sanotaan kaniovan paik
koja, joissa tämän kasvin lehtiä ja siemeniä pidetään. Sylipä
läisiä sen myös pitäisi päästä hävittämän.

118. EGHINOSPERMUM S\v. Sirkunjyvä.

A lappula Lehm. Kotisirkunjyvä. Hedelmän perät tuiki
—

lyhyitä, ylöspäisiä; pähkylät kahdella okarivillä laidoissa; lehdet

suikeita, ripsisiä. © 7, 8, vaalean sin. k.
—

Kylätien, kuiv. paik, (T, —K, Pe, Lv,) vaaksan pil., z/Ksiva-rli-
«ell» juuretta, vaaleanKavmaall» Koz/teellä, kukat ei paljon KeKää
isommat. —

Kz/osolis. Rocheliu /löm.

li, äe/'le^r«m Lehm, Metsäsirk u njy viii, lledelmäperiit
—

nuokkecllaan, alempana varuksella; pähkylät yhdellä okarivillä.

—
]) 7, 8, vaaleansin. k.

Vuor. tunt. harv, (K. L, Lv.) l>eltole««miKi» näköinen, mull»

isompi, us, Kz/z/när»n pit.; juuri mo«iv«vtine», —

Myosotis tt^ss.
149. ASPERUGO. Terhi.
,1. provumbeus. —

Varsi hervoton, okainen, perättömillä ku

kiila Ichlihatissoissa. —

(0 8, 6, siuipunerv. k.
 Si. Lah-iatai ; 4. 203

Kylätien, pihoiiia (E. —

P.) l/s, Kz/ssnärän pit. karkeutta, takis-

tavalla, Kaavaisell» v»«vell«, «oikeilla lekäillä,

24 heimo. LABIATiE
1 parvi. UenlKea?,

180. MENTHA. Minttu.

i!/. «l/uatiea. ltantaminttu, Kukat mykerössä t. kichku
—

roillain latvaan asti; verho orapäisillä hampailla, tyveltä karvai

ncn; lehdet puikeita, ruodikkaita, sahahampaisia. 2j. 7, tt, —

sin. k.
Rant. (A.) l/s, Kz/z/»»«-ä», pit, ,' i««lll»isi/l« lekl/ill» j» K«KK»»«z/Ke-
«öillä, —
M, Kivsul» E. />'.
t/viss»l««lm vulgäre /'l, I).
<!/.ssen/itis. Jaloini nttu. Kukat lehtihangassa kiehkurana,
—

nuorempana harmaanllenteilä; perät ja terä m. kaljuja; verho

karvainen ja pihkapilkkuincn oramaisilla hampailla; lehdet ly-
hytruotisia, puikeita, karvaisia, teräväpäisillä, ulottavilla sahaham-
pailla. —
2j. 7, 8, sinert. k.
Viljelöpaik. harv. (U.) /—2 vaaksan pii,, te/läel z/lempällä m. ruo-
dittomia, alelnpan» luskin '/2 tuuman pil., kukat lop. lz/Kz/lpeväisiä.
Muist. Tiili! kuin scuraaviaki lajeja käytetään teenä oksotus-
vioissa, vatsataudeissa, vihistuksissa ja muissa kohtauksissa.
Myös haudekääreenä lämpiinältä vaimoväen rinnoille maito-um
inessa, suonivedoissa j. m.
F, arvensis. Arominttu. liukat kiehkuroittain; verho kello
—

mainen, lyhyillä puikcilla hampailla ja tav, karvainen kuin pe-

riiki; lehdet puikeita — suikeita, ruodikkaita, tasaisia. 2j. 7, —

H, punasin, k, —

si lapponie» Wg. kasvi vehreä, perili ja suikeat

lehdet m. kaljuja.
Rant. ja kost. paik. tav, (E, P, si P.) I—2 vaaksun pil,,
—
—

lav. pekmeä ja lllukakarvainen.

Muist, Lääkkeeksi sopiva kuin edcllisetki

181. LYGOPUS. Rantayrtli,

L. europ»eus. Lehdet syvään sahahampaisia t. parihalkoisia,
—

karvaisehkoita, tav, ehytliuskaisia. 2). 7, 8, valk, t, punert. k,

—

Rant. kost. paik. (A. —K. St. —S. Pe.) 2—6 vaaks. pil. pz/stö-
varrella, luumun levz/i«illä lekäillä, pienillä Kukilla KieKKuvoillai»,
Muist, Kuivattuna ja vihtrillin kanssa keitettynä painaa mus-
taksi. Kasvin mehcllä kulkulais-roistot välistä mustaavat kasvonsa
mustilaisten näköiseksi.
204 2!. Labiata; 2.

2 parvi, zolarejineo-'.
182.
ORIGANUM. Meirami.
0. vall/are. Kukkaröyhy kerroitelleti 3-haaraincn, mykcrö-
—

»iäisillä tähkäryhmillä; perälehdet soikeita viillän verhoa pidem-

miil; varsilehdet puikeita, —. 2Jj 7, t-i, pun. k.
Leht. niitlutöyr. (A. T, K.) 2 —3 vaaksan pil.' isolla, pevä/ekäislä
vähän sinevlävallä vöz/Kz/llä, vz/z/tik»/l«i«en.
Muist, Lääkevoima lieventävä ja V!>!>vr'-lava, Vskiissii, vai-
moviien kuukautis-vioissa sisällisesti ja hauteina ulkonaisesti lie-
viltävä. Lehdistä saadaau hyviiii teetä, kuu niille koiiällä rii
vittynä lyödään kiehuvaa vettä, ne sille siitä otettuna sykeivctään
ja kuivataan kuumilla rautalevyillä ja sullotaan lousiin vasta
vuoden päiislä viljeltäväksi. Tuoreeltaan juomisen sekaan käy
dessii pantuna ne lisäävät sen voimaa, ja kuivaneena tynnyriin
ripusteltuna pitävät juomisen kauveinmiii happanematta. liiiyte-
iiiäu myös makkaran ryydeiksi, punapaiueeksi j. m.

183. THYMUS. Ajuruoho.

sevpz/llum,
'/'. Kukat mykerössii; lehdet pieniä soikeita
— —

tasasoukkia, m. ruodittomia, ripsikarvaisia; varsi lamova, yloinsä

licmiiikäincn. —

2j. 6—B, pun, harv. valk, k.

Hietanunimilla ja töyr, tav. (E, P.) I—2 v»»K««-n pit,, kukat
—

hajuhtuvnt Kz/välle,
Muist. Löysääväksi ja vahvistavaksi lääkkeeksi teenä, myös
hauteeksi ulkovioille suonivedoissa, niukahuksissa j, m.
184. CALAMINTHA Möneh. Käenminttu.
C. acinos Clairv. Kukat eri kiehkuroina; verho kupuva; leh-
—

det pieniä, puikeita t, soikeita, harvasti sahahampaisia. —

Q
(2).) 6—B, punasinerv. k.
Kuiv. hietamailla, tav. (A, —K, St. S.) Vaalts. pit. tav, pz/stö-i-
—

-sell» monihaaraisella varrella, Kz/vän/»»juinen. /'Kz/mus, «loinos

—

vulssavis Pers.
Muist. Yksiin tarpeisiin sopiva k. ed.
188. CLINOPORIUM. Mäkiminttu.
t?, vulgäre. Perälehdet kalseita; varsilehdet puikeita, Iyhyt-
—

ruotisia, harvaan nyhytlaitaisia, karvaisia varsi tav. haaraton. —

2j. 8, pun. k.
Niittytöyr. (A, —K. H. S.) —3 vnnksnn pil.,' Kz/vin »nonikevlai-
sill» ja moniKuKKuisill» kiehkuroilla, veikol puolla lz/Kemmät kehää,
ryytisek. kojulla.
Muist. Hyvä teeksi samalla tavalla, kun meirami laitettuna
 ZI. Labiahe; 3, <l. 205

3 parvi. s'eulettarieu!,
186. SGU'l'l-A.LARIA, Vuohennokka.
A sslllerieul»/». Isompi vuohennokka. Kukat parittain
—

lehtihangassa, lehdet suikeita, tyvekkäilä, m, herttakantaisia, har-

vahampaisia. —

2). 7, 8, sin. k.
Rantalienoilla, yi. (lii. —

P.) 2 vaalis, piluinen, H-särm»isell»

«'«rvl-lla, 3/4 luuman pilllisill» Kokilla,
.^'.
llttslisolia. Vähempi vuohennokka. Kukat tähkän-
—

tönii latvassa, pidemmät pcrälehtiä: varsilehdet parilla lyhyellä

ulospäisellä sivuliuskalla tyvessä, m, kcihäskautaisia, ehytlaitai-
sia. —

2^ 7, sinipuuert, k.
Kivisillä, tav, meren rant. harv. (A. Ke.) Väkiin pienempi eäel-
—

tistä, »lutta kukat i«o»npia, /ekäet «oilceila Kevllamaisia poikki-

—

paisetta tz/vell».
187, PRUNELLA. Arohumaia.
p. vulz/avis, —

Verhoa ylihuuli poikkipäincn 3dla orilyvisellä

hampaalla; lehdet pitkänpuikeita, tyvellä tav. hammastettuja. —

2j. 7, 8, sin. harv. valk. k.

Ahoilla, tav, (E. Lv.) l/s. vaaksan pil.,- m. Käpz/mäi«ellä lä/l-
—

Känleel/ä, KuKal lav. 3 linjan piluisi», z/likuulen Kampaal evitz/visiä,'

lekäet väl. -mutkalailaisia, väl. Kammaslettuja,' -vavsi milloin pz/s-
-tössä, ««illoin maa««a.
Muist. Muserrettuna haavoille hyvä ja teenä suun huuhti-
nieksi kurkkuvioissa.
4 parvi. AepeleoZ.
188. NEPI-iTA. Kissanminttu.
N. cataria. —

Lyhylpcräisel kukkaviuhkal kiehkuroittain täh-

kässä; lehdet ruodikkaita, heritamaisia, jnrasahaisia, lieminkäi-
siä. —

2z. 7.
Kylätien. (U.) 2—l» va«K«»n pit.,- valk., ««««'puolella punapi/KKm-
silla, väkeväkajuisil/a Kukilla,
Muist. Ilyvii löysääväksi ja hiostuttavaksi teeksi. Vaimoväen
kalvelustaudissa avullinen. Kissoille, on tiiman kasvin haju erit-
täin mieluinen.
139. GLECIIOMA. Maahumala.
li Keäe» «ee«?ll, —
Lehdet,
pyöreän hertakkeisia. m, kaljuja;
verhohampaal puikeita, olapäisiä. 2j. 4, 8, sin. k.
—

Aitovicr. j. m, tav. (A, K. St. H. Lv.) 2—3 vaak«. pil,,' Kukat

—

«-/«llKKaisessa kiehkurassa, lav. 3 «/Käessä lekäet ale«»pana >nu»lll«-

-»laisia,' mieäotta r,l/,z//i»läisel/» K»/«//a.
206 ii. t.M»t»!,' H,

Muist. Lääkevoima ulostava, vesityttävä, ja ulkovoilcena haa

van parantava. Hyvä riutaleeksi. Englannissa pannaan juonii
sen sekaan käydessä, jonka siitä luullaan terveelliseksi tulevan,
larsinki kivitautia vasten.
160. RRACOGEPH AIAM, A mp i aisy r 11i.
D. Ruyschiana. Nurmen ampiaisyrtti. Kukat lyhyenä
—

tähkänä. Lehdet tasasoukkia t. suikulaisia, tyipäköltä, ehytlai-

taisia samoin kuin perälchdetlri, 2). 7, punasincrt. k.
—

Niit. harv, (K. Kv,) t/s, 2 -vaaksan piluinen, m. kalju, soukilla

/'/a tuuman pituisilla lekäillä, luuman piluisilla Kukilla, väkä» vä-
Kevänlaisella kojulla.
tt. lkz/mislorum. Raunion ampiaisyrtti. Kukat kiehku-
—

roittani, ylempiinii lähetysten tähkänä, pitkulaisilla ehytlaitaisilla

perälehdillä; verho m. terän pituinen; lehdet puikeita pitku-
—

laisia, sahahampaisia. © 8, 6. slnert, k.

—

Turvekatoilla, ticvars. harv. (U. S, K,) l)«, 2 vaaks. pit.; lekäet

lyhemmät lekliväliä,' vevko liereä, ylihuuli /-tiu«Kai»e», puike», ota-
paine».
3 parvi. ÄaeKz/äea?,

161. RETONIUA. Pe ton ja.

B. o//ie«n»/i«. —

Varsi pystössä, ylempiinii tähkämäisesti lii

hcttäisillä kukkakiehkuroilla ja soikeilla m. verhonpituisilla perä-
lehdillä-, verhohampaat otapäisiä, puikea-tyvisiä; alahuulen keski-
liuska nyhäUiitainen, lanttopäincn. I\. 7, 8, pun. k.
—

Leht. niit. harv. (U,) 2 v»«K«an pit,, lekäet pitKäKevl»KKei«ia,

nyhälailaisia kukat perättömiä, «lin kiehkura tav. erittään z/ii«n-
-mäi«e««» lehtihangassu; terät ulkopuolelta valKea-Köz/lz/i«iä,' te/läet
luoveellaan väKän pakalle hajuktavia. R. stricta >lit.
—

Muist, Lehdet kuivattuna aivastimcksi, mytis teeksi lökä-ys-

kässä, luuvalossa, hermotaudeissa; juuret keuhkotaudissa, ja run-
saammin naulittuna oksettimeksi, hienottuna aivastimcksi.

162, STACHYS. Pähkämö,

F. sylvaticn. Metsäpähkämö. Kiehkurat 6-kukkasia; leh-
—

det ruodikkaita, herttamaisia, suippopäisiä. 2|, 7, 8, rusapat k,

—

Leht. j, m. (A. —K, St. S.) l/s, Kz/z/när, pit,, musevanvekreä,

—

pakankajuinen, lekäel Kz/väsli tuumanlev«/i«iä, varsi huurnton, tähkä

«o«KK««nainen.
Muist. Keltapaineeksi käytetty.
5,', pa/ustvis, Suopähkämö. Kiehkurat (i-kukkaisia pitkän
—

suikeilla perälehdillä; lehdet suikeita, herttakantaisia lyhyillä t.

puuttuvilla ruodeilla. 2), 8, pun. t, valk. k.
—
 34. Labiakr; 207

Kost. paik. (A, —

K, St. —

S. Pc) l/a —t Kz/z/näv, pit,, juuret

lop. paKK«va««ia, varsi Karvainen, lekäet «orm levz/isiä, 3,'n tuu-
m»n piluisi», levänielu paikullinen.
iVluist, Haavan lajikkeeksi (ennen). Juuripahknrat. hyvä ruuan
aine köyhinä vuosina.

163. LKONURUS. Nukula.

L. e»väi«c«. —

Lehdet ylempiinii nalkkimaisia, 3-halkoisia, ju

rahko-sahaisia. —

2j, 7, 8.
Kylätien, tievars. tav. (A, —

U. H, S.) /—/'/« Kz/z/»äv. pit., mo-

nikaaraisena, lekäel alempana »s. Kämmenen levz/isiä, Kerllamaisi»,
liuskaisia,' kukkakiehkurat pitkinä läkkinä punaisilla, sisällä val-
keanpilkknisilla Kukilla,' Karvaa» makuinen, äkeällä, lMpeällä Ka-
julla.
Muist. Lääkkeeksi päänkoluttajaa ja reväisintä, sydiinkipua
vastaan.

164. GALEOPSIS. Pillike.

G. laäanum. Punapillike.;Kiehkurat erillään ; ylihuuli ham-
paikas; lehdet puikeita t, soukempia, sahalaitaisia, haivenisia;
varsi lienteä yhtäpaksuilla nivelillä. —

© 7, 8, pun. k.
Vllj, (T. —K, Kv. H, S.) / —2 -vaaks. pil,, verKoK»mp»«l suo-
ria, terän ylihuuli us, 2-liusKainen, varsi lav. puuerlava, epä«el-
väsli /i-särmäinen.
Muist. Vahvistavaksi ja löysääväksi teeksi rinta-, vatsa- ja
lökävioissa.
«7, vevsieolov Gurl. !i e!1.,->!> i! I i ke.—
'lerii kolmesti \crhna
pidempi leveällä kuperalla ylihuulella, muuten k. seur. —

© 7, 8,
Viij. tav. (17. —

L.) Kukat isoja, va«/eunkett»«siss, pl/naisell» ala-

Kauletta.
t7. tetvallit. Mäkipiiiike, Kiehkurat ylempänä m. yhdessä;
—

varsi tankeakarvainen paksummilla nivelillä, puikcilla lehdillä;

terä us. toistaan verhoa pidempi. © 7, 8.
—

Viij. ja mäk. tav, (E, —

L,) '/a—/ Kz/z/när. pil,. kukat tav, pu-
n»i«i», toi«, v«»leankell«i«i«.
Muist, Käytäntö sama k. punapillikkccn.

168. LAMIUM. Peippi.

/.. n/Kum, Valkea peippi. —

Kiehkurat 12 20-kukkaisia:
—

verho sukahampainen; lehdet ruodikkaita, hertakkeisia, suippoja,

jurasahaisia; varsi kalsea. —

2|. B—9,8 —9, valk. k.

Kylätien, tav. (A, —U, H.) —/
Kz/z/när. pil., noKKo«e» muo-
loi«ill» lekäillä, i«oilla luuman pil»i«itta kukilla.
208 H^, I.uKlUtl»,' N. —
$$. Hcmjanlheai.

Muist. Muinaisaikaan lääkkeenä valkeanjuoksua, yskää ja

rauhaisvikoja vastaan. Myös hyvä kaaliksi keväällä.
K. puvpuveum, Punapeippi. Lehdet ruodikkaita, hertta-
—

maisia, tylppäpäisiä, tylsäsahaisia t, koioiaitaisia, ylempänä lähi-

näisiä; vcrhohampaat verhoa pidemmät. © 4—9, pun. k. —

Viljelöpaik. tav. (E, P.) Vy 2 vaaks. pit. «/«Kevättä, lz/lkeällä

— —

ll»j«ll».
Muist. Kaalikeiloiksi keväällä, kuin miiutki peipit. Sanotaan
karkottavan koita ja luteita.
L. eun/evlllm I-r. Pohjan peippi. Perälehdet liuskaisia;
—

yliset varsilehdet nalkkimaisia, koioiaitaisia; terätorvi suora; muu-

len k. ed. © 4—9, pun. k.
—

Viij. <P.> /'evä pienempi k. eä. K. p«vpuveum—

inoisam tt'z/.*

I. ample,-r.ie«ule. Pcltopcippi. Leluko alempana ruodik-

—

kaita, ylempänä ruodittomia, »iiinuaniaisia, koioiaitaisia t. syvä-

hampaisia, lyljieilä; verhohampaat verhoa lyhemmät. Q 6—B, —

pun. k.
Kylätien, kuiv. palli, tav, ('!'. K. Kv. II.) /'av. kahta pienempi
—

pllnapeippiä K»vm»»n Köz/lz/isillä naKKeilla verkoilla.

6 parvi. Bugiilece.
166. AJUGA. Ak an kaali
1. pz/»-»>»« Kiehkurat 6-kukkaisia; varsilehdet pienem
—

piä, m, ehytlaitaisia, paljon kukkia pidemmiil, mulkahampaisia,

—

2f, 3, 6, sin. k.
Varj. aitauksissa (3'. U. S.) lÄaK««n pit., Karvainen, tav, 4-var-
tinen, 1-puolisesti aselluneitta l«tva«np»in pienenevillä lekäillään
Keil»m»inen,' kukat m, leklien peilleess».
Muist. Arveltiin ennen vatsataudeissa avulliseksi.

25 heimo. MENYANTHEiK
167. MENYANTHES. Raate.
M. lvi/oliala. Lehdet 3-lehdykkäisiä.
—

2|, 6, —

Soissa yi. (E, L.) /uuri «uikerlav»,' kukat harkossn, sisäpuo-

—

tetta valkeita, ulkoa punaliuskuisi».

Muist. Lehdet, <nat oivallisia, /vi/«/i»m «l/valieunl nimellistä
vatsau-vahrislavaa lääketli» keripukissa, vesilautlissa, luuvalossa,
vilutaudissa, mutovaivoissa ja muissa teeuii, keitleenä l. melienä.
IXe ovat sila varten keväällii ennen kukille joutumista kerättävät.
Savipuolia ja mätiihaavoja p<^stäiin kcitteellä ja samoin piiii syii-
päläisten vaivatessa. lilaloja vast<-u Siipii ottaa lehlijauhoja ynnä
näkeviin raate teen kanssa pari kolme teelusikallista kaksi viik
 36. Polcnumiaeem. —

37. Qleincai. 209

kua myötänsä. Kovemmissa rintataudeissa, uuttavassa kuume-

taudissa ja raskaille vaimoille o» raate sopimatonta.
Lehtiä käytetään myös humalan asemesta oluchen ja muu-
hun juomiseen, josta tulevat terveellisiksi, jos karvaan-makui-
siksiki. Juuria on paikoin ruuaksi nälkävuosina kerätty.

26 heimo. POLEMONIACEiE
168. POLEMONIUM. Sinilatva.
P. eaevuleum. Nurmen sinilatva. — Lehdet parijakoisia;
röyhy pystössä, kukat nuokkuvia; verho pidempi terätorvea. —

2). 6, 7, sin. harv. valk. k.

Niit. varslnki vuoriseut. harv. (U. H. S. K. Kp, L.) Az/z/nävän
pil,, pz/«lövavlinen, 7'avalli»e» kukkatarhoissa, ja «iil» monasti
mel«i«tz/n«/t. ,

P, avetieum Willd. Lapin sinilatva. Höyteä; lehdet pari-

—

jakoisia lyhyillä tylpeähköillä lehdyköillä; muuten k. ed. 2j, —

7, 8, sinerv. k.
Laks. (Lv.) Vaaksan-1. vunsaamma» pituisella paljaalla t. harva-
lektisellä v«vrell».

169. OIAPENSIA. Uuvana.

tl. l»ppo»iea, Tupastava, yksinäisillä kukilla pystöisen va-
—

nan päässä; lehdet kielekkelsiä, tylppäpäisiä. 2), 7, 8, valk. k.

—

Tunt. (L. Lv,) Kalal», «in» vekveä Kasvi, /—2 tuuman pituisilla
-vanoilla.

27 heimo. OLEINI-LE.
170. IRAXINUS. Saarni.
/>'.e«eel«iov. Kehätön; lehdet parittaisla suikeilla sahamai-
—

silla lehdyköillä; kota viistoin kolopäinen. — 1^ 8, punasinert. k.

Mets. ja iaks. (A. Ke. St. li.) Korkea puu vekm«isiss» melsissä,
—

Kz/lälienoill», »uvmitt», isoilla musli/l» silmikoill» j» luumanpilui-

silla siemenkoäill»,- kukat lekäen-eäellisiä, ponnet mustia.
Muist. Kuori lääkkeenä vatsan asetuttava, matoja vasten,
vilutaudeissa ulostusaincen jälkeen. Lehdet ovat vähän ulosta-
via. Lehtien mehua saksanviinan kanssa kiitetään hyväksi käiir-
meenpistossa. Puun lastuista keitetään saarnentcrvaa, josta on
apua ollut hengenahdistajassa, ähkyssä, vilutaudissa.
Puuaine on valkeaa, kovaa ja sitkeää, kaikenlaisiksi veistin-
kaluiksi kaunis ja sopiva.
Saarni kasvaa hyvin hyötyisästi sekä vesoista että siemenistä,
jotka lokakuussa ovat valmiita.
14
210 Zs. Mrlnpkiilem. —
Z.'«, Gnitianrtr.

28 lieimo. ABOEEEIAI)E^.

171. CYNANCHUM. Pcrhokukka.

C. vi!leetoa:ieum Rllr, Terä kalju, puikealiuskainen; lehdet
—

puikeita t, hertahlavia, suippoja, laidan alta samoin kuin ruo-

«litki lienleitä; varsi pystössä. __\. 6, 7, valk. k.
—

Kallion-raoissa, mäkirinteillä (A. T.) ,3 vaaksan pituinen, kukal

s»vj»m»isesti lalvass» j» z/lisiss» leklikanssoissa, siemenll«p/<il»l ««s.
2 luuman pi/uisi». Asclepias.
—

tineelo/eieum o///oin»le Möneh.

Muist. Juuri vesityttävä ja hiestyttävä, kcitteenä tahi jauhet-
tuna vesitaudissa ja myrkytyksissä kiitetty, siitä sillä onki loi
ncn nimensä: Kuvmeenpislon z/v/ti.

29 heimo. OE«I'IANEvE.
172. GENTIANA. Katkero.
■f Terä paljaalla, karvattomalla nielulla.
«7, vntata Schleeht, Lapin katkero. Terä ratas-mainen, lit
—

teä, 8-jakoinen, tyveltä ripsuinen; verholiuskat soukkia, m. le-

räupituisia; heteet nielun sisässä; aluslehdel ruusukkeena, varsi
lehdet pitkulaisia —

tasasoukkia. —
©.
(Lv,) Vaaksan pit. vuorotlaisitta Kaaroilla, 4-kukkaisilla pevillä,
—

pleu-rossz/ne /eä. 8loe»'lia «7mel.

17. pneumonantke. Niittukatkero. Terä laajenevasti pi-
—

karimainen, 8-halkoinen, ehytlaitaisilla lyhytsuippoisilla liuskoilla

ja lyhyillä välihampailla; ponnet alusta yhdessä; lehdet tasa-
soukkia, tyipäköitä. —

2|. 7, 8, sin. k.
Niit. ja ahoilla harv. (Ke.) /—2 vuaksan pil,,' KuKal / —/'/ a luu-
ma» pituisia, sormen levz/isiä, pevät paljon lyhemmät.
Muist. Kukkia käytettiin eunen lääkkeeksi keuhko-, maksa-
ja pcmatautia vasten.
17, sevvata Gunn. Turjan katkero, 'lerä soukan pikari-
—

mainen 4-, viii, 3-halkoinen, hiciiosahaisillaliuskoilla; varsilehdet

tasasoukkia —

suikulaisia; perät 1-kukkaisia, monin kerroin

kukkaa pidemmät. © 7, 8, sln. k.
—

Merenrant. tunturllaltellla, harv. (L.) larsi sormen pit. ja KuK-

Kaperät väl, piäemmälki,' KuKal us, runsaan luuman piluisel,' Kaksi
ve»Koliu«K»a piäe»n»nät ja «oukemmat loisi», 17. eiliala /-^l. A.
—

<7. involucratu Rottb. Pohjan katkero. Terä pikarimai-

—

nen suippoliuskainen; latvakukat tav, ryhmistyneet mykerömäi-

siksi sarjoiksi lehtimäisiilä varuksitta; lehdet puikeita; varsi 4-
kantainen. '

© 7, 8, vaik, t. sinerv. k.
—
 2.9. Genlianem. 211

Merenrant. harv. (L, Lv,) l/s. vaaksan pil., tav. Z-Ka/Koisill» le-
rillä. —

17. auve», t7. ssuinss«e/oli» FL D.

«7. »iv«li«. Lumikatkero. Terä suppilomainen, 8-halkoi-
—

nen, tylpcäliuskaincn; verho tuskin puoliväliin 8-liuskaincn, lius-

kat suippopäisiä; kukat lop. pcrällisiä; lehdet puikeita. © —

7, sin. k.
Tiinlurilait. (L.) Z 4 snrlveopi/lllnen, '/.^ luoma» j» piäemmi/löki
—

Ku/ci/l».

få Terä karvaripsuisilla nielusuomuilla: /-.'««rz/l/lali» //en.

«7. eanl/ieslris. Ahokatkero. 'lerii 4-halkoinen; verho yli
—

puolen 4-halkoinen 2:11a paljo isommalla, soikealla liuskalla; leh-

det pitkän puikeita. —
© 7, 8, sln. harv. valk. k.
Yläisillä niit. ja ahoilla (A. —U, St.) Vaaksan pituisella Kaara-i-
-«ett», moniKuKKoisell» va-rvetta. pienemmät verkaliuskat lav. «som-
pain «isäpuolella.
Muist. Lääkkeenä pistoksia vastaan oluessa tahi viinissä
lioteltuna. Juurta ja varltaki lchtineusä käytetään humalan puut-
teessa juomisen sekaan.
G. ama»-ell», Arokatkero. Terä 8- t. 4-halkoinen; verho
—

m, tasaliuskaincn yli puolivälin, liuskat suikulaisia, tyipeitä, terä-

torven pituisia; varsilchdct puikeita, soikeita t. kielekkeisiä, alus-
lehdet lapiomaisia. —

Q 6 lo, sin. k.
—

/3 linssulata >!ss. varsi-

—

lehdet pitkulaisia —

soukan kielekkeisiä; tylppäpäisiä.

Tuoreilla niit. ja ahoilla (T. Kv. K. Lv. —/3 A.
—
—

K.) VaaK-
«an pit,, pienemmillä KuKill» K, eä,, viillän erisuurill» vevkolius-
koillu; ct:n lekclel leveämmät Kannalla, si:» Keskellä laki pääslä,'
leaaval NIZ/öK»äa sz/K«z/z/n toinen loisensa peräsl» KuKoslavi»,
Muist. Liiiikevoima sama k, ed.

173. ERYTHRJ-7A Pers. Rantasappi.

A littoralis Pr. Isompi rantasappi. Kukat toishaarai-
—

scssa viuhkossa; verho m. torven pituinen; lehdet suikulaisesli

tasasoukkia. —
©2j. 7, 8, pun. k. —

si minor: sormcnkorkuinen,
monilukuisilla ryhmäkukilla.
Merenrant. (A, —
Ke, St.
—si A, U,) Vauksun pit., kukut m.
erilz/isittä perillä, li/ljan levz/i«illä vä/. KieleKKei«illä le/läillä. —

A.
linarii/olia Pers. A. unguslifolin l>7ss. —

si l7Kivo»ia lilloval. E. B.
Muist. Vatsanvahvistava horkan, pcrnataudin, luiden kolot-
tajan lääkkeenä.
A pulchella Er. Vähä rantasappi. —

Varsi haaraton, I-
kukkaincn t, tyvestä aikain haarainen; kukat perällis-iä; verho
torvea lyhempi; lehdet puikeita. —

Q 7, 8, pun. k.
212 30, Solanacca:

Merenrant. (A, —

U,) Tuuman t. pavi» pit, —

A a»ssl<sti/o/ia
si lenui/lora Wg. Gentiana .5-u«.
Muist. Samalla lääkcvoimalla k. ed.

30 heimo. SOLANACE7R.
174. SOLANUM. Koiso.
A nissrum. Mustakoiso. —
Varsi ruohonsukuinen; lehdet
puikeita, epä-hampaisia t, mutkalaitaisia; kukat sarjamaisia yh-
teisellä perällä lehtien alapuolia. © 7, 8, valk, l. sinervähk. k.
—

Kylätien. (T. U.) pavi» vaaksan --«il., t«uman pituisitta KuKKape-

-rillä, isoil Kevnee» Kokoisilla muslilla t. viKevlävillä marjoilla.
Muist. Lehdet ryyhtynäisissä, koissa ja mätähaavoissa uiko
naisesti.
8. äuleamara. Punakoiso. Varsi vitsamainen, notkea t.
—

m. köynneliäs; lehdet puikean herttamaisia, ylempänä tav. kei-

häskantaisia korvakeparilla tyvessä; kukkaröyhyt haarukoivia, toi-
sella puolella vartta, lehdet toisella. —

1^ 7, 8, sinipunert. k.
Rant. ja tuoreilla louhikoilla (E, —

Pc) /'ensaan l«p»i»e», lav.

kulju, pilKänoma-isilla punaisilla mavjoi/l».
Muist. Varsista pieniksi leikattuna ja teeksi laitettuna im
hyvä apu moneen vikaan, syyheltniin, sapipuoliin ja muihin iho-
rohtumiin, kolottajiin, keltatautiin, kerpukkiin, niätähaavoihin,
ruusupöhöön. Marjat ovat myrkyllisiä, oksctuttavat ja ulostutta-
vat. Koirat ovat 30:stä marjasta kuolleet. Varret sopivat van
teiksi kipoille ja kannuille, myös vasuksiksi.

178. DATURA. Hulluruoho.

D. «lramonium. Lehdet puikeita, liuskahanipaisia, kaljuja;
—

kota pystössä, munapyörcä, vahva-orainen. © 7, 8, valk. k.

—

Katuvarsilla, merenrant. harv, (U.) p»rin vaaksan pit., le/läet

7 H.-ll» liuskaisella Kampaalla,- kukat ja kodat isoj»,- tz/mpe»Ka-
—

juinen.
Muist. Avullinen sisällisesti hermotaudeissa, luuvalossa, ko-
lotusvioissa, päänvioissa, rainpauksissa, kasvonkolottajassa, vir-
massa, vesikauhussa, hinkuyskässä ja muissa sakokcittona t.
viinarohtona; ulkonaisesti hauteena perätaudissa, rauhaiskovettu-
missa, maitopakoissa; lehdet tupakkana polteltuna hengenahdis-
tajassa ja muissa rintavioissa. On kovin myrkyllinen kasvi ja
vaarallinen tuntemattoman käyttää. Okscsuola viinin ja potas-
kan kanssa paras apu myrkytyksissä.
 31. Personako; 1. 213

176. lIYOSGYAMCS. Villikaali,

l-l. »isser.—
Kukat perättömiä; lehdet pitkän puikeita, sepo-
kantaisia, kulmikkaasti mutka- t. liuskalailaisia. ])© 7, 8.
—

Kylätien. (E, —

Pc) /'/2 Kz/z/närän piluinen, tahltea, pakankajui-

ne» Kasvi,- juuri «uike», mz/vkz/llinen. kuin muutkin o«al,' kukat
liK«Ke/lai«ia nl««tan«ini«ellä pokjalla ja «uonive-rkoluk«ella, Kavv,
puKë-Kell«i«i» t, v«»leamai«i».
Muist. Lehdistä keitetään sakennusta, joka monessa viassa
on hyvin tchoisa lääke, mutta liiaksi nautittuna huumaava, myr-
kyllinen ja kuoletlavaki. Sitä käytetään vetotaudin, jäsenkolo-
lusten, virman, emälaudin, hammastaudin, kuivan yskän, rcväi-
simen ja monen muun vian paran teeksi hyvin pienissä aimoissa.
Ulkonaisesti hauleina lehdet lievittävät ja vaimentavat kolotuksia.
Siksi laitetaan myös «/«/l/Kaalin ö/jz/« (oleum Hyoscyami) lehdistä,
jos niitä lämpimässä paikassa liotetaan jossain rasvaisessa öl
jyssä, että voima niistä lähtee öljyyn.

31 heimo. PEli^ONA'^.
1 parvi. Verbascece.
177. VERIIASCUM. Tulikukka.
-r. /Kapsus, Ukon tuiikukka. —
Lehdet pitkäjohteisia; ny-
hälaitaisia, villakarvaisia, ylempättä suippoja; kukasto tiheä, täh
kiimainen; kchäliuskat soikeita; palhot valkcalienteitä, 2 m. pal-
jasla, ponnet yhtii suuria. —

I 7, 8, kelt. k.
Kuiv. paik. tav. (A. —
K. St. —

S.) /—2 kyynärän pil. vahva,

leklljokteist» KulmiK»« v»v«i,' lekäet I —3 tuuman levz/isiä,' kukat
m, pevättömiä, Kssvälle hajuhtavia. —

I^. Fekvaäevi Koch.

Muist. Kukat yskii- ja rinta-lccksi. Kukat ja lehdet keit-
teenä vatsa- ja ulkolaudin paranteeksi. Myiis ulkonaisesti lie-
vittäviksi hauteiksi ajoksille ja koitteena kurkun huuhteeksi, la-
vemangeiksi. Hiirten ja rottain sanotaan karttavan niitä paikkoja,
joissa tätä kasvia kuivaltaan säilytetään. Siemenet jauhettuna,
maidon kanssa kokkareiksi tehtynä ja veteen viskattuna sano-
taan huumaavan kalat, jotta taidetaan käsin ottaa.
I^. nigvum. Kissan tulikukka, —
Lehdet herttasoikeita, alta
harniaanhöytcilä, johleettomia, alempana ruodikkaita; kukkaryh-
mäkkcct haisuja; palhot putiasinertäviä, höylcisiä; ponnet yhtä-
suuria. —

]) 7, 8, kelt. k.
Kuiv. paik, (T. —K. St. —
S.) /—2 kyyn. piluisell», kynänpak-
«ui«ell«, lie»'eällä «/arvella, kuivaessa »»««luvalla Köz/leellä,
Uuisl. Käytettiin ennen lääkkeenä m samoissa tiloissa kuin
edellincnki.
214 54. Personella;;

178. SGROPHULARIA. Syyläjuuri.

ii. nodosa. —
Terä avosuinen; verholiuskat. puikeita; lehdet
herttapuikcita, suippoja, epätasaisesti jurasahaisia, kaljuja; varsi
4-tahkoitien, kalju. 2j. 7, 8, rusk. k.
—

Tuor. paik., vesivierillä, tav. (E. Pc) 2—3 vauksan pituinen,

—

isottu KuKKaröz/Kz/llä, 3-j»Koi«ill» K»»ruKoill«,' lelläet leveällä, m,

poiKKipäisellä kummiin; tssmpeämäisell» kojulla, pak»ll» K»»-vaall»
maulla.
Muist. Juurikeitettä inuinen käytettiin rauhaisvikain, riiden,
kaulakupuin, peräputkamain ja monen muun vian paranteeksi.
Kiitettiin myös hyväksi vanhoissa mätähaavoissa. Norjassa naut-
tivat sitä teenä kurkkukipeissä, ja väkevällä keilloliemellii pes-
tään rupisia sikoja.

2 parvi. Attil-v/lineo-,

179. LINARIA. Kannusruoho.

L. -vulssavis Miil. Iso kannusruoho. Kukat tähkämäi-
—

sesti, perät pisakarvaisia; verho kalju, kannusta lyhempi; varsi

pystössä erinäisillä, m. tasasoukilla, kaljuilla lehdillä. —
2j, 7,
keli, k.
Kuiv, paik, (E, —

Pe. Kv.) 2 v««K«an pil«i«ella, lav. kaaratto-

m»lla Kaljulla, «inekläväll» varrell» ja lekäillä, luumun piluis-illa
kultilla; kannukset paljon periä piäemmät. U»Ku tz/mpe», Itarvaun-
lainen, —

«InlivvKinum linavi».
Muist. Pöhö- ja keltataudissa vesittävän ja ulostuttavan voi-
mansa vuoksi teenä; ulkonaisesti hauteena peräputkainissa. luo-
reeltään maidon seassa sanotaan kuolettavan kärpäsiä; liiaksi
nautittuna myrkyllinen ihmisillcnki.
L. minov Desf. Vähä kannusruoho. iioko kasvi tahkea-
—

karvaiucn; kukat lehtihangassa t. harsuissa, lehtisissä tertuissa;

verho kannusta pidempi, perää lyhempi; lehdet suikulaisia, vuo-
rottaisia, aliset vastakkaisia. — © 6, 7, vaalean sinipuuerv. k.
Peit., raunioilla (T. U.) sormen, v«l. vaaksan piluinen, lav. kaa-
vallisella varrella. .-lntl'r»K«»««m miilus.
—

180. VEROMCA. Tätyruoho, tädyke.

•j- Kukkaterttu t. tiihkä laivassa.
V. lo»z/i/olin, Pitkälehti-tädyke. Viidellä t. useammalla
—

pitkäveteisellä tähkällä latvassa; lehdet 3, 4 (väl. vaan 2) kieli-

kuroittani, tyvekässuikcita, suippoja, päähän asti sahalaitaisia,
erisuurilla t. toissahaisilla hampailla: verholiuskat sclväsli eri
pitkiä, suippoja. 2j. 7. 8, sin, k.
—

—■
si maritima: lehdet pyo
 ,',/. 0,-,-.-,,„111',-,- 3. 215

reällä t. poikkipäiseiiä kannalla, pitkillä, suipoilla hyvin erisuu-

rilla hampailla.
'Luorcilla vuorilaiteilla, jokivarsilla (T. K, St. —

Kv. L.
— —

si A. Ke.
—
Pe, —

L.) Us. Kz/z/n»rän piluine» "^/.^—i -</»aKs«»

pit. täKKällä, '/^ lnuman levz/isil/ä lekäillä.
I^. «pieul», Tähkimys-tädyke. Tähkä ed.; lehdet 2 (hy-
—

vin harv. 3) vastattain, pitkänpuikeita, tav. lyhyillä m. yhden-

molsilla sahahampailla el aivan kärkeen asti; verholiuskat m.
tasapitkiä, tyipeitä. 7\. 6, 7, sin. k,
—

si Kz/l/viäa,' paljon jä-

—

reämpi, lehdet pitkänpuikeita pyöreähköllä kaunalla, tylpeällä,

ehytlaitaisella kärjellä, järelllä, tylpeillä, sahamaisilla nyhäham-
pallia.
Kuivilla, päivänalaisilla, mäkisillä paik, (A.) l-Nan va»/a/»l»vn
«äöl/ään.
V. a/pina. Lapin tädyke. —- Kukat tähkämäisenä terttuna;
perät vaniksia lyhemmät; verholiuskat ripsilaitaisia; terä kello
mainen; lehdet vastattaisi», pitkänpyöreitä i, soikeiia; kola vas
lopuikea, poikkipäincn. —

2). 7, S, sinipunerl. k.
'l'unt. laiteilla (L.) J'»v. sormen Korkuinen, sie««enöiäess« piäem-
piki. kotu pitkänamai«en. /tasvi mustuu Kuivaessa,
V. sevpz/lli/olia. Orvon tädyke. Kukat tähkämäisellä terl
—

tuna; verho m. kalju; lelidei puikeita l. suikeita, lylpeilä, uyhä

laitaisia, kaljuja; kota leveä, 2-kyhmyinen, kolopäinen, verhon-
pituinen. 2)j B—7,8 —7, sinijuoni. k.
—

si borealis (Lassi,): lehdet

—

pyöreämpiä, kukat melk. selväsiuisiä.

Ahoilla, niit., pient. yi. (E, —
P, si L.) (tunt.) /'av. sormen-
—

Korkuinen, K«rv»i«ill«, p-iluultuan leveämmillä Kota«il/a, tz/vellä lu-

«navalla l/av»'ell«,' kukut v««lean«ini»iä »nustansinisillä viiruilla.

.Z-j- Kukkalert-,1 lehlihaukaisia.

V. o//'ieinali«. Rohtotädyke. Varsi lamova, lienteä; kn-
—

kat m, perättömiä tikeissä tähkämäisissä, pystöpäisissä tertuissa;

lehdet sulkeita t, puikeita, sahalaitaisia. 2|. 8, 6, sln, t. vaa-
—

leansin. k.
Kuiv. mäkisillä ahoilla tav. (E, Pe.) Lähes vauksan korkui-
—

silla pz/slö/l»«roitt«, pikkusormen pit, täKKänleilia.

Muist. Yskäleeksi ja myös kivitaudissa avulliuen. Ennen
vanhaan, kun vielä noitia löytyi, luultiin sen ne poistavan.
K eK»m«eä»z/«. Nuimitädyke. Varsi koheneva, kahden
—

puolen villakarvainen; kukat pitkäveteisillä perillä harvamaiseiia

terttuna; verholiuskat suikeita; lehdet m, ruodittomia, puikeita
I, heilahtavia, syväsahaisia, epätasaisia. —- 2-j, 8, 6, sln. k.
i^ii!., mels. tav. (A. -

li. St. --
S.) 1»/. z>««i» vtotksuv
—
 216 31. Persoiialtif ;

Kov/cuinen, isoitta taiu«ankavva«sitta Klikittä, valk. heteillä; lekllel

«lempan» tois. lz/Kz/lv»olisi»,
Muist. Samalla lääke-avulla kun ed.
7. V. KeeeaKunss». Ojatädyke. Kalju; varsi koheneva; kukat
—

ed. leveän suikeilla verholiuskoilla; lehdet turpeita, puikeita t.

pitkulaisia, tyipeitä, loivaan nyhäsahaisia, ruodikkaita. —

2f.
3—9, sin. k.
Hetepuroissa, ojissa (A, U. S.) lal. p»vin vaaksan pit,,' m, pz/ö-
-»'eillä suipoKKoill» le/läi/t».
Muist, Hyvä keväillä salatiksi; lääkkeenä veren selvittävä,
kerpukkia vasten.
8. 1", a-naaallis. Konnan tädyke. Varsi pystössä; tertut mo-
—

nikukkaisia siirottavilla erinäisillä perillä; lehdet leveän-suikeita,

vähän sepokantaisia, harvaan hicnosahaisia; kodat palleroisia,
päästä epäkoloisia. —

QJ 6, 7, sln. t. puncrv. k.
Rant., ojissa (S.) '/,—/ tuuma» tevz/isillä, 2 <l,'n piluisill» lek-
—

t/ittä,' KuKKalertut tav, KaKsitellen vastattain,' kukut vaaleampi» K,

ed., punevtavajuone-ui«i».
9, I^. scutellata. Luhtatädyke. Varsi veltto; tertut harva-
—

kukkaisia, erikukat ulospäisillä perillä; lehdet ruodittomia, m.

tasasoukkia, ehytlaitaisia t, vastasukaisilla nyhähampailla; kota
pituuttaan leveämpi, syväkoloinen päästä. B—7, siniviiruis. k,
—

si villosa: karvainen.
Vet. paik. tav. (A. —

K. St.
—

S. L.
—

si U. K.
-- — —

St.
—

Kv.) FovmenKorK. /—2 /«»ja» levz/isillä. /—2 tuuman pituisitta,

väl, m. suikeilla lekäillä,' lerlut lav, z/K«iletten, vuorottain lekli-
hangassa.

få»{. Kukat yksitellen lehtihangassa.

10. I^. avven«i«. Käen tädyke. Varsi in. pystössä; perät hy-
—

vin lyhyet suikeilla varuksilla; lehdet puikeita poikkipäiseiiä

kannalla, harvasahaisia, ainoastaan alimmaiset lyhytruotisia. —

© 4, 8, vaaleansin. k.
Kuiv. paik., peit. tav, (A. K.
—

St.—

S.) Tuskin vaaksan

—

Korkuinen pieuoisill», verhoa lFkemmillä KuKK»le«'itt».

11, --7, vevna. Kevätädyke. Varsi ja haarat pystöisiä; kukat
—

m. perättömiä, suikulaiselia varuksella; lehdet 3- t. 3-liuskaisia,

alimmaiset puikeita, liuskattomia. © 4, 8, sin. k.
—

Kuiv. paik. tav. (A. —K. St.

—

Kp.) /.op. 3— 6 tuuman

—

pit. ja haarainen; lehdet m. paljaita, varsi ja varultsel KienoKav-

vaisia,- kukat hyvin piellia, paljon verhoa lyhemmät.
12, I^. aavestis. Pellolädyke. Vehreä ja karvainen; perät
—

lehtien pituisia l lyhemmät; verholiuskat tylppäsoikeita, epä

 5/ Personatw 217

suonisia, päälläpuolen karvaisia; lehdet herttamaisia t. puikeita,

sahalaitaisia; kota pyöreähkö syvillä pesänvälisillä pykälillä. —

<I «-9.
Viljclömailla, crittäinki ylävämmillä, tav. (A. —H. Pc) l/«.
pari» v»«K«»n pil. venlo v»rsi, Keteet torven alalaidasta, Kola
Kllrvoi/l» pi«»K»rvoilla, laikat milloin sinisiä, «nilloin vaaleanpu-
nertavin t. valkeita.
I^. Keäevi/oli». Maatädyke. Lamova; perät lehden pi-
—

tuisia; verholiuskat suippoherttaisia; lehdet pyöreäherttaisia,

Bdlä loivalla liuskalla, kärkiliuska iso, ehytlaitainen.
—
© —

8, 6, vaaleansin. k.
Kuiv. pott. harv. (A. T.) t'»»Ks»n pil.,' isoi/l» m«ljllm»i«illa
siemenillä, 6 lav. kodassa.

181. LIMOSELLA. Suoyrtti.

K. aquaticu. —
2), 7, 8, valk. t. punert. k.
Rant., lätäiköissä (E, P.) /ekäet tav. soikeita pitkäveteisillä
—

vuoäeill», Kukat tav. z/K«inäi«illä juuresi» läklevillä pevillä.

3 parvi. NKinanlKaee»?.
182. GASTILLEJA. Ka s lilja.
t'. p»lliä» Kunth. —

Kukasto tiheä, lehtinen, tähkämäinen;

ylihuuli 2 3-.N alahuulen pituinen; verholiuskat turven, väl. koko
—

tcränlri pituiset; lehdet vuorottaisia, suikulaisia; varukset pitkä»

suikeita, m, koioiaitaisia, lähes kukan pituiset. Puu. k.
—

Tunt. (Lv,) l/s. 2 vauksan pit.,' v»alean-Kell»isill», v»l. punevvil/u

vavuslekäittä. —
tiavtsi».

183. HARTSIA. Pun a kko.

11. «lpi»a. —

Lehdet puikeita, tylppäsahaisia; kukat ylimmäi

sissä lehtihangoissa. 2j, 6, 7, punasinerv. k.
—

Soissa, etenki tunt. (L.) parin -va»K««n pit., Ka»v«tto»l»lla, kui-

vaessa m«lsl««vatt» varrella, puolen luuman levz/isillä lekäi/l».

184. ODONTITES Reich. Sänkiö.

t).rul/v» Pcrs. Peltosänkiö. Lehdet suikulaisia t. tasa-
—

soukkia, ylempänä vuorottaisia varuksina; kukat yksipuolisissa

tertuissa, varusten pituisia t. Iyhempiä. © 7, 8, pun. k.
—

Peli, (A. —

K. St. Kp.) Vaaksan pit.

—

Euphrasia oäonliles,
—

l/avl«i» oäonl, iim.

0. lillovalis Fr. Rantasänkiö. Varsi haaraton t. harvoilla
—

piukoilla haaroilla; pystöterttuincn ; lehdet suikeita; yliset kukat

pidemmät varuksia. © 6, 7, pun. k.
—
218 51. Persoutiliv, 3.

Merenrant. (A. —
U. St, —

P.) Lehdet »nöz/KeäKK-öilä, ttn Kuin

eäell, lajin toisinto. —
Euphrasia />,

188. KUPIIttASIA. Siimäruoho.

A o//iei»ali«. Isompi siimäruoho. —

Varsi haaraton t.
ulospäisillä haaroilla; lehdet puikeita, sahalaitaisia; kota ianlto
päinen. —
Q 6—B.
Ahoilla, niittutöyr. tav. (E, —P. Lv.) /'av, «ssvjäkämmenen pi-
tuine». kukat «inevtäviä t, vaalahtuvia Kellai«ella nielulla, l>a«va»
lik»vi««» p»ikoi««» isoksi j» lehdet leveämmiksi.
Muist, Puserrettua mehua käytettiin ennen moninaisten sil-
märikain parauleeksi. Myös naulittiin sila sisälliscstiki viinissä
liolcituna liiiikeviinana, t. vedessä leenii ci ainoasti silruäkipci-
siin, vaan kcllatautiinlri. Maku sillä on vähä kitkerä, jnmova.
A. parvi/'/»»'» Pr, Vähä siimäruoho, Varsi ja lehdet
—

cd,; kota pyöreän-soukka |)äästä. © 6—tt.

—

Ahoilla j. m, (Kv. Lv.) /'»«Kin eäellise«lä eroava, jos ei pienem-

millä KuKill», paljaammalla nielull», puike»mmill« -vavu/csilla ja lss-
Kemmäl/ä (torven pituisella) al«Ku«<lell«,

186. RHINANTHUS. Laukku.

A »lajov Ehrh. Ketolaukku. Varukset vaaleankeltaisia (ei
—

vehreitä), ylimmäiset syväsahaisia oramaisilla hampailla; terän

ylihuulen etuhampaat erivärisiä, puikeita; torvi kaarehtavasti ylös
käyrä; varsi pilkkuinen. Q 6, 7, kelt. k.
—

Niit. ja kedoilla, yi, (E, P. Lv.) />»vin vaaksan pil., lelläel

—

pilkän«uikeit« l. la«»«ouKKi», sahaluituisin, »uoäiltomia, lt, eristä

—

yalli a.
li. minor Ehrh. Aro laukku. Varukset. vehreitä, nirkko
—

sahaisi»; tcrähnulen hampaat puikeita, torvi suora; varsi pilkit -

lon. —
© 6. 7, kelt. k.

Aroniit. tav. (E. —

Lv.) pienempi eäellislä ja lummempi kurvai-

laan. —

li. c-risla galli si.

187. SCEPTRUM Rudb. Valtikka.

A oa-rolinum Rudh. Kukat 3 —4 kiehkuroittaan, yhtenä, vä-
—

likköisenä tähkänä; lehdet parihalkoisia, tyipeitä, kolo- ja nyhä-

laitaisilla liuskoilla; varsi haaraton, m. lehdetön. —

2j, 7, 8,
Soissa, vet. niit, harv. (U, S. P. —

Lv.) '/^—l Kz/z/nä»ä« pitui-

nen,' kukat päälle tuuma» pituisia, vaaleankeltaisia, pnnapäisillä
Kaulilla,' piKK««sov»nen paksuisella varrella, «z/vj»Kämmenen piluisillu
,l«a«lekäi//ä, Kolminaisilla e/lss//«i/ai«i/l» KieK/l-«va-v<ir««K«illa. —
/'e-
diculnris «cepl»'««m curolinum.
 31. Personoitu 219

Muist. Paikoin käyttävät survotutta siemeniä hammaslaudiu

hauteeksi.
188. PI<A»IGULARIS. Kuusio.
•j- Terän ylihuuli poikkipäincn t. 2-liuskaineu.
1. p. patastlis. Suokunsio. —
Ylihuuli alahuulen pituinen,
poikkipäincn, kahdella nirkolla liuskalla; lehdet parijakoisia; varsi
haaraton t. latvaan asti haarova. 2s. 6, 7, pun. harv. valk. k.
—

Vei, niit, tav. (E. — L.) /—I vaaksan pi/., pz/s/ö/lä vu«'vett« ja
Kaavoitta, ylihuuli väkä» lummempi muuta kukkaa.
Muist. Tukchuttaa muut kasvit ympärillään ja syytetään
heinän seassa saattavan tautia elukoille, vcrivirtsan sarviraavaille,
vesipöhön lampaille.
2, p. lapponica. Lapin kuusio. Ylihuuli alahuulen pituinen
—

ja eteenpäin soukistuout pitkäksi kaksilittskaiseksi kärsäksi; leh-

det parihalkoisia; liuskat, emälchden pituiset; varsi haaraton ly-
hyellä tähkällä ja m. ulospäisillä erikukilla. 2|. 7, 8, kelt. k.
—

Ttinturilait. (L, Lv.) Vaaksan pit., väl. 2—3.'tt« ivarvella s,l-

masta jllllvesl».
3. p. suäetica Willd. Tuiiturikuusio. Ylihuuli tylpeä, kolo-
—

päinen, 2-hampainen; lehdet syvään parihalkoisia soukilla, epä-

tasaisesti hampaisilla liuskoilla; varsi haaraton. 2j. 7, l-l, pun. k.
—

Tunturiseut. (Lv,) Syrjältämmenen pit., / —/'/.^ l»«l>». pi/uise/l»

ti/leätt» tähkällä, 3-luiskaisellu, ylihuuUa tz//«e//l«»ättä ulahuulellii,
sivuliuskat Kampaallisia,
4"]- Terän ylihuuli kokonainen.
4. P, l/evtieillal». Ristikuusio. Terän ylihuuli töppäpäinen;
—

lehdet parihalkoisia, 4-säteisiä, pitkulaisilla tylppähampaisilla lius-

koilla; varsi haaraton. —

2). 7, 8, pun. k,
Tunturiseut. (Lv.) Vaaksan pit., väl, useammalla z/Kleisjuuvi«ell»
varrella, viisiK««»lpaisella Köz/leisellä verkolla, likeällä täKKämz/Ke-
»öl/ä lalvassa.
8, P. flammea. Rusokuusio. —
Kukat pystöisiä tiheässä täh-
kässä; verho 8-liuskaincn, kalju; ylihuuli suora, tylppäsuineii
emin ympärillä; lehdet parijakoisia vastasukaisilla liuskoilla. —

2J. 7,
Kork. tunt. harv. (L.) BovmenKo-rKuinen, kukat vu«Kea»lKe/levviä
m-u«lanpun»isell« z/läkuulella.
6. p. hirsuta. Lumiknnsio. Kukat pystöisiä tiheässä täh-
—

kässä; verho 8-hampaincu ohuella valkealla villalla; ylihuuli pit

käveteinen, cdcskäyrähkö, tylpeä; lehdet parihalkoisia leveämmällä
emälehdcllä, lyhyillä, vähän myötäsukaisilla liuskoilla. 2), 6.
—

7, pun. k.
220 31. /><!!-«««, 11,!/,- 3,

Kork. tunt. harv. (L.) */,■ / vauksun pit,, lav. useammalla var-
-vetta, lilteil/ä ruodeilla, koko kasvi z//emp»nä v«/Ke«Kösslssinen,' lekti-
tiusk»l ei l«»«Käänlöisiä.

189. MELAMPYRUM. Maitikka.

ill. erislalunl, Ketomaitikka. Kukat nelikantaisena, li-
—

hcänji, huippenevaua tähkänä herttamaisilla, poimutuilla, liuska-

hampaisilla verhoilla. —

© 7,
Niittutöyr. (A, T,) '/'usKin, pari» vaaksan pit,, tasasou/cilla ehyt-
/»itäisittä lelläillä, varukset -ruo«teenp»n»i«i«, K«K»l p«<n»i«i». Kel-
lasuisin.
,V. «vvense, Pcllomaitikka. Kukat pitkulaisessa, cl crit-
—

täin tiheässä tähkässä; varukset suikeita, pariliuskaisia; verhot

karheamaisia. —
© 7.
Peli, ja pcltoniit. (T.) parin vaaks»» pit., Kaavaisella val-vella,
suikeilla ekeillä le/läillä, nizl/njz/vän »»«oloisilla sie««enillä,' KuKal
ja varukset punaisi» vo/Ke»//» KesKivenKaatta ja Keltaisella pilkulla
alakuulen tz/ves«ä.
Muist. Haittava rikkaruoho pelloilla.
F. »emornsum, Lehtomaitikka. Kukat karseana tähkänä;
—

varuksel herttamaisia, suippoja, nirkkohampaisia; verhot valkea-

villaisia.—
© 6, 7,
Leht. niittumets. (A, —

K.) fät, polven Korkuinen lehtihankai-

silla, toispuolisilla kukilla, punasinertävillä valkeilla varuksitta,
vu«Ke«nKellevvitl» Kukilla,
Muist, Lehmät tästä ruohosta lypsävät runsaasti väkevää
maitoa.
ill, pratense, Niittumaitikka. Kukat ylemmissä lehtihan-
—

goissa yksitellen ja yhdellä puolella; suoraan esiintyvän huulen

sulkema terä kolmea pidempi kun kalju verho. Q 7, 8, vaa-
—

ieankelt. k.
Metsäniit. tav. (E. —

P.) Parin vaaksan Ko»K. z/leen«ä vekveä

paitsi kukat; KuKKaleKäet tyveltä 2 3.'11a Kampaalla, levän valkea
—

torvi kuin kukatki x/2 luuman pituisia.

Muist. Yhtä hyvä maidon lisäävä ruoko k. cd.
«11. «z/lv«tieu«». Salomaitikka. Kukat ed.; terä ci erittäin
—

pidempi kaljua verhoa, avosuinen alaspäisellä huulella. © 7,—

8, ruskeankellerv. k.
Metsäniit. tav, (E, —

L.) />a»in vaak«aine», 2 —3 linjan levz/isillä

le/läillä- kukat puolla piene««m«l k. ed.
 54. Personaliv; i. —
32. LentilndarUiv. 221

4 parvi, tlrol/one/lell--.
190. LATURIA. uomukka.
L. «</ua«na»'ia. Varsi haaraton; kukat yksipuolisessa nuo
—

kalitavassa tertussa; alahuuli 3-liuskainen. 2). 4, 8, tumman

—

pun. k.
Varj. kalliojuur. harv. (A.) -»-'äl, vaak«an pit,. koko »naanpäälli-
nen K»«vi vualeanpunninen, lekdetim, «uom»Ka«, m««n-al»inen osu
-valkea, K»»v»K««, paksuitta laKKulaisill» suomuilla.
Muist. Käytettiin muine» hauteeksi loukkauksille ja sisälli-
sesti verijuoksuin asettamiseksi.

32 heimo. EENTIBUEARIE7R.
191. UTRIGULARIA. Vesiherne.
A vulgaris. Iso vesiherne. Lehdet parijakoisia hapsimai-
—

siiia haaroilla, rakollisilla liuskoilla; terän ylihuuli tuskin pi-

dempi kun alahuulen lakkimaisesti pullea kaula; kannus keila-
inainen, nlostyvlncn. —

2). 7, 8, ruskcankellerv. k.
Vesi-ojissa j. n. e. (E. P.) l/«, parin vaaksan pituinen, -vav«i
—

maksan Kavvainen, tav. s.ll» läkes l««man/evz/i«ii/ä Kukitta, K«m-

p«n«ieme»en kokoisilla vedenalaisillu vakoilla lekäissä, Kevneen k.o-
koisillu Koäilla,' Keteet z/Klz/neilä,
V. i»ler«neäi» Hayn. Keski vesiherne. Lehdet ed. m.
—

toishaaraisilla liuskoilla, rakot m. paljailla rönsyillä; terän yli-

huuli m. kahta pidempi kun alahuulen kanta; kannus keilamai-
nen, vapaa, myötäinen. —

2), 7, 8, vaaieankelt. k.
Ves. soilla (E. —

P.) Puoltaan pienempi eäe/listä, tav. /l-KuKKa-i-

-nen, nauviin siemenen kokoisilla rakoilla, pienen Kevneen Kokoisella
Koäalla,
A minov. Vähä vesiherne. — Kannus teräväkouruinen, pi-
tuudellaan kiinni terässä; alahuuli pitkiinpyöreä taaskäiintöiscllä
laiteella. —
2j. 7, vaaieankelt. k.
Vesi-ojissa (E. P.) 80-rmenKorKuinen pienoisi/la leklirakoilla
—

j» Koäilla, parin linjan levz/isillä kukilla.

192. PINGUICULA. Yököniehti.
P. vulssuris. Tavallinen yököniehti. Kannus m, tasa-
—

paksu, oramaine», m, terä» pituinen; teräiiuskat erisuuria, ehcitä,

pyöreähköttä; lehdet soikeita. 2). B—7, sin. k.
—

Tuor. paik. (A, Kp, P. Lv.) —

HovmenKovKuinen, varsi nz/l/in
nienoKavvainen.
Muist. Lehdet lypsyhaalcan maidon sekaan pantuna muut-
'tavat sen muutamain päiväin perästä vcnykkäplimäksi, josta sitte
yksi lusikallinen on kylliksi sitkistämään muunki maidon sa-
 222 33. />,-,,,,,<!,,-,-,-„-, 1.

malilaiseksi. Sillä tavoin taidetaan venykkäpiimää halki vuoden

pitää. Rcitctty ja kuorittu maito sanotaan yökönlehdellä saata-
van kauvcmmin pilanmattomaksi.
Lelilimehua käytetään voiteeksi lehmäin nisiihaavoille, laikka
liolctaan lehtiä sila varten liinöljyssä. Lasten päistä sanotaan
saman voiteen tahi lehtikcittccn täit karkottavan, ja hiukset kei-
laavan.
Tiima kasvi osottaa kylmää kohtaa maasta.
2. P, alpin». Valkea yököniehti. Kannus keilamainen, käyrä,
—

terää lyhempi; varsi kalju. 2j. 6, 7, valk, k.

—

Tuor. tunturipaik. (L. Lv.) 6o»'«nenKorKaine» /—2.'11» Keltaiselta

paikalla kukun alakuulessa. — p. /lavescens Flörlte.
Muist. Yksi voima k, ed.
3. P. villo«a. Höyteä yököniehti. Kannus suora, oramai-
—

nen, varren koukistuksen vuoksi lähellä kukkaa taaspiiinen; leh-

det pyöreähköttä, —
2j. (?) 7, sin. k.
Tunturiseut. (L,) paljo» pienempi eäellisiä, ei Ku» /'/^ luuman
KorKuine», 3 linjnn kokoisilla onlevill» lekäillä, -viivuisell» lilleäk-
Köllä terällä.
33 heimo. PRIMULACEJE
1 parvi. /lotaeeoe.
193. LYSIMACHIA. Alpi.
1, L. vulguris. Ranta-alpi. Varsi pystöinen iatvaisella kukka-
—

röyhyllä tahi tertulla; lehdet suikeita, 2—4 kiehkuroittain. 2_\,

—

7, 8, kelt. k.
Rant. tav. (E. —
P.) Lz/z/närän pit,, tav. u«e»mpi-K«KKai«ill» pe-
vill» latvassa ja zzlemm-i««ä leklika»ssoi««a.
Muist, Kcltapainecksi avullinen.
2. K. numulalia. Luhta-alpi. Varsi suikertava, kalju, yksi-
—

näisillä kukilla lehtihangassa; verholiuskat m. herttamaisia; leh-

det vastakkaisia, pyöreähköllä. 2J. 7, kelt. k.
—

Luhtaisilla rantaniit. (A.) Parin vaaksan pit., 4-kantaisclla lil-

teät/ä varrella, vakan nirkkopäisillä lehdillä, littesKKöillä, isomai-
silta kukilla, lekäe«ziillli«i/la perittä.
194. NAUMRURGIA Möneh. Vesi alpi.
1. A, lkz/vsi/lova Reieh. Varsi pystössä; kukat peräkkäilä ti-
—

heässä iinreässä tertussa suikeitten lehtien hangassa. H. 7,

—

kelt. k.
Vedessä (E. —

P.) 2-v»aK«»inen, v»«t»KK«i«itl» KuKKalevluill»

KesKiKoKäalla varlla, lekäet Kannasta leveä«npi«, verho- j» tevälius-
Kat emä» ja Keleilä piäemmäl.
 Primulacew 3.
; 223

193. TRIENTALIS. Metsätähti.

T', europaea. —

Lehdet suikeita. 2j. 8, 6, valk. k.

—

Mets. katajikoissa, yi. (E. — L.) Sormenkorkninen; varsi /—2-

Kukkainen,' lehdet n/empan» puull/11/ia laki pieni», vuavollaisia,
z/limmöisel sssteikössä.
196. GLAUX. Rannikki.
il. marilima. - Varsi pystö; lehdet puikeita tahi pitkulaisia,
—

vaslattaisia; kukat perättöminä lehtien hangassa. 2j, 7, 8.

—

piin. k.
Merenrant. tav. (A. Ke. P.)
—

Sormenkorkninen, Kellomaisi/l»
Kukilla KesKiKoKäasla latvaa» «sli.
197.
SAMOLUS. Pnnka.
A V alerandi. Varsi pyslö kukkatertuilla latvassa; perät va
—

ruksella keskikohdassa; lehdet lapiomaisia. © 7, 8, valk. k,

—

Merenrant. harv. (II.) -l—2 vaaksan pil., z/lens» K«/j«, meke-

vähltö, '/a tuumnn levz/isilln lekäillä, kukat pienoisi», alempana
leklik,«»ss«ss».
2 parvi, preeie/e.

198. PRIMULA. Esikko.

t". o//iei»»lis .Tacq. Kelta-esikk<i. Kukkasarjako pitkä-
—

veteisellä varrella; terä laajenevalla nieluila, laide syvään onteva;

verholiuskat suippopuikuita; lehdet puikeita, soitkkajohtcisia, epä-
kohtaisesti nyhälailaisia, kurtlnrösöisiii, hieno-untuvaisia, alta vaa
leampia. —

2J, 4, 8, kauniin keli, k.

Niit., laks. (A, —
K. Pe. P.) I'aaKsan pil., Kz/vänKajuisil/u
KuKill» j» anikselle KajaKlavalla jllurella, lekäet tuuman levz/isiä,
verko päälle V tuuman piluinen. P. veris.
—

Muist. Kukat viinan rohdoksi hyviä. Myös kiitetään niistä

sokurin ja sitruunan kanssa vedessä käyttämällä maukasta viiniä
saatavan, juuri parantaa juomisen maulleen, lehdet keväällä kd-
paavat salatiksi.
P. farinosa. Punerva esikko, Sarjake monikukkalncti,
—

terä soukkanicluinen; verho suikea pitkulaisilla, tasasoukilla,

tylpcillä, m. torvetipituisilla hampailla; leräliuskal leveitä, vasto-
herttaisia; lehdet pitkulaisia t, vastopuikeita, kaljuja, alta samoin
kuin vcrholiuskalki tav. jauhoisia. H 3, 6, punasinert. k,
—

Alankoniit. (A. I'. P.) vaaksan pit., pienemmillä lekäil/ä ja ve<-

hoilta k. eä.
P. «tvielll Horn. Sinervä esikko. Sarjako monikukkaincn;
—

verho m. munapyöreä soikeilla liuskoilla, lyhemmät terän soukka-

nieluista torvea; lehdet pitkulaisia, hienohampaisia, lyhytruotisia
224 34. Plantaginca.

m. jauhottomia kuin vcrholiuskatki; teräiiuskat nalkkimaisesti

vastoherttaisia. —

2[, 6, 7, sinikiuht. k, —

si sslabreseens F. Az/l.
lehdet pidempiruotisia, verhon hampaat leveämpiä.
Tuor. tunturitien. niit. (P. —

Lv. —si Lv.) Kar«l tav, piäempi

j» Kiiltävä«li tum»n»n vekveä, -mutt» K»rvem««illa ja pie»e«n»«illä ku-
Killa, «oukemmilla teräliu«Koill» j» lz//lemm»llä vevkoll» K, eä. —

P. farinosu si tt^ss.
P. /-inmave/liea Jacq. Pohjan esikko. —
Sarjake 13-kuc-
kainen; verho m, samanpituinen kuin terän soukkanieluinen
torvi; lehdet puikeita —

soikeita, ehytlaitaisia, kaljuja, pitkä-

veteisellä hoikalla ruodilla. —

2>. 7, 8, sinikiuht. k.
Raiitauiit. harv. (Pe. —

Lv.) HovmenKovKuinen, kukat i«ompia.

kun 2:lla eäellisellä lajilla (V2 tuuma» levz/isiä). karv. 3:a useam-
mat. —

P. «ibvie» si /iupv. P, intessri/ul. <?«»«, P, novvez/iea /ietH.

199. ANRROSAGE. Nukki.

.1.seplenlvionalis. Verho kalju, särmikäs, ei varsin terän
—

pituinen; sarjavarukset periä lyhemmät; lehdet suikeita, hieno-

hampaisia, m. kaljuja; varsi licminkäincti. )) 8, 6, valk. k.
—

Yläisillä hietamailla, harv. (Ke) V,^. —/ vaaksainen, »l»«/e/lli-

säleikkö tuum»» levz/ine» tahi »'unsaalnmi», /- toki useampivavtinen,
eriperät s»vj»KKeessa lakes tullman pituisia.

