Auroraperhonen
Anthocharis cardamines
Heimo: Kaaliperhoset (Pieridae)
Alaheimo: Kaaliperhoset (Pierinae)
Tribus: Antocharini
Suku: Anthocharis
Tuntomerkit: Auroraperhonen eli aurora on keskikokoinen päiväperhonen; siipien kärkiväli on 33–50 mm. Sukupuolet ovat melko erinäkoiset. Tätä ilmiötä kutsutaan sukupuolidimorfismiksi.
Auroraperhosen siipien pääväri on valkoinen. Koiraan etusiiven ulompi puolikas on kirkkaan oranssinvärinen, mutta naaraalta oranssi väritys puuttuu. Etusiiven kärki on molemmilla sukupuolilla tummanharmaa. Etusiiven keskellä (lähempänä siiven etureunaa) on musta keskitäplä. Naaraalla tummat kärki- ja keskitäplät ovat yleensä hieman kookkaampia kuin koiraalla.
Etusiivessä oleva oranssi alue (koiraalla) sekä kärki- ja keskitäplät näkyvät myös siiven alapuolella. Takasiiven alapinnassa vuorostaan on molemmilla sukupuolilla vihreänkeltaista pitsimäistä kuviointia.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Koko maassa. Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, Pohjanmaalla harvinaisempi, Lapista vain yksittäisiä havaintoja. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Toukokuun alusta heinäkuun alkuun, pohjoisessa hieman myöhemmin
Elinympäristöt: Avoimet ja puoliavoimet maastot kuten niityt ja kedot, viljelysmaat ja pakettipellot, metsänreunat ja metsäteiden varret.
Elintavat: Koiraat partioivat suurimman osan päivää lentämällä levottomasti metsänreunoja pitkin ja pysähtyvät välillä vain toveiksi ruokailemaan. Usein tuntuu siltä, että koiraita olisi enemmän liikkeellä kuin naaraita, mutta vaikutelma saattaa johtua myös siitä, että koiraat lentelevät vilkkaammin ja herättävät värikkyydellään enemmän huomiota kuin naaraat.
Kehitysvaiheet: Värttinänmuotoinen muna on alussa valkoinen. Muutamassa päivässä se muuttuu oranssiksi. Toukan selkä on vihreä, kyljet ovat valkoiset ja alapuoli tummanvihreä. Vastavarjovaikutelman ansiosta tämä väritys on omiaan häivyttämään isäntäkasvin varressa istuvan toukan varjon. Toukalla on lisäksi pieniä mustia pisteitä sekä lyhyt karvoitus. Toukan ravintokasveja ovat ristikukkaiskasvit: peltotaskuruoho, luhtalitukka, lituruoho, taskuruoho, kanankaali, lutukka, pölkkyruoho ym. Toukka elää kesä-elokuussa. Pieni toukka syö ravintokasvistaan aluksi vain kukintoja, myöhemmin myös lehtiä ja varsia. Noin neljän viikon ikäisenä se koteloituu lähellä maan pintaa kiinnittymällä takapäästään kasvin varteen, ja keskiruumiin kohdalla sitä ympäröi kiinnipitävä kehruurihma. Kotelo on kapea, alussa vihreä ja myöhemmin harmaanruskea ja sillä on erikoinen sirppimäisen pitkä pää. Kotelo talvehtii.
Lähilajit: Huomiota herättävän värityksensä ansiosta auroraperhosen koirasta ei voida sekoittaa muihin lajeihin, mutta naarasta voidaan varsinkin lennossa helposti sekoittaa muihin keskikokoisiin kaaliperhosiin (kuten esimerkiksi samanaikaisesti lentävään kevätpolven lanttuperhoseen) sekä erityisesti sinappiperhoseen, jonka etusiiven kärki on kuitenkin kirjavampi. Sinappiperhosta tavataan Suomessa kuitenkin yleensä vasta loppukesällä (heinä-elokuun vaihteen tienoilla), kun auroran lentoaika on jo päättynyt.
Muuta: Takasiipien alapinnalla oleva lajityypillinen pitsimäinen kuviointi näyttää vihreältä, mutta vaikutelma syntyy keltaisten ja mustien suomujen yhteisvaikutuksesta. – Lajin tieteellinen nimi on johdettu luhtalitukan latinankielisestä sukunimestä (Cardamine).
Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 17.4.2024
