Somero-Seuran toiminta entisessä Harjun kartanon kivinavetassa on käynnistynyt muutaman vuoden tauon jälkeen.
Seura osti kiinteistön 2012. Navetasta oli tarkoitus kunnostaa Somero Seuran omistamille esineille, arkistolle ja koulumuseolle uudet toimitilat leader-tuen avulla.
Tällä hetkellä rakennus on seuran ja Someron Omakotiyhdistyksen varastona. Jykevien kiviseinien suojissa siivotaan ja valmistellaan paikkoja mahdollisesti myöhemmin alkavaa korjaustyötä varten.
Kotiseutuyhdistys Somero-Seura haluaa myös kerätä arkistoonsa tarinoita ja kuvia kivinavetan historian varrelta. Yhteystietoja löytyy seuran nettisivuilta someroseura.fi.
Somerolaisessa ja myös lähikuntien maisemassa Harjun navetta on erityinen. Pääosin rakennus on piilossa erinäisten lisäsiipien takana. Leveärunkoinen navetta on kuitenkin ollut tyypillinen lähinnä rannikon ruotsinkielisillä seuduilla. Täällä päin navetoiden runko oli kapeampi.
Tuulimylly nosti veden navettaan. Sen kaatoi ensin myrsky. Kalervo Alhoranta kunnosti myllyn, mutta lopullinen tuho koitui tulipalossa 1970-luvulla.
Navettakäytön jälkeen rakennus oli teollisuuskäytössä, käyttäjinä ensin Maaseudun Villa ja vuodesta 1968 lähtien Arska-tehtaat.
Rakentamisvuodesta ei ole asiakirjoja, mutta Harjun kartanon eläkkeellä oleva isäntä Matti Alhoranta arvioi sen olevan noin 1800–1900-luvun vaihteessa. Navetan ylisilläkin oli Maaseudun Villan koneita. Se todistaa, että rakennus on tehty hyvin, kestääkseen koneiden painon.
Rakennuksen kirkon puoleisessa päädyssä oli asuntosiipi, jota käyttivät Villan omistajina olleet Herlevit. He omistivat myös Mäntsälän kartanon. Heidän jälkeensä asuintiloja käytti Koivun perhe. Maaseudun Villan toimisto oli Joensuun keskustassa sijainneessa Marttalan talossa.
Valokuvia navetta-ajasta ei tiedetä kuin kaksi, toisesta on ohessa osasuurennos.
Nämä siis muisteluiden siemeniksi.
Yhdistyksen puheenjohtaja Marika Haapala toteaa, että menneinä vuosikymmeninä kaikki tehtiin talkoilla. Siinä mittakaavassa niitä ei enää ole ollut, vaikka merkittävä osa Somero-Seuran töistä tehdäänkin talkoina.
– Meidän talkooporukka on kultaakin arvokkaampi. Rakennuksiahan seuralla on jonkin verran paljon. Harjuun me saimme uutta puhtia johtokuntaan liittyneen Terttu Tommilan myötä, Marika Haapala kertoo.
Härkälästä kotoisin oleva ja siellä lapsuudenkotia pitävä Terttu Tommilalle katsoo, että siivouksen jälkeen voidaan paremmin nähdä Harjun navetan mahdollisuudet.
– Siellä on edelleen paljon kaunista, kuten vanhat ikkunat, ovet ja joitakin vanhoja pintoja. Ihaninta siellä ovat vanhat navettakivet. Vanha täytyy kuoria sieltä esiin. Osa pinnoista on uudempien kerrosten takana. Vielä on vaikea kaikkea nähdä, verhoomoyrittäjänä toiminut Terttu Tommila kertoo.
–Minä uskon, että siitä tulee hyvin viehättävä. Näkisin vanhan navetan tulevaisuuden siinä, että joku perinnerakentamisesta kiinnostunut ammatti-ihminen tulisi pitämään sinne kursseja. Asiantuntijan opastuksella kurssilaiset oppisivat vanhan korjaamista.
Murtuneen lattian korjaamisessa voisi olla hyötyä savirakentamisesta. Seinien kalkitseminen olisi ehkä käypä mahdollisuus tilassa, jota ei tehdä lämmitettäväksi. Myös asbestikorjausta tarvitaan.
Suurin korjauskohde on katto. Se vuotaa todennäköisesti eniten kattolappeille jälkeen rakennettujen lyhtyikkunoiden kautta.
– Somerolla käyntiin lähtevän metallialan koulutusta voidaan selvittää, voitaisiinko osa työstä tehdä opiskelijatyönä.
Tommilan mielestä paikasta voisi tulla vaikka rakentamiskulttuurin ja perinnerakentamisen keskus.
– Yhdessä on päätettävä, mihin asti esimerkiksi uudempia rakennusosia puretaan ja niin edelleen. Härkäläntien puoleinen teollisuushallin osuus on kuitenkin minun mielestäni tärkein purettava osuus. Mitä enemmän tilaa jätetään, sitä enemmän on remontoitavaa.
– Olen aivan innoissani Harjusta. Sieltä kuoriutuu helmi.
————————————–
Historian kertomaa:
Harjun kartano muodostui 1590-luvulla kolmesta silloisen Harjun kylän tilasta, joihin yhdistettiin 1630-luvulla neljäs, Anders Munckin vuonna 1626 rälssiksi ostama tila.
Harjun kartanosta alettiin 1700-luvulla käyttää nimeä Strandgård, Rantakartano. Nimi otettiin 1800-luvun alkupuolella virallisiin asiakirjoihin. Perinnöksi Harjun kartano ostettiin 1847.
Kartanon vanha empiretyylinen päärakennus oli rakennettu 1810 ja se purettiin 1960-luvun alussa. Sen jälkeen rakennettu uusi päärakennus paloi tulipalossa 2000-luvulla.
Kartanon vanha tuulimylly tuhoutui tulipalossa 1970-luvulla.