34 heimo. PEAN^AsIME.E
200. PLANTAGO. Ratamo.
P. »lajov. Tie-ratamo. —
Tähkä tihukukkaincn, liereä; kodat
monisicmcnisiä; aluslehdet puikeamaisia, hammaslaitaisia, kal-
juja t, cpälicminkäisiä, ruodikkaita, tav. 7-suonisia; varsi liereä,
epäjuomuinen. —
2).© 7, 8.
Teillä, peli., rant. tav. (E. —P, Lv.) / tuuman «nulta »-»/. 2ja
3:n vaaksanki korkuinen, pi/Käll» tasapaksulla tähkällä, vuskei/l»
ponsill», lekäeltömällä varrella.
Muist. Lehdet avullisia haavain parantceksi ulkonaisesti, si-
sällisesti koitteena vcrijuoksuin, uiko- ja punataudin asettami-
seksi, kurkun huuhteeksi, siemenet vatsanvahvistceksi, juuri ham-
mastaudin lääkkeeksi.
p. medin. Nurmiratamo. —

Tähkä pitkulainen, lop. liereä,

hyvin tihukukkaincn; kodat 2— 4-siemenisiä; lehdet (tyvellä) pui-
keita, höyteitä, tav, 8-suonisia, ruodittomia; varsi, ed. _\ 6, 7,
—

Maaniit. tav. (A, —K, St. S.) /ipäpitkä vursi moni» Kerroin
lekliä p-iäempi, läKKä vun«»»n luu««an piluinen, piKKu«o»'men pak-
«uine», vaaleanpunainen, Kl/vällKajllinen,' ponnet m. -v«lkeila.
 5«, Vlumbagineai. 225

Muist. Käyt. k, ed. Juurikeittecllä sanotaan- keväthorkkia

(vilutauteja) ja muitaki kuumetauteja parannetuksi.
P. laneeolat». Piennar-ratamo. Tähkä pallo- tahi muna-
—

pyöreä; kodat 2-sicmcnisiä; lehdet suikeita, harvaan nyhäham-

paisia, suippoja, ruodikkaita; varrento särmikäs, uurteinen. —

2J, B—7.
Kuiv. paik. tav. (A. K. H. S.) Kz/Kz/i/lä, Kavmaanpunerlavil/a
—

läKKillä, »n. valkeilla ponsilla.

Muist, lidellisten laatuinen voimaltaan. Siemenistä saadaan
hyvää jälää, jota sekoitetaan silmän,htoihjn ja muihin sisään-
otto-lääkkeisiin vatsureissa, kusclinvioissa, kuin myös kurkku-
luiuliteisiin.
P, marilim». Mcriratamo. Täkkä pitkä, liereä kaljuilla
—

vcrhonpituisilla varuksilla; kodat tav. 2-siemenisiä; lehdet möy-

hcitii, tasasoukkia, kaljuja, kourumaisia; varrento liereä, —
_\, 7,
Merenrant. (A, tr. Pe,
—

L.) /lellevlävällä läklcallä, lekäel

—

»'i/lm«souKKi» —

Kzlnänpsslcsuisi», -l—3-«uoni«i«, Kannalla tav, kar-

naisia, pannet keltaisin.
Muist. Kaaliruuiksi keväillä sopiva.

201. LITTORELLA. Raani

—
K. lacustris. Kukat erineuvoisia; lehdet ylöspäisiä, liereitä,
oramaisia, ynnä 1-kukkaisten peräin kanssa juuresta lähteviä. —

2j., 6—B,
Järvien ja jokien hietarannoilla osiksi vedessä, harv. (T.) PiKK-u-
-«ovmen pi/uisilla lekäillä, KeäeKuKKa I—21—2 tuuman pituisella perällä
ja «en z/mpävillä tav. 3 perätöntä emäkukkaa «ama««a lehtihan-
gassa, ponnet Keltai«ia,
■
35, ltelmo. PLIJMBAGINE7E.
202. ARMERIA. Riiohoncilikkä.
A. eloni/a laKoeh, Nurin ineilikkä. Vana kalju; lehdet
—

heinämaisia, tav. ripsilaitaisia; kehdon ulkomaiset suomut ora-

kärkisiä. 2), 6, 7, vaaleanpun. k.
—

Kantamaisilla kuiv. niit, (T. U.) Väl. p»vin vaaksainen, lekäet

rikm»ma,'«i», /-sllollisi», kehdosta perä» z/lllp»ri alnsjuoksevalla lz/-
Kz/ell» erivä«ise//ä lappil, ää«eell». A. vulgaris Willd. Xlalioe
—

»vme-ri».
A. avetiea Rupr. Lapin neilikka, Lehdet kaljuja, ainoas-
—

taan kannalta ripsisiä; kehtosuomut pyöreän-soikcita, harvat ul-

komaisista toisinaan puikeita ja suippoja; muuten k. ed.
Merenranlamailla (Lv.) A vulgaris »retie» C/uim.
—
226 5«. 50,'nem, —
37, VmbeUlferw; i.

36 heimo. OOIME^.
203. GOUNUS. K a nukka.
-A sanguinea. Pensaskanttkka. Suora- ja kaljuhaarainen
—

pensaskasvi; kukat varttkseltt/mia lilleissä liuiskilumaisissa r<iy-

kyissä; lehdet, puikciia, molemmin puolin vehreitä. 1) 6, 7, —

valk. k.
Leht. harv, (A.) pavin Kz/z/närä» kork., punevlava/la kuorella hau-
roissn, mustnnsinisillä luu-«narjoilla.
Muist. Puuaine kovaa ja kaunista, pieniin nikkaruksiin hy-
vin otollinen. Kasvia sopii viljellä pensas-aidoiksi.
t/, «ueeie». Ruohokanukka. Ruohokasvi; kukkasarjako
—

paljon lyhempi kun sen 4 nirkkopuikcata, valkeata varuslchteä;

lehdet ruodittomia, puikeita, suorikkaita. 2j, 6, 7.
—

Kosi. paik. rant. (A. Ke, Pe.

—

Lv.) Vaaksan pit., z/K«i-n«i-

—

-«ellä -varrella, z//emmz/z//löiän i«ommill» lekäillä, pienillä ylidiskuk-

Kain t»pai«i//a «nu«l«»punai«i//a «avjakukiila, x/,2 //«««»«»n pit«i«ill»,
-valkeilla tevä!Näi«ill« v»?-u«le/läillä, punaisilla pllol»»«»i«illa m»v-
-joill» -rz/KmäKKee«sä,
Muist. Marjat, äiteliä. Nuulamat. sekoittavat lehtiä tupakkiin

37 heimo. UMBELLTEEILE (snrjnK.iHvejli).

1 parvi. tiampz/lospevmo? (uurtoliitteisiä).
204. CONTUM. Katko.
C. macu/al««m, Lehdet. kolmr.-paritlaisia; sarjukkain va
—

ruslchdcl tyvckäs-suikeita, sarjukkaa lyhemmiil, )) 7, valk. k.—

Kuiv. paik., peli, (A, lie. St,) /'/.^ —2 kyynäräinen, Kuuma»-

—

-«/all» Kaja//», »uo«/l/fällikllisell« «-««-«ett/l.

Muist. Kiitetään avulliseksi rauhaiskoveltumissa, pahoissa
haavoissa, vctotaudcissa keitll/sakona, jauhoina, laastarina j. n. e.
On myrkyllinen ja sentähden tailimlallom.-m kar!eitava.

203. MYRRIiIS Seop. Saksankirveli.

U, odorata Scop. —
Yleensä lauhakarvaincn; lehdet kolmis-
parittaisia, päätöliuskat sahalaitaisia. —

2|. 6—B, valk. k,

Viij. harv. (A, - U. II.)
—
2-Kz/z/nävssine», v«7>evönkajui«itt« leh-
äillä, liereällä, aniksen maknisell» varrella, lllum»» piluisilla, lop.
mu«lilla ««'««nenillä. —

Scandix.
Muist. Juurella ja i-i!<>!!<d>.-! n!ail:-,1e!.->^,! rll>,kia. Myös ovat
ne lievittäviä, riniiitaudei-ssa l«!-,>,-<k:>.!! sei----.^-,-. aiidashcitkisille
>:>

hyödyllisiä. Le!>!l>i'le lisää <ä>c.ä r'i--,!l<> ue-itoa. Paikoin sitä

te tatin keltapaii-.ee.kri.
 37. Vmbelliferce; S. 227

206. GII.EROPIIYI.I.UN. Koiranputki.

i), /'«eseolii l!G. Varsi aiempata vastakarvainen, ylei-npätä
--

m. kalju, juovikas, nivelien alta lursea; lehdet kolmittain tois-

parittaisia, tasasoukilla, sinkeillä, pykäliiUiitaisilla liuskoilla. —

2j. 6, 7, valk, k.
Merenrant. (Lv.) .^>«ljnKK»l-o«-«lK«el tz/t-ekäs-suikeita, nivKKoj», kal-
juja. - - A l/1111/osum Folk.

207. ANTIIItISGUS Pers. Melsäkirvel i.

A «z/l-veslriz HofTm. Varsi uurtoinen, aiempata lieminkäi-
—

nen, ylcmpätä kalju, peräkkäillä sarjoilla latvassa; lehdet tois-,

koimisparittaisia, lehdykät ulospäisillä ruodeilla ja parihalkoi-
sesti kololiuskaisia. _l\, 6, 7, valk. k.
—

Viij., leht. tav. (E. Lv.) /—/'/^ Kz/z/nä«äinen, «iemenet Kiillä-

—

-viä. —
Scandix ant.hr. Oereftlium öe««. likmropkz/llum l-7g.
Muist. Kcitesakoa on hyvällä onnella käytetty vanhain paha-
taulistcn ja riisivikain parauteeksi, crittäinki nälkäpitccn kanssa.
Kukat, ennen puhkeamista oleiluna painavat alunoidun vaatteen
keltaiseksi.
2 parvi. t/rlkospevma? (tasaliitteisiä).
208. LASKRPITIUM. li arvasr u n h o.
/.. loti/ulium, Yleensä kaljuhko, isolla sarjalla ja m. hapsi-
—

maisilla varuksilla; lehdykät vinoherttaisia, tylpeitii, nirkkosahai-

sia harv. koioiaitaisia: siemenen siilitclnt harjut kiheriä. 21 —

7, 8, valk. k.
Metsäniit. laks. (A,) Parin Kz/z/näväine», «ineklävä, teKäz/Kät tuu-
ma», «arjat läkes vaaksa» levz/isiä.
Muist, Vatsanvahvistava juuri avullinen horkissa ja muissa
vioissa, varsinkin eläinten taudeissa.

209. HERACLEUM. Ukonputki.

11. sil/ivieuill. lialsea; sarjan laitakukat ci erittäin muita
—

isommat; lehdet tois-, koimisparittaisia; lelidykäl parijakoisia t.

syväkoloisia soikeilla t, tasasoukilla isosahaisilla, hampaisilla,
tahi m, ehytlaitaisilla liuskoilla. s> 7, 8, vehreän t. vaalean-
—

kcllerv. k.
Niit, tav, (E, — Pe, Lv.) Isompia soijakasveja; leräle/läel l»v.
vastoherliaisia; leKli/i«ls/,-«! us. lul/maa lel.-v»l)l»«äl, vnvsi. juovikas
t«Ki särmikäs, sov?lle« paksumpi, «arjat Kämmenen /evz/isi». tl.
—

spkonäz/lium.
Muist. Käytetään paikoin punatautia vasten. Puolassa lai-
tetaan siemenistä ja lehdistä jiislin lcanssa juomista. Kamsiat-
228 37, Vmbellifera; 3,

kassa syödäiin varsi kuorittuna paloiteltuna ja kuivattuna. Ve

näjällä paikoin varresta poltetaan viinaa. Varren pjtälimmäiiicn
kuorihilu un väkevä, että nostaa rakkojaki, jos pidetään iholla.

210. PASTINACA. Pasternakka

K. sutiva. Lehdet yksiparittaisia, tav. 4-parisia; lelulykiil pui-
—

keila, kolosahaisia, viii. liuskaisia. — j) 7, 8, kelt. k.

Ryytimaiden vaiheilla, harv. ('!', Ke.) Viljeltyä melsillynyl.
—

Muist. Siementen sanotaan parantaneen helpompia horkkia

liimaa ennen tuloaikaa viinan seassa naulittuna. Juuri on ruo-
kava, jota sentähdcn pannaanki keittoihin. Myös taitaan siitä
keittämällä, käyttämällä ja liumalnitt.lmalla juomista saatla. Uiko-
mailla viljellään pastermikka syvään kynnetyillä, lihavilla multai-
silla kesantopelloilla hyvin tchoisaksi karjanruuaksi.

211. ANGELICA. Putki.

- Z» Jyväpuolikasten kuori lop. irtautuva siemenestä.

A. »reka-nr/elie», Väinönputki. Sarjaperät tav. kaljuja; laita
—

sarjuksct keskimäistä korkeammat; lehdet, toisparittaisia, uurto-

ruotisia; lehdykät toissahaisia 3-halkoisella päädöllä; lehtiruodit
päältä litteitä; jyväpuolikkaat kehkeriä, kuhoharjuisia. —

21 7, 8,
vehreänkelt. k.
Tunturilait. (L. Lv.) /—/'/« Kz/z/n»väinen, tuuman paksulla lie-
veällä varrella, aluslekäet z/leensä /— /'^ Kz/z/näräa levz/i«iä, 2—3
luuma» pilkillä, «ll» Kallavilla liuskoilln, «a«'jat tV-2^2 vaaksan
levz/isiä. —

/ivek«nz/e/ie» o//iein»li« Av.

Muist. Siemenet ja juuri vicläki (ehoisampia kuin karhun-
putken vatsanhuonoudessa, ähky-, emä-, kolotus-, yskii-ja kuu-
inctaudeissa. Kuoritulta varsia syövät Lappalaiset haluisesti.
A. littovL/is Er. Rautaputki. Sarjaperät m. kaljuja; leh-
—

det toisparittaisia, uurtoruotisia; lehdykät epätasaisesti sahalai-

taisia, päätölehti 3-halkoincn; jyväpuolikkaat kehkeriii, kohohar-
jitisia. 2J, 6, 7, vehreänkelt. k.
—

Merenrant. (T. U. Pe.) U, liereillä, m»tala-uuvloi«illa ruoäeilla,'

sekä muotoailsa että Kz/ölz/än«ä Kz/vinKi väinönputke» Kallainen,
—

A ave/l»»z/elie» (1 tt^F.
.lyväpuolikaste» kuori siemenen kanssa ylxlessä,
'!"-!'
.1. sz/1,/est-vis. liarliunpulk!, Sarjaperät lieminkäisiii; ali-
—

set lelulel tois-, koimisparittaisia; lehdykät puikeita, sahalaitaisia

(johlecttomia), päätölehtt lav. kokonainen, viii, 3-jakoinen; lehti-
ja lehdykkäruodil terävii-kouruisia ; jyväpuolikkaat. litteitä, kalvo
laitaisia. 2j. 7, l<. valk. k.
—
 37. Umbellifem; 229

Aroniit., rant. (E. Lv.) t/s, ri/2 Kz/z/näväinen,- /eKäz/Kät luv.

—

KoKunllisia, pa/csumaisia, Kieno- j» tiku-sakaisia.

Muist. Juuri ja siemenel \atsan\ahvisla\ia ja selvittäviä äh
kytaudissa, emätaudissa j, m.
212. PUUGEDANUM. Suojiiuri.
/'. paluslre Noneh. Varsi kulmikas ja juovikas; sarjasäteel,
—

licirinkäisiä; varukset suikulaisia: varsilehdet koimisparittaisia,

moniparisia, tasasoukilla suikeilla, lyhylkärkisillä liuskoilla. —

2). 7, 8, valk. k.
Suoniit., rant. (E, P.) /—/V2 Kz/z/näräinen,' juuri Kitkerän ja
—

Kirpeän makuinen, ryylikujuinen; -vavsi m. liereä, ruodit tuppitz/vi-

siä, sepokantaisia, leklien kokokuva 3-Kulmainen, Belinum, /Kz/«-
—

selinum Iloffm.
Muist. Lappalais»^!, pitiiviit juurta suussaan tupakan puu!-
teessä. Kuivattuna sila paikoin käytetään ruokaryydiksi.

213. SELINUM. Metsäkumina.

8. earvi/'ol««. Suomen metsäknmina. Varsi uurtoiueu,
—

kalvolaitainen; varukset tasasoukkia; varsilehdet tois-, koimis-

parittaisia, moniparisia, m. tupettomilla ruodeilla, soukilla nil-
koilla liuskoilla. 2j. 7, 8, valk. k.
—

Metsäniit. (T, U,) 2—3 vaaksainen, pian varisevilla sa»ja«/»vuk-

sillu; lerälekäet »n, zz/läislz/viä,' vavsi/ektie» KoKomuolo puikea laki
soikea, le/läz/Kät va«lea»p»i«iä.
8. lalavien»» Fiseh. Lapin metsäkumina. Varsi juovi-
—

kas; varukset ui. hapsimaisia, helposti varisevia; varsilehdet m,

koimisparittaisia leveillä, pilkillä lupilla; lehdykäl lyhytsoikca-
liuskaisia, kokoinuotoansa puikeita. )) 7, 8, valk. k.
—

Ruohoisilla tunturiseut. harv. (Lv,) 2 —3 -vaaksainen vä/jillä, luu-

»nanpiluisill», varresta pi«n e»'«»villä tupilla. lioniose/inu«« si-
—

«eke-ri R'i»n, Sf u>. 8, >3«nelini /lva^.

21A GENOLOPIiIUM- Tuholatva.
C. lapponicum Nyi. Lehdet, koimisparittaisia moniparisia
—

iilospäisillä lehdyköillii, päiitölehli 3-liuskaincn; varsi liereä, kalju,

juovikas; sarjavarus -lehliiteu, harv. puulluva, sarjukat monella
sukamaisella varuslehdellä. 2jj 7, 8, valk. k,
—

Merenrant. (Lv.) 8»»jopev«l KarKea/lKotta, ti. l-lsekevi ltook.

—

213. NALOSUIAS. lian taputki.

//. 'seolieum. —
Lehdet, toistain 3-lehtisiä; lehdykäl vinopuikeita,
iatvapuoiclta jurasahaisia, nalkkimaisella ehytlaitaisella kannalla
—
2j, 7, valk. k.
230 37. UmbelUforu!;

Merenrant. kallioin välissä (L.) povin vaaksan pit,,' tuum»» levz/i-

-«illä leKäz/Köillä, pahunhajuinen. —
Kil/uslieum,

216. LIRANOTIS Crantz. Peuranjuuri.

/.. montana Ali, —

Lehdet parittaisin parijakoisilla parittaisilla,

kololiuskaisilla lehdyköillä; varsi uurtokulmainen; siemenet höy
teitä. —
2). 7, 8, valk. k.
Niittutöyr. (A. T.) l/s, K«/z,nävän pit,, juuri vz/«/t«'mäi»en, z/lempälä
K«p«iK»«, kukkasarjat tav. K«/vi» tikeitä, KeKKevi», «iemen«»«jat lil-
teilä l, «n, ontevia, «iemenet -rz/z/timä-i«iä. Kumina» «iemeniä lz/Kemmäl,
—

4lllam»nta libanoti«.

217. iETHUSA. Hukanputki.

Ae. ez/napium, —

Lehdet toisparittaisia parijakoisilla, kololai-

taisilla, suikealiuskaisilla lehdyköillä. © 6—B, valk, k.
—

Ryytimaissa, viij. tav. (T. Ke.) /—/V? Kz/z/näräinen, tekäet ohuita,

—

alta Kiilloi«ia, varukset «uikul»i«i» «av,'«Koita piäe««mät, ala«Kaa-revi».

Muist. Myrkyllinen ihmisille, hanhille ja kanoille, monelle
muulle, elukalle vahin-jjoton.

218. «ENANTIiN-i. ?ah a putki

De. pkellanolrium Lain. —

Sarja monisäteinen; varsilehdet koi-

misparittaisia soikeilla, tylpeillä liuskoilla. —

I 7, 8, valk, k,
Vesipaik. (A, St. K,) l/a —2 Kz/z/n»väi»en, pienittä, -veäen sisässä
m, -ritlm««nai«il/a lehliliuslioilln, pilliKKäällä, tois. t«umanpak«ui«el/a,
pullealla varrella. — PKellanävillm al^ualieum.
Muist. Myrkyllinen. Siemenet avullisia horkassa, keuhko-
taudeissa, keripukissa, mälähaavoiss» j. m. sisällisesti sekä ih
misille että luontokappalille. Ludetten sanotaan pelkääviin tuo-
reita lehtiä.

210. CIGUTA. Ke so.

A virosa. —

Lehdet toisparittaisia yksinäisillä tahi yhtyvillä,

suikeilla, teräväsahaisilla liuskoilla. 2j. 7, 8, valk. k.
—

/3
—

tenuifolin: lehtiliuskat soukkia, loiva- ja harvasahaisia.

Vesipaik. (E. —
P. —
l3 Lv.) /—-l'/2 Kz/z/n«rûen, »lukul«»l»i-
-«ella säikeisellä juuvell», leKt«7iu«K»l noin 2 tlluman piluisia, x/ 2
tuuma» tevz/i«iä, /3,-l/ä ei jos tuuman pit«i«et.
Muist, .luuri on kovin myrkyllinen, vailiulta\a hourauksia,
päänkivistyksiii, sydammen tykytyksen, suonivctlon, kouristuksen,
kovan maliapullon, oksennuksen j,-> lop. hen^enliihdöii. Paras
apu niitä vasten on aikaisin oleilu oliseniiuspulvori. Pahoille
savipuolille ja iäseiikolotiiksilje kiiyleläiui juuria ulkonaisesti pe.
 ,»7. il,--,-!-,.-! 231

ranteeksi paljallaan riivittynä tahi rasvan kanssa voiteeksi kei-

tettynä.
Muutamat sanovat pienempien vnslenki juuresta myrkylliseksi
ja karjalle vaaralliseksi tulevan.

220. /EGOPODIUM. Vuohcnputki.

«le. puäa^varia. Lehdet toistain 3-lehtisiä; lehdykät puikeilla
—

vinoherttaisella kaunalla. 2J, 7, 8, valk. k.

—

Ryytimaissa, leht. tav. (A, K. St. —

S.) /'^ —2 Kz/z/nävä»

—

pituinen.
Muist. Lehdet keväällä hyvät kaaliksi ja pinatiksi kelvollisia.

221. GA-P.MI. lilimina.

A earvi. Lehdet toisparillaisia, hienojakoisilla lehdyköillä. —-
-t-

-)) 6—B, valk. t, puncrv. k.

Pient. nurm. tav. (E, P.) parivaaksainen, kaljulla, liereällä,
—

K»«vai«ella v»,vell», Bunium Godr.

—

Muist. Siemeniä ki>,vieliii:l, ruoka- ja leipäryydiksi, myiis lie-

vitiäviiksi lääkkeeksi iihkyssii j<> vtHsaiipiihistuksissa sisällisesti
ja ulkopuolisesti tmahaliaulee.na). Juuri on hyvä liciriruokiin
ja lehdet kcäiillä kaalilaitlcisiin.

222. PIMPINELLA. Anisruohc

P. saxifraga. Varsi juomuinen; lehdet parittaisia; lehdykät
—

pyöreähköllä t. leveänpuikeita, tyipeitä, sahamaisia (sidlä tyveen

asti jakoisia). Ylisten lehtien liuskat soukkia, ehytlaitaisia. —

I\. 6, 7, vaik, k. si äisseeta,' lehdykät parijakoisia, liuskaisia.

—

Kuiv. niit. tav. (E. P. —

si U. P.) 3-l/»»K«ainen,. j«-uvi pitkä,

—

t»ppi««ainen, varsi m. kalju, mutkainen, sarjat parin tuuman levz/isiä.

Muist. Juuri on vatsativahvistava, vesityttävä, hiestyttävä ja
löänselittävä, hyödyllinen »rivossa, vesi-, yskä- ja iökätaudeissa.
Siemenillä on miedompi lääkitysvoima.

223. SIGM. Sorsan putki.

8. laiifoluim. —
Vars! pysio pltiii-pel-iiis!!!:! sarjoilla; varsileh-
det pariltaisia; iehdvAiil suikulaisia l, lasasoukkia, sahalaitaisia
otal^iirkisiilä hampailla. 2j-, 7, H, ',:>!!... k.
—

Ves. (K.) '/.^ —/ Kz/z/nävä» pit,, ussampi-tuumaisitta savjape-rillä,

skz/tlaitaisilla varuksitta; aluslelidet loisporillaisia.
Muist. Tuoreena vahingollinen eläimille, .luuri myrkyllinen,
kuitenki karjan lääkkeenä paikoin iavalliuei!
232 38. Adoxeai. —

39. Aeerinew.

221. SANICULA. Sankuia.

8. eu/opae». —

Sarja haarattomilla ja 3-jakoisilla säteillii; leh-

det 3— 3-sormisia; lehdykät nalkki,naisia, 3-halkoisia, loivaiius-
kaisia ja sahalaitaisia; varsi haaraton, paljas t, 1 -lehtinen. 2j. —

7, vaaleanpuncrv. k.
Leht. (A.) Parin vaaksan piluinen.
Muist. On pidetty haavan-parantavana ruoltona ja kiiylelly
sekä keittoliemenä sisällisesti ett.it hauteena ulkonaisesti.

38 heimo. ADOXEiTC.
223. ARONA. Tcsmanyrtti.
-mosekatelli»».
/l. Lehdet toistuin 3-sormisia.
—

2j. 1, ii, kukat

—

vehreä mäis.
Varj. mäk. (A. K. St. 11. L.) Herneenkokoisilla kukliamyke-
—

vöill». Hnjnlituu mz/ski/te.

39 heimo. AOEIllNlEH).

226. AGKR. Vahteri.

A platanoiäe«, Kukkaperät kaljuja pystöisenä tasakorkeana

—

röyhynä; lehdet kouramaiscsti 5-liuskaisia, kaljuja, liuskat ja

hampaat suippoja. h 3, k. kelt.
—

Metsäniit. kyl. (A, —- K, St. S,) lso- ja «Kilt/eKline» pitkä,

—

vuns««l/a»'joi«l.en puu.
Muist. Valtterista keväillä vuotaa mahalaa, josta kokoon keit-
tätilällä saadaan hyvää siirappia ja sokeria. Kcskikohtaincn puu
antaa toista kannua mahalaa vuorokauteensa, ja 3:sta mahala-
kannusta on saatu 2 korttelia siirappia ja luoti sokeria. Myös
juomaa, simaa ja etikkaa taitaan siitä käyttämällä saada. Ai-
neensa puolesta vahteri on valkoista, kevyttä ja monenlaisiksi
kapineiksi sopivaa puuta. Kasvaa siemenestä multaiseen tahi
savisekaiscen maahan syksyllä kylvettynä ja on helppo sekä hoi-
taa että paikasta toiseen muuttaa. Kun vahteri sievään kasvaa
isoksi kauniiksi puuksi, niin sillä ihmiset kyllä vähällä työllä ja
vaivalla taitaisivat pihansa ja muut lähiseutunsa kaunistaa. Missä
vanhoja vahtereitä löytyy, siellä keväillä helposti saadaan vesoja
niiden vaiheilta, ellei ole muuta vaivaa kun istuttaa ja sitte vii
limmiten kastella niitä, Mahalan ottamisen jälcstä pitää reikä
tapilla kiinni tukittamaan, muuten puu kuivettuu.
 40. Nijmphwiwem.
—
'ii. Ilununculaccw; 1. 233

49 heimo. NYMPILEACE^E.
,227. NYMPH.EA. Lumme.
A. ulka. Teriilehdct pitkulais-pyiireitii !. soikeita; luotissa
—

10—20 sisään koveraa sädettä; sikiäisessä luottiin asti heteitä;

lehdet herltamaisia syvillä kaulidiololla, pyöreämäisiä, lilleilä,
ehytlaitaisia. —

7, k. valk. si minor Dli, kahla lyhemmillä

—

kukilla ja lehdillä. y l/iv»äi«,'a Bomm, luolissa iso tähtimäi-

—

»en, rusappa pilkku.

Järv, ja lammikoissa (A. K. St. —
S. si S. K. Pe.
—

y
— —

ll.) Kukat «s, 4 luuman levyisiä; lelläel lieveä-vuolisi»,- luolli

Kell,, ruskeankellervä l. --o»n»i«e,l.
Muist. Juuria ja siemeniä käyt. punatautia ja valkoisen vuo-
tua vasten.
228. NUPllAtt Sm. Upukka.
<V. luleum. Varsan-upukka. Luotti 1220-säteincti, ko
—

konainen; puitnel tasasoukkia, pitkulaisia; lehdet syvään hertta-

maisia, ruodit ylempänä 3-kantaisia (1 kaula pyöreähkö). 2!, —

7, k. keli. —

si minus Un. kukat pienempiä, noin tuuman-levyi-

siä; luotti 10— 12-säleinen.
Järv. tav. (E. P.
—

si S.) ponnet 2—3,'n levez/lensä piluisel.

—

—
A«,mp/l«!».
Muisl. Sikain sanotaan sicmenöityväii upukan juuria run-
saammin syötyänsä ja hedelmistä kokonaan kuolevan. Kcillii-
mällä juurel kuiteuki paranevat ja laitaan kalovuosiua leiväksiki
käyttää. Sirkat pakenevat juurien savua ja torakat häviävät niistä
pienennettynä ja maitoon sekoitetluna. Kalat mielellään asus
kelevat upukan Icveiticu lehtien suojassa.
A, pumilum DG, Konnan-upukka. Luotti noin 10-sätci-
—

nen, liuskainen; ponnet m. nCljäkkäisiä, ui kun puolentoista le-

vcyleusä pituisia; ruodit tylppämäisesti 3-kantaisia. 2j. 7, k, —

kelt.
Ojissa ja patamoissa itarv. (H. K. P.) Kukat rentukan sD»ll/l»
pal,^) K««KKain kokoiset; lekäet noin 2 tuuman lev. /'evälekäet pie-
»iä, vaslopuikeit». A. «ninimum Bm,
—

41 heimo. «AIfU«OIIEAOE^
1 parvi, ltllnuneulea?.

229. RANUM'!!LUS. Leinikkö.

-^ Terälehdet 3 t. useampia; valkeita.
lt, z/l«ei«li«. Sinervä leinikkö, Varsi pysiönäinen, 12—

kukkainen; aluslehdet ruodikkaita, 3.|ohkoisia, syvähalkoisilla pi

 234 41. Ranuuculaccai ; 4.

liuskaisilla lehdyköillä; hedelmykset kuunkantamaisesti kalvosei

käisiä. 2). 7, 8.
—

Kork. tunt. (L.) /—2- harv. 3-KuKKai»e», kukut isoja, ulkopuolin

sinipunevvi» 5:llä levälekäellä.
•>
/l. Pallasii Schlecht. Turjan leinikkö. Varsi suikcrtava,
—

pillikäs; kaikki lehdet ruodikkaita, soikeita t. vastopuikeita, 3-

jakoisia nalkkimaisilla liuskoilla t. ehytlaitaisia; hedelmykset pit-
känpuikeita, kuperia, kaljuja. 2j,. —

Vei. soissa (Lv.) t'evku 3-leK/illen, terä useammalla vastopuikealla

l, »alKKinlaisell», pio» varisevalla lekäellä.

få Terälehdel 3 (lapin leiniköllä us. i> —B); keltaisia.

«'
Varsilehdet liuskaisia l. jakoisia; hedelmykset sileitä.
ti, —

Varsi enimm. monikukkaincn; perät >1 urtoj uovaisia.

i! ii. lla/bosus. Nurmileinikkö. Varsi harvakukkahien, sil-
—

rottava- ja pehuieä-karvainen, juurelta ziaisimut mukulaksi; alus-,

lehdet 3-jakoisia, leveän nalkkimaisilla, liuskaisilla ja hampaisilla
lehdyköillä, jiäälölehli ruodikas; verhot alaspäisiii; istukka liin-
keiikarvainen. 2j, 5, -11.
—

Niittumäissä tav. (A. T.) Varsi vaaksa» pilninen, us. z/K«inäine»,'

hedelmykset supistuneita, p«tti«teltuj«, lz/Kz/e/lä koukeroisella oäalla.
Varjossa varsi väl. kasvaa pilkaksi,- haarovaksi, jolloin juurimu/cu-
l»t m. katonvnt ja lekliliuskat s«liki«luv»t.
Muist, Juuri mukulaa sopii rakkokiasi.vin sijasta käyttää,
11. po/l/an/Kemus, Ni iti» lein i kko. —Varsi morikukkaiiien,
harittavasi! haluinen, juuriinukulaloii; al.islehtlct -3-jakoisia
ia liuskaisia, piiätölchli m. nioditon; -»arsilehllei, /»-oikoisia ja
liuskaisia; istukka tönkriika, vr.ioei!. 2;, fl, 7.
—

>'iil. (A, K. Sl,

—
l<>.) 2 —-'< vaaksttn, z/i/l/inr/l, ls<.-/,i?,^/,»K,'!1,-/l,'
—

Keäel»nz/Ksel /l/Kz/l- ju Ko«lKe/</is-/.äl-K/siä,

3. li. repe»«. Peltoleinikkö. —
Varsi '.-/ileo!--,./, suAeriaviila
lonkeroilla juuresta; lehdet iä-sonnisesii jakoisia, r-oodikkaiUa,
i! -jakoisilla ja liuskaisilla lehdyköillä; ver-,0 loyoliiiueu. 2j, —

-j— B. —si hirsulus: ruodit. p> lelulel lioyleita.

Viljelömaissa tav. (E. l^. - si E-) ii/.-Kol tav. «so/l/.011,1, ium
—

«11/l» Kellaisi».

fo —
V;si tav. moniknkkamen; ki/l.kaperal Ulirrol! »m ia
fl. It. acris. Aholeinikkö. Varsi lav. hienoilla myötäisillä
—

karvoilla; lehdet karvaisia, 3— 5-jakoisia, kololiuskaisia; ylisten

varsilehlieu liuskat m. tasasoukkia; lu^ielmyks,-! ia istukka k.-,!
juja. —
2). 7, S.
Niit. yi. (E, —

Lv.) Usein Kz/z/närän piluinen

 il. Itaiuineulacein ; 1. 235

Kasvi lehtineen muserrettuna ja iholle pantuna nos

Muist.
laa rakkoja, jonka kautta se hyödyttää luuvalossa ja reisisä-
ryssä, myös vilutaudissa kalvoisimille sidottuna. Pääiic 3 t. 6
tunnin sitä ei kujienkaan pidä iholla pitää, eikä välistä niin-
kään kauvan.
7, li, eassukieus. Korpilcinikkö. Varsi kalju, monikuk-
—

kainen; aluslehdet pyöreän munuamaisia, liuskattomia, jyrcästi

nyhähampaisia, alta harvakarvaisia, ruodin tyvi avaran, kalvo-
maisen, tav. lehdestymättömän tupen sisässä; varsilehdet, ai-
noasti haarain alla, kourajakoisia, tav. suikeilla sahaisilla iius-
koilla. 2j. 3, 6.
—

Varjopaik. suoniit. harv. (A. U. St.) /«ompi seuraavaisia,'

—

«luslekäel vankempina us. 6-linjaisel läpimilalla,- Keäelmz/«len ota

piäempi j« «uovempi, ainoasti pääslä koukero.
8, A auvieomu«, Aroleinikkö. Varsi kalju, monikukkaincn;
—

aluslehdet munuamaisia herttamaisia, tav. syvästi 3-halkoi-

—

sia t. jakoisia, väl, kokonaisia, jyreästi nyhähampaisia, tupetto-

mia, alta kaljuja; varsilehdet ed,, tasasoukilla, tav. eheillä lius-
koiiia. —
4—6,
Niit. tav, (E, —

P,) /ekäeslz/mätöntä tllpps», joka s«/Kee alus-

lektie» -ruotilz/ven eäellisess» l»ji«s», ei ole tällä l«jill», jonka
»lusleklien ruoti sen sijuun tz/vellä levenee lupeksi.

c —

Varsi yksikukkainen, l, yksinäisillä kukkaperillä

lehtihangoissa.
O, l>,niva/is. Lumilelnikkö. Varsi yksikukkainen; alus-
—

lehdet munuamaisia i, herttamaisia, alle keskustan 3—7-halkoi-

sia; varsilehdet syvästi 3-halkoisia, ehytlaitaisin liuskoin;
verho ruskcanhöyleä, terälchtiii lyhempi; hedelmyksissä pitkä-
veteiueu, käyrä ota. 2j. 7, K.
—

Kork, tunt. (L.) /'»skin vaaksan p«l«l,«e«l,- lehdet kiiltäviä, 3:lln

pääliuskalla, keskinen ehyt, siv«li««K«l Ko/«lail«isi»,- kukat Klll/,-,-,l-
Kurvaisi».
10. 11. pl/l/maeus Wj;. Pikkulcinikkö. Varsi koheneva, yksi-
—

kukkainen; aluslehdet m. munuamaisia, ij —6-halkoisia, ehyt

lailaisin liuskoin; verho ei paljon karvainen, nt. pidempi terä-
lehtiä; hedelmykset sileitä, lyhytotaisia. 2j, 7, 8. —

Tnnt, (L. Lv.) Sangen /-»/loinen. li. niva/is si.

-

11. 11. hyperboreus llolth. l',,!i,jan leinikkö. Varsi suiker —

.
tava, juurrehtiva, lelitin,-,,; lehdet il halk,>isia, ehytlaitaisilla
tylppäpäisillä'liuskoilla; kukkaperäi kaljuja: hedelmykset. m.
odallomia, sileitä. 2), 7.
—
236 i4. llanunculaeetv ; 4.

Kost., paik. tunt. harv. ' (L, Lv.) 3-luumoinen Kasvi,- kukat
s«n»en vakaisi», «l«ei«»min 3—<,'ll» levälelläellä,' Keäelmz/Ksi««ä
ennen valmistumista lykyt KouKevoine» vavlalo, joka lop. «n. koko-
naan »nene/ltz/zz.
tl. /apponieus. Lapin leinikkö. Varsi alla maanpinnan
—

suikertava, pystönäisillä, l-kukkaisilla, paljailla t, l-lehtisillä

kukkaperillä (vanoilla); lehdet kaljuja, 3-jakoisia, leveän lapio-
maisilla nyhti- t, kololaitaisilla liuskoilla; hedelmykset kouke-
rois-otaisia. —

2(. 8.
Kost. paik. tunt. harv. (L, Lv,) Oikea vavsi suikertaa kuin juuri
maakumurnn ulia t. «amm«li«««, kohottava »ivelisl» lehtiä ja kukka-
peviä, verkossa tav. 3, telassa 7 vähäistä lekleä, mikä Kuit. loi-
sinlelee,' Keäelmz/Ksel ei paljon oli»«n piäe/nmät.

"
Varsilehdet kokonaisia,
11. linFn». Jokileinikkö. —

Varsi pysty; lehdet pitkävetcis-

suikeita, harvasti nyhähampaiset; hedelmyksissä pitkäveteinen
koukku-ota. —
21, 7, 8.
Joki- ja järvirant. vedessä (E. —

Pe.) l/s. Kz/«/näv»n pituinen ja

p-iäempiki,' tekäel vaaksan pituisia,' kukat tuuman levz/i«iä, Poi-
«inlelee kaljuna j» Kal«ea»a.
Muist. Iholla pidettynä nostattaa rakkoja, (»n kirpeä ja va-
hingollinen eläinten syödä. Melkein koko leinikkö-siivulla
on sama omaisuus.

A flammula, Tuliieinikkö. —
Varsi koheneva t. suiker-
tava, epämääräisesti juurrehtiva; lehdet puikean suikeita tasa- —

soukkia, kaljuja; terälehdet isommat verhoa; hedelmykset hyvin

lyhyt- ja suora-otaisia, vastopuikeita, monta yhdessä päässä. —

2j. 7.
Soissa, raut. tav, (E. P.) Lehdet v«l, sovmelllevz/isiä,' ensi-
—

maiset aluslehdet Keväättä pulkeila, ja veäessä pilkä-ruotisia, l«ie/<-

-tivin.
Muist. Tästä tehdään voidetta ja sidotaan valtasuonelle, vilu-
taudissa. Vahingollinen hevoisille ja lampaille.
/.'. «eplons, Kan taleiiiikkö. —
Varsi riltmamainen, lin-ger-
tiivä, kaarevasti kohoavilla solmuväleillä, solmuisia juurrehtiva;
lehdet m. rihmasoukkia, sui/mukantaisia; hedelmyksei tn. pal-
leroisia, tummempia, eikä hyvin monta yhdessä päässä, kou-
kero-otaisia. -

2|, 7.
Nietarant, (K. —
L.) li» lov, laellu elle/lis<-« loi«i»,loKs«,
 41. Rcinuncidaccw; 1. 237

23<!. «ATIIAGHIUM Wimrn. Sätkin.

H> Terälehdet keltaisia.
H, «eelevalnm Th. Er. Luhtasätkin.
Lehdet syvästi 3
—

halkoisia, tylppäkoloisilla liuskoilla, yliset jakauneinam. kantaan

saakka suikeiksi tasasoukiksi liuskoiksi; terälehdet verhon
—

pituisia, lop. pitkulaista istukkaa lyhemmät. Q 6—B. —

si —

minimum.- I—3 tuuman pituinen, 1-kukkainen.

Matal. vesissä ja lähiseut. tav. (A. K. H. S.) /oisinle/ee ko-
—

konsa sukleen m. K«/Mävän pituisesta pavin luumaisee»,' m.piKKu-

si
leivlikön näköinen, muin pz/stovavtinen Kuivalla alalla, muin l«ieK-
liv» veäess»,- kukat pienoisia, Rnnunculus.
—

Inisi, Ilyrin kirpeä; nostaa vaikeasti paranevia rakkoja

iholle sidottuna.

-J-J-
Terälehdct valkeita Mmme«la« aquatilis).
w Raikkilehdet veden-alaisia, tasamukaisia, hienojakoi-
sia; varsi laiehtiva.
B. mavinum Fr. Merisätkin. Varsi liereä; lehdet jakauncita
—

hapsisiksi, myötäsuuntaisiksi, ci paljon siirottaviksi liuskoiksi,

kaikki ruodittomia; terälehtiä 8; istukka keilamainen, karvainen;
hcdelmyksissä selvä ehkä lyhyt vartalo. 2j. 7. —

Merives..(A. G.) Varsi pitkä, limvullteu, epäselväsli lilleämm-

—

»en,- Keäelm, 40 —

110.
eiveinatum Er. Järvisätkin. —Varsi nulokuimainen; kaikki
lehdet ruodittomia, hapsijakoisia puoli- l. kokopyöreässä piirissä;
terälehtiä 3; heteet monilukuisia; istukka palleroinen, karvainen.
—

2|, 6—B. —

si oliz/anärum Soel. pienempi; lehdet selvemmin

ruodikkaita, epäsääntöiscmmällä piirillä; kukat pienempiä; he-
teitä B—lo.
Järv. tav. (A. U. —

si U.) Pultava le/«ä«'«tssän> joiäen li««Kal ovat

jolenki pz/oveämäisessä ala««a, eivätkä »iin pekmsitä ja velttoja Ku»
»nuilla «älkimi/lä. —

Kan. äiva«'ieal««« Sckrank.

IS. t»-ieKop/>////«m Ghai<. Karvasälkin. Varsi cd.; lehdet
—

ruodikkaita, jakauneina siirottaviksi hapsiliuskoiksi, epäsuuntai-

sella piirillä; terälehtiä 3; heteitä 12— monta; istukka cd.; he-
delmyl.set lyhytvartisia, uscimmasti karvaiset, 2j, 6— —

Ves. (A.) /l«nuneulu« pauei«lamineu« /'»u«ek. B. a?««lile N"i,n»«.

A eonsevvoiäes Er. Konnansätkin. Varsi ja lehdet ed.;
—

heteitä 6—10; istukka m. liereä, karvainen; hedelmykset pyöreä-

mäisesti tylppäpäisiä, vartalottomat. <I 7.
—

Ves. (U. P.) Tav. väkäinen, 3-tu«,nai»«en, mut/ä kasvaa väl.

jalon pituiseksi ja «en z/litse,' Kukat aina pieniä parin linjan pil.
soukilla tevälekäitt».-
238 44. Hiinuncitlaecai 2
;

A aämi/vlnm VV. Nyi. Pohjan sätkin. Varsi ja lehdet ed,,

—

mutta jälkimäiset pidempi-ruotisia, toistain, kolmesti 2—3-jakoi-

silla, paljon lyhemmillä, mutta kahta leveämmillä tasasoukilla
liuskoilla; muuten kuu cd. <2 7.
—

Ves. (P.) Kukat z//i/ä pieniä Knn eä.,- Kt/äe/mz/Kset kaljuja /z//««/el/«
sivupevaisel/ä vavla/o» j»letl«.
(A KetevopKz/llum.)
**
Aliset lehdet aina vedenalaisia ja hienojakoisia, yliset
us. laiehtivia, ei hienojakoisia; istukka karvainen.
B. Ketevop/l,?///»m Fr, Vesisätkin. Varsi milokulmainen;
—

laiehtivat lehdet munuamaisia (väl. puuttuvia), keskustaan asti

t. syvemmä 3-— 8-halkuisia ja hampaisia; alisten tn. ruoditlo-
main lehtien liuskoissa 1 t. useampi suka latvassa; kukat tav.
isoja monilukuisin hetein; istukka palleroinen; hedelmykset ly-
hytvartaloisia. —
2), 6—B.
Ves, tav. (E, —

Lv.) Ranunculus Pviesii l/eurl.

231. FICARIA Hall. Maapähkänä.

P. »-«»uneuloiäes Möneh. Varsi tav. 1-kukkaincn; lehdet
—

herttamaisia, aliset matalasti, yliset syvcmmästi koioiaitaisia. —

2). 8, k. kelt.
■
Leht. (A. —
11, St. H.) Juurena Kimppu n«ijam»««-ia mukuloita.
—

Rannnc. /iea-r-ia.
Muist. Tuoreena muserrettu ja ihran kanssa seotettu hyvä
voide peräpukamiin ja kaulakupuihin, kun ynnä sen mehua tnai-
donhcrassa nautitaan, joka myös on hyvää kerpukkiin. Juuret
ennen kukkimista tuikeita, jotta jos muserrettuina iholle pan-
»aan, vetävät kuin sinappi t. rakkolaastari. Varsikko käyt, kaa-
lein seassa keväällä.
232. MYOSUKUS. Hiirenhäntä.
M, minimns, —

Lehdet m, rihmamaisia, kukkaperän kera juu-

rchisia. —

(.') 4—6, k, kell.

Kuiv, paik. (E, P.) Kukita pie»i '/« - 2-luum»i«e««a perëä>-
—

i«t«KKa lop. I—2-luuma» piluinen.

2 parvi. /l»emone«.
233. TIIAI.IG'I'KUM. Än^elmä.
-j- Hedelmykset mmii-nnrloisia; kukat röyhyssä l, toisker-
taisissa tertuissa.
/'. »'a»-l/7o»-um Fr. l',>hjau iingelmii. Varsi iinrtoincn, kui-
—

mikas; röyhyhaarat pystönäisiä, m. (erfnttaisilla kukilla; lehdet

 44. Ranunculacecv; 2. 239

tav. toistain parijakoisia, lyhemmillä sivuhaaroilla, vastopuikeiiia,

tylppäliuskaisilla lehdyköillä. —

2). 7, 8. si ooreole.' haaratto-

—

malla tihkeällä, ylempää keltuaisella varrella, harvoilla kukilla.

Niit. ja jokirant. harv. (— si P. L.) Aaöttään Kun «lemin »n-
--sselnlä, mutta lekäet ovat väKemmän K»«>am»««i» piirillään ja leh-
/'. stvietum
äz/Kät paksumpia. —

borenle F. Az/l.
"

T. slavum. Niittu-ängclmä. —

Varsi cd.; röyhyhaarat pystö-

näisillä, päin latvaa sarjattaisilla kukilla; lehdet toistain pari-
jakoisia, lyhyillä sivuhaaroilla, vastopuikeiiia, tav. 3-liuskaisilla
lehdyköillä. —
2). 6, 7, k. kelt.
Kost. niit. tav. (E. —
P.) /—ri/2'kMll«'väi»en, vähintäin luum»»
pilllisill», muin leveä-, muin nalkkimaiskanlaisilla leKäz/Koillä,- vöz/Kz,
runsasltultltainen, v««le«nkett»isi«« Keäep«lKoi//a. f»l. on suomu-
«»«isiä, pi»n menehtyviä Ko,vaKKeit.'« ,eklik»»«-ain /l«naoi««».
Muist. Käyt. tuoreeltaan muserrettuna hauteeksi vasten ham-
mas- ja muita särkyjä. Juuri on vatsan pehmentävä, kuin ra-
parperi. Juurilla painetaan myös villainen punakellerväksi ja
lehdillä tumman keltaiseksi.
/',
Kemense Fr, Kemin äx^elmä, Varsi ed,; nuorempana
—

tiheä-, vanhempana harvaröyhyinen; lehdet tois —

kolmispari-
jakoisia, aliset sivuhaarat m. keskisen pituisia; lehdykät pyörcä-
miiisii, t. vastopuikcahkoja, tylppäliuskaisia; alta vaaleita. —
__\
7, 8, k, kellakoita.
Kosi. mctsiilehl. harv. (P. —

Lv.) /Äe/lise» m««oloinen, mutt»

lelidel moniltais-jakoisenlpi», lehdykäl okue/api» japz,»,e»m»i«empiä.

>j"s> Hedelmykset moni-uortoisia; kukat, ihan yhdessä yksi-

kertaisessa tertussa.
T. «lpinum. Tunturi-ängclmä. Terttu kukkiessa lenko;
—

varsi m. lehditön; lehdet toistain parijakoisia pyöreämäisillä leh-

dyköillä. —

6, 7.
Tunt. tav. (L.) Vaaltsun pituinen, K««r«ton,- leKäMt väkäisiä,
Kiittäviä,' liukui sinipnnervia t. Kelt.

234, ANEMONE. Vuokko.

-{• Varus crinään kukasta, mon i jakoisilla lehdillä.
A nemorosa. Valkea-vuokko. Vana 1-kukkainen, yksi-
—

näisillä aluslehdillä; varuslehdet ruodikkaita, koioiaitaisia; kellä-

lehdct 6 !. useampi, pitkulaisia; hedelmykset ja varusichlien ruo-
dii. liemiidläisiii.
—

7\. 3, k. valk. t. puncrv.

_,

Mets. kost. paik. tav. (A, —

K, St. H.) Juurukko tämän ja «eu-
raavan laji» tasapaksu, lojollav», Tavataun väl. evitz/isitlä emiku-.
Kill», täz/«ine«lvoisia vä/lem.»»illä.
240 il. li.owilrulnmi.; 2.

Muist. Kasvista valmistettua voidella pidetään valtasuonella

lasten vilutaudissa. Sovitetaan v<;lämiiiJn vähii ennen väristyksen
tulina. Tislattua vettä kukista käyt, ruskottumisla, savipuolia
ja huunpuremia vasten, ei kuitenkaan yicninääräisesti. Töllit-
mattonial eliiimel, saavat liitä kasvia syötyiinsä verivirtaan ja viii.
puualaudinki.
A vanunealoiäes. Keltavuokko. Vana I —2-kukkainen;
—

varuslchdct m. ruodittomia, sahamaisesti kololaitaiset; kehäleh-

det tav, 3, pitkänpyöreitä; , muuten k, ed. 2), 4, 8, k. kelt.
—

Leht. niit. harv. (A, U. St. H.) Mettisiä väkempi, «in» Ke-
—

leäll-Kellaisilla Kuleilla.

■J-j. Varus kukanalainen, verhonmoinen, kokonaisilla leh-

dillä: llepatiea I>^,
/>.Kepalie». Sinivuokko. Lehdet keskustaan asti halki
—

3:na kokonaisena tasamiikaiscna liuskana. 2j, 4, 3. —

Hlelsämiiissä tav. (A. li. St.

—

S.) Lukat tav. «inisi», väl.

—

punaisi» l. valkeita; joskus kahdenkertaisia. Hepatica triloba ttA

—

Muist. Käyt, ennen maksa- ja mitnuaisvikoja vasten, myös

vcrivuotuja parantamaan, kcitteenä t. teenä nautittuna.

233, PULSATILLA Mii!, Käen silmä, käekkö.

P. vernalis Miil. Kangaskäekkö. Lehdet parijakoisia;
—

lehdykät m. vastopuikeita syväkoloisilla, leveän suikeilla I, pui

keillä liuskoilla ja hampailla. 2), 3, —

Kankailla, harv. (H, K,) Kukita enslmmällä lz/Kz/tvan»i«e»«, m,

—

pz/slonäinen,- vankempana tulee vana vaaltsnn pituiseksi, -nuoKKu-

vall», ainoasli auringossa leveällä aukealla Kukalla,- vävi valkea,
p«»«i«e»lvoipa, ulkopuolin pun«»-u«Kea. Varus Kaikilla lajeilla Kie-
nojakoinen, Kz/vi» Köz/teä. —
.4nemone.
p, vulgaris Miil. MäKikäekkö, Lehdel parijakoisia: leh-
—

dykäl. monijakoisia, tasasonkin liuskoin; kukka nuokahtava, m.

suorilla kahdenkertaisesti heleilä pidemmillä lehdillä. 2j. 5, 6.—

Hiclamäissä (Ke.) Kulilta iso. punnsinervä. /inemone. —

Muist. Kukka iholle sidottuna nostattaa rakkoja. Niistä tis-

latulla vedellä parannettiin muinen horkkaa eli vilutautia.
P. --»-r«len«i« Miil. Ahokäekkö. Lehdet ed.; kukka hyvin
—

nuokkuva, päästään taaskääntöisillä, tuskin puoltaan heteitä pi-

demmillä lehdillä. 2\. 3.
—

Kuiv. niit, harv. (Ke.) /sukka vähempi k. eä,, ««'«ällä lumman-

punainen, ulkoa jäankavvaine», «inemone. —
 ii. Hununculacca: ; 241

Muist, Kasvia sekä siltaan kuivattuna ja pienennettynä, että

kcitesakona on nautittu sisään ottaen kaihia ja muita silmävikoja
vasten. Ulkonaisesti käyttäen on sen keittovedestä ollut hyvä
apu mätähaavoihin.
3 parvi. Helleborem.
236. CALTHA. ken tukka.
A paluslris, —

Varsi koheneva t. rento; lehdet hertta- t. mu-

nuamaisia, juranyhäisiä, pyöreämäisillä kantaliuskoilla. 2). 4, —

3, k. keli.
Velis. paik. tav. (E, —

Lv,)
Muist, Vahingollinen eläinten syödä, Kukkasilmikot (puhjen-
neina) etikalla ja suolalla sekoitetut taidetaan syödä. Kukka-
mehusta keitettynä alunan kanssa saadaan keltaista läkkiä.

237. TKOLLIUS. Kullero.

/', europaeus, —

Ve,rho- (kehä-)lehdct yli 10, palleroisesi! yh-

distyviä; terälehdet avaumatontcn hcteitten pituisia. 2j. 6, 7.
—

Niit. j, n. e. harv. (E. L.) 3—6 vaaksan pituinen, i«oill« pal-

—

leroisilla, -vaaleankellaisilla kukittu, 5—7-jaKoisilla lekäillä, Heteet

«iilepölz/n luolua««a ovut piäemmät terälektiä.
Mutsi. Kaunis kukka; arvellaan vahingolliseksi lampaille.
Norjassa hautovat jalka-ajoksia siitä keitetyllä lämpimällä vedellä.

238. AtMLEGIA. Akileia.

A vuloaris. —

Teräkannuksel käyräpäisiä, verholehtiä lyhem-

mäl; lehdet toislain 3-sormisia, lehdykät loivakoloisia, pyöreän
tylppämäisillä liuskoilla. 21 7, 8,
—

Leht., vuoritien, harv, (T, —K, S,) Pav, kalju Ka«vi, «'«oilta «i-
-nisillä, väl. vaaleanpunaisilla t. valkeitta kukittu. Pois. Ka»'vai«in
—

varsin.
Muist, Siemeniä naulilliin ennen iho- ja päärupeja vasten.
Kukista saadaan sinilellä paperille, joka sitte punaiseksi muut-
tumalla osottaa, jos jossain märkyydessä on vähänkään happoa.

239. AGONITUM. Ukonhattu.

A lz/eoelonum. —

Terttu tahmea tiheistä pisakarvoista; kypäri

epäkantainen, sen pitkäveteinen liereä osa ja siitä pian suora-
kulmaisesti ulottava laide m. yhdenpituisia; mesipitimct alas-
kierteisellä kannuksella, suikealla huulella; lehdet kouramaisesti
3— 7-halkoisia ja liuskaisia. 2|. 7, 8.
—

Vuor. (K.) 2 3-Kz/z/n»väinen, sinisillä, väl. m. valkeilla, ««noen

—

Ka-rv. (meidän maalla) Kellaisilla Kukilla. A seplenlvionale Köll,

—

16
242 42. Papavcracccu. —
43. Fumariacew.

Muist. On kylmissä maissa vähemmin myrkyllinen, kun

lämpimissä.
DELPHINIUM. Kukon ka n n us.
240,
/>. eonsoliäa, Varsi harittavasti haarova-röyhyincii; mcsikan-
—

nus yksivarainen; hedelmys yksinäinen, kalju; lehdet hienojakoi-

sia. —

0 6, 7, k. punasin.
Peit. (T. U.)
Muist. Kukkamehusta saadaan alunoin sinistä läkkiä.
4 parvi. Pa?oniec-3,

241, ACT,EA. lionnanmarja.

«1, «pie»t», Terttu puikea; lehdet toislain
—

kolmesti 3-sor-
—

misia. 2j. 8, 6, k. valk.

—

Leht. (E. L.) /'evllu yksinäinen, marjat mustia.

—

Muist. Juuri puuroksi valmistettu ja pantu rauhaiskovettu-

mille saapi ne peräymään. Pidetään vahingollisena eläimille.
Yksi ainoa marja un kanoja sekä muita lintuja surmatmut. Vä-
kevä juurllieml karkoittaa luleel. Marjamelmsta saadaan alunoin
mustaa läkkiä.

42 heimo. PAPAVERACEiE.
242. PAPAVEII. Unikko.
P. »lpinum Fr. Siemenkota tönkeäkarvainen, nuijamainen;
—

vana paljas, -kukkainen; lehdet yksiparittaisia, leveän suikeilla,

väl. syväkoloisilla liuskoilla. 2). 6, 7, k. kelt.
—

Tunt. harv. (Lv,) Tupustnvu Kasvi. P. nudicuule. P. -raäiea-

—

tum Aottb.
243. CHELIDONIUM. Keltamo.
C. majus. Kukat sarjassa, lehdykät liuskaisia.
—
2j. B—B,8 —8,
—

k. kelt.
Kiviseinäin ja huoneitten vier. tav. (A, K, St.) Koko kasvissa
—

on vuskeonkellaisla -mekua.
Muist. On vesityttävä ja löysäävä. Sen keltaisia mehua
käyt. savipuolen voiteeksi ja myös silinäverhon eli kaihen pa-
rantamiseksi. Keitesako on väl. ollut avullinen rinta-, vesi- ja
vilutaudeissa.

43 heimo. FUMARIACEiE.
244. CORYDALIS Pers. Kiurunkannus.
C. solidu Sm. Pystypää kiurunkannus. Lehdet toistain
—

3-sormisia, monihalkoisilla lehdyköillä; suojukset monihalkoisia;

 jl. «i--.-»'--/",.-/-».--. '/. 243

vartalo tyveltä polvimutkainen, sitte suora; terän sisälchtien selkä

soukka- ja Iyhytsulkainen. 2jj 4, 8, k. pun.
—

Leht. harv, (T. —

K. St.) Terttu tnv. K»-rvempi j» runsaskukkni-
«empi «ekä piäemmil/ä KuKKapevil/ä K, «eur, lojien.
t?. laa:» Fr. Kalttopää kiurunkannus. Lehdet, suojuk-—

set ja terälehdet ed.; vartalo polviton. 2). 4, 8, k, pun, —

Leht. harv. (A. T. St.) Aumaria bulbosu a.

ti. sukaoea Pers. Vähä kiurunkannus. Lehdet ed,; suo-—

jukset kokonaisia; vartalo polviton; terän sisälchtien selkä le-

veällä, paljon yli tcrälchden päätä ulottuvalla siivellä. 2j. 4, —

8, k, pun.
Leht, (A, St.) 3—3 luuman piluinen, KarvaKuKKainen,' «uojuksel
nz/vin Karv. loivakoloisi».
2-Nl. FUMAkIA. Emäkki.
F. os/ioinolis —
Lehdet toistain 3-sormisia, suikealiuskaisia;
verholehdet VZ terän pituisia; hedelmät palleroisia, hienokoloisia,
lanttopäisiä. —

(-) 6, 7, k. puu, harv. valk.

Viljelömaissa tav, (E, —

Pc) il/uin pz/stnnäinen, muin väänne-

liäs; Keäelmät munuamaiseKKoila,
Muist. Sangen katkera. Kili, avulliseksi perna- ja pöhötau-
dissa, kcrpnkissa, ja vatsan huonoudessa. Käyt. osittain sokurin
kanssa keitettynä, osittain teenä. Tuore puserrettu mehu, an-
netin 1.—2 lusikallista eräänsä maidotiherassa, hyvä keltatau-
dissa, maksataudissa ja moninaisissa ihovloissa.

44 heimo. (NIWIPERH)

1 parvi. l.omealaeeo?.
246. BUNIAS. Ukonpalko,
11. ovientalis. —

Litukat vinopuikeita, kyhmyistä, siivettömiä;

aliset lehdet m. parikaarteisia, isolla suipukalla päätöiiuskalla,
yliset kokonaisia suikeita. 2|. 6, 7, k. kelt.
—

Viljelömaissa (A. - K, S.) Iso, runsaskukkainen K««vi,' lekäet

—

epäKomp»i«i«. —

Lcelia Reich.
Muist, Haitallinen rikkaruoho pelloissa.

Vii. RAPHANUS. Ketikka.

A rapkanistvum. —

Lehdet parikaarteisia tasamukaisin lius-

koin; litukat lop. nlvelikkäitä, juovaisia t. uurtoisia. Q 7, 8. —

Peit. ja viljelöm, (E, —

P.) Kiäut väi. «z/vä'Uu»-toi«ia,' KuKal tav.

vaaleankeltaisia, vä/län sinipunervilla «uonill», joskus ihan Keltaisia
Kuin peltonllvs/culla, multa Kelposli erolettavat «ulitust» verkostansa,
244 <^, Cruäferai; t.

248. GAKILE Scop. Rantasinappi.

A marilima Scop. Lehdet parihalkois-liuskaisia, parijakoisia
—

t. mutkalaitaisia, möyhcitä; litukan ylinen pesä nuolikanlaincn,

litteäiiiäischkö. —

<I 7, 8, k. sinipmi.
Mcriraut. (U. —
Ke, St.) Pav, renta, Bunias e«Kile.
—

2 parvi, Avassiee»'.
249. URASSICA. Kaali.
B. oa-mpestvis, —

Juuri soukka; varsilehdet herttapuikeita t.

pitkulaisia, syvästi sepokantaisia, kaljuja, sinertäviä. s) I> 7,
—

k. kelt.
Peit., merirant., tav. (E. P.)—

280. EUTkEMA kr. Lapinpalko.

A Edivardsii kkr. —

Aluslehdet 4—3 kertaa pidemmillä ruo

deilla, tasaisia, kaljuja, 1-suonisia, tav. ehytlaitaisia; aliset varsi-
lehdet lyhytruotisia, yliset m. ruodittomia; kukkia 7—lo tiheässä
huiskilossa. —

2j., k. valk.
Tunt. (Kv,) 2—3 tuum«i«illa, kaljulla, haurattomallu «/arvella. —

Draba la/vizzat» sokleekl.

231. SINAPIS. Narsku.

arvensis. Pellonarsku.
/->. Litukat liereitä, kyhmyisiä, sii-
—

rottavia; vartalo nelikulmais-keilamainen, litua lyhempi, kalju;

lehdet puikeita jurahampaisia t. parikaartcis-liuskaisia; varsi kal-
sea. —

s.) 6—B, k, kelt. si »mkiz/u».- litukat kalseita.

—

Peit, tav. (A. —U, —si U.) si.-lla o» varsi «iivollava»npi-K»a-

raiue», lekäet kaikki lyhytruotisia, liu«Kai«ia, nuoliKanlaiseKKoit».
—
A arvensis Sckkuriana /leiek, Var, -inei«» A»'.
A alba. Valkcasicmcn-narsku. Lililkalliinkeä karvaisia,
—

leveästi harittavia, m. lyhemmät kalpamaista vartaloa; lehdet

kannalla parihalkoisia ja liuskaisia. s.) 7 —-O, k, kelt.
—

Peit. harv. (G. St, Pe.)

Muist. Siemenistä sama hyöty, ku seuraavanki kasvin.
A niz/va. —
K. seur.

282. MELANOSINAPIS DC. Sinappi.

M. eommunis Spenn. Lidut varsimyöläisiä; lehdet parikaar-
—

(e.isia, ylisinnnäl kokonaisia, kaljuja kuin varsiki, s) 6, 7,

—

k. kelt.
Viljelömaissa (U.) Sinopis nissra. t/rossie» »i</ra Koch.
—

Muist. Siemenistä jauhettuna ja sckolleituna etikalla ja hap-

pameHh leivällä saadaan sinappi-taikinaa, jota sidotaan iholle
 Crucifera; 3, 245

pistoksia, kolotuksia ja muita sisänälsiä kipuja vaimentamaan.

Sinappi-jauhoja kiitetään hyväksi savipuolia ja pään rupia pa-
rantamaan. Vesi- ja vilutaudissa, kuivataudissa, rampausvioissa,
kcrpukissa ja muissa on sinappi sisälle ottaen välistä avullinen
ollut.
3 parvi. 8««z/mKrie<--3.
233. EKYSIMUM. Ukonnauris.
A /tie>-sseii/'o/i?!m. Rautahinen ukonnauris. Varsi pys-
—

tönäinen, kulmikas; lehdet suikeita, harvasti nyhäsahaisia, tähti-

karvaisia; kukat kahta, lidut monta kertaa periä pidemmät, m.
pystönäisiä. —
)) 3, 6, k. keli.
Kuiv. paik, etenki meren luot. ja tunt. (A, K, St.
—

Lv.)
—

/iäut toisintelevol varsimyöläisinä ja siivo/lavina. A strictum

—

Koch. Cheirnnlhus a/pinu« IVZ-, Al. L.

A. ekeir«»l/loiäes, Peltohinen ukonnauris. Lehdet
—

suikeita, ehytlaitaisia t, harvahampaisia; litukat kahta pidemmät

tav. harittavia periä. (■')')) 6—k. kell.
—

Viljelömaissa, tav. (E. —

P.)

284. SISYMBRIUM. Pernaruoho.

A oZ/ieinale Scop. Orapalkoinen pernaruoho. —Haarat
leveästi harittavia; litukat lyhyitä, oramaisia, varsimyöläisiä, leh-
det taasiiuskaisia. —

0 7 —9, k. kelt.
Kylätien, teillä, tav. (A, K, H. S.) Av?/«imum. Cknmceplium
—

IVallv.
Muist. Käyt. kerpukin ja rintatauiicn lääkkeeksi.
A «opkia. Neulapalkoinen pernaruoho. Terälehdet ver-
—

hoa lyhemmät; varsilehdet tois-parittaiscsti hienojakoisia; litukat

rihmahoikkia. —

0 7, k. kelt.
Kuiv. paik. tav. (E, P.) Terälehdet ulottavia Ke/ei/ä puolta
—

tz/Kemmät.
Muist. Kiit. hyväksi kohliitaudissa; siemenet vasten matoja
sekä punatautia.
A alttaria Scop. li. seur.
—

233. ALLIARIA Adans. Palkolaukka.

«1. ossieinaliz Andrz. —

Lehdet herttamaisia, ruodikkaita, mut

kahampaisia. —

H 8, k. valk.
Leht, (T.) —
l->z/s«'mu««, Asz/ml/vium Koch. Ksz/mK/-, alttaria ,^'eop.
Muist. Kynsilaukan hajuinen ja makuinen. Vesityttävä ja
löysäävä, käyt. sisällisesti sulkua, ulkonaisesti mätähaavoja vas-
ten. Kun lehmät sitä syövät, saa maito sipulin maun.
 246 44, Cruciferui',

236. HESPERIS. Il lakko.

1. /i. malronalis. —

Terälehdet vastopuikeita; varsilehdet tyvekäs-

suikcita, suipukoita, mutkahatnpaisia; litukat kulmikas-liereitä,
kaljuja, —

2)j 6, 7, k, valk. t. puiiasinerviä.

Metsämäissii, ratin. harv. (A. T. Kv.) Kyynärän pilui/len, tlz/vän-
hajuisilla kukilla, jonkaiähden vi/je//ä»n. Itsestään Kasvava on tav.
■vttlkeakvlikainen ja m. hajuton.
4 parvi. Arubidece.
287. DENTARIA. Hammasjuuri
1, />, KnlKisera, —

Lehdet vuorottaisia, 2— 3-parisia, päätölehtisiä;

yliset kokonaisia, siemeusilmikoita lehtihangoissa. 21 3, k.
—

vaaleanpun.
Leht. harv. (A. T,) /eKäz/Kät suikeita.

288. CARDAMINE. Krassi,

•f- Lehdet parijakoisia.
1, e'. »>n»v». Purokrassi. —- Varsi lop. kasvattava vcrsolehliä
haarahangoissa; lehdykät kaikki pyöreämäisiä pitkulaisia, kul-
—

niahampaisia; terälehdet vastopuikeita; litukat maisella varta-

lolla, kahta pidemmällä kun lidun leveys. 8, 6, k. valk.
—

Hclepuroissa j, n. e. ('!'. —K. St. S.) /'«llt». pitkäveteisestä

—

vartalosta, sekä ruskean-sinervistä ponsista.

2, A pralensis. Isokrassi. —
Aluslchlien lehdykät pyöreämäi-
siä, kulinahampaisia, varsilehtien suikeita, tav, ehytlaitaisia; terä-
lehdet vastopuikeita; litukat sangen lyhytvartaloisia. —

2j. 8, 6,
k, valk. t. sinikiuht.
Vctis. niit. ojissa tav. (E. Lv.) Isompikukkainen kun muut,
—

keltaisilla ponsilla.
Muist. Sen mehu on hyödyllinen nautittaa kerpukissa. Ku-
kat ja siemenel hyvät suonenvedossa ja vävähtelemisissä. Ku-
koistaa keväällä lahnankudun aikana.
3. A pavvi/lova. Luhtakrasst. Kaikki lehdykät pitkulaisia
—

t, tasasoukkia, ehytlaitaisia, ci korvakkeisia ; terälehdet pitkulais-

lapiomaisia; litukat noin kahta vertaa pidemmät siirottavia periä,
—

0 k, valk.
Tulvapaik. harv. (T. U.) tÄvsi muin rento, »«ui» pysty, 3 40- —

-taumainen, haarova, pieniKuKKaine»,- terä/ekäel «-erko» K»K/« pi-

äemmat,- »lusleklie» leKäz/Käl pz/o>e»m»isiä, viii. /l»»nmasl«it»is«a
niinklli» vavsitekäetki. AuKois/aa veäenkuvkeuäen mukaan Keväästä
«z/Ksz/z/n «nzzö/läissen. Maku kuin indian K»-as«ill«,
i C. hirsuta. Ahokrassi. —
Varsi tav. suora, harvalehtinen-,
varsilehdet 2—4-parisia, hammaslaitaisin lehdyköin; terälehdet
 11. Crucifcrw, 4. 247

pitkulais-kieloisia; heteitä 4; lidut 3 kertaa periään pidemmät,

lyhemmällä vartalolla kun litukan leveys. 0 8, 6, k. valk.
—

Metsämäissii j. n. e. harv. (T,) Alkukukassa sormenpiluinen, van-

llempllnll 6—S-tuumninen; terälekäet / —/'/, linjan pituisia.

