Vain pelkkää kivi- ja asfalttipintaa käsittävä, yhtenäinen Turun kauppatori on varmasti kasvistoltaan monipuolisimpia kaupunkialueita maassamme. Menestyäkseen torin kivipinnoitteiden välipaikoissa kukkakasvit tarvitsevat erityisiä, ankariin oloihin kehittyneitä sopeutumismuotoja.
Kauppatorilta heinäkuussa 2010 selvitetty luonnonvaraisen kasviston monimuotoisuus – 37 kukkakasvilajia – on odottamattoman suuri. Tosin Helsingin keskusta-alueelta, mukaan lukien Senaatintori, sekä Lahden Mariankadulta tehdyissä kaupunkikasvien kartoituksissa on löydetty enemmänkin kukkakasvilajeja kuin käsillä olevassa tarkastelussa. Mutta mainitut vertailukohteet ovat pinta-alaltaan suurempia ja ympäristöoloiltaan monipuolisempia kuin Turun kauppatori.
Muissa kaupunkiluonnon kartoituksissa on ollut mukana myös puistonurmikoita ja -puustoa, jotka lisäävät kasveille otollisten elinpaikkojen lukumäärää ja parantavat elinmahdollisuuksia.
Kasveja on torin joka kolkassa. Yhden neliömetrin suuruisissa, satunnaisesti sijoitetuissa ruuduissa tavattiin kukkakasveja keskimäärin 95 neliön alalta. Turun torin yleisimmät kiveyksen väleissä kasvavat kukkakasvilajit olivat piharatamo, kylänurmikka, pihasaunio ja rentohaarikko.
Kasveilla on kaksi päästrategiaa ankarissa oloissa selviytymiseen. Yksivuotiset kasvit panostavat mahdollisimman tehokkaaseen lisääntymiseen siementen avulla, jotta edes joku lajin geenejä kantava yksilö kulkeutuisi suotuisaan ympäristöön ja jatkaisi kasvin elinmahdollisuuksia.
Hieman vajaa puolet – 16 lajia – Turun torilta havaituista kukkakasvilajeista on yksivuotisia, joten kasvisto uudistuu joka kevät. Yksivuotisuus on epävarma tapa turvata lajin tulevaisuutta. Kevään mahdolliset huonot sääolot saattavat estää kasvin kehityksen joinakin kesinä kokonaan. Yksivuotisten lajisto vaihteleekin vuosittain.
Useimpien lajien siemenet säilyttävät kuitenkin itämiskykynsä jopa useita vuosia. Jonkin aikaisemmin havaitun kasvin puuttuminen jonakin kesänä ei merkitsekään lajin häviämistä Kauppatorilta, ainoastaan tilapäistä piilottelua.
Monivuotisten pääasiallinen keino selviytyä seuraavaan kasvukauteen on panostaa vahvan ja kestävän juurakon kasvattamiseen, mikä mahdollistaa lajin säilymisen samalla kasvupaikalla myös seuraavana kesänä. Hieman yli puolet – 21 lajia – torin luonnonkasveista oli monivuotisia, joilla on kestävä juurakko huolehtimassa seuraavan kevään käyntiinlähdöstä. Monivuotisen kasviston voikin olettaa esiintyvän tasaisemmin samanlaisena vuodesta toiseen.
Torikasvien elinvoima on sykähdyttävä. Normaaleissa luonnonoloissa kymmenien senttien korkuisiksi kasvavat lajit pystyvät kukkimaan torikivien väleissä vain parin sentin kokoisina.
Syitä Kauppatorin rikkaaseen luonnonkasvimaailmaan on varmasti useita: eteläinen sijainti, joka ylläpitää varsinaisessa villissä luonnossakin maamme rikkainta kasvistoa. Vakautta tuo myös se, että säännöllisen kivetyksen väleissä multa ja muu irtain maaperä säilyvät paikoillaan vuodesta toiseen.
Lisäksi kovienkaan helteiden aikana kasvien ei tarvitse kärsiä veden puutteesta tai kulottumisesta torin päivittäisen pesemisen ansiosta.
Vapaille alueille levittäytyvät rikkakasvit ovat nopeita ja aggressiivisia lisääntyjiä ja vakiinnuttuaan usein vahvoja kilpailijoita, jotka pitävät saavuttamansa asemat vuosiksi eteenpäin. Valloittajien menestys perustuu yleensä erittäin suureen siementuotantoon, jonka ansiosta lähes kaikki edes periaatteessa lajille kelpaavat paikat myös valloitetaan.
TS-ympäristösivu selvitti joitakin vuosia sitten kuuden yleisesti rikkakasveiksi nimitettävän kukkakasvilajin yleisyyttä kuudella Turun kaupunkialueella sijaitsevalla joutomaa-alueella: kahdella lumenkaatopaikalla, kahdella täytemaa-alueella, pitkään rakentamattomana olleella teollisuustontilla sekä junaradan varsien kuivilla hiekkakentillä.
Kullakin joutomaa-alueella kasvien esiintyminen tai puuttuminen kirjattiin 100–200 yhden neliömetrin suuruiselta, satunnaisesti sijoittuneelta koealalta. Kaikilla alueilla maaperä on hiekkaa tai muuta kuivana pysyvää, karua kivennäismaata.
Joutomaiden ylivoimainen hallitsija on pujo, joka puuttui 1 052 koealan aineistossa vain kahdesta ruudusta. Ei siis ihme, että tämä vakavaksi allergiakasviksi tunnettava rikkaruoho aiheuttaa paljon oireita myös kaupunkialueilla.
Lähes joka toiselta ruudulta löytyi saunakukka, jonka osuus olisi varmasti ollut suurempi rehevämmillä, multaisilla joutomailla. Maitohorsmaa, kannusruohoa ja uudistulokas valkomesikkää löytyi noin neljältä ruudulta kymmenestä. Heikoksi kilpailijaksi tiedettävä ja näistä lajeista viimeisenä Suomeen kotiutunut rohtomesikkä esiintyi aineistossa vain 65 koealalla.
KAI AULIO
