Somero-lehti 1.4.2010
Teksti ja kuva Merja Ryhtä
Äidinkielenopettaja Tuula Kämi piti tiistaina viimeisen päivänavauksensa Someron lukiossa. Keskiviikkona hän täydensi lasivitriiniin kuvia opiskelijoiden kokoamasta Oopperan kummitus -näytelmästä. Iltapäiväkahvien jälkeen alkoivat eläkepäivät. Vuonna 1968 alkanut työura opettajana päättyi.
– On tämä ollut hyvä koulu. Täällä on hyvä henki, kertoo Tuula Kämi Someron lukiossa aherretun 26 työvuoden jälkeen.
Ennen Someroa hän ehti opettaa yläasteikäisiä Tammelassa. Hän aloitti opettajuutensa juuri perustetussa Tammelan kunnallisessa keskikoulussa. Välissä vierähti pari vuotta filosofian kandidaatiksi opiskellessa ja auskultoidessa.
Kämillä on rakkaita muistoja Tammelan ajoilta. Opettajaporukassa oli niin mukavaa, että vapaa-aikaakin vietettiin yhdessä ja muutamista tuon ajan työtovereista on tullut elinikäisiä ystäviä. Mieluisia olivat koulun näytelmäprojektit ideoinnista esitykseen saakka. Erityisesti mieleen on jäänyt Lohikäärmevuori, johon Tuomas Vesala teki lavastuksen.
Näytelmät saivat jatkoa Kämin siirtyessä Someron lukioon. Sitten opetussuunnitelmaan tuli mukaan ilmaisutaito, draamakurssit ja -diplomit sekä kesäkurssit. Nykyään Someron lukiossa on tarjolla kuusi draamakurssia. Se on paljon.
– Äidinkieli ja kirjallisuus ovat se ruisleipä. Mutta ilmaisutaito tärkeä osa opetusta. Se että oppii ilmaisemaan itseään ja tulee ymmärretyksi. Esimerkiksi näytelmiä tehdessä pohditaan kirjallisuutta ja ilmaistaan itseä. Onhan siinä se sosiaalinen puolikin. Joku saattaa muistaa äidinkielen opetuksesta ainoastaan näytelmät ja yhdessä tekemisen, miettii draaman puolestapuhuja.
Kämi kertoo, miten hänen eteensä tuli Hakkapeliitta-tapahtumassa mies.
– Muistatko minua,olen Bilbo Reppuli!
Muistihan opettaja hänet koulun näytelmän roolista, mutta kaverin oikea nimi ei heti pälkähtänyt päähän.
Tuula Kämi lähettää terveisiä kaikille ihanille oppilaille, joiden kanssa on saanut tehdä työtä.
– Kun olen siivonnut nurkkia eläkkeelle lähtiessäni, niin olen löytänyt esimerkiksi viisi pahvilaatikollista oppilaiden tekemien tutkielmien kopioita. Olen ihastellut, että näin hienoja töitä he ovat tehneet!
Ilon hetkiä Kämi on kokenut, kun nuori on tehnyt löytöjä, vaikkapa kirjallisuudesta.
– Oppilas selostaa luokalle silmät kirkkaina, mitä on saanut aikaiseksi. Tai lukee kirjoittamaansa ainetta palo äänessään.
Kämi toivoo, että nuoret löytäisivät onnistumisen hetkiä. Sitä kautta voi valjeta moni asia ja syntyä innostus opiskeluun.
– Että nuori löytäisi itse itsensä. Siihen löytämiseen me opettajat kannustamme.
Väitetään, että nuorten äidinkielen osaaminen ja kirjoittamistaito olisi heikentynyt. Tuula Kämi sanoo, etteivät nämä valtakunnalliset tiedot päde ainakaan Someron lukioon. Täällä opiskelijat saavat hyviä tuloksia.
Vaikka kirjallisuutta ehkä luetaan vähemmän, niin tietoa haetaan netistä, lehdistä ja muiden medioiden kautta. Kyllä silloinkin luetaan.
– Nuoria pitää ehkä nykyään enemmän totuttaa lukemiseen ja kotiuttaa kirjojen maailmaan.
Pitkäjärveltä kotoisin oleva Tuula Kämi ei haaveillut nuorena opettajan ammatista. Hän olisi halunnut toimittajaksi, mutta sattuma antoi Tammelasta opettajapestin.
– En ole yhtään katunut. Olen saanut olla nuorten kanssa tekemisissä. Äidinkielen aineita lukiessa, oppilaat ovat tulleet kovin läheisiksi. Niissä nuoret kertovat heille tärkeitä, herkkiä ja kipeitäkin asioita.
Kämi sanoo kaikkien kyselevän, mitä hän aikoo tehdä eläkepäivinään. Ensimmäisenä hän odottelee hiirenkorvien kasvamista koivuihin: puutarhapeukaloa syyhyttää jo. Ruusuihin hurahtanut on kerännyt tietoa ruusuihin liittyvistä myyteistä. Saattaa olla, että tiedoista syntyy kirja tai aivan jotain muuta. Valokuvia riittää arkistoitavaksi.
– Tosi ihanaa, että puutarhan toisessa päässä asuu tyttärentytär, kahdeksankuukautinen Ilse.