-[•-f- Lehdet kokonaisia.

6, <?,belliäisol-ia. Lapin krassi. Lehdet kaikki kokonaisia,
—

puikeita, ehytlaitaisia, pitkäruotisia. 2}. 7, 8, k. valk.

—

Kork. tunt. (L,) /— 2*tuumuinen vav«i, «lu«lekliä muin piäempi,

muin lz/Kempi.

289. ARANIS. Pitkäpalko.

1. «1. hirsiltä. Ahoincn pitkäpalko. llukat periään pidem-
—

miil; terälehdet pystönäisiä, pitkulaisia; varsilchdct pitkulaisia,

sahalaitaisia, sepokantamaisia; litukat pystönäisiä, varsitnyötäisiä.
—

2j. 8. 6, k. valk.
Niiltumäissä. (A. T.)
2. A alpina. Lapin pitkäpalko. —

Kukat periä lyhemmät,

vastopuikeiiia ulospäisillä terälehdiiiä; varsilehdet puikcan pit-
kttlaisla, sepokantaisia, ynnä vastopuikoitlcii aluslehlien saha-
hampaisia ja lienleitä; litukat siirottavia. 2j. 7, k. valk.
—

Tunt. (L. Lv.) Varsi juurella venlo j» Kasi/allava haaroja, peräk-

kaan valmisluvi» ja Kukkivia. KuKal isovnpi» kun muilla lajeilla.
3. /i. sueeieaFr. Ritolslu pitkäpalko. Harsukarvainen; alus
—

lehdet vastopuikcasti pitkulaisia, parihalkois-kaarteisia; varsilch-

dct monilukuisia, suikeau-nalkkimaisia; perät siirottavia, litukat
kohenevia, siemenel siivettömiä. )) 8, 6, k. valk,
—

Kuiv. paik, <T, —

K, St. —

S.) /eralekäet kahta isoinmol, kun

seur,, ve»-KoleKäel Kell»/l/»vi«, —

t. urenosa si macilenta //n, «1,

Thaliana «ueeie» Fr. AV.A
4. A. /'Kallana. Mäkehincn pitkjjpalko. Kukat tav. lyhem-
—

mät periä; terälehdet kieloista; aluslehdet pitkulaisia t. soikeita,

m. ehytlaitaisia; varsilehdet suikean tasasoukkia, ehytlaitaisia;
litukat siirottavia, rahtu leveämpi-istukkaisia. 0 4, 8, k, valk.
—

Kuiv. paik. tav. (T, —K. St. —S. Kv.) vaaksan piluinen,
KoiKKa, väkäisillä -väl, loiva/l»mp»isilla aluslekäillä, lionriNAi»
—

Reick. Bi«Mbri«m Kock.

260. TURRITTS. Pöikkyheinä.

1. P. glabra. Aluslehdet mutkahampaisia, hieno-untuvaisia; varsi-
—

lehdet sepokantaisia, ehytlaitaisia, kaljuja; litukat periään monin

kerroin pidemmät. —

K 6, 7, k, vaaieankelt.
248 44. Cruciferie;

Kuiv. paik. tav. (A, —K. St. S.) /—H Kz/z/näväll pilaille»,
—

«inive/lreä kasvi. Arabis per/'ol«atu /a««.

—

Muist. Siemeniä murskattuina nautitaan paikoin pistotautia

vasten.

261. kARIIAREA Rkr. Kanankaaii.

A «trieta Fr. Veteincn kanankaaii. Aluslehtien päätö
—

liuska pitkulais-puikea; varsilehdet hyvin isolla soikealla päätö-

liuskalla, sivuliuskat vähäisiä t. ei ollenkaan; terälehdet leveä
nalkkisia, typäköitä; litukat varsimyötäisiä, lyhyellä m. tasapak-
sulia varlaioila. I 6, 7, k. kelt.
—

Kost. niit. rant. (E. Lv.) /—3 j«l»n piluinen, vanKemm»«sa

—

pil/cät pz/slo'näiset tertut luuman pit«i«i«t« liluKoi«la>' KuKal kakta

väkempiä kun «euv., u«. vankempain liluin peittämiä. «llu«leklie«
päälöliu«Ka -väl. väkän KertlaK»nl«inen, B. purviflora Fr, B.
—

vul»«vi« « Wg. Nl/simum barkarea si.

//. vull/avis kr. Pientarcinen kanankaaii. —

Aluslehtien
päätöliuska hertfamais-pyöreä; varsilehdet jyreästi mutkahampai-
set t. parijakoiset; terälehdet leveän nalkkisia, lanttopäisiä; litu
kat tav. ulostyvisiä, souketnpi-vartaloisia. 2). 7, k, kelt.
—

Pellonpienl. ojissa j, n, e, (T.) /—Z jalan piluinen, runsailla

Keleän-Kettaisitt» levtui/ta, «<— 4o linjan -viluisitta lilllkoi/l», —

/-^rz/
«imu,» Kavbare»,
Muist. Hyvä ja terveellinen salatiksi talvis-aikana.

262. NASTUKTTUM Rkr. Nenätti.

•J- Kukat valkeita.

A. urmorucia Fr. Äikeä-nenätti, piparuutti. Teräleh- —

det verhoa pidemmät; aluslehdet pulkeau pitkulaisia, kokonaisia,

tylppäsahaisia; varsilehdet suikeita, kokonaisia ja sahalaitaisia t.
parihalkoisia; liskot soikeita. 2J. 6, 7.
—

Veden vaih. harv. (T, U.) Pitkä Ka«vi, Kz/vin isoilla aluslekäillä.
—

Cocklearia. «ivmovaoia »usliean» Koch.

Muist. Juuri kaavittuna tultu ruokaryyti tuoreen lihan ja
kalan kanssa. Käytetään myös juomassa, viinissä tahi maidossa
liotettuna lääkkeeksi jäsenkolotusta, ruusua, vcsitautia, kerpuk-
kia, rinnan-ahdistusta ja kivitautia vasten, joko yksinään taikka
sekaisin katajamarja-siirapin tahi männynkcrkkäkeiftcen kanssa.
Ulkonaisesti icnlihalla pidettynä lievittää se hammaslaulla. Saat-
taa myös monessa inuussalri sisänäisessä kivussa, vatsan välin-
teissä j. n. e. lievitystä, jos sitä iholle asctelaai--.
 U. Cruciferw; Z, 6. 249

•{• Kukat keltaisia.

A. amp/lil/ium Br. Vcsincnätti. Terälehdet verhoa pidem-
—

mät; yliset varsilehdet suikeita, aliset parijakoisia; lidut m, pal-

leroisia, vartalon pituisia. 2j. 7, 8.
—

Ves. (St. 11, Ke.) .tlimmaiset tekäel v»/. retikun lekäen «nuo-
loisia, veäenalaiset «s. hienosti p«vij»Koisiu.
Muist. Vesityttävä; avullinen kerpukissa, mato vaivoissa; sie-
menet taitaan käyttää sinapin asemesta vaikka pöytäiinki.
A, «z/lve«lve llr, Rantatienäni. Terälehdet pidemmät ver-
—

hoa; varsilchdct parijakoisia; lidut tasasoukkia litteämäisiä,kaksi-

teräisiä, monin kerroin vartaloa pidemmät. 2j. 7, 8,—

Rant. (T. U.) Lidut en«immä/t» »ikm«m«i«i«, lop. m. K«lp»mai«i»,

perien pituiset. §i«z/mkvium.
—

A, palustre DG. Suouenätti. Terälehdet verhon pituisia;

—

varsilchdct parijakoisia; liskot pitkulaisia, pullakat kummaslaki

päästä ja sivuilla lylppämäisct, vartalo sangen lyhyt. —o
6—9.
Vetis. paik. tav. (E. L.) —

.Bisz/ml/vi«m amp/lil/ium si. ivisz/lll-

—

brium islanäieum Fl. D. /tovipa //ess.

8 parvi. Aueamenlaeeo?.
263. ISATIS. Morsinko.
/. tinetovi». Liskot pitkulaisia, soukkakantaisia, päästä pyö-
—

reämäisiä, kaljuja; aluslehdet hienohampaisia; varsilehdet nuoli-

maisesti sepokantaisia. I 7, k. kelt.
—

Kuiv. paik. etenki rantamailla, harv. (A. U, St.) Lukat pie-

—

niä, ei paljon z/li linjan pitui«ia,' te/läel «uiksila.

Muist. Sisältää ehta sintväriä (indigoa) ja kasvatetaan sen
vuoksi lihavassa santamaassa. Siemenet kylvetään ohuelta tyy
nessä ilmassa. Itävät 4:ssä viikossa ja ovat sille nousnceua tai-
dolla ruokottavat.

264, NESLIA Desv. Ohraheluä.

A. puniculntu Desv. Lehdet suikeita, sepokantaisia, karheita;
—

liskot kurttuisia. 0 7, 8, k. kelt.

—

Viljelömaissa <T. U.) Az/»l/vum. />'«pi«lrum -s«vt».

—

6 parvi. Lepidinete.
268.
LEPIDIUM. Nosuru oh o.
L. vuäevale. Liskot pyöreämäisiä, m, vartalottomia; teräleh-
—

det puuttuvia; heteitä 2; aliset varsilehdet yksi-t. toisparittaisia,

yliset kokonaisia, tasasoukkia. J B—9.8 —9.—

Scinävier. j. n. e. (T. K, H. Kv, Pe.) Kukut sangen pieni»,'

—

pakahajuinen.
250 44. Crucifcrw; 7.

Muist, Puserrettua mehua on sanottu hyödylliseksi klvilau-

dissa. Sen väkevä haju hoetaan karkoiltavan luteet.

266. GAPSELLA Möneh. Lulukka.

A bur postovis Möneh. Aluslehdet kokonaisia t, parihal-
—

koisia; varsilehdet nuolikantaisia. 0 4-0, k. valk.

—

Pelt, j. n, e, tav, (E. P,) Lehdet toisinle/eval Kokonaisina,

—

»nulkakampaisin» ja parikalkoisina. /'Klaspi.

—

Muist. Käyt, ennen lääkkeeksi viltttautia j. m. vasten.

267. THLASPI. Tasku heinä,

P. arvense, Kalju; liskot pyöreämäisiä, siipilaitaisia, sup-
—

pealla kololla päässä; lehdet suikeita, nuolimaisesti sepokantai-

sia, hammaslaitaisia. 0 6, 7, k. valk.
—

Pelt. tav. (E. L.) Liskot Kz/nnen kokoisia, m. tasnsouknllu ko-

—

lolla päässä,' momsiemenisiä,' alllslekäet pian «neneklz/viä.

Muist. Tästä ruohosta, jos lypsylehmät sitä runsaammin syö-
vät, saavat maito, voi ja juusto pahan maun. Vuoteisiin pantuna
sanotaan karkoiltavan luteet. Siemenistä saadaan runsaasti öljyä.

7 parvi. /llz/ssi»eas.
268, GAMELINA Grant/, Kitupellava.
A sz/11-estvis Wallr. Fr. Metsäinen kitupellava. Liskot
—

pilkyrkäisiä, perunanmoisia, tankeita, karitea-pilkkuisia, lilleiimäi-

scsti 2-syrjäisiä, chylpäisiä, pitkulaisella vartalolla olatta; hcdel-
inä-pcrät pystöisiä, tankcamaisia; lehdet suikeita, ruodittomia,
m. ehytlaitaisia, ynnä varren kanssa tankcamaisia. Z 8, 6, k,
—

vaaieankelt.
Kuiv, soraisilla paik , pelt. (U. K,) Tav. 2—3 vaaksan pil,. Kal-
seankarhea, elenki lz/«/ipuolett«. —

Uz/«,ov«m,
C. äe»tat» Pers. Peltoinen kitupellava. —

Liskot vastopui-
keita, palleromaisia, pullukoita, pilkullisia, lanttopäisiä, lyhyt-
otaisia, aliset lop. nuokahtavia; lehdet soikeiia, alimmaiset m.
hammaslaitaisia, soukkenevalla nuolikannalla; varsi hoikka, haa-
rikas. —

0 7, 8, k. vaaieankelt.
Pellavasmaissa (E, —
Pc) Hentoisempi eäellislä, Kalju, heleän-
vekveä. Liskon loiäal nuorempana Kz/vin velttoju, /'oisintelee ekz/l-
ioitaisill» ja paviliu«Kai«illa lekäillä, —

12. fcelida Fr. A pinnali-

fida Horn,
C. sativa Gr, Toukoincn kitupellava. Liskot peruna-
—

moisia, tanea-laitaisia soukalla ulottuvalla välisyrjällä; lehdet sui-

keita, tav. harva- ja hicnohampaisia. D 6, 7, k. vaaieankelt.
—
 44. Cruciferov; 251

Peli, etenki liinamaissa (A. 11. Pe.)Binel/ä'vä«l-veKreä,' to»e««n-

-mitta lehdillä ja liskoilla k. eäell.lllz/aovllm. ä/z/ssum H«/. B.
—

Muist. Viljellään ulkomailla siementen tähden, joista saa-

daan runsaasti ja hyvää öljyä sekä ruokalaitoksiin että lamppui-
hin. Sanotaan saatavan 3:sta kapasta kokonainen kannu.
269 ALYSSUM. Suoruoho.
1. A ineanum Er. —

Lehdet suikeita; terälehdet 2-halkoisia; iis-

kot hienosti harmaanhöytcitä. 2j. 7, k. valk.
—

Kuiv. paik. harv. (U. K. H. S.)

—

Favseli» RBr. /ievtevo» DC.

—

270. GOGHLEARIA. Kuiriruoho, kuirimo.

1, A anglica. Pohjan kuirimo. Aluslehdet puikeita, väl.
—

matalasti herttakantaisia; varsilehdet suikeita t. pitkulaisia, vä-

hän sepokantaisia; liskot soikeita suikeita, 6 12-siemenisiä,
— —

B —lo kertaa pidemmät vartaloa. —

0 6, 7, k, valk. —

si /ene-
sl-rata Br. x/2 perän pituisella liskolla, rakoisella välikelmulia, —

y arcticu Schlecht. pienempi kooltansa, lyhemmillä liskoilla var-

taloa suhteen.
Mcrirant. harv. (Kv. Lv. —si Lv. —/ L. Lv.) '/^ Kuz/nävä»
piluinen.
2. C. <l»nie». Etelä-kuirimo. Lehdet m. kaikki epäuelisiä t.
—

munuamaisia, kannalta kcihäskulmaisia, liskot pyörcän-puikeita.

—

0 8, 6, k. valk.
Kiv. mcrirant. harv. (A, —

U.) Tuttava »n. Kaivumaisista ja ruo-

äiKKoisla VssvsileKäislänsä,
271. DkAkA. Kynsiruoho, kynsiini),
•j- Terälehdet 2-halkoisia: Eropliila />/',
1. D. -ve-rna. Kevätkynsimö. —

Vana paljas; liskot pitkulaisia

—

soikeita, periään lyhemmät. —

0 4, 8, k, valk.
Kuiv. paik. tav. (A, —
K. St. —

S.) Kukkivana tuuman pituine»

«oikei/l» t. pitk«llli«illa alu«le/läillä, sille 3—^-luumainen.
Muist. Päät kallistuvat alas yöksi ja muutouki märän ilman
edellä.
få Terälehdet kokonaisia t. kolopäisiä.
*
Juuri hento, vuosittainen.
2, N. nemovosa. Ahdekynsimö. Liskot pitkulais-pyöreitä,
—

puolen peränsä pituisia; lehdet puikeita,'sahalaitaisia; terälehdet

kolopäisiä; heteitä 6. —

04, 3, k. kelt.
Hietaharj. kivisein, harv. (U. S, K.) Dn ensin Keväällä m, vavre-
lon, «itten u«, iso ja haarova pitkik«i tertuiksi,' liskot tav. iienleitä,
—
D. muralis si, D. lulea <,'ilib.
(tl, ineana.)
252 45. Pohjgal-oir

"6 Juuri 2 monivuotinen, tav. haarauva useammaksi var-

—

reksi t. rönsyksi.
D. -inea»». Harmaa-kynsimö. Varsi 3 moniiehtinen,
— —

tiheästi ja hienosti pyöryläis-höyteä niinkuin lchdetki; liskot pil-

kulais-vctcisiä t. suikeita, kierteisiä, paljon periään pidemmät:
lehdet puikeita suikeita, sahahampaisia.
—

]) 3, <!, k. valk.
—

Kuiv. paik. harv. (A. U. St.

—

Lv.) Liskot tav. lienleitä, väl.

—

Kaljuja, Juuri josko,? »-</»«///<>«. — I).

eon/«s« Ehrh.
D. Kirl». Lapin kynsimö. Varsi tav.
—

4-lchtinen, lien-
teä t. hienokarvalnen; liskot puikean pitkulaisia suikeita, nä-
—

kymättömällä t. sangen lyhyellä vartalolla; varsilehdet puikeita

—

suikeita, I—3 sahahammasta laidoissa. 2j. 6, 7, k, valk.

—

harv. kellahtavia. si r«lpe«lri« RBr. I—2 vaaksan pituinen,

—

veltto, harvemmin tähtihöyteä ja karvainen; liskot leveämpiä, pit-

kulaisia, epävartaloisia; kukat aina valkeita.
Tunt. (L. —

si Lv.) /'oiri»lelee po/jo».

D. nivalis Liljebl. Lumikynsimö. Varsi ja kukkaperät
—

tähtihöyteitä; liskot suikeita, kaljuja; lehdet kieloisia, ehytlaitai-

sla, harmaita paksusta tähtihöyteestä. 2j. 6, 7, k, kellakan valk.
—

Tunt. harv. (L,) lluKKivana tav. /— /^ luuman piluinen, lop. m.

3-lnumaille». Tuttava Köz/tee» vuoksi v«ale»nk»vm«i«l» lekäist»,
joissa ei ole piäempiä karvoju. D. muricella IVF. I). Liljebludii
—

IVallv.
F. alpina. Tunturikynsimö. Varsi ja kukkaperät hieno-
—

karvaisia; lehdet suikeita, ehytlaitaisia; liskot puikcan-soikeita,

lyhytvartaloisia. 2j. 6, 7, k. kelt.
—

Tunt. (L. Lv,) Pultava jotenkin isoista, Keleän-Keltaisisl» kukis-

luun; v«rsi m. aina lekäelön, Keckelm»» val/nisluess» us. vaaksan
piluinen.

272. SUBULARIA. Äimäruoho.

8. a</ualiea. Varsi epäperäinen, oramaisia lehtiä juuressa.
—

0 7, 8, k. valk.
Rant. (E. —

P.) /—/'/, tuuman pituinen, yhteensä lekäellömän

lektikankai«en kukkavanansa K»»«sa. Kultut pieniä, tevlultai«i».

45 heimo. POLYGALEiE.
273. POLYGALA. Linnunruoho.
p. vull/»»is, Ahoinen linnunruoho. Isoinpaiti vcrholeh-
—

ticn suonet lehden laidalla verkkomaiscsti yhdessä; varsilchdct

tasasoukkia —

suikulaisia, alisitnmat Iyhempiä, soikeita; kota

joksensaki lyliempi verhoJehliä. 21 <>, 7.
—
 46. Balsaminccc. —
47. Tiliaceie. 253

Niittumäissä, tav. (A. T. K, Kv.) Kukat ison/pia K, se-u-raavalla,

tav. ehtasinisiä, harv, v»lkeila t. KalKKiseKaisella maalla punaisia.
Muist. Vasten kärmecnpistoa käytetty. Uskotaan lisäävän
maitoa lehmissä.
p. llliainnsa keieh, Aroincn linnunruoho. Vcrholehticn
—

suonet päistä erillään; varsilchdct ed,, alimmaiset isompia, ia-

piomaisia; kota m, pidempi vcrholehtiä. 2). 6, 7, k, sin. l,
—

vaalahtaria.
Kost. niit. j. m, (A. S. K. Kv,) Pan, hanrovu juureltn u«e«'K«i
Z—Z luuman pituisiksi vav«i/c«i, väke»nmillä kukittu K. ed,; lekäet
varren lz/vellä piäempiä j» leveämpiä k. ali«et -varsilekäet.

4<> heimo. BALSAMINEN.

274. IMPATIENS. Häpykannus.
/, noli tangere. Perät yksinäisiä, useilla rippuvilla kukilla;
—

lehdet puikeita; varren nivelet pullakoita. 0 7, 8, k. kelt.

—

Värj. ja kost. paik, harv. (T, K, St, H. Kv,) Kukat isoja, Kie-
—

no-issa perissä rippuvia. l^äl. jäävät Itukkasilmiltot pieniksi j» vai-

»nislumllltomiksi, mutta Kasvattavat kuitenki Kz/psiä siemeniä.
Muist, Lehdet, ja kukat sisältävät kaunista kcltavärin ainetta,
jota sanotaan käytettävän Pohjois-amcrikassa ja myös Kasarissa
puunmlin värjäyksiin.

1? lmlmo. 'LILIAINN.
278. TILIÄ. Lehmus.
/'. vulaaris Hayn. Metsälehmus. Kukat monikukkaiscssa
—

huiskilossa, lisäterättömiä (mesipiteettömiä), kukkain pituisella

suojuslehdellä; lehdet vinohcrttaisia, terävä-sahaisia, kaljuja, alta
vaaleahkotta, suonihangoista villaisia; kota palleroinen, paksu-
villainen, kovalla, m. puutavalla kuorella. h 7, k. vaaieankelt.
—

Leht. harv. (U. S. K.) Pitkä puu Kz/vänKojuisilla kukilla «n. Kuis-
Kilo»n«i«e««« röyhyssä, jonka pe-rëä un pilkä, kellakka «uoju«lekli,
Kukkahuisltilo »loniKuKKoisempi K, seur. T. inlev«neäia Godr. K°
—

ssren.
/'. parvi/oli» Ehrh. rVurmilehmus. Kukat cd,, suojus
—

pidempi kukkia; lehdet ed,, alta sitiivchrcitä; kota m, peruna-

mainen, kehnäishöyieä, ohutkuorinen. I> 7, k. vaaieankelt,
—

Niittumäissä, leht, (T. ii. H. St. Pe.) puu. K, cd., nlutla pie-
—

nemmillä le/läillä, kukilla ja Keäe/znillä, eikä niin monikukkaise.ila

KuisKi/o/la. —/'. eul'opo-/a, T. sylvestris ttes/, T. ulmifolia Scop.
254 48. Malvacem. —

49. Gruinales; 4.

Muist. Kukista saadaan tislaten hyvää vettä, joka sisällisesti

on lievittävää. Niitä käyt, siteeksi särkyihin, polttohaavoihiii,
jalanpolttoon ja kuori vedessä liotettuna köysiksi ja matoiksi.
Puu t>n löyhää. Kasvatetaan siemenistä, jotka kypsyvät loka-
kuussa, tahi juurivesoista keväällä.

48 heimo. MALVACEN.
276. MALVA. Malva.
M. borealis Wallm. Varsi hajava lehdet munuais-pyörcttä,
—

8—7:llä loivalla pyöreätnäisellä liuskalla; terälehdet ei paljon

pidemmät verhoa; hedelmä alaspäincn, noin 10-hedelmyksinen,
kohonneilla syrjillä, epätasainen, lienlcä. 0 6— i), k. valk.
—

Kaduilla, teillä (A. K. H.) Terälehdet /«»rv. yli '/.^.-lt« vertaa

—

ve»'/«o» pillemmäl. M. rolunäi/oli».

—

Muist. Juuri imelii, Lehti-teetä tahi keitellä käyt. korlaus-

vesiksi kurkun vihoissa, myös lavematigeiksi. Sisällisesti on
keitcvettä nautiltii kivi- ja punataudeissa. Kelpaa myös kaali-
ruuiksi ihmisten syödä, ja onki terveellinen.

49 lteimo. GKUINALES.
i parvi. l^evanieai.

277. GEIIANIUM. Kurenpolvi.

yksikukkaisia.
•{• Perät

ti. sana«lineum. Punainen kurenpolvi. Lehdet B—7- —

-jakoisia, 3 B-halkoisilla tylppäpäisillä liuskoilla.

—

2j. 6, 7, k. —

tttminanpun.
Niittumäissä ja kallioilla (A, —

U.) Kitkat isoja, K»ll»«t»,

•j~f Kukkaperät 2-kukkaisia; juuri vahva, monivuotinen.

6. p»lustre. Aroinen kurenpolvi. Terälehdet, pidemmät
—

m. kaljua verhoa; palhot oramaisia; lehdet jakauneet ali keskus-

tan 3 8;ksi kolohampaiseksi liuskaksi; korvakkeet suikeita; he-
delmykset epälienleilä, ylöspälsiä alaskaarevissa perissä; varsi
koheneva. —

2j. 7, k, pun.
Kost. niit. harv. (T. S, K.) Puikot kannalta e« paljon leveämpi»,
K,lK«t jot«in väkempiä K. seur.
<?. sylvaticum. Metsäinen kurenpolvi. Terälehdet kar-
—

vaista verhoa pidemmät; palhot oramaisia; lehdel jakauneet ali

keskusta» B—7:ksi8 7:ksi kolo- ja sahalaitaiseksi liuskaksi; hedelmyk-
—
 49. Gruinales; 4. 255

set karvaisia; perät suoria; varsi pysty. —

2J, 7, k, punasin, t.
vaalak.
Niit. ja metsämäissä tav. (E. Lv.) Vlisimmol lehdet ruoditto-
—

mi»,- Korvoille» kasvi.

A pvolense. i>iurmeincn kurenpolvi. Terälehdet pyöreä-
—

mäisiä, karvaista verhoa pidemmät; palhot leveämmällä puikealla

tyvellä; varsilehdet jakauneet m, kantaan asti noin 7:ksi, kolo-
ja hammaslaitaiseksi liuskaksi; hedelmykset karvaisia, alaspäisiä.
2j. 7, k, vaaleansin.
Niit. j. n. e. harv. (S. K. Ke. Lv.) ti, sylvulicum /'l. P,

-J-J- Perät 2-kukkaisia; juuri heikko, vuos inaitten.

lii, KoKemieum, Huhtaincn kurenpolvi, Terälehdet kar-
—

valsen sukapäisen verhon pituisia, italkkiinaisia ja kolopäisiä;

hedelmykset tahmea-karvaisia, pystönäisiä; lehdet alle keskustan
3 B-halkoisia, hammaslaitaisia; varsi tahmea-karvainen,
—

0 7, 8.—

Iluhtahalm. harv. (T. —

li. Sl. —

S.) /l/iset lekäet vuoroltaisia,

kaikki «-/«oäiKKail»,' teväle/läet punerva» sinisiä, vipsiloi/aisi» j» -vä-
Ke/llpiä Kun metsäisellä kurenpolvella; Keäelmz/Ksel »l««sti»,
isojen vevkojl/lt «isäisi».
G. volunäi/olium. Kotoinen kurenpolvi. —

Terälehdet ko-
lopäisiä, ci paljon m, sukamaisia vcrholehtiä pidemmät; varsi-
lehdet kchrämäisiä, B— 7-halkoisia, eheillä t, 2—3-hampaisilla
liuskoilla; varsi ja ruodit sangen lyhytlientcisiä; hedelmykset
myötäkarvaisia, siemcnineen sileitä. 0 6—
—

Kuiv. paik,, kylätien, tav. (A, U.) /av. väkäine» ja vento,

—

väl. »«ompi ja pz/«lönäiner»,' Kukat vaalea«ti sinervä» punaisi». —

6. pusi/lum.
G. lueillll»». Loistava kurenpolvi. Verho kalju, Bdlä kai-
—

vomaisella kulmalla, poikkikurltuincn; lehdet pyöreämäistä, alle

keskustan halkaistut 3—B;ksi tylppämäiscksi kolopäiscksi lius-
kaksi; hedelmykset kurttuisia. —

0 6, 7, k. pun.
Varj, kallioilla, harv. (A.) Varsi j» «lusle/läet ihan punaisi»,-
Koko kasvi Kiittävä, m. kalju.
l^, liobertianum. Haiseva kurenpolvi. Terälehdet 16-
—

-kantaista verhoa pidemmät; varsilehdet kantaan asti 3—3-jakoi-

sia, parittliis-koluisilla lehdyköillä; hedelmykset kurttuisia. 0 —

7, 8, k. pun.
Kallioilla louhikoissa (A. —K. H. S.) V«r«i j» lekäet us. pu-
»llisi», ssoko K««vi Kierien Kaisee p«K»ll», Kisuisella.
Muist. Keitcvedellä pestäiitt haavoja, jotka siitä pikemmin
paranevat; teestä pysähtyy maito imettäjissä, Karkoittaa luteet,
kuu seittiä sillä hierotaan.
256 4.9. Gi-uinaies; 2. —

80. Ilijpericinetr.

278. ERODIUM L'H6r. Kurennokka.

E. eieutavium LTlér, Siileponsiset palhot icvcä-tyvisiä, ham-
—

päättömiä; hedelmiin-ota kalsea; lehdet parijakoisia m. parijakoi-

silla ja hampaisilla liuskoilla. 0 4—7, k. pun.
—

Kyk, teillä (T. K. H, S. Kv,) Pan. vento ja takmeakavvainen,

—

— 6evanium.
2 parvi. t//ealläel«.
279. OXALIS. Käenkaali.
0. aoelo«eil». Perät yksikukkaisia juurakosta; lehdet 3;na
—

vastoherttaisena karvaisena lehdykkänä. 2J. 8, k. valk.—

Kost. varjopaik. tav. (E. P.) 6a«vi o» puktaan Kappamen m»-

—

Kuinen,' juurakko nivelikäs, suomuinen.

Muist. Tuoreesta keilläen saadaan sai acctosellac, joka
on hyödyllistä poltto- ja kuumetaudeissa. Kasvin neste kadot-
taa mustepilkut vaatteista." Kasvi taidetaan myös salatti-ruuaksi
käyttää.
280. LINUM. Pellava.
K. eatharlicum. Varsi ylhiiiiltii toishaarainen, vastakkaisilla
—

lehdillä, aliset vastopuikeita, yliset m, suikeita. 0 6, 7, k. —

valk.
Niit. laittint. tav. (T. K. St. Pe.) V»«K«on pilainen.
—

Muist, On ulostuttava: nautitaan neljiinnysluotia pienennet-

lynii, tahi 2 luotia teenä.

50 heimo. HYPELIOINEH!.
281. HYPERICUM. Kitismo.
//, quad-rangulum. Lulttakuismu. Varsi pystönäinen, 4;llä
—

ei paljon kohoavalla sivulla, kalju; verholehdet pitkäupyöreitä,

tylppäpäisiä, pisatlomia; varsilehdet puikeita, kaljuja. 2j. 7, 8, —

k, rusokcllerv.
Metsäniit. (A. —
K. H. S.)
Muist. Sopii käyttää samalla lailla, kun seur.
//. pe,-/o»-atllm, Nurmikuismo. Varsi liereä, 2;lla koho-
—

syrjällä, pystönäinen, kalju; kukat röyhyssä; verholehdet suikeita,

suippoja; varsilchdct pitkulaisia, kaljuja, läpikuultavasi! pilkulli-
sia, puolisepoisia. —

2\, 7, 8, k. kelt.
Töyr., tav. (A. —
K. 11. S.) /<z,z/»««-öine«l, runsuskukkainen. Poi-
sinle/ee Kz/vin so,lK/,-»le/lli«e»ä.
Muist. Kukkaruyhyistä keiteltyä vettä naulitaan sisällisiä
haavoja parantamaan keuhkotaudissa, verisylyssä, myös matovai-
voissa j. in. Avullista rohtoa sitä varten saadaan niistä myös
 34. (Hutitwie. —

52. Violaricir. 257

viinissä tahi hyvässä juomassa liottamalla. Maidon pilautuessa

—

pestään astiat kuismon koitteella. Myös pamauksiin (värjäyksiin)

käytetään kukkaröyhyä. Kukan-alut antavat kauniin punavärin
paloviinalle.
17. Ki-r««tum. Ahokuismo. Varsi pystönäinen, liereä, lien-
—

teä; verholehdet pitkulaisia, lyhytvartisilla pisamilla laidassa; leh-

det soikeita ruodittomia, alta lienteitä. 2j. 7, 8, k, kelt.
—

Laitum. vuor. harv. (T.) Vli«et lekckel KienopilKKui«i», ali«e< väl.

epäv-uolisl».

51 heimo. 0I8^I«E^.
282. HELIANTHEMUM Miil. Päivännouto.
//.
vulssare G;crtn. Varsi alempaa puisehko, kohenevilla
—

haaroilla ja tertuilla, longeilla kukkapcrillä; lehdet vastakkaisia,

pitkulaisia, alta tav. harmaanhöyteitä, suikeilla korvakkcilla. —

2).!^ 7, k. kelt.
Niittumäissä (A. H.) Kukat isoja, m. tuuman kokoisia, nuokkuvia.
—

-t'i«t»« KeliantKemum.
Muist. Kauneutensa vuoksi kyllä soveljas kukkatarhoihin
muuttaa.

52 heimo. VIOLARIEiE.
283. VIOLA. Orvonkukka, Orvokki.
•j- Varsi lehtinen ja kukkahinen.
t', trieolor. Keto-orvokki. Aliset lehdet puikean-herttai-
—

sia, yliset suikean pitkulaisia, harvanyhäisiä, m. kaljuja; kor-

vakkeel parikaarleis-liuskaisia; kannus vcrholisäkkeen pituinen.
-

0 4-9.
Vuor. pelt, ja viljeliini, tav. (E. P, Lv.) Toisintelee paljon
—

Kukkien värin «ukleen, lav, sinipuneroi» ja Ke/l«i«i«, väl. i,K«n Kell.

l. valkeita.
Muist. On ulostuttava ja veren raitistuttava. Vasten pahaa
rohtumaa (crusta laclca), kun vähäiset lapset saavat kasvoihinsa,
liotetaan sitä maidossa, ja nautitaan teelusikoittain, tahi keite-
vclcnä (teenä), olelluua kourallinen kuivia kasveja puoleen tuop-
piin vettä ja vähän kiehautettuna, jota sitte naulitaan joka päivä.
Pienille lapsille annetaan ikänsä jälkeen vähemmin. Makua pa-
ranuelaan fenkolilla Taikka annetaan kuivana hienonnettua ja
rieskassa keitettyä illoin aamuin eli useimmin siksikun rohtuma
katoaa. Kiitetään avulliseksi myös muissa pääruveissa ja useissa
taudeissa, niiuk. ruusussa, luuvalossa, savipuolissa, karissa, pa-
 258 52. Violaiicw.

lioissa haavoissa j. n. e, Tcrälchtien mehusta saadaan sini-

—

väriä, —

Villalanka alunoitluna painuu tästä kasvista jiiänkar-

vaiscksi.
2. V, biflora. Lapin orvokki. Varsi tav, 2-kiikkainen; leh-
—

det muuuantaisia, pyörcäiiyhäisiä, ehytlaitaisilla korvakkeilla. —

2j. 6, 7, k, keli.
Tunt,, purolaks. (L. Lv.) Kukat v»K«l«ia, ehl.akel
3. V, e»ni»». Aho-orvokki. Lehdet pitkulais-hcrttaisia, pyö
—

reä-nyhäis-sahaisia, johteetlomla; korvakkeet suikeita t. pitkulai-

sia, aliset aina lehtiruotia lyhemmät; verholiuskat suikeita, suip-
puja, typäköillä, teräkannusla lyhemmillä lisäkkeillä; kota pitku-
lainen. 2j, B—7,8 —7, k. sin. väl. valk.
—

Metsämäissä, tav. (E. —

Lv.)
Muist, Kukista taidetaan valmistaa viola-siirappia, kun
terälehdet liotetaan vedessä, keitetään ja sokuria pannaan sekaan.
On hyödyllistä lapsillcn yskässä. Sienen aikana jäläytyvä maito
—

sanotaan paranevan aho-orvokin läpi siilattuna.

4, I^, are»»vi» IIG. Nummi-orvokki, Tav. hienon ja tiheän
—

licnteii; lehdet pyöreä-herttaisia, nyhälaitaisia, sinertäviä, leveän

suikeilla suipposahaisilla korvakkeilla; verholiuskat cd., kota pui-
kea. —

2j. 8, 6.
Kank., hielamäissä (T, —
K, St. H. Lv.) Z—H luaman piluinen,
lllpaslavasli «noni«/»«sl-llell,- lehdet väl,ul«i», j« ««moi» siuikiuhtavat
kukatta; kannus us, välke». I^, Aitioni pio.
—

8, V. sylvalicu Fr. Metsä-orvokki. Lehdet leveän-herltaisia,

—

pyörcii-nyhäis-sahaisia, kaljuja t. cpä-lieminkäisiä; verho ja kota

ed. —

2). B—7.
Metsäniit. leht. tav. (A. —
K. St. S.) lA', iso, uinu leveä-
—

lekllnen,- K«K«l ehtasinisiä l. joskus va»l»l>oit». —

V, eoninn si
/ln. (eä. Z). V. sylveslris Reich.
Muist. Sopii käyttää yksiin tarpeisiin aho-orvokin kanssa.

få Ensimmäiset kukat juuresta, saavat sitte lehtisen var-

ren terättömillä kukilla.
(i. t'. mirabilis. Lehto-orvokki. Lehdet munuais-herttaisia,
—

suippoja, harvanyhäjsiä; korvakkeet kokonaisia; varsi ja ruodit

pitkin toisia sivua karvaisia; verholiuskat suipukoita; vanakukat
hedelmättömiä, lerälehlisiä; varsikukat hedelmällisiä, tcrälehdet-
tömiä. —

2J. 8, k. vaaleansin.
Leht. (T. —

K. St. —
S, Kv.) liinsimäisel kukat perillään juu-
ressa, llz/v«nk»j«i«ia, jälkimäiset lehtisessä vav»-^««a, sanoen harv.
terälehtisiä.
 8%. Violariece. 259

•{■få Aina varrettomia, juurehisella kukkaperäiiä,

"
Luotti suorakulmaisesti sivulle päin.
7. V. eollina Bcss. Mäki orvokki. Melk, varreton, rönsytön;
—

lehdet puikeita hertakkeisia, päältä lieminktiisiä, alta ynnä

—

ruotien kanssa hatuisia; verholehdet tyipeitä; alin terälehti kolo-

päinen, toiset tyipeitä; hedclmäperät kohenevia, suikeilla pitkä-
ripsisillä, tyveltä ruotivaraisilla korvakkeilla. 2j. 8, 6, k. vaa-
—

leansin.
Leht. mäkimaissa (K.) /lz/vänkajuisill» KuKill», terä» «iv-ulekäet
m, Kolopäisiä.

sB> Luotti suora t. ci paljon vääntynyt.

X. V. umbrosa Er, Kaihc-orvokki. Rönsytön; lehdet leveän
—

herttaisia, harvattaan nyhäsahaisla, harvakarvaisia; verholiuskat

suipukoita; teräkannus pitkä; rakkomaiscsti levennyt alaspäin.
—

2). 3, 6, k, sin, joskus valk.

Kost. paik. purorant. j. m, harv. (U. St, H,) Juuv-i heikko ja
hapsinen; lehdet ohukaisia «z/vällä j« soukalla Kololl» kannussa,
t«/p»Kä'sti supistunee//» päättä, —

V. Kirta /} IVF.
9, V uliginosa Sehrad. Luhta-orvokki. Rönsytön, lehdet pit-
—

kän herttamaisia, harvaltaan nyhäsahaisia, m, kaljuja; verholius-

kat tylppäpäisiä; terälehdet kaljuja, pitkulaisia, lanttopäisiä. —

2j. 6, k, punasinerv.
Luhtarant. harv. (U.) 7'äz/siKasvaneet tekäet /—/'/« tuuma» le-
-vz/isiä, I—l'/^ tuuman pituisia, «z/vä kolo Kannassa,' Keäelmäpe-rä
pz/slönöinen,' kaikki teräle/läet lanttopäisiä.
10. V. sueeiea Er. Liete-orvokki. —
Lehdet leveän herttamaisia,
lyhytkärkisiä, alisin munuainaiticn, harvanyhäisiä, kaljuja t. alta
harvaltaan hienokarvaisia, kukkasuojus perän latvapuolella; ver-
holiuskat tylppämäisiä; terälehdet kaljuja, 4 yliseinpää soikeita,
tyipeitä, ehytpiiisiä. —
2p 3, 6, k, valk. —

(i epipsil» l.eä, ku-

kat m, kahta isompia.
Liejuraitt., harv. (E, —L. —

(S E. P.) Isompi «eu»-»«vala,

—

evinom»llain (3, jonk» muulamat pitävät evilajin». /3 V. «eaniea

—

/'»-. V. /enniea /A. Azzl.

11. V. palustris, Suo-orvokki. —

Lehdet pyöreän munuamaisia,

harvanyhäisiä, kaljuja; suojus kukkapcrän keskustassa t. tyvi-
puolella; verholiuskat soikeita, tylppäpäisiä; muuten k. ed, —

2j. 8, 6,
Vet, niit. tav. (E. —

P.) Väkäinen, pienillä v»»leankiukl»villa,

väl. m. valkeill» suonisilla kultilla. Van/lempin» ov«l lekäet paljon
isompia, mulla a«'n» sileitä ja Kiittäviä,
260 D-roscracccv.

53 lteimo. DROSEEACEiE.
28-i, PAIiNASSIA. Villikko.
P. palustris. —

Lehdet herttamaisia; mcsipiteet monisäteisi».

—

2j. 7, 8, k. valk.
Kost. paik. (E. —

L,) Var«i /-KuKKaKinen, te/läet sepokantaisia.

Nuisl. Vältän karvas ja jumova maultaan. Keiteltynä kai
jassa käyt. vasten närästystä ja paikoin tippatautia, vesi-umpea
vasten.

288. UROS EN A. Kihokki.

l>. rotundifolia. Pyörölehtinen kihokki. Vana moni-

—

kukkainen; lehdet pyöreitä, leveämmät pituuttansa. 2j. 7, k.

—

valk.
Soissa tav. (E. —

Lv.) Kemenet löz/Kän vevKKom»i«en kalvon si-

«äi«iä, /ektie» luidoissn »ii» tältä Kui» seuraavilluki lajeilla on
pitkiä puna««i» pisukurvoju, joi«/a KiKoilee takmeata »e«tettä.
Muist. Mehua käyt. syyliin ja varpaankänsiin. Vskään, sil-
mävihottn (vesi-, kivi- ja vilutautiin) on kasvista myös ollut
apua. —

Kun maitoa siivilöitään läpi lehtien, taikka maitopyt-

tyin laidat tahritaan niillä, saadaan siitä sakomailoa, joka kan-
van pysyy happanematta ja muuttaa sitte muunki maidon sa-
manlaiseksi. Lehmäin kesällä myrkyllisiä sieniä syödessä ja
maidon siitä pahentuessa, saadaan se läpi kihokin siivilöiten
parannetuksi. Kasvi on vahingollinen lampaille.
H. longifolia. Pitkälehtincn kihokki. Vana monikuk-
—

kaincn, joksecnki pidempi lapiomaisia t. kicloisia, tylppäpäisiä

lehtiä; siemenet verkkomaisen, löyhän, sileän kalvon sisällä. —

2j. 7, k. velk.
Soissa (E. —

P.) Vana 3 6 tuuman piluinen,' te/läet, ruotia

—

lukemalla, m. l««»m«npilui«i». D. anglica §m.

—

Muist. Kasvin lääke- ja muu voima sama ku edellisen lajin.

D. inleritteäi» Ilayne. Kesklvälinen kihokki. —Vana mo-
nikukkainen, tuskin vastopuikeita t. lapiomaisia lehtiä pidempi;
siemenien kuori tihkcä ja nystoröpilkkulnen. —

2(, 7, k. valk.
Soissa (E, —
K, St. Pe.) V»n» us. le/l/i» lz/Kempi, v«t, vältän
piäempi. harv. I-tull«naine»,- siemenet >«usl«»«-uskeit«, K»/vi» vosöi-
«i«, i/m«n sellssisla lozzkää kalvoa, kun eäettisillä on.
 54. Silenacem, 261

54 heimo. BIEENAOE«E.
286. SILENiE. Kohoruoho, kohokki.
•f- Verho pullakka, munanmoinen -. t/eken.
1. A infläta Sm. Nurmikohokki. Varsi kuta kuiuki pystö-
—

nainen, toishaaraisella röyhyllä; verho kalju, verkkosuoiiincn ja

suippohampainen; terälehtien lapa alle keskustan 2-halkoinen. —

2). 7, 8, k. valk.
Niit. tav. (E. —
L.) l/«. Kz/z/n»vän pituinen, «inivekre»,' levälek-
det ilman nälcz/väisittä lisälekäillä, ainoasti paritta epäselvällä kyh-
mz///ä lavan kannassa. Cucubulus behen.
—

2, A ,naviti»na With. Rantakoliokki. Juuri tav. työntävä

—

monilukuisia, rentoja, kukkiessa kohenevia, I—3-kukkaisia var-

sia; verho ed. ; terälehtien lapa keskustaan t. vähän alemma 2-
halkoinen. —

2s. 7, 8, k. valk.
Somer, mcrirant. (A, U, St.
—

L.) /uuri t»v, p»Ksu, «z/väll»

—

m»K»»va Kivien välissä, z/lo'«p«in KoiKKo, Kaavova munik«i veltoiksi,

us. -rennoiksi KaavoiK«i,' lehdet «oukempia ja p«K«umpia, Kukat har-
vempia ja isompia k. eä.,' tevä main pienillä «uomumai«illa lisä-
levillä, muin ainoasti Kz/Kmz/lllä K. ed., vaikku väkän isommilla.
Väl. eliellisen toisintona pidetty.

få Verho liereä t. pitkulainen: Vi«c»l/o Fr.

3. A nutans. Ketokohokki. —

Röyhy pitkäveteisillä vastakkai-

silla haaroilla, nuokkuvilla kukilla; terälehden lapa 2-jakoincn,
2 oramaista lisälehteä kaunassa; varsilehdet suikulaisia. —
2j.
6. 7, k. valk.
Mäkimaissa (A, —

Ke. H.) /'akllleakarl/ainen.

A A viseosa Pers. Tahmakohokki. Kasvi tahmeakarvainen;
—

röyhy m. tähkämäinen, vastakkaisilla lyhyillä 1 —

monikukkai-
silla haaroilla, tylppähampaisclla verholla; terälapa syvään 2-hal
kolnen, lisälehditött; lehdel aaltolaitaisia. —

)) 6, 7, k. valk.
Mcrirant. harv. (A. —
G.) —

--2ueul»al»s.
8. A lloeli/10/o. Yö-kohokki. -— Kasvi tahmeakarvainen, I—2-
-kukkainen, t. toishaaraisella latvaröyhyllä; verho 10-suuninen,
pitkillä oramaisilla hampailla; terälapa 2-halkoinen. —

0 7, 8.
Peli. ja viljelöm. harv. (T. K, Kv.)
—
'/'oisintelee z/KsiKevtaisena
ja is»vnz/Kz/ise»ä valkeilla, t. etenki ulkopuoli» p«»evt»vill« kuhilla,
lz/Kz/ellä /is»te/ä//». /llel»l«ävil<m Av.
—

•J"H*Verho ylipuolclta laajempi t. pikarimainen: Atocion Fr.

6. A »-//pestris. Kallio-kohokki. Kasvi kalju; varsi tav. tois-
—

haaraisella röyhyllä; terälehdet vastohertlaisia; varsilehdet sui-

keita. —

0 2[. 7, k. valk.
 262 34. Siltmuceai.

Kall. harv. (T. —

Kc H. S.) l/s, »noniva«-sinen j» runsuskukkai-

ne», /'«/ee »önsl/ämällä väl. monivuotiseksi.
7. A aeaulis. Lapin kohokki. Varsi tupastava, sangeti ly-
—

hyt yksikukkaisilla haaroilla alisista lehtihangoista; terälehdet

kolopäisiä; varsilehdet soukkia, ripsilaitaisia; kota pitkulainen.
—

2j, 7, k. puu, harv. valk.

Tunt. (L, Lv,) Kasvua us. l«veis«», < luum»» KorKuisi«s» ek-
—

tavehreissä t««oroiss»,' kukat t»v. 2-kotisiu, enlikukal väke«/epi«.

Lehdet tolsinlelevat ovamaisist» pitkulaisiin.

287. MELANDRIUM Röhi. Ailakki.

■{•Kukat enimm. 2-kotisia; siemenet munuamaisia, ke-
häkkeettömiä.
1. /U. s-^ivest-re Röhi. Lehto-ailakki. Höyteä pitkistä peh-
—

meistä karvoista; emikukkien verhohampaat pitkän-puikeita, sul-

pukoita, yli kodan ulottumattomia; lehdet m, soikeita, yliset pui-
keita, nirkkoja. —

2j. B—B, k. pun,

Leht. (A. —

U. St. Lv.) Lehdet toisintelevat muoäossaan,

—

mulla ovat pituutensa «ukleen m. ain» leveämmät k. seur. lajeilla,'

kukat Kajuttomia. —
M. äinrnum, Lychnis dioica. L. «z/lv. Schk.
8, />/. pvalense Röhi. Nurmi-ailakki. Lyhemmin harmaan-
—

höyteä; emikukan vcrhohampaat Icvcähkömmiistä kaunasta pitkä-

veteisiä, tasasoukkia, yli kodan ulottuvia; lehdet suikeita. —

]) 2|/? 7, 8, k. valk.
Veit. viljelöm. (A, K. H. S. Kv.) Kukut isoj», l»v. lumivul-
—

Keila ja hyvänhajuisin etenkin i/lasilla. Lychnis äioiea ä. Lychn.

—

vesper/in» BiKIK. L. pratensis Sclilt. il/e/«»är. vespevt. Fr.

3. iH. noeti/lorum Er. k. pitene noeli/lova.
—

få Kukat täysineuvoisia; siemenet leveällä laitakalvollai

Va/llKe«'l/el/» /A.

4. M. apelalum Fenzl. Lapinailakki. Varsi 1-kukkainen;

—

terälehdet ei paljon pidempiä, lop. Iyhempiä kun munanmoinen

pullakka verho; lehdet tasasoukka-suikeita; siemenet leveillä pul-
lakoilla kchäkkeillä. 2(. 7, 8, k. valk.
—

Tunt. harv. (L.) LuKKie««»an pavintuumainen, top, vaak«a«pil«i-

nen t. piäe«npi, t.-tlä, Karv. Z.-lla nuokkuvalla kukuttu, pz/«lonäi«ellä
Keäelmällä. —
Lychnis.
8, M. a//-ine Hn. Tunturi-ailakki. I— 3-kukkainen; terä-
—

lehdet jokseen pidempiä kun pitkulainen, ei pullakka verho;

lehdet ed,; siemenet leveällä kehäkkcellä. H 7. 8. —

Tunt, harv. (L.) iiäelli«en muoloinen, mull» Kennompi, pystönäi-

sillä KuKill» ja verkon Kiinleä«li «ulkematta Keäelmällä, PeväleK-
 54. Silmacecß. 263

llel vlllkeila t. punervia. —

Lychnis afflnis J. Vahl. L. tvi/lora

/'/. I).

288. VISGARIA Röhi. Tcrvakko.

V. puvpuvea Er. tervakko. Terälehdet «heila t. kolo-
—

päisiä; varsilehdet m, tasasoukkia, yliset laidoilta villaisia; var-

ren yliset solmuvälit tervamaisesi! tahmeita. 2j. 6, 7, k. pun.
—

harv. valk.
Ntitlumiiissä, tav, (T. K. St.
—

S.) Kukat v«/Km«ssä,

—

Ly-—

e/lnis «/isoavia. V. vulgaris /lök/.

V. «lpina Röhi. Tunturi-t ervakko. Terälehdet 2-halkoi-
—

sia; varsi ja m. tasasoukat lehdet kaljuja. 2J. 7, k, pun.

—

Mäk., rant. etetik. tutti. ('!'. 11. S. P. Lv.) e —/»-/««««mainen,

—

pienempi/tukkainen K, eä. —- Lychnis alpina.

289. LYGHNIS. Käenkukka.

K. slos ououli. Kukat toishaaraiscssa röyhyssä; terälehtien
—

lapa 1-jakoiuenlehdet suikean tasasoukkia, kaljuja. 2j. 7, —

k. pun. harv. valk.

Kost. niit. tav. (E. —P. Lv.) Tav. Kz/zMävänpiluinen, hurvnröy-
Kz/ine».
290. AGROSTEMMA. Aurankukka.
.4. oit/««z/o, —

Kasvi haluinen; verholiuskat suikulaisia, tav.

pidemmät vastoherttaisia terälehtiä. 0 7, k, pun.
—

Pelt, (E. —

P,) '/'av. Kz/z/n»v«/lpl7«l'»e», isoitta Kauneitta kukilla.

—

Lychnis Koch. Githago seoe/»«» t.eä.

Muist, Siemenet sanotaan saattavan villalangat valkeam-
miksi, kun niitä pesiessä pannltan veieeu.
291, IIIANTHUB. Neilikka.
D. superku«. Nurmincilikkä. -Varsi pystönäinen, ylempää
tav. haarova röyhyksi; lisäverhon lehdet puikeita, suippoja, pal-
jon Iyhempiä kun verho; terälehdet monihalkoisia, sisäpuolelta
karvaisia; varsilehdet tasasoukkia. 2j. 7, 8, k, vaalcanpun.
—

Niittumäissä (Kv, V, L.) /alanpiluinen,' nluslehdet su«'Kea«n»isia,

Kaj» lauKKea.
Muist. Kaunis kukka ryytimaihin kylvää.
I). »venavius. Hietatieilikkä. Juurelta haarova enimm.
—

1-kukkaisiksi varsiksi; lisäverhon lehdet puikeita, lyhyen suip-

poja, paljon lyhemmät verhoa; terälehdet ed, ; varsilehdet tasa-
kaitaisia, käyrähköitä. 2j, 7, k. valk.
—

Hielalakeilla (U. Ke. St.) Vaaltsanpiluinen, tup»stava,' tev»te/Alet

vtil, »n, Ka/jul sisäpuolelta,' u//vänk»j«ineu.
 264 55. Alsinacew, 4.

3. //.
deltoides. Ketoneilikkä. Kukat erillisiä; lisäverhon
—

ichdet puikeita, suippoja, paljon lyhemmät verhoa; terälehdet

kokonaisia, syvänyhäisiä; varsilchdct tasasoukasti suikeita, tylp-
päpälsiä, hienosti karhealaitaisia. 2j. 7, 8, k. tav. pun.
—

st
—

glaucus Bm, lisäverhon suomut tav. 1, aliset lop. erinäisiä; ku-

kat vaalcaukalveita; kasvi sinertävä.
Ahoilla, ket,, tav. (E. P. st U. Pe.) C—S-tuumainen.
— —
—

st /), glaucus.

292.
GVPSOPHILA. Raunikki.
1. <7. mu-ral-is, Varsi haarikas, erinäisillä pitkäveteisillä kukka
—

perillä; terälehdet nyhälaitaisia t, kolopäisiä; varsilehdet oramai-

sesti tasasoukkia. 0 7, 8, k. puncrv.
—

Kuiv. paik. harv, (T, K. S,) Harv. päälle 2—<l luuman pilu<-
—

»en, siirottava-kuarainen, pienillä Kukilla m. Kapsisiss» pe»i««ä.

55 heimo. ALSINACEiK.
i parvi. Blellariece.
293. MALACHIUM Er.Vata.
1. ill. aouatieam Er. Yliset varsilehdet puikean-herttaisia, sepo-
—

kantaisia; röyhy toishaaraineit, kukilla latvassa ja haarahaukoissa,

kota palleromaiuc.n. 2j. 7, k. valk,
—

Rant, kost, paik. (11, S,) Lehdet luuman levz/isiä, a/iset us. vuo-
äiKKaila, t/e»'a«lium. Lurbrea //A
—

294. STELLARIA. Tähtimö.

•j- Lehdet puikeita t. herttamaisia, aliset ruodikkaita;
kukat valkeita.
1. A »enlorum, Laksotähtimö, Ru.fhy loishaarainen; terä-
—

lehdet alle keskustan halkoisia, verhoa pidemmät; aliset ruodik-

kaat lehdet herttamaisia, yliset ruodittomat puikeita, suipukoita;
varsi yltä-ylitse karvainen. 2). 6. —

Purolaks. j. n. e. harv. (E, L,) /«o, lekäet päätle luu?«l»n le-

—

vyisiä, Z tuuman piluisia.

2, A media With. Maltsatähtimö. Kukat toishaaraisessa
—

röyhyssä t, lehtihangoissa; terälehdet 2-jakoisia, verhoa lyhem-

mät; lehdet kaikki puikeita; varsi nivelten viililtä vuorottain pit-
kin pituuttaan karvainen. 0 4—16. —

Viljelöm. j, n, e, tav, (E, L,) /'oisintelee 3—10:11a Keleellä.

—

—
«1/sine -meäia.
Muist, Käyt. ulkonaisesti jäähdyttäväksi hauteeksi haava-
kuumeessa. Sopii myös ruuaksi kananpojille ja laululinnuille.
 85. Alsinacew; 4. 265

■{•^ Lehdel soukempia, kaikki ruodittomia; kukat vai

kelta.
•
Terälehdet keskustaan asti halkoisia
3. A Kolostea, Lchtotähtimö. Röyhy totshaarainen; teräleh-
—

det suonittomia, suippoja verholehtiä pidemmät; varsilehdet sui-

kulaisia, pitkänsuippoja, laidoilta karheita; siemenet hyvin isoja,
piikiilisiä, —

7\. 6, 7.
Leht. harv, (T. —

K.) Kukat isoj»,' lekäet KarKeil» lz/Kz/i«t« tan-

Kei«lä lailaKa»-voi«la,' «iemenel Kun pieniä nampunsiemeniä, likeä-
piikkisiä pilkistä tz/lppämäisislä »z/slermist».
**
Terälehdet kantaan asti jakoisia; kukat pitkäperäisissä
latva- tahi latvanlähisissä röyhyissä.
4. A p»lu«lvis Rclz. Suo-tähtimö. Varsi tav. pystönäinen,
—

kaivomaisilla suojuksilla; verholehdet suipukoita, 3dla kohosuo-

nclla, kolmatta osaa t. enemmän terälehtiä lyhemmät; varsileh-
det tasasoukkia, kaljuja. —
2j. 6, 7. st gla-ue»,' sinivehreä.
—

Kost. niit. rant. (st E. —

Lv.) KuK»l p,'/ljon isompia k. seuraa-

valla, —
8, Dilleniunu Möneh. X, glauca IViIK,
8, 8, grami»e», Heinätähtimö. Varsi hervakka; terälehdet
—

harv. verhoa pidemmät; muuten k. ed. I\, 6 —B.

—

Niit. j. n. c tav. (E, —

Lv.) /ekäet eiväl p»/jo» leveämpi» lc«»-

-nalla, jolta us. o» K»vvaKKola«l»inen, lliinkuin pie»el «uojukselki/
tevä/e/läet >«ui» ver/«o» pi/«isi», -/./»in jotain pi</e»npiä,- Koko kukka
kuitenkin »i»» väke«»lpi kun eäel/isellä.
6. A longifolia Er, Mctsätähtimö. Varsi hervakka, kalvo-
—

maisilla suojuksilla; verholehdet terälehtien pituisia, ilman sei

vi Itä suonilla; varsilehdet litteitä, tasasoukkia, kannalta soukem-
pia, ripsilaitaisia. —

2j. 6—B. —

st alpeslris Fr. varsi kaiju; leh-

del kannalta lcveähkötiipiä.
Kosi. mets. (E. —L. —

st L.) Kuikin puolin nennompi k. eä.,

vä/lemmillä kukilla, joiden verhossa tuskin n«Kz/«/ suonien jälkiä
< -«nen Keäelmä» valmislumisla, jolloin tav. tulevat näkz/vämmiksi.
—
6'. /Aiesiana 6ev. st A alpeslris /'v.
***
Terälehdet 2-jakoisia; kukat ylisissä lehtihangoissa,
joskus myös vähäisissä lehtisissä latvaröyhyissä.
7. A eva«s«/oli« Ehrh, Rantatähtimö. Kukkaperät lehti-
—

hangoissa, t. vähissä harsuissa röyhyissä, suojuksettomia; verho-

lehdet suippoja, epäselvästi 3-suonisia, terälehtiä lyhemmät; varsi-
lehdet suikeita —

puikeita, kaljuja, paksuhkotta ja hauraita. —

2}. 7. st—

paludosu Lcest. soissa kasvava. y brevifoliu Rafn.

—

lyhemmillä lehdillä.
266 33. Alsinaaeai; t.

Merlrant. (K. V. —

Lv. —

st ja / Lv.) /'oisintelee /-luumaisesta

s-luumaiseen,' parKaiten tultav» «loltavist» terälekäislä ja »nö-l/-
KeäKKöislä, lönlceislä varsilekäislä.
F. uliz/lnos» Murr. Iletetähtimö. Kukkaperät cd,, kalvo-
—

maisilla suojuksilla; verholehdet epäsuonisia, terää pidemmät

varsilehdet pitkulaisia suikeita, paksuhkolta, sinivehrcitä, ripsi-
—

kantaisia. —

0 B—B,
Hetepaik. j. n. e. (A. —
K, St. —

S. Kv.) J'av. matala, hauras,

vulkeill» «uojuksill» KuKKaperäin lz/vellä.
A Korealis llig. Pohjan tähtimö. - Kukkaperät ed., suo-
—

juksettomia; verholehdet suippoja, epäsuonisia, pidemmät lyhyt-

aikuisia terälehtiä; varsilchdct suikulaisia, ohuita, ripsikantaisia.
—

0 7. st calycantha: pienempi, m. terätön.

—

Kost. paik. tunt. (P, —

st P. Lv.) VeKreä, hentoinen, pienillä,

—

«s. pmttluvill» teväleKäill», Kun voz/Killz/zz, llllee suojuksiaki, «nulla

vekreil» j« näöllään kun K«,'tis/u»eit« varsilekli». —
ii. uliginosa
st alpe«t»is tt'. vie. H. (ISIS).
A humifusa Rotth. Lapin tähtim,,. Varsi hajava; kukat
—

leht.ihankaisia, suojuksettomia; verholehdet pitkulaisia, tylppäpäi-

siä, paljon ci terää lyhemmät; varsilehdet pitkän-soikeita, kaljuja.
—- 2j.? 7, 8.
Jäämeren rant. (L, Lv.) /Ä paljon eroav» rantalä/lti«nö» vä-
Kemnlist», leveä-lektisemlnistä «nuoäoista.

298^ GERASTIUM. Härkki.

Terälehdet jokseenki pidempiä kun verho; kukat val-
•{•
keitä.
6, trizzzznum Viii, Lapin härkki. Varsi rento 14-kuc-
—

kaincn, m. kalju, hicnokarvaisiiia kukkaperillä; vartaloita tav. 3;

lehdet pitkulaisia, vähän suipukoita ja yhdäppäisiä, kaljuja. —

-4 7, 8.
Tunt, (L. Lv.) Vartaloita väl. /l l. Z, Uuulen Kenloisempi j» Kiil-
täl/ämmin mustanvekvea K, seur. Äettaria eev»«l«oilie«.
—

A alpinum. Tunturi-härkki. Varret I— 3-kukkaisia, tav.

—

höytcitä; suojuksissa leveä valkea kalvolaita; lehdet pitkulaisia;

kota pitkulainen, käyrähkö. I\< 7, 8.
—

st Ml/valum kalju,
—

erinomattaiti verho.
Tunt, tav. (K. P, Lv.) Haaraton t, juurelta hanrovn «<«eik«i
—

lav. 2-KuKKai«iK«i v»«-«ik«i.

A arvense. Rinne-härkki, Varsi lienteä, toishaaraisella
—

monikukkaisella röyhyllä; lehdet suikeasi! tasasoukkia, sulpu-

koita. 2j. 7, 8.
—
 85. Alsinaceue; 1. 267

Mäkirant. (T.) Tav. '/«'^Z/l/näräinen, monivarsinen; lerötekäet

päälle kahta piäem,näl ve»Ko»,' lekäel Kula KuinKi lienleilä, väl.
m. kaljuja.

få Terälehdet hiukan t. ei orienkaan pidemmät verhoa

kukat valkeita.
4. C. vuloalum. Nurmihärkki. Varsi rento t. koheneva, lien-
—

teä; lehdet puikean suikeita t. pitkulaisia; tcräiehdet 2-halkoi-

sia; kota käyrä, kahta pidempi verhoa, —- 0I 6—B.
Ahoilla, uiit., peli., ryytiin, yi. (E. L.) /—Z vaaksan pilui-
—

»en, lz/Kz/lK»vvainen,- »öz/Kz, kukkiessa /l«rs«mpi K. seur,,- siemenet

z/leens» lasamukaisesli nz/sleropilKKui«i». C. visoosum IV». Pl. L.
—

C. lr-iviole Linlt.
8. A viseosum. Aitohärkki. Varsi tav. pystönäinen, tah-
—

mean-höyleä karvoista, m. varren läpimitan pituisista; lehdet

pyöreämäisiä t. soikeita; terälehdet 2-liuskaisia; kola ed, 0 —

7. 8,
Kosi, ruohostoissa (U.) Poisintetee isompana ja väkempänä,' Ku-
kut ensimmä/tä likeäsli >-«/K«në«, neäelmän val/nisluessa erinäisiä,
«iemenet Kul/ni/l» nysteröpilkkuisia, sivuilla m. sileitä t. epäpillc-
Kuisia, —- A vulMlum Bm. A. ö. A ovale Pers. 12. z/lomevalu»»
/'Kuill.
6, ti, «emiäeoanävum. Mäkihärkki. Höyteä; lehdet soikeita;
—

heteitä 8; tcräiehdet verhoa lyhemmät, kolopäisiä t, nyhälaitai-

sia; suojukset leveällä valkealla kalvolaidalla; hedclmäperät en-
simmältä lenkoja, lop. kaikki t, osittain pystönäisiä. —

0 3.
Kuiv. paik. tav. (U.) /—6 luuman piluinen, tav. takmean-llöz/teä
ja Kellertävä, väl. okuesli K»rmaanKöz/te«.

296. ARINARIA. Arho.

Siemenet valkealla napalapulla. (Lehdet '^ 1-tuu-
•{• —

maisia)i H/ceKrinoia Koch.

1. «1. lalevi/lov». Lakso-arho. Juurelta jakauva useiksi, m,
—

haarattomiksi varsiksi, yhdellä, I— 3-kukkaisella, lehtihankaisclla,

puikeita —

pitkulaisia lehtiä pidemmällä perällä; verholehdet

puikeita, tylppäpäisiä, terää paljon lyhemmät, 21, 7, 8, k. valk.
—

Kost. ruohostoissa, harv. (V. Lv.) Melk. Vu tuuman levz/isellä

—

levällä.
2. A t-rine-rv-ia. Lehto-arho. Varsi toishaaraincn; verholeh-
—

det suikeita, pidemmät sekä terää että kotaa; lehdet Iyhytruoti-

sia, puikeita, suippoja, 3— B-suonisia. 0 6, k, valk.
—

Mets. (E. —

Ve. Lv.) 3—7 tuuman pituinen,' Kaaraisempi eciel-

lislä, muuten väKän s»m»nm«oloinen.
268 38. Alsinaeeiv; 2.

•j>{> Siemenet napalaputtomia. (Lehdet I—2-llnjaisia).

,1.eiliata. Tunturi-arho. Verho terää lyhempi: lehdet,
—

ruodittomia, vastopuikeita kieloisia, suippoja, tav, ripsikaiitai-

—

sia, epäselvällä suonella. 2j. 6—B, k. valk.

—

Tunt. ja vuor. harv. (Lv.) / 6-luumaine», juurelta haarova t.

—

ltlpaslava,' kota jos ni«Ka» verhoa pidempi.

A serpl/lli/olia. Kaugas-arho. Verholehdet suikeita, te-
—

rää pidemmät; varsilehdet ruodittomia, leveän puikeita, suippoja,

selvästi monisuonisia. —

0 6, 7, k. valk.
Kuiv. paik. tav. (A, —K, St. H. Kv.) Koko K»«vi narmaankav-
KeaKKo, v»l. vähän t»K»neaKarvai»e».

2 parvi, «IlsinetV.
297. HALIANTHUS Fr. Rantakaali.
tt. peploiäes Fr. —
Kukat yksinäisissä ylisissä lehti- ja haara
hankaisissa perissä; lehdet puikeita
2j. 6, 7, k. valk.
suikeita, möyheitä.
— —

■
Hietais. meriraut. (U. Ke. Vc V, Lv.) Lehdet »oKlceila, paksuja,
tav. hyvin likeë», elenlii ylempänä. «lren»ri». Alsine IVg-,
—

Honkenya Ehrh. ja Led.

298. ALBINE. -Xätä.

A. slvieta Wg. Tunturi-nätä. Kukkahaarat sangen pit-
—

kiä, pystönäisiä, harvalehtistä, I—2-kukkaisia; verholehdet suip-

poja, suonittomia, m. terälehtien ja kodan pituisia; lehdet ora-
maisia, tylppäpäisiä, kaljuja, ilman näkyvittä suonitta. 2J, 7, —

8, k. valk.
Tunt. harv. (L. Lv.) Juurella Kaarova j» lektinen,' hukkakaurat
I—6 tuuman pilui«ia, tav. z/Käellä t, m«utam«lla le/llipavilla Ke«-
Ku«la««» ja sen alla. —

Hpevgula IV. Ac. H.

A biflora Wg. Lapin nätä. Varsi juurelta haarova useiksi,
—

tav. 2-kukkaisiksi, ylempää karvaisiksi haaroiksi; verholehdet tylp-

päpäislä, vähän lyhemmät pitkulaisia terälehtiä; varsilehdet ora-
tuaisesti tasasoukkia, tylppäpäisiä, tasaisia. 2j. 7, 8, k. valk.
—

Tunt. (L. Lv.) / 3-lutlmainen, lz/lpeillä, u«. Kolopäi«illä, joskus

—

punervill» terälekäillä. —- Äell»ria, /ilsinella 8-u».

