– Minä en puolusta nurmikkoa, puutarhatutkija Julia Donnerpuuskahtaa heti kättelyssä.
Donner perustaa näkemyksensä siihen, että ihmiset kantavat kovaa huolta nurmenleikkuusta. Koetaan, että kotia ja puutarhaa pitäisi siistiä samalla tavoin.
– Minulla tekee sydämestä pahaa, että ihmisille puutarha on vaiva ja taakka. Ellei nurmikkoa leikata, ajatellaan, että tuolla on tuollaista holtitonta menoa.
Tutkijan mukaan ihmisten pitäisi ymmärtää, että puutarha on palanen luontoa, kasvien ei kuulu kasvaakaan suorassa ja linjassa.
"Onko se rikkaruoho nurmikolla niin hirveä, että on valmis myrkyttämään luontoa?"
Toki Donner myöntää, että toisille nurmikon hoito tuo iloa. Nurmikon leikkaamiseen liittyy silti omakotialueilla ongelmia.
– Pientaloalueella se mieletön mekkala, kun viikonloppuna kukin käynnistää ruohonleikkurit. Yksi alkaa ensin aamulla, sitten toinen tajuaa, että nurmikko pitäisi leikata. Mekkala jatkuu iltaan asti.
Luonnon monimuotoisuuden pitäisi Donnerin mukaan näkyä pihassa. Nurmea ei pitäisi nyhtää puhtaaksi, sillä rikkakasvien määrittelykin on tutkijalle usein sitä, että kasvi vain kasvaa väärässä paikassa.
– Olen usein puhunut voikukkien puolesta. Itsekin rakentelen kukkapenkkiä, eivätkä sinne rikkakasvit kuulu, mutta toivoisin vähän suhteellisuudentajua. Onko se rikkaruoho nurmikolla niin hirveä, että on valmis myrkyttämään luontoa, tutkija kyselee.
Nurmilajikkeita lähes joka lähtöön
- Valmiissa nurmikkoheinäseoksissa on kahdesta neljään heinälajia.
- Yleisimpiä Suomessa tarjolla olevia nurmilajeja ovat niittynurmikka, punanata, nurmirölli, lampaannata, valkoapila, timotei ja englanninraiheinä.
- Niittynurmikka kestää eniten kulutusta ja on eniten käytetty siemenseoksissa. Lajike ei kuitenkaan kestä jatkuvaa leikkaamista alle neljään senttiin.
- Punanata ei kestä kovaa kulutusta, mutta sietää hyvin kuivuutta, ravinteiden puutetta ja matalaakin leikkausta.
- Nurmirölli muodostaa tiheitä nurmikkoja ja kestää lyhyeksi leikkaamista, mutta ei kovaa kulutusta.
- Lampaannata sopii alueille, missä nurmea ei hoideta, sillä se kestää sekä kuivuutta että tallaamista.
- Valkoapila puolestaan on kukkiessaan kaunis, mutta houkuttelee mehiläisiä. Lisäksi se on liukas ja tahraa vaatteita.
- Timotei viihtyy myös savimaalla, mutta on liian karkea lajike nurmikoihin.
- Englanninraiheinää käytetään Timotein tavoin suojakasvina siemenseoksissa. Talvenkestävyydeltään raiheinä on heikko. Lähde:
Kalkitus häätää sammaleen
- Siemenkauppiaiden yhdistyksen merkki siemenpakkauksessa kertoo, että lajikkeen menestyminen on tutkittu Suomessa.
- Nurmikkoheiniltä vaaditaan, että ne ovat hidas- ja matalakasvuisia.
- Jos ruohosiemenseoksissa on yli 10 prosenttia englanninraiheinää, se ei sovi Suomen ilmastoon.
- Nurmi korjaa hyvin itse itsensä. Kastelu kannattaa hoitaa iltamyöhällä.
- Aamulla ja päivällä veden ja tuulen yhteisvaikutus saattaa aiheuttaa nurmelle polttovaurioita.
- Kuivana ja kuumana kesänä kastele vain nurmen kuivimmat kohdat.
- Koiran virtsa voi vahingoittaa nurmea.
- Ruskettuneille läiskille voi levittää hiekansekaista multaa ja istuttaa uusia ruohonsiemeniä.
- Jokakeväinen kalkitseminen pitää sammaleen poissa nurmelta.
- Ruohonsiemenet säilyvät viisi vuotta kuivassa sisätilassa, mutta eivät kuitenkaan ulkovarastossa.
Ruohonleikkurin valinta
Ruohonleikkurin valintaan vaikuttaa pihan koko, malli sekä istutusten ja lehtipuiden määrä. Vetävä ruohonleikkuri helpottaa leikkuutyötä silloin, jos leikattava ala on laaja tai mäkinen.
Pienemmille, alle 500 neliön pihoille riittävät kela-, akku- tai sähkökäyttöiset leikkurit. Kelaleikkurit ovat heti käyttövalmiita ja pärjäävät vähällä huollolla. Akku- ja sähkökäyttöiset mallit ovat joko ruohoa kerääviä tai ruohot taakseen jättäviä.
– Jos haluat keräävän ruohonleikkurin, pitää muistaa, että samalla lähtee paljon arvokkaita ravinteita. Ruohosilppu nimittäin ravitsee nurmikkoa, puutarhuri Mia Snellman muistuttaa.
Ruohon taakseen jättävät leikkurit joko heittävät leikkuujätteen sivulle tai silppuavat ruohon niin pieneksi, ettei sitä tarvitse kerätä jälkeenpäin.
"Jos haluat keräävän ruohonleikkurin, pitää muistaa, että samalla lähtee paljon arvokkaita ravinteita."
Ajettavia leikkureita suositellaan yli 1500 neliön tasamaan nurmikoille. Ajettavissa leikkureissa on kahta eri mallia. Puutarhatraktorissa leikkuuterä on laitteen keskellä ja etuleikkurissa laitteen edessä.
– Kun leikkuuterä on edessä, pääsee myös pensaiden alle. Kun terä on keskellä, pitää pensaiden aluset leikata erikseen, Snellman toteaa.
Vaivattominta ruohonleikkuuta edustavat robottileikkurit. Niiden käyttö onnistu, kun pihamaalle ensin asennetaan rajauskaapelit ja leikkurin latausasema. Robotin hoitaessa työt ei ruohonleikkuusta tarvitse kantaa huolta edes pidemmän kesälomareissun aikana.
