Kesämökin pihalta odotetaan usein helppohoitoisuutta, mutta saisi siellä jotain silmäniloakin olla. Hyvällä suunnittelulla pihasta tulee houkutteleva ja toimiva.
Kesänviettoon kuuluu kiva puuhastelu ulkosalla, niinpä halutut toiminnot kannattaa ottaa huomioon jo suunnittelussa. Moni kaipaa tasaista aluetta vaikka pelaamiseen, kun jollekin näyttävä ruusupenkki tai pieni yrttimaa voi olla toiveiden täyttymys.
– Kaikki lähtee asiakkaan toiveista ja tarpeista. Lisäksi maisema kannattaa ottaa huomioon. Olemassa olevia elementtejä, kuten puita ja kiviä voi hyödyntää, ja esimerkiksi kaunis kallio merenrantatontilla voi olla kiva efekti, kun sen paljastaa näkyviin sammaleen alta, pihasuunnittelija Mirkka PeltolaMerimaskusta sanoo.
Jos puusto on hyvin runsas, sitä kannattaa karsia, jotta pihaan saadaan auringon valoa ja lämpöä. Samalla saa karkotetuksi hyttysiä, joita varsinkin kuusimetsä houkuttelee.
Kaava-alueella tarvitaan aina kaatolupa. On myös hyvä muistaa, että vesakoita pitäisi karsia vähintään viiden vuoden välein, sillä ne kasvavat nopeasti.
Mökin piha-alueen voi yhdistää ympäröivään luontoon kauniisti levittämällä pihaan metsänpohjaa (kuntta), jossa on varpuja ja sammaleita. Siitä leviävät ne lajit, jotka ovat otollisimmat sijoituspaikassa.
Kuntta levitetään hiekkakerroksen päälle (noin 15–20 cm), ja sen alle peittyvät myös mahdolliset rakentamisen jäljet. Kuntta sopii parhaiten puolivarjoisaan paikkaan, ja sitä täytyy kastella ensimmäisenä kesänä.
Nurmikkoa Peltola ei yleensä suosittele kesämökeille, mutta jos sellainen on, sen voi antaa sammaloitua pehmeäksi matoksi.
– Jos pihalla on koloja, niihin voi istuttaa vaikka matalaa kangasajuruohoa, joka on kaunista ja kestää kävelyä. Pihalle voi myös rakentaa puusta kulkureittejä, mutta värityksen pitäisi sointua luontoon. Esimerkiksi komposiittilaudasta saa nykyisin kauniita harmaan sävyjä.
Hyötykasveja haluavalle helppohoitoinen vaihtoehto on hankkia tai nikkaroida (ei kuitenkaan kyllästetystä puusta) lavakauluksia eli kasvilavoja, joihin voi istuttaa esimerkiksi salaattia, avomaankurkkua ja papuja. Ne ovat 30-40 sentin korkuisia kehikoita, jotka täytetään mullalla ja pohja jätetään auki, jotta juuret pääsevät tarvittaessa syvemmälle.
Rikkaruohot ja etanat eivät pääse helposti leviämään lavoille, ja niitä on helppo kastella. Lavoista voi myös rakentaa pyramidin, josta on helppo poimia esimerkiksi mansikoita.
Tomaatin esikasvatusta varten lavaan voi nikkaroida vanhoista ikkunoista kannet, jotka voi avata tuuletusta varten.
– Yrttilavat, joissa on esimerkiksi timjamia, rakuunaa ja persiljaa, on kätevintä sijoittaa työskentelykorkeudelle. Jos haluaa kunnon kasvimaan, sellaisen voi tehdä avomaalle perunoille ja mansikoille, Peltola sanoo.
Myös marjapensaat ja omenapuut ovat helppohoitoisia. Marjapensaille riittää säännöllinen lannoitus ja vanhojen oksien karsiminen 3–5 vuoden välein, omenapuille lannoitus ja hoitoleikkaus vuosittain. Pieneen pihaan sopii hyvin perheomenapuu, jonka runkoon on vartettu 3-4 omenalajiketta.