«l, vukella >Vg, Punerva nätä. Varsi juurelta haarova,
—

1-kitkkaisilla, ylempää pisakarvaisilla tn. pystönäisillä haaroilla;

verholehdet suippoja, 3-suonisia, pidemmät soikeita terälehtiä ;
varsilehdet I— 2-parisia, tasasoukkia suikeita, kaikki 3:11a ko-
—

hosuonclla. —
2j. 7, k. punerv. st
—
hirtä: haarat sormen pitui-
sia, hervakoita, tav. 2 kukkaisia.
 SÖ'. Ahinacciv; 2. 269

Tunt. harv. (L.) I-tuumainen, lup»sl«v». —

Arenaria Giesekii
j« hirlu El. I). «Ilsine vevn» (v»v.) Keä.

299. SAGINA. Haavikko.,

-J. Kukan-osat 8-lukuisia: Spergella lleick.

A noäos-o Ecnzl. Rart iah a a rikko. Varsi pysty, monikuk-
—

kaincn, kukkahaarat solmikkaita pienistä lehtiryhmistä; teräleh-

det pidemmät tylppäpäisiä verholiuskoja; varsilchdct erämaisia
tylppäpäisiä. -H 7, 8, k. valk.
—

Ratit. (A, lie. St. P,)

—
oisinlelee Kaljuna j« Kienosli pisakll-r-
-naisena, —

Spurguin.
A sa/ralilis Wimm. Lapin haarikko. Haarat lyhyen he-
—

delmättömän varren sivuista, leveneviä, pitkäveteisillä kohenevilla

kukkapcrillä, nuokkuvilla kukilla; verholiuskat tylppäpäisiä, terä-
lehtiä pidemmät; varsilehdet soukka-oraisia, lyhyt-otaisia päästä,
kaljuja. —

0 _\, 6-8, k. valk.

Tunt. tav. (L. Lv.) Vähän isoinpi ja pidemmillä KuKKuperil/ä k.
seuraava laji, josta l»mä ei paljo» ero», ele»Ki kun lällä väl. o»
t-lukuiset kukan-osat ja us. pieniä l. ei ollenkaan levätekti». —

spe»-,»ula saz/inoiäes .^>u/, S. Kinncei Led.

•{••s» Kukan-osat 4-lukuisia: Hiaain».

A p» oeu/nl/ens, Pihahaarikko. Terälehtiä ci ollenkaan t.
—

paljon lyhemmät kun tylppäpäinen verho; muuten k. ed. 0 —

B—B.
Kosi. paik. tav. (A. K. St.
—

S.) Haarat /—Z-tuum«n pitui-

—

«i»,- Keleilä l«v. <!— 7; emiä 4—5. Bpevg»la «agin» iiu/.

—

366. SPERGULA. Ha likka.

S. arvensis. Pcltohatikka. Kukat röyhyssä; siemenissä
—

soukka, sileä, rengasmainen syrjä. 0 7, 8, k. valk.

—

Pelt. rant. j. n. e. tav. (A. K. H. V.) lÄvsi t»/<meaka»-vai«en,

—

harv. kalju. Väl. hyvin «-äkäinen, ja silloin, t»v. v«»n 5-Kelei»en.

Muisl. Siemenistä sopii kaloyunsina leipää valmistaa. On
usein rikkaruohona kevät-touvoissa ja pellava-maissa. Kasvaa
hyvin tiheänä, mutta matalana; heinäksi työläs kuivattaa.
A Morisonii Bor. Vuorihatikka. Kukat röyhyssä; sicme-
—

net pullistettuja leveällä sädejuovaisella kalvolla. 0 6, 7, k. —

valk.
Kuiv. metsävuor. (A, Ke. St.—
S, Pc) KuKal Karv. auki,-
—

tnv. Kalju ja tankeampi eäel/istä, A nrvensis Sv. A A pen-

—

lonllva.
270 «ig. /-.'1,1<--!«l/.

301. LEPIGONUM Er. Soimuhcinä.

L. rllbrum Fr. Nurmeinen soimuhcinä. Lehdet rihma-
—

maisia, litteitä, otapäisiä; röyhy lehtinen; verho m, kodan piiri-

ncn; siemenet vastopuikeita, tursca-kulmaisia, kaikki siivettömiä,
nystypilkkuisia. —

0 2j^ 6, 7, k, pun.
Kuiv. paik. (A. K. H, St.
—

V,) Lehdet litleilä ja l«v, vav-

—

ren solmuväliä lz/Kemmäl. —

/Ivenavia. Alsine Wg. Hpevz/ulavi»

Pers,
L. meäium Er. Aroincn soimuhcinä. Varsi iicreä; leh-
—

dcl rihmamaisia, puolipyöreitä, suippoja, odatlomia; röyhy ja

verho ed.; siemenet vastopuikeita, kohokulmaisia, sileitä, eräät
sulitettuja. —
2j^ 7, 8, k. valk. t. vaaleanpun.
Kost. paik. teillä, harv. (A, 3'. Sl.) /ekäel t«v. piäempiä ja möz/-
Keänlpiä k. eä. —
lAlsinella, Kpev,a«lavi«).
A sati»um Er. Rautainen soimuhcinä. Varsi litteämäi-
—

nen; lehdet ed,, möyheitä, tylppäpäisiä; röyhy lehtinen, lav. pit-

käveteisillä tertuilla; verho '/., kotaa lyhempi; siemenet pyörcä-
mäisiä, sileitä, m. litteitä, kohokulmaisia, eräät (viii. enin osa)
sulitettuja. —

0 7, 8, k, valk. t. vaaleanpun.
Merenrant. (A. U. St. —

V.) Kukkaperät niin tällä kun eä. Kiu-

K»n, harv. kahta piäemmät kotaa. PeväleKäet molemmilla pitkulai-
sia. —

HipevFulovi» Presl. §pev,a, »leäia st salina /ln. se<l. 6).

56 heimo. ELATINEiE.
302. ELATME. Vesirikko.
A «lsinastrum. Kuljuinen vesirikko. —
Lehdet puikean-
suikcita —

suikulaisia, ruodittomia, säteettäisiä; kukat ylisissä

lehtihangoissa yksitellen, säteettäisiä, Iyhytperäisiä t. m. perättö-
mtä; kukka 4-lukuisi»a osilla. —

0 7, 8, k. valk.
Vesikuljuissa ja kuopissa, harv. (T. U.) pz/stöisellä, tav. haarat-
tomall», Kllljull», niveliKKääll» varrella.
E. llz/ävopiper. Lchtoinen vesirikko. —

Lehdet vastakkai-
sia, pilkulais-vastoputkeita, ruodikkaita; kukat yksinäisiä, perät-
tumia, lehtihankaisia, kukan-osat 4-lukuisia; heteitä 8; kola 4-
pesäinen. —

0 6—9, k, puncrv.
Rant. vedessä ja veden vaih. (U. K, H. S, P.) Vähäinen «ui-
—

Kevtava ja juur-rektiva Kasvi, Kuiv»ll« alall» tav. punakka, pienten

pipp-uvss-n jz/väin kokoisilla kodilla, «iemenel Kiveriä.
A lvia/läva Seltk, Ratilainen vesirikko. Terälehtiä ja
—

heteitä 3; kola 3-pcsäincn; muuten k, ed, —

0 6—9, k, pu-
nerv, —

st oal/itvie/loiäes IV, Az/l, isompi, pystövartincn, tasasou-

killa lehdillä.
 57. Cucurbitacca.. —
58. Hibesiaccw. 271

Rant. harv, (T. —

K. H. S. —

st U.) K«iKin osi» i«oKKompi eäet-

li«tä, leveämmin ja l^Kempi-ruoli«in lehdin. zie»»enel vähin K»«/>
riä. Kota selvittä pesäi» väliliiltei/lä.

57 heimo. CUCURBITACEiE.
303. BRYONIA. annauris.
B. «11/«. —
Kukat yksikotisia, tertuttaisia; lehdel herttamaisia
3-liuskaisia, hammaslaitaisia, karheapilkkuisia, 2^, 7, 8, k, kelt.
—

Aitovier. j. n. e. harv, <A.) i-'»»n»e/i«s kasvi, vakle»inmoisill»

le/läi//ä, rihma-maisilla «-«rsipeväisi/l» KävKill».,- KeäeKuK»t isonlpia
kun e««iK»K«t,' ma»-j«t mus/i».
Muist. Juuri ulostava ja vesityttävä. Sen tuoretta mehua on
sanottu hyväksi vcsitaudissa, hengen-ahdissa ja matovaivoissa.
Taikka liotetaan juurta sitä varten viinissä tahi oluessa. Pöhöt-
tymisiä ja reisikolotusta vasten käytetään sitä ulkopuolin päälle
pantuna.

58 heimo. liIDEBIAOE^.
304, RlllES. Vlinapensas.
R. grossularia. Karviais-pensas. Haarat I—3-kcrtaisilla
—

piikeillä; lehdet 3-liuskaisia; perät yksinäisiä, I— 3-kukkaisia. —.

h 4, 8, k, ruskeanvehr.
Kuiv. paik. kyl. ('!'. U. II.) /leäe/m» mekuinen, Kz/vömaKuinen. .
Muist, Marjat kypsyneinä, hyviä slltäänki syödä, ovat san-
gen sopivia viiniksi ja sylttäämiseksi. Kasvaa helposti juurive-
soista t. oksista (myöski marjoisla) tavallisessa ryytimaan mul-
lassa. Pilää uudestaan istuteUaman 6 t. 7 vuoden perästä ja
liiallisista juurivesoista rttokotlaman.
R. »iz/vum, Siestar-pensas. Viikitön; kukat nuokkuvissa
—

tertuissa, kellomaisia, suipukoilla varuksilla, lyhemmät peryköitä;

lehdet S-liuskaisia, alta pihkapilkkuisia. h 8, k, ruskeanvehr.
—

Varjopaik. tav. vesiticnoilla, harv. (A. K, St,

-—
S. Pc) /e/t-
—

-äel väKevä»K»jui«i»,' Keäelmäl mustia viinama»'joj».

Muist. Oksat ja nuoret lehdet hyviä teeksi luuvaloon ja pit-
kittävään yskään myös muuksiki tavalliseksi teeksi. Marjahil-
laa käyt. kurkkutaudissa j. m. Pantuina paloviinaan muuttavat
tuoreet lehdet ja oksat sen maun ja hajun paremmaksi. Mar-
joista saadaan viiniä, Isl. juurivesoista varjopaikkoihin.
11. rubrum. Punamarjainen viinapensas. Viikitön; ku-
—

kat nuokkuvissa t, rippuvissa tertuissa, maljamaisia, pyöreämäi-

272 59. lihainnctc.

sillä, kukkaperiä lyhemmillä varuksilla; lehdet 8-liuskaisia.

h 3. k. kelt.
Leht. (E. —
P.) Hedelmät p«nai«i» viinamarjoja
Muist. Marjat ovat vilvoittavia kuumetaudeissa. Niistä tai-
delaan myös käytälläen hyvää viiniä valmistaa.
st. alpinum. Taikinamarjainen viinapensas. —
Piikilön;
kukat pystönäisissä tertuissa, kukkaperiä pidemmällä varuksclla;
lehdet 3-halkoisia. —
I) 8, 6, k, kelt.
Metsämäissä, tav. (A. —

U. St. 11. L.) l>n us. I-Kolinen, loisen-

puolisen siittimen KesKi-eväisz/z/ttä. Marjat punaisia äitelän makeisia.
Muist. Puulaji kovaa, sopiva haravan piikeiksi j. n, e.

59 heimo. EHAMNE^E.
308. RHAMNUS. Paatsama.
/t. z°ranz/ala, Aropaalsama. —

Ora ton; kukat täysineuvoisia,

8-halkoisia; luotti jaoton; lehdet soikeita, suippoja, ehytlaitaisia.
—

1/ 6, 7, k. valk.
Metsäniit. tav, (E, —
P.) 3—6 kyynärän Muine» pensaspuu,- luu-
marjat ensi» punaisia, top. mustia, tav. Z-siemeni«i«, —

Frangula
vulgaris /leie/l.
Muist. Kuori on kiitetty ulostus-aine kovassa vatsassa, vesi-
taudissa j. m. Käyt. myös kcitcvetenä, ja on hyödyllinen eläi-
mille umpitaudissa sisälle annettuna. Maidossa keitettynä saa-
daan siitä kapivoidetta.
Kuori värjää villaisen keltaiseksi, ja marjat vehreäksi, kun
aine ensin on koivunlehdillä keltaiseksi painettu. Marjoja käyt.
munin tavoin värjäyksiin.- keitetään sekä marjat että lehdet mie-
dossa lipeässä ja värjätään sillä. Jota tummemmaksi väri tah-
dotaan, sitä väkevämpää lipeää otetaan. Puussa ei ole silmikotta
talvella.
R. e«lkavtioa. Mäkipaatsama. Haarat orapäisiä; kukat
—

2-kotisia, 4-halkoisia, monijakoisella luotilla; lehdet soikeita,

sahalaitaisia.—
Ii 7, k. vehrcänkeit.
Metsämäissä (A, T.) 3—^-Kz/zznäväine» puu t. pensas,- tuumavjal
ensi» ve/lveitä, lop. mustia, tuv. 4-siemenisiä. Terälehdet niin läll»
kun eäelttsetläki lajilla Kz/vin pieniä.
Muist, Marjoista saadaan keittäen sangen hyvää ulostus-sii-
tappia, soveliasta kaiken-ikäisille vesitaudissa, kovassa vatsassa,
ähkyssä j. m. Niini kcitevedessä vaikuttaa sekä ulostamiseksi
okselukseksi. Marjoista, lokakuussa kypsyvistä, valmistetaan
alunoin vehreätä maalariväriä. Kuori painaa keltaista. Puu-aine
 60. Saxifragtup. 273

lujaa, soveliasta sorvareille y. m, Vihain ympärillen saadaan tästä

puusta kauniita pensasaitoja. Kasv. syksyllä marjan sydämistä.

60 heimo. SAXIFRAGEiE.
306. SAXIFRAGA. Kivirikko, rikko.
•{•Vana lehditön; lehdet juuressa kokonaisia, hammas-
laitaisia.
S. nivalis. Lumirikko. —

Kukat haarovassa lalvaryhmässä;

terälehdet verhon pituisia; aluslehdet pyöreämäisiä l. vastopui-
keita, tylppäpäisiä, varsijohteisia, tylppäsahaisia, m, kaljuja. —

2j. 7, 8, k, valk. I, punerv.

Tunt. (K, L.) 3— 6 luuman pil.,' z/Käellä l. useammalla, tnv. pz/ö-
--reamäisitt», väl. Ka-rsummil/» K«KK»vz/Kmillä latvussa, «s. t.-llä vä-
Kemmällä pil/culaisell» «uojuslekäellä. Dermasea tt»»v, Mieron-
—

tke« Don.
A slellaris. Tählirikko. —

Kukat haarovassa röyhyssä; tc-

rälehdct sulkeita, aiaspäislä verhoa pidemmät; lehdet pitkulais-
nalkkimaisia, suippoja, harvasahaisia. —
__\. 7, 8, k, valk, st
—

eomos»,- tav, 1-kukkainen, röyhynä monta pientä suomumaisten

lehtien ryhtiliikettä; terälehdet puikeita, soukkakantaisia.
Tunl. tav. (L. Lv. —

st Lv.) 7'evä/eKäel vähän epffmukaisi».

sip«lK«lnri» ll»lO.

Varsi veltto, 4-tahkoinen vastakkaisista lehdistä: /tn-

-[••]•
liMz/lla Haui.
A opposili^oli», Sinirikko. —

Varsi rento, haarikas, yksi-

näisillä kukilla haarain latvassa; lehdet puikeita t. vastopuikeita,
ripsilaitaisia kuin vcrholiuskatki, poikkipäisiä pienoisella lovella.
-

2|. 6, 7.
Tunt. kallioilla (L, Lv.) Pitkä ja KeivaKKa,' haarat ensimmäll»
4-kanlaisiu tiheistä lekäislä, joiäen Kavvoissa ei ole pis»»ni«,' Kukat
sinisiä t. sinipunevv-ia, harv. valkeita.

få^ Varsi lehtinen; lehdet kaikki hajallisia, soukkia ja

kokonaisia: Lejogyne Don.
Hi. aiz-oides. Tun tur rikko. —

Varsi haarova, rento, kohe-

nevilla kukkahaaroilhi; sikiäinen yhteen kasvettunut siirottavaan
verhoon, puoliksi sen alla: lehdel tasasoukkia m. sivupuolia,
vähäinen kolo läsnä päälä. —

I\, 7, k. kelt.
Tunt. tav. (L. Lv,) Perä ei pa/jon -piäempi verkaa,' varsilelläel
väl. Kaljuja, us, tönkeillä Karvoilla laidoissa.
 274 60. Saxifragea..

8, A Ki-re«lu«. Keltarikko. —

Varsi haaraton, pysty, harvoilla,

m, kellomaisilla, sikiäis-alaisilla kukilla; verho lop. alaskääntöi-
nen; lehdet suikulaisia, tylpeähköitä. —
2j. 7, 8, k. kelt.
Rämeissä, turvesoissa, harv. (K. —P. —

Lv.) 8-/2 tuuman

pituinen,' lerälekäel kahtu l. enää piäemmäl K. vev/10.

Lehdet liuskaisia l, halkoisia.

•H"H*
Varsi tilleillä aaluvilla nalkkimaisista, 3—B-halkoi-
*

sista lehdistä.
6, A eoe«pilo««, Tupasrikko. Varsi I—3 lehtinen, tav. har-
—

vakukkainen; kota m, kokonaan kukan-alainen, pikarimainen, pit-

kalien ulottavilla luoteilla; lehtiliuskat pitkulaisia t. suikeita,
tylppämäisiä, 2j. 6, 7, k. valk. I. kellak.
—

Tunt. (K, L. Lv.) sormenpiluinen, väkän lyhytkarvainen.

Lehdet pyöreämäisiä t. munuamaisia.

**

7. 8. grunulntn. Nystyrä-rikko. Varsi pystönäinen, moni-

—

kukkainen, siemcnsilmikoton; verho sikiäis-sepoinen; lehdet mu-

nuamaisia, koioiaitaisia, pyöreämäisiilä liuskoilla; juurena kimppu
hernecmäisiä mukuloita. —

21 6, 7, k. valk.
Niit. tav. (A. —

U.) '/.^kyynäräinen, z/li '/^ tuumiin 'pil«i«i/l»,

Kellomai««/l« KuKill».
8. S. eevnu», Nuokkorikko. —
Varsi vähän mutkitteleva, har-
vakukkainen, sicmensilmikkoilla ylisissä lehtihangoissa; verho m.
sikiäis-alainen; aliset lehdet munuamaisia, keskustaan halkaistut
tav, B:ksi pyöreämäiscksi t, puikeaksi lyhytsuippoiseksi liuskaksi.
—

2j. 7, 8. k. valk.
Tunt. (L. Lv.) Aoin vaaksan piluinen, hoikka ja lav. /-Kukkainen,
pitkillä lerälekäittä.
9. X. »ivlllttvis. Purorikko, —

Varsi koheneva, 1 2-kukkainen,

—

siemensilmikoton; verho sikiäis-sepoinen; aluslehdet ed, pyöreäis-

tylpeillä liuskoilla; ylisin varsileliti kokonainen, puikea. )) 7,
—

8, k. valk, t. pun.
Tunt. (L, Lv.) -f —3 <»um»n piluinen, kukut j» le»äte/läel pieniä.
"^^
Aaluvaton; lehdet naikkimaisia, 3— 7-halkoisia.
S, «äscenäens, Kohenus-rikko. Kukat tertussa t, haa-
—

rovassa röyhyssä, 2 varuslchtcä kukkaperäin tyvellä; lehdel.

vastopuikeita t. naikkimaisia, 3 7-hampaisia, l, matalasti pui-
kea- t. soikea-liuskaisia, tahmeita; hedelmä noin perän pitui-
nen, kukan-alainen. —

Q I <>> 7, k. valk.
Kallioilla, harv, (T. K,) Vo»-«« lukeva/npi j» pz/stö»äise«««pi sekä
«uo>ell?pi k. seuraavalla ja muulen kuikin osin isompi. —
5, pe-
trceu tiun», A eontvove/sa iitevnl).
 04. Crassulaeca:. 275

X. tviltaetz/tites. Mäkirikko. Kukat ed,; lehdet nalkki-

—

maisia, jakauneet keskustaan t. alemma 3:ksi, harv. B:ksi sni-

keaksi, hyvin siirottavaksi liuskaksi, tahmeita; hedelmäperä tav.
pidempi kun kukan-alainen kota. (iT) 3, 6, k. valk.
—

Kallioilla ja hietamäissä (A, U.) /'av, I 6 tuuman pituinen,

—
—

Kenloine», haarova, pieniKuKKainen, v»l, väkäinen, kuuraton, koko-

naisilla suikei/l» lekäillä,- Kukkaperät lop, siirottavia ja tav. mo-
»in Kerroin Keäelmää piäelnmäl.
307. GHRYSOSIT.ENIUM. Linnunsilmä.
C. »llerni/olinm, Lehdet munuamaisia, vuorottaisia.
—

H, —

8, k. kelt.
Hcttcik. ja kost. paik. <T. K. St.
—

S. Kv. L.) Iliset lelläel

—

ryhmässä väkäis/en, m, perälonlen kukkain zzmpä»-illä.

61 heimo. VhAGEM.
308. RHODIOLA. Ruusujuuri.
A rosea. —
Kaksikotinen; kukat tiheässä perättömässä latva-
röyhyssä; lehdet soikeita —
pitkulaisia, litteitä, möyheitä. 2J.
—

7, 8, k. kell.
'Imit. (L, Lv.) lAKän seur. leveäleklisen maksavuokon muoloinen,
/u»«i mahltur Kellainen j« Kz/väKajninen Sedum vkoäiola tl A
—

-Muist. luuri hyvänhajuinen, kuin ruusu-öljy. Siitä tehdään

paikoin voidella vanhoille haavoille. Myös kovaa päänsärkijä vas-
ten käytetään juuria ulkonaisesti murskattuna ja päälle sidottuna.

309. SEDUM. Maksaruoho.

Lehdet leveitä, litteitä (ehkä paksuja).
■^
•S'. lelepkium. Leveälehtinen maksaruoho. —

Varsi pys-
töiiäiiieii; loikat tilleissä, toistain 3-haaraisissa, pyöreähköissä röy-
hyissä; lehdet leveän puikeita -
suikeita, sahalaitaisia. —

2J. 8,
k. vaaieankelt.
Kallioilla, kivisein., turvekatoilla, tav, (T. K. H, S, Vc) /.e/,-
—

-l/et v»oäitto«llia, paksuju, »nekevi», luv. v««t«KK»i«i«, väl. vuorotlui-

si». — S. «ll»H/im«««« Koch.
Muist. Lehtiä käyt. polttohaavoiliiti, sormi-koihin, peräpuka-
miin ja etikalla kastettuina varpaan känsiin. Mehua maidon-
herassa naulitaan kerpukissa.

få Lehdet m, liereitä.
w Juurella mahero-aaluvia.
5i acre. Katkera maksaruoho. Kukat perättömiä, 2—3:ssa
—

yhtyneessä tertussa; terälehdet. paljon pidempiä kun suipot ver-

276 62. Lythrarieie.

holchdet; varsilehdet vuorottaisia, puikeita, tylppäpäisiä, kaljuja.

—
2j. 6, 7, k. kelt.
Kuiv. paik. tav. (E, V,) ttz/vi» haarova- rennoilla le/lli-a»/«-
—

villa.
Muist. Kasvi (tuoreetta) ulostuttaa, oksetuttaa, vesityttää,
avullinen kerpukissa ja us. vilutaudissa, kuu joko kasvista pu-
serrettua mehua t. keitotta nautitaan. Lehdet murskattuina ja
mätähaavoille pantuina puhdistavat ne ja edistyttävät, parannusta.
Myös virmataudissa on kasvi avullinen ollul. Sen pulveria nau-
tilaan neljännes t. puoli neljäniiesluotia erällään.

A »11/um. Valkea maksaruoho. Kukat haarovassa röy-

—

hyssä, peräkkäitä; lehdet liereitä, pitkulaisia, tylppäpäisiä, siirot-

tavia. 2j. 7, 8, k. valk.
—

Kallioilla (A. T.) /ekäet tav. p«napi/KK«i«ia,- pannet punasinevviä.

Muist. Mehua käytetään vaimoväen vuoluja, mätähaavoja.
ruumiin koita ja peräpukamia vasten.

**
Aaluvitta t, hyvin pieniliä aaluvilla.
A annuum. Vähä maksaruoho. Kukat 2 3:ssa m, leh-
— —

dettömässä tertussa; terälehdet tuskin verhoa pidemmät; varsi-

lehdet tasasoukasti pitkulaisia, sivtipuolia, kaljuja, vähän ulos-
päisiä. O 6, 7, k. kell.
—

Kuiv. paik. (A. U. Sl.

—

S.) 7'»v. pMönäinen, I—H-Zuumoi-

—

nen, /umma, us. pun»pilk/cui»erl. —

8. rupe-slre Pl. //,

3«». ISULUARDA DC. Paunikko.

t/, »«/»»tie» ltti, — Kukat lehliltankaisia,
t-päperäisiä, lehdel
lasasoukkia. Q 6, 7, k. valk.
—

Järvcnrant., kost. paik. (A, —U. 11, Kv,) V? —2 tuuman pitui-

nen Ka«vi, »noz/Kei/lä, m. oramaisilla lekäi/lä,
»<«, '/'i/lcra.—

62 heimo. LYTHRARIEiE.
311. LYTHRUM. Rantakukka.
/.. salicaria. Kukat säteittäin tähkässä; lehdet suikeita —
—

pitkulaisia, vähän herttakantaisia, 2—3 vastakkain, harv. vuorot-

tain. 2|. 7, 8, k. pun.
—

Rant. tav. (E. P.) t —3 jalan piluinen, tähkä runsaskukkainen;

—

lekäet «epok»nl»i«i», väl, peKmeän-Köz/teilä,

Muist. Lehtikelin hyvä punatautiin, vatsatautiin, valkeaisen
vuotoon, verisylkyyn.
 03. Onagrariew. 277

312. VEVLIS. Luhtakaali.

p. povtul». Kukat tav. terälehdettömiä; varsilehdet vastopui-
—

keila t. lapiomaisia, vastakkaita. (^) 7, 8, k. pun.

—

Vesikuopissa, järvenrant. (T, —K, H, S,) Rento t, «z/vemm»««ä ve-

äess» pz/«lön«inen,- K«K»t pieni», perältönli», leKtiK»»K«i«i«.

63 heimo. ONAttRARIEH)

313. OENOTHERA. Hclokki.

«1. Kienllis. Heteet lanttopäisiä terälehtiä lyhemmät; varsi-
—

lehdet puikean suikeita, litteitä; varsi karheapilkkuinen ja kar-

vainen. )) 7, 8, k. pun.
—

Viljelömaissa, harv. (T,) Kukat i«ojo, pitkälorvisia, kodat perät

lömiä suojuslsktien K«»zzoi«s»,
Muist. Ranskanmaalla syödään juurta öljyn ja clikati kanssa
niiiihyviti raakana kuin kiehautettuna.

314. EPILOBIUM. Il orsui a.

Kukat epämukaisia; lengoilla heteillä: tik«ml«nel«on Bcop.
-[-
A «nzzusli/o/ium. Maitohorsma. Terttu monikukkainen;
—

lehdel, hajallisia, suikeita, tn. suorakulmaisesi! suonisia. 2j. 7,

—

k. pun. harv. vaik.

Mäkimaissa, mets. tav. (E, L.) tt«eim»ni» parinkz/zznäräinen,-
—

lu«lurilienoi««» K«iKi» puolin väkempi. K', 6e«neri -^i/l. A, «pi-

—

ealum /.am.
Muist. Haivenet sopivat täytteeksi tyynyihin j, n, e,; riistä
laidctaan lankaaki kehrätä kynttilän sydämiksi. Juurivesat ke-
väällä kelpaavat syödä parissina. Lehmät lypsävät hyvin tästä
kasvista. Ansaitsisi vlljcllää kivisessä ja multaisessa maanlaa-
dussa, jossa metsää ynnä annetaan kasvaa. Juuret levenevät
laajalta.

få. Kukat tasamukaisia: Kz/«imaeKio» DC.

Luotti 4-jakoinen, ulospäisillä liuskoilla.
*

A parvi/lovum Sehreb. Ojahorsma. Lehdet ruodittomia,

—

suikeita, harvasti nyhäsahalsia, lientcitä l, kaljuja; varsi liereä,

tav. pchmytkarvainen. 2), 7, 8, k. pun.
—

Kost. paik. ojissa barv. (A.) I —3 va»Ks»n pituinen. A. pu-

—

Keseens /lolk.
A mon/anum, Mäkihorsina. —
Lehdet hyvin lyhytruotisia,
tav. puikeita, sahalaitaisia, m. kaljuja. 2J. 7, 8, k, pun, jos-
—

kus valk.
 278 «4. llnloslin^w.

Metsämaissa j. n. e. tav. (A. —

R, 11. S. Pe.) /'«««inlelee 3-
t««mai«e«l« lca«n»i'än hilulleen.
*"
Luotti kokonainen t. lop. epämukaiscsti liuskaiuen.
»
—

Varsi liereä, 2:lla selvällä valkeanhöytcällä juovalla.

4. A oviz/ani/olium Lam. Hetehorsma, Lehdet lyhytruoti-
—

sia, puikeita, stti<>poja, sahalaitaisia, kaljuja. 21 7, 8, k. pun,

—

harv. valk.
Tunt, helcpaik. harv. (P. Lv.) 3 K luuman piluinen, väl.
— —

Koollaan k. KesKilNlllainen mältihorsma. li. a/sini/o/ium till.

—

8. E. alpinum, Tunturi-horsma. Lehdet lyhytruotisia t. ruo-

—

dittomia, soikeita pitkulaisia, tylppäpäisiä, m, ehytlaitaisia

—

kaljuja. 2j. 7, 8, k. pun, harv. valk.

—

Tunt. (V. Lv.) Poisinlelee k. eäellinenki B—/«-lumaiseta8 /«/-luumaisesta j»

— —

m. pz/stönäisestä pavin l«uln»i«een rentoon t—3/ll» kukalla z/lö«-

-kaarevassa laloa««a.

1» Varsi kalju, t. yleensä tasamukaisesti lienteä.

—

6. A p»l««l«e, Suo-horsma. Varsi liereä, sileä, tasamukai-

—

sesti lienteä; lehdet suikeita tasasoukkia, ehyt- l, harvasti

—

nyhälaitaisia; kodat Heitteitä. 2), 7, 8, k. pun. harv. valk.

—

Kost. paik, tav, (E, L,) Poisinlelee paljon, haarattomana j«

—

haarovana, lekäet muin V2 luuman levui«iä, «or»«e»<pilui«ia, »nuin

linjan levz/i«iä, tuuman pituisia.
7, A tineave Muhi. Pohjan horsma. Varsi liereä, muuta-
—

millä koho-juovilla, lienteä; lehdet tasakaitaisia, ehytlaitaisia t,

harvaltaan nyhähampaisia; kodat kaljuja. 21 7, 8, k, valk.
—

Tunt. (Lv.) l^äl. eäellise» loisi»/on« piäel/z/,- kultut joskus punerv.

—
A paluslve ll nulans ll». (<?ä, 4).

318. CIRG.EA. Velholehii

1. C. alpina.— Lehdet herttamaisia, harvallaan isohampaisia, kiil-
läviä, kalvnsyrjäisillä ruodeilla; varsi ja kukkaperät kaljuja. —

2(, 6, 7.
Mets. kost, paik. (E, —
P.) l^erko ja terä- va/Keila, harv. p«-
«evvia.

64 heimo. lIALORHAGEiE.
116. MVRIOPIIVLLUM. Ärviä.
1. M. vertieillalum. Kiehkura-ärviä. Kukat kaikki kieh-—

kuroittain kampamaisesti parijakoisten lehtien hangoissa; verho

selvä; terälehdet pitkäveteisellä kannalla. 2|. 7, k. valk. —
 611, Pomaccce. 279

Vcsikiiljuissa (Ke.) Kukkasuojuksel pieni», epäselräisiä,' lekli/ius-

kai kaitoja, /»«»soukkia.
F. spicatum. Tähkä-ärviä. Hede- ja ennkukal lehdellö-
—

minä tähkä-kiehkuroina; lehdet kaikki parijakoisia; terälehdet

kaiinattoitiia; ennkukal veihollouiia, 2j, 6, 7. k, valk,
—

Järv. ja selvemmässä ved. (A. K. l(v. Pe.) Kukki/suojukset

—

selviä, «uomumaisia. Hedekukat K«e/lKu»«s«» lz/p»K»n läKKän l«l-

-vassa, e>niKieKKul-»t »le/»//»»».
M. nllevnijlorum Dl'. Vuoro-ärviä. Hedekukat vuorot-
—

taisia, emikukat kiehkurassa, alisimntat kiehkurat ylisimutissä

lehtihangoissa; tnuttlen k. ed. — 2j. 6, 7.
Järv. (E. L.) Kaikin osin paljon Kieno«»pi k. eä. Tähkä lz,-
—

Kempi, leKäelö», pailsi alisi/nmal emikiehkurat, jotka tav. ovat z/lis-

ten varsileklien päällä.

317. HIPPUIHS. Vesiknusi

11. ou/z/aris. —

Varsi nivclikäs, säteittäisillä, tasasoukilla —

suikeilla, tylppämäisillä lehdillä. 2j^ 6—B. —/3 »naviliin» leh-

—
.-

del 4— B-sätcisiä, suikeita, aliset harvempia ja leveämpiä. v—

/llli/ans l.iljebl. varsi hervakka, 8:l!a tasasoukalla lehdellä.

Järvcnrant. (E. —
L. si A. U. P. L. 7 U. K. St.)
—

65 heimo. POMACEA.
18. PVNUS. Omena puu.
/'. malus. —

Kitkal pcrältiimässä sarjassa; varlalnt yhdiskantai-

sia; lehdet puikeita, sahalaitaisia; hedelmä perästä sisään pai-
nuuut, —

h 8, 6, k. valk. t. punerv.
Lehtomäissä ja niituilla (A, U, H. K.) Oksat usein orakär-
—

liisiä; lehdet molemmin paoli» Kaljuja,- Keäelmänä omena.

Muist. Hedelmä yleiseen tultu, ruokava ja terveellinen. Metsä-
omenain puserretusta mehusta saadaan siiteriä ja etikka. Puu-
aine lujaa, hyvää sorvareille, puusepille j. n. e.
Kasvaa syksyisin siemenistä lihavassa, päivän-paisteisessa
maassa.

319. SOIIIIUS. Pihlaja.

A aucuparia. Kotipihlaja. Lehdet kokonaan parijakoisia,
—

sahalaitaisilla, alla kaljoilla t, hieiiohöyleillä lehdyköillä; kukat

vähemmin tilleissä, m tasapäisissä röyhyissä; hedelmä pitkulai-
sen pyöreämäinen. —

■
h 3, 6, k. valk.
Vuorisissa mets., kylätien, tav. (E. L.) Hedelmä f/unaine»,
—

pihlajanmarja.
280 65. Pomavew.

Muist, Marjat helpottavia kivitaiidissa ja vesi-iiiiiincssa: syö-

dään 10 t. useampi marja kerran kahdesti päivässä, pidempi aikaa.
Marjat, etenki vilunpancmat, antavat hyvästi paloviinaa, marja-
mehu siiteriä ja etikkaa, Sikoja taidetaan lihottaa pihlajan-
—

marjoitta, Kiillä pyydystetään myös laululintuja. Puu kasvattaa

kauniita, varjoisia lehtokujia. Taidetaan ympätä. On lujaa, kel
paava kaikellaisiin puukalu-töihin.
Kasv. marjoista, lokakuussa varjopaikkoihin ja mustaan mul-
la/in kylvettyinä. pz/vl«« Ä-. />.
—

A senn/ea Kalm ja I-'r. Wiron pihllija. Lehdel puikeita

—

-—
pitkulaisia, kannalta parijakoisia, pääpuolella liuskaisia, saha
lailaisia, alla vaalean höyteitä; kukat liheä-röyhyisiä. I) 8, 6, --•

k. valk.
Niit., kyl. harv. (A. il.) Krle/ttsen ja- seur. volkeinel» marjapiiu
—

8. hybridn. ii. amtiigua. Crntcegus a«i» y /ennle».

A seanäie» tr. Saksan pihlaja,
—■
Lelulei puikean pitku-
laisia, kolo-liuskaisia, sahalaitaisia, alla luiyleila, vaaleanharmaita;
kitkat tiheä-röyhyisiä. — • 1^ 6, valk.
Vuorimäissä, kylissä (T.) Hedelmä punainen, m»rj»ll?»ine».
t'»at«!<?us aria, Pz/vus «vi» l,'v, ö.

320. GRAT.EGUS. Ora pilt! aja.

A oxyaeantha. --■ Kitkat,

sarjamaisessa röyhyssä, !—3-varl.i-
loisia; lehdet vastopuikeita, tav. S:ll'ä loivalla liuskalla, kal-
joja; verholiuskat leveän puikeita, lyhylkärkisiä. 1^ 3. 6, k.
—

valk.
Mäkimaissa (A.) OvapiiKKi»en pensas, punaisin, mavjam«i«i», jau-
hokkain Keäelmill ja l»v, Z vartaloin.
Mnisl. Marjat taidetaan katovuosilla k/iylliiii leivän asemaksi;
paikoin niistä valmistelaan juomista. Puu kovaa, soveliasta tarve-
puiksi; kasvattaa hyviä pensas-aitoja.
Kasv. aukeille kedoille lokakuussa siemenislä, jotka taittuvat
2 vuoden pääslä.

321. GOTONEASTEU Mcd. Tuhkapuu.

l). vulFavis Lindl. Kukkaperät lehtihankaisia, I—3-kukais ;1 3-kukkai-
—
—

sia; lehdet tav, soikeita, ehytlaitaisia, alta hienosti ja tiheästi

harmaan t. valkeanhöytcitä. h 6, k. valk, t, punerv.
—

Mäkimaissa (A, —K, St.) Z—^ jal»» piluinen pensas, tav, pu-
naisin, marjamaisin Keäel»»in. —
il/esp«7«« eolonea«tev.
 66. Sentkosm; 4. 281

1 parvi, /tosea.'.

66 heimo. «E^PMtl^E.
i!22, IIOSA, Ititusu
-j- Piikit koukeroisia.
11. oanina. Orjanruusu. —

Piikit lasamiiliaisen koukeroisia;

sikiäiset puikeita —

pitkulaisia, perineen kaljuja; lehdykäl 2— 3-

-parisia, soikeita—

suikeita, sahalaitaisia. —
I) 6, 7, k, pun. l, valk.
Mäkimaissa j. m. tav. </A K. IL Pe.)-

Muist. Hedelmästä valmistelaan lientä jaltdytläväksi ja ja-

non-sammuttavaksi juomaksi kuumetaudeissa. Ne kelpaavat myös
tavallisiin ruokakeittoihin ja marjahilluksi. Taikka kuivataan ne,
jauhetaan ja lailelaan velliksi, leiväksi j. n e.
tl, änmelovllm Thuill. Mäkiruusit. Lehdet lienleitä; si-
—

kiäiscl pitkänpyöreitä, perät takkuisia; muuten k, ed, h 6, 7, —

k, pun, t. vaalakoila.
Mäkimaissa (U. Ke. St.) 11, eo//«»« N//.
—

•J--J-Piikit suoria, ehkä välistä vähän alaskaarevia t. epäkou-

keroisia.
/t, tomento«a Sm. Ahoruusu. Viikit suoria; hedelmät pit-
—

kän pyöreämäisiä t, soikeita, pisakarvaisin perin; lehdykät k.

ed., soikeita i. puikcan suikeita. h 6, 7, k, pun. t. valk.
—

Niittumäissä (A. U.) Pidempi pensas, vähän pilkulaisin. Kovemmin

ja »llz/ökäkz/p«z/i«eln«»i>l Keäe/min K. eä.,- verKoli««Kal p»rij»Koi«em-
m»l j» «iivoll«v»»n«n«l, »nuin p?/«z/viä Kz/z««z/mi«een, muin enne» me-
lleklz/viä, /'»mä ja eäell, laji u«ei« tuskin evoileloan, jos- ei Kz/psz/-
«eesl» Keäel/näslä,
lt. «11.0/ll«sl«»« Er. -lltaruusu. Piikit, suoria; hedelmät pal-
leroisia, pyslyjä, pisakarvaisin perin; lelidykiit 2- 3-parisia, soi-
keila -—

pyoreämiiisiä. —

1,) l>, 7, k, pun. t, valk.

Niittumäissä j. m. (A, —
U.) Matala pen«»«. u«. tu/pp«päi«in
epäl««»i«in le/lain, p»ttevoisin t. vökä» lilleûäisin Keäe/min, jotka
syyskuun puolivälissä Kzzpsz/väl, läke-alz/vittä, KinKoll liu«K»i«illa ver-
Kole/läil/ä päässänsä. —
li, vittosa.
A einnamomea, Nurmiruusu. Piikit suoria; hedelmät
—

palleroisia, perineen kaljuja; lehdykät 2— 3-parisia, pyöreän pii-

kulaisia —
vastopuikeita, enimm. tylppäpäisiä, sahalaitaisia, alta
harmaauvalkeita ja tav. höyteitä. h 6, k. puu.
—

Niit., metsämäissä (E. —V. Lv.) KeKäel välislä suippoja, elen-

Kin z/lisemmät,- KovvaKetlen liilteessä m. aina 2 piikkiä,' Keäelmät
pietliä ja pekmeilä, lulipunaisia. 11. majalis tleli. 11. einevea
—

Siv. A spi»o«i««im» ll^F.

282 00, Seulieosie; 2.

K, Kare/ie» Pr. Karjalan ruusu. Puukossa tiheällä suo-

—

ria piikkejä ja sukasi/t; hedelmäl pitkulaisia, haittoja, perineen

ylempää pisakarvaisia: lehdykät 2—3-parisia, pitkulaisia pui- —

keitä, sahalaitaisia, harva-ltaivenisia, alta haitnaahkoita. Iz 6,

—

k. pun.
Mäkimaissa harv. (H, —K, Kp, L,) ferko/iuskat lz/ve/lä pisa-
Karvaisia, Kokonaisia, eKK' ei ekl/ll«ilai«ia, 11. aeie««/avi« /inäl.
—

2 parvi. Sanguisorbeiß.
323. AGRIMONIA. Verijuuri.
«I. upo ori Maarian verijuuri. Tertut psslyjä, peräk-
—

kiillä; lehdet epätasaisesti parijakoisia, puikcan pitkulaisilla leh-

dyköillä; hedeluiäverho vastomiinanmoinen, uurtoincu kantaan
asti, siirollavin laitasukaisiii. 2). 7, k, kell.
—

Varjopaikoissa (A, T. H. S.) Pavall, 3— /l vaaksan piluinen, pil-

Kä/l» soukalla levlu/la.
Muist. K'ukat teenä terveellisiä. Paikoin käyt. myös juurta
kuumetaudeissa.
A. pilosu Led, Karvainen verijuuri, lerlul pitkävetei-
—

siä, hentoja; lehdet, parijakoisia 7— 11:11a alta vähän karvaisilla,

jurasahaisilla lehdyköillä; hedelmä-verho vastokcilainen, syvä-uur-
loinen, lyvellä uutroton, siirottavilla lähentyvillä sukasilla. 2j. —

7, k. kelt.
Varj. (H, Ke, K,) /I, ««palavia si duvurica KinK,
321 SANGUISOIIIIA. Puiialiippu, luppio.
A o)/ioin«/l>->- l'olijan luppio. Tähkät pyöreämäisiä t.
—

pitkänomaisia; heteet el pidemmät leriiä; koko kasvi kalju. —

2j. 7, S, K. pun.
Vetisillä niit. (Kv.) l.e/läet parijakoisia,- tähkät veripunuisi».
Muist. Lohtitectä käyt. punatautia ja muita sisällisiä veri-
juoksuja vasten.
.S. po/z/z/am» Nyi. Lapin luppio. Tähkät ed,, heteet hiu-
—

kan verhoa lyhemmät; hedelmä-verhon torvi palle-kuluiaineii;

varsi kalju. —
21 7, k. pun.
Vet. niit. (Lv.) 3 vaaksan pil, j« päällenki,- tuskin eäelliseslä
ero««>a, jos ei neäe/mä-ve»Kol/a»», Pole»i«m sanz/uisorka l?ellm.
—

323. ALCHEMILLA. Poimulehti.

A. vulz/avis. Nurmen poimulehti. Lehdet munuamaisia,
—

7— 9-linskaisia, poimuisia, pyöreäinäisin, yltympäri sahalaitaisin

liuskoin. —

2j. 8, 6, k, vchr.
Niit. tav. (A, K. St.
—
S, L,) Min kalju, »nai» karvainen.
—

Muist. Käyt. ennen veritautia ja vatsatautia vasten.

 66, Senticösm; 283

A alpina. Tunturin poimulehti. Lehdet kourajakoisia;

lehdyköitä 3—9, suikeita, tylpeällä, suipposahaisella päällä, alta
silkkimäisiä. 2j. 6, 7, k, vehr.
Tunturitien. lav. (L. Lv.)
3 parvi. ttvz/«äe»e.
326. -SUIIiUS. Vatnkka.

Varsi puinen, pysty (ainoasti laivoin nuokkuva).

■^
li, lä»eus, Va ai/tn-va tukka. Varsi liereä, snkapiikkincn;
aliset lehdot lav, 2-parisia, yliset (väl. kaikkiki) 3-sormisia t,
yhtenäisiä; lehdykät alla tav, valkeita; ierälehdel pitkulaisia
pystyjä- lz 6, 7 k. v,llli-
Mäkimaissa, kiviraunioissa, tav, (E, P,) -/'oisintelee Kaikin
—

lekäin 3'sovmis-in» j« pilkul»i«i» t. pz/oreämäisin, jonkun kerran

yhtynein, teKäz/Köin, illavjal pnnoisi», harvoin vo/Keil»: v«äevm»,
vnnran, vattu.
Muist. Vaaran-siirappia saadaan marjamehnsta ja samasta
verrasta sokuria.
Hyvää ja lerveellisiä sekoittaa kuumataudin
juomiin. Kukat hyvin sopivia hiestyttäväksi teeksi vilustumisessa
ja moninaisissa muissa kohtaamissa. Marjoista taidetaan myös
viiniä valmistaa. Antavat hyvän maun paloviiualle, oluelle, eti-
kalle j, n, e.

-[-•f Varsi puinen, renlo.

fl. eae«iu«, Sini vatukka. Varsi liereä, kaiju, tav. sinettävä,
lyhyillä ja soukilla sutuilla piikeillä; lehdet 3-sormisia; lehdy-
kät ohukaisia, puikeita, alla lav. lienleitä ja hiukan vaalahtavia;
röyhy toiskertainen, vähän karvainen; terälehdet leveän vasto-
puikeita, h 6, 7, k. valk.
Kivisissä paik. (A.) Varsi saa joskus Kz/vi« hyötyisissä varjo-
paikoissa s'-so»-»«i«el lelläel,' röyhyhaarat väl, piiki/liset t, pisakar-
vaiset,- tleäetm» «inellävä.
Muist. Käyt, kuin edellinenki.

•I'^ Varsi mohomainen.

K, saiatilis, Lilluvatukka. Varsi karhea, monikukkaincn,
suikerlavin lonkeroin; kukkaperät harvoin Kukkaa pidemmät;
terälehdet suikeita; ei paljon verhoa pidemmät, varsilehdet 3-
sormisia: hedelmättä muutamia ei paljon yhtenäisiä hillukoita.
2], 6, k. valk.
Kivisissä metsälehdoissa (E. Lv.) l/eäelmönä isojn plinaisi»
—

Kii/uKoit».
284 €6. Senticocm; 3.

11. castoreus Ltest. Lapin vatnkka. Varsi harvakukkainen,

tav. karhea ja lonkeroton; kukkaperät. pilkäveleisiä; terälehdet
monin kerroin verhoa pidemmät; varsilehdet 3-sormisia; hedel
mätiä 3—7 hillukkaa. 2|, 6, 7, k, pun.
Virtain ja puroin äyräissä (L.) /-/'äel/isen j« seuraavan välimuoto.
Murjat KapaKKoila,
R. avetieus. Maaran-val ukka. Varsi I— 3-kukkainen , pii-
kitön ja lonkeroton; terälehdet m, vastopuikeita, pitkäveteisiä;
varsilehdet 3-sormisia; hedelmänä monilukuisia hillukoita. 2j.
6, k. pun.
Palomaissa, ojarettnoilla j, n, e. (E. —

L,) /Harjat muslanpllnai-

si». hupulihnn rz/,1/tim«i«iä.
Muist. Marjat hillottuna sokurin kera otat oivallisia vahvts-
tamaan ja virvottamaan kuumetaudissa.
Käyt. tiiarjahilloksi; lisäävät viinille sekä voimaa että makua.
Ovat makunsa ja hajunsa suhteen etevimpiä kaikisla Europan
metsäkasvoisista marjoista. Näistä laidetlaisiin parhaimpia vii-
nejä valmistaa Pohjanmailla.
Ist. ryytimaihin juurivesoilla tahi nuorilla taimilla varjoon.
Pitää lumella ja havun-oksilla peitettämän pitkälle kevättä kun
eivät kärsi yö-halloja.
/i. ekamaelnovlls. Muuran-vatukka. Kaksikotinen; varsi
1-kukkainen; lehdet yhtenäisiä, m. munuamaisia, 3— 7-liuskai
sia, _\ 6, k, valk.
Melsäsoissa (E, —
Lv.) /'oisintelee Al-uKuisi» Kekä-osin, Marjut
punaisi», lop. Kelt«i«i»,- suomuuvamia.
Muist, Marjat luetaan vercit-selvittäviin lääkkeisin, vilavoit-
tavat kuumetaudeissa ja hyödyttävät, punataudissa, kerpuktssa,
keuhkotaudissa j. m. Hilloksi otetaan puhdistetluja epäkypsiä
marjoja, jotka sekoitetaan kypsyneistä marjoista siirapin paksui-
seksi edeltäkäsin Keiteltyyn liemeen.

327. EP.AGARIA. Mansikka.

F. vesea. Ahomansikka. Hedclmäverho alaspäinen; emien
pohjus kalju; ktikkaperän karvat myötäisiä t. hiukan siirottavia,
lehtiruotien ulospäisiä; lehdet 3-sormisia. 2j. 8, 6, k, valk.
Mäissä ja metsissä, tav, (E, —

V,) Marjat löz/Ki», meneviä, Kel-

posli eriäviä.
Muist, Marjat vilavoittavat. sammuttavat janon, ulostavat
helposti ja luullaan estävän luuvaloa. Keuhko- ja kivi-tautiset
ovat myös havainneet hyvää niiden syömisestä.
Ovat maukkaimpia marjalajeja; jotkut eriluonteiset niitä kui-
leukaan eivät taida nauttia.
 66'. Sentieociv; i. 285

2. p. ela/ior Ehrh. Hyi) töni ansikka. Kukkaperien karvat suo-

raan uloskflhtaisia; muuten K, ed, 2j. 8, 6, k, valk,
Niittumäissä, harv, (U.) /«ompi edellisiä, Eräät varret eivät
tleäe/möi/zl koskuun. —
F. magna Thuill.
3. F. eollina Ehrh, Mäkiniansikka. Verho kovero; emien poh-
jus karvainen; kukkaperien karvat ei paljon siirottavia, iehtiruo-
tien ulospäisiä; lehdet 3-sormisia. 2j. 8, 6, k. valk.
Kuivissa paik., mäissä (U.) Murjut Kovempia ja Kiinnempiä poh-
juk«e««a, /'oisinlelee isommilla ja väkemmill» KuKill».

328. GOMARIM. Kurenjalka.

1. A p»lusl»e, Lehdet 2— 3-parisia. 2j. 6, 7, k, rusk.
—

Soissa tav. (E, Lv,) PeväleKäet paljo lz/Kemmäl vevkoa.

—

Muist. Keite-vettä juurista Käyt, keltatautiin. Juuret myös

painavat villaisen Keltaiseksi.

329. VOTENTILLA. Hanhenjalka, hanhikki.

H. Lehdet parijakoisia.
1. /^.
mullifida si lapponiea. Lapin hanhikki. Varsi kohe-
neva; aliset lehdet parijakoisia parihalkoisin lehdyköin, yliset
m, sormi- t. morijakoisia suikeilla l, tasasoukilla liuskoilla;
kukat leveässä röyhyssä; terälehdet verhoa lyhemmät. 2j. 7,
k. kelt.
Kuiv, (si Lv.) lelläel alla K»rm«»n-Köz/leitä.
2. p. »nsevina. Ketohanhikki. Varsi suikertava; lehdet
—

moniparisia erisuurin lehtiparein; lehdykät suipposahaisia; kuk-

kapcrät lehtihankaisia, 1-kukkaisia. 2j. 7, 8. k, kelt.
Laitumilla, teillä, tav. (E. Lv.) KeKäel tav. valkeakavvaisia,
—

evilläi» alustalla, joka «sein on KopeanKavvaine».

Muist. Keitevesi kasvista, niinmyös sen puserreltu mehu on
välistä hyödyttänyt keuhko- ja kivitaudissa; muuten se on vesi-
tyttävä ja vähän turvottava.
Kasvi osottaa vesi- ja lähdesuonia. Juuria käyt. parkituk-
seksi.

Lehdet sormijakoisia; verho

•f-J. 10-halkoinen; teräleh-
tiä 8,
Kaikki lehdet 3-sormisia.
*

3. P. novveZie», Norjan hanhikki. —

Lehdykät suikeita —

soikeita, syväsahaisia t, koioiaitaisia, aita karvaisia ja vehreitä,

varsi ylempää loishaarainen; terälehdet ei verhoa pidemmät. 0
]) 6-8, k. koit.
 286 «6, Sentieocix; 3.

Kuivissa, väl. kost. paik. (E, —

V.) Psein 2 3 vauksan pitui-

—

nen, pienillä Kukilla j« pian KaiKluoi/l» iiluslehdillä.

**
Kaikki lehdet 3-sormisia, ainoasti kukkien lähellä väl.
3-sormisia.
4. P. avz/ellle». Halcva hanhikki. Varsi koheneva, ylempää
röyhyksi haarova, lyhyillä suorilla kukkaperillä; lehdykät nalkki-
maisia, alta tav. valkean höyteitä, m, kannasta aikain liuska-
liampaisia. edes- ja ulospäisin hampahin, viimeinen pitkävetei-
nen; laidat taaskäänlöisiä. 2j. 6, 7, k, kelt.
Kuivissa paik, tav. (H, —
K. St. S.) lÄvsi '/ '^-kyynäräinen;
—

leklien al-usla lumivalkean Köz/leä, väl, m, pa/jos ja vekveänk»»--

muu: /'. a»»e«le« si sordida /'v.
8, K, replan«, Loikero-hanhikki. Varsi pitkälle suiker-
—

tava; kaikki lehdet 3-sorinisia; kukkaperät yksinäisiä, lehtihan-

kaisia, 1-kukkaisia. 2j, 7, 8, k, kcit.
Niitunlaiteilla (A.) l'a»si usei/l »nonla jalkaa pi/Kä' kukat isoja.
Muist. Vähän turvottava niinkuin koko tämä suku.
«-««
Aluslehdet 8-, varsilehdet 3-sormisia.
6. s, »lpe«tvi« Hall. Keväthän hikki. Varret kohenevia,
—

lienteitä ja harvallaan lyhytkarvaisia kuin suorat kukkaperätki;

aluslehdet 8-sormisia pitkulaisen puikeilla korvakkeilla; varsi-
lehdet 3-sormisia; lehdykät iialkkiiiiaisesti vastopuikeita, syvä-
salillisia, alta karvaisia. 2|, 8, 6.
Kuiv. niittumäissä. tav. (T. U, St. H, L, Lv.) I^a-vsi us. puuoi-
nen. PeräleKäissä läkes kaulan m«,slempi, rns/ceankellervä pilkku.
—
P. vern», p. salisKllvZensis t/uenke. P, maeu/ol» Pourr.

Verho enimm. 8-halkoinen ja terälehtiä 4: Povmenlill»,

■^^
7, P, lovmenlil/n Scop, Rätvänä-hanhikki. Lehdet 3-surmi-
sia; varsilehdet ruodittomia, suikeilla syväsahaisilla lehdyköillä
ja m, sormijakoisesti kaihoisilla korvakkeilla; varsi koheneva.
2j. 6—B: k. kelt.
Mets,, ahoilla, tav. (E, —

V«,) ltorvaKKeel isoja, «z/väjaKoi«ia

/'ormentitta erecla.
Muist, Juuri turvottava; naulitaan punataudissa, valsurissa
niin ihmisten kuin eläinten hyväksi. Juuri nahkain parkituk-
seksi tn. tammenkuorlaki parempi. Sen piiruilla Lappalaiset
painavat nahkan punaiseksi.

330. SIKBALMA. Närvänä.

1. 5. p»ocuml>en«. —

Lehdet 3-sormisia, nalkkimaisin, päästä 3-

hampaisin lendyköin; kukat ryhmässä. 2^. 7, 8, k. kelt.
 66. Seriticöcce; 4. 287

Tunturikasvi. <L. Lv.) Kukat pie-nukaisi» lyhyissä, lop, piäen-

neissä, juuveisiss» K«avoi««a.

331. GEUM. Kellukka.

A urbanum. Kyliikcllu kka, Pehmytkarvaineti; kukat
—

pystyjä vastopuikeiiia, harvoin verhoa pidemtniliä terälehdiiiä,

ilman näkyväistä kantaa: hedelmysten ota pidempi haivenisia
luotteja; aluslehdet isopäätöisesti parijakoisia, päätölehti tav, 3-
liuskainen; varsilehdet 3-jakoisia, sahalaitaisia. 2j. 6, 7 kelt,
Pensastoissa, tav. (A, —
K, St, Kv.) —

Muist. Juuri ryylihajiiiiieit, hiottava, vatsan vahvistava, avul-

linen vilittaitleja vasten, kun nattltlaan l/4 luolia eräänsä 4 ker-
laa päivässä lois-päiväiscssä, ja vältän enemmän kolmas-päiväi-
scssä vllutaudissa. Samoin on se hyödyllinen vatsataudissa,
veri- ja muissa juoksuissa, Kouristuksissa, ähkyssä, hinku-ys-
Kässä, Juuri aulaa myös hyviin maun kaljalle ja pidättää sen
happancmasla.
A in/evmeäiunl Ehrh. A rokel I iikka. —. KuKal nuokahta-
via; tcräiehdet pyöreämäisellä lavalla, lyhyellä kannalla; muuten
k. ed. 2\. 6, 7, k. Kull.
Pensastoissa (T.) ssäell, j« seuraavan lajin sekamuoto, tav. »«il-
loin loiseksi, milloin loiseksi niislä luettu.
A v«v«le, Arokellukka, —
Kukat nuokkuvia; terälehdet
verhon pituisia pitkäveteisin kannoin: hedclmysten ota pitkäkar-
vaislen luottien pituinen ; alnslehdel isopäätöisesti parijakoisia:
varsilehdet ijjakoisia. 2), 8. 6.
Vetisillä niit. tav, (E, — L.) Kukat ,n, »ipMvia, vaslokevllaisi»,
vaa/eallkettaisill, ruskeakarvaisin lerälehdin, Välistä Kosvaval ver-
Ku/illsKol «soiksi lias/la/lo»lpn,«'siksi lehdiksi, joten mz/«s leväleklien
/«K» li«ä»lllz/z/,- l,', Kz/l/rillum tlul/'.
Muist. Juurta käyt. Kiinan asemesta vilutaudissa ja muissa
k. cd.

332. HR VAS. La pin vuokko.

D. oolopetala. —

Lehdet kokonaisia, sahalaitaisia. 2j. 8, k.

valk.
Tunturik. (L, Lv,) Kukat. »n, kuin vuohenkultkia; lekäet alta
valkeanköz/tei/ä.

4 parvi. Fpivaeea?.
333. SPIRAEA. Angervo.
.^
uimaria. Mesi-angervo. Varsi kulmikas; kukat röy-
—

hyssä; lehdet parijakoisia, päätölehti isompi, 3-halKolnen, sivu-

288 67, Dntpaceon.

lehdykät kokonaisia, toissahaisia; hedelmykset klpertyncilä. 2),

6. 7. k. valk.
Kosteilla niit. tav. (E. P.) Kitkat väkevän Kajnisia.
—

Muist. Kukat taudin aineita ulos ajavia; käyt. ihote-kuu-

meissa j, m. rohtuma- vioissa.
Lehmät ja vasikat ennen kuolevat, nälkään, kun söisivät tätä
kasvia.
A /ilipenäul», Siko-angervo. Varsi liereä; kukat röy-
—

hyssä; lehdet parijakoisia monilukuisin liuskaisin lehdykkä-pa-

rein; hedelmykset suoria. 2). 7, valk. t. punerv.
Kuivilla niit. (A, T.) Verholiuskat ja leväle/läel tav. ss— 7.
Muist. Juuria taidetaan katovuosina koota leivän-aineeksi.
Siat niitä tnieluisesti hakeva!. Kukat antavat hyvän maun mai
dolle, kuu sitä niiden kera keitetään.

67 ttslmo. DRDPACE7E
354. PRUNUS. Tuomi.

•J- Kukkaperiä I—i! samasla silmikosta, luskin kukkia pidem-

mät; hcdeltnä sinellävä, litteämäisellä luulla.

P, spinosa. Oratuomi. Orapiikkincn pensas, I— 2-lla kai-

—

julla kukkapcräilä, paiietoisiiia sikiäisillä ja hedelmillä; lehdet

suikean vastopuikeita, hienosahaisia, m, kaljuja. h 8, k, valk.
Mäkimaissa (A,) Kukoistaa enne» lekliä l, leklien pu/«Keamai«il-
laan olle««» (toi«into.- cooetanea). Hedelmät «'«oja «inettäviä
marjoja, Orat, us. I tuulua» pi/ni«i», «aavat alkunsu KuKoislavisla
sivu-oksisla.
Muist. Marjat ovat vesityttäviä, hyötyisiä kivi- ja munuais-
taudeissa. Kuirista valmistelaan helposli ulostavaa teetä. Nuo-
rista kuumaan veteen pannuista ja kuivatetuista lehden-aiuista
tulee hyvää teetä, tn. kuin kiinalaista.
Marjoista, etenki vilunpanemisla, valmistelaan maukasta vii
niä. Ne murskalaan sydäminensä ja pannaan viiniin. Oralttomi
sopii hyvin pensas-aidoiksi kuiville nurmimaille.

-[•-{• Kukkia 1 —

useampi sarjassa; hedelmä sinettämätön,

palleroisin luin: Cerasus Adatis.
p, eer«««». Kirsikka-tuomi. Kukat m. perättömässä
—

sarjassa; lehdet soikeita, suippoja, hienosahaisia, ylTyli kaljuja,

pisattomia. >i 8, k, valk.
—
 OH. PapUionaecm . 1. 289

Viljelemättä harv. (U.) Kekäel lujia j» silei/»,- Keäelmä mustan-

ruskea: Ki»-«i«ll»vjn. —
t,'er«sus
ucidu Burltli.
Muist. Marjoista tumineen murskatuista tislataan viilistyt-
tävää juomaa, soveliasta kuumetaudeissa. Marjamehua, sokurin
kera keitettynä, käyt. paljo lääkctten sekoituksiin. Marjat hyviä
hilloksi.
Kasv, sydämistä elokuussa kypsyvistä, ja myös juurivesoista,
löyhään, vähän kivikkoiseen mustamultaan.
P, paäus, Metsätuomi. Kukat pitkäveteisissä, vähän vel-
—

toissa tertuissa; lehdet soikeita, suipposahaisia, I— 2-lla pisa-

malla kannassa. —

h 3, k. valk.
Metsäniit. tav, (E. L.) Hedelmät musli».- tuomenmarjoja.
—

Muist. Marjat avullisia punataudissa. Sydämet murskat-

tuina umpitaudissa, kuori vilutaudissa.
Marjat kelpaavat myös paloviinan poltoksi. Sydäminen murs-
kattuina ja viiniin t. paloviinan pantuina ne antavat sille hyvän
persikka-maun.
Tuonta hevoisct niin kamoovat, että, jos on yksi tahi pari
tuomcnpulkkaa heinissä, tcrvchinlri hcvoinen seisoo syömättä,
jos olkoot heinät kuitiki hyviä. Vuohilla ikään on tuomeen
luonnollinen inho, erittäin kun kukoistaa. Sanotaan karkotta-
van myyriä, ja lehdet, eloon sekoitettuina, hiiret ladoista.
Kasv. siemenistä etenki alanko-maihin.

68 heimo. FAPILIONACEiE.
1 parvi. t'ieieo?.
338. LATHYRUS. Nätkelmä, n ätkl n.
H- Varsi 2-lla sulkamaisella särmällä.
L. «z/lve«lris. Metsänätkin. Kukkaperät monikukkaisia;
—

verhon 4 ylistä hammasta m. yhtä suuria, leveän oramaisia; leh-

det 1-parisia, sulitetuin ruodein ja suikein lehdyköin; korvak-
keet ei vartta leveämmät. 2j. 7, 8, k. pun.
—

si lotl/olius.'
—

lehdet pyöreämäiscn suikeita soikeita.

—

Niittumäissä. (A. K. H. S,
—

si U.) /eKäz/Kät Kailoja, miek-

—

K«-suippoja, si,-n leveämpi», tuv. lz/lpeilä, pieni ota päässä.

Muist. Ansaitsee viljentää kivisekaisessa maassa.
/. palustris, Aronätkin. Kukkaperät monikukkaisia; ver-
—

hon 2 ylistä hammasta suippoja, paljon lyhemmät ja leveämmät

toisia; lehdet 2—3-parisia, suikeilla tasasoukilla lehdyköillä
—

ja sulattomilla, päältä tcrävä-uurtoisilla ruodeilla; korvakkeet

varren levyisiä. 2j, 7, 8, k. pun.
—
 290 <<«?. Papilionaeew; 4.

Vetisillä niit. (A. —

K. St. P. Kv. Lv.) Lehdykät 2 linjan le

vl/islä.
4/4> Varsi 4-kanlainen, m. sulitlamaton.
3. L. praten«is. Nurminätkin. Kukkaperät monikukkaisia;
—

lehdet 1-parisia; lehdykät suikeita, suippoja; kaikki verhollani

paat nrasuippuja, 2j, 7, 8, k. kelt.
—

Niit. tav. (A. —K. St. S,) /'oisintelee leveämmin ja Kaiäe/n-

—

-min te/läi-/Köin, kaljuna ju valkeanköz/leän».

Muist. Oivallinen hcinälaji niituilla. Kasv. siemenistä savi-
sekaiseen maanlaatuun.
4, L. mavitimus Rig. Ran lanatkin. Kukkaperät cd.; lehdet
—

3—B-parisia, soikein lehdyköin ja isoin m, herttamaisin korvak-

kein. —

2J. 7, 8, k. pun.
Somcrikoissa, merenrann. harv. (U. K. V, L.) Poisintelee K»l-
-jun» j» kuta KuinKi Karvaisena. —- Pisum.
Muist. Leivän aineeksi katovuosina käytetty.

336. ORORUS. Linnunherne.

1. t), niger. Musta linnunherne. Varsi pysty, haarova;
—

lehdet B— B-parisia, leveän suikeilla lehdyköillä, suikein, ora-

kärkisin korvakkein. 2j. 6, 7, k, purp.
—

Niittumäissä (A. H.) lAlislä Kz/z/närän pituinen, Mustettua

Kelposli Kuivaessa, palot pitkiä, »nonisiemenisi». /atkz/vlls Mmm,
—

Muist. Juuri leivän aineeksi soveliasta.

2, tl. vernus. Keväinen linnunherne. Varsi haaraton, alem-
—

paa tylppämäisesti 4-kantainen, ylempää 3-kautainen 1:!lä tyl-

peällä ja 2:lla ohuella kaidalla kulmalla; lehdet 2 4-parisia pui-
kein, pitkäsuipoin lehdyköin; korvakkeet nuolipuolikkaita tav.
lyhemmät ruotia. 2j. 8, k. pun, t. punasinerv.
—

Leht. (A, K. St.

—
S.) /e/läz/Kät u«ein tuuman levyisiä.
— —

Lathyrus Mmm.
3. 0. l«l»ero«u«, Syyläinen linnunherne. Varsi sulitettu;
—

lehdet 2 4-parisia, kaidan suikeilla

—

pitkänpyörcillä lehdy-
—

köillä; korvakkeet nuolipuolikkaita, suippoja, tav. ruotia pidem-

mät. 2). 8, 6, k, purp. t. punasinerv., harvoin valk.
—

Niittumäissä tav. (T, U, H.) Lehdykät <»v. tz/lpp»mëiä, La-

—

tkyrus maerovKlHus ttimm.

Muist. Juuret keitettyinä maistuvat hyvältä ja ovat ruokavia.
337. VICIA. Virna.
H- Terttu monikukkaincn, pitkäperäinen
•
Emin luotti yliympäri lienteä.
 6s. Papilioimeviv; 1. 291
1. V. «z/lvalie», Kurenvirna. Terttu moniparisia lehtiä pi-
—

dempi; lehdykät pitkulaisia; korvakkeet kuutavia, orahampaisia.

—

2j. 7, 8, k, valk. sirijuomuisia.

Metsäniit. (E. —
V. Lv.) Lehdillä pilkä, hunrovn Kärki.

6» Luotti päältä kalju,

2, l'. e-raoea. Hiirenvirna. —
Lyhyesti lienteä; kukat suojuk-
seltomia; verhon 3 alista hammasta m. tasamukaisia, lyhyen
suikeita; purjeen lapa kannat) pituinen, lehdet moniparisia, leh-
dykät pitkäveteisen suikeita, tylppä- ja olapäisiä; palot liereitä,
-6— lo-siemenislä; varsi hervoton. 2j. 6— B, k, sin.
—

Veiioissa, niit. tav. (E, —

Lv.) —

tivaoea major 6oär. ja -3-re».

3, I^, villosa Roth. Ruisvirna. —

Villa-höyteä; kukat suojuk-

settomia; verhon aliset hampaat pitkiä, oramaisia; teräpurjeen
leveämpi osa kahta iyhempi kantaa ; lehdet moniparisia, lehdykät,
pitkulaisen suikeita, höytcttä; palot soikeita, harvasiemcnisiä. —

0 Z 7, 8, k. punasin.
Pelloissa (A.) Kukat KoKt» isompia ja puvpuvaisempia kun seu*
raavaisen, jokon muuten Kz/l/ä liki vetää,' sie«neniä 3— S.

4/4/ Kukkaperät sangen lyhyitä, 1 harvakukkaisia.

