Kello lähentelee yhtätoista tortaiaamupäivällä. Helsinkiläisten ryhmän, tarkemmin Keski-Helsingin Seniorit -yhdistyksen bussi on juuri saapunut Turun VPK:n talon nurkalle. Ovi nytkähtää selälleen, turkkeihin sonnustautuneet rouvat ja pukuihin verhoutuneet herrat tukeutuvat toisiinsa liukkaalla asfaltilla.
Ala-aulan tuolit loppuvat alkuunsa, kun vieraat tahtovat istahtaa ja vaihtaa talvisaappaansa tanssikenkiin.
Peilin edessä on tungosta, kun rouvat punaavat huuliaan, sipaisevat puuteria jännityspunan peitoksi, viimeistelevät kiharansa. Miehillä on helpompaa, takin nappi kiinni ja menoksi.
Turkulaisisännät, Turun Kansalliset Seniorit -yhdistyksen puuhamiehet ohjaavat vieraansa yläkerran peilisaliin lounaalle. Sen arvaa, että pitkän matkan tehneille maistuu muusi jauhelihamurekkeen ja kasvisten kanssa. Päälle tarjoillaan marjakiisseliä ja myöhemmin vielä kahvit.
Kun viimeinen lusikallinen on nuoltu soppakupista, porukka ei aikaile. Ola, Ville & Kuutamo -orkesterin ensitahdit kaikuvat jo alakerrasta.
VPK:n pääovesta valuu koko ajan lisää väkeä torstain iltapäivätansseihin. Moni heistä on saapunut tähän samaan aikaan ja paikkaan jo vuosikaudet. Kukaan ei tunnu panevan pahakseen sitä, että tällä kertaa seassa on myös pääkaupunkilaisia.
Näihin tansseihin tullaan parittain ja yksin. Ja sitten on niitä, jotka ovat vähän karanneita. He eivät virallisesti ole täällä, eivät ainakaan, jos puolisoilta kysytään.
Turkulaispariskunta Alli ja Matti Virkki on ensimmäistä kertaa päivätansseissa. Tanssia rakastavan parin oli nyt helppo ujuttautua mukaan, kun molemmat ovat Turun Kansallisia Senioreja. Tuttu porukka houkutteli. Laivalla he ovat käyneet paljonkin pyörähtämässä.
Matti Virkin monet turkulaiset muistavat siitä, että hän palveli Turun poliisia 42 vuotta ja jäi Turun rikospoliisissa komisarion pallilta eläkkeelle vuonna 1986. Sen jälkeen arkea on täyttänyt juuri senioritoiminta. Mies kuuluu aktiivisesti yhdistyksen pelikerhoon, Alli muun muassa keskustelu- ja kirjallisuuskerhoon.
- Joku kerho on joka viikko, useampiakin, he nauravat.
Heistä eläkeläisen elämässä tärkeintä on se, että ei jää sisälle yksikseen.
- Sitä tottuu lähtemään ihmisten ilmoille. Jos tulee hiljaisempi hetki, se tuntuu ihmeelliseltä. Suosittelemme kaikille: Lähtekää ulos! Niin pysyy virkeänä, ei kangistu.
Sanojensa vastineeksi pariskunta siirtyy parketille valssin pyörteisiin.
Helsinkiläiset todistavat olevansa varsinaisia tanssihirmuja. Harva peesaa yhtäkään tahtia. Saku Tuiskula vie daamiaan SeijaNyholmia miesmäisin ottein mutta vähän harmistuneena.
- Onkos tämä joku AA-kerho, hei...
Hän kaipaa alkoholimyyntiä taloon.
- Se on nykyaikaa, miten Turku näin on jäänyt jälkijunaan! Onko turkulaisilla ongelmia alkoholin kanssa, kun niille ei uskalleta tarjoilla? Ottaisivat keskiolutta, jos pelkäävät, että menee jalat alta. Kun tulevat meidän vieraaksemme Helsinkiin Yo-talolle, niin siellä on A-oikeudet.
Tunnelmaa pelastaa vähän se, kun Tuiskula muistaa, että bussiin oli tullut mukaan omat eväät.
Seija Nyholm tasoittaa kavaljeerinsa teräviä sanoja.
- Minä en alkoholia kaipaa.
Mutta tätä asiaa täytyy käydä utelemassa lisää. Niin, miksi VPK:n talolla ei myydä drinkkejä? Vahtimestari Kalevi Samuelsson suostuu vastaamaan.
- Pointti on siinä, että yksityistilaisuuksissa tänne saa tilaisuuden järjestäjä tuoda omat juomat. Jos täällä myytäisiin alkoholia, niin ei voisi toimia, ja juhlien järjestäminen tulisi yksityishenkilöille paljon kalliimmaksi.
Samuelsson ei sitä paitsi usko, että alkoholimyynti lisäisi juurikaan väkeä päivätansseissa.
Turkulainen Osmo Jokela heittää alkoholiaiheeseen oman näkökulmansa.
- En käytä alkoholia. Ei kukaan nainen semmoista miestä halua.
Hänellä lienee kanttia sanoa, kun paljastuu hänen julkisalaisuutensa: Jokela on tanssinut viimeiset 35 vuotta jokaikisenä päivänä. Hän arvioi, että toista moista ei Suomesta löydy.
Jokelan tanssikalenteri on tarkka: sunnuntaisin Pyrkivällä sekä päivä- että iltatanssit, maanantaisin joko Ruissalon tai Naantalin kylpylä, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin tanssiravintola Galax, torstaisin myös VPK:n talon iltapäivätanssit, perjantaisin T-talo ja lauantaisin VPK:n talo. Joskus hän käy pitemmälläkin, esimerkiksi Someron Teeriharjulla.
- Kunnon takia, hän vastaa siihen, miten ihmeessä intoa riittää.
- Elämänsisältö tämä on. Mitä mä siellä kotona tekisin? Tai miksi ihmeessä liukastelisin tuolla, hän viittoo kadulle päin.
Tanssittajien taitoihin Jokela puuttuu tiukalla kädellä. Hänen mielestään varsinkin nuoremmat parit eivät keskity toisiinsa vaan siihen, että näyttävät taitavilta parketin laidalla olevien silmissä.
- Tanssin pitää olla paritanssia, kohdistua vietävään. Nyt maataan naisen päällä ja väännetään, hän arvostelee.
Jokela on aina tullut tanssimaan yksin, mutta kavaljeereja ei ole puuttunut.
- Haen naisia tanssimaan, ja hakeehan nekin mua. Nainen on hieno epeli, hän myhäilee ja paljastaa lempitanssikseen hitaan englantilaisvalssin.
Jokela aikoo jatkaa tanssiputkeaan ikuisesti. Yksi mahdollisuus sen katkeamiseen on.
- Vähennän tansseissakäymistä, kun löydän hyväkinttuisen muijan. Kiusaan sitä sitten aikani, hän murjaisee.
Mervi Luotonen