Jos kaipaa mökin pihaan myös koristekasveja, suunnittelijalle kannattaa kertoa, mihin aikaan kesästä mökillä ollaan paljon, jotta kukinnat osuvat samaan aikaan. Pensaista erilaiset havut sopivat hyvin, mäntymetsään myös alppiruusut. Tuoksuvista puista esimerkiksi tuomet ja poppelit, ja pensaista atsaleat, syreenit ja pensasruusut soveltuvat hyvin mökin pihaan.
Moni toivoo myös perennapenkkiä, jossa on erikorkuisia, eri aikaan kukkivia kasveja.
– Perennat voi istuttaa vaikka muurirakennelmaan. Sininen ja valkoinen ovat suomalaisten värisuosikkeja. Keväällä kukkivat kurjenmiekat ja vuokot, kurjenpolvet melkein koko kesän. Syksyllä väriä tuovat leimut ja neilikat. Jos innostuu kasveista, voi aloittaa vaikka ryhmäruusujen kasvattamisen ja kokeilla eri lajeja. Pioni on myös vaativampi ja kukkii vain hetken kesä-heinäkuussa, mutta on erittäin näyttävä, Mirkka Peltola toteaa.
Loppukesällä ja syksyllä valaistus lisää viihtyvyyttä ja turvallisuutta ja pidentää mökin käyttöaikaa. Se ei maksa paljon, ja myös aurinkokennovalaisimia voi käyttää. Valaisulla voi myös nostaa esiin mielenkiintoisia yksityiskohtia, esimerkiksi kauniisti sammaloitunen kiven.
Sadesäällä mukava lisä mökillä on huvimaja, jossa tarkenee syksylläkin tai katos, jonka suojassa voi heittää tikkaa.
Perinneperennatietoa messuilla
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Sirkka Juhanojaon tutkinut vuosia erilaisten perennalajikkeiden menestymistä eri kasvupaikoilla Suomessa. Kuluttajat voivat hyödyntää tutkimuksen tuloksia netin , josta voi etsiä omaan pihaansa sopivia kasveja esimerkiksi värin, kasvupaikan, kasvukorkeuden tai kukkimisajankohdan avulla. Kaikki lajikkeet ovat Suomen oloissa tutkitusti menestyviä.
Luonnovarakeskuksessa Kaarinan Piikkiössä (Toivonlinnantie 518) on kesällä myös mahdollisuus nähdä eri perennalajikkeita näytemaassa.
– Taimia ostaessa kannattaa mieluiten valita Suomessa pitkään viljeltyjä lajikkeita, jotka menestyvät yleensä ulkomailta tuotuja paremmin. Olemme myös tutkineet ja kehittäneet hyvin menestyviä ja maukkaita marjalajikkeita. Myös suomalaiset perinnekasvit menestyvät täällä hyvin, ja keräämme niitä talteen. Puutarhamessuilla olemme mukana Perinnekasvien osastolla (B-halli), jossa voi tutustua perinnelajeihin. Meille voi myös jatkuvasti lähettää tietoa perinnekasveista, Juhanoja kertoo.
Sirkka Juhanoja puhuu perinnekasveista Turussa su 2.4. klo 14 A-hallin lavalla. Puutarhatutkimuksen 90-vuotisjuhlan yleisötapahtuma, Luonnonvarakeskus, Piikkiö 13.6. iltapäivällä, lisätietoja myöhemmin .
Luonnonvarakeskuksen helppohoitoiset kasvisuositukset
Kallioinen merenrantapiha
Kasvit ovat kuivassa paikassa jopa ilman kastelua viihtyviä.
- Maksaruohot, paljon vaihtoehtoja, matalat: Kaukasian maksaruoho, pääsky- valko- ja keltamaksaruoho. 20–30 cm: keltainen Siperian maksaruoho, pärjäävät paahteessa ilman kastelua.