—

4. I^, «epium. Aitovirna. Kukkaperät

—
ylisissä lehtihangoissa,
lyhyitä, 3 3-kukkaisia; palot pystynäisiä (välistä vaan 1—2);
—

lehdet moniparisia, pitkulais-puikeilla, ehytlaitaisilla lehdyköillä,

joista viimeiset vähcmpiä. H. 8, 6, k. purp. t. punasin.
—

Niittumäissä tav. (E, —

V.)
3, I^. saliva, Elovirna. —
Kukat parittain; palot karvaisia; leh-
det 8 7-parisia, lehdykät pitkulaisen naikkimaisia, poikki- ja
otapäisiä; korvakkeet hammaslaitaisia; siemenet litteämäisiä. —

Q 7, k. purp.
Pelloissa (A, K. St.
— —

S.) paljon isompi eäellislä, leveällä

millä, litteälnmillä j» Köz/leämmillä padoilla.
Muist. Sen vehreät siemenet ovat mieluisimpia kotilinnuilie,
erittäin kyhkyisillc. Kalliilla ajalla ja katovuosina taidetaan tä-
män ja muiden virnain siemenet, rukiilla sekoiteltuina, käytetlää
leiväksi. Oivallinen rehukasvi.
6. I'. anMsli/olia Roth. Mustavirna. Kukkia I—2;1—2; palot
—

sangen Iyhytperäisiä, ohuen lientcitä, vihdoin m, kaljuja; lehdet

3— 4-parisia, lehdykät suikeita tasasoukkia, alimmaiset lyheni-
—

piä, kolopäisiä; korvakkeet hammaslaitaisia; siemenet palleroisia,

sileitä. —

(2 7, k. purp. harv. valk.

Pelt., mäissä j, n, e, (E, V.) Z— 6 vaaksun pituinen,' lekäet
—
292 68. Papilionacem j, 3.

/ —

Z linjan levz/i«iä,' verkon Kampaat tav. itseä verkaa lz/Kemmal,

—

V. sativa si nigva. V. «ezzelali« PKuili.

338. ERVUM. Virvilä.

A Kirsulum. Vcltovlrvilä, Verat tav. monikukkaisia, il-
—

mau lisäkkeittä; terä verhoa pidempi; lehdet 6—B-parisia, tn.

tasasoukin lehdyköin; palot höyteitä, 2-siemcrisiä. 0 6, 7,
—

k. vaaleansin.
Kuivissa paik., pelt. (E. V.) l>'uk«t sangen pieniä.
-^
Vieia
—

Koch. Cracca minov Godr. ja Gren.

A letvaspevmum. Mäkivirvilä. Perät I—31 —3 kukkaisia;
—

lehdet 4-parisia, m. tasasoukilla lehdyköillä; palot kaljuja,

4—6-siemcnisiä. —

<I 6—B, k, vaaleansin.

Kuivissa paik, (A. U. St. H. Kv.) tlukal pieniä,- vevko lzzkz//,-
—

lekäet lz/päköilä, Poisintelee 5-kukkaisin levtui» j» S—6-siemeni-

«in pal'oin. I'ieia /ois.
—

2 parvi. /leäz/«aveas.
339. HEDYSARUM. Lapinnätkin
H. obscurum, Varsi pysty; lehdet 4— 9-parisia, päälölehdcllä;
—

lehdykät pitkutais-puikeita soikeita, kaljuja; tertut lchtihan-

—

kaisia, peräkkältä, 2j. 7, k. punasinerv. harv. valk,

—

Tunturikasvi (Lv,) Palot Kaljuja, nuokkuvin, m. luuman-piluisia.

3 parvi. /l«lv»z/ale«e.
340. VHACA. Vcuran virna.
P. sviz/iäa. Varsi pysty; lehdet 4 8-parisia, lehdykät kum-
—

mastaki päästä pyöreämäisiä; terttuja 2—l, tasapitkiä; palot

alaskääntöisiä verhosta ulottavin tyvin. 2j, 7, k. kelt.
—

Tunturikasvi harv. (V, L.) P. «lpina.

—

341. OXYTROPIS DC. Keuiankärki.

0. ea«npe«l»i« DC. Kellervä keuiankärki. Varsi kohe-
—

neva; lehdet moniparisia, suippoisin, silkkimäisin lehdyköin;

suojukset verhoa lyhemmät; palot pystyjä, puikeita pitkulai-
—

sia, pullakoila, pehmytkarvaisia. 2}. 6, 7, k. kell.

—

si «ov-
—

äiäa.- kukat keltaisia sinipuncrvin t. sinisin pilkuin, väl. koko-

naan sinisiä, vefhohampaat tasasoukcmpia ja pidempiä.
Kuivissa paik. (H, K,
—

si L, Lv.) p«/'ot »n. 2-pe«»isi», pul-

—

l«Koil». Phacu tt^z/. si Astrugalus «oväiäu« Mllä.

—

0. lapponioa Gaud. Sinervä keuiankärki. Varsi sangen

—

lyhyt, haarova, myötäkarvainen; lehdet noin 10—12-parisia, sui-

 o/l, Papilionaeeal; 293

keillä, sulppoisilla, harmaanhöytcillä lehdyköitä; palot alaskään-

töistä m. liereitä, perättömiä. 2j. 7, k. sinipun.
—

Tunturikasvi harv. (L.) Aäöllää» Kuln KuvenKevne, «or?nenpi-

lui«illa levltupevillä, mull» väkemmillä ja Kavvemmil/a Kukilla,'
lelläel päällä väl. m. Kaljuja. Pkaca (montana) Wg.
—

342. ASTRAGALUS. Kurenhernc.

«1. »lpi»u«. —

Varsi alussa sangen lyhyt, vihdoin koheneva;

lehdet 810-parisia, pitkulaisin, alta pehmytkarvaisiu lehdyköin,
puikoilla, tylppäpäisillä korvakkeilla; palot 3-kantaisia, verhosta
ulottavilla kannoilla. —

2j. 6, 7.
Tunturitien. tav. (H, —
K, V. Lv.) Varsi «lu««» tuskin sor-
—

me» piluinen, «ille s lo tuuman piluinen, Kaarov»,' kukat tav.

—

valkeita, «ini/'«omui«i», väl. p«Käa««ini«iä t. valkeita. Phuca

—

aslvaz/alina DC. P. «ninima Kess.

4 parvi. P/l/oliea?,
343. LOTUS. Matte.
K. eo-rnieulalll-s. —

Rento; mykeröt 2— 6-kukkaisia; lehdykät

ja korvakkeet puikeita t. soikeita; palot suoria tasasoukkia, ulos-
t. alaskääntöisiä. —

2j. 8, 6, k. kelt. si evassi/olius lehdet

—
.-

möyheitä, kaljuja.
Laitumilla j. n. e. tav. (U. H. K. si A. Ke.)
—

-»-

344, MEDICAGO. Mailanen.

«11. saliv», Kylvömailanon. Kukat tertussa, suojuksia ly-

—

hemmillä peryköillä; palot kierteisiä, varuttomia, m. kaljuja;

lehdykät pitkulaisia —

vaslupuikcita, latvapuolelta hammaslaitai-

sia; yliset korvakkeet ehytlaitaisia, aliset vähän hanipaailisia;
varsi tn. pysty. —

21 6, 7, k. siniptinerv.
Niitutöyr. harv. (U.) —
U, «»liv» ver«ieolor Koch,
Ä, so/eola, Vyörtänö-mailancn. Kukat tertussa, tav.
—

suojuksia pidemmillä peryköillä; purje alempaa suoninen; palot

pitkulaisia, käyriä, varuttomia, lieminkäisiä; lehdykät pitkulaisia
t, m. tasasoukkia, latvapuolella hammaslaitaisia; varsi ylöskaa-
rcva. —
2j. 6, 7, k. kelt.
Mäissä, pellonpicttt. (U.) Lelidyltiit soukempia K. eck.
U. lupulin». Nurmimailanen. Kukat soikeissa tiheissä
—

monikukkaisissa mykeröissä; palot munuamaisia, varuttomia, I-

sicmerisiä; lehdykät vastopuikeita, ehytlaitaisin korvakkein; varsi
rento t. ylöskaareva. —

<2 6—B, k, kelt.

Vicnt., teillä (A, —

U,) IMäinen, «»noen pienillä kukilla, vel-

tolla, Kaavovalla varrella.
294 ax. Papitionacew ; 4.

348. MELILOTUS Adans. Mesi kka.

M, macrorhiza Vers. TesmämcsikKä, —

Kukat pitkävetei-
sissä tertuissa tasapitlrillä terälehdiiiä; palot puikeita, lyhytsulp-
poja, kurttuisia, haivenisia, Iyhytperäisiä; aliset lehdykät vasto-
puikeita, yliset pitkulaisia, sahalaitaisia; korvakkeet oramaisia,
ehytlaitaisia. —

Z 7, k. kelt.
Niit., ticvars. (A, T,) l^arsi KoKeneva, pilkä',- kukat »sompia kun
«env, lajien. P»i/o/ium »nelilolus, M. offtcinalis Willd.
—

U, ofsieinalis Lam. Osman mesikkä. —

Kukat ed,, venhe

lyhempi toisia tasamukaisia terälehtiä; palot vastopuikeita, vähän
peräkkältä, tylppämäisiä, otapäisiä, m. kaljuja; lehdykät vasto-
puikeita, yliset pitkulaisempia, lanttopäisiä, matalasti sahaham-
paisia; korvakkeet ed, —
I) 7, k. kelt.
Kuivissa paik. harv. (U.) /eklik»mpa«l lz/Kz/ilä, tav. tyipeitä, Itu-
touvin, leKäz/Kän l^vipuolell»,' palot -niin läliä Kun eä. pilkalle ver-
hosta ulkona,' KuKal pienempiä ja vaalakampia k. eä, —
ill, arven-
«is Wallr.
Muist. Kasvin varsi ja kukat ovat lievittäviä ja pehmittäviä;
käyt. laastariksi ja käärchauteiksi.
Antaa hyvää elikon ruokaa. Taidetaan viljentää santaisissa
maissa.
M. all»» Lam. Valkea mesikkä. Tertut ja korvakkeet ed.;
—

kukansiivet ja venhe purjetta lyhemmät; palot puikeita, verkko-

mais-kurttuisia, kaljuja, perättömiä, puoleksi verhosisäisiä; leh-
dykät harvasahaisia. —
2j. 7, 8, k. valk.
Katuvars., viljelöm. harv. (T. —
Ke, Vc) l»v«i t»v. pz/slzz, väl.
mieken-p-i/ninen ja pen«»s«»»i«esli haarova. Laji erotetaan kelpasit
perättömistä paloisla. —
M, vulgavis Ml/ä.

346. TRIEOLIUM. Apila.

4/Verhot karvaisia, ei pullakoita.
T. pvatense. Nurmi-apila. —

Varsi koheneva, suora; my-

kerot tav. yksinäisiä, puikeita; verhon ali-hammas ei paljon ver-
hoa pidempi; lehdykät vastopuikeita leveän-suikeita; korvak-
—

keet puikeita, orasuippoja, karvaisia. 21 6—B, k, pun. t, valk.

—

Niit. tav. (E. —

V. Lv.) Uz/Kero tav. perälonnä suojuksen «isällä,

väl. lyhyesti ulottava; vevko ylt'yli Karvainen, Koko Kasvi välistä
«iIKK-imäinen,
Muist. Kasvi on eläinten pehkuna yleisesti tuttu. Lihavani-
massa maassa taidetaan se niittää 2, 3 kertaa vuodessa. Sem-
moinen maa pitää uusilla siemenillä kylvettämän 3, 4 vuoden
päästä. Syötössä on vaarinotcttava, että läntä (niinkuin muutkin
apilalajit) sekoitetaan olilla, sillä muuten se on liian väkevä.
 68. Papilionacem; i. 295

etenki alussa. Sanotaan paremmin enentävän lihavuutta kun

maitoa lehmissä, jonkatähden erittäin sopiiki syötekarjalle. Ku-
kisla, kuivatuista ja jauhetuista, taidetaan katovuosina valmistaa
leivän-ainetta, kuin kaikkienkin apilasten kukista. Myös paine-
taan niillä villainen vehreäksi.
2. /'. meäium, Metsä-apila. Varsi koheneva, tav. mutkiva;
—

mykerö palleroinen, yksinäinen, lop, peräkäs; verhon alisin ham-

mas ci paljon itseä verhoa pidempi; lehdykät suikean pitkulai-
sia; korvakkeet kaitaisia, orasuippoja, karvaisia. 2j. 6—B,—

k. pun,
Niit,, lehtomäissä (A, K, St,—

S.) leKäz/Käl m. ekz/llail»i-

—

-«i»,' mz/Kevöl usein «uojuK«eltomi»,' verhot »n. Kaljuja, Karvaisi»

Kampain. — /'.
/le/vuosum Jucq.
3. P. avvense. Jänön-apila. Mykeröt peräkkäitä, hyvin kar-
—

vaisia; vcrhohampaat sukamaisia, kahta pidemmät terää; lehdy-

kät kaitaisia, päästä leveämpiä. -I 6, 7, k. puncrv.
—

Mäissä (A, K. 11. S.) Koko Kasvi luuhuknrvninen; toisintelee

—

rentona, «iivoK»»v»isen«.- proslv«tum Myr.

4. /'. montanum. Mäki-apila. Varsi suora, pysty; mykeröt
—

palleroisia, peräkkäitä, suojuksettomia; purje soukka, pitkävctel-

nen, kahta pidempi siipiä; lehdykät leveän-suikeita, suippoja. —

2j. 7. 8, k, valk.
Kuivissa paik. (A, U. H.) Juuri suikea; palot t-«ie«ne-ni«is,
—

karvaisin.

4/4/ Verhot kaljuja; purje sileä, pysty.

8. T. Kz/Kriäum. Vunervo-apila. —

Varsi koheneva, haarova;

kukkaperät ylisistä lehtihangoista; verhon hampaat tasapitkiä,
suoria; lehdykät soikeita, tylppäpäisiä. 2). 7, 8, k. valk. t.
—

punerv.
Niit. tav. (T. K. St.
—

S.) On Kuin nuvmi-apila. Paloissa

—

vu/mi«luu harvoin enempi kun Z «iementä.

Muist. Taidetaan hyvin edullisesti viljentää niituilla rehuksi.
6, /'. -repens. Valkea-apila. Varsi suikertava pitkillä lehti-
—

kankaisilla mykcrö-perillä; lehdykät tav, vastopuikeita, lanttopäi-

siä; vcrhohampaat eripitkiä, suoria. 2j. 6—9, k, valk. t.
—

puncrv.
Niit. tav. (li, V,) /'oisintelee m, pnikeill» leKäz/Köittä.
—

Muist. Vaikitsee yltäkylläisesti vaivau rehuksi viljennettynä.

Kukat kelpaavat myös leiväu-aineeksi.
s/. MONtIMUM.)
 296 08. Papiiioiiucecs; 3. —
6>J. Eiieinece; 1.

Verhot lop. rakkomaisesti pullistuneina.

4/4/4/
7, P. sraaisevum. Rauta-apila. Varsi rento; mykeröt palle-
—

roisia, peräkkäitä; ylinen osa lop. pullakka, karvainen, ynnä kah-

den verhohampaan lenko. __[, 7, 8, k, punerv.
—

Rant. harv. (A,) Lehdykät vö/«äi«iä, «oikeita, Kz/vin suonisia j»

vä/iä» la»ltopäi«iä.

4/4/4/4/ Vurje tav. uurtoinen lengolla päällä.

8. P. «paäieeum. Musta-apila. Varsi pysty; mykeröt tiheitä,
—

pitkänpyörcitä, karvaisin verhoin; lehtiruodit pidemmät suikeita

korvakkeita; kaikki lehdykät ruodittomia, pitkulaisia. <2 6 — —

Niit. (E, V. Lv.) Uz/Ke-röt en«im»nätlä KetlaKoila, «ille mu«tan-

—

-r««Keit».
9, /'. »ovar-ium. Kelta-apila. Varsi tav. pysty; mykeröt soi-
—

keita, tiheä-kukkaisia, hyvin uurteisin purjehin ja m, kaljuin ver-

hoin; kaikki lehdykät ruodittomia, suikeita; korvakkeet sulkeita,
ei cmäruotia lyhemmät. -I 7, k. kell,
—

Velto- ja niittumäissä (T. K. 11. S.) I'evKo» Kamp»i««» muu-

—

tamia Karvoja. P. aureum poll.

—

8 parvi. 6e»istea?.

317. ONONIS. O rakko.

I. li. hircinu Jacq. Varsi pysty t. koheneva ynnä haaroilleen
—

yifyli pitkä-tahmea-karvainen, aina varutoti; lehdykät tav. pui-

keita; kukat parittain, m. tähkämäisesi! 2J. 7, k, pun. —

Niit., pietit, (U.) Pakanhuj

348.
ANTNVLLIS. Ma sm ai o.
1, 4. v»lner»»-«a. Varressa 2 lähinäistä mykeröä laivassa; leh
—

det parijakoisia, isoin päätölehti. 2j, 7. —

Niittumäissä (A. U.) Kukat tav. Kel/aisi».

Muist. Kasvi painaa keltaista.

63 Iloimo. Eliic-WE/V.
1 parvi. Voccinieoe.
349. MYRTILLUS Gilih. Mustikka.
1, F. »iz/va Gil. Tavallinen mustikka. Terä m. pallero-
—

mainen; perät lchtihankaisia, 1-kukkaisia; lehdet puikotta, saha-

laitaisia, kaljuja; varsi kulmikas. 2j. h 8, k, valk. t. punerv.
—

Metsissä tav. (E, L.) l^evko ehyt, KeKrämäinen,' muijat mus-

—

tansinisiä. —

l^aeoiniu»» >«l/«-lillu«.
 60. Ericineiv; 1. 297

Muist. Marjat kuivina vähän kovetuttavia, avulliset ulkolau-

dissa. Marja-mehu riivottava kuumeissa.
Marjoja syövät linnut. Niistä saadaan maukasta puuroa ruis-
jauhoilla sekoitettuna. Myös sanotaan mustikoista, puolukoista
ja ruisjauhoista hyvää hapanta leipää tulevan. Mehulla paine-
taan punasincrvää.
M. -u/iz/inos» (Gil. l Drej.) Juolukka. Terä pyöreämäisesti
—

kellomainen; perät erinäisistä kukkasilmikoista; lehdet, vastopui-

keita, ehytlaitaisia, tylppäpäisiä, kaljuja. —

2j. h 8, 6, k. valk.
t. punerv.
Soissa, aroissa, tav. (E. —
V.) il/arjat «ini«i», i«ompia kun eäel-
lisen, epäKlllmiKKa-il».
—

faceinium.
Muist. Marjat, paljolla syötynä, sanotaan vähän huumetut-
tavan päätä.

380. VACCINIUM. Vuo la.

l'. vitis iäaea, Vunapuola. —

Kukat tertuin latvassa, ulol

tavilla vartaloilla; lehdet vastopuikeita alaskääntöisin, nyhäsa-
haisin laidoin, alta pilkullisia. —
2j, h 8, k, valk. t. punerv.
Metsämaissa tav. (E. —

L.) U«vjat punaisi», harv. va/Keita.

Muist. Marjat ovat janon-sammuttavia, riivottavia. Käyt, pal-
jon kuumetaudeissa, erinom. puolukkavcttä, jota helposti saa-
daan, lähdevettä päälle lyöden ja vähän sokuria sekaan.
Marjoista taidetaan vaitrislaa viiniäki. Niistä tulee myös
sangen maukasta ja terveellistä marjahilloa. Lehdet taidetaan
käyttää teeksi. Aitauksissa estää puolukka ruohonkasvua, ja ett
aina laihan sekä viljentämättömän niaanlaadun osottaja.

381. OXYCOCCUS Vcrs. Karpalo.

0. paluslvis Pers. Suo-karpalo. Lehdet puikeita ehcin
—

alaslriertoisin laidoin; varsi rihmamainen, suikertava, kalju. —

2). h 8, 6, k. pun.
Hämeissä tav. (E. —

V.) Murjut »soj», punaisia. Paeoinium

—

oxycoccos. BcKolleva lioth.

Muist. Marjoilla un melk. sama voima ja hyöty kuin puo-
loilla; multa maistuvat happamemmalta. Karpalo-siirappi, jota
löytyy apteikcissä, un sangen maullisia ja hyödyllistä kuumeissa,
myöski lapsille vasten matoja.
Karpaloita saman verran keitlosuolain kanssa käyttävät kulta-
sepät viinikiven asemesta hopean valkeaksi Keittämiseen,
0. «nievoearpus Turcz. Vähäkarpalo. Kolmea pienempi
—

k, ed,, muuleit samanlainen.

Soissa (U. K, St. L.) //z/vi» Kaunis Kasvi. —

Vaccinium,
298 69. Ericinew; z.
2 parvi. l?vioeo?.

382. ARCTOSTAPHYLOS Adans. Slanmarja.

«1. ossioinaliz Wimm. Vunainen sianmarja. Varsi rento;
—

lehdet pitkulaisen vastopuikeita, nahkeita, ehytlaitaisia, sileitä,

urasuonisia. 2j. Ij 8, k, punerv.
—

Kanarvikoissa tav. (E, —

V,) /linavekreä, punai«in, »nekellömin

marjoin, —

>lvb«lu« uva «vsi.

Muist. Lehdet hyödyttäviä kivitaudissa ja myös vcsittimicii
sisällisissä haavoittumissa, jos niitä teelusikallinen eräänsä hie-
nonnettuna nautitaan, tahi väkevänä teenä juodaan muutamin
kerroin päivässä; ovat kovetuttavia, vaan ei ärryttäviä; pitää
naulittaman pidempi aikaa.
Kasvia käyt, sangen paljon parkitukseen nahkani valmistuk-
sessa. Vainaa alunan Kera harmaata. Siitä valmistetaan varsi-
naista kaupassa kulkevaa sumakki-painetta.
A alpina Spr. Musta sianmarja. Varsi rento; lehdet
—

vastopuikeita, sahalaitaisia, alta cpäsileitä kohosuonisia. 2J, I) —

6, k, valk.
Tunt. (V, —

Lv,) /ekäet kuihtuvat lalveksi,- mavjal »nu«li», »ne-

heviä.

333. ANDROMEOA. Suokukka.

«1, polifolia. Vunerva suokukka. —

Verat ryhmin latvassa

munakkcisilla kukilla; lehdet suikeita —
tasasoukkia, alaskicr-
toisin laidoin, alta harmaanvalkeita. h —
8, 6,
Soissa (E. —

L.) t—2 vanksnn piluinen, «Klmi/la valkean-puner-

vi/la kukilla.
Muist. On kovetuttava, niinkuin muutkin sukulaisensa. Ar-
vellaan vahingolliseksi lampaille. Silkinpainajat käyttävät leh-
—

tlä ja varsia kalcppclin asemesta väriksi.

A lelvagon». Valkea suokukka. Perät yksinäisiä, lehli-
—

hankaisia, kellomaisilla kukilla; lehdet m. koltnikulmaisia, nuoli-

kantaisia, neliratiscsti limittäisiä. —

h 7, k. valk.
Tunt. kasvi harv. (L. Lv.) /—3 vaaks»» piluinen pen«»«lal/a,
ikää» kuin -iso kanerva. —
t'a««iope DC.
A Kz/p»oiäe«. Vähä suokukka. Kukkaperät yksinäisinä
—

latvassa, kellomaisilla kukilla; lehdet oramaisia, lähinäisiä. —

2). h 7, 8.
Tutit, kasvi (L. Lv.) pieni, «inavekveä, ikäänkuin sammale,' kultut
»/alkeita, punervin laitein. —

6»s«iope DC.
 «o. Ericiuew; ii. 299

384.CASSANDRA Don. Vaivcro.

t?, calyculata Don. Kukat yhtääiiisessä tertussa, 2-jakoisclla
—

lisäverholla; lehdet pitkulaisia. h

8, 6, k. vaaieankelt.
—

Soissa harv. (E, P.) 2—3 jalan piluinen pen«a«,

—

<lnävomeäa. —

388. CALLUNA Salisb. Kanerva.

C. v«lz/a»is. —
Kukat yhtäällisissä tertuissa; lehdet vastakkai-
sia, ruodittomia, nuolikantaisia. h 8, k, pun. t. valk.
—

Kankailla taV. (E, L.) l/aavat läkinäisislä lekäislä 4-kanlai-

—

«ia,' väl. nämät Ka«velluvat ulos ja tulevat oramai«iK«i, Kailai«iK«i.

/'oisintelee Kaljuna ja lienteänä. Erica. t?. evioa t/A
—

Muist. Laihduttaa maan; katoo tav, kun maa aidataan ja

lannoitetaan, tahi lehtipuilla istutetaan. Taidetaan clikon-ruuaksi
hätätilassa koota, parahiten syksyllä myöhään. Paikoin sekoite-
taan kanervan-kukkia ruisjauhokin ja leivotaan leiväksi.
Sala-ojain täytteeksi peltoihin ja niittuihin un kanerva hyvin
sovelias. Varsi käyt. parkitukscksi.
336. PHYLLODOCE Saiish. Kurenkancrva.
/'. e«erulea Sai. Kukat nuokkuvia, pcräkkäinä ryhmin lat-
—

vassa; lehdet tasasoukkia, karhcalaitaisia. 7, 8, k, punasin.

—

h
Tunt. kasvi (P. Lv.) 3—B luuman piluinen.
—
Andromedu. —

-UenHie/li» 8»»,

337. ALEA. Siekkilö,

«1. pvoenmkens. Kukat latvassa; lehdet pitkulaisia, tylppä-
—

päisiä, kaljuja, alaskicrteisiu laidoin; varsi matala. h 7, 8, —

k. pun.
Tunt. kasvi (P. Lv,) Haarat sovmenpituisia, puumaisia,' lelläel
—

«inavekveilä, —

Loiseleuria Peso, /7lam«leäo» /ink.

388. RHODODENDRON. Lapinruusu.

A lapponieum >Vg, Kukat sarjoin latvassa, kaljutcräisiä;
—

lehdet puikeita, tylppäpäisiä, pilkullisia, pihkanyppyisiä. h 6, —

7, k. punasinerv.
Tunt. harv. (L.) Jonkun tuuman piluillen pensaskasvi, «inoasli
Kaarttin lolval lekäillä ja kukilla z/li >»«ak»m»ra». //eleitä A l.
40, pille/nnläl tevää. /l/:alea.
—

389. LEDUM. Suopursu.

L. palu«l-re. —

Lehdet tasasoukkia pitkulaisia, alaskiertcisiu

—

laidoin, alta ruskcavillaisia. h 6, k. valk.

—

Hämeissä tav. (E, L.) />'z/z/näväi»e» pen«»«,' kukat likeässä

—

sarjassu.
300 60. Eriänne ;

Muist. Lehdet ja kukat avullisia rohtuma-vioissa, sisällisesti

teenä, ja ulkonaisesti keite-vctenä pesuiksi, Kcitc-vcsi hyvää
myöslri punataudissa, hingussa j. n. e. Kyssöljyä tislataan
suonpursuista ja koivuntuohesta; sitä Venäjällä käyt. nahkain
valmistuksessa. Kaljaan pantuna vaikuttaa kasvi pääkivun. Kel-
te-vesi karkottaa syöpäläiset eläimistä ja sioista, kun heitä sillä
pestään ; niin myös luteet vuoteista.

3 parvi. Pz/volaee«.
360. PYROLA. Talvilchti, talvikki.
4/ Valhot tyvipuolclta pyöreämäisesti pullakoita; vartalo
näkymätön.
P. «mbellala, Sarjatalvikki. Kukkia 3 —6 sarjassa; leh-
—

det naikkimaisia, pääpuolelta sahalaitaisia. 2). I» 8, k. punerv.

—

Havumets. harv. (T. U. H. S.) Aoin vaaksan pituinen pensas-

kasvi; lekäet m, säteettäisiä, tz/tppäp»i«iä t. tz/Kz/tsuippoj». —

tikil/lllp/lil» Aull,

4/4/ Hedeponnen kannassa 2 erinäistä, toisistaan poikkeavata

sarvea; vartalo pitkä. il/oneses Sai.
—

P. unislova. Yksikukka talvikki. Varressa yksi ainoa

—

alaspäineti kukka; lehdet suipposahaisia. 2J. 7, k. valk.

—

Kosteissa mets. (E. Ve) sormenpiluinen,' KnKal hyvänhajui-

—

si»,' Keäelm» pz/stz,. 6Kim»pKi/« Ev, Moneses grundi/loru H»l,

—

Muist, Käyt. paikoin silmäröhkääu.

Palhot oramaisia; ponnet ilman erinäisittä sarvitta, var-

4/4/4/
talo pitkäveteinen. (Kukat tertussa).
P. rotundifolia. Vyöreä-talvikki. Kukat avonaisia suo-
rassa monikukkaisessa tertussa; verholiuskat suikeita, ulontuvia,
vartalo lenko, terää pidempi; ruodit pyöreämäisten lehtien pitui-
sia. —

2J. 7, 8, k. valk.
Mets. tav. (E. Lv.) KeKäel / l/a tuuman pil«lisi».
—

P. chlornnthn Sv. Vehreä-talvikki. Kukat avonaisia suo-

—

rassa, monikukkaisessa tertussa; verholiuskat kairamaisia, myö-

täisiä; lehdet ruotejansa lyhemmät; vartalo ed, 2j. 7, 8, k.
—

valeankelt.
Havumets, (E. —

V,) /ekäet luuman KoKoi«ia,

P. meä-ia Sw. Kello talvikki. Kukat pallero-puolikkaita, vähän
suletuita, liereässä tertussa; vartalo suora lyhyesti ulottava; leh-
det pyöreämäisiä. 2|. 7, 8, k. valk.
—

Mets. harv, (E, Pc.) Kukat KoKla isommal K. seur.

—
 70. Empctrew. —

71. Eiipborhiacea'. 301

/'. minor. Vähätalvikki. Kukat m. palleroisia, suletutta,

—

suoralla tcräsisäiscilä vartalolla; muuten k. ed, 2j. 7, 8.

—

Lehtimcts. j, n, c. (E. —
V, Lv,) Kukut v«l/c. t. punerv,, pie-
ne»npiä k. eäell, lajeilla; lekäet väl. «oikeamai«ia, P. rosen Bm.
—

P. «eeunä». Sivupuoli talvikki. Kukat pitkulaisia yh_

—

täällisessä tertussa; lehdet soikeita, suippoja, hienosahaisia. —

2j. 7, 8.
Meis. tav. (E. L.) Kukat vekreän-vaaleil».
—

361. MONOTROVA. Mäntykukka.

i!l. Kz/pnpilz/s. —

Terttu nuorempana alaspäinen; laitakukissa

8 hedettä. —

2). 7, 8, k. kelt.
Mets. harv. (A, —- U. H, S.) Koko kasvi v»»le»nkell«inen, leh-
«/elon, suomuinen; leläl/Aäet ja Keteet karvaisia; juurena tukku
KomeenK«/l»isi» K»p«i» ja Ke/laKKaisia mukuloita, vz/Kmettzzneilä
mullan j» viev»«K»svi«len juurihapsien Kanssa. U, Kir«ul» Nolle,
—

Hypopitys mulli/lova Beop.

70 heimo. EU?E^RE^.
362. KMPETRUM. Variksen-marja.
E. nil/rum, —

Rento m. kaiju pensas; lehdet nculamaisia, ta-

sasoukkia, pitkulaisia, vaaleampi uurto alustassa. h 4, 8,
—

Kankailla j. n. e. tav. (E, L.) iltalal» pen«a«Ka««/i,- lekäet

—

lz/Kjäsisuisia, laidat ikäänkuin «laskievlz/neilä ja selkä-uuvloon z/K-

-lz/neii»,' kukat leklikankaisia, pieniä, »nustanpunasinervin teräleh-
äin j» ponsin,' ««arjat musli».
Muist. Marjl/ja syövät linnut, väl, ihmisetki; sanotaan vai-
kutiavan huumausta ja pääkipua; alunan kera painavat paperin
punaiseksi.

71 heimo. EUPHORBIACE./E.
363, EUPHORISIA. Tyräucstc, tyräkki.
•{• Isommat kchäiiuskat 2-sarvisia.
E. esultt. Mouisäde-tyräkki. Sarja monisätcinen; sarja-
—

varukscn lehdet leveän suikeita, sarjukan munuamaisia; varsi-

lehdet tasasoukka-suikcita, suippoja, kaikki tasamukaisia. 2j.—

7, 8, k. kelt.
Peli., kiviseinillä harv. (11. Ke) Aoin 3 vaaksan piluinen,' leh-
det 2—^-linjan levz/isiä, haaralehdel v«K»n leveämpiä.
A pep t us. Koim i sä de- ty rakki. Sarja 3-säteinen; varus-
—

lehdct puikeita; varsiiehdei ruodikkaita, vastopuikeita, ehytlaitai-

sia, —

© 7—9, k. kellanvehr.
302 72. Porlulacacew. —
73, /Vlrom«^<uc-o'.

Viljelöm. tav. (A. —

U.)

4/4/ Kchäliuskat sarvettomia.

E. palustris. Suo-tyrakki. Sarja monisätcinen, ensin
—

3-, sitte 2-jakoisilla säteillä; varuslchdct puikeita; varsilehdet

suikeita, tylppäpäisiä; haarat hedelmättömiä. 2j. 8 kelt. —

Suoniit. harv. (U.) Väl. 2-Kz/z/näräinen, pen«»«mninen,

A helioscopia. Viisisäde-tyräkki. Sarja ensin 8-, sitle
—

3-, viimein 2-jakoiiien; varus- ja varsi-lchdct vastopuikeita, naik-

kimaisia, hienosahaisia. 0 7—9, K, kelt.
—

Viijeiömaissa, pelt. tav. (A. K.) -7äl, sormenpiluinen ja Kaaralon.

—

Muist. Mehua käyt. ulkonaisesti savipuoliin, syyliin ja pää-

rupiin. Kaikki tyvänestcet ovat kovin ulostuttavia, ja hyödyt-
lävät vesitaudissa, mutta varoiiomilla vaarallisia.

364. MERCURIALIS. Sinijuuri.

U, pevennis. Varsi haaraton; lehdet ruodikkaita, puikean
—

suikeita, takkuisia; emikukkien yhteinen perä pitkäveteinen;

juuri suikertava. 2). 8,—

Lehdoissa (A, Ke.)

—

Lehtihangoissa harsoja tähkiä pienillä,

vekreillä kukittu; muslelluu Kui</»es«».
Muist. Vahingollinen sekä ihmisillen, että eläimille.

72 heimo. PORTULACACE^.
363. MONTIA. Hclckaall.
M. sontana. —

Lehdet vastakkaita, m. lapiomaisia.(I 6 B, — —

k. vaik.
Vetisissä paik., vesihuovuissa (E. P. Lv.) Ikään Kuin pieni
—

läklinlö,' kuhat val/c,, Koäal ulaspäisiä, sie/nenel musli».

73 heimo. PARONYCITIEiE.
366. lIERNIARIA. Tyräruoho.
//.
Flllllva. Lehdet pitkulaisia
—

vastopuikeita, kaljuja; ku-

—

kat monilukuisia, ryhmin ylisissä lehtihangoissa. 2j. 7, 8. —

Kuivissa paik. tav. (A. Ke, S.) Pieni, maukan lilislz/nz/l,' ku-
—

Kat pieniä, KellanveKveil», väl, läKKämäisin», leklisinä rz/K/ninä.

367. SCLERANTHUS. Jäsenheinä.
S. annuus. Vehreä jäsenheinä. Kehäliuskat suippoja,
—

jos hiukan kalvolaitaisia, aina siirottavia. 0 Z 6, 7, k. vehr.

—

Mäissä, pelt. tav, (A. —K. St. S. Kv.) le/l-reämpi, vavpa-

—

maisemmin levennz/l K. eäell.

 IL Pohjgonctp. 303

2. A perenni«. Vaalea jäsenheinä. Kehän liuskat tylppä-

—

päisiä, leveällä kalvolaidalla, lop. litteästi sulkeuneet hedelmän

ympäri, 2j. 6,
—

Mäissä (Ke) Bormen piluinen, «ine-rlävä,' lekäel oramaisia; kukat

leveämmän Kalvolailansa l«Ki» v«»lakammat K. eäetlisen.

74 heimo. POLYGONEJA
368. VOLYGONUM. Tatar.
4/ Varsi pysty, haaromaton, yksinäinen tähkä latvassa; he-
teitä 8: l/islovl» Tourn.
1. P. bistorta. Konnantatar. Tähkä pitkulaisen puikea;
—

lehdet puikeita typäkällä t, herttamaisella kannalla, ruotijohtei-

sia, yliset sepokantaisia, 2j. 6, 7, k. punerv.
—

Kosteissa niit. harv. (Kv, Lv.)

Muist. Juuri on turvottava ja vahvistava. Käyt. punatau-
dissa raparperin perästä.
2, P. vivipa-rum, Nurmitatar. Tähkä suikea t, tasasoukka;
—

lehdet tasasoukkia leveän suikeita, päin kannoin suippoja,

—

alaskicrteisillä laidoilla. 2j, 6, k. valk. t. punerv.

—

Niit, tav. (E. —

Lv.) Tähkä kukoistaa ensin alKaalla, j» kasvaa

pieni» siemensi/mi/coit» Keäelma» asemesla.
Muist. Siemeniä syövät kanat ja hanhet. Juuria kokoovat
Samojedilaiset lyhyinä suvi-aikoinaan, ja käyttävät poron lihan
Kera ruuaksi.

4/4/ Varsi tav. haarova, lehdettömillä tähkillä t. tertuilla

latvassa; vartaloita 2—3, tav. yhdis-tyvisiä i Pevsiearia
<?»erln.
3, P. alllp/lioiunl, Vesitatar. Heteitä 8; kukkatähkä pilku-
—

lainen lehdet pitkulaisia, hiukan herttamaisin kannoin. —

2).
7, 8, k. vaalean pun. si le»ve»lve.' pysty; lehdet leveämmin
—

kannoin, suikeita, suippoja; heteet kehää lyhemmät, emit pi-

demmät.
Vesipaik. (E. V.
—

si T. U. S. Kv.)
—

4, P, l»pal/li/'uliulll. Ukontatar. Heteitä 6; vartalot hiukan

—

yhdiskantaisia; tähkät pitkulaisia, karhea-pilkkuisilla perillä;

lehdet puikeita leveän suikeita; tupeKKeel ilman näkyvittä
—

karvoitta; pähkylät lanttosivuisia. -I 7, 8, k. vaaieankelt. t, pu-

nerv.
Viljelömaissa j. n. e. tav. (E, Ve.) —

8, P. pe-rsiea-ria. Hanhentatar. Heteitä 6; vartalot m, kes-

—

kustaan asti yhtyneitä; tähkät pitkulaisia, kaljuperäisiä; tupck-

 304 7^, Pohigoncai.

kcet vieritetyt pitkillä karvoilla; lehdet sulkella, kaljuja, alta el

paljon vaaleampia; pähkylät osittain litteitä, osittain 3-kantai-
sia. —
(I 7, 8, k. pun. t, valk.
Vetisissä paik., rannoilla. (T. U.) Enimmät kukat vaan 2-luolli-
«i«. —

P. bl/orme ll^g.
6. p. minus. Huds. Luhtatatar. —
Heteitä 6; vartalot yhdessä m.
luottiin asti; tähkät lasasoukkaisia, harsumaisia; tupekkeet ed.;
lehdet m. tasasoukkia, litteitä. Q 7—9, k, pun. t. valk.
Kost. paik. harv. (T. U.) Hyvin pekmeä K»«vi, oK«i//a, Kailasi/la
lekäillä. —
/>, mile striclum Pv.
'

7, P. mite Sehrank. Arotatar —

Heteitä 6; tähkät kapean tasa-
soukkia, harvahko-kukkaisia ja velttoja; kehä plsalon; vartalot
yhtyneet m, luottiin asti; lehdet pitkäveteisen suikeita —
tasa-
soukkia, kaljuja ; tupekkeet ed, <2 7 —9, k, puu, t, valk.
—

Kosteissa paik. harv. ('!'. U. 11, S. Kv.) /«ompi eäetli«tä, kuhin

i«ommi/l» päKKz/löillä. P. /a^i/lorum l^eike.
—

8. P. /lz/ävopipev. Akautalar. Heteitä 6; tähkät tasasouk-

—

kia, harvakttkkaisia veltoin latvoin; keltä pisapilkkuinen; vartalot

yhdiskantaisia; lehdet suikeita, aaltolaitaisia, sukalaitaisiu tupck-
kelu. —

<2 8/ 9, k. kelt. t. puuehtavia.

Ojissa j. n. e. tav, (A, —- K, St. S.) Lehdillä on tuikean
—

Kalke»-» maku,- KeKä usein 4-jultoinen.

Muist. Kasvi tuoreena muserrettu, iholle pantuna, nostaa
rakkoja. Vedessä keitettynä pidetään suussa vasten hammas-
särkyä. Mehu vedellä sekoitettuna hoetaan poisottavan ruskon
eli päivetyksen ja huunpuremat.

"bH"Kukkia I—4 lehtihangoissa t. lehtisissä tähkissä; var-

talot erinäisiä: Aviculariu Ueisn,
9. l>. aviculave. Siantatar. —
Heteitä 8—8; varsi tav. rento ja
haarova, resaliuskaisin tupekkcin; lehdet suikeita —

soikeita
karhealaitaisia, suonisia; pähkylät hicuopilkkuisia, m. lriillotto-
nila, —

0 B—lo,8 10, k, valk. t. punerv.

—

Viljelöm,, pihoissa, rant. tav, (E, L.) Poisinlelee paljon, pa-

—

vin tuuman pituisesta ja pz/slz/sl» Kz/z/näväiseen, v»vp«m«iseen j»

venloon.
Muist. Mieluinen ruoka sioille, jonkatähden kasvia monin
paikoin niitetään kesäruuaksi porsaille ja imisöille. Myös syö-
vät sitä halukkaasti kanat, hanhet ja muut linnut. Siemenet
kelpaavat leivän-asenteksi.

4/4/4/4/ Tertut lehtihangoissa; vartalo yksinäinen, 3-kyhmyi-

sellä luotilla: /'inearia illeisn.
 71. Polngoncte. 305

10. p. convolvulus. Kanantatar. Varsi köynneliäs; lehdet

—

hcrtlamaiscn nuolikanlaisia, suippoja; kukat pitkäveteisissä har-

suissa tertuissa; kchälehtieii selkä tylppä; pähkylät hienopilk-
kuisia, kiillottomia. —

0 7,
Viljeliini, tav. (E. —

P.) Kukkaperykät lz/Kempiä kun sisällä

v»lke»l, ulkoa l-ekreiil kukat. Paz/opz/rum Lilja.
—

Muist. Siemenet taidetaan käyttää kuin tattari.

11, p. ä»melo»'«ln. Koirantatar. Kehälehtien selkä kalvosii-
—

pincn; pähkylät sileitä ja kiiltäviä; muuten k, ed, 0 7-

—

Metsämäissä, ahoissa (T. K. Sl. H.) Kukkaperykltä valkea-

—

K»lvol»il»isen kukan piluinen, Eaz/npz/rum Kilj».

—

369. RUMEX. Hierakka.

4/ Kaikki t. useimmat kukat täysineuvoisia: K»p»tK«m Pourn.
*
Ne 3 hedelmän sulkevaa kehälchteä*) nystcröisiä.
1. 11, /-11/ävolapal/lum Huds. Rantahierakka. —

Tertut tiheä-
kukkaisia, m, pystönäisiä; kehäiehdet pitkulais-kairamaisia, kaikki
nystcröisiä, m. ehytlaitaisia; kaikki varsilehdet iitteitä, suikeita.
—
2j. 7,
Rannoissa (St, Ke) Parsi 2—l-Kz/z/näräiaen,' alus/eKäel t —2 ja-
la» pil«i«i», suippoja Kum?n»«laKi pöäslä, vaaleanvekreitä, —

A
aoualieus, Fr. A aeutus IVg,
2, A ovispus. Tul ihicrakka. Tertut tiheä-kukkaisia, m. pys-
—

tyjä; 3 kchälehteä nysleröisiä, herttamaisia, ehytlaitaisia; lehdet

suikeita, suippoja, aaltoisia. 2). 7.
—

Vetisissä paik. tav. (T. U.) KieKäleK/ien nz/slevöl isoja, lov. z/Ksi
isompi loi«i», jotka väl. eivät K«sv»KKa»n.
3. li. »Klusisolius. Koiranh ierakka. Tertut (kukka- t. he-
—

delmä-haarat) tyveltä ulospäisiä, harvakukkaisilla hajallisilla sä-

teillä, ja leveän-sniknilla suojuslehdillä alisissa sätciköissä; ke-
häiehdet pitkulais-kairamaisia, lähempää kannan suippo-hampai-
sia; kaikki nystcröisiä; aluslehdet herttamaisia, tav. tylppäpäisiä;
varsilehdet kaidempia. 2). 7,
—

Kosteissa paik,, kylätien. (Ke.) 3—,? j»l»n piluinen,' lekäet pui-

Kean Ker/l«m«isl'a, usein sangen isoj». /i, sz/lve«l»is tt^allr.
—

S-»
Kehäiehdet paljaita (nysteröttömiä t. epäselvin nyste-
töin).
4, 11. äomeslieus Hn. Hepohierakka, Tertut tiheä-kukkai-
—

sia, pystyjä; kehäiehdet pyöreämäisiä, herttamaisia, ehytlaitaisia,

*) Kun kehäiehdistä seuraavassa mainitaan, ymmärretään ainoasti

kolmea sisämaista, jotka sulkevat pähkylän. Kukat tämän su-
vun vehreitä t, ruskcamaisia.
 306 74. Polygonein.

paljaita; varsilehdet leveän suikeita, aaltoisia, us, herttakantaisia.

-

2j. 7. 8.
Kylätien., rannoissa tav, (E. —P, Lv.) / —-/V2 Kz/zznäräinen,
/lalloiset v»r«ilekäel j« leveät «z/v«Kevtl«i«et KeKä/eKäet evoltoval
«en seuraavasta; «lusle/täel »n, pilkulaisia. li. aquaticus si Wg.
—

8. 11. Kippo/apalKum Er. Vesihicrakka. Tertut cd.; kchä-

—

lehdet puikeita, typäkkä-kantaisia; tylppäpäisiä, paljaita, ehytlai-

taisia; varsilehdet leveä-herttaisia, litteitä; terttujen lehdet pni-
kean suikeita. 21, 7.
—

Rannoissa (T. R.) s—3 kyynäräinen; alu«le/i<iet isoja, m,

—

lcairam«i«ia, «i«l. verip«»ai>zin ruoclein M «el/cä«aoni»,' «ar«ile«ckel

us. m. «uora«ivui«s«li lierttam«i«ia. B. »a«atieu«.
—

Muist. Keite-vettä juurista nautitaan savipuoliin ja muihin

rohtuma-vikoihin.

få Kaksikotisia. (Lehdet nuoli- t. keihäskantatsia).

6. aeelosa. Suolahierakka.
__.
Kehän sisälchdct herttamai-
—

sia, pyöreämäisiä, ehytlaitaisia, ulkopuoliset alaskaarevia; varsi-

lehdet leveän suikeita puikeita, nuoli-, harvoin keihäskantai-
—

sia. Z 6, 7.
—

Niit. tav. (E. V. Lv.)—

Muist. Juuri ja tuore kasvi hyödyttävät kerpukissa. Viinillä

sekoitettua mehua käyt, hammasten pesuksi, kun kerpukista syö-
pyvät. Siemeniä nautitaan punataudissa. Sanotaan lisäävän ta-
lia elukoissa, ja vastustavan leinirttuhoin kirpeyttä. Juurilla
Lappalaiset ja Norjalaiset painavat keltaista. Lehtiä haudutetaan
ja käyt, liemiin ja salatiksi ja koko kasvia jauhoilla sekoitettuna
varalciväksi kovina aikoina. Lehdillä Lappalaiset valmistavat hap-
pamen maitonsa.
7. A aeeto«ella. Ahohierakka. Kehäiehdet puikeita, ehyt-
—

laitaisia, ulkopuoliset myötäisiä; varsilehdet suikeita tasa- —

soukkia, tav. keihäskantaisia, 2 siirottovaa liuskaa kannassa. —

J6, 7.
Kuivissa paik. tav. (E, L,) Tuv. p«nai«e» näköinen; lekäet
—

väl. hyvin soukkiu, muin z/Klä, muin KumpaaKi Kanlaliu«K»» vaitt».

Muist. Luullaan laihduttavan maata.

370,
OXYRIA Hi», Ha pro.
1. 0. äigz/na Hill, Lehtiä m, ainoasti juuressa, munuamaisia,
—

kokonaisia t, pykäläpäisiä. 2j, 7,

—

Tunturipuroissa (L. Lv.) / —2 vaaksan piluinen, ll«uma»levz/i«i»

tehdin. Bumex. /ikeum tt'//, 0. veni/ormi« Hook. .
—
 N,,,»-!-1,--«-, —
70, Elmagnem. 307

371. KOENIGIA. Kurentatar.

K. islanäioa, —Yliset lehdet ryhinistyncitä kitkan ympäri, varsi-
lehdet vuorottaisia, m. lapiomaisia, tylppäpäisiä, kaljuja. 0—

7, 8, k, kellahtavia.
Tutit. harv. (L. Lv.) '/a —3 lllum»» pit., mekevä, hyvin pieni-
K«IK/c»inen kasvi; lelläel lupekkeilla.

75 heimo. IIIA^IEI.EH.
372.
RAPHNE. Näsiä.
/>. mezeveum, Kukat perättömiä, 3—3 yhdessä ryhmässä var°
—

ren sivuissa ennen lehtiä. h 4, 8, k. pun.

—

Aroisissa mclsäniit. (E. V.) /sz/z/närsinen pensas, jonka «ui-

—

Ke»t lelläel ilm»uv»l v»«l» hyvänhujusten Kukkien perällä,' luuma-r-

-j»t punui«ia, mz/vkz/llisiä.
Muist. Kuorta kiitetään hyväksi leirissä. Oietaan 2—3-vuo-
tisisla varsista, leikellää» tuuman pituisiksi paloiksi ja pannaan
sille paikalle, johon leini tahdotaan muuttaa. Tämä vetää pit-
käänsä, mutta vähemmällä kiristyksellä kun juntukka (pans-
limka) tahi sinappitailrina. Vitää muutettaa päivä päivältä I—2
linjaa. Käyt. myös kärmeen piston päälle. Lievittiiä hammas-
särkyä, kun pannaan hampaalle. Myös sisällisesti un keite-vettä
näsiän kuoresta käytetty ja kiitetty hyväksi kuppatautisten haa-
vain parantecksi. Vilutaudissa un välistä ollut apua marjoista,
jotka kuitenkin ovat myrkyllisiä ja hyvin varosasti käytettäviä.
Niistä tehdään myös voidetta mätähaavoihin ja koihin. Sama
voide, vatsalle pantuna, helpottaa kovan vatsanväänteen, ja hain-
mastaudin, kun pidetään poskella.
Koko kasvi sisältää erin-omaisen kirpeyden, liiatenki marjat.
Kuusi marjaa ovat tappaneet koiran. Käyt, susien ja muiden
vahingollisten petojen kuolettamiseksi. Kanat ja hanhet kuitenki
syövät niitä vahingotta.

76 heimo. EL^AGNEJE.
373. HIPPOPHAE. Tyrni.
tl. rhumnoides. —
Lehdet tasasoukka-suikeita, alta valkea-suo-
muisia. —
li 8,
Merenrant. (A. St. —

V.) Aoi» 5 Kz/z/näräinen, orainen pensas,

-va-rkaisilla, pienillä, KellaKKaisi/la Kukilla leK/iK»noois«»' Ksäelmä
m»vj»»n»inen, Keltainen,
308 77, Ulmacew. —
7«, Urticacea;.

7? heimo. ULMAOEyE,

374. ULMUS. Jalava.

A montana Sm. Nnrmijalava. Kukat B— 6-hetcisiä, perät
—

m, kupua lyhemmät pyörcämäisissä ryhmissä; hedelmät puikeila

t, pyöreämäisiä, m. kaljuja, päästä loivaan 2-halkoisia; lehdet
pitkulaisia —

vastopuikeita, typäkän suppealla päällä, toissahai-

sia, päältä tav. karheita. — h 4, 8.
Metsäniit. (H, K, St.) Pitkä puu «uskeamaisin kultin le/läe/lö-
—

mössä oksussu; teki/et l-inok»nlaisi». U. eampeslris. —

Muist, Kuori (sisämäinen-, etenki 2-vuotisista oksista) käyt,

kcite-vedeksi rohtumiin, savipuoliin ja vcsitaudissa sisällisesti
nauttien. Puu on soveliasta tarve-puiksi, kärryn-aisoiksi, pyö-
riksi j. n, e. Taidetaan istuttaa lehtokujiksi, iäheliä kasvavan
—

ruohon vahingotta. Lehdet syksyllä koottuna, kuivateltuna, kel-

paavat talviruuaksi lampaille ja lehmille. Kasv. kuivassa mul-
lassa osittain siemenistä, jotka kesäkuussa kypsyvät, osittain ve-
soista tahi oksista, joita alussa kastetaan ahkerasti.
l/, effusa Willd. Kynäjalava. Kukat 6—B-hcteisiä, perät
—

kupua monin kerroin pidemmät; lehdet toissahaisia; hedelmät

höyteälaitaisia. h 3.
—

Kylissä harv. (T, Ke. St. II.) Kukat 3—7 linjan piluis-i/la,
—

perillä, —
l/, ciliat» Ehrh. U. peäuneula/a /am.

78 heimo. URTICACE^E.
378. HUMULUS. Humala
//.lup-ulus. 2j. 7, k. kellanvchr.
—

Vuortenjuurilla, raunioissa harv. (T, —

K. 11. S.) Loz/nne/iäs

Kasvi, kouramaisin KaiAein /ekäin.
Muist. Hedelmä vatsan vahvistava. Käyt, keitettynä kää-
reiksi ajettumisiin ja ulkonaisiin vikoihin, myöski vatsalle vä-
vähtämisissä madoista j, n. e. Siemeniä nautitaan vatsan ko-
vuudessa ulostuttavana tahi pehmittävänä aineena.
Sekoitetaan yleisesti kaljaan ja olueen, karvaudellansa estä-
mään happanemista ja lisäämään voimaa. Sen ensimmäisiä taimia,
ehkä vähemmin maukkaita, taidetaan keväällä syödä, ja ovalki
terveellisiä.
Ist. paraasti kiviperään. Juuria pitää löyhällä mullalla mul-
lattaman, seivästcttämän, perattaman j. n. e.
 79. Chenopodiaoew. 309

376. URTTUA. Nokkonen.

1. A «re»«. Rautanokkonen. Täysineuvoincn; iehdet vas-
—

takkaisia, soikeita, iiuskasahaisia, ruodit tav. pidempiä kun kak-

«iltaiset röyhyt. 0 6, 7, K, kellanvchr.
—

Viljelöm. lav. (E. P.) läkempi j» v«aleam»n»» vehreä Ku»

—

«euraava.
Muist. Väkevää kcitc-vcttä käyt. vasten lennähtelevää luu-
valoa.
2, U. dioica. Polttiais-nokkoncn. Kaksikotinen; lelriet vas-
—

takkaisia, kuta kuinki herttamaisia, suippoja, jurasahaisia, ruodit

terttumaisia röyhyjä lyhemmät. 2). 6, 7, k. vehr.
—

Viljelömaissa tav. (E. L.) /'oisinlelee leveämmillä j» Kaiäem-

—

miil» —

puikean «uikeill» lekäil/ä.

Muist. Puserrettu mehu hyvä kerpukkiin, keuhkotautiin, vcri-
juuksuihin j. n. e,, 1, 2 ruokalusikallista päivässä. Niihin käyt.
myös keite-vettä juurista ja juodaan pari lasillista päivässä. Sie-
menistä saadaan hyvää matolääkcttä. Nokkoisen poltto parantuu
päälle sivutusta öljystä t. kermasta.
Lisää maitoa lypsylehmissä. Myös lampaillcn on se ruuaksi
hyvää ja terveellistä. Pitää sitä varten varhain leikattaman. So-
vclias ja terveellinen keväättä lehtikaaliksi. Varret taidetaan hoi-
taa kutu pellava kehräyksiin. Siemenet kanain ruuaksi. Me-
siäispihain ympäri hyvä istutettaa, sillä se pois pidättää samma-
kot, jotka luullaan haittaavan mesiäisten parvettumista.
Kasv. sekä juurista että siemenistä lannoitetuissa kivimäissä.

79 heimo. CHENOPODIACE^.
377.
ATRIPLEX. Maltsa.
1. yi. korlensis. Tarhaitial tsa, Varsi pysty; lehdet hertak-
—

keis-kairamaisia, mutkahampaisia, molemmin puolin yhdenväri-

siä; hedelmä-verhon liuskat pyöreämäisiä, ehytlaitaisia, epäkär-
kisiä, kantaan asti erinäisiä. 0 7, 8, k, vehr.
—

Viljelömaissa, rant. (Sl.) / —3 julun pil.,' isoitta, «H-, punaisi/la

l. Kelt. lehdillä.
2. «1. Kaslata. Suolamaltsa. Rento t. harittavilla haaroilla;
—

lehdet kcihäskantaisesti kairamaisia, mutkahampaisia; hedelmä-

verhot nelikulmaisia, yhdiskantaisia, laidoin ja selin hampaisia.
—

0 7—9, k, vehr. si sali»»,- pysty, lehdet alta valkeakehnäisiä

—

Rant,, kost, paik, (T. Ke St. V.) /'oisintelee paljon.

— — —

«I. lalifolia 1--7-Z.

3. A patula. Peltomaltsa. Varsi tav. pysty; aliset haarat,
—

rislikkäisesti harittavia; yliset iehdet suikeita tasasoukkia,

—
 310 70. Ctienopodiaeeie.

ehytlaitaisia, aliset puikean suikeita, 2 pitkäveteistä, vähän edes-

päistä liuskaa kannassa; hedelmä-verhot nelikulmaisia, suippoja,
ehytlaitaisia t. vähiin hampaisia, silcilä t. hicnohatnpaisia piri-
nältä, yhdiskantaisia. 0» 6-9. si salina-erecta: pysty, ve-h-
— —

rean hallava, lehdet pitkänpuikeita. y «alina-pvos/rala.- rento,

—

tav. punerva, lehdet soukempia ja möyheämpiä.

Viljelöm. tav. (E. —L. y U. Ke. St.) Viii. «alunnaisisla sz/istä
—

vento,' /ekäet toisinlelevot levez/äessä j» kampaisuudessa, niinkuin

KeäettnävevKolci suuruudessa. -—- A anguslifolin H»,
4. «1. littoralis. Rantamaltsa. Varsi ja haarat pystyjä; leh-
—

det tasasoukkia; hedclmävcrhot nirkkoja, pinnalta ja laidoilta

hampaisia. —

0 6 B, k. vehr.
—

Merenrant. (U.) Lehdet. '/ —2 li/ljo» Arz/isin,- loisinlelee isommin

j» väkemmin Keäel«n«ve» sekä vät, rennoin v«lsi».

378. RLITUM. Muro.

Kukkaverho hedelmiin kypsyessä pullakka, mehevä, jolc»
4/
hedelmä-ryhmät lop. oval Kuin punaisia marjoja.
1. B. virgalum. Harakan-muro. Varsi lehdestävä latvaan
—

asti; kukkaryhmät lehtihankaisia; lehdet keihäskantaiseu t. kai-

ramaisen puikeita, epämukaisesti suippohampaisia. 0 6, 7, k.
—

vehr. si okenopoäioiäes.- hedelmä-ryhmät mehettömiä, vehreitä.

—

Viljelöm. harv. (T, U, St, Pc) /ekäel leveä- ja typäkkä-kantai-

sia, Kz/vi» Kampoisia,' valmiie kukkaryhmät ikään kuin mansikoi/a.

4/4/ Hedelmä-ryhmät ci marjamaisia: /ikenopoäium.

2, A rubrum Reich. Punamuro. Lehdet puikeita, tylppäpä!-
—

siä, syvästi tyippähampaisia, paksuja, kiiltäviä; kukkaryhmät haa-

rovia, yhtyneitä, vähän lehdestäviä; kaikki siemenet, paitsi latva-
kukan, syrjällään, —

0 7—9, k, vehr. t. pun.

Viljelöm. (U. —
K. H. S. Ve.) Varsi j» KuKK»vz/Kmäl väl, pu«»i-
sia,' lelläet m. liu«K»K»mpaisi».
Muist, Videtään vahingollisena lampaille.
3, B. z/laueum Koeh, Sianmuro. —Lehdet pitkulaisia t. pui-
kean-pitkulaisia, tylppäpäisiä, mutkaisesti tyippähampaisia, alta si-
niharmaita; kukkaryhmät lehdettömissä tertuissa; siemenet osiksi
lappeellaan, osiksi syrjällään. 0 8, 9, k, vehr.
—

Kaduilla tav, (T, —K, S, Kv.) Varsi lav. ren/o, Kavvemmin pz/slzz.
4. B. bonus Henricus. Savimuro. Lehdet hcihäskantaisen
—

kairamaisia, m, ehytlaitaisia; varsi pysty, tilleillä tähkämäisillä,

ylempää lehdettömillä kukkaryhmillä ; kalkki siemenet syrjällään,
—

7\. 6-8, k. vehr.

Teillä, pihoilla tav. (A. T.)
 7y. Chcnopodhwcw, 311

Muist. Lehdet hyviä hauteeksi ajettuneille jaloille, juuri

keuhkotautisille lampaille sisään annettuna.
Lehtiä taidetaan myös käyttää ruuaksi liemiin ja kaaleihin.

379. CHENOPODIUM. Savlke.

■{• Lehdet hammaslaitaisia.
1, A -u-rbieum. Kyläsavike. Lehdet kairamaisia, jurahampai-
—

sia, tahi m, ehytlaitaisia; kukkaryhmät pitkäveteisissä, pystynäi-

sissä tähkissä, osittain varren latvassa, ositiain lehtihangoissa;
siemenet sileitä. 0 7, 8,
—

Kylissä, kaduilla (A, T, H.) Lehdet tav. paK«u/«Koita, «inorviäj»

Kiillollonlia.
Muist. Lehdet kelpaavat kaaliruuiksi. Siemenistä tulee mau-
kasta puuroa, ja jauhettuina taidclaan niitä panna leipomisiin.
2. A album. Jauhesaviko. Lehdet puikeita, tyippähampaisia,
—

yliset suikeita, tav. ehytlaitaisia, kiillottomia, us. alta valkea-kch-

näisiä; kukkaryhmät haarovissa tähkissä; siemenet hicnopilkkui-
sia, kiiltäviä. 0 7—9, k. kell.
—

Viljelömaissa tav, (E, V,)—

få Lehdet ehytlaitaisia.
3. C. po/z/spevmu»u, Rentosavikc Lehdet puikeita, kaljuja,
—

vehreitä; kukkaryhmät latvassa ja lehtihangoissa, lop, haarovina,

harsuina röyhyinä; heteitä tav. 3, 0 7, 8, k, vehr.
—

Viljelöm., rant. (T. K. Sl,

—

S.) Kupu uuki, ei sulettu, iso»

—

punaruskea» siemenen z/mpäri. /ekäet pzzöreämäisen tz/lpäköilä.

Muist. Mieluinen ruoka kaloille lammikoissa.

380. SALSOLA. Kilokki.

1. 8. kali. —

Varsi rento, tav. karvainen; lehdet liereitä, orasuip-

poja; kukat yksinäisiä, lehtihankaisia; kupuliuskain lisäkkeet lop.
pyöreämäisiä ja siirottavia. Q 7, 8, k. valk. t. puncrv.
—

Merenrant. (G.) /'av. lMi!i«tl/nl/t, haarova li»«vi, piilcillinen ora-

p«i«i«l«, tanlcei«t« le«cki«lä, /<upu-li«ä/clceet muo<io«lu«at «iemente»
valmistuessa. N

Muist. Kasvista poltetaan soota-suolaa.

381. SALIGQRMA. Suola-yrtti.

1. A herbacea. Varsi haaraton t. vastakkaisilla puikclo-latvai-
—

silla haarpilla ; nivelvälit ylempää vähän pullakoita ja kolopäisiä.

-

© }? 7. 8.
Merenrant. (A, V.) /'oisinl, pMz/n» ja rentona.
312 so. Cupitliferw.

Muist. Soota-suolaa saadaan tästä kasvisla polttamisella. Se

on pehmittävää ja ulostuttavaa; käyt. keltataudissa, kaatuva-tau-
dissa, kcrpukissa j. n. e.
Lasi-tehtaissa on soota hienompaan lasiin välttärnättömästi
tarpeellista. Valmistetaan paljon Hispaniassa, Englannissa j, n.
e. Kasvia pannaan kuoppaan ja poltetaan tuhkaksi, lisätään
taas uusia (kasveja) päälle ja poltetaan, ja tehdään sitä tekoa,
siksi että kuoppa tulee täyteen tuhkaa, joka sitte kovettuneena
kokkareiksi on valmis kauppatavara. Tätä suolaa saadaan ci ai-
noasti suola-yrtistä vaan myös monesta muusia merikasvista.

80 heimo. CUPULIFEEiE.
382. QUEIICUS. Tammi.
Q. »obuv. —

Yhteinen hedelmäpcrä munin kerroin lehtiruoteja

pidempi; lehdet lyhytruotisia, pllkulaisia, tav. mutkaliuskaisia;
pyöreämäisillä liuskoilla, kaljuja. h 8.
—

Metsissä, niit. (A. —

Ke) /so puu, z/Ks-iKesäisi» lekäin, jolk»

juuri harvoin ovat liuska/lomia, m. suikeita. —
<?. peäuneulata

AKr/l.
Muist. Kuori ja lehdet kovin jumoavaa velävää laatua. Kuori,
pienennettynä ja punaviinassa liotellutta, käyt, revehtymiseen ja
peräsuolen putoukseen ulkovoitccua. Tainmenlehtiä sekoitetaan
kulkutus-vetcen kielen rampaudessa. Uyös keitevcttä käyt. si-
sällisissä verenjuoksuissa, vilu-, uiko- ja punataudeissa, sillaan
tahi saunakukkain seassa.
Vuulaji on soveliainta kaikista laivarakennuksiiu, jonka-
tähden vanha laki sen määrää ruunun omaksi, laivaston yllä-
pitämiseksi. Myös puukalun tekoihin ja nikkaruksiin soveli-
asla.
Kuori un parhainta nahkan patlritukseen. Rautavihtrillin
kera se painaa mustaa; johon hedclmä-vcrho un vielä m. voi-
mallisempaa. Kaleppelit tammen lehdillä ovat erään höyntiäisen
pesiä ja talvisijoja; ne kasvavat isommiksi ulkomaan tammissa.
Tammenterhoja taidetaan käyttää kahviu asemasta joko siltaan
tahi tavallisten kahvipapuin lisäyksellä. Lasien rauhaisvikoihin,
röhkätautiin, on terhokahvi hyvin terveellistä.
Kasv. hyvin kypsistä terhoista löyhään maahan. Kataja-
mäissä se parhaiten menestyy; riituilla tukehuttaa muut lähel-
liset kasvit.

383. GORYLUS. Vähkinäpuu.

A «ve/lan». —
Lehdet m. pyöreitä, hertakc-kantaisia, sui-
pukkapäislä, pitkulaisin tylppäpäisin korvakkeiii; hedelmä-varus
 SI. Sulicineie. 313

(verho) kcllomaisesti auki, resahampaisin liuskoin. h 3, 4.

—

Metsäniit. tav. (A. K. St. H.) Lehdet ohuita, epäsileitä, lois-

—

«»Kaisla,' KuKoslaa ennen lek/eä.

Muist. Pähkinät ovat yleiseen tuttuja. Niiden sydämmistä
saadaan melk. puoliksi hyvää öljyä, joka vetää vertoja manteli-
öljylle.
Haarat käyt. aslla-vantclksi, isommiksi koreiksi j, n. e.
Kasv. sekä pähkinöistä että juurivesoista. Edistytlää ruohon
Kasvua ja lisää hyvää ruokamultaa.

81 heimo. SALICINEiti.
384. POPULUS. Haapa.
P. trem-u/a. —
Lehdet pyöreämäisiä, jurahampaisia, molemmin
puolin vehreitä ja kaljuja litteämäisin ruodein. h 4, 8,
—

Metsissä, niit. tav. (E. L.) Pitkä puu, pitkillä Karmaanko---/-

—

teillä norkoilla ennen lekäeslz/mislä. /uurivesai» lekäet Kevltamai-

«ia, Köz/leilä.
Muist. Nuoret juuret ja silmikot ovat keite-vetenä veren-
puhdistavia, hyödyllisiä leluissa. Keväällä vuotaa haavasta, kulu
koivustaki, hyvää mahalaa. Lehtiä taidetaan eduin koota talvi-
ruuaksi elikoille, paitsi lampaille, joille eivät sovi. On laskettu
yhden ison haavan antavan tynnyrin mitan riistotuita lehtiä,
jotka vastaavat 2-lle leiviskälle heiniä. Lehdet pitää etenni riis-
tottaman, laidelaan myös koota varisneina, jolloin niissä vielä
on enin osa vehreyttä ja hyvyyttä jälcllä.
Haapa on kevyttä ja valkeata puulajia, Ei mätäne pian,
jonkalähden on kestävä vesirakennuksiin j. n, e. Havaitaan
harvoin madon syömänä. Kuori sanotaan karkoittavan sirkat.
Polttopuuna antaa vähän kuumuutta, ei yhtään hiiliä, mutta hy-
vää tuhkaa saipuan-keittoon.
Kasv. juurivesoista. Missä haavat kasvamaan alkavat, siinä
ne itse mieluisesti leveävät, kun saavat olla rauhassa, ja aidataan.

388. SALIX. Paju.

4/ Puita t. pidempiä pensaskasveja (1 jalan ja sen yli),

lop, kaljulehtisiä.
"
Kukkiminen ja lehdestyminen saman-aikaisia,
n, Norkkosuomut yhdenvärisesti vaalean-keltaisia.
—
Puita
pitkiä pensaita.
l.
S. pentandra. Halapaju. —

Heteitä 4 l. useampi; kodat

314 Si. Salicincit!.

lop. Iyhytperäisiä, kaljuja, lyhytvartaloisia*); lehdet pitkulaisia

—
vastopuikeita, suipukoita, hieno- ja tiheäsahaisia, kaljuja, nys-
tyrä-ruotisia. h 8, 6.
—

Metsäniit. tav. (E, Lv.) Psv. 3—5 Kz/z/n»»', Korkuinen pe»«a«,

—

väl. jolenkin pitkä KiilloleKlinen puu.

Muist, Kuori on avullinen vllutaudissa. Oietaan 2, 3-vuoli-
sista haaroista, ja annetaan 1, 2 teelusikallista kuivanutta ja
pienennettynä, joka 3:mas tahi 4-jäs tiima väli-aikoina, sittekun
ulostus-ainetta etlelläkäsin un tarpeeksi naulittu.
Haivenet tämän ja muiden pajulajien taidetaan koota ja käyl-
tää puumulin asemesta. Lehdet painavat kellaista. Puu un
sovelias lehtokujiksi ja pensas-aidoiksi. Kasv. helposti juuri-
vesoista.
S. agilis. Salava-paju. —

Heleilä 2, Idiä sisä- ja Idiä

ulkonystyrällä kaunassa; kodat iyhytperäisiä, kaljuja, lyhytvarta-
loisia; norkot velttoja; lehdet suikeita, soukka- ja lav, vinopäi-
siä, sahalaitaisia, kaljuja, alta jäänkarvaisia.—
1/ 8.
Ranuoilla j. m, tav. (T.) t^uu kannalta harittuvin kuuroin j» ok-
«in, jolk», Kouvaal hungoisto, tuulessa Kelposli poikki lailluvat j»,
veteen jouäuttu«an, vieäään loisiolle, j» juuvittuvat rannoille. sz/K-
-szz-oksie» korvakkeet KerllapuoliKKaila.
Muist. Kuori (oksista) käyt, vilulaudissa, kuin edellisestä
sanottu on.
Lehto-kujina tievarsilla antaa se hyvän ja vilpcän varjon.
Kasv, helposti maahan lyödyistä paksummista oksista vetisiin
paikkoihin. Hedepuu tähän on soveliaampi, sillä emien haive-
net ryöttävät kedon.
(A nlz/rlillollles, a/bllseula.)

