Käsiala kertoo ihmisestä paljon: ”Puhkeava sairaus saattaa näkyä käsialassa jo paljon ennen sen toteamista”
Kirjoitatko harakanvarpaita, korukirjaimia vai lähes suoraa viivaa? Käsiala on kuin sormenjälki. Se on yksilöllinen ja kertoo paljon kirjoittajasta. Grafologi kertoo, mitä käsialasta voi lukea.
Jos haluat kuunnella jutun, klikkaa tästä:
Näytä minulle käsialasi, niin kerron sinulle, millainen olet.
Näin grafologi Anna Hurmalainen saattaisi puhutella sinua. Ja näin hän on myös puhutellut lukuisia ihmisiä jo yli 30 vuoden ajan.
”Grafologia eli käsialantutkinta on loputtoman kiinnostava menetelmä. Se on avain itsetuntemukseen”, Hurmalainen sanoo.
Käsiala syntyy aivoissa ja se on hyvin yksilöllistä. Ei ole olemassa kahta täysin samanlaista käsialaa, vaikka meidät onkin opetettu jo alakoulussa kirjoittamaan mallien mukaan.
Mitä enemmän ihminen kasvaa omaksi itsekseen, sitä selvemmin myös käsiala eriytyy opituista malleista. Vahvasti persoonallinen, jopa huonona pidetty käsiala kertoo, että ihminen uskaltaa olla oma itsensä.
”Jos joku kysyy minulta, muuttuuko ihmisen käsiala vuosikymmenten saatossa, vastaan, että toivottavasti”, Hurmalainen sanoo ja naurahtaa.
”Kun ymmärrys itsestä laajenee, myös ymmärrys muita kohtaan lisääntyy.”Anna Hurmalainen
Käsiala heijastaa minuutta
Grafologia perustuu ajatukseen, että käsiala heijastaa kirjoittajansa minuutta. Kokenut grafologi kykenee sukeltamaan ihmisen luonteeseen ja persoonallisuuteen. Hän pystyy tuomaan esiin asioita, joita henkilö ei välttämättä itse osaa nähdä.
Käsin kirjoitettu teksti voi kertoa kirjoittajan tunnetiloista, älykkyydestä, luovuudesta, sosiaalisista kyvyistä, haluista, peloista, heikkouksista, vahvuuksista ja seksuaalisuudesta.
Grafologi tutkii käsialasta muun muassa kirjoituksen kokoa, rytmiä, painoa, viistoutta ja viivan laatua. Tutkimuksiin kuuluvat myös sanojen liittyminen toisiinsa, kirjainten korkeuserot, rivien muodot ja suunnat sekä yksittäisten kirjainten muotoutuminen.
Grafologinen tulkinta tehdään aina kokonaisuuden perusteella. Silti tietyt yksityiskohdat ja jopa pelkkä nimikirjoitus kertovat grafologille paljon ihmisestä. Esimerkiksi pieni allekirjoitus kertoo vaatimattomuudesta.
Hurmalainen kertoo itse saaneensa parhaan neuvon edesmenneeltä opettajaltaan, grafologi Osmo Oksaselta.
”Hän muistutti aina, että grafologin pitää päästä symbolitasolta tulkintaan eli pystyä tekemään päätelmiä kokonaisuuden, eikä yksittäisten havaintojen perusteella.”
Grafologi analysoi käsialan muotoja ja viivoja. Hurmalainen korostaa, että käsiala pitää aina ensin mitata sitä tutkittaessa.
”Siinä on hyvin paljon mitattavia alueita. Käytän mittauksessa työkaluina suurennuslasia, viivoitinta ja kolmioviivainta. Listaan tulokset excel-taulukkoon ja vasta sitten aloitan tulkinnan.”
Tietyt lainalaisuudet käsialassa voivat paljastaa luonteenpiirteiden lisäksi myös ominaisuuksia, joita ihminen syystä tai toisesta pitää itseltään piilossa. Parhaimmillaan grafologia auttaa selvittämään, millaisia taipumuksia ja vahvuuksia asiakkaalla on jo käytössään. Usein grafologi kykenee havaitsemaan käyttämättömän potentiaalin.
”Minua harmittaa aidosti se, miten paljon ihmiset kaventavat itseään, koska he eivät edes tiedä, mitä kaikkea heissä on.”
Hurmalainen korostaa, että vahvuuksien tunnistamisen lisäksi myös omien särmien tiedostaminen on tärkeää. Aito itsetuntemus syntyy siitä, että tuntee sekä oman valo- että varjopuolensa.
”Itsetuntemus lähtee suhteesta omaan itseensä. Kun ymmärrys itsestä laajenee, myös ymmärrys muita kohtaan lisääntyy. Kun antaa itselle luvan olla oma itsensä, myös toiset saavat olla sitä, mitä he ovat.”
