Vitamiinit ovat terveellisiä ja yleisesti ottaen välttämättömiä. Kuitenkin jossakin vaiheessa tulee raja, jolloin jokin terveellinen ei ole enää pelkästään terveellistä. Vaikka esimerkiksi kalaöljy on terveellistä, sitä tuskin kannattaa juoda pullotolkulla joka päivä, sillä jo siitä tuleva energiamäärä alkaa olla haitallista. Myös niasiini eli B3-vitamiini on ihmiselle välttämätöntä, ja sen puute aiheuttaa pellagraa, joka johtaa pahimmillaan kuolemaan. Kuitenkin myös niasiinin kohdalla tulee jossakin vaiheessa raja, jonka jälkeen turvallisuustekijät alkavat olla tärkeitä. Raja ei tule erityisen nopeasti vastaan, mutta se on saavutettavissa.
Niasiini on yksi B-ryhmän vesiliukoisista vitamiineista, B3-vitamiini. Niasiinia saadaan niin nikotiinihapon kuin nikotiiniamidin muodossa.
Ks. myös artikkeli “Niasiini (B3-vitamiini)”
Niasiinin saantirajoitukset
Suomessa niasiinin suurimman vuorokausittaisen saannin ylärajat on määritelty sen mukaan, puhutaanko nikotiinihaposta (10 mg) vai nikotiiniamidista (900 mg). Kuitenkin nikotiinihapon 10 mg:n määrässä on huomiona, että tähän luetaan vain valmisteista tai lisäravinteista saatava nikotiinihappo, eli ruuasta saatavalle nikotiinihapolle ei ole saannin ylärajaa.
Niasiinin saantimäärät ovat Euroopassa hyvin alhaisia päivittäisen saannin ylärajaan verrattuna. Italiassa keskimääräinen päiväsaanti oli 19 mg ja Alankomaissa 16,7 mg. Korkeimpia olivat Saksassa miehillä keskimäärin 39,5 mg ja Iso-Britanniassa 40,9 mg miehillä. Kun tarkasteltiin otoksen eniten niasiinia saavaa 2,5 prosenttia, heillä keskimääräinen tulos oli Itävallassa 66,3 mg ja Iso-Britanniassa 67,4 mg. Määrät eivät siis ole hurjia. Huomattavaa on, että lisäravinteista ei tule merkittäviä määriä niasiinia edes eniten saavalla 2,5 %:lla. (EFSA 2006)
Niasiinin turvallisuus eläinkokeissa
Suurin osa eläinkokeista, joissa tarkastellaan suurten niasiinimäärien vaikutusta, on tehty ennen vuotta 1960. Eläimillä on kokeiltu valtavien niasiiniannosten vaikutusta. Koirilla 2 g nikotiinihappomäärän antaminen 20 päivän ajan johti oireisiin (painonlasku, kouristukset, jopa kuolema), mutta 1 g määrä 8 viikon ajan ei aiheuttanut tällaisia. Samoin 1 g per painokilo annettu natriumnikotinaatti ei aiheuttanut oireita 40 päivän aikana. Rotilla 1 g natriumnikotinaattia ei aiheuttanut 40 päivän aikana myrkytysoireita, mutta kun ruokavaliossa annettiin 1 % nikotiiniamidia, se vähensi 28 päivän aikana kasvua. Samoin 0,62 g per painokilo annettuna nikotiiniamidi heikensi rottien kasvua. Kuitenkaan hiirillä ei havaittu syöpien lisääntymistä, kun hiiret joivat koko elinikänsä vettä, jossa oli 1 % nikotiiniamidia. (EFSA 2006)
Nikotiinihappo ja kasvojen punoittaminen
Ihmisillä niasiinin turvallisuutta on tutkittu erityisesti lääketieteellisissä kokeissa, joissa on käytetty huomattavan suuria niasiinimääriä. Nikotiinihapolla on mielenkiintoinen sivuvaikutus, jota ei ole ollenkaan nikotiiniamidilla. Suurten nikotiinihappomäärien yleinen sivuvaikutus on kasvojen väliaikainen punottaminen annoksen ottamisen jälkeen. Suurilla annoksilla punoitus kestää noin 20–30 minuuttia, ja sen yleisyys ja voimakkuus vähenevät käytön myötä. (Domanico ym. 2015, ks. myös Oberwittler & Baccara-Dinet 2006.) Vuonna 1938 julkaistun tutkimuksen mukaan 50 mg nikotiinihappoannos aiheuttaa kasvojen ohimenevää punoitusta noin 5 %:lle ja 100 mg noin 50 %:lle. Yleisesti arvioidaan, että noin 40 % suuria annoksia käyttävistä tavataan punotusoireita, ja tämä on yksi suurimmista syistä lopettaa aineen käyttö. Kuitenkin kokemukset sivuvaikutuksista ovat usein voimakkaampia kuin todellisuus (Guyton & Bays 2007). Esimerkiksi Grundyn ym. (2002) kokeessa yksi plaseboainetta saanut koehenkilö keskeytti kokeen liiallisten punoitusoireiden takia.