I» —
Norkkosuomut päästä ainaki ruskeita.
A kastuta. Kemin paju. Kodat peräkkäitä, pitkulaisia,
—

kaljuja, lyhytvartaloisia; norkkosuomut karvaisia; lehdet soikeita

—
pitkulaisia, nyhäsahaisia, kaljuja, alta jäänkarvaisia verkko-
suonisia. —

h 8, 6.
Tunt. tienoilla j. m. (P. L.) t—3 Kz/z/näväinen pen«a«,' lehdet
loi«inteleval «uikeuta puikeisii» j» Kerll«m«i«iin, ovut tiKKeilä ja
litteä/»it»isia, eivätkä musletu Kuivaessa,' Korvakkeet isoja, Kerlta-
puoliKKaila, Kul»lal»itai«ia,- norkkoperät tekäe«läviä. — s, mali/o-
lia Bm.
Muist. Kuorta pitäisi ennen kaikkia koetettaa vilutaudlssa.

Vartaloa sanotaan lyhyeksi, kun se, on luotteja lyhempi, pitkäksi

t. pitkäveteiseksi, ollessa niitä pidempi.
 81. Saliciiieit.'. 315

4. 8. NIZ/vtilloiäes. Juolukka-paju. Kokonaan kalju; ko-

—

dat peräkkäitä, m. vartalottomia ; lehdet pyöreän soikeita t. pit-

kulaisia; lattttokantaisia, tyipeitä, ehytlaitaisia, alta sinettäviä. —

Tunt. tien. (T. K. St. 11. Kv, V,

—
Lv,) Az/z/nävän pit,,- ai-
—

noastaan no»-KKusuom«in päässä on tav, muutamia pitkiä Karvoja,'

norkkoperät le/läes/äviä, korvakkeet pieni», puikeita t. ei ollenkaan.
8, 8, äepvess», Kanllopaju, Kodat pitkäpcräislä, sangen
—

lyhytvartaloisia, tav. silkkilietitcitä; lehdet leveän suikeita—soi-

keita, ehytlaitaisia t. harvaltaan nyhäsahaisia, tav. kaljuja, alta
jäänkarvaisia. —

h 8, 6, —

si einera«cel«« : lehdet isompia, har-

va-lierieitä, päältä lop. kaljuja. .

Kosteissa metsäniit. (T. K. Sl.

—

Kv. L. Lv.
—

si L. Lv.) 4—3
—

j»l»n piluinen pen«a«,- norkot Kuta KuinKi lekäe«lävi/lä perillä, väl.

»n. perättömiä, /iii mu«tetu Kuivae««». /'oi«inlelee hyvin harvoin
vll/miit «iemenknäat Ka/juna.
(8, lanal», niz/riean», arbuscula.)
**
Kukkiminen paljaalla oksalla*).
»
—

Norkot ja siemenkodat perättömiä; lehdet tasasouk-

kia — suikeita.
6. 8. acutifolin Villd. Virnapaju. Norkot hyvin höyteitä;
—

kodat kaljuja, pitkäveteisellä vartalolla; lehdet suikean kaitaisia,

sahalaitaisia; korvakkeet suikeita; oksien kuori sinettävä. —

%'*■
Viljelömaissa, harv. (Ke.) Puu, pienin, veltoin kuuroin; lekäet
K«mm»«l»Ki p«»«lä «uippoi«ia.

-h —

Siemenkodat seiväperäisiä; lehdet tasasoukkia —

soikeita.
7, 8. vo«»n»r inisolia, Hanhenpaju. Kodat Iyhytperäisiä,
—

suikeita, valkeanhöyteitä, lyhytvartaloisia; lehdet suikean kaitai-

sia, ehytlaitaisia, alla silkkimäisiä, lop. kaljuja. h 4, 8.—

Kosteassa santam. harv. (T. Ke. St. H. Pe. Kv.) /'«««Kin

—

Kz/z/näväinen pen«a«, Kz/nnenpitui«illa /z/Kz/lpeväi«il/ä »ovkoilla ja

mu«tilla Keäe-pon«ill»,' lekäet Kzzvä» luu»»»» pitui«ia, tuskin Z iin-
jan levyisiä.
8. 8. vepens. Rämc-paju. Kodat pitkäperäisiä, pitkulaisia, ly-
—

hytvartaloisia; lehdet pitkulaisia soikeita, tav. ehytlaitaisia.

—

"> S. o. ennen lehden puhkeamista. Tielymmin tutaan erotus tässä

0 norkoista, sillä -^ norkot pysyvät kauvan jälellä. Muutamat
kukkivat kyliä kauvan ennen lehtiä, toiset juuri niiden puketessa,
 316 87. Salitinea;.

nuorempana aita silkkinukkaisia, lop. jäänkarvaisia. —

1) 4, 8.
Soissa, tav. (A. —
U, St. —
V.) Matulu pensas. kaaroin aino-
asti maasta kohouvu; lehdet vankemp»»» us, ihan kaljuja, loisin-
nel/en «l, lasasoukist» soikeisiin,- ponnel Keltuisi»,
9, 8. pkz/liei/oli». Metsäpaju. Kodat Iyhytperäisiä, hieno-
—

karvaisia, viii. kaljuja, jokseen pitkäveteisellä vartalolla; lehdet

suikeita —
soikeita, nyhäsahalsia, kaljuja, alla jäänkarvaisia. —

h 3. 6.
Rant. j. tn. tutit, tienoissa (K, Kv. L, Lv.) ,s—H' jalan piluinen
pensas. Uuslellun /lavvoin Kuivaessa,- Kl«KKi»ninen, kuin seurau-
vanki, lekäe» puhkeamisen aikana. Korvaltlieita Kz/vi« Karvoin, ne-
Kin juuvi pienellköilä, pilkuloisia, K»mpaisin. —

8. bicolor lioc/l.
10. S. nigricans Stn. Korpipaju. Kodat puikeita, orasuippoja,
—

nurkkusuumuin pituisilla perillä ja pitkäveteisellä vartalolla;

lehdet pitkulaisia —

pniketla t. vastopuikeita, aalto- ja saha-

laitaisia, alta kohosuonisia ja lop. jäänkarvaisia; korvakkeet hertta-
puolikkaita. —

h 3, —

si borealis Fr. lehdel lop. isoja, soikeita

t, puikeita: norkkopcrät pitkäveteisiä, lehdestäviä.
Metsäniit, tav. (E. —

Lv. si L, Lv.) pensas, Ituivuessu Kel-

—

posli mus/elluvin lehdin. /'oisinlelee puljun, Ko/juill», karvahkoi-

sill» j» villaisill» Koäill», kaljuilla j» liöyteillä le/läill» j. n. e. —-
8. pkz/liei/llli».
(8. kastata, äep-res«a, verzifttia.j

Vuita l, pidempiä pensaita; vanhemmat lehdet karvai-

•{••{•
sia t. höylellä.
*
Kukkiminen ja lehdet samanaikaisia.
11. 8, versifoliu >Vg. Suo-paju. —

Kodat pitkä-peräisiä, tav.

hienokarvaisia, pitkäveteisin vartaloin; norkkopcrä lehdestävä; leh-
det suikean pitkulaisia, viistokärkisiä, ehytlaitaisia, alla lienteitä,
kohosuonisia, vähän aiaskicrteisin laidoin. —
1> 6,
Tunturikasvi (L. Lv.) illalala pensas /—l'/^ luu»»»» piluisilla,
elenki» alla lienleil/ä lekäillä. /'oisintelee kaljulla kodalla.
12. 8, Fl«ue«, Tunturi-paju. Kodat lav. perättömiä, villaisia,
—

lyhytvartaloisia; norkkopcrä lehdestävä; lehdet suikeita leveän —

soikeita, tylppämäisiä, tav. ehyt- ja littcä-laitaisia, sileitä peli-

mythöyteitä. —

h 8, 6, —

si p»lliä«.- lehdet ehytlaitaisia, kal-

juja, alta jäänkarvaisia. y subniorieons lehdet pitkulaisia t.
—
.-

suikeita, hienosahaisia, kuivaessa helposti mustcttuvia.

Tunturikasvi (L. Lv. —

/ L.) Aoin 2-Kz/z/näräinen pensas, mo-

lemmin puolin valkean Köz/leillä, hurvoin K«/jui/ta /e/läi//ä.
13, 8, lanata. Villapaju. Kodat m. perättömiä, kaljuja, pitkä-
—

veteisellä vartalolla; norkot perättömiä t, iyhyiiiä pieuilehtisillä

 81. Salicinem. 317

perillä; lehdet soikeita l. pyöreämäisiä, alta verkkomaisista koho-

suonistansa epätasaisia. h 6,
—

Tunturik, (L. Lv.) I —<l jalan pituinen pen«««, paksuin ja levein

lekäin, jolk» toisinlelevat Kz/vin villaisista lähes KaljuiKin, ja ovat
alla vähän koloista »'erKKosuonisl». Norkot naarain laivassa, pak-
suja, ja Kavmaan l. Kell»nK»rv»i«i«,

°^^
Kukkiminen paljaalla oksalla.
»
—

Kota Iyhytvartaloinen.
14. 8. a»<ril», Vlrpapaju. Norkot m. perättömiä ja lehdettö-
—

mlä kodat peräkkäitä, tav. höytcilä, epävartaloisia; lehdet

');
vastopuikeita, lyhyellä, taaskääntöisellä kärellä, m. ehytlaitaisia,
lop. harvatta hienohampaisia, alta tav. harmaanhöyteitä, epäta-
saisia. h 4, 3,
—

Vetisillä metsäniit. tav. (li. V.) 3—ss-Kz/M«räi»en pensos,

—

»uskeall» m, kaljulla Kuorella oksissa, leveillä, ««sein munuamaisitt»

Kor»/»KKeill», /ekäet loisinteleval paljon. 8. einerea Sv. B.
—

13. 8. eapre». Raitapaju. Norkot tav. perättömiä ja lehdet-

—

tömiä; kodat peräkkäitä, villaisia, lyhytvartaloisia; lehdet pitku-

laisia —
vastopuikeita, suipukoita, lop, aaltolaitaisia, juraham-
paisia t. sahaisia, alta harmaanhöyteitä t. karvaisia. h 4, 8.
—

Metsäniit. lav. (E, V.) Jokseenki pitkä puu, väl, pitkä pensas,'
—

lyhyt- ja paKsunorKKoinen, oksat «ileäkuovisi» , KorvaKKeel K»«in

/la»Kenj»lKa.
Muist. Kuorta Lappalaiset käyttävät nahkain valmistukseen.
Puulaji on kevyttä ja sitkeää, kiiyt. kaikcllaisiin puukalu-töihin.
Lehdet ovat sangen mieluisia eläimille.
Kasv. kauneiksi lehtokujiksi ja pensas-aidoiksi. El tukehuta
ruohonkasvua.
16. 8. einerea. Vesipaju. —

Norkot perättömiä, m. lehdettömiä;

kodat peräkkäitä, villaisia, epävartaloisia; lehdet suikeita t, pit-
kulaisia, keskustalta t. niskalta leveimmät, lyhytsuippoisia, saha-
laitaisia, alta tav. harmaanhöyteitä; korvakkeet leveitä, m. mu-
nuamaisia; kukoistavaiset haarat vitsamaisia, höyteitä. —

h 4, 8.
Rant., ojissa j. n. e. tav. (E. V,) Pensas, ei paljon haaro-
—

vill», vilsomaisilla, pz/slz/näisillä Kaaroilla,- lekäet aalla-«»K»lailai-

«i»,' alta m, valkeila. Poi«inlelee oKuKai«i/la, >»o/e»nmi» puolin
vekveilta le/läittä.' e. vivgullo«» Er.

') Paitsi joitakuita harvoja suomumaisia lehtiä, jotka tav, ovat nor-
kon tukena, tahi verhovat vanhempain norkkojen väl. pitkisty-
nyttä perää.
 318 84. Salicincie.

Muist. Kuorta Käyt. nahkain parkituksecn, oksia koreiksi,

viikatten-niciksi j. n, e. On haitallinen suomituilla, joilla pen-
saslaa sangen paljon ja valloittaa ruohomaata; mutta hyödykäs
hakamaissa, sillä eläimet syövät sen lehtiä.

1» —

Kodat pitkäveteisellä vartalolla. (Norkot m, pe-

rättömiä ja lehdettömiä.)
17,8, Lcestadiuna Hn, Tuhkapaju. Kodat Iyhytperäisiä, har-
—

maanhöyteitä; lehdet pitkulaisen suikeita, tav, suippoja, harval-

taan epä-nyhälaitaisia, alta tiheästi harmaanhöyteitä, kiillotto-
mia. h 6,
—

Tttnl, tienoilla harv, (L, Lv,) Pidempi pe«s»«K»«vi, väl, puu,'

norkot pitkiä, m, «o»menp»Ks«isi», sangen liKeä-Kolaisia,- lekäet
tav. suippoja, molemnli» puolin likeästi KienoKöz/lsisi», elenkin »lla
/l»vm»»nv»nuKKeisia, mutta Kiil/ollomia. 8. canescens />.
—

18.8. lopponum, Leväpaju. Kodat perättömiä, valkea-villai-

—

sia; lehdet soikeita suikeita, suippoja, tav. ehytlaitaisia, eten-

—

kin alta kiiltäviä, valkcau-höyteitä, laidat vähän alaskierteisiä. —

h 5. «-

Soissa (E. L.) Z—^-Kz/z/näväinen pensas, lop. 3 luuman pi/ui-

—

«in, paksuin lehdin, toisinlelevin pil/cäveleis-suikeista puikeisiin,

muulleleblavin mz«ös /löz/lez/äes«ä Kamaan la/les kaljuihin. 8, li- —

mosa l^F.

4/-^4/ Hyvin matalia (harvoin '/^ kyynäräisiä) lajeja.

19, 8, mz/vsiniles. Mustikka-paju. —
Kodat m, perättömiä,
höytcitä, pitkäveteisellä vartalolla; lehdet soikeita t. vastopui-
keita, sahalaitaisia, verkkosuonisia, nuorempana pitkäkarvaisia,
lop. kaljuja, molemmin puolin vehreitä ja kiiltäviä, h 8, 6, —

Tunt, (L. Lv,) 3—/Z l«»m»inen, p«K«uleKli»en pen«»«, lu«<m«n-

pill<i«illa, pak«ui/l», pz/«lz/il/ä norkoilla, lav, oksain p«»««».
20, 8, arbiiscula. Kääpiöpaju. Kodat lienleitä, lyhylperäisiä,
—

vähän pitkäveteisellä vartalolla; lehdet pitkulaisia, suikeita, kes-

kettä leveämpiä ja nyhäsahaisia, kaljuja, kiiltäviä, alta harmaan-
vehreitä. I» 8, 6.
—

Tunl. harv. (L. Lv.) Titv, /— I-va»K«»ine», joskus piäempiki,' leh-

llet '/.,—/ t««lm«n pitkiä, pää/lä Kiilläviä, alla «umeila/ novkol
sonKKi» lz/Kz/ellä lehdestävällä peväl/ä.
21.8, p«l»vi« Wg. RahKapaju, Kodat m, perättömiä puikeita,
—

villaisia t. pehmylkarvaisia, pitkäveteisin vartaloin; lehdet pyö-

reitä t. soikeita, ehytlaitaisia kaljuja ja sileitä. 1> 6, 7.
—

Tunturikasvi, harv. (L. Lv.) /linoasli oksien lekäellisel ja knltal-

 Si. Ikltdilliv: 319

li«el l»lv«l n»Kz/vi««ä »na»n päällä,- lelläet «ileöinpiä, ei »iin knrt-

tusuonisia K. seuraavalla.
8, Kerbaee». Vaivaispaju. Kodat m. perättömiä, tav. kai-
—

juja, lyhytvartaloisia; lehdet tav. tn. kehrämäisiä, tylppä- t, kolo-

päisiii, kaljuja, nyhälaitaisia, verkkosuonisia, epätasaisia. —

h 6, 7.
Tunturikasvi (L. Lv.) /lasvulapa kuin eäellise/lä, joka niinkuin
lamakin u«Koll»va«li on Kaikkein pienimpiä pen«««K»«vej»,
8. »etie-ulala. Silmupaju. Kodat perättömiä, höyteitä, m.
—

vartaloltomia; lehdet m. kehrämäisiä t, pilkänpyöreähköllä, ehcin

aiaskicrteisin laidoin, alta valkeankarvaisia t. jäänharmaita, ko-
leita verkontapaisten kohosuoniensa välillä. —

h 6.
Tunturikasvi (L. Lv.) Kasvutapa »n. Kuin eäellisilläki,' paksulla
«/arvella ja kauroilla, enemmältään m»»n «ll»,' lekäet paksuja, tav.
tuuman levz/isiä, väl. väk«» pitku/aisia, aina pz/oveäsli lz/lppämäisiä.
(8. kastata, vepens, -ro«m»rini/alia,)

82 heimo. BETULINEiK.
386. RETULA. Koivu.
A verrucosu Ehrh, Rauduskoivu. Lehdet cpänclisiä l,
—

nelikulmaisia, soukalla pitkäveteisellä päällä, toissahaisia, aina

kaljuja; norkot velttoja, pitkulaisen liereitä, suomuin sivuliuskat
suoraan ulos- t. vähän alaspäisiä KcsKiliusKasta; siemen sou-
kempi ja paljo lyhempi ympäröittävää kalvolaitaa. —

1» 8. —

si
»Komboiäe» lehdet nelikulmaisia t. nelikulmais-puikeita (keskeltä
.-

t, niskalta lcveimpiä), yksikertaisesti sahalaitaisia.

Mets. ja kuivilla niit. tav. (T. K. Sl. H.
—

si T.) pilkä pu«l,

—

valkealla päälyskuorella t. tuohella, usein soukilla »-ippuvill» oksill»

(toisinto: penäulo). Juurivesoin lekäet K»/juj». 11. »lb». P. oäo-
—

rata P,eie/l.
Muist. Nuoret lehdet taidetaan leenä tahi keitc-vclenä käyt-
tää kerpukkiin, matoihin, leiriin ja kivitautiin. Hikikylpy (kun
pancutaan paljaalla ruumiilla tuorctlen koivulehtien sisäiin maata)
on usein parantanut leluin. Säilöstys-taudin (luuvalon) särky
helpoitetaan, ja usein autctaanki tuoreilla koivuriehdillä, joita
sidotaan särkevän jäsenen ympäri. Koivun mahala on myöski
hyödyllinen juoda vastanimitetyissä taudeissa. Siitä taidetaan
keittää hyvää siirappia; 60:stä kannusta saadaan lähes kannu
siirappia kokoon keittämällä. Myös viiniä saadaan manalasta
keittämällä, sokeroittamalla ja käyttämällä. Tököttiä eli ryssöljyä
keitetään koivun tuohesta. Se hyödyttää ruusussa: sllä ottaa
täysi-ikäinen 2, 3, korkeintaan 6 tippaa teessä munanruskuaiscn
kera. Mehu, jota hikoilee happamista koivupuista valkean hoh-
320 62, Beliilinete.

teessä, on hyvää voide luuvalolle. Tuohi-anturat, sukkien sisällä

pidetyt, tuottavat kadonneen jalkahien jällensä ja hyödyttävät
ylösnousneessa leinissä ja jalkasäryssä.
Lehtiä käyl, ruuaksi eläimille. Puulaji kovaa ja lujaa, on
soveliasta puukalu-töihin ja rakennus-aineiksi. Visakoivu sso/ra-
lilis) on erittäin soveliasta sorvaus- ja puusepän töihin, tuohi
katoiksi ja kuori nahkain parkituksecn. Lehdet painavat kel-
taista; alunan kera keitetyistä saadaan niistä maaliväriä.
Kasv. siemenistä syys-aikana kuivaan laihaan multaan, etenki
palo- ja takamaille. Koivun lehden ensi puhkeamisessa pitää
kevätonko kylvettämän.
//. glutinosa Wallr. Hies-koivu. Lehdet puikeita
— —

vähän
herttamaisia, suippoja, epämukaiscsti sahalaitaisia; norkot ed.;
suomuin sivuliuskat enemmän edespäisiä; siemen kaidempi, vaan
ei paljon lyhempi kaivoiaitaansa; vcsain lehdet, höytcilä. —

1^ 8,
Mets. ja kosteissa paik, tav, (E, —
L,) puu kuin edellinenki,
sileällimäll», valkeammalla luokell», puikeomm»//» ja vakemmin sui-
poitta le/läittä,- us. »-«ppuvi/l» oksilla C/ois. pendula).
B. atpestvis Fr. Tunturi-koivu. Lehdet pyöreitä, tylppä-
—

päisiä, viillän cpämukaisesti sahalaitaisia, alla tasaisia; hedelmä-

norkot soikean pitkulaisia, Iyhytperäisiä, pystyjä; suomuliuskat
m. tasamukaisia, puikeita, edespäisiä; siemen kalvolaitansa pi-
luinen ja levyinen. —

h 8.
Tunturilaks., harv. (Kv. P. L.) 2 —? kyynäräinen pensas,' lelläel
kuin vaivais-Koivul/a, eKKä ««sein tuuman tevz/isis, väl, epäkärklsiä,
Näyttää olevan «ekolaji eäellisestä ja seuraavasi», joiden Kera se-
kaisin harvalta kasvaa. —

A Kumili« Hn. (ed. i). 11, fruticosa

/.ess. ö. albn S tt'».
H. nanu. Vaivais-koivu. —

Lehdet m. kehrämäisiä, nyhä-

sahaisla, tyippähampaisia, alta verkkomaisesti kohosuonisia; he-
dclmänorkot ed.; suomuliuskat m, tasamukaisia; tasasoukasti
pitkulaisia; siemenet kaivoiaitaansa leveämmät. —

h 8, 6,
Nevoissa, etenki tunturitien. (E. —

Lv.) /—ZV2 jalan piluinen

pensas, Kz/nnensuuruisin tekäin,' norkkosuomuin liuskat z/Ktä s«l«ri»,
tz/päköilä, ei paljon loisisl»»» «iiroltavi».
Muist. Lehdet antavat tummemman kellavärin kun tavallisen
kuivun, Juurista punotaan koreja. Lappalaiset käyttävät tätä
vuoteensa pohjaksi sekä polttopuuksi.

387. ALN US. Leppä,

1, Flulinosa Willd. Tervaleppä. —
Lehdet pyöreämäisiä t,

vastopuikeita, typäkkä- lanttopäisiä, toissahaisia, alta suoni-

l,
kulmista höyteitä, muuten kaljuja ja vähän tahmeita. h 3, 4,
—
 83. ilijricacecv. 321

Mets., vesien vierissä tav. (A, —K,

St. H.) Pi/Kä puu, väl. pen-
s»s, v»v/l«i«in kultin p»lj»»l/a oksalla. tl. «ln««.
—

Muist. Lehdet lamniaslen lalviruuaksi pitää riislottaman heinä-

kuun lopulla. Kelpaavat myös ruuaksi sioille mäskin ja akanain
seassa. Lattialle leviteltynä lehti sanolaan karkottavan syöpä-
läiset. Lepän ja pajunkuoren puruja ruisjauhoilla sekoitettuna
sanolaan avulliseksi ruusun voileeksi.
Puulaji on kaunista, "pttnalehtavaa. Käyt. puusepän töihin,
erinomaltaitt juuret päälysteeksi pöydille, piironkcihin j, n, c.
Kuori painaa ruskeata ja punaista, vihtrillin kanssa muslaa.
Nahkoja mustutetaan vedessä keitetyillä lcpänkuorilla, prisiljalla
ja vihtrillillä. Ei mikään puu kestä paremmin mädäntymistä
veden alla. Sopii siis pylväiksi vedenpäällisille rakennuksille.
Leppäpylväillen ovat kaupungit l^enelsi», /t»l-enn» isommaksi
osaksi raketut. Vesirännit, maansisäisct rumput, pumppuhirret
j. n, e. tehdään parhaiten tästä puusta.
Kasv. osittain syys- ja lokakuussa otetuista siemenistä, jolka
kylvetään syksyllä tahi keväällä, osittain juurivesoista tahi tuo-
reista seipäistä, jolka taidetaan maahan pistää keväällä ennen
siltnikkoin puhkeamista. Siten taidetaan kosteaan maahan kau-
nis lepikkö pian kasvatettaa. Leppä parantaa ruohonkasvuu ja
maanlaadun, ja joki-äyräät tulevat sen juurista lujemmiksi.
A ine«»a Willd. Harmaa leppä, Lehdet puikeita t, soi-
—

keita, suippoja, toissahaisia, isohampaisia, alta vaaleampia, hieno-

1) 3, 4,
karvaisia >, llettleilä.—

si pinn/tti/iä».- lehdet m, pari-

—

jakoisia.
Kost. paikoissa (E. —

L. —

si H.) Ualal» puu tuki pen«a«, val-

Keammall» ja «ileämmättä kuorella k. eäell,, eikä takmea-le/llinen.
Kukostaa puljnalln oltsulln vavkemmin Ku» «ekä jalava että päk-
Kinäpuu. Poisinlelee kutu Kuinki /löz/leil/ä le/läittä.
Muist. Lehti on parempaa kun edellisen. Kasv. kuin edci-
lisestä sanottiin.

83 heimo. NYLic!A<I!EH.
388. MVRIGA. Suomyrtti.
z/a/e.
/>/, —

Pensaskasvi; norkot lyhytsuippoisin suomuin; leh-

det suikean naikkimaisia, päästä sahahampaisia. —

h 4, 8.
Soissa, rannoilla (E. —

P.) AMnä'väi»e» pensas,- Kukat p»/jaalla

oksalla, ruskeissa, pz/«lz/isi««ä norkoissa. l^ä/isl» z/K«i/colinen,
Muist. Kasvia, etenki hedelmiä ja lehtiä, on pienennettynä
ja öljyllä sekoitettuna käytetty vasten kapia ja rohtumia. Myös
322 «.'/mi//-,-/,-.

on kcitevesi kiitettävää syöpäläisiin piiassa, vaatteissa, seinissä

j. n, e. kun niitä sillä pestään.
On muinen käytetty humalan asemesta juomiseen, joukatäh
den vanha laki sitä kieltää toisen maalta kokoamasta.

84 heimo. CONIFEILE.
389, PINUS. Petäjä,
p, «z/lvestvls. Mänty. —

Neulaset ainavchrcitä, kaksittaisia,

tönkeitä, littcämäisiä, käpyjen pituiset; kävyt puikean suippone-
via, peräkkäitä, alaskääntöisiä, suomut paksupäisiä. h 8.
—

Mets. tav. (E, —

Lv.) milliä puu, nuovemmal haarat KärKiläisiä.

Muist. Kcitc-vesi sekoitetuista nuorista männyn korkista,
voikukan juurista ja kypsistä muserretuista katajan marjoista,
johon lyödään puserrettua piparruuliu mehua ja jolaitt happoa,
un terveellinen (verenpuhdislava) ja lehosa juoma kcrpnkkiin,
luuvaloon, sulku- ja pöhötautitn. Sila juodaan muutamia lasil-
lisia päivässä. Mäihä (jälsi) on hyödyllinen ensin keväällä syödä
vasten matoja sekä kerpttkkia. Kun kuori haavoitetaan puuhun
asti, juoksee siitä kesällä pihkamaisla nestettä, joka jähmettyy
itsestänsä tavalliseksi paksuksi lerpentiiniksl. Se on ulko-
naisesti puhdistava ja parantava haavoja. Tcrvavcttä käyl,
varjelus-aineeksi vasten rokkoa ja muita tartltivaisia tauteja. Sitä
tehdään, kun kortteliin tervaa lyödään kannu vettä, jota puu-
lastalla yksi tunti yhä sekoitetaan, ja sitto vuorokauden sciso-
nunna kaadetaan cri-astiaan. Sitä nautitaan muutamia ryyppy-
laseja päivässä. Pikiä pidetään kauvcmmin aikaa laastarina
kainalojen välissä vasten kiinteätä yskää ja heikkoa rintaa.
Kuivista, pihkaisista petäjän kannoista poltetaan tervaa, jonka
hyöty on yleisesti tultu. Petäjä Käyt. yleisesti hirsiksi, rakennus-
aineiksi j. n. c, sen sisuskuori leivän aineeksi katovuositta ja
eläintenki ruuaksi, neulaset muokattuna täytteeksi makuu-vaat-
teisiin j, n. e.
Kasv. siemenisiä, jolka pitää vilua vasten sammalilla pcitct-
tämän.
P, lari/r. Lehtikuusi. —

Neulaset lop, varisevia, alussa tu-

kuttaisia, litteitä; käpy puikea, pysty; suomuin kärki litteä,
tylppäpäinen. —

h 8,
Kasvatus-maissa (Ke) väkempi puu, monilukuisin neulasin tu-
kuissa, jotka lop, osittain Kasvavat oksiksi, z/Ksinäisillä ja erinai-
«illä pilkillä neulasilla.
Muist. Kun puu haavoitetaan, juoksee sillä pihkamaisla nes-
 Si. Conifcfw. 323

lettS, jota kutsutaan Venetsian terpentiiniksi; se on uiko

naisesti haavoja puhdistava ja parantava.
Sisällisesti on kaikki tcrpetttiini vesityttävää, mutta myös kil-
hottavaaki.
3. /', abies. Riiusi. —

Neulaset yksinäisiä, hajallisia, vähän 4-

kantaisiä, otasuippoja, yhdenvärisiä, vehreitä; käpy pitkulainen,
rippuva; suomut litteitä, kärki alussa ulospäinen, sitte suora.
-h 5.
Metsissä tav. (E. —

Lv.) />illcä puu, «itäpuolen /ilteitl» oksilla,

—

Abies e,«eel«a t/A ja E-r.

Muist, Sen ensimmäiset keväällä puhkeavat kasvaimet taide-
taan käyttää Kuin männyn kcrkät. Kuusen pihka on haavoja
parantavaa. Neulasia syövät elikot rehun puutteessa, ja hevo-
sille syötetään niitä ilmanki terveydeksi, Pihkasta tehdään hart-
sia, kun pihka keitetään, pannaan sekaan viini-etikkaa, ja kie-
hltlelaan kuivaksi. Kuori kiilctään parkituttavan nahkan, niin
ellei se kangistu pakkaisesla eikä kovetu vedestä. Kuusen-
kävyt painavat ruskeala, Juurista punotaan köysiä ja kudotaan
vasuja; oksia käytetään vanteiksi astioille.
Puulaji on löyhää ja keveätä: käyt. soittokaluin tekoihin
j. n. e.
Kasv. siemenistä niinkuin mäntykin.

390, JUNIPERUS. Kataja.

A eo««»»l»»is. —

Neulasia 3 säteittäin, tasasoukkia, oramaisia,

suippoja, pidemmät kun hedelmä. —
I) 6. —

si nana: neulaset
leveämpiä, m. suikeita, koveroita t. limittäisiä, ci paljon pldem-
mäl hedelmää.
Metsissä tav. (E. —L. —si L.) Pen«»«, harvoin matula puu,
«ini«il/ä mavj»mai«illa, Kuivakkailla Keäelmillä.' Kalajan-»n av-
joilla, si.'» ne«la«el pilKulaisempi» ja mz/ölä'i«empiä, paljon eriävä
a:stn, joksi «e Kuitenki tuntureitta «elväsli muuttuu, —

J. oommu»
ni« si «lpina (Hn.) A nuna Idillä.
Muist. Keite-vettä murskatuista katajanmarjoista ja haka-
tuista katajan havuista juodaan eduin vesi- ja sulku-taudeissa,
kerpukissa j. n. e. Höyryä tästä juomasta käyt. vasten huonoa
kuuloa ja korvanuhoa; höyryn annetaan nousta korvaan ratintor-
vesta. Katajanmarja-siirappi hyödyttää vilustus-yskässä ja varje-
lus-rohtona vilutaudin jälkeen. Katajanmarjat ja havut käyt. sa-
vuttamiseksi huoneissa vasten tarttuvaisia tauteja. Katajan-
öljyä pyhkäistään rammoille jäsenille ja luun-särkyyn. Koko
puussa on hienoa pihkaa, joka on tehollista, hiestyttävää, vesi-
 111. SIRKATTOMIA.
87 heimo. CHARACE^E
394. NITELLA Ag. Vesiahmo.
4/ Säteikkö-haarat suojuksettomia, itsckuki latvasta haa-
raunut uudeksi säleiköksi tasapaksuilla haarukoilla.
6 Säteikkö-haarat lois-, kolmiskcrtaisesti 2-päisiä t. sädehaa-
raisia; latvimmaiset haarat nivclikkäällä päällä.
A. Kz/alinaßG. Kutea vesiahmo. —
Yksikotincn; varsi pysty,
haarova; säteiköt inonisäteisiä, yliset palleromaisia; säteet ulos-
päisiä, pienemmät tukkuisia, haarattomia t. 2-haaraisia, isommat
(6—

2-, harvemmin 3-haaraisia; latvukset- liereitä, lyhyellä ni-

velliitleisellä päällä, muuten rivclettömiä.
Ves. harv. (U.) I—^ /uuma» pi/uinen, «-äKän l««p»«l«v», si/Keä,
Kiillävä, must»N'VetiveäKKö, eroava seuraal-osla nive/ellu«nill« lat-
vuksill», moni«»lel«i/l» säleiköillä, tav. «-juomuisilla KaKsois-päKKzz-
löill» paitsi muul».
A. gracilis Ag. Hauras vesiahmo. —

Yksikotinen; varsi
hapsimainen, lyhyt, haarikas; säteet 6, 7, tois-, koltrisjakoisia;
latvukset pitkäveteisiä, pitkillä nlvelliitteisellä päällä, ja sen aita-
puolen 1 2-nivelisiä. —

(D 7.
Ves. harv. (U.) I—6 luumainen, ik»n K»p«im»«ne», Kuivana/ci vaa-
lean-vekreä j» >», vesikirkas, ei musluon. /'äKKz/lät z/Ksilel/e» l.
rukmässä. —

Chara Bm.
A. batruchosperma Reich, Konnan vesiahmo. —

Yksikoti-
nen(?); säteet 9, 10, kerroittain 2-haaraisia, monilukuisilla haa-
rukoilla; latvukset niveleltömiä.
Vesipaik. (U,) 4-tuumninen t. piäempiki, t«pa«tava, »nu«tan-vek-
»eä, tunenhko, pienittä mukerö»»äi«illä tikeillä «äteiköi/lä, pallevoi-
«illa päKKz/loill».
06 Säteikkö-haarat kerran 2-päisiä; haarukat nivelettömiä
päästäki.
A, flexilis Ag, Notkea vesiahmo, Vksikotinen; varsi
—
 87. Vharacctu. 327

rihmamainen, notkea, läpihohlava, öljynkiiltävä; säteet tav, 6,

haarattomia t. kerran 2 3-haaraisia, pitkäveteisillä tylppämäisillä
haarukoilla, siiltimct katsilellen sivulla t. haarukka-hangoissa.
-

0 7.
Tav. suolattomassa ved., virroissa j, n. e, (T, U. St. P.) 2-v»»K-
sainen, lukevo» langan paksuinen, m««lanvekreä, Ku«vae««a ru«-
KeaKKo, Kiittävä, väl. mustettuva.
A, opaca Ag, Sumea vesiahmo, Kaksikotinen; varsi ed,,
—

toishaarainen, sitkeä ja m, Kiillotnn; säleet 8, haarattomia t, 2-

haaraisia, tyipeitä, otapäisiä. () 7, 8.
—

Järv., lamtnik, (U,) Hyvin eäel/isen kaltainen, mulla silkeämpi ja

l»ne»mpi, vu«Ke»»-veKveäi, Kiillolon,' lop, li/c»«nai«e«li veäe«K»vv»inen,
Hedelmällisten säteitten alisissa nivelissä hedelmä-suo-
•{••{•
justen tapaisia, tekeyneitä hienoista haarukka-säteik-
koin ryhmistä.
A. Ble»Ka«nm»ria«» Wallui. Mereinen vesiahmo.—Yksi-
kotinen; varsi rihmamainen, notkea, läpihohlava, väl, nivelikäs;
säteet 6—B, hedelmättömät haarattomia, hedelmälliset kiehkttrai-
silla jaottomilla suojuksilla, kaikki ynnä suojusten kanssa nive-
likkäitä, pyöreän-lylpeitä, niveiliiltciscllä odalla t. ilman; pähky-
lät m. palleroisia, kaksitellcn t. rylimitläin, 0 7, 8.
—

Merenlaht. harv. (T. U. P.) 4—2-vauksainen, v»a/e»n-veKveä, Kui-

vaneena tummempi. Pähkylät m««l«ll»-««Keila, —

<iKara /leÄ/ilis vav.

tt'z/. j» Fr.
398. tili ARA. Näkinparta.

4/ Varsi moiiipilliiicn, piikkinen kyhmyistä t. sukasista,

etenkin ylempien säteikköin välillä.
A bullien Fr. Takkuinen näkinparta. Yksikotincti; varsi
—

hauras, kierteisesti uurteinen, tilleillä, hajallisilla t, tukkuisilla,

pullakoilla ja tylpcillä, alaspäisillä piikeillä; säteet noin 9, lyhyitä
ja paksuja, pää-puolclta 1-pillisiä; hedclmäsuojus tn. kahta pi-
dempi pitkänpyöreätä pähkylää, 0 7.
—

Merenrannoissa (A, U.) Kasvuvunu, j» u«ein Kuivana/», ekla-

vekveä,- jolenki» ««o, 3-tuu«n»i«e«t» jalan piluinen, tikeillä ju lzz-
Kz/illä sääekaavoilla,' ei konsa karstannut.
6'. loenl osu. V a nukke ine n näkinparta. Kaksikotinen;
—

varsi iso ja hauras, ylempänä paksuja ja lyhyitä, pullakoita,

tylppäpäisiä, pieni-otaisia piikkejä; säteet noin 6, pitkillä nivel-
jatkoilla ja kichkuraisiila, puikoilla suojuksilla; pähkylä pitkän-
pyöreä, —
2j. 7,

Merenlaht. (A. —U, Pc) /so ju Kzzvin hauras, Ka«vav«««a lil«««»

v»»le«npun»i»e»l, K«iv«n» vekve».
328 88. Equi.etaeew.

C. evinit» Wallr. Hapsinen näkinparta. Kaksikotinen;

—

varsi hiukan notkea, juomuincn, tilleillä, tukkitisilla, varren läpi-

mittaa pidemmillä, sukamaisilla piikeillä; säteet B—lo, lyhyitä;
hedelmäsuojukset oramaisia, kahta pidemmät kun tn. liercät päh-
kylät; pähkylän kchäke typäkkä. 0 7. —

Merenlaht. ja lähinäisissä järvissä harv. (U,)

A a«peva Willd. Karhea näkinparta. Kaksikotinen; varsi
—

jouhimainen, hauras, kierteisesti juomuincn, hajallisin, pitkä-

veteisin, hapsimaisin piikein; säleet 6—B; hedelmäsuojukset
harv, palleroista pähkylää pidemmät; pähkylän kchäke pitkä, —
0 7, si «laanalis.- pitkäveteinen, kcllakka.
—

y aeuleotot».'
—

pitkäveteinen, m, kalju, ainoastaan ylempänä harvapiikkinen. —

ö z/lobrala.- kalju.
Meressä, harvoin suolattomassa ved. tav. (A, Ke Pe.
—

si —

ja S U. yT. U.) 1/2 Kz/z/nävän 2 t«««m»n pituinen, vaalean-

—

vek»e» t. harmaahko aina pieni ja Kieno, eKK» väl, niukan jäve»

ämpi kalkkiliarstaisenu. A Kispiäa.
—

4/4/ Varsi mouipillinen, piikitön.

ti, />»z/ili« Resv. Hauras näkinparta. —

Yksikotinen; varsi
jouhimainen, kalju, epäselvästi suorajuomuinen; säteet tav. 8,
B—lo-nivclisä,8 10-nivclisiä, nirkkopäisiä; hedelmäsuojukset oramaisia, suip-
—

poja. —

0 7, 8.—

si eapillaee» /'Kuill. Tav. mustan-vehreä,

pitkällä m, haarattomalla varrella; hedelmä-suojukset 2—4 kcr-
roln pähkylää pidemmät.
Seisovassa suolattomassa vedessä (A. K. Kp, —

si U,) 8«n»e»
Karvoin karstainen, si väl, v»»le««-vekreä> hyvin hoikka.

88 heimo. EQUISETACEtE.
396. EQUISETUM. Korte.
4/ Tähkävarsi haaraton t. säteittäisillä haaroilla. lii
talvehtiva.
w Tähkävarsi haaraton ja pian menehtyvä t. hedelmöi-
dessä ja jälkeen kasvavilla haaroilla. Kevätkasveja.
A arvense, Pcltokorte. Tähkävarsi haaraton, väljillä vaa-
—

lahkoisilla tupilla, syvään halenncet mustanruskeiksi suikeiksi

liuskoiksi; hedelmätön varsi tav. haarattomilla, 4 3-tcräisillä
sädchaarukoilla. 2j. 4, 3.
—

Savimaassa, tav, (A. K. St.

—

S.) Tähkävnrsi aikai«e»«pi kun

—

sädekuaruinen, jolta ««ei» pz/«z/z/ venlona, jolloin ali«et kaarat uu-

äe«la»n jaltuuvut.
 88. Equisetueeiv. 329

Muist. On jumova ja vesityttävä. Luullaan olevan eläimille

vahingollinen. Hävitetään pelloista lannoittamisella ja vireällä
kyntämisellä.
A sz/lvatieum. Karvakorte. Tähkävarren sädchaarat uu-
—

destaan jakauneet 3-teräisiksi säde-haarukoiksi; tupet m. pui-

keillä, tylppäpäisillä liuskoilla. —

2J, 8, 6, —

si eapillare.- haa-
rat ja haarukat pitkiä, suoraan ulospäisiä, m, hapsimaisia.
Metsäniit. tav. (E, —

Lv. —

si K.) //aavat tav. Kaavevasli alas-

päisiä, loiskerlaisi». Kasvavia kukkimisen jäleslä.
A pvate»«e Ehrh. Nurinikorte. Tähkävarsi tav. kasvava
—

3— 4-tcräisiä, ulospäisiä haaroja; tupet hiukan avaroita ja vaa-

leila, kaivomaisilla, vaaleati-ruskeilla, suipukoilla liuskoilla; he-
delmätön varsi tav, haarattomilla 3-tcräisillä sädehaaroilla.
—

2j. 4, 8,
Niit. tav. (E. —

Lv.) O» pello Kortteen muotoinen, multa kai-

kin osin Kenloisempi,' en«i-Keäel»»öimi«es«ä m. ilman «ääekaavai»
»ikellalcaan, jotltu sille väkile/len kasvavat, Kuitenki väl. jäävät
puuttumaan. —

A, ampkiboliu?» Relz. A. «mbvosum Willd.

••
Tähkävarsi sädehaarainen (väi. haaraton) täysikasvaneilla
haaroilla hcdelmöiiriseu aikana. Kesäkasvcja.
A palustre, Arokorte. —

Varsi monipillricn, tav. haarai-

ncn, 6 B-uurloineu; haarat 4— B-teräisiä, m, pystyjä; tuppihain-
—

paat oramaisia, mustanruskeita, valkealla kalvolaidalla. —

2j. 6,
7. —

si polz/«l«oKz/on kaikki sädchaarat pitkäveteisiä, m. tasa-

.-

korkeita ja tähkikkäitä.
Kosteissa niit. (E. — P. —

si Kv.) K>ä'issä varsissa usein ei

ole sääekaaroja,- toiset hauruuvat juuve/l» kukoistaviksi sivuv«»'siksi.
Muist. On vahingollinen hevoisille; lammasten sanotaan siitä
villansa kadottavan.
A. fluviatile. Ilanlakortc. —

Varsi yksipillinen, monijuo-

muitten t. uurtoinett, haaraton l. tav. 8-kulmaisilla haaroilla;
tuppihampaal oramaisia, mustia, m. kalvolaidattomia. —

2j. 6,
7, —

si lilllosunl,- varsi haaraton l, joilla kuilla harvoilla, lyhyillä

sädehaaruilla.
Vedessä, tav. (T. U, S, Kv, —

si E, L.) la-rsi paksu, Kz/zz-

—

näväinen, i«olla, mu«lall» läKKällä. a:n, joka Kasva» «z/vemmëä,

u«, juoksevassa veäessä, llaa»al tav. monilukuisia, 3—/»-luumaisia,
soukkia, mulla ojissa j. n. e. kasvuva si on us. «aaralon laikka
vaan Kavvalukuisitt» {1 —e.ll») lz/Kemmillä ja paksummilla Kaaroilla.

4/4/ Varsi ainoasti haarova alempaa t. juurella, ilman

s iideitaa r alo n, Talvehtiva,
332 89. Pohjpodiiieeiis.

P, cristatum Roth. Niitun alvcjuuri. —

Kantalehti pari-
lehtinen, piiriltään kapean-suikea; parilehdet puikeita, parijakoi-
sia; liuskat tav. ehytlaitaisia, puikeita, pyörcän-tylpeitä,^ hienosti
nyhäsahaisia, harvoilla (2— 8:11a) tapilla. 2), 7, 8.
—

Nev, ja tuppaisissa metsäniit, (T, K, H.) PiKKeämpi luotuaan

—

li. seur,, jonka muotoinea muulen on. po/z/z»oäi««« eattiplevis

—

tlkrk. /Ispiäium 8«««. Laslren presl.

P, spi»«losu«n l)li. Korven alvejuuri. Kantalehti tois
— —

koimisparittaincn; parilehtien lehdykät parihalkoisia l. parijakoi-

sia, pitkulaisin piikkisahaisin liuskoin; lehtivarsikko suomuinen.
—
2j, 7, 8.
Metsämaissa tav. (E. —
Lv.) /'oisinlelee paljon. /Ispiäiul»
—

Bv. /aslrea Pre«l.

401. CYSTOPTEMS Rernh. Loikko.

<?, svaoilis Rernh. Kantalehti parilehtinen, suikea piiriltään;
—

parilehdet parihalkoisia t, parijakoisia, hampaisin, liuskaisin t.

toisjakoisin lehdyköin ja tylppähampaisin liuskoin. _\, 7, 8,
—

Vuor,, kivisein, j, m. tav. (E. Lv.) 3— lo tuuman pituinen,

—

Kento, jak«umise«««an s»n»en »nuullelev», m. ekz/esl» Kolmisparit-

täiseen, —

Polz/poäium. «Ispiäium Sw. sz/a/Kea P.otk.

402. ASPLENIUM. Hiirenporras.

4/ Kantalehti tois —
kolmlsparittaincn, lehdykät tyveltä
leveitä: /ItKz/rium Roth.
A. sili/i semin» Sm, Metsäinen hiirenporras. Kanta-
—

lehti suikea, toisparittainen; parilehdet alempana vastakkaisia;

lehdykät syvästi parihalkoisia, saha- t. hammaslaitaisin liuskoin,
alimmaiset epämukaisia, etumainen isompi; täpät pitkulaisia,
käyrähköitä. —

2J, 7, 8, —

si complicatum: parilehdet S:n mu-

kaisesti käyriä, alaskaarcvin loivempi-liuskaisin lehdyköin.
Metsämaissa, tav. (E. —

Lv. —- si A. Sl.) Aoin Kz/z/««vän pitui-

nen, le/l/ivavsiKe suomuinen alempaa, si kahta vähempi. Poly-—

poäiuln. ispiäium Bu/.

/l. crenatum Er. Vuoreitien hiirenporras. Kantalehti
—

kairamainen piiriltänsä, koimisparittaincn; päätöliuskat leveän pii-

kulaisia, pyörcän-tylpeitä, t. melk, poikkipäisiä, tylppänyhäisiä;
täpät pitkulaisehkoita, kityriä. —
2j..
Tuiilnriseut. harv. (11, P.) Lehti noin 10 luuman levyinen ja pi-
tuinen kannastaan; liuskat väkän ikään lt, ed,, Keäellnällislen lek-
tien sz/l/empis, väkän Kolonz/Käisiä, «1. «iblvieu»« Turcz. Aspi-
—

äium Somf.
«A. ru/o muvaviu.)
 80. Polypodiaccii'- 333

-^ Kantalehti jaottomilla, pyöreämäisillä parilehdillä.

3. «I. t»iekomane«, Tumpura hiirenporras. Parilehdet ruo-
—

dittomia, pyöreämäiscsti puikeita, matala-nyhäisiä. 2j. 7. —

Kaiiioraum. (A, K. St,

—

S.) Koko leKlil-»r«iKKo lalvaan a«li

—

lumpula, vaaksanpiluine».
4, A. viriä,/ Iluds, Vehreä hiirenporras. Parilehdet sangen
—

lyhytrnotisia, puikeita, kolonyhäisiä. 2f. 7, 8,

—

Kaiiioraum. harv. (K.) Lehtivarsikiw veKreä, ainoasti all«««lla rus-

kea; »lluulen Kz/vin e<lelli«en muotoinen.

Kantalehti haarova tasasoukilla t. nalkkimaisilla, ty-

>^-s-
veltä soukilla lehdyköillä t, liuskoilla.
8, A. ruta muvavia. Raunioinen hiirenporras.- Kantalehti
piiriltään pitkulainen puikea, haarova useiksi vastopuikeiksi,
—

kokonaisiksi t, liuskaisiksi, nyhälaitaisiksi lehdyköiksi. 21 6, 7. —

Kaiiioraum., kivisein, harv. (11. K, Kv.) Lehdykät pituuttaan ve-r-

--raten leveähköjä.
6, A. seplenl» io»»le Hollin, Pohjoinen hiirenporras. —

Kantalehti latvalla hiiskuttu 2— 3:ksi tasasoukaksi, vähän kolo-

lailaiscksi, suipukaksi lehdykäksi. 2j. 6, 7,—

Kaiiioraum. (A. —K. St.) Vaaksan piluinen. /levo«/ie/l«lm.

—

7, A övez/nii Retz. Vuorolehtinen hiirenporras. Kanta- —

lehti haaraton, m, tasasoukka; lehdykät useampia, vuorottaisia,

suikean naikkimaisia, epämukaiscsti koioiaitaisia. 2), 6, 7. —

Kaiiioraum. harv. (St.) 3—6 luumainen, A alterni/olium IPul/',

—

«1. aermanieum R^eis,

403. PTEIUS. Sanajalka

1. l'. a»«ilill«, —
Kantalehti kairamainen, koimisparittaincn; lop-
puliuskat pitkulaisia, tylppäpäisiä, viimeiset yhtyväisiä ehyeksi
päätöliuskaksi. —
IX, 8, 9.
Mets., tievars. j, m, tav. (A, —K, 11. S.) Iso saniainen. /t'»nl«-
lehti vät. karvainen, etenkin alustalta (tois. pubeseens).
Muist. Juurta käyl, vasten matoja. Annos 2, 3 pientä lusi-
kallista pulverina 2 ottein päivässä. Englannissa käyt, kasvia
polttopuun asemesta. Tuhkasta, vedessä keitetystä, valmistetaan
saipua-palloja. Juuri suikertaa syvältä maassa ja laihduttaa lä-
hellä olevat kasvit. Lehdet valkenevat vähimmastälri hallasta.

404. STRUTHIOPTERIS Willd. Kotkan siipi.

1, 8, z/Svmaniea Willd. Hedelmättömät kantalehdct parilehtisiä,
—

parijakoisin lehdyköin ja ehytlaitaisin, tasamukaisin liuskoin. —

71, 8, 9.
334 00. Mar.deneete.

Ojanotkoissa (E, P.) / /'/^-Kz/z/näräinen. Hedelmälliset lek-

— —

<lel ovat ekz/elnpiä ja paljon väkempiä, KesKuslaan luullimaisesli

läkentz/neiile» Keäe/mätlö»»äin K»nl«leKlien Keskellä, Osmunä» —

slrulkiopleli«. Onoctea Sw.

403. ALLOSORUS Rernh. Liesu.

/l, e»i«pu« Hernh. Kantalehti puikea, kolmisparittainen; leh-
—

dykät vuorottaisia; loppuliuskat pitkulaisia vastopuikeita, koio-

—

iaitaisia, hedelmällisten lehtien kapean-suikeita, ehytlaitaisia. —

2j. 7, 8.
Tunturikasvi (L.) 3—V luuman piluinen, —t/«m««näa. Plevi« Sm.
Onoclea 8«v. livz/plozzva«»m» »3v.
R, l/pllioz/la«se«e.

406. ROTRYCHIUM Svv. Noidanlukko.

tl, lunavia Svv. Makeinen noidanlukko. Kantalehti yksi- —

näitten, m, ruoditon, varren keskustassa, parijakoinen; lehdykät

kuulavasti puolipyörcilä. 2j. 7, 8.
—

si vkombeum,- lehdykät
—

nelikulmaisia, harvalla syvällä kololla laidassa.

Laitum. tav. (E. —
Lv,
si P,) '.'2—/ vaaksan pituinen, Us- —

munda tunaria.
B. laneeolalum Rupr, Suikea noidanlukko. Kantalehti —

ed., lähtevä paljon ylempää varren keskustaa, aivan tähkäin lä-

heltä, kairamaincn piiriltään, toisparittainen; lehdykät suikeita,
suippoja, tasasoukilla, tav. sahalaitaisilla liuskoilla. 2j. 6, 7. —

Laitum. harv. (U,) vaaksan piluinen,- lellli luuman pitninen ja

levz/inen, —
ö, palmattlm Presl,
L, ,n»trio«»ioiäe« Willd. Ahoinen noidanlukko. Leh- —

det I—2, pitkäveteis-ruotisia, lähteviä varren tyvestä, kairamaisia,

toisparittaisia; lehdykät puikeita, koioiaitaisia t. liuskaisia. —

2j. 8, 9.
Laitum. harv. (E, —

L.) 6—B tuuman pituinen,' lehdet Z tuu-

»nan levz/isiä. —

ö. rulaeeum Bu>, A »ulle/oliuin «11, öv, Osmunda

lunavi» S.
407, OPIIIOGLOSSUM. Kärmccnkieli.
0. vlilaalum, Lehti puikea
—

pitkulainen.
—

2J, 7, 8. —

Niit, ja laitum. harv. (A. U, Pc) Kekli z/Ksinäinen, varren kes-

kustassa, Kokonainen,- juuri Kimpulla,

90 heimo. MARSILEACEiE.
408. ISOÉTES. Lahnaruoho.
l. lueusl-ris, —

Lehdet oramaisia, m. puoliliercitä. —

2). 6, 7,
 91. __foop&tHac__>. 335

Järvien pohjassa, aina veden alla (T, K. St. 11, Lv.)

—

Lehdet
i-ai/linaisia, ja Kanna/la 4-lokeroisia; ilukiukal valkeila.

91 heimo. l.A'()0I'()0IA«E/tt.

409.LVGOPOIRIM. Lieko.
1, K. eomplanatnm. Keltalieko. Varsi suikertava, kohene-
—

vat haarat toisittclevia, litteitä; lehdet 4-rivisiä, ylinen ja alinen

rivi varsimyötäisiä, epäselviä; tähkät peräkkäitä, tav. pariltaisia.
2). 8.
Mets. (E. L,) KeKäet Kasvaval z/Kleen lilleilcsi haaroiksi.
—

Muist. Yärikasvma merkillinen. Painaa prisiljan kera vii-

laisen siniseksi. Muiden iisäys-aincttcn Kanssa se antaa useita
keltavärejä.
2, alpinum. Tunturi-lieko.
/.. Varsi suikertava, haarat pys-
—

lönäisiä, selvästi 4-kantaisia 4-rivisistä, limittäisistä, suipoista

lehdistä; tähkät perättömiä, tav. yksinäisiä, liereitä. —

2j. 8.
Tunturikasvi (P. Lv.) Tähkät harvinaisia; väl. pariltaisia.
3, /., clu-valum. Katiulieko. Varsi suikertava; lehdet hajal-
—

lisiä, käyriä, hapsipäisiä, suonellomia; tähkät peräkkäitä, paril-

taisia, liereitä, puikoilla karvattomilla suomuilla. —

2J, 7, 8.
Mets. (li, L.) Ikään Kuin Kieno KuuseuKavu,
—

Muist. Sieincnpöly tav. kutsuttu tojaitho iksi käyt. nil-

kisyylccn eli ihottumisccn (heltytniseen); Inleeti viskattuna lei-
malttaa palamaan ja käyl, senliihden leikki-tulituksiin. Vasikat
ja lehmät syövät Kasvia keväällä. Viini-astioihin ripustettuna
parantaa käymiseen tulleen viinin. Lonkeroisia pnnolaan lattia-
mattoja.
4, K, «nnoliuum. Riidcnlicko. Varsi suikertava, pysty-haa-
—

raineii; lehdel hajallisia, lav. 8-rivisiä, siirottavia, kapean sui-

keita, olapäisiä, pääpuolelta nyhäsahaisla; iähkäi yksinäisiä, pe-
räiiömiä, liereitä. —
2). 4 —B,
Mets. (E. L.) l.ekäel z/Zcsislluilisia.
—

8. K, «el«s/o, Kctunlieko. Varsi toishaaraincn, haarat pystyjä

—

m, tasapitkiä; lehdet tasa-hajallisia, suikeita, ehytlaitaisia; sie-

menlaite Ichtihankainen. 2j. 6—lo.
—

Mets,, vuor. tav. (E, Lv.) Haarat likeitä, lönkeilä, »n, sormen-
—

paksuja.
Muist. On kovin ulostuttava, raastava, sisälliseen käytäntöön
vaarallinen. Keitevesi ulkonaisesti käytetty kiit. peräyttävän mus-
telmia ja ajcttumisia lankeamisesta ja loukkaamisesta.
6, K, illunäalum, Konnanlieko. Varsi rento, juurrehtiva;
—
336 01. Lycopoäiaceie.

lehdet hajallisia, ylöspäisiä, yhtäällisiä, kapean suikeita, ehytlai-

taisia; tähkä perätön, lehdestävä. —

2j. 7—9.
Liejuisissa nevaniit (U. Pe.) 2—4 tuum»» piluinen, tähkähaarat
lzzkzzilä, pz/slönäi«iä, juuvvektiviss» niveleiss»,- lekäet m. t»s«souKK«'a.

410. SELAGINELLA Spring. Mähkä.

8. spiuulosa AI. Rr. —Varret tupastavia; lehdet hajallisia, sii-
rottavia, suikeita, suipukoita, olahampaisia; kodat perättömissä,
lehdestävissä tähkissä. —

2J. 7, 8.
Kost. niit, (A. K. P. —

Lv.) I— 3 luuman piluinen, pekmeä. —

Lycopodium seluginoides.
 Kasvien (oisiiito-nimiä.
Acer platanoides: vaahder, vaahtera, vahterainen, vahteria, valanta.
AchiUea millefolium ; aivastusruoho , häränhäntä 1. -kukka, juhaninkukka, kaljanen
karvakello, ketohumala, kirokukka, kuivan-maan-heinä, kuperkeikka, kyörtänö-
ruoho, kärsä- 1. lavantautiheinä, mäntäpää, nenäheinä t. -ruoho, nenästi, nenä-
tiisti, pcllonpöhkärä, -pyökäri, -vanha, -vanhanen, -vanhatin, -vanhin l. -vanhus,
peitohumala 1. -ruoho* piennarkukka, pietarinkukka 1. -ryyni, puntarpää. pyör-
tänä-pollö, -ruoho, -tollakka 1. -tollo, rautaheinä 1. -ruoho, ryynikukka, satahi-
nen, satahisen-lehti, aatalatva 1. -lehti, siankärsä" 1. -siera, sieranheinä 1. -ruoho,
tuhatlatva.
A. ptarmica: aivastus-juUri, juhaninkukka, pärskyheinä 1, -ruoho, sappi- 1, siankär
sän-ruoho.
Aconitum lycoctonum: hammashoinä.
Acorus calamus: kalmajuuri, kalmus, vuohenmiekka.
Actaea spicata: kristohverin-ruoho, sammakon-marja 1. -yrtti*
Agrimonia cupatoria; maarian-katajn, peltomynjä.
Agrostemma githago: kulppa, kulppu, ohrakukka. punalainen.
Aira fle&uosa j, m. kastelleina* -korre 1. -korsi, kastikainen, koi ra nmoh o, nurmi-
heinä, nurmikas, säärinunni, vihilä, vihi läi nen, vihiläs.
Ajuga pyramidalis: ämmänsuurus.
Alchcmilla vulgaris: ahnialo, haavalehli, hiirenhame, hikiahmalo, kannusruoho. kort-
ti- I. lakkaheinä, maarian-ruoho, raani- I. röjyhcinä.
Alisma plantagol eläimen-, koiran- 1. lehmänkieli.
Alliaria ofjicinalis: kynsilaukan-yrtti, pernaruoho,
Allium oleraccum j. m. laukkaheinä, piirtolaukko, purju, puurl- 1. ruoholaukka, sipuli-
heinä.
Alnus glutinosa; hyöty*, maa-, maitol-, rauta- 1. tervasleppä.
A. incana: hikiäis- 1. valkea-leppä.
Alopeeurus pratcnsis; iso nurmi» puntarpää, ruis- 1. tähkäpää-heinä, äijätiporta*
Andromeda polifolia: maitoheinä, novakanerva, suoheinän-kukka, vaiveri, variksen-
lapa.
Androsace septcnlrionalis : kynsiruoho, rylmiyliäinen,
Anemone hepatica: haavalehti, kalma-, keuhko-, kirsi-, kylmä- 1. maksakukka, risti-
lehti, siniruskonen, vilukka, vilukukka.
A. nemorosai haavalehti, päivänkakkara, vuohenherukka, -kukka, -silmukka, -silmä
1. -vuokkonen.
Angelica sylvestris: karhu n-yrtti, rytiputki, seppele, ukontorvi.
Antennaria dioica: katin- 1. kissankäpälä, lampaanjäkälä.
Anthemis arvensis: suorama, saaramen-, saaronin- 1. sauramenkukka.
A. colula: harakan- 1. koirankukka, päivänkakkara.
A. tinctoria: häränkieli 1. -silmä, loomu, veriheinä.
Anthoxanthum odoratum: hajuheinä, maarianruoho,
 338

Anthriscus sijlvestris: kolranknmina l, -putki, piotarin-putki, ruiskiitieinii.

Anthyllis viilncraria: akanliamtnas.
Apera spica ventit kastenurmi, kastike, punalatva, röili, vcrihcinä.
Aquilegia vulgaris: leijona, rupuliruoho.
Arctostaphyios offtcinalis: jauhopuolukka, l>anss»»plirktti I. -jiitol-i, sianmarja, -puola
1. -varsi.
Arthemisia absinthium: koiruoho, koiso, koisso, mali.
A. campestris: ruoppiruoho.
A, vulgaris: häränhäntä, koturi, villi koiruoho.
Asperugo M-o<:!«!!l<l-n«- til>tikl,«, saksankicru, terhus, lorvaruolto,
Asperula odorata: maarianpahna.
Asplenium ruta muraria: rauniainen.
A. viride: ruumiinkoura.
Asler Iriyolimn: kallioinen, koiransilmä, poltovilla, verimaksaheinä.
Aslragalus alennus: luuvalo-ruolio.
Atriplex patula: saviko.
Avcna fatua: ukonkaura.
Barbarca vulgaris: akanruis, narsku.
Batrachium marinum j. m, »livenantlnur», hhisheinä, limo, raani- 1. vedenkukkn
vita, vitsa, vuolleina.
Ilelula alba: atto-, alasta-, ai-okoini, hikiäinnn , lijöty-, Kan-zas-, korjii-, til-in-, ni-
vota-, noro-, oi-ko-, pahka-, patvikoivu, i-autiainen, riippa-, solki-, suo-, suoliko-,
visakoivu.
B. nana: matarais-, nälkäkoivu, vaiveri, varpakoivu.
Bidens tripartila: kariainen, keltatahkiainen, sikaruoho.
Blilum bonus Hemicus j. m. jiisenhcinä, saviruolio. «nvike, savipuolen-heinä.
Botrychium tunaria: lukkoruoho.
Brassim campestris: koirannauris, narsku, pitkäsen-kylvö 1,-,,l>lkn, var,,u«(!n-nauri».
Briza media: jänishcinä, värisemisen-ruolio.
Bromus sccalinus: lianlionlluura, Kumuri, luste, luslus, ripsikattara, ruiskallara 1.
-luste.
Butomus umbellatus: ruoko, sarpa.
Calamagrostis epigcios: kahila.
C. lanccolata: haararuoho, -ruoko.
C. stricta: ohraheinä.
6'. sylvalica: juoliainen, ruisheinä.
Calla palustris: lehmänkieli, suovehka, vehma.
Calluna vulgnris: kangaskanerva 1. -ärviä, nummonvarsi, sickki, siekkilö.
t,'»Illi« paluslris: keltahorukka, -kukka 1. -«avikc, kevätherukka, kuoleman-,
kylmä-
I, lahnankukka, lchmänherukka, lika-. Innou-, lullin- 1.
lumikukka, ojarontukka,
sammakon-kukka, sarkinummi, sorsankukka, ul<»„!«l,!i 1, -lumme, vasikan-silmä,
villikukka.
Cameiina sativa: ahde- 1. kitkopellava.
«iia««!«n»l<l ijlmnerata: hökähcink, ]iääskynkello,
l:, Intifolia: t!,!>-uis«u.K,-I!l>, levcälolili-knllo.
C. pcrsicifotiti iso sinikello.
:

li:. ,-nl,«,<!,7'»«,'n.- lim-aknn-liattu, uiireu-, kissan- I, puronkl-lln, i,ää»K)-!,t>a!!n. 5a,,,,1-

-1. .sinikello.
Capsella bursa pa«lol-i.'.- liiirenkorvli, Karatieinä, koiranpcllava, titlulttla, t<-!„->i!„-
-nnrilieinä, leini-, lusikka- I. umlinnuuseni.i-runlio, maansuuluntainen, revon-
kaura, s,-uWO- 1. satkäheinä, lasitu, ukonnarsku.
Cordnmtiiß prutensis: luulakaali, ntaankrassi, nUkoscn-lieinä.
Carduus crispus: ntulake, orjanruoska, pislcljäiiicn, pistilkäincn, ruut.^aKKn, venä-
läinen.
 339
Carex: hiireni,cinä, luhlaruoho, neva- 1, piippahoinä, piippo, ruoste- 1. sarkaheinä
sianhoinä, -karva 1. -villa, taarna, vesi- 1. viilleheinä, vihvilä.
Cassandra calyeulata: hanhen- 1. kurenpaju, rimpi.
Calabrosa aqvatica: kastikkainen, lauha, säärinunui.
Centaurea cyanus: elo- 1. ohrakukka, popahoinä, ruiskukka, sinikauno.
C, jacca: kovnyrtti, pyjuhcinä, punakauno.
C. scabiosa: haijakukka, rantayrtti, ruiskukka.
Cerastium vulgatum: polviäijä, vesirikko.
Chara fragilis: perusruoho.
Chelidonium majus: keltajuuri I. -varsi, keltataudin-varäi, maapähkänä, pääskvsoä-
ruoho, raveheinä, savi- 1. veriruoho.
Chenopodium album j. m. saviainen, saviheinä.
Chrysanlhemum leucarUhemum; harakan-hattu I, -kauno, päivänkakkara, -kakku !
-kämmen, papinkukka.
Chrysosplenium alternifolium: lumikukka.
Cieuta »ii-o»».- eläinlon-niyrkk-z-, isojuuri, -ruoho I, »yrtti, ialOyrtli, Kalko, kärmoon
putki, myt-kkyjuuri, -putki I, -ruoho, syötän- I. villiputkh
Circaca alpina: noidan-yrtti.
Cirsium »r«el>«<! j. m, karinainen, karrika», kasakkaheinä, kurrikas, karriko, lam-
mashetnä, lulnakaati, läuiäke, lääilo. läätikkä, hikanyrtti, ohdakas, ohtain, orjan'
ruoska, piikkiäinon, piiska, piiskunlehti, pirunpiikki, posta, pyynkaali, ruostakko,
tiister, valkeanpuolon- 1, valvaten-lehti, ärripurri.
C. heterophyllum: harjaheinä.
C. lanceolalum: karrikas, ohtainen.
C. oleraceum: onsi- 1. vesi-ohdake.
Clinopodium vulgäre: kissanminttu, mehiläis-kanerva.
Comarum pnl««l,-<.> : hanhenheinä 1. -paju, harakaninapa kiertolaislicinä, sametti-
kukka, suo-apila, suolisto, varsanpolvi.
Conium maculatam: isojuuri 1. -yrtti.
Convallaria m«)llli«,- kieliheinä, kolrankielonon, northeinä, vilkka, vitkunvalkku,
C. polygonatum: harakallion-heinä, Kuiva noriltetnä. Kurenkukka, mäkivehka, palo
ruoho, verevä-juuri.
Convolvulus arvensis: oidankierto, kieruruoho, pcltokello, pyöriäruoho, virna.
Corallorhiza innata: oravanmarja.
Ctmms sueeica: hepo,norja 1, -puola, kanankloui, kukon-, kärmeen- t. nradonmarja
sianrousi 1, -i'ousku, ukonniaija.
CorydaKs laxa j. m. karvarnoho, pähkärä.
Corylys avellana: pähkynä, pälikäinä.
Cotoneasler vulgaris: koiranpuu.
Crataegus oxyacantha: neuliainen. saksanpihlaja.
li,«Dl« tectm-um: siankärsä 1. -silmä.
Cuscuta europaea: humala- 1. Kieräheinä, koiran-, koiso- I, nnkulais-humala, lai>
purasilkki, varpuson-ruoka, vtllilmmala.
Cynoglossum o//i<-«'nnw.- hapsiheiuä, koirantakkiaincn.
Daplme mezereum: nasia, nasina, näscn, näsiniini, näsinä, näsiäin; näsiän-j. n. o
-marja, -pensas, -varpa, -vits,-,, riillenmarla-pensas, riisipuu.
Dalura slramonium neulaoniona.
:

Delpliinium eonsoliila : ritarinkannus.

