Sitruunaperhonen
Gonepteryx rhamni
Heimo: Kaaliperhoset (Pieridae)
Alaheimo: Keltaperhoset (Coliadinae)
Suku: Sitruunaperhoset (Gonepteryx)
Tuntomerkit: Sitruunaperhonen on yleisimpiä ja tunnetuimpia päiväperhosiamme. Se on melko kookas perhonen; siipien kärkiväli on noin 40–50 mm.
Kirkkaankeltaisesta koiraasta ei voi erehtyä. Naaras on vaaleampi, vaaleanvihreä (limetinvihreä). Molemmilla sukupuolilla on yläpinnassa sekä etu- että takasiiven keskellä oranssi täplä; alapinnassa nämä täplät ovat punaruskeita. Sitruunaperhoselle tunnusomaista on myös siipien kulmikas muoto suippomaisine kärkineen.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Sitruunaperhonen on hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, Lapissa harvinaisempi. Vuoden 2010 päiväperhosseurannassa sitruunaperhonen oli kolmanneksi yleisin laji. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Aikuinen perhonen lentää yhtenä sukupolvena heinäkuun loppupuolelta lokakuulle sekä uudestaan talvehtimisen jälkeen keväällä aina kesäkuulle saakka. Keskikesällä, kesä-heinäkuun vaihteessa, sitruunaperhosia ei juuri näe, koska silloin lajilla on silloin menossa toukka- ja kotelovaihe.
Elinympäristöt: Avoimet ja puoliavoimet maastot, metsänreunat, niityt, pellot, pientareet ja puutarhat
Elintavat: Kaaliperhosten heimoon kuuluvista lajeista sitruunaperhonen on ainoa, joka talvehtii aikuisena. Mutta toisin kuin muut aikuistalvehtijamme (kuten nokkos- ja neitoperhonen) sitruunaperhonen ei syksyllä hakeudu suojaan (esim. johonkin ulkorakennukseen), vaan talvehtii lähellä maanpintaa melko suojaamattomana varvikossa tai kuivien lehtien seassa. Sitruunaperhosen elimistön tuottama ”pakkasneste” mahdollistaa eloonjäämisen lumipeitteen alla. Aikuinen perhonen saattaa elää 10–11 kuukautta ja kuuluu siten pitkäikäisimpiin perhosiimme.
Kehitysvaiheet: Talvehtimisen jälkeen sitruunaperhoset parittelevat, ja naaras aloittaa munimisen heti, kun toukan ravintokasvi, paatsama, tulee lehteen. Naaras kiinnittää värttinänmuotoiset vaaleanvihreät munat paatsaman oksiin avautuvien silmukoiden alapuolelle. Toukka on vihreä ja sillä on pieniä mustia pisteitä. Toukat kehittyvät alku- ja keskikesän aikana. Tavallisesti ne oleskelevat lähellä lehtien keskisuonta, missä niitä on vaikea havaita. Levossa ne nostavat ruumiinsa etuosan hieman irti alustastaan. Ne koteloituvat kiinnittymällä takapäästään lehteen tai oksaan, ja keskiruumiin kohdalla koteloa ympäröi kiinnipitävä kehruurihma.
Lähilajit: Muut kaaliperhosten heimoon kuuluvat lajit. Naarasta voi sekoittaa muihin ”valkoisiin” perhosiin, esimerkiksi kaali-, lanttu- ja naurisperhoseen, mutta sitruunaperhoselta puuttuvat näille kaaliperhoslajeille tunnusomaiset tummat täplät etusiipien kärjessä. Lisäksi sitruunaperhosen siipien kulmikas muoto on varma tuntomerkki.
Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 19.2.2024
