Elämä saamelaisena on erittäin raskasta ja kovaa, jos haluaa olla saamelainen sanan perimmäisessä merkityksessä ja toimia vanhan paimentolaiskulttuurin tapojen mukaan. Jos taas on sulautunut valtaväestöön eikä harjoita perinteisiä paimentolaiselinkeinoja, erilaista ei ole oikeastaan kuin kieli.
Näin sanoo Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Pekka Aikio , joka on kotoisin Sodankylän kunnan pohjoisosasta, 400 asukkaan Vuotson kylästä.
Rankkaa saamelaisena oleminen on Aikion mukaan ollut aina, sillä kansa on usein joutunut silmätikuksi, minne on kulkenutkin. Saamelaisiin on suhtauduttu hieman alempiarvoisina, ja heidän on pitänyt puolustaa itseään, omaa kulttuuriaan ja kieltään. Alkuperäiskansan on annettu tuntea olevansa vieraana omalla maaperällään.
Aikio muistaa tapauksen lapsuudestaan, kun hän meni ensimmäistä kertaa isänsä kanssa Rovaniemelle lääkäriin. Hän oli tavan mukaan pukeutunut saamelaisvaatteisiin. Samanikäiset pojankoltiaiset osoittelivat sormella ja ilkkuivat lappalaiseksi.
- Ihmettelin, mikä minussa on vialla, sillä aikaisemmin olin pitänyt meitä ihan tavallisina. Vanhemmalla iällä olen säästynyt eriarvoiselta kohtelulta, sillä olen luonteeltani hyvin diplomaattinen ja tulen seitsemällä kielellä toimeen.
Aikio vertaa saamelaisia kurdeihin, jotka elävät vähemmistönä neljän eri valtion alueella. Tosin kurdeja on lukumäärältään huomattavasti enemmän, ja he elävät suotuisammissa luonnonolosuhteissa.
- Saamelaiset ovat sopeutuneet arktiseen elämään, he ovat rakentaneet pohjoisille alueille ominaisen kulttuurin, jossa luontoa kunnioitetaan. Meistä on tullut osa luontoa.
Lukumääristä eri tietoja
Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueella ainoa alkuperäiskansa. Heillä on oma kieli, kulttuuri, elämäntapa ja identiteetti. Nykyisin saamelaisia on yli 75 000, ja he asuttavat Keski-Norjan, Keski-Ruotsin, Suomen pohjoisosan ja Kuolan niemimaan alueita. Norjassa asuu yli 45 000 saamelaista, Ruotsissa noin 20 000, Suomessa 7 200 ja Venäjällä 2 000.
Suomessa saamelaisten noin 35 000 neliökilometrin suuruiseen kotiseutualueeseen kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän kunnan pohjoisosa. Yli 4 000 Suomen saamelaista asuu kotiseutualueellaan, loput muualla Suomessa ja ulkomailla. Pääkaupunkiseudulla asuu yli 500 saamelaista, myös Oulussa ja Rovaniemellä on paljon saamelaisväestöä.
Saamelaisten lukumääristä on kuitenkin olemassa toisistaan eroavia tilastoja. Väestörekisterikeskus laskee saamelaisiksi ainoastaan ne, joiden äidinkieli on saame. Saamelaiskäräjälain mukaan saamelainen on henkilö, joka itse pitää itseään saamelaisena ja jolle saamen kieli on äidinkieli tai vähintään yhden hänen vanhempansa tai isovanhempansa äidinkieli.
Luonto kulttuurin perusta
The Children of the Ice Age - jääkauden lapset. Nimitys kuvaa Pekka Aikion mielestä hyvin saamelaisia ja heidän identiteettiään. Pohjoisen paimentolaiset ovat vaeltaneet jääkauden jälkeen aina sinne asti, minne on päässyt kulkemaan, ja asettuneet elämään ääriolosuhteisiin.
Arkeologiset löydökset viittaavat siihen, että poroja on laidunnettu Lapissa aina jääkauden loppumisesta lähtien. Perinteinen vapaasti laiduntava poronhoito on satojen vuosien aikana ympäristöönsä sopeutunut, saamelaiskulttuuria tukeva elinkeino. Se on elämäntapa, kulttuurin perusta ja aluetaloudellisesti merkittävä työllistäjä ja tulonlähde.
1800-luvun lopulla poronhoitajat olivat nomadeja, vaeltavia lappalaisia, joita pelättiin, sillä he olivat ylivertaisia liikkumaan ja toimimaan luonnossa. Poroja pidettiin yleisesti vahinkoeläiminä, ja niiden kasvatus nähtiin esteenä maa- ja metsätalouden kehitykselle. Tuolloin saamelaisille säädettiin poronhoito-oikeus, josta nykyinen lainsäädäntö juontaa juurensa.
- Poronhoito on loistava esimerkki, miten Suomen valtio suhtautuu saamelaisiin. Alkuperäiskansana saamelaisilla on maa- ja elinkeino-oikeus, mutta nykyisessä lainsäädännössä tämä ei toimi alkuunkaan. Sitä vastoin luonnonsuojelijat pitävät saamelaisten puolta, sillä poronhoito toteuttaa kestävän kehityksen ideologiaa, Aikio sanoo.