Dianthus <!ll«u«<!,-«.- ailashoinä, t,a,)arnol,o, Josuksen kengännauha, linnun- I, ncii-
synsilmä, orpolapsen kukka, pirttihelnä, pääskyrihallu, rnisnunnu, rnumiinknkka.
vei-iahmalo.
I). »up«-««l« rislinlehli.
.-

Dlz«!-«z>lu'« arundinaeea: helvenheinä, kärmeen- I, luunurmi, ruko

Draba ««-nu.- Kynsiruoho, ruiskukka.
 340

Drosvra longifolia j. m. itkulchti kiho-, kiima-, kiri- 1, kirkiheinä, kyynnellehti

Echinospermum lappula: kärmcensilmä.
Echium vulgäre: sinikuntteri.
Klymus areiiarius: hina, rantaheinä I. -kaura, ruisvohnä, veriheinä.
Empetrum nigrum: harakan-haasikka, -marja, -mustikka, -raakku 1, -varvas, raakun
marja 1. -varsi, sianliitukka I. -mustikka, variksenmarja.
Enodium caeruteum: kaste- 1. kiviheinä.
Epilobium angustifolium: hepohäntä, horma, hormu, häränhäntike, Jesukscn-kukka,
maitiainen. mailo- 1. palohorma, rieskaruoho, tuliheinä 1. -vormu, tuulensäari,
vormnruoho.
litjuisctum arvense: härkinheinä, karvakarrikas, ketunhäntä, lmkonkuusi, käenpct-
ket, partaruoho, pukin- 1. äijänparta.
E. fluviatile: oja- 1. vesikortc.
tl. /»«««te; hosi, hosiainen, huosio, rautakorte 1. -ruoho, rieti.
E. palustre: karva- 1. suokorte, vesiahma.
Erigcron acris; koiransilmä, peltovilla, verimaksaheinä.
Eriophorum angustifolium j. m. herijuhannes, kirsiheinä, kuren-untuva, kylmä nukka-
heinä, käenpetkel, lolikama, luike, tuikka, luikko, luippa, luippu, lullaheinä,
mustapää, niittuvilla, nokinenä, nukkaheinä. nurmivilla, piirtoluikka, pumpuli-
heinä, päistärsäkki, rutas, ruttaheinä, suovilla, töppypää, vaivaisen-villa, valkea-
pää, vihvilä, villaheinä, villako, villapää, virvelö.
Erodium cicutarium: kuovinkuono, paimenen-neula, pisloheinä, suokurpan-nokka
toukka.
Ervum hirsutum ;'. m. hiirenherne, -näkä, -palko, -papu 1. -riista, vaivaisen-herne
virna*
Erysimum cheiranthoides: narsku, pamppu, ukon-istukas 1. nauris, ämmänruis,
Eupatorium cannabinum: väriruoho.
Euphorbia palustris: paranmaito, pirunrieska.
Euphrasia ofjicinalis; hammasheinä, jamakka, koiran-, riisi-, nori-, nummen- I.
vaivaisten-kukka.
Ficaria ranunculoidcs ■: sydämmen-ruoho.
/■ //'i.'.;/" iiiniitiiiui; jänönjäkärä, kissankäpälä, rupaheinä.
Fragaria vesca: maila, mantsimarja.
Fraxinus cxcclsior: saaren-, saari- 1. sarapuu.
Fumaria offwinalis: ematus, emaruoho, harki-, hökft- 1. kohäheina, linnunherne,
maasappi, pcltokrassi, reväisin-, ruusu-, sydänriisi- L lattariheinä, vähä karva'
ruoho.
Gagea lutea j. m. neularuoho, varpusen-rieska.
Galeopsis tctrahit j. m. inicke, nukulvainen, peippi, peipponen, pihainen, piikkiäi-
nen, pillike, pilliäinen, pitike, pitiäinen, toukoruoho.
Galium aparine: hatikas, hattiainen, kiero-, minkka- 1. polviheinä, satapolvi, tarttu-
vainen virna, tervaheinä.
G. borcale; hepomatara, rieskaruoho, vesiahmalo.
G. mollugo ja palustre: kiertiäinen.
G. uliginosum: maharaincn.
<l. ««-«m : emäntäkukka, hanhcnvormu, keltakakkara I, -ruoho, maarianpahna, ma-
leri, mehiläiskukka, oikea matara, ruumiinheinä, niltänä, sydänriisi-heinft.
Gentiana amarella: horkkaheinä, pässinkellukka, vilutaudin-yrtti.
G. campestris: karvakello, kuismanruoho.
Gcranium pratcnse: harakankello I. *kukka.
G. sanguineum : hiirennokka, leinikukka, veriruoho.
t!, sylval-icum: jamaKKanori-, kiro- I, Knismanheinä, käenkukka, leini-, inäntä- !
pistosheiuä, sirkun- 1. varikson-haltn, virumahcinä.
 341

Gcum rivale j. m. amplals- 1, karvakellu, kiertolais-, kirous- 1. kuppaheinä, lam

paankellotin, nälike-juuri, papunoriheinä, pässiumuna, verinori-heinä.
Glechoma hederaceum : katinnäre.
Glyceria ftuitans j. m. luhtaheinä.
Helaeocharis palustris: sarpio, sälli.
Helianthemum vulgäre: auringon-kokeet, sisiliskon-varsi.
Heracleum sibiricum: karhunputki 1. -yrtti, sepel, ukontorvi.
Ilerniaria glabra: suolimulkun-ruoho.
liieracium pilosclla j. m. hiirenkorva, lampaanjäkälä, maitokuVka, mäkikupu, sian-
silmä.
Hierochloa borealis: liajuruolio.
Hippuris vulgaris hevonhäutä, kukonkuusi, vesiriisi-heinä.
:

Holcus lanatus: maasara.

Humulus lupulus: hiiva, taponlehti.
Hyoscyamus niger: hammasheinä, hammastaudin-yrlti, hullukaali 1, -ruoho, karhun-
kaali, kiukkujuuri, siankaali, villitupakka.
Hypcricum pcrjoratum: juhannes- 1. kakoisen-kukka, sianverihcinä, voriruoho.
Hypericum quadrangulum : ajoshcinä, hepomatara, hikiahmalo-heinä, juhanneksen-
minttu, kiroruoho, kuismanpaise-, puisman-, tsaj-u-, uisman-, vcrapuu- 1. viina-
heinä.
Hypochaeris mamlata; patukka.
Impatiens noli tangerc: leiniruoho.
Inula heleniuw alanninjuuri, olanti.
Iris pseudacorus: mjekkahcinä, vuohenmiekka,
/satts tincloria: morsianruunu.
Isoetes lacustris; vita.
Juncus: arpaheinä, piippa, piirtoheinä, sarpa.
Juniperus communis: kataa, kalava.
Lamium album: mukulvainen, nuplukainen, piikkiäinen, piiskoheinä, piitiäinen, pilli
käs, porro, porrinkainen, sianlcuka 1. -nukulainen, toukoruoho, valkopillikäs.
L. amplexicaule ; imiäinen, kiima-, kirppu- 1. piitisheinä, punapillikkä.
Lappa minor j. m. nakkiainen, pörriäinen, tahkiainen, takkiainen, talitiainen, ukon-
heinä, -lehli, -tupakka 1. -yrtti, ämmänkenkä.
Lathyrus pratensis j. m, hijrenherne, -näkä I. -riista, jäneksen-käpälä 1. -nätkin,
keltanätkin, kurenpapu, linnunherne, maile, nätinruoho, nätkimä, nätkin, nät-
kymä, virne, virveli, virvilä, voiheinä.
Ledum palustre: kanirikka, lunsio, nevakanerva I. -rahka, raulapursu, suokanerva,
-kursu 1. -pursu.
Lemna trisulca j. m, kokamus, laava, lånas, limma, pikku litukka, sorsanleipä,
vedenkukostus, -märkä 1. -visa, vesiherne I, -raani.
Leonurus cardiaca: ahdepellava, haisunukulainen, silalainen, sydämmen-vahvistus,
Lepidium ruderale; katukrassi, maan-nousema, rassi, raunukka.
Libanotis montana: porkkana.
Lichen: hapena, haven, jäkälä, karmii, karve, luppa, naava, ohanto, rfimmen, räm
mäle, tiera.
Linaria vulgaris - ahdepellava, luuvalo- 1. sianhammas-heinä,
L. minor: koiranpään- 1, vasikan-yrtti.
Linnaea borealis: harakankello, hillikkö, kirkt-, lomme-, luoma-, luuvano- 1. ram-
paruoho, rämpine, sirkunkello, tyräheinä, uuvana, valmakukka, vana, venymä-,
virnn- 1. viruntaheinä.
Linum catharticum: kitko- 1. kitupellavas, kitveli, nälkä- 1. sianpellava.
Listera eordata ;'. m. oravanmarja.
Lithospermum «>»«!»,,«,- kivitaudin-siemen, rakkokivemnarja , rusko- I. verevä-juuri
 342

t.»!1,»!,t -««-««»o j. ,n. hajuruoho, hyöty, luoho, luste, tuslus, luutuva, paha,,,!,!»,!
ruishei nä .
Loniecra ir!/l«,-,-l,.!«m höysipuu, kuusa, kuusama, kuusolma, ojakka.
.-

Laltts cormeulatus : ;,k,',n1,,-m,i„a.s.

Luzula campestris j. m. sarpa, sarva.
Lychnis
flos cuculi: pääskynkukka.
Lycopodiiim annolinum: riisiruoho. virveli
1., cluvalum: harakan-varva», Kissan- 1, ketunlieka, Kärpäsen-rttuli, nilitiruoho,
pyynpaulo, riekonhäntä, sihvilä-heinä, siivilä-ruoho, variksen-lapa. -lape I. -var-
vas.
1., complanatum; kelta, keltakaunis, keltataudin-varsi, maanlielta, noidankaoli. riisi-
ruoho.
L. ,->,.!>!<«n harakan-varvas, kelta, mähkä, riideuheinä, sannnasruoho.
Lycopsis arvensis: punainen liäränkieli.
/><,<--«)<«,, <--«>-«/,«,.-«,-,.- kalaheinä, ranlakukka 1. -minltu.
Lysimachiu vuhiaris: kuisn,anknkka, knisinnnpaiseruoho, matara, i,uismaruo!,«
l.!,l<u»>» salicaria: kuisma- 1. puismaliein», pukinparta, rantaptlna.
Mujantliemum bifoUum ,- I,iiren!<orv»n
U<llu.i-l« paludosa: oravanmarja.
U«la« borealis: hiirenkakon-lehti, katinjuusto, kissannauris.
U<ll!-!'<.«,lu ll,««««ml«».- jiiliaiiuoksnii-kiikka 1.
-iiimnu, juhannus, kameli- 1, kaneli-
kukka, päivänkakkara, vuohonsilui;",.
Medicaipi falcata: liuncus.
Melampijrum «i/loolicxm j. m. rnaite- 1, inaitohcinä, pietarin-papu, variksen-jyvä-
voiheinä,
Melandrium pratcimc j. m. paukkuheini!, raulaharkun-, sametti- 1. tervakukka, luuli-
aljuialo-heinä.
Melilnlus offmnalis: amur, haisuKKa, tesmän I, usmanruoho.
Menlha arvensis: kalalioinä, käenminttu, mctsäineirami, minttu, pelto-, ranta- 1
vesiminttu.
Menyanthes 1,-l/'o«««<«.- peiiranvehka, ranke, raalan, raattama, radako-, t-ajake, raMkka,
ralakko, sorsankukka, vehka, vesiahmalo.
Mmm <!//«<«»»!,- hlkiheinä, kastelleina, satalatva.
Myosotis arvensis j. m. ikävän-kukka, kuisma- 1, kuivanori-hcinä, orpolapsen-, sa-
metti- 1. savikukko, sinisirkkunen, sormuskukka, sydiuiriisi-heinä, villikukka.
/tt,,«»»!-u» minimus: viilamoho.
Myrica gale: merihumala, pursurahka, pyöräruoho, rahka, suorahka.
Nardus slricla: hai-jasheinä, hirvennurmi, hiukuruoho, jussi, jussikko, jossiuparla
1. -takku, jäkinparla, jakki, jäkkö, kelliä, rautahcinä, savikka, sianharjas, -kamara,
-kartta 1. -takku, takku, ukonparta,
Nnsturtium »ni^liiliium: krassi, nenäruoho, sirkansllmä, vesikrassi.
/V. armoracia: pipari- I. äikäjuuri.
Nuphar liituuni: helokka, keltainen kilpilehti, keltanupukka, -putpukka 1, -itpiikka,
kouralohii; (k. sour.)
Nymphaea alba: hanhenkukka, -phnnppu I. -upukka, harakankilpi, ihniiseii-pulppu,
kaijakka, kajakan-ulpakko, kilpi, kilpilehti, kilpiö, kilpukko, kiliikk.-i, kilvenkukka
1. -lehti, klupukukka, kupukka, kuupukka, leiiime, lcjumeenlehti, tippi, lippih-liti.
litukka, lounnakko, lummukka, lumpeenpappi, lupo, lupukka, nupnkka, näkin-
kenka, -kili, i '• -loliti, näsekka, näsake, näsäköyte, piikapuinppunon, piisku.
plumppu, plmnpunen, plumuseu-lehti, pulppu, putpukka, pumpuli,, päiväkukka.
siankukka, -putpukka 1. -pumpuin, sorsan-upukka, lillukka, ldpakko, nippu, ni-
puKKa, uniine, umpoenletiti, U],ukka, valkca-kilpilehti, -uupukka j, n, e,, varsan-
upukka. :

IM.ntites rubra: kylvökukka, nälkä-riisilieinä, peltohumala 1, -kanerva, sänkikukku

 343
Vl-mantt»» phellandrium: tervaneva, vesiruusuu-lehti.
Ophrys myodes: ahdepellava.
Orchis maculata: aatamin ja eevan-, hiiden-, juhanneksen- 1. kiesuksen-kämmen,
kiimaheinä, käenvaippa, käkiheinä, kämmäjuuri, kärmecnkieli, käsipaija, mulkku-
juuri, pirunkämmä.
Origamini vulgäre: melsnmirrami, nestepuna, sydämmcnvalivistus, uniruoho.
Orobus vemus: moltisen-ruoka.
Oxalis acetosella: jäneksen-apilas, -kakkara, -kännö 1. -leipä, ketunleipä, käen-api-
las, -kakko I. -leipä, rcvonsuola, suven-ihana.
Oxycoccus palustris: karpala, karpale, kurenkarpala 1. -marja.
Oxyria digyna: apro.
Paris quadrifolia: karhun, kuoleman- -I, Karmeenmarja, Kärnä, madonkukka, noittK
nori- 1. pistomarja, siankärnä, sudensilmä.
Parnassia palustris: hevoisenkengän-kukka, häränsilmä, luuvalo- 1. luuvana-kukka,
päivänkämnien, sian- 1. varsankavion-kukka, yksilehtinen.
Pastinaca sativa: palsterakka, palsternakka.
Pedicularis pnl»«<r>«: heinä- 1. KatinKuusi, kukonkarahka I. -kuusi, kurenpolvi,
kuusihcinä, lohikukka, näreheinä, oravan-kuusi, pöhöhcinä, «ammakon-ruoho.
taskunäre, veden- 1. vesikuusi.
Pctasitcs frigida: näkinkcnkä, ukonluinme.
P, vulgaris; ämmänkenkä.
Peucedanum palustre: suo-inktväri.
P/111-um pralense: hiirenhäntä, istukas- I. istuttama-heinä, kissanhäntä. Kylvö- 1,
luppiheinä, madonhantt, puntarpää, panta- 1. patkähetn-i pölkökastikas, ruis- I
sieinenheinä.
P/»i-«</mi-le« communis: kitusarpa, lehtikahila, luikka, luippa, pilli, rimpi, ruoko, ruoko-
kehite», ryti, rytynen, sarpa, sarpio, sarva.
Pimpinella saxifraga: kangas- I. koirankumina, pietarin-yrtti, sydän- 1, sydänriisi-
heinä, vanneruoho.
Pinguicula vulgaris; piimäruolio.
IHnus abies; honka-, hyöty-, janhus-, kangas-, kara- 1, karanko-kuusi, karsti, kartsi,
kanti-, korpi-, lyly-, mannel-, mannikas-, mantiia- 1. norokuusi, näre, rapa- I.
räkäkuusi.
P. larix: saksannäre.
/'. sijlveslris: aihkimänty, havupuu, honka, hyötymänty, janhus, jouliilionka
1. -män-
ty, joulupuu, kanti, kaugaspetiijä, lylymänty, mänty, nurmipuu, näre, roitatnänty,
rapa- l. räkähonka, suupeLiijii, verimänty.
Plantago lanceolata : ämmänsuurus.
i'. inchor: kasakau-ruoho. Kouru-, laastar- 1. nukenlehti, raaniheinä, raudanlehti,
rautaheina, -lehti, -piiska 1. -ruoho, sammakon-ruoho.
Platantltera bifolia: noriheinä.
Poa annua j. m. hilve, hiivi- 1, kastiheinä, kastikkaincn, nurmiheinä, nurmikas, nur-
mikas-lauha, ruohoheinä, vihviläincn, vihviläs.
Polcmonium caeruleum; viinakukka.
Polygoniini amphibium: koirankieli-hcinä, raanilchti, ruisheinä, rusko- 1, tuliruoho,
P. aviculare: hantienpolvi, jäsen-, kala-. kanan- 1, Kartano-ruoho, katinhumala, kir
velä- 1. kusiruoho, linnuntatar, maanurmi, pellon- 1. peltokanerva, piha-, tuli-
1. täiruoho, varsanpolvi.
P. convolvulus: hcvonkusiainen, humala- 1. kicrreheinä, koiranlmmala 1.-tattari, pelto
kello, pyöräruoho, rotan- I. siantattari, syhelmä-ruoho, tattariheinä, vesltuste,
vinkeriäinen, vismaheinä.
P. dumetorum: koiranlattari.
/'. liydropiper: liauhcupolvi,
kastcruolio. koiraukieli, KukontupaKki, ruska- I. rusk-,
 344

ruoho, satapolvi, siankulku- 1. sittaheina, tuliruoho, varsanpolvi, vesiluste, vi-

hava-ruoho,
V, persicaria: kirpun-, koirankusi- 1/ kusiruoho, lehmänkieli, rusko- 1. varsanpolvi
ruoho.
P. viviparum: hevoisen-kusiainen, siantatar.
Polypodium vulgäre: hiinarre, imake, imartinjuuri, imartti, kallion-makrainen, kallio-
yrtti, kiven-imeke, -kimala, -makuainen 1. -tupakki, kiviyrtti, makea-juuri, mäki-
ainen, mesijuuri, mäenmakous 1. -makuainen.
Polystichum fdix mas: hiirenporras, härkyläinen, kananjalka 1. -riska, kanerva, ke-
tunviitta, konnan-koura, korpiloikko, kotkansiipi, kuoleman-ruoho, kuolleen-
koura, -ruoho 1. -vuode, kärmeen- 1. riisiruoho, ruumiin-mujuna, sammakon-
porras, sanajalka, sanikka, sanajalka, tuulenkoura, variksenvarvas, vila- 1. viro-
kaarne, ämmäntussu.
Polytrichum: harakan-ohra, hiirenruis, hukansammal, ketun- 1. kurenruis, kyyhkyn-
nokka, -ruis 1. -touko, käenjyvä, -nisu 1. -petkel, käsi- 1. lempisammal, neitsen-
hius, rahkasammal, sudenpetkel I. -sammal, valkea-sammal, variksen-ruis.
Potamogeton natans j.' m. ahvenan-haura, ahvenheinä, -kaura, -lumme, -maltsa 1,
-ruoho, hauinvita, koirankieli, limo, lila. lätä, meriterhu, vesimaltsa.
Potentilia anserina: hanhen-, leini-, ruusun- 1. suoniruoho, tulikukka.
P. argentea: hopea- 1. lennätyshetnä, päivän-ampuma, suo-apila, tulenlento-helnä,
P. norvegica; leini- 1. noriheinä, päivän-ampuma, soimuhcinä.
P. reptans: ryömiäinen, viisilehtinen.
P. tormentilla: hepomatara, lärvenä, mukula-juuri 1. -matara, munamatare, nummen-
nuppu, numminauris, närvänä, punajuuri, päivän-ampuma, rätvane-juuri, vatsa-
1. veriruoho, värvenä- 1. väänne-juuri.
Primula farinosa: naisten kirousheinä.
P, ofjicinalis ; lehmänkieli, orhinpää, säynään-kukka.
Prunella vulgaris; ampiais-kukka, kuismanpaise-heinä, lieriäinen, metsähumaia.siul-
apilas, suopillike, tervanori-heina.
Prunus padus: tuomikka.
P. spinosa: seepuu.
Pteris aquilina; hiirenporras, härkylä, johetus, kanerva, kuolleen-koura, liesu, sam-
makon-porras, sanan- 1. sanenjalka, saniainen, sanikka, sanajalka, variksen-
varvas.
Pulmonaria ofjicinalis: imekäs, keuhokkainen.
Pulsatilla vernalisi kangas- 1. kylmäkukka.
I^, vulgaris: katinkello, kissan sinikello, lumikka, lumi- I. vilukukka.
Pyrola chlorantha: myyränkorva.
J*. rotundifolia ja secunda: käen- 1, luuvalo-kukka, myyränkorva, mäntyruoho, nori
heinä, varsankavion-kukka.
P. umbellala; karhunkukka, vispiiäinen.
P. uniflora: ruumiinmadon-yrtti.
Pyrus malus: metsä-omena- 1. -äpylä-puu.
Ranunculus harakan-kukka, hepohörä, herukka, juhannus, kelta- 1. kärpäsen-
«<--«-!«:

kukka, kärväisen-silmä, lehmänherutin, leini-, luuvalo-, makkara- 1. mettumaari-

kukka, peltokelto, piimä- I, pikariheinä, setkan-, särensappi-, sätkin-, sätkä-,
taula- I. tervakukka, tuliheinä, -kukka I, -nunnu, visvaheinä, voikukkanen.
R. /lnmmultl) leinikukka, vesileini, tulinunnu.
Raphanus raphanistrum: pöikkyheinä, reikas, rietikka, rytkä* rääpäkka, ukon-istu
kas, -nauris 1. -palko.
Rhamnus calhartica: kitsepuu, tirna, tyrnä, maarianpuu.
R. frangula; heisipuu, koiranhöysi 1. -kusipuu, ojakka, paalain, paatama, paaterma.
paatsain, paatsas, paatsin, paattama, pahjatin, pahtana, pajahdin, pajahka, pajahtaina,
pajakas, pajake, pajakka, pajatin, pajatsi, pajatsin, pajatti.pakatsin.pakatsu,patsaina
 345

Rhinanthus major ja minor: kukkaro-, lapa-, laukka- 1. napplheinä, peltolaukku.

pilliäinen, ropo-, tasku- 1, tenkaheinä.
Bibes alpinum: taikinainen, taikinamarja 1. -pensas, vasikan-marja.
B. grossularia: karvamarja, karvikka, oivukka, pistävä-marja, tikkel- 1. tikkenperi-
pens as.
11. nigrum; herukka, hiestama, hiestän, hiestana, kallo, kolli, ludinmarja, mustahe-
rukka, musta viinamarja, ojakas, ojake, ojakkainen, ojukka, oivuke, oivukka,
ourukka, siestama, siestan, siestar, siestarainen, siestarlaincn, siesteri, siesteriäi-
nen, siesturi, vitsamustikka, ämmäkkö.
B. rubrum: punaherukka, -siestare 1. -viinamarja-pensas.
Bosa canina: hevonmarja, kiulakko, kokatsu, orjanruoska 1. -tappura, tappura-pehko
1, pensas, tappuri.
llu«<«« arctieus: hevokas. hevonkainen, hlppokalnen, karvamansikka, kirpilä, luhdi-
kas, luhdikka, maamuuran, maaran, mesikko, mesimansikka 1. «marja, muuran,
oriho, vattu.
B. ca>sius: sinivalcrma j. n. e. (k. B. idceus).
R. chammmorus; hilla, lakka, liritti, luppa, löttö, muurama, muuran, muuro, neva-
1. suomarja, suomuuran, valakko, valokas, valokka, valokki.
B. idveus: faaran, faderma, hallan, maarama, maaran, vaapukka, vaarama, vaaran,
vaaranvatlu, vaaterma, vaderma, vagarmo, vako, vaterma, vatlu, vävarna, vavo.
R. saxatilis: hilla, hillikka, hillukka, illukka, kissanlillukka 1. -marja, kivi- 1. liisan-
lillukka, tillikka, lillu, lillukka, lillun marja, limpsikka, linnikka, Unnukka, Hu-
tikka, lintu, lintukka, neitsenmarja, ruotukka, äminänhillikkä, -tillikka, -litukka
1. -viinamarja.
Bumex acetosa; hierukka, kiloruoho, muikiainen, pcltosuolake, ruskoruoho, suola-
heinä, suolakas, suolako, suolakka, suola- I. virnasruoho.
R. acetosella: suolaheinä, suolakka, suolakukka.
IL crispus: tuliheinä.
R, domesticus j, m.: heipakka, hepoherranlehti, hepohiera, -hierakc, -hierakka,-hie-
rikkä, -hierukka, -hiira 1, -hiirakka, hcvonhiera j. n. e., hevoisen-virnas, koiran-
suolako, tulenlentoheinä, tuliheinä, -ohdake 1. -ruoho, virake.
B. hippolapathumj. m.; savipuolenjuuri 1. -ruoho, vesisuolake, vähähevonhiera j. n. e.
Sagiltaria sagittifolia: keihäänlehti, lima, limo.
Salix caprca: hajava, lempipajii, raaja, vahvapaju.
S. einerea: kori-, nahka-, parkki-, vesi-, virna-, virpa- 1. vitsapaju.
S. fragilis: halaja, halapaju, halava, haleva, halopaju, jalaja, jalava, raita, ranta- 1.
vironpaju.
5. glauca: virnaja, virnapaju.
S» pentandra; hala- 1. hanhenpaju, ojahalava, raita, vahvapaju.
Saxlfraga (jranulata: pnpelo-juuri.
Scirpus lacustris: kaakonruoho, kahila, kahilas, kahla, kaihila, kaihia, kaisila, kaisla,
kasila, keppikahila, kiila, piuru, rantakaisla, ronki, ruoko, ryti, suorsake, suor-
sanruoka, äijänsauva.
S, maritimus: merikahila, ryti, sarpa, sarpio, sarva, sarvu.
S. palustris: luikka, sarpio, sälli.
Scleranthus annuus: hammasheinä.
S* perennis: riisiheinä.
Scorzonera humilis; sianjuuri.
Scrophularia nodosa: leika-, leikka- 1. leukaruoho, sianleuan-lehti, sianlcuka, syy-
len-, syylin- 1. syylänjuuri.
Scutcllaria z««ler>«»i»«« kuismanheinä.
:

«edu-m »cr«: ahmalo-heinä. kukonlehti 1. -marja, lukonniarja, maista, murre- 1. vilu-

ruoho, vuorensammal.
S, album: kukonlehti 1, -marja.
 346
8, telcphium: ahmalO' I. ahmena-ruoho, jänekson-kaali, kalliomaksa, kukon- I, kär-
meenkaali, sianieuka, tontunparLa, viluruulio.
Sennaa vulgaris: knltakukkancn, kivakko.
Sileue in/lata: haunnashciuä, horma, kanttura, kukkaro-, rakko- l, solmunori-heinä,
tuuli-ahmalo.
S. nutans; raudanhaavan-ruoho.
S. rupestris: papunori-heinä.
Sinapis arvensis: koiranpalko, palkoheinä, pamppu, pcltosinappi. ukonkaali, -nauris
1. -palko.
Sisymbrium «op/»«: palkoheinä, savuruoho, ukonkrassi
Solarium dulcarnara: koisonpuu 1. -vitsa, leinipuu 1, -vitsa, nuoiikuoru, verinori-
varpa (miesten).
8, «Ari»,»-, koison- I, kuisaheinä.
Solidugo ijirgiutreu: keltainen kukka, Kuismaheinii (naisten), kultalatva I, -ruoska,
paimensauva, piiskun- 1. pyynlelili, tarlliuieenruoho, viinakukka, viihil-leiniruoho.
.-,'»»1./!».-,- arvensis: kiirholaiueii, niaitiruoho, maitolu-inä, -ohdake 1, -putki, pistiäinen,
valvatcn-lehti.
Sorbus aucaparia: pihjala, pihlava.
S. scandica: härkäpuu, ola, olakoivu.
Bz,lir<,«luum natans: akanhapsi, konnanhytclmä, lima-, luhta- 1. mustapää-ruoho,
näkinheinä I, -hius, näkähiuksen-lehti, uistinhcinä, vita.
8, ramosum: mustapää luhtaruoho, vikateheinä.
H>e,o»«« arvensis: haaru, hatikas, härkinheinä, härkki, pellavas-heinä, satapolvi,
satapuheenkukka, solmuheinä, tähtiruoho.
Spkagiumr. karvasannnal, kuohu, niillä, nätä-, rahka- I. suosammal.
Spinva fllipcndula: karjaruoho, kivenkimalainen, leiniruoho, myntlivormu, sianmal-
las 1. -maltsa, vormu, ankerias.
S. «lm»»»- angelma, angervainon, ankeliaan-kukka, ankeriaan-heinä, -raisma I.
-rihmus, ankeriainen, ankerias- 1. aukeriasruoho, horma, horinu, horsmu, hu-
malaheinä, kolmu- 1. leiniruoho, ojalbrmu, vormu, ängelmä, ängervä, ankerias.
Stellaria glauca ja graminea: asmalonkukka, hammas- 1. jäsenheinä, kanansilmä,
niitun- 1. pello nhati kas, revennyt-, tähti- 1. vesiheinä.
S. hoiostca: tahdikas, tälitiö.
S. media: arho, kanannokkiino, mallasruoho, maltsa, muro, nätä- I. saviruoho, sian-
maltsa, vataruoho, vesiarho, -heinä 1. -ruoho.
Stratlotcs aloides: aina-viheriäinen, kievana.
Succisa pratensis: kärmcenpisto-juuri, pirunpurema.
Symphytum ofjiomale: mustajuuri, paimensauva, räkäjuuri.
Tauacetum vulgäre: juhannes-kukka, kiroraani-heinä, kynsillinen, madonsiemen-,
nappi- 1. pietariukukka, pietar- I. puskuruolto, seffertin- 1. säkfärtinsicmcn.
Taraxacum ofjicinaie: häkkivillapää, hökkörä, höyhenheinä, höytypää, isänkukka.
julmu, kelta- l. kultakukka, maitiainen, maitoheinä, pörhä- 1. pörhöpää, pörrin-
käinen, pörröpää, siankukka- 1, -silmä, villapää, voiheinä, -kukka 1. -nurmu.
Taxus baccata: neulainen, neulaniini, punakataja.
Thlaspi arvense: kukkaro-, lapa-, latukka 1. laukkaheinä, laukku, lutikka-. lillukka-,
lätäkkö-, maannousema-, nappi-, penninki-, raha-, tasku- 1. tenkaheinä.
Thymus serpylium: harakan-varvas, kangaskanerva, muistoruoho, nummenkukostus,
saju-, sydanriisi- I. veriuori-lieinä.
Tiliä parvifolia; lesinus, niini- 1. vennäpuu.
Tragopogon pratensis: myskin-yrtti.
Trichera arvensis : jamakas, lammasheinä, matoruoho, papelo-juuri, syyhelmä-ruoho,
syyhclmö.
it'r>e>,<nli« europaca: harakan-marja, lehmänkieli, sydänmarja- 1. valkea mukikukka.
Trifolium agrarium: kuiva-ahmalo,
 347

T. arvenso: janönkäpälä, kirppu- 1. (naisten) luuvaiohcinä, pelto-apilas.

T_ medium: paulakukka 1. -ruoho, paulantupsu, peltopauJa, tupsukukka,
T. pratensc; oakelma, ahmalo, akelma, apeli, apelias, apelinen, apelista, apila, apf
las, härkyli, imiäincn, imiäis-heinä, imuruoho, lykkyhcinä, maitokukka, mas-
mato, mesiheinä, näkin, nätin, nätkclmä, nätkin, onuiheinä, pelto-, puna- 1,
punapää-apilas. seppeli.
7'. spadiccum; atulais-kukka, kuiva-ahmalo, luuvalo-heinä, musta- 1. mustapää-api
las, seppeli.
Triehophorum cccspitosum : luikka.
Triylochin marilimum j. m. suolaheinä, suolakka, jussinparla, vibviläinen, vihviläs.
Triodia decumhens: nata.
Tripleurospcrmum inodorum: harakan-, juhannin-, koiran-, nappi- 1. papinkukka,
päivänkakkara, vuobonsilmä.
TrUieum repens: juola, juolain, juolas, juolavehniä 1. -vehnä, kaltara, koirankaura
1. -ruoho, Uistelleina, ruisheinä 1. -ruoho, sotalatva, valkea-juuri, viiieheinä.
Trollius curopteus; hepoheinä, humala-, juhaneksen-, kelta- 1. kirkkokukka, kullero-
kupu, lokaheinä, lupunkukka, maanpulpukka, inollo, mäki-ulpukka, noldanval
tikka, viluruolio.
Turritis glabra: metsäkaali, pitkäsen-palko, sappiheinä, sultaani. vitsaruoho.
Tussilago farfara: hevoisen-kavio, kirsi-, kylmä-, lahnan- 1. leskikukka, sammakon-
lehti, varsanjalka 1. -kavio, vicrulehti, yskäruoho.
Typha angustifolia j. m. lima, limo, näkinvaltikka, palpaheinä, sudenkurikka I,
-miekka, väinäntaiini, äinniänkulta.
Ulmus montana: alaja, jalain, jaloja, kyneppää, kynneppuu 1. -pää.
Urtica dioica: mukkonen, nokkeinen, nokkonen, nokolvaincn, nokulainen, nokulvai-
nen, notkonen, nukuljaincn, mjkulvainén, nupulainen, nupulkainen, polttarai-
nen, polttiainen, riikolais-viholainen, siila. tsiila, vihalainen, viholainen, vihoijai-
nen, vihulainen, ämmänkieli.
U. urens: kusiais-nokkonen j. n. e., raulilainen, rautilkaincn, sieranokkoncn, tuhka
poltto rainen.
Utricularia vulgaris: virma- 1, viruma-heinä.
Vaccinium uliginosum: hevoisen-juopuka 1. -mustikka, huolukka, juolas, juolikka
juomikka, juominkainen, juomukka, juopikka. juolikka, juovikka, juovikko, juo-
vukka, koiranjuolukka, -marja 1, -mustikka, oivukka, rautapuolikka.
V. vitis idam: puolan, puolakka, puolama, puolukka.
Valeriana ofjicinalis: hammasjuuri, karjan- 1. koiranruoho, ruton- 1. ruttojuuri, äk-
kiheinä.
Veratrnm album: aivastus- 1. pärskyjuuri, siankärsän-ruoho, sipatti.
Verbascum niijrurn: kissaiikynttilä, köhka-, köliä- 1. pcitsiruoho.
V. thapsus: hammasruoho, hepohiera, härkä-, hökä-, köhkä- 1. köhöheinä, köyhän-
tupakki, löylylehti, madon- 1. metsätupakka, inctsän-äminänkenkä, peitsi-, röhkö
1. sikaruoho, ukontupakka, valkenlehti, yhdeksänväkinen, yskäheinä.
Veronica bcccabunga: ampiaiskukka, nisellysruoho, siankaali 1. -kapusta.
V. chamoxlrys; kuismaheinä (miesten), maaminttu, maan-nori-, napariisi-, romuska-
1. rosmukkaheinä, tuhkurin-ruoho.
V, longtfoha koiranhmti siannokulamin tihktpii-yrtti
V. officinalis: kuivanoriheinä, leini- 1. ramparunho, sajuheinä, sinikainen, tädyn-
ruoho,
V. serpyllifolia: ikävän-kukka, noriheinä, orpolapsen-kukka, sinuri.
Viburnum opulus: koiranheisi-. -hclis-, -heisi-, -hersi-, -höisi-, -hoistö- 1. -hÖysi-
pun, kuusau, ojakoivu, päähten- 1. ämmänpuu.
Vicia cracca: hiirenherne, -kaura, -nätkin, -nätkä, -papu I. -rokka, härkyli, kurcn-
papu, -riista, -virvilä 1. -värppä, linnunherne 1. -papu, näkinheinä, nätkelmii,
nätkin, sininätkymä, variksen-herne, virne, virveli, virvilä.
 348
--/,
«wMum: elo- 1. hiirenherne, kurenpapu, nätkin, virveli, virvelä, virvilä.
V. sutiva: kurenherne j. m, k. ed.
V. sijlvatica; variksen-herne.
Ktota «ani!»» : kuivanori-heinä (urospuolen), noriheinä, savikukka, variksenleipä, var-
sankaali 1. kavio.
--^. tricolor; einintimen-kukka,' emintimä, harakan-hattu, hospi-, huora- 1. jamakka-
nori-heinä, kanansilmä, kolmi- 1. lempikukka, lesken-, pellavas- 1. pistosheinä,
päivänkakkara, tervaheinä, varsanpolvi, äitipuolen-kukka, äitipuoli.
Vucaria purpurea; tervaheinä, -kukka, -lillikc 1. -nunnu.
Zostera marina: kokalmus, kokamus, mcrcnajokas.
 Kasvisukuin ja heimoin nimet .
/Ibrotli-llllm 173. Alsinelta 268, (270).
Absinthium 172, Alvcjuuri 466, 331.
Acer 393. 3», 232. /il«/««ll?n 366, 44, 281.
Acerinene vc. »7, 232. Ampiais-yrtti 239, 206.
Achilleu 341, 15, 171. Anchusu 76, 23, 199, (200).
Acinos 204. /wckream 412, 92-
Aconitum 217, 41, 241. Andromeda 167, 69, 298, (299).
/Icoras 141, 5, 183. Androsace 81, 33, 224.
Acrosliehum 331, (333). Anemone 221. 41, 239, (240).
«IdiTO 211, 41, 242. Anetira 483, 93.
Adoxu 163, 38, 232. /i««lM'l?« 117, 37, 228.
Adoxeue L. Mey. 96, 232. Angervo 261. 287.
Aegopodium 118, 37, 231. Anisruoho 126, 231.
Aethusa 126, 37, 230. Anomodon 455, 9.
Agrimonla 194, 66, 282. Antennaria 329, 15, 178.
Agropyrum 127. Anthemis 342. 15, 170.
>lFrl)«<<!,llllll« 184, 54, 263. Antkericum 158-
Agrostis 25, 1, 114, (115, 121). Anthoxanthum 28, 1, 111.
Ailakki 186, 262. «ln//l«-«»el« 128, 37, 227.
Aira 35, 1, 118, (121). Anthyllis 292. 68, 296.
Ajokas 3, 149. Antinsammal 412.
Ajuga 228, 24, 208. /IlllilM-lM 273.
Ajuruoho 246, 204. Xlll-lrr/mllllll 214.
Akankaali 228. 208. /Izlllrgill 191.
Akilcia 218, 241. >lpe,a 26. 1, 113.
Alckemilla 58, 66, 282. Apila 302, 294.
Al-gce IIN. Aquilegiu 218, 41, 241.
Aliculuriu 464, 93. >1,'11i,1',« 279, 44, 247, (248).
Alisina 151, 8, 189. /11-bl</«,6 298.
Alismaceae Juss. 90, 138. Archungelicu 228.
Alliaria 276. 44, 248. Arctium 182, 183.
>,«««««< 137, 10, 161. Arctophilu 122, 123.
Allosortis 405, 89, 334. Arctostuphylos 166, 69, 298.
Alnus 369, 82. 320. Arenuriu 181, 55,267,(268—270)
/l/<ipee«rll« 26, 1, 113. Arho 181, 267.
Alpi 79, 222. /1,-msria 133, 35, 223.
Alsinacene Lartl. 100, 264. Armoracia 248.
/U«ne 183, 53, (264). 268, (270). Arohumala 238. 208.
*) Pienemmät numerot osottavat sivua, isommat sukua (siv.
186), ja missä niitä on kaksi, edeilinen sukua, jälkimäinen hei-
moa (siv. 87—116).
 350

Aroidene Juss. 89, 153. Colamagroslis 23, 1, 118.

Arolnste 51, 126. Vuliiminl.hu 241. 24, 204.
Arrhenal 119. '.'«««,
140, 3, 183.
Artemisiu 327, 13, 172, Cullit-riche 363, 86, 321.
Arundo 112, 118-117. Callitrichineue I.ink. 103, 324,
Asclepiadeae «Br. 95, 210, ti«//«ln« 134, 69, 299.
Aselepius 210, tiatt/l» 282, 41, 2il.
A.spm<.«ö 78, 23, 202. t.'«^/>««ge,/ll 473, 93.
Asperula 61, 18, 193. Ctf//y/«i'» 332, 14, 163.
/iMllllUlll 899. 89. 331, 332. 6'nllleil'llll 363, 44, 230.
Asptenium 403, 89, 332. Campanula 93, 20, 196.
Aster 338, 15, 177. Campiintilaceae Juss. 93, 196.
Asteri 338, 177. Capri foliaceae Ilarll. 93, 193,
Astragalus 294, 68, (292). 293. C«/).se«» 261, 44, 250,
Atkijrium 3i!2, Carliamme 274, 44, 246.
«Uri-uto 391, 79, 309. t'«rckll?« 321, 15, 180, (181, 182).
.^llllllXllllmoll 448, 92. enre-i 364. 2, 128, (147).
Aurankukka 184, 263. Carlina 319, 15, 180.
Avena 33, 1, 118. 119, 37, 231,
t'a»-«««««
/Illlmei/u 118. ti«««Nl/ra 168, 69, 299.
Amien 87, 69, 299. Cussiope 298.
llaldingeru 112. Castilleja 249, 31, 217.
Balsumineae N!'. 98, 253. Catabrosa 44. 1. 121.
llurbareu 271, 44, 248. Catharinea 440, 92.
/<«»-<»-««,<«»443, 92. <,'«-!-»-->-«<!)««»!« 426, 92.
246. 31, 217.
«ll«-i«,','ll Caulinia 162.
/ill/rnc/llllm 226, 41, 237. Ceuolophium- 113, 37, 229.
Helien 261. Centaurea 323, 15, 179.
/le«<erl)« 251. Ceplialartlhera 335, 14, 165.
F«?/l«ll«'c« 232, 24, 206. cer»«ii,«>«l 169, 55, (264), 266.
/l^l«,« 375, 82, 319. Cerasus 2!<B.
Betulineae Ilieh. 104, 319. Cerutodon 433. 92
Mliellll 324. 15. 169. Ceratophylleae Gray. 105, 328.
Bistorta 303. Ceratophyllum 371, 85, 328.
«»«ia 482, 93. «--/«/««lm 227,
«iii».» 105, 79, 310. Charoplii/llitm 129, 37, 227.
Blysmus 147, <i/la»ll«,'/l!a'!>» 299,
Blyttia 114. Chamtr-nerion 277.
borllsslneae Juss. 94, 199. Cliamaeorcliis »351, 14, 165,
llotrychium 407. 89, 334. «'/«.««»lr/l/llll» 213,
Itruchypodium 51, 1.
126. C/iar» 409. 87, (326). 327.
Brussicu 276, 44, 244. Chnraceae Rich. 105, 326.
Breeu 182. Ckeirantkus 248.
/.'«-«ia 41 1 124, «11-ill/»?!,'» 210, 42, 242,
38,' 1, 124, (126),
i(ro«B««s Chenopodiaceae Juss. 104, 309,
lln/aceae, llartl. 106, Chenopodium 104, 79, (3!<>), 311.
377, 57, 271,
/,',-l«v«?lln Chiloscyphus 472, 93,
««•«/««.m 4-50, 92. Milllap/llia 300,
llulliarda 64, 61, 276. 6/!ll-l«lll'a 211,
/(«mjas 257, 44, 243, (244). Chrysanlhemnm 345, 15,1 69, (1 70),
Ilunium 231, Chrysospleniiim 160, 60, 273.
Bulomus 163, 8, 189. cieerbll'» 184.
Duxbaumiu 441, 92. Cichoriaceae Juss. 93, 183.
0,,n,«! 258, 44. 244. Gcato 121, 37, 230.
 351

cw«!i«l/«!««ll 447, 92. Duturu 90, 30, 212,

Cineraria 331, 15, 174. f^eliXl» 115.
Cinna 114, 121. Delpliinium 216, 41, 242.
Circeca 8, 63, 278. Dcnlaria 273, 44, 246.
<'l',-,«««lll 320, 15, 181. Dermasea 273.
Cistineae I«'r. 99, 237. Deseliampsia 118.
K.„«,.« 257. Desmiitodim 434, 92.
Climaciian 458, 92. Diantlms 176. 34, 263.
Clinopodium 242, 24, 204. Diapensiu 86, 26. 209.
tim,.-l« 181, 182. Dichclymu 460, 92.
Cochleariu 264. 44, (248), 281. Dicranum 432, 92.
Ctcloglossum 349. 14. 166. IHgraphis 21, 1, 112.
t,'1,i1,-/lic»l,sae »C. 91, 189, /^«pzaeeae DC. 93, 192.
<.'a/p»ck'lllll 43, 1, 121, /«««»«/a» 421, 92.
Comanim 206, 66, 288. Bislichium 436, 92.
Coniferae Juss. .101, 322. «Vafea 267, 44, (214), 251.
Conioselinnm 229. Draeocephalum 239, 24, 206.
s'amlll» 122, 37, 226. /««'<««-« 134, 53. 260.
t'l!»l»,-i/a,llllll, 425, 92. Uroseraeeue DC. 99, 260.
Conringia 247. Drupuceue 102, 288.
6ll,««««ll/a 178. Bryns 208, 66, 287.
Convallaria 139, 10, 160. Echinospermum 73, 23, 202.
Convolvulaceae Veni. 94, 198. &Al'w«M 68, 23, 202.
canaa,l.-«</l«H 89, 22, 198, Elueagneae RBr. 103, 307.
ca«-»«l««-/liL» 360, 14, 163, Elatine 164, 56, 270.
Cornene DC. 96. 226. Elalineae Juss. 100, 270.
i?ornl«« 63. 36, 226. Elymus 50, 1, 127.
Corydulis 289, 43. 242. Empetrene Nutt. 103, 301.
c<ir«//««« 374, 80, 312. Empetrum 380, 70, 301.
Corymbiferue Juss. 92. Kmäkki 288, 243.
Coscinodon 423, 92. Encalypla 422, 92.
eola 171, Enodium 42, 1. 120.
Coloneuster 197, 65, 280. Epilobium 158, 63, 277.
Cotula 170. /ipi/«»o-','« 356, 14, 164, (165).
Crnssuluceae Juss. 101, 275, Epipoyium 353, 14, 165.
Oalifgl,., 198, 65, 280. Euuisetaceae DC. 106, 328.
tirepi,-,- 316, 15, 185. Equiselum 394, 88, 328.
Cruciferue Juss. 97, 243—252. /-,'ll'en 299.
Cryplogramma 334. Erieineae Juss. 102, 296,
«7111-l</la/«<« 261, /'.'l'll/e,-,11l 339, 15, 177,
Cucurhilaeeae Juss. 100, 271, /->«ap/ll«'««l« 13, 2, 144, (148),
Cupuliferac Ilirh, 101, 312, lÄ',«,/i!lln 284, 49, 236,
cl«,«-,,/ll 109. 22, 199. Erophiln 251,
Cyatkea 332, /-.'««-«lm 300, 68. 292.
Cynanchum 108, 28, 210, Erysimum 269, 44, 245, (248).
Cynarocephalae Juss. 93, 179, /'.', lMral-a 83, 29, 211.
t'z/n»a/a«>«l,m 73, 23, 202. Itisikkö 82, 223,
Cynosurus 48, 1, (113), 126. Ll</«a/<«rl'lllll 323, 15, 178,
Cyperace/ie Jnss. 89, 128—147. /^«/l«l-l>i« 195, 71, 301.
Cypripedium 361, 14, 163, Enphorhiace.il Juss. 103, 301
Cystopleris 401, 89, 332. Euphrasia 244, 31, (217). 218.
/)ac/z,l««,' 36, 1, 126. Eurytlialia 211,
Dunlkonia 120. Eutremn 280, 44, 244,
Da-p/me 153, 75, 307. Fugopyrum 308.
 352

Farsetia 251 Ilarasaininal 434.

seliia 193. Harpantkus 471, 93.
Festucn 37, 1, (120, 122), 128, Hatikka 190, 269.
(126). Haura 362. 149.
Liearia 224, 41, 238. Hedwigidium 414, 92.
Filago 330, 15, 176. l/elilMrum 293, 68, 292.
Fimbriariu 487, 93. Heisi 131, 192.
««««ie»,, 430, 92. Ileleocharis 16, 2, 148.
Fluminiu 40. 1, 120. Heleockloa 121.
/'anttnalls 461. 92. Ilelianlhemum 212, 51, 257,
Fossombroniu 480, 93. Helmikkä 30, 117,
Fragaria 204, 66, 284. Helokki 159, 277.
Frunguln 270. Helpi 21. 112.
Frnxinus 392, 27, 209. /lepaiiea 210.
Frullunia 479, 93. llepaticue Juss. 109.
Omaria 288, 43. 243. /le,'aei!el«m 112, 37, 227.
/'«««»rilleeae DC. 97, 242. lierminium 163.
Fiinaria 442, 92. s/e,-l<«a«l» 103, 73, 302.
Fungi 110. Herukka 314, 183.
Gagea 138, 10, 160. tte«/,e,-l« 268. 44, 246.
<3aleaz>«l« 236, 24, 207. Hetekaali 54, 302.
Gulium 62, 18, 193. lleterotrichum 180.
Gentiana 84, 29, 210, (212). Hierucium 315, 15, 183.
Gentianeite Juss. 93, 210. Hierakka 146, 308.
Gerucium 188. llierochlon 32. 1, Hl.
ce,-a«l«l«m 285, 49. 284, (236). Hiirenhäntä 136. 238.
<,'e«m 207, 66, 287. Hiirenporras 403, 332,
Githago 263, lliirensammal 445.
«au-l 67, 33. 223. Hiipi 44, 121.
Glechoma 229, 24, 208. Hina 39, 120.
I,'ll/eeri» 45, 1, 121. Ilippophaé 381, 76, 307.
Gnaphalium 328. 15, 178. (176). Hippuris 2, «4, 279.
Goodyero 354, 14, 165. Hirvenjuuri 336, 176.
6-ra«mne»e Jnss. 87, 111 —127, Hivussammal 452,
t?r«llllni« 428, 92. Holcus 31, 1. 117, (118),
Gruinales 99, 254, Honkenya 268.
t,'«/,«lllal/e<l«a 347, 14, 166. Horsma 158, 277.
6«/mll<l«lll/rll«W 462, 93. Hukanputki 126, 230.
Cypsophila 177, 54, 264. Hulluruoho 90, 212.
Haapa 384, 313. Humala 382. 308.
Haarikko 191. 269. Humalanvieras 109, 199,
Hnbenuria 166, Numuius 382, 78, 30»,
Hajuheinä 24, 114. Hydrocharideae Juss. 91, 162.
Hulinntkus 180, 55, 268. Hydrocharis 388, 12, 162.
Halikka 70, 201, llydrochloa 122,
Uulorhugene RBr, 101, 278. llyoscyamus 92, 30, 213.
llulosäus 123, 37. 229. /V«,-pe»-«ei»eae DC. 99, 286,
Hammasjuuri 273, 2i6. Ilypericum 305, 50, 286.
Hanhenjalka 205, 283. llypnum 459, 92.
Hanhikki 288. /7-l//,ae/l»?l-«« 308, 15, 191.
Hapro 145, 306. <Vl//«,p«l7ll/« 301 ,
Ilapsisammal 435. Häpykannus 100, 283,
Harajuuri 360. 163. Härkki 189, 266,
Harakanlialtu 343, 170. Ilärkviä 399, 331.
 353

Iliiränkieli 76, 199. Keiholehti 370, 158.

lääränsilmä 808, 19!. Keilasainmal 425.
Ihasauiinal 434. Keiso 121. 230.
Illakko 268, 216. Kellu J)5, 196.
Ilinasanimal 442. Kellosaininal 422,
Imarre 398, 330. Kellukka 207, 287,
Imikkii 71, 201. Ketlamn 210, 242,
Impaliens 100, 46, 253. Keltano 185.
Iriula 336, 15, 176. Keltanunnu 315, 185.
/rickeae Juss. 91, 162. Keitto 316, 185.
Iris 12, 13, 162. Keuiankärki 296, 292.
lsatis 239, 44. 249, Kidu 139, 160.
Isoetes 395, 90, 334, Kierto «9, 198.
Jalava 107, 308, Kierusammal 438-
Jasione 96, 20,_198. Kihokki 1)4, 260.
Jouhisaiiuiial 462- Kilokki 106, 311.
Jllneaeeae DC, 90, 151, Kilpukka 388, 162.
J««ne,l« 142, 6, (151), 155, Kirkiheinä 347, 166.
hmqermannin 467, 93. Kissanminttu 231, 203.
Juniperus 389, 84, 323, Kitkerä 310, 184.
Jäkkärä 328, 173, Kitupellava 265, 250.
Jäsenheinä 174, 302. Kiurunkannus 289, 242.
Kaali 276, 244. Kivirikko 175, 273,
Kahtiosamuial 436. Kivisammal 424,
Kaisla 17, 146. Kiviyrtti 402, 331.
Kaksikko 857, 164, Knuutiu 192.
Kaksoissammal 421. Kmiigia 53, 74, 307.
Kalisanimal 416. Kohokki 261.
Kalkkisaniuial 428. Kohoruoho 178, 261.
Kallioinen 339, 177. Koirankieli 73, 202.
Kalliosammal 435. Koirannauris 377, 271.
Kalmojuuri 141, 133. Koiranputki 120, 227.
Kanankaaii 271, 248. Koiranruoho 36, 126,
Kanerva 154, 299. Koiso 93. 212,
Kannusruoho 253, 214, Koivu 375, 319.
Kan u kka 63, 226. Kokalmus 467.
Karhiainen 321, 180. Konnanmarja 211, 242.
Karlitinheinä 148, 158. Korpisammal 432.
Karhunsammal 439. Korte 394, 328.
Karjanyrtti 72, 199. Kotkansiipi 406, 333.
Karpalo 156. 297. Krassi 274, 246.
Karvalehti 371, 325. Kuirimo 251.
Karvasanitnal439. l-lniliruolio 264, 281,
Karvasruoho 111, 227. Kuistiin 305, 236,
Kastikka 23, 118. Kukkasamnial 420.
Kastilja 249, 217. Kukonkannns 216, 242.
Kataja 389, 323. Kullero 223, 241.
Katkero 84, 210. Kumina 119, 231.
Katko 122, 226. Kuolinsaminal 413.
Katrinsammal 440. Kurenlierne. 294, 293.
Kattara 38, 124. Kurenjalka 206, 288.
Kaulasammal 429. Kurcnkanerva 169, 299.
Kaunokki 325, 179. Kurcnmiekka 12, 162.
Kaura 83, 118. Kureiinokka 284, 256.
 354

llurenpolvi 285. 234. lepiqonum 182, 55, 270

Kurentatar 53, 307. Leppä 369, 320._
Kurho 31l), 18<». Lept ohgmenium 454, 92
Kuusama 98, 196, Leskeä 437, 92.
Kuusio 251, 219. Leskenlehti 332, 178
liynsimU 267, 281. leskensanimal 457-
Kynsiruoho 281. l.saea»ll'/leml«m 169.
Kynsisammal 460. Leucobryum 431, 92.
Käekku 240. Leucodon 433, 92.
Käenkaali 286, 286. Leväkkö 150, 138.
Käenkukka 187, 263. Leväsammal 451.
Käenminttu 241, 204. Libanotis 127, 37, 230.
Käenrieska 138, 160 Lieko 396. 333.
Käeusammal 441. Liesu 405. 334,
Käensilmä 220, 240. UKlllal-ia 335, 15, 174.
Käenvirsu 361, 163. Ligusticum 230.
Kämmekkä 346, 167. Jiiiaeeae DC. 91, 189.
Käpälä 320, 178. lima 66, 149.
Kärmeenllieli 408, 334. Limaska 4, 153.
Kärsämö 341, 171. Limnochloa (148), 146.
Labiatae Juss. 94, 203. J.«ma«ei/« 232. 31, 217.
Lactuca 312, 15, 184. Unan» 253, 31, 214.
Lmlia 243. «n«l«!» 255, 19, 196.
Lannarunlw 395, 334. Linnunherne 297, 290.
/.«mmm 234, 24, 207. Linnunkaan 317, 184.
Lapiniillpi 43, 121. Linnunruoho 290, 282.
Laninnätllin 203, 292. Linnunsilmä 160, 273.
Lapinpa»«> 280, 244. Linum 283, 49, 286.
Lapinruusu 170, 299. Liochlmna 469. 93.
Lapinvuokko 208, 287. 357, 14, 164.
/,«««e,-a
i.«pp« 318. 15, 182. Lithospermum 69, 23, 201
Lapsana 317, 15, 184. «ttaretta 368, 34. 228.
Larbrea 264. Lobeliu 97, 21, 198.
Laserpilium 111, 37, 227. labeliaeeae Juss. 94, 198,
Lastrea 331, 332. loikko 401, 332.
Lathrma 243. 31. 221. Loiseleuriu 299.
l.»^!/w« 298, 68, 289, (290). Loliiim 49, 1, 126.
Lauua 35, 118. /anieera 98. 19, 195.
Laukka 137, 161. Lophocolea 470, 93.
Laukku 247, 218. J«t«« 303, 68. 293.
ledum 111, 69, 299. Louhisammal 427.
Lehdokki 348, 166. Luhtakaan 144, 277.
Lelimus 213. 283. luikka 16, 143.
Leinikkö 225, 233. Lumme 214, 233.
Lejeunia 478, 93. luoho 26, 115.
Lejogyne 273, Lupikka 47, 113.
Lemmikki 75, 200. luppln 282.
Lemna 4, 5, 183. liiste 49, 126.
Lempisammal 458. Lutukka 261, 250.
Lenlibularieae Kich. 98, 221 Luzulu 143, 6, 154.
Leonlodon 309, 15, 191. Lychnis 187, 54, (262), 263.
Leonurus 233, 24, 207. Lycopodiaceae DC. 106, i!3B,
i,eM«um 260, 44, 249. Lycopodium 396, 91, 333, (336)
Lepidozia 474, 93, Lycopsis 77, 23. 199.
 355

Lycopns 9, 24. 203. Metsänemä 353, 168.

Lysimachia 79, 33, 222. Metsätähti 152, 223.
Lysimackion 277, Metzgeria 484, 93.
Jl/lllrarieae Juss, 101, 276. Uier««lt/le« 273.
Lythrum 193, 62, 276. Wera«tl/li« iiri.
Lätäsammal 461. lHill,«m 22, 1, 114.
I.ääle 322, 180. Minttu 227, 203,
Maahumala 229. 205. Uniam 449, 92.
Maapähkänä 224. 238. il/ln/lrillssia 267.
Maarianheinä 32, 111. «a/m«a 121, 122.
Maariankämmä 349, 166. j>/a,t<.'.-><!,« i!00.
Maasatnmal 411. Monoinpa 173, 69, 301.
Mailanen 804, 293. Moolia 54, 72. 302.
Maito 303, 293. Mursinko 259, 249.
Maitiaincn 311, 191. Miihlenbergin 24, 1, 115.
Mailikka 248, 220. Mulqedimn 314, 15, 183.
Majanlhemum 59, 10, 160. Munkki 96, 198.
Maksaruoho 192, 278. Muro 105, 310.
Uallll.-/111,,,,. 188, 35, 264. Muslapää-sammal 426-
Uaia.l-l'« 359, 14. 161. Mustikka 157, 296.
Maltsa 391, 309. Mutasainmal 447,
»all-a 287, 48, 284. Ul/«a, 249—281.
Malva 287, 254, Myosotis 73. 23. 200, (202).
«all-aeeae Juss. 98, 254. Myosurus 136, 41, 238.
Mansikka 204. 284. Ul,rie» 383. 83, 321.
Maratti 61, 193. U«/rieaee»e 104, 321.
M,-e/lan<«« 485. 93. Myrioplii/l/iim 372, 64, 278.
Marjakuusi 390. 324. Myrrhis 130, 37, 226.
Narsileaceae RBr. 106, 334. «l/l'lÄ/,« 157, 69, 296.
Maruna 327, 172. Mähkä 397, 336,
Munita 1?!, MiiKimilillu 242, 204,
Masmalo 292, 296. M-iKisammal 437.
Mastigobrqum 475, 93. Mäntykukka 173, 301.
Matara 62. 19i!. Noj adr. oe. Li nK. 91, 162.
Mulricuriu 344, 15, 170. ,Vl,ja« 378, 11, 162.
Mattosammal 450. Nordosma 178.
Uellieaga 304. 68, 293. Nurdus 18. 1, 111.
«ee«ia 452, 92. Narsku 277, 244.
Meirami 230, 204. .<Varillee«»ce«e Fr. 90, 188.
Uelampl,l-l«m 248, 31. 220. Nnsturtinm 275, 44, 248.
Melundrium 186, 54. (261), 262. Nata 37. 128.
Melnnosinnpis 272, 44, 244. «auhus 335, 174.
Reliea 30. 1. 117. Nnumburgiu 80, 33, 222.
Kelila<i«<« 301. 68, 294. .Veelcera 456, 92.
Fenl/l» 227, 24, 203. Neidenkenkä 352, 163.
Menyantkeae Mart. 94, 208. Ncidenkieli 68, 202,
Ue««?,a«ll/le« 83, 25, 208. Neidenvaippa 356, 164.
Ue»«Hie--:«a 299. Neilikka 176, 263,
Ue,-ea«-«al«« 386. 71, 302. Kekkerinsammal 436.
Mesiheinä 81, 117. IXelihammas 418.
Mesikkä 301, 294. Nenätti 273, 248.
Ue«pil«l« 280, sallia 358, 14, 164, (168)
Metsäkirveli 128, 227, «Vepel» 231, 24, 205.
Metsäkumina 116, 229, Neslin 236, 44, 249.
 356

Niittuvilla 13. 144. Paatsama 101, 272.

Nitellu 410, 87,
326. pahaputki 124, 230.
Noidanlukko 407, 334. paju 379, 313.
Nokkonen 367, 309. PalkolaulvKa 270, 245.
Norna 163. Palpakko 366, 147.
Notisuruoho 260, 249. />all«l,e«a 451, 92.
Nukki 81, 224. Pantaheinä 29. 113.
Nukula 233, 207. Papaver 209, 42, 212.
Nunnu 340, 170. Papuverucene Jnss. 97, 242.
Nuottaruoho 97, 198. /'»pllla-aaeeae 1.02, 289.
Nupkar 215, 40, 233. Paris 162, 10, 159.
Nurmikka 46, 123. Parnusski 182, 53, 260.
/VMIMIIM 214, 40, 233. Paronychiuceae DC, 103, 302.
Nymphuenceue DC. 97, 233. pasternakka 114. 228,
Näkinparta 409, 727. /<a«l-l',laea 114, 87, 228,
Näkinruoho 378, 162. pantti 1, paunikko 64, 276,
Närväuä 135, 286. Pedieularis 251, 31, (218), 219.
Näsiä 153, 307. Peippi 234. 207.
Nälkelmä 1. nätkin 298, 289. pellava 283. 256.
Nätä 183, 268. /'«M» 481. 93.
ociall/«le« 245, 31, 217. Peltokaali 11, 193.
Oenanlhe 124, 37, 230. Peltovilla 334. 174.
Oenothera 159, 63, 277. /<eM, 144. 62, 277,
Oglisu 176, Perhokukka 108, 210.
Ohdake 320, 181. />er««i«/ll'« 166.
Ohraheinä 256. 249. Pernaruoho 281, 248.
vleiaeae Link. 95, 209. />er««e»ri» 303.
Omenapuu 200, 279. /'er«a»«a«ae 93, 213 —221
pesäke 164.
Ollaararieae Juss. 101, 277, 358.
t)aaalea 334, Petasites 333. 15, 178,
Ononis 291, 68, 206. Petonia 232, 206.
Ophioglossum 408, 89, 334. Petäjä 376, 322.
Ophrys 350, 14, (163, 164), 165, Peucednnum 113, 37, 229.
Orakko 291, 296. Peuranjuuri 127, 230.
Orapihlaja 198, 280. Pcuranvima 295, 292.
Oravanmarja 59, 160. Phucn 295, 68, 292. (293).
Oravisainmal 453. Phnluris 112,
Ore/llckeae Juss. 91, 163. Ma«e«»l 411, 92.
tire/lllillllll. 163. Mellanlililllll 230.
Orchis 346, 14. (166), 167. /'/««'pMa 121.
Orho 350. 163. />llleam 19. 1, 112.
Orhukka 351, 165. Phcenixopus 184.
Origanum 230, 24, 204. MraFlllitez 27. 1, 117.
tlrmt/lossalam 160. /HMaaiaoe 169. 69, 299.
Orohus 297, 68, 290. />/lz/«eamilr««m 417, 92.
Orthotrichum 443, 92. />ie««« 311, 15, 184.
Orvokki 257. Pictaryrtti 326. 172.
Orvonkukka 99, 287. Pihlaja 199. 279.
Osmankäämi 365, 148. Piippo 143, 184.
Ozmanl/a 334. Piirtoheinä 15, 147.
Oxalis 286, 49, 236. Piisku 337, 177.
Oxycoccus 156. 69, 297. Pillikö 236, 207.
o.e«,ri» 145, 74, 306. />im/liaeiia 120, 37. 231.
Oxytropis 296, 68, 292. Pinguiculn 6, 32, 221,
 357

Pinus 376, 84, 322. Purtojuuri 56, 192,

i'««,l«n, 290. putki 117, 228.
Pitkäpalko 279, 247. /hretllram 340, 15, 170.
Pinni 40. 120. Mrola 172, 69, 300.
/Vllssiae/lila 463, 93. Pyrus 200, 65, 279, (280),
Pian gin e Venl. 96, 224, Pähkinäpuu 374, 312.
Plaulaqo 60, 34, 224. Pähkämö 235. 206.
Plutantkera 348, 14, 166. Päivänkukka 345, 169,
/Ve«««-aa?/«e 210. Päivännouto 212, 237,
/'la>«ba.^i«leae Vent, 96, 228. Pärskäjuuri 149, 189,
Poa 46/1, (120, 122), 123. Pöikkyheinä 278, 247,
Poimulehti 58, 282. Quercus 373, 80, 312.
Poimusammai 430. Raani 868. 228,
sa/emaaiaeeae Juss. 94, 209. «aate 83, 208.
Polcmonium 88, 26, 209. Ilitcomilrium 437, 92.
/>all/Ma 290, 45, 232. Iladula 477, 93.
Polygaleuc Juss. 98, 282. Ilakkosamnia! 417.
Polygonatum 160, Rannikki 67. 223.
/'a/l/ssaneae Juss. 103, 303. Rantakaali 180. 268.
Polygonum 161, 74. 303. «antakiilika 193, 276.
/'alz//,a<ii»eeae (RBr.) 106,330, Uantaputki 123, 229.
M,l,pal/il«m 398, 89, 330, (331, Rantasappi 85, 211.
332). Rantasinappi 258, 244,
/<a/lMe/lam 400, 89, 331. Rantavehnii 50, 127.
Polytrichum 439, 92. «antayrtti 9, 203.
/>amaeeae 101, 279, lianunculaceae Juss. 97, 233 —

MM«« 384, 81, 313. 244.

Mrra«« 161. /ia.m«el,l«l« 225, 41, 233, (237.
/'artlllaeaeeae Juss. 103, 302. 238).
/>al»mag-ela» 65, 4, 180. linphunus 282, 44, 243.
/>aliamag-e<a«le»e Fr. 89, 149. Hiipisi rum 219.
/'a/e«ll«ll« 205, 66, 283. «asti 77. 199.
sateriam 282, Ratamo 60, 224.
/>all«» 416, 92. Uaunikki 177. 264
/>,-eei»e 96, 223. Rentukka 222, 2-il,
Preissin 486, 93. «etikka 282, 213,
/>re«««l/le« 184. liliamnea-e Rllr. 100, 272.
/«mal» 82, 33, 223, ,i/l.a,«all« 101, 39, 272.
il«««/aceae Juss. 98, 222. llheum .306.
Prunella 238, 24, 205. Ilhinunthus 247. 31, 218.
Piunus 196, 67. 288. Uhodioln 385, 61, 273.
«eri« 404, 89, 3i!3, (334). Malialienl/raa 170. 69, 299.
«l/11/lllm 476, 93. Uhyncosporu 15, 2, 147.
Puccinellia 122. «ii<e« 102, 58, 271.
Pukinparta 306. 184. /iil«e««ace«e Reich. 100, 271,
/>ll,/.?nall»ri» 71, 23, 201, /lieeia. 488, 93,
/>al«al«/la 220, 41, 240. Rikko 273.
Punakko 246, 217. Rimpi 165, 189.
Punalatva 323, 178. Ripsisammal 414.
Punaluppu 57, 282. Ristisammal 423.
Punka 94. 223. «ae/lelia 202.
Puntarpää 20, 113. Narizl» 249.
Puola 155, 297. «a«a 202, 66, 281.
Pursu 171, 299. «aiaeeae 95, 222.
 358

Rotkosammal 415. Beor«onera 307, 13. 184.

/ialliaeeae Juss. 93, 193. Serophularia 254, 31, 214.
Bubus 203, 66, 283. «ealsllari» 237, 24. 205.
Mme« 146, 74, 308, (306). «eÄum 192, 61, 275.
Ruohoneilikkä 133, 225. 8ela»inell« 397, 91, 336.
Ruoko 27, 117. Belioeri« 428, 92.
/lappia 66, 4, 149. Belinum 116, 37, 229.
Rusolatva 34, 118. «eneeio 334, 15, 174.
Rusojuuri 69, 201. Bentieo«»e 101, 281.
Rusokki 324. 169. Ber«pi«« 165.
Ruttojuuri 333, 178. Serratula 180, 182.
Ruunusammal 419. 8e«ler«« 47, 1, 113.
Ruusu 202, 281. «etaria 29, 1, 113.
Ruusujuuri 385, 275. Sianmarja l. -puola 166, 298,
Ruusuruoho 55, 192. Sibbaldia 135, 66, 286.
Räpelö 41, 124, Siekkilö 87, 299.
Rölli 25, 114. Sikojuuri 307, 184.
Saarni 392, 209. Bile»aoe«e RBr. 99, 261.
Sugina 191, 55, 269. Alene 178, 54. 261.
«».alttari» 370, 8, 158. Silmäruoho 244, 218.
Sahalchti 387, 162. Simake 28, 111.
Saksankirveli 130, 226. sinopi6 277, 44, 244.
F«liei»e»e Rich. 104, 313. Sinappi 272, 244.
Sulicornia 1, 79, 311. Sunneina 42, 120.
«alin 379, 81, 313. Sinijuuri 386, 302.
Sulsolu 106, 79. 311. Sinilatva 88, 209.
8««>,ala« 94, 33, 223. Sinisammai 431.
Sanajalka 404, 333. Sirkunjyvä 74. 202.
Sunguisorbu 37, 66, 282. Bi«z/ml>ri«m 281, 44, 245, (247,
«anieal» 110, 37, 232. 249).
Sankula 110, 232. «ium 125, 37, 231.
Sara 364, 128. Bolanaeeae Juss. 95, 212.
«area«el,Ma« 463, 93- «ulanum 93, 30, 212.
Sarpio 151, 189. «oliäago 337. 15, 177.
Sarvisammal 433. Solmuheinä 182, 270.
«at«,«-illm 168, 166. Sonchus 313, 15, 183.
Saunakukka 344, 170. 8orou« 199, 65, 279.
Saunio 170. Sorsanhcinä 45, 121.
Sauramo 342, 170, Sorsanputki 125, 231,
«»«««area 322, 15, 180. Sorsimo 121,
Savike I. savikka 104, 311, Hoz/eria 185.
Savuruoho 266, 231. Sparganium 366, 3, 147.
Suxifruga 175, 60, 273. Spathularia 273,
iia^is-rageae Juss. 101, 273. Bpergella 269.
Fe«bia«« 192, Bper,oula 190, 55, (268), 269,
Scundix 226, 227. Bper»«lari« 270.
8e»p»m« 466, 93. BM»ssnoeeele« 468, 93.
Beepttam 250, 31, 218. Bp/i»M«m 413, 82,
Scheuchzeria 150, 8, 158. Bpir«a 201, 66, 287.
ze/l.islia^e.aa 415, 92. Bpirockel» 153.
8ell«aa« 147. Bpl«elinum 419, 92,
8el»a«er» 297. Stachys 235, 24, 206.
Bei«-pa« 17, 2, (148), 146. »alioe 225.
§Clerunthus 174, 73, 302. 8tauro»elo» 153,
 359

8lellari« 179, 55, 264, (266, 268) Tofieldia 148, 7, 138.

