Silja Sillanpäänalias Katti Matikaisen mielestä satuhahmoon pitää voida samastua. Katti Matikainen tekee kyllä virheitä, muttei koskaan tahallaan vaan silkkaa harkitsemattomuuttaan:
- Katti Matikainen syntyi, kun keväällä 2001 aloin miettiä seuraavan syksyn Pikku Kakkosen juontoja. Olin jo kaksi vuotta kertonut tarinoita lasten lähettämistä piirustuksista ja nyt toivoin löytäväni piirrosten joukosta tarinoilleni pysyvämmän päähenkilön.
- Etsin hahmoa, josta voisivat tykätä niin tytöt kuin pojat. Hahmoa, joka olisi reippaan ja iloisen näköinen ja mikä tärkeintä, se voisi tehdä mitä tahansa ja mennä minne hyvänsä. Onnekseni piirustuspinosta löytyi 5-vuotiaan Hennan piirtämä raidallinen monenkirjava kissa. Nimesin kissan Katti Matikaiseksi ja passitin reissukissaksi maailmalle.
- Sittemmin kissa kasvoi noin 171,5 cm pitkäksi, kasvatti ylleen kirjavat kissanvillat ja sai oman ohjelman. Ensimmäisestä jaksosta tuli yksi katsojapalaute. Siinä meitä paheksuttiin, koska emme arvostaneet yhteiskuntaa ja sen päättäjiä. Ohjelmassa Katti teputti eduskuntatalon rappusilla ja oli pettynyt, ettei suuresta pytingistä löytynyt konttoria pienelle kissalle.
- Parin kuukauden päästä ensimmäisestä jaksosta Katti keräsi Lapsimessuilla ympärilleen sankan ihailijajoukon. Samoin Katinkontin nettisivuilta lähetettiin jo ahkerasti meiliä Katin Mummulle.
Matikainen on rohkea
- Kun lapsilta kysyy, mikä Katti Matikaisessa viehättää, he yleensä vastaavat, että sen iloisuus, hassuus ja kun se aina menee eri paikkoihin. Katti kokeilee asioita rohkeasti eikä anna turhan järkeilyn hidastaa menoaan. Katti on kiltti. Se kyllä tekee tuhmuuksia, mutta ei tahallaan vaan harkitsemattomuuttaan. Kattiin voi siis samaistua.
- Kissan toilailut ovat sen verran ennustettavissa, että katsoja ehtii kiljahtaa, ettei noin saa tehdä. Mutta Katti tekee kumminkin. Ja oppii aina virheistään - joka viikko vain tulee tehtyä uusia virheitä...
- Itse pidän Matikaisesta, koska se on melkein kaikkea, mitä minä en ole. Se uskaltaa heittäytyä asioihin, uskaltaa myöntää ettei tiedä ja on reipas ottamaan selvää ja tutustumaan uusiin ihmisiin.
Lapsiyleisöä pitää arvostaa
- Jotta tällainen satuhahmo toimisi, sen tulee olla tarpeeksi moniuloitteinen ja yksinkertainen. Sillä täytyy olla oma tapa toimia, puhua ja reagoida. Toisto on usein hauskaa. Jos Katti olisi sanonut vain kerran "turskatti!" tai "mau-ahtavaa!" sitä muistaisi tuskin kukaan. Kun se sanoo niin aina sopivan paikan tullen, se on hauskaa.
- Iloinen, värikäs ja muista erottuva ulkonäkö ei ole haitaksi, mutta tärkeintä on kuitenkin se, mitä hahmo tekee. Kipinää täytyy olla, ei kukaan jaksa lällyyttä seurata. Ja lähtökohtana tietenkin se, että jos homma ei naurata itseä, ei se naurata lapsiakaan.
- Arvostan lapsia yleisönä, koska he ovat aikuisia hoksaavampia, rehellisempiä ja arvaamattomampia.
- Lasten edessä esityksen ja esiintyjän pitää elää. Täytyy olla valmis rehelliseen vuorovaikutukseen. Ja se juuri on lapsille esiintymisessä parasta: kuunnella heidän ajatuksiaan, ideoitaan ja ottaa ne osaksi yhteistä kokemusta.
- Lapsille esiintyvän täytyy ennen kaikkea arvostaa lasta.
