Ranskan loma poiki idean omalle kylälle.
Kärkölän tämän vuoden kärnäpäille Jussi Seppälälle ja Merja Torri-Seppälälle maaseudun rauha merkitsee pakopaikkaa kiireeltä.
– Yhteisöllisyys on yksi parhaita asioita Kärkölässä. Sen takia täällä viihtyy, sanovat vuoden kärnäpäät.
Merja on ammatiltaan meikkaaja-maskeeraaja sekä parturi-kampaaja. Hän on toiminut alansa tehtävissä muun muassa lähikaupunkien teattereissa sekä Kansallisteatterissa ja Sinfonia Lahdessa.
– Olin toistakymmentä vuotta eri teattereissa. Viime vuoden toukokuussa sanoin itseni irti Tampereen teatterilta. Koin saaneeni tehdä teatterimaailmassa kaiken, mistä olin aina haaveillut. Halusin tehdä jotain omaa ja toteuttaa omia unelmia.
– Olen usein lomaillut Etelä-Ranskassa ja tutustunut siellä paikalliseen kahvilayrittäjäpariskuntaan. Viime kesänä palattuani Kärkölään takaisin, alkoi ajatus omasta kaupasta muotoutua. Perustin samana syksynä ranskalaishenkisen Mersailles-kaupan kirkonkylälle. En ole ratkaisua katunut.
– Kaupassa myydään muun muassa eteläranskalaisessa paahtimossa paahdettua Kärkölä-kahvia, joka on varta vasten suomalaiseen makuun suunniteltu vaaleahko perinteinen kahvi. Vaikka kahvia saa paikan päällä nauttia, myymälä ei ole varsinainen kahvila.
Kaupan on paljon sisustustavaraa sekä naistenvaatteita Pariisista.
Yhteisöllisyys on yksi parhaita asioita Kärkölässä.
– Mersaillesin avasin viime lokakuussa.
Iso-Seppälän sukutila on vuodelta 1753, ja Jussi Seppälä on tilan kahdeksas isäntä.
– Tila ei ole Kärkölän vanhin, mutta saman suvun hallussa alusta asti olleet tilat ovat verrattain harvinaisia.
Myös Merjan juuret ovat Kärkölässä, mikä selvisi vasta jokin aika sitten.
– Isän isän äidin isä oli kotoisin Kärkölästä. Olen tähän asti pitänyt itseäni aina karhulalaisena.
Jussi soittaa kontrabassoa ja sähköbassoa useissa kokoonpanoissa.
– Viime aikoina olen soittanut paljon Mulliganes-yhtyeessä, joka soittaa jazzia. Toinen kokoonpano on Patajätkä.
Esiintymiskokemusta Jussille on karttunut myös ulkomaisilta festivaaleilta muun muassa Iso-Britanniasta, Virosta, Latviasta ja Ranskasta. Hän toimii myös tuntiopettajana Wellamo-opistossa.
– Soitin muun muassa Lahden kaupunginteatterissa, mutta emme Merjan kanssa juurikaan töissä koskaan tavanneet, koska työajat olivat meillä erilaiset. Monesti saavun keikalta aamuyöllä, mutta tilan töihin on silti paneuduttava täysillä.
– Tänä vuonna viljelen rehuhernettä ja kauraa, mutta vuosittain viljelykasvit vaihtelevat. Kirkon kupeessa olevan auringonkukkapellon on tarkoitus olla silmänilona kaikille ohikulkijoille.
Jussin Seppälän mukaan alkutuottajan roolissa on monta huolta.
– Kun muotoilen asian kauniisti, voisin sanoa kuten Leo Lastumäki aikanaan totesi Heikki Kinnuselle, että ”Tää on nyt tämmöistä”. Tuottaja ei voi tehdä muuta kuin odottaa. Uudet tukiohjeet ovat edelleen keskeneräisiä. Alkutuottajan on vaikea toimintaansa kehittää, kun emme tiedä, millaisilla ehdoilla voimme sitä tehdä. Olisi parempi, jos tuottaja saisi rauhassa keskittyä oleelliseen, eli laadukkaan, puhtaan kotimaisen ruoan tuotantoon.
Kärnäpään valitsevat vuosittain edellisvuosien kärnäpäät. Kärnäpääksi valitaan kärköläläinen, joka on tehnyt Kärkölää tunnetuksi puheilla ja teoilla.