«leallalNlnari» 70, 23, 201. /'armeattll»286.
Stratiotes 387, 12, 162. Tortilla 438. 92.
sttal/liaple,-«« 406, 89, 333. Tragopogon 306. 13, 184
Subularia 263. 44, 232. '/'«-e/aalall',)» 429, 92.
Baeei«a 56, 16, 192. 7'r,'e/«e,-a 55, 16, 192.
Sudenmarja 162, 189. Triehodium 114.
Sukapää 48, 126. 14, 2, 145.
/'rie/lap/lar-am
Suojuuri 113. 229. Trichostomum 435, 92.
Suokukka 167. 298. Trientalis 152, 33, 223.
Suolake 147, 158. /'ri/aliam 302, 68. (208), 294.
Suolayrtti 1, 311. /'riFlolckm 147, 8, 158.
Suomukka 243, 221. Triodia 39, 1, 120.
Suomyrtti 383, 321. /'»-ipiea«'a«l«e»-m«m 343, 15, 170,
Suopursu 299. /'rizelalll 119.
Suovalkku 359, 164. /',-l/l'ean, 52. 1, (126), 127.
Suovchka 153. Trollius 223. 41, 241.
Suovilla 14. 148. 'luhkapuu 197, 280.
Suoyrtti 252, 217. lnhku 331, 174.
Haerli» 210. lnhulatva 115. 229.
Sz/mplUlum 72, 23, 199. lillenlenlo 330, 176,
Sanant/lereae Rich. 92, 169- 'InliktiKka 91. 213.
-192. 'I'unmi 196, 288.
Syyläjuuri 234. 214, Tupassaminal 444.
Sädcsaninial 448. '/'llr,-ll«« 278, 44, 247.
sänkiö 245, 217. Tussilugo 332, 13, 178.
Sätkin 226. 237. /Ml.a 365. 3. 148.
Takiainen 318, 182. /'l/p/l«aeae Juss. 89, 147.
Tailktisiiimual 443. lyrni 381, 307.
Talvikki 1. talvilehti 172, 300. 'I'yräkKi 1. tyräneste 195, 301.
Tiimini 373, 312. I'yriiruoho 103, 302.
Tanocetiim Z2B, 1.5, 172. I'ädyke 214.
Taraxaeum 311. 15, 191. Tähkiö 112.
'laskulieinä 262, 250. Tähkäheinä 19, 112.
Tatar 161, 30il. lähtimö 179, 264.
Taxus 390, 84, 324. lähtisammal 449.
Tayloria 420, 92. Tätyruoho 5, 214.
<"e/»««lap/l»ae 133. Ukonhattu 217, 241.
Teihi 78, 202. Ukonnauris 269, 243.
Tcrvakko 185, 26i1. Ukonpalko 257, 243.
Tesinanyrtti 163, 232, Ukonparta 18, 111.
Tesinä 22, 114, Ukonputki 112, 227.
'/'el,'«p/li« 418, 92. Ulmaceae Az<. 104, 308.
Tlialhlrum 219, 41, 238. l/lma« 107, 77, 308.
Thlaspi 262, 44, 280. l/labelliserae Juss. 96, 226,
/'/1,/meleae Juss. 103, 307. Unikko 209, 242,
Thi/mus 240, 24, 204. Upukka 215, 233.
Thysselinum 229, l/liiea 367, 78, 309,
Nll» 213, 47, 233. Vrlicncene Juss. 104, 308.
/'iliaeeae Juss. 98, 283, «riealari» 7, 32, 221,
/'illcea 276, Uuvana 86, 209,
'/'immia 446, 92, Vaeeimam 155, 69, (296), 297.
Tiimisainn,446. Vahlodeu 34. 1. 118.
/'iaearia 304, Valeriana 10, 17, 193.
 360

laieria-aeae DC. 93, 192. Wesiahmo 410, 326.

IÄ/erialie«»11, 17, 193. Vesialpi 80, 222.
l^eratram 149. 9, 159. Vesiherne 7, 221.
Ve«-l»a«ee»s Bartl. 95, 213. Vesikuusi 2. 279.
Verbuscum 91. 31. 213. Vesirikko 164, 270.
Veraniea 5, 31, 214. Vcsitähti 363, 324.
Villuraam 131. 17, 192. Vihvilä 142, 155.
Ncia 299, 68, 290, (292). Viinapeiisas 102, 271.
Vilfa 114. Lillakko 174.
Vl«eelaa'lea»?l 210. Villikaali 92, 213.
liala 99, 52, 287. Vilukko 132. 260.
Nal»rie»e DC. 99, 257. Virmajuuri 10, 193.
Viscugo 261, IVirua 299. 290.
N«e«>-i» 185, 54, 263. Virvilä 300, 292,
Wnhlbergelln 262. VVila 63, 150.
Valtteri 393, 232. Voikukka 300, 191.
Vaivero 168, 299. tlaa<l««a 402. 89, 331.
Vaikku 355, 165. Vuohenkaan 312, 181.
Valtikka 250, 218. Vuohennokka 237, 205.
Vaivutti 313. 183. Wuolicnpulld 118, 231.
Vanamo 255. 196. Vuokko 221, 239.
Variksenmarja 380, 301. Yökönlelili 6, 221.
Vala 188, 261. Yövilkka 354, 165.
Valtikka 203. 283. /.iiunichellia 362, 4, 149.
Vehka 140, 153. /a«,el-a 3, 4, 149.
Vehnä 52, 127. Zygodon 444, 92.
N-'e«.n« 427. 92. Äimäruoho 263, 282.
Velhoichti 8. 278. Ängeimä 219, 238.
Werijuuri 194, 282. Ärviä 372, 278.
 Selityssanoja.
«iallalailaiaea, vägig 31 epälcaalaiae-a, ojemn vid basen 29.
aalu.ua, rotskott. epälia«lt'ai?«e-a, ojemnt inskuren 24.
altana, agn 43. epaia/camea, ohestämd till antalet
alahuuli, nedre läpp, underläpp 42, 17.
aluskaarevu, nedböjd 17, 26, eMlll.ar/a, oäkta bär 51.
»lllckelVlllaea, tillbakarullad 36. epa>aalc«iae-a, irregulier, olikfor-
uluskohtninen, nedstigande 3. mig, oregelbunden 42.
alaspäinen, tillbakaböjd 17, 26, 41. epällläaraiaea, obestämd.
ala-ilaa, naken 40. epaaeiiaea, deltaforniig 28.
allaalllaiaea, heständig. ,epape»»iae»l, ocgentlig 3; oäkta.
a/11/aiaea, underliggande. ep»«a/lai«le«l, ojemnt I. olikformigt
al/.ia, embryo. sågad 30.
»ia,-,', a/a«/,«<a/l l, alusia, undra epä«eirä, otydlig.
bladsida 19. ep»«aa«l/»me»l, orchisartad, oregel-
»la«lca«--«a/i-e, ryggstipel 35 hunden 42.
ala«/caa«i, kärnhud 88. epa'l»«»i«ea, ojemn 24.
al««lel<l«, rotblad 19. epäaariaen, otydligt färgad.
a«a»aattaa», gapande 42. ep»«//lli?lea, till en del fribladig,
apale/llil/lc/tä, småstipcl. till en del sambladig 42,
apale/lli, pel 8, 12, 35. erikalaiaea, skildgömmig 53.
a-alcealll», öppning 84, erilialclca, småblomma 38.
avoin, öppen. e«ile/lliaea, trlhladlg 41, 62.
aaa«aiaea, gaplormig. erillinen 1, eriaea, Irl, skild, åt-
Ehytlaituinen, hclbräddad 24, 30, skild,
41. eriaearaiaea, skildkönad 39, 40.
elaae«te, näringssaft. eriaaiaea, fri; strödd 16, 26, 38,
emi, pistill 40, 49-, 47.
em«/leleiaea,'ipislillillorus, eripil/c», olika hög, ollklång 47.
emi/calclca, honblomma 40, eri«apa««le«l, skildkönad 40.
emitiorklto, lionkönadl hänge 38, eri«aanl»iae?l, riktad åt olika håii
eall/« stlpa/ia), lökstock 4, 27.
eiaa/laara, hufvudgren. e-raai--», frånstående.
emöharju, jiignni priuiarium 37, e,««ll,l,/l>a', framskjutande.
eniäjuuri, hjeitt-ot, pålrot 3, e«l/,/,all!/lll, första örtblad 61,
elaale/lli, bladskifva, mellanstyckc Uaaruhanltu, grenveck, grenvinkel
19, 18.
ealäraali, allmänt bladskaft 23. kuurulinnkuinen, utgående frän
e»llli«a«^a, allmän blomllock 38, grenvinkeln 18.
e««a'«,ar«i, stam 8, knurakarv med gaffelformigt
ep»7le<ie, falsk ståndare 62. klufna hår 2,
epäneclelmä, falsk 1, oäkta frukt 51, haaralekti, grenblad 19.
Muist. Numerot osottavat selityssana-lohkoa kirjan alulla.
 362

liuarupäinen, delad i lu, gaffellik 2. /lel/elllla, frnkl 81.

huaruruotinen, dubbelt samman- llelle/»<«/«, frnklätnne, karpell, sinä-
sali (blad) 28. frukt 19, 53.
l'««a«-a«aa«li»,e«, grcniiervig 22. /lelleaar/cli-ia, hankönadt hänge 38,
ttaarikas, mycket grenig 14. /leclepa/y'a«, ståndarfästc 48.
hautova, grenig, odelad 3. /leima, familj.
haarukka, smågren 8, /leia», gräs.
/laara/c/^a-raallaea, mer än dubheli /leiaälce, halfgräs.
sammansatt, (blad) 25, /leiaa'^l«/c/c«, gräsblomma 42, 43.
hahtuva, pensel 49. /lelaalä/l/^a', gräsax 43.
hailitohaaraiiten, med småningom heinäviirsi, strå 9,
försvinnande grenar 14. /leimialla/laiaea, pcrlbandslik 3.
haikloiiljy, etherisk olja, /le/lle, agnfjiiil, blomfjäll, inre agn-
haihtuva, söndcrgrenad 14. betäckning 43.
/lairale l. /lairea, fjun, fruktfjun, /lea/n.->i/«, luftlakun.
frö fjun 56. /lealaiaea, svag 10.
/<«ll<eaiaea, småhårig. /lepala, bräm.
/laiaellpaiaea, försedd med frukt- /lerma, nerv, ådra.
fjun 56. kerneliultltn, fjärillik blomma, ärt-
huiventöyhtö, fjunpensel. blomma 42.
hajallinen, spridd 16, 26. hertahlara 1, /lerlalcl>'eiaea, något
/la/a«,a, nlbredd, hjertlik.
/lallalailaiaell, innesllttande livar- /le-rtta^aaittiaea, hjertlik vid basen
andras kanter 36. 29.
/la/caraiaea, vektaggig 2, herttamainen, hjertlik 28.
ll«//,l«laia<,-a I. 11111/salaea, klufven llerttapai/ce», hjertlikt äggrund.
25. /lertt«paalilc»« l, -p«lali«lcaiaea, hälft
l«a//w/ml/aaea, tvåmldig. hjerllik 29,
/lal/caM-aea, IvåKlufven 29, hervakka l, /leraalail, slak 10,
halluva, grågul. /lela/e, frans.
/l»mma«laitaiaen, tandad 30, /lieaa/llllapaiaea, smålandad 30.
hammasluomainen, uppspringande hienoiiyhäinen, linnaggad 30.
med tänder 54, /lle>la««l/lal«le«l, linsågad 30.
llam>«a«päinea, landad i spetsen /11//11/t-/!a, småbar, slenbitr 53.
30. /lll«e. hiadfjäii,
llanlcallarl-lllce, bladvecksstipel 38. /ti/«eiaea, hinnskaiig 8,
hapnhko, syrlig. /lil«a«la»ine«l, hårfin.
hapsi, rottråd 3. kohknmuinen, svampaktig 10,
/lap«i>aai-aea, hårlik, trådlik 28, koikku, spenslig 10.
/l»p«i-ae«l, tradig 3, /lai/c/caaiaeli-aen, smalledad 11,
/l»r«le/lliae«l 1. /lariletla, spärrbia- holvimainen, hvalllik.
dig 34. /l««ip/>a«a«-»ai/c«'«, pyramidalisk.
kurittava, spärrad 27. liuiskilo, blomqvast 38,
liar ju-, ås 57. huokonen, hudöppning,
ll«««al>a/l, åsdäh! 57. llaalettao», läppformig.
/la»Ma, blomspira 38. /mall, läpp 42,
/l«r«e» I. harsu, gles. /laali/clleiaea, läpplik 42.
ilar«a/>'arl-alnea, glcshärig. huumunvu, döfvande, narkotisk.
hattumainen, bätlelik; skålformig; /11/äliäi«ae«», sidoskott.
lallriksformig 42. /läl/,ilamea, kranssittande 16,
haluinen, strälluden 2. liärmuinen, daggbiå.
/laara«, skör, spröd K». /läl/le», luden 2,
hede, ståndare 40, 46. lläl/11/, ludd.
hedekukka, hanblomma 40. /°le/brodd 59.
 363

il/a/ie, grnddlrad. /ca/lllealcarllainea, tvåfärgad.

ll'll>a-l//llell«i«lea, helt uch hållet
lca/lllea/certaine-a, dubbel 41.
enkel 14. /l»/ll/e«/i, dubbelt 24.
i/laa/aari, luftrot 3, kuhtuallinen, tvåsidig 16, 26.
ilmi.-mttia, fanerogam 40, kuihern, spenslig.
«»«i/te, sugrör. lcairamaiaea, triangelformig 28.
«Xaaaiaea, fri. /cailaiaea, jemnbred 28.
i«a/l»mpai-ae«, groftandad. /c«ilal-äli?«en, mcd smal skiljevägg
isopäntöinen, lyrformigt parbladig. 33.
i«a«»/laiae«l, grofsägad 30. kuksihuarninen, tvågrenig 2.
istukka, fruktfäste, fröfäste, fäste /calc«i/lal/laiaea, tvåkiufven 24,
49, 51, 82, 87. /calc««7la»llpa«aea, tvåtandad.
it«ea»iaea, fri 82. /c»/c««/«e/ei«len, tvåmännig.
il«eaarai«ea, fri 48. />»/.«i/la«ll«ea, läppformig 42,
ituhiukka, gruddkorn. /c»/c«i/'alcaiae«l, tvådelad 24,
itl<ll,l//l/,1/, grodd lök. kuksiknn med tvänne klor
Jaettu I. jakoinen, delad 2, 24. 42.
,ja/,-ape«iii«le«l, niistän tvårummig. /la/t,«l/,'e/lä'l'<lea, tvåradig,
jakopäineu, tvådelad 29. /ca/,-,vl'l,arllaiae«l, tvåörad.
juokkeinen, nästan delad. kaksikotinen, tvåbyggare 40.
Mt'«a, serie. /cak«l/.11/,l,a««ea, tvåblunimig 43,
haalle» 1. jnuhokus, mjölig. kaksikantainen, diadelphus, sam-
jnuhennos, pulver. manväxl mcd strängarne i två
juuhomuinen, mjölgrynig 38. stammar 47.
johteinen, nedlöpande 21, 49, 1.-a/^l7,'ar/.'llie-a, . tvåuddig.
jokavuotinen, enärig, årlig. Itaksilaitainen, tvåskaiig, -valvig,
/aaaimaiaen, tagellik. -viiggig 51,
joustava, elastisk. /ca/c«i/e/l/«aea, tvåbladig 41, 42.
M««li<l, springträd. kaksiitmil täinen, tvåradigt tegel-
Mt/al-a, tom, ölvcrllödig. lagd.
joiiloponsinen (hede), ofruktbar 46, kaksiliuskninen, tvållikig 24,
joulosnojiis, tom blomskärm 31. kaksilokcroinen, tvårummig 46.
Mmaa», sammandragande. /la/l»iael«l>aiaea, tvåkiinad 40.
/aam««ae«l 1, juovikas, strimrnig 2 kaksiosainen, helt och hållet två-
M«-»«»/lai«ea, grofsägad 30. delad.
juurakko, rotstock 4, 7. l-:ak«ip»ri-aen, tvåparig 28.
.-ll<al-ea«i.->l«l, rothals 3, K»/c«iper»lae«, dubbel,
juuriaincn, rotämne. lc«/c«ipe«»iaea, tvårummig 81,
Mari«pera', rotblomskaft. 37 lc»ls«ip«laliaea, dubbel, tvåsidig.
.jl/llllellliaa, rotsläcnde. lta/c«ip»me-a, gaffeiiikt tvåkiufven,
juurukka, rot-i in 39. tvåuddig 46.
jyvälte, hinnfrukt, skalfrukt 86, /t»/l«iranaea> tvåradig 26, 38,
,i,l/l>a/«««a,l:ta«, delfrukt 57. lc«/l«ili«»-iae«, fästad i två rader,
jyväsiemen, binnlrukl 56. tvåradig 34, 47.
Mä, vältslem. ls»/c«i«»»l<iaea, tvåhornig 46,
piläilllM, limaktig 2, /c»lc«««i»-lclllliaea, dikotyledon 60.
jäykkä, styf. /ca/c«i«a«miaea, tvålingrad 23,
/>aale/l/»l-», något nedböjd. /ca/c«i«aaai«ea, med två oljeränder
kaareva, böjd 13, 37.
Itaarisuoninen, bågnervig 22, kaksitahltoinen, tvåsidig 38.
kotimainen, korkbarkig 2, kaksitahkulainen, tvåski fvig,
kahdappäinen, tvåsidig 16, 26, /la/c«iler«iaea, tve-, tvåeggad 11.
l.a/l!/e/,«a-«äleiaea, åtta i Krans /l»/c«il,a/ii»«, tvåväldig 47,
26 lc»/l«iaa»»iaea (korvako), fastväxt
 364

vid både sljelken och bladskaf- /l-»l/catta, afbiten 29.

tet 35. /tattei-ae-a, täckt 36.
lcalwiaartiaea, tvåstjelkig. /caaaa, hyllefjäll 43.
kaksivuotinen, tvåårig ii, kehkerä, kullrig 31, 38.
kaksivärinen, olikfärgad, tvåfärgad kehlteävu, afrullbar.
33. /ce/la»'mea, mjölig 2.
lc»/c«ill»ia limilnskuinen, tvåsidigi kehrä, disk 39.
omfattande hvarandra 36. kehrukukkn, diskblomma.
/ca/c,->aiaea, parblad. kchrämuinen, cirkelrund 28; disk-
kultsoisjyviilic, dubbelskalfrukt 57. lik 39; kakformig 58.
/cal.'«ai,«lla/ialal«lea, tvåknölig 6. l,ellla, bloniholk, svepelbder 34,38.
knle, yttre agnbetäekniiig 43. Itehtolittuta, bägarloder, skål 34.
kalju, glatt 2. lce/llalell/i, holkblad 34.
lcallaz l. katlellinen, sned 13. lce/l», blomhylle, blomskydd, hyllc
/l»/pa«aaiaea, sabelformig 28. 40.
/ca/«e», kortsträfliårig, sträfbårig2. Itehäke, frökrona, rand 56.
/ca/tara, sluttande. Itehäpäinen, försedd med frökrona
lca/lla, sned 59. 56.
halvö, hinna. KeiH««-p««aliK»«, hälft spjutlik.
/c»l«lalalt«iaea, hinnkanlad. keihäskantainen, spjutlik 29.
/talaamaiaea, hinnaktig 32. lcei/c/ce», tillbakaböjd 2,
/ca/!«a«lpali, bladig lök 8, keikkuva, rörlig 46,
/campalailaiaea, kamllikad 24, lceilalaaiaea, kägelformig, -lik,
/ta»apel», vind 27, /ce/lamaiaea, klocklik 42.
kunnas, vägg 55. iie/ala«»lei«ea, strålvis delad i ut-
/caall«.l«, sporre 41, 42, skott 32.
/ca«laa«lella, försedd med sporre lierkku, årsskott 18.
41, /ter»»l»iaea, klotformig, -rund.
t«a«i/aam»i«ea, uppspringande /ce«i, öfverhud 88.
med lock 54, /ce«/ce/liaea, l midten af 88.
kunta, bladbas 19; klo 42. lte«lcie«-äiae?l, felslagen.
kuntnhttlkoinen, fotklufven 24. kcskihnrju, midtås 87,
/caallM/cai-aea, fotlikt delad 24, /ce«/ci-i«la/./c», fröfäste i midten af
kantalehti, stamblad. frögömmet 82.
/c»al»««»iaea, fotlik 24. lce«lcilaitaiaea, fiistad på midten af
kantasiioninen, fnlnervig 22, frögömmets valvler 82,
lcapea/caataiaea, sammantryckt vid Ks«/nl«il»i«-Kelm«<iaea, utväxt uti
basen 29, stråiar från midten af valvler-
/c»«/lea, sträf 2, nas väggar 32.
/car/cea, skarp 2, keskinasta, centralstift.
/c»rv»/lamp»iae«, hårtandad. Ke«lnpie/i, centralfäste 82,
/c»ra»i-ae«l, hårig 2, /te«lci«ieme«i«e«li «Kzilcalame-a, en-
/ca«llalll>,7^a«aea, toppbårig 3. kelgömmig med centralt frö-
Iturvu-otuinen, håruddig. fäste 83,
/-.-arl.-liläl/lllä, hårpensel. keslyvä, beständig,
karvoitus, hårbeklädnad. /cetta, öfverhud 15.
/c»«li»aae, årsskott 18. /cie/l/car», blomkrans, krans 38.
/£»Sll«, Växt. kiekurainen, snäekvriden 88,
Ka«ai/«a«la»ine»l, växtkasein. «ciele/ce, bladsnärp 38.
/la«ai/canla, växtrike. /cie/e/ii/cei-aea I, /cielame-n, tunglik
knsviliimu, växtlim, gluten. 28, 42.
knsvineste, växtsaft. Itieloiskultasto, tungblomsler 39.
/ca«llapari-aen, tilltagande parbla- kieloiskukltainen, tungblomstrig 39.
dig 28. /cierleiaea, spiralformig, vriden 43.
 365

/ciertaHir/c/caiaea, med spiralformigt lia«/,ck,l>va/cai»lea, krokborstig 2.

inrullade hjertblad 60. kouru/ialkoinen, handklufven 24.
lcier/l/aat, omvriden 27, 60. lcallra/alcaillen, fingcrdelt 1. -lik,
kiherä, krusig 91. handlik 21.
lciiaaettaa?«l, fastväxt. /cal«-all'«««lc,ttael,, handllikig 24.
lciiateiaea, tillsluten 41, /caaralllanl.ea, handlik 24.
kiiveksivä, rotslående 13, Itourasuoniiten, handlienig 22,
/ci/pim»«'aea, sköldformig, -llk 22, kouruinen l, /caaralaalaea, ränn-
/ci/pi«aaa«-aea, sköldnervig, stjern- formig 31.
nervig 22. kovasukuinen, styfborstig 86.
kliseinen, fjällik 2, kovero, iuböjd; urhålkad 2, 31.
kimputtu, hopknippad 3. /cai/l/aaa, förvissnande 33, 44.
/cipern 1. lnpertl/a-l/l, hoprullad, sam- /ca/cal/iaea, blombärande.
manvriden. kukunnihos, blommans knoppläge
liiuhtuva, skiftande. 48,
kiverä, krokig. /ca/c»aal»iaea, sittande under blom-
liillimarM, stenfrukt 88, man 49.
kokeneva, uppstigande 13. lca/ca-aalka, oulveeklad blomma 40.
koho- 1. kohottuun, upphöjd. kukanpoimi, blomknopp.
kokonainen, hel, helt och hållet lca/caapaai/lmen, sittande öfver
odelad 3, 24. blomman, öfversittande 49,
/la/e», gropig, ojeinn 31, kukasto, blomkorg, blomster 38,
/ca/me«/i, tredubbelt 24, kukku-akana, inre agnbetäckning
kolmiliuarainen, tregrenad 2 '). 43,
/lala<«/l»alpaiae-a, tretandad 30. /ca/c/c»/apa, blomfäste.
kolmikantuinen, trekantig 11. /ca/c/cale/ltt, blomblad 19.
/ca/«««i«/laa>»l!lel«, uppreptidt trc- /calc/caper», blomskaft 37.
grenig 14, kukkarylimä, gyttrad blumma 38,
Itolmispitrineii trcdubbelt parbla-
,
kukkasilmutko, blomknopp 36, 45,
dig 25. /ca/,7>a,«ai, anlhukyan,
/ca/?lll««a»-«lliaea, trcdubbelt finger- tiukkttvarsi, blomfäste, blomspin-
lik 25. del 37,
/calmi-Meinea, tre i krans 26. ll'«lcl,al>ar«l«, bloms vepe.
/calmittaiaen, trebladig. kukkurainen, Konisk.
kolo, inskärning 24. Ifukostus, hlomiiingssätt.
lcalalailai-aea, inskuren 24, />'lll»ll«/la<^'ll, kantås 37,
/ca/apäiaea, urnupen. ltal»aal/iaea, vinkclliggande 60.
/camera, enrummigt frögömme 53. /callaa-aaliaiaea, kölad.
/cappi/a, blomkorg, blomster 38. kulmikas, kantig 11,
lca«-«i, strå 9, lca/ail/carl-aillea, giilblå.
/ca<-l«a/.-a,,l/aiaea, öroullikad 29. kumollaan 1. kuntoilu, upp och netl-
lcarralce, stipel 33. vänd.
Itorvulelidyltkä, sidnblad. kuoperoviuhko, anthola 38.
Itorviikka, sinåslipel. kiiopuruinen, smågropig,
kota, fruktgöinnie, frögömme 51. kuori, omkläduad, skal 88,
/cale/a, blomholster 3^l,- fruktkap- kuorusjyvä, skalfrukt.
sel, friikapst-l 54. kupero, kunvcx, kullrig 31,
/catelaisle»». försedd med blomhöl- /,«-««, blomkalk 40, 43,
stcr 38. kupulii, kula.
kotero, hylsa. /.-««/«ala, hvälfd knöl 62.
koukero I. koukistunut, krökt. kupurasi/Ikuinen, tillsluten af knö-
/call/ceraiaea, klolik 2, lar 62,

') Yhdyssanoista^alulla kolmi- katso: kaksi-.

 366

kupusukanen, blomkalksborst 43. luitalähtåinen, uppspringande ge-

lcapaa», bukig 20. nom lösryckning från skiljeväg-
/caremea, rynkad. garne 54.
kurkita, gurkfrukt 58, l»it»«ieme«li«e«li «Milm/ai-aen, en-
kurtistunut, sammanskrynklad. kelgömmig med sidofästadc
kurttuinen, bopskrynklad, skrynk- frön 53.
lig 31, 48, luilnvierinen, fastväxt vid valvler-
kutea, hopdragen. na 52; kanllagd 45.
/cati«ta«.at, sammantryckt. /aitta. flytande 13, 27.
/caa./tapil/c/caiaea genomskinligt /a/i, art.
punkterad 33. /a/cl, gom.
kuunkanlttmainen, inånlikt böjd, lakki, mössa.
/clla«l/c»».l«i«le«l, sexkantig *). lakkimainen, huflik.
/caataa», månlik 28, lumu 1. /amav», nedliggande 13.
/c«<«le»-«, hvalllik. lunttomainen, något intryckt.
kuvertunut, hvälfd, laa/tapäiaea, intryckt 29,
/c«//lm«/, knöl. lapa, skifva 42.
lc«/m«aeata/l/caiaea, tiosidig. /apalc/ca, blomspindel 37.
kynsi, klyfta, smålök 5, /apiamaiaea, spadlik 28,
/cl/pari, hjeim 42. la«/caiaea, veckad.
ltl/pärlpeilteiae», hjelmbctäckt 45, lutistunut 1. Intteu, hopplattad.
kälpeu, torrhinnig 32, Intvu, topp,
/camme/c/caiaea, handlik 6, /ata»/liae«l, i toppen,
/c»ppz/r»iaea, snäckformigt hoprul- latvalehtinen, toppbladig.
lad 36, latvaluomainen, öppnande, sig i
/capl,, kotte 38, spetsen 46,
lcar/leii, snärjande 2, lawapalteiilea, toppkantad,
kärhi, klänge 13, 18. Intvaperäinen, fästad vid 1. ut-
kärhikäs, klängebärande 20. gående från toppen (spetsen)
lcar/liaea, klängegrenig. 49.
kärhipäinen, klängespetsad. l»tl«a««7mi/clca, terminalknopp, änd-
kärkevä, taggspelsig 29. knopp 36.
/clirlci, spets, udd. latvasuojus, toppskärm 34,
/c»«/rä, framkrökt. lutvuvarainen, toppalstrandc 14.
käärimäinen, sammanrullad 36. l»tll«i)i/lae, agnborst utlöpande i
/cä«/aneliä«, slingrande 13. sjelfva toppen af agnen 43.
köynnöskasvi, slingerväxt, latvus, toppslycke,
/cäl/ltteiaea, splralformig. luuhukurvttinen, mjukhårig.
Lahko, ordning. louhen, len, mjuk.
l»ilialli«le««, kantliggande 60. lava, blonistcrfäsle 38. .
/»icke, bräm 41, le/laaa, lummig.
laie/l/il>»,flytande, simmande 13,27. lehdenjuuri, bladfäste.
/»il», sidovägg, ska!, vaivei 51. le/l<lealca«ta, bladbas 19.
iai/»-i«l««/c/c», fröfäste på sidorna lelidenlaita, bladkant 19,
af frögömmets valvler 82, lelidenlapa, bladskifva.
lai/a/aaraiasa, pleurorhizeus 60. /e/«/eapia/a, bladsida.
Initnkelmuinen, utväxt uti skifvor le/ltlealä, phyllodium 20,
1. strålar från valvlerua 52, le/llie«l«/laäläa, bladlös, som ej får
Ittitukukka, kantblomma, blad' 20.
/aitale/lli, kölblad 42, lehdestävä, bladbärande 20.
lailalllalaaiaea, uppspringande le/lditet/l/, bladbetäckt.
längs efter valvlernas midt 84, lehdykkä, småblad 23,

*) yhdyssanoista alulla kuusi- katso kaksi-, kolmia

 367

iclidykkäkorvake , småbladsslipel /i«a/e/lti, bikronblad 62,

38. li«»/e/lliaea, försedd med bikrona
lekdys, bladämne. 62,
ie/lter», mycket bladig 12. ii«äa««, bldel 62.
/e/lli«i/la« örtbladens knoppläge lisäteru, bikrona 62.
36. /i«»«>er/la, foderholk 34.
lehtihanka, bladverk 19. /itleä, platt 11, 31.
le/lti/laalcaiae-a, frän bladverken lllteäma/laiaea, orthospermus.
utgående, fästad i bladvecken titteämälaea, hoptryckt 11,
19. /ita l, lila/l/ca, fröskida, skida 83
le/l/iaea, bladig 12, liuska, Hik 24.
le/ltipari, bladsiar 25. liuskainen, flikig 24,
le/lliraati, bladskaft 19. lalna I. lal«/ca«l<l, parasit 3.
te/ltl«i/,l,ill/ca, IdadKnopp 36. /a«l>a, griind.
lehtituppi, Idadslitla. la/a-, utdragen,
/e/llit-e/11-ell, bladgrönt, klorofyll. lojuttava, huri/nnlel.
/e/wa/c/ca, mycket bladig 12. ta/cera, rum 46,
/e«/ca, nedböjd 13. /a^eraiaea, bikaklik.
/el-eaelä, utspridd 17. longertuvn, refvig 13.
/erealll/l, utbredd, /aa/cera, örtrefva 18.
leveä/caalaiaea, plattadt vidgad /ailipäiaea, tvåflikig 29.
nedtill 46; utvidgad vid basen l«/claae»-/,/caiae«l, spindel viifsliårig 2.
2!». hiokkii, Klass.
leaeälall-aillea, plattadt vidgad upp- luotti, miirKe 49.
till 46, /a«/a, årsring.
ie«,eal'ällae«l 58, /a««, sten 55.
/iemia/caiaea, finludcn, småhärig. luumarju, stenfrukt 55.
iie-alea, småludcn 2. luulava, benhård.
/iere», cylindrisk, trind 11. l«,/ll,lailca««lea, flyktig, snart affal-
lihava, költig 32, lande 33.
liistoinen, bladig (sipuli) 8. 11/,?/,--l/«lläl'»lell, lyifurmig 24.
iii/e, fog, fröfog, söm 81, 87, lä/leallp-ä, samsläi-nde 27.
iiite/aalaaillen, uppspringande lähetysten, närmad.
långs efter hela sömmen 84. lälliae-a l, iai/li-aa-lae-a, tiärsittande,
liileperaiae-a, fästad längsefter tättsittande 16, 26.
valvlernas kanter vid frugöm- lai/lteaä, alTallande 86.
mets fogar 82, /a/lläl)a»lae,l,, mistande sin färg.
liiteponlinen, sammanhängande /ä17,1,i1-ä, skiftande,
med knapparne 47. lånliuilevä, bugtig.
lil'ttaial-a, sammansatt 23. lapllcaalaiaea, genomborrad 21.
li/c»ll»«-««a», smutsgrå. /äpiiaa«aai»«e-a, uppspringande med
likeinen, närsittande. små runda öppningar 34,
li//»«aa«ae«, iiijearlad 42. iäpipi«teiaea, genomstungen 33.
/imi/cierteiaea, vriden 48. läpipäinen, genomborrad 49,
/imi/a«lcainea, omfattande hvaran- lapitllntaaa, fortlöpande 14,
dra 36. i»aäi«/1,, genomborrad.
/imitet/l/ 1. limitta'iae-a, tegellagd Maha, buk, insida 57, 61,
12, 26, 34, ma/lera, öfvervintrande.
linM-aea, en linie lång. mahkuru, rotknöl.
li«/ca, kort skida 88, muhkurainen, knölig ,'!.
/i«ä/«al'«, birot 3. »aaitia«, tnjölksaflig 3.
l««ä/ce, bihang 46. «aallaiaea, mjölkfull.
l««ä/c/ceil«en, försedd med bibang mai/apat/ci 1. -«aam, mjölkkärl.
41. «aa//amaiae»l, latlik, skälformig.
 368

««ala, remua. »1,/lce«-l«,,l«/t, hop-, sammangytlrad,

«aalllalaaiaea, malvaartad 42. m^/cel-ä, hlomhufvud i!8.
manlo, bvitved, splint 15. «a«,M-z«, klubba.
-mar/a, bär 55, -m«/ä/l»iaea, sen 38.
«ll»r,/a/cäpl/, bärkotte 38. ,11//a'/a'/c«l-«-ai«e«, tilltryckt hårig,
»narta, blomsterfäste 38. lllä/täiaea, tnfvad.
määrälukuinen, bestämd Ull auta-
me/<et.-ä', mehinen I. ale/laiaea, saft-
full, saftig 3, 10, 32. let 47.
melkoinen, ansenlig. «lläl//le», köttig 3, 32,
meae/111/a», senare affallande 44. Nunmuttuvn, maskerad 42.
-me«Mat», honingslall 62, a»/llce«, läderartad 32.
m-esiliuokonen, honingspor 62. nnlkinmoinen, viggformig 33.
mesikannus, honingsspnrrc 62. aal/c/limaiaen, vigglik 28.
«ae««7ca/a, hoiiingsgrop 62. napa, fröärr; navelgrop 61.
me«llle«le, honingssaft, nektar. -a»p»l»pM, nafveltäcke 61.
mesinystyrä, honingsglandel 62, napa-aielck», nallad.
mesipide, honingsgömme 43, -aapapMlca, nafvelfläck 61.
»ae«it«lll/a/clca, ncctarium urceola- -aap»«aaai, frösträng; nafvelsträng
tum 43. 49.
»ae«ll,are, honingsfjäll 43, aapaaiiaa, nafvellinie 61.
mie/clcamaiaea, svärd 28, aa«ta, stift.
ma«i/la»r«iaea, mycket grenig 14. -aall/lll«a»iaea, bandformig 11,
-maa«/ce«ä«aea, fler- l. mångårig, nuurismoinen, roflik 3,
qvarsittande 33. »leili/i/cämaiaea, nejlikcartad 42,
-maailcalaiaen, mängklyftig 8. aei/e», fuktig.
monikotoinen, flergummig, nelihulkoinen, fyrklufven.
-maai/mat»iaea, mångkulle 47. -ae/i/laalpaiaea, fyrtandad.
»aaail,,l/a«iae«l, sammansatt (lök) 8. »eli«il,-«iaea, rhomboidisk '">,
moniosainen, sammansatt 83. ae«tel»eta, saftströmning.
maaiperaimea, sammansatt 3. aea/amaiae-a, barrlik 28.
maaipaa/iaea, sammansatt 23, nsalaae-a, barr.
maai«irl.lc»iaea, polykotyledon 60, neuvoton (kulilta), gallblomma, kiin-
monisuuntainen, riktad åt många lös 40.
håll'). lile/11, pipöppning, svalg 41.
-ma/capariae-a, jemnt parbladig 25, aielamaiaea, svalgformig.
mukula, knöl, stjelkknöl 4, 6, «llllli, basl 15.
-m-aaaa-aai-aea, äggformig 33, ai/caraiaea, bucklig.
maa«-»l/are», omvändt bägarlik 42, M», bast 18.
mumiaisknntuineh, njurlik vid ba- liila«aa«li, baströr.
sen 29. ,ll«/l»lailaiaea I. nir/la/ta, söndcr-
munuaispuolikos, hälft njurlik, gnagad 30.
m«Ml«»la»iaea, njurformig, -lik 28 nirkko, sutalspclsig 29.
muren, spröd. «lli/ca, rothals 3; stället närmare
m«lt/c««/l»mpaiaea, bugllandad. ändan.
m«t/c»/«it»i«e«, bugtbräddad 24 ni«/,»1,?71ae, agnborst under agnens
30. topp 43.
mutkikas, bugtig, krokig, aillei- i, -ail--eli/c»«, ledad 7, 11.
mutkitteleva, llcrböjd. lliaellcall-alae», med ledade hår 2.
m«ll/ci««», krokig 13. nivellitukku, ledad nötskida, led-
«aaatlal-ariaea, ombytande färg. skida 55.

') Yhdyssanoista alulla moni- katso kaksi-, kolmi-.

**) Yhdyssanoista alulla neli- katso kaksi-, kolmi-.
 369

nwelpallca, ledbalja 58, pakkura, knöl, stjelkknöl.

ni«-e/a»li, ledstycke, pai/ca/liaen, fläckig 2.
na/a«a/caiaea, plattborstig 2, pa//la, sträng 46.
noliimusto, sanimetssvart. pa//a«, bar 12, 36, 88.
norklto, hänge 38. plch'a«p»iaea, bartoppad, naken 56.
notkea, böjlig 10. p»i/ca, fröbalja, ärtbalja 55,
-aaa«ea», epigaius 60, palleia, blomnystan 38.
-aai/amaiaea, klubblik 46, pal/eraiaea, klotformig, -rund.
nala/ca/maiaen, trubbkantig 11. pa/li«tetta, kantad 58.
nuokahtava, något lutande 13. p»lla«aainea, klotrund.
«aalc/caa», lutande 13. pallaMali/c»« 1, -pl«ali«/cainea, half-
«lllall/laataiaea, pillik 29. rund.
nuolipuo likas, hällt pillik. palla», hänge 38,
nuttura, flockull 2, patmal<a>-««, palmstam 9.
n«//11/l/aitaiae«l, smånaggad. palamalta, svarlbränd.
r<l//l», vårta. pa«-«7lat/>lli«ea, parkluiVen 24.
nyhähampainen, naggtandad 30. p»ri/iaa/,i,len, tvåläppig,
nyhäinen, värtfull 2. parya/cainea, parbladig, parbladigt
«lMälaitaiaea, naggad 30. delad 24.
nykeräpäineu, rundadt trubbig. pari/caarleinen, lyrformig 21.
»11/«le»'äiaea, grynig 6. p»»i/<-/ltiaen 1. palitlaiaea, parbla-
Nl,«t«/ 1. nl,«t«/l», glandel, körtel, dig 24,
vårta. p«riaa/ti»«, dubbelt tvåväldig 47.
Nl/«t«/pit/clca«llea, vårtprickig. parrultas, skäggig 2.
«l,«t«/««ll/caiae«l, tillsluten med knö- palta, skägg,
lar 62. parai, flock.
nä«-«««, ytterbark, öfverhud 15. p«t«»«al»inen, pelarlik.
«alltällläinen, tllspånlik 58. pe/lme», mjuk 32.
Odaton, saknande spröt 53, pe/l/111/tpii/c^lnea, vektaggig 2.
ohulsärmäinen, skarpkantig 11. pe/1111.1//«a/c«inea, mjukborstig 56.
oka, kroktagg, tagg. peitettä, beklädd.
a/cär/cilien, krokuddig. peitteiaea, täckt.
oksaleliti, qvistblad 19. pea«»iaea, buskartad 9.
«men», äpple 55. pea«»«t»ra, nästan buskartad 9.
ann»/lt»a«, niistän konkav. pe«-/lam»«aea, fjärilformig 42.
aasi, ihålig. perhottava, nästan fjärillik 42.
aa«l'laa/lainea, ccelospcrmus. peraaamame«l, päronlik.
ontelo, ihålig. perM/>». småskaft, -stråle 38.
onteva, fördjupad 38; hvälfd; kon- perä, blomskaft 37,
kav. peräinen, fästad i.
ora, torn 18. pe«-ä/laa»-a«, småskaft 37.
ara/car/cinea, tornuddig. pe«alcä«, skaftad 38.
ar»ia«t«iaea, tornbräddad 30. perä/e/111, blomskärm, skärmblad
aramainea, syllik 28. 8, 34.
a«ainen, helt och hållet delad 24 pe«itte/e«l», nästan Nerrummig 83.
oin, spröt, udd 55. pe«», rum 81.
«ta/le«iella«/«, försedd med spröt pe«ch'»/,alnen, nästan tvårummig
(frukt) 55. sii.
ata/cär/cinen, sprötspctsad. pe«äaä, säcklikt urhålkad.
alapäinen, nddspetsig 29. pilikanyppyinen, kådprickig.
otasahainen, uddsågad 30. pillci/liaea, taggig 2.
aataliäriaea, färgad 33. pii/c/ci, tagg.
/'»anattll, tegcllagd 12, 26, 34,36. piilc/ci««llc»inea, taggig 2,
p«/l/c««ipali, lökknöl 5. pilcarimainea, bägarlik 42.
 370

pl//cl</linen, prickad, punkterad. p««a/i«epal'aen, hälft omfattande 21,

pi/t«7c/ceinen, rörfor,»ig, pari«taaat, sammantryckt.
z-»/11/ca/ca«ta, pipblomstcr, rörblom- par/e, segel 42.
ster 39, par/epeitleinen, segeltäckt 48.
pll/i/ca/ckaiaea, rörblomstrig 39, pat/c»/lt»aa, hastigt uppspringande,
pilli/c»« 1, pillimäiaen, plplg 10, 32, pat/ci, rör.
pintapuu, hvitvcd, splint 15. pat/nla, kärl.
pi«a/caraaiaen, glandelhårig 2, paa-aiae, ved 13.
pi«t«a/aitaiaea> taggbräddad. zilllltaa», trädarlad 3.
pi«lia«a/c»lnen, nålborstig 2. M««l-ar««, kronstam 9.
pillci«lpai»laiaea, veckad efter läng- p«/e l, Mlcimä, spricka.
den 31. pl/lceiaen, sprickfull 2.
-plt/cinäiaea, längddragen, Pl//c»/»-si«iaell, 29,
pitlclllä-llä, obegränsad 14. p«/«tz/, M«ta'iaell l, -»«/«täaainea,
pitlcalainea, aflång 28. lodrät, upprätt 3, 13, 1.7, 26,
pil/cänpaäreä, elliptisk 28, /Ml/!-», qvarsittandc 56,
pit/cätläa» l. pitlcälieteiaen, utdra- -»l//änz,«tä, lodrät 3,
gen. pl/äreä, rund, trind 11, 28.
pilllclc», styf, rak och styf 13. pl/äreä/l/cä, nästan rund 28.
pohjaheteinen, thalamillorus 48. pyöreämäincn, rundad 28,
pa/l/aperäiaea, fästad i bollen; ut- p,l/a«7//»i««e«l,, rosett.
gående från basen 49. pl/<i«'a/caal»inen, afrundad vid ha-
pa/l/a«, fäste 48. scn 29.
pa/lp<«ta-ppl, fästslida. pyöröpäinen, afrundad i spetsen
poi^lcila«/c«iaen 60. 29.
pai/c/ciaaiaen, tvärdragen, p«/l/ciaä, nöt 88,
pailc/cipiir/ainen, kringskuren 84, Pä/l/cl//«, smånöt 88,
pai/c/cipaimaiae», veckad på tvären pä/l/c,/lä/le</elml/«, nötartad, -lik kar-
31. pell 85,
pailc/cipäiaea, tvärhuggen. pähkylä-lisko, nötskida 88.
pai/c/citeiaiaen, tvärdragen, -liggan- pää, spets, topp.
de 46. -si»äli«««/rMnen, öfverliggande,
pailai, outvecklad blomma 40, --»»«/iltainen, liggande ofvan hvar-
poimuinen, veckad, veckig 31, 36, andra, öfverliggande 60.
pallia««l/cainea> brännande 2, pääll/«, -»ääll/«zlaali l, p«ät«««t», öfra
pa/l«ittele"a, böjd i zig «ag, bladsida 19; hudbetäckning.
pa/aiaa, knäböjd 13, 43. -pä«/l/«lce»t», läderlagcr.
poaaetan, felslagen (knapp) 46. päätä/ellti, uddblad 28.
ponsi, knapp 46. päataziarinen, parbladig med udd-
ponsikalvo, knappband 46. blad 28.
pai/ce», äggrund 28, pä/llälclcä, uppsvälld.
p««7ceapl<a/l/ia«, balft äggrund. /iaja/aa, obegränsad.
plli/ce/a, blomkolf 38. rajattu I, rajauva, begränsad 14.
ziaiaen, trädarlad 9, «-»/,/ca»aaiaen, punglik.
p«ll«/c/c», uppblåst 10. »'»/ca/aamaiaea, uppspringande med
--nallalclca, flaska 43. remnor 54,
p«l//e», uppblåst. «a/caaäliaen, med öppning i mill-
pallalcaariaea, korkbarkig 2, ten (fencstratus) 52,
pan»«illerl.'ä, violett. «at»«m«iaea, hjulformig, -lik 25,
paaertaa». rödaktig. 42; sköldformigt fingerlik.
pao/l/'a/«/einen, hälft nedlöpande »aaie», maflfärgad.
21. rehneinen, grynig,
paalinaiaea, hall' 34. reng»«, ring,
p«alipl,a'reä, halftrind. »-ea/a, nedliggande 13,
 371

»-e«ll/l»alpa«'ne», sargtandad. rl//<«nt«/l«a,at, sainniangyttrad.

re«aiaen l, -re«ai«««lc»iaea, sargad r,l//lla«/iaea, ojemn.
21. r«,/l-m»iaen, gytlrad,
re«alz/lppä, sargadt trubbig. ryppyinen, rynkad, skrynklad, -lig,
ri/lma/lai/c/iainen, trådsmal. >l/p»le. klase.
-ri/l»aai«/e/lli«lea, trådbladig. ryttyinen, ojemn.
ri/oaamaiaen, trådlik 3, ryytimäinen, aromatisk, kryddak-
rip-panz/z/läinen, trådhängande 3,tig, -lik.
rippuvu, hängande, nedhängande ryöhöttävä, nedhängande.
13, 17, 27, 53. «-äa«a, grenskott, skott 3, 18.
ri-p«-i, kanthår. räa«z/äa», skottalstrande 3.
«ifi«i/c»ra»iaea, hårbräddad 2. rosoinen, ojemn.
rizl«il»it««aea 1. >'ip«iaea, hårbräd- räl//11/> blomvippa 38.
dad, -kantad 2. 8»ä»/lanlpniaea, sågtandad 30.
»ip«««inen, fransad 42. «alla/ailaiaea, sågad 30.
«-««/ltlaarainen, anngrenig 14. snkeunut, koncentrerad.
ri«ti«c/cäinen, korsvis motsatt 16, «ala«iittiä, kryptogam 40.
26. «a«aetlln««lc/,aiaea, sammetshårig 2,
«-«'«tialäinea, korsformig, -lik 42, 49, «apea/caraaine», gröngul, olivgrön.
«-««tittainen, korssittande. «ar/», blomflock 38.
laa/catlll, betad. sarjaperä, stråle 38.
»aa/ca. kronstam 9, sarjusto, sammansatt blomflock
-ran«»«at«/inen, märgfull 10. i!8.
raadi/c»«, skaflad 21. sar javarus, allmänt svepe 34,
raadi/ce, bladstam. «a»-/a/c/ca, enskiidt blomflock, små-
ruoditon, oskaftad 21. flock 38.
luodukkn, småbladsskaft 23. surjukknperä, småskaft, -stråle 38.
raa/la 1. raa/<a/ce, ört. «a>7'ak/ca«--a»-a«, enskiidt svepe 34.
raa/lallpäinen, gräsgrön. satunnuinen, obestämd, tillfällig.
ruohovarsi, örtstam 9, «eii«en«arminen, sjulingrad 28,
«aa/ca, säfstrå 9, «eitti, spindclväfshår 2.
ruosteenhohlavo, brunglänsande. «e/ca/l»arainen, korallgrenig.
ruoti, bladskaft 19. «elcaneavainen, androgynsk, olik-
raati/laar», bladskaft af andra ord- könad 39, 40.
ningen 23, «e/c»««l»ai/clca, blandad knopp 36.
ruotihunrukku, bladskaft af tredje «e/c»«apain«a, mångbyggare 40.
ordningen 25, «e^»«a/c««inen, hybrid.
ruotikorvuke, bladskaftsstipcl 38. «e//c», rygg 87, 61,
rnatiaarainea C/ca»»«alce), mcd si- «e/KIIMU»-ainea, notorhizeus 60.
dorna fastväxt vid bladskaftet; «el/cäaiaae, agnbort högre upp på
randslipel 38. agnens rygg 43.
razapM, mörkröd. «eläl/inen, ryggliggande 60,
ruseva, brandgul. «epi-a», omfattande, omkransaude
ra«l,'e», rödbrun. 21.
«-l««/ceanl»a«ea», mellanbrun. «epa/cantainea, stjelkomfattande
»-«««alcel/erv», brandgul. 21.
ra«ta»aainea, broskartad; hornar- «iealea, frö 51, 88.
tad 88. «iemen»iäe, fröknopp, obefruktadt
ruusuke, rosett. frö 49.
r<«a«a/c/ce«nen, rosettlik 26, «ielaeaäetemen, seminiflorus.
rnusumainen, rosartad 42, «iemeainea, fruktbar 81,
l-aa«!«ap«lnainea, rosenröd. «ie»len^'aa«-inen, fästad under fruk-
<-all«l<«a/l«a, rosett. ten 44, 49.
»-««««täinen, rutig. siemenkarva, fröborst.
 372

«iemen/cata, frögömme, fröhus 51. «i«a«/cert», kärnlagcr.

«iemenlaits, fröredning. «i«a«lce/l«, inre blomhylle 43.
«iemealalaainen, fästad öfver fruk- sisäkierteinen, spiralformigt inrul-
ten 1. ofvanpå fruktämnet 44, lad.
47. 49. «i«»/c«änläiaen, inböjd.
«iemenpeite, fostcrhöljc. «i«a'llll»ma«nea, uppspringande
«iemenpa/l/ainea, fästad under fruk- längs efter väggarne 84.
ten l. fruktämnet 47, «i«äip»inea, hopträngd 16.
«iemenz/«, fröämne. sisäsuojus, inre agnbetäckning 43.
«ie-mea«i/milclca, knopplök 36. «i«äae»/la, inre blomfoder 41,
«iealeavaipp», fröhylle 61. «il/ce», seg 10.
siemenvnrtinen, fästad omkring «iaa, sida 61.
frukten 1. frukämnet 44, 47, sivuharjii, sidoås 57.
«ieiaennmpärinen, fästad vid fodret «ilia/caraa/ce, sidostipel 33,
omkring fruktämnet 47. «iaa/l«aln»laen, öppnande sig på
«ieneltäa», svampaktig 10. sidan 46,
«iipi, vinge 42. «w-aperäinea, fästad vid I. utgående
«iipi/l»r/a, vingad ås 57, från sidan 49.
siipilisko, vingfruktslik skida 55, sivupuoli, halftrind 11.
«iipi«ienlen, vingfrukt 58, sivusilmikko, sidoknopp 36,
«iiro- 1. «iirollatl», utstående 17, «oi/ce», oval 28,
24, 26. solikko, cellväf.
«ii/e/lia/c/c», frömjölskorn 46. «a/«»li/c»«, kantig 7, 11.
«iitene«te, befruktningsvätska 46. «almaail-elinea, med kantiga leder
«iilea«», befruktningsdel. 11.
«iitepan«iaea, fruktbar 46. «allanl-äli, inlcrnodium 11.
«iitepäil/, frömjöl 46. solu 1, «a/«lc/ca, cell.
siitereiltä, rothål 61. solujyvä, cellkärna.
«iitia, fröredningsdel, köudel 8. sormihnnt handlikt klufven.
«iiliaaine, växtämne 89. «armi/alcalnea l, «a»-»lilc/c»«nen, fin-
«iitini«/c/c», stiltläeke 50. gerlik 25,
«iitinta/c/ca, könpelare 50. «ormilliaen, lingerdelt.
«ilciain 1. «i/ciäinea, fruktämne 49. «armiae», fingrad.
«i/ciäi«le/lti, fruktblad 49. «artap»»inea, aftagande parbladig
«ile», slät, 2, 57. 25.
«ii/clcimäinea, sidenhårig, silkes- «artuva, söndcrgrenad 14.
luden 2, «aa/ci«taa», afsmalnande.
«ilmi/c/ca, knopp 8, 36, soultkakuntainen mot basen af-
,

«ilma«, maska. smalnande 29.

«i/»aä, bålämno, stamknopp 8, 59, «ailce», laneelllik 28; tapplik 3.
61. «ai/cerre/llaa», något l. nästan kry-
«i/ln»/e/lti, stamknoppsblad. pande,
«i/pa«aaninea, enkelt nervig 22, suikertava, krypande 7, 13.
«iias, ytterbark. «lli/cn/aiaea, smalt lancettlik.
«iai/l»//»a», blägrå. «aippeaea», kägelformlg, -lik 3.
«ini/cia/lt»-a», gredlin. «nippa, spetsig 3, 29.
«inipanera», violett. suipponyhäinen, hvassnaggad 30.
«iaiaiaer», blågrön. suipukku, tillspetsad 29,
«ipali, lök 4, 8. «n/c» I, «alcaaea, borst.
«ir/ce», rak och styf, strictus. «alcaiaea, borstbärande 2, 43,
«i,lc/c»/e/lli, hjertblad 19, 60. «alcalaitaiaea, borstbräddad.
«irlclcaraati, hjertbladsstängel 89. «a/ca«««inea, borstlik 28.
«iri:a«, hjertblad 89, 60. «a/c»peilteinea, omgifven af bor-
sirppimainen, skärformig 28. ster 43.
 373

«11/c»«iaen, borstbärandc 2. siirmästnvä, nastan hvasskantig.

suku, slägte, genus. «atee/lli«<ä, strålformig 39.
«alelta, sluten, tillsluten 42, 62. «äteilc/cä, krans.
«a/ileltll, vingad 12, 20, «äteittäinen, kranssittande, strål-
«allca- I, «nl/camainea, fjäderlik 49, fnrmig, -iik 26, 34.
«al/ca-ialcainen, fjädcrlik 56, säännötön, oregelbunden.
«a//ca/c««-aainen, mcd fjädcrlika /'»a.-ckierteinen, tillbakarullad.
hår 2. taa«Kääatäinea, tillbakaböjd, -vi-
«al/c«««aaiaea, fjädcrncrvig 22, ken 36, 59, 60.
suojus, blomskärm 34, t»»«/ia«lc»iaen, nedåt parflikig,
suojusaltunn, yttre agnbetäckning rundtaggad 24.
43. tunspäinen, återböjd 17.
«lla/ll«le/lli, blomskärmsblad 34, t«/llcal»iaen, skiflik 49.
«aaalll, fjäll 34. ta/lmea, klibbig 2,
«namninen, fjällig 5, 12, talca-perainen, omvänd 59.
«aamalcalleinen, fjällbetäekt 62. tukistava, fastnande, snärjande 2.
«aanl-a/caalaiaen, fjällkransad 3. lall/caiaea, sträfhårig 2.
suomukkn, knoppfjäll, småfjäll 36, talvehtiva, öfvervintrande 3.
«aamnlclcaiaea, småfjällig 12. talmpeite, vinterbetäckning.
suoni, kärl; nerv, ådra. tanakka, tunen I, taalcea, styf 10,
suora, rak 2, li!. 32.
«nara/caraainea, enkelt hårig. tasahoikka, jemntjock.
«a.arala«lc««iae««, orthoploccus 60. la«a/caitainen, jemnbred.
«api«taaat, sammandragen, sam- ta«a/cantainen, vid basen lika på
mantryckt. båda sidor om medel nerven 29,
«appe», hopdragen, sammandra- t«««/car/ce«, jemnhög.
gen. tusukukltuinen, likblommig 38.
«appiiamai-aen, trattlik 42, tusalatvainen, jemntoppad 16.
«111-IV-a«<l<aa, vissnande 33. ta«»leaz/inea, jemnbred.
suuliine, mynningbesättning. t»«»l»alc«inen, likformig; regel-
«aalc/canen, klyföppning. bunden, regulier 42,
suumalo, mynning, l»««nen«,ainen, likkönad 39.
«aannallinen, regelbunden, regu- tosupnksu, jemntjock,
lier 42, ta««p«rinea, parbladig utan udd-
«aaataiaea, upprätt 89. blad 28,
«l/dän, kärna 8, 55, 88. ta«aplt/cä, lika hög, lika lång 47.
sydänpuu, kärnved 18. tasapuolinen, lika på båda sidor.
«z,/cerä, blomsvans 38, ta«apäiaea, jemn (blomflock) 38.
«z/r/iltäinen, fästad påkant; (lehti) ta«a«aa/c/cainen, jemnbred 28.
lodrät 27, t»«««aaaiaen, rätnervig 22.
«l/«,»/'a/cainen, djupt delad. ter/la, ollon 55.
syväsuhainen, djupt sågad. terttll, blomklase 38.
syy, fiber. terttl/maine», klaselik.
«Me, stråle 38, 39. ter», blomkrona 40.
«äde/a/cainen, strållik 49. teräa/caaa, kronfjäll, -skal 43.
sädekukasto, strålblomster. teräaeteinell, corolliflorus 48.
«äcle/inlclca, strålblomma. terä/caaaa, kronfjäll.
sädekukkoinen, slrålblnmmig 39. te»ä/e/lli, kronblad 42.
«adepaialaiaen, strålformigt vec- terämäinen, kronbladslik, kronlik
kad 31. 46.
«»i/e, rottåga. -te»-äl)a/l/'a«, kronfäste 48.
«äi/ceinen, tågig. teräl^arainea, sammanväxt med
«ä>-milcä«, hvasskantig, prismatisk blomkronan 48.
11. teräaä, hvass, spetsig.
 374

ieräaû/l»iaea, hvassågad. t«7lKl//«, småax 38.

t«7l/ceä, fast, tät 3. tähkä, ax 38.
tl/ia/c««-l,ainen, tättluden. tä/llcaitlllnea, axgroende.
tai«/laaramea, klyiincdeld 14. tä/llcä«i«äinea, innesluten i axet 43,
tai«/celt«iae»l, sammansatt 37, 38, tällaeelliaea, fläckig.
tai«nl//läi»en, dubbelnaggad 30. tä/ltiia/cainea, stjerndelt 25.
to«'«p«»'iaea l, loi«p«ri/laiaen, dub- lä/lti/cal-l-aillea, mcd stjernlikt de-
helt parbladig 25. lade hår 2.
/ai««a/laiaea, dubbclsägad 30, lä/ltiiia«/c»inea, stjcrndelt 24.
lai««a»»l«iaea, dubbelt lingerlili 25, täppa, plätt.
tai«tain, dubbelt, å nyo 28, l»l/«ineaaaiaen, samkönad, tvåkö-
laiai, pip, rör 41, nad 40.
tal-aiperäiaea, fästad i pipen, täl/«inäinea, fullständig 34, 40.
tarai«l«äinen, innesluten i pipen täa«itelcainen, fullständig (blom-
47. ma).
tukku, fröhår 61. täl/teiaen, tät 10.
tukkuinen, knippevis 26. täl/telälnea, fylld.
talci>ll«l«aaiae»«, divergerande ner- tönkeä, styf 10,
vig 22, löpe, tofs.
lama, kärna 55, täl/lllaillen, fransig; pensellik 5,
tamlaaapaaainea, purpurröd. 49.
t«»alaaal-a«lcea, saUVanisgul. Ulkokehä, yttre blomhylle 43,
talapa«-», mörkbrun. ulkokuori, ytterbark.
tuoro, gräsmatta, ulltosuojus, yttre blomskärm 43.
«iapa«/aa«i, Infröt. n//caaer/la, yttre blomfoder 34, 41.
tllpa«tlw«, tufvig 3, ulosltohtuincn, vågrät 3.
tape/ce, stipelslida 35. «la«päinea, ulböjd, utspärrad, ut-
tapilliaen, slidad 12. stående 17, 27, 41.
lllppela, fröhölsa, hylsa. a/a«ll/aiaen, frånstående 17.
tappi, slida 20, ulottava, utbredd, utlöpande 3,
tl«ppl/ledelml/«, kapsellik karpell utskjutande, utspridd 17.
85. a«»lpl7i«aiaea, helt. och hidlel be-
lappilcäärinen, slidad, slidomfat- täckande (tegellagdt) 26.
tande 12. lllnplperäiaea, tillsluten.
tappila, baljkapsel 83, l<allll-aiae--l, mjukliiden, sniåullig.
lappllllaiaea, slidfonnig 20. allra»«aaillen, iirnelik.
tl<p«a, blomtofs, tofs 38. narrelta 1. aarlaiaen, fårad 12.
tursen, uppsvälld. lla«-la/l<al--all«en, refllad.
tuuhea, lummig. uartallla/lainen, campylospcrmus.
ta«tt«»»l»ine», strutfonnig, -lik 31, -^«lllinainea, ofullständig 40,
tt//l/ë«ainea, ihålig, l««ipp«, frukthylle.
tzl/l/ä, gäll, Könlös 40; tom 51, vaipaaat, insänkt.
t?//pplia,l//l»laea, trubbnaggad 30. «la/anainell, felslagen, half 34.
talppäptiiaea, trubbig 29, vajaponsinen, felslagen (knapp)
tylsäsiihainen, trubbsågad. 16.
/l/l<lä, växtlim. l-a/aaaat, insiinkl 49,
tl/pä/c/cä, afstympad 7, 29. vako, åsdäld 57.
tl/pältz/, afhnggen, -vat/le/lede, falsk ståndare 62.
11/ae/cä«, bredare 1. tjockare vid «lal/caaiaea, fröhvite 58.
basen. vnlkuttllineri, försedd med fröhvite
11/airaati, allmänt bladskaft 28. 58.
laairi/lae, agnborst vid agnens vann, stängel 37.
basis 43. aanne, bälte, ring.
lähkistö, axsamling. vaiinkkeinen, filthårig 2,
 375

l-111-111-er/la, foderhyllc. »<er/l«p«lll«/c/ca, ealyz utriculatus 4i!.

»-a»e, agnblad; fästefjäll; skärm- ael-/»a«l«a«<la, fodcrfjäll.
fjäll. verhovuruinen, sammanväxt mi-il
«-«»einen, agnlik; fjällig. blnmfodret 48.
varhainen, tidig 38. verkkomainen, nätlik.
iiarlelliaen, skållad 56. verkkosuoninen, nätädrig 8, 22.
«;<!«■«»', stam, sljelk. 1,-e»«a, skott.
»-ar«i/l/ca, biil, stam 4, versolehli, bladskott.
i-»«-«ile/lti, stjelkblad 19, vesa, skott.
vursimyötäirien, tilltryckt 17, 26, «Merellinen, liggande vid sidan 58.
«>»>'«lnaiaea, egentlig 3, aie»'e<l»«nea, lagd platt intill 36.
»al-«/aa»-»inen (Itorvake), fastväxt aie-ri/lal-^a, sidoås invid kanten 57.
vid stjelken 38. «llllne, agiihorst 43.
vartalo, still 49, «--i/laeinen, styfborstig.
«--arliaea, skaltad. -aii«i/l»l/caiaen, femklufven *).
l>ara/c«elaa, oväpnad. viistetty, snedskuren.
aalll/linea, beväpnad 2, «'illaiaea, ullhårig 2.
varus, svepe 34 vapen. «liaa/lert/ainen, snedt hjertlik 29,
rarusle.hli, svqieblad. «-ma/cierteiaea, snedvriden.
l-a»a««aa«llll, s-,e>»efjäll. vint itämäinen, skrullik.
varustettu, väpnad. l-irnamaiaea, linsfnrmig 58.
voruton, obeväpnad 2. «.-«/«««lainen, vldjelik 17.
vastaiskorvuke, motstipcl 35. viuhko, blomknippe 38,
--'»«fllli-pariaea, motsatt parbladig «<ai//ap«l-«aea, tilltagande parhla-
25. dig.
i-««t»l,:«e»-teinea, inrullad 36. -l-aal-aparine», skiflevis parbladig
vastakkainen, motsatt 16, 26. 25.
vOstalaskuinen, dubbelviken 36; eaarattainea, skiftcvis 16, 26.
hopviken, sammanviken 31,60, aaavmaillen, cnärig 3,
vnstupuolinen, liggande bredvid «-älc,'äi?le!l, betydlig, ansenlig,
hvarandra 60. l-ä/cäz-a/cainea, bullingbiirande 2.
vnst'nsuuntninen, omvänd 89. väliharju, mcllanäs 57.
vastoherltainen, omvändt hjertlik «--äli/celma, skiljevägg,
28. -aäli/cerl«, mellanlager 58.
naslohuulikkeine.il. omvändt liizip- «lali/c/cäine», afbruten 38.
lik 42. -aä/i/cuari, barkhud 15.
l>a«ta/cair»iaea> vigglik 28, vuliseinäinen, utviixt till ett skiljc-
«--«««lapllilcea, omvändt äggrund 28. väggslbrmigt fröfäste 32.
vaslosahuinen, omvändt sågad 30. «miite l. i'ä/itl/«, mellanslag.
-l-edenaillinen,nedsänkt,under vatt- l-ä</ene«,ä, utvidgad.
net liggande 27. a«ria«nteinen, ringformigt tecknad.
-aedenpäälliaen, ofvan vattnet va- -aä«anellä«, klängande; slingrande
rande 27, Ii!.
l-e/tta, slak 10. Ydin, märg 15.
-ven/le, köl 42, a/lde«l/c»rl--«inen, enfärgad, likfär-
-aen/leemäinen, båtformig, kölad 31. gad.
-aer/la««/c»nen, svepeborst. l/ll<leamainen, likartad.
verho, blomfoder 40. yhdiskantainen, malvaartad 42,
-aer/laa/can», blomfoderskal 43. l//ldi,->-/calainen, samgömniig 83.
l,e>'/la/le/l»e, foderskal. yhdiskukkn, sammansatt blomma.
ver/la/le/einen, calyciflorus 48. yhdislehtinen, sambladig 41, 62.
verholehli, blomfodersblad 41, yhdismurju, sammansatt bär 55.
"> Yhdyssanoista alulla viisi- katso: kaksi-, kolmi-.
 376

z//läi«pal/laiaea, sammanväxt med lK«l'lcat«inea, enkelgömmig 53.

strängarne 47. -a/c«i^atinea, sambyggare 40.
ykdispontinen, sammanväxt med zKzi/ca/clcalnea, enbiommig.
knapparne, synanthereus 47. z//i«ilcl«,ltainell, samkullig, mona-
yhdisverko, sambladigt blomfoder deipbus 47,
41. l//c«in»l«ell, enkel 38, 83; ensam
l//ld«/«lca/c/c», sammansatt blomma 39; enstaka 26,
38. yksiperäinen, enkel 3,
yhdäppäinen, ensidig 38; ensidigt l//c«l'siaa/l'aea, enradig 38, 40.
böjd 27. «Miriainea, fästad i en rad 34.
yhtaikainen, liktidig, samtidig. z/lc«i«il lc/caiaen, monokotyledon 60.
l/lltei«»aatiaea, enkelt sammansatt yksisopuinen, samkönad 40.
(blad) 28. -a/c«itt»inen, ensam, enstaka.
«Menaiaen, enkel 14; samman- yksivurninen, enkel 23 ').
hängande 2, 11 ; —

tähkä, jemnt l,li/laa/i, öfverläpp 42.

blombärande 38. Mar», fortlöpande 14.
M«/aat, sammanväxt 21, 33, 47. l//t»«/alp»riaen, omslutande 58.
yhtyväinen, sammanflytande. ylöspäinen, upprätt 41,
l,at»«liaataiaen, paralle!. ylevä, märgfull 10.
«Määt/ine», ensidig, ensidigt böjd H/ce», skarp (om smaken),
27. äitelä, fadd, smaklös.
yksikehäinen, enradig. Öljyjuova I. -«aaai, oljerand 87.
yksikertainen, enkel 38. öljysuoninen, försedd med olje-
l«/c«i/ce«äinea, årligen affallande 33. rand.
*) Muista sanalla yksi- alkavista katso kaksi-, kolmi-.

kaillnvirlieilit.
Sivulla 88, radilla 25 seisoo: päässä, lue: pohjalla.
113. „
22 «
LL. LL.
_

147, „
16 „ Sccenus, Schcenus.
„

261, „ 6 „
Suoruoho, Savuruoho.
„

262, »
29 .
VahWergella, XVahlbergetla.
„

Epäilemättä löytyy muitaki virheitä ja erhetyksiä, jotka kuitenki

tältä kerralta täytyy oikaisematta jättää.