Syväluotaava kosketus itseen
Anna Hurmalainen tutustui grafologiaan jo lapsena. Hän kertoo kahdesta tapahtumasta, jotka ovat hänen omien sanojensa mukaan koukuttaneet hänet käsialatutkimuksen kiehtovaan maailmaan.
13-vuotiaana Hurmalainen löysi kirjastoautosta kirjan, joka järisytti hänen ajatteluaan. Kirja oli Leo Pennasen Käsialatiedon opas. Se tuntui nuoresta tytöstä kiehtovalta, vaikkei hän siitä silloin juuri ymmärtänytkään.
Tuosta alkoi Hurmalaisen grafologian harrastaminen. Parikymppisenä hän sai Osmo Oksaselta arvion käsialastaan, ja grafologia vei mennessään.
”Analyysin sisältö oli syväluotaava kosketus itseeni, ja koin sisäistä rauhaa. Se avasi polun, joka vei minua kohti itseymmärrystä. Se herätti myös kiinnostuksen auttaa muita ymmärtämään paremmin itseään.”
Ihmiset, jotka ovat jonkinlaisessa tienristeyksessä, kääntyvät Hurmalaisen puoleen. He etsivät vastauksia kysymyksiin, jotka liittyvät työhön, uraan, ihmissuhteisiin ja terveyteen. Yhteistä heille on se, että he ovat muutoksen edessä mutta eivät tiedä, mikä olisi heille parasta.
Hurmalainen kertoo esimerkin asiakkaastaan, joka oli uupunut työssään. Yläkoulun aineenopettajana toiminut nainen pohti, pitäisikö hänen vaihtaa alaa. Nainen piti kyllä työstään, mutta koki sen liian kuormittavana.
”Naisen käsialassa oli pitkät rivit ja pitkät sanavälit. Ne kertovat tarpeesta omaan tilaan ja etäisyyteenkin. Hän totesikin, että oppilaat ovat aina iholla. Kysyin häneltä, voisiko hän opettaa aikuisia, jotka eivät ole kiinni opettajan hihassa.”
”Puhkeava sairaus saattaa näkyä käsialassa jo paljon ennen sen toteamista.”Anna Hurmalainen
Käsialoja tutkittiin jo vuosisatoja sitten
Historian tutkimuksen mukaan käsialasta on yritetty tehdä päätelmiä jo antiikin Roomassa ja ajanlaskumme alun Kiinassa. Grafologia ei olekaan vain tämän päivän itsetuntemusmenetelmä.
Ensimmäisenä grafologiatutkimuksena pidetään italialaisen filosofin Camillo Baldin vuonna 1622 kirjoittamaa teosta Trattado come da una letterera missiva si conoscano la natura e qualita dello scriviente, eli suomeksi ”tutkimus menetelmästä tunnistaa kirjoittajan luonteenlaatu hänen kirjoituksestaan”.
Vaikka varsinainen käsialatutkimus aloitettiin jo 1600-luvulla Ranskassa, grafologia nousi laajempaan tietoisuuteen vasta 1900-luvun alussa. Sitä haluttiin pitää ennen kaikkea psykologisena ja tieteellisenä tutkimusmenetelmänä. Siitä pyrittiin poistamaan kaikki ennustamiseen tai mystiikkaan viittaava.
Grafologia määriteltiin tuolloin ilmaisuanalyysiin perustuvaksi menetelmäksi, jonka tavoitteena oli ihmisen luonteenpiirteiden selvittäminen käsialasta.
Käsialan tutkimista harjoitettiin esimerkiksi persoonallisuuden, parisuhteen tai työtehtävään sopivuuden arviointia varten. Myös tänä päivänä sitä voidaan hyödyntää uravalinnassa. Mitä enemmän tunnistaa omia vahvuuksiaan, sitä helpompi on suunnata itselle parhaiten sopiviin työtehtäviin.
Grafologiaa on käytetty maailmanlaajuisesti myös työntekijöiden rekrytoinnissa. Se on tehokas työkalu, kun sitä käytetään työhaastattelujen ja psykologisten testien tukena.
Suurimman hyödyn siitä saa silloin, kun valitaan henkilöitä johtotehtäviin tai sellaisiin tehtäviin, joissa ollaan paljon tekemisissä ihmisten kanssa.
”Toisen ihmisen nimikirjoituksen väärentäminen on äärimmäisen vaikeaa.”Anna Hurmalainen
Käsialan muuttuminen voi kieliä sairaudesta
Käsiala ei pysy samana. Se vaihtelee kirjoittajan tunnetilojen ja vireystason mukaan. Väsyneenä tai masentuneena ihminen ei kirjoita samalla tavalla kuin ollessaan virkeä tai hyvinvoiva.