Nikotiinihapon muodossa olevan niasiinin aiheuttama punoitus ei ole vaarallista, mutta se on epämukavuustekijä. Punoitusta havaitaan joskus jopa 30 mg annoksilla – erityisesti, jos ainetta otetaan suoraan tyhjään mahaan. Itse asiassa EFSA:n raportin mukaan alle 500 mg annoksia otettaessa ainoa todennäköinen sivuvaikutus on kasvojen punoittaminen. (EFSA 2006)
Tähän mennessä on pyritty löytämään erilaisia keinoja hallita punoitusoireita. Kuitenkin niasiini-laropipranttiyhdiste Tredaptive®, jonka tarkoitus oli vähentää punoitusta, sai osakseen negatiivista huomiota, kun siihen liittyi erilaisia sivuoireita, joten tuote vedettiin markkinoilta (Shin & Lee 2014). Laropiprantti-niasiiniyhdisteellä on myös muita mahdollisia kyseenalaisia vaikutuksia. Bays ym. (2015) myös havaitsivat yhdisteellä negatiivisia vaikutuksia diabetekseen 36 viikon tutkimuksensa aikana. Yhdiste ei kuitenkaan ole enää Suomessa myynnissä.
Ruuansulatushäiriöt
Suurten nikotiinihappoannosten (noin 3 g päivässä, joskus jopa 1 g) ottaminen on ollut yhteydessä myös ruuansulatusvaivoihin, ripuliin ja ummetukseen. Joskus pahoinvointia on havaittu 300 mg annoksilla. Kun korkeaan kolesteroliin käytetään 3 g nikotiinihappoannoksia, pahoinvointi on tyypillinen haittavaikutus. Kuitenkin nikotiiniamidilla pahoinvointi tai muut oireet ovat harvinaisia. Vain yhdellä henkilöllä on raportoitu pahoinvointia, kun hän sai ensin 3 g nikotiiniamidia, ja sen jälkeen annostus nostettiin 9 g:aan. Tapaus on raportoitu vuonna 1973. (EFSA 2006)
Nikotiinihappo ja mahdollinen maksan vajaatoiminta
Hyvin suuret nikotiinihappomäärät (3–9 g) ovat joskus aiheuttaneet maksan vajaatoimintaa kuukausia tai vuosia kestäneen käytön jälkeen.
On monia tapauksia, joissa 3 g annos nikotiinihappoa on ollut yhteydessä keltaisuuteen ja maksan vajaatoimintaan. Samoin noin kolmanneksella Coronary Drug Project Research Groupin (1975) 1119 tutkittavasta oli kohonneet maksa-arvot. Vuonna 1992 julkaistussa katsauksessa todettiin, että pääasiassa alle 3 g annokset eivät olleet maksan toiminnalle haitallisia, vaikka muutamissa tapauksissa myös pienemmät annokset ovat aiheuttaneet oireita. Toisaalta jotkut huomauttavat, että joissakin tutkimuksissa on ollut yli 1000 osallistujaa, ja niissä annoksena on ollut 3 g nikotiinihappoa päivässä, mutta keskeyttäneitä on vain 3–5 %, mikä on hyvin vähän. (EFSA 2006)
Maksan kannalta erityisesti hitaasti imeytyvät nikotiinihappovalmisteet ovat osoittautuneet ongelmallisiksi, koska ajoittain ne ovat olleet yhteydessä suurempiin maksavaurioihin(Cooper ym. 2015). On tapauksia, joissa niinkin ”pieni” kuin alle tuhannen milligramman eli yhden gramman päiväannos hitaasti imeytyvää niasiinia on ollut yhteydessä maksavaurioihin. Toisaalta taas on paljon tutkimuksia, joissa hitaasti imeytyvällä nikotiinihapolla ei ole vaikutusta maksan toimintaan edes suurilla annoksilla, joten nikotiinihappoa ei voi pitää suoraan vaarallisena. (EFSA 2006).
Nikotiiniamidin kohdalla tilanne on jälleen erilainen. Vain yhdessä tapauksessa maksatulehdus eli hepatiitti on tullut pelkän nikotiiniamidian käyttämisen jälkeen, ja tämä on vuonna 1973 raportoitu tapaus, jossa henkilö sai ensin 3 g nikotiiniamidia, ja tämän jälkeen annos nostettiin 9 g:aan. Muissa tutkimuksissa, joissa on käytetty 1–3 g nikotiiniamidia ja jotka ovat kestäneet parhaimmillaan 3 vuotta, maksan toiminnassa ei ole havaittu muutoksia.
