Pertteli heräsi Pertun päivänä – Eläkeliiton letut villitsevät vuosi toisensa perään, myös alpakat ja arpajaiset kiinnostivat

0
Pertun päivä houkutteli Inkereen koulun pihamaalle runsaasti kävijöitä. Vierailijoita viihdytti esimerkiksi paikallinen SwingingMamas-yhtye. Kuva: SSS/Marko Mattila.

Jos viimevuotinen Pertun päivä kärsi koronan vuoksi osallistujakadosta, tänä vuonna samaa ilmiötä ei ollut nähtävissä.

– Kaikin puolin hyvä tunnelma ja kiitettävästi yleisöä, Lions Club Perttelin Hannu Mäkinen iloitsee.

Inkereen koulun pihalle on totta tosiaan kerääntynyt sankoin joukoin ihmisiä Perttua juhlistamaan. Tapahtumassa ensimmäistä kertaa mukana ovat vuosi sitten Pertteliin lapsineen muuttaneet Jonna Rantalaiho ja Pasi Ikävalko.

– Rento ja mukava meininki, Rantalaiho kiteyttää.

Perhe on viihtynyt Perttelissä hyvin. Kun paikkakunnalla asuu tuttuja, ei sopeutuminenkaan ole ollut vaikeaa.

– Palvelut toimii, ja työpaikat Salossa ovat lähellä, Rantalaiho perustelee.

Lastensa Rasmuksen, Justuksen ja Tiituksen kanssa Pertun päivään tutustunut pariskunta ehti puuhata monenlaista: esimerkiksi syödä letut sekä munkkikahvit ja nauttia hyvästä musiikista.

– Ja kävimme kirjastossakin, Rasmus huomauttaa.

Jonna Rantalaiho ja Pasi Ikävalko ovat asuneet Perttelissä viime vuodesta lähtien. Kokemukset paikkakunnasta ovat hyviä. Pertun päivän vietossa mukana olivat pariskunnan lapset Tiitus (vaunuissa), Justus (sylissä) ja Rasmus. Kuva: SSS/Marko Mattila.

Myös monet muut nauttivat Eläkeliiton Perttelin yhdistyksen valmistamista letuista.

– Monta ämpäriä taikinaa ja silti loppuu kesken, Seppo Laine päivitteli letunpaiston keskeltä.

Laineen lisäksi paistohommissa oli kaksi muutakin henkilöä. Hän arvioi, että kokeista jokainen pyöräyttäisi noin 200–300 lettua päivän aikana.

– Melkein tuhat se tekee, Laine laskeskelee.

Mikä sitten on maan mainioiden lettujen salaisuus?

– Taikinan pitää olla tarpeeksi löysä eikä lainkaan sitkeä, Laine pohtii.

– Paistamisessa pitää käyttää runsaasti rasvaa. Salaiset aromit kruunaavat maun, hän lisää.

Letunkääntö ei ole Seppo Laineelle vierasta hommaa. Hän arvioi, että Eläkeliiton paikallisyhdistyksen väki paistaa Pertun päivän aikana noin tuhat lettua. Kuva: SSS/Marko Mattila.

Inkereen koulun pihamaalla oli Pertun päivänä runsaasti myös eläinvieraita. Heihin lukeutuivat suomusjärveläiset alpakat Unni ja Casper.

Leveähymyinen kaksikko oli ensimmäistä kertaa Pertun päivillä, mutta muista tapahtumista heillä on runsaasti kokemusta.

– Palvelutaloissa ja lastentarhoissa on käyty, samoin synttärijuhlissa, Vaarin Alpakkatilan isäntä Jukka Rauhanen kertoo.

– Unni ja Casper ovat ihmisiin tottuneita. Jos näin ei olisi, he käyttäytyisivät hermostuneesti, hän painottaa.

Alpakkapari onkin haastatteluhetkellä lepäilemässä omassa karsinassaan. He ovat juuri saaneet apetta, ja kaksikon leuat louskuvat siihen malliin, että märehtimistoimet ovat alkamassa.

– Siinä saattaa sylki lentää, Rauhanen naurahtaa.

Alpakat Unni (vas.) ja Casper viettivät siestaa karsinassaan. Menossa mukana oli suomusjärveläisen alpakkatilan isäntä, Jukka ”Vaari” Rauhanen. Kuva: SSS/Marko Mattila.

Kotitilalla Unnille ja Casperille pitävät seuraa Ekku- ja Oliver-alpakat sekä seurueen ainoa laama, Olavi Uusilaama.

– Kaikki tulevat keskenään hyvin toimeen, mutta koirien kanssa saattaa tulla reviiriongelmia, Rauhanen toteaa.

Sekä alpakat että heidän isäntänsä ovat nauttineet olostaan Pertun päivänä.

– Jos alpakat syövät ja köllöttelevät, ei ole mitään hätää, Rauhanen tietää.

– Varmasti tulemme tänne uudestaankin, hän lupaa.

Lions Club Perttelin toimikausi alkaa vasta syksymmällä, mutta se ei estänyt clubilaisten osallistumista Pertun päivään. Järjestön teltalla päivystivät Viljo Lahtomaa (edessä vas.), Hannu Mäkinen, Reijo Ilander, Jaakko Koski (takana vas.) ja Jorma Saarela. Kuva: SSS/Marko Mattila.

Lions Club Perttelin teltalla käy kova kuhina. Järjestön arpajaiset kiinnostavat vierailijoita, ja palkintojakin on jaossa mukavanlaisesti.

– Yhteensä viitisenkymmentä, Hannu Mäkinen muistelee ja kertoo, että kauppa on käynyt hyvin.

Palkinnot ovat sekalaisia: jaossa on esimerkiksi seinäkello, saappaat ja autonpuhdistussetti.

– Ruohotrimmeri arvotaan kaikkien arvan ostaneiden kesken, Mäkinen sanoo.

Lions Clubin toimintakausi kestää tyypillisesti syksystä kevääseen.

– Hiljalleen taas aktivoidutaan. Pidämme kokouksia ja mietimme, mitä pystytään järjestämään, Mäkinen tuumaa.

Yksi perinne saa ainakin loppuvuodesta jatkoa, kun clubilaiset sytyttävät itsenäisyyspäivänä kynttilöitä sankarihaudoilla.