Käsiala on kytköksissä myös terveydentilaan. Sairaana tai loukkaantuneena ihmisen käsiala on vähemmän sujuvaa ja hallittua kuin terveenä.
”Puhkeava sairaus saattaa näkyä käsialassa jo paljon ennen sen toteamista”, Hurmalainen kertoo.
Nykyään ihmiset kirjoittavat yhä vähemmän käsin. Kaikenikäiset naputtavat tekstiä älylaitteilla ja tietokoneella. Tämä huolestuttaa Hurmalaista.
”Koska käsiala on lähtöisin aivoista, aivot eivät saa enää samalla tavalla treeniä. Käsin kirjoittamisessa muodostuu myös yhteys itseen, joten myös se kärsii, kun ei käytetä kynää.”
Suomen kouluissa luovuttiin kaunokirjoituksen opettamisesta vuonna 2016. Opetushallituksen antaman suosituksen mukaan otettiin käyttöön uudet mallikirjaimet, -numerot ja muut merkit.
”Tämän päivän lapset eivät osaa kirjoittaa perinteistä kaunoa. Toki tekstauksestakin voidaan tehdä grafologisia tulkintoja, mutta siinä ei päästä niin syvälle kuin kaunossa.”
Nimikirjoituksen väärentäminen liki mahdotonta
Kun puhutaan käsialasta, kyse on vedetyn viivan liikkeestä ja sen rytmistä. Grafologiassa ajatellaankin, että vuosien kuluessa jokaisen ihmisen käsiala muotoutuu vähitellen persoonalliseksi ja kuvastaa kirjoittajansa sielun liikkeitä.
Pitkän linjan grafologi suosittelee antamaan omalle käsialalle tilaa ja vapautta. Meillä jokaisella on lupa kirjoittaa omalla ainutlaatuisella tyylillämme.
Hurmalainen on tutkinut työkseen myös väärennöksiksi epäiltyjä allekirjoituksia. Niissä yksittäisenä kokonaisuutena vaikeasti väärennettävissä on etenkin kirjoituksen rytmi. Se paljastaa, jos kyseessä ei ole aito signeeraus.
”Toisen ihmisen nimikirjoituksen väärentäminen on äärimmäisen vaikeaa, ellei lähes mahdotonta. Onkin sanottu, että allekirjoitus on identiteettimme sinetti.”
Anna Hurmalainen kertoo saaneensa grafologialta paljon. Vaikka se perustuu mittaamiseen ja lainalaisuuksiin, mukana ovat aina myös grafologin herkkyys ja intuitio.
Grafologia ei ole Hurmalaiselle silti ennustamista. Se on opittavissa oleva matka ihmismielen ihmeellisyyksiin. Se vaatii kärsivällisyyttä ja aitoa kiinnostusta.
”Minulle grafologia on yhteys toiseen ihmiseen etäisesti, ja silti niin läheltä. Se on auttanut minua pysähtymään elämän ja ihmisyyden äärellä.”
Käsiala kertoo – tunnistatko itsesi?
Grafologi Anna Hurmalainen avaa keskeisiä käsialaan liittyviä ominaisuuksia. On tärkeä muistaa olla arvottamatta niitä mustavalkoisesti.
Iso käsiala
Taiteilijaluonteita tai kuin isoja lapsia. Isosti kirjoittavat ovat usein äänekkäitä ekstroverttejä, he ottavat oman tilansa ja eläytyvät. Heissä on paljon tunnetta, ja he ovat usein taiteilijoita.
Pieni käsiala
Usein matemaattisesti lahjakkaita, tutkijatyyppejä. He menevät yksityiskohtiin ja voivat olla myös äärimmäisen pikkutarkkoja, objektiivisia ja havainnointikykyisiä.
Oikealle tai vasemmalle kallistuva käsiala
Oikeaan kallistuva kirjoitus kertoo ulospäin suuntautuneesta luonteesta, kiinnostuksesta ulkomaailmaan ja eteenpäin pyrkimisestä. Vasemmalle kallistuminen kertoo valikoivuudesta, kaipuusta menneisyyteen, vetäytyväisyydestä ja varovaisuudesta.
Pysty käsiala
Huomattavan pystylinjainen käsiala kertoo viileydestä, tarkkailijan roolista ja kriittisestä suhtautumisesta asioihin.
Sanojen ja rivien välit
Kertovat mielialasta, temperamentista ja voinnista. Kertovat myös kirjoittajan suhteesta toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Jos sanojen välit ovat lyhyet, ryhmä on kirjoittajalle tärkeä.