- Mehitähdet: pärjäävät samaan tapaan kuin maksaruhot.
- Ruoholaukka: voi käyttää hyödyksi, esiintyy myös luonnonvaraisena.
- Verikurjenpolvi: pärjää kallionkoloissa, ruohovartinen, vähän pensastavampi.
- Ajuruohot: kangasajuruoho, kerää perhosia, harmaa ajuruoho, kukkii aikaisemmin kesäkuussa. Hopeahärkki: noin 20 cm korkea, tekee kauniin peittävän mättään, kukkii alkukesällä.
- Vuorenkilpi: isolehtinen, punainen näyttävä kukinto touko-kesäkuussa, pärjää hyvin vähällä hoidolla.
- Iisoppi: kaunis sininen kukinto, sopii mäkimaastoon, saattaa levitä siemenestä paljon.
- Tyräkit: tarha- tai kuusityräkki (neulasmaiset lehdet), kultatyräkki.
- Pensaita, ruusut: pensasruusuissa paljon vaihtoehtoja; esim. vaatimattomat juhannusruusu, kerrannaiset valkoiset kukat, ja matalampi kiiltävälehtinen nukkeruusu, jossa on vaaleanpunaiset, yksinkertaiset kukat.
- Pensasangervot: matalia, tiiviitä, voi leikata keväällä matalaksi ja kukkii samana vuona, esim. keijunangervo, koivuangervo.
Mummonmökin piha
Kannattaa suosia perinnekasveja, joita viljelty pitkään Suomessa. Sopivat perennapenkkeihin, joissa on useita lajeja, tai omina ryhminään pihapiiriin.
- Isommat perennat: päivänliljat: perinteisiä, tuuhea pensamainen lehdistö. Kolmen lajin kukkapenkki kukkii lähes koko kesän. Keltapäivänlilja: tuoksuva perinteinen suomalainen laji, kukkii keskikesällä. Rusopäivänlilja: pehmeän oranssit kukat, vähän korkeampi laji, Sirkku-kanta hyvin kauan viljelty. Apricot-lajike: kirkkaan keltainen, kukkii touko-kesäkuussa.
- Malvat ja malvikit: harmaa malvikki: vaaleanpunaiset kukat heinäkuussa. Myskimalva: (matala), ruusumalva tähän korkeampi.
- Särkynyt sydän, lajeja: kevät- ja kesäpikkusydän, hyvin pitkään kukkiva matala laji perennapenkkiin.
- Kuunliljat: varjoisaan paikkaan, hyvin peittävät lehdet, paljon lajeja ja lajikkeita, esim. hämykuunlilja (vihreät lehdet), hopeakuunlilja, raita- ja sinikuunlilja.
- Sipulikukkia: ruskolilja, kukkii keskikesällä, varjolilja, hyvin perinteinen. (huom. liljoissa saattaa esiintyä tuhoeläin, oranssi liljakukko-kuoriainen, jotka täytyy nyppiä pois.)
- Perinteisiä 2-vuotisia perennoja, jotka kukkivat toisena kesänä: harjaneilikka, sormustinkukka (huom. myrkyllinen, siementää valtavasti, voi olla vaikea saada pysymään yhdessä paikassa), ukonhattu (sinivalkoinen, huom. myrkyllinen), palava rakkaus, kirkkaanpunaiset kukat, kurjenmiekat, esim. siperian kurjenmiekka, korkea, kauniin sininen, vaatii hiukan enemmän kosteutta.
- Marjapensaat: jalostettu Suomessa ja tuotettu puhtaista emokasveista. Hyviä, maukkaita, uusia lajikkeita: mustaherukka, Mikael- ja punaherukka: Punahilkka-lajike, sopivat tuoreina syöntimarjaksi, viherherukka, tosi makeat lajit Venny ja Vilma, kypsänäkin vihreä, valkoherukka: lajikkeet Lepaan Valkea, Piikkiön Helmi. Vadelma: Maurin Makea, Takalan Herkku.
