Eeva-Helena Jokitaipale on tunnettu lempinimellä Betsy koko aikuisikänsä. Hän työskenteli Seuran toimituspäällikkönä, kun sai salamyhkäisen kutsun lehden entiseltä vastaavalta päätoimittajalta Heikki ”Heka” Parkkoselta.

– Heka sanoi, että tulepa tänne Helsingin keskustaan tutustumaan uuden kustannusyhtiön tanskalaiseen toimitusjohtajaan ja kuulemaan erilaisesta lehtikonseptista, Betsy muistelee syksyistä päivää 1991.

Hän kertoo nieleskelleensä, kun sai käteensä Tanskassa ja Norjassa julkaistavat Se og Hör -lehdet. Mitään ulkonäöltään tai sisällöltään samantyyppistä ei Suomessa ollut.

– Sitten Heka tokaisi muina miehinä, että kirjoitetaanpa sinulle saman tien työsopimus. En ollut edes ajatellut vaihtaa lehtitaloa, mutta spontaani seikkailunhalu iski minuun.

Joulun lähestyessä vastaavaksi päätoimittajaksi palkattu Heka, kakkospäätoimittaja Raimo Toivonen ja toimituspäällikkö Betsy aloittivat toimitusväen palkkauksen. Saaliiksi he saivat nuoria ja intohimoisia toimittajia Seurasta ja Iltalehdestä.

– Sanoimme kaikille ennen työsopimusten allekirjoitusta, että omistajat saattavat puolen vuoden jälkeen panna pillit pussiin, jos 7 päivää -lehti ei ala käydä kaupaksi. Toimittajat ottivat riskin ja jättivät vanhat pestinsä.

Betsy tietää nyt, ettei 7 päivää -lehdeksi nimettyä, sittemmin Seiska-nimiseksi vaihdettua julkaisua olisi olemassa, jos tanskalainen perheyhtiö Aller olisi tiennyt laman iskevän Suomeen.

– Työttömyys alkoi kasvaa valtavalla vauhdilla pian ensimmäisen numeron ilmestyttyä helmikuussa 1992. Suomalaiset kuitenkin löysivät Seiskan ja rakastuivat siihen, koska sitä lukiessa sai ainakin hetkeksi unohtaa surut ja murheet.

Pääkirjoitus: Juhlaa ja tunteita – Seiska täyttää 30 vuotta

Kilpailijat ja kollegat eivät hyvällä Seiskaan suhtautuneet. Ennen kaikkea lehden lyhyet ja ytimekkäät jutut saivat monet väittämään, ettei sisältö ole journalismia ollenkaan.
Kilpailijoiden asenne oli ehkä ylimielinen, mutta toimitus kasvatti suojakuoren ja piti yllä ennennäkemätöntä yhteishenkeä. Joidenkin perhe-elämät olivat koetuksella, sillä intohimoinen porukka oli enemmän töissä kuin kotona.

– Olin niin ylpeä, kun toimitus teki yhtenäisen päätöksen, ettei kukaan nosta ylityöpalkkaa, ennen kuin lehti on saatu tuottavaksi, Betsy kertoo.

Hän muistelee myös alkuvuosia Helsingin Punavuoressa sijainneessa toimituksessa. Puhelinmyyjät tulivat iltaisin töihin ja tarvitsivat toimittajien työpisteet. Ei auttanut, vaikka työt olisivat olleet kesken, sillä telemyynti oli yksi lehden menestyksen kivijalka.

– Toimitus siirtyi jatkamaan juttuja lähiravintoloihin. Ensin Perämiehenkadun Neroneen ja sitten Tehtaankadun Laivakoiraan, josta tulikin seiskalaisten kantaravintola ja kakkostoimitus vuosiksi aina siihen saakka, kun Laivis laittoi ovensa säppiin.

Seiska sai rauhassa kasvaa Suomen suurimmaksi aikakauslehdeksi ilman, että kilpailijoiden hälytyskellot olisivat soineet. Ykkössija saavutettiin 2004, kun lehden levikki oli yli 260 617. Silloin A-lehdet päätti muuttaa kannattamatoman tv-lehti Katson juorulehdeksi ja Seiskan kilpailijaksi.

– Aller osti Katson, palautti sen takaisin perinteiseksi tv-lehdeksi ja teki siitä kannattavan, Betsy kertoo.

– Vaikka Seiska on aina ollut rohkea, uskalias ja kokeillut rajoja, on jutut tehty tarkalla journalistisella otteella ja on pysytty laillisuuden rajoissa.