Ruoka

Voita voikukka syömällä

Voikukka. Toinen kiroaa sen ja käy taistoon. Toinen odottaa vesi kielellä ja pannu liedellä, että herkulliset nuput ilmestyvät.

Moni on nyt tahtomattaan trendikäs, kun takapiha alkaa puskea voikukkaa – eli villiruokaa.

Sen sijaan, että kävisi hävitystaisteluun, asiaa voi lähestyä ovelammin. Voikukka on hankala voittaa, mutta helppo syödä. Mitä enemmän nuppuja päätyy pannulle, sen vähemmän kukat pääsevät levittämään hahtuvasiemeniään.

Voikukasta voi syödä lehdet, nuput, kukat ja juuret. Kulinarismistaan tunnetut ranskalaiset kasvattavat voikukkaa herkuksi. Me kiskomme syötävää kasvia irti pihoiltamme ja ajamme sitten markettiin ostamaan paketin muoviin pakattua italialaista rikkaruohoa, rucolaa.

Jostain syystä emme arvosta sitä, mikä kasvaa itsestään.

Välimeren maiden ruokavaliota pidetään maailman terveellisimpiin kuuluvana. Villivihannekset ovat olennainen osa sitä. Välimeren maissa hortoillaan; siellä hortoilevat vanhat mummotkin.

Hortoilu on Raijaja Jouko Kivimetsänlanseeraama nimi villivihannesten keruusta ja syömisestä. Horta tarkoittaa kreikaksi kaikkea villiä vihreää luonnosta löytyvää syötävää. Kreetalla arvostetaan villinä kasvaneiden vihannesten makua: torilla ne voivat olla monta kertaa kalliimpia kuin kasvatetut.

Kivimetsät ovat innokkaita hortoilijoita ja ovat kirjoittaneet Hulluna hortaan-kirjan. Kirjassa on paitsi tunnistus-, myös keruu- ja säilöntäohjeet ja herkullisia reseptejä.

Kesäinen voikukka-avokadosalaatti

8 aurinkokuivattua tomaattia

50 kuivattua karpaloa

2–3 dl tuoreita sileälaitaisia voikukanlehtiä

1 iso avokado

200 g manchego-juustoa

2 rkl pinjansiemeniä

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

1 rkl laadukasta balsamicoa

2 rkl kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä

mustapippuria myllystä

Suikaloi tomaatit. Leikkaa avokado lohkoiksi.

Paahda pinjansiemenet kevyesti pannulla. Vuole manchegosta siivuja kuorimaveitsellä. Sekoita

öljy, balsamico ja mustapippuri laakeassa vadissa.

Lisää kaikki muut aineet ja sekoita niin, että ne saavat öljy-balsamicokylvyn. Tarjoile paahdetun täysjyväruisleivän kera.

Ohje: Raija ja Jouko Kivimetsä: Hulluna hortaan. Hyvinvointia ja herkkuja villivihanneksista.

Voikukka on siitä turvallinen horta, että sen tunnistaa lapsikin. Sekoittumisvaaraa myrkyllisiin näköislajeihin ei ole.

Läheltä poimittu ruoka on tuoreempaa ja parempaa kuin kaukaa kuljetettu ja pitkiä aikoja säilötty tuontiruoka. Siinä yksi hyvä syy syödä takapihan antimia. Luonnonyrtit ovat myös tavallaan pikaruokaa: ne ovat poimittavissa jo varhain keväällä, kauan ennen kuin viljellyt kasvit tuottavat syötävää satoa.

Voikukkahillo näyttää purkitetulta auringolta. Voikukan käyttö- ja keruutapoja on monta. Joku vinkkaa, että nuppujen kerääminen suotuisalta kasvupaikalta käy joutuisasti marjanpoimurilla.

Voikukkahillo

0,5–1 l voikukan kukintoja

noin 4 dl vettä

330 g hillo-marmeladisokeria

1 tl raastettua, pestyä luomusitruunankuorta

Sulje voikukat isoon rasiaan ja anna olla hetken. Höntiäiset kiipeävät kanteen.

Laita vesi ja voikukat kattilaan, kuumenna kiehuvaksi ja käännä levy pois päältä. Anna kukintojen hautua parikymmentä minuuttia.

Siivilöi liemi. Lisää siivilöityyn liemeen hillosokeri. Sekoita vain sen verran, että sokeri liukenee.

Kuumenna hitaasti kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä sekoittamatta noin 10 minuuttia. Lisää sitruunankuoriraaste keittämisen aikana.

Kuori vaahto. Purkita kuumennettuihin lasipurkkeihin ja sulje hyvin. Säilytä viileässä.

Ohje mukailtu Dansukkerin hillonteko-ohjeesta.

Itse kerään nuppuni mahdollisimman pieninä, eli aivan maan tasalta, lehtiruusukkeen sisältä. Laitan pannulle runsaasti oliiviöljyä ja anna hetken tiristä. Mausteeksi ei tarvita muuta kuin ripaus suolaa, valkosipulinkynsi aateloi annoksen. Maku on ihanan makea, muistuttaa ruusukaalia.