Nikotiinihappo ja glykeemisen kontrollin haasteet
Korkeilla annoksilla on havaittu myös satunnaisesti verensokerin kontrollin heikkenemistä. Hyperglykemia on hyvin harvinainen, mutta sitä on raportoitu 1–3 g nikotiinihappoannoksilla. Vaikutuksia on havaittu muutamissa kokeissa niin terveillä kuin diabeetikoillakin. Kuitenkaan nikotiiniamidilla ei ole havaittu vastaavia vaikutuksia verensokeriin. (EFSA 2006.)
Muut mahdolliset oireet
Suurista nikotiinihappoannoksista on joissakin harvinaisissa tapauksissa seurannut myös näköhäiriöitä ja veren homokysteiinin nousemista, mutta oireet ovat poistuneet käytön lopettamisen jälkeen. (EFSA 2006) Myös Domanico ym. (2015) tarkastelivat tutkimuskatsauksessaan niasiinin vaikutusta silmän terveyteen ja havaitsivat, että yli 1,5 gramman päiväannoksilla tutkimuksissa oli ajoittain raportoitu negatiivisia vaikutuksia. Kuitenkin silmäoireet korjaantuivat hoidon jättämisellä. Tutkijat arvelevat, että 0,67 % korkeaniasiinisella lääkityksellä hoidettavista aiheutuu silmäoireita.
Johtopäätökset
EFSA on määritellyt, että nikotiinihapon suurin päiväannos tulisi olla 10 mg, koska suuremmat annokset voivat aiheuttaa kasvojen ohimenevää punoitusta. Tämä on kuitenkin haluttu pitää turvallisuustekijänä, koska teoreettisesti on mahdollista, että tämä aiheuttaa vanhuksilla verenpaineen heittelemistä ja lisää kaatumisriskiä; toisaalta tästä ei ole havaintoja, joten turvallisuusnäkökohta on teoreettinen. Toisaalta esimerkiksi Hathcock (1997) toteaa, että alle 500 mg annoksiin ei sisälly tunnettuja riskejä; hän ei pidä kasvojen ohimenevää punastumista haitallisena.
EFSA laski nikotiiniamidin turvallisuuden niin, että kun sitä on käytetty vähintään 25 mg per painokilo annoksina (70-kiloiselle 1750 mg) tutkimuksissa ilman mitään sivuvaikutuksia, niin tämä määrä on jaettu kahdella, koska joissakin tutkimuksissa on saatettu käyttää lapsia, joilla nikotiiniamidin käsittely elimistössä on nopeampaa kuin aikuisilla, ja tästä syystä määrät voivat olla aikuisille pienempiä. Näin ollen päästiin määrään 12,5 mg per painokilo päivässä, mikä tarkoittaa siis 72,5 kg painavalle 900 mg päiväannosta. On osaltaan ironista, että kun määrä jaettiin kahdella lasten mahdollisen nopeamman aineenvaihdunnan takia, niin lapsille suositellut suurimmat annokset ovat pienempiä kuin aikuisille (1–3 v. 150 mg, 4–6 v. 220 mg, 7–10 v. 350 mg, 11–14 v. 500 mg ja 15–17 v. 700 mg).
Suositukset raskaana oleville
Tällä hetkellä ei ole luotettavaa tietoa siitä, voiko nikotiiniamidilla tai nikotiinihapolla olla jotain vaikutusta sikiönkehitykseen, joten EFSA:n mukaan korkein turvallinen annos ei päde heihin. Tällä hetkellä nikotiinihapolla tai nikotiiniamidilla ei ole tunnettuja sivuvaikutuksia raskauden etenemiseen, mutta tiedon puuttuessa maltti on valttia. Kuitenkin on ilmeistä, että esimerkiksi ravintolisistä saadun 15 mg nikotiiniamidilisän ei pitäisi olla yhteydessä raskaudenaikaisiin oireisiin.
Raskauden alussa otetun nikotiiniamidin nähtiin vuonna 1971 julkaistussa tutkimuksessa olevan yhteydessä lisääntyneisiin epämuodostumiin, mutta toisaalta taas MRC Vitamin Study Research Groupin (1991) metodologisesti hyvässä ja hyvin laajassa tutkimuksessa (33 tutkimuskeskusta 7 eri maassa) ei havaittu yhteyttä nikotiiniamidin ja raskaudenaikaisten epämuodostumien välillä.