Suomen poronhoitoalueella saa olla noin 200 000 poroa, kappalemäärältään niin paljon kuin talvilaitumet luonnonvaraisesti elättävät. Laidunmaat kuitenkin vähenevät kaiken aikaa muun muassa metsätalouden, asutuskeskusten ja turismin tieltä.
- Poro on saamelaisten tärkein vapaasti laiduntava eläin. Poronhoitoon sovellettava lainsäädäntö on kuitenkin tehty pysyvää asuintilaa ja karjanhoitoa silmällä pitäen. Eihän poro ole kotieläin. Ei kukaan nyt pakottaisi jääkarhuakaan sisätiloihin, Aikio vertaa.
Saamen kieliä useita
Alkuperäiskansana saamelaisilla on omaa kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto kotiseutualueellaan. Vuodesta 1996 kulttuuri-itsehallintoa on toteuttanut Saamelaiskäräjät, johon kuuluu 21 varsinaista jäsentä ja neljä varajäsentä. Toiminta rahoitetaan valtion varoin.
Saamelaiskäräjien tehtävänä on hoitaa saamelaisten kieltä ja kulttuuria sekä edustaa saamelaisia kansallisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä.
Saamen kielet ovat suomen sukukieliä. Saamen kieliä on useita, joista Suomessa puhutaan pääkielenä pohjoissaamea ja lisäksi inarin- ja koltansaamea. Eri kieliryhmiin kuuluvat saamelaiset eivät yleensä ymmärrä toisiaan.
Yli puolet saamelaisista puhuu äidinkielenään saamea, mutta suuri osa on omassa äidinkielessään luku- ja kirjoitustaidottomia, sillä kouluissa saamenkielen kirjoitusta on opetettu vasta viime aikoina. Aikaisemmat sukupolvet joutuivat jopa kieltämään saamenkielisyytensä. Lapset eivät saaneet puhua saamea koulun pihalla, jopa rangaistuksen uhalla.
1970-luvulta lähtien saamea on alettu käyttää enemmän opetuksessa ja tiedotusvälineissä. Saamelaisradio lähettää omalla kanavallaan saamenkielistä ohjelmaa päivittäin. Saamenkielisiä televisio-ohjelmia Suomessa ei ole.
Nykyään saamea opiskelee yli 600 koululaista saamelaisalueen kuntien perusopetusryhmissä ja lukioissa. Helsingin yliopistossa voidaan opiskella saamen kieltä ja kulttuuria myös pääaineena.
Lapset kasvavat vapaana
Saamelaisperheelle on ominaista, että lapset oppivat katsomalla mallia vanhemmiltaan ja kokeilemalla itse. Kasvatusmenetelmät ovat lempeitä: lapsia ei yritetä taivuttaa tiettyyn muottiin. He saavat kasvaa mukana jokapäiväisissä askareissa.
- Tosin tämä saattaa juontua siitäkin, että paimentolaisperheen isä on kadonnut töidensä perässä metsälle ja lapset ovat joutuneet itse kasvattamaan toisiaan, Aikio arvelee.
Nykyään saamelaislapset osoittavat varttuessaan kiinnostusta jatkaa perheensä ja sukunsa työtä, kulttuuria ja tapoja. On myös tyypillistä, että saamelaiset ja suomalaiset nuoret perustavat perheen keskenään. Aikio on ollut huomaavinaan, että kun väestöt sekoittuvat, suomalaisminiät ovat hyvin selvillä saamelaiskulttuurista ja opettelevat mielellään kieltä ja tapoja.
- Suomalaisvävyt sitä vastoin pitävät saamelaisia hieman vanhakantaisina. He esimerkiksi hankkisivat poronhoitoa varten maatalouskoneita, joita saamelaiset eivät välttämättä haluaisi.
Yhteisymmärryksessä valtaväestön kanssa
Suurimmat stereotypiat saamelaisista vallitsevat Aikion mukaan matkailun alueella. Erityisesti vaatetuksessa ennakkokäsitykset korostuvat: pukeudutaan värikkäisiin pukuihin, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä saamelaisten kansallispuvun kanssa, ja kuvitellaan, että näytetään eksoottisilta.
Aikio korostaa, että monilta osin saamelaiskulttuuri elää Suomessa kuitenkin hyvin. Opetusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja ympäristöministeriön kanssa yhteistyö toimii moitteettomasti. Helsingin kaupunki on ilmoittanut liputtavansa Saamen lipulla alkuperäiskansan kansallispäivänä, 6. helmikuuta.
Tällä hetkellä Saamelaiskäräjät on virittelemässä yhteistyötä Rovaniemen kaupungin johdon kanssa. Saamelaiskäräjät luovuttaa saamelaiskulttuurintuntemuksensa kaupungin käyttöön.
- Tavoitteena on kehittää Lapin matkailuimagoa yhteistyössä oikeaan suuntaan. Asiat hoituvat paremmin hyvässä hengessä kuin toista maahan polkemalla.
Salla Tuomola
Saamelaisten kansallispäivää vietetään maanantaina 6. helmikuuta.
Lähteinä käytetty sosiaali- ja terveysministeriön ja Saamelaiskäräjien internetsivustoja.
