Ostimme Paraisten saaristosta kesäpaikan, jonka puutarhaa olemme pikkuhiljaa kunnostaneet. Koko piha-aluetta koristaa keväällä vuokkomeri, jonka pääosassa on keltavuokko. Keltavuokkoa kasvaa myös saaren muissa osissa. Liikumme paljon maastossa, mutta emme ole nähneet keltavuokkoja muualla. Ovatkohan pihamme keltavuokot tänne istutettuja ja täältä saaren muihin osiin levinneitä? Osa keltavuokkokasvustosta kukkii niukasti tai ei kuki ollenkaan. Eivätkö ne kuki joka vuosi?
Luonnonkukkia?
Kysyjän mökkipihan keltavuokkoesiintymä saattaa olla luonnonvarainen, sillä laji on Paraisilla yleinen. Keltavuokkoa on siirretty kuitenkin yleisesti luonnosta puutarhoihin, joten esiintymien alkuperästä ei aina voi olla varma.
Keltavuokko on helppo tuntea. Se muistuttaa hyvin paljon valkovuokkoa, mutta kukan väri on kuitenkin keltainen (joskus kuitenkin hyvin vaalea). Laji on helppo tuntea myös kukkimattomana, sillä kasvin lehtiruoti on kalju, kun se valkovuokolla on karvainen. Keltavuokko on valkovuokkoa huomattavasti vaateliaampi laji, joka viihtyy erityisesti kalkkipitoisessa multavassa lehtomaassa. Sitä tavataan myös kalkkialueiden ulkopuolella aina Etelä-Hämeeseen asti. Turun seudulla lajilla on erikoinen levinneisyys. Laji puuttuu kokonaan Turun kaupungin alueelta ja esim. Katariinanlaakson ja Ruissalon Iso-Pukin keltavuokkoesiintymiä pidetään istutusperäisinä. Vaikka Ruissalossa on syvämultaisia tammi- ja pähkinälehtoja, ei keltavuokkoa kasva siellä luonnonvaraisena. Syynä lienee maaperän karuus ja happamuus.
Turun lähistöllä laji kasvaa melko runsaana Paraisten seudulla, ja muun muassa Kuusiston saarella on useita esiintymiä. Laji on paikoitellen jopa runsas läntisellä Uudellamaalla (muun muassa Lohjan seudulla).
Keltavuokko kuuluu taantuviin kasvilajeihimme. Se hyötyi aiemmin hakamaa ja metsälaitumista, ja laidunnuksen loputtua monet esiintymät ovat kadonneet metsän umpeutumisen myötä. Varjostuksen lisääntyminen heikentää lajin kukintaa ja lopulta johtaa steriilien kukkimattomien esiintymien syntyyn. Jos edellisen vuoden kasvuolosuhteet ovat olleet vuokoille epäsuotuisat, ne eivät kasvata kukintojen aiheita normaalisti.
Kevään sääolosuhteet eivät vaikuta keltavuokon kukintaan merkittävästi. Kylminä keväinä kukinta siirtyy vain myöhemmäksi. Keltavuokko on valkovuokon tapaan myrkyllinen laji, joka kelpaa harvalle kasvinsyöjälle. Lajin versossa on glykosidia, joka kasvia murskatessa muuttuu myrkylliseksi protoanemoniiniksi. Herkille ihmisille jo pelkkä vuokkojen koskettelu voi aiheuttaa iho-oireita ja jopa ihotulehduksia.
Kuinka mäyrän voi karkottaa?
Mökkimme alle on pesiytynyt mäyräpariskunta. Jo kesällä verannan seinän viereen ilmestyi kolo ja valtava hiekka- ja kivikasa. Tukimme kolon ja tasoitimme hiekkakasan, mutta viereen ilmestyi uusi kolo, jonka täytimme kivillä. Tilanne rauhoittui eikä loma-aikana ilmestynyt uusia koloja. Kesän jälkeen olemme käyneet loma-asunnolla vain satunnaisesti ja joka kerta olemme joutuneet peittämään uusia talon alle kaivettuja koloja. Olemme nähneet mäyrän paikalla useita kertoja pihavalojen loisteessa ja ajaneet otuksen aina tiehensä. Ollessamme mökillä mäyrät pysyvät ilmeisesti poissa talon alta, koska mitään ääniä ei sieltä kuulu. Miten mäyrät voisi karkottaa talon alta helpoiten? Emme halua vahingoittaa näitä sympaattisia otuksia.
Mökkivieraita
Mäyrä on sympaattinen otus, mutta joskus mukavasta vieraastakin tulee liian tuttavallinen. Mäyrä on yöeläin, joka viettää päivät kaivamissaan luolissa. Mäyrän luola voi sijaita hyvinkin erilaisissa paikoissa kuten hiekka- ja maatörmissä, kallion halkeamissa, louhikoissa tai varsin usein latojen tai ulkorakennusten alla. Jos kesämökki on rakennettu hiekkamaalle, voi mäyrä kaivaa luolansa mökin lattian alle.
Mäyrä kaivaa kahdenlaisia luolia. Suurin osa luolista on ns. päiväluolia, joissa pesimättömät mäyrät viettävät päivänsä. Niissä on tavallisesti vain yksi sisäänmenokäytävä. Asumisluolat, joissa mäyrä lisääntyy, ovat huomattavasti laajempia, ja niissä on useita sisäänmenoaukkoja.
Lisääntyvä mäyräpariskunta asuu asumisluolissa koko vuoden ja luolastoa kunnostetaan jatkuvasti. Mäyrä siivoaa pesäluolaansa jatkuvasti, eikä mäyränluola tavallisesti tuoksu epämiellyttävälle päinvastoin kuin ketunluola. Mäyräpariskunta nukkuu pesäluolassaan myös talviunensa.
Kysyjän mökin alle majoittautunut mäyräpariskunta saattaa olla nuoripari, joka on löytänyt itselleen suojaisen asuinpaikan ihmisen seurasta.
Jos mäyrän karkotus ei onnistu koloja tukkimalla, voi paikallisilta metsästäjiltä pyytää karkotusapua. Hyvin koulutettu luolakoira ajaa mäyrän tai mäyrät pois koloistaan, mutta temppu joudutaan usein toistamaan moneen kertaan, sillä mäyrä ei hevin luovu hyvästä asuinpaikastaan.
