Teksti: Joonas Kauppinen
Superpesiksen häntäpää on ensi kesänä äärimmäisen tiukka, mutta karsiminen kahden kauppa. Keskinäisissä otteluissa menestyminen nousee valtavaan arvoon, sillä erot keskikastiinkin ovat valtavat.
Mielestäni runkosarjan viimeisen sijan ratkaisevat Pattijoen Urheilijat sekä sarjanousija Alajärven Ankkurit.
Isossa kuvassa nämä kaksi valikoituvat häntäpään porukoiksi rajallisen lyöntivoiman sekä ulkopelin lajitehokkuuden puutteen vuoksi.
Tämän kauden Superpesiksessä runkosarjassa 12. ja 13. sijoittuneet joukkueet pelaavat putoamiskarsinnan paras viidestä -järjestelmällä. Häviäjä putoaa Ykköspesikseen ja voittaja jatkaa Superpesiskarsintaan Ykköspesiksen 2. sijoittunutta joukkuetta vastaan.
Pattijoen Urheilijat pitää paikkansa taistellen
Pattijoki on selvästi kilpakumppaniaan edellä oleva nuori, äärimmäisen hyvin johdettu porukka, joka viime vuonna loppukaudesta taiteili itsensä kuiville Superpesiksessä 11. sijalle ja jatkoi hyvin alkanutta uudelleen rakentamistaan.
Joukkueesta löytyy kaksi timanttia, joiden perässä on koko Superpesiksen kärki: Mikael Mäkelä sekä Topi Still.
Mäkelä on äärimmäisen röyhkeä kärkimies, jota on siunattu etenemisen jalolla taidolla. Kolmannen Superpesis-kautensa aloittavan 19-vuotiaan etenemisajat vetävät vertoja kaikille sarjan nimekkäimmille etenijöille, ja näin hän onkin monen seuran hankintalistalla.
Ulkopelistä Mäkelälle on vaikea löytää sopivaa tonttia, hänen peluuttamisensa menee jopa hieman piilottamiseksi. Pattijoella tähän on varaa, mutta mikäli joukkue taistelisi mitaleista, Mäkelälle ei olisi tarjolla kuin jokeripaitaa. Halliotteluissa nuorukainen pelasi kakkospolttajan tontilla.
Joukkueen toinen supertähti Still on sarjan yski laadukkaimmista nuorista kapellimestareista. Mäkelän tapaan vasta 19-vuotiaalla Stillillä on kaikki avut olla sarjan johtavia lukkareita. Rovaniemeltä Pattijoelle siirtynyt ja toisen Superpesis-kautensa avaava lukkari on peräpään vaihtotilanteisiin varsin oivallinen ratkaisu.
Olisin erittäin yllättynyt, jos lukkarilupaus ei vaihtaisi seuraa sopimuksen ollessa katkolla.
PattU on onnistunut harjoituskaudella ulkopelissään yllättävänkin hyvin. Viimeisin näyttö tästä oli harjoitusottelu Sotkamoa vastaan, jossa kainuulaiset onnistuivat tekemään ainoastaan yhden juoksun.
Totuuden nimissä mainittakoon, että joukkueen ulkopelistä löytyy vain kaksi todella laadukasta tekijää: jo mainittu Still ja Sotkamosta hankittu Antti Kiiskinen. Muut pelurit joutuvat venymään illasta toiseen aivan taitojensa äärirajoille, mikäli aikovat sarjassa pärjätä.
Sisäpelissä arsenaali on kovin ohut. Mäkelä hoitaa oman tonttinsa, samoin Kiiskinen, mutta sitten alkavat ongelmat. Ei oikein löydy juoksijoita, ei löydy prosenttivaihtajia eikä tulivoimassakaan pärjätä keskikastille.
Pattijoen jokerimörssärit ovat ihan lupaavaa tasoa, mutta kun kotiutettavat jalat ovat heikkoja, on vaikea hakea pelille jatkumoa. Pelinjohtaja Perttu Westersund on peluuttanut räiskyvää pesäpalloa ja sisäpelissä on jo talvikaudella käytetty kaikki onni mitä tarjolla on ollut.
Viime kaudella PattU:n pelinjohtajaksi nousseesta Westersundista vielä mainittakoon, että hän on äärimmäisen fiksu ja ihmisläheinen. Osaamisensa ja taitonsa viime kesän Superpesiksessä osoittanut laikkamies on loistava johtaja nuorelle porukalle ja viime syksyn onnistumisen hetket kantavat varmasti tällekin kesälle.
Pattijoen kotikentällä Rännärillä on pitkä ja kylmä kesä luvassa, mutta uskon Pattijoen taistelevan itsellensä paikan Superpesiksessä myös tänä syksynä.
Alajärven Ankkureiden nuorelle joukkueelle sarjanousu tuli turhan pian
Nousu tuli liian aikaisin. Kukaan ei laskenut Alajärveä edes Ykköspesiksen pudotuspeleihin ennen kautta, mutta niin vain joukkue kairasi itsensä takaisin kirkkaisiin valoihin.
Yllätyssarjanousijan materiaali ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi laaja uusimaan paikkaansa Superpesiksessä. Joukkueesta löytyy Tuukka Etulan sekä Nestori Yli-Sissalan kaltaisia aivan Superin mitat täyttäviä pelimiehiä. Vaikka miehillä leveät hartiat onkin, voi sinne olla vaikea loppurosteria mahduttaa.
Ankkurit on kärsinyt isoista loukkaantumisista: Etulan sekä syksyllä Loimaalta 2+1-vuotisella sopimuksella hankitun Elmeri Iivosen jalkavaivat ovat hiekoittaneet suunnitelmia, eikä optimikoosteella ole päästy pelaamaan vielä kertaakaan.
Ulkopelillisesti Alajärvi on ollut todella heikko. Etulan poissaollessa miltään ulkopelipaikalta ei löydy Superpesiksen mittapuulle laadukasta pelimiestä. Kyllä pojat kaikkensa yrittävät, mutta lajitehoissa sekä peliymmärryksessä tulevat rajat vastaan.
Yli-Sissala on välimiehenä riittävää tasoa mutta jos hän joutuu hoitamaan vieruskavereidenkin paikat, kesästä tulee kovin yksinäinen. Pyry Alanen on lautasella hyvää perustasoa, mutta ei millekään joukkueelle pelote – etenkin takatilanteessa syöttö on kuin syömään käskisi.
Sisäpelissä Ankkurit saavat kasaan hyvän ykköskärjen: Elmeri Koivusalmi pystyy purkamaan hyvällä prosentilla nollaan ja perässä Mikael Penninkangas – Yli-Sissala -duo operoi laadukkaasti, ainakin heikompia porukoita vastaan.
Isoimmat ongelmat tulevat etenijöiden sekä kotiuttajien kanssa. Alajärvellä on Superin hitain joukkue, eikä oikein lyöntivoimassakaan pystytä haastamaan muita. Mielenkiinnolla tarkkailen, miten pelinjohtaja Juha-Matti Jaatinen pyrkii sisäpeliä pyörittämään, sillä peruspelillä ei kesäiltaisin ole kuin hopeaa jaossa.
Kitron gladiaattoreilla on hikinen ja synkkä kesä luvassa. Ainut joka heidät voi pelastaa, on Iivonen. Mikäli poika tulee pelikuntoon, tuo hän tarpeeksi laajuutta niin sisälle kuin ulos.
Joonas Kauppinen