Lehtiä voi syödä salaateissa ja leivällä ja tehdä muhennoksia, keittoja ja paistoksia.

Suomessa kerätyn villiruuan käyttöä ammattikeittiöissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin edistää Elo-säätiö eli suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö. Siellä uskotaan, että villiruuasta voisi olla vientituotteeksi asti.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Säätiön ”villiruokalähettiläs”, kokki Sami Tallberg, innostui villiyrteistä Englannissa. Suomeen palattuaan hän löysi kotimaiset villiyrtit ja on kirjoittanut aiheesta monta ruokakirjaa. Myös moni maineikas turkulaisravintola on ottanut villivihannekset listalleen.

Voikukkakaprikset

2 dl pieniä voikukannuppuja

1–1,5 dl etikkaa tai vaaleaa balsamicoa

1 rkl hunajaa tai sokeria

suolaa

Kerää pienimpiä nuppuja pari desiä. Laita kattilaan 5 dl vettä ja mausta suolalla. Kuumenna

kiehuvaksi ja lisää nuput minuutiksi. Kaada vesi pois ja jäähdytä.

Sekoita etikka ja hunaja. Voit kiehauttaa etikan, jotta saat siitä hieman miedompaa. Laita keitetyt nuput lasipurkkiin ja kaada etikkaliemi päälle.

Anna maustua jääkaapissa vähintään vuorokauden. Käytä kapriksien sijaan perunasalaatissa, kalan mausteena ja vihreässä salaatissa.

Ohje: Perjantaikokki eli turkulainen, Sveitsissä asuva Petri Hollmén.

Meillä luonnon raaka-aineiden käyttö väheni toisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan jälkeen. Pihan antimia, kuten pettua, leskenlehteä, voikukkaa, koivua ja pakuria, totuttiin pitämään korvikkeina.

Nykyinen superfood-innostus on saanut monet nuoretkin keräilijöiksi. Villivihannekset ovat superruokaa. Ne sisältävät jo enemmän ravinteita kuin jalostetut salaattien viljelylajikkeet. Superruokapirtelöön uppoaa ravinteikas voikukka ulkomaisen goji-marjan kaveriksi.

Biokemisti, FT Timo LehtoNordic Premium Groupista tuntee yrttien ja ravintokasvien voiman. Hänen mukaansa yrttien sisältämä klorofylli eli lehtivihreä on kuin kasvien verta, joka sisältää erittäin paljon tehoaineita.

Lisäksi yrtit kehittävät runsaasti suoja-aineita erilaisia ulkopuolisia uhkia, kuten kylmyyttä, auringonvaloa, hyönteisiä, sienitauteja ja bakteereja vastaan. Lehdon mukaan lehtivihreästä ja suoja-aineista on lääkinnällistä hyötyä ihmisille. Siksi ne kannattaa ottaa osaksi ruokavaliota.

Esimerkiksi voikukan lehdissä on enemmän vitamiineja ja vähemmän nitraatteja kuin viljellyissä salaateissa. Lehdet sisältävät runsaasti beetakaroteenia, B- C-, K1- ja D-vitamiinia, rautaa ja kaliumia. Lisäksi siinä on kalsiumia, fosforia, magnesiumia, luteenia ja inuliinia.

Luulin olevani ainoa, joka odottaa kevättä, että saa taas oliiviöljyssä paistettuja voikukannuppuja. Sitten luin Eppu Nuotionkolumnin. Hän tarjoilee entisen vihollisensa nuput kuulemma höyrytettyinä, voisulan ja suolan kera. Täytyy kokeilla.

Tee näin

  • Kerää voikukasta vain heleänvihreitä, nuoria, sileälaitaisia lehtiä. Sahalaitaiset ovat kitkeriä.
  • Jos ajat koti- tai mökkipihaa työnnettävällä tai sähköruohonleikkurilla, voit kerätä oman pihan voikukkasatoa pitkälle syksyyn. Jos käytät bensiinileikkuria, satoa ei kannata syödä.
  • Poimi voikukat aina puhtailta paikoilta, kaukana autoteistä, tehtaista ja kaatopaikoista.
  • Käytä voikukkaa heti salaatteihin, munakkaisiin ja muihin ruokiin. Jos haluat säilöä sitä, kuivaa lehdet viherjauheeksi tai kasta ne kuumakylpyyn ja pakasta. Kukkien terälehdillä voit koristella ruokia. Syksyllä juuria voi paistaa tai keittää mustajuuren tavoin.
  • Hienostuneen makuisella ja ravinteikkaalla villiruualla voit korvata kaupan kasviksia.
  • Kerää vain kasveja, jotka varmasti tunnet. Toisten pihalta kasveja ei saa kerätä. Kasvien tunnistamiseen löytyy apua netin palvelusta. Ammattimaisen keruun opas löytyy sivuilta.