Pitkät välit taas voivat kertoa yksinäisyydestä, vaikeudesta saada kontaktia muihin. Lyhyet rivien välit kertovat halusta olla tekemisissä muiden kanssa. Pitkät rivivälit kuvastavat halua vetäytyä omiin oloihin.
Pyöreä käsiala
Syvät uomat ja kaarien suosiminen kertovat hyväntahtoisesta huumorista, lempeästä luonteesta, tunteiden tärkeydestä sekä osittain myös lapsellisuudesta.
Terävä, kulmikas käsiala
Voimakastahtoisia ihmisiä. He voivat olla jopa itsepäisiä, hankaliakin luonteita, joille kompromissien tekeminen saattaa olla vaikeaa. Heidän vahvuutensa voivat olla etu vaikkapa yrityssaneerauksissa tai muutosjohtajan roolissa.
Huono, epäselvä käsiala
Oman tiensä kulkijoita, monipuolisesti ajattelevia ja sovinnaisuuden vaateista vapautuneita henkilöitä. Harakanvarpaat saattavat kertoa silti myös epäselvästä ajattelusta.
Kaunis, selkeä käsiala
Kaunis käsiala ei välttämättä kerro kauniista luonteesta. Pitäytyminen hallitussa käsialassa voi kertoa kaavamaisuudesta, sovinnaisuudesta ja esteettisyydestä.
Koristeellinen tai pelkistetty käsiala
Koristeelliset kiemurat ja koukerot kertovat esiintymishalusta, näyttävyydestä ja halusta erottua muista. Yksinkertaista ja pelkistettyä tekstiä kirjoittavat pelkistävät asioita elämässä muutoinkin. Heille tärkeää on sisältö, ei muoto. Heillä on kyky keskittyä olennaiseen.
Viivan paksuus
Tartutko mieluummin paksuun vai ohueen tussiin, entä pehmeään vai kovaan lyijyyn? Paksu viiva ilmentää tunnevoittoisuutta ja visuaalisuutta. Ohut viiva kertoo rationaalisuudesta, kriittisestä ajattelusta, pelkistämisestä ja pitäytymisestä oleellisessa.
Marginaalit
Tyhjä paperi on kuin maailma, johon kirjoittaja asettaa itsensä. Oikea marginaali kuvastaa suhtautumista tulevaisuuteen ja vasen menneisyyteen. Jos oikea reunus on leveä, kirjoittaja pelkää tulevaisuutta. Kapea oikea reunus taas osoittaa elämänläheisyyttä ja -hallintaa.
Leveä vasen marginaali ilmentää muodollisuutta, harkitsevuutta ja etäisyyttä. Kapea vasen reunus taas on vaatimattomalla ja säästäväisellä, jopa pihillä ihmisellä.
Lähde: Anna Hurmalainen
Käsialan kolme aluetta
Grafologiassa käsialassa erotetaan kolme aluetta. Yläalueelle sijoittuvat kirjainten l, t ja k yläosat. Keskialueelle osuvat kirjaimet a ja e. Ala-alueelta löytyvät kirjainten j, y, p ja g silmukat.
Anna Hurmalaisen mukaan yläalue ilmentää henkisyyttä, aatteita ja ihanteita, keskialue tunteita ja kokemista, ja ala-alue juuria, luomisvoimaa, fyysisyyttä ja viettejä.
Esimerkiksi korostuneet j:n koukut voivat kertoa liikunnallisesta kirjoittajasta, kun taas surkastunut ala-alue voidaan tulkita juurettomuuden ja turvattomuuden tunteiksi. Puheliailla ihmisillä keskialue on usein korostunut.
Yläalue on korostunut innostuneella idealistilla, joka saattaa olla myös hieman pinnallinen ja hutiloiva. Korostunut keskialue kertoo sydämellisyydestä ja halusta säilyttää asiat ennallaan.
Korostunut ala-alue ilmentää realismia, käytännönläheisyyttä ja alkuvoimaa. Jos ala-alue on surkastunut, kirjoittaja kokee epävarmuutta ja juurettomuutta. Surkastunut yläalue taas ilmentää henkevyyden ja huumorintajun puutetta.
Anna Hurmalainen
on grafologi ja yrittäjä. Hän on koulutukseltaan markkinointiviestinnän tradenomi ja työskentelee copywriterina.
Anna opiskeli grafologiaa ensin työväenopistossa ja sittemmin grafologi Osmo Oksasen johdolla. Hän rakentaa parhaillaan verkkokurssia grafologian perusteista.
Anna asuu Helsingissä puolisonsa ja tyttärensä kanssa ja harrastaa matkustelua, lukemista, joogaa, pilatesta ja uintia.
Annan motto kuuluu: Sattumaa ei ole.
